SIIVOOJAN TYÖN AMMATTITAITOVAATIMUKSET

Transkriptio

1 SIIVOOJAN TYÖN AMMATTITAITOVAATIMUKSET Minna Lahtinen Opinnäytetyö Huhtikuu 2004 Matkailu-, ravitsemis- ja talousala

2 JYVÄSKYLÄN KUVAILULEHTI AMMATTIKORKEAKOULU Matkailu-, ravitsemis- ja talousala Tekijä(t) LAHTINEN Minna Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 47 Julkaisun kieli suomi Luottamuksellisuus Työn nimi SIIVOOJAN TYÖN AMMATTITAITOVAATIMUKSET Salainen saakka Koulutusohjelma Matkailu-, ravitsemis- ja kuluttajapalvelujen koulutusohjelma Työn ohjaaja PARTANEN Soili Toimeksiantaja(t) Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kunta-alalla työskentelevien siivoojien nykyisiä kvalifikaatiovaatimuksia sekä kvalifikaatiovaatimusten tulevia muutoksia. Samalla kartoitettiin kuntien siivoustyössä tapahtuneita muutoksia ja visioitiin kuntien siivoustoimen tulevaisuutta sekä kvalifikaatioiden vahvistamistarpeita. Päätarkoituksena oli tuottaa tietoa työpaikkakoulutuksen suunnittelun tueksi. Tutkimusmenetelmänä käytettiin lomakekyselyä. Kyselylomakkeen sai 17 Tampereen vaikutusalueen kunnissa ja kaupungeissa työskentelevää puhtauspalvelualan esimiestä ja 43 Lempäälän kunnan siivoojaa. Esimiehistä kyselyyn vastasi 15 ja siivoojista 34. Siivoojien kannalta suurimpina kuntien siivoustoimessa toteutuneina muutoksina koettiin siivousvälineiden, -menetelmien, -aineiden ja koneiden kehittyminen sekä tiimityöhön siirtyminen. Esimiehille suurimpia muutoksia olivat siivoustyön keskittäminen ja mitoitus. Tulevaisuuden merkittävimmäksi muutokseksi sekä esimiehet että siivoojat arvioivat yksityisten palveluliikkeiden osuuden lisääntymisen kunta-alan siivouskohteissa. Tärkeimmät siivoustyön kvalifikaatiot olivat sekä siivoojien että esimiesten mielestä siivousmenetelmänhallinta ja kokonaisuuden hahmottamiskyky. Tulevaisuudessa siivoojat uskoivat erityisesti ajanhallintataidon, siivousmenetelmänhallinnan ja kokonaisuuden hahmottamiskyvyn korostuvan. Esimiesten mukaan tulevaisuuden kvalifikaatioita olivat sitoutuminen ja vastuunotto, kokonaisuuden hahmottamiskyky ja palvelualttius. Siivoojien mielestä eniten pitäisi kehittää yhteistyökykyä sekä taitoa ottaa vastaan palautetta. Työnjohtajien mielestä oman henkilökuntansa eniten vahvistamista kaipaava kvalifikaatio olivat oman työn arviointitaito ja rohkeus muuttaa työkäytäntöjä Tuotannollis-tekniset kvalifikaatiot ovat ammattitaitoisen siivoojan tärkeitä ominaisuuksia sekä nyt että tulevaisuudessa. Koulutuksella pitäisi niiden lisäksi kehittää toiminnalliseen laatuun liittyviä ominaisuuksia. Tutkimuksen tulokset antavat viitteitä kuntien ja kaupunkien siivoushenkilöstön ammattitaidon kehittämistarpeista. Avainsanat (asiasanat) Kvalifikaatiot, kvalifikaatiovaatimukset, ammattitaito, siivoustyö Muut tiedot

3 JYVÄSKYLÄ POLYTECHNIC DESCRIPTION School of Tourism and Services Management Author(s) LAHTINEN, Minna Type of Publication Bachelor s thesis Pages 47 Language Finnish Confidential Title QUALIFICATION REQUIREMENTS IN CLEANERS WORK Until Degree Programme Degree Programme in Tourism, Services Management and Consumer Communication Tutor PARTANEN, Soili Assigned by Abstract This research describes the present as well as future qualification requirements in the cleaning sector in the municipalities in the Tampere region. The changes that have happened in the cleaning sector and that will probably happen in the next ten years were also researched. The main purpose of the research was to produce knowledge for planning in-service training. The study was implemented a questionnaire survey. The respondents answering the questionnaire were 17 cleaning superiors in municipalities close to Tampere and 43 cleaners in the municipality of Lempäälä. The questionnaire was answered by 15 superiors and 34 cleaners. In cleaners opinion the most important change in the cleaners work has been the development of cleaning equipment and working methods and turning to work in teams. According to the superiors the biggest changes have been centralization of cleaning organisations and dimensioning of the cleaners work. Both groups expected that cleaning firms would increase their proportion in cleaning work in the future. Both the superiors and the cleaners thought that the most significant qualifications of today s cleaners work are to master cleaning techniques and to understand what cleaning work totally includes. The cleaners supposed that in future it would be more and more important to master time and cleaning methods and to have an overall impression on what the cleaner s work includes. The superiors would pay more and more attention to commitment, sense of responsibility and willingness to serve. According to the cleaners the most important skills to be developed would be the skills of cooperation and ability to receive feedback and in the superiors view the skills to estimate one s own work and the courage to change working habits. Technical qualifications are emphasized today and in the future in the qualification requirements of the cleaner s work. In addition to these qualities connected with functional quality should also be developed. The results of this research suggest the professional qualities that should be developed among the cleaning staff in the municipalities. Keywords Qualifications, qualification requirements, professional skill, cleaning Miscellaneous

4 1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO AMMATTITAITO JA KVALIFIKAATIOT Ammattitaito ja pätevyys Kvalifikaatiot, työntekijän ominaisuudet Kvalifikaatioteoriat TYÖELÄMÄN MUUTOKSET JA AIEMMAT TUTKIMUKSET Työelämän yleiset muutostrendit Puhtauspalvelualan tutkimukset Vastaavia tutkimuksia muilla ammattialoilla TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Tutkimusongelma Tutkimusmenetelmä Kohderyhmä Aineiston keruu SIIVOUSTYÖN MUUTOKSET JA KVALIFIKAATIOVAATIMUKSET Muutokset kuntien siivoustyössä Siivoustyön tulevaisuus kunnissa Alan koulutuksen painotukset Siivoojan nykyiset työkvalifikaatiot Tulevaisuuden työkvalifikaatiot Kvalifikaatioiden kehittämistarpeet POHDINTA...29 LÄHTEET...33 LIITTEET...34 Liite 1. Siivoojien taustatietojen kartoituslomake...34 Liite 2. Kooste siivoojien taustatiedoista...35 Liite 3. Kyselylomake siivoojille...36 Liite 4. Kooste siivoojien vastauksista...38 Liite 5. Kyselylomake esimiehille...40 Liite 6. Kooste esimiesten vastauksista...42 Liite 7. Siivoustyön kvalifikaatiot...44 KUVIOT KUVIO 1. Kvalifikaatiotyypit, ammattitaito ja pätevyys... 6 KUVIO 2. Ammattitaitojen tyypit..7 KUVIO 3. Kvalifikaatiotyypit 7

5 2 1 JOHDANTO Siivoojan työ on muuttunut sekä sisällöltään että kontekstiltaan ja sen myötä ovat muuttuneet myös työstä johdetut, siivoojan ammattitaidolle asetetut vaatimukset eli kvalifikaatiovaatimukset. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa kuntien ja kaupunkien siivoojien työn nykyisistä ja tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimuksista. Lisäksi kartoitetaan kuntien ja kaupunkien siivoustoimessa tapahtuneita muutoksia sekä visioidaan siivoustyön tulevaisuutta kunta-alalla. Työntekijöitä pitää kouluttaa, jotta kunnissa pystytään vastaamaan niihin kvalifikaatiovaatimuksiin, joita tulevaisuuden työelämä asettaa. Alakohtaisten tekijöiden lisäksi työelämän yleiset muutostrendit vaikuttavat kaikkien ammattien kehitykseen enemmän tai vähemmän. Siksi työssäni on myös lyhyt katsaus työelämän yleisiin muutoksiin ja kehitystrendeihin. Työntekijöiden kvalifikaatioiden kehittämistarpeita ja tulevia kvalifikaatiovaatimuksia ennakoimalla voidaan järjestää oikeaan osunutta koulutusta esim. työpaikkakoulutuksen muodossa. Omien työntekijöitteni kvalifikaatioiden vahvistamistarpeen selvittäminen onkin ollut työni alkuun panevana voimana. Tutkimuksessani siivoojilta kysytäänkin, mitä kehittämistarpeita he kokevat itsellään olevan sekä mitkä kvalifikaatiot puhtauspalvelualan esimiehet kokevat henkilöstönsä tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi. Työni teoreettisena taustana on Väärälän kvalifikaatioteoria, joka jakaa työssä tarvittavat kvalifikaatiot viiteen ryhmään: tuotannollis-teknisiin, motivaatio-, mukautumis-, sosiokulttuurisiin ja innovatiivisiin kvalifikaatioihin. Eri kvalifikaatiotyyppejä on tarkasteltu nimenomaan siivoojan työn kannalta, on eritelty mitä ominaisuuksia kukin kvalifikaatioryhmä tarkoittaa siivoojan työssä. Tutkimuksen empiirinen osuus on kerätty lomakekyselyllä. Kohderyhmänä on ollut 17 siivoustyönjohtajaa ja -ohjaajaa Tampereen vaikutusalueelta sekä 43 Lempäälän kunnan siivoojaa. Tulokset on raportoitu kysymyskohtaisesti, esimiesten ja työntekijöiden vastaukset omina ryhminään sekä analysoitu eri ryhmien vastausten eroja ja yhtäläisyyksiä. Lopuksi raportissa pohditaan tulosten yleistettävyyttä ja käyttöarvoa.

6 3 2 AMMATTITAITO JA KVALIFIKAATIOT Kvalifikaatio-käsitettä käytetään usein synonyyminä käsitteiden ammattitaito ja pätevyys eli kompetenssi kanssa. Yhteistä käsitteille kvalifikaatio, pätevyys eli kompetenssi ja taito on se, että niiden avulla on pyritty kuvaamaan tai määrittelemään ammattitaitoa, sen eri puolia ja osa-alueita (Jaakkola 1995, ). Nämä käsitteet ovatkin sukulaisia, samasta käsiteperheestä lähtöisin, mutta lisäksi niillä on kullakin oma, toisistaan erillinen merkityksensä. Kvalifikaatioista on esitetty erilaisia luokituksia, joista esittelen Pelttarin väitöskirjassaan (Pelttari 1997, 34) esittelemän Olluksen mallin, joka on saksalaisissa kvalifikaatiotutkimuksissa käytetty jaottelu sekä Haltian (1995, 15) ja Väärälän (1995, 44) kvalifikaatiotyypittelyt, jotka on kehitetty Olluksen luoman mallin pohjalta. 2.1 Ammattitaito ja pätevyys Ammattitaito Ammattitaidosta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä tuotannollis-teknisiä kvalifikaatioita eli teknistä osaamista tietyssä ennalta määritellyssä työympäristössä. Tätä teknistä osaamista pidetään yhä edelleen monissa ammateissa tärkeimpänä työntekijän ominaisuutena. Tämä ajattelutapa on sopinut teollisen yhteiskunnan vaatimuksiin. Jälkiteollisessa ja edelleen informaatioyhteiskunnassa teollisen yhteiskunnan painotukset ja arvostukset eivät enää päde. Viime aikoina keskustelu osaamisalueiden keskinäisestä painotuksesta onkin selvästi laajentunut käsittelemään myös muita kvalifikaatioita. Ammattitaitoa käsitellään toisaalta työn tekijälleen asettamina vaatimuksina ja toisaalta työntekijän ominaisuuksina. Työntekijän ominaisuuksia pidetään ammattitaitona vain, jos ne ovat liitettävissä johonkin työelämän tehtävään. Ammattitaito konkretisoituu työtehtävissä, kun työntekijän tiedot ja taidot ja työn vaatimukset kohtaavat. Ammattitaito on siis henkisiin, sosiaalisiin ja käsittelytehtäviin liittyvää osaamista jossakin teknisessä ja organisatorisessa työympäristössä. Osaaminen viittaa työntekijän ominaisuuksiin ja tekninen ja organisatorinen ulottuvuus työn vaatimuksiin. (Haltia & Kivinen 1995, ) Ammattitaidolla tarkoitetaan yleensä koulutuksella, kokemuksella ja harjaantumisella hankittuja valmiuksia, joita ei esiinny synnynnäisinä lahjakkuuksina. Taidot ovat

7 4 työntekijän henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka tarkoittavat henkilön kykyä suoriutua ammattinsa työtehtävistä. Taito edellyttää tietoja ja ymmärtämistä, jotka tekemiseen nivoutuessaan synnyttävät ammatillisen osaamisen. (Jaakkola 1995, 119.) Taalaksen ja Venäläisen (1994, 17-19) mukaan kvalifikaatio on yksi ammattitaidon ulottuvuus ja ammattitaidolla ammatillisena kvalifikaationa tarkoitetaan työelämän vaatimuksista johdettuja ammatissa toimimisen valmiuksia. Ellström (1994, 43) määrittelee ammattitaidon sellaiseksi kompetenssiksi, niiksi kvalifikaatioiksi, joita työtehtävä todella edellyttää tai jotka on työtehtävän pätevyysvaatimuksiksi määritelty. Pätevyys Ammatillisella pätevyydellä tarkoitetaan koko kvalifikaatiokentän sisältävää kykyä ja tahtoa toimia kriteerit täyttävällä tavalla jossakin ammatissa (Haltia & Kivinen 1995, 15). Kun ammattitaidolla tarkoitetaan tietojen ja taitojen mahdollistamaa osaamista tietyssä työympäristössä, ammatillisella pätevyydellä tarkoitetaan henkilön kykyä ja tahtoa toimia onnistuneesti jossakin ammatissa. Pätevyyttä pidetään yleensä siis ammattitaitoa laajempana käsitteenä, koska se sisältää tietojen ja taitojen lisäksi myös asenteet. Pätevyys hankitaan, kuten ammattitaitokin, ammatillisen koulutuksen, työelämän kokemusten ja työelämässä tapahtuvan taitojen harjaantumisen avulla. Pätevyys tarkoittaa aina pätevyyttä suhteessa johonkin tehtävään tai toimintaan. Tämä siis tarkoittaa, etteivät henkilön kyvyt sinänsä muodosta pätevyyttä, jollei määritellä minkä tehtävän suorittamiseen pätevyys kohdistuu. Nykyään puhutaan myös yksilön kompetenssin lisäksi organisaatioiden kompetenssistä, joka riippuu paitsi työntekijöiden ominaisuuksista myös organisaatioon liittyvistä tekijöistä, kuten esim.vallitsevista työoloista ja tuotantotavoista. Yksilön pätevyydestä eli kompetenssista kaikkein laajimmassa merkityksessä puhuttaessa on työelämän edellytysten lisäksi otettu mukaan myös kyky elämänhallintaan eli sosiaalisesti ja taloudellisesti täysipainoisen elämän viettämiseen. Työelämässä puhutaan myös muodollisesta pätevyydestä, jolloin pätevyys on helpommin määriteltävissä tietyn koulutuksen tai tutkinnon suorittamisen kautta. (Haltia & Kivinen 1995, ) Ellströmin (1994, 29-30) mukaan käsite kompetenssi lähtee pikemminkin yksilöstä ja hänen potentiaalisista kyvyistään suhteessa tiettyyn työhön, kun taas kvalifikaatiokäsite lähtee työstä ja sen asettamasta vaatimuksesta yksilölle.

8 5 2.2 Kvalifikaatiot, työntekijän ominaisuudet Kvalifikaatio-käsitettä alettiin käyttää ja 1970-luvuilla, jolloin useissa maissa suunniteltiin ja toteutettiin ammatillisen koulutuksen uudistuksia (Engeström 1995, 19). Suomen kielen perussanakirjan (1990) mukaan kvalifikaatio on laadun määritys, sopivuus, soveliaisuus, kelpoisuusehto. Ellströmin (1994, 29-30) mukaan kvalifikaatio tarkoittaa pätevyyttä, jota työ objektiivisesti vaatii tai työnantajan määrittelemää muodollista tai epämuodollista pätevyyttä. Kvalifikaatiot ovat siis työntekijän työssään tarvitsemia tietoja, taitoja ja henkilökohtaisia ominaisuuksia. Kvalifikaatioihin sisältyvät kaikki ne valmiudet ja kyvyt, jotka vaaditaan ammattiin kytkeytyvien toimintojen suorittamiseksi. Kvalifikaatiot tekevät mahdolliseksi työprosessin toteutumisen. Kvalifikaatiot tarkoittavat työvoiman pätevyyttä työn suorittamiseen. Laajimmillaan kvalifikaatiolla tarkoitetaan yksilön valmiuksia toimia tietyllä tavalla yhteiskunnassa. (Pelttari 1997, ) Tässä työssäni kvalifikaatioista puhuttaessa tarkoitan työelämässä tarvittavia ominaisuuksia, tietoja, taitoja ja valmiuksia eli työkvalifikaatioita, vaikka monissa työtehtävissä ei voidakaan tarkkaan rajata pelkästään työsuoritukseen liittyviä kvalifikaatioita. Monet työhön liittyvät vaatimukset liittyvät myös muihin elämän alueisiin yhteiskunnassa. Kvalifikaatiovaatimukset ovat työstä johdettuja, työntekijän ammattitaidolle asetettuja vaatimuksia. Kvalifikaatiovaatimukset osoittavat, minkälaisia pätevyysominaisuuksia henkilöltä vaaditaan, jotta hänen työsuorituksensa olisi ammattitaitoista. Väärälän mukaan ammattiin opiskellessaan ihminen kohtaa enemmän tai vähemmän valmiina annetut työelämän kvalifikaatiovaatimukset, mutta samalla hän omalla työtoiminnallaan osallistuu niiden tuottamiseen (Väärälä 1995, 47).

9 6 Haltia (1995) on jäsentänyt käsitteiden pätevyys, ammattitaito ja kvalifikaatiot keskinäisiä suhteita seuraavassa kuviossa. KUVIO 1. Kvalifikaatiotyypit, ammattitaito ja pätevyys (Haltia 1995, 15). Ammattitaidolla tarkoitetaan tässä mallissa tuotannollisten kvalifikaatioiden muodostamaa osaamista työympäristössä. Ammatillisen pätevyyden katsotaan tässä muodostuvan ammattitaidosta (tuottavista kvalifikaatioista), kapasiteetista ja normatiivisista kvalifikaatioista. Pätevyys on koko kvalifikaatiokentän sisältävää kykyä ja tahtoa toimia onnistuneesti jossakin ammatissa. 2.3 Kvalifikaatioteoriat Pätevyyden osa-alueiden eli kvalifikaatioiden luokitustapoja alan kirjallisuudessa esiintyy useita. Tyypillisin jaottelu on seuraavanlainen: sensomotoriset ominaisuudet, kognitiiviset ominaisuudet ja motivaatio-ominaisuudet (mm. Toikka 1984, 12).

10 7 Saksalaisissa kvalifikaatiotutkimuksissa käytetyissä jaotteluissa kvalifikaatiot jaetaan kolmeen päätyyppiin, tuotannolliset tiedot ja taidot sekä normatiiviset ja innovatiiviset ominaisuudet, jotka ovat seuraavassa kuviossa havainnollistettuna. TUOTANNOLLISET KVALIFIKAATIOT MUKAUTUMIS- KVALIFIKAATIOT NORMATIIVISET KVALIFIKAATIOT MOTIVAATIO- SOSIOKULTTUURISET KVALIFIKAATIOT KVALIFIKAATIOT INNOVATIIVISET KVALIFIKAATIOT KUVIO 2. Ammattitaitojen tyypit (Pelttari 1997, 34). Väärälä on luonut edellä olevan Olluksen mallin pohjalta oman kvalifikaatioita ja niiden välisiä suhteita kuvaavan mallin. Kun yhdessä kvalifikaatiotyypissä tapahtuu muutos, vaikuttaa kyseinen muutos myös muihin kvalifikaatioihin. KUVIO 3. Kvalifikaatiotyypit (Väärälä 1995, 44)

11 Väärälä (1995) jakaa kehittämänsä kuvion mukaisesti kvalifikaatiot seuraavaan viiteen päätyyppiin: 8 1.Tuotannollis-tekniset kvalifikaatiot tarkoittavat Väärälän (1995) mukaan niitä tietoja ja taitoja, joita vaaditaan työtehtävien välittömään suorittamiseen. Näitä teknisiin kompetensseihin liittyviä tietoja, taitoja ja taipumuksia voidaan käyttää useissa työorganisaatioissa, koska ne liittyvät perustehtävien suorittamiseen, jotka usein toistuvat samankaltaisina eri organisaatioissa. (Väärälä 1995, 44.) Myös ammatillisessa koulu- tuksessa on pitkään keskitytty kehittämään nimenomaan näitä kvalifikaatioita. Tuotannollis-tekniset kvalifikaatiot muodostavat useissa käsityövaltaisissa ammateissa, kuten myös siivoojan työssä, työntekijän perusammattitaidon. Pesonen-Leinosen (1999, 44-48) mukaan siivoustyön tuotannollis-teknisiä kvalifikaatioita ovat siivousmenetelmänhallinta, kokonaisuuden hahmottamiskyky, oman työn arviointitaito, ajanhallintataito, oman kuormittumisen tunnistamistaito, siivottavan kiinteistön tunteminen ja tavarantilausrutiinien osaaminen. 2. Motivaatiokvalifikaatioilla Väärälä (1995) tarkoittaa työntekijän kykyä motivoitua työssään, sitoutua siihen sekä olla lojaali työtään ja työnantajaansa kohtaan. Myös itseohjautuvuutta pidetään motivaatiokvalifikaatioihin kuuluvana ominaisuutena. Motivaatiokvalifikaatioita pidetään yleensä henkilön suhteellisen pysyvinä, henkilökohtaisina ominaisuuksina, joita ei voi kehittää. (Väärälä 1995, ) Viime aikoina, kun työntekijän päätösvalta ja vastuu suhteessa omaan työhön on lisääntynyt, on yksilön henkilökohtainen suhde työhön ja henkinen sitoutuminen kasvaneet entistä merkittävämmäksi kvalifikaatioksi. Myös siivoustyö on muuttunut ja muuttumassa entistä itsenäisemmäksi ja vähemmän työnjohdon kontrolloimaksi, jolloin motivaatiotekijöiden merkitys työntekijän ominaisuuksina kasvaa entisestään. Pesonen-Leinosen (1999, 44-48) mukaan siivoustyön motivaatiokvalifikaatioita ovat itsensä arvostaminen ja oman työn arvostaminen, sitoutuminen ja vastuunotto, kiinnostus omaa työtä kohtaan, palvelualttius sekä ripeys ja positiivisuus työotteessa ja suhtautumisessa. 3. Mukautumiskvalifikaatiot Väärälän (1995, 45) mukaan tarkoittavat työntekijän kykyä suostua ja sopeutua työsuhteeseen liittyviin työehtoihin, joita ovat mm. työkuri,

12 9 työtahti, nopeus, työyhteisö, tunnollisuus yms. Nämä kvalifikaatiot ovat mielestäni erityisen merkittäviä esim. sellaisissa teollisissa työtehtävissä, joissa työ ei sisällöllisesti ole kovin mielekästä ja motivoivaa. Negatiivisväritteisesti voidaankin puhua välttämättömyyksien tajuamisesta, sietokyvystä. Puhtauspalvelualla mukautumiskvalifikaatiot saattavat tulla esille esim. yksinäisyyden sietokyvyn muodossa, kun monissa työkohteissa työskennellään yksin asiakkaan työskentelyajan ulkopuolella. Pesonen-Leinosen (1999, 44-48) mukaan siivoustyön mukautumiskvalifikaatioita ovat luotettavuus ja rehellisyys, kyky ottaa vastaan opetusta ja ohjausta, palveluasenne, osallistuminen oman organisaation palavereihin ja koulutustilaisuuksiin, tiimityöhön mukautuminen, yksinäisyyden sietokyky ja siisti olemus ja vaatetus sekä hyvä henkilökohtainen hygienia. 4. Sosiokulttuuriset kvalifikaatiot tarkoittavat Väärälän (1995) mukaan mm. vuorovaikutustaitoja, yhteistyökykyä, roolinottokykyä, suhteuttamisen kykyä ja sosiaalisia taitoja. Sosiokulttuuriset kvalifikaatiot tulevat erityisesti esille kommunikoinnissa asiakkaiden kanssa sekä tilanteissa, joissa pitää kyetä yhdistelemään erilaisia osaamisen alueita ja erilaisten ihmisten osaamista. Tähän liittyy myös kyky käyttää toisten osaamista oman ammattitaidon tukena sekä kyky oppia toiselta. (Väärälä 1995, ) Näiden kvalifikaatioiden olemassaolo tai puuttuminen puhtauspalvelualalla tulee korostetusti esille esim. tiimityöskentelyssä sekä toimittaessa asiakaskohteissa yhteistyössä asiakkaan kanssa. Pesonen-Leinosen (1999, 44-48) mukaan siivoustyön sosiokulttuurisia kvalifikaatioita ovat tilannetaju ja miellyttävä käytös, tilanteen mukainen sosiaalisuus, vuorovaikutustaito ja kuuntelutaito, yhteistyökyky ja -halu, aktiivisuus yhteisissä palavereissa ja koulutustilaisuuksissa, sisäinen asiakkuus-ajattelumalli, yhteydenpito työnjohtajaan, asiakaspalveluluonne ja -taito, kontaktinottokyky, neuvottelukyky, taito ottaa vastaan palautetta sekä lisäpalveluiden myyntitaito. 5. Innovatiiviset kvalifikaatiot Väärälän (1995) mukaan ovat niitä pätevyyden alueita, joita tarvitaan työprosessien kehittämisessä. Innovatiivisiin kvalifikaatioihin kuuluvat esim. työntekijän abstrahointikyky, kokeilemisen halu sekä systeemisen ajattelun kyky. Innovatiiviset kvalifikaatiot sisältävät mm. kyvyn suhteuttaa oman panoksensa merkitys koko työprosessissa, työjärjestelmässä ja lopulta koko yhteiskunnallisessa järjestelmässä. Innovatiivisuutta on myös taito nähdä oma työ kehityksellisenä toimin-

13 10 tana sekä kohdistaa työpanoksensa muuttuvien haasteiden mukaisesti. (Väärälä 1995, 46.) Myös viime aikoina voimakkaasti esillä ollut jatkuvan oppimisen ja ammattitaidon kehittämisen vaatimus luetaan innovatiivisiksi kvalifikaatioiksi. Pesonen-Leinosen (1999, 44-48) mukaan siivoustyön innovatiivisia kvalifikaatioita ovat oman työn arviointitaito ja rohkeus muuttaa työkäytäntöjä, ongelmanratkaisutaito, halu ja kyky nähdä asiakaspalvelu kokonaisuutena ja vastata asiakaskohteessa ilmenevistä ongelmatilanteista loppuun asti, taito nähdä asiakkaan koko palvelutarve, oppiminen, entisen osaamisen syventäminen ja laajentaminen sekä rohkeus ajatella objektiivisesti ja rikkoa vähän vanhoja sääntöjä. 3 TYÖELÄMÄN MUUTOKSET JA AIEMMAT TUTKIMUKSET 3.1 Työelämän yleiset muutostrendit Työelämän muutoksesta on puhuttu paljon ja esitetty ennustuksia tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimuksista. Teollisesta yhteiskunnasta on siirrytty tieto-ja informaatioyhteiskuntaan, puhutaan myös palveluyhteiskunnasta. Mika Mannermaan (1998) mukaan tosityö on siirtymässä tehtaista studioihin ja tutkimuslaitoksiin, prototyyppien ideointiin ja valmistukseen sekä inhimilliseen palveluun. Työssä korostuvat tieto ja osaaminen, laatu, etiikka ja estetiikka. (Mannermaa 1998, 125.) Ammatteja on hävinnyt ja uusia syntynyt tilalle. Monet yksinkertaiset toiminnot on automatisoitu ja työstä esim. monilla teollisuudenaloilla on muodostunut käsityövaltaisen ruumiillisen työn sijasta prosessien seurantaa ja ohjausta tietokoneen välityksellä. Vallalla on ollut korkeaan teknologiaan ja tekniseen osaamiseen pohjautuva ajattelu. Työ tulevaisuudessa edellyttää tekijöiltään aivan uusia teknisiä valmiuksia, tietoja ja taitoja. Viime aikoina erityisesti teollisuudesta on siirtynyt huolestuttava määrä suorittavan tason työpaikkoja ulkomaille yritysten siirryttyä ulkomaiseen omistukseen ja uusien monikansallisten omistajien keskittäessä toimintaansa halvemman työvoiman maissa toimiviin yksiköihin. Tulevaisuuden työelämässä on todennäköistä, että ihmisellä ei ole yhtä ainoaa työuraa. Ammattia ja työpaikkaa vaihdetaan monta kertaa työuran aikana. Tämä edellyttää oppimaan oppimisen kykyä ja valmiutta kouluttautua yhä uudelleen. Korkean teknologi-

14 11 sen osaamisen lisäksi on ennustettu ihmissuhdeosaamisen merkityksen kasvavan. Palvelun merkityksen kasvu kaikessa työtoiminnassa vaatii työntekijöiltä yhä enemmän vuorovaikutustaitoja ym. sosiokulttuurisiin kvalifikaatioihin kuuluvia ominaisuuksia. (Rubin 1995, ) Työelämän polarisoitumisesta on myös puhuttu jo pitkään. Huippuosaajista on työmarkkinoilla kova kilpailu, kun samalla epävarmat työsuhteet, työsuhteitten osaaikaisuus ja pätkätyöt lisääntyvät. Matalaa osaamistasoa vaativien töiden osuus työmarkkinoilla vähenee. Ihmistyön tarve suhteessa tarvittavaan tuotantoon laskee teknologian kehittyessä niin voimakkaasti, että täystyöllisyyden ihanne on mahdotonta toteuttaa tulevaisuuden yhteiskunnassa. Ajattelutapaamme pitääkin pystyä muuttamaan niin, että ihmisen arvoa yhteiskunnassa ei määrittele hänen tekemänsä työ. Väärälä on artikkelissaan Pätevyys ja ammatillinen muutos arvioinut tulevaisuuden kvalifikaatioita. Kvalifikaatiovaatimusten muutos ei hänen mukaansa niinkään liity työn sisällössä tapahtuviin muutoksiin, kuin työn kontekstissä tapahtuviin muutoksiin. Työn henkiset vaatimukset lisääntyvät, työtä tehdään yhä nopeammin muuttuvassa ympäristössä ja työ on yhä enemmän riippuvaista toisten työstä. (Räisänen 1998, 29.) Osmo Kuusi on laittanut tärkeysjärjestykseen tulevaisuuden kvalifikaatioita vuodelle 2006 tulevaisuuden tutkimuksen seuran julkaisussa numerossa 4/96 seuraavasti: 1. Älyllinen notkeus muutoksiin sopeutumiskykynä ja oppimisvalmiutena 2. Selviäminen vieraassa kulttuuripiirissä ja erilaisuuden hyväksyminen 3. Kyvyt sähköpostin ja muiden sähköisten kommunikaatiojärjestelmien käyttöön 4. Tietointensiivinen ammattiosaaminen erityisesti matemaattis-luonnontieteellisenä ja teknisenä osaamisena 5. Englannin ohella yhden nousevan vieraan kielen, kuten ranskan, saksan tai kiinan hallinta 6. Muut ihmissuhdetaidot kuten palvelualttius ja ryhmänä oppimisen taito 7. Eettisyys liittyneenä erityisesti vastuun kantamisen valmiuteen maailmanlaajuisista ongelmista ja ympäristökysymyksistä 8. Kriittisen tieteellisyyden taito 9. Fyysinen kuntoisuus 10. Taito valmistaa myös käsityönä esteettinen tuote.

15 12 Listaa tarkastellessa huomaa, että siinä on esillä tuotannollis-teknisiä kvalifikaatioita, mutta voimakkaasti erityisesti sosiokulttuurisia kvalifikaatioita ja aivan listan kärjessä ovat innovatiivisiin kvalifikaatioihin kuuluvat muutoksiin sopeutumiskyky ja oppimisvalmius. Lista on laadittu vuonna 1996 ja se laadittu vuodelle 2006, joten sen toteutumista voidaan jo arvioida. Pelkästään työelämän kvalifikaatioina ehkä selvimmin on toteutunut informaatiotekniikan vyöry kaikkialle työelämään. Vähiten painoarvoa työelämässä ehkä vielä tällä hetkellä on eettisyydellä (kohta 7) tai käsityötaidolla (kohta 10). 3.2 Puhtauspalvelualan tutkimukset Eija Pesonen-Leinonen on tutkinut siivoojan tehtäviä, kvalifikaatioita ja tulevaisuuden osaamistarvetta Euroopan Unionin sosiaalirahaston ja opetusministeriön rahoittamassa tutkimuksessa Ammatillinen muutostarve siivouspalveluorganisaatiossa. Tutkimukseensa hän on valinnut haastateltavia 15:sta siivousorganisaatiosta, joista 13 oli siivouspalveluyritystä ja kaksi kunnallista siivousorganisaatiota. Yhteensä haastateltavia oli 33. Haastateltavat olivat sekä yritysten johtajia, siivoustyönjohtajia että siivoojia. Siivoojien osalta lähinnä siivouspalveluyrityksiin kohdennettu kartoitus ei vastaa esim. siivoojan nykyisten tehtävien osalta kovin hyvin tilannetta kuntapuolella. Kuntapuolella kaikki siivoojat tekevät kaikkia tehtäviä, eikä yleensä ole erikseen esim. lattioiden peruskunnostukseen erikoistuneita ryhmiä, kuten tutkimuksen mukaan yksityisellä sektorilla on. Asiakassuhdeosaamisen ja yhteistyökyvyn merkitys siivoojan työssä tuntuisi olevan kuntapuolella yksityistä sektoria suurempi, koska kunnissa siivoojat työskentelevät lähes aina päivätyössä ja esim. päiväkodeissa hyvin tiiviissä yhteistyössä muun henkilöstön kanssa. Siivouspalveluyrityksien työntekijät taas eivät niin kiinteästi ole mukana yhteistyössä asiakkaan kanssa ja monesti työskennelläänkin silloin, kun asiakas ei ole läsnä. Pesonen-Leinosen tutkimuksessa on esitetty siivoustyön kvalifikaatiot Väärälän esittämän jaottelun mukaan. Siinä ei ole pyritty laittamaan kvalifikaatioita tärkeysjärjestykseen. Tutkimuksen tekijä on tosin todennut, että tuotannollis-tekniset kvalifikaatiot ovat siivoustyön ammattitaidon perusta riippumatta siitä, minkälaisessa tilassa siivotaan. Ne muodostavat perusosaamisalueen, jolla työn näkyvä ja näkymätön tulos eli puhtaus aikaansaadaan. (Pesonen-Leinonen 1999, 44.)

16 13 Tulevaisuuden siivoustyöstä em. tutkimuksessa todetaan, että siivoojien tehtävät monipuolistuvat. Tämän näkemyksen mukaisesti puhtauspalvelualan tutkintojen sisältöä on viime aikoina laajennettu kattamaan useita muitakin tehtäväalueita siivouksen lisäksi. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että tulevaisuudessa on kahdenlaisia siivoojia, laajan ammattitaidon omaavia ammattisiivoojia sekä väliaikaisesti elämäänsä siivoustyöllä rahoittavia osa-aikaisia pätkätyöläisiä. Siivoojan työ tulee tutkimuksen mukaan muuttumaan itsenäisemmäksi, kun esim. osa esimiehen nykyisin hoitamista tehtävistä siirtyy työntekijöille, esimerkkinä asiakastyytyväisyyden seuranta. Vuonna 1999 tehdyssä tutkimuksessa uskottiin tiimityöskentelyn olevan siivoustyön arkea tulevaisuudessa isommissa työkohteissa. Omassa työyksikössäni kunnassa asiakastyytyväisyyden seuranta on siirtynyt jo työntekijöiden vastuulle, kuten on myös siirrytty tiimityöskentelyyn. Pesonen-Leinosen tutkimuksen mukaan siivoustyön osaamistarpeina tulevaisuudessa esimiesten mielestä tulisivat korostumaan mm. vastuun ottaminen, vuorovaikutustaidot, yrittäjähenkisyys, työssä jaksaminen ja itsensä hoitaminen. Siivouspalveluprosessin hoitamiseen liittyvät tuotannollis-tekniset kvalifikaatiot ovat tärkeitä lähes koko laajuudessaan. Työyhteisöosaamiseen liittyvät kvalifikaatiot, kuten oman työn arvostaminen, yhteistyö- ja tiimityötaidot, tiedon hyödyntäminen tulisivat olemaan tärkeällä sijalla, kuten myös asiakassuhdeosaaminen sekä tiettyjen lisäpalvelujen tuottamisen hallitsemisen. (Pesonen-Leinonen 1999, ) Eeva-Liisa Pärssinen ja Hely Korpela ovat tehneet Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vuonna 2000 opinnäytetyön, jossa he tutkivat ammatillisen osaamisen kasvua näyttötutkinnoissa. Osaamisalueet he ovat tutkimuksessaan jakaneet Väärälän kvalifikaatioteorian mukaisiin osa-alueisiin. Tässä tutkimuksessa on myös jonkin verran arvioitu puhtauspalvelualan tulevaisuutta sekä nykypäivän siivoojan ammatillisia kvalifikaatiovaatimuksia. Heidän mukaansa siivoojan työssä tulevat entistä enemmän korostumaan ihmissuhdeosaaminen, palvelun tuottaminen ja työn laadukkuus. Kädentaidot eli tuotannollis-tekniset kvalifikaatiot tulevat heidänkin mukaansa olemaan edelleenkin merkittävä osa osaamista. (Pärssinen & Korpela 2000, 4.) Puhtauspalvelualan näyttötutkintoja järjestävän oppilaitoksen opettajina Pärssinen ja Korpela (2000,16) toteavat, että ammattitutkinnon suorittaneella laitoshuoltajalla on tänä päivänä laajempi ammatillinen osaaminen kuin työpaikat edellyttävät siivoushen-

17 14 kilöstöltä. Heidän mukaansa työelämä ei ole riittävän tietoinen laitoshuoltajan koulutuksesta ja siinä saaduista taidoista. Heille on syntynyt huoli koulutuksen tuotoksen ja työelämän todellisten vaatimusten välillä olevasta kuilusta. Kuitenkin he uskovat, että kapea-alaisen osaamisen rinnalla tarvitaan laaja-alaista osaamista ja asiantuntijuutta. Heidän tutkimukseensa osallistuneet olivat kaikki julkishallinnon työpaikoilta. Tekijät pohtivat työssään samoja asioita, kuin mitä itselleni on tullut mieleen ammattitutkintojen näyttökokeita työpaikan edustajana arvioidessani. Tällä hetkellä julkishallinnossa siivoojan työtehtävät ovat vielä ainakin omalla työpaikallani varsin suppeita. Monet kvalifikaatiot pääsevät hyötykäyttöön hyvin rajallisesti. Eri ammattiryhmät pitävät omista tehtävistään lujasti kiinni. Siivoustyön ja siivoojien huono arvostus myös vaikeuttaa monipuolisten työkokonaisuuksien aikaansaamista. Alan koulutuksen sisältöä ei tunneta, eikä siten ymmärretä, mitä kaikkia tehtäviä esim. laitoshuoltaja voisi työyhteisössä tehdä. 3.3 Vastaavia tutkimuksia muilla ammattialoilla Paula Pelttari on vuonna 1997 julkaistussa väitöskirjassaan tarkastellut sairaanhoitajan työn ja sairaanhoitajan kvalifikaatiovaatimusten muutoksia. Tuloksena oli, että sairaanhoitajan työn kvalifikaatiovaatimuksissa korostuivat teknisen osaamisen ja kädentaitojen lisäksi vuorovaikutusvalmius, vastuullisuus, jatkuva itsensä ajan tasalla pitäminen, kehittämisvalmius, muutoksen hallinta sekä ihmisläheiseen työhön liittyvät empaattisuus, ystävällisyys jne. Tulevaisuuden vaatimuksina pidettiin erityisesti moniammatillisia yhteistyövalmiuksia, tutkimus- ja tiedonhankkimisvalmiuksia, johtamista, laatua ja sen hallintaa. (Pelttari 1997, 7.) Tässä tutkimuksessa korostuivat työn kvalifikaatiovaatimuksina perinteiseen ammattitaidon käsitteeseen liittyvien tietojen ja taitojen lisäksi myös muut kvalifikaatiotyypit. Sosiokulttuuriset kvalifikaatiot, kuten vuorovaikutustaidot ja empaattisuus koettiin luonnollisesti tärkeiksi. Sekä nykyisessä sairaanhoitajan työssä että tulevaisuuden kvalifikaatiovaatimuksina tulivat myös esille esimerkiksi innovatiivisiin kvalifikaatioihin kuuluvat kehittymis- ja kehittämisvalmiudet.

18 15 4 TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN 4.1 Tutkimusongelma Tutkimusongelmana omassa tutkimuksessani oli selvittää siivoustyön tämän päivän kvalifikaatiovaatimuksia sekä mahdollisia tulevia muutoksia siivoustyön kvalifikaatiovaatimuksissa. Samalla kartoitettiin, minkälaisia muutoksia kunnallisessa siivoustoiminnassa on ollut ja minkälaisia muutoksia uskotaan olevan tulossa. Työelämän muutokset vaikuttavat työssä tarvittaviin kvalifikaatioihin. Tutkimuksen päätavoitteena oli saada tietoa siitä, mitä kvalifikaatioita tulisi kuntien/ kaupunkien siivoustoimessa työskentelevien vahvistaa, jotta voitaisiin kilpailukykyisinä vastata tuleviin haasteisiin. 4.2 Tutkimusmenetelmä Aluksi tarkoitukseni oli kerätä tutkimusaineisto teemahaastatteluiden avulla. Menetelmänä teemahaastattelu antaa laajempaa ja syvällisempää tietoa kuin lomakekysely, koska teemahaastattelussa haastateltava saa melko vapaasti esittää näkemyksiään. Haastattelussa kysymysten tarkka muoto ja järjestys puuttuvat, ainoastaan aihepiirit eli teema-alueet on ennalta määritelty. Haastattelutilanteessa on mahdollista esittää syventäviä kysymyksiä, selventää esittämäänsä kysymystä ja esittää lisäkysymyksiä vastausten pohjalta. Haastattelussa on myös suuremmat mahdollisuudet motivoida haastateltavaa kuin lomakekyselyssä. (Hirsjärvi & Hurme 1988, 15.) Vaikka teemahaastattelulla on monia sellaisia etuja, joita lomakekyselyllä ei saavuteta, päädyin kahden koehaastattelun jälkeen lomakekyselyyn. Haastateltavien oli vaikeaa haastattelutilanteessa nopeasti hahmottaa kvalifikaatio-käsitteen laajuutta. Haastattelutilanteessa en myöskään pystynyt selventämään teemahaastattelulomakkeen kysymyksiä siten, että vastauksista olisi selkeästi tullut esiin eri kvalifikaatioita. Haastattelut pysyttelivät enemmänkin siivoustoimen tilanteessa yleensä ja toimintaedellytysten muutoksissa kuin siivoojan ammattitaitovaatimusten arvioinnissa. Uskoin saavani harkitumman ja todenmukaisemman tuloksen antamalla kohderyhmäni paneutua kysymyksiini ja vastata kirjallisesti. Myös teemahaastatteluiden järjestämisestä ja haastattelunauhoitusten purkamisesta aiheutuva työmäärä alkoi tuntua kohtuuttoman suurelta.

19 Kohderyhmä Tutkimukseni työntekijäpuolen kohdehenkilöinä olivat Lempäälän kunnan siivouspalveluyksikön siivoojat sekä kolme siivoojan nimikkeellä työskentelevää työntekijää Lempäälän vanhainkodista. Yhteensä tutkimukseni kohderyhmään kuului 43 siivoojaa ja heiltä sain vastauksia varsinaiseen kyselyyni 32 kappaletta, eli vastausprosentti oli 74. Erillisellä kyselyllä (liite 1) kartoitin vastaajien pohjakoulutuksen, puhtauspalvelualan koulutuksen, puhtauspalvelualan työkokemuksen sekä muun ammatillisen koulutuksen. Vastaajien ikärakenteen selvitin tiedossani olevien syntymävuosien perusteella. Vastauksia perustietojen kartoitukseen sain 34 kappaletta. Pohjakoulutuksekseen kansakoulun tai kansalaiskoulun ilmoitti 20 henkilöä ja peruskoulun 14 henkilöä. Yhtään ylioppilasta ryhmässä ei siis ollut. Vastaajista 21:llä on puhtauspalvelualan ammatillinen koulutus, kolmella koulutus on oppisopimuskoulutuksena kesken ja lopuilla kymmenellä korkeintaan muutaman kymmenen tunnin mittaisia laitossiivouskursseja käytynä 1980-luvulla. Vastaajista 14 oli hankkinut itselleen muun ammatillisen koulutuksen, yleensä jonkin ruoanvalmistukseen liittyvän. Kahdeksalla henkilöllä oli kaksi ammatillista koulutusta, puhtauspalvelualan ammattikoulutuksen lisäksi myös jonkin muun alan ammatillinen koulutus (liite 2). Työkokemukseltaan ryhmä on varsin heterogeeninen. 8 vastaajaa oli ollut kunnassa siivoustyössä yli 20 vuotta, 6 henkilöä vuotta, 6 henkilöä 5-10 vuotta ja 14 henkilöä 0-5 vuotta. Vastaajien keski-ikä oli 45 vuotta. Tutkimukseni esimiestehtävissä toimivien kohderyhmäksi valitsin 17 eri kokoisissa kunnissa ja kaupungeissa siivoustyönjohtajan tai siivoustyönohjaajan tehtävissä toimivaa henkilöä. Vastauksia sain 15 eli esimiesten vastausprosentti oli 88. Tutkimuksessa mukana olevat kunnat ja kaupungit sijaitsevat kaikki noin 50 kilometrin säteellä Tampereesta. Kyselyyni vastanneet kunnat ja kaupungit olivat Ikaalinen, Kangasala, Lempäälä, Mänttä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Toijala, Valkeakoski, Vammala ja Vesilahti. Vastaajien kunnallisen alan esimieskokemus vaihteli yhdestä kahteenkymmeneenkahdeksaan vuoteen. Seitsemällä vastaajalla oli työkokemusta kunnassa yli 15 vuotta ja vain kolmella alle 8 vuotta (liite 6).

20 Aineiston keruu Laadin kyselylomakkeen erikseen siivoojille (liite 3) ja esimiehille (liite 5). Kysyin kummaltakin ryhmältä samoja asioita kulloisenkin ammattiryhmän kannalta katsottuna. Puhtauspalvelualan esimiehille suunnatuista kyselyistä osan lähetin sähköpostilla ja osan jaoin paperiversiona tavatessani hankintarenkaamme siivoustyönjohtajat. Kaikille kohderyhmään valituille selostin tutkimukseni tarkoituksen heitä tutkimukseeni mukaan pyytäessäni. Siivoojille kyselylomake lähti kunnan sisäisenä postina saatekirjeen kera. Asiasta oli myös puhuttu jo esitietolomakkeen täyttämisen yhteydessä. Kyselylomakkeesta pyrin laatimaan mahdollisimman helpon vastaajan kannalta. Näin uskoin saavani vastauksia mahdollisimman monelta tutkimukseen osallistuneelta. Siivoustyön kvalifikaatioiden listana (liite 7) käytin Eija Pesonen-Leinosen tutkimuksessaan Ammatillinen muutostarve siivouspalveluorganisaatiossa esittämää listaa. Mielestäni siinä ovat siivoustyötä koskevat kvalifikaatiovaatimukset selkeästi ja käytännönläheisesti esitettynä, joten en katsonut tarpeelliseksi laatia uutta luetteloa. Erityisesti siivoustyönjohtajilta sainkin palautetta, että siivoustyön kvalifikaatioiden laajuus avautui aivan uudella tavalla juuri valmiiksi esitetyn listan avulla. Kaikkea ei vastaajien mukaan muuten olisi tullut edes ajatelleeksi. Siivoojilta sain vastauksia varsinaiseen kyselyyni 32 kappaletta. Suurin osa vastauksista (27 kappaletta) tuli asettamassani määräajassa. Loput viisi vastausta tulivat ensimmäisen muistutuksen jälkeen. Varsinaiseen kyselyyn vastanneista 25 oli vastannut myös esitietolomakkeeseen. Tarkistin, että vastaajiksi valikoituneiden taustatiedot vastasivat varsin hyvin koulutukseltaan ja työkokemukseltaan esitietolomakkeista koottua jakaumaa. Työkokemuksen määrää kunnallisessa siivoustyössä kysyin myös varsinaisessa kyselyssä. Täysin tarkka tieto vastaajien taustatiedoista ei ollut tarpeellinen, koska tuloksia ei ollut tarkoitus käsitellä suhteessa vastaajan ikään, työkokemukseen tai koulutukseen. Vastausten purkaminen oli helppoa kyselylomakkeiden helppolukuisuuden ansiosta. Suoritin vastausten purkamisen perinteisin menetelmin, käytössäni ei ollut mitään tilasto-ohjelmaa. En kokenut vastausten käsittelyä tälläkään tavalla työlääksi, koska käsiteltävää aineistoa ei ollut tämän enempää. Laajemman aineiston käsittelyssä olisi jo pitänyt tukeutua johonkin tilasto-ohjelmaan. Toisaalta osa esittämistäni kysymyksistä