SUOMALAISTEN ASIANTUNTIJOIDEN KOKEMUKSIA KULTTUURIENVÄLISISTÄ ESIINTYMISTILANTEISTA

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "SUOMALAISTEN ASIANTUNTIJOIDEN KOKEMUKSIA KULTTUURIENVÄLISISTÄ ESIINTYMISTILANTEISTA"

Transkriptio

1 SUOMALAISTEN ASIANTUNTIJOIDEN KOKEMUKSIA KULTTUURIENVÄLISISTÄ ESIINTYMISTILANTEISTA Heidi Kahra Puheviestinnän pro gradu -tutkielma Kevät 2010 Tampereen yliopisto Puheopin laitos

2 TAMPEREEN YLIOPISTO Tiedekunta Faculty Laitos Department Humanistinen tiedekunta Puheopin laitos Tekijä Author Heidi Kahra Työn nimi Title Suomalaisten asiantuntijoiden kokemuksia kulttuurienvälisistä esiintymistilanteista Oppiaine Subject Työn laji Level Puheviestintä Pro gradu -tutkielma Aika Month and year Sivumäärä Number of pages Toukokuu sivua, 3 liitesivua Tiivistelmä Abstract Esiintymistilannetta on puheviestinnän tieteenalalla tutkittu toistaiseksi vain vähän kulttuurisesta näkökulmasta. Esiintymistä on tarkasteltu pääasiassa esiintymisjännityksen ja erilaisten esiintymistaitojen luokitusten kautta. Kulttuurienvälistä esiintymistä sivunneet tutkimukset korostavat lisätutkimuksen tarvetta todeten kulttuuristen arvojen ja normien vaikuttavan merkittävästi sekä puhujan että yleisön käyttäytymiseen esiintymistilanteessa. Tässä tutkielmassa pyritään hahmottelemaan kulttuurienvälistä esiintymistä suomalaisen asiantuntijan näkökulmasta. Tutkielman näkökulma on laadullinen, ja se toteutettiin teemahaastatteluin. Haastateltavina oli 13 suomalaista eri alan asiantuntijaa, joiden työnkuvaan kuului osana esiintyminen kulttuurienvälisissä tilanteissa. Aineisto teemoiteltiin tutkimuskysymysten mukaisiin pää- ja alateemoihin. Kulttuurienvälistä esiintymistilannetta tarkastellaan tutkielmassa hyvän kulttuurienvälisen esiintyjän, suomalaisen esiintyjän, asiantuntijoiden oman osaamisen sekä kulttuurienvälisten yleisöjen kautta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälainen asiantuntijoiden mielestä on hyvä kulttuurienvälinen esiintyjä, onko yleisesti katsottuna suomalaisella esiintyjällä ja asiantuntijoilla itsellään näitä piirteitä ja onko löydettävissä puhekulttuureille spesifejä piirteitä, joilla olisi merkitystä esiinnyttäessä muille kulttuureille. Suomalaiset asiantuntijat liittävät hyvään kulttuurienväliseen esiintyjään kuusi keskeistä tekijää: vakuuttavuus, vuorovaikutteisuus, luontevuus, esityksen selkeys, puheen selkeys ja yleisön tuntemus. Sekä suomalaisille yleisesti että asiantuntijoille itselleen selkein vahvuus on vakuuttavuus. Luontevuus ja eläytyminen ovat suomalaisille asiantuntijoille haastavia, ja tulosten perusteella ne näyttävä olevan ristiriidassa vakuuttavuuden kanssa. Luontevuuden lisäksi keskeisenä haasteena asiantuntijoille on vuorovaikutuksen luominen. Luontevuus ja vuorovaikutteisuus ovat taitoja, joita asiantuntijat haluavat eniten kehittää. Asiantuntijoiden vahvuuksilla ja heikkouksilla näyttää olevan yhteyttä suomalaiseen puhekulttuuriin ja sen kautta opittuihin käyttäytymisen tapoihin. Kulttuurienvälisen kontekstin kannalta tutkielman keskeinen tulos on asiantuntijoiden vähäinen kulttuurien tuntemus. Tutkielmassa nostetaan esiin asiantuntijakonteksti, jonka kautta kulttuurisen tuntemuksen tarvetta arvioidaan. Tulokset herättävät jatkotutkimusten kannalta tärkeää pohdintaa myös esiintymiskoulutuksen tärkeydestä osana kulttuurienvälisiä esiintymistaitoja. Lisätutkimusta tarvitaan erityisesti siitä, kuinka hyvin puhekulttuuriset normit todellisuudessa heijastavat esiintyjään kohdistettavia kulttuurisia odotuksia. Asiasanat Keywords kulttuurienvälinen, esiintyminen, esiintymistaidot, julkinen puhe, yleisö, puhekulttuuri

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO ESIINTYMINEN JA ESIINTYMISTAIDOT Esiintyminen julkisena puheena Esiintymistaitojen luokitteluja KULTTUURIENVÄLINEN VIESTINTÄ Kulttuuri ja kulttuurienvälinen viestintä Kulttuurienvälinen viestintäosaaminen Kulttuurien luokittelut ja kulttuuriset piirteet yleisön odotusten ennakoinnissa SUOMALAISEN PUHEKULTTUURIN PIIRTEITÄ Stereotypia hiljaisesta suomalaisesta Suomalainen julkisena puhujana Kielitaidon merkitys kulttuurienvälisessä esiintymisessä TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset Tutkimusmenetelmä Haastateltavat ja aineiston kerääminen Aineiston analyysi TULOKSET Asiantuntijoiden kokemuksia hyvistä esiintyjistä Asiantuntijoiden kokemuksia eri kulttuurien esiintyjistä Asiantuntijoiden arvioita omista esiintymistaidoista Asiantuntijoiden esiintymiskoulutukset ja kulttuurienvälinen esiintymiskokemus Asiantuntemuksen ja eläytymisen taidot Vuorovaikutus yleisön kanssa Yleisön tunteminen ja kulttuurin huomioon ottaminen Esityksen rakenne Kielitaito Yleisö kulttuurienvälisen tilanteen määrittelijänä POHDINTA Tutkimustulosten tarkastelua Tutkimuksen arviointia Haasteita jatkotutkimukselle KIRJALLISUUS LIITTEET Liite 1. Haastattelua pohjustavat kysymykset Liite 2. Teemahaastattelurunko... 84

4 5 1 JOHDANTO Puhuminen yleisön edessä ja esiintyminen erilaisissa tilanteissa ovat arkipäivää useissa asiantuntijatehtävissä. Esiintymistaidot ovat siksi tärkeä osa asiantuntijan osaamista ja työssä menestymistä. Yhdysvalloissa vuosituhannen vaihteessa jopa 70 prosenttia yritysten viestintäkoulutuksista keskittyi julkiseen puhumiseen ja esiintymiseen (Training Magazine Industry Report 1999, Krapelsin 2000, 105 mukaan). Myös Suomessa yritykset ovat viime vuosina lisänneet henkilöstönsä esiintymistaitojen koulutusta, vaikka se onkin selvästi Yhdysvaltoja maltillisempaa. Suomessa esiintymiskoulutus nähdään osana työelämän henkilökohtaisia taitoja, joiden koulutus kattoi vuonna 2005 kaikesta henkilöstökoulutuksesta 20,9 prosenttia, kun vuonna 1999 sen osuus koulutuksista oli vain 15,2 prosenttia (Tilastokeskus 2008). Yrityselämän kansainvälistyminen on kuitenkin tehnyt esiintymistilanteista yhä useammin kulttuurienvälisiä. Kulttuurienvälisyys asettaa korkeita odotuksia suomalaisten asiantuntijoiden kyvylle viestiä ja esiintyä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti toisen kulttuurin jäsenten keskuudessa. Yritysten laajentuessa ulkomaille myös erilaisten kansallisten arvojen ja normien ymmärryksen tarve lisääntyy (Hofstede 1993, 323) ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen merkitys kasvaa. Voidaankin pohtia, riittävätkö suomalaiseen kulttuuriin suunnitellut esiintymiskoulutuksen opit kulttuurienvälisesti toimivien asiantuntijoiden osaamistarpeisiin. Suomessa vain muutama yritys kouluttaa henkilöstönsä kulttuurienvälisen esiintymisen valmiuksia (Korhonen 2002, 12). Kulttuurienvälisen esiintymisen koulutuksen taustalta puuttuu varteenotettavaa teoreettista tutkimusta (Masterson, Watson, & Cichon 1991, 39). Kulttuurienvälisen esiintymisen tutkimus vaikuttaa koostuvan paljolti yksittäisten tutkimusten varaan, jotka eivät vielä muodosta yhtenäistä tieteellistä kokonaisuutta, kuten esimerkiksi esiintymisjännityksen tutkimukset. Kulttuurienvälisen esiintymisen tutkimuksissa on tutkittu muun muassa eri kulttuurien käsityksiä hyvästä esiintyjästä (Masterson ym. 1991), esityksen aloitusten kulttuurisia eroja (Gerritsen & Wannet 2005) sekä esiintymistaitojen oppikirjallisuuden kulttuurienvälistä soveltuvuutta (Miller 2002). Tutkimuksille on yhteistä se, että kaikissa todetaan eri kulttuurien asettavan esiintymistilanteelle erilaisia odotuksia, jotka puhujan tulisi tiedostaa pyrkiessään tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen esiintymiseen. Tutkimuksissa myös painotetaan kulttuurienvälisen esiintymiskoulutuksen tärkeyttä sekä lisätutkimuksen tarvetta. Suomalaisesta näkökulmasta on peräänkuulutettu erityisesti oman

5 6 kulttuurimme ominaispiirteet huomioivaa tutkimusta (Valo 1995, 77), jotta kykenisimme tiedostamaan kulttuurimme piirteitä ja ymmärtämään sitä kautta käyttäytymisemme eroja ja yhtenevyyksiä muihin kulttuureihin. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella esiintymistä kulttuurienvälisessä kontekstissa suomalaisen puhekulttuurin näkökulmasta ja luoda uutta tietoa jatkotutkimusten raaka-aineeksi. Vaikka Isotalus (1995, 90 95) on kritisoinut suomalaisen tutkimuksen vahvaa fokusta nimenomaan julkisiin puhetilanteisiin, on kulttuurienvälinen konteksti tutkimusympäristönä vielä tuore. Edes suomalaiseen kontekstiin soveltuvaa kulttuurienvälistä koulutusmateriaalia ei vielä juurikaan ole saatavilla (Korhonen 2002, 12). Tutkimusta tarvitaan siis myös esiintymiskoulutusten tueksi, jotta erilaisten esiintymiskurssien räätälöinti kansainvälisesti toimivien asiantuntijoiden tarpeisiin olisi optimaalisinta. Tutkielman lähtökohtana on suomalainen puhekulttuuri, joka on kokenut murroksen viimeisen 20 vuoden aikana. Tuoreimmista suomalaisen puhekulttuurin tutkimuksista heijastuu perinteisen suomalaisen puhekulttuurin ja sen nykytilan välinen epäselvyys (esim. Wilkins & Isotalus 2009, 6). Suomalaisen puhekulttuurin nykytilan ymmärrys on välttämätöntä, jotta suomalaisia kulttuurienvälisissä tilanteissa on mahdollista tarkastella. Vielä 15 vuotta sitten suomalaiset kokivat usein kaikki viestintätilanteet juuri esiintymistilanteiksi, ja erityisesti yksilöesiintyminen koettiin jännittävänä muissa sosiaalisissa tilanteissa tapahtuvaan viestintään verrattuna (Isotalus 1995, 90 95). Tätä tukee myös Nyforsin (2000, 157) jaottelu suomalaisille haastavimmista viestintätilanteista, jossa kansainvälisessä ympäristössä tapahtuvat julkiset esiintymistilanteet nousivat sijalle neljä heti kielitaidon, puheviestinnän ja kirjallisen viestinnän jälkeen. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten asiantuntijoiden esiintymistä kulttuurienvälisissä tilanteissa suhteellisen laajasta näkökulmasta. Aihetta tarkastellaan suomalaisten hyvään kulttuurienväliseen esiintyjään liitettävien ominaispiirteiden, suomalaisen puhekulttuurin, asiantuntijoiden esiintymistaitojen sekä kulttuurienvälisten yleisöjen erityispiirteiden kautta. Kulttuurienvälisiä esiintymistilanteita suomalaisen asiantuntijan näkökulmasta on tutkittu vain vähän, ja aiheen käsitteleminen etenkin jatkotutkimusten ja koulutustarpeen kannalta on tärkeää. Kulttuurienvälisyys ja kulttuurienväliset esiintymistilanteet tulevat jatkossa olemaan yhä keskeisemmässä asemassa suomalaisten asiantuntijoiden tehtäväkentässä.

6 7 2 ESIINTYMINEN JA ESIINTYMISTAIDOT 2.1 Esiintyminen julkisena puheena Esiintymisen käsite on laaja. Puheviestinnän tutkimuksessa esiintymistä käsitellään usein sellaisena viestintätilanteena, jossa sanoman tuottaa yksi henkilö ja vastaanottajia on useita (Almonkari 2000, 9). Oleellista on myös puheen hyödyntäminen viestin välittämiseksi. Tässä yhteydessä esiintymisellä viitataan esitelmiin, alustuksiin, esittelyihin ja muihin tilanteisiin, jossa puhuja on yksin esiintymässä läsnä olevan yleisön edessä (esim. Isotalus 1995, 86). Tutkielman konteksti, suomalainen asiantuntija kulttuurienvälisessä esiintymistilanteessa, rajaa esiintymisen tarkoittamaan asiantuntijan pitämää puhetta, luentoa, esitelmää tai muuta asiapuhetta, jossa yleisönä toimii eri kulttuurista taustaa edustava kuulijakunta. Sekä suomalaisessa esiintymiskoulutuksessa että useissa puheviestinnän alan esiintymistä käsittelevissä tutkimuksissa (esim. Pörhölä 1995; Isotalus 1995; Valo 1995; Valkonen 2003) on käytetty esiintymisen käsitettä tarkoittamaan julkista puhetta. Myös tässä tutkielmassa esiintyminen toimii keskeisenä käsitteenä, mutta sen synonyymeinä voidaan käyttää julkista puhetta, yleisöpuhetta tai puhe-esitystä. Englanninkielinen termi public speaking lienee lähimpänä tässä tutkielmassa tarkasteltavan esiintymisen määritelmää. Valon (1995, 73) mielestä sana public tarkoittaa pikemminkin yleisöä kuin julkista, koska esiintyminen voi tapahtua sekä julkisessa että yksityisessä tilaisuudessa. Ainakin yhdysvaltalaisessa oppikirjallisuudessa käsite public speaking kattaa monenkaltaisia esiintymistilanteita. Sitä voidaan käyttää kuvailemaan niin suurelle yleisölle pidettävää poliittista puhetta kuin yksittäisen opiskelijan luokalle pitämää puhe-esitystä. Keskeisintä kuitenkin on, että astuttaessa julkisen puheen tilanteeseen yksilö kohtaa yleisön (Wilkins 2005, 391). Public speaking -käsitteen rinnalla saatetaan englanninkielisessä kirjallisuudessa käyttää esiintymisestä myös termejä presentation ja performance, joskin näiden käyttö on harvinaisempaa. Käsite presentation (Daly, Vangelisti & Weber 1995, 383; Gerritsen & Wannet 2005) on näistä kahdesta selkeästi yleisempi, ja se vastaa yleensä suomenkielistä esitelmän määritelmää. Käsitettä voidaan tarkentaa käyttämällä oral presentation -termiä, jota tutkimuskirjallisuudessa esiintyy myös synonyyminä public speaking -termille (esim. Daly & Buss 1983, 32; Andeweg, Jong & Hoeken

7 8 1998). Performance -käsitettä käytetään enemmän tarkasteltaessa puhujan suoritusta tietyssä esiintymistilanteessa (ks. Beatty 1988; Menzel & Carrel 1994), siksi sitä saatetaan käyttää esimerkiksi esiintymistaitojen arvioinnin yhteydessä. Jos termiä käytetään tarkoittamaan nimenomaan esiintymistä, liittyy se ennemminkin esittävän taiteen kontekstiin. Sekä Lucas (2004, 4) oppikirjassaan että Pörhölä (1995, 9) tutkimuksessaan määrittelevät julkista puhumista sen mahdollistamien retoristen keinojen kautta. Puhe nähdään tällöin tilaisuutena jakaa ajatuksia muiden kanssa ja vaikuttaa yleisöön. Näkemys myötäilee jo antiikin Kreikasta peräisin olevia retoriikan traditioita, joissa keskeistä oli kuulijoiden asenteisiin, mielipiteisiin ja käsityksiin vaikuttaminen. Julkista puhetta määritellään usein myös vertaamalla sitä interpersonaaliseen viestintään (esim. Motley 1991, 93 93; Isotalus 1995, 83 84; Trenholm & Jensen 2004, 25). Julkiselle puhetilanteelle ominaisia piirteitä suhteessa jokapäiväiseen keskusteluun ovat yleisön määrä, tilanteen valmistelu sekä puheenvuoron kesto. Myös sanoman tarkka kohdentaminen ja viestijöiden väliset etäiset suhteet kuvaavat julkista puhetilannetta. Esiintymistilanteessa on kuitenkin aina tietynlaista vuorovaikutteisuutta, jonka vuoksi interpersonaalisen viestinnän tutkimustuloksia voitaneen ainakin osittain sovittaa myös esiintymistilanteen kontekstiin. Myös kulttuurinen konteksti vaikuttaa julkisen puheen määritelmiin. Miller (2002, 9) on tutkimuksessaan todennut, että esimerkiksi Keniassa seremonialliset puheet ovat tyypillisimpiä julkisen puheen muotoja. Seremoniallisia puheita pidetään keskeisinä myös aasialaisissa kulttuureissa, joissa hääpuheet ovat pääasiallisia julkisen puheen areenoita (Masterson ym. 1991, 40). Japanissa ei juuri ole julkisen puhumisen perinnettä, koska japanilaiselle kulttuurille on epänormaalia kiinnittää huomio yksilöön ryhmän sijaan (Okabe 1984). Yhdysvalloissa taas erilaisilla juhlapuheilla on vain vähän merkitystä julkisen puheen tarkastelussa, ja kulttuuri arvostaa enemmän informatiivisia ja vaikuttamaan pyrkiviä puheita (Miller 2002, 10). Myös Suomessa puheen pääasiallisena tehtävänä nähdään tiedon välittäminen (Sallinen-Kuparinen 1986, ) Julkinen puhe voidaan määritellä siis hyvin laaja-alaisesti ja määrittelyt ovat paljolti kulttuurisidonnaisia. Julkinen puhe on esiintymistä yleisön edessä, ja sen tarkoitus riippuu aina kontekstista. Se voi olla informaation välittämistä, ihmisten motivointia, tarinan kerrontaa tai muuta yleisön edessä suoritettavaa puhetta. Tämän tutkielman rajauksessa tyypillisiä esiintymistilanteita

8 9 ovat eri kulttuureista tuleville asiantuntijoille kohdennetut seminaariluennot, konferenssipuheet tai pienemmälle ryhmälle valmistellut esitykset. 2.2 Esiintymistaitojen luokitteluja Esiintymistaito on yksi puheviestinnän keskeisimmistä taitokokonaisuuksista (Isotalus 1995, 83). Esiintymistaitojen määrittely ja arviointi ovat olleet tutkijoiden mielenkiinnon kohteena jo vuosikymmeniä (Morreale 1994, 219), ja tutkimukset ovat pyrkineet luomaan erilaisia esiintymistaitojen luokituksia. Esiintymistaidot ovat osa laajempaa puheviestintätaitojen kokonaisuutta. Puheviestintätaidot taas kuuluvat viestintäosaamisen (communication competence) kattokäsitteeseen. Erilaisia viestintäosaamisen määritelmiä on useita, mutta suurin osa niistä tarkastelee viestintäosaamista interpersonaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Oletuksena yleensä on, että viestinnän molemmat osapuolet osallistuvat vuorovaikutukseen aktiivisesti. Näin ei kuitenkaan ole esiintymistilanteessa, jossa puhujan ja kuulijoiden roolit ovat selkeästi eriytyneet. Rubin (1990, Valkosen 2003, mukaan) on määritellyt viestintäosaamisen seuraavasti: Communication competence is a knowledge about appropriate and effective communication behaviors, development of a repertoire of skills that encompass both appropriate and effective means of communicating, and motivation to behave in ways that are viewed as both appropriate and effective by interactants. Määrittely on puheviestinnän tieteenalalla hyvin tyypillinen, sillä se tarkastelee osaamista tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden näkökulmasta. Kriteerit toteutuvat viestintätilanteissa eri tavoin, eli tehokasta ja tarkoituksenmukaista on se, mitä tilanteessa mukanaolijat sellaisena pitävät. Tarkoituksenmukainen viestintä noudattelee tilanteen eri osapuolten viestintäodotuksia, kun taas tehokkaalla viestinnällä tarkoitetaan tilanteelle asetettujen henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamista (Cupach & Spitzberg 1983, 365). Tämä tarkoituksenmukainen ja tehokas viestintä koostuu tiedon, taidon ja motivaation ulottuvuuksista (ks. Spitzberg & Cupach 1984). Viestintäosaaminen on siis tietoa tarkoituksenmukaisesta ja tehokkaasta viestinnästä, taitoa viestiä tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti sekä motivaatiota toimia niin, että kaikki viestintätilanteen osallistujat pitävät viestintää tarkoituksenmukaisena ja tehokkaana (ks. Valkonen 2003, 26).

9 10 Viestintäosaamisen erilaisia määritelmiä kohtaan on osoitettu kritiikkiä. Viestintäosaaminen nähdään määritelmissä usein vain joukkona ominaisuuksia ja taitoja (Cupach & Spitzberg 1983, 365), jotka pyrkivät luomaan standardeja hyvälle ja tehokkaalle viestinnälle (Marsh 1993, 102). Muun muassa Valkonen (2003, 34) on korostanut, että osaamisen tulisi nähdä syntyvän sosiaalisissa suhteissa viestijöiden yhteistyönä, jolloin keskeistä ei ole viestivä yksilö vaan kyseessä oleva viestintäsuhde. Kulttuurienvälisen esiintymisen kannalta tämä tarkoittaa, ettei tilanteisiin ole olemassa tarkasti määriteltyjä kulttuurienvälisen esiintymisen taitoluokituksia, vaan esimerkiksi viestintäosapuolten kulttuurit määrittelevät osaamista kyseisessä kontekstissa. Puheviestintätaitojen tutkimushistoriassa taitojen luokittelu ja ryhmittely on kuitenkin usein jopa ensisijainen tapa määritellä taidon olemusta (Valkonen 2003, 42), mutta mitään vakiintuneita taitoluokitteluja ei ole olemassa (Isotalus 1995, 95). Yksi tyypillinen tapa luokitella esiintymistaidot on jakaa ne sisältöön liittyviksi taidoiksi (content skills) ja esittämiseen liittyviksi taidoiksi (delivery skills). Sisältötaidot tarkoittavat muun muassa sisällön valitsemisen, muokkaamisen, jäsentelyn ja argumentoinnin taitoja, kun taas esitystaitoihin kuuluvat esimerkiksi tyyli, havainnollistaminen ja vuorovaikutuksen ylläpito (ks. Menzel & Carrell 1994, 20; Valo 1995, 73; Valkonen 2003; 44). Implisiittisiä esiintymistaidon määritelmiä voidaan luoda erilaisten esiintymistaidon kurssien sisällöistä. Tällöin esiintymistaidoksi voidaan määritellä se, mitä esiintymistaidon kursseilla opetetaan. (Almonkari 2000, 13.) Opetuksen apuna esiintymistaitojen arviointiin käytetään usein erilaisia esiintymistaitojen arviointimittareita, vaikka kriteerien määrittely mahdollisimman yleispätevästi on haastavaa (Valkonen 2003, 13). Yksi keskeinen esiintymistaitojen kansainvälinen arviointimittari on the competent speaker, jonka taitoalueet on jaoteltu tyypilliseen tapaan sisältöön ja esittämiseen liittyviin taitoihin. Mittari luotiin 1990-luvun alkupuolella tarkoituksenaan olla tilastollisesti luotettava ja validi työkalu, jossa esiintymistaidot on selkeästi määritelty. Malli sisältää kahdeksan erilaista julkisen puheen taitoaluetta, neljä puheen valmisteluun (sisältö) ja neljä puheen esittämiseen liittyen. (Morreale 1994, ) Esiintymistaitoja arvioidaan mittarissa sen mukaan, kuinka hyvin puhuja 1) Chooses and narrows a topic appropriately for the audience and occasion 2) Communicates the thesis or specific purpose in a manner appropriate for the audience and occasion. 3) Provides supporting material appropriate to the audience and occasion. 4) Uses an organizational pattern appropriate to the topic, audience, occasion, and purpose. 5) Uses language appropriate to the audience and occasion. 6) Uses vocal variety in rate, pitch, and intensity (volume) to heighten and maintain interest appropriate to the audience and occasion. 7) Uses pronunciation, grammar, and articulation appropriate to the audience and occasion.

10 11 8) Uses physical behaviors that support the verbal message. Yksi suomalaisessa esiintymistaitojen arvioinnissa käytetyistä mittareista on Valkosen (2003, 308) vuonna 1995 kokoama esiintymistaitomittari. Se luotiin tarjoamaan esiintymistaitojen arviointikriteerit ja tasokuvaukset lukion puheviestintätaitojen päättökokeeseen. Mittari sisältää neljä arvioitavaa taitoaluetta, jotka ovat 1) kohdentamisen ja kontaktin taidot, 2) sanoman rakentamisen ja johdonmukaisen etenemisen taidot, 3) sisällön ja ilmaisutavan taidot sekä 4) havainnollistamisen taidot. Jokaisessa kohdassa yksittäiset taitokomponentit on vielä eritelty tarkemmin varsinaista arviointia varten. The competent speaker mittarin keskeisenä elementtinä on jokaisen taitoluokan arviointi tilanteen ja yleisön mukaan (Morreale 1994, 221). Valkosen (2003, 308) mittarissa yleisön ja tilanteen huomioonottamista korostetaan erikseen vain sisällön valinnan ja kohdentamisen osalta. Esiintymistaitoja luokittelevissa tutkimuksissa onkin yleistä, että kontekstin tärkeys ja vaikutus viestintäkäyttäytymiseen kyllä tunnustetaan, mutta harvoissa taitoluokituksissa osaamista varsinaisesti sen perusteella mitataan (Cupach & Spitzberg 1983, 365). On kuitenkin tiedossa, että ympäristö, koulutus, kokemukset, viestintäkumppanit ja viestintätilanteelle asetetut odotukset voivat kaikki vaikuttaa käsityksiin tilanteessa vaadittavista taidoista (Rubin, Graham & Mignerey 1990, 2). Isotalus (1995, 94) on ehdottanut, että kontekstin merkityksestä huolimatta olisi olemassa tiettyjä perusesiintymistaitoja liittyen nonverbaalisen viestinnän kontrollointiin, vuorovaikutukseen, esiintymisjännityksen ja vaikutelmien hallintaan sekä valmistautumiseen, mutta myös tässä tapauksessa tutkija erikseen korostaa tilannespesifien taitojen merkitystä. Keskeistä on, että erilaiset esiintymistilanteet vaativat erilaisia esiintymistaitoja. Esiintymistaitojen arvioinnin tekee kuitenkin haastavaksi se, että myös yksilön esiintymistaidot voivat vaihdella tilanteesta toiseen. Edellä mainittujen taitoluokitusten lisäksi esiintymistaitoja on lähestytty tutkimalla, minkälainen tutkittavien mielestä on hyvä esiintyjä. Valkosen (2003, ) tutkimuksessa lukiolaiset pitivät hyvänä esiintyjänä johdonmukaista puhujaa, jonka esityksen rakenne on selkeä. Tärkeää oli myös katsekontakti yleisöön, kuulijoiden huomioiminen ja motivointi sekä ääntämisen ja puhetavan selvyys ja virheettömyys. Sallinen-Kuparisen (1986, 122) tutkimuksessa lähes 20 vuotta aikaisemmin hyvän esiintyjän painopiste oli vahvimmin juuri puhetavassa. Opiskelijat kuvailivat ideaalia puhujaa henkilöksi, joka punnitsee viestinsä harkiten ja puheen määrän sijaan keskittyy puheen laatuun. Lisäksi opiskelijat korostivat täsmällistä kieltä ja tarkkoja ilmauksia. Tämän

11 12 tutkielman kannalta keskeinen huomio löytyy Mastersonin ja kumppaneiden (1991) tutkimuksesta, jossa yhdysvaltalaisia ja bahamalaisia opiskelijoita pyydettiin arvioimaan parasta kuviteltavissa olevaa puhujaa. Tutkijat tulivat tulosten perusteella siihen lopputulokseen, että kulttuuri vaikuttaa olennaisesti hyvästä puhujasta tehtyihin arvioihin. On siis huomioitava, että Valkosen (2003) ja Sallisen-Kuparisen (1986) tutkimuksissa hyvää puhujaa ja esiintymistaitoja on arvioitu suomalaisesta näkökulmasta. Yhdysvaltalaiset julkisen puheen oppikirjat korostavat hyvässä esiintyjässä yleisökeskeisyyttä, koska yleisö on esiintymistilanteessa se, joka arvioi puhujaa omasta kulttuurisesta näkökulmastaan.. Beebe ja Beebe (2003, 25 26) määrittelevät yleisökeskeisyyden taidoksi muokata esityksen sisältöä ja puhetyyliä yleisön arvostuksia ja uskomuksia mukaillen. Lucasin (2004) mukaan hyvä esiintyjä ajattelee etukäteen kuulijoidensa taustaa ja intressejä, heidän tietämystään esityksen aiheesta ja heidän asenteitaan esityksen sisältöjä kohtaan. Eri kulttuureissa puhujan rooliin kohdistuu erilaisia odotuksia, ja tietoisuus näistä tulisi olla keskeinen osa yleisöanalyysiä. Kulttuurin vaikutusta esiintyjälle asetettaviin odotuksiin tarkastellaan laajemmin luvussa 3.4. Yleisö arvioi esiintyjää myös puhujan eetoksen perusteella. Arvio puhujan eetoksesta tarkoittaa yleensä arvioita puhujan osaamisesta ja luonteesta (McCroskey 1978, 70). Yleensä puhuja haluaa tehdä yleisöön suotuisan vaikutelman (Sallinen-Kuparinen 1986, 163), jotta hänet arvioitaisiin positiivisesti. Eetosta rakentavat osatekijät voivat kuitenkin vaihdella kulttuurista toiseen, mutta sitä pidetään hallitsevana tekijänä retorisessa viestinnässä eri kulttuureissa (Okabe 1984, 31). Luotettavuus on yksi keskeisimmistä eetokseen liitettävistä ominaisuuksista, ja sellaiset puhujat, jotka viestivät samankaltaisia näkemyksiä yleisön kanssa on todettu arvioitavan luotettavammiksi kuin näkemykseltään yleisön kanssa eroavat puhujat (McCroskey 1978, 77). Kulttuurisesti yhtenevien piirteiden voitaisiin siis nähdä edistävän luotettavuuden ja sitä kautta vakuuttavuuden vaikutelman syntymistä. Tällaiset vaikutelmat ovat keskeinen osa myös esiintymistaitoja. Keskeisin esiintymistaitojen tutkimukseen liittyvä tutkimuskohde lienee kuitenkin esiintymisjännitys. Esiintymisjännityksen hallinta voidaan nähdä osana esiintymistaitoja (Isotalus 1995, 91). Esiintymisjännitykseen liittyvissä tutkimuksissa puhutaan yleensä viestintäarkuudesta (communication apprehension) (esim. Sallinen-Kuparinen 1986) tai esiintymisjännityksestä (public speaking anxiety/apprehension, audience anxiety, stage fright) (esim. Daly & Buss 1983; Ayres 1990; Motley 1991; Pörhölä 1995). Useat erilaiset käsitteet hankaloittavat tutkimustulosten vertailua etenkin englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa.

12 13 Viestintäarkuus tarkoittaa kielteistä, pysyvää tai tilannekohtaista puhumistapahtumaan liittyvää affektiivista reaktiota, joka voi rajoittaa tai estää vuorovaikutuskäyttäytymistä (Sallinen-Kuparinen 1986). Esiintymisjännitys puolestaan on puhujan kokemaa pelkoa hänen esiintyessään yleisölle (Daly & Buss 1983, 27). Vaikka tässä tutkielmassa ei sinällään keskitytä esiintymisjännityksen tutkimiseen, voi esiintymisjännityksen tutkimuskirjallisuudesta löytää niitä tekijöitä, jotka kulttuurienvälisessä tilanteessa aiheuttavat puhujalle epävarmuutta. Viestintäarkuuden kirjallisuuden mukaan suurin syy esiintymisjännitykseen on juuri epävarmuus puhujalle asetetuista odotuksista (ks. Beatty 1988, 208). Keskeisin näistä esiintymisjännitystä aiheuttavista tekijöistä on yleisö, jota voidaan pitää myös kulttuurienvälisen esiintymistilanteen olennaisimpana yksittäisenä tekijänä. Mitä suurempi, vieraampi ja erilaisempi yleisö, sitä voimakkaampaa on epävarmuus (Ayres 1990, 289). Dalyn ja Bussin (1983, 29 32) mukaan myös erilaisista taustoista, asenteista tai demografisista tekijöistä koostuva heterogeeninen yleisö on haastava, koska sanoman valikointi ja kohdentaminen on vaikeampaa. Kansainvälisissä esiintymistilanteissa yleisö on usein vieras ja kulttuureiltaan hyvin heterogeeninen, joka saattaa korostaa epävarmuutta aiheuttavia tekijöitä kulttuurienvälisissä esiintymistilanteissa. Pörhölä (1997, 370) on todennut kulttuuristen piirteiden vaikuttavat esiintymistilanteessa koettuun jännitykseen. Yleisön puhujaan kohdistamat odotukset aiheuttavat puhujassa esiintymisjännitystä ja sitä kautta myös epävarmuutta. Koska erilaisten kulttuurien on todettu samanaikaisesti asettavan jopa vastakkaisia vaatimuksia viestintäkäyttäytymiselle (Pörhölä, Sallinen & Isotalus 1997, 425), on näiden odotusten tiedostaminen välttämätöntä. Esiintymisen tutkimus tuntuu vahvasti painottuneen esiintymisjännityksen ja viestintäarkuuden tutkimukseen (esim. Isotalus 1995, 87), sillä vaikka esiintymistä ja julkista puhumista käsittelevää oppikirjallisuutta löytyy runsaastikin, teoreettista tutkimusta esiintymisestä ei kansainvälisestikään tunnu olevan tarpeeksi tarjolla. Esiintymistaitoja käsittelevissä tutkimuksissa taitoja tarkastellaan usein erilaisten piirteiden, kuten puheen sujuvuuden, elekielen tai vaikutelmien kautta (Isotalus 1995, 87). Esimerkiksi puheiden valmisteluprosessista ei ole olemassa juuri minkäänlaista empiiristä tutkimusta tai tuoretta teoriaa (Daly, Vangelisti & Weber 1995, 396). Ehkä juuri tutkimuskentän pirstaloituneisuuden ja tutkimusten yksipuolisuuden vuoksi niistä on hankala muodostaa esiintymisen tapahtumaa jäsentävää koontia. Lisäksi esiintymistaitojen luokittelujen

13 14 soveltuvuutta kulttuurienväliseen esiintymiskontekstiin tulee pohtia, mikäli niitä ei ole rakennettu yleisölähtöisesti ja eri kulttuurien odotukset huomioonottaen. Viime aikoina onkin käynnistetty keskustelua siitä, ovatko yleisölle puhumisen odotukset ja ihanteet universaaleja, ja onko hyvä puhuja samanlainen kulttuurista riippumatta (esim. Pörhölä 2000a, 91).

14 15 3 KULTTUURIENVÄLINEN VIESTINTÄ Kulttuurienvälisen viestinnän tutkimuksissa on vahvasti keskitytty interpersonaalisiin viestintätilanteisiin ja kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Esiintymistilanteessa vuorovaikutuksen määrä on keskustelutilannetta vähäisempi, mutta puhujan ja yleisön kulttuuriset erot ovat silti olemassa. Esiintymistilanteessa kulttuuriset taustat vaikuttavat etenkin puheen tuottamiseen, viestin välittymiseen sekä sisältöjen vastaanottamiseen (Williams 2006, 193). Seuraavaksi tarkastellaan kulttuuriin ja kulttuurienväliseen viestintään liittyviä keskeisiä käsitteitä ja teorioita sekä kulttuurienvälistä viestintäosaamista, ja pyritään näiden kautta hahmottelemaan kulttuuristen piirteiden mahdollisia vaikutuksia yleisön esiintymistilanteelle asettamiin odotuksiin. 3.1 Kulttuuri ja kulttuurienvälinen viestintä Kulttuuria on erittäin hankala määritellä (Spencer-Oatey & Franklin 2009, 13). Määritelmiä on useita, eikä yhteisymmärrystä minkään tietyn määritelmän osalta ole olemassa (Gudykunst 1997, 328). Collier ja Thomas (1988, 99) määrittelevät kulttuurin seuraavasti: Culture is defined as a historically transmitted system of symbols and meanings, identifiable through norms and beliefs shared by a people. Spitzberg ja Brunner (1991) yhdistelevät eri määrityksiä ja käsittävät kulttuurin yksinkertaisesti (---) as a function of race, nationality or ethnic identification, but clearly also involving issues of cultural rule systems, norms, and perceptual orientation to the world. Kulttuurin voidaan nähdä muodostavan ryhmiä, joiden yksilöillä on toisiaan yhdistäviä piirteitä, rutiineita ja tapoja, jotka luovat ryhmälle oman identiteetin ja erottavat sen muista. Osa kulttuurista, kuten viestintätyyli, arvot, normit ja uskomukset ovat usein kulttuurin jäsenten tiedostamattomissa. (Salo-Lee, Malmberg & Halinoja 1998, 6-7.) Kulttuurin määrittelyä vaikeuttavat erilaiset alakulttuurit. Kulttuuri ei tarkoita vain kansallisia kulttuureja, vaan erilaisia kulttuurisia piirteitä voidaan löytää myös esimerkiksi iältään,

15 16 sukupuoleltaan tai työltään yhtenevistä ryhmistä. Vaikka tässä tutkielmassa kulttuuria tarkastellaan pääosin kansallisesta näkökulmasta, on eri alakulttuurien merkitys muistettava. Esimerkiksi akateemisesta työympäristöstä tulevien on todettu ymmärtävän toisiaan työtilanteissa usein suhteellisen helposti, samoin eri kansallisista kulttuureista peräisin olevien insinöörien (Salo-Lee ym. 1998, 8). Puheviestinnän näkökulmasta kulttuuri on yksi merkittävimmistä yksilön viestintäkäyttäytymistä säätelevistä ulkoisista tekijöistä. Kulttuuri määrittelee yksilön viestintyyliä, kielenkäyttöä ja nonverbaalista käyttäytymistä (Klopf 1983, 5). Kulttuuri vaikuttaa myös siihen, minkälaista viestintää pidetään tarkoituksenmukaisena (Spencer-Oatey & Franklin 2009, 15). Koska kulttuurit eroavat toisistaan, niin eroaa myös viestintäkäyttäytyminen. Tämän tutkielman kannalta huomio viestinnän kulttuurisidonnaisuudesta on erittäin oleellinen. Viestinnän sitominen kulttuuriin tarkoittaa, että sellainen viestintä, viestintätapa tai nonverbaalinen käyttäytyminen, mikä toisessa kulttuurissa on korrektia ja normaalia, voi toisessa ympäristössä olla odotusten vastaista. Viestinnästä tehdyt tulkinnat ja arvioinnit pohjautuvat kulttuurisiin arvoihin ja normeihin sekä siihen, miten kulttuurin viestintäodotukset täyttyvät, ja poiketaanko niistä myönteisellä vai kielteisellä tavalla (Pörhölä 2000a, 87). Svane (2006, 39) kuitenkin kritisoi olettamusta, jonka mukaan yksilöt ovat kulttuurinsa tuotteita, joiden viestintäkäyttäytyminen on aina kulttuurin kautta ennakoitavissa. Tutkijan mukaan kulttuuri tulisi nähdä avoimena, dynaamisena ja luovana prosessina, jossa lopputulosten mahdollisuudet ovat rajattomat. Useat tutkimukset näkevät kulttuurin vaikeasti kontrolloitavana prosessina, jossa kulttuuria rakennetaan ja muovataan vuorovaikutuksessa muiden kanssa (esim. Klopf 1983, 12; Salo-Lee 2006, 135; Svane 2006; Spencer-Oatey & Franklin 2009, 15). Kritiikistä huolimatta tässä tutkielmassa keskitytään kansallisiin kulttuurisiin piirteisiin ja kulttuurien edustajia tutkitaan oman kulttuurinsa tuotteina, joiden viestintäkäyttäytyminen on ainakin joltain osin kulttuurin kautta ennakoitavissa. Kansallisen viestintäkulttuurin on todettu toimivan ensisijaisena kontekstina, jonka mukaan erilaiset alakulttuurit muovautuvat (ks. Pörhölä ym. 1997, 439). Lisäksi kansallisissa piirteissä pitäytyminen on välttämätöntä, sillä kulttuurienvälistä esiintymistilannetta tutkittaessa on lähes mahdotonta selvittää kaikkien tilanteeseen osallistuvien henkilöiden yksilöllistä kulttuuritaustaa. On siis lähdettävä laajemmasta näkökulmasta ja tarkasteltava, minkälaisia yleisiä kulttuurisia piirteitä tilanteista on poimittavissa.

16 17 On todettu, että kulttuurin käsitettä ja kulttuurieroja kuvaavia teorioita voidaan käyttää analysoitaessa yhteisöjä, jotka eroavat toisistaan joidenkin keskeisten piirteiden suhteen (ks. Pörhölä 2000b, 18). Tässä tutkielmassa ei kuitenkaan haluta väheksyä yksilön tai kontekstin merkitystä ja erityisesti asiantuntijuus omana alakulttuurinaan otetaan huomioon. Taustalla on koko ajan tietoisuus siitä, että kansallisten kulttuurien painottaminen ja erilaisten alakulttuurien huomiotta jättäminen saattaa helposti johtaa stereotypioihin. Toisaalta tietty luokittelu on tutkimuksen kannalta välttämätöntä, jotta on mahdollista muodostaa esimerkiksi suomalaisista ryhmäkohtaisia yleistyksiä. Kahden eri kulttuurista tulevan yksilön välinen viestintä on kulttuurienvälistä viestintää (intercultural communication), vaikka senkään määrittely ei ole yksiselitteistä (Kim 1988, 12). Keskeinen näkemys kuitenkin on, että kulttuurienvälistä viestintää tapahtuu aina, kun yhden kulttuurin jäsen viestii toiseen kulttuuriin kuuluvan henkilön kanssa (Klopf 1983, 5). Spencer- Oateyn ja Franklinin (2009, 3) mukaan kulttuurienvälinen viestintä voi viitata kaikkeen viestintään eri sosiaalisten tai kulttuuristen ryhmien kesken, ja koska olemme kaikki useiden eri alakulttuurien jäseniä, periaatteessa kaikki viestintä voitaisiin määritellä kulttuurienväliseksi. Tutkijat kuitenkin tarkentavat, että kulttuurienvälinen viestintätilanne on sellainen, jossa kulttuuriset erot osapuolten välillä ovat riittävän suuret vaikuttamaan vuorovaikutukseen, ja erot ovat vähintään toisen osapuolen huomattavissa. Tässä tutkielmassa oletuksena on, että samaan kulttuuriseen ryhmään kuuluvat jakavat yleensä myös yhteisiä ominaisuuksia. Kulttuurienvälisestä viestinnästä puhutaan myös käytettäessä englanninkielistä cross-cultural -käsitettä. Käsitteet intercultural ja cross-cultural sekoitetaan usein virheellisesti, vaikka ne oleellisesti liittyvätkin toisiinsa (Levine, Park & Kim 2007, 208). Cross-cultural -tutkimus keskittyy vertailemaan eri piirteitä erilaisten kulttuurien välillä. Intercultural -tutkimus puolestaan kiinnittää huomionsa niihin todellisiin tilanteisiin, joissa eri kulttuurien jäsenet viestivät toistensa kanssa. (esim. Löfman 1993, 151.) Cross-cultural -tutkimuksella voidaan esimerkiksi verrata puheen määrää yhdysvaltalaisessa ja suomalaisessa keskustelussa, kun taas intercultural -tutkimuksella voidaan tutkia puheen määrää yhdysvaltalaisen ja suomalaisen keskustellessa keskenään. Tässä tutkielmassa kulttuurienvälistä viestintää tutkitaan intercultural -tutkimukselle ominaisesti tietyssä kulttuurienvälisessä tilanteessa. Koska kulttuurienvälisestä esiintymisestä ei juuri ole olemassa intercultural tutkimusta, pyritään kulttuureja vertailevien tutkimustulosten pohjalta

17 18 tekemään oletuksia esiintymistilanteen kulttuurienvälisestä ulottuvuudesta. Levine ym. (2007, 209) korostavat, että vaikka on hyödyllistä tietää erilaisten kulttuuristen ryhmien ominaispiirteitä ennustettaessa vuorovaikutusta kulttuurienvälisessä viestintätilanteessa, mitään takeita kulttuuristen eroavaisuuksien siirtymisestä kulttuurienväliseen viestintätilanteeseen ei ole. Tutkielmassa ei siis voida tehdä tarkkoja oletuksia kulttuuristen piirteiden vaikutuksista esiintymistilanteeseen, mutta piirteiden pohjalta voidaan yleisellä tasolla arvioida, miten jokin piirre saattaisi esiintymistilanteeseen vaikuttaa. Toimittaessa erilaisten kulttuuristen piirteiden pohjalta on huomioitava myös stereotyyppien vaara. Sosiaalipsykologiassa stereotypioilla tarkoitetaan yleistäviä ja kaavamaisia käsityksiä sosiaalisista tai etnisistä ryhmistä, jossa ihmiset nähdään tiettyjen ryhmien edustajina eikä niinkään yksilöinä (Tiittula 1994, 95). Stereotyyppien avulla jaottelemme ihmisiä erilaisiin ryhmiin niiden ominaisuuksien mukaan, jotka erottelevat ryhmän jäsenet muista (Illman 2006, 102). Tässä tutkielmassa tarkasteltavat kansallisista kulttuureista tehtävät stereotyypit ovat siten niitä ominaispiirteitä, joita ulkopuoliset ryhmät liittävät tietyn maan kansalaisiin. Tutkielmassa stereotyypillä tarkoitetaan uskomusta tietyn ryhmän odotettavissa olevasta käyttäytymisestä (ks. Trenholm & Jensen 2004, 145). Kulttuurienvälisessä kontekstissa stereotypiat saattavat vaikeuttaa kulttuurienvälistä ymmärrystä ja vuorovaikutusprosesseja (Petkova & Lehtonen 2005, 8). Tiettyyn kulttuuriin kuuluvat henkilöt eivät aina käyttäydy kulttuurille tyypilliseen tapaan, vaan käyttäytyminen on tilannesidonnaista (esim. Klopf 1983, 12; Carbaugh 2005, 23). Kun yleistykset ja luokittelut eivät pidä paikkaansa, viestintätilanne häiriintyy. Stereotyyppisiä piirteitä etsivä henkilö näkee viestintäkumppanissaan vain uskomustensa mukaisia ominaisuuksia, ja hän sokaistuu ominaisuuksille, jotka eivät vastaa stereotypiaa (Trenholm & Jensen 2004, 157). Myös tässä tutkielmassa on otettava huomioon, että tutkielmassa esiintyvät kulttuuriset piirteet saattavat olla stereotyyppisiä eivätkä siten välttämättä paikkansapitäviä. Esiintymiskontekstissa stereotyyppien vaara saattaa olla suurempi kuin vuorovaikutteisemmassa viestinnässä. Kasvokkaisessa vuorovaikutustilanteessa stereotypiat sekoittuvat tilanteen tarjoamaan kokemukseen, ymmärrykseen ja tulkintoihin toisen osapuolen kulttuurista, joka tarkentaa käsitystämme vastapuolen kulttuurisista piirteistä (Svane, 2006, 48) hälventäen stereotypioita. Kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa viestijöiden kulttuurisia identiteettejä on mahdollista havaita puheen diskursseista, mikä mahdollistaa kulttuurista tehtyjen oletusten muovautumisen.

18 19 Esiintymistilanteessa tällaista vastavuoroista viestintää ei juuri ole, jolloin viestintä saattaa tapahtua paljolti ennakko-oletusten ja stereotypioiden varassa. 3.2 Kulttuurienvälinen viestintäosaaminen Kulttuurienvälinen viestintäosaaminen (intercultural communication competence) määritellään yleensä kyvyksi tavoitteelliseen ja tulokselliseen viestintään tietyssä kontekstissa tai kulttuurissa (esim. Collier & Thomas 1988, 108; Lehtonen 1993, 24). Sitä rakentavia tekijöitä on systemaattisesti tutkittu etenkin viestinnän ja psykologian tieteenaloilla jo yli 25 vuoden ajan (Salo- Lee 2006, 130). Tutkimuksissa on pyritty selvittämään niitä tekijöitä, joita tarvitaan onnistuneeseen eri kulttuurien väliseen viestintään ja vuorovaikutukseen. Viestintätaitoihin on kiinnitetty paljon huomiota kulttuurienvälisen osaamisen tutkimuksissa (Salo-Lee 2006, 129), mutta osa tutkimuksesta on rajoittunut vain tunnistamaan ja listaamaan erilaisia taitoja (Spencer-Oatey & Franklin 2009, 50 51). Luvussa 2.2 mainittiin viestintäosaamisen koostuvan tiedosta, taidosta ja motivaatiosta. Osaaminen edellyttää kohdekulttuurin sosiaalisten arvojen, tapojen, normien ja järjestelmien tuntemusta (Lehtonen 1993, 24 25), joten kulttuurienvälisessä viestintäosaamisessa tieto tarkoittaa kulttuurista tietoisuutta ja ymmärrystä. Erot kulttuurisissa arvoissa heijastuvat kulttuurienväliseen viestintään (Gerritsen & Wannet 2005, 204), joten kulttuurin arvojen tunteminen voi auttaa tunnistamaan myös viestintäkäyttäytymisen piirteitä. Yleinen käsitys on, että viestijän (tai esiintyjän) osaaminen on aina riippuvainen siitä sosiaalisesta kontekstista tai kulttuurista, jossa hänen osaamistaan arvioidaan. Smith-Lovin (1979, Spitzbergin & Brunnerin 1991, 31 mukaan) toteaa, että viestijä (A) arvioi viestintäkumppaniaan (B) aina sen mukaan, kuinka viestintäkumppani (B) täyttää viestijän (A) odotukset kyseisessä tilanteessa. Jos viestintäkumppani (B) rikkoo näitä odotuksia, viestijä (A) arvioi hänen osaamisensa heikommaksi. Esiintymistilanteessa tämä tarkoittaisi sitä, että mitä enemmän esiintyjä (B) rikkoo yleisön (A) odotuksia, sitä osaamattomampana yleisö puhujan näkee. Tieto ilman taitoa on siis sosiaalisesti hyödytöntä (Salo-Lee ym. 1998, 19). Voimme tietää paljon muista kulttuureista, mutta emme välttämättä osaa toimia eri kulttuurien parissa niin, että toimintamme tulkittaisiin osaavaksi. Kulttuurienvälisen viestintäosaamisen taitoon kuuluu kyky havainnoida kulloisenkin viestintätilanteen vaatimukset (Salo-Lee ym. 1998, 19) ja sovittaa

19 20 käyttäytymistämme kulloisenkin kulttuurienvälisen viestintäkontekstin mukaisesti (Löfman 1993, 152). Isotaluksen (1995, 77) mukaan meillä tulisi olla puheviestintätaitoarsenaalia eli valikoima erilaisia käyttäytymisen mahdollisuuksia, joiden avulla osaisimme käyttäytyä erilaisissa tilanteissa tilanteen vaatimalla tavalla. Lehtonen (1993, 24 25) kutsuu tätä kulttuurienvälisessä kontekstissa kulttuurienväliseksi herkkyydeksi (intercultural sensitivity). Se tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa ympäristön sosiaalisia rakenteita ja normeja sekä valita oma käyttäytyminen niiden mukaisesti. Fritz Heiderin (1958, Littlejohnin 2001, 121 mukaan) attribuutioteoria selittää tätä prosessia, jonka avulla pyrimme ymmärtämään sekä omaa että toisen osapuolen viestintää. Kulttuurimme ohjaa käyttäytymistämme kulttuurienvälisessä vuorovaikutustilanteessa, ja sen pohjalta muodostamme ne odotukset, joiden kautta organisoimme ja tulkitsemme viestintää. Kulttuurienvälisessä viestinnässä keskeistä on, että viestintä onnistuu vain, mikäli osapuolten attribuutiot ovat isomorfisia eli osapuolet antavat samoille tekemisille saman merkityssisällön (Lehtonen 1993, 9) ja jäsentävät viestintää yhtenevästi (Ehrenhaus 1983, 261). Esimerkiksi suomalainen hiljaisuus voitaisiin tulkita yhdysvaltalaisen viestintäkumppanin näkökulmasta joko suomalaisen puhekulttuurin ominaispiirteeksi tai henkilön välinpitämättömyydeksi keskustelua ja aihetta kohtaan. Tulkinta riippuu siitä, minkälaisia attribuutioita yhdysvaltalainen hiljaisuudelle asettaa. Mikäli hän on tottunut hiljaisuuden tarkoittavan oman kulttuurinsa kontekstissa välinpitämättömyyttä tai kiinnostuksen puutetta, näkee hän todennäköisesti suomalaisen käyttäytymisen odotusten vastaisena. Odotetusta poikkeava käyttäytyminen herättää huomiota ja tarvetta etsiä käyttäytymiselle selityksiä (Lehtonen 1993, 9). Poikkeavuus normeista on taas huomiota herättävämpää kuin yhdenmukaisuus normien kanssa (Ehrenhaus 1983, ) Attribuutioteoria korostaa kulttuurien tuntemusta, jotta viestinnän tulkinta olisi yhdenmukaista. Erot saman viestintäkäyttäytymisen attribuutioissa ovat tyypillisiä kulttuurienvälisen viestinnän väärinkäsitysten aiheuttajia (Lehtonen 1994, 57). Jotta kykenisimme tekemään toisen osapuolen käyttäytymisestä mahdollisimman paikkansapitäviä päätelmiä, olisi meidän tunnettava kohdekulttuuria, sen tapoja, symboleita, eleitä ja kulttuurin niille antamia merkityksiä. Mikäli yhdysvaltalainen viestintäkumppani on tietoinen suomalaisessa puhekulttuurissa vallitsevasta hiljaisuuden arvostuksesta, hän todennäköisesti osaa tulkita hiljaisuuden positiivisesti.

20 21 Myös etnosentrisyys on yksi tekijä, joka vaikeuttaa kykyämme tiedostaa viestintätilanteessa muodostuvia erilaisia attribuutioita. Etnosentrisyys tarkoittaa oman kulttuurimme, arvojemme ja tapojemme pitämistä normaaleina, luonnollisina, oikeina ja yleisesti pätevinä (Lehtonen 2005, 62). Etnosentrinen henkilö olettaa, että muiden kulttuurien jäsenet havaitsevat, tulkitsevat, arvioivat ja käyttäytyvät kuten hänen kulttuurissaan tehdään. Kulttuurienvälisessä viestintätilanteessa saatamme kuitenkin kohdata omasta kulttuuristamme poikkeavia arvoja, käyttäytymismalleja ja viestintätyylejä. Sen vuoksi on oleellista tunnistaa niitä kulttuurisia koodeja, jotka ohjaavat ja myös rajoittavat omia ajatuksia, asenteita, uskomuksia ja käytöstä (Jokikokko 2002, 2). Kaikesta huolimatta katsomme toista kulttuuria jollain tavalla aina oman kulttuurimme läpi (Löfman 1993, ). Kulttuurienvälisessä esiintymistilanteessa on muistettava, että myös yleisö saattaa olla hyvin etnosentrinen. Kulttuurisia eroja tuntematon yleisö olettaa, että muiden kulttuurien jäsenet käyttäytyvät ja toimivat heidän tavallaan (Klopf 1983, 9). Voisi siis olettaa, että mitä samankaltaisempi puhuja on yleisön kanssa, sitä tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa viestintä yleisön näkökulmasta on. Oletusta tukee Millerin (1975) tutkimus, jonka mukaan yleisö reagoi positiivisemmin puhujaan, jolla oli yleisön kanssa yhtenevä murre kuin puhujaan, jonka murre erosi yleisöstä. Tutkimuksessa englanninkielinen yleisö arvioi englantilais-kanadalaisen puhujan luotettavammaksi, tehokkaammaksi ja osaavammaksi kuin murteeltaan erilaisen ranskalais-kanadalaisen puhujan. Myös yleinen suhtautuminen englantilais-kanadalaiseen puhujaan ja puheen aiheeseen oli positiivisempi. Samaan viittaa myös Lucas (2004, 113), joka toteaa oppikirjassaan, että ihmiset ovat egosentrisiä kiinnittäen huomiota vain sellaisiin viesteihin, jotka vastaavat heidän omia arvojaan ja uskomuksiaan. Kirjoittajan mukaan esiintymistilanteessa yleisö kuulee ja arvioi puhujan sanomaa sen pohjalta, mitä se jo tietää, ja mihin se uskoo. Tehokkuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen pyrkivälle esiintyjälle kulttuurienvälinen viestintäosaaminen on siis välttämätöntä. Kulttuurienvälisen osaamisen tärkeydestä huolimatta sen koulutus on ollut varsin vähäistä. Angloamerikkalaisessa kulttuurissa retorinen traditio on vahva, mutta julkisen puheen koulutus on ollut hyvin monokulttuurista (Masterson ym. 1991, 39). Myös Suomessa kulttuurienvälinen koulutus on ollut vähäistä. Vielä 1980-luvulla osa yritysjohtajista oli sitä mieltä, ettei heidän yrityksessään tarvita kansainvälistymiskoulutusta (ks. Salo-Lee ym. 1998, 125) luvulla huomio kulttuurienvälisyyttä kohtaan lisääntyi, mutta vasta muutamat yritykset ovat 2000-luvulle tultaessa ryhtyneet tarjoamaan työntekijöilleen kulttuurienvälistä viestintäkoulutusta (Korhonen

Näkökulmana kulttuuri

Näkökulmana kulttuuri PUHP101 Vuorovaikutuksen dynamiikka FT Marko Siitonen Viestintätieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Näkökulmana kulttuuri Mikä kulttuuri? vrt. viestintä -> lukemattomia määritelmiä näkökulmasta riippuen

Lisätiedot

Näkökulmana kulttuuri

Näkökulmana kulttuuri PUHP101 Vuorovaikutuksen dynamiikka FT Marko Siitonen Viestintätieteiden laitos Jyväskylän yliopisto Näkökulmana kulttuuri 1 Mikä kulttuuri? vrt. viestintä -> lukemattomia määritelmiä näkökulmasta riippuen

Lisätiedot

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012

Tanja Saarenpää Pro gradu-tutkielma Lapin yliopisto, sosiaalityön laitos Syksy 2012 Se on vähän niin kuin pallo, johon jokaisella on oma kosketuspinta, vaikka se on se sama pallo Sosiaalityön, varhaiskasvatuksen ja perheen kokemuksia päiväkodissa tapahtuvasta moniammatillisesta yhteistyöstä

Lisätiedot

!"#$%&'$("#)*+,!!,"*--.$*#,&--#"*/".,,%0 1&'23456789::94752;&27455<:4;2;&,9:=>23?277<&8=@74;9&ABBCDABBE

!#$%&'$(#)*+,!!,*--.$*#,&--#*/.,,%0 1&'23456789::94752;&27455<:4;2;&,9:=>23?277<&8=@74;9&ABBCDABBE !"#$%&'$("#)*+,!!,"*--.$*#,&--#"*/".,,%0 1&'23456789::94752;&2745523?27747544H9;&IG@&JG9?=&15=5H42>:9 '28

Lisätiedot

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen

Lisätiedot

Global Mindedness kysely. Muuttaako vaihto-opiskelu opiskelijan asenteita? Kv päivät Tampere May- 14

Global Mindedness kysely. Muuttaako vaihto-opiskelu opiskelijan asenteita? Kv päivät Tampere May- 14 Global Mindedness kysely Muuttaako vaihto-opiskelu opiskelijan asenteita? Kv päivät Tampere 13.5. May- 14 Mistä olikaan kyse? GM mittaa, kuinka vastaajat suhtautuvat erilaisen kohtaamiseen ja muuttuuko

Lisätiedot

Perimmäinen kysymys. Työllistämisen tukitoimien vaikuttavuuden arvioinnista. Mitkä ovat tukitoimen X vaikutukset Y:hyn? Kari Hämäläinen (VATT)

Perimmäinen kysymys. Työllistämisen tukitoimien vaikuttavuuden arvioinnista. Mitkä ovat tukitoimen X vaikutukset Y:hyn? Kari Hämäläinen (VATT) Työllistämisen tukitoimien vaikuttavuuden arvioinnista Kari Hämäläinen (VATT) VATES päivät, 5.5.2015 Perimmäinen kysymys Mitkä ovat tukitoimen X vaikutukset Y:hyn? 1 Kolme ehtoa kausaaliselle syy seuraussuhteelle

Lisätiedot

Kielet sähköistävät. Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta

Kielet sähköistävät. Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta Sähköä ilmassa IX valtakunnalliset lukiopäivät 12.- 12.11.2013 Kielet sähköistävät Mitä muutoksia perusopetuksen opetussuunnitelmaprosessi on tuomassa kieliin? Opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta Suomi

Lisätiedot

Suomalaisen palvelujärjestelmän haasteet

Suomalaisen palvelujärjestelmän haasteet Suomalaisen palvelujärjestelmän haasteet VÄESTÖLIITTO Anita Novitsky Monikulttuurinen Osaamiskeskus Orientoituminen palveluihin on haasteellista Kulttuurin vaihtuminen - mm. lastenkasvatuksen normit erilaiset

Lisätiedot

Liite A: Kyselylomake

Liite A: Kyselylomake 1/4 2/4 3/4 4/4 Liite B: Kyselyyn liitetty viesti 1/1 Hei, olen Saija Vuorialho Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitokselta. Teen Pro gradu tutkielmaani fysiikan historian käytöstä lukion

Lisätiedot

Tekstianalyysi Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos

Tekstianalyysi Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos Viestinnän menetelmät I Tekstianalyysi 03.12. 2008 Lotta Lounasmeri Viestinnän laitos Tekstintutkimuksen konstruktivistinen lähtl htökohta Sosiaalinen konstruktivismi -> > todellisuuden sosiaalinen rakentuminen.

Lisätiedot

Verkko-opetus - Sulautuva opetus opettajan työssä PRO-GRADU KAUNO RIIHONEN

Verkko-opetus - Sulautuva opetus opettajan työssä PRO-GRADU KAUNO RIIHONEN Verkko-opetus - Sulautuva opetus opettajan työssä PRO-GRADU KAUNO RIIHONEN Opettajan näkökulma sulautuvaan opetukseen verkkooppimisympäristössä Hyödyllisintä opettajan näkökulmasta on verkkoympäristön

Lisätiedot

Kuluttaminen ja kulttuuri

Kuluttaminen ja kulttuuri 23C580 Kuluttajan käyttäytyminen Kuluttaminen ja kulttuuri Ilona Mikkonen, KTT Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu Markkinoinnin laitos Luennon aiheet Kulttuuri käsitteenä mitä se oikein tarkoittaa? Kulttuuri

Lisätiedot

Toimiva työyhteisö DEMO

Toimiva työyhteisö DEMO Toimiva työyhteisö DEMO 7.9.6 MLP Modular Learning Processes Oy www.mlp.fi mittaukset@mlp.fi Toimiva työyhteisö DEMO Sivu / 8 TOIMIVA TYÖYHTEISÖ Toimiva työyhteisö raportti muodostuu kahdesta osa alueesta:

Lisätiedot

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto

Lisätiedot

Kandidaatintutkielman arviointikriteerit

Kandidaatintutkielman arviointikriteerit Kandidaatintutkielman arviointikriteerit Kandidaatintutkielman laajuus on 10 op, josta kypsyysnäyte 1 op ja tieteellinen tiedonhankinta 2 op. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa tieteellinen tiedonhankinta

Lisätiedot

Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä

Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä Pro gradu -tutkielmien arvostelu maantieteessä Tutkielman arvostelussa on käytössä viisiportainen asteikko (1-5): o Ykkönen (1) merkitsee, että työ on hyväksyttävissä, mutta siinä on huomattavia puutteita.

Lisätiedot

Ohjaus ja monikulttuurisuus

Ohjaus ja monikulttuurisuus Ohjaus ja monikulttuurisuus ELO-foorumi 25.9.2014 Ohjaus Ohjaus on ihmisen normaaleissa elämäntilanteissa kohtaamien vaikeuksien käsittelyä, jossa yksilöä ei patologisoida eikä tukeuduta autoritaariseen

Lisätiedot

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä

T3 ohjata oppilasta havaitsemaan kieliä yhdistäviä ja erottavia ilmiöitä sekä tukea oppilaan kielellisen uteliaisuuden ja päättelykyvyn kehittymistä A2-VENÄJÄ vl.4-6 4.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen T1 ohjata oppilasta havaitsemaan lähiympäristön ja maailman kielellinen ja kulttuurinen runsaus sekä

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen MAANTIETO Maantiedon päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Sisältöalueet Maantieteellinen tieto ja ymmärrys T1 tukea oppilaan jäsentyneen karttakuvan

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen 1 FYSIIKKA Fysiikan päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta fysiikan opiskeluun T2 ohjata

Lisätiedot

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIELIPOLITIIKAN TOIMENPIDEOHJELMA

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIELIPOLITIIKAN TOIMENPIDEOHJELMA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIELIPOLITIIKAN TOIMENPIDEOHJELMA 2015 2016 Rehtorin päätös 22.4.2015 SISÄLTÖ 1 Yliopisto työympäristönä...1 2 Yliopisto opiskeluympäristönä...4 3 Yliopisto yhteiskunnallisena vaikuttajana...6

Lisätiedot

Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi

Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi Laaja-alainen käyttäytymisen ja tilanteiden analyysi Mistä tietoa kerätään? Käyttäytyminen Liikakäyttäytyminen Käyttäytymispuute Myönteinen käyttäytyminen Tilanne Motivaatio Kehitys Biologiset muutokset

Lisätiedot

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset 1. Ohjaustyylit on hyvä tunnistaa itselleen ominaiset tavat ohjata opiskelijoita. on hyvä osata joustavasti muuttaa ohjaustyyliään erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille opiskelijoille sopivaksi. Seuraavaksi

Lisätiedot

Saksa, B3-kieli. Kustantajan äänitemateriaali oppikirjaan. Mahdollinen verkkomateriaali. Rakenteet ja suulliset harjoitukset.

Saksa, B3-kieli. Kustantajan äänitemateriaali oppikirjaan. Mahdollinen verkkomateriaali. Rakenteet ja suulliset harjoitukset. Saksa, B3-kieli Tavoitteena on, että aikuisopiskelija saavuttaa B3-oppimäärän saksan kielessä kielitaidon kuvausasteikon tasot seuraavasti: kuullun ymmärtäminen A2.1-A2.2 puhuminen A2.1 luetun ymmärtämien

Lisätiedot

Puheviestinnän arviointi -tehtävä

Puheviestinnän arviointi -tehtävä Turun yliopisto Taiteiden tutkimuksen laitos Mediatutkimus Puheviestinnän arviointi -tehtävä Puheviestinnän arviointi A4j 30.11.06 Vastaanottaja: Jukka-Pekka Puro Pauli Rekola 70181 pamire@utu.fi Pitäisikö

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen KEMIA Kemian päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Merkitys, arvot ja asenteet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja

Lisätiedot

Vieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6

Vieraan kielen B1-oppimäärän opetuksen tavoitteisiin liittyvät keskeiset sisältöalueet vuosiluokalla 6 B1- RUOTSI VL.6-9 6.LUOKKA T1 auttaa oppilasta jäsentämään käsitystään kaikkien osaamiensa kielten keskinäisestä suhteesta T2 auttaa oppilasta hahmottamaan opiskeltavan kielen asemaa maailmassa ja sen

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 8-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas asettaa itselleen tavoitteita sekä työskentelee pitkäjänteisesti. Oppilas kuvaamaan omaa osaamistaan. T3 Oppilas ymmärtää alkuaineiden ja niistä muodostuvien

Lisätiedot

LAPSI- JA PERHETYÖN PERUSTUTKINTO

LAPSI- JA PERHETYÖN PERUSTUTKINTO SEURAKUNTAOPISTO LAPSI- JA PERHETYÖN PERUSTUTKINTO 1 Tutkintotilaisuus/ Tutkinnon osa: Ilmaisutaitojen ohjaus AMMATTITAIDON OSOITTAMINEN/ARVIOINTI Tutkintotilaisuuden työpaikat ja ajankohdat suunnitellaan

Lisätiedot

Välineestä valtauttavaksi mediaattoriksi Seppo Tella University of Helsinki. Seppo Tella, 1

Välineestä valtauttavaksi mediaattoriksi Seppo Tella University of Helsinki. Seppo Tella, 1 Välineestä valtauttavaksi mediaattoriksi Seppo Tella University of Helsinki Seppo Tella, 1 Vieras kieli työvälineenä n Vieraiden kielten asemaa voidaan kuvata monilla eri metaforilla. n Työväline-metafora

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson

Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson 1 Opinnäytetyöhankkeen työseminaarin avauspuhe 20.4.2006 Stadiassa Hoitotyön koulutusjohtaja Elina Eriksson Arvoisa ohjausryhmän puheenjohtaja rehtori Lauri Lantto, hyvä työseminaarin puheenjohtaja suomen

Lisätiedot

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto

Kuvattu ja tulkittu kokemus. Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Kuvattu ja tulkittu kokemus Kokemuksen tutkimus -seminaari, Oulu 15.4.2011 VTL Satu Liimakka, Helsingin yliopisto Esityksen taustaa Tekeillä oleva sosiaalipsykologian väitöskirja nuorten naisten ruumiinkokemuksista,

Lisätiedot

* sanaton viestintä kehon kautta. perheessä * koulutus ja ammattiidentiteetti. * opitut mallit ajatella, tuntea ja toimia

* sanaton viestintä kehon kautta. perheessä * koulutus ja ammattiidentiteetti. * opitut mallit ajatella, tuntea ja toimia KOULUTTAJAN VUOROVAIKUTUSTAIDOT/ PALOTARUS 2010- suurleiri /T.Laurén Persoonallisuus (Tony Dunderfelt, 2009): FYYSINEN MINÄ SOSIAALINEN MINÄ * suhde omaan kehoon * sanaton viestintä kehon kautta * asema

Lisätiedot

Koulutusohjelman vastuunhenkilön hyväksyntä nimen selvennys, virka-asema / arvo

Koulutusohjelman vastuunhenkilön hyväksyntä nimen selvennys, virka-asema / arvo Oulun yliopisto Lääketieteellinen tiedekunta Terveystieteiden laitos PRO GRADU-TUTKIELMAN ARVIOINTILOMAKE Tutkielman tekijä(t): Tutkielman nimi: Pääaine: Tutkielman ohjaaja(t): Tutkielman arviointi Tutkielman

Lisätiedot

Kuinka laadin tutkimussuunnitelman? Ari Hirvonen I NÄKÖKULMIA II HAKUILMOITUS

Kuinka laadin tutkimussuunnitelman? Ari Hirvonen I NÄKÖKULMIA II HAKUILMOITUS Kuinka laadin tutkimussuunnitelman? Ari Hirvonen 15.9.2014 I NÄKÖKULMIA II HAKUILMOITUS I NÄKÖKULMIA Hyvä tutkimussuunnitelma Antaa riittävästi tietoa, jotta ehdotettu tutkimus voidaan arvioida. Osoittaa,

Lisätiedot

3.1 Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, 11 osp

3.1 Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, 11 osp TUTKINNON OSAN ARVIOINTISUUNNITELMA Tutkinnon osa 3.1 Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, 11 osp ARVIOINNIN KESKEISET ASIAT 1. Kuvaus osaamisen tunnustamisen toteuttamisesta Toteutus Ennen uuden tutkinnon

Lisätiedot

Tutkimusyksikön johtajan/tutkinto-ohjelman vastuunhenkilön hyväksyntä

Tutkimusyksikön johtajan/tutkinto-ohjelman vastuunhenkilön hyväksyntä Oulun yliopisto Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö PRO GRADU-TUTKIELMAN ARVIOINTILOMAKE Tutkielman tekijä(t): Tutkielman nimi: Pääaine: Tutkielman ohjaaja(t): Tutkielman arviointi Tutkielman

Lisätiedot

Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa. MAOL OPS-koulutus Naantali Jukka Hatakka

Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa. MAOL OPS-koulutus Naantali Jukka Hatakka Opetussuunnitelman perusteiden yleinen osa MAOL OPS-koulutus Naantali 21.11.2015 Jukka Hatakka Opetussuunnitelman laatiminen Kaikki nuorten lukiokoulutuksen järjestäjät laativat lukion opetussuunnitelman

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 9-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas tunnistaa omaa kemian osaamistaan, asettaa tavoitteita omalle työskentelylleen sekä työskentelee pitkäjänteisesti T3 Oppilas ymmärtää kemian osaamisen

Lisätiedot

Työskentelyohjeita: Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppimäärän opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1 2. Laaja alainen osaaminen

Työskentelyohjeita: Suomi toisena kielenä ja kirjallisuus oppimäärän opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 1 2. Laaja alainen osaaminen Työskentelyohjeita: Tiedostoa voi muokata useampi ihminen samanaikaisesti. Jakakaa tavoitteet eri vuosiluokille kopioimalla ja liittämällä sinisten otsikoiden alle, jotka löytyvät taulukoiden alta. Kopioi

Lisätiedot

Monikulttuurisuus näyttötutkinnoissa

Monikulttuurisuus näyttötutkinnoissa Monikulttuurisuus näyttötutkinnoissa KT 1.9.2016 Taustaa Valtioneuvoston asetus ammatilliseen aikuiskoulutukseen liittyvästä henkilökohtaistamisesta 1.8.2015 Näyttötutkinto-opas 2015 Näyttötutkinto-oppaan

Lisätiedot

Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi

Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto Karkkila. Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Uusi opetussuunnitelma oppiva yhteisö Etelä- Suomen aluehallintovirasto 14.- 15.9.2015 Karkkila Ulla Rasimus PRO koulutus ja konsultointi Koulua ympäröivä maailma muuttuu Teknologia Ilmastonmuutos, luonto

Lisätiedot

Käsitteistä. Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen. Reliabiliteetti. Reliabiliteetti ja validiteetti

Käsitteistä. Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen. Reliabiliteetti. Reliabiliteetti ja validiteetti Käsitteistä Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen KE 62 Ilpo Koskinen 28.11.05 empiirisessä tutkimuksessa puhutaan peruskurssien jälkeen harvoin "todesta" ja "väärästä" tiedosta (tai näiden modernimmista

Lisätiedot

PAPILIO-HANKE. OHJELMA LASTEN SOSIO- EMOTIONAALISTEN TAITOJEN TUKEMISEEN JA ITSESÄÄTELYPULMIEN ENNALTAEHKÄISYYN

PAPILIO-HANKE. OHJELMA LASTEN SOSIO- EMOTIONAALISTEN TAITOJEN TUKEMISEEN JA ITSESÄÄTELYPULMIEN ENNALTAEHKÄISYYN JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO PAPILIO-HANKE. OHJELMA LASTEN SOSIO- EMOTIONAALISTEN TAITOJEN TUKEMISEEN JA ITSESÄÄTELYPULMIEN ENNALTAEHKÄISYYN Riitta Viitala & Merja Koivula Jyväskylän yliopisto Papilio-ohjelman

Lisätiedot

ISO Standardisarja Eräitä ulottuvuuksia Kari Komonen

ISO Standardisarja Eräitä ulottuvuuksia Kari Komonen ISO 55000 Standardisarja Eräitä ulottuvuuksia 6.11.2014 Kari Komonen Eräitä käsitteitä omaisuus, omaisuuserä kohteet, asiat tai kokonaisuudet, joilla on tai voi olla arvoa organisaatiolle omaisuudenhallinta

Lisätiedot

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIELIPOLITIIKKA

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIELIPOLITIIKKA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON KIELIPOLITIIKKA SISÄLTÖ Kielipolitiikka yliopiston kansainvälisyyden tukena ja vauhdittajana...1 1 Yliopisto työympäristönä...3 2 Yliopisto opiskeluympäristönä...4 3 Yliopisto yhteiskunnallisena

Lisätiedot

Hoitotieteen laitos. VALINTAKOE , Kysymykset ja arviointikriteerit

Hoitotieteen laitos. VALINTAKOE , Kysymykset ja arviointikriteerit Kysymys 1. Nimeä tieteellisen tiedon kriteerit ja määrittele niiden sisältö (5 pistettä) (sivut 24-29) Eriksson K, Isola A, Kyngäs H, Leino-Kilpi H, Lindström U, Paavilainen E, Pietilä A-M, Salanterä S,

Lisätiedot

Kohtaavatko opettajan aikomukset käytännön työn?

Kohtaavatko opettajan aikomukset käytännön työn? Kohtaavatko opettajan aikomukset käytännön työn? Tanja Pynninen, KM Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta tanja.pynninen@ulapland.fi A School for All Development of Inclusive Education -hanke Tutkimusryhmä:

Lisätiedot

PSYKOLOGIA Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi

PSYKOLOGIA Opetuksen tavoitteet Aihekokonaisuudet Arviointi PSYKOLOGIA Ihmisen toimintaa tutkivana tieteenä psykologia antaa opiskelijalle valmiuksia havainnoida ja ymmärtää monipuolisesti ihmistä ja hänen toimintaansa vaikuttavia tekijöitä. Psykologisen tiedon

Lisätiedot

KUVATAITEEN PAINOTUSOPETUS LUOKAT. Oppiaineen tehtävä

KUVATAITEEN PAINOTUSOPETUS LUOKAT. Oppiaineen tehtävä KUVATAITEEN PAINOTUSOPETUS 7. -9. LUOKAT Oppiaineen tehtävä Kuvataiteen opetuksen tehtävä on ohjata oppilaita tutkimaan ja ilmaisemaan kulttuurisesti moninaista todellisuutta taiteen keinoin. Oppilaiden

Lisätiedot

Oppimistulosten arviointia koskeva selvitys. Tuntijakotyöryhmä

Oppimistulosten arviointia koskeva selvitys. Tuntijakotyöryhmä Oppimistulosten arviointia koskeva selvitys Tuntijakotyöryhmä 28.09.2009 Oppimistulosarvioinneista Arvioinnit antavat tietoa osaamisen tasosta perusopetuksen nivel- ja päättövaiheissa. Tehtävänä selvittää

Lisätiedot

AMMATILLISTEN VUOROVAIKUTUSTAITOJEN OPPIMINEN SOLMU-KOULUTUKSESSA

AMMATILLISTEN VUOROVAIKUTUSTAITOJEN OPPIMINEN SOLMU-KOULUTUKSESSA 1 AMMATILLISTEN VUOROVAIKUTUSTAITOJEN OPPIMINEN SOLMU-KOULUTUKSESSA Oppilashuolto ja vuorovaikutus seminaari 28.1.2016 Oulun yliopisto, Psykologian tutkimusyksikkö KM, KTM Tarja Leinonen tarja.leinonen@oulu.fi

Lisätiedot

LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN

LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN LAAJA-ALAINEN OSAAMINEN JA HYVÄ OPETTAMINEN Mitä laaja-alainen osaaminen tarkoittaa? Mitä on hyvä opettaminen? Miten OPS 2016 muuttaa opettajuutta? Perusopetuksen tavoitteet ja laaja-alainen osaaminen

Lisätiedot

Sanallinen arviointi ja hyviä normien mukaisia arviointikäytänteitä. Pirjo Koivula Opetusneuvos

Sanallinen arviointi ja hyviä normien mukaisia arviointikäytänteitä. Pirjo Koivula Opetusneuvos Sanallinen arviointi ja hyviä normien mukaisia arviointikäytänteitä Pirjo Koivula Opetusneuvos 12 Sanallinen arviointi 2 Arviointi lukuvuoden päättyessä Opintojen aikainen arviointi sisältää myös oppimisprosessin

Lisätiedot

Tieteen julkisuus ja tiedeviestintä. Esa Väliverronen

Tieteen julkisuus ja tiedeviestintä. Esa Väliverronen Tieteen julkisuus ja tiedeviestintä Esa Väliverronen 7.3.2007 Tiedeviestintä miksi nyt? Tieteen ja yhteiskunnan suhde murroksessa - kolmas tehtävä, vaikuttavuus... Tutkimuskulttuurit murroksessa - moni/poikkitieteellisyys,

Lisätiedot

klo 14:15 salissa FYS2

klo 14:15 salissa FYS2 Kandi info 2016: Orientaatio LuK työn ja tutkielman tekemiseen keväällä 2017 28.11.2016 klo 14:15 salissa FYS2 28.11.2016 Jussi Maunuksela 1 Infon tarkoituksena on perehdyttää LuK tutkielman suorittamiseen

Lisätiedot

Mitä sinuun jäi? Sukupuoli sosiaalipsykologiassa

Mitä sinuun jäi? Sukupuoli sosiaalipsykologiassa Mitä sinuun jäi? Sukupuoli sosiaalipsykologiassa 16.1-23.2.2012 Pohdinta Mitä ajattelit sukupuolesta kurssin alussa? Mitä ajattelet siitä nyt? ( Seuraako sukupuolesta ihmiselle jotain? Jos, niin mitä?)

Lisätiedot

Sari Kuusela. Organisaatioelämää. Kulttuurin voima ja vaikutus

Sari Kuusela. Organisaatioelämää. Kulttuurin voima ja vaikutus Sari Kuusela Organisaatioelämää voima ja vaikutus Talentum Helsinki 2015 Copyright 2015 Talentum Media Oy ja Sari Kuusela Kustantaja: Talentum Media Oy Kansi: Janne Harju Sisuksen ulkoasu: Sami Piskonen,

Lisätiedot

WEBINAARI SYSTEEMISESTÄ KONSTELLAATIOSTA. Jani Roman

WEBINAARI SYSTEEMISESTÄ KONSTELLAATIOSTA. Jani Roman WEBINAARI SYSTEEMISESTÄ KONSTELLAATIOSTA Jani Roman YLI 20 VUOTTA TUTKIMUSTA Oivallus, joka muutti työurani 1995: Todellinen muutos on suhtautumisen muutos. MIKSI Systeeminen ymmärrys aikaansaa pieniä

Lisätiedot

Vaihto-opinnoilla kulttuurienvälisen viestinnän mestariksi

Vaihto-opinnoilla kulttuurienvälisen viestinnän mestariksi Vaihto-opinnoilla kulttuurienvälisen viestinnän mestariksi Lähtöorientaatio 2.5.2016 Riikka Jääskeläinen Aalto University School of Engineering Riikka.jaaskelainen@aalto.fi Vaihdon tavoitteet Kulttuurienvälinen

Lisätiedot

Vuorovaikutus - arvostelemisesta arvostamisen

Vuorovaikutus - arvostelemisesta arvostamisen Lions Clubs International MD 107 Finland Vuorovaikutus - arvostelemisesta arvostamisen JOVA II 3.3.2012 Valmennuksen tavoite Ymmärrätte vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä Opitte vuorovaikutustaitoja

Lisätiedot

Kiinan kursseilla 1 2 painotetaan suullista kielitaitoa ja kurssista 3 alkaen lisätään vähitellen myös merkkien lukemista ja kirjoittamista.

Kiinan kursseilla 1 2 painotetaan suullista kielitaitoa ja kurssista 3 alkaen lisätään vähitellen myös merkkien lukemista ja kirjoittamista. Kiina, B3kielen opetussuunnitelma (lukiossa alkava oppimäärä) Kiinan kursseilla tutustutaan kiinankielisen alueen elämään, arkeen, juhlaan, historiaan ja nykyisyyteen. Opiskelun ohessa saatu kielen ja

Lisätiedot

Aikuisten perusopetus

Aikuisten perusopetus Aikuisten perusopetus Laaja-alainen osaaminen ja sen integrointi oppiaineiden opetukseen ja koulun muuhun toimintaan 23.1.2015 Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS Uudet opetussuunnitelman

Lisätiedot

Peilaus minä ja muut. Tavoite. Peilaus

Peilaus minä ja muut. Tavoite. Peilaus Peilaus minä ja muut Tavoite Tavoitteena on tuoda esille nuorten liikennekäyttäytymiseen vaikuttavia seikkoja. Erityisesti pyritään tuomaan näkyviin riskikäyttäytymiseen vaikuttavia harhakäsityksiä, joukkoharhoja.

Lisätiedot

Fenomenografia. Hypermedian jatko-opintoseminaari Päivi Mikkonen

Fenomenografia. Hypermedian jatko-opintoseminaari Päivi Mikkonen Fenomenografia Hypermedian jatko-opintoseminaari 12.12.2008 Päivi Mikkonen Mitä on fenomenografia? Historiaa Saksalainen filosofi Ulrich Sonnemann oli ensimmäinen joka käytti sanaa fenomenografia vuonna

Lisätiedot

PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö

PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA 5.2.2016 Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö 2 10.2.2016 Keskeinen lähtökohta työhyvinvoinnille yksilö yhteisöllisyyden rakentajana ja yhteisöllisyys yksilön tukena arvostava

Lisätiedot

Toimimalla tavoitteisiin

Toimimalla tavoitteisiin Toimimalla tavoitteisiin Akateemiset tekstitaidot kielikeskusopetuksessa Peda-forum 20.-21.8.2013 Kaisa Alanen, Riitta Marikainen & Tiina Männikkö Kielikeskus, Tampereen yliopisto Haaste Opiskelijan tulee

Lisätiedot

LIITE 2: YAMK-OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT. Arvioinnin osa-alueet ylempään AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa

LIITE 2: YAMK-OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT. Arvioinnin osa-alueet ylempään AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa LIITE 2: YAMK-OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT Arvioinnin osa-alueet ylempään AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa I TEHTÄVÄN ASETTELU Työelämälähtöisyys: opinnäytetyö hyödyttää työelämää, kehittää

Lisätiedot

Kohti onnistuneempia asiakastilanteita. Sähköinen versio löytyy

Kohti onnistuneempia asiakastilanteita. Sähköinen versio löytyy Kohti onnistuneempia asiakastilanteita Sähköinen versio löytyy www.4v.fi/julkaisut 1 Kohti onnistuneempia asiakastilanteita Koulutushetken tarkoitus on avata sosiaalisia vuorovaikutustaitoja sekä lisätä

Lisätiedot

Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä

Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä Lapset puheeksi -keskustelu lapsesta, perheestä ja kouluympäristöstä Lomake annetaan etukäteen huoltajille mietittäväksi. Lomakkeen lopussa on lapsen kehitystä suojaavia tekijöitä kotona ja koulussa, ja

Lisätiedot

JOPE. Tutkimus- ja kehittämiskysymykset olivat:

JOPE. Tutkimus- ja kehittämiskysymykset olivat: Lomake C1 HANKKEEN LOPPURAPORTTI - YHTEENVETO Hankkeen numero 1080107 Työsuojelurahaston valvoja Ilkka Tahvanainen Raportointikausi 1.5-1.12.2009 Arvio hankkeen toteutumisesta Hankkeen nimi lyhyesti JOPE

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin

Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Johdanto Opetussuunnitelman avaamiseen antavat hyviä, perusteltuja ja selkeitä ohjeita Pasi Silander ja Hanne Koli teoksessaan Verkko-opetuksen työkalupakki oppimisaihioista

Lisätiedot

Tampereen kaupunki Hyvinvointipalvelut Päivähoito 30.9.2009. Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN

Tampereen kaupunki Hyvinvointipalvelut Päivähoito 30.9.2009. Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN Ydinprosessi: KASVATUSKUMPPANUUDEN ALOITTAMINEN Onnistuneen kasvatuskumppanuuden aloittamisen kannalta on tärkeää, että päivähoitoa koskevaa tietoa on saatavilla kun tarve lapsen päivähoidolle syntyy.

Lisätiedot

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Syventävien opintojen tutkielman arviointi

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Syventävien opintojen tutkielman arviointi Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu Syventävien opintojen tutkielman arviointi Syventävien opintojen tutkielmat arvioidaan 5-portaisella asteikolla arvosanoilla (1) välttävä, (2) tyydyttävä, (3) hyvä,

Lisätiedot

Aasian ja Afrikan kielet tulivat lukion opsperusteisiin. Mitä muita muutoksia päivitys tuo mukanaan?

Aasian ja Afrikan kielet tulivat lukion opsperusteisiin. Mitä muita muutoksia päivitys tuo mukanaan? Aasian ja Afrikan kielet tulivat lukion opsperusteisiin. Mitä muita muutoksia päivitys tuo mukanaan? Paula Mattila, opetusneuvos (Anu Halvaria mukaillen) Opetushallitus Mitä tässä esityksessä: Miten tähän

Lisätiedot

ELEC Posteriaamupäivä. Tapani Möttönen, Minna Lyytinen

ELEC Posteriaamupäivä. Tapani Möttönen, Minna Lyytinen ELEC Posteriaamupäivä Tapani Möttönen, Minna Lyytinen Posteri visuaalisena tekstilajina (Koska posteri on tehty suullisesti esiteltäväksi ) nyrkkisääntö#1: sisällytä posteriin se, mikä on selkeämpää näyttää

Lisätiedot

KUINKA TEHDÄ ONNISTUNEITA REKRYTOINTEJA? LÖYDÄ OIKEA ASENNE OSAAMISEN TAKANA

KUINKA TEHDÄ ONNISTUNEITA REKRYTOINTEJA? LÖYDÄ OIKEA ASENNE OSAAMISEN TAKANA KUINKA TEHDÄ ONNISTUNEITA REKRYTOINTEJA? LÖYDÄ OIKEA ASENNE OSAAMISEN TAKANA ASIAOSAAMISEEN KESKITTYMINEN ON VÄÄRÄ FOKUS. ETSI ASENNETTA. Uuden työntekijän sopeutuminen uusiin tehtäviin voi viedä jopa

Lisätiedot

PSYKOLOGIA. Opetuksen tavoitteet

PSYKOLOGIA. Opetuksen tavoitteet PSYKOLOGIA Ihmisen toimintaa tutkivana tieteenä psykologia antaa opiskelijalle valmiuksia havainnoida ja ymmärtää monipuolisesti ihmistä ja hänen toimintaansa vaikuttavia tekijöitä. Psykologisen tiedon

Lisätiedot

Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC , Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK

Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC , Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC 11.10.2011, Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK Oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen kaksi vaihtoehtoa: hegeliläinen ja marksilainen Toisaalta, Gilles

Lisätiedot

Mitä taitoja tarvitaan tekstin ymmärtämisessä? -teorian kautta arkeen, A.Laaksonen

Mitä taitoja tarvitaan tekstin ymmärtämisessä? -teorian kautta arkeen, A.Laaksonen Mitä taitoja tarvitaan tekstin ymmärtämisessä? -teorian kautta arkeen, A.Laaksonen Lukemisen taitoja Tulisi kehittää kaikissa oppiaineissa Vastuu usein äidinkielen ja S2-opettajilla Usein ajatellaan, että

Lisätiedot

JÄRJESTÖN SISÄINEN VIESTINTÄ JA PEREHDYTYS. Ainejärjestö-ilta , Susanna Jokimies

JÄRJESTÖN SISÄINEN VIESTINTÄ JA PEREHDYTYS. Ainejärjestö-ilta , Susanna Jokimies JÄRJESTÖN SISÄINEN VIESTINTÄ JA PEREHDYTYS Ainejärjestö-ilta 29.10.2015, Susanna Jokimies SUSANNA JOKIMIES - LYHYESTI Kasvatuspsykologia Phenomena ry:n puheenjohtaja 2013 Peduca ry, Condus ry 2012 HYAL

Lisätiedot

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2)

Ylöjärven opetussuunnitelma 2004. Valinnainen kieli (B2) Ylöjärven opetussuunnitelma 2004 Valinnainen kieli (B2) B 2 -SAKSA Valinnaisen kielen opiskelun tulee painottua puheviestintään kaikkein tavanomaisimmissa arkipäivän tilanteissa ja toimia samalla johdantona

Lisätiedot

Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa

Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa Muutoksen johtaminen -koulutuspäivä Jaana Piippo 30.9.2014 Mitä työyhteisön dynamiikka tarkoittaa? Termi dynamiikka tulee kreikan sanasta dynamis, joka

Lisätiedot

KEMIA 7.LUOKKA. Laajaalainen. liittyvät sisältöalueet. osaaminen. Merkitys, arvot ja asenteet

KEMIA 7.LUOKKA. Laajaalainen. liittyvät sisältöalueet. osaaminen. Merkitys, arvot ja asenteet KEMIA 7.LUOKKA Opetuksen tavoitteet Merkitys, arvot ja asenteet Tavoitteisiin liittyvät sisältöalueet T1 kannustaa ja innostaa oppilasta kemian opiskeluun T2 ohjata ja kannustaa oppilasta tunnistamaan

Lisätiedot

Mobility Coach -valmennus. Johdatus

Mobility Coach -valmennus. Johdatus Mobility Coach -valmennus Johdatus Tämä projekti on rahoite0u Euroopan komission tuella. Tämä julkaisu heijastaa vain kirjoi0ajan näkemyksiä, eikä Euroopan komissiota voida pitää vastuullisena mihinkään

Lisätiedot

Toimijuuden tutkimus opetuksen kehittämisen tukena. Päivikki Jääskelä & Ulla Maija Valleala

Toimijuuden tutkimus opetuksen kehittämisen tukena. Päivikki Jääskelä & Ulla Maija Valleala Toimijuuden tutkimus opetuksen kehittämisen tukena Päivikki Jääskelä & Ulla Maija Valleala Mitä tekemistä tutkijoilla oli interaktiivinen opetus ja oppiminen hankkeessa? Hankkeen alussa toinen tutkijoista

Lisätiedot

S Ihminen ja tietoliikennetekniikka. Syksy 2005, laskari 1

S Ihminen ja tietoliikennetekniikka. Syksy 2005, laskari 1 Syksy 2005, laskari 1 Sisältö Tarvekartoituksen periaatteet Tutkimusmenetelmät Raportin laatiminen Tehtävä Kirjaa ylös: mitä tarvekartoituksen menetelmiä tunnet? Mitä hyötyjä tai haasteita tiedät niihin

Lisätiedot

Aktivoivat opetusmenetelmät opiskelijoiden kokemana

Aktivoivat opetusmenetelmät opiskelijoiden kokemana Aktivoivat opetusmenetelmät opiskelijoiden kokemana Kysely kasvatustieteen opiskelijoille ja yliopistopedagogisiin koulutuksiin osallistuneille yliopisto-opettajille Mari Murtonen & Katariina Hava, Turun

Lisätiedot

Terveisiä ops-työhön. Heljä Järnefelt 18.4.2015

Terveisiä ops-työhön. Heljä Järnefelt 18.4.2015 Terveisiä ops-työhön Heljä Järnefelt 18.4.2015 Irmeli Halinen, Opetushallitus Opetussuunnitelman perusteet uusittu Miksi? Mitä? Miten? Koulua ympäröivä maailma muuttuu, muutoksia lainsäädännössä ja koulutuksen

Lisätiedot

Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ

Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ 1 Elisse Heinimaa / Luentojen tekstit 3. - 4.5.2013 Tallinnassa ja Tartossa REGGIO EMILIA -PEDAGOGIIKAN PERIAATTEITA JA PERUSKÄSITTEITÄ REGGIO EMILIAN PÄIVÄKOTIEN KASVATUSAJATTELUN OMINAISPIIRTEITÄ: PÄIVÄKOTI

Lisätiedot

Yliopistopedagogiikan suuntaviivoja

Yliopistopedagogiikan suuntaviivoja Yliopistopedagogiikan suuntaviivoja Sari Lindblom Ylänne Yliopistopedagogiikan professori Yliopistopedagogiikan tutkimus ja kehittämisyksikkö Kasvatustieteen laitos Tutkimuspohjainen opetuksen kehittäminen

Lisätiedot

SUOMALAISEN YHTEISKUNNALLISEN YRITYSTOIMINNAN ERITYISPIIRTEET

SUOMALAISEN YHTEISKUNNALLISEN YRITYSTOIMINNAN ERITYISPIIRTEET SUOMALAISEN YHTEISKUNNALLISEN YRITYSTOIMINNAN ERITYISPIIRTEET Harri Kostilainen & Saila Tykkyläinen Diak, FinSERN Suomalaisen Työn Liitto KANTU13 Työryhmä Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämispäivät

Lisätiedot

OPETUKSEN JA OPPIMISEN PERUSTEET: Oppimisen käsitteitä P3, osa 2 Hannele Niemi syksy 2015

OPETUKSEN JA OPPIMISEN PERUSTEET: Oppimisen käsitteitä P3, osa 2 Hannele Niemi syksy 2015 OPETUKSEN JA OPPIMISEN PERUSTEET: Oppimisen käsitteitä P3, osa 2 Hannele Niemi syksy 2015 Käyttäytymistieteellinen tiedekunta / Hannele Niemi 28.10.2015 1 Oppimisen käsitteen laajeneminen Oppiminen on

Lisätiedot

RANSKA/SAKSA. Perusopetuksen vuosiluokilla 1-6 alkanut oppimäärä (A) Pakolliset kurssit. RAA1 / SAA1 Nuori ja hänen maailmansa

RANSKA/SAKSA. Perusopetuksen vuosiluokilla 1-6 alkanut oppimäärä (A) Pakolliset kurssit. RAA1 / SAA1 Nuori ja hänen maailmansa RANSKA/SAKSA Perusopetuksen vuosiluokilla 1-6 alkanut oppimäärä (A) Pakolliset kurssit RAA1 / SAA1 Nuori ja hänen maailmansa Kurssi niveltää perusopetuksen ja lukion kielenopetusta ja vahvistaa sanaston

Lisätiedot

Viestinnän mentelmät I: sisällön erittely. Sisällönanalyysi/sisällön erittely. Sisällön erittely. Juha Herkman

Viestinnän mentelmät I: sisällön erittely. Sisällönanalyysi/sisällön erittely. Sisällön erittely. Juha Herkman Viestinnän mentelmät I: sisällön erittely Juha Herkman 10.1.008 Helsingin yliopisto, viestinnän laitos Sisällönanalyysi/sisällön erittely Sisällönanalyysi (SA), content analysis Veikko Pietilä: Sisällön

Lisätiedot

AHOT KORKEAKOULUISSA. Korkeakoulujen kielten ja viestinnän osaamiskuvaushanke Sisko Mällinen, Tamk

AHOT KORKEAKOULUISSA. Korkeakoulujen kielten ja viestinnän osaamiskuvaushanke Sisko Mällinen, Tamk AHOT KORKEAKOULUISSA Korkeakoulujen kielten ja viestinnän osaamiskuvaushanke 12.12.2013 Sisko Mällinen, Tamk Hankkeen perustiedot Jatkoa ESR-osarahoitteiselle AHOT korkeakouluissa - hankkeelle Päätoteuttajana

Lisätiedot

LUENTO TUETUSTA PÄÄTÖKSENTEOSTA JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA. Satu Rautiainen, YTL Mikkeli / Kuopio

LUENTO TUETUSTA PÄÄTÖKSENTEOSTA JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA. Satu Rautiainen, YTL Mikkeli / Kuopio LUENTO TUETUSTA PÄÄTÖKSENTEOSTA JA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDESTA Satu Rautiainen, YTL Mikkeli 05.10. / Kuopio 11.10. Luentoni perustuu lisensiaatintutkimukseeni Itsemääräämisoikeus vammaisten henkilöiden kokemana

Lisätiedot