SÄÄDÖSKOKOELMA Julkaistu Helsingissä 15 päivänä helmikuuta 2006 N:o Valtioneuvoston asetus. N:o 102

Transkriptio

1 SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMA 2006 Julkaistu Helsingissä 15 päivänä helmikuuta 2006 N:o SISÄLLYS N:o Sivu 102 Valtioneuvoston asetus sisäasiainministeriöstä annetun asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus nuorisotyöstä ja -politiikasta Valtioneuvoston asetus erikoishammaslääkärin tutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 :n muuttamisesta Valtioneuvoston asetus erikoislääkärin tutkinnosta annetun asetuksen 6 :n muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen voimaantulosäännöksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston asetus vuodelta 2006 maksettavasta luonnonhaittakorvauksen kansallisesta lisäosasta Valtioneuvoston asetus vuodelta 2005 maksettavasta perunantuotannon kansallisesta tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n muuttamisesta Valtioneuvoston asetus vuodelta 2005 maksettavasta emolehmien kansallisesta lisäpalkkiosta Maa- ja metsätalousministeriön ilmoitus maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta vuoden 2005 perunantuotannon kansallisen tuen maksatuksesta N:o 102 Valtioneuvoston asetus sisäasiainministeriöstä annetun asetuksen muuttamisesta Annettu Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty sisäasiainministeriön esittelystä, muutetaan sisäasiainministeriöstä 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetun asetuksen (609/2003) 2, sellaisena kuin se on asetuksessa 1218/2003 ja 3 :n 3 momentti, sellaisena kuin se on asetuksessa 350/2005, seuraavasti: 2 Ministeriön toimialaan kuuluvat virastot, laitokset ja muut toimielimet Ministeriön toimialaan kuuluvat: lääninhallitukset Väestörekisterikeskus kihlakunnanvirastot, kihlakuntien poliisilaitokset sekä maistraatit kunnallinen eläkelaitos kunnallinen työmarkkinalaitos Kuntien takauskeskus keskusrikospoliisi suojelupoliisi liikkuva poliisi Poliisiammattikorkeakoulu Poliisikoulu Poliisin tekniikkakeskus Poliisin tietohallintokeskus Pelastusopisto hätäkeskuslaitos Palosuojelurahasto Ulkomaalaisvirasto rajavartiolaitos sisäasiainhallinnon palvelukeskus. 3 Ministeriön organisaatio Ministeriössä on lisäksi kansliapäällikön välittömässä alaisuudessa osastojaon ulkopuolella ministeriön hallintoyksikkö, minis

2 354 N:o 102 teriön talousyksikkö, sisäisen tarkastuksen yksikkö, ministeriön viestintäyksikkö, ministeriön kansainvälisten turvallisuusasioiden ryhmä sekä sisäisen turvallisuuden sihteeristö, jotka muodostavat ministeriön esikunnan. Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki Kansliapäällikkö Ritva Viljanen

3 355 N:o 103 Valtioneuvoston asetus nuorisotyöstä ja -politiikasta Annettu Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty opetusministeriön esittelystä, säädetään 27 päivänä tammikuuta 2006 annetun nuorisolain (72/2006) nojalla: 1 luku Valtion nuorisotyö ja -politiikka 1 Nuorisopolitiikan kehittämisohjelma Nuorisolain (72/2006) 4 :ssä tarkoitettu nuorisopolitiikan kehittämisohjelma valmistellaan opetusministeriössä yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön, työministeriön, ympäristöministeriön sekä tarvittaessa myös muiden nuorten kannalta keskeisten ministeriöiden kanssa. Kehittämisohjelma sisältää valtakunnalliset nuorisopoliittiset tavoitteet sekä läänien ja kuntien nuorisopoliittisen ohjelmatyön suuntaviivat, jotka liittyvät nuorten koulutukseen, työllisyyteen, toimeentuloon, terveyteen, aktiiviseen kansalaisuuteen ja sosiaaliseen vahvistamiseen, asumiseen, yrittäjyyteen, asevelvollisuuteen ja siviilipalveluun sekä muihin lapsia ja nuoria koskeviin ajankohtaisiin asioihin. Ohjelmassa lapsiin liittyvät näkökohdat otetaan huomioon erityisesti lasten kasvun kannalta. Opetusministeriö asettaa tarvittaessa työryhmän ohjelman valmistelua ja seurantaa varten. 2 Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnassa on puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa ja enintään 15 muuta jäsentä. Valtioneuvosto kutsuu toimikunnan jäseniksi nuorten kasvuja elinoloihin perehtyneitä henkilöitä. Neuvottelukunnan jäsenien tulee olla valtakunnallisten nuorisojärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien järjestöjen ehdottamia henkilöitä. Neuvottelukunnan toimikausi on neljä vuotta. Neuvottelukunta asetetaan eduskunnan vaalikausia vastaavasti kuuden kuukauden kuluessa vaalikauden alusta ja sen toimikausi jatkuu, kunnes seuraava neuvottelukunta on asetettu. Neuvottelukunta on päätösvaltainen, kun kokouksen puheenjohtaja ja vähintään puolet muista jäsenistä on paikalla.

4 356 N:o 103 Neuvottelukunnalla on pääsihteeri, jonka opetusministeriö ottaa ja jonka toimikausi on enintään neljä vuotta. Lisäksi neuvottelukunnalla voi olla muuta henkilökuntaa. Neuvottelukunnan toimistotehtävät hoidetaan opetusministeriössä. Neuvottelukunnan puheenjohtajalle ja muille jäsenille, sihteerille ja asiantuntijoille maksettavista kokouspalkkioista päättää opetusministeriö. 3 Arviointi- ja avustustoimikunta Arviointi- ja avustustoimikunnassa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään seitsemän muuta jäsentä. Valtioneuvosto kutsuu toimikunnan jäseniksi nuorisotoimintaan perehtyneitä henkilöitä kuultuaan valtakunnallisia nuorisojärjestöjä. Toimikunnan toimikausi on neljä vuotta. Toimikunta asetetaan eduskunnan vaalikausia vastaavasti kuuden kuukauden kuluessa vaalikauden alusta ja sen toimikausi jatkuu, kunnes seuraava toimikunta on asetettu. Toimikunta on päätösvaltainen, kun kokouksen puheenjohtaja ja vähintään puolet muista jäsenistä on paikalla. Toimikunnalla on pääsihteeri, jonka opetusministeriö ottaa ja jonka toimikausi on enintään neljä vuotta. Lisäksi toimikunnalla voi olla muuta henkilökuntaa. Toimikunnan toimistotehtävät hoidetaan opetusministeriössä. Toimikunnan puheenjohtajalle ja muille jäsenille, sihteerille ja asiantuntijoille maksettavista kokouspalkkioista päättää opetusministeriö. 2 luku Valtionrahoitus 4 Valtionavustukseen oikeutetut nuorisojärjestöt ja nuorisotyön palvelujärjestöt Opetusministeriö hyväksyy hakemuksesta järjestön nuorisolain 10 :n 1 momentissa tarkoitetuksi avustettavaksi valtakunnalliseksi nuorisojärjestöksi tai valtakunnalliseksi nuorisotyön palvelujärjestöksi. Hakemuksessa on esitettävä opetusministeriölle selvitys järjestön organisaatiosta, jäsenistöstä, toiminnasta ja taloudesta. Valtakunnalliseksi nuorisojärjestöksi voidaan hyväksyä järjestö, jolla on vähintään henkilöjäsentä ja jonka kokonaisjäsenmäärästä vähintään kaksi kolmasosaa on alle 29-vuotiaita taikka jonka piirijärjestöjen tai paikallisyhdistysten yhteenlaskettu henkilöjäsenmäärä on vähintään ja jonka kokonaisjäsenmäärästä vähintään kaksi kolmasosaa on alle 29-vuotiaita. Järjestöä hyväksyttäessä tulee ottaa huomioon sen harjoittama nuorisotyö, toiminta-alue ja jäsenmäärä sekä se, miten järjestössä toteutuu nuorten osallistuminen päätöksentekoon. Opetusministeriö pitää luetteloa avustettavista järjestöistä. Edellä 2 momentissa mainituista hyväksymisperusteista voidaan poiketa kielellisen tai muun vähemmistön keskuudessa tai toimialallaan valtakunnallisesti edustavaksi katsottavan järjestön osalta. 5 Avustusten myöntäminen Nuorisolain 10 :n 1 momentissa tarkoitetuille valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja valtakunnallisille nuorisotyön palvelujärjestöille myönnetään yleisavustus tulosperusteisesti järjestön toimintasuunnitelman ja talousarvion perusteella. 6 Tulosperusteisuus Tulosperusteita arvioidaan suunnitellun ja toteutuneen toiminnan perusteella. Toiminnan laatua arvioidaan suhteessa kunkin järjestön asettamiin tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen. Toiminnan laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon järjestön säännöllisen toiminnan piirissä olevien nuorten määrä sekä toiminnan vaikuttavuus ja alueellinen kattavuus. Taloudellisuutta arvioitaessa kiinnitetään huomiota järjestön oman toimin-

5 N:o nan tuottoihin, hallinnon kustannusten osuuteen kokonaiskustannuksista sekä toiminnan tuottavuuteen. Avustuksen tarvetta harkittaessa otetaan huomioon järjestön taloudellinen tila, muut julkiset avustukset ja varsinaiseen toimintaan käytettävissä olevat varat. Ajankohtaista yhteiskunnallista merkitystä arvioitaessa otetaan huomioon järjestön aktiivisuus yhteiskunnallisissa asioissa sekä nuorten sosiaalisessa vahvistamisessa. Avustuksen myöntämisessä valtakunnallisten nuorisojärjestöjen piirijärjestöille ja nuorisolain 11 :ssä tarkoitetuille nuorisotyötä tekeville järjestöille noudatetaan soveltuvin osin, mitä 1 3 momentissa säädetään. 7 Ohjeet hyväksyttävistä menoista Opetusministeriö antaa avustettaville valtakunnallisille nuorisojärjestöille ja valtakunnallisille nuorisotyötä tekeville järjestöille vuosittain määrärahojen haettavaksi julistamisen yhteydessä ohjeet valtionavustukseen hyväksyttävistä menoista. 8 Valtakunnallisten nuorisokeskusten hyväksyminen avustettaviksi keskuksiksi Valtakunnallisilla nuorisokeskuksilla tarkoitetaan niitä kuntien, kuntayhtymien, nuorisojärjestöjen, nuorisotyötä tekevien järjestöjen, nuorisotyön palvelujärjestöjen ja muiden yhteisöjen omistamia keskuksia, jotka opetusministeriö hyväksyy avustettaviksi keskuksiksi. Hyväksymisen edellytyksenä on, että: 1) keskus on tiloiltaan ja varustukseltaan alueelliseen, valtakunnalliseen ja kansainväliseen toimintaan soveltuva; 2) keskuksen hallinto ja talous on järjestetty niin, että nuorisolain 12 :n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät; 3) keskus palvelee ensisijaisesti alueellista, valtakunnallista ja kansainvälistä nuorisotoimintaa, leiri- ja luontokoulutoimintaa sekä nuorten aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistamista edistävää toimintaa; 4) keskus toimii tarvittaessa nuorisotyön kehittämiskeskuksena ja kuntien nuorisotyön alueellisena palvelukeskuksena sekä antaa tarvittaessa nuorisotyön jatko- ja täydennyskoulutusta; 5) keskuksella on turvallisuussuunnitelma. 9 Toiminta-avustuksen myöntäminen nuorisokeskukselle Keskusten toiminta-avustukset myönnetään 8 :n 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön. Keskuksen toiminnasta pääosan tulee olla nuorisokäyttöä tavoitteena vähintään kaksi kolmasosaa keskuksen käytöstä. Toiminta-avustusta ei saa käyttää muun toiminnan kustannuksiin. Nuorisokäytön laajuutta arvioidaan 8 :n 2 momentin 1 4 kohdan mukaisella käytöllä ja tuotantokustannuksilla. Lisäksi otetaan huomioon keskuksen suunnitellun toiminnan monipuolisuus, laatu ja tavoitteellisuus, erityisosaaminen sekä keskuksen käyttöaste ja nuorisokäytön osuus sen toiminnasta. Rakennusavustuksia voidaan myöntää keskusten hankkimisesta, rakentamisesta, peruskorjaamisesta ja varustamisesta aiheutuviin kustannuksiin. 3 luku Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset 10 Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta Asetuksen 4 ja 5 tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta Tällä asetuksella kumotaan nuorisotyöstä 22 päivänä elokuuta 2002 annettu valtioneuvoston asetus (729/2002). Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

6 358 N:o Nuorisopolitiikan kehittämisohjelman hyväksyminen ensimmäisen kerran kehittämisohjelman ensimmäisen kerran vuoden 2007 aikana. Valtioneuvosto hyväksyy nuorisopolitiikan Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Kulttuuriministeri Tanja Karpela Hallitusneuvos Sari Korpimies

7 359 N:o 104 Valtioneuvoston asetus erikoishammaslääkärin tutkinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen 8 :n muuttamisesta Annettu Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty opetusministeriön esittelystä, muutetaan erikoishammaslääkärin tutkinnosta 16 päivänä huhtikuuta 2003 annetun valtioneuvoston asetuksen (316/2003) 8 :n 2 momentti seuraavasti: 8 Voimaantulo Tällä asetuksella kumotaan erikoishammaslääkärin tutkinnosta 24 päivänä elokuuta 1984 annettu asetus (629/1984) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä kumottu asetus. Kumotun asetuksen 6 a :ää sovelletaan kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2007 niihin, jotka ovat aloittaneet pykälässä tarkoitetut opinnot viimeistään 31 päivänä joulukuuta Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Opetusministeri Antti Kalliomäki Opetusneuvos Marja-Liisa Niemi

8 360 N:o 105 Valtioneuvoston asetus erikoislääkärin tutkinnosta annetun asetuksen 6 :n muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen voimaantulosäännöksen muuttamisesta Annettu Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty opetusministeriön esittelystä, muutetaan erikoislääkärin tutkinnosta annetun asetuksen 6 :n muuttamisesta 30 päivänä joulukuuta 2002 annetun valtioneuvoston asetuksen (1343/2002) voimaantulosäännös seuraavasti: Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta Erikoislääkärin tutkinnosta 26 päivänä heinäkuuta 1985 annetun asetuksen (691/1985) 3 a :n 3 momenttia sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2007 niihin, jotka ovat aloittaneet mainitussa momentissa tarkoitetut opinnot viimeistään 31 päivänä joulukuuta Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Opetusministeri Antti Kalliomäki Opetusneuvos Marja-Liisa Niemi

9 361 N:o 106 Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Annettu Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, muutetaan luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 3 :n 9 kohta, 9, 10 :n 1 ja 4 momentti, 11, 12 :n 3 momentti ja 14 :n 3 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 3 :n 9 kohta asetuksessa 227/2005, 10 :n 1 momentti, 12 :n 3 momentti ja 14 :n 3 momentti asetuksessa 361/2002, 10 :n 4 momentti asetuksessa 377/2003 ja 11 osaksi mainitussa asetuksessa 361/2002 ja asetuksessa 385/2004, seuraavasti: 3 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 9) tilapäisesti viljelemättömällä pellolla sellaista peltoa, joka on viljelykiertokesantona, lantapatterin tai muun vastaavan tilapäisen syyn perusteella viljelemättä; tilapäisesti viljelemättömäksi ei hyväksytä alueita, jotka on pysyvästi poistettu viljelystä tai jotka ovat muutoin pysyvästi viljelemättömiä tai jotka eivät ole vielä olleet viljelykäytössä lukuun ottamatta sellaisia alueita, jotka on vuonna 2004 ilmoitettu viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2004 maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella Lnro 175 tai muutoin vaaditut tiedot täyttäneellä kirjallisella ilmoituksella; 9 Tavanomainen hyvä maatalouskäytäntö /18 Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, joka noudattaa tavanomaista hyvää maatalouskäytäntöä. Jos viljelijä hakee 11 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle viljelemättömälle peltoalalle luonnonhaittakorvausta siten, että vuosittaisella tukihakemuslomakkeella tällaisena alana on ilmoitettu tilan luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoisen peltoalan kokonaismäärästä vähintään 50 prosenttia, viljelijän on viljeltävä loppuosaa kyseisestä peltoalasta tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti. Tavanomaisella hyvällä maatalouskäytännöllä tarkoitetaan viljelyä, jota vastuuntuntoinen viljelijä harjoittaa paikkakunnan olosuhteet huomioon ottaen. Tämän viljelytavan mukaan pelto on muokattava ja lannoitettava tarkoituksenmukaisella tavalla ja kylvö on tehtävä niin, että se mahdollistaa tasaisen itämisen. Viljelyssä on käytettävä alueelle soveltuvia kasvilajeja ja -lajikkeita sekä alueelle soveltuvaa ja siemenkoon huomioon ottavaa siemenmäärää. Lisäksi viljelijän on torjuttava hukkakaura hukkakauran torjunnasta annetun lain (178/1976) mukaisesti, huolehdittava kasvinsuojelusta ja pyrittävä korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottamiseen sekä korjattava sato asianmukaisesti. Kesannoinnilta edellytetään sitä, että maan tuottokykyä ei heikennetä ja se toteutetaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Tähän viljelytapaan kuuluu myös se, että viljelijä noudattaa yleisiä ympäristömääräyksiä ja lainsäädännön velvoitteita. 10 Tukikelpoinen pelto Peruslohko, joka on peltoa, on tukikelpoi-

10 362 N:o 106 nen luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa, kun sitä on haettu ensimmäisenä sitoutumisvuonna tukihakemuksessa tukikelpoiseksi alaksi, se on viljelykelpoista kyseessä olevana vuonna viimeistään 1 päivänä kesäkuuta tai vuoden 2000 osalta viimeistään 15 päivänä kesäkuuta ja se on tuolloin ilmoitettu joko viljelyksessä olevaksi, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003, jäljempänä tilatukiasetus, säädetyllä tavalla kesannoiduksi kesannointioikeusalaksi, viljelyyn liittyväksi kesannoksi, tilapäisesti viljelemättömäksi pelloksi tai viljelemättömäksi peltoalaksi, jonka osalta noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä. Viljelyyn liittyvällä kesannolla tarkoitetaan sellaisia peltoalueita, jotka hakuvuonna ovat kesantona luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvässä viljelykierrossa. Viljelyksessä olevaksi pelloksi katsotaan myös viherlannoitusaloina ilmoitetut peltoalat maa- ja metsätalousministeriön erikseen säätämillä edellytyksillä ja tämän asetuksen mukaiseen viisitai kymmenvuotiseen suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon sopimukseen sisältyvä peltoala. Tukikelpoiseksi alaksi viljelijä voi ilmoittaa myös tässä asetuksessa tarkoitettuihin sopimuksiin ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuihin erityistukisopimuksiin sisältyvän alueen, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi. Pysyvästi viljelemättömäksi ilmoitettua tai pysyvästi viljelystä poistettua lohkoa, luonnonlaidunta ja -niittyä sekä avointa hakamaata ei hyväksytä tukikelpoiseksi. Pysyvästi viljelemättömäksi katsotaan ne peltolohkot, joita ei 3 :n perusteella voida katsoa tilapäisesti viljelemättömäksi tai joita ei ole kesannoitu tilatukiasetuksessa säädetyllä tavalla. Pellon tukikelpoisuus säilyy, vaikka se ilmoitetaan vuosittaisella tukihakemuksella viljelemättömäksi pelloksi, edellyttäen, että se on ollut viljelemättömäksi ilmoitettaessa ympäristötuessa ja luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista ja että sillä noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä. Jos pysyvästi viljelemättömäksi ilmoitettu tai pysyvästi viljelystä poistettu lohko otetaan myöhemmin viljelyyn, sitä voidaan hakea valtion talousarviossa vahvistetun määrärahan salliessa 46 :n mukaisesti tukikelpoiseksi kyseisenä vuonna. Jos tukikelpoiseksi ilmoitettu lohko ilmoitetaan myöhempinä vuosina pysyvästi viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, kyseessä on 48 :ssä tarkoitettu sitoumukseen sisältyvän pinta-alan väheneminen. 11 Tuen maksaminen Luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa seuraavien peltoalojen osalta edellyttäen, että luonnonhaittakorvaukseen sitoutunut viljelijä on ilmoittanut ne vuosittaisessa tukihakemuksessa tukikelpoiseksi alaksi, ne ovat viljelykelpoisia viimeistään 1 päivänä kesäkuuta, ne ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta ja ne on hyväksytty tukikelpoisiksi: 1) pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä oleva peltoala; viljelyksessä olevaksi peltoalaksi katsotaan myös peltoala, jolla kasvit eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa, mutta muodostavat maanpäällisen kasvuston, sekä peltoala, joka on ilmoitettu viherlannoitusalaksi; 2) tilatukiasetuksessa säädetyllä tavalla määräytynyt ja säännösten mukaisesti hoidettu kesannointioikeusala ja sellainen viljelemätön peltoala, jolle maksetaan tilatukiasetuksen mukaista tilatukea ja jolla noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä; pinta-alaltaan edellä mainituilla tavoilla yhteensä ilmoitettu peltoala tai viljelemätön peltoala voi olla korkeintaan 50 prosenttia koko tilan luonnonhaittakorvauksessa vuosittain tukikelpoisesta alasta, mutta ei enempää kuin mitä on viljelty tavanomaisen hyvän maatalouskäytännön mukaisesti, kuitenkin siten, että tilatukiasetuksen mukaiselle kaikelle kesannointioikeusalalle, joka on

11 N:o luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoinen, voidaan maksaa luonnonhaittakorvaus; tilapäisesti viljelemättömälle peltoalalle, muulle kuin edellä tarkoitetulle viljelemättömälle pellolle ja vuosittaisessa tukihakemuksessa muussa tukikäytössä ilmoitetuille puuvartisten energiakasvien aloille ei makseta luonnonhaittakorvausta; 3) peltoala, jolle on perustettu 16 :ssä tarkoitettu maatilan monimuotoisuuskohteita koskeva lisätoimenpidekohde eikä sitä ole ilmoitettu kesannoitavaksi kesannointioikeusalana tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti, kun alueen sato käytetään riistan ruokintaan tai satoa ei korjata, voidaan luonnonhaittakorvausta maksaa näiden peltojen osalta enintään viidelle prosentille ensimmäisenä sitoumusvuonna tukikelpoiseksi haettujen peruslohkojen pinta-alasta; 4) suojavyöhykenurmina ilmoitetut peltoalat, silloin kun kyseessä on 22 :ssä tarkoitettu viisi- tai kymmenvuotinen suojavyöhykkeen perustamisen ja hoidon sopimus; maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulle 20-vuotiselle sopimusalalle ei makseta luonnonhaittakorvausta; ja 5) peltoala, jota koskee 29 :ssä tarkoitettu sopimus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä tai 30 :ssä tarkoitettu sopimus maiseman kehittämisestä ja hoidosta vain silloin kun sopimusaluetta laidunnetaan tai siltä korjataan sato sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan ja, peltoala jota koskee maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu peltoa koskeva viisivuotinen sopimus luonnon monimuotoisuuden edistämisestä, maiseman kehittämisestä ja hoidosta tai peltoa koskeva sopimus perinnebiotoopin hoidosta silloin kun kyseisiä sopimusalueita laidunnetaan tai niiltä korjataan sato; muiden tässä asetuksessa tarkoitettuihin sopimuksiin sisältyvien viljeltyjen peltojen tai tilatukiasetuksessa säädetyllä tavalla kesannoitujen kesannointioikeusalojen taikka 2 kohdassa tarkoitettujen sellaisten tukikelpoisten viljelemättömien peltoalojen, joille maksetaan tilatukiasetuksen mukaista tilatukea ja joka ei ylitä samassa kohdassa tarkoitettua pinta-alarajoitetta, osalta voidaan luonnonhaittakorvaus maksaa lukuun ottamatta peltoa, jota koskee 23 :ssä tarkoitettu sopimus kosteikon ja laskeutusaltaan perustamisesta ja hoidosta. Ympäristötukea voidaan maksaa 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun vastaavan peltoalan osalta kuin luonnonhaittakorvausta edellyttäen, että ympäristötukeen sitoutunut viljelijä on ilmoittanut ne vuosittaisessa tukihakemuksessa tukikelpoiseksi alaksi ja ne on hyväksytty tukikelpoiseksi. Kesannoiduille pelloille ei makseta muuta ympäristötukea kuin 16 :n 1 momentissa tarkoitettua maatilan monimuotoisuuskohteita koskevasta lisätoimenpiteestä maksettavaa tukea niille kasvulohkoille, jotka on ilmoitettu kesannoitavaksi kesannointioikeusalana tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti. Ympäristötukea ei makseta vuosittaisessa tukihakemuksessa muussa tukikäytössä ilmoitetuille puuvartisten energiakasvien aloille. Tässä asetuksessa tarkoitetun pellolle tehdyn sopimusalan osalta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetun pellolle tehdyn sopimusalan osalta lukuun ottamatta 22 :ssä tarkoitettua sopimusta ja 20- vuotisia erityistukisopimuksia maksetaan ympäristötukea silloin kun alue on 1 momentissa tarkoitettua alaa. Luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja erityistukea voidaan maksaa kasvulohkon osalta silloin, kun sen pinta-ala on vähintään viisi aaria. Kasvulohkolla tarkoitetaan tässä peruslohkoon kuuluvaa peltoaluetta, jossa viljelijä kasvattaa yhtä kasvilajia tiettyä tarkoitusta varten, joka on kesannoitu tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti, joka on tilapäisesti viljelemätöntä tai joka on viljelemätöntä peltoa. Silloin kun kyseessä on 25 tai 25 a :ssä tarkoitettu sopimus, erityistukea voidaan maksaa sopimukseen sisältyvälle tukikelpoiselle kasvulohkolle, joka on ilmoitettu viljelyyn liittyväksi kesannoksi. 12 Vähimmäispinta-ala Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan tukikelpoinen pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä oleva peltoala, tukikelpoinen tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti kesannoitu kesannointioikeusala, tukikelpoinen viljelyyn

12 364 N:o 106 liittyvä kesantoala, tukikelpoinen tilapäisesti viljelemätön peltoala, sellainen tukikelpoinen viljelemätön peltoala, jolla noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä, tukikelpoinen viherlannoitusalana ilmoitettu peltoala ja tämän asetuksen mukaiseen sopimukseen sisältyvä peltoala edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan myös maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen mukaisiin erityistukisopimuksiin sisältyvä alue, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. 14 Vähimmäispinta-ala Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan tukikelpoinen pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä oleva peltoala, tukikelpoinen tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti kesannoitu kesannointioikeusala, tukikelpoinen viljelyyn liittyvä kesantoala, tukikelpoinen tilapäisesti viljelemätön peltoala, sellainen tukikelpoinen viljelemätön peltoala, jolla noudatetaan tilatuessa säädettyjä vuosittaisia hoitotoimenpiteitä, tukikelpoinen viherlannoitusalana ilmoitettu peltoala ja tämän asetuksen mukaiseen sopimukseen sisältyvä peltoala edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. Vähimmäispinta-alaan luetaan mukaan myös maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettuihin erityistukisopimuksiin sisältyvä alue, silloin kun sopimus on tehty peltoa koskevaksi edellyttäen, että kyseinen ala on ilmoitettu tukikelpoiseksi. Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Ylitarkastaja Tiina Malm

13 365 N:o 107 Valtioneuvoston asetus vuodelta 2006 maksettavasta luonnonhaittakorvauksen kansallisesta lisäosasta Annettu Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista 28 päivänä joulukuuta 2001 annetun lain (1559/2001) sekä maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä 18 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1336/1992) 13 :n nojalla: 1 Soveltamisala Maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain (1559/2001) 6 :n 4 kohdassa tarkoitettuna muuna kansallisena tukena maksetaan maa- ja puutarhataloustuottajille vuodelta 2006 luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa, jäljempänä LFAlisäosa, siten kuin tässä asetuksessa säädetään. 2 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) tukikertoimella sitä osuutta tukihakemuksen kohteena olevasta tukeen oikeuttavasta LFA-lisäosan määrästä, jolle tuki maksetaan; 2) luonnonhaittakorvaussitoumuksella luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000) tarkoitettua luonnonhaittakorvausta koskevaa viisivuotista sitoumusta sekä Ahvenanmaan maakunnassa maatalouden ympäristötuesta ja luonnonhaittakorvauksesta annetun Ahvenanmaan maakunta-asetuksen (Ålands författningssamling 17/2000), jäljempänä Ahvenanmaan asetus, mukaista luonnonhaittakorvaussitoumusta; 3) luonnonhaittakorvauksella luonnonhaittakorvaussitoumuksen perusteella myönnettävää tukea; 4) tukivuodella sitä kalenterivuotta, jolloin tässä asetuksessa säädettyä tukea kulloinkin haetaan; 5) tukikelpoisella peltoalalla sitä peltoalaa, joka on tukivuonna hyväksytty luonnonhaittakorvaussitoumuksen tukikelpoiseksi peltoalaksi; 6) tukeen oikeuttavalla peltoalalla sitä

14 366 N:o 107 peltoalaa, jonka perusteella on tukivuonna myönnetty luonnonhaittakorvausta; 7) kotieläintalouden kansallisella tuella vuodelta 2005 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (12/2005) ja vuodelta 2005 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (11/2005) säädettyä kotieläintalouden tukea; 8) perheyrityksen jäsenellä maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) 1 a :ssä tarkoitettua perheyrityksen jäsentä; sekä 9) sukupolvenvaihdoksella tilan hallinnan siirtymistä tuotantoa jatkavalle perintökaaren (40/1965) 2 luvun 1 3 :ssä tarkoitetulle henkilölle. 3 LFA-lisäosan myöntämisen perusteet LFA-lisäosa maksetaan liitteessä 1 olevan tukialuejaon mukaisesti. LFA-lisäosa voidaan myöntää enintään tukikertoimella kerrotulle osuudelle muutoin myönnettäväksi tulevasta LFA-lisäosan määrästä. Tukikerroin on 1,00. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella myönnettävän LFA-lisäosan ja 2 :n 2 kohdassa tarkoitettujen sitoumusten perusteella maksuun tulevan luonnonhaittakorvauksen yhteismäärä koko maan tasolla on keskimäärin yli 250 euroa hehtaarilta, tukikerrointa muutetaan. LFA-lisäosa voidaan muiden ehtojen täyttyessä maksaa enintään samalle pinta-alalle kuin luonnonhaittakorvaus ja vastaavasta sitoumuskaudesta. 4 LFA-lisäosan määräytymisestä Manner-Suomessa LFA-lisäosan myöntämisen edellytyksenä lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa on, että lisäosaa hakeva viljelijä on vuonna 2002, 2003, 2004 tai 2005 antanut tai antaa vuonna 2006 luonnonhaittakorvaussitoumuksen sekä 7 :ssä säädetyn luonnonhaittakorvauksen lisäosasitoumuksen, jäljempänä LFA-lisäosasitoumus, ja noudattaa sitoumuksen kohteena olevan pinta-alan käytössä luonnonhaittakorvauksesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (645/2000) säädettyjä ehtoja sekä muita sitoumusehtoja mukaan lukien viljelijän ikää ja muita tukikelpoisuutta koskevia ehtoja sellaisina kuin ne ovat mainitussa sitoumuksessa. 5 LFA-lisäosan määräytymisestä Ahvenanmaan maakunnassa LFA-lisäosan myöntämisen edellytyksenä Ahvenanmaan maakunnassa on, että lisäosaa hakeva viljelijä on vuonna 2002, 2003, 2004 tai 2005 antanut tai antaa vuonna 2006 Ahvenanmaan asetuksen mukaisen luonnonhaittakorvaussitoumuksen, jäljempänä Ahvenanmaan sitoumus, sekä 7 :ssä säädetyn LFA-lisäosasitoumuksen ja noudattaa sitoumuksen kohteena olevan pinta-alan käytössä säädettyjä ehtoja sellaisina kuin ne ovat mainitussa sitoumuksessa. 6 LFA-lisäosan määrä Tässä asetuksessa säädettyä LFA-lisäosaa myönnetään tukialueittain ja tilan tuotantosuunnan mukaan eriytettynä euroina hehtaarilta enintään seuraavasti: Tukialueet Tukialueet A, B ja C1 C2 C4 Perusosa Kotieläintilan korotus Perusosa myönnetään tukeen oikeuttavasta peltoalasta. Kotieläintilan korotus myönnetään kotieläintilojen tukeen oikeuttavasta peltoalasta. 7 LFA-lisäosasitoumus LFA-lisäosasitoumus on tehtävä samanai-

15 N:o kaisesti ja samaksi ajanjaksoksi kuin luonnonhaittakorvaussitoumus. LFA-lisäosan saadakseen uuden luonnonhaittakorvaussitoumuksen yhteydessä viljelijän tulee antaa maa- ja metsätalousministeriön lomakkeella numero 176 tehty LFA-lisäosasitoumus viimeistään 28 päivänä huhtikuuta Lomake palautetaan sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee. Jos maatilalla ei ole talouskeskusta, LFA-lisäosasitoumus on toimitettava sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka alueella pääosa maatilan pelloista sijaitsee. LFA-lisäosasitoumuksessa viljelijän on sitouduttava pitämään luonnonhaittakorvaussitoumuksensa voimassa kyseisen sitoumuskauden loppuun. 8 Kotieläintila LFA-lisäosasitoumuksen antamisen yhteydessä tila ilmoittautuu joko kotieläintilaksi tai kasvinviljelytilaksi. Ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen tila voi muuttua kotieläintilaksi vain 11 :ssä mainituissa tapauksissa. Kotieläintilalla tarkoitetaan tässä asetuksessa tilaa, jonka 1) eläintiheys on vähintään 0,4 eläinyksikköä luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista hehtaaria kohti tai 2) tilalla on vähintään 10 eläinyksikköä koko sitoumuskauden ajan ja eläintiheys on vähintään 0,2 eläinyksikköä luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista hehtaaria kohti. Kasvinviljelytilalla tarkoitetaan tässä asetuksessa tilaa, joka ei täytä 2 momentissa säädettyä määritelmää. Eläinyksiköiden määränä 1 momentissa tarkoitettua tilan tuotantosuuntaa määritettäessä käytetään ensimmäistä LFA-lisäosasitoumusvuotta edeltävän vuoden eläinyksikkömäärää, jos kotieläintuotanto jatkuu ensimmäisenä sitoumusvuonna. Nautojen, jotka ovat vähintään kuuden kuukauden ikäisiä, eläinyksikkömäärä saadaan nautaeläinrekisteristä vuosikeskiarvona. Muiden eläinten eläinyksikkömääränä käytetään vuoden 2005 kotieläintalouden kansalliseen tukeen oikeutettua eläinyksikkömäärää tai viljelijän vaatimuksesta valvonnassa todettua eläinmäärää. Eläinyksikkömäärän laskennassa käytetään liitteessä 2 mainittuja eläinyksikkökertoimia. Jos 7 :ssä tarkoitettua lisäosasitoumusta annettaessa tilan eläinyksikkömäärä on vuonna 2005 käynnissä olleesta kotieläintalouden investoinnista tai viljelijästä riippumattomasta syystä johtuen ollut vuonna 2005 vähintään kolmanneksen alempi kuin tilan vakiintunut eläinmäärä, voidaan viljelijän hakemuksesta käyttää vuoden 2002, 2003 tai 2004 eläinmäärää viljelijän valinnan mukaan. LFA-lisäosan kotieläintilan korotusta ei myönnetä vuodelta 2006, jos tila ei 28 päivänä huhtikuuta 2006 harjoita kotieläintaloutta ellei kyse ole jäljempänä 10 :n 6 momentissa tarkoitetusta lyhytaikaisesta tuotantotauosta. 9 Yhteisömuotoinen yritys Tilan tuotantosuuntaa 8 :n 2 momentin mukaan määritettäessä tai sitoumuskaudella tilan säilymistä kotieläintilana arvioitaessa voidaan viljelijän vaatimuksesta yhteisömuotoisen yrityksen, jolla ei ole LFA-lisäosasitoumusta, eläinmäärä ottaa mukaan LFAlisäosasitoumuksen antaneen tilan eläinmäärään, jos yhteisömuotoisen yrityksen määräysvalta on perheyrityksen jäsenten hallinnassa siten että: 1) määräysvalta avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä on yhtiösopimuksen mukaan yhdellä tai useammalla sellaisella yhtiömiehellä, joka on tehnyt tässä momentissa tarkoitettua tilaa koskevan LFA-lisäosasitoumuksen ja täyttää LFA-lisäosan myöntämisen muut edellytykset; tai 2) määräysvalta osakeyhtiössä on yhdellä tai useammalla sellaisella osakkaalla, joka on tehnyt tässä momentissa tarkoitettua tilaa koskevan LFA-lisäosasitoumuksen ja täyttää LFA-lisäosan myöntämisen muut edellytykset Ṁääräysvallalla osakeyhtiössä tarkoitetaan tässä asetuksessa osakeomistusosuutta, joka viljelijän tai yhdessä hänen perheyrityksensä jäsenten kanssa tuottaa suoraan yli puolet yhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä.

16 368 N:o 107 Määräysvallan on oltava yhteisömuotoisessa yrityksessä viljelijän tai tämän perheyrityksen jäsenten hallussa viimeistään 29 päivänä huhtikuuta 2005 alkaen. Määräysvallan muutoksesta siten, että edellä 1 momentissa säädetty yhteisömuotoisen yrityksen määräysvaltaa koskeva säännös ei enää täyty, on ilmoitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kirjallisesti kymmenen työpäivän kuluessa muutoksesta. Määräysvaltaa koskevan muutoksen jälkeen kertyviä eläinyksiköitä ei oteta laskennassa huomioon LFA-lisäosasitoumuksen antaneen tilan eläinmäärässä. Yhteisömuotoisen yrityksen eläimet voidaan lukea vain yhden LFA-lisäosasitoumuksen tehneen tilan hyväksi, joka on kokonaan perheyrityksen jäsenten hallinnassa koko LFA-lisäosasitoumuskauden aikana. 10 Tilan tuotantosuunnan muutokset Tilan tuotantosuuntaa seurataan sitoumuskaudella vuosittain. Vuonna 2006 tilan tuotantosuuntaa arvioitaessa käytetään edellä 8 :n 5 momentissa tarkoitettua eläinyksikkömäärää ja tukivuoden luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista peltoalaa. Kotieläintilan korotuksen saadakseen tilan tulee täyttää 8 :n 2 momentin vaatimukset ja harjoittaa kotieläintaloutta 28 päivään huhtikuuta 2006 saakka, mainittu päivä mukaan lukien. Jos tila täyttää 8 :n 2 momentin edellytykset, mutta on lopettanut kotieläintalouden ennen 29 päivää huhtikuuta 2006, LFAlisäosa maksetaan tällöin kasvinviljelytilan mukaisesti. Jos kotieläintila lopettaa tuotannon 29 päivän huhtikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien, tila muuttuu seuraavan tukivuoden 1 päivästä tammikuuta alkaen LFA-lisäosasitoumuskauden jäljellä olevaksi ajaksi kasvinviljelytilaksi ja LFA-lisäosa myönnetään kasvinviljelytilan tukitason mukaisesti. Tilan muuttumisesta kotieläintilasta kasvinviljelytilaksi 8 :n 2 momentissa säädettyjen ehtojen perusteella on ilmoitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kirjallisesti kymmenen työpäivän kuluessa muutoksesta. Tilan tuotantosuunnan muutoksen ei katsota olevan kyseessä, jos syynä on tiettyjen tuotantotapojen edellyttämä tai kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta, laajentamisesta tai tuotantosuunnan muuttamisesta tai ylivoimaisesta esteestä aiheutuva lyhytaikainen tuotantotauko. Jos 5 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei ole tehty asianmukaisesti, lasketaan LFAlisäosan määrä kasvinviljelytilan tukitason mukaisesti ja muutoin myönnettäväksi tulevan kasvinviljelytilan LFA-lisäosan määrää alennetaan kymmenellä prosentilla kyseisenä tukivuonna. Kasvinviljelytilaksi muuttunut tila ei voi palata kotieläintilaksi sitoumuskauden aikana. LFA-lisäosasitoumus voidaan siirtää luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 50 :n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Lisäosasitoumuksen siirron yhteydessä tilan tuotantosuunta voidaan muuttaa kotieläintilaksi, jos tila täyttää 8 :n 2 momentissa säädetyt edellytykset. Kotieläintilan korotus voidaan myöntää aikaisintaan lisäosasitoumuksen siirtovuotta seuraavana tukivuonna. 11 Sukupolvenvaihdos tai koko tilan hankinta Sukupolvenvaihdostilanteessa tilaa jatkava viljelijä voi muuttaa tilan tuotantosuunnan kotieläintilaksi, jos tila täyttää 8 :n 2 momentissa säädetyt edellytykset. Eläinyksikkömäärää laskettaessa otetaan huomioon vain jatkavan viljelijän hallinnassa sukupolvenvaihdospäivämäärästä alkaen olleet eläimet kansallisen kotieläintalouden tuen laskentasääntöjen mukaisesti. Kotieläintilan korotus voidaan myöntää aikaisintaan sukupolvenvaihdosvuotta seuraavana tukivuonna. Jos kotieläintilalla tehdään sukupolvenvaihdos tai tila siirtyy koko tilan hallinnan siirtona, säilyy tila 6 :ssä tarkoitettuna kotieläintilana niin kauan kuin tila täyttää 8 :n 2 momentissa säädetyt edellytykset. Jos LFA-lisäosasitoumuksen aiemmin teh-

17 N:o nyt viljelijä saa sukupolvenvaihdoksen tai koko tilan hallinnan siirron johdosta haltuunsa 8 :n 2 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttävän tilan, jonka entinen haltija on tehnyt LFA-lisäosasitoumuksen, voidaan jatkava tilakokonaisuus katsoa kotieläintilaksi, jos 8 :n 2 momentin edellytykset täyttyvät tilojen yhteenlaskettujen pinta-alojen ja eläinyksikkömäärien perusteella. Kotieläintilan korotus voidaan myöntää tukivuonna, jos sukupolvenvaihdos tai koko tilan hallinnan siirto tapahtuu viimeistään 28 päivänä huhtikuuta vuonna Kotieläintilan korotus voidaan myöntää aikaisintaan seuraavana tukivuonna, jos sukupolvenvaihdos tai koko tilan hallinnan siirto tapahtuu 29 päivän huhtikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana, mainitut päivät mukaan lukien. 12 LFA-lisäosan maksatuksen hakeminen LFA-lisäosan maksamisen ehtona on, että viljelijä hakee LFA-lisäosan maksatusta. Vuodelta 2006 maksettavan lisäosan maksamista on haettava maa- ja metsätalousministeriön tukihakemuslomakeella numero 101B vuodelle Luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumisen tai sen raukeamisen vaikutus Jos viljelijä luopuu lisäosan maksun perusteena olevasta luonnonhaittakorvaussitoumuksesta ennen sitoumuskauden päättymistä, maksettu LFA-lisäosa peritään takaisin. Jos viljelijän luonnonhaittakorvaussitoumus on kuitenkin ollut voimassa kolme vuotta ja viljelijä luopuu koko tilan myynnin kautta tai muutoin kokonaan maatalouden harjoittamisesta, LFA-lisäosaa ei peritä takaisin. Luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumisella tarkoitetaan myös tilannetta, jossa sitoutunut viljelijä ilman 2 momentissa tarkoitettua perustetta ei hae vuosittaista maksatusta. Viljelijää on kuultava ennen mahdollista LFA-lisäosan takaisinperintää koskevan päätöksen tekemistä /18 Jos viljelijä luopuu luonnonhaittakorvaussitoumuksesta ylivoimaisen esteen vuoksi, LFA-lisäosaa ei peritä takaisin. Ylivoimaiseksi esteeksi katsotaan ne seikat, jotka tällaiseksi on säädetty luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000). Ahvenanmaan maakunnassa ylivoimaisia esteitä ovat vain ne seikat, jotka tällaisiksi on Ahvenanmaan asetuksessa säädetty. Viljelijän on tehtävä kymmenen työpäivän kuluessa kirjallinen ilmoitus kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tässä asetuksessa säädetyn LFA-lisäosasitoumuksen osalta edellä mainituista seikoista. LFA-lisäosasitoumuksen osalta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on viljelijän vapauttamiseksi sitoumuksen noudattamisesta tehtävässä päätöksessä todettava LFA-lisäosan maksamisen lakkauttaminen ja mahdollinen takaisinperintä. Jos luonnonhaittakorvaussitoumus raukeaa luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa tai Ahvenanmaan asetuksessa säädetyllä tavalla, ei maksettua LFA-lisäosaa peritä takaisin. 14 Muutoksista ilmoittaminen Uusien alueiden ottaminen luonnonhaittakorvaussitoumukseen, luonnonhaittakorvaussitoumuksen siirrot tai muut vastaavat muutokset luonnonhaittakorvaussitoumuksen alaisissa pinta-aloissa oikeuttavat LFA-lisäosaan siltä osin kuin muutokset oikeuttavat luonnonhaittakorvaukseen. Jos muutokset aiheuttavat luonnonhaittakorvaussitoumuksesta luopumisen tai sen raukeamisen, sovelletaan mitä 13 :ssä on säädetty. 15 Asiakirjojen säilyttäminen LFA-lisäosan ehtoihin liittyvät asiakirjat, muistiinpanot ja todistukset on säilytettävä tilalla koko sitoumuskauden ajan sekä kolme vuotta sen jälkeen.

18 370 N:o Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Ylitarkastaja Esa Hiiva

19 N:o Liite 1 TUKIALUEJAKO Tukialue A Alastaro, Askola, Aura, Elimäki, Espoo, Helsinki, Järvenpää, Karjaa, Kauniainen, Kemiö, Kerava, Kiikala, Kirkkonummi, Koski Tl, Kouvola, Kuusjoki, Lapinjärvi, Lieto, Liljendal, Lohja, Loimaa, Loviisa, Marttila, Masku, Mellilä, Mietoinen, Muurla, Myrskylä, Nurmijärvi, Oripää, Paimio, Perniö, Pertteli, Pohja, Pornainen, Pukkila, Pöytyä, Raisio, Ruotsinpyhtää, Rusko, Salo, Sipoo, Siuntio, Somero, Tarvasjoki, Tuusula, Vantaa, Vihti ja Västanfjärd sekä saaristo-osia lukuun ottamatta Dragsfjärd, Halikko, Inkoo, Kaarina, Lemu, Naantali, Parainen, Pernaja, Piikkiö, Porvoo, Sauvo, Särkisalo ja Turku. Ahvenanmaan maakunta Brändö, Eckerö, Finström, Föglö, Geta, Hammarland, Jomala, Kumlinge, Kökar, Lemland, Lumparland, Maarianhamina, Saltvik, Sottunga, Sund ja Vårdö. Muu tukialue B Anjalankoski, Artjärvi, Asikkala, Askainen, Eura, Eurajoki, Forssa, Hamina, Hanko, Harjavalta, Hartola, Hattula, Hauho, Hausjärvi, Heinola, Hollola, Houtskari, Huittinen, Humppila, Hyvinkää, Hämeenkoski, Hämeenkyrö, Hämeenlinna, Iitti, Ikaalinen, Imatra, Iniö, Jaala, Janakkala, Jokioinen, Joutseno, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä sen alueeseen C1 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Kalvola, Kangasala, Kankaanpää, Karjalohja, Karkkila, Kiikoinen, Kisko, Kiukainen, Kodisjoki, Kokemäki, Korppoo, Kotka, Kuhmalahti, Kuhmoinen, Kustavi, Kuusankoski, Kylmäkoski, Kärkölä, Köyliö, Lahti, Laitila, Lammi, Lappeenranta, Lappi, Lavia, Lemi, Lempäälä, Loppi, Luopioinen, Luumäki, Luvia, Längelmäki, Merimasku, Miehikkälä, Mouhijärvi, Mynämäki, Mäntsälä, Mäntyharju, Nakkila, Nastola, Nauvo, Nokia, Noormarkku, Nousiainen, Nummi-Pusula, Orimattila, Orivesi, Padasjoki, Pirkkala, Pomarkku, Pori, Punkalaidun, Pyhtää, Pyhäranta, Pälkäne, Rauma, Renko, Riihimäki, Rymättylä, Sammatti, Suodenniemi, Suomusjärvi, Sysmä, Säkylä, Taivassalo, Tammela, Tammisaari, Tampere, Toijala, Tuulos, Ulvila, Urjala, Uusikaupunki, Vahto, Valkeakoski, Valkeala, Vammala, Vampula, Vehmaa, Velkua, Vesilahti, Viiala, Viljakkala, Virolahti, Ylämaa, Yläne, Ylöjärvi, Ypäjä ja Äetsä sekä Dragsfjärdin, Halikon, Inkoon, Kaarinan, Lemun, Naantalin, Paraisten, Pernajan, Piikkiön, Porvoon, Sauvon, Särkisalon ja Turun saaristo-osat. Alue C1 Alahärmä, Enonkoski, Hankasalmi, Haukivuori, Heinävesi, Ilmajoki, Isokyrö, Jalasjärvi, Joensuu sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Joroinen, Jurva, Juva, Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Jämsän kunnasta entisen Kuoreveden kunnan alue, Jämsänkoski, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kerimäki, Kesälahti, Kitee, Korpilahti, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kuopio, Kuortane, Kurikka, Laihia, Lapua, Laukaa, Leppävirta, Liperi, Maalahti, Maaninka, Maksamaa sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Mikkeli, Mustasaari sen alueeseen C2 pohjoinen kuuluvia osia lukuun ottamatta, Muurame, Mänttä, Nurmo, Närpiö, Oravainen, Outokumpu, Parikkala, Pieksämäki, Pieksänmaa, Punkaharju, Puumala, Rantasalmi, Rautjärvi, Ristiina, Ruokolahti, Ruovesi, Rääkkylä, Savitaipale, Savonlinna, Savonranta, Seinäjoki sen alueeseen C2 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Siilinjärvi, Sulkava, Suomenniemi, Suonenjoki, Taipalsaari, Teuva, Tuusniemi, Uusikaarlepyy, Vaasa, Varkaus, Vilppula, Vähäkyrö, Vöyri, Ylihärmä ja Ylistaro. Alue C2 Alajärvi, Alavieska, Alavus, Evijärvi, Haapajärvi, Haapavesi, Halsua, Himanka, Hirvensalmi, Honkajoki, Iisalmi, Isojoki, Joutsa, Juankoski, Kaavi, Kalajoki, Kangasniemi, Kannonkoski, Kannus, Karijoki, Karstula, Karttula, Karvia, Kaustinen, Keitele, Kempele, Kestilä, Keuruu, Kihniö, Kinnula, Kiuruvesi, Kivijärvi, Kokkola, Konnevesi,

20 372 N:o 107 Kontiolahti, Kortesjärvi, Kruunupyy, Kuru, Kyyjärvi, Kälviä, Kärsämäki, Lapinlahti, Lappajärvi, Lehtimäki, Leivonmäki, Lestijärvi, Liminka, Lohtaja, Luhanka, Lumijoki, Luoto, Merijärvi, Merikarvia, Muhos, Multia, Nilsiä, Nivala, Oulainen, Oulunsalo sen alueeseen C3 kuuluvia osia lukuun ottamatta, Parkano, Pedersöre, Perho, Pertunmaa, Petäjävesi, Pielavesi, Pietarsaari, Pihtipudas, Piippola, Polvijärvi, Pulkkila, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Pyhäntä, Pyhäselkä, Pylkönmäki, Raahe, Rantsila, Rautalampi, Reisjärvi, Ruukki, Saarijärvi, Seinäjoen kaupungista entisen Peräseinäjoen kunnan alue, Sievi, Siikainen, Siikajoki, Soini, Sonkajärvi, Sumiainen, Suolahti, Tervo, Tohmajärvi, Toholampi, Toivakka, Tyrnävä, Töysä, Ullava, Uurainen, Varpaisjärvi, Vesanto, Veteli, Vieremä, Vihanti, Viitasaari, Vimpeli, Virrat, Ylivieska, Ähtäri ja Äänekoski. Alue C2 pohjoinen Eno, Ilomantsi, Joensuun kaupungista entisen Kiihtelysvaaran kunnan alue ja entisen Tuupovaaran kunnan alue, Juuka, Kajaani, Lieksa, Nurmes, Paltamo, Rautavaara, Ristijärvi, Sotkamo, Vaala, Valtimo ja Vuolijoki sekä Maksamaan kunnasta mantereen ulkopuoliset alueet ja Mustasaaren kunnasta Björköby ja Replot. Alue C3 P1 Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Utajärvi ja Ylikiiminki sekä Oulunsalon kunnasta ne osat, jotka ovat Ylikiimingin kunnan sisäpuolella. P2 Hailuoto, Hyrynsalmi, Ii, Kemi, Keminmaa, Kuhmo, Kuivaniemi, Simo, Tervola, Tornio ja Yli-Ii. P3 Kemijärvi, Pello, Pudasjärvi, Puolanka, Ranua, Rovaniemi, Suomussalmi, Taivalkoski ja Ylitornio. P4 Kuusamo ja Posio. Alue C4 P4 Kolari, Pelkosenniemi, Salla ja Savukoski sekä Kittilä ja Sodankylä niiden alueeseen P5 kuuluvia osia lukuun ottamatta. P5 Enontekiö, Inari, Muonio ja Utsjoki sekä Kittilän ja Sodankylän kunnista vastaavat alueet, jotka on hyväksytty P5 alueeseen kuuluviksi Kittilän osalta maa- ja metsätalousministeriön 10 päivänä heinäkuuta 1996 antamassa päätöksessä nro 3733/514/96 ja Sodankylän osalta maa- ja metsätalousministeriön 9 päivänä elokuuta 1995 antamassa päätöksessä nro 3039/514/95.

21 N:o Liite 2 ELÄINYKSIKKÖKERTOIMET Eläinyksikkö = ey Urospuoliset nautaeläimet ja hiehot (6-24 kk)... 0,6 Urospuoliset nautaeläimet ja hiehot (yli 24 kk), emolehmät ja lypsylehmät... 1,0 Uuhet... 0,15 Kutut... 0,48 Emakot, karjut... 0,7 Kanat (mukaan lukien emokanat)... 0,013 Broilerit... 0,0053 Broileriemot... 0,025 Hanhi-, ankka- ja kalkkunaemot... 0,026 Sorsa- ja fasaaniemot, tarhatut... 0,013 Hevoset - siitostammat (hevoset ja ponit)... 1,0 - suomenhevoset, vähintään 1 vuotta... 0, vuotiaat muut hevoset ja ponit... 0,6 Teurastetut eläimet ja siitoseläimet: 13 teurastettua lihasikaa siitokseen myytyä nuorta emakkoa tai karjua teurastettua ankkaa teurastettua hanhea teurastettua kalkkunaa teurastettua fasaania teurastettua sorsaa... 1 ey

22 374 N:o 108 Valtioneuvoston asetus vuodelta 2005 maksettavasta perunantuotannon kansallisesta tuesta annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n muuttamisesta Annettu Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, muutetaan vuodelta 2005 maksettavasta perunantuotannon kansallisesta tuesta 20 päivänä tammikuuta 2005 annetun valtioneuvoston asetuksen (13/2005) 5 seuraavasti: 5 Tuen suuruus Perunantuotannon tukea myönnetään 277 euroa hehtaarilta. Tuki myönnetään 118 eurolla hehtaarilta korotettuna viljelyalalta, jolla tuotetun perunan markkinoinnista viljelijällä on 6 :ssä tarkoitettu viljelysopimus. Korkealaatuisen siemenperunan tuotantoalueella noudatettavista perunanviljelyn vaatimuksista annetun lain (574/2002) 1 :ssä tarkoitetulla tuotantoalueella lisätukea myönnetään 2 :n kohdissa 2 6 tarkoitetulle tuotannolle 60 euroa hehtaarilta tai viljelyalalta, jolla tuotetun perunan markkinoinnista viljelijällä on 6 :ssä tarkoitettu viljelysopimus, 86 euroa hehtaarilta. Jos hyväksyttävien hakemusten perusteella laskettavan tuen määrä ylittää 1 :n 1 momentissa säädetyn tuen enimmäismäärän vähennettynä 1 :n 2 momentissa tarkoitetulla erällä, tukea alennetaan. Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä helmikuuta Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Ylitarkastaja Esa Hiiva