epooki 6/2011 Kolmannen sektorin osaamis- ja kehittämistarpeet sekä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunnettuus

Transkriptio

1 epooki 6/2011 OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULUN TUTKIMUS- JA KEHITYSTYÖN JULKAISUT Soja Ukkola, Tiina Huotari, Jaana Männistö Kolmannen sektorin osaamis- ja kehittämistarpeet sekä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunnettuus Lykky-hankkeen kyselytutkimuksen raportti

2 epooki 6/2011 OULUN SEUDUN AMMATTIKORKEAKOULUN TUTKIMUS- JA KEHITYSTYÖN JULKAISUT Soja Ukkola, Tiina Huotari, Jaana Männistö Kolmannen sektorin osaamis- ja kehittämistarpeet sekä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunnettuus Lykky-hankkeen kyselytutkimuksen raportti

3 epooki - Oulun seudun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut Tekijät ja Oulun seudun ammattikorkeakoulu Julkaisu on tekijänoikeussäädösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. Julkaisija Oulun seudun ammattikorkeakoulu Oulu 2011 ISBN (PDF) ISSN Pysyvä osoite: Ulkoasu: Viestintäpalvelut Kannen kuva: Shutterstock

4 Tiivistelmä Lykky (Liiketoimintaosaamista hyvinvointialalle ja yhteiskuntavastuullista yrittäjyyttä koulutusyhteistyöllä) on Oulun seudun ammattikorkeakoulun hallinnoima hyvinvointialaa ja yhteiskuntavastuullista yrittäjyyttä edistävä ja kehittävä koulutushanke. Hanketta osatoteuttaa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun CENTRIA Tutkimus ja kehitys, Ylivieska. Lykky-hanke toteutti projektisuunnitelman mukaisesti kyselytutkimuksen niille yhdistyksille, joilla oli hyvinvointiin liittyvää toimintaa. Kysely keskittyi yhdistysten osaamis- ja kehittämistarpeiden kartoittamiseen sekä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunnettuuden selvittämiseen. Raportissa julkaistaan kyselyn tuloksia. Samalla siinä pohditaan kolmannen sektorin toimintaympäristön muutosta. Tuloksista käy ilmi, että yhdistyksissä kaivataan lisää osaamista ja koulutusta yleiseen yhdistystoimintaan (esimerkiksi lakiasioihin) ja yhdistysten toiminnan sisältöihin (esimerkiksi vertaisohjaajakoulutus). Hyvinvointipalvelujen kehittämiseksi tarvitaan eniten koulutusta palvelujen suunnitteluun, myyntiin ja markkinointiin. Kehittämisen suurimpina esteinä koettiin ajan ja rahan puute. Käsitteistä sosiaalinen yrittäjyys oli yhteiskunnallista yrittäjyyttä tunnetumpi. Kyselyyn vastasi kolmekymmentä yhdistystä. Asiasanat: järjestötoiminta, hyvinvointiala, koulutustarve, yhteiskunnallinen yrittäjyys, sosiaalinen yrittäjyys

5 Sisällys Tiivistelmä 4 Tausta 6 1. Aiemmat tutkimukset ja selvitykset 7 2. Kyselyn toteutus Kohdejoukon valinta Kyselyn aikataulu Lykky-hankkeen Oulun seudun ammattikorkeakoulun toteutusalueella toteutettu kysely Lykky-hankkeen CENTRIA, Tutkimus ja kehitys, Ylivieskan toteutusalueella toteutettu kysely Katoanalyysi 9 3. Aineiston analyysi Yhdistyksen taustatiedot Hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja tarjoaminen Palveluiden sisältö Koulutus- ja osaamistarpeet Koulutus- ja osaamistarpeet palvelutuotannon kehittämisessä Opiskelumuodot ja kehittämisen esteet Muutostarpeet palvelutuotannon järjestämisessä Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yrittäjyys 19 Yhteenveto ja johtopäätökset 22 Lähteet 24 Liitteet 25

6 Tausta Lykky (Liiketoimintaosaamista hyvinvointialalle ja yhteiskuntavastuullista yrittäjyyttä koulutusyhteistyöllä) on Oulun seudun ammattikorkeakoulun (Oamk) ja Keski- Pohjanmaan ammattikorkeakoulun (KPAMK) CENTRIA Tutkimus ja kehitys, Ylivieskan yhteistyöhanke. Lykkyhankkeen keskeisiä toimenpiteitä ovat hyvinvointialan yrittäjyyskoulutuksen järjestäminen ja alan yrittäjyyden edistäminen sekä sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunnettuuden lisääminen toteutusalueellaan. Lykky-hanketta rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ESR-ohjelmasta, Oulun kaupunki, Ylivieskan seutukunta ja Nivala-Haapajärven seutukunta. Lykky-hankkeessa on nähty tarpeellisena kartoittaa hankkeen toteutusalueen eli Pohjois-Pohjanmaan kolmannen sektorin tarpeita osaamisessa ja yhdistysten palvelutoiminnan kehittämisessä. Projektisuunnitelman mukaan tehdään tarvekartoitukset toteutusalueen kolmannen sektorin toimijoille näiden kiinnostuksesta ja tarpeesta hyvinvointialan palvelutuotannon yhtiöittämiselle, liiketoimintaosaamisen ja sosiaalisen yrittäjyyden osaamisen lisäämiselle. Tarvekartoitusten avulla alueelta löydetään ne kolmannen sektorin toimijat, jotka hyötyisivät koulutukseen osallistumisesta. Lisäksi kartoittamalla edellä mainittuja tekijöitä hankkeen järjestämä yrittäjyyskoulutus pystyy huomioimaan juuri niitä haasteita, joita kolmannen sektorin edustajat kohtaavat osaamisessaan ja laajemminkin toiminnassaan. Käsitettä kolmas sektori on määritelty monin tavoin. Se sijoitetaan yleensä yksityisen ja julkisen sektorin väliin. Organisaatiomuodoltaan se ei sijoitu julkiselle sektorille, mutta toiminnan luonteen perusteella ei myöskään yksityissektorille. Toiminnan luonteella viitataan ensinnäkin yhdistysten voittoa tavoittelemattomaan toimintaan toisin kuin yritysten toiminta, sekä toiseksi palkkasuhteen puuttumiseen suurimman osan jäsenistöä ja yhdistyksen välillä. (Anheiner & Seibel 1990, 8 9.) Elina Pajulan määritelmän mukaan kolmannella sektorilla tarkoitetaan etupäässä järjestöjä ja säätiöitä sekä uusosuustoimintaa. Useat näkevät myös kaiken organisoituneen kansalaistoiminnan olevan osa kolmatta sektoria. Toimintojen näkökulmasta se sisältää sekä palkkatyötä että vapaaehtoistyötä, joista vapaaehtoistyön määrä Suomessa on muita Euroopan maita suurempi. Lisäksi Suomessa järjestöjen omarahoitusosuus on eurooppalaisiin järjestöihin verrattuna korkeampi. Toisin sanoen järjestömme eivät ole yhtä paljon julkisen rahoituksen varassa kuin muun Euroopan järjestöt. (Pajula, E). Kolmannen sektorin rinnalla nousee usein esiin myös käsite yhteisötalous, joka kuitenkin poikkeaa kolmannen sektorin käsitteestä. Yhteisötalous voidaan määritellä osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden harjoittamaksi taloudelliseksi toiminnaksi, mutta niiden tavoitteena on pääasiallisesti jokin muu kuin taloudellinen voitto. Näistä voidaan käyttää nimitystä ei-varsinaisesti-voittoa-tavoitteleva organisaatio. (Pättiniemi 2004, 22.) Nykyisin voidaankin puhua hyvinvoinnin sekataloudesta tai welfare mixistä (Matthies 1996,11), jossa julkisen ja yksityisen sektorin lisäksi myös esimerkiksi erilaiset järjestöt voivat olla merkittäviä palveluntarjoajia (Piirainen 1992, ). Käytettäessä termiä uusi kolmas sektori nähdään kolmas sektori jakautuneena perinteiseen ja uuteen. Tämän ajatusmallin mukaisesti perinteinen kolmas sektori voidaan nähdä esimerkiksi tietyn ryhmän etujen ajajana ja uusi kolmas sektori puolestaan on yleisempi palveluntuottaja: sen toiminta on ammatillista, toiminta työllistää ja siihen voi liittyä liikevoiton tavoittelu. Yksi tekijä, joka on vaikuttanut uuden kolmannen sektorin syntymiseen, on ollut tarve hillitä julkisen sektorin menoja. Muutoksen myötä yksityisen ja kolmannen sektorin palvelutuotanto-osuus on kasvanut. (Huotari, Pyykkönen & Pättiniemi 2008, 7 50.) Jo 2000-luvun alkupuolella Harju (2004, 45) ennusti, että järjestöllinen palvelutuotanto kasvaa. Ahkerimpia liiketoiminnan harjoittajia järjestöistä ovat ammattiliitot, neuvontajärjestöt, sosiaali- ja terveysjärjestöt, liikuntajärjestöt sekä eräät kulttuurijärjestöt. Usein 6

7 kolmas sektori kuitenkin käynnistää elinkeinotoimintansa sosiaalisen arvon vuoksi, ei niinkään pelkästään voittojen takia. (Romppainen 2007, 5.) Suomeen onkin muodostumassa uudenlainen palvelutuotannon kenttä, jonka elinkeinotoiminta on julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin rajapinnassa. Lykky-hankkeen kysely suunnattiin järjestöille, joille luonteenomaista on yhdistysten voittoa tavoittelematon toiminta. Kohteeksi valittiin myös palveluja tuottavia yhdistyksiä, joista osalla oli myös vastikkeellista palvelutuotantoa. Kaikki edellä mainitut käsitteet jollakin tavalla kuvaavat kohdejoukkoa. Otantaa ei kuitenkaan tehty kolmatta sektoria kuvaavien käsitteiden perusteella. Kyselyn saajat määrittyivät järjestöjen toiminnan sisällön mukaan, eli kysely lähettiin niihin yhdistyksiin, joiden toiminnan katsottiin kuuluvan hyvinvointialaan. Lähes puolet kyselyyn vastanneista edustaa sitä kolmannen sektorin osaa, joka ei tarjoa palveluja, joten nämä toimijat kuuluvat perinteiseen kolmanteen sektoriin etujen ajajana. Hieman yli puolet vastanneista tarjoaa palveluja, joten näiden voidaan katsoa kuuluvan uuteen kolmanteen sektoriin. Edellä esitetyistä kolmannen sektorin määritelmistä tämän kyselytutkimuksen vastaajajoukkoa kuvaa lähimmin Elina Pajulan määritelmä siitä, että Suomessa kolmannella sektorilla tarkoitetaan pääasiassa järjestöjä ja säätiöitä sekä uusosuustoimintaa. Tulosten perusteella käy myös ilmi, että kolmannella sektorilla on toimijoita, jotka ovat siirtymässä toimimaan yhteisötalouden kentässä, jossa toimintaan kuuluu myös yhteiskunnallisten tavoitteiden rinnalla taloudellisen voiton tavoittelu. 1. Aiemmat tutkimukset ja selvitykset Hyväx-hanke on omassa kyselyssään vuonna 2009 selvittänyt hyvinvointialan yrittäjyyden kehittämis- ja koulutustarpeita sekä haastatellut 14 Ylivieskan seutukunnan kuntien perusturva-, sosiaali- ja terveystoimen-, elinkeinotoimen- tai kunnanjohtajaa. Haastattelujen painopiste oli seudullisissa ja kuntakohtaisissa hyvinvointipalvelujen yleisissä kehittämistarpeissa, hyvinvointiyrittäjyyden tarpeissa sekä Hyväx-hankkeen toimenpidesuunnitelmissa ja -ehdotuksissa. Näissä kyselyissä tai selvityksissä ei ollut kuitenkaan mukana kolmas sektori, joka on Lykky-hankkeen kartoituksen kohteena. Oulun kaupungin asukastupien yhteisessä ideariihipäivässä tuli esille asukasyhdistysten toiminnan kehittämistarpeita. Asukasyhdistysten edustajien mielestä osaamista tarvitaan lisää muun muassa työnantajana toimimiseen, verotukseen, projektityöskentelyyn, kirjanpitoon, työajanseurantaan, vastuu- ja vakuutuskysymyksiin, talouden seurantaan ja suunnitteluun, markkinointikeinoihin ja toiminnan yhtenäistämiseen. Kattavin ja tuorein selvitys kolmannen sektorin osaamistarpeista on Kolmas lähde -koordinaatiohankkeen teettämä selvitys Kolmannen sektorin osaaminen ja osaamisen kehittämistarpeet hyvinvointipalvelujen tarjoamisessa ja tuottamisessa (Ruusuvuori & Saukkonen 2009). Selvitys keskittyy kulttuuri-, liikunta- ja nuorisoaloille. Kysely on toteutettu eri sisältöisenä palveluiden käytännön tekijöille ja niiden kehittäjille. Näitä kyselyitä on hyödynnetty ja sovellettu Lykky-hankkeen teettämässä kyselyssä. Myös Raha-automaattiyhdistys (RAY) on omassa tutkimuksessaan kartoittanut avustustaan saavien sosiaalija terveysalan järjestöjen vapaaehtoistoimintaa. (Pessi & Oravasaari 2010.) Heidän yhtenä tutkimuskohteena ovat järjestöjen osaamistarpeet. 7

8 2. Kyselyn toteutus 2.1. Kohdejoukon valinta Kyselyn suunnittelua ja toteutusta esiteltiin Lykkyhankkeen ohjausryhmän kokouksessa Sekä projektiryhmä että ohjausryhmä kannattivat menettelytapaa, jossa kysely kohdennetaan suoraan hyvinvointisektorilla toimiville yhdistyksille ja järjestöille. Lisäksi projektiryhmä korosti, että tarvekartoituksen tavoitteena on ensi sijassa tietojen kerääminen ja hankkeen koulutuksen suunnittelun hyötyminen, ei kyselyn tieteellinen yleistettävyys. Kyselyn kohdentamiseksi soveltuvalle kohderyhmälle tehtiin perusteellista taustatyötä kartoittamalla hankkeen toteutusalueen yhdistyksiä. Oulun seudun ammattikorkeakoulu kartoitti yhdistykset omalla ja Ylivieskan Centria omalla alueellaan (ks. liite 1). Taustakartoituksen lähteenä olivat omakohtaisten tietojen lisäksi kuntien ja yhdistysten internet-sivustot. Hankkeen toteutusalueen jokaisen kunnan alueelta kartoitettiin yhdistykset ja pyrittiin saamaan edustus kyselyyn. Taustakartoitusta hankaloittivat internet-tietojen jäsentymättömyys ja puutteellisuus sekä kuntien että yhdistysten kotisivuilla. Tiedonhaun apuna käytettiin myös eri hakupalveluja, tietopankkeja ja rekistereitä (esimerkiksi Sosiaalialan osaamiskeskuksen ylläpitämä Järjestöpankki ja Patentti- ja rekisterihallituksen Yhdistysnetti). Kyselyyn valittiin yhdistyksiä, joiden toiminnan voidaan katsoa kuuluvan hyvinvointialaan (esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden kaltainen toiminta, kuntoutus-, liikunta-, hoito- ja hoivatyö sekä ennaltaehkäisevä työ). Kohdejoukkoon kuului täten muun muassa perinteisiä terveysalan järjestöjä, urheiluseuroja ja asukas- ja kyläyhdistyksiä. Kohdejoukon määrittelemiseksi ei tehty tilastollista analyysiä erilaisten yhdistysten edustavuudesta otannassa Kyselyn aikataulu Kyselylomakkeella tehtävän tarvekartoituksen oli suunniteltu lähtevän yhdistyksille alun perin syksyn 2009 aikana. Tuolloin kuitenkin uutisoitiin tulevasta muutoksesta de minimis -sääntöön (ks. tarkemmin alaviite sivulla 17), jonka ajateltiin mahdollisesti vaikuttavan kolmannen sektorin toimintaan ja täten myös kyselyn vastauksiin. Lykky-hankkeen ohjausryhmä päätti kokouksessaan siirtää tarvekartoituksen toteuttamisen vuodelle 2010, minkä myös hankkeen rahoittajan edustaja hyväksyi. Joulukuussa 2009 Suomen hallitus esittikin palkkatukityöllistämistä koskevien säännöksien muuttamista (Palkkatukityöllistämisen uudet säännöt, 2009) Lykky-hankkeen Oulun seudun ammattikorkeakoulun toteutusalueella toteutettu kysely Kyselylomake lähetettiin Oulusta 20. ja yhteensä 74:lle järjestön edustajalle tai järjestön internetsivuillaan ilmoittamaan yhteyssähköpostiosoitteeseen. Näistä palautui vastaanottajaa tavoittamattomina (puutteellinen tai vanhentunut sähköpostiosoitetieto, järjestelmävirhe tai muu vastaava syy) 18, joista osalle viesti lähetettiin uudestaan. Tämän jälkeen viestejä palautui neljä. Voidaan arvioida, että perille meni 60 kyselyä. Kysely lähetettiin uudelleen samoille vastaanottajille poisluettuna ne henkilöt tai organisaatiot, jotka olivat jo vastanneet kesäkuussa lähetettyyn kyselyyn (viisi kappaletta). Tiedote kartoituksesta lisättiin Lykky-hankkeen internetsivuille Kartoituksesta ja siihen osallistumisesta tiedotettiin myös Kumppanuuskeskuksen internet-sivujen ajankohtaista-palstalla ja uutiskirjeessä, jossa oli liitteenä kyselylomake. Niiden myötä ei saatu lisää vastauksia. Kumppanuuskeskus on sosiaali- ja terveysalan toimijoiden muodostama avoin verkosto (ks. Syyskuun 8. päivä lähetettiin postitse kyselylomake neljällekymmenelle yhdistykselle tai suoraan yhdistyksen edustajalle (toiminnanjohtaja, puheenjohtaja), jos sellaisen yhteystiedot olivat saatavilla. Vastaanottajia kartoitettiin tässä yhteydessä vielä lisää, joten kysely lähti osin eri henkilöille tai yhdistyksille kuin sähköpostikyselyt. Palautuspäivämäärään mennessä tuli kahdeksan vastausta. Lisäksi 8

9 myöhässä saapui kaksi vastausta, joista toisessa ilmoitettiin, ettei kysely koske heidän yhdistystään. Toinen vastaus saapui puolestaan noin puoli vuotta myöhässä, jolloin aineiston analyysivaihe oli jo tehty. Myöhässä tulleita vastauksia ei ole huomioitu aineiston analyysissä, eikä vastausprosenteissa. Lykky-hankkeesta lähetettyjen kyselyiden lisäksi vastaanottajat ovat voineet itse laittaa kyselyä eteenpäin. Niitä on luonnollisesti mahdoton tilastoida. Esimerkiksi Raahen seudun kylien internet-sivuilla uutisoitiin kyselystä ja lomake oli uutisen liitteenä. Ei voida kuitenkaan saada selville, onko vastaajia tullut kyseisen tiedotteen perusteella. Taulukko 1. Lykky-hankkeen Oamkin toteutusalueella toteutettu kysely Keruumenetelmä ja -ajankohta Lähetetyt kyselyt (kpl) Vastaukset (kpl) soitettiin noin 50 puhelua yhdistyksiin kyselyvastausten saamiseksi Vastauksia saatiin 12. Viidelle puheluun vastanneesta lähetettiin tarvekartoitus sähköpostilla. Heistä kyselyyn vastasi yksi. Taulukko 2. Lykky-hankkeen KPAMK:n CENTRIAN, Tutkimus ja kehitys, Ylivieskan toteutusalueella toteutettu kysely Keruumenetelmä ja -ajankohta Lähetetyt lomakkeet ja kyselyt puhelimitse (kpl) Vastaukset (kpl) Sähköpostikyselyt Elokuu, puhelinhaastattelut Elokuu, puhelu ja sähköposti puhelun jälkeen 5 1 Yhteensä Sähköpostikysely Kokonaisvastausprosentti n. 13% Sähköpostikysely (uusinta) Kyselyn julkaisu lykky.fi-sivuilla Kyselyn julkaisu Kumppanuuskeskuksen internet-sivuilla ja uutiskirjeessä Kysely kirjepostina yhdistystoimijoille Yhteensä Kokonaisvastausprosentti n. 10% 2.4. Lykky-hankkeen CENTRIA, Tutkimus ja kehitys, Ylivieskan toteutusalueella toteutettu kysely Ylivieskasta lähetettiin sähköpostilla 68 kyselylomaketta, joista 12 palautui takaisin vastaanottajaa tavoittamatta. Kyselylomakkeita meni siis perille 56 kappaletta. Vastauksia saatiin yksi. Elokuussa Katoanalyysi Sekä kyselyn vastausprosenttia (Oulun toteutusalueella 10 % ja Ylivieskan toteutusalueella 13 %) että vastaajien lukumäärää (30 kappaletta) voidaan pitää vaatimattomina. Tämä on syytä huomioida tulosten luotettavuutta pohtiessa. Syitä vähäiseen vastausmäärään voi olla useita. Kuten jo aiemmin mainittiin, sähköpostit eivät tavoittaneet kaikkia vastaanottajia. Voidaan olettaa, että myös palautuneiden sähköpostien lisäksi osa kyselyistä ei mennyt perille. Osa kyselyistä meni myös yhdistyksen yleiseen sähköpostiosoitteeseen, ja voi olla, ettei kyselyä ohjattu eteenpäin siihen vastaamaan sopivalle henkilölle. Lisäksi ensimmäisen kerran kyselylomake lähetettiin kesälomien kynnyksellä, jolloin monella saattoi jäädä vastaamatta kyselyyn. Yksi vastaaja totesi, että samaan aikaan tuli useita muitakin kyselyitä, eikä kaikkiin tullut vastattua. Ylivieskan toteutusalueelle tehdyissä puhelinhaastatteluissa huomattiin, että kyselyn käsitteitä piti selittää vastaajille, koska sellaisenaan ne eivät olleet heille tuttuja. Kyselylomakkeessa käsitteet oli määritelty. Voi olla, että jos kartoituksen sähköpostilla saanut henkilö 9

10 ei ole heti ymmärtänyt kysymyksiä, hän on helposti jättänyt vastaamisen kesken. Kartoitusta tehdessä huomattiin myös, että vastaajat ymmärsivät eri kysymykset samoiksi (esimerkiksi kysymykset: yhdistyksen keskeisin toiminta ja kuvatkaa lyhyesti tuottamienne, tarjoamienne ja suunnittelemienne palveluiden sisältö ). Samoin on koettu koulutusta koskevien avointen kysymysten kohdalla. Oulun toteutusalueelta saaduissa vastauksissa ei tällaista kysymysten tulkinnan vaikeutta ole havaittavissa. Vastaajat ovat ymmärtäneet kysymykset ja osanneet vastata niihin tarkoitetulla tavalla. Puhelimitse toteutettujen kyselyiden yhteydessä saatiin tietoja siitä, miksei kyselyihin oltu vastattu. Yhtäältä yhdistystoimijat ovat usein mukana vapaaehtoisesti toiminnassa, eikä ole aikaa tai kiinnostusta vastata tämän tyyppiseen kyselyyn tai osallistua koulutukseen. Toisaalta vapaaehtoisesti toiminnassa mukana olevista osa oli motivoituneita ja vastasi kyselyyn innostuneesti. Osa oli puolestaan selkeästi kiireisiä, tai he eivät muutoin olleet halukkaita vastaamaan. Puhelut soitettiin toimistoaikana, eikä osa tuolloin vastannut puhelimeen ollenkaan. Esimerkiksi työssä käyvät toimijat eivät välttämättä voi tai halua työaikana vastata henkilökohtaiseen puhelimeensa. Puheluiden yhteydessä muutama mainitsi saaneensa kyselyn jo sähköpostilla, mutta he kertoivat olleensa sen verran kiireisiä, että vastaaminen oli jäänyt sen vuoksi. Heistä kaksi pyysi kyselyn sähköpostiinsa uudestaan, mutta he eivät silti vastanneet niihin. 3. Aineiston analyysi Aineiston analyysin raportointi on tehty siten, ettei yksittäinen yhdistys ole tunnistettavissa. Tekstissä Oulun toteutusalue viittaa Oamkilta lähteneiden kyselyiden vastaajajoukkoon ja Ylivieskan toteutusalue Ylivieskan CENTRIA:lta lähteneisiin kyselyihin vastanneisiin. Oulun vastaajat ovat koko Oulun seudun alueelta ja Ylivieskassa Ylivieskan, Haapavesi-Siikalatvan ja Nivala-Haapajärven seutukuntien alueilta. Tulosten esittämisessä luvut on pyöristetty tasalukuihin. Kyselylomake on jaettu seuraaviin osioihin: nen palvelutuotanto Tuotettujen, tarjottujen tai suunniteltujen palveluiden sisältö Hyvinvointipalvelutoiminnan rooli yhdistyksen toiminnassa 3. Koulutus- ja osaamistarpeet Yhdistyksen koulutustarpeet Yhdistyksen vastuuhenkilöiden koulutustarpeet Palvelutuotannon kehittämiseen liittyvät koulutustarpeet 1. Yhdistyksen taustatiedot Jäsenmäärä Yhdistyksen keskeisin toiminta Yhdistyksen toiminta-alue (kotipaikka) Palkatun henkilökunnan määrä 2. Hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja tarjoaminen Tämänhetkinen tai suunnitteilla oleva hyvinvointipalvelutuotanto Tämänhetkinen tai suunnitteilla oleva vastikkeelli- 4. Opiskelumuodot Eri opiskelutapojen soveltuvuus Kehittämisen esteenä olevat syyt 5. Muutostarpeet palvelutuotannon kehittämisessä Palvelutuotannon yhtiöittämisen pohtiminen Yhtiöittämisen esteet Yhtiöittämisen edut Tietotarve yhtiöittämiseksi käytännössä 10

11 6. Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yrittäjyys Sosiaalinen yrittäjyys -käsitteen tunnettuus Yhteiskunnallinen yrittäjyys -käsitteen tunnettuus Sopivin yritysmuoto Toiminnan vastuullisuuden pohtiminen Osaamistarpeet vastuullisuuden mittaamiseen ja näkyväksi tuomiseen 3.1. Yhdistyksen taustatiedot Ensimmäisessä kyselyosiossa tiedusteltiin yhdistyksen taustatietoja: jäsenmäärää, keskeisintä toimintaa, toiminta-aluetta ja henkilökunnan määrää. Yhdistyksen jäsenmäärää tiedusteltaessa vastausvaihtoehdot olivat luokiteltu seuraavasti: alle 50, , , , , ja yli vuositasolla, vaikkakin joka toisessa yhdistyksessä palkatun henkilökunnan määrä oli korkeintaan yksi henkilö. Osa palkatusta henkilökunnasta toimi projektityöntekijänä tai työllisyysvaroilla. Yhdistysten keskeisintä toimintaa olivat: ennaltaehkäisevä työ pitkäaikaistyöttömien työllistäminen vertais- ja omaistuki asukas- tai kyläyhdistystoiminta eri sairauksia sairastavien oikeuksien ajaminen ja edunvalvonta, virkistystoiminta, tiedotus, kuntoutus urheiluseura- ja liikuntatoiminta, nuorisotyö vammaistoiminta Kyselyyn vastanneiden yhdistysten jäsenmäärä Oulussa jakautui seuraavasti: alle 50 jäsenen yhdistyksiä ei ollut lainkaan ja alle sadan jäsenen yhdistyksiä vain 6 %. Eniten vastaajia sijoittui jäsenen luokkaan (31 %). Ylivieskan toteutusalueella puolestaan vastaajista oli vain 7 % yli jäsenen yhdistyksiä, ja 36 % vastaajista edusti jäsenen yhdistystä. Jäsenmäärät on kuvattu kuviossa 1. Oulun toteutusalue Yhdistysten toiminta-alueena (kotipaikkana) oli kaikissa vastauksissa Oulun seutuun tai Oulun kaaren seutukuntaan kuuluva kunta. Palkatun henkilökunnan määrä yhdistyksissä vaihteli nollasta kolmeenkymmeneen Ylivieskan toteutusalue Yhdistyksiä oli edustettuna (kotipaikkana mainittu) Ylivieskan, Haapaveden-Siikalatvan ja Nivala-Haapajärven seutukuntien alueilta. Palkatun henkilökunnan määrä yhdistyksissä vaihteli nollasta seitsemään. Samoin kuin Oulun toteutusalueella joka toisessa yhdistyksessä palkatun henkilökunnan määrä oli korkeintaan yksi henkilö. Osa palkatusta henkilökunnasta toimi projektityöntekijöinä. Onkin todettu, että ainakin sosiaali- ja terveysalan paikallis- ja aluejärjestöissä palkatun henkilökunnan määrä on yleensä vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan, ja sen määrä järjestökentässä vaihtelee suuresti. (Pessi ja Oravasaari 2010, 46.) Oulun toteutusalue Ylivieskan toteutusalue % alle yli Kuvio 1. Kyselyyn vastanneiden yhdistysten jäsenmäärä Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla 11

12 Yhdistysten keskeisintä toimintaa olivat: asukasyhdistys- tai kylätoiminta omaishoidon tukeminen palvelujen tuottaminen jollekin kohderyhmälle ja vertaistuki (esim. nuoret, eri sairauksista kuntoutuvat) työllistämistoiminta urheiluseuratoiminta ja liikuntapalvelut 3.2. Hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja tarjoaminen Kolmannen sektorin ja sen organisaatioiden rooli yhteiskunnassa vaihtelee kulloisenkin yhteiskunnallisen tilanteen mukaan, ja heijastelee yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia ja kehityssuuntia. Viime vuosina kolmannen sektorin laajentumismahdollisuuksia ovat tukeneet sellaiset seikat kuin kansainvälistyminen ja globalisaatio, viestinnän ja viestintäteknologioiden kehittyminen, muutokset kulutustottumuksissa sekä laajemminkin yhteiskunnan monimuotoistuminen. Myös kolmannen sektorin rooli (esimerkiksi sosiaalisten ja kulttuuristen) palvelujen järjestäjänä on vaihdellut historian eri vaiheissa. Tällä hetkellä ajankohtaisina kolmannen sektorin palveluiden kysyntään vaikuttavina tekijöinä nähdään muun muassa väestön ikääntyminen ja julkisen talouden rahoitusvaikeudet. Lisäksi esimerkiksi hyvinvointi- ja liikuntapalveluiden markkinoiden arvioidaan moninkertaistuvan seuraavan vuosikymmenen aikana. (Koivisto ym. 2010, ) Tässä kyselyssä haluttiinkin selvittää hankkeen toteutusalueen yhdistysten hyvinvointipalvelutoimintaa ja tulevaisuudennäkymiä. Hyvinvointipalvelu määritellään kyselyssä seuraavasti: Hyvinvointipalvelulla tarkoitetaan esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluita, kuntoutus-, liikunta-, hoito- ja hoivatyötä, ennaltaehkäisevää työtä sekä niihin liittyviä palveluita, tuotteita ja järjestelmiä. Aluksi tiedusteltiin hyvinvointipalveluiden roolia yhdistyksessä. Vastausvaihtoehdot olivat kyllä, ei tai suunnitteilla. Oulun toteutusalue Oulun toteutusalueella hyvinvointipalveluita oli 56 %:lla ja niitä ei ollut 44 %:lla. Suunnitteilla -vastauksia ei ollut lainkaan. Seuraavaksi tiedusteltiin, oliko yhdistyksellä vastikkeellista palvelutuotantoa. Vastikkeellisuus määritellään seuraavasti: Vastikkeellisuudella tarkoitetaan, että yhdistys tuottaa ostopalveluna, yhteistyösopimuksella tai suoraan asiakkaalle myymällä palvelun. Vastikkeellista palvelutuotantoa oli 63 %:lla ja ei ollut 37 %:lla. Suunnitteilla sitä ei ollut yhdelläkään yhdistyksellä. Ylivieskan toteutusalue Ylivieskaan vastanneilla hyvinvointipalvelutuotantoa oli 50 %:lla, ei ollut 43 %:lla ja suunnitteilla oli 7 %:lla. Vastikkeellista palvelutuotantoa oli 43 %:lla, sitä ei ollut 50 %:lla ja suunnitteilla sitä oli 14 %:lla. Oulun toteutusalue 56 % 50 % 0 On hyvinvointipalvelutoimintaa 6 44 % 43 % 14 Ei ole hyvinvointipalvelutoimintaa Ylivieskan toteutusalue 0 % 7 % On suunnitteilla Kuvio 2. Hyvinvointipalveluiden tarjoaminen Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla Oulun toteutusalue 63 % 43 % 0 On vastikkeellista 6 37 % 50 % Ei ole vastikkeellista Ylivieskan toteutusalue 0 % 14% On suunnitteilla vastikkeellista Kuvio 3. Hyvinvointipalveluiden vastikkeellisuus Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla (osa vastaajista on valinnut useamman vaihtoehdon) 12

13 Taulukko 3. Hyvinvointipalvelutoiminta ja vastikkeellinen palvelutoiminta Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla (osa vastaajista on valinnut useamman vaihtoehdon) Taulukko 5. Vastausten jakautuminen ja yhteys hyvinvointipalvelutoiminnan ja vastikkeellisen palvelutoiminnan välillä Ylivieskan toteutusalueella (osa vastaajista on valinnut useamman vaihtoehdon) Oulun toteutusalue Ylivieskan toteutusalue Hyvinvointipalvelutuotantoa Vastikkeellista palvelutuotantoa Prosenttia vastauksista On hyvinvointipalvelutoimintaa 56 % 50 % Kyllä Kyllä 43 % Ei ole hyvinvointipalvelutoimintaa 44 % 43 % Ei Ei 43 % Kyllä Suunnitteilla 7 % On suunnitteilla 0 % 7 % On vastikkeellista 63 % 43 % Ei ole vastikkeellista 37 % 50 % On suunnitteilla vastikkeellista 0 % 14 % Taulukko 4. Vastausten jakaantuminen/yhteys hyvinvointipalvelutoiminnan ja vastikkeellisen palvelutoiminnan välillä Oulun toteutusalueella Hyvinvointipalvelutuotantoa Vastikkeellista palvelutuotantoa Prosenttia vastauksista Kyllä Kyllä 50 % Ei Ei 31 % Kyllä Ei 6 % Ei Kyllä 13 % Vastaukset jakautuivat siten, että niistä, joilla oli hyvinvointipalvelutuotantoa, puolella oli myös vastikkeellista palvelutuotantoa. 31 %:lla ei ole kumpaakaan. Vastauksista kahdessa (13 %) koettiin, ettei heillä ollut hyvinvointipalvelutoimintaa, mutta oli vastikkeellista palvelutuotantoa. Toisin sanoen sitä toimintaa, joka on vastikkeellista, ei koeta hyvinvointipalveluihin kuuluvaksi. Yhdellä vastaajalla oli hyvinvointipalvelutuotantoa, mutta ei vastikkeellista palvelutuotantoa. Kyllä Ei 7 % Ei Kyllä 0 % Suunnitteilla Suunnitteilla 7 % Ylivieskan toteutusalueella vastaukset jakautuivat tasaisesti: niitä, joilla oli hyvinvointipalvelutuotantoa ja se oli vastikkeellista, on noin 43 %:lla vastanneista. Samoin niitä, joilla ei ollut hyvinvointipalvelutuotantoa, eikä vastikkeellista palvelutoimintaa oli noin 43 %. Noin 7 %:lla oli hyvinvointipalvelutuotantoa, mutta se ei ollut vastikkeellista. Suunnitteilla oleva palvelutuotanto oli suunniteltu olevan vastikkeellista noin 7 % vastaajista. Lisäksi yhdessä yhdistyksessä oli sekä tällä hetkellä että suunnitteilla vastikkeellista palvelutuotantoa. Vastaukset on koottu yllä olevaan taulukkoon 5. Seuraavaksi kyselyssä tiedusteltiin hyvinvointipalvelutoiminnan roolia yhdistyksissä. Oulun toteutusalueella 25 % ei vastannut lainkaan kyseiseen kysymykseen. Nämä vastaamatta jättäneet olivat niitä, joilla ei ollut hyvinvointipalvelutoimintaa ja yksi vastaamatta jättänyt, jolla oli. Ylivieskan toteutusalueella vastaamatta jätti 50 %. Vastaamatta jättäneet olivat niitä, joilla ei ollut hyvinvointipalvelutoimintaa tai vastaukseen oli kirjoitettu ei ole. Koska vastaamatta jättäneiden määrä oli näin suuri, on vastaamatta jättäminen huomioitu prosenttijakaumien esittämisessä. On mielenkiintoista, että kaikki Ylivieskan toteutusalueella vastanneet yhdistykset, joilla oli hyvinvointipalvelutoimintaa, tekivät sitä päätoimisesti tai säännöl- 13

14 Oulun toteutusalue 50 % 50 % Ylivieskan toteutusalue 38 % 31 % % päätoimista/ säännöllistä 0 % 6 % 0 % 0 % 0 % sivutoimista/ sivutoimista/ jokin muu säännöllistä satunnaista ei vastattu lainkaan Kuvio 4. Hyvinvointipalvelutoiminnan rooli Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla (prosenttia vastauksista) lisesti. Oulun alueella oli myös yhdistyksiä, joissa oli sivutoimista/säännöllistä sekä sivutoimista/satunnaista vastanneita Palveluiden sisältö Yhdistysten hyvinvointipalvelujen sisältö oli varsin laajaa ja monipuolista (kysymys Kuvatkaa lyhyesti tuottamienne, tarjoamienne tai suunnittelemienne palveluiden sisältö ). Oulun toteutusalueella mainittuja palveluja olivat esimerkiksi ohjaus ja neuvonta, siivouspalvelu, liikunnan ohjaus, valmennus ja koulutus, kotiapupalvelut, virkistys- ja kerhotoiminta, lounaspalvelu, kuntoutus, valistustyö, terveyden mittaaminen ja edistäminen, ulkoilualueiden hoitotyö, avustajapalvelut, tuotemyynti. Lykky-hankkeen Ylivieskan CENTRIAN toteutusalueella tuotettujen palveluiden sisällöissä mainitaan asumispalvelut, siivous- ja pihatyöt, kahvilatoiminta, liikuntapalvelut, ilmaisutaide, työttömien työllistäminen ja omaishoidon tukeminen sekä kerhojen ja tapahtuminen järjestäminen Koulutus- ja osaamistarpeet Koulutus- ja osaamistarpeet -kyselyosiossa tiedusteltiin, millaista koulutusta yhdistyksissä tarvitaan, mistä asioista yhdistysten vastuuhenkilöt (esim. toiminnanjohtaja, puheenjohtaja, taloudenhoitaja) tarvitsevat koulutusta ja millaista koulutusta. Kolmanneksi tiedusteltiin tarkemmin, millaista koulutusta yhdistykset haluavat ja tarvitsevat erityisesti palvelutuotannon kehittämiseksi. Tässä kysymyksessä annettiin valmiita vastausvaihtoehtoja. Oulun toteutusalue Ensimmäiseen kysymykseen, millaista koulutusta yhdistyksessä tarvitaan, vastasi 81 % kyselylomakkeen palauttaneista. Lomakkeissa oli lueteltuna useita asioita. Karkeasti ottaen vastaukset voidaan jaotella kahteen kategoriaan: 1. Osaamistarpeet yleisessä yhdistystoiminnassa Tässä ryhmässä oli vastauksia, joissa tuotiin esille yhdistyksen toimintaan liittyviä asioita. Vastaukset jakautuivat niihin, joissa kaivattiin koulutusta jäsenistön aktivoimiseksi ja motivoimiseksi, ja tarkempiin mainintoihin koulutuksen sisällöistä: hallitus- ja järjestökoulutus, päivitettyä tietoa toiminnan keskeisistä asioista, yhdistystoiminta, yhdistystoiminnan perusteet (laki ym. periaatteet). Lisäksi mainittiin tiedottamisen, markkinoinnin, taloushallinnon ja henkilöstöhallinnon koulutuksen tarve. Useissa vastauksissa esille tuli myös sosiaalisten taitojen kehittämisen tarve mm. keskustelu- ja neuvottelutaidot erikseen mainittuina. Myös tekniikan omaksumiseen (internet ja av-laitteet) kaivattiin lisäosaamista. 2.Osaamistarpeet yhdistyksen järjestämään toimintaan liittyen Toisen ryhmän vastauksissa korostui yhdistyksen oma toimiala, jonka sisältöihin kaivattiin koulutusta. Esimerkiksi liikuntatoimintoja järjestävä yhdistys voi tarvita valmentajakoulutusta tai terapiaa tarjoava yhdistys koulutusta tietystä terapiamuodosta. Useissa 14

15 vastauksissa tuotiin esille vertaistuen ja vertaistukiryhmien ohjaajakoulutuksen tarve. Erityisesti yhdistysten vastuuhenkilöiden katsottiin tarvitsevan koulutusta seuraavista asioista: yhdistystoiminta (yhdistyslaki, verotus ja kirjanpidon lait, arkistointi) markkinointi (mainittu useita kertoja) henkilöstöhallinta (mainittu useita kertoja) projektijohtaminen talouden seuranta, budjetointi tiedottaminen (mainittu useita kertoja) neuvottelutaidot ja kokouskäytännöt johtaminen yleensä ja johtamiskoulutusta esim. pitkäaikaistyöttömien tai osatyökykyisten ohjaamiseen Vastaukset on koottu alla oleviin taulukoihin (vastaaja on voinut valita useita vaihtoehtoja). Taulukot 6 9. Osaamistarpeet palvelutuotannon kehittämisessä Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla (vastaukset absoluuttisina lukuina montako kertaa kyseinen kohta on valittu) Palveluiden Oulu Ylivieska Suunnittelu 11 3 Myynti ja markkinointi 8 6 Hinnoittelu 7 6 Tuotteistaminen 5 5 Palvelusopimusten tekeminen 5 5 Ylivieskan toteutusalue Millaista koulutusta yhdistyksessänne tarvitaan? -kysymykseen 50 % vastasi, ettei mitään tai en osaa sanoa. Ne vastaajat, jotka kokivat tarvitsevansa koulutusta, jakautuivat samoin kuin Oulun toteutusalueella. Eli osa kaipasi yleistä järjestökoulutusta ja osaamista esimerkiksi taloushallintoon järjestön sisällä. Osa tarpeista liittyi puolestaan järjestön järjestämään toimintaan, kuten ryhmäohjaajakoulutus. Myös maksullisista palveluista, virikeohjauksesta ja turvallisuudesta koettiin koulutustarvetta. Yhdistyksen vastuuhenkilöiden koettiin tarvitsevan koulutusta seuraavista asioista: talous (useita mainintoja) maksulliset palvelut, markkinointi (, jotta ihmisiä saataisiin enemmän mukaan toimintaan) järjestökoulutus yritystoiminnan aloittaminen Koulutus- ja osaamistarpeet palvelutuotannon kehittämisessä Koulutus- ja osaamistarpeiden osiossa tiedusteltiin, mistä aiheista yhdistyksissä tarvitaan koulutusta erityisesti palvelutuotannon kehittämiseksi. Oulussa kyseisiin kysymyksiin vastasi 100 % ja Ylivieskassa 71 % kyselyn palauttaneista. Palvelutarjousten tekeminen 4 5 Henkilöstöhallinto Oulu Ylivieska Työnohjaus 9 4 Henkilöstöjohtaminen 7 5 Rekrytointi 6 3 Taloushallinto Oulu Ylivieska Rahoitus 10 7 Budjetointi 5 7 Tunnuslukujen seuranta 5 4 Kustannus- ja kannattavuuslaskenta 5 6 Palkanlasku 4 1 Verotus 4 5 Kirjanpito

16 Avovastaukset Oulu Ylivieska Avustusten hakeminen 2 Varainhankinnan järjestäminen 1 Kokouskäytännöt 1 Neuvottelutaidot 1 Yleinen vapaaehtoistoiminta 1 Ideoita ja virikkeitä yhdistystoimintaan 1 Yhteenvetona voidaan todeta, että eniten koulutusta tarvitaan palveluiden suunnitteluun, myyntiin ja markkinointiin. Henkilöstöhallinnossa osaamista kaivataan työnohjaukseen ja taloushallinnossa selkeästi rahoitukseen Opiskelumuodot ja kehittämisen esteet Opiskelumuodot-osiossa vastaajaa pyydettiin arvioimaan eri opiskelutapojen soveltuvuutta yhdistyksen toiminnan kehittämisessä. Vastaaja on voinut valita useita vaihtoehtoja. Taulukko 10. Opiskelutapojen soveltuvuus Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla (luvut ovat absoluuttisia lukuja montako kertaa kyseinen kohta on valittu) Arkistointi 1 Opiskelutapa Oulu Ylivieska Yhteensä Avoimessa kohdassa vastaaja on voinut kirjoittaa, mistä muusta koulutusta tarvittaisiin. Vastauksissa todetaan kokouskäytännöistä, neuvottelutaidoista, yleistä vapaaehtoistoiminnan koulutusta, ideoita ja virikkeitä yhdistystoimintaan, rahoituksesta, vapaaehtoisen varainhankinnan järjestämisestä ja arkistoinnista. Useaan kertaan on mainittu myös erilaisten avustusten hakemiseen tarvittavien tietojen ja taitojen opetusta. Avovastausten maininnat on koottu yllä olevaan taulukkoon 9. Oulun ja Ylivieskan toteutusalueiden tarpeet poikkesivat hieman toisistaan. Molemmilla rahoitus sekä myynti ja markkinointi mainittiin useita kertoja. Oulun toteutusalueella lisäksi korostuivat palveluiden suunnitteluun ja henkilöstöhallintaan liittyvät koulutustarpeet. Ylivieskan toteutusalueella sen sijaan koettiin taloushallintoon liittyvän osaamisen vaativan kehittämistä. Seuraavassa on molempien alueiden viisi kaikkein suurinta palvelutuotantoon liittyvää koulutustarpeen kohdetta: Räätälöidyt lyhytkestoiset kurssit (esim. päivä- tai viikonloppukurssit) Vertaisoppiminen (esim. tutustumiskäynnit) Internetin käyttö opiskelussa Seminaarit Itseopiskelu Mentorointi, kokemuksen välittäminen Erilliset tutkinnot (esim. täydennyskoulutus tai erikoisammattitutkinnot) Oppisopimukset ja työssä oppiminen Oulun toteutusalue Palveluiden suunnittelu Rahoitus Työnohjaus ja henkilöstöjohtaminen Myynti ja markkinointi Hinnoittelu Ylivieskan toteutusalue Rahoitus Budjetointi Myynti ja markkinointi Kustannus- ja kannattavuuslaskenta Hinnoittelu Täsmäkoulutuspäivät (avovastaus) Konsultointi asiakaslähtöisesti (avovastaus) Lisäksi avovastauksessa on voinut kirjoittaa jonkin muun koulutustavan. Tähän on vastattu täsmä koulutuspäivät ja konsultointi asiakaslähtöisesti. 16

17 Molemmilla toteutusalueilla koulutusmuodoista soveltuvimpina koettiin räätälöidyt lyhytkestoiset kurssit ja luennot sekä vertaisoppiminen. Huomattavin ero alueiden välillä on seminaarien suosio Ylivieskan toteutusalueella toisin kuin Oulun toteutusalueella. Itseopiskelu ja internetin käyttö koetaan sopivina toisin kuin niitä sitovammat erillisten tutkintojen suorittamiset. Yhdistyksiä pyydettiin myös arvioimaan seuraavien kehittämisen esteiden merkitystä yhdistyksen osaamisen kehittämiselle. Taulukko 11. Koetut esteet osaamisen kehittämiselle Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla (luvut absoluuttisina lukuina) Osaamisen kehittämisen este Oulu Ylivieska Yhteensä Ajan puute Rahan puute Pitkät välimatkat Sopivien koulutusmahdollisuuksien puute Perhesyyt Vapaaehtoistoiminta ei sitouta pitkäjänteisesti yhdistykseen/opiskeluun (avovastaus) Ikärakenne (avovastaus) Järjen puute (avovastaus) Koulutuksista tiedottaminen puutteellista (avovastaus) Tiedon puute (avovastaus) Muu, mikä? -kohdassa mainittiin lisäksi: vapaaehtoistoiminta ei sitouta pitkäjänteisesti yhdistykseen/ opiskeluun, ikärakenne ja järjen puute. Ylivieskan toteutusalueella koulutuksista tiedottaminen koettiin puutteellisena, eli ihmiset eivät löydä mahdollisia koulutuksia. Ylivoimaisesti eniten koettiin kehittämisen esteenä olevan rahan ja ajan puutteen. Mielenkiintoista on, että Oulun toteutusalueella sopivien koulutusmahdollisuuksien puute mainittiin vain yhden kerran esteenä. Tämän perusteella voi ajatella, että yhdistyksille on tarjolla koulutusta. Sen sijaan Ylivieskan toteutusalueella koettiin puutetta koulutusmahdollisuuksista Muutostarpeet palvelutuotannon järjestämisessä Yhteiskunnallisen muutoksen aikana huolenaiheeksi on noussut muun muassa se, miten palvelut saadaan turvattua muuttuvassa toimintaympäristössä. Palvelutuotantoon on syntynyt uudenlaisia mahdollisuuksia sekä yksityiselle että kolmannelle sektorille. Keskiössä ovat etenkin hyvinvointiin liittyvät palvelut. Samanaikaisesti kolmannen sektorin toimintaan vaikuttavat useat eri tekijät, kuten rahoituksen tiukentuminen, EU:n kilpailulainsäädäntö, verotus, palkkatuella työllistämisen uudet säännöt 1 sekä yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan rajanvetoon liittyvät tulkinnat. Kolmannen sektorin kannalta eletään murrosvaihetta, jossa toimijoiden on pohdittava omaa toimintaansa, toimintansa luonnetta ja mahdollisen palvelutoimintansa järjestämistä. Muun muassa edellä esitetyt tekijät ovat synnyttäneet tarvetta erottaa yhdistyksen yleishyödyllinen toiminta mahdollisesta elinkeinotoiminnasta. Tämä on käytännössä mahdollista toteuttaa kahdella tavalla: joko kirjanpidollisesti eriyttämällä elinkeinotoiminta yhteisön muusta toiminnasta tai yhtiöittämällä palvelutoiminta yritystoiminnaksi. On selvitetty, että järjestöt suhtautuvat palvelutoiminnan yhtiöittämiseen neljällä tavalla. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien järjestöjen tavoitteita yhtiöittäminen palvelee ja se sopii toimialaan. Toiset yhtiöittävät ulkopuolisten tahojen ja tekijöiden aiheuttamien paineiden vuoksi (esimerkiksi rahoituksen ja verotuksellisten seikkojen tiukentuminen). Kolmas ryhmä 1 Vuonna 2010 palkkatuen myöntämisperusteita muutettiin EU:n valtiotukisäännösten mukaiseksi eli palkkatuki alettiin katsoa valtiontueksi, jota voidaan myöntää joko ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisesti tai vähämerkityksellisenä de minimis tukena. (Palkkatuella työllistämisen uudet säännöt: Lakiuudistuksella pyritään siis siihen, että kaikille elinkeinotoimintaa harjoittaville myönnetään palkkatuki samanlaisin ehdoin. Järjestöjä tilanne koskee silloin, kun niiden palvelutuotanto voidaan katsoa elinkeinotoiminnaksi. De minimis säännön mukaisesti yritys tai yhteisö voi saada palkkatukea enintään kolmen vuoden ajalle. Yhdistysten ja säätiöiden osalta tilanne tarkoittaa sitä, että paikallinen TE-toimisto ratkaisee tapauskohtaisesti palkkatuen myöntämisperusteet. Palkkatukityöllistämisen uudet säännöt voivat vaikeuttaa yhdistysten työllistämistoimintaa etenkin silloin, jos yhdistyksellä on palvelutuotantoa, jonka TE-toimisto voi katsoa elinkeinotoiminnaksi. 17

18 kokee, ettei yhtiöittäminen sovellu niiden toimialalle asiakaskunnan tai arvojen vuoksi. Tällöin yhtiöittäminen tehdään vasta kun on pakko. Neljäntenä ryhmänä ovat pienet järjestöt, joilla ei ole paineista huolimatta mahdollista yhtiöittää toimintaansa. Niiden palvelutoiminta päättyy tuen loppumisen myötä. (Hokkanen ym. 2005, 67.) Lykky- hankeen kyselyn viidennessä osiossa tiedusteltiin muutostarpeita palvelutuotannon järjestämisessä. Johdantona kysymyksiin oli kappale: Monet yhdistykset ovat kohdanneet muutostarpeita palvelutuotantonsa laajentuessa ja monipuolistuessa. Ratkaisuna he ovat nähneet palvelutoiminnan eriyttämisen yhdistyksen toiminnasta (esim. yhtiöittämällä palvelutuotantoa yritysmuotoon). Tämän jälkeen kysyttiin, onko Teidän edustamassanne yhdistyksessä pohdittu palvelutuotannon yhtiöittämisen mahdollisuutta? Vastaukset jakautuivat alla olevan kuvion mukaisesti niiden välillä, jotka olivat vastanneet kyseiseen osioon. 0 Oulun toteutusalue 27 % Kyllä 15 % 6 74 % 71 % Ei Ylivieskan toteutusalue 0 % 15% En tiedä Kuvio 5. Yhtiöittämisen mahdollisuutta pohtineiden yhdistysten määrä Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla Oulun toteutusalueella yhtiöittämistä oli pohdittu reilussa neljänneksessä (27 %) ja sitä ei ole pohdittu 74 %:ssa yhdistyksistä. Ylivieskan toteutusalueella yhtiöittämistä pohtineiden osuus oli tätä pienempi, 15 %. Saman verran vastaajia oli en tiedä -vastanneissa, ja lopuissa 71 %:ssa yhtiöittämistä ei ollut pohdittu. Yhtiöittämistä pohtineiden määrä oli pieni verrattaessa sitä esimerkiksi YTY ry:n (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys) kyselytulokseen. Laskettaessa yhteen niiden määrä, jotka YTY ry:n kyselyssä ilmoittavat seuraavansa yhtiöittämiskehitystä ja joissa yhtiöittäminen on parhaillaan käynnissä, oli vastaajia saman verran kuin ei tarvetta palvelutuotannon yhtiöittämiseen -vastanneissa. (Lyytikäinen 2008, 48.) Oulun ja Ylivieskan toteutusalueillahan yli 70 % ilmoitti, ettei palvelutuotannon yhtiöittämistä ole pohdittu. On kuitenkin huomattava, että YTY ry:n kysely koskee vain sosiaali- ja terveysalan järjestöjä ja kyselyn vastaajajoukko (102 kappaletta) on huomattavasti suurempi kuin Lykky-hankkeessa tehdyssä kyselyssä. Seuraavaksi Lykky-hankkeen kyselyssä tiedusteltiin, mitä esteitä yhtiöittämiselle koetaan olevan. Tähän olivat vastanneet sekä ne, joissa on yhtiöittämistä mietitty sekä ne, joissa sitä ei ole mietitty. Vastauksissa tuli esille seuraavia asioita: asenteet, uuden oppiminen, riskien ottamisen vaikeus, epävarmuus osaamisesta ja onnistumisesta, vakituisen työntekijän puute, pieni yhdistyksen koko, ei ole palvelutuotantoa, se olisi kustannusrasitus, se etäännyttäisi järjestötyöstä ja läheisyys häviäisi, tiedon puute, muutosvastarinta ja kynnyksen ylittäminen. Toiminta on talkoovoittoista ja tuloksellista; viekö hinnoittelu innon? Lisäksi halutaan imagosyistä säilyttää yhdistyspohjaisuus, aika ja raha, ei ole henkilöitä/työntekijöitä, ei nähdä tarvetta, ei koeta sopivan omalle yhdistykselle. Ne yhdistykset, jotka olivat vastanneet kyllä kysymykseen, onko yhdistyksessä pohdittu palvelutuotannon yhtiöittämistä, näkivät yhtiöittämisestä olevan etuja: vapaaehtoisten voimavarat voisi suunnata paremmin sisällön tuottoon siitä olisi taloushyötyä tehokkuuden parantuessa toiminnallinen varmuus ja suurempi vastuunkantajien joukko mahdollista saada tietyt asiat ammattilaisten haltuun yhteisymmärrys verottajan kanssa selkeytyisi (mikä on verotettavaa ja mikä ei) asukkaiden palvelut saataisiin kontrolloituun ja yritysmallina tasavertaiseen tasoon Myös niissä yhdistyksissä, joissa ei ollut pohdittu yhtiöittämistä, nähtiin yhtiöittämisellä olevan kuitenkin etuja: toiminta laajenisi ja tarvitaan lisää toimijoita tunnettavuus lisääntyisi 18

19 uudistus varmuuden tunne tulevaisuudesta Osion viimeisessä kohdassa tiedusteltiin, millaista tietoa yhdistyksessä tarvitaan, jotta yhtiöittäminen onnistuisi käytännössä. Tähän osa vastaajista oli kirjoittanut, ettei kysymys ole ajankohtainen (perusteena esimerkiksi yhdistyksen pieni koko). Vastauksissa tuli esille, että tarvitaan yleistä tietoa: perustietoa yhtiöittämisestä, kaikkia mahdollisia tai alusta loppuun eli A Ö, yhtiön perustaminen ja toiminta, käytännön ohjeita sekä laajemmin vertaistukea, esimerkkejä ja rohkeutta uskaltaa, hyvä liiketoimintasuunnitelma, strategia ja toimintasuunnitelma, visio ja faktat Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen yrittäjyys Kuudes ja viimeinen osio keskittyy sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden sekä vastuullisuuden tunnettuuden kartoittamiseen. Kuvioista havaitaan, että sosiaalisen yrittäjyyden käsite oli vastaajille hyvin tunnettu. Molemmilla toteutusalueilla sen tunsivat tai jonkinlaisen käsityksen omasivat noin 93 % vastaajista. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunsi tai jonkinlaisen käsityksen omasi noin 63 %. Seuraavasta taulukosta nähdään käsitteiden välisen tunnettuuden yhteys Oulun toteutusalueella. Taulukko 12. Sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden käsitteiden tunnettuuden välinen yhteys Oulun toteutusalueella Yhteiskunnallinen yritys Sosiaalinen yritys Kyllä Ei Jonkinlainen käsitys Kyllä Ei Jonkinlainen käsitys sosiaalinen yritys 44 % 0 Kyllä 19 % 6 6 % yhteiskunnallinen yritys 50 % 44% 38 % Ei Minulla on jonkinlainen käsitys Kuvio 6. Sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrityksen käsitteiden tunnettuus (prosentteina) Oulun toteutusalueella sosiaalinen yritys 64 % yhteiskunnallinen yritys Oulun toteutusalueen vastaajajoukossa oli yleisintä, että vastaajalla oli jonkinlainen käsitys sekä sosiaalisesta yrityksestä että yhteiskunnallisesta yrityksestä. Noin kuudella prosentilla oli jonkinlainen käsitys sosiaalisesta yrityksestä, muttei yhteiskunnallisesta yrityksestä. Sellaisia ei ollut lainkaan, joilla olisi jonkinlainen käsitys tai kyllä-vastaus yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä, muttei sosiaalisesta yrittäjyydestä. Niiden joukko, jotka tunsivat käsitteen sosiaalinen yritys, muttei yhteiskunnallista yritystä, oli vielä suhteellisen suuri (yksi neljäsosa vastaajista). Seuraavasta taulukosta nähdään käsitteiden välisen tunnettuuden yhteys Ylivieskan toteutusalueella. Taulukko 13. Sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrittäjyyden käsitteiden tunnettuuden välinen yhteys Ylivieskan toteutusalueella Sosiaalinen yritys 0 Kyllä 43 % 6 7 % 36 % Ei 29 % 21% Minulla on jonkinlainen käsitys Kuvio 7. Sosiaalisen ja yhteiskunnallisen yrityksen käsitteiden tunnettuus (prosentteina) Ylivieskan toteutusalueella Yhteiskunnallinen yritys Kyllä Ei Jonkinlainen käsitys Kyllä Ei Jonkinlainen käsitys

20 Ylivieskan toteutusalueella oli Oulun toteutusaluetta suurempi joukko niitä, jotka tunsivat sekä sosiaalisen että yhteiskunnallisen yrittäjyyden käsitteet. Samoin kuin Oulun toteutusalueella, vastaajissa oli paljon niitä, jotka tunsivat sosiaalisen yrittäjyyden, mutta eivät yhteiskunnallista yrittäjyyttä. Myös Ylivieskan toteutusalueella sosiaalinen yrittäjyys tunnettiin paremmin kuin yhteiskunnallinen yrittäjyys. Kysymyksessä Mikäli yhdistyksenne palveluja alettaisiin tuottaa yritysmuotoisena, kumpi olisi mielestänne soveltuvampi yritysmuoto? vastaukset jakautuivat alla olevan kuvion mukaisesti. Oulun toteutusalue Ylivieskan toteutusalue 71 % yritysmuodoksi toisessa en osaa sanoa ja toisessa sosiaalinen tai yhteiskunnallinen yritys. Samoin kuin Oulun toteutusalueella, vastaajissa oli niitä, joissa yhtiöittämistä ei ollut pohdittu, mutta sosiaalinen tai yhteiskunnallinen yritys nähtiin silti sopivimpana vaihtoehtona. Heitä oli vastaajista noin 22 %. Viimeisimmät kysymykset koskivat yhdistystoiminnan vastuullisuutta. Vastuullisuus määritellään seuraavasti: Tässä vastuullisuudella tarkoitetaan työ- ja elinkeinoministeriön mukaisesti lakien minimivaatimukset ylittävää toimintaa, esimerkiksi henkilöstön osaamiseen ja työhyvinvointiin panostamista sekä ympäristöntilasta huolehtimista ja sidosryhmien toiveiden kuuntelemista. Kysymyksessä tiedusteltiin, oliko yhdistyksessä pohdittu toiminnan vastuullisuutta. Tähän vastattiin seuraavasti (prosentteina vastauksista): 53 % 47 % 29 % Oulun toteutusalue Ylivieskan toteutusalue 0 sosiaalinen tai yhteiskunnallinen yritys 6 en osaa sanoa 0 % 0% perinteinen yritysmuoto 81 % 64 % 36 % Kuvio 8. Yhdistysten soveltuvimmaksi kokema yritysmuoto Oulun ja Ylivieskan toteutusalueilla Oulun toteutusalueella suurin osa niistä, jotka olivat aiemmin vastanneet, ettei yrityksessä oltu pohdittu palvelutuotannon yhtiöittämistä, vastasivat tähän en osaa sanoa. Vain yhdessä yhdistyksessä oli pohdittu palvelutuotannon yhtiöittämistä, mutta ei osattu valita, kumpi olisi soveltuvampi yritysmuoto. Niistä, joissa oli pohdittu yhtiöittämistä ja valittu vastausvaihtoehto sosiaalinen tai yhteiskunnallinen yritys, oli noin 38 %. Niistä, joissa ei ollut pohdittu yhtiöittämistä, mutta pidettiin sosiaalista tai yhteiskunnallista yritystä soveltuvimpana oli noin 63 %. Ylivieskan toteutusalueella vastattiin Oulun toteutusaluetta useammin en osaa sanoa -vaihtoehtoon. Tämä selittyy sillä, että vain pienessä osassa oli edes pohdittu palvelutuotannon yhtiöittämisen mahdollisuutta. Niistä, joissa yhtiöittämismahdollisuutta oli pohdittu, valittiin 0 On pohdittu 6 13 % Ei ole pohdittu 6 % 0% En osaa sanoa Kuvio 9. Toiminnan vastuullisuuden pohtiminen Oulun ja Ylivieskan toteutusalueiden yhdistyksissä Vastuullisuutta oli pohdittu sekä Oulun että Ylivieskan toteutusalueilla reilusti yli puolessa yhdistyksiä (Oulu 81 %, Ylivieska 64 %), mutta Ylivieskan toteutusalueella niiden osuus, joissa ei oltu pohdittu oli yli kolmannes (36 %). Jatkokysymyksessä tiedusteltiin, tarvitaanko yhdistyksessä osaamista vastuullisuuden mittaamiseen ja näkyväksi tuomiseen. 20