DYNAAMINEN NUORTEN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTTAJAKOULUTUS 56 OP,

Transkriptio

1 DYNAAMINEN NUORTEN PSYKOTERAPEUTTIKOULUTTAJAKOULUTUS 56 OP, KOULUTUSOHJELMAN YLEISTIEDOT 1.1. Psykodynaaminen nuorisopsykoterapian kouluttajakoulutus (56 op) Järjestäjänä: Nuorisopsykoterapia-säätiö Helsingin Yliopistolta on haettu hyväksyntää opetussuunnitelmaan 1.2. Koulutuksen vastuuhenkilö: Arto Leppänen, varalla Timo Niemi 1.3. Muut koulutusohjelmassa käytetyt kouluttajat ja työnohjaajat: Camilla Bargum, Anneli Hautala, Maria Häkkinen, Olavi Hämäläinen, Pekka Impiö, Outi Laine, Juhani Lindell, Marita Niemi, Martta Pennanen ja Juhani Salakari. Kaikki kouluttajat ovat psykodynaamisia VET-psykoterapeutteja Opiskelijaryhmän minimikoko on 6 opiskelijaa ja maksimikoko 14 opiskelijaa Koulutusohjelman aloitusaika 01/2015. Pituus 5 lukukautta/2,5v 1.6. Koulutusohjelman koulutustilat: Nuorisopsykoterapia-säätiön talo, Leankatu 5, Helsinki. 2. OPISKELIJAVALINTA Opiskelijavalinnan kriteerit erillisellä liitteellä 3. KOULUTUSOHJELMAN PÄÄMÄÄRÄT JA RAKENNE

2 3.1. Koulutusohjelman päämäärät Kouluttaja-koulutuksen päämääränä ovat valtakunnallisen psykoterapiakonsortion asettamat päämäärät, joiden mukaan koulutusohjelman suoritettuaan opiskelijalla on sellainen kliininen, pedagoginen ja tutkimustaidollinen osaaminen, että hän on pätevä toimimaan opettajana ja ohjaajana psykoterapeutin nimikeoikeuteen johtavissa koulutuksissa. Koulutusohjelman suoritettuaan opiskelija tuntee syvällisesti ammattialan teoreettisen perustan sekä alalla tehdyn tutkimus- ja kehittämistyön siten että hän: - Osoittaa hallitsevansa perusteellisesti psykodynaamisen nuorisopsykoterapian käsitteistön. - Osoittaa tuntevansa oman psykoterapiamenetelmän keskeisen kehittämistyön ja kehityshistorian. - Tuntee laajasti omaan psykoterapiamenetelmäänsä kohdistuvaa kriittistä arviointia ja sitä koskevan tutkimustiedon yhteyden ammatilliseen käytäntöön. - Tietää riittävästi muista psykoterapiamenetelmistä ja niiden yhtymäkohdista omaan menetelmäänsä. - Hallitsee tiedon psykoterapeuttisesta muutoksesta ja psykoterapeuttista muutosta kuvaavista yleisistä teorioista. - Osaa yhdistää omaa psykoterapiamenetelmää koskevan teoriatiedon kliinisiksi sovelluksiksi erilaisissa mielenterveyden häiriöissä ja erilaisten asiakasryhmien kanssa työskennellessään. - Pystyy monipuolisesti mukauttamaan psykoterapeuttisia väliintulotapoja hoidon edellyttämällä tavalla - Osoittaa ymmärtävänsä syvällisesti oman elämänkaarensa, oman toimintatapansa ja elämäntilanteensa merkityksen psykoterapeuttisen työn kannalta. Kouluttajakoulutuksen päämääriin kuuluu myös se, että opiskelija tuntee oppimisen, kliinisen opettamisen ja työnohjauksen perustavat ilmiöt ja periaatteet siten että hän - Tuntee sisältö- ja oppimislähtöisen opetusmallin ja tunnistaa niiden käyttöalueita psykoterapeutiksi opiskelemisen koulutusprosessissa. - Pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan opetusta sekä sisältö- että oppimislähtöistä opetusmallia hyväksikäyttäen ja asettamaan opetukselleen osaamistavoitteet

3 - Pystyy erittelemään oppimisen perusprosesseja ja tunnistaa aikuisen oppimiselle erityisiä oppimisen tapoja - Hallitsee menetelmiä, joilla opiskelijat voivat käsitellä omaa osaamistaan ja osaamisensa kehittymistä erilaisista näkökulmista. - Hallitsee oppimistilanteiden palautejärjestelmien käytön ja pystyy soveltamaan saamaansa palautetta opetuksensa kehittämisessä sekä koulutusohjelman mukaisten tavoitteiden saavuttamisen suhteen - Hallitsee itsearviointien käytön opiskelijoiden oman etenemisen seurantajärjestelmänä ja oppimisen arvioinnin välineenä. - Pystyy tunnistamaan opettamansa psykoterapiamenetelmän erityiskysymyksiä koulutusryhmän prosessissa ja käsittelemään niitä opiskelijoita kunnioittavalla tavalla. - Pystyy opetuksessaan yhdistämään itselleen luontaista opettamiskykyään ja kliinistä taitoaan sekä käyttämään hyväksi sisältötiedon ja kokemuksellisen tiedon yhdistämistä tukevia opetusmenetelmiä. Näiden lisäksi tavoitteisiin kuuluu vielä että koulutusohjelman läpikäytyään opiskelija tuntee psykoterapiatutkimuksen keskeiset löydökset ja tutkimusmenetelmälliset lähestymistavat siten että hän - Osoittaa tuntevansa psykoterapian tulostutkimuksen keskeiset tutkimusasetelmat ja tulokset. - Osoittaa tuntevansa psykoterapian prosessitutkimuksen keskeiset tiedonhankintatavat ja tulokset. - Osaa toteuttaa pienimuotoisen tutkimushankkeen, jossa tuotetaan psykoterapiamenetelmään ja sen ilmiöihin liittyvää tietoa. - Osaa ohjata psykoterapeuttikoulutuksen opiskelijoita opinnäytetyön tekemisessä. - Osaa viestiä alan ilmiöistä ja kysymyksenasetteluista erilaisilla foorumeilla ja toimia psykoterapiapalvelujen kehittäjänä erilaisissa toimintaympäristöissä. Osa näistä tavoitteista on saavutettu jo erityistason psykoterapiakoulutuksen yhteydessä ja jonka koulutuksen jatkoksi tämä kouluttajakoulutus on suunniteltu Koulutuksen Rakenne Kouluttajakoulutus koostuu seminaareista, koulutuspäivistä, työnohjauksesta, lopputyöstä sekä omasta hoidosta. Koulutus kestäisi 2,5 vuotta.

4 Koulutus rakentuu seuraavasti: 1. vuosi: Nuorisopsykoterapian syventävä seminaari 1. 18x2t yht. 36t. *seminaareista 1,37 op + kirjallisuuteen perehtyminen ja muu omatoiminen opiskelu 4,125 op = 5,495 op Kouluttajana ja työnohjaajana toimimisen teoria- ja ohjausseminaari 18x2t yht. 36t. *5,495 op 2. vuosi: Nuorisopsykoterapian syventävä seminaari 2. 18x2t. Yht. 36t. *5,495 op Kouluttaja- ja työnohjaaja harjoittelu-seminaari 10x2t. Yht. 20t. Seminaareista ja kirjallisuuteen perehtymisestä ja muusta omatoimisesta opiskelusta 20/36 x 5,495 =3,053 op Tutkimustaitojen opetusta ja opinnäytetyön ohjausta 8x2t. Yht. 16t.** 3. vuosi: Opinnäytetyön ohjausta 10x2t. Yht. 20t.** ** Yhteensä 5,495 op Koulutukseen kuuluvat lisäksi Nuorisopsykoterapia-säätiön koulutuspäivät seminaarien aikana (2 ½ v) ( 5kpl kaksipäiväisiä) teoriaa 5x6t. Yht. 30t. (30/36x5,495) 4,578 op työnohjauskoulutusta 5x4t. Yht. 20t. (20/36x5,495) 3,053 Näin muodostuu seuraavat kokonaisuudet: Teoria ja menetelmäopinnot 102t (15,6 op) 1. ja 2. vuoden syventävät opinnot ja koulutuspäivien teoriaopinnot Pedagogisten opintojen opintokokonaisuus 76t (11,6 op) Teoria- ja ohjausseminaari 36t. (1. vuosi) Kouluttajana toimimista 20t. (2. vuosi

5 Työnohjaustaitojen ohjausta (tapahtuu osana psykoterapeuttisen työn työnohjausta. Meillä lisäksi koulutuspäivien yhteydessä.) 20t. Tutkimustaidollisten opintojen opintokokonaisuus 36t (5,5 op) 2. vuoden tutkimustaitojen opetus ja 3. vuoden opinnäytetyön ohjaus Omaa, henkilökohtaista, työnohjausta (10 op) koulutukseen vaaditaan vähintään 100t. Ja ohjattavan hoidon tiheys on oltava vähintään 2xvk. Työnohjattavia hoitoja on oltava vähintään 2. Yhden hoidon on oltava kestettävä vähintään 2 vuotta ja toisen vähintään 1 vuosi. (työnohjattua hoitoa minimi 250t.) Oman hoidon kokonaismäärä tulee olla vähintään 310t. Lisäys 2,9 op (Nuorisopsykoterapia-säätiön et-koulutuksessa vähintään 250) Koulutukseen kuuluu opinnäytetyö (10 op.) Opintopisteet yhteensä 15,6+11,6+5,5+10+2,9+10 = 55,6 op Teoria- ja menetelmäopintojen seminaariopetus pyrkii artikkelien pohjalta syntyvän keskustelun kautta löytämään kunkin mielestä teorialle kliinistä kosketusta ja vastaavasti kliiniselle kokemukselle teoreettista ymmärrystä. Koulutuspäivät pyrkivät kulloinkin tarjoamaan tehostetun teoreettisen ja kliinisen paketin jonkin nuorisopsykoterapian tärkeän erityiskysymyksen ympäriltä ulkomaalaisten ja kotimaisten asiantuntijoiden opastuksella. Pedagogiset opinnot pyrkivät antamaan ja lisäämään opiskelijoille luovaa kykyä kohdata opetuksen ja työnohjauksen antamisen haasteet, käytännön harjoitusten, teoreettisten artikkeleiden ja seminaarikeskustelujen avulla. Tutkimustaitojen ja opinnäytetyön ohjausseminaareissa käsitellään artikkelien kautta keskustellen psykoterapiatutkimuksen erilaisia perinteitä ja menetelmiä. Seminaari on näin ollen osittain menetelmäpainotteinen. Myös tutkimustuloksia tarkastellaan kriittisesti. Koulutettavien lopputöitä ohjataan kohti tieteellistä kirjoittamista. Oma henkilökohtainen työnohjaus antaa paitsi lisääntynyttä ymmärrystä potilaan mielenmaailmasta ja psykoterapiaprosessista myös mahdollisuuden oppia käytännön kautta työnohjausprosessista ja nivoa sitä muun opetuksen antiin. Henkilökohtaisen työnohjauksen kautta voidaan myös jatkuvasti arvioida työnohjattavan vahvuuksia ja heikkouksia psykoterapeuttina ja painottaa työnohjausta yksilöllisesti sekä kliinisesti että teoreettisesti.

6 Riittävä oma psykodynaaminen psykoterapia on psykodynaamisena psykoterapeuttina toimimisen edellytys ja pohja toimiessa psykoterapeuttina. Opinnäytetyö auttaa integroimaan saatua oppia ja kliinistä ymmärrystä. KOULUTUKSEN AIKATAULU JA SISÄLLÖT Opiskelijavalinnat pyritään tekemään alkusyksystä Opiskelijoilta ja opettajilta edellytetään, että he perehtyvät ennen opetuksen alkua teokseen Huttunen. M. & Kalska, H. (toim.) (2012): Psykoterapiat. Porvoo, Duodecim. Kirjan sisältöä käsitellään soveltuvin kohdin seminaariopetuksen yhteydessä ja pyrkimyksenä on arvioida eri viitekehysten ja nuorisopsykoterapian yhteyksiä, eroavuuksia ja yhtymäkohtia sekä niiden soveltuvuutta erilaisissa potilasryhmissä. Nuorisopsykoterapiasäätiön kouluttajakoulutuksen seminaarit 1. Vuosi kevät ja syksy 2015 Nuorisopsykoterapian syventävä seminaari 1 Opettaja: Camilla Bargum, FM Seminaarissa pyritään integroimaan nuorisopsykoterapiaa koskevien artikkeleiden antamaa tietoa seminaarikeskustelujen kautta koulutettavan aikaisempaan teoreettiseen ja kliiniseen ymmärtämiseen. 1. Alfillé-Cook, J. (2009): Peculiarities and problems in assessing adolescents. Teoksessa Horne, A ja Lanyado, M. (toim.) Through assessment to consultation, ss London and New York: Routledge. Parsons, M. and Horne, A. (2009): Anxiety, projection and the quest for magical fixes. When one is asked to assess risk. Teoksessa Horne, A ja Lanyado, M. (toim.) Through assessment to consultation, ss London and New York: Routledge.

7 2. Waddell, M. (1998): Puberty and early adolescence, Midadolescence: a clinical example, Late-adolescence: fictional lives. Teoksessa Wadell, M. Inside lives, ss Tavistock Clinic Series. 3. Blake, P. (2008): Interpretation, play, and transference and countertransference in practice: Paul s story. Teoksessa Blake, P. Child and adolescent psychotherapy, ss London: Karnac. 4. Ogden, T H. (1992): The transitional Oedipal relationship in female Development. Teoksessa Ogden, T. The primitive edge of experience, ss London: Karnac Books. 5. Ogden, T H. (1992): The threshold of the male Oedipus complex. Teoksessa Ogden,T. The primitive edge of experience, ss London: Karnac Books. 6. Brainin, E. (2011): Some thoughts on psychoanalytical technique in the treatment of adolescents: On the development of body image, body ego, and ego structures. Teoksessa Günter, M. Technique in child and adolescent analysis, ss London: Karnac. 7. Galatzer-Levy, R. (1984): Adolescent breakdown and middle-age crises. Teoksessa Brockman, D. (toim.) Late adolescence: Psychoanalytic studies, ss New York: international Universities Press, Inc. 8. Bohleber, W. (2010): Psychoanalytic theories of personality, adolescence, and the problem of identity in late modernity. Teoksessa Bohleber, W. Destructiveness, intersubjectivity, and trauma, ss London: Karnac. 9. Hyatt Williams, A. (1998): Part V. Antidevelopmental processes in adolescence. Teoksessa Hyatt Williams, A. Cruelty, violence and murder, ss London: Karnac Books.

8 10. Hautala, A. (2007): Itseään viiltelevä nuori. Teoksessa Niemi, T. (toim) Nuorisopsykoterapian erityiskysymyksiä 9, ss Helsinki: Nuorisopsykoterapiasäätiö. Pao, P-N. (1969): The syndrome of delicate self-cutting. Br. J.med.Psychol. 42: Laufer, M. (1995): Psychological development in adolescence: danger signs. Teoksessa Laufer,M. The suicidal adolescent, ss London: Karnac Books. Laufer, M. (1995): Understanding suicide: does it have a special meaning in adolescence? Glasser, Mervin. Discussion. Teoksessa Laufer, M. (toim.) The suicidal adolescent, ss London: Karnac Books. 12. Bronstein, C. (2000): Working with suicidal adolescents. Teoksessa Wise, I. (toim.) Adolescence, ss London: Institute of Psycho-Analysis. 13. Dubinsky, H. (1999): Factors contributing to the psychotic breakdown of three adolescents. Teoksessa Anastasopoulos, D. et al (toim.) Psychoanalytic psychotherapy of the severely disturbed adolescent, ss London: Karnac Books. 14. Pestalozzi, J. (2005): The symbolic and the concrete: Psychotic adolescents in psychoanalytic psychotherapy. Teoksessa Housel, D. et al. (toim.) Invisible boundaries, ss London: Karnac. 15. Anastasopoulos, D. (2005): The influence of psychic trauma on adolescence and its disorders. Teoksessa Anastasopoulos, D. et al (toim.) Psychoanalytic psychotherapy of the severely disturbed adolescent, ss London: Karnac Books.

9 Bargum, C. (2010): Trauman merkitys nuoren oireilussa. Teoksessa Saarinen, P. et al (toim.) Kätketyn jäljillä, ss Kuopio: Itä- Suomen psykoterapiayhdistys. 16. Horne, A. (2010): Sexual abuse and sexual abusing in childhood and adolescence. Teoksessa Lanyado, M. et al (toim.) The handbook of Child and Adolescnt Psychotherapy, ss London and New York: Routledge. 17. Aylward, P. (2012): Understanding the Dublane massacre and Postscript. Teoksessa Aylward, P. Understanding Dunblane and other massacres, ss London: Karnac. 18. Volkan, V. ja Ast, G. (2014): Deposited representations. Twinning. Teoksessa Volkan, V ja Ast, G. Siblings in the unconscious and psychopathology, ss London: Karnac. Kouluttajana ja työnohjaajana toimimisen teoria- ja ohjausseminaari Kevät ja Syksy 2015 Opettaja: Olavi Hämäläinen, VTM Seminaarin rakenne koostuu teoriaosuudesta ja käytännön harjoituksista, joissa osallistujat toimivat työnohjaajina tai raportoivat tekemästään työnohjauksesta sekä toimivat seminaarien vetäjinä vuorotellen. Näistä keskustellaan ja pohditaan esiinnousseita kysymyksiä. Kullekin seminaarikerralle luetaan kuitenkin myös läksy. 1. Työnohjaajan roolit. Olavi Hämäläinen alustaa keskustelun. 2. Jacobs, Meyer, David,ed. ( 1995). The Supervising Encounter; a guide for teachers of psychodynamic psychotherapy and psychoanalysis. Yale university press. Luvut Introduction sekä 1. A brief history of supervision, ss Samasta luku 2. The opening phase, ss Luku 3. Inductive and associative modes of thought, ss

10 5. Luku 4. Creative and self-reflective modes of thought, ss Luku 5. How personal should supervision be, ss Luku 6. Affect and professional development, ss Luku 8. Self esteem issues for the supervisee, ss Luku 9. Sef-esteem and the supervisor s role, ss Luku 10. Termination, ss Berman, E. (2000). Psychoanalytic supervision: the intersubjective development. Int.J.Psychoanal. 81, s Berman, E. (2004). Impossible training. A relational view of psychoanalytic education. The Analytic Press. Luku 6. Psychoanalytic supervision: The intersubjective turn. ss Samasta luku 7. Training for future. ss Sripada, B. (1999). A comparision of a failed supervision and a successful supervision of the same psychoanalytic case. The annual of psychoanalysis. ss Martindale, Rodriguez,,Morner, Vidit ed. (1997) Supervision and its vicissitudes. Karnac Books. EFPP monograph series. Luku 1. Grinberg, L. :On transference an countertransference and the technigue of supervision 16. Samasta luku 2. Sedlak, V. : Psychoanalytic supervision of untrained therapists, ss Samasta luku 4. Streeck, U.: Supervision in mental health teams and institutions, ss Casement,P. J (1993) Towards Autonomy: Some thoughts of Psychoanalytic Supervision. Int.J. Psychoanalysis 2:

11 Nuorisopsykoterapian syventävä seminaari 2, Kevät 2016 ja syksy 2016 Opettaja: Juhani Salakari, LL Seminaarissa pyritään syventämään nuorisopsykoterapian menetelmän ymmärtämistä ja omaksumista ja integroimaan niitä koulutettavan aikaisempaan teoreettiseen ja kliiniseen ymmärtämiseen. 1. Greenson, R.R. (1974). Loving, Hating and Indifference Towards the Patient. Int. R. Psycho-Anal., 1: Gabbard, G.O. and Winer, J.A. (1994). Hate in the Analytic Setting. J. Amer. Psychoanal. Assn., 42: Salakari, J.:Tunteet ja vastatunteet, kehityksestä ja lähtökohdista (yhteenveto ennen muuta Erna Furmanin ja Winnicottin kirjoitusten pohjalta) 4s 2. Mendelsohn, E. (2002). The Analyst's Bad-Enough Participation. Psychoanal. Dial., 12: Reed, G.S. (2001). Shame/Contempt Interchanges. J. Amer. Psychoanal. Assn., 49: Renik, O. (1999). Playing One's Cards Face up in Analysis. Psychoanal Q., 68: Etchegoyen, R.H., Lopez, B.M. and Rabih, M. (1987). On Envy and How to Interpret it. Int. J. Psycho-Anal., 68: Ogden, T.H. (1999). Reverie and Interpretation, sensing something human Kappaleet 1-2, s Ogden, T.H. (1999). Reverie and Interpretation, sensing something human Kappaleet 3-4, s Ogden, T.H. (1999). Reverie and Interpretation, sensing something human Kappaleet 5-6, s Ogden, T.H. (1999). Reverie and Interpretation, sensing something human Kappaleet 7-8, s

12 9. Ogden, T.H. (1994). The Analytic Third: Working with Intersubjective Clinical Facts. Int. J. Psycho-Anal., 75: Bollas, C. Wording and Telling Sexuality Teoksessa The Mystery of Things 9 s. 11. Salakari, J. (2011) Päihteiden ongelmakäytön ymmärtämisestä, s Teoksessa Kätketyn jäljillä, toim. P.Saarinen, A.Tuohimaa ja A.Heikkinen, Itä-Suomen Psykoterapiayhdistys. 12. Director, L. (2005) Encounters with Omnipotence in the Psychoanalysis of Substance Users Psychoanal. Dial., 15: Burton, N. (2005) Finding the Lost Girls Psychoanal. Dial., 15: Alvarez, A. (1996) Different uses of the countertransference with neurotic, borderline and psychotic patients. S s Teoksessa: Countertransference in Psychoanalytic Psychotherapy with Children and Adolescents. Ed. John Tsiantis et.al. Karnac Books 15. McWilliams, N. (1996). Therapy across the Sexual Orientation Boundary. Gender and Psychoanalysis, 1: McWilliams, N. (1979). Treatment of the Young Borderline Patient. Psychoanal. Rev., 66: Wurmser, L. (2004). Superego Revisited. Psychoanal. Inq., 24: Oheislukemistoa: Wurmser, L. (2003). The Annihilating Power of Absoluteness. Psychoanal. Psychol., 20: Lansky, M.R. (2007). Unbearable Shame, Splitting, and Forgiveness in the Resolution of Vengefulness. J. Amer. Psychoanal. Assn., 55: Työnohjauksen ja kouluttamisen opetuksen seminaari Kevät 2016 Opettaja: Marita Niemi, FM

13 Seminaari sisältää sekä työnohjauksen että opetuksen harjoituksia,joita opettaja yhdessä seminaariryhmän kanssa arvioi. Materiaalina käytetään nuorisopsykoterapiaa käsitteleviä artikkeleita. 1. Potilaan alkuhaastattelun ja psykoterapia arvion tekeminen, työnohjausharjoitus. Luetaan pohjaksi Ogden,T.H. (2005) On psychoanalytic supervision. International Journal of Psycho-Analysis, 86: Hautala,A. (2001) Anoreksia, tytön epätoivoinen kamppaiku minuutensa puolesta. Kirjassa Niemi,T. (toim.) Nuorisopsykoterapian erityiskysymyksiä 5. Nuorisopsykoterapia-säätiö, Helsinki. Työnohjausharjoitus syömishäiriö potilaan terapiasta. 3. Opetusharjoitus. Luetaan kirjasta Farrell, E. (1995) Lost for Words. The Psychoanalysis of Anorexia and Bulimia. Process Press. London. (pp. 1-35) 4. Opetusharjoitus. Edellisestä kirjasta (pp ) 5. Opetusharjoitus. Edellisestä kirjasta (pp ) 6. Birksted-Breen,D. (1989) Working with an Anorexic Patient, International Journal of Psycho-Analysis 70: Työnohjausharjoitus ja keskustelua artikkelista. 7. Niemi, M. (2014) Traumoista ja niiden psykoanalyyttisesta hoitamisesta, Kirjassa Häkkinen,M.(toim.) (2014), Sanojen tuolla puolen trauman, häpeän ja väkivallan psykodynamiikasta. Nuorisopsykoterapian erityiskysymyksiä 15, Nuorisopsykoterapiasäätiö, Helsinki. Opetusharjoitus. 8. Lombardi, R., Pola, M.(2010 ) The Body, Adolescence, and Psychosis. Int. J. Psycho-Anal., 91: Työnohjausharjoitus nuorisoterapiatapauksesta, jossa keskeistä nuoren suhde omaan ruumiillisuuteensa.

14 9. Lombardi, R. (2013) Death, Time, and Psychosis. J. Amer. Psychoanal.Assn.,61: Työnohjausharjoitus nuorisoterapia tapauksesta, jossa kyseessä suuri vaikeus suhteessa omaan ruumiillisuuteen ja nuoruusiän kehityshaasteisiin. 10. Lombardi, R. (2003) Knowledge and experience of time in primitive mental states. Int. J. Psycho-Anal.,84: Hoidon lopettamisen käsittelyä työnohjausharjoituksissa sekä keskustelua Lombardin aikaa käsittelevästä artikkelista. Ohessa luetaan Marita Niemen Kuopiossa 2014 pitämät esitelmät koskien tätä aihepiiriä) sekä Anneli Larmo (2012) Psykoterapian lopettaminen, luento. Tutkimustaitojen opetusta ja opinnäytetyön ohjausta seminaari Syksy 2016 ja Kevät 2017 Opettaja: Timo Niemi, LKT, Psykiatrian dosentti (HY) Seminaarissa käsitellään artikkelien kautta keskustellen psykoterapiatutkimuksen erilaisia perinteitä ja menetelmiä. Seminaari on näin ollen menetelmäpainotteinen. Saatuja tutkimustuloksia tarkastellaan kriittisesti. Koulutettavien lopputöitä ohjataan kohti tieteellistä kirjoittamista. 1. Yleistä psykoterapiatutkimuksesta Leiman, M. (2006): Mikä psykoterapiassa vaikuttaa. Asiantuntijaluento psykoterapian konsensuskokouksessa (Suomen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia). Wahlström, J. (2006): Miten psykoterapian tutkimusta tulisi edistää? Asiantuntijaluento psykoterapian konsensuskokouksessa (Suomen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia). 2. Evidence based psychotherapy relationships Norcross, JC, Bruce, E. Wampold BE. (2011): Evidence-Based Therapy Relationships: Research Conclusions and Clinical Practices. Psychotherapy, 48, 1, Horvath, A, Del Re, AC, Fluckiger, C. Symonds, D. (2011): The Alliance in child and adolescent psychotherapy. Psychotherapy, 48, 1, Vaikuttavuustutkimuksista 1 Knekt,P., Lindfors, O., Laaksonen, M. (2010): Helsingin Psykoterapiatutkimus-psykoterapioiden vaikuttavuus viiden vuoden

15 seurannassa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos raportti 33/2010. Knekt, P., Lindfors, O:, Sares-Jäske, L. ja Laaksonen, M. (2012). Psykoterapioiden vaikuttavuus masennukseen pitkissä seurannoissa. Duodecim 128: Vaikuttavuustutkimuksista 2 Leiman, M. (2004): Vaikuttavuustutkimuksen pulmallisuus psykoterapiassa. Duodecim Niemi, T (1988).:Viisi vuotta jälkeen psykoterapian alun. Prospektiivinen selvitys opiskelijoiden yksilöpsykoterapiasta N:o 3. Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön tutkimuksia ja selvityksiä 26. Sandell, R., Blomberg, J. Lazar, A., Carlsson, J., Broberg, J. and Schubert, J. (2000): Varieties of Long-Term Outcome Among Patients in Psychoanalysis and Long-Term Psychotherapy: A Review of Findings in the Stockholm Outcome of Psychoanalysis and Psychotherapy Project (Stoppp). International Journal of Psycho-Analysis 81: Prosessitutkimuksista Elliott, R. (2010): Psychotherapy change process research: Realizing the promise. Psychotherapy Research,20(2): Nilsson, T., Svensson, M., Sandell, R. and Clinton, D, (2007): Patients experiences of change in cognitive-behavioral therapy and psychodynamic therapy: a qualitative comparative study. Psychotherapy Research 17(5) Casetutkimuksista 1 McLeod, J. and Elliott, R. (2011): Systematic case study research: A practice- oriented introduction to building an evidence base for councelling and psychotherapy. Counselling and Psychotherapy Research 11(1) Casetutkimuksista 2 (esimerkkejä tapausten käytöstä) Niemi, T. (1992): Cases to Cases. A Study of Psychotherapy. Psychoanal. Psychother. 6: Niemi, T. and Lombardi, R. (2008): Run or Die: Bi-Logical Phenomena and the Body-Mind Border. Scand.Psychoanal. Rev. 31: Casetutkimuksia 3 (esimerkkejä tapausten käytöstä) Lombardi, R. (2003): Knowledge and experience of time in

16 primitive mental states.international Journal of Psycho-Analysis 84: Lombardi,R.(2004): Three Psychoanalytic Sessions. Psychoanalytic Quarterly 73: Nuorisopsykoterapian tutkimuksia 1 Langer DA, McLeod BD, Weisz JR. Do treatment manuals undermine youth-therapist alliance in community clinical practice? J Consult Clin Psychol Aug;79(4): doi: /a McCarty CA, Weisz JR. Effects of psychotherapy for depression in children and adolescents: what we can (and can't) learn from metaanalysis and component profiling. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry Jul;46(7): Weisz JR, McCarty CA, Valeri SM. Effects of psychotherapy for depression in children and adolescents: a meta-analysis. Psychol Bull Jan;132(1): Nuorisopsykoterapian tutkimuksia 2 Weisz JR, Hawley KM. Developmental factors in the treatment of adolescents. J Consult Clin Psychol Feb;70(1): Nuorisopsykoterapian tutkimuksia 3 McLeod BD. Relation of the alliance with outcomes in youth psychotherapy: a meta-analysis. Clin Psychol Rev Jun;31(4): doi: /j.cpr Epub 2011 Mar 17. Abbass AA, Rabung S, Leichsenring F, Refseth JS, Midgley N. Psychodynamic Psychotherapy for Children and Adolescents: A Meta-Analysis of Short-Term Psychodynamic Models. J. Am. Acad. Child Adolesc. Psychiatry, 2013;52(8): seminaarikerroilla käsitellään yksityiskohtaisesti ja yksilöllisesti kunkin opiskelijan opinnäytetyön hanketta suunnittelusta toteuttamiseen. Samalla käydään läpi tieteellisen kirjoittamisen periaatteita, kuten esimerkiksi : kysymyksen asettelu, kirjallisuuden haku, kirjoittaminen, opinnäytetyön sisältö ja rakenne, lähdeluettelon laatimisperiaatteet, tapausesimerkkien kirjoittamisen periaatteet.

17 Seuranta: Opiskelijoiden kehitystä seurataan kussakin pienryhmäseminaarissa ja työnohjauksessa. Koska kaikki työnohjaajat kuuluvat Nuorisopsykoterapiasäätiön opettajakuntaan, keskustelemme opettajakunnan kokousten yhteydessä opetuksen edistymistä kunkin opiskelijan kohdalta (n. 5 kertaa vuodessa). Opiskelijat antavat lisäksi kirjallisen palautteen puolivuosittain. Myös palautteita käsitellään opettajakunnan kokouksissa ja ne toimivat pohjana myös Helsingin Yliopiston väli- ja päätösarvioissa. Osaamisen arviointi: Osaamisen arviointi tapahtuu jatkuvan näytön pohjalta pienryhmäseminaareissa, yksilötyönohjauksessa, työnohjaus- ja opetusharjoitustilanteissa seminaareissa, koulutuspäivien yleiskeskusteluissa sekä opettajakunnan kokouksissa. Koulutukseen liittyvät tiedustelut: Arto Leppänen, artleppane@msn.com puh