Näytteet, viitearvot ja laboratoriotulosten tulkinta, laadunvarmennus

Transkriptio

1 Näytteet, viitearvot ja laboratoriotulosten tulkinta, laadunvarmennus Pirkko Vihko, LKT Kliinisen kemian professori, ylilääkäri Kliinisen kemian ja hematologian yksikkö HUSLAB Biomedicum Helsingin yliopisto 2013

2 LUENNON AIHE Näytteenotto ja näytemuodot Viitearvot miten luodaan ja käytetään Tulosten tulkinnasta Laaduntarkkailu miksi ja miten

3 Yleisimmät näytemuodot Verinäytteet Laskimoverinäyte: Plasma, seerumi, kokoveri Ihopistosverinäyte Valtimoverinäyte Virtsanäytteet PLV, alkuvirtsa, vuorokausivirtsa, valvottu näytteenotto Muita mm. eritenäytteet, kudosnäytteet, aivoselkäydinneste-, luuydin-, punktionestenäytteet

4 Näytemuodot Suomen Kuntaliitto ylläpitää laboratoriotutkimusnimikkeistöä ( Esim P-Gluk, P-Glukoosi, mmol/l Tutkimuslyhenteen alussa 1-2 merkin pituinen systeemilyhenne kertoo näytemuodon Esim. B = kokoveri, P = plasma, S = seerumi, U = virtsa, Li = likvor, F = uloste f-kirjain näytemuodon edessä tarkoittaa paastonäytettä, esim. fs = paastoseerumi d-kirjain edessä tarkoittaa vuorokausikeräystä, esim. du = virtsan keräys vuorokauden ajan

5 Laskimoverinäytteenotto Aikuisilla tavallisin näyte Otetaan yleensä kyynärtaipeen iholaskimoista: v.intermedia cubiti v.basilica v.cephalica

6 Laskimoverinäytteenotto Tavallisesti vakuuminäytteenotto, joka on ns. suljettu systeemi Vakuuminäyteneula Siipineula Vaihtoehtoisesti avotekniikka, jos ohuet ja hauraat suonet

7

8 KOKOVERI (B) Solut + proteiinit + vesi + liuenneet aineet Otetaan antikoagulanttiputkeen, antikoagulantteja esim. EDTA, sitraatti, oksalaatti Käyttöalueita esim: Verenkuvatutkimukset: 2474 PVKT, Perusverenkuva ja trombosyytit, verestä 2475 PVK+TKD Perusverenkuva, leukosyyttien erittelylaskenta, koneellinen, verestä Vierianalytiikka (POC)

9 PLASMA (P) Ei soluja, sisältää kaikki plasman proteiinit, myös hyytymistekijät Näyte otetetaan antikoagulanttiputkeen Plasma nopeampi näyte valmistaa kuin seerumi, kuvastaa paremmin elimistön in vivo tilannetta kuin seerumi Useimmat verestä tehtävät kemialliset määritykset, esim. CRP (tulehduksen ja kudostuhon mittari) INR (hyytymistutkimus) elektrolyytit maksan ja munuaisten toiminnan kokeet (esim. ALAT, GT, kreatiniini)

10 SEERUMI (S) Ei soluja, fibrinogeeni ja osa muita hyytymistekijöitä puuttuu myös Näyte otetaan: lisäaineettomaan putkeen putkeen jossa on hyytymistä aktivoivaa lisäainetta putkeen jossa on hyytymistä aktivoivaa lisäainetta sekä geeliä Näytteen annetaan hyytyä, jonka jälkeen seerumi erotetaan sentrifugoimalla Soveltuu useimpiin verestä tehtäviin kemiallisiin tutkimuksiin Hitaampi näytemuoto valmistaa kuin plasma Esim. seerumin proteiinien elektroforeesi, eräät hormonimääritykset, vasta-ainetutkimuksia, lääkeainemäärityksiä

11 Ihopistosnäyte Aiempi nimi: kapillaarinäyte Sisältää kapillaarien, pienten arteriolien ja pienten venulien verta sekä interstitiaalinestettä (kudosnestettä) ja intrasellulaarinestettä (solunsisäistä nestettä) Koostumus poikkeaa esim. laskimo ja valtimonäytteiden koostumuksesta, mutta on lähempänä valtimonäytteen kuin laskimonäytteen koostumusta Käytetään aikuisilla mm. useissa vieritesteissä (POCtesteissä), esim. Hb tai glukoosi, lapsilla voi korvata laskimonäytteen joissain tutkimuksissa

12 Kuva 2.1 Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010

13 Arterianäyte Lääkäri ottaa ruiskunäytteen yleensä ranteen valtimosta (a. radialis), vaihtoehtoisesti nivusesta (a. femoralis) Analysoitava mahdollisimman nopeasti Veri-kaasu analyysi: ph pco2 po2 Bikarbonaattipitoisuus Emäsylimäärä (base excess)

14 JURIDISET VERINÄYTTEET Verinäyte alkoholin, lääkeaineen tai huumausaineen osoittamiseksi verestä Yleensä liikennejuopumusta epäiltäessä, poliisin pyynnöstä Verinäyte voidaan ottaa tarvittaessa vastoin tutkittavan suostumusta; virtsanäytettä ei voi ottaa väkisin DNA-tutkimukset verinäytteestä Esim. isyystutkimukset

15 Verinäyte Mitä verinäytteestä voidaan määrittää? sellaisten tekijöiden pitoisuuksia tai ominaisuuksia, joilla on erityinen tehtävä veressä sellaisten tekijöiden pitoisuutta, joita kuljetetaan veressä elimistön osasta toiseen Verestä määritetään sekä elimistön itsensä tuottamia tekijöitä että elimistöön ulkopuolelta tulleita tekijöitä (ravintoaineet, lääkeaineet, myrkyt, taudinaiheuttajat jne)

16 ERITYINEN TEHTÄVÄ, esim. veren proteiinit VEREN PROTEIINIEN TEHTÄVÄT: Kolloidiosmoottisen (=onkoottisen) paineen ylläpito (albumiini) Puolustus (immunoglobuliinit, komplementti) Hyytymisjärjestelmä (hyytymistekijät, fibrinogeeni) Kuljetus (kantajaproteiinit) Suojaus (proteaasien esto, puskurointi) YLEISIMMIN MÄÄRITETTÄVIÄ VEREN PROTEIINEJA Albumiini, immunoglobuliinit, hyytymistekijät, CRP

17 VERESSÄ KULJETETTAVAT AINEET 1. Ravintoaineet (lipidit, sokeri, aminohapot) 2. Vitamiinit (esim. D-vitamiini, B12-vitamiini) 3. Hivenaineet (esim. rauta) 4. Elektrolyytit (kalium, natrium, kalsium, fosfaatti jne) 5. Metabolian välituotteet 6. Hormonit (esim. Kilpirauhastutk. TSH ja T4, kasvuhormoni, estrogeeni, testosteroni 7. Entsyymit 8. Eritettävät aineet (kreatiniini, urea, ammonium-ioni, hiilidioksidi, bilirubiini jne.) 9. Lääkeaineet Osa kuljetettavista aineista veressä proteiineihin sitoutuneena, osa vapaina

18 ELIMISTÖN ITSENSÄ TUOTTAMIA AINEITA, esim. verestä määritettävät tautimarkkerit Kudosvaurion yhteydessä verenkiertoon vapautuu mm. rakenneproteiineja ja entsyymejä joita voidaan määrittää verestä kudosvaurion osoittamiseksi, vaurion laajuuden arvioimiseksi ja vaurion korjaantumisen seuraamiseksi Sydäninfarktin merkkiaineet (esim. troponiini T) Maksansolujen vaurio (ALAT, GT) Akuutti pankreatiitti (amylaasi) Syövän merkkiaineet (esim. PSA)

19 ELIMISTÖÖN ULKOPUOLELTA TULLEITA, esim. taudinaiheuttajien osoittaminen Bakteerit, virukset, hiivat, homeet, alkueläimet Osoitetaan verinäytteestä viljelyn avulla antigeenin osoittamisella värjäyksellä + mikroskopialla PCR-tekniikalla

20 Virtsanäytteet Mieluiten vakioitu näytteenotto, laboratorio ohjeistaa potilaan ja antaa näytepurkin ja -putket Suositeltu näyte: aamuvirtsanäyte Vähintään 4-6 h edellisestä virtsaamisesta Tavallisin näytteenottotapa: ns. PLV eli puhtaasti laskettu keskisuihku-virtsanäyte Muita esim. vuorokausivirtsankeräys, ajoitettu virtsanäyte, valvottu virtsanäyte

21 Virtsanäytteet Virtsatutkimusten käyttö: Munuaisten tai virtsateiden sairaus Verenkierrossa olevan aineen virtsapitoisuuden selvittäminen tai osoittaminen, esim. raskaustesti tai huumausaineiden osoittaminen Tavallisimmat tutkimukset: Virtsan perustutkimukset: 1881 U-KemSeul, Kemiallinen seulonta ja U-Solut, partikkelien peruslaskenta, koneellinen Virtsan bakteeriviljely: 1155 U-BaktVi, U-Bakteeri, viljely

22 MUUT NÄYTEMUODOT Eritteet Märkäeritenäyte, esim. abskessista Nenäerite, nieluerite, sylki, yskös ym. Yleisimmin bakteerien ja virusten osoituksessa Kudokset Keskeinen näytemuoto patologiassa, (molekyyli)geneettisissä tutkimuksissa ja mikrobiologisessa diagnostiikassa Tiettyjen (harvinaisten) tautien yhteydessä tehdään kliinis-kemiallisia tutkimuksia myös kudosnäytteistä Esim. mitokondriotutkimukset

23 MUITA NÄYTEMUOTOJA Punktionäytteet esim. pleuraneste, askites, lapsivesi, nivelneste Likvor (aivo-selkäydinneste) Luuydin Keskushermoston sairaus voi muuttaa likvorin koostumusta Esim. subaraknoidaalivuoto (verta), meningiitti (bakteereita, leukosyyttejä), MS-tauti (immunoglobuliinit) Epäiltäessä luuytimen vertamuodostavan kudoksen sairautta (esim. leukemiat) Aspiraationäyte tai biopsia eli kudospala Tutkitaan vertamuodostavan solukon määrää, morfologiaa, ominaisuuksia ja kromosomaalisia/molekyyligeneettisiä ominaisuuksia

24 Viitearvot

25 Viitearvot, Referensvärden, Reference values Laboratoriotuloksen tulkintaa helpottaa tieto siitä millainen tulos on odotettavissa terveillä henkilöillä ja miten mahdollinen sairaus vaikuttaa laboratorioanalyyttiin Idea syntyi 1967, suomalaiset aktiivisia kehitystyössä, saavutti kansainvälisen hyväksynnän 70-luvulla Korvaa käsitteen normaaliarvo Viitearvoilla tärkeä merkitys auttaa lääkäriä tunnistamaan poikkeava laboratoriotulos

26 Viitearvot ja normaaliarvot Normaaliarvo on lähes sama asia mutta sitä ei ole tarkoin määritelty Normaali tarkoittaa lääketieteessä yleensä terve WHO:n terveen määritelmä : A state of complete physical, mental, social wellbeing, and not merely absence of disease or infirmity Tämä määritelmä on epärealistinen Viitearvot perustuvat tarkoituksenmukaisella tavalla määritetystä viiteryhmästä otettuihin näytteisiin

27 Kansainvälisten suositusten mukainen viitearvofilosofia viitearvojen peruskäsitteet Kuva 3.1 Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010 Esimerkissä terveiden miesten B-Hb viitevälin tuottaminen Otos: osa viiteväestöstä (vähintään 120 henkilöä) Viitearvot (referensvärden, reference values) Viiteryhmän arvot Viiterajat (referensgränser, reference limits) Määritellään viitearvojen perusteella Yleensä viiterajat ovat tulosten 2.5%:n ja 97.5%:n rajat, jolloin terveillä on 95%:n todennäköisyys saada viitevälille jäävä tulos Keskiarvo ± 2 SD Edellyttää, että arvojen jakauma on Gaussinen

28 Gaussinen jakauma eli normaalijakauma Kun arvot noudattavat normaalijakaumaa, vastaavat 2.5 ja 97.5 persentiilin rajat keskiarvoa +/ SD

29 Tulosten jakauma Normaalijakauma Tyypillinen jakauma -Voidaan tehdä logaritmimuunnos - Jos viiteotos on suuri (väh. 120 henkilöä), voidaan viiterajojen laskemiseen käyttää nonparametrisia menetelmiä

30 Viiterajojen tuottaminen Analyysien valmistajat tuottavat viiterajoja Kliinisiin tutkimuksiin perustuvia viiterajoja Laboratoriot pyrkivät varmistamaan analysaattori- ja reagenssivalmistajien tai kirjallisuuden ilmoittamat viiterajat paikallisessa väestössä Yhtenäiset ohjeet näytteenotossa ja näytteenottoon valmistautumisessa (paasto, ei fyysistä rasitusta, näytteenotto aamulla, näyte ilman staasia tai hyvin lyhytaikainen staasin käyttö) Mitä suurempi viiteotos, sitä tarkemmat viitearvot Mikäli ikä ja sukupuoli vaikuttavat analyytin tasoon, erilliset viiterajat eri ikäryhmille ja sukupuolille

31 Viitearvot: Tavalliset ongelmat Viiteryhmä poikkeaa potilasryhmästä Esim. viiteryhmä koostuu sairaanhoitohenkilökunnasta Kirjallisuudesta saadut viitearvot eri menetelmälle Menetelmien standardointi on usein epätyydyttävä Ikää ei ole otettu huomioon Raskaana oleville harvoin viitearvoja Verivolyymi kasvaa (plasma) Hemoglobiini laskee; hemodiluutio Useiden hormonien pitoisuudet nousevat Lapsilta ei mielellään näytteitä ilman sairausepäilyä -> viitearvojen määrittäminen haastavaa

32 Iän ja sukupuolen vaikutus CA 19-9 pitoisuuksiin (n = 290) (n = 222)

33 Iän ja sukupuolen vaikutus Iästä ja sukupuolesta vähän riippuvaisia Elektrolyytit (Na, K, Ca) Iästä ja sukupuolesta kohtalaisesti riippuvaisia Plasmaproteiinit, verisolut Iästä ja sukupuolesta paljon riippuvaisia Hormonit

34 Yksilön sisäinen vaihtelu tuloksissa Yksilön oma biologinen variaatio esim. dieetti, fyysinen ja psyykkinen tila, näytteenotto ja siihen valmistutumiseen Biologinen variaatio usein sidoksissa kronobiologisiin rytmeihin Biologinen variaatio erisuuruista eri analyyteillä Kuvassa P-AFOS vaihtelu muutaman viikon ajanjaksolla Hyvä verrokki olisi potilaan aiempi arvo ennen sairauden alkamista! Kuva 3.2 Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010

35 Viitearvot ja päätösrajat Kuva 3.3 Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia Kliininen päätösraja: lab.tuloksen raja-arvo, jonka ylittäminen tai alittaminen ohjaa kliinistä päätöksentekoa - Päätösrajat syntyvät useimmiten kliinisen tutkimuksen seurauksena -Kuvassa esimerkki päätösrajan sijainnista jos tutkimukselta edellytetään 100%:n herkkyyttä (= kaikki sairaat saavat positiivisen tuloksen

36 Viitearvot ja päätösrajat -Kliininen herkkyys eli sensitiivisyys = kuinka hyvin testi tunnistaa sairaat -kliininen tarkkuus eli spesifisyys = kuinka hyvin tunnistaa vain sairaat eli miten vähän tulee vääriä positiivisia -Päätösraja vaikuttaa spesifisyyteen ja sensitiivisyyteen Sensitiivisyys = OP / (OP + VN) Spesifisyys = ON / (ON + VP) Kuva 3.3 Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010

37 Laboratoriotutkimusten ennustearvo ja tehokkuus Sairauden todennäköisyyttä arvioidaan ennustearvolla PPV = positive predictive value = sairauden todennäköisyys positiivisen testituloksen jälkeen Kliininen tarkkuus = negatiivisten osuus kaikista terveistä, LR = positiivinen todennäköisyyssuhde, likelihood ratio, odds ratio Kliininen tehokkuus = efficiency = oikein luokiteltujen osuus kaikista tutkituista = millä todennäköisyydellä potilas tulee oikein luokitelluksi käytettävän päätösrajan kohdalla Tehokkuutta käytetään selvitettäessä parasta päätösrajaa sairauden diagnostiikassa. Joskus päätösraja asetetaan parhaimman tehokkuuden pisteeseen. Joskus painotetaan herkkyyttä tai tarkkuutta.

38 Laboratoriotutkimusten kliinisen käyttökelpoisuuden arviointi ROC-analyysi (Receiver operating characteristics) Auttaa löytämään optimaalisen päätöksentekorajan, voidaan arvioida kliinistä herkkyyttä ja tarkkuutta usean eri päätösrajan kohdalla Mahdollistaa menetelmien vertailun riippumatta alkuperäisistä mittayksiköistä Kuvassa verrattu MCV:tä ja B-Erytarvoa raudanpuuteanemian diagnostiikassa Optimaalisella testillä sekä herkkyys että tarkkuus 100% ja ROC-käyrän alle jäävän pinta-alan arvo = 1 Yhdentekevää testä kuvaa ROCkäyrä y=x ja käyrän alle jäävä pintaala = 0.5. Kuva 3.7 Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010

39 CA19-9-menetelmien kyky erottaa syöpä hyvänlaatuisista sairauksista Haimasyöpä, ROC analyysi AUC = 0.90 AUC = 0.78 AUC = 0.76 IMM ARC E

40 Laboratorion prosessit ja tulosten tulkinnasta

41 HUSLABin palveluprosessi TILAAJA/ TIETOHALLINTO PRE-PRE- ANALYTIIKKA Pyynnön tekeminen Pyynnön välittäminen Potilaan ohjaus ja esivalmistelu LABORATORIO/ TIETOHALLINTO PREANALYTIIKKA ANALYTIIKKA LAADUNOHJAUS POSTANALYTIIKKA Potilaan tunnistaminen Näytteenottotapahtuma Lajittelu, pakkaaminen, kuljetus ja säilytys Näytteen esikäsittely ja tutkiminen Tuloksen verifioiminen/uudelleen analysoiminen Tuloksen/lausunnon vastaaminen Tulosvälitys Näytteiden säilytys/hävittäminen TILAAJA/ TIETOHALLINTO POST-POST- ANALYTIIKKA Laboratorion konsultointi Lisäpyyntöjen tekeminen Solveig Linko

42 Preanalytiikka Saatua tulosta tulkittaessa on muistettava, että erilaiset analyysiä edeltävät tekijät voivat vaikuttaa saatavaan tulokseen: Paasto Asennon vaikutus Tupakka, alkoholi Lääkkeet Fyysinen rasitus Psyykkinen rasitus, stressi Näytteenottoon sekä näytteen käsittelyyn, kuljetukseen ja säilytykseen liittyvät tekijät

43 Paasto ennen näytteenottoa Ruokailun vaikutus verinäytteeseen Veren glukoosi nousee Triglyseridit nousevat Näyte on lipeeminen, samea Häiritsee fotometrisia määrityksiä Pitkän paaston vaikutus Glukoosi ja insuliini laskevat (10-)12 tunnin paasto (yli yön) ennen verinäytteen ottoa on suositeltava Kofeiini: adrenaliinin ja noradrenaliinin eritys, kortisoli ja vapaat rasvahapot, mahan suolahappo, pepsiini ja gastriini

44 Tupakka, alkoholi Polttaminen (nikotiini) kiihdyttää lisämunuaisten toimintaa Kortisoli nousee Katekolamiinit nousevat Alkoholi Vaikutus riippuu kerralla nautitun alkoholin määrästä ja käyttötiheydestä pidemmällä aikavälillä Alentaa glukoositasoa Nostaa triglyseridi- ja HDL-tasoa Runsas käyttö nostaa maksaentsyymeja GT, (gamma-) glutamyylitranferaasi Afos, alkalinen fosfataasi MCV nousee

45 Lääkkeillä moninaisia vaikutuksia esim. solusalpaajien vaikutukset: Verenkuvassa soluarvot laskevat Hormonitoiminta voi heikentyä Naisilla estrogeenieritys laskee Miehillä androgeenituotanto laskee Gonadotropiinieritys nousee (negatiivinen palaute puuttuu) LH, FSH, hcg Hypogonadismin aiheuttama hcg-tason nousu tärkeä muistaa, kun hcg:ta käytetään kasvainmerkkiaineena Epäillessäsi lääkevaikutusta, tarkista lääkkeen sivu-/haittavaikutukset ja muutokset laboratorioarvoissa Pharmaca Fennicasta!

46 Ongelmia näytteenotossa Staasin liian pitkä käyttö Hemolyysi (punasolujen hajoaminen), kudosnesteen osuus Kapillaarinäyte puristamalla kudosnestettä Bakteerikontaminaatio ja solukkuus lisääntyvät, kuluttavat happea ja/tai glukoosia, tuottavat B12-vit Sekoittaminen, jäähdytys, kuljetus, sentrifugointi, inhimillinen erhe, esim. putkien nimikoimisvirhe

47 Asennon vaikutus Makuulla ollessa plasmavolyymi kasvaa Vaikuttaa solujen ja proteiinien pitoisuuksiin Hemoglobiini laskee 5-15% Fysiologinen ilmiö kun potilas tulee osastolle Pitää huomioida, kun epäillään verenvuotoa Pienmolekyylisten aineiden pitoisuudet sopeutuvat nopeasti volyymimuutoksiin

48 Yksilöllinen ja fysiologinen vaihtelu Biologista variaatiota eri ihmisten välillä ja samalla ihmisellä eri aikojen välillä (esim. hormoniarvojen vaihtelu kuukautisrytmin mukaan) Fyysinen rasitus voimakas rasitus aiheuttaa stressireaktion jolloin stressihormonien eritys lisääntyy Kortisoli, Adrenaliini, Glukoosi nousee Reniini, angiotensiini, aldosteroni Vapaat rasvahapot laskevat ensin, nousevat myöhemmin Leukosyytit nousevat (eosinofiilit) Pitkäaikainen rasitus nostaa lihasentsyyminen tasoa CK (kreatiniinikinaasi), LDH (laktaattidehydrogenaasi), ASAT (aspartaattiaminotransferaasi)

49 Yksilön sisäinen ja yksilöiden välinen vaihtelu tuloksissa Kuva 3.2 Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010

50 Laaduntarkkailu

51 Mittausepävarmuus Yksittäinen mittausarvo on vain likiarvo oikeasta tuloksesta, ei absoluuttinen totuus! Laboratorio suorittaa jatkuvasti laaduntarkkailua, jotta menetelmät antavat mahdollisimman oikeita tuloksia Analyysiin liittyy mittausvirheen mahdollisuus: Toistotarkkuus: poikkeavatko saman näytteen useat mittaukset toisistaan? CV, coefficient of variation Systemaattinen virhe, bias : antaako menetelmä liian korkeita tai matalia arvoja? Oma tulostaso katsotaan referenssimateriaalilla eli pitoisuudeltaan tunnetuilla näytteillä Kokonaismittausepävarmuus: sisältää kaikki oleelliset virhetekijät, voidaan ilmaista prosentteina Referenssimenetelmä = menetelmä, jolla tutkittavalle analyytille saadaan mahdollisimman oikea tulos ja joka on spesifinen mitattavalle aineelle. Eivät usein sovi rutiinianalytiikkaan

52 Toistettavuus ja täsmäävyys Reproducibilitet och riktighet Precision and accuracy (trueness) Toistettavuus - huono Täsmäävyys - huono Toistettavuus - huono Täsmäävyys - hyvä Toistettavuus - hyvä Täsmäävyys - huono Toistettavuus - hyvä Täsmäävyys - hyvä

53 Laaduntarkkailu - Quality control (QC) Sisäinen laadunohjaus Joka sarjassa eritasoisia kontrollinäytteitä sarjan alussa ja lopussa Tuloksia ei vastata, jolleivät kontrollit täsmää Tarkoitus varmistaa, että taso säilyy oikeana Ulkoinen laadunarviointi Ulkoisen toimittajan toimittamia sokkonäytteitä, kontrollinäytteitä analysoidaan viikottain/kuukausittain Tulokset ilmoitetaan QC-järjestäjälle Raportit QC-järjestäjältä Osoittaa joka laboratorion ja koko alan laatua Suoriutumista verrataan tavoitteisiin

54 Laaduntarkkailu -CV% = variaatiokerroin, joka ilmoittaa havaintoarvojen suhteellisen hajonnan - Bias = poikkeama

55 Laaduntarkkailu

56 Laaduntarkkailu

57 Laaduntarkkailu

58 Standardointi - Tavoitteet Standardointi Oikeat tulokset, jotka vielä yhteneväisiä eri menetelmien ja eri laboratorioiden välillä Edellyttää referenssimenetelmää, jolla oikea tulostaso voidaan varmistaa. Käytettävissä vain osalle analyyteistä Harmonisointi Eri menetelmillä samat tulokset Tulostaso voi olla virheellinen Eivät takaa toistettavuutta, mutta helpottavat eri laboratorioiden tulosten vertailua

59 Virheellinen laboratoriotulos Preanalyyttisten tekijöiden vaikutus tuloksiin Analyyttisen virheen mahdollisuus nykyisin pieni laatujärjestelmien ansiosta Analytiikka: näyteputkien sekaantuminen, analyyttinen virhe tai laskentavirhe Postanalytiikka: Tuloksen kirjausvirhe Viitearvojen alkuperä? Iän ja sukupuolen mukaiset viitearvot? Lääkehoidon vaikutus? Raskauden vaikutus? Vuorokaudenaikavaihtelu Tutkimuksen asianmukainen käyttö ja oikea tulkinta Inhimillisiä virheitä ei voi täysin estää Jos epäilet virheellistä tulosta, ota yhteys laboratorioon!

60 Take home messages Preanalyyttiset tekijät voivat vaikuttaa tulokseen mm. lääkitys, paasto, voimakas liikunta... Tarkista yllättävät tulokset Vertaa tulosta viitearvoihin ja löydä päätösrajat Ota biologinen (ja menelmä-) variaatio huomioon Usean tuloksen yhteisvaikutus diagnoosin todennäköisyyteen Sensitiivisyys ja spesifisyys riippuvat cutoff rajasta

61 HUSLABin ohjekirja