Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi

Transkriptio

1 1 U. Sarala & H. Seppälä (toim.) Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi KORKEAKOULUJEN ARVIOINTINEUVOSTON JULKAISUJA 9:2003

2 2 ISBN ISSN Kustantaja: Edita Publishing Oy Kansi: Edita, Suvi Lepistö Taitto: Pikseri Julkaisupalvelut Oyj Edita Abp Helsinki 2003

3 Esipuhe 3 Hämeen ammattikorkeakoulu on ollut aktiivinen ammattikorkeakoulun arviointi- ja laatutyön kehittäjä. Ensimmäinen ammattikorkeakoulujen laatutyön arviointi toteutettiin vuosina Siihen osallistuivat Hämeen ammattikorkeakoulun lisäksi Kajaanin, Lahden ja Turun ammattikorkeakoulut. Ammattikorkeakoulujen kokonaisarviointien kehittäminen tuli Korkeakoulujen arviointineuvostossa (KKA) ajankohtaiseksi kun ammattikorkeakoulujen toimilupaarvioinnit saatiin päätökseen ja varsin monen ammattikorkeakoulun laatutyön auditointi oli saatu valmiiksi. Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi on neljäs KKA:n toteuttama kokonaisarviointi. Hämeen ammattikorkeakoulu on siten tässäkin asiassa ensimmäisten joukossa liikkeellä. KKA:n toteuttamat kokonaisarvioinnit on aina kohdennettu kunkin ammattikorkeakoulun toiminnan kannalta keskeisiksi koettuihin kehittämisen kysymyksiin. Hämeen ammattikorkeakoulun arvioinnin tavoitteeksi asetettiin palautteen ja kehittämisideoiden saaminen koskien ammattikorkeakoulun ja sen tulosyksiköiden laatujohtamisen ja laatutyön toimivuutta, opetustyön tuloksellisuuden ja oppimistulosten paranemista sekä arviointitiedon tuottavuutta. Myös ammattikorkeakoulun osaamisen kasvattaminen ja hyvien käytäntöjen leviämisen edistäminen ammattikorkeakoulun sisällä kuuluivat arvioinnin tavoitteisiin. Rehtori Urpo Saralan johtama arviointiryhmä on nyt saanut työnsä valmiiksi. Arviointiryhmä on toteuttanut oivallisesti saamansa haastavan ja laajan tehtävän. Raportissa esitellään arviointiryhmän löytämiä hyvä käytänteitä sekä sen kehittämisehdotukset. Ammattikorkeakouluja perustettaessa ammattikorkeakoulut rakennettiin pääsääntöisesti maakunnallisiksi ja monialaisiksi. Tätä kautta haettiin mm. koulutusalat ylittävän toiminnan tuomaa synergiaa. Toisaalta näkemyksenä oli, että monialainen ja riittävän suuren osaamiskeskittymän rakentaminen tukisi ammattikorkeakoulujen sijaintialueiden kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla. Hämeen ammattikorkeakoulu on perusesimerkki tavoitellusta mallista. Yksi arviointiryhmän keskeisimmistä kehittämisehdotuksista liittyy opetussuunnitelmaprosessin kehittämiseen. Ryhmän mielestä sitä kannattaa kehittää koulutusohjelmien, koulutusalojen ja ammattikorkeakoulun yhteistyössä. Tämä työ voisi ryhmän mielestä tarjota mahdollisuuden parantaa koulutusohjelmien ja Hämeen ammattikorkeakoulun yhteisyyttä siten, että se vaikuttaisi konkreettisesti koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Tätä kautta arviointiryhmän ehdotus liittyy suoraan ammattikorkeakoulujen peruslähtökohdan vaalimiseen. Nyt on kuitenkin Hämeen ammattikorkeakoulun vuoro arvioida arvioinnin tulokset ja punnita kehittämisehdotusten hyödynnettävyys. Perusvastuu koulutuksesta ja sen laadusta on lainsäädännön mukaan korkeakouluilla itsellään. Ne ovat myös arviointitiedon soveltamisessa parhaita asiantuntijoita. Korkeakoulujen arviointineuvoston puolesta haluan kiittää arviointiryhmää asiantuntevasta työskentelystä. Helsingissä Tapio Huttula pääsihteeri

4 4 Sisällys Arviointiryhmän kokoonpano 7 1 Johdanto 8 2 Arvioinnin tavoitteet ja toteutus 9 3 Hämeen ammattikorkeakoulun organisaatio ja johtaminen Hämeen ammattikorkeakoulun organisaatio Prosessijohtaminen Hämeen ammattikorkeakoulussa 13 4 Koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen Hämeen ammattikorkeakoulun yhtenäinen opetuksen kehittämisen strategia Ammattikorkeakoulun yhteiset koulutuksen kehittämisprosessit ja koulutusohjelmien kehittäminen Työelämän edustajien osallistuminen koulutuksen kehittämiseen 19 5 Koulutuksen toteutus Opiskelijan oppimisen ohjaus ja tuki Oppimisympäristöt, liikkuvuus ja opintojen suorittamisen vaihtoehtoiset tavat Työelämäyhteyksien, t&k-toiminnan ja muiden yhteistyökumppaneiden osuus oppimisen edistämisessä 25 6 Koulutuksen arviointi Opetuksen kehittämistoimien tuloksellisuuden arviointi Opetuksen ja oppimisen arviointi Arviointien hyödyntäminen 30 7 Laatujärjestelmästä saatu tuki koulutuksen kehittämiselle 33 8 Kolme Hämeen ammattikorkeakoulun koulutuksesta valittua esimerkkiä Tuotekehityksen ja tuotemuotoilun suuntautumisvaihtoehto Bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelma Luonnonvara-alan koulutus 42 9 Kooste arviointiryhmän keskeisimmistä kehittämisehdotuksista 46 Liitteet 1: Hämeen ammattikorkeakoulun laatutyön seuranta-arviointi 47 2: Arviointivierailun ohjelma 50

5 Julkaisija KUVAILULEHTI Korkeakoulujen arviointineuvosto Julkaisun päivämäärä Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, Julkaisun laji sihteeri) Arviointiraportti Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarvioinnin arviointiryhmä Toimeksiantaja Puheenjohtaja: Urpo Sarala Korkeakoulujen arviointineuvosto Jäsenet: Marjaana Haapakoski, Maisa Huuhka, Kari Juntunen, Antti Kauppi, Matti Leisola, Ulla Talvi, Peter Tigerstedt Sihteeri: Hannele Seppälä Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi Julkaisun osat Raportti + liitteet Tiivistelmä Toimielimen asettamispvm Dnro Korkeakoulujen arviointineuvoston toteutti Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarvioinnin ja laatutyön arvioinnin seuranta-arvioinnin ammattikorkeakoulun aloitteesta. Arviointi on jatkoa lukuvuosina toteutetulle ensimmäiselle ammattikorkeakoulujen laatutyön arvioinnille, johon osallistuivat Hämeen, Kajaanin, Lahden ja Turun ammattikorkeakoulut. Kokonaisarvioinnin pääkohteiksi määriteltiin koulutus- ja opetusprosessin, laatujärjestelmän sekä arviointi- ja palautejärjestelmän toimivuus. Tarkastelukulmaksi valittiin opetustyön tuloksellisuus ja oppimistulokset. Arviointiaineisto koostui Hämeen ammattikorkeakoulun kaikkien koulutusohjelmien sekä Ammatillisen opettajakorkeakoulun yksiköiden syksyllä 2002 laatimista itsearviointiraporteista. Korkeakoulujen arviointineuvoston nimeämä ulkoinen arviointiryhmä suoritti arviointivierailun Hämeen ammattikorkeakouluun Arviointiryhmän antamat itsearviointiraportteihin ja arviointivierailuun perustuvat arvioinnin keskeiset kehittämisehdotukset ovat seuraavat: Opetussuunnitelmaprosessia kannattaa kehittää koulutusohjelmien, koulutusalojen ja ammattikorkeakoulun johdon yhteistyössä. Opetussuunnitelmaprosessin kehittäminen voisi tarjota mahdollisuuden parantaa koulutusohjelmien ja Hämeen ammattikorkeakoulun yhteisyyttä siten, että se vaikuttaisi konkreettisesti koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Työelämä tulisi kytkeä lähemmin koulutuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tämä voisi tapahtua uudistamalla sekä opetussuunnitelmaprosessia että opetusmenetelmiä työelämälähtöisemmiksi ja paremmin työn kehittämiseen kytkeytyviksi. Alueellisten osaamiskeskittymien kytkemistä kokonaisvaltaisemmin opetukseen ja tutkimus- ja kehittämistoimintaan kannattaa kehittää edelleen. On tarpeen löytää luonnollisia työelämän tarpeista nousevia yhteistyömahdollisuuksia koulutusohjelmien välille. Koulutuksen kokoamista suuremmiksi hallinnollisiksi koulutusalakokonaisuuksiksi tulee harkita. Myös osaamiskeskittymien kehittämistä on hyvä jatkaa. Koulutusohjelmatasoisen kehittämisen tulisi rakentua ammattikorkeakoulun perustehtävään selkeästi kytkettyihin keskittymiin ja kokonaisuuksiin, joita voisivat olla esimerkiksi samassa yksikössä toimivat, samalla paikkakunnalla toimivat, samalla koulutusalalla toimivat tai samoista kehittämiskohteista kiinnostuneet koulutusohjelmat. Koulutusohjelmien yhteistä oppimista kannattaisi tukea sisäisen benchmarkingin systemaattisella kehittämisellä. Tähän prosessiin voisivat osallistua myös Hämeen ammattikorkeakoulun palvelutoiminta, ammatillinen opettajakorkeakoulu ja elearning Centre. Laadun kehittämisessä kannattaisi siirtää painopistettä koulutusohjelmatasolle ja laatuvastaavien toiminnan kehittämiseen. Opettajia, opiskelijoita ja mahdollisesti myös työelämän edustajia tulisi osallistaa laatutyön tekemiseen. Koulutuksen arvioinnin kehittämistä tulisi suunnata siten, että koulutusohjelmiin rakentuisi avoimuudelle perustuva arviointikulttuuri. Tämä on pidemmän tähtäyksen asia, jossa edistetään suoran palautteen antamista opettajien, opiskelijoiden ja työelämän kesken siten, että jatkuvasti yhdessä seurataan arvioinnin hyödyntämistä. Avainsanat (asiasanat) Muut tiedot Sarjan nimi ja numero ISSN ISBN Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 9: Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Luottamuksellisuus 51 suomi Jakaja Kustantaja 5

6 Publisher DESCRIPTION 6Finnish Higher Education Evaluation Council Date of publication Authors (If a committee: name of organ, chair, Type of publication secretary) Evaluation team of Institutional Evaluation of Häme Polytechnic Chair: Urpo Sarala Members: Marjaana Haapakoski, Maisa Huuhka, Kari Juntunen, Antti Kauppi, Matti Leisola, Ulla Talvi, Peter Tigerstedt Secretary: Hannele Seppälä Name of publication (also in English) Evaluation report Contracted by Finnish Higher Education Evaluation Council Committee appointed on Hämeen ammattikorkeakoulun kokonaisarviointi (Institutional Evaluation of Häme Polytechnic) Parts Report + appendices Abstract On the initiative of Häme Polytechnic, the Finnish Higher Education Evaluation Council (FINHEEC) carried out an overall evaluation of the Polytechnic and a follow-up evaluation to a quality assessment exercise carried out in 1997 and 1998 in Häme, Kajaani, Lahti and Turku Polytechnics. The overall evaluation primarily focused on the performance of education and teaching processes, the quality assurance system and the Polytechnic s evaluation and feedback systems. These were assessed in terms of teaching and learning outcomes. The evaluation was based on self-studies carried out by all the degree programmes at Häme Polytechnic and by the Vocational Teacher Education College in autumn The external evaluation team appointed by FINHEEC made a site visit to Häme Polytechnic on January The evaluation team recommended the following: The curriculum design process should be developed in collaboration between the degree programmes, study fields and the Polytechnic. This would intensify contacts between the programmes and the Polytechnic and concretely impact the planning and provision of education. The world of work should be linked more closely with educational planning and provision. One way to do this is to make both the curriculum design process and teaching methods more work-related and to link them more closely with the development of work. It would be useful to promote linkages between education and R&D at the Polytechnic and regional knowledge clusters on a wide front, looking for forms of cooperation between degree programmes which emerge naturally from labour market needs. It would be worthwhile to consider compiling education provision into larger administrative entities. The development of knowledge clusters should also be continued. Programme-level development should be based on entities and themes clearly related to the Polytechnic s mission, for instance collaboration between two or more degree programmes in the same unit or the same town, programmes in the same study field or programmes interested in the same development targets. It would be useful for the Polytechnic to support of learning elements shared by all the degree programmes by systematically developing internal benchmarking. This process could also involve the Polytechnic s services, the Vocational Teacher Education College and the elearning Centre. In quality enhancement, the focus should be more on the degree programme level and the work of those responsible for quality assurance. Teachers, students and possible also labour market representatives should take part in quality assurance. The evaluation procedures should be developed to create an evaluation culture based on openness in the degree programmes. This is a process to be realised in a longer term with a view to promoting direct feedback between teachers, students and labour market partners and jointly assuring the use of feedback information. Dno Keywords Other information Name and number of series ISBN ISSN Publications of FINHEEC 9: Number of pages Language Price Degree of confidentiality 51 Finnish Distributed by Published by Edita Oyj Edita Publishing Oy

7 7 Arviointiryhmän kokoonpano Puheenjohtaja rehtori Urpo Sarala, Poliisiammattikorkeakoulu Jäsenet puheenjohtaja Marjaana Haapakoski, SAMOK ry. rehtori Maisa Huuhka, EVTEK Muotoiluinstituutti rehtori Kari Juntunen, Kajaanin ammattikorkeakoulu tutkimuspäällikkö Antti Kauppi, Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu professori Matti Leisola, Teknillinen korkeakoulu opintotoimiston päällikkö Ulla Talvi, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu professori Peter Tigerstedt, Oy Tigerstedt Consulting Ab Arviointiryhmän sihteeri projektisuunnittelija Hannele Seppälä, Korkeakoulujen arviointineuvosto

8 8 1 Johdanto Korkeakoulujen arviointineuvosto järjesti ensimmäisen ammattikorkeakoulujen laatutyön arvioinnin lukuvuonna Pilottihankkeeseen osallistuivat Hämeen, Kajaanin, Lahden ja Turun ammattikorkeakoulut. Arvioinnin tuloksia käsittelevä raportti valmistui keväällä Syksyllä 2001 Hämeen ammattikorkeakoulu (myöhemmin myös lyhennettynä HAMK) ehdotti Korkeakoulujen arviointineuvostolle, että se suorittaisi ammattikorkeakoulun kokonaisarvioinnin ja laatutyön arvioinnin seuranta-arvioinnin. Arviointineuvosto hyväksyi arvioinnin toteuttamisen vuoden 2002 toimintasuunnitelmassaan. Korkeakoulujen arviointineuvosto ja Hämeen ammattikorkeakoulu määrittelivät kokonaisarvioinnin ja auditin seuranta-arvioinnin pääkohteiksi koulutusja opetusprosessin, laatujärjestelmän sekä arviointi- ja palautejärjestelmän toimivuuden. Tarkastelukulmaksi valittiin opetustyön tuloksellisuus ja oppimistulokset. Projektisuunnitelman mukaisesti kaikissa Hämeen ammattikorkeakoulun koulutusohjelmissa ja opettajakorkeakoulun yksiköissä toteutettiin itsearvioinnit syksyllä Korkeakoulujen arviointineuvoston nimeämä arviointiryhmä teki arviointivierailun Hämeen ammattikorkeakouluun Tässä raportissa esitellään ammattikorkeakoulussa tuotettuihin itsearviointeihin ja arviointivierailuun perustuvat arvioinnin tulokset, kehittämisehdotukset sekä poimintoja Hämeen ammattikorkeakoulun hyvistä käytänteistä. 1 Pilot Audit of Quality Work in Kajaani, Lahti and Häme Polytechnics. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisusarjan raportti 7:1998

9 2 Arvioinnin tavoitteet ja toteutus 9 Hämeen ammattikorkeakoulu ja Korkeakoulujen arviointineuvosto asettivat arvioinnin tavoitteeksi saada palautetta ja kehittämisideoita Hämeen ammattikorkeakoulun ja sen tulosyksiköiden laatujohtamiseen ja laatutyöhön, opetustyön tuloksellisuuden ja oppimistulosten parantamiseen sekä arviointitiedon tuottamiseen. Konkreettisemmin arvioinnin tavoitteena oli löytää opetustyön tuloksellisuuteen ja parempien oppimistulosten saavuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Myös ammattikorkeakoulun osaamisen kasvattaminen ja hyvien käytäntöjen leviämisen edistäminen ammattikorkeakoulun sisällä ja koko koulutuksen kentällä kuuluivat arvioinnin tavoitteisiin. Syvällisemmän arvioinnin kohteeksi Hämeen ammattikorkeakoulu valitsi kolme case-tapausta, jotka ovat luonnonvara-alan koulutus, tuotekehityksen ja muotoilun koulutusohjelman tuotemuotoilun suuntautumisvaihtoehto sekä bioja elintarviketekniikan koulutusohjelma. Arviointikohteina, joita tarkasteltiin opetustyön tuloksellisuuden ja oppimistulosten näkökulmasta olivat: 1. Koulutus- ja opetusprosessi opetuksen toteutus (mm. henkilöstörakenne, opetusjärjestelyt, menetelmät, oppimisympäristöt) ja laatu opetuksen tukitoiminnot (talous, markkinointi, opiskelijapalvelut jne) T&K-toiminta henkilöstöosaamisen kehittäminen 2. Laatujärjestelmän sekä arviointi-, palaute- ja seurantajärjestelmien toimivuus Arviointiaineisto koostui Hämeen ammattikorkeakoulun kaikkien koulutusohjelmien sekä ammatillisen opettajakorkeakoulun yksikköjen syksyllä 2002 laatimista itsearviointiraporteista sekä Korkeakoulujen arviointineuvoston nimeämän ulkoisen arviointiryhmän haastatteluista arviointivierailun aikana Itsearviointia varten Hämeen ammattikorkeakoulun rehtori nimesi arvioinnin valmisteluryhmän, jossa oli opiskelijoiden, koulutusohjelmien, ammatillisen opettajakorkeakoulun ja ammattikorkeakoulun arviointihenkilöstön edustus sekä opetusprosessin johtaja. Ryhmä valmisteli yhteistyössä Korkeakoulujen arviointineuvoston kanssa itsearvioinnin toteutuksen ja arvioinnin kohteisiin liittyvät arviointikysymykset (liite 1). Korkeakoulujen arviointineuvosto hyväksyi kokouksessaan projektisuunnitelman, joka sisälsi arvioinnin tavoitteet, menetelmät ja arviointikohteet. Hämeen ammattikorkeakoulun kehittämisyksikkö laati arviointiryhmän käyttöön koulutusohjelmien itsearviointiraporteista kootun yhteenvetoraportin.

10 10 Arviointivierailun aikana arviointiryhmä haastatteli ammattikorkeakoulun johtoa, ammattikorkeakoulun hallituksen jäseniä, opiskelijayhdistys HAMKO ry:n edustajia, koulutusohjelmajohtajia, opetushenkilökuntaa, opiskelijoita ja työelämän edustajia. Lisäksi ammattikorkeakoulu järjesti arviointiryhmälle laatujärjestelmän esittelyn ja tutustumisen ammattikorkeakoulun tuki- ja palvelutoimintaan. Syvällisemmin arviointiryhmä perehtyi vierailun aikana luonnonvara-alan koulutukseen, tuotekehityksen ja muotoilun koulutusohjelman tuotemuotoilun suuntautumisvaihtoehtoon sekä bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelmaan (arviointivierailun ohjelma liitteessä 2). Arviointiprosessin arviointia Arviointiryhmä sai itsearviointiraportit luettavakseen tammikuun alussa ja Korkeakoulujen arviointineuvosto järjesti arviointiryhmälle perehdytystilaisuuden tammikuun lopulla. Koska itsearviointiaineisto oli varsin laaja, arviointiryhmän mukaan olisi ollut hyödyllistä, että itsearviointiraporteihin perehtymiseen ja mahdollisten lisätietojen pyytämiseen olisi varattu enemmän aikaa. Myös arviointiryhmän perehdytystilaisuuden ja arviointivierailun väliin olisi tarvittu enemmän aikaa, jotta tilaisuudessa esiin nousseita näkökulmia olisi voinut paremmin huomioida itsearviointiraportteihin perehdyttäessä ja arviointivierailuun valmistautuessa. Myös arvioinnin tavoitteiden ja arvioinnin kohteiden valinnasta ja määrittelystä arviointiryhmä olisi halunnut enemmän tietoa ennen arviointivierailua. Erityisesti arviointiryhmä kaipasi tietoa syvällisemmän arvioinnin kohteeksi päätettyjen case-tapausten valinnan perusteista. Itsearviointiraporttien käyttö arvioinnin perusaineistona koettiin paikoin ongelmalliseksi. Tehtäväksiannossa yhtenä arviointinäkökulmana oli opetustyön tuloksellisuus ja oppimistulokset, mutta näistä ei kuitenkaan ollut itsearviointiraporteissa juurikaan tietoa. Arvioinnin kannalta olisi myös ollut paikoin hyödyllistä, mikäli itsearviointiaineiston ja haastattelujen lisäksi olisi ollut mahdollisuus tutustua esimerkiksi portfolioihin, opetustiloihin ja laitteisiin. Arviointivierailun aikana arviointiryhmällä oli tilaisuus haastatella useita henkilöitä, jotka edustivat ammattikorkeakoulun eri toimijoita. Haastatteluaikatauluista ja haastateltavista ryhmistä sovittiin arviointineuvoston sihteeristön ja ammattikorkeakoulun kanssa etukäteen. Arviointiryhmä olisi kuitenkin toivonut, että haastateltavana olleet opiskelijat olisivat edustaneet opiskelijoita laajaalaisesti. Nyt vaikutti siltä, että haastatteluihin oli valikoitunut vain kaikkein aktiivisimpia opiskelijoita. Useiden haastattelujen aikataulu oli hyvin kireä ja paikoin kaikkia arvioinnin kannalta keskeisiä kysymyksiä ei ehditty esittämään. Esimerkiksi lähes 30 koulutusohjelmajohtajan yhteishaastattelu tunnissa saattoi tuottaa enemmän hämmennystä kuin arvioinnin kannalta tarpeellista tietoa. Arvioinnin raportointivaiheeseen olisi arviointiryhmän mukaan ollut hyödyllistä varata enemmän aikaa. Olisi myös ollut hyödyllistä tietää ammattikorkeakoulun arvioinnin hyödyntämistä koskevista suunnitelmista.

11 3 Hämeen ammattikorkeakoulun organisaatio ja johtaminen Hämeen ammattikorkeakoulun organisaatio Hämeen ammattikorkeakoulu järjestää ammatillista korkeakouluopetusta nuorten koulutuksena ja aikuiskoulutuksena tekniikan ja liikenteen, hallinnon ja kaupan, kulttuurin, luonnonvara-alan, sosiaali- ja terveysalan, opetusalan sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusaloilla. Hämeen ammattikorkeakoulu toimii seitsemällä paikkakunnalla. Ammattikorkeakoulussa opiskelee noin 6200 opiskelijaa. Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opiskelee lisäksi 768 opiskelijaa. Henkilöstöä on yhteensä 863, joista opettajia on 412 sekä koulutusohjelmajohtajia tai vastaavia 25. Hämeen ammattikorkeakoulun ylläpitäjä on seitsemän kunnan muodostama Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymä, joka ylläpitää myös ammatillista peruskoulutusta antavaa Hämeen ammatti-instituuttia. Hämeen ammattikorkeakoulun toiminta-ajatuksen mukaan koulutus suunnitellaan ja toteutetaan asiakasläheisesti pitäen ensisijaisina tavoitteina korkeaa laatua, työelämän ja kansainvälistymisen vaatimusten täyttymistä sekä valmistuvien hyvää työllistymistä. Erityisesti kehitetään koulutusalojen perinteisiä rajoja ylittäviä toteutuksia. Hämeen ammattikorkeakoulun visiossa painottuu alueellisen kehittämisen näkökulma tavoitteena on olla toiminta-alueen johtava osaamisen kehittäjä ja elinkeinostrategian edistäjä. Toimintojen kehittämisessä korostuvat työelämäyhteistyö, kansainvälistyminen, aikuiskoulutus sekä toiminnan laadun, erityisesti ammattikorkeakouluhallinnon ja opetuksen laadun, määrätietoinen parantaminen. Hämeen ammattikorkeakoulun toimintojen organisoinnin perusyksikköinä ovat koulutusohjelmat, joita on yhteensä 22. Koulutusohjelmajohtajat työskentelevät suoraan rehtorin alaisuudessa. Koulutusohjelmat ovat koulutuksen ja mm. tutkimus- ja aluevaikutustyön hallinnollisia ja toiminnallisia vastuuyksiköitä. Ammattikorkeakoulun oma sisäinen tavoite- ja tulossopimus tehdään kunkin koulutusohjelman kanssa erikseen. Koulutusohjelmien yhteisiä palveluja ovat kehittämisyksikön tuottamat kehittämis-, hallinto- ja talouspalvelut sekä opintotoimiston järjestämät opiskelijapalvelut. Koulutusohjelmien tukena ovat kielikoulutuskeskus, kirjasto- ja tietopalvelut, eoppimiskeskus, elearning Centre, kv-ryhmä ja osaamiskeskittymät. Hämeen ammattikorkeakoulun johtamismalli perustuu prosessiajatteluun. Pääprosessit ovat strategia- ja johtamisprosessi, kehittämisprosessi, koulutusprosessi ja palveluprosessi.

12 12 Kuvio 1. Hämeen ammattikorkeakoulun pääprosessit Koulutuksen organisoinnin strategisena lähtökohtana näyttää olevan suurelta osin alue- ja omistajapolitiikka sekä historia. Hämeen ammattikorkeakoulun kantaoppilaitoksina oli vanhoja ja vahvoja oppilaitoksia ja ne muodostivat ammattikorkeakoulun perusrungon. Lisää oppilaitoksia tai niiden osia on sulautettu ammattikorkeakouluun uusina koulutusohjelmina lähes vuosittain. Tästä johtuen ammattikorkeakoulukulttuuri on koulutusyksiköissä kovin eri kehitysvaiheissa. Toisen asteen ammatillista peruskoulutusta tarjoavan Hämeen ammatti-instituutin kytkemisen samaan organisaatioon on katsottu varmistavan toiminnan filiaaleissa. Filiaalit on kytketty vahvasti seutukuntien strategioihin, joista ajankohtaisimmat ovat sijaintikuntien elinkeinostrategiat, aluekeskusstrategiat ja osaamiskeskusstrategiat. Ammattikorkeakoulun rakentuminen useista eri alojen oppilaitoksista ja koulutusohjelmista on merkinnyt hyvin erilaisten toimintakulttuurien sovittamista yhteisen sateenvarjon alle toimivaksi kokonaisuudeksi. Ydinhaasteena on ollut sopivan tasapainon löytäminen ulottuvuudella integraatio itsenäisyys. Tasapainon haku on edellyttänyt erilaista painotusta kymmenvuotisen toiminnan eri vaiheissa. Yhteenliittymän alkuvaiheessa, jolloin muutosvastarinta on ollut voimakkainta, suuri haaste on ollut riittävän yhteenkuuluvuuden tunteen ja integraation synnyttäminen. Kulttuurien yhdistämisen keinoina on käytetty yhteisen vision, strategian ja toimintaa ohjaavan säännöstön luomista ja vahvaa keskushallinnon otetta tässä työssä. Käytännön toiminnan tasolla yksikköjä on pyritty liittämään yhteen eri yksikköjen henkilöstöistä koottujen työ- ja kehittämisryhmien avulla.

13 13 Ammattikorkeakoulun johto on nimennyt yhdeksi kriittiseksi menestystekijäksi oppimis- ja osaamiskeskittymien luomisen. Tavoitteena on koota yhteen huippuosaamista edustavia opinto-ohjelmia ja oppiaineita. Osaamiskeskittymien tarkoituksena on tuottaa korkeatasoisia ammatillista osaamista syventäviä opintokokonaisuuksia opiskelijoille. Osaamiskeskittymät ovat olleet osaltaan murtamassa perinteisiä opettajan rooleja. Osaamiskeskittymien puitteissa on alettu puhua tutkijaopettajista. Tällä tavoin opettajan työ kehittyisi tutkivaksi opettajuudeksi. Ammattikorkeakoulun henkilöstön suhtautuminen osaamiskeskittymiin näyttää vaihtelevan. Osa koulutusohjelmajohtajista ja opettajista näkee niissä uuden mahdollisuuden. Osa kokee ne uhkana, koska osaamiskeskittymä kyseenalaistaa nykyistä toimintatapaa ja saa sen vaikuttamaan joidenkin mielestä riittämättömältä. Osaamiskeskittymien kytkeminen olemassa olevaan perustehtävään vaikuttaa selkiintymättömältä. Myös tutkivien yliopettajien, erilaisten kehitysjohtajien ja perusopetusta toteuttavien opettajien välinen yhteistyö jäi arviointiryhmälle epäselväksi. 3.2 Prosessijohtaminen Hämeen ammattikorkeakoulussa Prosessijohtamisen jaottelu on toteutettu vuodesta 1999 lähtien jaottelemalla prosessit koulutus-, palvelu-, kehittämis- sekä strategia- ja johtamisprosesseihin. Ammattikorkeakoulun johtoryhmän jäsenet toimivat prosessien johtajina. Prosessien johtajien tehtävänä on huolehtia, että yhteiset säännöt ja kehittämisprosessit koskevat kaikkia. Johtoryhmän ja keskushallinnon yhteydenpito käytännön toimintaan on pyritty varmistamaan käyttämällä useasta laajasta toimintakokonaisuudesta koostuvia tehtävänkuvia (tupla- tai triplaroolit). Tällöin esimerkiksi koulutusprosesseista vastaava henkilö huolehtii samalla kaikista nuorten ammatillista korkeakoulutusta antavista koulutusohjelmista. Eräs toimintatapa laaja-alaisuuden lisäämiseksi voisi olla myös opettajien ja muun henkilöstön johdonmukainen ottaminen mukaan erilaisiin työryhmiin. Opiskelijakunnan vaikutusmahdollisuudet koko ammattikorkeakoulua koskevissa asioissa toteutuvat työryhmien kautta sekä paikallisesti eri yksiköissä henkilökohtaisin neuvotteluin. Opiskelijakunnalle on annettu mahdollisuus kommentoida ammattikorkeakoulun strategiaa sen laadintavaiheessa, mutta opiskelijakunta ei ole kuitenkaan osallistunut suoraan strategian laadintaan. Käytännön johtamisvälineenä käytetään yhteistä keskustelua, toiminta- ja taloussuunnitelmaa, kirjallista opetussuunnitelmaa, sekä tukipalvelujen toimintojen ja niiden ohjauksen keskittämistä. Koulutusohjelmajohtajat solmivat vuosittain ammattikorkeakoulun johdon kanssa sisäisen tavoite- ja tulossopimuksen, joka pohjautuu ammattikorkeakoulun kokonaisstrategiaan. Ammattikorkeakoulun johdon ja koulutusohjelmien välistä ohjausjärjestelmää tulisi kuitenkin edelleen kehittää. Johdon ja koulutusohjelmien välinen etäisyys saattaa heikentää ohjattavuutta ja lisätä suurien laatuvaihteluiden vaaraa. Rehtorin vallas-

14 14 sa on hyväksyä koulutusohjelman sisällä laadittu opetussuunnitelma, mutta rehtorin mahdollisuudet paneutua opetussuunnitelmien ammatilliseen sisältöön ovat käytännössä kuitenkin melko vähäiset. Koulutusohjelmajohtajien tehtävänä on vastata oman alansa opetusjärjestelyistä ja koulutuksen kehittämisestä, mutta kehittämisresurssien niukkuus haittaa kehittämistyötä. Vaikka yksittäiselle koulutusohjelmalle annetaan autonomiaa ja itsenäistä päätösvaltaa tehdä ratkaisuja, ei etenkään pienen koulutusohjelman kohdalla resursseja riitä juuri muuhun kuin opetustyöhön. Koulutusohjelmatasoisen kehittämisen pitäisikin rakentua isommille yhdistelmille, joita voisivat olla esimerkiksi samassa yksikössä toimivat, samalla paikkakunnalla toimivat, samalla koulutusalalla toimivat tai samoista kehittämiskohteista kiinnostuneet koulutusohjelmat. Ammattikorkeakoulun hallituksen merkitys on ollut suuri ammattikorkeakoulun synnyn, toiminnan ja kehittämisen kannalta. Hallituksen jäsenet on koottu ottamalla huomioon maantieteellinen kattavuus ja paikallinen vaikutusvalta. Tästä johtuen kullakin hallituksen jäsenellä on ollut merkittävä rooli aluekehittämisessä ja ammattikorkeakoulun yhtenäisyyden luomisessa. Hallitus on asenteeltaan ja toimintatavaltaan aloitteellinen, innovatiivinen ja aktiivisesti asioihin vaikuttava. Ammattikorkeakoulu järjestää vuosittain hallitukselle muutaman päivän seminaarin, jossa hallituksen jäsenet osallistuvat toiminnan strategiseen suunnitteluun ja samalla perehtyvät ammattikorkeakoulun toimintaan hyvin monipuolisesti ja konkreettisesti. Ammattikorkeakoulun operatiivisen johdon mukaan kriittisiin menestystekijöihin kuuluvat monialaisen ja laajan ammattikorkeakoulun toimintojen johtaminen, ohjaaminen ja kehittäminen sekä oppimis- ja osaamiskeskittymien luominen. Ammattikorkeakoulun hallituksen mukaan soveltavan T&K- toiminnan levittäminen alueyksiköihin, uusyritystoiminta ja yrityshaudontaprosessit sekä toiminnan vaikuttavuuden ja volyymin varmistaminen rakennerahastokauden jälkeen on välttämätöntä. Lisäksi hallitus lukee kriittisiin menestystekijöihin ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sitouttamisen alueen kehittämiseen. Kymmenen vuoden aikana edellä kuvatulla toimintatavalla on pyritty luomaan laaja ammattikorkeakoulukonserni. Ammattikorkeakoulun koulutusohjelmien taso vaihtelee kuitenkin varsin paljon. Koulutuksen korkeasta tasosta osoituksena on Hämeen ammattikorkeakoulun valinta aluekehitysvaikutuksen huippuyksiköksi vuosiksi ja kulttuurialan muotoilun koulutusohjelma, muotoilun suuntautumisvaihtoehdon valinta koulutuksen laatuyksiköksi vuosiksi Jotkut koulutusohjelmat vaativat kuitenkin edelleen enemmän kehittämistyötä. Näiden koulutusohjelmien sisäinen identiteetti on vielä epäselvä, opetussuunnitelmat varsin perinteisiä ja suhde työelämään selkiintymätön tai ohut. Erityisen ongelmallisena voidaan pitää niitä koulutusohjelmia tai suuntautumisvaihtoehtoja, joista valmistuvilla ei näytä olevan sijoittumismahdollisuuksia maakunnan työmarkkinoilla, eikä koulutukselle ole toisaalta osoitettavissa selkeää valtakunnallistakaan koulutustarvetta. Tämä heijastuu opettajien ja opiskelijoiden motivaatioon ja vaikeuttaa esimerkiksi harjoittelupaikkojen, työelämälle tehtävien opinnäytetöiden ja projektien saamista. Osas-

15 15 sa koulutusohjelmia on vielä voimassa kaksoisidentiteetti, jolloin keskenään kilpailevat oma vanha oppilaitosidentiteetti ja toisaalta kuuluminen yhtenäiseen Hämeen ammattikorkeakouluun. Väärä sisäinen kilpailu heikentänee sekä sisäistä palvelukykyä (sisäinen asiakkuus) että ulkoista palvelukykyä (alueen elinkeinoelämä, muut sidosryhmät). Tällaisten koulutusohjelmien kohdalla yhtenä mahdollisuutena olisi hyödyntää vanhaa tuotemerkkiä kytkettynä yhtenäiseen Hämeen ammattikorkeakouluun. Hyvät käytänteet Ammattikorkeakoulun hallitus on aloitteellinen, innovatiivinen ja aktiivisesti asioihin vaikuttava. Kulttuurien yhdistämisen keinoina on käytetty yhteisen vision, strategian ja toimintaa ohjaavan säännöstön luomista ja vahvaa keskushallinnon otetta. Käytännön toiminnan tasolla yksikköjä on pyritty liittämään yhteen eri yksikköjen henkilöstöistä koottujen työ- ja kehittämisryhmien avulla. Hämeen ammattikorkeakoulun osaamiskeskittymille perustuva strategia luo hyvät mahdollisuudet työelämäyhteistyölle ja aluekehittämiselle keskeisillä osaamisalueilla. Kehittämisehdotukset Koulutuksen kokoamista suuremmiksi hallinnollisiksi koulutusalakokonaisuuksiksi tulee harkita. Myös osaamiskeskittymien kehittämistä on hyvä jatkaa. Koulutusohjelmatasoisen kehittämisen tulisi rakentua ammattikorkeakoulun perustehtävään selkeästi kytkettyihin keskittymiin ja kokonaisuuksiin, joita voisivat olla esimerkiksi samassa yksikössä toimivat, samalla paikkakunnalla toimivat, samalla koulutusalalla toimivat tai samoista kehittämiskohteista kiinnostuneet koulutusohjelmat. Yrittäjyyden edistämistä kannattaa systemaattisemmin viedä ammattikorkeakoulussa eteenpäin. Koska ammattikorkeakoulu ei ole luonut erillistä prosessia yrittäjyyden edistämiseen, kannattanee pohtia yrittäjyyden edistämisen mallintamista Hämeen ammattikorkeakoulun uudeksi sisäiseksi-/ yhteistyöprosessiksi. Työelämän näkökulma voisi näkyä selvemmin ammattikorkeakoulun kokonaissuunnittelussa ja kehittämisessä. Työvoimatarve-ennusteiden käyttämistä suunnittelun apuna tulisi harkita. Strategisia alliansseja alueen työnantajien kanssa ja heidän osallistumistaan ammattikorkeakoulun toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen kannattaisi systemaattisesti pohtia.

16 16 4 Koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen 4.1 Hämeen ammattikorkeakoulun yhtenäinen opetuksen kehittämisen strategia Hämeen ammattikorkeakoulu on käynnistänyt ammattikorkeakouluopetuksen kehittämiseksi pedagogisen johtamisen valmennusohjelman vuosille Tämän opetuksen ja oppimisen laatuhankkeen tavoitteena on ammattikorkeakoulun yhtenäisen pedagogisen strategian luominen, opetussisältöjen ajantasaistaminen työelämän näkökulmasta, opettajien roolin selkiyttäminen sekä opetuksen monipuolinen kehittäminen. Pääpaino hankkeessa halutaan säilyttää koulutusohjelmakohtaisessa toiminnassa ja lähdetään liikkeelle kunkin koulutusohjelman omista tarpeista. Toteutustavat laaditaan siten, että niiden välityksellä valmennetaan koulutusohjelmajohtajien pedagogista johtajuutta opetuksen laadun kehittämistyössä oman koulutusohjelma henkilöstön kanssa. Opetuksen kehittämiseen tähtäävästä hankkeesta huolimatta koulutusohjelmissa on epätietoisuutta ammattikorkeakoulun yhtenäisen opetuksen kehittämisstrategian olemassaolosta. Sen sijaan yhteisiä linjauksia (esim. verkko-opetus) koulutusohjelmat kuitenkin tunnistavat. Yhteisen, koulutusohjelmissa tiedostetun pedagogisen strategian puuttuminen vaikeuttaa koulutusohjelmajohtajien työtä opetuksen kehittämiseksi. Opetuksen kehittämisen strategioissa ja käytännöissä on huomattavia eroja koulutusohjelmien välillä. Koulutusohjelmien ja keskushallinnon välisen yhteyden ja suhteen kehittämiseksi tulisi löytää uusia ratkaisuja, jotka tukisivat yhteisen pedagogisen strategian kehittymistä. Koulutusohjelmista tulevat kehittämisideat ja keskushallinnosta tulevat ohjeet tulisi saada paremmin kohtaamaan toisensa. Yhtenä yhteisen strategian välineenä pidetään vuosittaisia tavoite- ja tulosneuvotteluja, jotka käydään läpi jokaisessa koulutusohjelmassa. Tavoite- ja tulosneuvottelujen roolia ammattikorkeakoulun yhteisen opetuksen strategian kehittämisessä tulisi kuitenkin yhä korostaa. Yksi mahdollisuus koulutusohjelmien välisen yhteistyön tiivistämiseksi on osaamiskeskittymien luomisessa. Esimerkiksi luonnonvara-alalla opinto-ohjelmien niputtaminen osaamiskeskus-periaatteen mukaisesti saattaisi olla tarkoituksenmukaista. Toisaalta eri opinto-ohjelmien keskittäminen voisi luoda johtamiseen uusia väliportaita, jotka voisivat aiheuttaa lisää hallinnointia ja vaikeuttaa edelleen eri toimijoiden yhteistyötä ja yhteisyyden syntymistä. Opetuksen kehittämisen strategioita on tarkoituksenmukaista rakentaa ammattikorkeakouluissa lähemmin työelämään ja sen kehittämiseen kytkeytyen.

17 17 Strategisia alliansseja alueellisten ja kansallisten työelämän organisaatioiden kanssa voisi rakentaa esimerkiksi osaamiskeskittymien (esim. kuntien, pk-sektorin yritysten ja amk:n ryppäät) yhteyteen, alakohtaisesti (esim. bio- ja elintarviketekniikan koulutusohjelma ja meijeriteollisuus) tai tiedon tuottamisen (esim. Tampereen yliopiston Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus, Ammatillinen opettajakorkeakoulu ja ammatillisen koulutuksen järjestäjät) yhteyteen. Opetuksen kehittämisen strategia konkretisoituu opetussuunnitelmissa ja opetuksen toteutuksessa. Työelämälähtöisyys merkitsisi opetussuunnitelmien laatimisessa mm. seuraavaa: oppisisällöt linkittyvät alueen työelämään ja alan uusimpaan tietoon; työelämän kehittyminen rakentuu opiskelun punaiseksi langaksi jo opintojen alusta lähtien; työharjoittelu ja opinnäytetyöt kytkeytyvät osaksi työn kehittämistä ja alueellista innovaatiotoimintaa; sekä arviointikriteerit ja -menetelmät suuntaavat oppimista osaamiseen ja sen soveltamiseen työelämässä. Opetuksen toteutuksessa työelämälähtöisyys voi merkitä mm. seuraavaa: suositaan työelämälähtöisiä projekteja, ongelmalähtöisiä opiskelukokonaisuuksia ja autenttisia oppimisympäristöjä (luokkahuoneopetus välineen asemaan osaamisen kehittämisessä) rakennetaan opetuksen toteutustapoja avoimien työelämälähtöisten oppimistehtävien ympärille (opetus palvelemaan oppimista). toteutetaan opetusta joustavasti koulutusohjelmien yli (työelämä ei tunne oppiainerajoja) Tutkintoon sisältyvät ammattia edistävä harjoittelu, työelämälle tehtävät projektit ja hankkeistetut opinnäytetyöt ovat myös konkreettisia tapoja toteuttaa alueellista kehittämistehtävää perusopetukseen kytkettyinä. Opetuksen tukipalvelujen ja muiden palvelutoimintojen edustajien haastattelu osoitti, että esimerkiksi kolmion opinto-ohjaus ura- ja rekrytointipalvelu harjoittelun ohjaus toimijat eivät ole riittävän kiinteässä yhteydessä keskenään. Tämä heikentää työelämäyhteyksien systemaattista kehittämistä opiskelijan parhaaksi. Esimerkkejä työelämälähtöisestä opetuksen kehittämisstrategiasta on Hämeen ammattikorkeakoulun koulutusohjelmista löydettävissä. Ongelmana tuntuu kuitenkin olevan näiden hyvien käytänteiden levittäminen ammattikorkeakoulun sisällä. Opetuksen kehittämisstrategian toteutumisen arviointia on tarpeen kohdentaa uudelleen ja selkiyttää. Palautteen kerääminen tulisi rajata aiempaa tarkemmin ja ehkä harvempiin asioihin. Palautteen ohjaavaa vaikutusta tulisi korostaa toiminnan kehittämisessä.

18 Ammattikorkeakoulun yhteiset koulutuksen kehittämisprosessit ja koulutusohjelmien kehittäminen Ammattikorkeakoulun yhteiset koulutuksen kehittämisprosessit ovat paljolti rakentuneet ylhäältä alaspäin keskushallinnosta koulutusohjelmiin. Keskeisiä välineitä kehittämisessä ovat olleet mm. laatujärjestelmä, tatu-neuvottelut, koulutusohjelmajohtajien tapaamiset ja koulutus sekä koko ammattikorkeakoulun yhteiset tilaisuudet. Kehittämistyötä tukee myös ammattikorkeakoulun yhteydessä toimiva ammatillinen opettajakorkeakoulu, jonka kanssa lähes kaikki koulutusohjelmat tekevät yhteistyötä. Viime vuosina tavoitteena on ollut, että kehittämisprosesseja rakennetaan koko ammattikorkeakoulun sisällä vuorovaikutteisemmiksi. Koulutusohjelmat ovat pitkälle itsenäisiä ja tulosvastuullisia kokonaisuuksia. Koulutusohjelmilla on omat historiansa ja kulttuurinsa ja niiden opetuksen kehittämisen taso vaihtelee merkittävästi. Paikoin opiskelijat kokevat olevansa enemmän perinteisen yksikön kuin Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoita. Ammattikorkeakoulun kokonaiskehittämisen kannalta tarve integroiviin opiskelukokonaisuuksiin on kuitenkin kasvamassa. Nopeasti muuttuvilla aloilla edellytetään nopeaa reagointikykyä myös koulutukselta. Opiskelukokonaisuuksien tulisi olla laadukkaita, taloudellisia ja tehokkaita amk:n kokonaisuuden kannalta. Koulutusohjelmien välisessä yhteistyössä merkittävässä roolissa ovat mm. ammatillinen opettajakorkeakoulu, elearning Centre, koulutusohjelmissa toimivat laatuvastaavat ja opinto-ohjaajat. Kirjasto- ja tietopalvelujen roolia koulutusohjelmien yhteistyön lisäämisessä voisi ehkä hyödyntää vieläkin paremmin. Oppimista suoraan muilta koulutusohjelmilta ammattikorkeakoulun sisällä ja omalla koulutusalalla tai eri koulutusalojen välillä olisi hyvä systemaattisesti kehittää. Esimerkiksi benchmarking-käytäntöjen soveltaminen kytkettynä uusien ratkaisujen pilotoimiseen omassa koulutusohjelmassa omista lähtökohdista voisi olla hyödyllistä. Myös opetussuunnitelmaprosessin systematisointi ja terävöittäminen saattaisi toimia uudenlaisena välineenä. Sen tulisi kytkeytyä läheisesti opettajien osaamisen kehittämiseen. Opettaja oppii toimiessaan läheisessä yhteydessä työelämään ja kollegoihin myös eri koulutusohjelmissa, opettaessaan uusia opintojaksoja tai -kokonaisuuksia, arvioidessaan erilaisia oppimistehtäviä ja harjoittaessaan tutkimus- ja kehitystoimintaa omalla alallaan. Kun koulutusohjelmien opetussuunnitelmia kehitetään jatkuvasti yhteistyössä sidosryhmien kanssa, niihin myös sitoudutaan vahvemmin. Jokaisella opettajalla on vastuu kehittää omaa opetustaan sekä vastuu osallistua yhteiseen koulutusohjelman kehittämiseen. Arvioinnin aikana kävi ilmi monessa kohtaa, että koulutusohjelmajohtajat, opintosihteeri, laatutukihenkilö sekä koulutusohjelman vastaava opinto-ohjaaja muodostavat tiimin keskenään. Tiimiytyminen ja yhteiset keskustelut opetushenkilöstön kanssa ei arvioinnin aikana käynyt ilmi. Opiskelijat pääsevät kommentoimaan opetussuunnitelmia, mutta keskustelumahdollisuus opintojen sisällöstä ei ole käytössä jokaisessa koulutusohjelmassa. Opis-

19 19 kelijoiden rooli palautteen antajana on kuitenkin tunnustettu. Avoin ilmapiiri mahdollistaa käytäväkeskustelut ja avoimen palautteen useimpien koulutusohjelmien sisällä. Tiedon kerääminen toimintaa korjaavasti ei vaikuta systemaattiselta. Opiskelijoiden antamasta palautteesta ei juurikaan anneta palautetta koulutusohjelma- eikä ammattikorkeakoulutasolla. Ammattikorkeakoulun operatiivisen johdon ja ammattikorkeakoulun opiskelijakunta HAMKOn välinen toimiva vuorovaikutus luo hyvät edellytykset ottaa opiskelijat mukaan strategiatyöhön. Koulutusohjelmatasolla mahdollisuuksia vastaavanlaiseen rakentavaan keskusteluun ja opiskelijoiden mahdollisuuksia osallistua koulutuksen suunnitteluun tulisi kuitenkin lisätä. Koulutusohjelman kehittäminen koko koulutusohjelman henkilöstön voimin on haaste, jonka kautta opetuksen strategia sekä punainen lanka löydetään koulutusohjelmaan. Tätä kautta strategia ja linjat heijastuvat myös koko ammattikorkeakouluun. Erityistä huomiota Hämeen ammattikorkeakoulussa kannattaa kiinnittää ihmisten johtamiseen koulutusohjelmatasolla. Koulutusohjelmajohtajien tulisi saada enemmän tukea toiminnalleen, jotta he voisivat edelleen tukea opettajien työtä. Tämä edellyttää sekä pitkäjänteistä työtä positiivisen toimintakulttuurin rakentamiseksi että nykyistä motivoivampaa otetta keskushallinnolta yhteistoiminnallisuuden kehittämiseksi. Opetuksen kehittämisessä keskeistä on edellytysten luominen opettajien kehittymiselle. Nyt opettajia kyllä rohkaistaan kehittämään itseään, mutta itse kehittämisprosessi on opettajien oman aktiivisuuden varassa. Henkilöstön kehittämisessä keskeistä olisi opettajien työelämäyhteyksien parantaminen, opettajien osallistuminen ja valmentaminen tutkimus- ja kehitystoimintaan, opettajankoulutus ja yhteistyön rakentaminen koulutusalojen yli. Henkilöstön kehittämistoimintaa kannattaisi linjata ja systematisoida sekä rakentaa kannustinjärjestelmä, jonka avulla kehittämistyö saataisiin kiinnostavammaksi. 4.3 Työelämän edustajien osallistuminen koulutuksen kehittämiseen Opetussuunnitelmatyössä on välttämätöntä ajan tasalla oleva koulutusalan substanssin ja alan työelämän tuntemus. Tämä on opetushenkilöstön ammattitaidon piiriin kuuluvaa asiaa. Opetuksen toteuttamisen keinoja pohdittaessa on tärkeää kuulla myös opiskelijoiden ja alan työelämän edustajien näkemyksiä. On tärkeää tarkastella myös opiskelijoiden ammatti-identiteetin muotoutumista se rakentuu usein työelämäkokemusten kautta. Koulutusohjelmien ja työelämän välillä on käytössä useita yhteistyön muotoja. Opintoihin kuuluu työharjoittelu, opinnäytetyön teko ja erilaisia projekteja. Työelämäedustajia käytetään jonkin verran luennoitsijoina. Työelämäkontakteja opiskelijoiden ja yrityselämän välille syntyy myös useiden opettajien harjoittaman yritystoiminnan kautta. Muutamat koulutusohjelmat ovat tehneet asiakastarveanalyysejä koulutuksen suuntaamiseksi paremmin työelämää vastaavaksi. Myös neuvottelukuntia ja neuvotteluja työelämän kanssa on hyödynnetty.

20 20 Luontevia yhteistyökuvioita on tarpeen edelleen rohkaista ja kehittää. Sekä opiskelijat että opettajat kritisoivat paikoin sitä, että suoria ja vakiintuneita kontakteja työelämään on liian vähän ja että koulutus ei ole tältä osin ajan tasalla. Työelämäkontaktien hyödyntämistä koulutuksen kehittämisessä voisi tehostaa huomattavasti dokumentoimalla kokemuksia yhteistyöstä ja levittämällä niitä ammattikorkeakoulun sisällä. Työelämän edustajien osallistuminen koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen vaihtelee paljon koulutusohjelmittain. Kokonaisvaikutelmaksi jäi, että työelämänedustajia ei opetussuunnitelmien laatimisessa käytetä kovin systemaattisesti. Haastattelujen perusteella syntyi kuitenkin vaikutelma, että työelämän edustajat olisivat kiinnostuneita tällaisesta yhteistyöstä. Työelämän edustajien osallistaminen opetussuunnitelman kehittämiseen edellyttää kuitenkin aktiivisuutta ammattikorkeakoulun taholta sekä strategisten allianssien rakentamisessa että paikallistason yhteistyössä. Hyvät käytänteet Hämeen ammattikorkeakoulu on käynnistänyt ammattikorkeakouluopetuksen kehittämiseksi pedagogisen johtamisen valmennusohjelman vuosille Tämän opetuksen ja oppimisen laatuhankkeen tavoitteena on ammattikorkeakoulun yhtenäisen pedagogisen strategian luominen, opetussisältöjen ajantasaistaminen työelämän näkökulmasta, opettajien roolin selkiyttäminen sekä opetuksen monipuolinen kehittäminen. Koulutusohjelmien kehittämistyötä tukee myös ammattikorkeakoulun yhteydessä toimiva ammatillinen opettajakorkeakoulu, jonka kanssa lähes kaikki koulutusohjelmat tekevät yhteistyötä. Koulutusohjelmien ja työelämän välillä on käytössä useita yhteistyön muotoja, esimerkiksi vierailevien luennoitsijoiden käyttöä, projektiopiskelua ja neuvottelukuntia. Ammattikorkeakoulun johdon ja opiskelijakunta HAMKOn välinen toimiva vuorovaikutus mahdollistaa opiskelijoiden huomioimisen ammattikorkeakoulun strategian rakentamisessa. Opiskelijoiden rooli palautteen antajana on ammattikorkeakoulussa tunnustettu ja korkeakoulun avoin ilmapiiri mahdollistaa avoimen palautteen sekä useimpien koulutusohjelmien sisällä että ammattikorkeakoulun johdon suuntaan. Kehittämisehdotukset Ammattikorkeakoulun yhtenäinen opetuksen kehittämisstrategia pitää kehittää. Opetuksen ja oppimisen laatuhanke ja siihen sisäänrakennettu strategiatyö tulee viedä määrätietoisesti suunnitellun aikataulun puitteissa läpi. Ammattikorkeakoulun keskushallinnon ja koulutusohjelmien välisen yhteyden kehittämiseksi tulisi löytää uusia ratkaisuja, jotka tukisivat yhteisen pedagogisen strategian kehittymistä.