yhdysside 2013 Salon A-klinikan sateenvarjotiimin yhteisjulkaisu

Transkriptio

1 yhdysside 2013 Salon A-klinikan sateenvarjotiimin yhteisjulkaisu

2 Arjen soturit: Börje, Tequila ja Mart. Yhdysside-lehden kansikuvan eläinhahmoja vuosien varrelta. Kansikuvissa päihdeongelman luonnetta on puettu kuviksi eläinhahmoihin. Myös monen omakohtainen tarina suuresta juhlasta maanpäälliseen helvettiin kulkee syvällä kuvien sieluna ja punaisena lankana. Se tavallinen tarina addiktoitumisesta, irtipääsemisen ja poisoppimisen vaikeudesta on tosi - näissä kuvissa satuna. Kuvien karhu on viinakarhu Börje, muuttanut seudulle kaiketi Turun asemapuistosta, nakkikioskin kulmilta. Börje on tasaisen äkäinen, komenteleva euroopan omistaja, joka saattaa ilmestyä paikalle puun takaa. Vuoden 2013 kansikuvassa Börje on vahvemman voimalla rohmunnut viimeisen EU-kassin itselleen. Kettuneidin nimi on Tequila. Hänen mielialansa vaihtuvat kuin sekunnit kellossa. Kohtaamiset Börjen kanssa ovat moninaisia, mutta Tequila jatkaa edelleen juoksuaan hoitopolulla Tänään hän norkoaa evästä itselleen ja komeille veljilleen, jotka ovat jääneet viisaasti taustalle seuraamaan tilannetta. Kansikuvasta puuttuvat tänä vuonna Mart ja Leevi. Leevi lähti sukuloimaan pohjoiseen ja Mart äkkilähdöllä Amsterdamiin. Hieman taustoista kuitenkin: Virolaishiiri Mart toi aikanaan pirtua seudulle ja kääräisi itselleen hyvät rahat. Miljoonat hupenivat kuitenkin kolikko kolikolta lähikaupan hedelmäpeli-koneeseen. Kaupassa säännöllisesti asioiva Leevi-herra majoitti hiirulaisen kerran luokseen säälistä, nykyisin Mart kuuluu hänen elämäänsä kuin reiät tahkojuustoon. Aluksi iäkästä Leeviä harmitti Martin vierasmaalaisuus ja epämääräinen seksuaalinen suuntautuminen. Ei Leevi mikään rasisti ole, mutta kun tv:ssä puhutaan ja naapurit luovat pitkiä katseita. Leevillä on päihdehistoria, nykyisin sydänvika ja katkokävely. Mart meditoi, joogaa ja haaveilee muutosta Cayman-saarille. Ei se ympäristö, vaan se asenne - ajatus toimii kullakin omalla tavallaan ja elämä soljuu eteenpäin. Toki kaikki tiet vievät Saloon. ~~ agnes ~~ 2

3 Joulukuu 2013 Yhdysside Päätoimittaja: Pentti Rouhiainen Taittaja: Janne Ekola Toimitustiimi: Sari Korpiaho Pertti Lairikko Tiina Rantala Jukka Rojola Agnes Schadewitz Juha-Matti Soon Voitto Suominen Kansikuva: Agnes Schadewitz Lehti kiittää tuesta: Salon A-klinikka 2 Arjen soturit 3 Sisällysluettelo 4 Piirros ja vene 5 Päätoimittajan palsta 6 Runoryhmä x luovaa toimintaa 8 Jukan läksiäiset 9 Retki kasvitieteelliseen 10 Märkä menneisyys 11 Runo: Koivu Kokemuksia Anjalansalosta 14 Yhdistysten tori 15 Ett tämmöne kurss 16 Ilmaisutaidon kurssista 17 Naisten ryhmä Marjut Sampinen Tammitupa 23 Sarjakuva, runot: Janalla ja Valo 24 Rysä: Pentinpäivän pippalot 25 Louhela 26 Asunnottomien yö 27 Nuoren kertomus 28 Vaihtoehdon leiri Naarilassa 29 Rysän tarina 30 Runoryhmän kertomus Seijan tarina 33 Rysä: Kalastusreissu Askaisiin 34 Eduskuntatalo 35 Turun A-klinikka vuodesta Runo: Takamettän hipa 37 Vaihtoehtokesä Kun Paula Jaanan saappaisiin 39 Muistiyhdistys 40 Turun nuorisoasema 41 Turun katko 42 Vertaistuki 43 Luovan ilmaisun ryhmä 44 Elämyksiä taiteesta 45 Taidetta Vilhon kabinetissa 46 Eräät sotilaat Retki Lappiin Ecotekola 51 Muistosivu 52 Sateenvarjotiimi 53 Toimintakeskusten yhteystiedot 3

4 4

5 Päätoimittajan palsta Tämä on vuosien 2012 ja 2013 yhteisnumero. Vuonna 2011 perustettiin vertaistoiminnan ja toimintakeskusten yhteinen ideointitiimi. Nimikin löytyi yllättävältä taholta. Eräs henkilö piirsi fläppitaululle sateenvarjon ja sen alle ryhmässä kirjattiin kaikki esille tulleet ideat ja ehdotukset. Oivallus oli niin hyvä, että tiimin nimeksi sovittiin Sateenvarjotiimi. Huoneessa olleeseen sateenvarjoon kirjoitti jokainen läsnäolija oman nimensä. Lehtiryhmä toimii nyt Sateenvarjotiimin alla, jossa ovat mukana myös muut A-klinikan yksiköt. Uudeksi lehdenkannen tekstiksi sovittiin Salon A-klinikan sateenvarjotiimin yhteisjulkaisu. Tulevaisuus näyttää miksi lehden ulkoasu ja sisältö muotoutuu ja kuinka lukijat ottavat sen vastaan. Jatkuva tuotekehittely on tarpeellinen koska tulevaisuus tuo jatkuvasti lisää uusia haasteita. Yhdysside on jo ilmestynyt niin kauan että voidaan puhua perinteestä. Aktiivisella toiminnalla ja hyvällä yhteistyöllä perinne säilyy tuleville lehden lukijoille mielekkäänä ja laadukkaana. Päätoimittaja ja Pegasos 5

6 Runoryhmä 500 kertaa 18. kesäkuuta 2013, runoryhmä kokoontui 500:nnen kerran. Tilaisuutta juhlisti Turun murteesta tunnettu runoilija Heli Laaksonen. 6

7 500 KERTAA LUOVAA TOIMINTAA Koitti vuosi Ilkka ja Tony sen aikaan saivat, tiistaisen runoryhmän. Siitä se lähti. Porukka innostuneesti mukana. Syntyi kaksi antologiaa, ryhmäläisiltä paljon runoja, jopa runokirjasia. Murre-Helikin kanssamme, runoista iloitsi! Ilmapiiri leppoisa, toisinaan jopa hersyvä! Erään ryhmäläisen sanoin ilmaistuna: "Tämä runoryhmä rentouttaa, vaikkei aina runoja synnykään". Ajassa kaikki muuttui, mutta runo-tiistait jatkuivat Marjutin, Joelin, Jukan, Agnesin ja monen muunkin vetäminä. Viidettäsataa kertaa runoillaan, huh huh! Kahvin ja kakun kera juhlittiin. Nyt herroiksi ja frouviksi! A-klinikkaa ja kaikkia toimessa mukana olleita kiittäen, Salossa Pertti Lairikko Runoryhmästä 7

8 Jukan läksiäiset Jukka Rojolan siirtymistä oloneuvospäiville saatettiin Vaihtoehdossa. Päivän ohjelma oli hyvin lämminhenkinen. Keittiön antimilla Erilaisia puheita Juttuja lahjapöydässä Maestro vauhdissa 8

9 Toimintakeskusten retki Helsinkiin , Kasvitieteellinen puutarha Kaikki olivat sovitulla ajalla paikalla. Ensimmäisessä risteyksessä takapenkki ilmoitti, että täällä on nälkä. Ensipysähdys oli taukopaikalla Haukanpesässä. Happihyppelyn jälkeen jatkoimme matkaa. Suureen Cityyn ja puutarhaan saavuttuamme, ryhmä jaettiin kahtia. Kumpikin sai oman oppaan. Meidän ryhmässä oli joitakin, jotka tiesivät kasveista enemmän kuin esittelijä (hänhän oli vain töissä siellä). Samoin taisi olla toisessakin ryhmässä. Kierroksen loputtua olisimme saaneet ostaa taimia mukaamme. Lihansyöjäkasvin tainta ei kuitenkaan myyty, vaikka olisi haluttu. Varatun ajan puitteissa kerkesimme katsastamaan vain kasvihuoneet. Ulkopuutarhaan olisi aikaa tarvittu pari päivää. Lihansyöjäkasville ei kelvannut kukaan. Emme ehtineet kokeilla, pitikö oppaan puhe paikkansa, että ison lumpeenlehti kantaa 70 kilon painon. Lounas oli ruokailupaikka Vespassa. Perunamuusia ja jotain ranskalaista kastiketta. Minusta se oli ruskeakastike ja lihaviipaleita. Kelvollista kuitenkin ja vatsa tuli täyteen. Ne, jotka olivat varmoja osaamisestaan kokoontumispaikalle, saivat luvan poistua asioilleen kaupungille. Kotiinlähdön aikaan kaikki olivat paikalla, mutta missä oli bussi? Tulihan se sieltä. Oli vain jäänyt ruuhkaan. Taiteiden yö tapahtuma oli juuri meneillään. Kaikenmoisia esiintyjiä oli joka nurkalla. Turisteja nähtiin Italiasta, Japanista, Amerikasta, Venäjältä, Virosta (osa taisi olla töissä täällä) sekä pieni, 23 hengen ryhmä Salosta. Kotimatkalla poikkesimme Ykköspesässä (Haukanpesä moottoritien toisella puolella) jälleen haukkaamassa raitista ilmaa. Stadissa keli oli mitä mahtavin. Palattuamme Salossa satoi saavista kaatamalla, salamoiden kera. Eikös sitä sanota, että sade peittää jäljet. Hyvä reissu, enemmän vain olisi saanut olla porukkaa. Jupe 9

10 Märkä menneisyys Merimieselämä näytti nuorelle jungmannille sen hyvät ja huonot puolet. Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Otin vastaan kaiken mitä minulle tarjottiin. Maailman kuva laajeni, näyttäen koko elämäkaaren kirjon. Ruusuisen elämän sisällä vaani näkymätön vaaratekijä. Viinaa oli saatavilla kaikkialla minne menin. Uskoin että elämä ilman viinaa on teeskentelyä. Laivalla sai ostaa verovapaata alkoholia, joka oli melkein ilmaista. Rahasta ei ollut kiinni myöskään illanvietto kapakassa. Hintataso oli yleisellä tasolla edullinen palkkaan nähden, jopa joskus suorastaan halpaa. Aluksi käyttö oli kohtuullisella tasolla. Ymmärsin omat rajani juomisessa. Tulin omin jaloin tietoisena tilastani laivalle nukkumaan. Työntekoa juominen ei häirinnyt ja kärsin sisukkaasti kaikki jälkiseuraukset. Juopottelusta tuli elämäntapa, joka hallitsi kaikkea elämässäni. Minusta oli tullut alkoholisti. Vähitellen mukaan tuli ulkoisia tekijöitä, jotka herättivät minut karuun todellisuuteen omasta tilastani. Jälkiseuraukset olivat niin voimakkaat, että usein kipu ylitti sietokyvyn. Jossain vaiheessa minulla oli ainoana ryyppykaverina oma peilikuva. Kurinpidon kiristyminen laivoissa lopetti työmaajuopottelun. Se oli eräs syy työsopimuksen irtisanomiselle. Pahimmassa tapauksessa erotettiin merimiesunionista määrätyksi ajaksi. Ilman liiton jäsenyyttä ei voinut työskennellä merellä laivoissa. Ulkoiset tekijät pysäyttivät arvioimaan oman tilani vakavuuden. En halunnut enää rypeä omassa surkeassa tilassani. Monien hetkittäisten lankeamisten jälkeen totesin: Juokoot tästä lähtien toiset, olen juonut oman osuuteni. Sillä hetkellä alkoi lopullinen raitistumiseni. Olen pysynyt päätöksessäni, enkä edes ajattele paluuta entiseen elämään. Ei täysin raittiin elämän viettäminenkään ole täysin ongelmatonta, mutta se on paremmin hallittavissa. P.R. 10

11 KOIVU Talvella paljaana uinuvana Pimeys, kylmyys öiden hämäryys. Keväällä avaan silmut olen pitkään uinunut Auringon valo lämmittää minut vihdoin herättää. Kesällä kukoistan elämää ylistän Tuuli havisuttaa lehtiäni rakastan elämääni. Syksy saapuu hiljalleen repii lehtiäni jälleen Valmistaudun talveen uuteen uneen. Nyt kuitenkin elän paljaanakin! Tintti 11

12 Asiakkaan näkökulma Anjalansalosta Saavuin Anjalansalon kuntoutusjaksolle kesällä 2013 aikomuksena olla 2 viikkoa intervallijaksolla. Toisella viikolla pidimme suuremman palaverin ja totesimme, että päihteet pyörittivät paljon elämääni edelleen. Vaikka olen ollut pitkiä jaksoja raittiina, retkahduksia on ollut ja sen myötä olen kokenut syyllisyydentunteita ja syvää masennusta. Sovimme, että tällä kertaa sitoudun n. puolen vuoden hoitojaksoon. Tiedän aikaisemmasta kokemuksesta, että aika on ratkaiseva tekijä, jos haluan päästä takaisin raittiuteen. Nyt haluan ottaa kaiken mahdollisen minulle annettavan tuen vastaan, koska en jaksa enää palata juovaan aikaan. Jos jatkaisin juomistani, menettäisin kaiken jo takaisin saavutetun. Tässä haluan kertoa minun kokemukseni tältä jaksolta. Tullessani olin hyvin levoton. Peitin ahdistukseni ja masennukseni jatkuvaan hössötykseen ja touhuamiseen. Minun oli vaikeaa olla oman itseni kanssa ja hyväksyä itseni niin hyvine, kuin huonoine puolineni. Olin tullut hakemaan rauhallisuutta elämääni ja läpikäymään minua painaneita asioita. Minulle Anjalansalo on hyvä paikka kuntoutukselle, koska täältä käsin voin hoitaa asioitani kotona, tavata ystäviäni, käydä kaupungilla ja ulkopuolisissa ryhmissä, sekä harrastuksissa. Voin osallistua yhteisön toimintaan, mutta olla myös omassa huoneessa. Tärkeää on myös läheisteni kanssa viettämäni aika. Oltuani täällä jonkun aikaa, olen ollut lomilla n. 3 päivän ajan säännöllisin aika-ajoin. Olen pitänyt myös päivän lomia. Niistä olen aina voinut sopia henkilökunnan kanssa. Tässä menetelmiä, joita olen käyttänyt kuntoutuksessani: - Heti alussa teimme minulle räätälöidyn kuntoutussuunnitelman omahoitajan kanssa. Sitä tarkennetaan säännöllisin väliajoin. Päätavoitteiksi asetettiin raittius, rauhallisuuden saavuttaminen, liikunnan lisääminen, ryhmissä käynti ja sen elämän rakenteiden luominen, mikä jatkuu kotiuduttuani. - Viikoittaiset keskustelut omahoitajan ja muun henkilökunnan kanssa auttavat tunnistamaan tunnetilojani ja purkamaan niitä. - Sauvakävelyn uudelleen aloittaminen. Muutenkin fyysisen kunnon kohottaminen on tärkeä osa toipumistani. Alan käydä lokakuusta lähtien avantouinnissa ystävieni kanssa. - Koska olen ollut ilman nukahtamis- ja rauhoittavia lääkkeitä puolitoista vuotta, olen käyttänyt muita tarjottuja keinoja rauhoittumiseen. Olen osallistunut akupunktioon, käyttänyt magneetteja sekä katkon puolella sijaitsevaa vibroakustista patjaa. Kuuntelen tuomallani omalla soittimella rauhoittavaa musiikkia ja minulle on annettu ohjeita rentoutusharjoituksiin. - Yhteisöön kuuluviin tehtäviin osallistun sovitusti ( keittiövuoro kerran viikossa, siivoustehtävät, ym. ). Yhteisön vertaistuki on tärkeä asia. Aina löytyy joitakin, joiden kanssa voi jutella. Kaikki on kuitenkin viimekädessä kiinni omasta asenteesta. Arkiaamuisin pidetään aamukokous, jossa sovitaan päivän asiat ja kerran viikossa jaetaan työtehtäviä. Perjantaisin on yhteisökokous, jolloin sovitaan suuremmista asioista. - Lääkärin toimesta mielialalääkkeeni vaihdettiin ja masennukseni on helpottunut. 12

13 - Toin oman läppärini tänne ja sitä kautta voin olla yhteyksissä ystäviini, tehdä kirjallisia juttujani, ym. - Täältä käsin kuljetetaan klinikan ryhmiin. Olen käynyt niissä kaikissa (runoryhmä, naisten ryhmä, vertaistukiryhmä ja juuri alkanut musiikin- ja liikkeen ryhmä). Olen käynyt näissä jo aiemminkin ja tulen käymään jatkossakin. Varsinkin runoryhmä on minun juttuni. Täällä toimii myös jokaviikkoinen keskusteluryhmä, jonka rinnalla olen osallistunut muutaman kerran "luovaan ryhmään". - Käyn klinikan ulkopuolisissa ryhmissä 3-4 kertaa viikossa iltaisin omin kyydein. Koen tämän vertaistuen erittäin tärkeänä kuntoutuksen lisänä, ja tulen jatkamaan tätä kotiuduttuanikin. En pärjää yksin ja vertaistuki antaa voimia ja apua. Tämä on minun henkilökohtainen tapani. - Olen jatkanut käyntejäni klinikan terapeutin luona joka toinen viikko. - Koska käyn monilla tahoilla läpi menneisyyttä ja tunteitani, sain opastusta ja aloitin "Unelmien, toiveiden ja haaveiden kirjan" tekemisen. En ole pitkiin aikoihin uskaltanut ajatella toiveita tulevaisuuteen. Nyt minulla on valoisampi mieli ja koen myös ilontunteita. - Täällä voin myös jatkaa harrastuksiani: lukemista, korujen tekemistä, runojen kirjoittamista, ym. - Olemme tehneet myös erilaisia retkiä ( Veturitalli, kirpparikierroksia, Somerniemen tori, keilailua, uintireissuja kesällä, ym. ). Talossa järjestetään perjantaisin vapaaehtoinen ryhmä ja siitä päätetään aina aiemmin viikolla. Ollaan pelattu mölkkyä, pidetty musiikkiryhmiä, leivottu ja huomenna mennään mm. markkinoille. Nyt suuntaan kohti tulevaa eläen päivä kerrallaan ja ottaen kaiken mahdollisen avun vastaan. Onneksi minua odottaa vielä paljon hyvää edessäpäin ja olen saanut myönteistä ajattelutapaa elämääni. Jo nyt minulle on tapahtunut paljon hyviä asioita. Olen myös rakentanut verkostoa tulevia raskaita hetkiä varten, koska niitä tulee eteen aina normaalissakin elämässä. Miksi pelkäisit muutosta, kantaisit huolta siitä, mikä on otettu pois? Käytä sen sijaan aikasi etsimällä, mitä löytäisit tilalle. Muutos on aina mahdollista. - tuntematon Tintti

14 Kaupungin isännöimä iltatori yhdistyksille Viimeinkin se koitti. Meidän yhdistyksemme: Vaihtoehto - 90, Rinne-Sumppu ja Tammitupa olivat poliittisten yhdistysten välissä. Tilaisuus oli yhdistyksille ilmainen ja tarkoitettu toiminnan esittelyyn. Arton luotsaama pihatiimi oli laittanut teltan kuntoon. Torille sen kuskasi Janna ja pystytti toritiimi. Teltalla päivystivät Arto, Jupe ja Kari Vaihtiksesta sekä Leo Rysästä. Esitteitä oli kaikista toimintakeskuksista. Enempää porukkaa ei olisikaan mahtunut. Koska oli iltatori, porukkaa oli kuin meren mutaa. Myös telttamme anti kelpasi: mehua, piparia ja tietoa. Saimme vuoron perään esitellä toimintaamme kiinnostuneille. Artolle tuli jopa työtilauksia. Pientä iltapalaa grillasimme itsellemme. Pihatiimi näet oli pakannut mukaamme grillin ja pitihän se testata, näin kenttäoloissa. Sinä iltana oli myös Lontoon olympiakisojen miesten keihäänheiton finaali, joten teltta piti viedä myös pois. Torivahti kuitenkin ilmoitti, että kesken kaiken ei lähdetä mihinkään. No, Janna asialle, niin teltta lähti torilta ja nähtiin keihäskisan parhaat palat. Ilma pysyi kuivana torilla koko illan ajan. Pari kertaa tuli musta pilvi viilentämään ilmaa. Olimme varustautuneet kunnolla, joten eipä viileys päässyt haittaamaan. Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille. Jupe 14

15 ETT TÄMMÖNE KURSS Huoneistoss A-klinika, miehhi ja naissi, jännittynein ku rautakanke, valmiin luavan toiminta. Määki itten sinn tälläsin. Vetäjäks säkenöiväks, ohjaajaks taitavaks, kukkase, tärreläise saatti. Mun töytty sano, ett oll temperamenttine valla. Ohjaaja oiva, Karoliina, osas muntki taivutella, kiemuroihi, koukeroihi, tilanteissi koomissi, naurunremahruksi, oikke vere silmi herusiva. Kyll mää sitt rentoutusin, mielen valtas oivallusten maa. Seittemä viikko hupsaht, iha liia ekki men aik! Leikk loppuss, kakk syötti ja kaffet juotti. Mää luovaste pokkasi ja kiiti mielesän, ett tämmöne kurss järjestetti. Lokakuuss 2012, Pertsa Lairikko Salo 15

16 Ilmaisu- ja esiintymistaidon kurssi A-klinikalla Kurssin vetäjäksi saatiin teatteritaiteen ammattilainen, näyttelijä, kouluttaja, sairaalaklovni jne. Karoliina Karo Blom. Meitä kurssilaisia oli 15. Jokainen meistä odotti innokkaana päästä ilmaisemaan itseään, tai ehkä kuitenkin oppimaan ilmaisutaitoa. Vaikka kurssi ei ollut mitenkään salainen, klinikan henkilökunta joutui työskentelemään ihmetellen ja epätietoisena, mitä tuo naurunkäkätys ja melu oikein oli, koska olimme samoissa tiloissa. Kurssi sisälsi mm. äänellistä ja kehollista ilmaisua. Oli luonnollista, että pienempää ja suurempaa mekkalaa kuului ympäristöön. Kurssin aluksi kaikki esittelivät itsensä. Jupe ilmoitti, että hänen laulamisensa on kielletty julkisella paikalla. Vetäjä totesi tämän olevan selkeä haaste, johon täytyy palata ja kielto kumotaan kurssin aikana. Karo teki aluksi meille testin, joka sujui kaikilta kurssilaisilta kiitettävästi. Sen jälkeen hän kätteli jokaisen ja teki omia huomioitaan meistä kurssilaisista. Ei hän kertonut, mitä huomioita. Ehkä oli hyvä, ettemme olisi alkaneet näyttelemään sellaista, mitä emme todellisuudessa olleet. Aika kului kuin siivillä. On naurettu ja vähän itkettykin. Wiss, Poing, Pängleikki on saanut jokaisen nauramaan vedet silmissä lähes hysteerisesti. Leikki, johon koko ajan lisätään uusia elementtejä ja on tosi vaativa, sekä hoksottimien että muistin osalta. Hokema Kani- Kani on soinut päässä koko viikon. Tarinoiden luominen, numeroleikit ja improvisaatiot ovat olleet sekä opettavaisia, että hauskoja. Mokaaminen ryhmässä kuului alusta asti ohjelmistoon ja teki todella hyvää jokaiselle. Ei ole aina helppo töpeksiä porukan nähden, mutta tällaisessa iloisessa ja turvallisessa porukassa sitä on voinut harjoitella. Räjähtävät, hetkessä syntyvät kannustushuudot ja taputukset joka mokan jälkeen, ovat antaneet rohkeutta laittaa itsensä peliin. Karon viesti on ollut: Tarkkailkaa ympäristöä, ihmisiä ja tapahtumia, missä olettekin. Joskus voi käydä niinkin, että jää tuijottamaan jotain ja voi tulla sanomisia ja tilanne kuumeta. Mutta silloin toteamme, että Karo käski. Jupe 16

17 Ajatuksia naistenryhmästä Kotiovi kiinni. Syksyinen sade jäi ulos. Mieli keveänä kuin horsmanhaituva. Miksi? Olen osallistunut Salon seudun A-klinikan keskiviikkoiseen naistenryhmään, Vilhon vintillä. Ensimmäisen kerran kömmin paikalle epäuskoisena tuttavani vanavedessä ja ajattelin joutuvani ompeluseuraan. Meidät vastaanotti kaunis kynttilä. Kahvi odotti, samoin kuin kaksi ohjaajaa, josta toinen on myös sairaanhoitaja. Olemme eri-ikäisiä, jokaisella oma tarina ja tausta. Meitä yhdistää naiseus ja naisen elämänkaari sekä pyrkimys päihteettömään elämään. Miten saimme 2 tuntia kulumaan? Käymme ohjaajan puheen kuulumiskierroksen. Parannamme sekä hyvää että pahaa mieltä. Yksinäiselle, kuten itsekin olen, on terapeuttista kuunnella jokaisen henkilökohtaista tarinaa. Niin vähäpätöistä asiaa ei olekaan, etteikö siitä voisi kertoa. Niinpä kuulemme sairauksista, nukkumisvaikeuksista, liikuntarajoitteisuudesta, lapsista ja lapsenlapsista, ihmisongelmista, onnistuneista ulkomaanmatkoista. Yhdistävä tekijä on luonto ja luonnonrakkaus. Kissat ja koiratkin ovat osa palaveria. Kertoessamme tarinoitamme ja kokemuksiamme keskustelemme myös itsemme kanssa, esim. mietimme uniemme merkitystä. Vertaistemme avulla saamme jaksamista, tasapainoa ja energiaa. Monta kertaa ongelmat ratkeavat itsellään, kun niitä pohtii muiden kanssa. Kaksi tuntia kiireetöntä yhdessäoloa keskellä päivää on luksusaikaa. Jos jostain syystä kokee väsymystä, ei ole velvollisuutta jakaa kokemuksia, saa vain kuunnella. Tiedämme, että elämää ei tarvitse pelätä. Niinpä moni on nyt innostunut tekemään käsitöitä, maalaamaan, painamaan kangasta ja laulamaan. Ryhmässä kukkivat kaikki kukat. Ryhmän tuki tappaa takiaiset ja rikkaruohot. Olemme myötätunnon tiellä toinen toistamme tukien. Kirjoittanut ryhmäläinen 17

18 Missä se Marjut on nykyään töissä? Olen toiminut Salon katkaisuhoito- ja selviämisasemalla palveluohjaajana kaksi vuotta. Työni olen aloittanut kesällä 2007 ohjaajana Salon A-klinikalla Louhela yhteisössä, jossa olin kaksi vuotta. Louhelasta siirryin vertaistuen ohjaajaksi jälleen lukemilla, kahdeksi vuodeksi. Näitä kahden vuoden työperiodeja on siis kertynyt jo kolme ja näyttää siltä, että työvuosia palveluohjaajana tulee enemmän kuin kaksi vuotta. Olen saanut palveluohjaajana toimimisen aikana seuraavanlaisia viestejä ja kommentteja, niin työtovereiden välittäminä kuin suoraan asiakkailta: Mikä ihmeen palveluohjaus? Mitä se palveluohjaus tarkoittaa? Missä se Marjut oikeen on töissä? Mihin se Marjut on kadonnut, kun se ei enää ryhmissä käy? Tässä tulee vastauksia: Toimipisteeni on Salon katkaisuhoitoasemalla ja työnimikkeeni on Palveluohjaaja. Työnkuvaani kuuluu katkaisuhoitoaseman asiakkaiden palveluohjaus sekä Anjalansalon ja Louhelan paikkavarausten hoitaminen. Palveluohjaus on asiakkaan kanssa työskentelemistä, jolloin kartoitetaan yhdessä hänen elämän tilannettaan. Asiakkaan kokonaistilanteeseen kuuluu mm. talous, asuminen, ihmissuhteet, fyysinen ja psyykkinen kunto, päihderiippuvuus, ikä, sosioekonominen asema, asiakkuus muihin hoitotahoihin ja viranomaisiin. Palveluohjaus on aina yksilökohtaista ja asiakaslähtöistä. Palveluohjauksen tarve ja kartoituksen laajuus riippuu asiakkaan tämän hetkisestä tilanteesta sekä tarpeesta. Asiakkaan kanssa yhdessä kartoitetaan tarvittavia palveluja ja palveluohjaajana huolehdin palvelujen hankkimisesta ja yhteensovittamisesta sekä huolehdin, että asiakkaan jatkokuntoutusasiat etenevät suunnitelman mukaisesti katkaisuhoitoaseman jakson aikana. Tärkeimpiä tehtäviä on antaa asiakkaalle ohjausta, tukea ja tietoa selviytymisestä sekä elämänlaadun parantamisen mahdollisuuksista. Tavoitteena on siis asiakkaan elämäntilanteen kohentuminen katkaisuhoitoaseman jakson aikana, joka kantaisi myös hoitojakson jälkeenkin. Palveluohjaus on yksi osa katkaisuhoito- ja selviämisaseman hoitokokonaisuutta. Palveluohjausta toteutetaan yhteistyössä katkaisuhoitoaseman muiden työntekijöiden kanssa. Palveluohjausta tehdään niiden asiakkaiden kanssa, jotka sitä haluavat ja kokevat tarvitsevansa tai asiakkaan muut tekijät sitä edellyttävät. Palveluohjauksen toimintamenetelminä ovat mm. asiakaslähtöinen keskustelu, hoitoneuvottelujen järjestäminen ja toteuttaminen, yhteistyö asiakkaan kotikunnan sosiaalitoimen kanssa, neuvonta, koordinointi, avohuollon tukitoimien kartoittaminen, läheisneuvonpitokeskusteluja asiakkaan ja hänen omaisten kanssa, jatkokuntoutukseen pääsemisen edellytysten kartoitus sekä 18

19 jatkohoitopaikan varaaminen ja olla edellä mainittujen toteutuksen tukija. Palveluohjaustyö on laaja-alaista, sillä Salon katkaisuhoito- ja selviämisasemaa käyttävät hyvin monet kunnat. Asiakkaita tulee katkaisuhoito- ja selviämisasemalle Salon lisäksi mm. Turusta, Kaarinasta, Raisio, Somerolta, Loimaalta, Paimiosta, Sauvosta, Liedosta, Säkylästä, Naantalista, Koskelta, Paraisilta jne. Katkaisuhoito- ja selviämisaseman palvelut ja tuki ovat mahdollisuus muutokseen. Olen useinkin kysynyt katkaisuhoitoaseman asiakkailta seuraavaa: Mitä sinulle tapahtuu jos palaat täysin siihen samaan kuvioon, josta olet tänne tullut ja vielä niin, etkä ole mitään muutosta tehnyt? Vastaukseksi olen saanut: Sehän on ihan selvää, huonostihan siinä käy! Enkä ole vielä tavannut yhtäkään asiakasta, joka olisi ehdoin tahdoin itsensä siihen tilanteeseen saattanut, jossa on silloin kun katkaisuhoito- ja selviämisasemalle tulee. Ihmisen kokonaistilanteeseen voi vaikuttaa myös itsestä riippumattomia tekijöitä, kuten riippuvuus, ihmissuhteet, työllisyys- ja asumistilanne ja terveys. Myös sanonta Paha tulee pyytämättäkin, mutta hyvän eteen pitää tehdä töitä on monen kohdalla hyvin osuvaa. Työssäni parasta on se, ettei niin huonoa tilannetta olekaan, ettei siitä ylöspäin nousta. Marjut Sampinen 19

20 Tammitupa 15v Niin ne vuodet vierivät ja talo vanhenee, mutta onneksi kävijät eivät sammaloidu. Vuosien varrelle on mahtunut monia juttuja, niin iloisia kuin surullisia asioita. Yhdessä olemme kuitenkin kaikesta selvitty. Tammitupa on ollut monelle, kuin toinen koti mihin tulla, nauttia ystävien seurasta, hyvästä ruoasta ja tietyst kaffest ja pullast. Tammitupa avattiin silloisen sosiaalijohtajan Seppo Laitisen leikattua avajaisnauhan. Suurkiitokset myös herroille Tonny Klap ja Hannu Ranta. Molemmat ovat omalla panoksellaan auttaneet Tammitupaa ja mahdollistaneet sen, että toiminta on voinut jatkua jo 15 vuoden ajan. Kiitos kuuluu myös Salon A-klinikalle. Tammituvan yksi voimapilareista on ollut iloinen, aurinkoinen, energinen ja voisi sanoa, että kävijöiden varaäiti, Agnes Schadewitz. Iso kiitos hänelle. Agnes on toiminut tuvalla alkumetreistä lähtien, kuten myös superrouva Seija Kaunisto, joka tuo aina hyvää mieltä tullessaan. Kävijöistä vanhin on Heikki Vienonen, jolle onkin annettu arvonimi Yhdistysneuvos. Tähkävuoren tiloissa sijaitseva Tammitupa on unelma paikalla keskellä Perniötä, kauniiden tammien keskellä. Niistä se nimikin aikoinaan tuli. Tuvalla on myös kiva ja kaunis puutarha, jossa viljellään kasviksia talon omaan käyttöön. Kynttiläkone on myös yksi tulonlähde. Lisäksi puuverstaalla tehdään puutarhakoristeita ja kaikkea kivaa myytäväksi. Myös keittiö loihtii myyjäisiin ja myös tilauksesta kotiin leivonnaisia. Tupalaiset käyvät myös säännöllisesti erilaisilla retkillä ja leireillä. Yhteishenki on tärkeä. Sitä yritetään pitää yllä, sillä olemmehan kuin yhtä perhettä, kuin veljiä ja siskoja. Tammituvan tarkoitus on tukea ja auttaa henkilöitä joilla on esim. päihdeongelmia, ovat yksinäisiä tai työttömiä. Tupa tarjoaa mahdollisuuden lämpimään ruokaan, saunaan, pyykinpesuun, hiustenleikkuuseen jne. Tärkeää on, että tekemistä ja juttuseuraa riittää. Tekemistä on aina ja jokainen antaa oman panoksensa ja tekee sen minkä jaksaa. Tupa on auki arkisin klo 8-14 ja jos kävijät haluavat, myös viikonloppuisin. Tammitupaa on pyritty pitämään ihmisten tietoisuudessa erilaisten tapahtumien kautta, kuten Avoimien ovien päivä, Tipaton taiteiden yö ja 20

21 olemalla mukana myyjäisissä. Aina on voinut poiketa katsomaan ja tutustumaan taloomme ja toimintaamme kahvikupposen ääressä. Nyt me alamme valmistelemaan syntymäpäiviä ja toivomme, että saisimme nauttia monta aamukahvihetkeä ystävien ympäröiminä ja monta naurua nauraen. Kiitos kaikille, jotka olette olleet mukana auttamassa ja kehittämässä Tammitupaa. Muistakaa poiketa aina silloin tällöin moikkaamassa meitä. Onnea vaan siis tammitupalaisille ja itse Tuvalle. On tupa kallis meillä. Sitä rakkaudella ja hellyydellä hoivaamme, jotta paikka armas, kotimme, olisi aina aurinkoinen ja lämmin. Jyrki Heinonen Tammitupa ry:n puheenjohtaja 21

22 Tammitupa muuttaa Lupajan nuorisotalossa istuu keskiviikkoaamuna pöydän ääressä iloinen seurue. Näin alkaa Perniön seudun lehdessä 7.5. julkaistu juttu Tammituvan muutosta vuonna Silloin tehtiin muuttoa Tähkävuoren rakennuksiin. Nyt, yli 16 vuotta myöhemmin, Tammitupa muuttaa takaisin Lupajantie 22:een. Kuuteentoista vuoteen on mahtunut haasteita ja onnistumisia, iloa ja surua, sekä hyvää ruokaa ja seuraa. Tammituvalla on aina saanut maittavaa ruokaa kohtuulliseen hintaan ja kahvin on voinut nauttia päivän lehden kera. Vaikka vuonna 1998 epävarmuus loi varjon kävijöiden ylle, Tammituvan ollessa sulkemisuhan alla, siitä selvittiin puhaltamalla yhteen hiileen. Tammitupalaiset saivat äänensä kuuluviin ja toiminta sai jatkua. Suurena vaikuttimena toiminnan jatkumiselle oli RAY:n toiminta-avustus, jonka avulla turvattiin ohjaajan pesti. Perniön kunta lunasti kynttiläkoneen Andreas Sutiselta tammitupalaisten käyttöön keväällä Tammet vaihtuivat vaahteroihin Tähkävuoressa tulivat tutuiksi Oskari-orava kumppaneineen, puutarhan kurkkuviljelmät, kynttiläpaja, verstastoiminta sekä tammien havina. Kuinka toiminta jatkuisi Lupajantiellä? Kasvimaata ei ole ja verstastilat ovat aivan liian pienet ja sopimattomat suurten laitteiden käyttöön. Kuinka Tammituvan oravat saadaan muutettua? Huoli ei näy tammitupalaisten kasvoilta. Niissä paistaa jännitys ja into. Tuleehan sinne pidempi matka, mutta pääseepähän kunto nousemaan.. Ah, ihanaa! Isompi keittiö! Lupajantiellä, kahvipöydän ääressä kuulee tarinoita ajasta, kun tiloissa toimi koulu. Oppilaat kantoivat koulupäivänsä aikana puita sisään pitääkseen koulunsa lämpimänä. Paikka on ollut myös nuorisotilana. Uudet tilat poikkeavat vanhoista monella tapaa ja toimintaa on pohdittu paljon. Suurikokoiselle kynttiläkoneelle ei ole tilaa, joten sen lopullinen kohtalo on vielä ratkaisematta. Se saa toistaiseksi jäädä vanhalle paikalleen Tähkävuoreen. Sitä ei voi siellä käyttää, sähköjen katkaisun vuoksi. Saunapäivä siirtyy toistaiseksi perjantaille ja pyykkitupa on avoinna keskiviikkoisin. Uusissa tiloissa on pieni työpaja, missä voi askarrella. Sieltä löytyy myös puun ja metallin työstöön tarvittavia pieniä työkaluja ja laitteita. Pienen alkukamppailun jälkeen on internet-yhteys saatu toimimaan. Uuvuttava muutto Avaimet Lupajantielle saatiin Heti seuraavalla viikolla tiloja ryhdyttiin maalaamaan muutti keittiö ravitsemaan ahkeria muuttajia. Keittiön muutto sujui ongelmitta ja ensimmäisenä ruokana uusissa tiloissa oli herkullinen kinkkukiusaus. Tilojen maalauksessa tuli kova kiire. Loput tavarat saatiin siirrettyä 9.10., kun Vaihtoehdosta saatiin talkooapua hernekeittoa ja pannukakkua vastaan. Ikeaan järjestettiin vielä kauppareissu, josta haettiin pieniä, sisustuksesta puuttuvia tavaroita. Uusi ohjaaja Tia aloitti työnsä Vaahteroiden hellässä huomassa orava nappaa aamiaista lintulaudalta. Sisällä alkaa järjestys muotoutua kaiken hullunmyllyn keskelle. On hiljaista, kahvikuppi toisensa jälkeen täyttyy ja sanomalehden sivujen rytmikäs kääntely säestää aamuisia ajatuksia. On viikko 43. Tammituvan (Lupajantie 22) avajaiset pidettiin viikolla 46, eli 13. marraskuuta