SUOMEN PUNAINEN RISTI Nuorten turvatalot T O I M I N T A K E R T O M U S 2010 JOHDANTO

Transkriptio

1 SUOMEN PUNAINEN RISTI Nuorten turvatalot T O I M I N T A K E R T O M U S 2010 JOHDANTO Punainen Risti ylläpitää Suomessa viittä Nuorten turvataloa. Turvatalot sijaitsevat Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella ja Turussa. Ne tarjoavat apuaan alle 19- vuotiaille nuorille ja heidän perheilleen elämän erilaisissa kriisitilanteissa. Kertomusvuonna turvatalotoiminta täytti 20 vuotta. Ensimmäinen turvatalo avasi oveansa vuonna 1990 Helsingin Pakilassa. Juhlavuoden seminaari Tänään kotona järjestettiin Helsingissä Seminaarissa keskusteltiin 20 vuoden aikana tapahtuneista muutoksista nuoren ja perheen elämässä ja nuoren hyvinvoinnin edellytyksistä. Mukana keskustelemassa oli mm. kunnallisia päättäjiä, koulun, sosiaalitoimen ja työelämän edustajia. PALVELUT Turvataloilla tehtävä työ perustuu ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistyössä toteuttamaan voimavarasuuntautuneeseen perhe- ja verkostotyöhön. Tavoitteena on auttaa nopeasti, joustavasti ja tehokkaasti nuorta ja hänen perhettään. Kriisityö ja -majoitus Turvataloissa tarjotaan nopeaa, matalan kynnyksen apua nuorille ja perheille kriisi- ja pulmatilanteissa. Turvataloilla on myös mahdollista yöpyä tilapäisesti. Perhehuonetoiminta Perhehuonetoiminta on turvatalolla tehtävää avotyötä. Perhehuonetoiminnan keskustelupalvelut on tarkoitettu nuorelle, vanhemmille ja muille perheenjäsenille, eikä se edellytä turvatalon kriisimajoitusasiakkuutta. Itsenäistymisen tukeminen Palvelu on tarkoitettu nuorille jotka tarvitsevat perheen ulkopuolista tukea itsenäistymisessään. Tuki on räätälöity yksilöllisesti, se on tiivistä ja tavoitteellista. Perhe- ja verkos-

2 totyö on oleellinen osa tuen sisältöä. Tavoitteena on nuoren kyky asua itsenäisesti peruspalvelujen varassa. Toimintaa toteutettiin Helsingissä, Tampereella ja Vantaalla. UUSI TOIMINTASTRATEGIA Uusi toimintastrategia valmistui ja se hyväksyttiin SPR:n hallituksessa toukokuussa. Tämän myötä sekä turvatalojen visio että perustehtävä määriteltiin uudestaan: Visio Turvatalot ovat valtakunnallisia osaamiskeskuksia, joista käsin organisoidaan ja toteutetaan nuoria ja perheitä tukevaa ja ehkäisevää työtä vapaaehtoistyön keinoin, paikallisen yhteistyön ja kumppanien tuella. Perustehtävä Turvatalojen tehtävänä on lisätä nuorten elämänhallintaa ja ehkäistä syrjäytymistä varhaisen tuen avulla. Ne antavat nopeaa apua nuorille ja perheille kriiseissä sekä tukevat voimavarojen löytämistä ja hyödyntämistä. Uudessa toimintastrategiassa määriteltiin sekä toiminnan kriittiset menestystekijät että toiminnan muutosvaatimukset. Menestystekijät: matala kynnys nopea apu monipuolinen, yksilöllinen apu henkilökunnan osaaminen vapaaehtoistyö Muutosvaatimukset: uusia auttamisen malleja enemmän vapaaehtoisia ja apua roolien monipuolistuminen tarve useammille kumppanuuksille ja pitkäjänteiselle kumppanuudelle vaikuttavuuden mittaaminen ja sosiaalinen raportointi ehkäisevä, etsivä työ Toimintastrategian tueksi laadittiin toimeenpano-ohjelma vuosille Siinä määriteltiin jokaisen turvatalon kärkihankkeet ja niiden toimeenpanon aikataulu. Lisäksi turvatalojen johtokunta nimesi muutosprosessin ohjausryhmän seuraamaan ja ohjaamaan strategian toteuttamista. Tiedotus strategiasta sekä järjestön sisällä että yhteistyökumppaneille alkoi.

3 Vantaalla kouluyhteistyötä varten valmisteltiin oppituntikokonaisuus ristiriidat ovat ratkaistavissa. Turussa kouluyhteistyö käynnistyi välituntivierailuilla ja tietoiskuilla vanhempainilloissa. Tampereella neuvottelut yhteistyöstä nuorisokahvila Uniikin kanssa alkoivat. Espoossa käynnistettiin yhdessä Helsinki-Uudenmaan piirin kanssa murrosikäisten nuorten vanhempien vertaistukiryhmien toiminnan suunnittelu. Vapaaehtoistyön uusien muotojen kuvausten ja toimintaprofiilien rakentaminen alkoi Helsingissä. Neuvottelut toiminnan aloittamisesta Porissa käynnistettiin SPR:n Satakunnan piirin ja Porin kaupungin sosiaalitoimen kanssa. Vuoden aikana toteutettiin kolmen kuukauden kaikkia turvataloja koskeva yöpäivystyksen tarpeen arviointi seuraamalla yöaikaan turvataloille hakeutuneiden nuorten määrää ja yöllä tehtävää asiakastyötä. Seuranta osoitti, että nuoret saapuvat turvataloille pääsääntöisesti iltaisin ja yöllä saapuneiden nuorten määrä oli vähäinen. Samoin yöllä tehty asiakastyö oli vähäistä ja kriisiyöpymispaikkaa tarvinneiden nuorten määrä pieni verrattuna nuoriin jotka käyttivät palveluita päivä- ja ilta-aikaan. Tämän pohjalta tehtiin päätöksiä koskien henkilöstöresurssien ohjaamisesta ehkäisevän työn kehittämiseen ja palvelujen monipuolistamiseen aikoina jolloin asiakkaita on runsaasti. VAPAAEHTOISTYÖ Turvataloilla työskenteli kertomusvuonna yhteensä 203 (vuonna ) vapaaehtoista työntekijää. Vapaaehtoisten määrä hieman pieneni, mutta vapaaehtoistyön määrä kasvoi hieman ollen n tuntia. Yksittäiset vapaaehtoiset siis osallistuivat toimintaan hieman aktiivisemmin kuin aikaisemmin. Suurin osa vapaaehtoisista toimi työntekijän työparina päivystäen iltaisin ja öisin turvatalolla. Osa vapaaehtoisista toimi nuorten kanssa toteutetussa ryhmä- tai ystävätoiminnassa, tukihenkilöinä tai päivystäjänä Tukinetissä. Vapaaehtoisia koulutettiin sekä yhteisillä että turvatalokohtaisilla kursseilla, heille järjestettiin tapaamisia, työnohjausta, opintovierailuja ja -matkoja. MUUT RESURSSIT Turvataloissa oli yöpymispaikkoja kriisimajoitusta varten yhteensä 32. Henkilötyövuosia kertyi 36. Toimintaa tukivat taloudellisesti Raha-automaattiyhdistys ja turvatalojen kotikunnat. Accenture tuki turvataloja SPR:n ystäväyrityksen roolissa. Accenturen henkilökunnalla oli mahdollisuus ryhtyä kuukausilahjoittajiksi ja tukea näin turvatalotoimintaa. Accenture myös tuki turvatalojen kotisivujen uudistamista osoittamalla työntekijän tehtävää varten kolmeksi kuukaudeksi. Canon Inc.:n Euroopan Punaisten Ristien nuorten syrjäytymistä ehkäisevään toimintaan kohdistama avustus kohdennettiin Suomessa edelleen turvataloille. Eläke Fennia tuki toimintaa joululahjoituksellaan. Toimintaa tukevia lahjoituksia saatiin myös muilta yhtei-

4 söiltä ja yrityksiltä erityisesti Turussa. Moni koulu lahjoitti päivätyökeräyksensä tuoton turvataloille. Turvatalojen johtokuntaan kuului kuntien edustaja, asiantuntijajäseniä, SPR:n hallituksen ja piirien edustajia sekä työntekijöitä. Johtokunta kokoontui neljä kertaa. Turvatalojen johtajista koostuva johtoryhmä kokoontui säännöllisesti kerran kuussa. Turvatalojen tukena toimi myös paikallisia yhteistyö- ja ohjausryhmiä. ASIAKASTYÖ Tavoitteet Toiminnan tavoitteena oli ehkäisevä, nopea ja oikea-aikainen palvelu sekä hyvä asiakasohjaus. Tavoitteena oli tunnistaa nuoren avuntarve nopeasti ja varhaisessa vaiheessa ja ohjata hänet oikean palvelun piiriin joko turvatalossa tai muussa palveluverkostossa. Palveluvuorokaudet ja nuorten määrä Kriisiyöpymisten määrä kasvoi hieman ollen 4644 vrk ( vrk), kasvua oli erityisesti Helsingissä ja Turussa. Avotyönä toteutettu perhehuonetoiminta kasvoi merkittävästi; palveluvuorokausia kertyi ( ). Kasvua tapahtui erityisesti Turussa, mutta myös Vantaalla ja Espoossa. Helsingissä palveluvuorokausien määrä pysyi samana kuin edellisenä vuonna, vaikka perhehuonetoiminnan asiakasmäärä kasvoikin lähes kaksinkertaiseksi (vuonna asiakasta, ) asiakastapaamisten lukumäärän ollessa edellisen vuoden tasolla. Panostaminen asiakkuuden alkuvaiheeseen lyhensi asiakkuuden kestoa. Palveluvuorokausien kokonaismäärä kasvoi reilusti ollen (29 730). Kasvua tapahtui kaikilla muilla taloilla paitsi Tampereella. Tampereella monta vuotta jatkunut kasvu taittui kertomusvuonna. Myös nuorten määrä nousi hieman edellisestä vuodesta. Nuoria turvatalojen asiakkaina oli yhteensä 807 (719). Keskimääräinen nuoren kriisiyöpymisjakso oli n. kahden viikon mittainen ja asiakkuus perhehuoneella kesti n. kuusi - seitsemän viikkoa. Itsenäistymisen tuen palveluvuorokausia kertyi yhteensä (9422). Tukea itsenäistymiseen annettiin 58 nuorelle. Tuki kesti keskimäärin n. 5-6 kk nuorta kohden. Tulosyyt Nuoren saapuessa turvatalolle hän määritteli itse syyn tulolleen ja avun tarpeelleen. Kertomusvuonna nuorista hieman yli puolet (54 %, vuonna %) kertoi syyksi perheeseen liittyvät ongelmat ja ristiriidat kotona. Ne ilmenivät perheen sisäisen vuorovai-

5 kutuksen puutteena ja pulmina. Aito keskusteluyhteys vanhempiin oli katkennut riitoihin, eikä nuori kokenut tulleensa kuulluksi. Vanhempien yhteydenottojen syynä oli usein nuoren rajattomuus ja vanhempien väsymys ja keinottomuus selvitä nuorensa kanssa. Vanhempien tukeminen kasvatustyössä oli edelleen keskeistä. Tavoitteena oli vahvistaa vanhemmuutta, selkiyttää vanhempien keskeisiä kasvatuspelisääntöjä sekä tukea heitä henkilökohtaisessa jaksamisessa. Vanhemmat tarvitsivat tukea, neuvoja ja vaihtoehtoisia keinoja väkivallalle ristiriitatilanteissa. Vanhempia myös kannustettiin pitämään kiinni perheen säännöllisestä arkirytmistä, koska riittävä yöuni ja säännöllinen ruokailu ovat tärkeitä nuoren jaksamisen ja pärjäämisen kannalta. Asiakkaina olivat myös ennestään tutut perheet. Perhe palasi turvatalolle toistamiseen saman nuoren tai perheen nuorempien lasten asioissa. Näillä perheillä oli usein varsin ohut sosiaalinen verkosto ja he olivat pulmineen yksin. Nuorten yksinäisyys näkyi, mutta myös perheiden yksinäisyys ja nuoren yksinäisyys perheen sisällä. Nuorten ja perheiden eteenpäin ohjaus muihin palveluihin lisääntyi edelleen. He olivat jäämässä palvelujen ulkopuolelle ja syynä olivat sekä tietämättömyys saatavilla olevista palveluista että vähäiset voimavarat etsiä itselleen kuuluvia ja sopivia palveluita. Pulmana olivat myös huonot valmiudet palvelujen käyttöön ja niiden hyödyntämiseen. Keskusteluissa tuli usein esille myös koulunkäyntiin liittyvät pulmat, esimerkiksi pitkään jatkuneet ja säännölliset poissaolot koulusta. Monen hieman varttuneemman nuoren kohdalla tuli esiin myös velkaantuminen ja useimmiten syynä olivat helposti kännykällä saatavat pikavipit. Väkivallan tulosyykseen ilmoitti 13 % (10 %) nuorista. Helsingissä peräti 31 % (22 %) nuorista hakeutui turvatalolle väkivallan vuoksi. Heistä suurin osa (68 %) oli tyttöjä. Tällöin nuori kertoi kotona ilmenneestä fyysisestä tai psyykkisestä väkivallasta. Väkivalta kotona liittyi usein perheen muihin pulmiin, kuten vuorovaikutus-, päihde- ja mielenterveysongelmiin ja perhetilanteiden kärjistyminen käynnisti väkivallan. Usein myös nuori kertoi itse käyttäytyneensä väkivaltaisesti. Mielenterveyspulmien vuoksi turvatalolle hakeutui yhdeksän prosenttia nuorista. Tampereella näitä nuori oli erityisen paljon, 21 % asiakkaista (23 %). Näiden, pääasiassa vuotiaiden nuorten, elämänhallinta oli puutteellista, elämä näköalatonta ja yksinäistä, usein myös turvallisten aikuiskontaktit puuttuivat. Nuoret olivat usein mielenterveyspalveluiden piirissä, mutta tuki ei ollut riittävää. Näissä tilanteissa nuoren ja vanhempien tukeminen sekä ja ohjaus muiden palvelujen piiriin oli keskeistä. Asunnottomuuden vuoksi turvataloille hakeutuneiden määrä kasvoi kolme prosenttia edellisvuodesta. Kahdeksan prosenttia nuorista kertoi tämän tulosyykseen. Helsingissä ja Espoossa joka kymmenes nuori tuli turvatalolle asunnottomuuden vuoksi. Näissä tilanteissa kyse oli täysi-ikäisestä nuoresta joka pitkään jatkuneiden perheen sisäisten ristiriitojen vuoksi oli ajautunut ulos perheestä ja kodista tai hän oli jäänyt asunnottomaksi

6 saatuaan häädön asunnostaan joko omasta tai muusta syystä. Näillä nuorilla tukiverkko on hyvin ohut, eikä apua esim. sukulaisilta löytynyt. Päihteet tulosyyksi kertoi viisi prosenttia nuorista. Perheiden elämää haittasi usein vanhempien lisääntynyt päihteiden käyttö. Tästä huolimatta nuorten päihdemyönteisyys ja positiivinen asenne mietoihin huumeisiin näytti olevan kasvussa koko asiakaskunnan keskuudessa. Kuka ohjasi turvatalolle Yhteistyö kunnan sosiaalityöntekijöiden kanssa oli tiivistä ja sujuvaa. He ohjasivat aktiivisesti nuoria turvatalolle (40 %, %). Nuori oli myös usein saanut tiedon turvatalon palveluista koulusta (15 %, %) tai kuullut turvatalosta kavereiltaan (12 %, %) tai omilta vanhemmiltaan (9 %, %). Kunnan terveys- ja nuorisotoimen ohjaamana saapui hyvin vähän nuoria ja Internetistä tiedon turvatalosta oli löytänyt vain neljä prosenttia nuorista. Minne lähti turvatalolta Kriisimajoituksessa olleista nuorista palasi kotiin 61 % (61 %). Omaan asuntoon turvatalolta muutti 13 % (8 %) nuorista, lastensuojelulaitokseen lähti 10 % (13 %) ja lähiyhteisön, isovanhempien tai muiden sukulaisten, luokse lähti 8 % (6 %) nuorista. Kotiin palanneiden nuorten määrä Helsingissä oli koko kaksikymmenvuotisen toimintahistorian matalin. Turvatalon kriisimajoituksesta kotiin palasi Helsingissä vain 44 % nuorista. Tämä selittyy pääosin sillä, että yli kolmannes turvatalon asiakkaista Helsingissä oli täysi-ikäisiä. Käytännössä juuri kukaan täysi-ikäisistä nuorista ei palannut kotiin vaan muutti omaan tai tukiasuntoon. Ikäryhmät ja sukupuolijakauma Paitsi Helsingissä myös Tampereella asiakkaina oli paljon täysi-ikäisyyttä lähestyviä tai täysi-ikäisiä nuoria (39 %). Myös Vantaalla ja Espoossa näitä nuoria oli n. neljännes asiakkaista. Täysi-ikäisten kasvanut määrä kertoo vakavassa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten määrän kasvusta. Monen nuoren taustalla oli luoviminen rimaa hipoen peruskoulun läpi. Koulun päättyessä elämän hallinta oli edelleen vähäistä ja nuorilla oli heikot valmiudet selvitä arkipäivän haasteista. Usein myös vanhempien resurssit tukea nuorta olivat vähäiset. Kuitenkin läheisten tukea olisi tarvittu vielä pitkään. Turvatalon työskentelytapa sopi erityisen hyvin näihin tilanteisiin ja näille hieman varttuneemmille nuorille. Ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteisvoimin heitä voitiin tehokkaasti tukea itsenäisen elämän alkutaipaleella. Kertomusvuonna havaittiin myös, että kunnat pyrkivät välttämään nuorten sijoitusten tekemistä viimeiseen asti, erityisesti silloin kun nuori on jo 17-vuotias. Syy oli usein taloudellinen, mutta myös se, että tässä vaiheessa tehdyllä sijoituksella ei useinkaan saada

7 aikaan kovin hyviä tuloksia. Nuori ja perhe olisivat siis tarvinneet apua ja tukea jo paljon aikaisemmin. Alle 14-vuotiaita asiakkaita oli 14 % ja vuotiaita asiakkaita 60 %. Alle 14- vuotiaita asiakkaita oli eniten, hieman yli kolmannes, Turussa. Tämä selittyy näpistyspuhuttelutoiminnalla. Asiakkaista oli suurin osa tyttöjä (70 %). Poikien osuuden kahtena edellisenä vuotena tapahtunut hienoinen kasvu pysähtyi. Viikkopäivystys ja valmius Internetissä Kertomusvuonna alkoivat vapaaehtoisten säännölliset viikkopäivystykset Vammalan- Huittisten seudun Mielenterveysseuran Internetissä ylläpitämässä Kriisikeskus Tukinetissä. Päivystysten tarkoituksena oli paitsi tarjota ohjattu keskustelufoorumi nuorille myös ylläpitää turvatalojen valmiutta jalkautua Internetiin nuoria koskettavan valtakunnallisen kriisin sattuessa. Toiminta aloitettiin päivystyksellä kerran viikossa, mutta hyvin pian päivystyskertoja lisättiin kahteen kertaan viikossa. Päivystyksiä oli 59 iltana ja niissä oli yhteensä 652 keskustelijaa. Keskustelujen teemat vaihtelivat arkipäiväisistä (koulu, muoti, harrastukset) vaikeisiinkin aiheisiin (päihteet, kiusaaminen, häpeä) ja mukana oli myös yhteiskunnallisia teemoja (nuoret ja vaalit, luonnonsuojelu, työttömyys). Keskustelut olivat parhaimmillaan yhteisöllisiä; nuoret kannustivat ja tukivat toinen toisiaan. Keskustelut sujuivat pääsääntöisesti hyvin ja nuoret kunnioittivat toistensa mielipiteitä. Keskustelijoiden arvioitiin olleet hieman iäkkäämpiä kuin turvatalon muut asiakkaat. Vapaaehtoisia tässä toiminnassa oli mukana kolmisenkymmentä. He arvioivat toiminnan olleen motivoivaa, tarpeellista ja nykyaikainen tapa tukea nuoria. Osalle nuorista keskustelu Internetissä tarjosi mahdollisuuden ottaa esiin vaikeitakin asioita anonyymisti. Luotettavilla aikuisilla oli selvästi tilausta nettikeskusteluissa. Näpistyspuhuttelut Turussa Turvatalolla Turussa puhuteltiin kaikki alle 15-vuotiaat näpistyksestä kiinni jääneet nuoret huoltajiensa läsnä ollessa. Näpistysilmoituksia turvatalolle tuli yhteensä 158. Niistä koski poikia 74 kpl ja tyttöjä 84 kpl. Puhutteluun saapui 129 nuorta perheensä kanssa, siis 82 % kutsun saaneista perheistä saapui turvatalolle. Osa nuorista puhuteltiin poliisilaitoksella sosiaaliohjaajan tai sosiaalityöntekijän toimesta. Näpistelijän keski-ikä oli n.12 vuotta. Eniten näpisteltiin tupakkaa, energiajuomaa ja meikkejä. Näpistetyn tavaran arvo oli keskimäärin 29. Läheisneuvonpito Turussa Läheisneuvonpito (LNP) on yhteisöllinen menetelmä, jolla etsitään ratkaisuja lastensuojelun asiakkaan ongelmiin. Neuvonpidossa lapsen oma perhe ja läheiset sekä viranomaiset kokoontuvat keskustelemaan ja suunnittelemaan, miten lapsen hyvä hoito ja kasvu turvataan. Tavoitteena on saada aikaan konkreettinen suunnitelma lapsen ja hänen perheen auttamiseksi.

8 Läheisneuvonpidon asiakkuuksia oli kertomusvuoden aikana yhteensä kahdeksan ja niihin liittyviä tapaamisia 41. Syynä läheisneuvonpidon käynnistämiseen olivat mm. vanhempien päihdeongelmat tai sairaus. Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi rahoitti toiminnan sataprosenttisesti. ASIAKASPALAUTE Asiakaspalautteen kerääminen Digiumin kautta ei toiminut toivotusti. Monilla nuorilla ei ollut sähköpostiosoitetta ja monet vanhemmat eivät halunneet palautelomaketta sähköpostiinsa. Turvatalojen kotisivujen kautta palautteen antaminen koettiin työlääksi ja se unohtui usein. Tämän vuoksi palautetta kerättiin myös suullisesti. Palaute oli pääsääntöisesti positiivista. Palveluiden järjestämiseen ja laatuun oltiin tyytyväistä. Erityisesti tyytyväisiä oltiin palvelun nopeuteen. Nuoret ja perheet ovat kokeneet palvelun tarpeelliseksi sekä tulleensa kuulluksi. He ovat myös arvioineet oman hyvinvointinsa parantuneen asiakkuuden myötä. Monelle asiakasperheelle oli tärkeää Punaisen Ristin puolueettomuuden periaate ja se ettei toiminta ollut viranomaisten ylläpitämää. MUUTA Yhteisvastuukeräyksen 2011 suunnittelu alkoi. Keräyksen teemana on Yhteisvastuu nuoresta ja sen tarkoituksena on estää nuorten yksinäisyyttä ja lievittää yksinäisyyden seurauksia. Nuorten turvataloissa suunniteltiin hanke jonka tavoitteena on nuorten ryhmätoiminnan ja ystävätoiminnan kehittäminen turvataloissa, Kuopiossa ja Oulussa. JOHTOKUNNAN KOKOONPANO Pekka Paatero, puheenjohtaja, läänin sosiaali- ja terveysneuvos Airi Qvist, varapuheenjohtaja, yrittäjä Taru Kuosmanen, tilaajapäällikkö, Tampere Lena Bremer, erityisasiantuntija, Suomen Mielenterveysseura Mukhtar Abib, maahanmuuttajaperheiden sosiaaliohjaaja, Helsinki Annika Nyberg Frankenhaeuser, Ohjelmistoaluejohtaja, Svenska YLE Kristiina Kumpula, pääsihteeri, SPR Erja Reinikainen, järjestöpäällikkö, SPR, sihteeri Esittelijä: Erja Anttila, turvatalotoiminnan johtaja