A.1. Kallen saama luovutusvoitto ei ole veronalaista tuloa, (1 p) A.2. koska muusta kuin tavanomaisen koti-irtaimiston luovutuksesta saadut (1 p)

Transkriptio

1 TURUN YLIOPISTO Oikeustieteellinen tiedekunta Opiskelijavalinta 2006 ARVOSTELUPERUSTEET KYSYMYS 1 A.1. Kallen saama luovutusvoitto ei ole veronalaista tuloa, (1 p) A.2. koska muusta kuin tavanomaisen koti-irtaimiston luovutuksesta saadut (1 p) A.3. luonnollisen henkilön (0,5 p) A.4. verovuoden yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1000 euroa. (1 p) B.1. Yritystoiminnan jatkajan omistusosuuden sukupolvenvaihdoksen kohteena olevassa yhtiössä tulee kasvaa. (1 p) B.2. Kasvun tulee olla merkittävä. (1 p) C.1. Luopuva osakas menettää hankkimisen myötä enemmistöosakkuutensa. (1 p) C.2. Jäljelle jäävää omistusosuutta ei ole pidettävä merkittävänä (1 p) C.3. eli enintään n. 20 % (0,5 p) D.1. Sukupolvenvaihdoksen jälkeiset uudet osakkaat ovat kykeneviä hoitamaan yhtiötä aktiivisesti toimivina yrittäjinä. (1 p) D.2. Nämä tosiasiallisesti käyttävät valtaansa yhtiössä. (1 p) Pääsykoekirja 2/2006, s. 137, 208

2 2 KYSYMYS 2 A.1. Edikti oli roomalaiselle oikeusjärjestelmälle tunnusomainen instituutio (0,5 p) ja se muodosti yhden osan ius civilestä, Rooman kansalaisia sitovasta oikeudesta. (0,5 p) A.2. Korkea-arvoisen virkamiehen julkisesti tekemä ilmoitus, mitkä hänen päätöksentekonsa suuntaviivat tulevat olemaan hänen virkakaudellaan (1 p) B.1. Merkittävimmässä asemassa preetoreiden ediktit (1 p) B.2. Preetorit olivat siviili- ja rikosasioissa tuomiovaltaa käyttäviä viranomaisia (1 p) B.3. Astuessaan virkaan preetori ilmoitti ediktillään minkälaisessa tilanteessa hän tulisi antamaan kantajalle oikeussuojaa (1 p) C.1. Roomalainen oikeusprosessi oli kaksiosainen (1 p) C.2. Siviiliprosessissa preetori ratkaisi asiaan liittyvät oikeuskysymykset eli sovellettavat oikeussäännöt (1 p) C.3. Tämän jälkeen preetori siirsi asian tuomarille (0,5 p), joka ratkaisi erillisessä oikeuskäsittelyssä näyttökysymykset eli mitä oli tosiasiassa tapahtunut (0,5 p) C.4. Roomalainen siviilioikeus kehittyi suureksi osaksi preetoreiden ediktien kautta (1 p) C.5. Roomalaiselle oikeudelle olikin tyypillistä prosessuaalisuus eli oikeudenkäynnin korostunut merkitys (1 p) Pääsykoekirja 1/2006, s KYSYMYS 3 A.1. Oikeus purkaa kauppa ja ottaa kaupan kohde takaisin ostajan maksulaiminlyönnin vuoksi edellyttää lainsäädännön mukaan, että myyjä ja ostaja ovat sopineet siitä. (1 p) A.2. Irtaimen kaupan myyjä voi purkaa kaupan sen jälkeen, kun ostaja on saanut tavaran hallintaansa vain, jos hän on pidättänyt itselleen oikeuden siihen tai jos ostaja torjuu kaupan. (1 p) A.3. Ilman omistuksenpidätysehtoa myyjä voi purkaa kaupan vain, jos kaupan kohdetta ei ole vielä luovutettu ostajalle. (1 p)

3 3 A.4. Osamaksukauppalain mukaan kaupan purku on mahdollista yhden maksuerän laiminlyömisen takia, jos maksamatta jätetty määrä on ollut suorittamatta vähintään 14 päivää erääntymispäivästä lukien ja on edelleen maksamatta, ja maksamatta jätetty määrä on vähintään 1/10 osamaksuhinnasta. (1 p) B.1. Myyjällä ei ole oikeutta takaisinottoon, jos sitä olisi pidettävä kohtuuttomana sen vuoksi, että ostajan suorituksen viivästyminen on johtunut maksuvaikeuksista, joihin ostaja on joutunut sairauden, työttömyyden tai muun erityisen hänestä riippumattoman seikan vuoksi. (1 p) B.2. Osamaksukauppalaki edellyttää, että ostaja suorittaa maksamatta jätetyn määrän korkoineen ja korvaa viivästyksestä aiheutuneet kulut ennen kuin esine otetaan takaisin. (1 p) C.1. Irtaimen esineen takaisinotto osamaksukauppalain perusteella voi olla mahdollista myös esineen huonon hoidon tai muun vakuuden vaarannuksen vuoksi, jos sillä on olennaiseksi arvioitava merkitys myyjälle. (1 p) C.2. Omistuksenpidätys rajoittaa irtaimen esineen ostajan käyttövapautta. (1 p) C.3. Ostajan on katsottu olevan oikeutettu käyttämään esinettä sen käyttötarkoituksen mukaisella normaalilla tavalla. (1 p) C.4. Ostajalla on vaaranvastuu tapaturmasta. Esineen tapaturmainen vahingoittuminen tai tuhoutuminen ei vapauta ostajaa sovitusta maksuvelvollisuudesta. (1 p) Pääsykoekirja 4/2006, s , 122, KYSYMYS 4 A.1. Sananvapaus on perusoikeus, jonka rajoituksesta on säädettävä lailla. (1 p) Tällä tarkoitetaan nimenomaan eduskunnan säätämää lakia. (0,5 p) B.1. Peruste, jonka vuoksi sananvapautta rajoitetaan, tulee olla perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä. (1 p) ja yksityisyyden suojelu@ ovat tässä tilanteessa tällaisia hyväksyttävyyden kannalta arvioitavia perusteita. (0,5 p) C.1. Suhteellisuusvaatimuksen mukaan rajoituksen sallittavuutta arvioitaessa on punnittava vastakkain rajoitusperusteen painoarvoa suhteessa rajoitettavan perusoikeuden painoarvoon ao. oikeudellisessa kontekstissa. (1 p)

4 4 C.2. Poliitikon tulee sietää pidemmälle menevää yksityiselämän julkista käsittelyä verrattuna tavalliseen kadunmieheen. (0,5 p) D.1. Lain toimeenpanoon liittyväksi ajateltu virkamiesneuvonta saattaa pitää sisällään sananvapauden käytön ennakollisen esteen, joka on kielletty. (0,5 p) D.2. Sananvapauden ennakollisen esteen kielto liittyy perusoikeuksien ydinalueen koskemattomuuteen (1 p), johon ei voida puuttua lainkaan tavallisella lailla. (0,5 p) E.1. Laissa (esim. rikoslaissa) säädetyn sananvapauden rajoituksen tulee täyttää perusoikeuden rajoittamisen täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus. (1 p) E.2. Esimerkiksi kriminalisoinnin tulee olla tunnusmerkistöltään riittävän täsmällinen, jotta henkilö sen perusteella pystyy arvioimaan teostaan mahdollisesti aiheutuvat rikosoikeudelliset seuraamukset. (1 p) F.1. Perustuslaissa turvatun perusoikeuden rajoituksen tulee täyttää kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisen vaatimus.(0,5 p) F.2. Lähtökohtana olevasta tulkinnallisesta harmonisoinnista johtuen sananvapausrajoitus, joka ei täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan vähimmäisehtoja, ei täytä myöskään perustuslain sananvapaussäännöksen vaatimuksia. (1 p) Pääsykoekirja 3/2006, s KYSYMYS 5 A.1 Jotta yksilö voisi hyötyä asiakirjajulkisuudesta, hänellä tulee olla mahdollisuus saada selkoa siitä, mitä asiakirjoja on olemassa. (1 p) A.2 Neuvostolla, komissiolla ja Euroopan parlamentilla on käytössään julkisuusasetuksen edellyttämät asiakirjarekisterit. (1 p) B.1. Asiakirjapyyntö tulee tehdä kirjallisesti, mutta sitä ei tarvitse perustella (1 p), B.2. koska tiedon käyttötarkoituksella ei ole arvioinnissa merkitystä (0,5 p). B.3. Asiakirjapyynnöt tulee käsitellä määräajassa (1 p) B.4. Pyyntöön tulee antaa perusteltu päätös, jos asiakirja on salassapidettävä. (1 p)

5 5 B.5. Jos asiakirja on vain osin salassa pidettävä, hakijan on saatava tieto muilta osin (1 p) B.6. EU:n toimielimen on kuultava jäsenvaltion viranomaisen kantaa ennen asiakirjan luovuttamista ja päin vastoin, mikäli EU:n ja jäsenvaltion salassapitosäännökset ovat tältä osin ristiriitaisia. (0,5 p) C.1. Hylkäävän päätöksen osalta hakija voi pyytää toimielintä tarkastelemaan kantaansa uudelleen. (1 p) C.2. Tehokkain oikeusturvakeino on nostaa kanne EY:n ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sillä perusteella, että toimielin ei noudata julkisuutta koskevia säännöksiä tai että soveltaa niitä väärin (1 p) C.3. Lisäksi hakijalla on mahdollisuus kannella Euroopan oikeusasiamiehelle menettelyn lainvastaisuudesta ja hyvän hallintotavan vastaisuudesta (1 p) Pääsykoekirja 3/2006, s. 119, 129 KYSYMYS 6 A.1. Truismit ovat ihmisluontoon liittyviä (0,5 p) hyvin yleisiä tosiseikkoja / hyvin yksinkertaisia totuuksia (0,5 p), A.2. joita tarkastelemalla voi ymmärtää syyn, miksi kaikkiin järjestyneisiin yhteiskuntiin kuuluvat tietyt käyttäytymisnormit / jotka tekevät henkilöitä, omaisuutta ja lupauksia suojaavat säännöt tarpeellisiksi yhteiskuntaelämässä (1 p) A.3. Nämä käyttäytymisnormit muodostavat luonnonoikeuden minimisisällön. (1 p) Truismi > käyttäytymisnormi: B.1. ihmisten haavoittuvuus (0,5 p) -> väkivallan käytön rajoittaminen (0,5 p) B.2. ihmisten likimääräinen tasavertaisuus (kukaan ei ole toista kovin paljon vahvempi) (0,5 p) -> pidättyminen ja kompromissi oikeudellisen velvoittavuuden perustana (0,5 p) B.3. rajallinen epäitsekkyys (0,5 p) -> aggressiivisuuden kontrollointi (0,5 p) B.4. rajalliset resurssit (0,5 p) -> omistusoikeuden käsite ja suoja (0,5 p) B.5. rajallinen käsityskyky ja tahdonvoima (0,5 p) -> sanktiot eli seuraamukset (0,5 p)

6 6 - kohdissa B1-B5 kunkin jälkimmäisen 0,5 pisteen saaminen on edellyttänyt sitä edeltävän truismin tietämistä C.1. C.2. Suurin osa ihmisistä noudattaa käyttäytymisnormeja/sääntöjä niiden etujen vuoksi / kokee käyttäytymisnormit/säännöt itseään velvoittaviksi (0,5 p), mutta koska kaikki eivät noudata käyttäytymisnormeja/sääntöjä, niiden ylläpitämiseksi tarvitaan sanktioita (0,5 p) Sanktiot eivät ole käyttäytymisnormien/sääntöjen noudattamisen motiivi (0,5 p), vaan tae siitä, että käyttäytymisnormeja/sääntöjä noudattavien etuja ei uhrata sääntöjä rikkovien hyväksi (0,5 p) Pääsykoekirja 1/2006, s KYSYMYS 7 A.1. Kiinteistöä koskeva luovutus- tai panttauskielto ei ole sitova edes luovutuksen osapuolten välisessä suhteessa. (1 p) Panttauskiellon vastainen sopimus on pätevä. (0,5 p) B.1. Panttikelpoisuuden edellytyksenä olevaa luovutus- ja ulosmittauskelpoisuutta on rajoitettu useiden yksilön perusturvaksi tarkoitettujen, sosiaalietuuksiin liittyvien saamisoikeuksien, kuten lapsilisän osalta. (1 p) C.1. Alle 18-vuotias eli vajaavaltainen saa ilman edunvalvojan suostumusta tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia sekä merkitykseltään vähäisiä. (1 p) Panttaus ei yleensä ole tällainen oikeustoimi. (1 p) C. 2. Irtaimen käteispanttauksessa julkivarmistus tapahtuu hallinnan siirrolla eli traditiolla. (1 p) Jos kohde on esim. pantinantajan huoneistossa lukitussa kaapissa, julkivarmistustapa voidaan toteuttaa luovuttamalla avain panttivelkojalle. (1 p) D.1. Holhoustoimesta annetun lain mukaan vajaavaltaisella on oikeus määrätä siitä, mitä hän on omalla työllään ansainnut. (1 p) Tällaista omaisuutta vajaavaltainen voi itse pantata. (1 p) D.2. Vakuuden menettämisehto on kielletty. Panttivelkoja ei saa ottaa pantista enempää kuin saatavansa arvon. (1 p) Loppu on tilitettävä pantinantajalle. (0,5 p) Pääsykoekirja 4/2006, s , 41, 43-44, ******

7 7 KYSYMYS 8 A.1 (TVL 49 :n mukaan) pakkolunastuksessa ja siihen rinnastettavissa olevassa menettelyssä syntyneen luovutusvoiton osittainen verovapaus toteutetaan käyttämällä tavallista suurempaa hankintameno-olettamaa. (1 p) A.2 Voiton veronalaista määrää laskettaessa luovutushinnasta vähennetään näissä tapauksissa 80 prosenttia sen määrästä. (1 p) B.1 Kiinteän omaisuuden, toisen maalla olevan rakennuksen tai niiden pysyvän käyttöoikeuden luovutuksista saadut voitot ovat osittain verovapaita, jos luovutus tapahtuu pakkolunastusmenettelyssä tai siihen rinnastettavassa menettelyssä. (1 p) B.2 Pakkolunastus voi perustua kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettuun lakiin (1 p) B.3 Luovutus voi tapahtua myös muulla mainittuun menettelyyn rinnastettavalla tavalla. (1 p) (vain mikäli B.2. oikein) C.1 Huojennus koskee muita verovelvollisia kuin yhteisöjä ja avoimia yhtiöitä ja kommandiittiyhtiöitä. (1 p) C.2 Edellytyksenä huojennuksen saamiseksi kuitenkin on, että verovelvollinen ei ole hankkinut luovutettua omaisuutta ilmeisesti keinottelutarkoituksessa. (1 p) D.1 Pakkolunastusluovutuksia koskeva osittainen verovapaus on ulotettu tilanteisiin, joissa kiinteistö vapaaehtoisesti luovutetaan tarkoitukseen, johon vastaanottajalla on oikeus saada kysymyksessä olevan kaltaista omaisuutta tai sen pysyvä käyttöoikeus pakkolunastuksella tai siihen rinnastuvalla menettelyllä. (1 p) D.2 Oikeuskäytännössä on katsottu, että pakkolunastusuhkaa ei ole vielä olemassa, kun lunastusoikeutta ei ollut kaupantekohetkellä vireillä olevan asemakaavan mukaan, vaikka vireillä olevan kaavamuutoksen toteuduttua tontti olisi voitu lunastaa. (1 p) D.2 Vapaaehtoinen myynti voi tapahtua ennen lunastusmenettelyn aloittamista, mutta edellytyksenä on tällöin se, että ostajalla on lunastusoikeus siihen tarkoitukseen, johon kiinteistö tai sen pysyvä käyttöoikeus hankitaan. (1 p) Pääsykoekirja 2/2006, s