Vesialueiden saaminen ammattikalastuskäyttöön. Kalatalouden Keskusliitto 2007

Transkriptio

1 Vesialueiden saaminen ammattikalastuskäyttöön Kalatalouden Keskusliitto 2007

2 Vesialueiden saaminen ammattikalastuskäyttöön Sisällysluettelo Sivu 1. Ammattikalastuslupien myöntämisen lainsäädännöllinen perusta Kalastusoikeuden vuokraaminen Osakkaan myöntämä lupa Kalastuslain 64 :n mukainen selvittely Mietinnöt, hankkeet, oikeusratkaisut, kirjallisuus 2.1. Sisävesikalastustoimikunnan mietintö Ammattikalastuslupien siirtomallit -hanke Kalavedet käyttöön -hanke Muikkukantojen kestävän käytön tehostaminen hanke Oikeustapauksia Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja KHO:n ratkaisukäytäntöä Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisukäytäntöä Kirjallisuutta Suomen Kalastuslehti Muu kirjallisuus Käytössä olevia lupajärjestelmiä 3.1. Säkylän Pyhäjärvi Etelä-Päijänne Pohjois-Päijänne Oulujärvi Koitere Perämeri Metsähallituksen alueet Eri intressitahojen näkemykset 4.1. Kalastusalueet Kalatalouden Keskusliiton jäsenjärjestöt Kalatalouden Keskusliitto Suomen Ammattikalastajaliitto Suomen Sisävesiammattikalastajat TE-keskukset Veneilijät Vapaa-ajan kalastajat Ongelma-alueet ja -tekijät Yhteenveto. 34 Liitteet - kyselylomakkeet - kyselyvastausten jakaumia - Metsähallituksen linjapäätös 2

3 1. Ammattikalastuslupien myöntämisen lainsäädännöllinen perusta Kalastusoikeus, myös oikeus kalastaa ammattimaisilla pyydyksillä perustuu joko vesialueen osakkuuteen, kalastusoikeuden vuokraamiseen tai vesialueen omistajilta saatuun lupaan. Osakaskuntien säännöissä tai kokouspäätöksillä on määritetty vesialuetta koskeva pyydysyksiköinti, pyydyskohtainen yksiköinti sekä miten kokonaisyksiköt jaetaan osakkaiden ja mm. pienosakkaiden tai ammattimaisen kalastuksen kesken. Ammattikalastaja voi olla osakas, jolloin hän kalastaa lähtökohtaisesti vesialueosuutensa perusteella myönnetyillä yksiköillä. Mikäli hänen osuutensa (yksiköt) eivät riitä esimerkiksi sovittuihin troolin vaatimiin yksiköihin, voi hän mahdollisuuksien mukaan lunastaa yksiköitä pienosakkaille tai ammattimaiseen kalastukseen varatuista yksiköistä. Ammattikalastaja, joka ei ole osakas, voi lunastaa kalastusluvan em. ammattimaiseen kalastukseen varatuista yksiköistä. Lisäksi osakas- ja ei osakas voivat lisätä kalastusoikeuttaan vuokraamalla vesialueita kalastuskäyttöön tai hankkimalla kalastusoikeutta suoraan osakkaalta. Luvan myöntäjä on yleensä vesialueen omistaja. Lupien myynti voidaan kuitenkin osakaskunnan päätöksellä delegoida kalastusalueelle kalastuslain 64 :ssä mainituin periaattein 1.1. Kalastusoikeuden vuokraaminen Kalastuslain 3 luvussa säädetään kalastusoikeuden vuokraamisesta. Kalastusoikeuden vuokraamisella tarkoitetaan kalastuslain 15.2 :n mukaan vesialueen vuokraamista kalastuksen harjoittamista varten taikka muutoin maksua vastaan tapahtuvaa oikeuden luovuttamista tiettyyn kalastuspaikkaan tahi määrätyn kalalajin pyydystämiseen tai määrätynlaisen pyydyksen käyttämiseen. Vuokraamista tarkoittavan päätöksen tekemisestä säädetään yhteisaluelaissa. Yhteisaluelain 15.2 :n osakaskunnan päätöksen tekemiseen vaaditaan, että päätöstä kannattaa vähintään kaksi kolmannesta äänestykseen osaa ottaneiden yhteisestä äänimäärästä ja vähintään yksi kolmannes äänestäneistä osakkaista, jos päätös tarkoittaa mm. yhteisen alueen tai sen osan vuokraamista viittä vuotta pitemmäksi ajaksi tai kalastuskunnan tehtävien siirtämistä kalastusalueen suoritettavaksi. Kalastusoikeuden vuokraaminen ammattikalastajalle Kalastuslain 16.1 :n mukaan kalastusoikeutta vuokrattaessa on, milloin edellytykset siihen ovat olemassa, otettava erityisesti huomioon ammattimaisesti harjoitettavan kalastuksen edut. Vuokraehtoja määrättäessä on pyrittävä siihen, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti ja kalataloudelliset näkökohdat huomioon ottaen. Pykälän 2 momentin mukaan kalastusalue voi kehottaa vesialueen omistajaa antamaan sen vuokralle ammattimaisesti harjoitettavaa kalastusta varten, jos jonkin vesialueen käyttämättä jättäminen olennaisesti vaikeuttaisi vesistön kalakantojen hoitoa tai sen kalataloudellista hyväksikäyttöä. Ammattikalastaja määritellään kalastuslain 6a :ssä. Kalastuslain 19.1 :n mukaan kalastusoikeuden vuokrasopimus ammattimaisesti harjoitettavaa kalastusta varten on tehtävä kirjallisesti ja määräajaksi, vähintään viideksi ja enintään kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Jos kalastusoikeuden vuokrasta on sovittu suullisesti, saa sopimuspuoli yleisessä alioikeudessa vireille pantavalla kanteella vaatia tehtyä sopimusta vahvistettavaksi. Vahvistettu vuokrasopimus on yhtä pätevä kuin laillisesti tehty kirjallinen vuokrasopimus. Pykälän 3 momentin mukaan vuokrasopimus on kiinnittämättömänäkin myös vesialueen uutta omistajaa sitova, vaikkei alueen luovutuskirjaan olekaan otettu tästä erityistä määräystä. Pykälän 2 momentin mukaan vuok- 3

4 ramiehellä on etuoikeus sopimuksensa uudistamiseen, jos vesialue annetaan uudelleen vuokralle. Vuokramies, jolta tämä oikeus evätään tai joka on tyytymätön uudistamista varten esitettyihin vuokraehtoihin, voi saattaa asian kanteella yleisen alioikeuden tutkittavaksi. Kalastuslain 20 :n mukaan vuokranantaja voi purkaa kalastusoikeutta koskevan vuokrasopimuksen tai jättää sen uudistamatta, jos vuokramies muistutuksesta huolimatta käyttää väärin kalastusoikeuttaan, laiminlyö vuokramaksun suorittamisen tai muutoin rikkoo sopimukseen tai kalastuslakiin perustuvat velvollisuutensa. 1.2 Osakkaan myöntämä lupa Kalastuslain 18 :n mukaan yhteisen vesialueen osakas saa ilman muiden osakkaiden suostumusta antaa toiselle luvan vastikkeetta tai vastiketta vastaan käyttää hänelle yhteisellä vesialueella kuuluvaa kalastusoikeuttaan. Kalastuslain 61 :n mukaan lähtökohtana on, että oikeus yhteisen kalaveden käyttöön määräytyy pyydysyksikköjen perusteella, jolloin kalaveden pyydysyksikköjen kokonaismäärää jaettaessa on otettava huomioon sen osakkaat sekä muut, joilla on oikeus harjoittaa kalastusta sanotulla vesialueella. Erilaisten pyydysten yksikköarvot määrätään kalastuskunnan kokouksessa, jollei sitä ole säännöissä vahvistettu. 62 :n mukaan pyydysyksiköt jakautuvat yhteisen kalaveden osakkaiden kesken lähtökohtaisesti heidän vesialueosuuksiensa mukaisesti. Kalastuskunta voi antaa tarkempia määräyksiä osakkaille kuuluvan kalastusoikeuden käyttämisestä. Poikkeaminen tästä edellyttää yhteisaluelain 15 :n mukaista määräenemmistöpäätöstä. Osakas ei voi kuitenkaan antaa toiselle parempaa oikeutta kuin hänellä itsellään on. Osakaskunnan asianmukaisessa järjestyksessä syntyneet päätökset, esimerkiksi kalastusoikeuden vuokraamista koskeva päätös, voi rajoittaa osakkaan mahdollisuuksia luovuttaa hänelle yhteisellä vesialueella kuuluvaa kalastusoikeuttaan. Jos osakaskunta esimerkiksi vuokraa koko kalastusoikeuden kolmannelle, osakkaalla ei ole mahdollisuutta 18 :n mukaiseen luovutukseen. Valtio osakkaana Kalastusasetuksen 33 :n mukaan valtiolle kuuluvan kalastusoikeuden käyttämisestä päättää se valtion viranomainen, jonka hallinnassa kyseinen kalastus tai vesialue on. Pykälän 2 momentissa todetaan, että milloin valtio on yhteisen kalaveden osakkaana, on sen osalta jäljempänä mainituin poikkeuksin voimassa, mitä kalastuslaissa on säädetty kalastuskunnan osakkaasta ja yhteisen vesialueen osakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Kalastusasetuksen 34 :n mukaan paikalliseen väestöön kuuluvalla henkilöllä, jolla ei ole omistusoikeuteen tai muuhun erityiseen oikeussuhteeseen perustuvaa kalastusoikeutta, on oikeus saada lupa kalastuksen harjoittamiseen valtiolle kuuluvalla vesialueella. Milloin valtio on yhteisen kalaveden osakkaana, se voi myöntää luvan, joka kohdistuu sen osuutta vastaavan kalastusoikeuteen. Luvasta on suoritettava kalastuskunnan vahvistamien perusteiden mukaisesti määrätty maksu. Mikäli edellä mainittuja lupia ei voida myöntää kaikille niitä haluaville, on etusija annettava kalastusta ammattimaisesti tai kotitarpeikseen harjoittaville henkilöille. Metsähallitus, jonka hallintaan suurin osa valtiolle kuuluvista vesialueista tai vesialueosuuksista kuuluu, on edellä esitetyn lainsäädännön perusteella linjannut ammattimaiseen kalastukseen liittyvää lupakäytäntöänsä, silloin, kun se toimii osakaskunnan jäsenenä (Linjapäätös ) Sen mukaan Metsähallitus toimii osakaskunnassa tavallisen osakkaan tavoin ja ajaa siellä muun muassa ammattimaisen kalastuksen etuja. Mikäli osakaskunta ei myönnä ammattimaiseen kalastuk- 4

5 sen tarvittavia lupia voi metsähallitus myöntää osuuttansa koskevan luvan kalastuslain 18 :n ja kalastusasetuksen 34 :n nojalla. Kyseessä on pyydysyksikkölupa. Aikaisemmin käytössä olleita kalastusoikeuden luovutuksia, kuten vuokrasopimuksia ei enää tehdä. Metsähallituksen lupapäätös on hallintopäätös, josta voi tehdä oikaisuvaatimuksen ja valituksen. Lupapäätös ei oikeuta kalastajaa edustamaan Metsähallitusta osakaskunnassa 1.3. Kalastuslain 64 :n mukainen selvittely Osakaskunta voi kalastuslain , 48 ja 64 :n mukaan siirtää kalakannan hoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat tehtävät kalastusalueelle. Myös lupien antaminen (9.1 ) ja maksujen periminen voidaan siirtää kalastusalueen tehtäväksi. Kun siirtämistä koskeva päätös on tehty, kalastuskunnan ja kalastusalueen kesken suoritetaan selvittely, jossa päätetään tehtävien rajaamisesta ja suorittamistavasta sekä tulojen ja kustannusten jakamisesta. Kalastusalueen tulee ottaa siirrettäviksi päätetyt tehtävät suorittaakseen, mikäli se kalastusalueen hoidon kannalta on tarkoituksenmukaista. Siirtämistä tarkoittava kalastuskunnan kokouksen päätös katsotaan valtuutukseksi, jonka perusteella kalastusalue voi siirrettävissä asioissa toimia kalastuskunnan puolesta. 2. Mietinnöt, hankkeet, oikeusratkaisut, kirjallisuus 2.1. Sisävesikalastustoimikunnan mietintö (1976:35) Maa- ja metsätalousministeriö asetti toimikunnan selvittämään mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä sisävesien ammattikalastuksen ja kalatalouden tehostamiseksi sekä laatimaan ehdotus tarvittaviksi toimenpiteiksi. Toimikunta sai työnsä valmiiksi Toimikunnan selvitys sisältää ammattimaiseen kalastukseen liittyviä ongelmakohtia ja korjausesityksiä. Selvityksen mukaan tehokkaan ja kannattavan ammattikalastuksen siihen hyvin soveltuvilla vesialueilla estävät liian pienet ja hajanaiset kalastusalueet. Kalastuksen harjoittamismahdollisuus ja tehokkuus riippuu olennaisesti siitä, missä määrin lisäoikeuksia ammattimaiseen kalastukseen on saatavissa ja missä määrin niitä voidaan saada yhtenäisille kalastusalueille. Suomen Kalastusyhdistyksen sisävesikalastusjaoston raportissa sisävesien ammattikalastuksesta ja sen kehittämisestä todetaan ammattimaisen kalastuksen harjoittamisen edellytykseksi oikeus tehokkaaseen kalastukseen hehtaarin laajuisella vesialueella. Vaikka kalastuskunnan alue olisikin näin suuri, vain hyvin harvassa tapauksessa sen vesialue muodostaa sellaisen kokonaisuuden, jolla tehokasta ammattimaista kalastusta voidaan harjoittaa. Kalastus ei muodostu riittävän kannattavaksi kalastuksen kannalta epäyhtenäisen ja epätarkoituksenmukaisen alueen vuoksi. Kalastajat joutuvat usein hankkimaan lisää kalastusoikeuksia myös muiden kalastuskuntien tai yksityisten vedenomistajien vesialueelta. Ongelma on, että muuten yhtenäisiä kalastusalueita koskevat eri kalastuskuntien päätökset poikkeavat toisistaan mm. nuottakalastuksen suhteen. Tämä pirstoo kalastusalueet nuottakalastuksen kannalta kelvottomiksi tai ainakin epätarkoituksenmukaisiksi. (Mietintö, s. 83.) Yhtenäisten alueiden puuttumisen lisäksi ammattimaista kalastusta haittaa myös kalastukseen oikeuttavien lupien tai vuokrasopimusten lyhytkestoisuus. Vain vuoden tai korkeintaan viisi vuotta voimassa olevat luvat (kalastuslaissa enintään. 20 vuotta) vievät varmuutta ammatin harjoittamisen jatkuvuudelta ja vähentävät investointihalukkuutta. 5

6 Toimikunta edellytti ammattimaisen kalastuksen kehittämiseksi ammattikalastajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä päätöksenteossa. Päätöksenteko kalaveden käytöstä tulisi toimikunnan käsityksen mukaan muun muassa biologisin perustein säilyttää paikallisella tasolla. Suurena ongelmana toimikunta piti vesialueiden siirtymistä luovutusten kautta sellaisille yhteisöille, jotka eivät harjoita kalastusta tai joiden intresseissä ei ole kalastuselinkeinon tukeminen (esim. kunnat, puutavarayhtiöt). Näin ammattimaiseen kalastukseen sopivat vesialueet vähenevät (Mietintö s. 86.) Ratkaisuksi ongelmiin toimikunta esitti toteutettavaksi erilaisia lainsäädäntö- ja rahoitustoimenpiteitä (Mietintö s ), esimerkiksi: 1) Ammattikalastajille myönnetään korkotukilainoja kalastusoikeuksien, vesialueiden ja vesialueosuuksien ostamista varten. 2) Kalastuskuntien tulee päätöksillään tai säännöissään varata ammattimaiseen kalastukseen riittävästi pyydysyksiköitä sellaisilla vesialueilla, jotka vesialueen pinta-alan ja kalaston perusteella soveltuvat ammattimaiseen kalastukseen 3) Kalatalousviranomaisille myönnetään etuosto-oikeus lunastaa käypään hintaan valtiolle ammattimaisen kalastuksen käyttöön luovutettaviksi kalavesiä ja vesialueosuuksia. Kyseiset vesialueet luovutettaisiin (kauppa, vuokra) ammattikalastajille. Järjestelyjen tulisi olla toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi pitkäkestoisia. Luovutuksilla ammattikalastajat saisivat samat oikeudet osallistua vesialueita koskevaan päätöksentekoon kuin osakkaatkin Ammattikalastuslupien siirtomallit -hanke Vuonna 2005 käynnistyi Keski-Suomen Kalatalouskeskuksen vetämä KOR-rahoitteinen ammattikalastuslupien siirtomallit -hanke. Hankkeen taustalla olivat ne ongelmat, jotka tuotiin esiin jo edellä esitetyssä työryhmämietinnössä, kuten vesialueiden pirstoutuneisuus, tarkoituksenmukaisten yhtenäisten vesialueiden puute sekä lupien lyhytkestoisuus. Hanke toteutetaan Pohjois-Päijänteen alueella yhteistyössä asianosaisten osakaskuntien, kalastusalueen ja ammattikalastajien kanssa. Hankkeen tavoitteena on: 1) luoda Suomen sisävesillä soveltamiskelpoisia malleja ammattikalastusluviksi ja niiden siirtämiseksi kalavesien osakkailta kalastusaluetasolle ja testata ne käytännössä, sekä tämän perusteella 2) tehostaa kestävän käytön mukaista kalakantojen hyödyntämistä ottaen erityisesti huomioon ammattikalastuksen tarpeet 3) työn tuloksena on raportti, jossa esitellään erilaisia malleja ammattikalastusluviksi ja niiden siirtämiseksi sekä eri mallien toteuttamiseen liittyviä oikeudellisia näkökohtia. Hankkeessa hyödynnetään Jyväskylän yliopiston hallinnoiman Muikkukantojen kestävän käytön tehostaminen -hankkeen tuloksia, joiden avulla ohjeistetaan yleisellä tasolla lupa-alueiden ja käytettävissä olevien resurssien määrittäminen. Sopimusten pohjaksi tulee esittää tutkimuksiin perustuvia tosiasioita kalakannoista ym. Osakaskunnalta kalastusalueille siirretyistä luvista muodostetaan ammattikalastuksen kannalta tarkoituksenmukaisia vesialueita kalastusaluetasolla. Ammattikalastusalueille tulee määritellä vesialueen omistajien paikallistuntemusta sekä asiantuntijoiden (RKTL, Jyväskylän yliopisto, ammattikalastajat) tekemiä selvityksiä ja lausuntoja hyödyntäen soveltuvat 6

7 pyyntimuodot ja sopiva kalastustehokkuus ottaen huomioon käytettävissä olevat resurssit. Määrittelyn perusteina käytetään käyttö- ja hoitosuunnitelmia, joihin myös valmiit määrittelyt tulee sisällyttää. (Hankesuunnitelma s. 1-2.) Hanke jatkuu vuoden 2007 loppuun. Hankkeen puitteissa on valmisteltu erilaisia sopimusmalleja, joiden mukaan osakaskunnat vuokraavat kalastusoikeuttansa kalastusalueille. Näiden sopimusten perusteella kalastusalueet myisivät ammattikalastukseen tarvittavia lupia. Kalastuslaki ja yhteisaluelaki sisältävät kalastusoikeuden vuokraamista koskevaa sääntelyä (kts. yllä), mutta hankkeessa kehitettyä menettelyä ei lainsäädännössä ole otettu huomioon. Myöskään oikeuskäytäntöä ei asiasta ole olemassa. Siksi sopimusmalleista on pyydetty oikeusoppineen lausunto (Tapio Määttä, Joensuun yliopisto). Lausunnon mukaan mallit sisältävät tulkinnallisia elementtejä, mutta ne ovat sinänsä toteuttamiskelpoisia, eikä nykyinen lainsäädäntö aseta niiden käytölle estettä Kalavedet käyttöön Kalavedet käyttöön -hankkeen tavoitteena oli tehostaa merialueen kalavesien ammattikalastuskäyttöä Varsinais-Suomen TE-keskuksen toimialueella. Toteuttajina ovat alueen kalataloudelliset neuvontajärjestöt, L-S Kalatalouskeskus ry, Satakunnan Kalatalouskeskus ja Åbolands Fiskarförbund. KOR-rahoitteinen hanke ajoittui suunnitelmien mukaan neljälle vuodelle ( ). Toteutus Hanke palkkasi ammattikalastajien ja vesialueiden omistajien palvelukseen kolme osa-aikaista ja määräaikaista vuokrausasiamiestä, joiden tehtävänä oli edesauttaa kalavesien vuokrasopimusten syntyä. Vuokrausasiamiesten käyttöön hankittiin toiminta-alueen kattava kartta-ohjelmisto ajantasaisine vesialueenomistaja-rekistereineen. Tietokoneohjelmistojen avulla oli mahdollista saada vesialuelohkojen sijainti ja yksityisvesien omistustiedot välittömästi käyttöön. Näistä uusista mahdollisuuksista tiedotettiin sekä vesialueen omistajille, että ammattikalastajille. Saavutetut tulokset Hankkeen aikana lisävesialueita kysyi yhteensä 138 kalastajaa joista 103 pääammattikalastajia (taulukko 1). Yleensä kalastaja oli kiinnostunut useammasta kuin yhdestä vesialuelohkosta. Yhteydenottojen perusteella syntyi varmuudella 34 vuokrasopimusta ja 58 tapauksessa sopimukseen ei päästy Keskeiset ongelmat Ammattikalastusoikeuksien saanti kysyntää vastaavalle tasolle on äärimmäisen hidasta ja vaatii pitkäjänteistä työtä. Suurin yksittäinen ongelma on kalaveden omistajien asenne vesialueidensa käyttöön. Useissa yhteydenotoissa on käynyt ilmi, että vesialueille ei aseteta suoranaisia tuottoodotuksia, vaan rauha ja virkistysarvot ovat tärkeämpiä. Erityisesti vesialueiden omistuksen siirtyessä yhä enemmän muualla asuvien, saaristossa vain vapaa-aikaansa viettävien kesäasukkaiden käsiin tulevat ongelmat vesialueiden eri käyttömuotojen välillä lisääntymään. Näissä tilanteissa ei vuokrahinnalla ole juurikaan vaikutusta sopimusten syntyyn, sillä ammattikalastuksen mahdollisuudet tarjota vuokrahintaa ovat rajalliset. Yhteydenotoissa ilmeni myös periaatteellista kielteisyyttä uuden tuntemattoman kalastajan kanssa toimimiseen sekä jonkin verran kalastajien halua suojata omat pyyntivedet muiden kalastajien pyynniltä. Myös osakaskunnat kokivat tilanteen vaikeaksi mikäli samasta vesialueesta oli kiinnostunut useampi ammattikalastaja. Mikäli ammattikalastusvesien vuokrausta halutaan edistää tulee ensisijaisesti pyrkiä muuttamaan vesialueen omistajien asenteita ammattikalastusmyönteisemmäksi. 7

8 Järjestäytymättömiltä osakaskunnilta puuttuvat usein käytännön päätöksentekomahdollisuudet. Kalastusoikeuden vuokraamisasian käsittely edellyttäisi koko osakaskunnan järjestäytymistä tai ainakin kaikkien osakkaiden kokousta. Pienimpien osakaskuntien kohdalla saattavat jopa kokouksen koollekutsumiskustannukset olla esteenä asian käsittelylle. Järjestäytyneillä osakaskunnilla päätöksenteko on usein hidasta sillä yleensä ne pitävät kokouksen vain kerran vuodessa tai harvemmin, eikä puheenjohtajalla tai hoitokunnalla ole valtaa päättää vesialueiden vuokraamisesta itsenäisesti. Näissä tapauksissa ammattikalastuslupien saanti on vaivalloista ja aikaa vievää. Hankkeen aikana havaittiin myös, etteivät kysyntä ja tarjonta kohdistu samoihin vesialueisiin. Selkävesillä tai kauempana kalastajien rannoista sijaitsevilla vesialuelohkoilla ei ole välttämättä kysyntää vaikka kalastusoikeuksia olisikin tarjolla. Toisaalta esim. alueilla, joilla on useampia ammattikalastajia ovat parhaat saatavilla olevat vesialueet käytössä, ja mikäli ne jostain syystä vapautuvat tulee alueelle nopeasti uusi vuokramies. Hyljeongelma Saaristomeren perinteisillä kuhankalastusvesillä paheni hankkeen kestäessä räjähdysmäisesti. Tämä johti lisääntyneeseen kiinnostukseen rannikonläheisiä vesiä kohtaan. Hankkeen loppuvaiheissa ammattikalastajien yhteydenottojen motiivina oli lähes täysin hylkeiden valtaamien perinteisten kalavesien korvaaminen toisilla hyljevapailla vesialueilla. Vuoden 2001 alussa voimaan astunut kalastuslain muutos mahdollistaa osakaskunnan osakkaan antaa oma osuutensa tai osa siitä ammattikalastajien käyttöön ilman osakaskunnan kokouksen hyväksyntää. Kyseistä menettelytapaa on jo käytetty muutamassa tapauksessa hyväksi. Menettelytapa aiheuttaa jossain määrin ongelmia sillä se vesittää osakaskunnan toimintaa ja aiheuttaa helposti eripuraa osakaskunnan sisällä. Lainmuutos helpottaa kalastuslupien saantia siinä tapauksessa että osakaskunta on järjestäytymätön tai ei toimi. Hankkeen aikana kehitetty toimintamalli ammattikalastajien kalavesien saannin helpottamiseksi on periaatteessa toimiva. Kalastajat oppivat käyttämään hyväkseen vuokra-asiamiehen palveluja ja kynnys uusien kalavesien etsimiseen aleni. Vesialueiden omistajat ovat hyvin moninainen joukko yksityisvesien omistajista ja yrityksistä osakaskuntien pienosakkaisiin. On ymmärrettävää, että suhtautuminen ammattikalastukseen vaihtelee suuresti omistajan taustan ja intressien mukaisesti. Hankkeen aikana ammattikalastusmyönteisyyttä vesienomistajien keskuudessa pyrittiin lisäämään, mutta työ on pitkäjänteistä eikä näkyviä tuloksia ole näin lyhyen jakson aikana juurikaan havaittavissa. Hankkeessa kehitetty toimintamalli on kuitenkin liitetty osaksi toteuttajatahojen päivittäistä toimintaa ja ammattikalastusvesien saamisessa on edelleen saatavissa apuna alueen neuvontajärjestöiltä Muikkukantojen kestävän käytön tehostaminen -hanke Hanketiivistelmä perustuu Jyväskylän yliopiston vetämän hankkeen loppuraportin luonnokseen (Kari Muje, KOR-hankeraportti). Hankkeessa pyrittiin selvittämään mahdollisuuksia ammattikalastuksen alueellisen lupajärjestelyn muodostamiseen kahdella kohdealueella siten, että luonnonvaran ominaisuuksista johtuvat mahdollisuudet ja rajoitukset otettiin huomioon ja keskeiset intressiryhmät osallistuivat järjestelyn mahdollisuuksien pohdintaan. Kohdealueista Pohjois-Karjalan Orivedelle muodostettiin syksyllä 2006 ammattimaisen talvinuottauksen aluelupajärjestely ja Keski- Suomessa Keiteleen alueella monista toimijoiden samansuuntaisista näkemyksistä huolimatta järjestelyä ei hankkeen aikana perustettu. Hankkeen tulokset koottiin siellä alueen uusittavaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaan. 8

9 Hankkeessa havaittiin, että keskeiset kysymykset aluelupajärjestelyn muodostamisessa ovat intressiryhmien sisäinen luottamus, intressiryhmien välinen luottamus ja resurssia koskevan tiedon hankinta ja käyttö. Omistajatahoilla sisäisen luottamuksen vahvistaminen liittyy järjestelyyn sitoutumiseen ja järjestelyn toimiessa kalastajien vapaampaan liikkumiseen osa-alueiden sisällä Ammattikalastajilla ryhmän sisäisen luottamuksen vahvistaminen puolestaan liittyy kalastuspaikkojen ajoittaiseen avautumiseen muille kalastajille. Sisäisen luottamuksen vahvistaminen on edellytys sille, että päästään kehittämään kalaresurssien hyödyntämisessä perinteisesti puutteellisinta osa-aluetta, ryhmien välistä luottamusta. Kalakantoja koskevan tiedon lisääminen hankkeessa toteutetulla tavalla antaa mahdollisuuksia käytännön hyödyn lisäksi myös toimijoiden välisen luottamuksen rakentamiseen. Intressiryhmien sisäinen luottamus rakentuu alueen toimijoiden välisissä järjestelyn tarvetta ja sisältöä koskevissa keskusteluissa. Toimijoiden tulee ymmärtää järjestelyn tavoitteet, pyrkiä tavoitteeksi asetettuihin päämääriin ja tehdä siihen vaadittavat päätökset tai toimenpiteet. Esimerkiksi osakaskuntien kohdalla tarvittiin useita keskustelutilaisuuksia, ennen kuin ne olivat valmiita omaan päätöksentekoon aluelupajärjestelystä. Intressiryhmien välinen luottamus tarkoittaa osakaskunnille välittyvää näkemystä ammattikalastajien tarpeesta aluelupajärjestelyn muodostamiseen ja kyvystä harjoittaa ammattikalastusta kestävästi. Ammattikalastajien kannalta luottamus osakaskuntiin muodostuu kahdesta osatekijästä: Otetaanko/osataanko ottaa päätöksenteossa ammattikalastuksen tarpeet huomioon ja miten kalastajien tuottamaa tietoa käytetään? Resurssia koskeva tutkimustieto oli järjestelyn muodostamistilanteessa puutteellista. Koska käytännön päätöksenteko osakaskunnissa nojautuu suurelta osin paikallistietoon, tutkimustiedon merkitys korostuu vasta, kun resurssin tilaa ja käyttöä koskevista on käytettävissä yhtenäisiä aikasarjoja. Tutkimuksen tehtävä on tiedottaa kalakantojen tilasta ja mahdollisista hyödyntämiseen liittyvistä riskeistä. Tutkimustiedon avulla aluelupajärjestelyn päättävä taho voi tehdä lupapäätökset paikallistietoon ja mm. kalastusalueen asettamiin kalatalouden tavoitteisiin tukeutuen. Kalakantojen vaihteluun perustuva kalastuksen säätely edellyttää, että tietoa kantojen vaihtelusta on koottava lisää. Aluelupajärjestelyssä tämä tapahtuu luontevasti kirjanpitomenettelyllä, mutta mikäli aluelupajärjestelmiä ei perusteta, osakaskunnat voivat koota oman alueensa kalastajilta kirjanpitotietoa (kuten tapahtuu yleisvesillä ja metsähallituksen luvilla). Sekä toimijoiden välisen luottamuksen että tuotettavan tiedon laadun kannalta on kuitenkin tärkeää, että yksittäisten kalastajien kalastuskirjanpito ei tule lupien myöntäjätahon tietoon. Tällaisissa menettelyissä tiedon kokoamiseen käsittelyyn tulisi käyttää tutkimusta tms. molempien toimijoiden kannalta neutraalia tahoa, joka sitoutuu kirjanpitokalastajien tietosuojaan. Ammattikalastajat ovat halukkaita tuottamaan kirjanpitotietoa kalastuksestaan. Hankkeessa voitiin todeta, että tiedon laatu on hyvä ja sen perusteella voidaan tehdä varsin tarkkoja arvioita muikkukantojen tilasta, erityisesti siinä tilanteessa, kun tätä tietoa saadaan useammalta kalastajalta kultakin selkäalueelta. 9

10 2.5. Kalastusoikeuden käyttöön ja kalastuslupien myyntiin liittyviä oikeustapauksia ammattikalastuksen osalta Hankesuunnitelmaan kuului kalastusoikeuden käyttöön ja kalastuslupien myöntämiseen liittyvien oikeustapausten tarkastelua ammattikalastuksen osalta. Aineistoa kerättiin kyselylomakkeista saatujen tietojen pohjalta sekä ottamalla suoraan yhteyttä ratkaisuista vastaaviin tuomioistuimiin. Kalastusoikeutta ja kalastuslupia koskevat oikeustapaukset kulkevat kahta linjaa. Yhteisaluelain 23 :n mukaan osakkaalla on oikeus moittia osakaskunnan päätöstä nostamalla kanne osakaskuntaa vastaan käräjäoikeudessa 60 päivän kuluessa päätöksen tekemisestä tai 30 päivän kuluessa oikaisuvaatimuksesta annetun päätöksen tiedoksisaannista. Käräjäoikeuden päätöksistä voidaan valittaa hovioikeuteen ja hovioikeuden päätöksistä edelleen korkeimpaan oikeuteen. Kalastusalueiden ja TE-keskusten päätösten valitustie on erilainen. Kalastusalueiden päätöksistä, jotka koskevat esimerkiksi yleisvesien kalastuksen järjestelyjä valitetaan maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, niin kuin kalastuslain 85 :ssä on säädetty. TE-keskusten päätöksistä, esimerkiksi sääntöjen vahvistamista koskevista päätöksistä valitetaan myös ensi vaiheessa valituslautakuntaan ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Oikeustapausaineisto ei missään nimessä ole täydellinen. Hakua haittasi erityisesti se, että tapaustiedot olivat usein ylimalkaisia ja varsinkin asianosaistiedot puuttuivat. Käräjäoikeuksissa, joihin arviolta suurin osa tapauksista menee, ei ole käytössä asiasanahakua, vaan tapaukset haetaan asianosaistietojen perusteella Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja KHO:n ratkaisukäytäntöä Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemissä tapauksissa on ollut kyse ensinnäkin osakaskuntien säännöissään määräämistä kokonaispyydysyksiköinnistä ja erityisesti ammattimaiseen kalastukseen tarkoitettujen pyydysten, kuten trooli, yksiköinnistä. Lisäksi on käsitelty kalastusalueen määräämiä pyyntirajoituksia ja käyttö- ja hoitosuunnitelman suosituksia (KalL 32, 37, 79 ), kalastusalueen ammattikalastuslupien myöntämistä yleisvesialueille sekä kalastusalueen velvollisuutta kehottaa osakaskuntaa vuokraamaan vesialuetta ammattikalastuskäyttöön (KalL 16). a) Kalastuslain 16 :n mukainen vesialueen vuokraus Maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksessä (347/4/2000) ja korkeimman hallintooikeuden päätöksessä (2731/3/02) oli kyse kalastusalueen kalastuslain 16 :n 2 momentin mukaisesta velvollisuudesta kehottaa osakaskuntaa vuokraamaan vesialue ammattikalastuskäyttöön, milloin vesialueen käyttämättä jättäminen olennaisesti vaikeuttaisi sen kalataloudellista hyväksikäyttöä. Kalastajalle oli myönnetty osakaskunnan vesialueelle 75 yksikön kalastusoikeus, koska kalastuspaine alueella (ammatti-, kotitarve- ja virkistyskalastus) oli vahva. Kalastaja piti saamaansa kalastusoikeutta liian pienenä ja vaati kalastusalueelta vesialueen vuokraamista itselleen ammattikalastukseen. Lisäksi hän kiisti väitteen, jonka mukaan alueella harjoitettaisiin muuta ammattikalastusta. Kalastusalue hylkäsi kalastajan vaatimuksen. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta ja KHO hylkäsivät kalastajan kalastusalueen päätöksestä tehdyn valituksen. Lautakunta ja KHO nojautuivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausuntoon, jonka mukaan kyseinen vesialue ei ollut alikalastettu. Lautakunnan ja KHO:n tulkinnan mukaan kalataloudellisen hyväksikäytön olennainen vaikeutuminen tarkoittaa vesialueen alikalastusta tai muuta vastaavaa tilannetta, jota nyt ei ollut käsillä. Sillä, että kalastuspaine johtui alueella muusta kuin ammattikalastuksesta ei ollut merkitystä. Ammattikalastajalla ei ollut etuoikeutta vesialueen kalataloudelliseen hyödyntämiseen. 10

11 b) Pyydysyksiköinti Osakaskuntien säännöissä vahvistetuilla kokonaispyydysyksiköinnillä, pyydyskohtaisilla yksiköinneillä sekä ammattikalastuskiintiöillä säädellään ammattikalastusta osakaskuntien vesialueella. Sääntöjen vahvistamista koskevat oikeustapaukset ovat usein liittyneet siihen, että TE-keskus ei ole hyväksynyt osakaskunnan säännöissä määrättyjä ammattimaisten pyydysten (trooli, nuotta) yksiköintejä Valituslautakunta ja KHO ovat tulkinneet yksiköinnin lainmukaisuutta kalastuslain 1 :n, kalastuslain 82 :n ja yhteisaluelain 18 :n sisällön perusteella. Kalastuslain 1 :n mukaan kalastusta harjoitettaessa on mm. pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen ja kalakantojen järkiperäiseen hyväksikäyttöön. Kalastuslain 82 :n 2 momentin mukaan kalastusoikeuden haltija ei saa ilman perusteltua aihetta vaikeuttaa toimenpiteellään käyttö- ja hoitosuunnitelman toteutumista. Yhteisaluelain 18 :n mukaan osakaskuntien säännöt tulee vahvistaa jos ne ovat lain mukaiset eikä niistä aiheudu vahinkoa osakkaalle. Esimerkiksi valituslautakunnan päätöksellä 8/4/2003 pysytettiin TE-keskuksen päätös, jolla oli jätetty vahvistamatta osakaskunnan säännöt liian korkeiden rysän ja nuotan yksikköarvojen vuoksi. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta perusteli päätöstään sillä, että osakaskunnan yksiköinti poikkesi perusteettomasti huomattavasti alueelle vahvistetusta käyttö- ja hoitosuunnitelmasta sekä ympäröivien osakaskuntien alueille vahvistetuista yksiköinneistä. Alueen kalataloudellinen tila ei edellyttänyt kalastuksen rajoittamista, jota korkeat yksikköarvot todellisuudessa olisivat merkinneet. Lisäksi valituslautakunta totesi että korkea pyydysyksiköinti suhteutettuna säännöissä varattuun varsin pieneen erikoisluville, kuten ammattikalastukselle varattuun kiintiöön, merkitsi ammattikalastuksen vaikeutumista. Valituslautakunnan päätös 29/4/95 ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös 4377/5/95 koskivat osakaskunnan säännöissä määrättyä trooliyksiköintiä. TE-keskus ei vahvistanut sääntöjä, koska osakaskunta oli määrännyt troolin yksikköarvon 500 yksiköksi aikaisemman 50 sijasta. Osakaskunta perusteli päätöstään troolin kasvaneella pyyntiteholla. Valituslautakunta ja KHO hylkäsivät osakaskunnan valituksen, koska osakaskunta ei ollut näyttänyt, että vesialueen tuottavuus taikka sen kalakantojen järkiperäinen hyväksikäyttö, hoito tai lisääminen edellyttäisivät troolin yksikköarvon korottamista 50 yksiköstä 500 yksikköön. Päätöksessään 447/4/2006 (ei lainvoimainen) maaseutuelinkeinojen valituslautakunta päätyi toisenlaiseen ratkaisuun. TE-keskus ei ollut hyväksynyt osakaskunnan sääntöjä, koska troolin yksikköarvo, 150 yksikköä, oli kolminkertainen verrattuna käyttö- ja hoitosuunnitelmassa (vanha) esitettyyn troolin yksikköarvoon sekä 1,7 kertainen verrattuna osakaskunnan lähialueiden osakaskuntien sääntöjen yksikköarvoihin. Valituslautakunta palautti säännöt TE-keskuksen hyväksyttäväksi. Voimassaolevassa käyttö- ja hoitosuunnitelmassa troolille ei ollut esitetty yksikköarvosuosituksia. Troolin yksikköarvo oli riittävän yhdenmukainen verrattuna viereisiin osakaskuntiin eikä sillä vaikeutettu ammattikalastuksen harjoittamista ottaen huomioon, että erikoislupiin, kuten ammattikalastukseen varattu yksikkökiintiö oli varsin suuri (700 yksikköä). Olennaista oli, että korkeahkosta troolin yksikköarvosta huolimatta ammattikalastuksen harjoittaminen oli käytännössä mahdollista useammalle kalastajalle. c) Käyttö- ja hoitosuunnitelman lainmukaisuus ja velvoittavuus Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta ja KHO ovat päätöksissään (MVL 6/4/97, KHO 96/3/98) ottaneet kantaa kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman lainmukaisuuteen. Kalastusalueen käyt- 11

12 tö- ja hoitosuunnitelman mukaan oli muun muassa suuaukoltaan yli 100 metrin troolin käyttö kalastuksessa kielletty. Troolin vetosiipien pituus sai olla enintään 1/3 koko pyydyksen pituudesta. Suurimmalla sallitulla troolikoolla pyrittiin estämään pyydyskoon suureneminen sisävesillä liian suuriin mittoihin. Ammattikalastajat valittivat päätöksestä vedoten rajoitusten kohtuuttomuuteen. Maaseutuelinkeinojen valituslautakunta ja KHO hyväksyivät kalastajien valituksen ja kumosivat kalastusalueen päätöksen. Kalastusalue ei ollut esittänyt päätöksensä tueksi riittävää selvitystä kalakannan tilasta ja kalataloudellisista olosuhteista eikä kalastuslain 1 :n mukaisia tavoitteita ollut asianmukaisesti otettu huomioon. Myöskään päätöksen taloudellisia vaikutuksia ei ollut riittävästi selvitetty, ottaen huomioon, että päätös koski ilman siirtymäaikaa jo käytössä olevia pyydyksiä. Asiassa oli myös kysymys siitä, voidaanko pyydysrajoituksista määrätä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa vai tulisiko niistä antaa erillinen päätös. KHO:n kannan mukaan käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määrätyt rajoitukset tulevat sellaisenaan voimaan ilman erillistä päätöstä. d) Kalastusalueen myöntämät ammattikalastusluvat ja rajoitusmääräykset Kalastusalueen harkintavaltaa ammattikalastukseen myönnettävien troolilupien osalta on linjattu esimerkiksi valituslautakunnan päätöksissä (271/4/95, 29374/96) ja KHO:n päätöksessä 2515/3/97. Tapauksissa on ollut kyse kalastajan valituksista kielteiseen lupapäätökseen. Päätösten mukaan kalastuslupaa myönnettäessä tulee ottaa huomioon kalastuslain 1 :n mukaiset tavoitteet ja mikäli luvanmukaisella kalastuksella ei vaikuteta haitallisesti vesialueen kalakantoihin tulee lupa myöntää. Lupa voidaan evätä, mikäli kalaston tilan voidaan tehokkaan troolin vuoksi osoittaa vaarantuvan. Merkitystä tulee antaa myös sille, onko kalastajalle mahdollisesti myönnetty alueelle muita esim. verkkolupia ja onko hän ylipäätään ammattikalastaja. Päätöksessään 845/3/99 KHO on ottanut kantaa siihen, voiko kalastaja valittaa toisen kalastajan saamasta luvasta. Päätöksen mukaan (3-2) kalastajalla on oikeus valittaa toisen kalastajan saamasta luvasta, joka hallintolainkäyttölain 6 :n 1 momentin mukaisesti välittömästi vaikuttaa hänen etuunsa. Kalastusalueen oikeutta antaa kalastuslain 32 :n ja 37 :n mukaisia pyydysten käyttöä koskevia rajoitusmääräyksiä on käsitelty esimerkiksi maaseutuelinkeinojen valituslautakunnan päätöksissä (191/4/95, 200/4/95, 284/4/95) ja KHO:n päätöksessä 260/5/96. Päätöksissä on ollut kyse kalastusalueiden tekemistä trooli-, nuotta- ja rysäkalastusta koskevista rajoituspäätöksistä. Päätöksistä valittivat ammattikalastajat, joiden mukaan rajoitukset vaikeuttavat perusteettomasti ammattikalastuksen harjoittamista. Lautakunnan ja KHO:n päätösten mukaan pyyntirajoituksia voidaan määrätä, mikäli kalakantojen voidaan osoittaa kyseisellä alueella olevan erityisen säätelyn tarpeessa. Rajoitusten tulee lisäksi kohdentua tasapuolisesti kaikkiin kalastajaryhmiin ja niiden tulee olla määräaikaisia. Muussa tapauksessa rajoitukset tulee kumota Käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisukäytäntöä Kalastuslain 48 :n 1 momentin mukaan kalastuskunnan tulee, jollei jokin asia kuulu kalastusaluehallinnon alaan tai viranomaisen käsiteltäviin, järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen tai kalakannan hoito, ottamalla huomioon, mitä 1 ja 2 :ssä ja tässä laissa muutoin on säädetty. Korkeimman oikeuden tuomion 1988:96 mukaan kalastuskunnan toimivalta ei ole sidottu erityisiin edellytyksiin, toisin kuin kalastusalueen ja viranomaisten toimivalta (vrt. KalL 32, 37 ) Yleistoimivaltansa puitteissa kalastuskunnat (osakaskunnat) ovat tehneet päätöksiä muun muassa pyydysten käyttökielloista tai kalastusoikeuden jakamisesta muun kuin vesialueosuuden mukaan. Näistä päätöksistä on valitettu käräjäoikeuteen, syynä ammattikalastuksen edellytysten perusteeton vaikeuttaminen tai osakkaiden kalastusoikeuden loukkaus. 12

13 a) Pyydysten käyttörajoitukset Suonenjoen kihlakunnan oikeuden (92/84) ja Itä-Suomen hovioikeuden ( 92/805) tuomioissa oli kyse ammattikalastukseen vaikuttavasta troolauskiellosta kalastuskunnan vesialueella. Osakaskunta oli päättänyt kieltää troolauksen vedoten huonoon muikkukantaan. Käräjäoikeus vahvisti osakaskunnan troolauskiellon ja piti osakaskunnan kokemusperäistä tietoa muikkukannan tilasta riittävänä näyttönä kiellolle. Hovioikeus kumosi troolauskiellon, koska osakaskunnalla ei ollut päätöksensä tueksi esittää muikkukannan tilasta eikä troolauksen vaikutuksista muikkukantaan luotettavia tutkimustuloksia. Osakaskunta ei ollut selvittänyt, että kalastuslain 1 :n mukaisten tavoitteiden saavuttaminen olisi edellyttänyt troolikalastuksen kieltämistä vesialueella. Rovaniemen kihlakunnan oikeuden (1991/454) ja Rovaniemen hovioikeuden (92/63) tuomioissa oli kyse ammattikalastukseen vaikuttavasta osa-aikaisesta nuottauskiellosta osakaskunnan vesialueella. Nuottauskieltoa perusteltiin sillä, että kalakanta ei kestä ympärivuotista nuottausta ja kielto on perusteltua kalakantojen säilyttämiseksi. Kihlakunnan oikeus ja hovioikeus kumosivat nuottauskiellon muun muassa vastakkaisiin todistajalausuntoihin ja saalistilastoihin perustuen. Osakaskunta ei ollut näyttänyt, että kalastuslain 1 :n mukaiset tavoitteet olisivat puoltaneet nuottauskiellon määräämistä. Merkitystä oli myös sillä, että sen osakkaan, johon nuottauskielto käytännössä kohdistui, kalastuksen ei ollut näytetty aiheuttaneen haittaa vesialueen muikkukannoille. Samaan tulokseen tuli Rovaniemen kihlakunnan oikeus tuomiossaan (93/447). Nuottauskielto kumottiin, koska kalastuslain 1 :n mukaisia perusteita kiellolle ei ollut esitetty. Lisäksi nuottauskielto olisi ollut osakkaiden edun vastainen, koska parempaan lopputulokseen olisi voitu päästä rajoittamalla yleisesti osakkaiden kalastusoikeutta tai kieltämällä ulkopuolisten kalastus. Kuusamon käräjäoikeuden tuomiossa (L 04/308,343,357 ja 363) oli kyse verkko- ja talvinuottauksen sovittamisesta osakaskunnan vesialueella. Vuorovuosin vesialueella sijaitseva syvänne oli joko nuottaus tai verkkokalastuskiellossa tiettyjen rajalinjojen mukaisesti. Päätöksen mukaan järjestelyllä haluttiin turvata verkkokalastus myös nuottauskelpoisissa syvänteissä Osakaskunnan osakkaina toimivat kalastajat pitivät rajoituksia kalastuslain 1 :n vastaisina. Rajoitus oli myös voimassa olevan käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden vastainen. Käräjäoikeus kumosi osakaskunnan päätöksen. Käytännössä päätös merkitsi nuottauksen huomattavaa vaikeutumista, mitä voitiin pitää kalastuslain 1 :n mukaisten tavoitteiden vastaisena, ottaen huomioon, että verkkokalastus kyseessä olevalla alueella oli vähäistä. Päätöstä ei voitu perustella myöskään eri kalastusmuotoja turvaavalla osakkaiden yhdenvertaisuusperiaatteella, koska verkkokalastusta voitiin harjoittaa muuallakin osakaskunnan vesialueella. Käyttö- ja hoitosuunnitelman suosituksilla ei ollut asiassa merkitystä. b) Kalastusoikeuden jakaminen ja rajoittaminen Osakkaiden kalastusoikeuden rajoittamisesta oli kyse Rovaniemen käräjäoikeuden tuomiossa (1996/2811) ja Rovaniemen hovioikeuden tuomiossa (96/358). Osakaskunta oli päätöksellään rajoittanut osakkaiden kalastusoikeutta 1 loukku/osakas muikkukannan romahtamisen vuoksi. Osakas kiisti päätöksen kalataloudellisen perusteen ja väitti lisäksi päätöksen loukkaavan osakkaiden yhdenvertaisuutta, koska hänen oikeuttaan valita pyyntitapa oli perusteettomasti rajoitettu. Käräjäoikeus kumosi osakaskunnan päätöksen ensinnäkin, koska osakaskunta ei ollut näyttänyt rajoitukselle kalataloudellista perustetta. Päätös oli myös vastoin käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteita. Lisäksi osakaskunnan päätös oli vastoin osakkaita koskevaa yhdenvertaisuusperiaatetta. Osakkaiden kalastusoikeutta voitiin rajoittaa vain pyydysyksiköintiin ei pyyntitapaan perustuen. 13

14 Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion. Hovioikeus arvioi näytön perusteella, että kalataloudellinen peruste rajoitukselle vastoin käyttö- ja hoitosuunnitelman suositusta oli olemassa. Lisäksi kalastuslain 62 :n mukaan osakaskunnalla on oikeus rajoittaa osakkaidensa kalastusta päätöksen mukaisesti, 1 loukku/osakas. Jämsän käräjäoikeuden tuomiossa (03/442) ja Vaasan hovioikeuden tuomiossa (04/17) oli kyse osakaskunnan päätöksistä jotka koskivat kalastuslupien myyntiä erikseen tietyille vesialueille, pyydysmerkkien rajoittamisesta osakasta kohden ( enintään 20 tai 5 merkkiä/osakas), valtuutuksesta hoitokunnalle myöntää ammattikalastusluvat sekä troolauskiellosta osakaskunnan vesialueella. Metsähallitus ja sen puhevaltaa käyttävä ammattikalastaja valittivat osakaskunnan päätöksistä, koske ne olivat valittajien mielestä kalastuslain 1 :n, 2 :n, 61 :n ja yhteisaluelain 28 :n ja 28 a :n mukaisen osakkaita koskevan yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisia. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Tietyille vesialueille erikseen myytävät luvat eivät koskeneet osakaslupia, joten määräys ei loukannut osakkaiden oikeutta. Kalastuslain 62 :n nojalla osakaskunnalla oli oikeus päättää pyydysyksiköinnistä muutoinkin kuin vesialueosuuden perusteella, kunhan kalastuslain 1 :n mukaiset tavoitteet otetaan huomioon. Määräys yksiköiden rajoittamisesta ei estänyt minkään luvallisen pyydyksen käyttämistä, koska sääntöjen mukaan ammattikalastuskiintiöstä osakkailla oli mahdollisuus lunastaa muun muassa troolaukseen käytettäviä yksiköitä. Hoitokunnan ammattikalastusluvissa oli kyse tosiasiallisesti päätösten valmistelusta. Troolauskiellolle osakaskunta pystyi näyttämään pitävät kalataloudelliset perusteet, erityisesti tuli ottaa huomioon kalakannan säätelyä koskeva varovaisuusperiaate. Vaasan hovioikeus piti käräjäoikeuden päätöksen muilta osin voimassa, mutta kumosi osakaskunnan päätöksen hoitokunnan myöntämien ammattikalastuslupien osalta yhteisaluelain 7 :n ja 19 :n vastaisena. Tuomioissaan (02/717 ja 03/638) Jämsän käräjäoikeus päätyi toiselle kannalle. Määräys, jolla osakaskunta rajoitti vesialueosuudesta poikkeavasti osakkaille myönnettävien pyydysyksiköiden määrää oli kalastuslain ja osakaskuntien sääntöjen vastaista ja loukkasi osakkaan oikeutta, vaikka sääntöjen mukaan osakkailla oli mahdollisuus lunastaa yksiköitä myös ammattikalastuskiintiöstä. Osakaskunnan päätöksessä oli kysymys osakkaan oikeuksien rajoittamisesta. Osakkaan oikeutta rajoittavan päätöksen arvioinnissa ei ole merkitystä sillä, että kantajalla olisi ollut mahdollisuus hakea lupa myös em. kiintiöstä. Rajoituksilla ei lisäksi ollut kalataloudellisia perusteita. Asiaan liittyi myös kysymys moiteoikeudesta osakaskunnan päätöksiin. Vaasan hovioikeus otti kantaa tuomiossaan (03/131) osakaskunnan päätöksiä koskevaan moiteoikeuteen. Edellä mainituissa Jämsän käräjäoikeudessa käsitellyissä jutuissa kantajan puhevaltaa käytti kalastaja, jolla oli vesialueen omistajan, Metsähallituksen kanssa vesialueen käyttöoikeussopimus, joka oikeutti kalastukseen sopimuksen mukaisella vesialueella. Lisäksi kalastaja sai käyttää sopimuksen mukaan Metsähallituksen puhevaltaa osakaskunnan kokouksessa. Vaasan hovioikeuden tuomion mukaan kalastajalla voitiin katsoa olevan asiassa puhevalta. Täysin päinvastaiseen ratkaisuun päätyi korkein hallinto-oikeus päätöksessään (3702/1/06). Kalastajalla ei voitu katsoa olevan em. sopimuksen perusteella puhevaltaa, koska kyse ei ollut kalastuslain 17 a :n mukaisesta, maanvuokralain 5 luvussa säädetyllä tavalla tehdystä vuokrasopimuksesta, vaan kalastuslain 18 :n mukaisesta luvasta. Tällaisella luvalla ei voida perustaa luvan saajalle laissa säädettyä laajempaa oikeutta puhevallan käyttämiseen osakaskunnan asioissa. 14

15 2.6. Kirjallisuutta Suomen Kalastuslehti Hemnell, Kurt. Lakimies vastaa. Suomen Kalastuslehti 7/ Vastaus kysymykseen mitä tarkoitetaan sallimisella, kalastusoikeuden luovutuksella ja vuokraamisella ja mikä on näiden käsitteiden ero kalastuslain mukaan. Pelkonen, Johannes. Kalastusoikeuden vuokrauksesta ammattimaiseen kalastukseen ja vuokran suuruudesta. Suomen Kalastuslehti 6/ Kalastuslain tulkintaa ja käytännön soveltamista vuokraamista koskien Pelkonen, Johannes. Vesialueen vuokramäärä aleni kohtuulliseksi. Suomen Kalastuslehti 8/ Oikeustapaus vesialueen aikaisemman vuokraajan oikeudesta jatkaa vuokraamista kohtuuhinnalla Minkkinen, Otto. Ammattikalastuslupia kehitettävä. Suomen Kalastuslehti 5/ Pohdintaa kalastusaluekohtaisen ammattikalastusluvan perusteista Yhdeksän mallia ammattikalastusluvaksi. Suomen Kalastuslehti 7/ Ammattikalastuksen toimilupatyöryhmän muistion referointi Ylitalo, Antti. Oulujärven ammattikalastus elää troolauksen varassa. Suomen Kalastuslehti 4/ Oulujärven ammattikalastuksen esittely Mononen. Jarmo. Kalastusoikeuden luovutus. Suomen Kalastuslehti 3/ Luovutuksen periaatteiden esittely Muu kirjallisuus Sipponen, Matti The Finnish Inland Fisheries System. - Sisävesien kalatalousjärjestelmän esittely ja erityisesti yksityisen kalavesien omistuksen vaikutusten pohdintaa 3. Käytössä olevia lupajärjestelmiä 3.1. Säkylän Pyhäjärvi Yleistä Säkylän pyhäjärvi sijaitsee Lounais-Suomessa Säkylän, Euran ja Yläneen kuntien alueella. Se on lounaisen Suomen suurin järvi. Järven pinta-ala on 154 neliökilometriä, saarettoman järvenselän pituus on noin 25 km. Ammattikalastusta koskevaan kalastuslupajärjestelmään kuuluu keskeisesti kalastusalueen selvittelysopimuksin saamilla oikeuksilla tekemä ammattimaista nuotta- ja rysäpyyntiä koskeva kalastusoikeuksien myöntäminen. Näillä kalastuslain 64 :n mukaisilla sopimuksilla osakaskunnat, yksityiset vesialueiden omistajat ja puolustusministeriö ovat luovuttaneet kalastusalueen päätettäväksi kalastuksen järjestämisen, (osakaskuntien tekemää ns. lottien vuokrausta lukuun ottamatta) lupamaksujen keräyksen sekä kalavesien hoidon ja valvonnan. Ammattikalastuksen lupajärjestelmään kuuluu eräin osin myös osakaskuntien harjoittama ns. lottien vuokraaminen, sillä ammattimaiseen kalastuk- 15

16 seen tarkoitetuilla rysillä saa kalastaa vain lottien sisällä. Esimerkki tällaisesta vuokrasopimuksesta on liitteenä. Järjestelmää voisi karkeasti kuvata vyöhykkeinä siten, että järven rantavyöhyke jakautuu vuokrattaviin vesipalstoihin eli niin sanottuihin lotteihin, joiden vuokraamisesta päättävät osakaskunnat viiden vuoden välein. Ulommat vedet jakautuvat sitten erillisiksi verkko- ja nuottakalastusalueiksi. Verkkokalastusta voi harjoittaa nuottakalastusalueella nuottamiesten suostumuksella. Kalastuksen järjestäminen kalastusalueen toimesta Vuonna 2007 Pyhäjärven kalastusalue teki seuraavanlaisia ammattimaista kalastusta koskevia toimintasuunnitelmaansa sisällytettyjä päätöksiä - Kalastuslupamaksut Rysämaksu on 50 siika- ja muikkurysältä/vuosi. Nuottamaksu on 600 nuottakunnalta. Kesänuottaluvan myöntää hakemuksesta kalastusalueen hallitus ja määrää lupamaksun. - Rysäkalastus Siika- ja muikkurysät Rysän suurin sallittu pyyntikorkeus on 6 metriä ja siikarysän pienin solmuväli 25 mm. Rysät on laskettava vuokrattujen lottien rajojen sisäpuolelle. Ammattikalastajalle tämä merkitsee sitä, että hän voi vapaasti laskea rysän itse vuokraamaansa ja hallitsemaansa lottiin, mutta jos rysä halutaan sijoittaa toisen lottiin, on siihen saatava kirjallinen lupa. Syksyn kutupyyntiin rysälupia voidaan myöntää kolmelle muikku- ja yhdelle siikarysälle. Näiden osalta anomukset kalastusalueen hallitukselle on jätettävä sen ilmoittamana määräaikana. Kesäkuukausien rysämäärää ei ole rajoitettu. Siikarysien käyttöön sisältyy ehto, jossa kalastaja sitoutuu luovuttamaan siikasaalista saatavan mädin edelleen kalanviljelytarkoituksiin. Haudonnasta kuoriutuvat poikaset istutetaan Pyhäjärveen. Rysämaksu on 50,00 e/kpl/vuosi joka maksetaan oma-aloitteisesti kalastusalueen pankkitilille laskettujen rysien kappalemäärän mukaisesti. Muikkurysiä oli vuonna 2006 käytössä 99 kpl. Muikkua on viime vuosina alettu perinteisen syyskauden lisäksi pyydystämään myös keväällä. Siikarysiä oli vuoden 2006 syksyllä käytössä 24 kpl. - Nuottakalastus Pyhäjärvellä harjoitetaan ammattimaisesti vain talvinuottakalastusta. Nuottakalastus keskittyy järven keskellä olevan syvänteen liepeille. Nuottakuntien määrä on viimevuosina pysynyt neljänä. Nuottamaksu on 600 nuottakunnalta. Avovesikaudella on mahdollista harjoittaa nuottausta. Kesänuottaluvan myöntää hakemuksesta kalastusalueen hallitus ja määrittää sille hinnan. Kalastusalue on eriyttänyt talvisen verkko- ja nuottapyynnin toisistaan päättämällä alueellisesta nuottakalastuskiellosta. Kieltoalue on tarkoitettu verkkokalastusalueeksi talvella. Verkkokalastus on sallittu myös järven selällä sellaisilla alueilla, joissa se voi tapahtua nuottakalastusta häiritsemättä. Tämän johdosta verkkomiehiä kehotetaan sopimaan näistä verkkokalastusalueista nuottakuntien kanssa. Osakaskuntien vuokraamat lotit Osakaskunnat ovat jakaneet ranta vetensä pääsääntöisesti 700 metrin päähän asti ( paitsi milloin toisen lotin raja, kalaväylä tai rannan muoto ei tätä salli) rannasta rajoiltaan määrätyiksi loteiksi. 16

17 Lotit vuokrataan viiden vuoden välein osakaskunnan toimesta järjestettävässä huutokaupassa. Lotin itselleen huutanut on voinut joutua maksamaan ensimmäisestä vuokrakaudestaan jopa 500 euroa. Toiseen vuokrakauteen vuokramiehellä on etuoikeus, jolloin hinta ei enää määräydykään huutokauppahintana, vaan vuokrahinta syntyy osakaskunnan päätöksellä. Tavallisesti hinta on tuolloin euroa vuokrakaudelta. Vuokraoikeutta ei voi siirtää toiselle. Jos vuokramies kuolee, voi osakaskunta, harkintansa mukaan vuokrata lotin toiselle sen vuokrakauden loppuun saakka. Tämän jälkeen lotti huutokaupataan tavanomaisesti, eikä tässä tapauksessa vuokramiehelle ole syntynyt etuoikeutta vuokraamiseen. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen tarkastella lottijärjestelmää niiden ammattikalastusta koskevia yhteyksiä laajemmin, mutta mainittakoon että vuokraoikeudella kalastavan tulee noudattaa mitä kalastuslaki ja asetus sekä vesialueen osakaskunta ja kalastusalue määräävät. Vuokraoikeutta voidaan siten tarkemmin säädellä niin kalastusalueen kuin osakaskunnankin tekemin vuotuisin päätöksin. Lisäksi sopimuksessa todetaan: Vuokratulla alueella on sallittava harjoittaa uintia sekä kalastusta ongella uistimella ja pilkillä. Rannan omistajan on sallittava lisäksi kalastaa kahdella rautalankakatiskalla Katiskalla kalastajat velvoitetaan sopimaan katiskan paikasta vuokraajan kanssa. 3.2 Etelä-Päijänne Yleistä Päijänteen eteläisimmät osat kuuluvat Etelä-Päijänteen kalastusalueeseen. Ammattikalastuksen kannalta Etelä-Päijänteen alueella vaikuttavat myös Sysmän ja Kuhmoisten kalastusalueet. Päijänne toimii Kymijoen vesistön keskusjärvenä ja pääkaupunkiseudun vesivarastona. Ammattikalastuksen järjestäminen Etelä-Päijänteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa ammattikalastuslupien myynti ajateltiin toteuttaa tehtävien siirrolla osakaskunnilta ja yksityisiltä vedenomistajilta kalastusalueille. Siirto oli tarkoitus toteuttaa selvittelysopimuksella. Kalastusalue pyrki edelleen kehittämään laajaalaisia ammattikalastuslupia, jotka myöntäisi kalastusalueen valtuuskunta hallituksen esityksen pohjalta. Troolaukseen soveltuvat alueet merkittiin kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman liitteisiin. Näihin kuuluu sekä yleisvettä että yksityisiä vesialueita. Käytännössä suunnitelmat ammattikalastuksen järjestämiseen kalastusalueen kautta ovat jääneet toteutumatta ja ammattikalastus Etelä-Päijänteellä on perustunut ammattikalastajien hankkimiin yleisveden lupiin sekä suoraan osakaskunnilta hankittuihin lupiin. Yleisveden luvat (6 troolikuntaa) myöntää kolmen kalastusalueen ja TE-keskuksen muodostama yleisvesitoimikunta. Järjestelmä on ammattikalastajilta saatujen tietojen (Veli Heinonen, suullinen tieto) mukaan kuitenkin toiminut hyvin. Pyydysten yksiköinnin yhtenäistämiseksi kalastusalue esitti käyttö- ja hoitosuunnitelmassa kaikkia alueensa osakaskuntia ottamaan käyttöön yhtenäisen yksiköinnin, missä ammattikalastuspyydyksistä trooli vastaa 40 yksikköä, nuotta 20 yksikköä ja verkot ja rysät 1-2 yksikköä pyydyksen koosta riippuen. Pyydysyksiköinti on toteutunut käytännössä siten, että trooli yleisvedellä vastaa 80 yksikköä. Sama määrä on sovittu käyttöön myös yksityisvesillä. Kesänuotta vastaa 20 pyyntiyksikköä ja talvinuotta 30 yksikköä. Yksiköiden hinta vaihtelee osakaskunnasta riippuen 1-3 euron välillä. 17

18 Etelä-Päijänteen alueella kalastusolojen järjestämistapa voi jatkossa muuttua kolmen kalastusalueen: Sysmän, Kuhmoisen ja Etelä-Päijänteen yhdistyessä Pohjois-Päijänne Yhteenveto Pohjois-Päijänteellä ammattikalastuksen lupien saanti on järjestetty osakaskuntien myymien troolija rysälupien avulla. Alueella toimii 22 järjestäytynyttä osakaskuntaa, jotka myönsivät vuonna 2006 yhteensä kuusi troolilupaa sekä kahdeksan rysälupaa luvun puolivälissä muikunkalastus on kannan alenemisen seurauksena vähentynyt ja troolisaalissa siian merkitys on noussut muikkua korkeammaksi. Pohjois-Päijänteellä Kalastusaluekohtaisen ammattikalastusluvan kehittely käynnistettiin vuonna 2001, mutta järjestelmää ei ole vielä saatu rakennettua. Kalastusalueen päämääränä on, kuten sen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu luoda soveltamiskelpoinen malli ammattikalastusluvaksi ja sen siirtäminen osakkailta kalastusaluetasolle. Toteutuessaan ammattikalastuslupajärjestelmä nivoutuisi osaksi käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Troolikalastus, nuottaus ja rysäkalastus Pohjois-Päijänteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa tehdään mm. seuraavanlaisia ammattikalastusta koskevia linjauksia: Ammattikalastuksen perusedellytys on kulloinkin käytettävään kalastusmuotoon soveltuvan kalastusoikeuden käyttöön saaminen. Osakaskuntien hallitsemien kalavesien pirstoutuneisuus ja ammattikalastuksen kannalta tarkoituksenmukaisten yhtenäisten vesialueiden kalastusoikeuden saannin vaikeus mainitaan useimmin sisävesien ammattikalastusta vaikeuttavana tekijänä. Kalastajat ovat pahimmassa tapauksessa joutuneet anomaan luvat vuosittain useilta eri osakaskunnilta, jolloin oman elinkeinon kehittäminen ja pitkän tähtäimen suunnittelu on ollut vaikeaa. Troolilupien myöntämisessä pyritään koko kalastusaluetta koskevaan järjestelmään. Muille pyydyksille luvat myöntää osakaskunta kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman ja omien sääntöjensä mukaisesti. Troolauskelpoisen alueen pinta-alaksi on määritetty yhteensä noin 107 km2. Troolaus ja troolauskalusto ovat kehittyneet ja muuttuneet viime vuosien aikana. Troolausalueet tulee määritellä uudelleen yhteistyössä ammattikalastajien kanssa. Koska lyhytaikaiset trooliluvat eivät aina motivoi kalastajia ottamaan huomioon kalakannan kestävää käyttöä, pääperiaatteena tulisi olla, että ainakin osan trooliluvista tulisi olla useavuotisia. Lupakausi tulisi olla vähintään viisi vuotta. Näiden lupien lisäksi voidaan alueelle myöntää lyhytaikaisia lupia riippuen muikku- ja siikakantojen tilasta. Lyhytaikaiset luvat voisivat olla yhden vuoden mittaisia, ja niistä päätetään erikseen joka vuosi. Kalastusalue ja ammattikalastajat yhdessä määrittelevät saalistason (kg/pyyntiponnistus), jolloin troolikalastusta rajoitetaan. Suosituksen voi antaa työryhmä, joka kehittää ammattikalastuslupaa. 18

19 3.4 Oulujärvi Oulujärvi sijaitsee läntisessä Kainuussa Kajaanin, Paltamon ja Vaalan kuntien alueella. Oulujärvi on Suomen neljänneksi suurin järvi ja sen pinta-ala on 928 neliökilometriä. Oulujärvellä ammattikalastus on lähinnä troolikalastusta joka keskittyy järven yleisveden alueelle. Troolauslupia myönnettiin kalastusalueen toimesta vuonna kappaletta. Oulujärven troolaus on 2000-luvulla keskittynyt entistä selvemmin syyspyyntiin. Mädin erotusmahdollisuus syksyllä pyydetyistä muikuista on parantanut troolauksen kannattavuutta. Osakaskuntien toimesta on myönnetty myös muutamia vuosittaisia troolauslupia. Kuhakannan voimistumisen myötä ammattimainen verkkokalastus on lisääntynyt. Rysäkalastusta harjoitetaan osakaskuntien vesialueilla. Kalastuslain mukaan, niin sanottua kuntalaisen koukkukalastusoikeutta lukuun ottamatta kalastuksesta yleisvedessä päättää kalastusalue. Päätöstä tehtäessä sen on otettava erityisesti huomioon ammattikalastajien tarpeet. Kalastusalue saa periä kalastuksesta kohtuullisen maksun. Kalastusalue saa käyttää maksuina kertyvät varat kalakannan hoitoon siinä vesistössä, jossa yleinen vesialue sijaitsee. Kalastusalue on linjannut ammattikalastusta koskevat periaatteensa käyttö- ja hoitosuunnitelman kappaleessaan 9.2. Troolikalastus, seuraavasti: Ammattimaisen kalastuksen harjoittamismahdollisuudet tulee turvata. Yleisvesialueen kalastuslupia myönnettäessä tulee ammattimaisen kalastuksen tarpeet huomioida ensisijaisesti, erityisesti tulee huolehtia troolikalastuksen järkevästä harjoittamisesta. Saalistietojen toimittaminen Kainuun TEkeskuksen kalatalousyksikölle kuuluu troolausluvan ehtoihin. Troolikalastusluvat yleisvesialueelle myöntää kalastusalue. Sopiva lupajakson pituus on aikaisemminkin käytetty 5 vuotta. Lupajakson pituutta voidaan kuitenkin kalastusalueen päätöksellä muuttaa, mikäli mm. KL 1 :n toteutuminen sitä vaatii. Troolilupien myöntämisehdot tulee päättää kalastusalueen yleisessä kokouksessa, tarkoituksenmukaista on pitää troolaus pelkästään ammattikalastajien toimintana. Kalastusalueen hallitukselle tulee antaa valtuutus lupaehtojen täsmentämiseen kesken lupakauden, samoin kuin myös luvan peruuttamiseen, mikäli lupaehtoja ei noudateta. Troolikalastuslupien sopivana määrä yleisvesialueelle voidaan aikaisempien kokemusten perusteella pitää enintään kahdeksaa trooliyksikköä. Lupamäärää voidaan kuitenkin kalastusalueen päätöksellä pienentää mikäli muutokselle on kalataloudellisia perusteita. Osakaskunnat voivat lisäksi myöntää Oulujärvellä sijaitseville vesialueilleen tarvittaessa troolikalastuslupia niille troolikalastajille, joilla on lupa yleisvesialueelle. Ennen luvan myöntämistä osakaskuntia suositellaan kuulemaan asiasta kalastusaluetta. Oulujärven ulkopuolisille kalastusalueen vesialueille troolilupia ei suositella myönnettäväksi Koitere Koitereen kalastusalueen sopimuspohjaiset oikeudet Pohjois-Karjalassa Koitereella, osakaskunnat ovat sopimuksin luovuttaneet oikeuden kalastuksen järjestelypäätösten tekemiseen kalastusalueelle. Sopiminen perustuu sopimusoikeuteen. Sopimusten kesto on 25 vuotta ja sisällöltään ne ovat hyvin laajoja, joten osakaskunnille jää käytännössä jäljelle ainoastaan minimimäärä lakisääteisiä järjestäytyneen osakaskunnan tehtäviä. Ammattikalastusluvat (nuottaluvat sekä yli 30 yksikköä verkkopyyntiin lunastavat ruokakunnat) myy puheenjohtaja tai 19

20 isännöitsijä. Nuottaluvat myydään erillisinä lupina eikä niille jaeta yksikkömerkkejä: < 7 m nuotta 50 /vuosi ja > 7 m nuotta 75 /vuosi. Pyydysyksikön hinta on 3 euroa. Koitereelle on myönnetty vuodelle 2007 yksi nuottalupa ja ammattikalastusta verkoilla harjoittaa kolme kalastajaa. Osa-aikaisia ammattimaisesti kalastavia on jonkun verran. Kalastajien tyytyväisyys kalastusalueen tekemään kalastuksenohjailuun RKTL:n Kyselytutkimuksessa 2004 ( Kala- ja riistaraportteja nro 359) kalastavilta kysyttiin: Miten kalastusalue ohjailee kalastusta? Vastausvaihtoehtoina olivat: Liian vähän, liikaa, sopivasti. Kysymykseen vastasi 224 kalastajaa. Edellisessä vuoden 2002 kalastusta koskevassa tiedustelussa 81 % vastaajista katsoi ohjauksen sopivaksi, nyt prosenttiluku oli 85.Vuonna % vastaajista katsoi kalastusalueen ohjauksen olevan sopivalla tasolla. Tyytyväisyys kalastusalueen kalastusta koskeviin päätöksiin oli näin ollen edelleen lisääntynyt. Kysely tehtiin siis kaikkien kalastajaryhmien edustajille. Koitereen ammattikalastuslupa vuonna 2007 Taustaa ja tavoitteet Koitereella kalastus on pitkällä aikavälillä muuttumassa mm. aktiivisen ympärivuotisen pyydyskalastuksen vähetessä. Samanaikaisesti vapaa-ajan kalastuksen ja matkailukalastuksen sekä etenkin vapakalastuksen merkitys kasvaa ja elämykset suurissa petokalayksilöissä saavat yhä suuremman merkityksen. Myös ammattimainen pyynti on Koitereella vahvistumassa etenkin verkkopyynnin osalta. Verkkokalastus onkin yhä tärkeämpi osa kuha-, hauki- ja madesaaliin talteenottoa. Ammattikalastusjärjestelmän tavoitteet ovat: a) Huolehtia kestävän kalastuksen toteutumisesta. b) Turvata ammattikalastuksen toimintaedellytykset ja kalakantojen tuoton talteenotto. c) Sovittaa yhteen eri kalastajaryhmien intressit. Kalastusalue on päättänyt seuraavista periaatteista ja menettelytavoista, joilla ammattikalastuksen järjestämistä selkeytetään ja säädellään Koitereella. Vapaa-ajankalastuksen järjestämisestä on päätetty erikseen. Ammattimainen pyynti on tällä asiakirjalla ja kalastusalueen kokouksen hyväksynnällä kirjattu osaksi kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Ammattikalastusluvan lunastaminen Ammattikalastajan määritelmä ja pyydykset - Ammattikalastajana pidetään henkilöä, joka myy saaliinsa tai osan siitä. Kalastusalueen määritelmän mukaan kalastajan tulisi kuulua TE-keskuksen ammattikalastajarekisteriin, jotta hänet voitaisiin kiistatta kirjata ammattikalastajaksi. - Ammattikalastuspyydyksinä pidetään kalastamista yli 30 yksiköllä TAI yli 30 normaaliverkolla kalastamista sekä nuottausta (pl. ns. rantanuottaus pienillä nuotilla), isorysäkalastusta ja troolausta. Luvan lunastaminen - Jokaisen ammattikalastajan tulee lunastaa lupa kalastusalueen puheenjohtajalta tai isännöitsijältä tai heidän valtuuttamaltaan. - Lupien lunastuksen yhteydessä täytetään yhteystietolomake sekä allekirjoitetaan tiedoksi saaduksi lupamääräykset ja säännöt ko. pyyntivuodelle. 20