Leeni Ylivakeri (synt. 1914), maatilan emäntä ja suurperheen äiti, mummu ja isomummu kertoo tässä kirjasessa elämästään. Tarina alkaa Vihdistä, josta

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Leeni Ylivakeri (synt. 1914), maatilan emäntä ja suurperheen äiti, mummu ja isomummu kertoo tässä kirjasessa elämästään. Tarina alkaa Vihdistä, josta"

Transkriptio

1

2 Leeni Ylivakeri (synt. 1914), maatilan emäntä ja suurperheen äiti, mummu ja isomummu kertoo tässä kirjasessa elämästään. Tarina alkaa Vihdistä, josta Leeni siirtyy perheensä mukana Liedon kautta Paimioon ja opintojensa päätyttyä meijeriköksi Hämeenkyrön Laitilaan. Niiltä kulmilta löytyy mies, joka sopii kuin käsi hihaan ja niin alkaa emännyys ja yli kuusi vuosikymmentä kestänyt äidin ura. Tämän tarinan Leeni kuvailee omin sanoin muistoksi jälkipolvilleen.

3 Leeni-mummun muistot haastatellut ja tallentanut Elina Hietanen. Kannen kuva: Leeni-mummu askareissaan vanhassa pirtissä. Valokuva Pekka Hietanen. Kuvaliite mummun perhealbumista. Painos 200 kpl. Painotyö Hämeenkyrön Kirjapaino CD-tallenne haastatteluista vuosina

4 Lapsuusvuodet Paimiossa Mää olen syntyny Vihdin pitäjässä Uudellamaalla Veikkolan kartanon pehtoorin neljäntenä tyttärenä Mutta ei me siellä Vihdissä kauaa oltu kun isä osti Liedosta oman talon. Mää olen niin nuori ollu että en mää sieltä Vihdistä mitään muistakkaan. Enkä Liedostakaan, Paimios mun kotoni oli. Mulla oli siellä hyvä lapsuus. Oli suuret tilat ulkona ja sisällä ja suuri perhe. Työtä tehtiin voimien mukaan. Mää olen ollu niin laps vielä sillon etten mää niin paljoa muista. Meidän perheeseen kuulu äiti ja isä, joka kuoli, kun mää olin kahdeksan vanha. Ja Kerttu ja Kirsti ja Irja. Sitten myöhemmin synty Pekka ja Pentti vielä. Lehmiä oli kymmenkunta ja mullei oli aina, lampaita ja sikoja. Oikeen tavallinen talon pito se oli. Mää olin niin lapsi vielä, mutta kyllä mää aina mukana töissä olin, pellollakin. Sit jo vaan omintakeisesti vähän täyty hevostakin ajaa. Mulla oli niin hyvä isä että. Se vei muaki joka paikkaan aina. Työhön, ei se minkään huveihin vieny. Mää olen pärehöylässäki vastaanottanu sen verran, että mää olen kokeillu niitä päreitä. Isä teetti aina kaikkii semmosia, aatteli, että oppii tekemään. Äiti oli niin puuhakas että. Äiti oli ulkotöissä enempi, kun vanhempi sisareni piti sitä huushollii, niinku sanottiin. Laitti ruokaa. Meillä oli kaks renkii, ja alkuun oli naispalvelijakin, mutta en mää paljo niitä muista, kun sitten lapset kasvo niin, että palvelijaa ei tarvittu sitte. Ja neljäntoista vanhasta saakka mää olen käyny lypsyllä ja askareita tehny. 3

5 Seittemäntoista vanhana mää sieltä sitten lähdin, kun äiti meni takaan toisia isäntiä ja talo meni. Mää menin tätini tykö Raisioon. Siellä oli työtä. Aamulla viistoist yli neljä karjakko tuli herättään että mennään lypsylle. Mutta hyvä sielläkin oli olla, kun vaan töitä jakso tehdä. Se oli hyvin vauras talo ja semmonen eteenpäinpyrkivä, se isäntä, oli joka sortissa päämiehenä, pankissa ja kirkkoneuvostossa. Semmonen etevä mies, ja viljelijä. Täti oli semmonen uurastaja ja piti siistin huushollin ja taloudellisesti. Siellä oli karjakko ja kotona vielä kaks poikaa sillon, että kävi kouluja. Toinen poika kuoli kyllä Loimaan maatalousoppilaitoksessa, hukku Loimijokeen. Toinen luki sitten ja oli joku maatalous En minä osaa niitä virkanimiä sanoo, mutta oli kumminki, se ylioppilaakski kävi. Minä kävin Paimiossa kansakoulun ja lähdin sieltä Raisiosta sitten meijerialalle, kun mun serkkuni, yks niistä pojista, oli meijeriliiton konsulentti. 4

6 Meijeriköksi Hämeenkyröön Porin meijeriin menin ensimmäiseks, kesäharjoittelijaks. Siellä tehtiin kaikenlaisia meijeritöitä, kai ne periaatteet nykyäänkin samat on. Sieltä sitten haettiin meijeriharjoittelijaks ensin, käytiin karsintakursseilla Kokemäen meijerikoulussa. Siinä oli sekä tietopuolta että vähän käytännöllistäkin, paperil enemmän, kun pari päivää siellä vaan oltiin ja vastailtiin. Toiset pääsi harjoitteleen, toiset ei. Mää pääsin. Sitten mut määrättiin Punkalaitumelle meijeriharjoittelijaks. Siellä mää olin vuoden, ja sieltä kun se harjottelu kesti kaks vuotta, vähän enempikin määrättiin Nakkilan meijeriin, siellä mää olin vuoden. Ja tein niitä meijerihommia. Meijerikoulussa oltiin harjoittelun päälle, se oli toiminnassa talvisin Kokemäellä. Siellä oli vallan plikkoja, yks poika oli. Se poika asui yhden maisterin kanssa sikalan vintillä, me asuimme koulutalon vintillä, naiset. Olikohan meitä ihan kakskymmentä koululaista. Siellä koulussa oli enempi tietopuolista, kun tunneilla oikeen oltiin. Siellä opetettiin kaikki sähköopista fysiikkaan. En mää siitä mitään ymmärtänykkään, enkä sähköopistakaan. Maisteri sanoiki, kun mää kerran pänttäsin yhden säännön päähäni, ja ajattelin, että vastaan jos kysytään: No, itte Leenikin osas! Siellä asuttiin sitten, meitäki oli kolme tyttöö samas huonees. Harjulan Helmi, olisko se Merikarvialta ollu ja Rinnen Suoma Luviasta. Ilosia, vilkkaita plikkoja ne oli, karkas välil tansseihinki vaikka se oli ihan kielletty. En mää käyny, mutta ne. Mutta en mää tiedä heistä ny enää mitään. 5

7 Kun meijerikoulusta saatiin todistus, niin johtaja pyysi mut huoneeseen ja sano, että mulla on vakituinen paikka Hämeenkyrön meijerillä. Oliko sitten sattuma tai johdatus tai mikä hän oli, kun Hämeenkyröön päädyin. Silloin oli vähän pulaakin työpaikoista, mutta kai mää olin vähän paremmin suosiossa. Ja täällä on sitten oltu 70 vuotta. Meijerillä olin meijerikkönä ja voinvalmistajana. Sota-aika oli kovaa aikaa, kun täyty isännöitsijän työtki tehdä. Ihan mukavaa siellä oli, ja puhdasta kumminki, meijerillä täytyi olla. Käytettiin paljon pesuvettä. Siellä oli asuntola, toisessa päässä asu isännöitsijä alhaalla ja harjottelijat yläkerrassa, toisessa päässä koneenkäyttäjä alhaalla ja mää yläkerrassa. Että mää olin ihan pomo siellä, ei siellä ollu kun isännöitsijä, koneenkäyttäjä ja kaks harjottelijaa meijerikön lisäks. Maitoo tuli ja se kuorittiin, sitten tehtiin kermasta voita ja joppi annettiin takasin maidontuojille. Juustoo ei tehty täällä meijerissä. Iltamenoja oli kellä oli, en mää o paljoo koskaan iltamenoissa ollu. Mutta kai me vähän oltiin. Elämä oli rauhallista ja naapuriystävällistä. Meijerin plikkoja kutsuttiin usein kylään niihin naapureihin. Se oli niin kaunista paikkaa se meijeri, kun siinä on se järvi. Kun mää tulin sinne, mää sanoin, että en mää lähde täältä ikinä pois, kun mää oon vaan kurasen Paimiojoen varrella asunu. Enkä mää kauas mennykkään sitte. Meijeri purettiin sitten, en mää tarkkaa vuotta muista, mutta kyllä se olemassa oli vielä kun näytelmiä siellä järjestettiin ja lapsetkin oli siinä mukana. Vaikka ei siä mitään toimintaa ollu, sinne tuli joku romunkeräys, kun se jäi kunnan haltuun se rakennus. 6

8 Meijeriköstä emännäksi Vaikka en mää meijerillä ollu ku viis vuotta. Sinne tuli Toivo sitten, ajo meijeriin maitoo ja valkkas mun sieltä. Vaikka naapurin emäntäkin, semmosen pikkupaikan emäntä, varotti että älä niin pientä ja laihaa ota, ei se mitään talon töitä jaksa tehdä. Sotien alla siinä sitten vihittiin, ihan talvisodan alla 39 juhannuksena. Toivon kanssa saman kyläläisiä kun oltiin, niin samoissa riennoissa käytiin. Sit käytiin välil Toukolas ja välil Koskilinnas, ja misä käytiin, vähän juhlia viettämässä, Toivon kans ennenku naimisiinkaan mentiin. Se kävi niinku käsi hihaan, ei siinä paljon ollu mitään. En mää oikeen sitä aikaa muistakaan, kun se oli niin huonoo aikaa, niin sotaisaa aikaa. Maaliskuulla menimme kihloihin, ja kesällä sitten naimisiin. Kun mentiin naimisiin, mummu ja Tyyne laitto kahvipidot. Aarne Kosonen joka oli kesälomittajana täällä, oli vihkimässä. Ja kyl me häävalssikin tanssittiin, Tonavan aallot. Kangasalta oli joku Tyynen tuttu, autokuski, soittamassa hanurilla. Ei sillon niin kovin orkesteria ollu. Eikä me tanssia niin paljo osattukaan. Kai Toivo osas, mutta en mää o koskaan osannu. Kun mää oon niin vähän tanssinu, en o harjaantunu siihen. Semmonen arvostelukin oli, kun Tuomiston Matti oli sanonu kun oli kysytty, millainen se uus meijerska, siis mää, ny on: Hiljanen likka ja huono tanssiin. Mutta en mää sillon vielä Vakerille tullu, mun täyty olla se vuosi vielä meijerillä kun isännöitsijä lähti talvisotaan. Ei sieltä päästetty pois, sanoivat, että mitä 7

9 sitä ollenkaan menet, kun ei pakkokaan ole. Tarkottivat vissiin, että kun ei ollu perheenlisääkään tulossa. Taik en mää olis niin halunnukkaan pois, sen puoleen. Se oli ihan mukavaa, kun sen oppi ja taisi, ja siistiä se oli kumminkin, kun koko ajan pestiin ja pestiin. Oli se talvisota-aika kuitenkin kovaa, kun mun täyty murehtia koko meijeristä. Vanha koneenkäyttäjä oli, hän huolehti koneista, mutta kun en mää tuntenu itteeni niin taitavaks kirjanpitoihmiseks. Mää olin vaan voinvalmistaja. Ei must ollu paljon mitään Suomelle hyötyä sotien aikana, kun mää rupesin kasvattaan niitä veronmaksajia kohta sitte. Mutta kai niistä hyötyä on ny kun ne maksaa veroja. En mää paljoo lottatöissäkään ollu. Mää tollekki sanoin jotka sitä veteraanikirjaa tekivät, Hannelelle kun se sanoi, että mikset haastatteluu antanu, mää sanoin, että ei mulla mitään ollu antaa, en mää missään ollu, kotona olin ja veronmaksajia kasvatin. 41 synty Tauno jo, -43 Elina, -44 Mauno, -45 Raimo ja sitten oli vähän väliä. -47 vissiin kaksoset synty, ja Hannele, muistanko mää enää koska se synty, -52. Ylivakerille siirryin rauhan kesänä, sotien välillä. Evakoita meillä oli, mummun puolella paremminki. Mummu, Toivon äiti siis, otti esiliinan tosta vaan ja pyyhkäsi suupieleensä, sano Tervetuloo vaan. Se oli niin hyväntahtonen. Miehet oli sodassa, niin oli työtä ja työtä vaan. Sahaltakin yks työmies lupasi, että kyllä hän heinän tulee kaataan, kun hevoset vaan haetaan laitumelta valmiiks neljän aikaan kun hän töistä pääsee. Mää hain hevoset, parihevoset tarvittiin kun heinää kaadettiin, ja vein sitten takasin laitumelle. Oli niin kauheen kuiva suvikin, ei meinannu elukoillekaan ruokaa riittää kun ei koko kesänä satanu. Oli semmonen kova haaliminen. Tuotiin selluloosaa tuolta jostain tehtailta ja liotettiin lehmillekkin sitten ja hevosillekin vähän annettiin. Pantiin kiehuva vesi päälle ja se pehmeni sitten. Ei kai siinä mitään ravintoo ollu, mutta oli jotain. Kuivia sananjalkoja oli mettät täynnä ja mää keräsin niitä kauheesti 8

10 Leenin isovanhempien Ulrika ja Kustaa Tuomolan kultahäät vuonna Ulrika ja Kustaa keskellä, vas. laidassa Leenin äiti Aleksandra, isä Matti sylissään pieni Leeni. Sukselan alakansakoulun toinen luokka 1923, Leeni keskirivissä neljäs vasemmalta. Opettaja Esteri Lindgren. 9

11 Veljeni Pentti. Kotoni salin nurkassa Paimiossa. Vasemmalta Kerttu, Pekka, Leeni, Mamma, Pentti, Irja ja Kirsti. 10

12 Leenin mummu Ulrika Tuomola istumassa ja Sandran sisko Niemisen Maria. Mamma Laitilan meijerin pihassa. 11

13 Meijeriharjoittelijana Nakkilassa. Meijerin koneenkäyttäjä Urho Saarela kainalossaan Leeni ja muut meijeriköt Tuovi Mäkinen, Salme Vapanen ja Anni Kranni. 12

14 Kihlautuneet keväällä Morsiusneitona Maire Vuorinen. 13

15 Ensimmäinen kesä Ylivakerilla. Vasemmalta Leeni, Toivo, Tyyne, Taimi Mäkelä, Erkki Mäkelä ja setä-mauno. Irjalla kylässä Naantalissa. Vasemmalta Kerttu takanaan Toivo, Leeni kaulailemassa Eeliä ja edessä Tauno. 14

16 Leeni ja Toivo Tampereen vilinässä. Mamma, Kauniston Miina ja Mummu. 15

17 Kymmenkuinen Tauno äitinsä kanssa ulkoilemassa. Perhe kasvaa. Vanhempien välissä Tauno, äidin sylissä Raimo, isän sylissä Mauno ja keskellä Elina. 16

18 Lapset 40-luvun lopulla. Vasemmalta Mauno, Elina, kaksoset, Tauno ja Raimo. Potretti lukujen taitteessa. Vasemmalta Leeni, Tauno, Toivo, Aliina, Elisa, Elina, Mamma, Raimo, Mauno, Hanna Vakeri ja Tapio Bäckman. 17

19 Kymmenkuinen Tauno äitinsä kanssa ulkoilemassa. Perhepotretti: isän sylissä Elisa, äidin sylissä Alisa ja edessä vasemmalta Elina, Tauno, Raimo ja Mauno. Perhe matkalla Hannalle Kyröskoskelle. 18

20 Vanhan pirtin huushollinnurkassa. Lapset 40-luvun lopulla. Vasemmalta Mauno, Elina, kaksoset, Tauno ja Raimo. Leeni, Hannele ja Toivo 19

21 Sukuviirin nostajaiset vuonna Vasemmalta Juhani Vuorinen, Juhani Ylivakeri, Leeni Ylivakeri, Hannele Ylivakeri, Niilo Vuorinen, Raimo Ylivakeri, Tauno Ylivakeri, Elina Ylivakeri, Mauno Ylivakeri, Aune Vuorinen, Sinikka Vuorinen, Elisa Ylivakeri, Aliina Ylivakeri, Elina Sillanpää, Ilmi Leppänen, Toivo Ylivakeri, F. E. Sillanpää, Viljo Vuorinen, Ilmin sisar, kyytimies, Antti Linnainmaa, Hanna Vakeri, Iida Linnainmaa, Tuomo Linnainmaa, Sinikka Hämeenniemi, Alisa Ylivakeri, Hanna Vuorinen, Markku Senvall, Erkki Kärkkäinen, Kerttu Senvall, Kyllikki Sillanpää ja Juhani Sillanpää. 20

22 Töpinän sakki sukujuhlia valmistelemassa vuonna Takana Mirja Jaakkola, Leeni, Toivo, Toini Valkama, Tauno, Anni Ekman ja Sinikka Vuorinen, edessä Mauno, Lauri Kärkkäinen, Alisa, Raimo, Hannele ja Elisa. Haravaa pitelemässä Markku ja Matti Jaakkola. 21

23 Leenin arkea vanhassa pirtissä. Papan 50-vuotispäivä. Vasemmalta Mauno, Leeni, Alisa, Elina, Hannele, Tauno, Elisa, Toivo ja Raimo. 22

24 Ylivakerin klaani Leenin 70-vuotispäivänä. Kärkkäisellä Toivon sisar Hanna, Toivo ja Leeni. 23

25 Pyhillä Yrjöillä vanhassa pirtissä Toivo ja Leeni. Kilistelemässä Raimolla ja Lealla Härmälässä. 24

26 Alisan ja Karin vihkiäiset vuonna Vasemmalta Elina, sulhanen Kari, morsian Alisa, Tauno, Hilkka, Leeni, Kristiina, Elisa, Toivo, Pentti, Hannele, Tuulikki, Marjut, Juha, Lea, Mauno ja Raimo vuotis hääpäivänä.

27 Sisarukset vuonna Vasemmalta Irja, Pentti, Leeni, Kerttu ja Pekka. Vasemmalta Mirja Jaakkola, Pentti Jaakkola, Irja Lehtiö, Pekka Jaakkola, Leeni, Toivo, Pekan vaimo Laila Jaakkola ja Kerttu Takanen. 26

28 Sukujuhlilla Siirillä. Toivo ja Leeni etupenkillä lastenlastensa ympäröiminä. 27 Vanhan pirtin hävitys. Vasemmalta tod.näk. Mauno, Juha, Vesa, Tauno, Tuulikki ja Leeni.

29 Neljässä sukupolvessa. Vasemmalta Juha, Leeni, Sini ja Mauno. Leenin ja Toivon kultahäät Takana vasemmalta Alisa, Elisa, Raimo ja Mauno, penkillä Hannele, Toivo, Leeni ja Tauno. 28

30 Mummu jumppaa. Yhteisillä 80-vuotispäivillä Nuuttilassa toukokuussa Vanhan pirtin hävitys. Vasemmalta tod.näk. Mauno, Juha, Vesa, Tauno, Tuulikki ja Leeni. 29

31 Leenin 85-vuotispäivät. Vasemmalta Tauno, Leeni, Hannele, Elisa, Raimo, Alisa ja Mauno. Pappan haudalla. Vasemmalta Pirkko Saari, Terttu Vainio, Anu Annala, Pentti Jaakkola, Hannele, Kirstin pojantyttäret ja Esko Vainio.

32 Isosisko ja Pikkuveli vuonna 2002 Juhla pidettiin ilman sankaria, joka syntymäpäivän aamuna sai lonkkamurtuman, jota poti seitsemän viikkoa sairaalassa valkoista kattoa katsellen Sukutoimikunnan puheenjohtaja Rauno Nieminen vieraili ja luovutti suvunvanhimman viirin ja punaisia ruusuja Leenille. 31

33 riihilatoon, aattelin, että on sitten kuivikkeita talvella. Pojat sitten poltti koko riihiladon. Juhani ja siirtolaispoika. Ei ne sitä ehdon tahdon polttaneet, olivat vaan leikkineet vähän valkeella. Lasten syntymät on ollu semmosia poikkeuksia elämään. Kirkolla oli siihen aikaan synnytyslaitos. Taksilla sinne mentiin, vaikka kyllä kun kaksoset synty pappa vei hevosella kun oli rekikelin aika. Tosa toisel puol järvee oli taksi. Eikä sekään aina niin valmis ollu, mutta se taksin rouva sano että Menköön Toivo ny paimentaan tonne tienvarteen, Reino on lääkärii kuljettamas tuolla toisel puol pitäjää, kyllä se poikkee sieltä teidän pihan kautta. Ja kyllä se poikkeski. Ja toivotteli vielä hyviä polttoja. Raimo sillon synty vissiin. Se on ollu niin semmosta, kun ei mitään meinannu saada, niin täyty sitten yhteispelillä. Mun oli äitini aina täällä sillon vastaanottamassa ja oli leiponukki. Ja hoiteli aina lapsiaki, ku ne vähän isommiks tuli. Toivon veli Mauno kuoli samaan aikaan kun Tauno synty. Ei Toivo poikaa nähny, se oli monen viikon vanha kun se sitä tuli kattoon. Mutta kyllä se paljon lomaa sai siihen aikaan, kun semmosta maatalouslomaa anottiin ja se sai, ja sitten sitä jatkettiinki jostain ihmeellisestä syystä kuukaudella. Monelle muullekin, että ei hälle yksin. Siellä oli vähän taistelua, Ylivakerilla, kun siellä oli se Tyynekin, joka oli kovin kans tarmokas. En mää paljon taistellu, mutta kais sen tiät, kun oli montaa lai perheenjäsentä ja sota-aika ja kaikesta oli pulaa. Mutta menny on vaan sekin aika. Sellaista tavallista maalaiselämää se oli. Me asuttiin ensin yhdessä siellä talon puol, mutta sitte kun Elina synty, muutettiin tupaan asuun, kun oli jo kaks lasta. Sitten muutettiin pirttiin. Kunnostettiin se, siellä asu siirtolaisia ja evakkoja ennen meitäki. Toivo rupes sitä touhuun vaan, ei kai Tyyne siit niin tykänny, mutta ei se kysyny. Kun meitä oli niin paljo ja siä oli tyhjiä huoneita. Teetti 32

34 sinne oikeen tiiliskivistä uunin ja hellan, kun ei siä muuta lämmitystä sitten ollukkaan kun se uunilämmitys. Sen mää muistan kun siä ensimmäinen ehtoo oltiin, niin Mauno meni ovelle ja sano että mennään ny jo kotio. Siä sit vaan pantiin sänkyjä seinän vieriin niin paljo että kaikki mahtu maate. Ja ruvettiin elään ja oleen. Raimo oli ihan vauva kun muutettiin pirttiin, mutta kaksoset synty kun asuttiin jo pirtissä. Kyllä siinä puuhaa piisas, kun seittemän lasta oli ja muuta työtä vielä. Peltotyöt kaikki täyty hoitaa, seipäille heinät. Mutta oli meillä semmonen Heinosen Kalle renkinä, vaikka ei se ihan kaikkia koneita käyttäny, hevoset hoiti ja kävi joskus navetosta sonnanki luomas vissiin. 50-luvun puolivälissä tehtiin vasta jako, että Toivo sai omansa ja Tyyne omansa. Huonoo se oli alkuun, huonosti kasvo kaikki, mutta kyl ny sit on päästy pinnalle. Ja ku Toivo pani semmosen räkninkiks, et ku hän Taunolle melkeen ilman talon anto, niin täytyy meidät elättää siinä sitte. Kovin paljoa ei ollu onnettomuutta. Oli jalkoja kuitenkin poikki, Toivollakin yhtaikaa, kun Elisallakin oli. Toivon jalka meni töissä, mutta Elisan meni kotopihassa. Toivo oli reellä metsässä, ja katkes vaan pohjeluu, niin se istu rekeen ja käski hevosen ajaa kotiin. Soitettiin taksi viemään lääkäriin. Se teki ittellensä kainalosauvakki sitten. Ne jäi vissiin tonne yleisen sairaalan vintille, ei ne o kotio tullu. Se oli ennenku keskussairaala rakennettiin. Siellä se sitten sairasti toisenki kerran. Ne oli vaikeimpia aikoja kun Toivo sairasti, kun mul jäi niin paljo sitten töitä. Tauno oli silloin jo iso poika, hevosella jo vähän ajoi. Meillä oli semmoinen virkku hevonen, sen oli Tähti nimi. Tauno valjasti sen ja mää pidin suupielistä niin kauan kiinni, että Tauno kerkis suittiin ja kärryille. Sit mää päästin irti ja sit ne meni. Tauno tykkäs kovin, sanoi ettei hän saa sitte enää kyntääkkään, kun isä paranee. 33

35 Taunonkin oli jalka poikki sota-aikana. Se meni elokärryillä, kun paha tie oli ja jalka meni pyörän väliin. Valtimo sen sitte kipsas kyllä, vaik se oli vihanen, kun ei hällä ole röntgenkonettakaan, kun kaikki vietiin rintamalle. Oli Maunonkin jalka viallinen, mutten enää muista. Polkupyörän pinnojen väliin se jäi. Elinalta meni poikki luu. Se jäi semmoseks vääräks, kun ei sitä hoidettu. Ei kukaan sanonu mulle et viekää lääkäriin. Joku sano vaan että se on sijoiltaan. Se oli niin vanhaa aikaa viäl. Alisankin meni käsi poikki, kun Salosen poika ajo pyörällä sen perään perunamaalle tultaessa niin, että sen meni käsi poikki. Elisa sen käden hoiti, ne meni lääkäriin ja se pantiin semmoiseen kapaloon se käsi ja ehtoin aamuin liotettiin lämpimässä vedessä. Kun paljon oli niin kerkis kaikkee. Hannelen ei o tainnu olla mikään poikki, viäl. Ne on kuitenkin semmosia negatiivisia asioita kun on sairautta. Mutta saa olla kovin kiitollinen sitten kun on taas parantunu. Kouluun ne sitten meni kaikki järjestään Heinijärvelle alkuun ensin, sit Toivo vei Elinan yhteiskouluun. Sillon täyty viel pyrkii oikein kokeis, pääsi se reppana sinne sitten. Mahtoko sillon enää tarvita pyrkiä, kun Raimo meni ja Hannele. Kolme valkolakkia on. Eikä meillä muut o yhteiskoulua käyneekkään sitte, paitsi Alisa kävi keskikoulun. 34

36 Arkista aherrusta Ylivakerilla oli kolme hevosta, toistakymmentä lehmääkin vissiin, mullikoita ja vasikoita, lampaita Riihimäessä vaikka kuinka paljon. Muutama kanakin oli. Eläinten hoidon lisäks oli lastenhoitoo, ruuanlaittoo ja tiskaamista aina. Se oli sellaista hyvin omavaraista ruokataloutta. Perna oli pääruoka ja sitten syksyisin aina teurastettiin sika, pantiin suolaan tonne ja syötiin sitä suolasta, ei siihen aikaan ollu pakastimia. Kanojakin oli, että munia saatiin. Kaupasta haettiin kahvia, sokeria ja suolaa. Ei paljoo muuta. Kauppa oli tosa sillan tolla puolella, Osuuskaupan haaraliike. Kolme kauppa-autoo meni viikos yhteen aikaan. Yks oli osuuskaupan ja kaks yksityistä autoo. Mutta ne lakkas kaikki sitte. Mää en käyny kaupassa ku joskus, mutta lapset kävi. Pappaki kävi joskus, kuka sattu kulkeen. Ei sieltä niin kovin paljoa tavaraa tuotu. Aamulla syötiin puuroo, kaffeeta ja voileipää. Sit oli päivällinen sitä sanottiin päivälliseks siihen aikaan, nyt se on lounas ja iltapäiväkahvii juotiin, kuka joi. Sitten oli illallinen vielä. Fläskisoosia ja pernaa oli paljon. Kyllä mää monta pyhäehtopuolta plättiäki paistoin. Aamupäivällä usein syötiin lihapullia ja perunamuusii. Sitten iltapäivällä paistoin niitä lettuja, niitä täyty paistaa sitte paljon, että kaikki sai. Leipomispäivä oli kerran viikossa. Loppuviikosta, lauantaisin usein, leivottiin hiivaleipää ja pullaa, mutta hapanta leivottiin sitte ku tartti, kun loppu leipä. Toistakymmentä hiivaleipää tein, ruisleipää en niin muista, kyllä niitäkin oli 35

37 kaks uunillista. Se oli aika tiukka päivä. Kun tulin navetolta, niin rupes kyl pappa uunipuut melkeen toi, ei mun niitä tarvinnu hakee. Mutta sitte sotkin taikinat ja leivoin. Kaks hiivaleipää kumminkin jätin aina pöydälle vaikka oli jo syötyki. Ehtoon mittaan ne kulu sitte. Sillon kun oli lapset vielä pienempiä ja juoksi tuolla. Ja tein mää aina piirakkaakin ja jotain sellasta. Murupiirakkaa tein paljo, pellille vaan pullataikinaa ja siihen jotain hedelmää. Sitte semmosta murua, kun kauraryyniä, voita ja sokeria. En mä niitä enää niin muista mitä mää oon tehny. Oli jotain laatikkooki, ku ei sillon ollu vielä sähköuuniakaan. Uuni lämmitettiin, niin tehtiin jotain laatikkooki, lanttulaatikkoo ja porkkanalaatikkoo. Pyykkii oli joka viikko paljon kun oli väkee. Kyllä mulla oli sitten keväin syksyin Laineen Anniki pyykkärinä, oli paljon semmosta vaatetta kun oli kertyny ettei joka viikko pesty. Mää olen monen yön tuolla rannassa ollu pyykillä, kun pappa oli lasten kanssa. Mamma moitti vielä että peset vähän huonosti pyykkii ja mää sanoin että Peskää sitten oma pyykkinne ja Mamma pesi oman pyykkinsä. Äitini oli niin hyvä työntekijä että. Ei Mamma ankara ollu mutta se vaati, ettei mitään sopimattomia yritettykään tehdä, vaikka se yksin sitte oliki. Mitä semmosessa sakissa olis ankaruus auttanu ku meitiäkin oli. Eikä pappakaan ankara ollu. Alkuun ei ollu ku pyykkilauta vaan, sitte tuli ne koneet niin ei sitte tarvinnu enää pyykkäriikä. Kyllä ne joka viikko sai puhtaat vaatteet, pojakki kun ne tuolla touhus. Siivoomista oli sitte aina. Kun lapset kävi kouluu, niin niillä oli siivouspäivä. Pojat pudisti matot ja plikat siivos muuten. Vanha Ylivakeri oli vanha iso talo, suuri pirtti. Oli se vähän kylmäki sit talvella, kun vanha talo jo oli. Mutta terveitä lapsia tuli, kun ei ollu kovin lämpöses haudottu. Pojat toi puutelineet kuistille aina, ettei mun tarvinnu kun siitä viedä 36

38 sitte. Aamupäivä meni aina huoneitten lämmittämises. Polttopuiden tekeminen oli sitten miesten työtä. Miehet paremmin teki elonkorjuuta, mutta kyllä siellä naistenki aina täyty olla, kun sillon pantiin seipäille kaikki, heinät ja kaurat ja kaikki. Meni monta päivää pellolla. Lypsykone tuli, kun Tauno tuli sotaväestä, se rupes hommaan sitä. Siihen asti lypsettiin käsin. Mää lypsin, ei pappa koskaan lypsäny. Tauno osas lypsää yhdentoist vanhasta asti. Ehtoolla se autto monta kertaa lypsyssä, että päästiin vähän aikasemmin. Pernoita kasvatettiin niin kauheesti, kaikki kasvatti yhteen aikaan. Koko kylä otti yhteisesti perunoita sit, niin että määki olin Ala-Vakerilla, Mäkelässä, Linnainmaassa ja kotona perunamaalla. Oli siä muitakin kun mää, mutta oli semmoista yhteistä toimintaa. Puimakoneet oli jokaisella, mutta öljymoottori oli yhteinen, vai oliko se sähkömoottori, Mäkelän ja Simunan kansaa. Sitä arkee se paremmin on sitte ollu se elämä, ettei siinä paljoo o kohokohtia ollu. Mutta sitte kun mummu rupes täyttään 60 ja 75, hälle täyty juhlat pitää. Ja Alinan päivätki. Sano, En minä ketään käskeny ole, mutta sanonu vaan, että tulkaa ny niin kahveeta keitetään. Sillon kun lapset oli pienempiä, niin hauskaa oli paljonkin, kun jotain juhlaakin oli. Sitten kun ne isommaks tuli, ne rupes vähän eskotteleen. Aina vähän oli, Toivo sanoi, että monta kertaa vuodessa tehtiin kakku, mutten mää semmosta muista. Joulu oli suuri juhla. Leivottiin jo monta päivää ennen, kun silloin kaikki tehtiin kotona, ei sillon mitään ostettu mistään. Siivous oli tärkeetä, ja ruuanlaitto. Kinkku paistettiin. Naapurin miehet kävi joulupukkina. Kyllä ne jokainen aina jotain sai. Sota-aikaan oli niin vaikee saada mitään. Kirjoja kumminkin oli. Kyllä juhlapäivinä aina jotain parempaa laitettiin ruuaks. 37

39 Marttoja, ompeluseuroja ja pyhäkoulua Martta-iltoja me pidettiin vissiin joka toinen viikko eri kodeissa, en enää muista mitä siellä tehtiin. Diakonia-piireissä ja ompeluseuroissa käytiin, ja vuorollaan pidettiin meillä. Sillon keitettiin kahveet, oli hartautta ja keskusteltiin asioista, ja käsityöt oli mukana. Siitä se tuli se ompelupiiri. Joulun alla käytiin vanhuksil viemässä päivän tunnussana ja seurakunnan tervehdys. Meillä oli täällä Vanajas oikein vakituiset kinkeritki, niin että se tuli joka kymmenes vuosi meille. Vaikka nyt se on menny niin, että kinkerit on misä vaan, kuka vaan ottaa. Meillä oli kahdet taikka kolmet kinkerit Ylivakerilla. Väkee tuli ja pappi tuli ja ruokaa laitettiin oikein, pidettiin kinkeripidot. Sillon ku Hannele oli pieni, niin oli vielä se kompukka pirtin nurkas ja se nukku siellä. Mää sanoin Elinalle, että kun kuuluu ääntä niin tulee sanoon mulle, kun mää vähän hääräsin siellä huushollin puoles. Onko teillä tommonenki! sano Mattilan emäntä, kun Elina tuli sieltä Hannele sylissä. Kun ei Hannele koskaan kesken heränny, niin se jäi kerran nukkuun kun me lähdettiin Senvallille kylään. Tauno tuli sitten sanoon, että tulkaa nyt jo kotio, kun kakara parkuu. Tää oli niin hyvä paikka, ei tässä niin ollu huolenpitoo, kun ei tässä kulkenu autotkaan sillon kun lapset pieniä oli. Joku auto joskus meni, muttei tarvinnu peljätä että ne auton alle jää. 38

40 Monta vuotta pidin pyhäkoulua. Mummu oli ollu Linnainmaas kinkereillä ja oli kysytty että kuka pyhäkoulua pitää. Kyllä meidän Leeni pitää, oli mummu sanonu. Mää rupesin yrittää sitte, talvella ja pidin mää monta kesääki. Luettiin raamattua, keskusteltiin ja laulettiin. Kyllä niitä kurssejaki pidettiin, mutta tuliko siitä mitää hyötyä sitte. Pyhäkoulun laulukirjoja mulla on tuolla vielä muovikassillinen. Kun tuli uudet kirjat, niin ne jäi tonne sitte. Siihen aikaan lähetettiin paljon Viroonki suomenkielisiä, mutta sanottiin, että sielläki ne vaan lojuu kaappien päällä ettei niitä kukaan käytä. Mää olin niin toimeton etten mä lähettäny niitä sitten. 39

41 Pirtti tyhjenee Lapset kasvettuaan lähti kouluihin välillä ja tuli työmaille kesäks. Muut paitsi Tauno. Tauno oli kyllä öljykuskina paljon. Kyllä siinä sitten murheitakin oli, kun Elina lähti sinne Amerikkaan. Monet huokaukset siitä oli. Ei sitä niin murehtia olis tarvinnu, mutta oli semmonen aika, ettei niin paljo käyty. Kyllä kirjeet kulki kovin, ja Elina kävikin vissiin joka joulu kotona. Vaikka kai se yhden joulun sielläkin oli, kun se maksalaatikon ohjeita kyseli. Kaksoset ja Mauno ja Raimo asu nelistään Tampereella, Ilmarinkadulla vai missä ne asu. Alisa ja Elisa ja Mauno oli sillon töissä ja Raimo kävi sitten vissiin koulua. Niillä oli likoilla yhteinen huone ja pojilla toinen ja yhteinen keittiö. Määki siellä kävin, käytiin kattomassa se elokuva Akseli ja Elina, ja Elisa järjesti, että mentiin heille sitten kahveelle. Mää en muista kuinka sillon kuljettiin, mutta Maunon autol vissiin sitten. Sit rupes niitä sulhasiakin käymään, mutta ei niitä paljoa kotona käyny. En mää tiedä missä ne sitte mahto tavata niitä. Olisko sillon ollu Hannelen lakkiaiset, kun Kari ensimmäisen kerran kävi meillä. Hannele oli kyl vilkas, kyllä se meni paljon. Se oli seurakuntanuorissa ja joka puolel. *** Tähän uuteen taloon kun muutettiin, oli monta aikaa kun olis ollu pois kotoo, mutta kaikkeen tottuu. Voimat on jo vähän vähäiset, mutta kyllä ne ny jo saaki olla. Ei kai se työ nii o rasittanu, kai se ikä paremmin rasittaa. Kyllä mää väliin aattelen, että kyllä mun on elämäni hyvin menny, kun oon näin vanhaks eläny vaikka seittemäntoistavuotiaana lähdin kotoo. Kiitos kaikille hyvästä hoidosta ja Jumalan siunausta. Kyllä te musta niin hyvän murheen pidätte. 40

42

Lumivaaralaisia evakkotarinoita

Lumivaaralaisia evakkotarinoita Lumivaaralaisia evakkotarinoita LUMIVAARALAISIA EVAKKOTARINOITA Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry. toimittanut Kalevi Rapo 4 Kansikuvassa ollaan evakkoon lähdössä. Takakannessa Lumivaaran kirkko 90-luvulla.

Lisätiedot

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja

lastakin. Hoitanut kotiamme ja lapsiamme, joskus jopa yli voimiesi. Silti valittamatta siitä. En olisi koskaan voinut löytää itselleni parempaa ja ARTSI ALKUSANAT Yöllä sitä ehtii ajattelemaan kaikenlaista, silloin kun uni ei meinaa tulla silmään. Ennen kaikkea tätä omaa elämää ja kuinka nopeasti se aika onkaan täällä mennyt. Nuorin lapsistamme,

Lisätiedot

TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO)

TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO) TURUN POLIISIASEMA AMANDA 7.12.2006 (POLIISIVIDEO) Amanda Auer 9v. istuu tuolilla pienessä huoneessa. Vastapäätä on poliisi, joka ei näy kuvassa. Amandalla on suklaapatukka kädessään. Poliisi haastattelee

Lisätiedot

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava

Laila Hietamies. Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme. Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava Koivukoto 1 2 Laila Hietamies Koivukoto Kuvittanut Leena Lumme 3 Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava 4 Novellin Koivukoto ensimmäinen versio on ilmestynyt nimellä Jos tulisi lopulta ikävä Salme Sauren

Lisätiedot

Minä tiijän yhen tappauksen

Minä tiijän yhen tappauksen Kivijärven perinnepiiriläiset ovat muistelleet pieniä arkisia sattumuksia, joita ilman jokapäiväinen elämä olisi Kivijärven kylillä ollut entisaikaan paljon yksitoikkoisempaa. Perinnepiirin muistelut on

Lisätiedot

Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1

Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1 Levolle laske Luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen. Ja anna Erkin tulla takaisin! 1 (Jatta-siskon iltarukouksesta 1946 50) Oli kaunis kesäaamu ja "Isot Tytöt"3

Lisätiedot

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies

MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies MUN ELÄMÄNI runo ja kirjoituskilpailun järjestivät seudulliset nuorisotiedotushankkeet yhdessä Lasten ja nuorten kulttuuriasiamies hankkeen kanssa. Kilpailu tuotti noin 80 kiinnostavaa nuorten kirjoittajien

Lisätiedot

Liikkumismuistoja. Suomen Vanhempainliitto Mariankatu 28 B 5 00170 Helsinki (09) 135 1177 toimisto@vanhempainliitto.fi www.vanhempainliitto.

Liikkumismuistoja. Suomen Vanhempainliitto Mariankatu 28 B 5 00170 Helsinki (09) 135 1177 toimisto@vanhempainliitto.fi www.vanhempainliitto. Suomen Vanhempainliitto Mariankatu 28 B 5 00170 Helsinki (09) 135 1177 toimisto@vanhempainliitto.fi www.vanhempainliitto.fi Liikkumismuistoja Suomen Vanhempainliitto järjesti keväällä 2004 liikuntamuistokyselyn,

Lisätiedot

Yritys Hyvä VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT

Yritys Hyvä VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT Yritys Hyvä 2015 VOITTAJAKIRJOITUKSET JA -RYHMÄTYÖT YRITYS HYVÄ 2015 voittajakirjoitukset ja -ryhmätyöt Toimitus ja taitto Annika Jokinen, Kehittämiskeskus Opinkirjo Kirjoitusten luonnehdinnat Anne Helttunen,

Lisätiedot

Osviitta Kotka-Kymin seurakuntayhtymän lehti > Talvi 2014

Osviitta Kotka-Kymin seurakuntayhtymän lehti > Talvi 2014 Osviitta Kotka-Kymin seurakuntayhtymän lehti > Talvi 2014 Ne on nynnyjä jotka kiusaa s.5 Margarita puolustaa naisten oikeuksia s.6. Kinnaslammen perheen raskaat vuodet s.8-9 Wilman hätä s. 10 Kuva Ville

Lisätiedot

Lietsalan koulu sata vuotta helmi joka vuodesta 1907-2007

Lietsalan koulu sata vuotta helmi joka vuodesta 1907-2007 Lietsalan koulu sata vuotta helmi joka vuodesta 1907-2007 Karoliina Lähteenmäki SISÄLLYSLUETTELO LUOTSAUSTA 2000-LUVUN LIETSALASSA 4 KATSAUS LIETSALAN ALUEEN VARHAISHISTORIAAN JA LIETSALAN KOULUN VAIHEISIIN

Lisätiedot

kauppias Intiassa runokirjan Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Kauppiaaksi 22-vuotiaana

kauppias Intiassa runokirjan Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Kauppiaaksi 22-vuotiaana Lapin alueen helluntaiseurakuntien lehti NUMERO 6 12. joulukuuta 2012 Hyvää Joulua 3 Aino Orajärven 6 Pikkumäet 8 Uskalsin tehdä kauppias Kauppiaaksi 22-vuotiaana Intiassa Blogikuvaus kahdesta päivästä

Lisätiedot

2/2009 24.5.2009. Onnea Annalle! Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti

2/2009 24.5.2009. Onnea Annalle! Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti 2/2009 24.5.2009 Onnea Annalle! Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti Hurakka on Vantaan kansanperinteen ystävät ry:n sisäinen tiedotuslehti. Toimintasuunnitelmassa on sovittu, että

Lisätiedot

Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista

Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista 1 Tartu tilaisuuteen Tarinoita toistokatetroinnista ESIPUHEET Virtsarakon toimintahäiriö voi olla hankala vaiva. Niinkin itsestään selvä asia kuin rakon

Lisätiedot

Pirttikoski. Hämeenlinna. Pirttikoskella poikenneita. Puheenjohtajan ja Holttisen palstat SIVU 2 Sihteerin palsta ja kylätalosta SIVU 3

Pirttikoski. Hämeenlinna. Pirttikoskella poikenneita. Puheenjohtajan ja Holttisen palstat SIVU 2 Sihteerin palsta ja kylätalosta SIVU 3 2010 Lehmiä laitumella SIVU 6 Kerhot SIVUT 4-5 Turkoosit timantit SIVU 10 Ihanat piirakat SIVU 8 Pirttikoski Hämeenlinna Pirttikoskella poikenneita SIVU 10 Puuhamiehiä SIVU 9 Puheenjohtajan ja Holttisen

Lisätiedot

Kesä Koivistol Seppo Mannonen

Kesä Koivistol Seppo Mannonen Nro 10 Lokakuu 2012 Koivistolaisten kotiseutulehti vuodesta 1944 lähtien Kesä Koivistol Seppo Mannonen Osa 5 Nii myö äiti kans alettii assuu mei ommaa talloo. Taloha ol sisält jotekii siivotto mut pihal

Lisätiedot

Seurakunnat liitosselvitykseen - sivu 5

Seurakunnat liitosselvitykseen - sivu 5 Hyvinkään seurakuntalehti 6 12.12.2013 Seppo Ylönen: Nopon koulun 2. luokkalaisia joulukuvaelmaharjoituksissa Jouluevankeliumi kuuluu koulujen jouluun Seurakunnat liitosselvitykseen - sivu 5 keskiaukeama

Lisätiedot

TÄNNEHÄN SE KOHTALO MEIDÄT VISKAS

TÄNNEHÄN SE KOHTALO MEIDÄT VISKAS TÄNNEHÄN SE KOHTALO MEIDÄT VISKAS Rikhard Orbinskin perheen kirjeenvaihtoa ja vaiheita vuosina 1904 1945 koonnut Katriina Orbinski Sisällys Muutama alkusana 5 Varkauden ruukin poika 7 Helsinkiläisneiti

Lisätiedot

KÄTS. Käytännön suomea. Sirpa Rönkkö ja Kaisa Toiviainen kuvitus Elina Roininen

KÄTS. Käytännön suomea. Sirpa Rönkkö ja Kaisa Toiviainen kuvitus Elina Roininen KÄTS Käytännön suomea Sirpa Rönkkö ja Kaisa Toiviainen kuvitus Elina Roininen Käytännön Suomea -oppimateriaalin käyttäjälle KÄTS suomen kielen oppimateriaali on tarkoitettu etenkin hitaasti eteneviin aikuisten

Lisätiedot

Vanhoja kappaleita. Sisältö

Vanhoja kappaleita. Sisältö Vanhoja kappaleita Sisältö 1 Laulujen sanoja 4 1.1 Leo Adamson........................................ 4 1.1.1 Muistan sua Elaine (1932)............................. 4 1.2 Ville Alanko.........................................

Lisätiedot

HÁNTÁ voi ODOTTAA JOS ANNELI AUER ON SYYTO N,

HÁNTÁ voi ODOTTAA JOS ANNELI AUER ON SYYTO N, A n u N o u s i a i n e n JOS ANNELI AUER ON SYYLLINEN miehensá kuolemaan, HÁNTÁ voi ODOTTAA elinkautinen VANKEUS. JOS ANNELI AUER ON SYYTO N, kukaan ei enáá tiedá, mitá tástá kaikesta tulisi ajatella.

Lisätiedot

Viljo Hämäläinen LAPSUUDEN KYLÄT

Viljo Hämäläinen LAPSUUDEN KYLÄT Viljo Hämäläinen LAPSUUDEN KYLÄT Viljo Hämäläinen LAPSUUDEN KYLÄT 1 Graafinen suunnittelu ja taitto: Piirroskuvitus: Kansi: Takakannen teksti: Antti Kouvo (vävypoika) Esa Hämäläinen (poika) Nora Forsman

Lisätiedot

TUNTOSARVI. Justiinan 80 värikästä vuotta. xxxx. Vihko ja kynä kulkevat aina xxxx Marittan mukana. Nro 3 Maaliskuu 2013. Suomen Kuurosokeat ry

TUNTOSARVI. Justiinan 80 värikästä vuotta. xxxx. Vihko ja kynä kulkevat aina xxxx Marittan mukana. Nro 3 Maaliskuu 2013. Suomen Kuurosokeat ry TUNTOSARVI Nro 3 Maaliskuu 2013 Suomen Kuurosokeat ry Vihko ja kynä kulkevat aina xxxx Marittan mukana xxxx Justiinan 80 värikästä vuotta Sisältö Pääkirjoitus: Tavoiteohjelman merkitys ja sen päivitys...3

Lisätiedot

Kuolemajarven. Inkisten. Suku~ seura. Nro 8 2002 8. vuosikerta

Kuolemajarven. Inkisten. Suku~ seura. Nro 8 2002 8. vuosikerta Kuolemajarven Inkisten Suku~ seura Nro 8 2002 8. vuosikerta Perheeseen kuului seitseman lasta; Sirkka, Mauri, Matti, Tarmo, Tellervo, Ritva ja Raija, seka hyva Helena-mummo. Alma os. Vartiala s. 1.5.1899

Lisätiedot

Muistan sen kuin eilisen päivän, kun talvisota alkoi 30.11.1939 klo 6.30 aamulla Leivät ja liha jäivät sotilaiden paistettavaksi

Muistan sen kuin eilisen päivän, kun talvisota alkoi 30.11.1939 klo 6.30 aamulla Leivät ja liha jäivät sotilaiden paistettavaksi Maanantai 23. marraskuuta 2009 Pyhäjärveläisyyden vaalija Karjalan puolustaja N:o 11 54. vuosikerta Muistan sen kuin eilisen päivän, kun talvisota alkoi 30.11.1939 klo 6.30 aamulla Leivät ja liha jäivät

Lisätiedot

Mika Lamminpää. Eila ja Ossi. Suomen kielen alkeisoppikirja

Mika Lamminpää. Eila ja Ossi. Suomen kielen alkeisoppikirja Mika Lamminpää Eila ja Ossi Suomen kielen alkeisoppikirja 1 Becoming More Visible -projektin kehittämiskumppanuuden muodostivat: Kajaanin, Tampereen, Turun ja Vaasan vastaanottokeskukset, Kansalais- ja

Lisätiedot

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Parturi-kampaamo- Raija Pastell-Fält Puh. 050 347 8448, 767 3533 Tolmintie 4, YPÄJÄ

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Parturi-kampaamo- Raija Pastell-Fält Puh. 050 347 8448, 767 3533 Tolmintie 4, YPÄJÄ Kunnallinen ja seurakunnallinen tiedotuslehti Jaetaan kaikkiin talouksiin Ypäjällä TAMMIKUU 2009 Parturi-kampaamo Outi Perho Katinhännäntie 298, 32140 Ypäjä as. Puh. 050 372 1172 Avoinna: ma pe 10 18.

Lisätiedot

ESPOON SOTAVETERAANI 3/2008. Sosiaalijaoston ja Pohjoisen toimintajaoston järjestämä virkistyspäivä Palstarinteellä keräsi

ESPOON SOTAVETERAANI 3/2008. Sosiaalijaoston ja Pohjoisen toimintajaoston järjestämä virkistyspäivä Palstarinteellä keräsi ESPOON SOTAVETERAANI 3/2008 Sosiaalijaoston ja Pohjoisen toimintajaoston järjestämä virkistyspäivä Palstarinteellä keräsi 1 43 veteraania nauttimaan Nuuksion jylhistä maisemista. Kuva Niilo Ihamäki. 2

Lisätiedot

Poliisimies Kähkösen neljä elämää

Poliisimies Kähkösen neljä elämää Poliisimies Kähkösen neljä elämää Vesa Kähkönen oli toiminut poliisin jalossa ammatissa jo melkein neljännesvuosisadan. Ura alkoi Ruukin poliisilaitokselta Pohjois-Pohjanmaalta. Työ oli silloin ihmisen

Lisätiedot