Eläinlääkäripäivät /2013. Tuotetiedot takakannessa.

Transkriptio

1 Eläinlääkäripäivät /2013 Tuotetiedot takakannessa.

2

3 Eettistä pohdintaa Eläinlääkäripäivillä Reijo Jokivuori Eläinsuojelun ja eläinten oikeuksien, tai tarpeiden, määrittely on osa eläintenpidon eettistä pohdintaa. Se on osa moraalista keskustelua siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Aiheeseen sisältyy myös pohdintaa eläinten ja ihmisten välisestä suhteesta, ajatteluun siitä, mihin meillä ihmisillä on eläintenpidossa oikeus ja mihin velvollisuus. Koska omiin perustarpeisiimme kuuluu ravinnon hankinta itsellemme ja jälkikasvullemme, on tuotantoeläinten pito helposti perusteltu. Lemmikkien ja harraste-eläinten osalta tilanne on toinen. Kun kerran pakottavaa syytä niiden pitämiseen ei ole, miten meidän tulisi näitä eläimiä hoitaa? Kuten itseämme? Toiset kun hoitavat itsensäkin varsin huonosti. Hiljattain Helsingin Sanomissa oli Jari Sarasvuon kirjoitus työstressistä ja siitä pehmeän lihan ulinasta, joka voi saada meidät vaipumaan itsesääliin ja saamattomuuteen kaikkien kiireiden ja paineiden keskellä. Uupunut työstressaaja jää sohvalle, jää syömään, juo. Uupuneena ihminen vetää tahtomattaan, ilman pahaa aikomusta, lemmikkinsä mukanaan ylilihavuuden ja passiivisuuden kierteeseen. Väsyminen ei varmaankaan ole ainoa syy, miksi lemmikkimme ja hevosemme elävät toisinaan perin kummallisissa oloissa. Kenties taitamattomuus, lähiympäristön pinttyneet tavat tai liiallinen inhimillistäminen saa hevosemme elämään muilta hevosilta eristettynä viiden toppaloimen alla ja syömään endurance-yrttejä pirtelön muodossa. Toki hevonen on arvokas eikä sen sovi vahingoittua tai palella, mutta annammeko riittävästi painoarvoa elämisen arvoiselle eläimen elämälle? Osaammeko eläinlääkäreinä ottaa kantaa siihen, onko yleisesti harjoitettu eläintenpitotapa eläimelle sopiva? Odotan Eläinlääkäripäivillä puhuvalta Peter Sandøelta vastausta siihen, kuuluuko minun oikeasti potea tällaista pistävää syyllisyyttä siitä, että koirieni iltalenkki jää toisinaan normaalia lyhyemmäksi. Nehän saavat kuitenkin nukkua sohvalla ja syödä makkaraa, hyvä elämähän niillä teoriassa on. Mutta sarkasmi sikseen. Eettistä pohdintaa on Eläinlääkäripäivillä luvassa useasta eri näkökulmasta toivottavasti katsantokantojamme hellästi avartaen. Tervetuloa Eläinlääkäripäiville 2013! Maria Kareskoski ELT, Diplomate ECAR 467

4 UUSI SATIETY on ainoa ylipainon hoitoon tarkoitettu ruokavalio, jolla on tieteellisesti todettu kaikki seuraavat vaikutukset: 1. Aikaansaa tehokkaan painonpudotuksen 1,2 2. Vähentää kerjäämistä 2,3 3. Ylläpitää kehon lihasmassan 1 4. Parantaa lemmikin elämänlaatua 6 5. Vakauttaa lemmikin painon 4,5 UUSI 1. German AJ et al. A high protein, high fibre diet improves weight loss in obese dogs. The Veterinary Journal 183 (2010) Bissot T et al. Novel dietary strategies can improve the outcome of weight loss programmes in obese client-owned cats. Journal of Feline Medicine and Surgery (2010) 12, Weber M, Bissot T, Servet E, Sergheraert R, Biourge V, and German AJ. A high protein, high fiber diet designed for weight loss improves satiety in dogs. J Vet Intern Med 2007;21: German AJ et al. Low-maintenance energy requirements of obese dogs after weight loss. British Journal of Nutrition (2011), 106, S93 S German AJ et al. Long term follow-up after weight management in obese dogs: The role of diet in preventing regain. The Veterinary Journal, May German AJ, Holden SL, Wiseman-Orr ML, Reid J, Nolan AM, Biourge V, Morris PJ, Scott EM. Quality of life is reduced in obese dogs but improves after successful weight loss. The Veterinary Journal.2012 Jun;192 (3): ROYAL CANIN SAS All Rights Reserved- Credit : F.Duhayer. JM Labat.

5 E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T 8/2013 Tieteelliset artikkelit 471 Polvilumpion sijoiltaanmenon kirurginen korjaus koiralla käyttäen telauraproteesia tapausselostus ja kirjallisuuskatsaus Treatment of patellar luxation in a dog using a patellar groove replacement prosthesis Case report and review Laura Hakala ja Pauli Keränen Muut artikkelit 482 Eläinlääkäri yhteiskunnassa: eläinlääkärin koulutus avaa tien yrittäjäksi Tuija Käyhkö 486 Eläinlääkärilehti 120 vuotta! 488 Henkilökohtaiset palkkaneuvottelut Markku Kojo 490 Hippiatrikan kertomaa Antti Helminen 493 Juristi vastaa Markku Kojo 494 Eläinlääkäripäivät 2013 Vakiot 467 Pääkirjoitus: Eettistä pohdintaa Eläinlääkäripäivillä 470 Ledare: Etiska överväganden på Veterinärdagarna 523 Puheenjohtajan palsta 524 Ajankohtaista eläintautitutkimuksesta 526 Ajankohtaista 530 Rapakon reunalta 531 Microglossus 532 Uusia julkaisuja 533 Henkilöuutiset 536 Kurssit 538 Fennovet järjestää 540 Avoimet työpaikat Eläinlääkäripäivät lähestyvät. Olethan ilmoittaunut? s. 494 Eläinlääkärin koulutus tie yrittäjäksi s. 494 Kanapunkit stressaavat lintuja s. 524 Ur innehållet Tidskriftens vetenskapliga artikel heter Användning av en trochleaprotes vid korrigering av patella luxation hos hund - en fallbeskrivning och litteraturöversikt. Serien om veterinären i samhället fortsätter i detta nummer. Denna gång intervjuas veterinärpar Johanna och Eero Rautiainen och veterinärråd Jukka Kuussaari. Tidskriftens jubileumskolumn 120 år, den färska serien Hippiatrika, kolumnen Juristen ger svar och många andra återfinns på sedvanlig plats. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått vetenskaplig granskning Kansikuva/pärmbild: Elina Viitasaari, katso ajankohtaista -sivuja 527. Lehti ilmestyi Seuraava lehti ilmestyy

6 Etiska överväganden Suomen Eläinlääkärilehti Suomen Eläinlääkäriliitto 2013, 119, 8 ry:n jäsenlehti på Veterinärdagarna Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta 1893 Definieringen av djurskydd och djurens rättigheter, eller behov, är en del av de etiska övervägandena inom djurhållning. Det är en del av den moraliska diskussionen kring vad som är rätt och vad som är fel. Ämnet inkluderar även överväganden om förhållandet mellan djur och människor, om resonemanget över vad vi som människor har rättigheter och skyldigheter till vid djurhållning. Eftersom våra grundläggande behov inkluderar att skaffa näring till oss själva och till våra avkomlingar, är det lätt att motivera hållningen av produktionsdjur. Situationen är en annan när det gäller sällskapsdjur och hobbydjur. Hur borde vi vårda dessa djur då det inte finns tvingande skäl att ha dem? Som vi vårdar oss själva? Somliga vårdar ju sig själva väldigt dåligt. Häromveckan publicerade Helsingin Sanomat en kolumn av Jari Sarasvuo som behandlade arbetsstress och det ylande mjuka köttet som kan få oss att försjunka i självömkan och hjälplöshet under all brådska och press. En utbränd, stressad arbetstagare ligger kvar på soffan, äter, dricker. När en människa är utbränd drar hon med sitt sällskapsdjur i en spiral av övervikt och passivitet. Utan att vilja det och utan onda avsikter. Trötthet är säkert inte den enda anledningen till att våra sällskapsdjur och hästar ibland lever i mycket konstiga förhållanden. Kanske är det okunskap, den närmaste miljöns inrotade vanor eller en överflödig humanisering som gör att våra hästar lever isolerade från andra hästar under fem hästtäcken och äter enduranceörter i milkshakeform. Givetvis är hästen värdefull och den ska inte behöva skadas eller frysa, men fäster vi tillräcklig vikt vid ett liv som är värt att leva för djuret? Kan vi i egenskap av veterinärer ta ställning till om ett allmänt djurhållningssätt är lämpligt för djuret? Jag väntar mig ett svar av Peter Sandøe, som talar på Veterinärdagarna, på frågan huruvida jag på allvar bör lida av denna stingande skuldkänsla när hundarnas kvällspromenad ibland blir kortare än normalt. De får ju ändå sova på soffan och äta korv. I teorin har de ju ett bra liv. Men nog med sarkasmen. På Veterinärdagarna har vi att motse etiska överväganden ur flera perspektiv. Förhoppningsvis vidgar dessa våra vyer på ett ömt sätt. Välkommen till Veterinärdagarna 2013! Maria Kareskoski VMD, Diplomate ECAR Päätoimittaja Huvudredaktör: Kirsi Sario, vastaava toimittaja, ansvarig redaktör, puh Tieteellinen toimittaja Vetenskapligt redaktör: Jouko Koppinen, jouko.koppinen@fimnet.fi Toimituspäällikkö Redaktionschef: Anna Parkkari puh faksi toimitus@sell.fi Kirjoitusohjeet Direktiv för skribenter: Kotisivulla on kirjoitusohjeet erikseen tieteellisille artikkeleille ja muille artikkeleille. Tieteellisen ohjeen alussa kerrotaan, mihin käsikirjoitukset lähetetään arvioitavaksi. Osoite on: kohta Eläinlääkärilehti, kohta kirjoitusohjeet. Ilmoitusasiat Anmälningsärenden: Tiina Karenius puh tiina.karenius@fennovet.fi Poikkeuksena työpaikkailmoitukset, jotka lähetetään toimituspäällikölle toimitus@sell.fi, oma ohje työpaikoista verkko-sivuilla kohdassa ilmoittajan ohje. Toimitusneuvosto Redaktionsråd: Puheenjohtaja Riikka Laukkanen- Ninios ja jäsenet: Eve Ala-Kurikka, Kaisa Hartikainen, Helka Heikkilä, Raisa Iivonen, Jouko Koppinen (tieteellinen toimittaja), Hanna Salmela, Kirsi Sario (päätoimittaja), Kati Vainio, varajäsen Anna Mykkänen sekä sihteeri Anna Parkkari. Toimitus Redaktion: Suomen Eläinlääkäriliitto, Aleksis Kiven katu 52 54, Helsinki puh faksi toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Semantix Oy. Painos Upplaga: 2 600, 10 nroa/ vuosi Tilaushinnat 2013 Prenumerationspriser 2013: 120 e, eläinlääketieteen opiskelijoille, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä 70 e, liiton eläkkeellä oleville jäsenille 50 e, pohjoismaisten eläinlääkäriliittojen jäsenet 70 e. Irtonumero 15 e. 120 e, för vet.med.studerande, som inte är medlemmar 70 e, pensionerade 50 e, för medlem nordiska veterinärförbund 70 e. Lösnummer 15 e. ISSN Kirjapaino Uusimaa, Porvoo Aikakauslehtien liiton jäsen Painotuote

7 Laura Hakala ja Pauli Keränen Polvilumpion sijoiltaanmenon kirurginen korjaus koiralla käyttäen telauraproteesia tapausselostus ja kirjallisuuskatsaus Treatment of patellar luxation in a dog using a patellar groove replacement prosthesis Case report and review YHTEENVETO Keski-ikäinen cockerspanieli tuotiin lähetteellä tutkimuksiin molemminpuolisen lateraalisen polvilumpion sijoiltaanmenon vuoksi. Koiran vasemman takajalan sijoiltaanmenoa oli yritetty korjata kirurgisesti, mutta leikkaustulos oli epäonnistunut. Leikkauksen seurauksena vasemman polvinivelen telauran nivelrusto ja rustonalainen luu oli vaurioitunut. Tarkastuskäynnin jälkeen koiralle tehtiin onnistuneesti oikeaan takajalkaan polvilumpion sijoiltaanmenon korjausleikkaus. Koiran toivuttua tästä leikkauksesta tehtiin vasempaan polveen telauraproteesileikkaus. Koiran toipumista kontrolloitiin kliinisin tutkimuksin, askelvoimamittauksin ja röntgenkuvauksin 6 kuukauden ajan leikkauksesta. Aktiivinen fysioterapia aloitettiin tikkien poiston jälkeen ja sitä jatkettiin viikoittain kolmeen kuukauteen saakka. Koira toipui ilman komplikaatioita. Leikkauksella saavutettiin hyvä tulos. SUMMARY A middle-aged Cocker Spaniel was referred to us with bilateral lateral patellar luxation. The patellar luxation of the left hind limb had been corrected surgically but the result was unsuccessful. Due to the operation, the articular cartilage of the patellar groove and subchondral bone were damaged. After clinical examination the patellar luxation of the right hind limb was repaired surgically. When the dog recovered from this operation, the left stifle joint was operated using patellar groove replacement prosthesis. The recovery of the dog was controlled postoperatively for 6 months by clinical examinations, force plate measurements and radiographic examinations. Active physiotherapy was initiated after suture removal and was continued weekly for 3 months. The dog recovered without complications. A good result was achieved with the patellar groove replacement surgery. JOHDANTO Polvilumpion sijoiltaanmeno on yleinen koirilla tavattava ortopedinen vaiva, jonka syntyyn vaikuttaa polven ojentajamekanismin virheellinen linjautuminen ja siihen liittyvä eriasteinen luuston epämuodostuminen kasvun aikana. Kehityshäiriön etiologiaa ei tiedetä, mutta perinnöllistä taustaa pidetään todennäköisenä. 1-5 Traumaattisen polvilumpion sijoiltaanmenon esiintyminen on huomattavasti harvinaisempaa ja siinäkin on usein taustalla lievästi muuttunut anatomia ja toimintamekanismi. 1-3 Mediaalinen polvilumpion sijoiltaanmeno on lateraalista yleisempi kaikilla roduilla, mutta sitä esiintyy suhteellisesti enemmän pienillä roduilla. Lateraalista sijoiltaanmenoa tavataan tyypillisesti keskikokoisten ja suurien rotujen edustajilla. 1,3,6 Oireettomia tai lieviä ajoittaisia oireita aiheuttavia polvilumpion sijoiltaanmenoja ei välttämättä tarvitse korjata kirurgisesti. Korjauksen voi tehdä myöhemmin, mikäli oireet pahentuvat. Poikkeuksen muodostavat oireettomat nuoret potilaat, joilla on polvilumpio jatkuvasti pois paikaltaan ja joiden telauran muodostuminen on vielä kesken. Kolmannen ja neljännen asteen sekä säännöllisesti oireilevat lieväasteiset sijoiltaanmenot tulee korjata, ja jotkut voivat vaatia useitakin leikkauksia. Leikkausmenetelmän valinta on aina tapauskohtaista. 7 Epäonnistunut polvilumpion sijoiltaanmenon kirurginen korjaus tai krooninen oireileva sijoiltaanmeno voi johtaa voimakkaaseen nivelrikkoon, johon liittyy nivelruston pehmenemistä telauras- 471

8 sa ja luupiikkimuodostusta sen harjanteissa. Tällöin perinteisillä korjausmenetelmillä ei saavuteta tyydyttävää lopputulosta. Tähän saakka konservatiivinen hoito, nivelen jäykistysleikkaus, amputaatio tai totaalinen polviproteesi ovat olleet vaihtoehtoina. 8,9 Viime vuosina Kyon Ag, Zürich, on kehittänyt polvilumpion telauraproteesin, joka on kliinisen tutkimuksen kohteena. Telauraproteesileikkauksessa telaura ja sen harjanteet korvataan pinnoitetulla titaaniproteesilla. Telauraproteesileikkauksessa reisiluun distaalipäästä poistetaan sahaamalla vaurioitunut telaura ja paikalle kiinnitetään proteesi. Polvilumpio asetetaan kulkemaan proteesin urassa. Proteesin sijoittamisella mediolateraalisuunnassa ja sahauslinjan anteversiokulmalla voidaan samalla oikaista polven ojentajamekanismia. 10 Esitämme potilastapauksen, jossa koiralle tehdään telauraproteesileikkaus aiemmin tehdyn epäonnistuneen polvilumpion sijoiltaanmenon korjausleikkauksen jälkeen. TAPAUSSELOSTUS Esitiedot 4,5 vuoden ikäinen, 11,6 kg painava cockerspanieliuros tuotiin joulukuussa 2011 lähetteellä tutkimuksiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan molemminpuolisen lateraalisen polvilumpion sijoiltaanmenon vuoksi. Koiran vasemman takajalan polvilumpion sijoiltaanmeno oli korjattu lähettävällä eläinlääkärillä kirurgisesti 3 kuukautta aikaisemmin. Leikkaus oli epäonnistunut ja koiran molemmat polvilumpiot menivät sijoiltaan edelleen lateraalisesti. Koira oli pennusta saakka kävellyt lantio alhaalla ja polvet ulospäin kääntyneenä. Se väsyi nopeasti lenkeillä. Koiralle oli määrätty 3 viikkoa ennen eläinsairaalaan tuloa tulehduskipulääkkeenä karprofeenia (Norocarp 50 mg, Scanvet) 2 mg/kg kaksi kertaa vuorokaudessa 2 viikon Polvilumpion sijoiltaanmeno on koirilla usein diagnosoitu ortopedinen vaiva. Kehityshäiriön perinnöllisyyttä pidetään todennäköisenä. Oireilevissa tapauksissa suositellaan sijoiltaanmenon kirurgista korjausta. Telauraproteesileikkauksessa telaura ja sen harjanteet korvataan pinnoitetulla titaaniproteesilla. Proteesi soveltuu potilaille, joiden telaura on vakavasti vaurioitunut joko nivelrikon tai aiemman leikkauksen komplikaatioiden seurauksena. Kirjoitus on saatu toimitukseen ajan ja tämän jälkeen 2 mg/kg kerran vuorokaudessa sekä krooniseen kipuun gabapentiiniä (50 mg tabletti, Yliopiston Apteekki) 10 mg/kg kahdesti vuorokaudessa. Tutkimukset ja toimenpiteet Kliinisessä yleistutkimuksessa havaitsimme koiran olevan hieman ylipainoinen. Sillä oli hammaskiveä kulmahampaissa. Muita normaalista poikkeavia muutoksia emme todenneet. Ortopedisessä tutkimuksessa koira liikkui lantio alhaalla, selkä kaarella, polvet ulospäin kääntyneenä ja polvet ja kintereet koukistuneena. Kummankin takajalan liikerata oli liikkeessä rajoittunut. Selvää ontumaa emme pystyneet havaitsemaan. Koiran molemmat polvilumpiot olivat pois paikoiltaan lateraalisesti, mutta ne saatiin manipuloimalla takaisin telauraan. Polvilumpiot kuitenkin palautuivat virheasentoon heti, kun poistimme paineen lateraalipuolelta. Sijoiltaanmenon aste kummassakin polvinivelessä oli 3/4 modifioidulla Putnamin asteikolla (taulukko 1). Polvista oli otettu ennen edellistä leikkausta ja leikatusta vasemmasta polvesta KUVA 1 FIGURE Preoperatiivinen tietokonetomografiakuva: lateraalinen polvilumpion sijoiltaanmeno bilateraalisesti ja vasemman reisiluun telauran proksimaalipäässä nivelrustonalaisen luun vaurio. Preoperative computed tomography picture: bilateral lateral patellar luxation and subchondral bone defect in the proximal part of the patellar groove on the left hind limb. leikkauksen jälkeen röntgenkuvat, joissa näkyi polvilumpioiden sijainti telauran sivulla lateraalisesti sekä ennen leikkausta että leikkauksen jälkeen. Yliopistollisessa eläinsairaalassa koiralle tehtiin takajalkojen tietokonetomografiakuvaus, jossa nähtiin vasemmassa reisiluussa telauran proksimaalipäässä nivelrustonalaisen luun vaurio (kuva 1). Suosittelimme kokemuksemme mukaan korjattavissa olevan oikean takajalan polvilumpion sijoiltaanmenon korjausta tehtäväksi, jotta koiran toinen takajalka saataisiin normaalisti toimivaksi mahdollisimman pian. Lääkityksinä jatkoimme tulehduskipulääkettä tarvittaessa ja gabapentiiniä toistai- 472

9 TAULUKKO 1 TABLE Polvilumpion sijoiltaanmenon luokittelu. 11,22 Grades of patellar luxation. 11,22 Aste Grade Polvilumpio Patella Manuaalisesti saadaan pois paikoiltaan, palautuu itsestään takaisin telauraan Can be manually luxated, returns to the patellar groove when pressure is released Menee sijoiltaan spontaanisti ja manuaalisesti sekä kiertoliikkeessä, palautuu manuaalisesti tai ojennettaessa/ koukistettaessa polviniveltä Luxation occurs spontaneously, manually and in rotation, is reduced manually or in flexion/extension of the stifle joint On jatkuvasti pois paikoiltaan, saadaan manuaalisesti paikoilleen Is permanently luxated, can be manually reduced On jatkuvasti pois paikoiltaan, ei saada manuaalisesti paikoilleen Is permanently luxated, cannot be manually reduced Sääriluun harjanteen sijainti Position of tibial tuberosity Hyvin pieni muutos mediaali- tai lateraalisuuntaan Minimal deviation from the midline medially or laterally Jopa 30 asteen kiertymä Deviation up to 30 degrees Jopa asteen kiertymä Deviation up to degrees Jopa asteen kiertymä Deviation up to degrees Leikkaus Teimme vasemman takajalan leikkauksen 3,5 kuukautta oikean jalan operaation jälkeen. Koira oli tuolloin lähes 5-vuotias ja painoi 10,5 kg. Esilääkkeenä leikkauksessa käytettiin levometadonia (L- Polamivet 2,5 mg/ml, Intervet) 0,3 mg/kg ja asepromatsiinia (Plegicil 10 mg/ml, Pharmaxim) 0,01 mg/kg samassa ruiskussa lihaksensisäisesti. Anestesian induktioon käytettiin propofolia (Vetofol 10 mg/ml, Norbrook Laboratories) 2 mg/kg ja midatsolaamia (Midazolam-Hameln 5 mg/ml, Hameln Pharmaceuticals) 0,3 mg/kg laskimonsisäisesti. Endotrakeaali-intubaation jälkeen anestesiaa ylläpidettiin 1,8 2,2 prosenttisella sevofluraanilla (Sevoflo inhalaatiohöyry, Abbot Laboratoseksi. Lisäksi opastimme omistajaa laihduttamaan koiraa. Korjasimme oikean takajalan polvilumpion lateraalisen sijoiltaanmenon kirurgisesti tammikuussa 2012 syventämällä telauraa kiilaresektiolla, siirtämällä sääriluun harjannetta mediaalisuuntaan ja kiristämällä polven nivelkapselia mediaalisesti. Koska vasemman takajalan aiemmassa leikkauksessa telauran nivelpinta ja nivelrustonalainen luu olivat vaurioituneet, päädyimme omistajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen asettamaan koiralle vasempaan polveen telauraproteesin. Koska noudatamme proteesileikkauksissa normaalia tarkempaa tutkimus- ja leikkausprotokollaa, pyysimme koiran leikkaustarkastuskäynnille 2 viikkoa ennen suunniteltua leikkausta. Mittasimme tarvittavan proteesin koon polvien röntgenkuvista lateraali- ja kraniokaudaaliprojektioista. Sovitimme mallisapluunaa (Kyon Veterinary Surgical Products, Patella-Groove, ) röntgenkuvaan ja päädyimme kokoon 6. Tarkastuskäynnillä koiralta tutkittiin seerumin peruselinarvot (alkalinen fosfataasi, alaniiniaminotransferaasi, albumiini, totaali bilirubiini, fosfaatti, glukoosi, kalium, natrium, kalsium, kolesteroli, kreatiniini, proteiini ja urea), pieni verenkuva, c-reaktiivinen proteiini, hyytymistekijät ja veriryhmä. Kystosenteesillä otetusta virtsanäytteestä tutkittiin liuskatesti ja sedimentti sekä tehtiin mikrobiologinen viljely. Veri- ja virtsanäytetulokset olivat viiterajojen sisällä ja koiran veriryhmä oli DEA 1.1 positiivinen. Lisäksi otimme koirasta näytteet MRSA- ja MRSP-bakteerien varalta. Tarkastimme koiran suun, ihon, korvat ja tassuvälit infektioiden varalta. Koiran askelvoimat mitattiin askelvoimalevyllä (Kistler force plate, type 9286, Kistler Instrumente AG, Winterhur, Sveitsi) ja arvioitiin tietokoneohjelmalla (Aquire 7.3, Sharon Software Inc., Dewitt, MI). Kehotimme omistajaa puhdistamaan koiran hampaat säännöllisesti ja pesemään koiran turkin 2 vuorokautta ennen leikkausta. 473

10 KUVA 2 FIGURE Polvilumpion telauran sahaus tehtiin hieman anteversioon, jotta estetään polvilumpion sijoiltaanmeno proteesista. Aluslevy sijoitettiin sahauspinnalle lateraalisesti ojentajamekanismin lateraalisen siirtymän mukaisesti. Reiät aluslevyssä mahdollistavat luun kasvun kiinni levyyn. KUVA 3 FIGURE Telauraproteesi painettuna kiinni aluslevyyn. Patellar groove replacement prosthesis fixed to the base plate. Patellar trochlear osteotomy in the distal end of the femur was directed in slight anteversion to prevent patellar reluxation. The base plate was fixed laterally to the osteotomy surface to align the extensor mechanism. The holes of the plate enable bone ingrowth. ries). Koiralle injisoitiin epiduraalitilaan morfiinia (Morphin 2 mg/ml, Leiras) 0,2 mg/kg ja bupivakaiinia (Bicain 5 mg/ml, Orion Pharma) 1,0 mg/kg sekoitettuna samaan ruiskuun. Potilas sai leikkausvalmistelun yhteydessä kefatsoliinia (Kefzol 100 mg/ml, Eurocept BV) 30 mg/kg laskimonsisäisesti. Antibiootin antaminen toistettiin 2 tunnin kuluttua ensimmäisestä annostelusta leikkauksen vielä jatkuessa. Epiduraalipuudutuksen lisäksi potilas sai kivunhallintaan laskimoon fentanyyli-lidokaiiniketamiini(flk)-lääkeinfuusiota (Fentanyl-Hameln 50 µg/ml, Hameln Pharmaceuticals, Lidocain 20 mg/ml, Orion Pharma, Ketaminol 50 mg/ml, Intervet) nopeudella 1 ml/kg/h. Kipuinfuusiossa fentanyylin annos oli 5 µg/kg/h, lidokaiinin 3 mg/kg/h ja ketamiinin 0,3 mg/kg/h. Latausannoksina annettiin ennen infuusion aloitusta fentanyyliä 2 µg/kg, lidokaiinia 1 mg/kg ja ketamiinia 0,5 mg/ kg laskimonsisäisesti. Anestesian alkupuolella ilmenneen sydänfrekvenssin pienenemisen vuoksi koiralle annettiin kerran atropiinia (Atropin 1mg/ml, Leiras) 0,01 mg/ kg laskimoon. Koiralla oli leikkauksen ajan laskimonsisäinen kristalloidinesteytys (Ringer-Acetat, Fresenius Kabi) nopeudella 4 ml/ kg/h. Teimme noin 10 cm pitkän ihoviillon kraniolateraalisesti polvilumpion viereen. Suljimme pienet vuotavat suonet elektrokoagulaatiota käyttäen. Otimme nivelnestenäytteen polvinivelestä ennen nivelkapselin avaamista, koska kyseessä oli uusintaleikkaus ja sääriluun harjanteessa oli edellisessä leikkauksessa laitettu Kirschner-piikki. Avasimme nivelkapselin lateraalisesti noin 5 cm:n pituudelta ja mediaalisesti hieman lyhyemmin. Otimme pienen palan nivelkapselia mikrobiologiseen viljelyyn. Arvioimme telauran ja totesimme sen olevan vaurioitunut proksimaalipäästä. Merkitsimme sahauskohdan oskilloivalla sahalla (Electric Pen Drive, Synthes Inc., USA) proksimo-distaalisuunnassa reisiluun lateraalipuolelle hieman kraniaalisesti musculus extensor digitorum longuksen kiinnityskohdasta lähtien ja kulkien proksimaalisuuntaan kohti luun kuorikerroksen kraniaalipintaa juuri telauran proksimaalipuolella. Sahasimme telauran oskilloivalla sahalla (Kolibri, Synthes Inc., USA). Sahasimme osteotomialinjan hieman anteversioon. Sovitimme sahatulle pinnalle telauraproteesin sovituskappaletta (koko 6, pituus 28 mm), joka vastasi mittausten mukaan valittua proteesin kokoa. Vertasimme proteesin uran leveyttä myös polvilumpion levey- 474

11 KUVA 4 FIGURE Postoperatiivisista röntgenkuvista tarkastettiin polvilumpion sijainti proteesin urassa sekä ojennetussa (A) että koukistetussa (B) polvessa. Implantin distaalinen sijoitus johtuen lateraalisesta sijoiltaanmenosta ja polvilumpion matalasta sijainnista voitiin todeta kraniokaudaalisuunnan röntgenkuvasta (C). Patellar position in the groove of the prosthesis was assessed from the postoperative x-ray pictures in extension (A) and flexion (B) of the knee. The distal placement of the implant due to the lateral luxation and patella baja could be seen in the craniocaudal view (C). teen ja totesimme, että polvilumpio mahtuu kulkemaan proteesin urassa. Sijoitimme sovituskappaleen sahauspinnalle ja asetimme polvilumpion sen uraan. Määritimme proteesin paikan proksimodistaalisuunnassa sahauspinnalla niin, että polvilumpio pysyi vaivatta sovituskappaleen urassa sekä koukistuksessa että ojennuksessa. Mediolateraalinen kohta määräytyi ojentajamekanismin lateraalisen siirtymän mukaisesti hieman lateraalisesti niin, että polvilumpio pystyi kulkemaan urassa vapaasti ilman painetta mediaali- tai lateraalipinnalle. Merkkasimme proteesin paikan elektrokoagulaatiolla sovituskappaletta apuna käyttäen. Sijoitimme proteesin aluslevyn merkkauksen mukaisesti. Porasimme ruuvinreiät 1,8 mm:n poranterällä. Suuntasimme distaaliset ruuvit kaudoproksimaalisesti, jolloin ne eivät penetroituneet nivelpinnalta läpi. Kiersimme neljä kortikaaliruuvia (KYON ALPS, 2,4 mm, 12 mm pitkät) porattuihin reikiin (kuva 2). Huuhtelimme leikkausalueen käyttäen alipainehuuhtelulaitetta (Pulsavac Plus Wound Debridement System, Zimmer U-K). Painoimme telauraproteesin (KYON Canine Patellar Groove Prosthesis Plate + Groove nr. 6, ref , lot 10-05) aluslevyyn ja asetimme polvilumpion proteesin uraan (kuva 3). Huuhtelimme leikkausalueen uudestaan alipainehuuhtelulaitteella. Suljimme nivelkapselin ja polvea tukevan sidekudoskalvon (retinakulum) yksittäisillä ristiompeleilla käyttäen 2-0 monofilamenttilankaa (PDS II, Ethicon), pinnallisen lihaskalvon jatkuvalla ompeleella käyttäen 3-0 monofilamenttilankaa (PDS, Ethicon), ihonalaiskudokset jatkuvalla ompeleella käyttäen 4-0 monofilamenttilankaa (Monocryl, Ethicon) ja ihon yksittäisillä ompeleilla 475

12 käyttäen 4-0 monofilamenttilankaa (Prolene, Ethicon). Haavan päälle laitettiin suojataitos ja vasemmasta polvesta otettiin leikkauksen jälkeen anestesiassa kontrolliröntgenkuvat (kuva 4). Tämän jälkeen jalkaan laitettiin tukiside. Potilaalle annettiin leikkauksen jälkeiseen kivunhallintaan karprofeenia (Norocarp 50 kg/ml, Scanvet) 4 mg/kg laskimonsisäisesti leikkauksen lopulla. Lisäksi koiralla jatkettiin FLK-kipulääkeinfuusiota nopeudella 0,25 ml/kg/h. Koiralle laitettiin fentanyylilaastari (Durogesic 50 µg/h, Janssen-Cilag) iholle. Leikkauksen jälkeen potilas jäi teho-osastolle seurantaan yhdeksi vuorokaudeksi. Koira pidettiin laskimonsisäisessä kristalloidinesteytyksessä (Ringer-Acetat, Fresenius Kabi) 3,2 ml/kg/h leikkauksen jälkeen. Nesteytys ja kipuinfuusion antaminen lopetettiin illan aikana. Ruokaa ja vettä tarjottiin heti, kun koira oli herännyt. Postoperatiivinen hoito ja seuranta Kotiutimme potilaan leikkauksen jälkeisenä päivänä. Koiran kliininen vointi oli hyvä, mutta se varasi vain hieman painoa tukisiteessä olevalle leikatulle takajalalle. Kivunhoitoon kotona jatkettiin tulehduskipulääkettä (karprofeeni) 2 mg/kg kahdesti vuorokaudessa suun kautta 2 viikon ajan ja tramadolia (Tramal 50 mg, Orion Pharma) 1 mg/kg 2 3 kertaa vuorokaudessa tarvittaessa leikkauksen jälkeisinä päivinä. Koiralle laitettu fentanyylilaastari pyydettiin poistamaan 3 vuorokauden kuluttua. Lisäksi jatkettiin edelleen gabapentiinilääkitystä 10 mg/kg kahdesti vuorokaudessa. Leikkauksen jälkeiselle mikrobilääkitykselle ei ollut indikaatiota. Suosittelimme potilaalle nivelien toimintaa tukevia lisäravinteita (glukosamiinihydrokloridi, kondroitiinisulfaatti, C- vitamiini ja mangaani, Arthroflex, Scanvet ja omega-3-rasvahapot, Doils nivelet, FaunaPharma) suun kautta. 476 Potilas tuli kontrollikäynnille 2 vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Vasemman takajalan tukiside poistettiin. Natriumpentosaanipolysulfaattipistossarja (Cartrophen 100 mg/ml, Vetcare) 3 mg/kg aloitettiin 2,5 viikon kuluttua leikkauksesta. Annoimme koiralle nahanalaisesti neljä pistosta viikon välein. Fysioterapianeuvonta aloitettiin heti leikkauksen jälkeisenä päivänä kotiutuksen yhteydessä, ja aktiivista fysioterapiaa jatkettiin kerran viikossa 3 kuukauden ajan leikkauksen jälkeen. Fysioterapia koostui kuntoutusjakson alkuvaiheessa passiivisista terapiamuodoista, esimerkiksi kylmähoidosta, nivelten mobilisoinnista sekä hieronnasta. Tavoitteena tässä vaiheessa oli kivun hallinta, liikkuvuuden lisääminen sekä sekundääristen ongelmien ennaltaehkäisy. Kuntoutumisen edetessä fysioterapeutin arvion ja kudosparanemisen perusteella lisättiin etenevästi tehostuvia aktiivisia terapeuttisia harjoitteita, esimerkiksi vesijuoksumattoharjoittelua. Lisäksi omistaja teki koiran kanssa kotona päivittäin harjoitteita nivelliikkuvuuden ja lihaskunnon ylläpitämiseksi 3 kuukauden ajan. Kotiharjoitusohjelma sisälsi esimerkiksi painonsiirron ja -varauksen harjoitteita. Koira sai palata vapaaseen liikuntaan 3 kuukauden jälkeen leikkauksesta. Siitä eteenpäin fysioterapiakäyntejä jatkettiin kerran kuukaudessa. Gabapentiinin annosta vähennettiin puoleen (5 mg/kg kahdesti vuorokaudessa) 3 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tästä 2 viikon kuluttua annosta vähennettiin puoleen (5 mg/kg kerran vuorokaudessa) 2 viikon ajan. Tämän jälkeen lääkkeen antaminen lopetettiin. Koiralle tehtiin painonvarausmittaukset voimalevyllä 1, 2, 3 ja 6 kuukautta leikkauksen jälkeen. Tulokset Tapauksemme koiralla oli krooninen polvilumpion sijoiltaanmeno kummassakin takajalassa. Koiran liikkuminen oli normaalista hyvin poikkeavaa. Kummassakin takajalassa sääriluun harjanne sijoittui lateraalisesti ja reisiluussa telauran harjanteet olivat matalat. Ennen kumpaakin leikkausta aloitettu multimodaalinen kipulääkitys paransi koiran liikuntakykyä ja takajalkojen käyttöä. Kun side poistettiin 2 vuorokauden kuluttua proteesileikkauksesta, koira alkoi varata painoa leikatulle jalalle. Leikkaushaava parantui hyvin ja tikit poistettiin 13 vuorokautta leikkauksen jälkeen. Voimalevymittauksissa todettiin vasemman takajalan lievä keventäminen painonvarauksessa verrattuna oikeaan takajalkaan 1, 2 ja 3 kuukauden jälkeen leikkauksesta. Koira varasi painoa tasaisesti kummallekin takajalalle 6 kuukauden kontrollimittauksissa. Silloin koira oli ollut 3 kuukautta ilman kipulääkityksiä. Mittausten tulkintaa vaikeuttaa, että vertailuun on käytetty saman koiran toista aiemmin leikattua takajalkaa. Kliinisessä tutkimuksessa 6 kuukautta leikkauksen jälkeen koiran polvinivelten liikeradat olivat edelleen hieman rajoittuneet ojennuksessa kummassakin takajalassa silmämääräisesti arvioiden. Koukistuksissa emme havainneet liikerajoitteita. Palpaatiossa ja taivutuksissa emme todenneet kipureaktiota. Kontrolliröntgenkuvaus tehtiin 2 ja 6 kuukautta leikkauksen jälkeen. Proteesi oli pysynyt paikoillaan, polvilumpio kulki proteesin urassa, eikä merkkejä implanttien löystymisestä tai infektiosta havaittu. Potilaamme soveltui hyvin proteesin vastaanottajaksi ja omistaja oli motivoitunut kuntoutukseen ja seurantaan. Koira ei tarvitse enää kipulääkkeitä, eikä takajalkojen käyttö ole heikentynyt lääkitysten lopettamisen jälkeen. Koiran polvilumpio ei mene sijoiltaan, eikä kliinisessä ontumatutkimuksessa havaita ontumaa koiran liikkuessa. Leikkauskomplikaatioita ei ilmen-

13 nyt. Omistajan odotukset leikkauksesta ja koiran kuntoutumisesta täyttyivät. KIRJALLISUUSKATSAUS Polvilumpion sijoiltaanmenoon liittyvät rakenteelliset muutokset Polven ojentajamekanismin muodostavat m. quadriceps femoris -lihasryhmä (rectus femoris, vastus lateralis, vastus medialis, vastus intermedius), kyseisten lihasten kiinnittymiskohdat reisiluussa ja lantiossa, polvilumpio, polvilumpion suora side, polvilumpioligamentit ja ojentajamekanismin kiinnittymiskohta sääriluussa. Ojentajamekanismin on oltava aksiaalisesti pystysuorassa linjassa luisten rakenteiden kanssa, jotta polvilumpion liike telaurassa toimii. 4,7 Polvilumpion sijoiltaanmenoon voi liittyä monia rakenteellisia muutoksia, esimerkiksi lonkkanivelen muutoksia (reisiluun kaulan muuttunut inklinaatiokulma ja anteversio, lonkkadysplasia), reisiluun kiertyminen ja taipuminen, sääriluun kiertyminen, quadriceps-lihasten kontraktio ja polvilumpion korkea tai matala sijainti. Rakenteellisten muutosten vuoksi polvilumpio ei aiheuta painetta telauraan kasvun aikana johtaen matalaan telauraan. 1,3,4,6,7 Polvilumpion sijoiltaanmeno voi aiheuttaa kipua ja ontumista sekä johtaa nivelrikon kehittymiseen. 2,4,11,12 Korjausmenetelmät Polvilumpion sijoiltaanmenon kirurginen korjaus on yleinen koirille tehtävä ortopedinen leikkaustoimenpide. Korjausmenetelmät jaetaan luun rekonstruktiotekniikoihin ja pehmytkudostekniikoihin. Leikkauksen tarkoituksena on suoristaa polven ojentajamekanismi ja turvata polvilumpion pysyminen telaurassa. 7,11 Ojentajamekanismin suoristaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtämällä sääriluun harjannetta, joka on ojentajamekanismin distaalinen kiinnittymiskohta sääriluussa. Reisiluun tai sääriluun osteotomiaan joudutaan turvautumaan tapauksissa, joihin liittyy vaikea luuston deformaatio, esimerkiksi genu varum tai sääriluun proksimaalipään voimakas rotaatio. Polvilumpion pysyminen telaurassa voidaan turvata syventämällä telauraa. Tämän lisäksi joskus on tarpeellista muokata polvilumpion muotoa telauraan sopivaksi. Telauraa muokkaavia tekniikoita on kuvattu useita, esimerkiksi telauran kondroplastia, kiilaresektio, blokkiresektio ja sulkoplastia. 7 Näistä telauran rustopinnan säästäviä tekniikoita ovat kiila- ja blokkiresektio-osteotomiat sekä telauran kondroplastia. Kondroplastia voidaan tehdä vain nuorille vielä kasvaville koirille, joilla nivelrusto on irrotettavissa nivelrustonalaisesta luusta. Sulkoplastiatekniikassa telauran muokkaus nivelrustoa viilaamalla tuhoaa nivelruston ja pinta korvautuu arpirustolla. 7,11 Pehmytkudostekniikoilla vapautetaan kudoksia kontraktion puolelta, minne polvilumpio menee sijoiltaan, ja kiristetään löysiä kudoksia vastakkaiselta puolelta. Pehmytkudostekniikoita ovat esimerkiksi retinakulumin vapautus, nivelkapselin avaus, m. quadriceps femoriksen vapautus, nivelkapselin ja retinakulumin kiristys, osittainen nivelkapselin poisto ja lihasfaskian kiristys. Niitä käytetään usein yhdessä luun rekonstruktiotekniikoiden kanssa. Pehmytkudostekniikoita yksinään voidaan käyttää ainoastaan nuorten kasvavien koirien kaksivaiheisen korjauksen ensimmäisessä vaiheessa tai traumaattisten polvilumpion sijoiltaanmenojen korjauksessa. 7,11,13 Komplikaatiot Arthurs ja Langley-Hobbs 14 totesivat leikkauskomplikaatioita 18 %:lla 109:stä polvilumpion sijoiltaanmenon vuoksi leikatusta potilaasta. Yleisin oli polvilum- pion uudelleen sijoiltaanmeno. Muita komplikaatioita olivat sijoiltaanmeno toiseen suuntaan kuin aiemmin, septinen artriitti, implanttien hajoaminen tai löystyminen, sääriluun harjanteen avulsio, etummaisen ristisiteen repeämä ja sääriluun proksimaalipään sekä pohjeluun murtuminen. Myös leikkaushaavainfektioita, telauran kiilaresektion jälkeinen kiilan liikkuminen, serooman muodostumisia, turvonnut polvilumpion suora side, polven yliojentuminen ja telauran harjanteen murtuminen on raportoitu. 2,15 Etummaisen ristisiteen repeämä voi ilmetä polvilumpion sijoiltaanmenon kanssa samanaikaisesti. 16,17 Kirurgisen korjauksen ennuste Perinteisillä kirurgisilla korjausmenetelmillä on saatu hyviä tuloksia polvilumpion sijoiltaanmenon hoidossa. Onnistumista on arvioitu sijoiltaanmenoasteen pienenemisellä ja ontumisen vähenemisenä. 2 Kroonisesti vaivaava polvilumpion sijoiltaanmeno johtaa iän myötä nivelrikkoon, joka voi huonontaa leikkauksen ennustetta. 18 Roy ym. 12 kuitenkin totesivat 12 koiraa käsittävässä tutkimuksessaan, että nivelrikon eteneminen ei hidastunut polvilumpion sijoiltaanmenoleikkauksen jälkeen leikatussa polvinivelessä verrattuna leikkaamattomaan jalkaan. Tutkimustuloksia voimalevymittauksista polvilumpion sijoiltaanmenoleikkauksen jälkeen ei tietääksemme ole julkaistu. Telauraproteesi ja proteesileikkaus Telauraproteesi on valmistettu titaanista ja siinä on timantinkaltainen pinnoite (amorphous diamond-like carbon coating, ADLC), jota vasten polvilumpio liikkuu. 10 Pinnoite on todettu tutkimuksissa kestäväksi, vähäistä kitkaa aiheuttavaksi ja inertiksi materiaaliksi, joka ei ole kudoksille toksinen. 19,20 Telauraproteesileikkaus on invasiivinen toimenpide, johon liittyy 477

14 proteesileikkauksen riskit. Näitä ovat proteesin aseptinen löystyminen, murtumat, väärin suunniteltu sahauslinja, epäonnistunut proteesin sijoittaminen ja infektio leikkauksen komplikaationa tai jälkeenpäin. Jos nivel infektoituu, täytyy proteesi poistaa tai vaihtaa. 21 Proteesileikkauksessa täytyy ottaa huomioon tiukat aseptiikkavaatimukset. Kaikki potilaat eivät sovellu proteesin vastaanottajiksi. Potilaan ikä, sairaudet ja yleiskunto voivat lisätä riskiä proteesileikkauksen epäonnistumiselle. Omistajan on oltava sitoutunut leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen ja fysioterapiaan sekä eläinlääkärin kontrolleihin. Hyvin toteutettuna proteesikirurgia palauttaa potilaan liikuntakyvyn ja vähentää kipua sekä lääkitysten tarvetta. Kyon Ag, Zürich, on kehittänyt telauraproteesin ja kliininen käyttökokeilu on suoritettu keräämällä tiedot sadasta tehdystä leikkauksesta. Tulokset ovat olleet lupaavia ja proteesin markkinointi on aloitettu. Telauraproteesista on tullut yksi vaihtoehto komplisoituneen tai kroonisen polvilumpion sijoiltaanmenon korjaamiseksi. Aiheesta ei tietääksemme ole vielä tieteellisiä julkaisuja, eikä vastaavanlaista proteesia ole markkinoilla ihmisille. KIITOKSET Kiitämme fysioterapeutti, MSc (VetPhysio) Heli Hyytiäistä ja fysioterapeutti, MSc (VetPhysio) Anna Boströmiä heidän avustaan voimalevymittausten suorittamisessa. LÄHDEKIRJALLISUUS 1. Alam MR, Lee JI, Kang HS, Kim IS, Park SY, Lee KC ym. Frequency and distribution of patellar luxation in dogs. Vet Comp Orthop Traumatol. 2007;20: Gibbons SE, Macias C, Tonzing MA, Pinchbeck GL, McKee WM. Patellar luxation in 70 large breed dogs. J Small Anim Pract. 2006;47: Hayes AG, Boudrieau RJ, Hungerford LL. Frequency and distribution of medial and lateral patellar luxation in dogs:124 cases ( ). J Am Vet Med Assoc.1994;5: Towle HA, Griffon DJ, Thomas MW, Siegel AM, Dunning D, Johnson A. Pre- and postoperative radiographic and computed tomographic evaluation of dogs with medial patellar luxation. Vet Surg. 2005;34: LaFond E, Breur GJ, Austin CC. Breed susceptibility for developmental orthopedic diseases in dogs. J Am Anim Hosp Assoc. 2002;38: Bound N, Zakai D, Butterworth SJ,Pead M. The prevalence of canine patellar luxation in three centres: Clinical features and radiographic evidence of limb deviation. Vet Comp Orthop Traumatol. 2009;22: Kowaleski MP, Boudrieau RJ, Pozzi A. Patellar luxation. Kirjassa: Tobias KM, Johnston SA. Veterinary surgery: small animal. 1. painos. Kanada: Saunders; 2012, Liska WD, Marcellin-Little DJ, Eskelinen EV, Sidebotham CG, Harrysson OLA, Hielm-Björkman AK. Custom total knee replacement in a dog with femoral condylar bone loss. Vet Surg. 2007;36: Liska WD, Doyle ND. Canine total knee replacement: Surgical technique and one-year outcome. Vet Surg. 2009;38: Vezzoni A. Patellar groove prosthesis. Seminaariesityksen kokoelmassa: Boudrieau R, Bruecker K, Déjardin L, Griffon D, Hulse D, Kowaleski M, Peirone B, Pelazzoni M, Piras A, Vannini R, Vezzoni A. Seminar on patellar luxation: ESVOT courses; ; Lyon, Ranska; 2011: Piermattei DL, Flo GL, DeCamp CE. The stifle joint. Kirjassa: Brinker WO, Piermattei DL, Flo GL, toim. Handbook of small animal orthopedics and fracture repair. 4. painos. USA: Saunders; 2006, Roy RG,Wallace LJ, Johnston GR, Wickstrom SL. A retrospective evaluation of stifle osteoarthritis in dogs with bilateral medial patellar luxation and unilateral surgical repair. Vet Surg. 1992;21: Johnson AL, Probst CW, Decamp CE, Rosenstein DS, Hauptman JG, Weaver BT, Kern TL. Comparison of trochlear block recession and trochlear wedge recession for canine patellar luxation using a cadaver model. Vet Surg. 2001;30: Arthurs GI, Langley-Hobbs SJ. Complications associated with corrective surgery for patellar luxation in 109 dogs. Vet Surg. 2006;35: Chase D, Farrell M. Fracture of the lateral trochlear ridge after surgical stabilisation of medial patellar luxation. Vet Comp Orthop Traumatol. 2010;3: Langenbach A, Marcellin-Little D. Management of concurrent patellar luxation and cranial cruciate ligament rupture using modified tibial plateau levelling. J Small Anim Pract. 2010;51: Yeadon R, Fitzpatrick N, Kowaleski MP. Tibial tuberosity transpositionadvancement for treatment of medial patellar luxation and concomitant cranial cruciate ligament disease in the dog. Vet Comp Orthop Traumatol. 2011;1: Daems R, Janssens LA, Béosier YM. Grossly apparent cartilage erosion of the patellar articular surface in dogs with congenital medial patellar luxation. Vet Comp Orthop Traumatol. 2009;3: Hinüber C, Kleemann D, Friederichs RJ, Haubold L, Scheibe HJ, Schuelke T, Boehlert C, Baumann MJ. Biocompatibility and mechanical properties of diamond-like coatings on cobalt-chromium-molybdenum steel and titaniumaluminium-vanadium biomedical alloys. J Biomed Mater Res A. 2010;95: Roy RK, Lee KR. Biomedical applications of diamond-like carbon coatings: a review. J Biomed Mater Res B Appl Biomater. 2007;83: Heydemann J, Heydemann JS, Antony S. Acute infection on a total knee arthroplasty caused by Pasteurella multocida: a case report and a comprehensive review of the literature in the last 10 years. Int J Infect Dis. 2010;14S:e Roush JK. Canine patellar luxation. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 1993;23: KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Laura Hakala, ELL, sairaalaeläinlääkäri, Yliopistollinen eläinsairaala, Viikintie 49 / PL 57, Helsingin yliopisto, puh , laura.hakala@helsinki.fi Artikkeli on osa Laura Hakalan erikoistumiskoulutusohjelmaa. Pauli Keränen, ELT, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, kliininen opettaja, kliinisen hevosja pieneläinlääketieteen osasto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 478

15

16 Ajankohtaista Orion Pharmalta PRID DELTALLA hedelmällistä hedelmällisyyshoitoa ELL Markko Lehtosalo PRID Delta on uusi progesteronikierukka kiimakierron säätelyyn lehmille ja hiehoille. Se sisältää 1,55 grammaa progesteronia. PRID Delta -kierukka on pinnoitettu uudenlaisella elastomeerilla, etyylivinyyliasetaatilla, mahdollisimman tasaisen ja korkean progesteroniplasmapitoisuuden saavuttamiseksi koko hoitojakson ajaksi. Delta-muoto Delta-muodolla tavoitellaan mahdollisimman suurta käyttömukavuutta käyttövarmuudesta ja korkeasta progesteronipitoisuudesta tinkimättä. Delta-muodon ansiosta kierukalla on pitkät sivut, jotka lepäävät emättimen seinämiä vasten, eikä siinä ole teräviä emättimen limakalvoa painavia kulmia. Laajassa kenttätutkimuksessa on PRID Deltan seitsemän päivän kuurin jälkeen todettu sitkeää tai sameaa emätinvuotoa vain 25 prosentilla hoidetuista lehmistä ja hiehoista. Käyttö PRID Delta on tarkoitettu kiimakierron säätelyyn naudoilla. Sitä voidaan käyt- Delta-muodolla käyttömukavuutta.

17 Ajankohtaista Orion Pharmalta tää sekä sykloivilla että ei-sykloivilla lehmillä ja hiehoilla kiimakierron käynnistämiseen tai synkronointiin 7 päivän kuurilla, jolloin prostaglandiini-injektio annetaan 24 tuntia ennen kierukan poistamista. Progestageenihoitoa voidaan lisäksi käyttää esimerkiksi kiiman ajoittamiseen, hiljaiseen kiimaan, pitkäkiimaisuuteen, oireettomien uusijoiden alkutiineyden tukemiseen sekä rakkulan hoitoon. Hyvä tiinehtyvyys käyttömukavuudesta tinkimättä Tuoreessa Animal Reproduction Science-lehden julkaisussa * vertailtiin 774 lehmän tiinehtymistä PRID Deltaa ja CIDR-kierukkaa käyttämällä. Tutkimukseen otettiin 1 5 kertaa poikineita lehmiä, joiden poikimisesta oli päivää eikä niillä oltu havaittu kiimaa poikimisen jälkeen. Seitsemän päivän kierukkahoidon jälkeen kaikki lehmät siemennettiin. Ensimmäisestä siemennyksestä tiinehtyi PRID Delta -ryhmästä 35,8 ja CIDR-ryhmästä 31,3 prosenttia päivää ensimmäisestä siemennyksestä näkyvään kiimaan tuli PRID Delta -ryhmästä 28,3 prosenttia ja CIDR-ryhmästä 16,0 prosenttia lehmistä. Kaikki näkyvään kiimaan tulleet lehmät siemennettiin uudestaan. Toiseen kiimaan siemennettyjen lehmien tiinehtyvyysprosentti oli PRID- ja CIDRryhmien välillä käytännössä sama 55,9 vs. 54,7 prosenttia. Kumulatiivinen tiinehtyminen kahden syklin jälkeen oli PRID Delta -ryhmässä 45,9 prosenttia ja CIDR-ryhmässä 37,0 prosenttia. Uusi asetin PRID Delta asetetaan emättimeen uudella helppokäyttöisellä ja helposti puhdistettavalla asettimella. Asetin on tarvittaessa purettavissa myös osiin täydellisempää sterilointia varten. Oriolan tilausnro VNR TMH alv 0 % TMH sis. alv A PRID Delta depotlääkevalmiste 10 kpl 165,96 182,56 A PRID Delta asetinase 1 kpl 38,20 47,37 * Werven van T. et al. Comparison of two intravaginal progesterone releasing devices (PRID-Delta vs. CIDR) in dairy cows: Blood progesterone profi le and fertility. Animal Reproduction Science 2013:138; Rompun vet 20 mg/ml 5 x 25 ml kovaan käyttöön Alkuperäinen ksylatsiinivalmiste Rompun on nyt saatavilla uudessa 5 pullon tukkupakkauksessa. Myös perinteinen yhden pullon pakkaus säilyy valikoimassa tukkupakkauksen rinnalla. Oriolan tilausnro VNR TMH alv 0 % TMH sis. alv Rompun vet 20 mg/ml inj. 25 ml 29,12 32,03 A Rompun vet 20 mg/ml inj. 5 x 25 ml 116,80 128,48 ROMPUN VET 20 mg/ml injektioneste, liuos. Vaikuttava aine: Ksylatsiinihydrokloridi vastaten ksylatsiinia 20 mg/ml. Kohde-eläinlajit: Nauta, hevonen, koira ja kissa. Käyttöaihe: Rauhoitus, kivunpoisto ja lihasrelaksaatio. Vasta-aiheet: Diabetes, ruokatorven tukkeutuma, vatsalaukun kiertymä, sydän- tai keuhkosairaus, heikentynyt maksa- tai munuaistoiminta, samanaikainen lääkitys sympatomimeettisen lääkkeen, kuten adrenaliinin kanssa. Ei eläimille, joilla oksentelu voi huonontaa epäiltyä sairaustilaa. Haittavaikutukset: Hypotensio; aluksi verenpaine nousee. Sydämen sykkeen ja hengitystiheyden lasku, sydämen rytmihäiriöt, hyperglykemia ja polyuria, regurgitaatio ja oksentaminen. Tiineys ja laktaatio: Tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana ksylatsiinia ei pidä käyttää ollenkaan tai vain yhdessä kohdun lihaksia relaksoivan lääkkeen kanssa. Annostus ja antotapa: Annetaan lihaksen- tai laskimonsisäisesti kohde-eläimen mukaan. Tarkemmat ohjeet valmisteyhteenvedossa. Varoaika: Teurastus 1 vrk. Maito 0 vrk. Pakkaus: Injektiopullo, pakkauskoot 1 x 25 ml ja 5 x 25 ml. Tarkemmat tiedot: Pharmaca Fennica Veterinaria.

18 Eläinlääkäri yhteiskunnassa Sarja kertoo eläinlääkäreistä, jotka ovat mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa eri tavoin. Tämä on seitsemäs osa. Eläinlääkärin koulutus avaa tien yrittäjäksi Eläinlääkärin koulutus taipuu moneksi. Yrittäjäeläinlääkärin on hyvä erikoistua ja suunnitella tarkkaan toimintansa. Mikään työ ei saa olla yrittäjälle vastenmielistä. Tarpeen vaatiessa on tartuttava vaikkapa talonmiehen töihin. Teksti ja kuvat: Tuija Käyhkö Ylöjärveläinen eläinlääkäripariskunta Johanna ja Eero Rautiainen perusti Lammasmaailma Oy:n vuonna Molemmat olivat tehneet jo mittavan eläinlääkärin työuran siihen mennessä. Vuosien saatossa kypsyi ajatus, että Suomessa tarvittaisiin monipuoliseen ja laadukkaaseen lammastalouteen pitkäjänteisesti sitoutunutta toimijaa, jollainen Lammasmaailma omistajiensa mukaan on. Johanna Rautiainen on tehnyt töitä läpi koko lammasketjun, sen kanssa ja osanakin. Eero Rauti- ainen kehuukin vaimoaan lammastalouden moniosaajaksi ja käveleväksi tietokoneeksi, joka käy luennoimassa aiheesta opiskelijoille ja eläinlääkäreille. Johanna on toiminut tuottajien neuvojana ja työskennellyt teurastamojen ja villankäsittelijöiden kanssa. Lisäksi hän on ollut perustamassa lammastalouteen keskittyvää osuuskuntaa. Eero Rautiainen on tehnyt monipuolisen uran eläinlääkinnän kentällä. Hän on ollut laboratorioeläinlääkäri ja tehnyt tieteellistä tutkimusta, terveydenhuollon ja laadunvarmistusasioita sekä ollut hygieenikkona. Hän väitteli tohtoriksi vuonna Sauvossa asuva eläinlääkintöneuvos Jukka Kuussaari perusti Suomen eläinlääkemarkkinoita uudistaneen Vetcare Oy:n kahden eläinlääkärikollegansa kanssa vuonna Kuussaarella on kokemusta pieneläinpraktikkona, kunnaneläinlääkärinä ja teollisuuden palveluksessa toimimisesta. Ennen yrittäjäksi ryhtymistään hän oli kymmenen vuotta Farmoksessa asiantuntijaeläinlääkärinä ja eläinlääkkeiden ja maataloustuotteiden vientijohtajana. Farmoksen kansainvälisissä teh- 482

19 tävissä Kuussaari näki maailmalla paljon tuotteita, joita ei ollut rekisteröity Suomessa. Yleensä ideani tuoda näitä tuotteita Suomeen ammuttiin yhtiössä alas, koska niiden katsottiin olevan liian pieniä tuotteita isolle yritykselle. Arvioitu myynti katsottiin liian pieneksi. Siinä syntyi ajatus, että uusi pieni firma saattaisi saada monesta pienestä tuotteesta isomman virran aikaan ja siten luoda uusia työpaikkoja. Työtä eläinten hyvinvoinnin eteen Sekä Rautiaiset että Kuussaari vakuuttavat yritystensä toimivan eläinten hyvinvoinnin puolesta. Lammasmaailma markkinoi ja myy kestävästi tuotettua lampaan lihaa, villaa ja taljoja. Yritys on tehnyt sopimustuottajien kanssa kumppanuus- ja hankintasopimuksen. Sopimustuottajien on jaettava Lammasmaailman kanssa samat arvot ja kannettava vastuu eläimistä, ihmisistä ja luonnosta. Suuri osa kumppaneista on luomutiloja tai luomutuotantoon siirtymässä olevia. Rautiaisten mukaan tavoite on, että kaikki sopimuskumppanit ovat tulevaisuudessa luomutiloja. Lammasmaailman kumppanuustilat sijaitsevat tällä hetkellä yhtä keskipohjanmaalaista tilaa lukuun ottamatta Pirkanmaalla. Tiloilla on keksimäärin vajaa sata lammasta. Kuussaaren mukaan Vetcaren lähtökohtana on eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Olemme aina katsoneet tarkkaan, miten meille tarjottavat tuotteet palvelevat eläinten hyvinvointia. Kaikki tuotteet eivät sitä tee, ja niitä emme ole ottaneet tuotevalikoimaamme. Vetcare on tuonut uusia hoitokäytäntöjä esimerkiksi eläinten käytöshäiriöiden ja sydäntautien hoitoon. Yritys on uudistanut eläinten nivelrikkohoidot ja kehittänyt utaretulehdushoitoon uuden lääkkeen. Aluksi Vetcare halusi Kuussaaren mukaan jalansijaa tuo- malla ja markkinoimalla lääkkeitä. Viiden toimintavuoden jälkeen päätimme investoida omaan tuotekehitykseen. Nyt t&k-panostuksen osuus yhtiön liikevaihdosta on parikymmentä prosenttia ja vienti on ylittänyt 30 prosenttia. Meillä on omia tuotteita, ja kehitämme uusia alkuperäislääkkeitä omista molekyyleistä. Toiminnan alussa Kuussaari oli yrityksen ainoa kokopäivätoiminen työntekijä. Hän oli yrityksen toimitusjohtaja vuoteen 2004 asti. Sen jälkeen hän toimi varatoimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Nyt Kuussaari on eläkkeellä, koska oli itse rustaamassa sääntöä, että yli 70-vuotiasta ei valita yrityksen hallitukseen. Se on hyvä sääntö. Aluksi toimistoon ja kentälle palkattiin apuhenkilöitä. Yrittäjyyden koko kuva tuli Kuussaaren mukaan esille ensimmäisissä toimintavuosissa. Oli iso riski jättää hyväpalkkainen työ ja perustaa yritys. Teimme ensimmäiset kolme vuotta töitä käytännössä ilman palkkaa. Perheen elanto tuli sivutoimisesta pieneläinpraktiikasta. Koulutusseminaarit olivat menestys Riskinotto kannatti ja palkinto oli, että eläinlääkärikunta hyväksyi uuden yrityksen. Pystyimme tuomaan uusia tuotteita ja ideoita eläinlääkäreiden käyttöön. Toimme eläinlääkemarkkinointiin aivan uudenlaisen toimintatavan pitämällä koulutusseminaareja, joihin toimme aina uutta tietoa. Seminaarit saivat hyvän vastaanoton, Kuussaari muistelee. Vetcaren menestys on ylittänyt Kuussaaren alkuperäiset odotukset. Yritys on kasvanut kolmen kaveruksen yrityksestä 25 henkilöä työllistäväksi kansainväliseksi yritykseksi. Meillä on ollut hyvä ja joustava strateginen ajattelu. Pienellä yrityksellä on ollut ketteryyttä siirtyä jollekin lupaavalta näyttävälle osa-alueelle, vaikka ensin on Vaikuttaja lyhyesti Johanna Rautiainen Syntynyt Tampereella vuonna 1964, valmistunut eläinlääkäriksi Helsingin Eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta vuonna Eero Rautiainen Syntynyt Imatralla vuonna 1961, valmistunut vuonna 1987 eläinlääkäriksi Helsingin Eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta, elintarvikehygieenikon tutkinto 1990, väitellyt tohtoriksi 2001, tarttuvien tautien erikoiseläinlääkärin tutkinto Jukka Kuussaari Syntynyt vuonna 1942 Mikkelissä, valmistunut eläinlääkäriksi vuonna 1969 Helsingin Eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta, tarkastuseläinlääkärin tutkinto 1970, elintarvikehygieenikon tutkinto 1974, rataeläinlääkärikurssi 1977, avomerilaivurin tutkinto 2008, eläinlääkintöneuvoksen arvonimi

20 panostettu paljonkin rahaa jollekin toiselle osa-alueelle. Yrityksen menestystä avitti sekin, että Farmoksen vuonna 1990 nielaissut Orion supisti eläinlääkevalikoimaansa. Tämä herätti eläinlääkäreissä kapinamieltä, koska he eivät halunneet luopua vanhoista hyviksi koetuista lääkkeistä. Näin uudelle toimijalle oli tarvetta. Lammasmaailman pääkonttori on Rautiaisten kotona Ylöjärvellä. Yrityksellä on oma myymälä Tampereen kauppahallissa. Myymälä on oikea aarreaitta, jossa on lankoja, taljoja, monenlaisia käsitöitä ja pakastettuja ja säilöttyjä lammasherkkuja. Tuoretta karitsan lihaa on saatavilla säännöllisesti tilausten mukaan. Lammasmaailman tuotteita voi ostaa myös verkosta. Rautiaiset pyörittävät kahdestaan yritystään. Mies on yrityksen toimitusjohtaja ja vaimo vastaa kehitystyöstä. Myymälässä on kaksi lampuria myymässä ja kertomassa asiakkaille tuotteista. Lammasmaailman liikevaihdosta noin 70 prosenttia tulee tuotteista ja loput lammasterveydenhuollosta. Eero Rautiaisen mukaan tavoite on, että tulevaisuudessa liikevaihto jakaantuu tasan molempien osalle. Johanna Rautiainen kertoo esimerkin uudesta yhteistyötahosta, joka on tuottanut erityisen paljon iloa. Ateneumista soitettiin ja soitettiin ja pyydettiin myyntiin Lammasmaailman tuottamia suomalaisen lampan villasta tehtyjä sukkia. Niitä tarvitaan Tuusulanjärvellä lokakuussa avautuvaan näyttelyyn. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisiin malleihin näyttelyn taulut kutojiamme inspiroivat. Lammasmaailma tarjoaa lammastiloille loislaboratorion palveluja, uuhien tiineystarkastus- ja sikiölaskentapalveluja ja puhelimitse neuvontapalveluja. Rautiaiset antavat neuvoja puhelimessa myös kumppanitilojen omille eläinlääkäreille. He haluavat madaltaa eläinlääkärien kynnystä mennä lammastiloille. On kaikkien edun mukaista, että saamme tiloilta laadukasta lihaa ja villaa. Eero Rautiainen korostaa, että Lammasmaailman neuvomat toimenpiteet ovat aina kannattavuutta parantavia. Terveydenhuollon toimet parantavat myös lopputuotteen laatua. Neuvomme, mihin toimiin on järkevää satsata, että uuhet tuottavat virkeitä karitsoita. Kannustamme muun muassa pitämään loislääkitykset minimissään ja keskittymään loistartuntojen ennaltaehkäisyyn. Akupunktio-opissa Pariisissa 1970-luvulla Jukka Kuussaari on ollut eläin-akupunktion uranuurtaja Suomessa. Hän käy edelleen luennoimassa aiheesta. Innostuksen akupunktioon hän sai 1970-luvun alkupuolella serkultaan Unnukka Outiselta, joka oli ensimmäisen Kiinaan matkustaneen toimittajaryhmän mukana ja toi sieltä akupunktiota esitteleviä seinätauluja. Kuussaari anoi ja sai Kunnaneläinlääkäriliitolta apurahan Pariisiin eläinakupunktio-oppiin vuonna Muistan, miten huvittuneita tilaisuuteen osallistujat olivat, kun vastaanotin apurahan. Nyt akupunktiohoitoa antavia eläinlääkäreitä on toista sataa. Kuussaari on antanut akupunktiohoitoa tuotanto- ja seuraeläimille. Kivun lievityksen lisäksi akupunktiolla voi säädellä elimistön hormonitasapainoa, ja akupunktion tulevaisuus onkin hänen mielestään sisäeritteisissä hoitokohteissa, esimerkiksi lisääntymishäiriöiden hoidossa. Johanna Rautiainen on kotoisin Tampereelta. Kouluikäisenä hän oli pesäpalloilija ja hevostyttö. Tavoitteena oli lukea itselle akateeminen ammatti, ja eläinlääkärin ura tuntui houkuttelevalta. Nimenomaan alkutuotanto kiinnosti jo silloin. Isäni äiti oli itseoppinut ihminen, jota karjanomistajat pyysivät apuun pulmatilanteissa. Harmi, että hän ei ehtinyt siirtää osaamistaan minulle. Olen vain kuullut tarinoita hänestä. Johanna Rautiainen on erikoistunut lampaisiin, koska ne ovat hänen mielestään niin monipuolisia eläimiä. Lisäksi lampurit ovat motivoituneita moniosaajia. Nautin tavattomasti lampolassa olemisesta. On todella rentouttavaa ja terapeuttista kuunnella, kun lampaat rouskuttavat ruokaansa hiljaisessa lampolassa. Eero Rautiainen syntyi Imatralla ja kasvoi pääkaupunkiseudulla. Hän kävi usein Pohjois-Karjalassa sukulaisissa, joilla on maatila. Siellä pääsin tutustumaan tuotantoeläimiin. Ajattelin pyrkiä myös maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan. Kun pääsin Eläinlääketieteelliseen korkeakouluun, en enää haikaillut muuta. Eero Rautiaisen mielestä eläin- 484