10/05 Maahanmuuttajat tarvitsevat kotoutumisen tueksi omakielistä neuvontaa

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 10/05 Maahanmuuttajat tarvitsevat kotoutumisen tueksi omakielistä neuvontaa

2 Pääkirjoitus 15. kesäkuuta 2005 Maahanmuuttajaperheet tarvitsevat tukea Maahanmuuttajien määrä on Suomessa viidessätoista vuodessa yli nelinkertaistunut: yksistään ulkomaan kansalaisia on nyt lähes Lisäksi tulevat Suomen kansalaisuuden saaneet. Samalla kun maahanmuuttajien määrä on kasvanut, on syntynyt uusi väestöryhmä, toisen polven maahanmuuttajat luvun alussa Suomeen tulleiden maahanmuuttajaryhmien lapsista ensimmäiset ovat jo aikuisia ja suuri joukko on aikuistumassa. Sosiaalitoimistojen asiakkaina olevien maahanmuuttajaperheiden ongelmat ovat osin samat kuin samanlaisissa oloissa elävien suomalaisperheiden, osittain yleensä maahanmuuttajille ominaisia ja osittain maahanmuuttajien omasta kulttuurista juontuvia. Osa ongelmista on perheiden yksilöllisiä ongelmia, jotka eivät johdu ensisijassa kulttuurista eivätkä maahanmuuttajuudesta. Sosiaalityöntekijöiden haasteena on tunnistaa, miten perheiden ja lasten ongelmiin voi puuttua: sopivatko samat toimintatavat kuin suomalaisten asiakkaiden kanssa vai pitääkö etsiä uusia. Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kehittämispäällikkö Merja Anis korostaa tuonnempana tässä lehdessä, että maahanmuuttajaperheen kanssa työskenneltäessä ongelmat pitää erottaa kulttuurista.täytyy pohtia, millainen erilaisuus on hyväksyttävää ja mitä seurauksia lapsille on erilaisista ratkaisuista. Lapset eivät saa jäädä kulttuurin taakse. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijöitä huolettaa erityisesti maahanmuuttajaperheiden hajoamisen yleistyminen avioerojen ja työttömyyden seurauksena. Työttömyys, pätkätyöt ja näihin liittyvä sosiaaliturvan vaikeaselkoisuus ovat ongelmia maahanmuuttajaperheille siinä kuin suomalaisperheillekin. Työpätkän vastaanottaminen sotkee tuet ja voi jättää perheen pitkäksi aikaa ilman toimeentuloa.tämä taas ei kannusta ottamaan vastaan lyhytaikaista työtä, josta saisi vähitellen vakituisempaan työhön johtavaa työkokemusta. Joissakin maahanmuuttajaperheissä ongelma on ratkaistu niin, että perheen isä on lähtenyt ulkomaille etsimään työtä ja perhe on jäänyt Suomeen sosiaaliturvan varaan. Perheiden hajoaminen heikentää lasten kasvuoloja. Nykykäsityksen mukaan lasten onnistunut kotoutuminen edellyttää, että he säilyttävät oman kielensä ja kulttuurinsa ja sen rinnalle omaksuvat uuden kotimaansa kielen ja kulttuurin. Tämä vaatisi vankan omakulttuurisen verkoston ja myönteistä vuorovaikutusta suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Kielitaidottoman, vailla tukiverkostoja olevan äidin on vaikea niukoissa taloudellisissa oloissa yksin huolehtia lapsista. Perheiden vaikeudet heijastuvat helposti myös lasten koulunkäyntiin. Kouluvaikeudet ja vanhempien vaikeudet työllistyä eivät luo lapsissa luottamusta tulevaisuuteen Suomessa.Väestön vanhetessa Suomessa tarvitaan myös täällä jo olevan toisen polven maahanmuuttajien työpanosta. Tämän vuoksi on tärkeää tukea maahanmuuttajaperheitä selviytymään vaikeuksistaan. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 10/ vsk Perustettu 1912 Riippumaton sosiaalialan ammatillinen aikakauslehti Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2005 Julkaisija Huoltaja-säätiö Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistusja tiedotustoimintaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Erkki Torppa toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié p talouspäällikkö Yrjö Saarinen p Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Erja Saarinen p erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö p lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Taitto: Tero Valtonen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: p , fax toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat /vuosi, kestotilaus 47 /vuosi, opiskelijatilaus 26 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,58 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan sisältyy värillinen vaakuna tai logo. Hintaan lisätään alv. 22 % p , fax toimisto@sosiaaliturva.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainos- ja koulutusilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN SOSIAALITURVA 10/2005

3 Tässä numerossa Lapsen kuulemisen lisäksi voisi puhua lapsen kohtaamisesta, kirjoittavat Sari-Anne Ervast ja Hanna Tulensalo s Lapsen äänen esille saaminen on tärkeää myös maahanmuuttajien kanssa tehtävässä lastensuojelutyössä, s Maahanmuuttajat saavat Kulttuurikeskus Caisan Infopankista tietoa asioiden hoitamisesta Suomessa 12 kielellä, s Helsingissä toimii myös Maahanmuuttajien neuvontapiste, s Enontekiön Hetassa sijaitsevassa ryhmäperhepäiväkoti Miessissä käytetään vain saamen kieltä, kertoo varhaiskasvatusohjaaja Eila Halmiainen. Hän on kunnan ainoa lastentarhanopettaja, s Maahanmuuttajat tarvitsevat tukea Merja Moilanen 4 Eväitä lastensuojelutyöhön maahanmuuttajien kanssa Kati Pitkänen 6 Kuulemista ja aitoa kohtaamista Sari-Anne Ervast & Hanna Tulensalo 8 Kylläinen ja ulkopuolinen Minna Tarvainen 9 Kolumni Sosiaalityön Kiina-ilmiö Teemu Tiensuu 10 Maahanmuutto tuo lisää paineita tavallisiin perheongelmiin Eija Asikainen 11 Bussimatka Paula Konsti 12 Suomi on maahanmuuttajalle aika monimutkainen maa Lea Suoninen-Erhiö 19 Kirjallisuutta 20 Sympaattisesta tulikin seksistinen Sirpa Tarkkinen 22 Päivähoito on saamen kielen pelastus Erja Saarinen 24 Juristin nurkkaus Miten omaishoitajan vapaa voidaan järjestää? Tapio Räty 25 Luottamushenkilö vastaa Puheenjohtajan tausta on Supon tarkistama Kati Pitkänen 26 Kahden hoivavelvoitteen välissä Minna Zechner 27 Logoterapia valaisee tietä ahdingossa Merja Anteroinen 14 Uutisia 16 Caisan Infopankki opastaa maahanmuuttajia Merja Moilanen 18 Tulkkauspalveluita maksutta Merja Moilanen Kannen kuva Merja Moilanen: Monikulttuuriseen Maailma kylässä -tapahtumaan Helsingissä tutustui kävijää. Seuraava Sosiaaliturva 11/05 postitetaan lukijoille 2.elokuuta 2005.Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 26.heinäkuuta SOSIAALITURVA 10/2005 3

4 Eväitä lastensuojelutyöhön maahanmuuttajien kanssa JUSSI NUKARI/LEHTIKUVA Sosiaalityöntekijä voi joskus tuntea itsensä keinottomaksi maahanmuuttajaasiakkaiden kanssa. Lastensuojelua ja maahanmuuttajia tutkinut Merja Anis kertoo, miten vuorovaikutusta voi parantaa. ollaan aina tekemisissä ongelmien kanssa. Maahanmuuttajaperheiden ongelmat ovat osin samanlaisia, Lastensuojelussa osin erilaisia kuin kantasuomalaisten perheiden ongelmat. Erot liittyvät pääasiassa törmäyksiin suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kanssa. Ongelmien ratkominen voi olla haasteellista, summaa Merja Anis, joka toimii kehittämispäällikkönä Vassossa, Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa. Hän työskenteli aiemmin sosiaalityöntekijänä Turussa Varissuolla. Alueella asuu paljon maahanmuuttajia, ja kokemusta kertyi maahanmuuttajien kanssa työskentelystä. Työrupeama herätti kiinnostuksen tutkia maahanmuuttaja-asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutusta. Nyt Anis viimeistelee väitöskirjaansa lastensuojelusta ja maahanmuuttajista. Tutkimustaan varten hän nauhoitti kahdessa suuressa kaupungissa yhteensä 11 maahanmuuttaja-asiakasperheen ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskustelut ja haastatteli osapuolet sen jälkeen vielä erikseen. Suuri osa haastatelluista asiakasperheistä oli sellaisia, joissa äiti tai isä oli syystä tai toisesta jäänyt yksin huoltamaan useampaa lasta. Useimmilla sosiaalityöntekijöillä ei ollut erityisempää kokemusta maahanmuuttajien kanssa tehtävästä työstä. Perusteluja ja toistoa Maahanmuuttajille lastensuojelun rooli on usein hämärä.tähän vaikuttaa myös kieli. Joissakin kulttuureissa ei ole sanaa lastensuojelu. Joissakin se taas voi tarkoittaa hyvin eri asiaa kuin meillä. Jos lastensuojelu tuli perheeseen kontrollikeskeisenä, se vaikutti asiakkaista uhkaavalta. Jos lastensuojelu taas oli pääosin tuen antamista, sitä pidettiin hyvänä asiana. Anis korostaa, että vuorovaikutusta helpottaa, jos työntekijä tekee asiakkaalle tarkasti selväksi oman roolinsa, lain velvoitteet ja asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet. Asiakkaan on tärkeä ymmärtää, että työntekijä puuttuu asiaan, koska Suomen laki velvoittaa niin ei henkilökohtaisista syistä tai sattumalta. Perustelujen kertominen vie aikaa. Se vaatii usein myös asioiden toistamista moneen kertaan. Kannattaa myös yrittää asioiden kertomista eri tavoin. Jotkut käyttivät onnistuneesti huumoriakin, mutta sen kanssa pitää olla tarkkana. Asiakkaat arvottivat työntekijää pitkälti hänen persoonansa kautta. Vaikkei asiakkaan kulttuurin tapoja tuntisikaan, kohtelias ja kunnioittava käytös on tärkeää. 4 SOSIAALITURVA 10/2005

5 Sosiaalityöntekijät vähättelevät usein maahanmuuttajalasten koulussa kokemaa kiusaamista ja rasismia, koska muut ongelmat nähdään isompina. Maahanmuuttajat totesivat usein, että he eivät usko työntekijöiden voivan ymmärtää heitä. Tämä on tietysti tottakin. Työntekijän pitäisi tunnustaa, että vaikka hän on ammattilainen, voi olla, että hän ei pysty ymmärtämään maahanmuuttajien kokemuksia. Työntekijät pitivät vuorovaikutusta onnistuneena, jos he saavuttivat asiakkaan luottamusta edes hitusen. Kotikäynti osoittautui usein hyödylliseksi. Se kasvatti luottamusta, ja toisaalta perheen tilanne ei jäänyt arvailujen varaan. Tällainen sosiaalityö vaatii tietysti aikaa, ja sitähän sosiaalityöntekijöillä on tänä päivänä kovin vähän. Omat asenteet syyniin Anis korostaa, miten tärkeää työntekijän on tunnistaa ja tutkia omia ennakko-asenteitaan. Hän havaitsi joillakin haastattelemillaan sosiaalityöntekijöillä kielteisiä asenteita maahanmuuttajia kohtaan.yleistäminen oli myös tavallista. Ajatellaan esimerkiksi, että jos tuon kulttuurin edustaja lyö lapsiaan, ne kaikki lyövät. Maahanmuuttajat aivan kuin kantasuomalaisetkin asiakkaat tulisi nähdä paitsi kulttuurinsa edustajina myös yksilöinä. Toisaalta työntekijä voi vähätellä perheen ongelmia selittämällä niiden johtuvan siitä, että asiakas tulee eri kulttuurista.tämä voi johtaa siihen, että lasten riskitilanteisiin ei puututa. Kulttuurin kanssa kannattaa olla tarkkana. Ongelmat on erotettava kulttuurista. Täytyy pohtia, millainen erilaisuus on hyväksyttävää ja mitä seurauksia lapselle on erilaisista ratkaisuista. Lastensuojelulaki ei sellaisenaan anna vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Asiakastyössä kulttuurin käsitettä kannattaa avata konkreettisilla kysymyksillä: Mitä kulttuuri sinulle merkitsee? Mitä tämä asia sinun kulttuurissasi tarkoittaa? Usein kysymysten avulla löytyy erojen sijasta yhtäläisyyksiä ja vuorovaikutuksessa päästään eteenpäin.yhteiset kokemukset kuten vaikkapa äitiys tai lasten sairastuminen flunssaan voivat myös viedä keskustelua eteenpäin. Rasismia vähätellään Useimpien Aniksen haastattelemien perheiden lasten ongelmat liittyivät jotenkin kouluun.tämä tuli ilmi myös hänen aiemmassa työssään sosiaalityöntekijänä. KATI PITKÄNEN Jos työntekijällä on vankka ammattitaito, työ maahanmuuttajien kanssa yleensä sujuu, kunhan kiinnittää huomiota omiin ennakko-oletuksiinsa ja yrittää ymmärtää maahanmuuttajien erityistilanteita, esimerkiksi syrjintäkokemuksia,toteaa kehittämispäällikkö Merja Anis. Nämä lapset ovat jo vähän isompia, yli 10-vuotiaita. Heillä on erilaisia oppimis- ja keskittymisvaikeuksia. He saattavat olla levottomia luokassa. Lisäksi heitä ehkä kiusataan ja jotkut näistä lapsista kiusaavat takaisin. Siitä syntyy ongelmien vyyhti, ja koulusta otetaan yhteyttä lastensuojeluun, Anis selvittää. Anis kehottaa sosiaalityöntekijöitä ottamaan rasismin vakavasti. Lastensuojelussa ei riittävästi tiedosteta eikä nähdä millainen merkitys rasismilla voi olla. Monet tutkimuksessa haastatellut sosiaalityöntekijät vähättelivät lasten ja vanhempien kokemia rasismikokemuksia. Muut ongelmat nähtiin isompina. Jos lapsi on esimerkiksi levoton koulussa, sitä pidetään ongelmana ja ajatellaan, että perheessä on pulmia, vaikka lapsi painottaisi, että häntä kiusataan koulussa. Kiusaamisen haitat luonnollisesti korostuvat, jos lapsella on muitakin pulmia. Kiusaamiseen tuntuu myös olevan hyvin hankala puuttua, koska sitä ei aina koulussakaan huomata. Anis kertoo somalitytöstä, joka sai neekeri-nimittelyistä tarpeekseen ja suuttui luokkatovereilleen. Opettaja selitti tytölle, että luokkatoverit eivät hauku tyttöä vaan neekeri tarkoittaa samaa asiaa kuin musta. Tyttö vastusti tulkintaa ja kivahti, että neekeri tarkoittaa samaa kuin orja eikö opettaja ole käynyt historiantunneilla? Suuttumuksensa vuoksi tyttö sai koulussa hankalan lapsen leiman. Ratkaisuja koulupulmiin Tiedon levittäminen on yhä paras keino vastustaa rasismia, ja lasten kielitaidon parantaminen luonnollisesti on perusedellytys opetuksen seuraamiselle ja keskittymiselle. Koulupulmia voidaan kuitenkin ratkoa yllättävän konkreettisillakin asioilla.tällaisia ratkaisuja myös maahanmuuttajat arvostivat. Anis kertoo kotikäynnistä kahden maahanmuuttajatytön luo. Siellä paljastui, ettei tytöillä ollut omaa työtilaa, ei edes työpöytiä. Perheen isälle ehdotettiin pöytien hankkimista, ja sosiaalitoimiston avustuksella tytöt saivat omat työpöydät. Kouluissa pitäisi järjestää enemmän tukipetusta ja läksypiirejä. Ne auttaisivat maahanmuuttajalapsia. Monien vanhemmathan eivät osaa suomen kieltä eivätkä voi auttaa läksyissä. Anis pitää hieman ongelmallisena, että maahanmuuttajien osuus niin sanotuista erityislapsiksi luokitelluista on suhteellisen suuri. Heitä laitetaan erityisluokille ja erityiskouluihin. Monet lasten vanhemmista kokevat sen vaikeaksi, ja se voi leimata lapsia. Jos maahanmuuttajalapsi joutuu erityisluokalle esimerkiksi puutteellisen kielitaidon vuoksi, hänen voi olla vaikea sopeutua samalle luokalle täysin eri syistä joutuneiden suomalaislasten joukkoon. Sukupolvien ristiriidat Kouluongelmien lisäksi maahanmuuttajaperheet tulevat usein lastensuojelun asiakkaiksi lasten ja vanhempien välille syntyneiden ristiriitojen vuoksi. Lapset oppivat yleensä kielen nopeammin ja sulautuvat kulttuuriin paremmin. Vanhemmat voivat pitää uhkaavana sitä, että lapset oppivat eri asioita, kuin mitä vanhemmat arvostavat. Ratkaisut voivat toisaalta olla hyvin yksilöllisiä. Anis kertoo somalitytöstä, joka ei halunnut käyttää hametta ja huivia.yhteisö vaati tyttöä pukeutumaan perinteen mukaisesti.tyttö korosti, että nyt asutaan Suomessa, ei Somaliassa. Lopulta tytön äiti antoi tytön pukeutua niin kuin tämä itse halusi.yhteisön kritiikin tyttö kesti hyvin.tärkeintä oli, että oma äiti hyväksyi tytön vaatteet. Ääritapauksissa joudutaan sijoituksiin. Anis kertoo eräästä vietnamilaispojasta, joka sijoitettiin kodin ulkopuolelle. Perhe ei hyväksynyt sijoitusta. He tähdensivät, että heidän kulttuurissaan lapset eivät asu muualla. Vietnamilaispojan yhteisössä muita lapsia neuvottiin olemasta pojan kanssa enää tekemisissä, koska hän oli paha ja asui muualla. SOSIAALITURVA 10/2005 5

6 Sari-Anne Ervast & Hanna Tulensalo Yhteisö on maahanmuuttajille hyvin tärkeä. Se voi tietysti ahdistaa, mutta se tarjoaa myös tukea. On tärkeä miettiä, miten näitä nuoria tuetaan sitten, kun heidän sijoituksensa päättyy, jos he ovat joutuneet tällä tavoin oman yhteisönsä hylkäämiksi. Lapsen ääni esille Kaikkiaan Anis luonnehtii sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden välisten keskustelujen sävyä tutkimusaineiston perusteella melko pinnalliseksi. Tunteista ei esimerkiksi päästy puhumaan juuri ollenkaan. Siihen saattoi tietysti vaikuttaa myös se, että minä tutkijana olin läsnä.toisaalta kielivaikeudet rajoittavat keskustelujen sisältöä, vaikka apuna olisi tulkki. Usein pitäydytään akuuttien käytännön asioiden hoitamiseen. Lapsen äänen saaminen esille on tärkeää myös maahanmuuttajien kanssa tehtävässä lastensuojelutyössä. Kuten kantasuomalaisetkin, maahanmuuttajalapset ovat hyvin lojaaleja vanhempiaan kohtaan. Lapsen osallisuutta ja toimijuutta kuitenkin voi ja kannattaa vahvistaa. Lapselle kannattaa suunnata suoraan kysymyksiä. Lisäksi lapsen osallisuutta voi vahvistaa erilaisilla leluilla ja roolitarvikkeilla, Anis kehottaa. Hän kertoo haastattelusta lastenpsykiatrisella osastolla, jossa lapsi kertoi tunteistaan huoneessa olleen käsinuken avulla.tällaisia välineitä voisi hyvin olla esillä sosiaalitoimistossakin. Kuulemista ja aitoa kohtaamista Lapsen kuulemisen lisäksi voisi puhua lapsen kohtaamisesta. Siinä työntekijä on aidosti läsnä ja antaa aikaa lapselle. Aidon kohtaamisen kautta lapsi tulee myös kuulluksi. Kati Pitkänen EEVA MEHTO Aidossa kohtaamisessa lasta arvostetaan eikä oleteta, että hänen pitäisi osata ajatella aikuisten tavoin ja käyttää aikuisten käsitteitä. Hän saa olla lapsi, sellaisenaan arvokas. PostScript kuva (Sosiaaliturva_LN.psd) Lapsen kuuleminen voi herättää mielikuvan tilanteesta, jossa työntekijä kyselemällä pyrkii saamaan selville lapsen mielipiteen. Hän kysyy ja lapsi vastaa.vai vastaako? Osaako lapsi kertoa mielipiteensä, manipuloiko aikuinen lasta ja tulkitseeko hän oikein lapsen kertomaa? Voiko lapsen kertomaan luottaa vai ajatteleeko työntekijä, että lapsen lojaalius vanhempiaan kohtaan estää lapsen kuulemisen? Lastensuojelun käytännöissä lapsen kuulemisesta saattaa tulla vain osa päätöksentekoa, lain asettaman velvoituksen täyttämistä. Pieniä lapsia ei välttämättä edes kuulla, ainakaan systemaattisesti.tyypillistä on, että lapsen ääni on tullut esiin välillisesti, vanhempien ja yhteistyökumppaneiden kertomana ja tulkitsemana. Helsingin sosiaaliviraston Kohtaavaa lastensuojelua -hankkeessa puhumme lapsen kuulemisen lisäksi lapsen kohtaamisesta. Se on kuulemista kokonaisvaltaisempaa ja mahdollistaa sellaisen tavan lähestyä lasta ja lapsen maailmaa, joka sopii lapselle. Kohtaamisessa työntekijä on aidosti läsnä ja antaa aikaa lapselle. Aidossa kohtaamisessa lapsi tulee myös kuulluksi. Lasta arvostetaan lapsena Kohtaamisessa halutaan tutustua lapseen ja kuulla hänen kokemuksiaan. Kohtaami-

7 nen on vastavuoroista. Lapsi saa kertoa, työntekijä kyselee, kuuntelee ja kuulee. On tärkeää, että lapsi itse tuntee tulleensa kuulluksi. Hänellä tulee olla mahdollisuus kysyä ja saada vastauksia kysymyksiinsä tai ainakin pohtia niitä yhdessä työntekijän kanssa. Aidossa kohtaamisessa lapseen suhtaudutaan arvostavasti eikä oleteta, että hänen pitäisi osata ajatella aikuisten tavoin ja käyttää aikuisten käsitteitä. Lapsen ei myöskään tarvitse osata ymmärtää asioiden kauaskantoisia vaikutuksia. Hän saa olla lapsi, sellaisenaan arvokas. Kohtaamiseen kuuluu tunnetyö lapsen kanssa: lapsi saa luvan ilmaista erilaisia tunteitaan ja työntekijän tehtäväksi jää ottaa niitä vastaan. Ikäviä tunteita ei voi eikä saa selittää pois.tunteista voidaan myös puhua ja niille voidaan etsiä yhdessä hahmoa ja sanoja. Lapsi ei ole tiedon keräämisen välikappale Lapsikeskeisessä työskentelyssä sekä lapsen että vanhempien kanssa työskentely on tärkeä osa lastensuojelun perustyötä. Lapsen kanssa työskentely ei ole pelkkää juridisen velvollisuuden täyttämistä tai lapsen kuulemista vain osana päätöksentekoa vaan se on lapsen osallisuuden varmistamista koko lastensuojelun sosiaalityössä. Lapsen tapaamiset eivät saa olla irrallisia pyrähdyksiä lapsen elämässä, vaan lapselle ja perheelle on selvitettävä mitä tapahtuu, miksi ja miten työskentely etenee. Työskentelyn systemaattisuus ja suunnitelmallisuus takaavat lapsen osallisuuden koko työskentelyssä. Lapsen kohtaaminen ei voi olla erillinen muusta työskentelystä eikä lasta tule käyttää tiedon keräämisen välikappaleena, kun samaan aikaan varsinainen työskentely jatkuu muualla. Lapsen kanssa työskentely ei tapahdu tyhjiössä irrallaan vanhemmista. Siksi systemaattisissa lapsikeskeisissä työskentelyprosesseissa on lapsen omien tapaamisten lisäksi vanhempien ja koko perheen yhteisiä tapaamisia. Haluanko sosiaalityöntekijänä oikeasti kohdata lapsen? Työntekijänä kohtaan lapsen, mutta samalla myös itseäni, omia tunteitani ja omaa sisäistä lastani. Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä voin kysyä itseltäni haluanko ja uskallanko oikeasti kuulla ja kohdata lapsen? Mitä tunteita lapsen kertoma minussa herättää? Oletanko lapsen kuitenkin valehtelevan tai keksivän omia tarinoitaan? Jos en työntekijänä pysähdy tarkastelemaan omia tunteitani ja reaktioitani, saattaa käydä niin, että ohitan lapsen. En ehkä kestä vastaanottaa lapsen kertomaa ja lapsi voi jäädä pahan ja pahan olonsa kanssa yksin. Lisätietoja Kohtaavaa lastensuojelua -hankkeesta hankkeet Sosiaalityöntekijän muistilista lapsen kanssa työskentelyyn Muistilista on muotoutunut lastensuojelun tilannearvioon lasten tapaamisia varten. Lista on kuitenkin avuksi lapsen kohtaamisessa myös lastensuojelutyön muissa vaiheissa, kuten suunnitelmallisessa muutostyössä, kriisityössä ja suunnitelmallisessa sijoituksessa. Tapaamisen alussa Huomioi lapsi. Kerro hänelle kuka olet, mitä teet, missä ollaan ja miksi. Kertaa, vaikka olisit jo edellisellä tapaamisella kertonutkin samat asiat. Perustele miksi kyselet, mitä tiedolla teet ja kenelle siitä kerrot. Pidä lapsi mukana osallisena koko työskentelyprosessin ajan. Kuulostele itseäsi työntekijänä: miten suhtaudut lapseen ja lapsen kertomaan. Mitä tunteita se sinussa herättää? Olet kohtaamisen toinen osapuoli ja siksi jo asenteesi vaikuttaa kohtaamiseen ja sen onnistumiseen. Aloita tapaaminen jollakin mukavalla asialla, vaikkapa tarjoamalla mehua ja keksiä ja kysymällä lapsen sen päivän kuulumiset. Vuorovaikutuksessa lapsen kanssa Suhtaudu lapseen kunnioittavasti ja arvostaen. Osoita olevasi kiinnostunut hänestä ja hänen kokemuksistaan. Ole aito. Puhu lapsen kehitystasoon sopivalla kielellä ja tarkista onko lapsi ymmärtänyt mitä hänelle kerrot. Voit houkutella lasta puhumaan ja toimimaan, mutta häntä ei saa pakottaa mihinkään sellaiseen mihin hän ei ole valmis tai mitä hän ei halua. Tilanteen on oltava lapselle turvallinen. Voit kysyä rohkeasti vaikeistakin asioista. Kysymällä annat lapselle mahdollisuuden puhua. Jos kysyminen on itsellesi vaikeaa, pohdi syitä puheeksi ottamisen vaikeuteen. Muista, että lapsi ei ole tiedon tuottaja muista perheenjäsenistään, vaan hän voi puhua omista kokemuksistaan. Kirjoittajat työskentelevät kehittävinä sosiaalityöntekijöinä Heikki Waris -instituutissa, joka on Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kaupunkisosiaalityön kehittämisen, tutkimuksen ja opetuksen yksikkö. Lapsikeskeistä sosiaalityötä on esitelty kirjoittajien artikkelissa Lastensuojelun sosiaalityöntekijä kohtaa lapsen Sosiaaliturvassa 18/2004. Älä käytä lasta vain välikappaleena tiedon tuottamiseen ja jätä häntä ulkopuoliseksi muusta työskentelystä. Lapsen kertoman ei tule olla vain väline vanhempien kanssa työskentelyyn. Tee tunnetyötä lapsen kanssa. Anna hänen ilmaista tunteitaan äläkä selitä niitä pois. Nimeä tunteita lapsen kanssa. Anna lapsen itse valita ilmaisun tapa.voit käyttää apuvälineinä esimerkiksi piirtämistä tai leikkiä. Tee lapsen kanssa asioita, jotka tuntuvat luontevilta hänestä, mutta myös sinusta itsestäsi. Anna lapsen itse kertoa omista kokemuksistaan ja valinnoistaan. Älä tulkitse lapsen kertomaa vaan anna hänen perustella itse. Älä petä lapsen luottamusta. Pidä se minkä lupaat, äläkä lupaa sellaista mitä et voi pitää. Jos joudut toimimaan vastoin lapsen toivetta, selitä aina mitä aiot tehdä, kenelle puhut asiasta ja miksi. Älä toimi lapsen selän takana, hänen tietämättään. Etene lapsen tahdissa. Anna hänelle aikaa vastata, älä kiirehdi. Älä jatka asian käsittelyä, jos lapsi osoittaa, ettei halua puhua enempää. Tapaamisen lopuksi Anna lapselle mahdollisuus kysyä, jos joku asia mietityttää häntä tai jää hänelle epäselväksi. Jos et osaa vastata, pyri selvittämään vastaus seuraavaan tapaamiseen. Selitä lapselle mitä jatkossa tapahtuu ja päätä tapaaminen johonkin mukavaa asiaan tai tekemiseen. SOSIAALITURVA 10/2005 7

8 Kylläinen ja ulkopuolinen PAULA KONSTI Kuinka syrjintä ja maahanmuuttajalasten ruokaongelmat liittyvät yhteen? Ulkoilu lisäisi lapsen ruokahalua, mutta lämpimistä maista tulleet maahanmuuttajaäidit pelkäävät viedä lapsia ulos kylmällä ilmalla. He eivät tiedä, miten lapset pitäisi pukea.tällaisista asioista pitäisi kertoa heille. Ravitsemusterapeutti Pia Nikander ei höyryä päivittäisten D-vitamiini- tai rautasuositusten täyttymisestä, kun hän puhuu Suomessa asuvista maahanmuuttajalapsista. Hänen mielessään on päällimmäisenä lasten ja heidän perheidensä syrjitty asema. Kyllä lapset täällä ruokaa saavat. Ei se minua huoleta. Mutta jos lapset eivät pääse yhteiskuntaamme kiinni, heidän tulevaisuutensa ei näytä hyvältä. Aliravitsemuksen ja anemian on todettu vaivaavan maahanmuuttajalapsia muun muassa Englannissa. Suomessa tällaista hätää ei ole Nikanderin mukaan nähtävissä. Meidän tulonsiirtojärjestelmämme pitävät huolta siitä, että täällä ei nähdä nälkää. Nikander suomii sen sijaan yhteiskuntamme kovuutta. Ulkomaalaistaustaista ei hevillä hyväksytä tasavertaisena joukkoon. Jo sana maahanmuuttaja muistuttaa hienovaraisesti, että olet toisenlainen kuin me suomalaiset. Sana määrittelee ihmisen ulkopuoliseksi, muualta tulleeksi siitä huolimatta, että monet maahanmuuttajalapset ovat syntyneet Suomessa. Ulkopuolisuudesta ruokaongelmia Ulkopuolisuus kuitenkin pahentaa tai synnyttää ruokaan liittyviä ongelmia. Nikander ottaa esimerkiksi ruokahaluttomuuden, jota Suomessa asuvilla somalialaisilla lapsilla näyttäisi esiintyvän jonkin verran.vaikka samantyyppistä nirsoilua harrastavat myös suomalaiset lapset, somalialaiset äidit huolestuvat ilmiöstä suomalaisia herkemmin ja syvemmin. Useissa afrikkalaisissa kulttuureissa pyöreys on ihanne. Kun äiti haluaisi puhua huolestaan, hän ei löydä kanavaa. Hän on yksin. Suomalaisella äidillä on se etu, että hänellä on täällä oma verkosto. Hänen on helpompi ottaa yhteyttää neuvolaan kuin kielitaidottoman. On imetysryhmiä ja nettipalstoja, mistä hän voi kysyä neuvoa. Toisaalta ruokahaluttomuuden juuret voivat olla siinä, että äiti aristelee vierasta ympäristöä: ulkoilu parantaisi ruokahalua. Silti maahanmuuttajalapset ulkoilevat vähän verrattuna suomalaislapsiin. Lämpimistä maista tulleet äidit kokevat ulos menemisen täällä vaikeaksi. He eivät oikein tiedä, mitä milläkin ilmalla pitäisi laittaa lapsille päälle. Heitä pelottaa lähteä ulos kylmällä, pimeällä ja liukkaalla kelillä. He pelkäävät kaatumista. Tieto vähentää tuskaa Suomalaisilla vanhemmilla on paljon kulttuurin sisältä tulevaa tietoa, jota tänne muuttaneella ei ole. Nikander pitääkin tiedonjakamista maahanmuuttajille tärkeänä. Maahanmuuttajat ovat kiinnostuneita tietämään, miten täällä toimitaan ja hoidetaan lapsia. Meidän tapamme eivät ole välttämättä parempia, mutta heille pitäisi kertoa niistä. Tieto vaikkapa tyypillisistä 8 SOSIAALITURVA 10/2005

9 Kolumni Sosiaalityön Kiina-ilmiö Teemu Tiensuu MINNA TARVAINEN Parasta apua maahanmuuttajien lastenhoitopulmissa olisi Pia Nikanderin mielestä perheen kuunteleminen ja käytännön arjessa tukeminen. Äidiltä voisi kysyä, mikä sinua eniten huolettaa? suomalaisista lastensairauksista olisi kullanarvoista. Maahanmuuttajien kotimaissa taudit voivat olla tyystin toisia. Niitä he osaavat hoitaa, mutta kukaan ei ole opettanut, kuinka hoitaa korvatulehdusta ja pitääkö nuhaisena jäädä kotiin. Nikander ehdottaa, että näistä voitaisiin kertoa esimerkiksi päiväkodeissa. Kun työntekijä malttaa puhua selkeitä päälauseita ja kertoa asian moneen kertaan, voi selvittää paljon asioita, vaikka vanhemman kielitaito olisi vajavainenkin. Ummetusko kuolemanvakavaa? Eri kulttuureissa vaivoja selitetään ja niihin suhtaudutaan eri tavoin. Suomalaisen on ehkä vaikea käsittää, miksi somalialainen äiti hakee niin hanakasti apua lapsensa viattomaan ummetukseen tai vatsakipuun. Hänelle kaikki vatsavaivat ovat vakavia, sillä vatsaa pidetään somalialaisessa kulttuurissa tärkeänä tunne-elämän keskuksena. Ihminen nähdään kokonaisuutena. Vatsakivulla he kertovat, että minä kannan nyt tätä taakkaa. Ja muut ymmärtävät, Nikander selittää. Monilla maahanmuuttajaäideillä sodan traumat ja hankaluudet uudessa kotimaassa säteilevät usein vatsaan. Äidin ja lapsen suhde on tiivis, joten kipuilu tarttuu helposti lapseen. Meidän kulttuurissamme sairauksien selityksiä haetaan tutkitusta tiedosta. Kun vatsakivuista kärsivä lapsi tulee vastaanotolle, hänet passitetaan laktoosi-intoleranssi- ja allergiatutkimuksiin. Jos selkeätä fyysistä sairautta ei löydetä, sanotaan, että kipu on psykosomaattista. Sitä ei tarvitse hoitaa. Parasta hoitoa Pia Nikanderin mielestä olisi perheen kuunteleminen ja käytännön arjessa tukeminen. Äidiltä voisi kysyä, mikä sinua eniten huolettaa? Kunnioituksella luottamusta Uskonnon asettamat ruokarajoitteet ovat myös olleet meille aikaisemmin lähes tuntemattomia. Kysymys niistä on noussut näkyvämmin esiin, kun muslimivanhemmat ovat esittäneet päivähoidossa toivomuksia lastensa ruokailusta. Muslimille sianlihan ja veren syöntikielto on tärkeä, Nikander muistuttaa. Jos rajoituksia ei kunnioiteta, menettävät vanhemmat luottamuksen palveluihimme. Lapsi voidaan jopa ottaa pois päiväkodista. Se on raju kannanotto. Ajattele, jos suomalainen äiti tekisi saman? Minna Tarvainen Namibiassa on talvi, ja siellä käynnistyy kaupunkisosiaalityön kehittämishanke. Sen tavoitteena on tehdä työtä nuorten parissa HIV:n ja aidsin pysäyttämiseksi ja päihteiden ongelmakäytön ehkäisemiseksi.työtä tehdään Namibian kirkon piirissä diakoniatyön keinoin. Sosiaalityöllä on Suomessa sekä työmuotona että tieteenalana jo perinteitä. Vuosikymmenten sitoutuneesta puurtamisesta huolimatta suomalaiset sosiaalityöntekijät ovat edelleen tarpeellisia. Namibiassa sosiaalityö on uusi asia, ja sinne vasta luodaan rakenteita sosiaalityötä varten. Tekemistä maassa riittää, se tuli ilmi, kun kiertelin synnyinmaatani maaliskuussa yhdessä 51 muun namibialaistaustaisen suomalaisen kanssa. Aids, aidsorvot, köyhyys, tuloerot, alkoholi- ja huumeongelmat, naisen asema ja prostituutio ovat maan ongelmia. Molemmissa maissa on lääkäripula ja paljon ulkomaalaisia lääkäreitä. Namibiassa suomalaisten lääkäreiden tilalle on tullut lääkäreitä muualta Afrikasta, Venäjältä ja Kuubasta. Terveydenhuollolla on sosiaalityötä pidemmät perinteet niin täällä kuin sielläkin. Lääkäreitä ja lääketiedettä on syystäkin arvostettu. Kiitän lääkäreitä ja sairaanhoitajia monista asioista. Eniten siitä, miten he hoitivat minua, kun sairastin Ambomaalla Onandjokuen sairaalassa kaksivuotiaana yhtä aikaa tuhkarokkoa, keuhkoputkentulehdusta, malariaa ja ameebaa. Terveydenhuollon työmarkkina-arvon nousu ja sosionomikoulutuksen kehittyminen on luonut Suomeen sosiaalityön Kiina-ilmiön. Siinä työnantaja mittaa ulos kurssinousun palkkaamalla sosionomeja tekemään sosiaalityötä ja palkkaamalla terveydenhuollon edustajan johtamaan näitä. Sosiaalityöntekijä on liian hyvin koulutettu asiakastyöhön ja väärin koulutettu johtamiseen.yhteiskunnallisesti on kysymys huolestuttavasta kehityksestä, sillä siinä, missä yhteiskuntatieteilijä havaitsee ilmiöitä, terveystieteilijä näkee oireita.vaarana on, että organisaatiot nähdään oirepesäkkeinä ja ratkaisuksi tarjotaan täsmälääkehoitoa ja organisaatioiden käypähoitosuosituksia. Organisaatiot ovat ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita eivätkä biomekaanisia organismeja. Purraanpa vähän ruokkivaa kättä. Ei edes omassa organisaatiossani, perinteisesti sosiaalityöjohtoisessa A-klinikkasäätiössä ole kymmeneen vuoteen valittu uudeksi aluejohtajaksi pätevää sosiaalityöntekijää. Korjaa, Lasse, jos olen väärässä. Mistä siis löytyy sija yliopistososiaalityölle? Viaton en tässä kuprussa ole itsekään. Olin muutama vuosi sitten päättämässä, että sosionomit, nuo asiakastyön mestarit, ovat kyllin päteviä yhteisötyöntekijöiksi Suomen ainoan päihdesairaalan sosiaalityön toimiin. Selkä suorana olen edelleen samaa mieltä. Suomessa on kesä, tervapääskyt ovat palanneet. SOSIAALITURVA 10/2005 9

10 Eija Asikainen Maahanmuutto tuo lisää paineita tavallisiin perheongelmiin Maahanmuuttaja- ja kahden kulttuurin perheet tarvitsevat erityistä tukea perhe-elämän kysymyksiin ja arjen pulmiin jo siitäkin syystä, ettei heillä ole maahanmuuton vuoksi valmiita tukiverkostoja. Maahanmuuttajaper- heillä on pitkälti samoja haasteita kuin millä tahansa perheellä. Jokaisessa perheessä on aika ajoin lapsia, parisuhdetta, terveyttä ja toimeentuloa koskevia ongelmia. Maahanmuutto tuo kuitenkin näihin pulmiin lisäpaineita, toteaa projektipäällikkö Minna Lähteenmäki Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kotoutuva perhe -projektista. Projekti tuki maahanmuuttajien kotoutumista ja lisäsi monikulttuurista vuorovaikutusta Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnassa. Helsingin Vuosaaressa toimittiin enimmäkseen somalinkielisten ja Joensuun Rantakylässä venäjänkielisten maahanmuuttajien kanssa. Suomessa asuu noin perhettä, joissa toinen tai molemmat huoltajista on jonkin muun maan kansalainen. Maahanmuuttajaväestön ikärakenteessa korostuu alle 20-vuotiaiden osuus. Somalialaisista, entisen Jugoslavian alueelta tulleista, irakilaisista ja vietnamilaisista yli neljäkymmentä prosenttia on alle 20-vuotiaita, joten maahanmuutto- ja kielitaitokysymykset koskettavat merkittävää joukkoa lapsia ja nuoria. Perheiden ja nuorten tukipalveluiden tarve on nähtävissä useissa kunnissa. Arkipäivän askareissa pulmia Maahanmuuttaja- ja kahden kulttuurin perheet tarvitsevat erityistä tukea perhe-elämän kysy- Iltapäiväkerhossa maahanmuuttajalapsi voi rauhassa tutustua oman ikäisiin lapsiin ja opetella sosiaalisia taitoja turvallisissa oloissa. Kuvassa joensuulaisen iltapäiväkerhon lapsia retkellä. myksiin jo siitäkin syystä, että heillä ei maahanmuuton vuoksi ole valmiita tukiverkostoja. Pulmat arkipäivän askareissa ovat yleisiä. Asioimis- ja neuvonta-apua tarvitaan usein alkuvaiheessa muun muassa lasten koulunkäynti- tai virastoasioihin. Etenkin kotiäidit tuntevat itsensä yksinäisiksi ja haluavat tutustua muihin äiteihin. Maahanmuuttajaäidit ovat myös kiinnostuneita suomalaisista kasvatuskäytännöistä, kertoo suunnittelija Päivi Korkeala Kotoutuva perhe -projektista. Näillä ihmisillä on paljon vahvuuksia, jotka he ehkä ovat hetkellisesti kadottaneet maahanmuuton vuoksi. He tarvitsevat apua ja tukea löytääkseen uudelleen vahvuutensa. Kovaa ponnistelua uuden kielen ja tapojen oppimiseksi Omat pulmansa tuovat erilaisten kasvatuskulttuurien törmäykset ja niiden haasteet perheen yhtenäisyydelle. Vanhemmat saattavat pelätä lasten uusien ystävien ja ikätovereiden huonoja vaikutuksia ja yrittävät siksi kontrolloida kasvavia ja aikuistuvia lapsiaan liikaakin.ylilyöntejä syntyy joskus puolin ja toisin. Päällepäin näyttää siltä, että pienet lapset sopeutuvat parhaiten. Kuitenkin myös he joutuvat ponnistelemaan kovasti kielen ja uusien tapojen oppimiseksi. Koulussa näkyvä levottomuus saattaa yksinkertaisesti johtua väsymyksestä. Uuden kielen oppiminen on vaativaa, samoin kuin tasapainoilu koulun ja kodin erilaisten käytäntöjen ja tapojen välillä. Iltapäivätoiminta tukee koulunkäyntiä Maahanmuuttajavanhemmat odottavat lastensa menestyvän koulussa. Kuitenkin moni heis- JURI PODKOPAYEV 10 SOSIAALITURVA 10/2005

11 tä pettyy koulunkäynnin alettua.yleensä oppimisvaikeuksiin on syynä riittämätön suomen kielen taito. Vanhemmat haluaisivat auttaa lapsiaan kotitehtävissä, mutta usein oma kielitaito ei siihen riitä. Tässä tilanteessa pienille koululaisille suunnattu iltapäivätoiminta tukee maahanmuuttajalapsen kotoutumista, kielen oppimista ja todennäköisesti parantaa myös koulumenestystä. Iltapäiväkerhossa maahanmuuttajalapsi voi rauhassa tutustua oman ikäisiin lapsiin ja opetella sosiaalisia taitoja turvallisissa oloissa. Maahanmuutto merkitsee myös taitoja ja voimavaroja Haasteiden lisäksi maahanmuutto tuo mukanaan taitoja ja voimavaroja, joista on hyötyä sekä suomalaiselle yhteiskunnalle että maahanmuuttajille itselleen. Useamman kielen hallinta tuo uusia mahdollisuuksia samoin kuin kyky suhteellistaa ja tarkastella asioita useasta eri näkökulmasta. Maahanmuuttajaperheet joutuvat sopeutumaan uusiin ympäristöihin. Etenkin lapset ja nuoret oppivat joustavuutta ja erilaisten ihmisten kohtaamisessa tarvittavia taitoja. Päivi Korkealan mielestä suomalaisilla olisi opittavaa siitä, miten perheenjäsenistä ja sukulaisista huolehditaan. Esimerkiksi somalialaisille perhe ja ystävät ovat kaikki kaikessa. Perheeseen kuuluvat myös kaukaisemmat sukulaiset. Itse olen oppinut suvaitsevaisuutta ja huomaavaisuutta tämän työn kautta.yhdessä tekemällä ja oppimalla tuntemaan toinen toisiamme asenteellisuutta voidaan vähentää. Kirjoittaja työskenteli projektityöntekijänä Kotoutuva perhe -projektissa. Kotoutuva perhe -projektin ( ) raportit verkossa julkaisut verkkojulkaisut Bussimatka Olin matkalla töistä kotiin bussilla, kun viereeni istui somalialainen nainen. Hän nyökkäsi hymyillen, kun vilkaisin häneen. Kysyin somaliksi: Mitä kuuluu? Hän alkoi nauraa ja toisti kysymystäni. Minuakin alkoi naurattaa, ja nainen alkoi jutella minulle kuin tutulleen vaatimattomalla suomen kielen taidollaan. Hän kysyi nimeäni, ja selvisi, että olemme matkalla samaan lähiöön. Zahra oli menossa tapaamaan ystäviään, koska hänen koulutuntinsa olivat loppuneet sinä päivänä aikaisin. Zahra kertoi opiskelevansa aikuisten ja nuorten päiväkoulussa. Hän olisi mieluummin töissä, mutta säästöjen vuoksi hän jäi työttömäksi. En jaksa olla kotona kaiket päivät. Pää tulee kipeäksi ja mieli muuttuu surulliseksi. Olin kolme vuotta päiväkodissa somalilasten avustajana. Sitä ennen opiskelin suomea. Kun syksyllä en saanut enää töitä, pyrin aikuisten kouluun ja pääsin. Nyt opiskelen valmistavassa luokassa ammattikouluun pyrkimistä varten. Minulla on aikaa opiskella, kun lapseni ovat aikuisia. Kotona asuu enää nuorin, 24- vuotias poikani. Hän opiskelee atk-alaa. Zahra kertoi kahdesta aikuisesta pojastaan, joilla on jo oma elämä naapurikaupungissa, ja lapsenlapsistaan. Hän kyseli minulta lapsistani ja lapsenlapsistani. Nauroimme yhdessä mummojen iloille ja huolille lapsenlapsista. Zahra kertoi kutsuvansa viikonloppuisin lapsenlapset mummon herkkuja maistamaan. Zahra huomasi sylissäni muovikassin, jonka läpi näkyivät uimalasit. Kerroin käyväni usein kotimatkalla uimahallissa uimassa ja saunomassa. Hän sanoi, ettei voinut käydä uimassa, kun altaassa on miehiä. Se ei ole sopivaa meidän kulttuurissamme, hän selitti. Mutta minä käyn melkein joka ilta sauvakävelyllä. Näillä on hyvä kävellä, Zahra näytti värikkäitä lenkkitossujaan. Minun ystäväni ihmettelevät, kun minä kävelen hiki päässä. He kysyvät, enkö väsy, kun päivällä olen töissä tai koulussa ja illalla vielä kävelen. Minä sanon, että minulle tulee vahva sydän ja hyvät lihakset kävelystä. Siksi minä en väsy, eikä pää ole kipeä. Heillä on diabetesta ja he lihovat ja ovat usein kipeitä, kun istuvat vain kotona ja katsovat televisiota. Minä en ole samanlainen! Puhuimme nuorten seurustelusta ja avioliitosta. Totesimme, että suomalainen yltiövapaamielinen seurustelukulttuuri ei ole sen parempi kuin perinteinen somalialainenkaan, jonka mukaan vanhemmat valitsevat puolison nuorta kuulematta. Zahra sanoi, että hänestä on hyvä elää Suomessa. Hän on opettanut poikansa tekemään kaikkia kodintöitä. Nuorin poika auttaa häntä, tekee ruokaa ja pesee astioita. Somaliassa se ei olisi ollut pojan arvolle sopivaa. Täällä on tasa-arvo ja se on hyvä. Minun miniäni on myös tyytyväinen, kun poikani on taitava ruoanlaittaja. Kysyin, onko Zahra käynyt kotimaassaan ja haluaisiko hän muuttaa sinne takaisin. Hän vastasi: Olen käynyt pari kertaa Somaliassa katsomassa vanhaa äitiäni. Äiti pyytää minua jäämään, mutta en voi jättää poikiani ja heidän perheitään. Haluan asua Suomessa, seurata lasteni elämää, opiskella ja tehdä työtä. Ennen uimahallia Zahra jää bussista. Hän vilkuttaa iloisena ja kiirehtii ystäviensä luo uudet lenkkitossut hameen alta vilkahdellen. Minulle jäi pitkäksi aikaa hyvä mieli Zahran tapaamisesta. Paula Konsti PIIRROS:PAULA KONSTI SOSIAALITURVA 10/

12 Suomi on maahanmuuttajalle aika monimutkainen maa Usein vuosienkin maassaolon jälkeen maahanmuuttajat tarvitsevat neuvoja selvitäkseen suomalaisessa yhteiskunnassa, tietävät maahanmuuttajaneuvojat Mohamed Abdillahi, Necat Demirtas ja Inna Lankinen.He työskentelevät Maahanmuuttajien neuvontapisteessä Helsingin Itäkeskuksessa. suomen kielen kurssit, väli- tietoa opis- Selvitämme kelumahdollisuuk- sista, etsimme asuntoja ja hankimme työpaikkoja, luettelee Necat Demirtas. Lähihoitajaksi Suomessa opiskellut Demirtas on alkuperältään Turkin kurdi. Hän tuli Suomeen lähes kolmetoista vuotta sitten avioiduttuaan suomalaisen naisen kanssa.turkissa hän työskenteli turismin parissa. Kun olen itse tullut tänne täysin ummikkona, minun on helppo ymmärtää, miten moniin uusiin asioihin täällä törmää ja miten vaikeaa sopeutuminen voi olla. Jos täällä haluaa pärjätä, on kuitenkin opittava toimimaan suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Ensin on opittava kieli se on kaiken avain. Ilman sitä ei voi opiskella, ei löytää työpaikkaa, ei asuntoa eikä suomalaisia ystäviä. Maahanmuuttajien neuvontapisteen tiimi: Mohamed Abdillahi (vas.), aulaisäntä Gennadi Leontiev, Inna Lankinen, Christina Huotari ja Necat Demirtas. Leontiev on taustaltaan inkerinsuomalainen ja muuttanut tänne Virosta. Neuvontapisteen seiniä koristavat hänen maalaamansa taulut; hän on koulutukseltaan kuvaamataidon opettaja. Kuvasta puuttuu maahanmuuttajaneuvoja Ahmed Khalil, joka on alkuaan egyptiläinen ja työskennellyt aiemmin toimittajana. LEA SUONINEN-ERHIÖ Rikasta työtä Inna Lankinen sanoo, että jokainen maahanmuuttaja käy läpi samantyyppiset vaiheet siitä riippumatta, mistä hän tulee. Uutuuden viehätystä seuraa usein ristiriitainen vaihe, jossa korostuvat uuden kulttuurin epäkohdat.vasta tämän vaiheen läpikäytyään maahanmuuttaja voi kotoutua. Lankinen tietää, mistä puhuu, sillä hän on itse läpikäynyt kotoutumisprosessin kahteen otteeseen. Hän on inkerinsuomalainen ja kotoisin Petroskoista,Venäjän Karjalasta, mutta ennen Suomeen muuttoaan asunut Bulgariassa kaksikymmentä vuotta, sillä hän oli siellä naimisissa. Koulutukseltaan Lankinen on teatteritieteilijä ja hän on työskennellyt muun muassa teatterikriitikkona. Suomessa hän on ollut reilut viisi vuotta. Tässä työssä auttavat omat kokemukset ja myös itse työ opettaa, kun selvittää asiakkaalle vaikkapa ulkomaalaislain kiemuroita. Lisäksi saamme jatkuvasti lisäkoulutusta. Työyhteisömme rikkaus on myös se, että meillä jokaisella on niin erilainen pohjakoulutus. Samaa mieltä on neuvontapisteessä työskentelevä Mohamed Abdillahi, joka on syntynyt Somaliassa. Hammaslääkäriksi Moskovassa valmistunut Abdillahi on tullut Suomeen yhdeksän vuotta sitten pakolaisten perheenyhdistämisohjelman kautta. Maahanmuuttajaneuvojan koulutusta ei ole olemassa: meissä on ripaus sosiaalityöntekijää, psykologia, lääkäriä, koulukuraattoria, perheterapeuttia, sosiaaliasiamiestä, työnvälittäjää, asunnonvälittäjää ihan kaikkea. Neuvontapisteen esimiehenä työskentelevä, alueellinen maahanmuuttajatyön koordinaattori Christina Huotari lisää, ettei maahanmuuttajien kanssa tehtävään työhön valmenna myöskään sosiaalityöntekijän koulutus. Kolmetoista vuotta sitten sosiaalityöntekijän pätevyyden hankkinut Huotari on alkuperäiseltä koulutukseltaan filosofian maisteri. Suoritin sosiaalityön opintoihini sisältyvän harjoittelun Helsingin sosiaaliviraston maahanmuuttoyksikössä, sillä halusin nimenomaan suuntautua maahanmuuttajien parissa tehtävään työhön. Sen jälkeen olin siellä kolme vuotta sosiaalityöntekijänä, kunnes siirryin tänne Itä-Helsinkiin. Viihdyn erittäin hyvin maahanmuuttajatyössä: tämä ei ole kaavoihin kangistunutta vaan antaa tilaa luovuudelle ja uuden kehittämiselle. Kulttuurien tulkkausta Huotarin mielestä maahanmuuttajien parissa tehtävässä työssä tarvitaan ehdottomasti maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä: Heidän kulttuurin tuntemuksellaan ja kielen osaamisellaan päästään parempaan tulokseen kuin sillä, että täällä työskentelisi vain kantasuomalaisia. Me emme voi ymmärtää toista kulttuuria siinä määrin kuin henkilö, joka tulee siitä kulttuurista. Abdillahi sanoo, että osa työstä on nimenomaan toimimista kulttuurien välisenä tulkkina. Jos joku asia on asiakkaamme mielestä väärin, mutta kantasuomalaisten mielestä oikein, selitämme hänelle, miksi täällä ajatellaan niin kuin ajatellaan. 12 SOSIAALITURVA 10/2005

13 Edistämme kotoutumisprosessia myös omalla esimerkillämme: olemmehan sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Meiltä kysytäänkin usein, mitä pitää tehdä, jotta sopeutuminen onnistuisi. Työssä on tosin myös ristipaineita: Monet asiakkaat pitävät meitä viranomaisina, mutta viranomaiset taas maahanmuuttajina, Abdillahi kuvaa. Paineita maahanmuuttajataustaiselle työntekijälle voi aiheuttaa myös se, että hänen saatetaan kuvitella olevan töissä 24 tuntia vuorokaudessa.tämä korostuu erityisesti, kun etniset yhteisöt ovat pieniä ja kaikki tietävät toisensa. Tämä on yleinen ongelma maahanmuuttajatyössä. Siksi olen neuvonut työntekijöitämme sanomaan avunpyytäjille, että esimies on kieltänyt työnteon virka-ajan ulkopuolella, Huotari kertoo. Joskus taas asiakkaat eivät pysty rajaamaan henkilöä työntekijän rooliin, vaan odottavat hänen hoitavan työssään myös etnisen ryhmänsä edunvalvontaa. Tämä työ on vaativaa ja rankkaa. Tarvitsisimme ehdottomasti työnohjausta, mutta siihen ei ole riittävästi määrärahoja, Huotari toteaa. Tämän vuoden alussa Helsingissä asui ulkomaalaistaustaista henkilöä, mikä on 7,9 prosenttia kaupungin väestöstä. Lähes puolet Suomen maahanmuuttajista asuu pääkaupunkiseudulla. Kuva Maailma kylässä -festivaaleilta, jotka pidettiin Helsingissä 28. toukokuuta. Päätösten selvittämistä Neuvontapisteessä ei tehdä viranomaispäätöksiä, mutta työntekijät selvittävät asiakkaalle hänen omalla kielellään hänelle epäselväksi jääneen päätöksen tai asiakirjan. Tukenamme on laaja viranomaisverkosto. Voimme selvittää eri viranomaisilta myös yksittäisten asiakkaiden asioita. Tätä varten pyydämme asiakkaalta aina kirjallisen suostumuksen, Huotari kertoo. Asiakkaita on tullut muun muassa toimeentulotukipäätösten kanssa, koska he ovat mielestään saaneet liian vähän rahaa. Tällöin voimme ottaa yhteyttä asiakkaan sosiaalityöntekijään tai etuuskäsittelijään selvittääksemme asian. Meillä on lisäksi pääsy sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmään: voimme tarkastaa toimeentulotukipäätöksen myös sieltä, koska asiakkaat eivät aina osaa kertoa, mitä heidän asiassaan on päätetty. Useimmiten on kysymys siitä, että asiakas ei ymmärrä päätöksen laskelmaa: mitä menoja hyväksytään ja mitä ei. Väärin kotoutumista Suomeen kotoutumisen yksi este on se, että kantaväestöön on vaikea tutustua.tavallisten suomalaisten arki ja arvot eivät tule tutuiksi. Sen sijaan toreilla ja turuilla näkyvät suomalaisten ongelmat, kuten holtiton päihteiden käyttö. Kuvitellaan, että se on se suomalainen kulttuuri ja kotoudutaan sellaiseen malliin, joka ei ole meidän arvomaailmassamme erityisen hyväksytty. Tätä kutsun väärinkotoutumiseksi, Huotari sanoo. Väärinkotoutumisesta ja maahanmuuttajaperheiden huo- MERJA MOILANEN novointisuudesta kertovat myös maahanmuuttajien lisääntyneet avioerot. Muun muassa niiden seurauksena maahanmuuttajien asunnottomuus on lisääntynyt. Monet maahanmuuttajat tulevat kulttuureista, joissa miesten ja naisten työnjako on perinteinen: naisen tehtävänä on hoitaa koti ja lapset, mies hoitaa elannon ja suhteet ulkomaailmaan, kuten neuvolaan, päiväkotiin ja kouluun. Jos mies lähtee, nämä naiset ovat avuttomia, vaikka he olisivat olleet Suomessa jo vuosia. On hyvä, jos he löytävät tiensä neuvontapisteeseen, mutta kaikki eivät varmasti rohkene tulla tännekään. Etsivälle työlle olisi tarvetta. Sosiaalityöntekijä suvun vanhana tätinä Huotari kertoo, että on ollut sellaisiakin tapauksia, joissa mies on lähtenyt työn perässä toiseen maahan ja puoliso ja lapset ovat jääneet tänne ilman, että varsinaisesta erosta olisi kysymys: Maahanmuuttaja on jättänyt perheensä sosiaalityöntekijän huostaan. Jotkut maahanmuuttajat pitävät sosiaalityöntekijää suvun vanhana tätinä, joka pitää perheestä huolta. Joskus ulkomailta palaava tuleekin kiittämään sosiaalityöntekijää siitä, että tämä on hoitanut hänen perhettään niin hyvin. Kun olen kysynyt, miksi mies ei ota perhettään mukaan, minulle on sanottu, että meidän sosiaaliturva on niin hyvä, ettei perhettä kannata ottaa mukaan. Asiakkaamme saattavat siis kertoa meille sellaistakin, joka on vastoin lainsäädäntöämme tai suomalaista arvomaailmaa. Jos näin on, sanomme tämän asiakkaalle suoraan ja myös sen, mitä mahdollisista väärinkäytöksistä seuraa. Salassapitovelvollisuutemme takia emme kuitenkaan ilmianna ketään. Tarvetta työllistämisresursseille Työ on keskeinen kotoutumisen väline. Vaikka olemme omien verkostojemme avulla onnistuneet työllistämään monia maahanmuuttajia, tarvitsisimme neuvontapisteeseen ehdottomasti työllistämisresursseja, Huotari sanoo. Inna Lankinen huomauttaa, että monesti erityisesti maahanmuuttajamiehen identiteetti kärsii työttömyydestä: Kun mies on monta vuotta työttömänä, hän on valmis tekemään lopulta mitä vain.tämä selittää osaltaan esimerkiksi maahanmuuttajien pimeät työt. Huotarin toiveena onkin aloittaa maahanmuuttajamiesten työllistämiseen keskittyvä projekti. Kulttuuri ei ole leikin asia Monessa asiassa ihmiset ovat samanlaisia kulttuuritaustastaan riippumatta, mutta erojakin on. Kulttuuri ei ole leikin asia eikä sitä opi vain kirjoista lukemalla, Huotari tähdentää. Tämän osoittaa yksi neuvontapisteen asiakastapaus. Nuorehko maahanmuuttaja- SOSIAALITURVA 10/

14 nainen saapui neuvontapisteeseen kahden opiskelutoverinsa opastamana perheväkivallan takia. Hän oli avioitunut Suomeen reilu puoli vuotta aiemmin kotimaastaan lähtöisin olevan miehen kanssa, joka oli asunut jo pitkään Suomessa ja saanut Suomen kansalaisuuden. Nainen asui yhteistaloudessa miehensä ja tämän sukulaisten kanssa. Häntä vaadittiin hoitamaan kaikki kotityöt. Neuvontapisteessä nainen meni paniikkiin huomattuaan, että neuvoja edustaa samaa kulttuuria kuin hän. Hän pelkäsi, että tämä ottaisi yhteyttä hänen mieheensä ja kertoisi hänen tulleen hakemaan apua. Työntekijä sai naisen rauhoittumaan ja järjesti hänet turvakotiin. Työntekijä otti myös yhteyttä sosiaalityöntekijään ja Kelaan, sillä naisella ei ollut omaa pankkitiliä. Kelan kanssa sovittiin, ettei naisen tukia voi nostaa ilman hänen suostumustaan. Naiselle myönnettiin harkinnanvaraista toimeentulotukea, ja hänelle järjestettiin paluuliput kotimaahansa. Sitä ennen työntekijä otti useaan otteeseen yhteyttä naisen kotimaassa oleviin sukulaisiin varmistaakseen, että perhe ottaa hänet vastaan eikä hänelle tapahdu siellä mitään ikävää. Naisen puoliso perheineen oli erittäin vihainen työntekijälle perheen sisäisiin asioihin puuttumisesta ja maineen pilaamisesta. Sen sijaan naisen äiti soitti jälkeenpäin ja kiitti, että sai tyttärensä takaisin. Lea Suoninen-Erhiö Maahanmuuttaja neuvoo maahanmuuttajaa Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevassa Maahanmuuttajien neuvontapisteessä palvellaan helsinkiläisiä maahanmuuttajataustaisia asiakkaita sekä viranomaisia. Helsingin sosiaaliviraston alainen yksikkö vakinaistettiin viime vuonna. Taustalla on syksyllä 2000 Euroopan sosiaalirahaston tuella aloitettu Avain-projekti, jossa kehitettiin maahanmuuttajien neuvontaa. Lähtökohtana oli se, että maahanmuuttaja neuvoo maahanmuuttajaa, jolloin viestit kulkevat selkeämmin kuin jos vastaavan työn tekee suomalainen työntekijä. Neuvontapisteessä työskentelevät neljä maahanmuuttajaneuvojaa sekä työllisyysvaroin palkattu aulaisäntä edustavat eri etnisiä ryhmiä ja puhuvat muun muassa suomea, venäjää, somaliaa, englantia, arabiaa, turkkia, kurdia, viroa ja bulgariaa. Neuvontapisteestä voi kysyä asumisesta, työstä, koulutuksesta, oleskeluluvista, sosiaaliturvasta, terveyspalveluista ja muista arkeen liittyvistä asioista. Neuvontapisteeseen voi tulla ilman ajanvarausta tai varaamalla ajan haluamaltaan neuvojalta. Neuvojilla on myös puhelinpäivystysaika ja neuvoja voi kysyä myös nimettömänä. Vaikka palvelu on tarkoitettu vain Helsingissä asuville maahanmuuttajille, soittoja on tullut ympäri Suomen. Neuvontapisteen esimies, maahanmuuttajatyön koordinaattori Christina Huotari näkee, että yhteistyö neuvontapalvelujen järjestämisessä olisi tärkeää sekä pääkaupunkiseudulla että valtakunnallisesti. Neuvontapisteen lisäksi Helsingin sosiaalivirastolla on Maahanmuuttoyksikkö, joka palvelee inkeriläisiä paluumuuttajia ja alle kolme vuotta maassa olleita pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, jotka ovat oikeutettuja kotouttamislain mukaisiin erityispalveluihin. Avioliiton tai työn takia Suomeen saapuneilla maahanmuuttajilla ei ole oikeutta näihin palveluihin. UUTISIA Tietoa muistiongelmista venäjäksi Venäjän- ja suomenkielinen opas Katoavatko sanat? kertoo muistin ongelmista, milloin niistä pitäisi huolestua ja millaista apua on saatavilla. Opas on tarkoitettu venäjänkielisille ikääntyville maahanmuuttajille ja heidän omaisillensa. Sitä voivat hyödyntää myös työntekijät, jotka työssään kohtaavat ikääntyviä maahanmuuttajia. Maksuttoman opasvihkosen on julkaissut Vanhustyön keskusliitto, joka on toteuttanut vuodesta 1997 Ikääntyvät maahanmuuttajat -projektia Rahaautomaattiyhdistyksen tuella. Opas on julkaistu myös verkossa: Ajankohtaista 14 SOSIAALITURVA 10/2005

15 Kotomaa-Uusimaa -tunnustuksella palkittu Syke-projekti tarjoaa Kielenopetusta ja psykososiaalisista tukea Syke-projekti antaa peruskouluiän ylittäneille koulutustaustaltaan heikoille maahanmuuttajanuorille kielen ja eri oppiaineiden opetusta sekä psykososiaalista tukea. Osa vuotiaista nuorista on ollut luku- ja kirjoitustaidottomia. Opetusta ja tukea on tarjonnut pienissä ryhmissä monikulttuurinen projektityöryhmä. Luku- ja kirjoitustaidon sekä suomen kielen ohella muita oppiaineita ovat yhteiskuntatieto, matematiikka, atk-taidot ja luova ilmaisu. Ryhmät ovat tehneet retkiä ja tutustumiskäyntejä. Erityisissä ryhmissä nuoret ovat voineet käsitellä eheytymistä ja sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Syke-projekti on Espoon ja Kirkkonummen yhteinen. Sitä on lisäksi rahoittanut Etelä-Suomen lääninhallitus. Syke on ensimmäinen Uudenmaan TE-keskuksen Kotomaa-Uusimaa -tunnustuksen saanut teko. Palkintoraadin mielestä Sykkeen kokonaisvaltainen lähestymistapa maahanmuuttajanuoren kotoutumiseen tavoittaa yhteiskunnan palveluverkon ulkopuolelle jäävät. Opiskelu, elämänhallinnan tuki ja aktivoiva sosiaalinen toiminta harrasteryhmissä ovat olleet tärkeitä ensiaskeleita nuorten ammatillisessa kehittymisessä ja työelämävalmiuksien lisäämisessä sekä syrjäytymisen ehkäisemisessä. Palkintoraatiin kuuluivat Uudenmaan TE-keskuksen maahanmuuttajatiimin ja Suomen Punaisen Ristin edustajat.tunnustus annetaan vastaisuudessa vuosittain merkittävästä kotoutumista tukevasta teosta Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueella. Lisätietoa Syke-projektista minun Espooni Maahanmuuttajat SYKEprojekti Pakistanista kotoisin oleva Shukria Saffar (oik.) ja Somaliasta tullut Mona Kamal esittivät Kotomaa-Uusimaa -tunnustuksen julkistamistilaisuudessa oppimaansa: molemmat olivat kirjoittaneet hyvällä suomella oman tarinansa. Kotoutumiskoulutus lisää kielitaitoa ja parantaa työllisyyttä Niin kotoutumiskoulutukseen osallistuneiden maahanmuuttajien kuin viranomaisten ja kouluttajienkin mielestä kotoutumiskoulutus parantaa kielitaitoa, työelämävalmiuksia ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Koulutusjärjestelmää tulisi kuitenkin yksinkertaistaa ja kotoutumiskoulutus tulisi saada KUVAT:ERJA SAARINEN Syke-projektin monikulttuurista työryhmää ja opiskelijoita. Vasemmalta projektityöntekijä Marketta Karjalainen, suomen kielen opettaja Lenka Itkonen, projektiohjaaja Chaouki Abderrazzak ja sosiaalityöntekijä Anne Niittylä. nykyistä kiinteämmäksi osaksi kansallista koulutusjärjestelmää. Näin todetaan maahanmuuttajien kotouttamiskoulutuksen toimeenpanoa, toimivuutta ja tuloksellisuutta arvioineessa työministeriön ja opetusministeriön teettämässä tutkimuksessa. Vaikka kotoutumiskoulutus vastaa melko hyvin maahanmuuttajien tarpeita, huomiota on kiinnitettävä koulutustarjonnan riittävyyteen, tiedottamisen parantamiseen sekä opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen. Vastaisuudessa on huolehdittava erityisesti siitä, että lukutaitokoulutusta tarvitsevien aikuisten ja nuorten ohjaukseen resursoidaan riittävästi. Kuntien aktiivisuutta kotoutumisprosessin toimeenpanossa on myös lisättävä, arviointiraportissa todetaan. Viime vuonna työvoimatoimistojen kotoutumissuunnitelmien piirissä oli maahanmuuttajaa. Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen arviointi.työpoliittinen tutkimus 267,Työministeriö, Julkaisu verkossa: julkaisut SOSIAALITURVA 10/

16 Caisan Infopankki opastaa maahanmuuttajia Maahanmuuttajat saavat Infopankista 12 kielellä tietoa palveluista ja asioiden hoitamisesta Suomessa. Infopankki sai alkunsa Kulttuurikeskus Caisan ESRprojektista, jossa kehitettiin maahanmuuttajien neuvontapalveluja. Projektissa kerättiin tietoja viranomaisilta ja muilta toimijoilta asiakkaiden kysymysten ja tarpeiden mukaan. Meistä tuntui ikävältä, että projektin päätyttyä tiedot olisivat jääneet mappeihin tai joutuneet hukkaan. Niinpä päätimme pelastaa ne internetiin, Infopankin toiminnasta vastaava ATK-suunnittelija Edmon Dolaian kertoo. Infopankki avattiin lokakuussa Siitä lähtien sivuja on ladattu kertaa. Caisan johtaja Johanna Maula uskoo, että tänä vuonna rikkoutuu miljoonan latauksen raja. Perustiedot palveluista Infopankin sisältöä lähdettiin suunnittelemaan Suomeen saapuvan henkilön tarpeiden mukaan. Ensimmäiseksi infopankissa on tietoja Suomesta: mitä tulijan oletetaan haluavan tietää Caisan Infopankin kielet arabia englanti farsi (persia) kiina ranska ruotsi serbokroatia somali suomi turkki venäjä viro Suomesta. Seuraavaksi pitää saada lupa-asiat kuntoon ja järjestää asuminen. Kun nämä ovat järjestyksessä, on suomen kielen opettelun vuoro, ja sitten työ tai koulutus, sosiaalipalvelut, kriisitilanteet ja kulttuuripalvelut, yhdistystoiminta ja vapaa-ajan palvelut, Dolaian esittelee. Infopankissa annetaan vain perustiedot palveluista. Emme tee viranomaisten työtä, vaan toimimme sen rinnalla. Infopankissa on viranomaisten sivuille linkkejä, joilla helpotamme asiakkaiden tiedon hakua. Esimerkiksi eräällä maahanmuuttajalla kesti kolme tuntia etsiä internetistä paikkaa, jossa järjestetään suomen kielen opetusta. Me olemme nyt keränneet kaikki paikat Infopankkiin, josta ne löytyvät paljon nopeammin. Tiedon oltava luotettavaa Infopankin 12 kieltä on valittu Suomessa olevien maahanmuuttajaryhmien suuruuden mukaan. Edmon Dolain kääntää sivut arabian kielelle. Muut sivut kääntää tarjouskilpailun voittanut käännöstoimisto. Johanna Maula kertoo, että tarjouskilpailussa painotettiin hinnan ohella laatua. Käännösten on oltava luotettavia ja kielen hyvää. Pelkkä suora käännös ei riitä. Kääntämisessä pitää ottaa vastuuta myös asian sisällöstä. Jos ei käännettävässä kielessä ole esimerkiksi jotakin sosiaalipalvelun käsitettä, se pitää selittää laajemmin. Tämän vuoksi kääntäjäksi ei sovi kuka tahansa kieltä osaava. Viimeksi Edmon Dolaian on joutunut miettimään, miten tietoturvakeskus kääntyisi arabiaksi, kun arabiassa ei ole tällaista sanaa. Jos vieraasta kielestä ei löydy jotakin käsitettä, siitä käytetään suomenkielistä sanaa, Edmon Dolaian (oik.), Johanna Maula ja Martta Louekari toivottavat kunnat mukaan Caisan Infopankkiin.Taustalla beniniläisen taiteilijan Romuald Hazomén tilataidetta. joka selitetään. Suomalaiset nimet kirjoitetaan kaikissa kielissä aina latinalaisin kirjaimin. MERJA MOILANEN Muut kunnat ovat tervetulleita mukaan Infopankkia rahoittaa opetusministeriö ja työministeriö.tähän saakka ainoa kunnallinen rahoittaja on ollut Helsingin kaupunki. Turku ja Tampere ovat jo mukana, ja Oulussa ja Kotkassa asiaa mietitään. Johanna Maula toivoo, että Espoo ja Vantaakin tulisivat mukaan. On ollut myös puhetta, että pienemmät kunnat tulisivat mukaan seutukunnittain. Infopankkiin voi ostaa erisuuruisia paketteja. Jos haluaa tuottaa sisältöä kaikkiin osioihin, mukaan pääsee eurolla. Jos tulee mukaan 1 2 osioon, hinta on euroa. Mukaan tulevat kaupungit saavat Infopankkiin omat sivut, joilla ne voivat kertoa omista palveluistaan maahanmuuttajille. Kunnat tuottavat tiedot ja käännättävät ne haluamilleen kielille. Perustiedot eivät muutu kovin usein, mutta aina kun lait muuttuvat, tekstiä pitää muuttaa ja hankkia uudet käännökset. Linkit pitää tarkistaa melkein joka päivä. Infopankin ylläpito on täyspäiväistä työtä, Dolaian kertoo. Palvelinta ylläpitää Helsingin kaupunginkirjasto. Ohjausryhmä ja toimituskuntia Infopankin ohjausryhmässä ovat mukana opetusministeriön, työministeriön, Helsingin kaupunginkirjaston, Kulttuuriasiainkeskuksen,Turun ja Tampereen kaupunkien ja julkishallinnon verkkopalvelun Suomi.fi:n edustajat. Lisäksi Infopankin suunnittelussa on mukana eri alojen järjestöjen ja viranomaisten asiantuntijoista koostuvia toimituskuntia. Infopankin suunnittelijana toimii Katja Kaila. Edmon Dolaian sanoo, että Suomi.fi -verkkopalvelun mukanaolo ohjausryhmässä on erittäin hyödyllistä. Heillä on jäsennellysti kaikki viranomaistieto Suomesta. Suomi.fi:n sivut julkaistaan suomeksi, ruot- 16 SOSIAALITURVA 10/2005

17 siksi ja englanniksi, joten Infopankki täydentää sivuja laajemmalla kielivalikoimallaan. Ohjausryhmän ja toimituskuntien lisäksi Infopankkia kehittävät edelleen myös käyttäjät antamalla palautetta. Kun ihmiset kysyvät jotakin tietoa, jota Infopankissa ei vielä ole, lisäämme tietoa sen mukaan kuin rahat riittävät uusiin käännöksiin, Dolaian kertoo. Viimeksi on haluttu lisätietoja free lancereiden työehdoista. Eniten haetaan tietoa suomen opiskelusta Infopankissa kävijöille tehtiin tänä keväänä asiakaskysely.vastaajista puolet etsi tietoa itseään varten. Eniten tietoa haettiin suomen kielen opiskelusta (51 %). Sosiaalipalveluista haki tietoa 29 prosenttia kävijöistä. Mistä aiheista Infopankissa kävijät hakivat tietoa: suomen kielen opiskelu 51 % muutto Suomeen 39 % työ 38 % lupa-asiat 36 % koulutus 36 % kulttuuri ja vapaa-aika 32 % sosiaalipalvelut 29 % asuminen 26 % terveys 20 % yhdistykset 20 % kriisitilanteet 15 % muu 18 % Infopankki palvelee myös viranomaisia, sillä 27 prosenttia kävijöistä oli kuntien, valtion, järjestöjen tai yritysten työntekijöitä, jotka hakivat tietoa asiakkailleen. Tiedotusavustaja Martta Louekari kertoo, että Infopankin osiot ovat eri kielillä jäsennelty samalla tavalla.vaikka maahanmuuttajaa opastava työntekijä ei osaisi asiakkaan kieltä, hän voi neuvoa asiakasta hakemalla pankista kohdan, jossa on asiakkaan tarvitsemia neuvoja. Kävijöiltä kysyttiin myös, että Jos et olisi käyttänyt infopankkia, miten olisit toiminut? Kävijöistä 70 prosenttia olisi hakenut tietoa muualta internetistä, 17 prosenttia olisi kysynyt tietoa viranomaisilta, esimerkiksi työvoimatoimistosta tai sosiaalitoimistosta. Infopankki helpottaa myös viranomaisten työtä, Johanna Maula päättelee. Merja Moilanen Caisa tukee kotoutumista ja monikulttuurisuutta Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa tukee sekä maahanmuuttajien kotoutumista että heidän oman kielensä ja kulttuurinsa harjoittamista. Caisa toimii Helsingin ydinkeskustassa Kauppakeskus Kaisan yhteydessä Kaisaniemenkadulla, josta juontuu sekä kauppakeskuksen että kulttuurikeskuksen nimi. Helsingin turvallisuussuunnitelmassa on joskus mainittu, että Caisa vastaa kotoutumisesta Helsingissä. Ei Caisalla ole sellaista asemaa tai resursseja, että se voisi vastata kotoutumisesta, johtaja Johanna Maula sanoo. Caisa perustettiin vuonna 1995 tukemaan maahanmuuttajien kotoutusta, mutta myös edistämään eri maista tulleiden ihmisten vuorovaikutusta, tukemaan etnisten vähemmistöjen omaehtoista kulttuurin harjoittamista ja antamaan tietoa erilaisista kulttuureista ja suomalaisesta yhteiskunnasta. Suomen perustuslaki takaa vähemmistöille oikeuden harjoittaa omaa kieltä ja kulttuuria. Caisa tarjoaa tiloja ja mahdollisuuksia siihen, Maula määrittelee. Caisa kuuluu Helsingin kulttuuriasiainkeskuksen alaisuuteen, jonka tehtävänä on tukea taiteen ja kulttuurin harrastamista Helsingissä. Tämä määrittää myös Caisan toimintaa. Mutta Caisassa kulttuuri käsitetään hyvin laajasti. Toimintaa asiakkaiden ehdoilla Toimimme asiakkaiden ehdoilla ja mahdollistamme heidän toimintaansa, mutta meillä on myös omaa kulttuurituotantoa. Omaa kulttuuritoimintaa ovat näyttelyt ja osallistuminen yhtenä järjestäjänä vuosittain toistuviin tapahtumiin kuten kansainvälisen naistenpäivän tapahtumiin, Maailma kylässä -tapahtumaan, taiteiden yöhön ja joulubasaariin, Johanna Maula kertoo. Caisa vetää MOKU-verkostoa. Se on keskustelufoorumi, johon osallistuvat maahanmuuttaja-asioiden kanssa tekemisissä olevat tahot pääkaupunkiseudulta. Caisa ylläpitää laajaa kurssitoimintaa. Ohjelmassa on muun muassa kansainvälisyyskasvatusta päiväkodeille ja koululaisille, mutta myös aikuisille.yhdistykset järjestävät Caisan tiloissa omia kurssejaan. Äskettäin oli esimerkiksi arabiankielisille naisille suunnattu ATK-kurssi. Helsingin kaupungin henkilöstökeskus Heke järjestää Caisan tiloissa maahanmuuttajille suomen kursseja päiväsaikaan, kun tilat ovat vapaina kulttuuri- ja harrastuskäytöltä. Myös maahanmuuttajien omat yhdistykset järjestävät kielikursseja ja -kerhoja Caisan tiloissa. Caisan ainoa oma kielikurssi tällä hetkellä on somalin kielen ja kulttuurin kurssi, jonka se järjesti, koska sille oli kysyntää eikä muita järjestäjiä löytynyt. Caisassa kannetaan erityisesti huolta kotona lasten kanssa olevista maahanmuutajaäideistä. Naisia varten on järjestetty Naisten olohuone kerran kuukaudessa. Ohjelmassa on maahanmuuttajanaisten omia esityksiä ja jonkin ryhmän yhdessä laittamaa ruokaa. Joitakin naisia on vaikea saada mukaan toimintaan, toiset taas toimivat erittäin aktiivisesti. Erityisesti Suomeen avioliiton kautta tulleilla kaakkoisaasialaisilla naisilla on vilkasta toimintaa. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 10/

18 Tulkkauspalveluita maksutta Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset saavat käyttää veloituksetta Lingua Nordican tulkkauspalveluita. Työministeriön ja Lingua Nordica Oy:n sopimus koskee albanian, arabian, kurdin (sorani), persian, darin, serbokroatian, bosnian, kroatian, somalin ja vietnamin asioimistulkkauksia ja kirjallisia käännöksiä. Tulkkia tilatessa tulkkikoordinaattori selvittää, onko viranomaisella oikeus saada tulkki veloituksetta sopimuksen perusteella. Henkilöstöpäällikkö Enver Thaci Lingua Nordica Oy:stä kertoo, että varmimmin saa toivotunlaisen tulkin asioimistilanteeseen, jos pystyy tilaamaan tulkkauksen ajoissa.tulkit asuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulla, ja matkat vievät aikaa. Toivottavaa olisi myös, että tulkkaustarpeita niputettaisiin, jotta tulkki voisi samalla matkalla hoitaa useampia tulkkauksia. Parhaillaan ollaan rekrytoimassa paikallisia tulkkeja ja kehittämässä tulkkiverkostoa. Thaci uskoo sen helpottavan tilannetta. Saatavissa on myös etätulkkausta videolaitteilla ja puhelimitse. Joskus tulkki pystytään välittämään hyvinkin nopeasti.tulkkikoordinaattori Mait Lukka kertoo, että ennätys on vietnaminkielisen tulkin välittäminen 15 minuutissa vantaalaiseen sairaalaan. Enver Thaci ja Mait Lukka esittelivät tulkkipalveluita sosiaali- ja terveysväelle Stakesin Terve-Sos -messuilla Turussa 25. toukokuuta Tulkille kannattaa kertoa aihe etukäteen Ennen kuin tilaa tulkin, viranomaisen kannattaa selvittää, hyväksyykö asiakas kumpaa sukupuolta tahansa olevan tulkin, vai tarvitaanko erityisesti naistulkki tai miestulkki. Monia harvinaisia kieliä puhuvia maahanmuuttajia on Suomessa niin vähän, että kaikki tuntevat toisensa ja voi syntyä jääviysongelmia. Sukulaista, vihamiestä, velkojaa tai velallista ei mielellään haluta tulkiksi. Aina ei erityistoivomuksia pystytä täyttämään, mutta tulkkikoordinaattori tekee parhaansa, Thaci ja Lukka vakuuttavat. Tulkkikoordinaattorit toivovat myös, että tulkkia tilatessa kerrotaan asioimisen aihe, jotta tulkki voi valmistautua. Esimerkiksi kaihileikkauksessa tulkattaessa tarvitaan erityissanastoa, johon pitää perehtyä ennakolta. Enver Thaci rohkaisee viranomaisia aina tarvittaessa tilaamaan tulkin, koska silloin viranomainen voi itse keskittyä paremmin omaan asiaansa. Hän muistuttaa myös, että tulkkeja sitoo vaitiolovelvollisuus. Jos on kysymys asiakkaalle hyvin arkaluonteisista asioista, on paikallaan tästäkin syystä hankkia ammattitulkki. Tulkin tehtävänä on välittää viranomaiselle asiakkaan viesti ja asiakkaalle viranomaisen viesti. Suora tulkkaaminen ei aina riitä, vaan asiat pitää selittää laajemmin. Esimerkiksi asiakkaan kielessä ei aina ole lainkaan viranomaisen käyttämiä käsitteitä. Tulkki ei kuitenkaan saa lisätä viestiin mitään eikä toisaalta jättää mitään tulkkaamatta. Koulutusta tulkeille ja viranomaisille Lingua Nordica Oy järjestää tulkeilleen yleiskoulutusta tulkkauksesta ja eri aihe-alueiden koulutusta kuten kriisihoidon tulkkausta ja oikeustulkkausta. Aloitteleville ammattitulkeille, tulkkausalalla työskenteleville, tulkkauspalveluita tilaaville ja tulkkikoordinaattoreille järjestettävässä johdantokoulutuksessa käsitellään tulkkauksen periaatteita, tulkkausta koskevia lakeja, tulkin roolin ja ammattietiikan vaatimuksia, tulkkaustilanteen perussääntöjä ja tulkkaustilanteen valmistelemista. Aihekoulutuksessa on hyötyä, jos ryhmässä on kaksi samaa vierasta kieltä tulkkaavaa, jotta MERJA MOILANEN he voivat etsiä yhdessä vastineita omasta kielestään suomen kielen käsitteille. Esimerkiksi darin kielen vastineita suomen sanoille on etsitty joukolla työpajassa. Asiantuntevia tulkkeja Enver Thaci vastaa uusien tulkkien rekrytoinnista. Tulkeilta vaaditaan edellytyksiä toimia tulkkina. Erityisesti arvostetaan sitä, jos henkilö on kotimaassaan suorittanut jonkin ammattitutkinnon.tulkin kielitaito testataan. Lingua Nordica Oy:n tulkeista osa on free lancereita, jotka tekevät yksittäisiä tulkkauksia, osa on vakinaisessa työsuhteessa ja tekee tulkkausten ohella käännöksiä. Enver Thacin omat työkielet ovat albaania ja suomi. Hän toimii silloin tällöin tulkkina henkilöstöpäällikön tehtävien lomassa, koska pitää tulkkaamisesta. Hän aloitti suomen kielen opiskelun yliopiston suomenkielen kurssilla, ja häneltä kesti vuosi oppia suomea niin, että tuli sillä toimeen. Hänen nykyisen hyvän suomen kielensä salaisuus on myös suomalainen vaimo. Aluksi kotikielenä oli englanti, mutta vähitellen kotikieleksi on tullut suomi, Thaci kertoo. Mait Lukka on tullut Suomeen 11-vuotiaana Virosta ja on opiskellut liiketaloustiedettä ammattikorkeakoulussa. Hän toimii tarvittaessa tulkkina markkinoinnin ja tulkkikoordinaattorin tehtäviensä ohella. Työministeriön sopimukseen sisältyvien kielten lisäksi Lingua Nordica Oy:stä löytyy koulutus-, tulkkaus- ja käännöspalveluja kymmenillä muilla kielillä. Merja Moilanen 18 SOSIAALITURVA 10/2005

19 KIRJALLISUUTTA Kolme kirjaa islamista Kristiina Kouros ja Susan Villa: Islam ja ihmisoikeudet. Like, Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja. Otava, Irshad Manji: Islamin kahdet kasvot. Tammi, uskonnollisuutta vierastetaan. Kyse ei ole vain islamista, vaan ihan Suomessa mistä uskonnosta tahansa, toteaa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros. Islam ja ihmisoikeudet on 350 sivun tietopaketti islamista. Se koostuu eri kirjoittajien artikkeleista ja toimii loistavana oppaana keille tahansa islamista kiinnostuneille ja sen tuntemusta työssään tarvitseville, kuten sosiaalityöntekijöille. Oikea tieto islaminuskosta on tärkeää, jotta sosiaalityöntekijä kohdatessaan muslimiasiakkaan kykenee pääsemään ennakkooletuksiensa ja mielikuviensa yläpuolelle. Uskonnollisen asiakkaan kohtaaminen voi aiheuttaa sosiaalityöntekijässä turhaa arkuutta. Toisaalta taas sosiaalityöntekijä voi ennakkokäsitysten myötä uskoa omaavansa valmiit vastaukset niin hyvässä kuin pahassa. Usein luullaan, että tietoa on enemmän kuin sitä todellisuudessa onkaan, Kouros selittää. Yksi islam-keskustelun polttavimpia puheenaiheita on naisten asema. Kysymys naisten asemasta islaminuskossa tiivistetään usein keskusteluun huivin käytöstä. Huivi ei vielä välttämättä kerro kovin paljon ihmisen suhteesta uskontoon, Kouros toteaa. Kouros kehottaakin miettimään miten suhtaudumme kristittyihin nunniin. He saavat osakseen kunnioitusta, emmekä koe heidän huivejaan alistamisen välineenä. Huivia ja muita naisten elämään liittyviä asioita pohditaan Islam ja ihmisoikeudet kirjassa erillisenä lukuna. Kirja ei välttämättä anna vastauksia, mutta se pyrkii olemaan kiihkoton ja asiallinen, Kouros kertoo. Perusteos islamilaisuudesta Suomalaisen islam-tutkimuksen uranuurtaja, professori Jaakko Hämeen-Anttila, on koonnut islamtietämystään yksiin kansiin Islamin käsikirjassa. Minulta kysyttiin usein, mikä olisi hyvä islamia käsittelevä suomalainen perusteos, ja jouduin vastaamaan, että ei sellaista ole, Hämeen-Anttila naurahtaa hyväntuulisesti. Islamin käsikirja on juuri sitä, mitä Hämeen-Anttilalta on niin monesti kyselty. Se on selkeä, tiivis ja asiantunteva perusteos islamin historiasta, peruskäsitteistä ja opista. 25 vuoden kokemuksella ajatukset islamista ovat asettuneet kohdalleen. Tiedän millaista Lähi-Idässä on, ja se selkeyttää ajatuksia, Hämeen- Anttila kommentoi. Ajatuksen selkeys paistaa läpi Hämeen-Anttilan tekstissä. Islamin käsikirja sopii jokaiselle, joka haluaa tutustua islamiin tai laajentaa tietämystään. Se on puolueeton kirja, jossa pelkän tiedon voima on tarpeeksi suuri murtaakseen useita ennakkoluuloja islamista. Nykymaailmassa on otettava huomioon islamilainen vähemmistö. Heidän ongelmansa voivat olla erilaisia kuin valtaväestön, Hämeen-Anttila toteaa. Sosiaalityöntekijän on esimerkiksi hyvä sisäistää, että islamilaisen perheen yksityiselämä ei ole yhtä avointa kuin suomalaisten perheiden. Parhaisiin tuloksiin sosiaalityöntekijä pääsee, jos hänellä on tietoa ja sen kautta hän osaa varautua mahdollisiin hankaluuksiin. Asiakastilanne kannattaa ehkä aloittaa normaalia matalammalla profiililla ja antaa luottamuksen synnylle hiukan enemmän aikaa. Provosoiva kirja islamista Kanadalaisen Irshad Manjin kohua nostattanutta kirjaa Islamin kahdet kasvot voi suositella provosoivaa keskustelua kaipaavalle ja islamin perusteet jo tuntevalle lukijalle. Kirjassaan Manji nostaa esille monia islaminuskon sisällä vallitsevia ristiriitoja. Maailman suurin islamilainen väestö löytyy Aasiasta. Siitä huolimatta ihmisten mielissä islam yhdistyy usein Lähi- Itään ja Arabian niemimaalle. Manji hyökkää kirjassaan rohkeasti arabikulttuurin valtaa vastaan. Hän toteaa, että useat islamiin liitetyt tavat ja uskomukset eivät ole itseasiassa lähtöisin Koraanista, sunnista tai hadítheista vaan Arabian niemimaan heimokulttuureista. Manji kirjoittaa kirjansa kiihkeästi ja provosoivasti. Kirjan perussanoma on kuitenkin selkeä: Manji julistaa Ijtihad-liikkeen nimeen. Ijtihad on arabiaa ja tarkoittaa itsenäistä päättelyä. Manjin kirjan mukaan se on jokaiselle muslimille kuuluva oikeus, joka mahdollistaa vakaumuksen sopeuttamisen vallitseviin olosuheisiin. Manji lähtee kirjassaan omasta kokemuksestaan naisena ja muslimina, eikä yritäkään peitellä ärtymystään islamia kohtaan. Kati Ala-Ilomäki DIAK:ssa opiskelija tutustuu islamiin Diakonissalaitoksen koulutusohjelmiin kuuluu pakollinen 15 opintoviikon monikulttuurillisuusjakso. Tästä koulusta ei saa päättötodistusta, ellei suorita tätä jaksoa, kertoo monikulttuurillisuutta opettava lehtori Anne Meretmaa. Monikulttuurillisuusjakso on ollut osana DIAK:in opetusohjelmaa yhdeksän vuotta. Jakso alkaa tutustumalla kulttuurin käsitteeseen ja uskontoihin osana kulttuuria. Islam on vieraista uskonnoista usein juuri se, jonka kanssa tulevat sosionomit ja terveydenhoidon ammattilaiset joutuvat olemaan eniten tekemisissä. Koulutusjaksoon kuuluu myös moskeijassa vierailu, jossa opiskelijalla on mahdollisuus esittää kysymyksiä niin suomalais- kuin maahanmuuttajataustaisellekin muslimille.vielä muutamia vuosia sitten moskeijavierailu saattoi nostaa joillakin opiskelijoilla pintaan puolustusasenteen ja nämä ryhtyivät kiistelemään uskonopillisista asioista. Viime aikoina tällaista ei enää ole tapahtunut. Jakson aikana opiskelijat haastattelevat johonkin eri uskontokuntaan kuuluvaa henkilöä. Useimmiten he valitsevat muslimin. Haastatteluun opiskelija kirjaa myös omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan uskonnosta, Meretmaa kertoo. Koulutuksen tarkoituksena on oppia kohtaamaan ihminen ihmisenä uskonnosta riippumatta. Tämä on mahdollista vasta kun ennakkoluulot on saatu nujerretuiksi. Kati Ala-Ilomäki SOSIAALITURVA 10/

20 Miten helpottaa maahanmuuttajan kotoutumista? Antoinette Batumubwira: Jokaisella on osuus kotouttamisprosessissa. Uudenmaan TE-keskuksen julkaisuja 9/2004. Maahanmuuttajan kotoutumiseen vaikuttavat monet tekijät. Miten vastaanottava yhteiskunta asennoituu maahanmuuttajiin? Miten maahanmuuttajia tukevat palvelut, etenkin sosiaali- ja työvoimapalvelut, toimivat? Suuri merkitys on myös maahanmuuttajan omalla asennoitumisella. Maahanmuuttajayhteisöissä ja maahanmuuttajien kotoutumispalveluissa vallitsee usein pessimistinen ilmapiiri uusi tulija saa kuulla varoituksia: Elämä on rankkaa, varaudu pahimpaan. Negatiivinen asennoituminen on helppo omaksua: se ei vaadi ponnisteluja eikä se välttämättä edellytä mitään toimintaa. Asennoitua voi toisinkin: Elämä on rankkaa, valmistaudu tarttumaan haasteeseen. Positiivinen asennoituminen on vaativaa, koska se on luonteeltaan dynaamista. Positiivinen asenne edellyttää aktiivisuutta ja eteenpäin pyrkimistä. Positiivisella asenteella maahanmuuttaja kuitenkin hyötyy tarjotusta tuesta tehokkaammin kuin muutoin. Näin kirjoittaa Suomeen vuonna 2002 muuttanut burundilainen Antoinette Batumubwira Uudenmaan Työvoima- ja elinkeinokeskuksen julkaisussa Jokaisella on osuus kotouttamisprosessissa. Se sisältää suppean selvityksen Vantaan kaupungin maahanmuuttajien kotouttamisohjelmasta sekä paljon liitteitä, joissa on muun muassa Batumubwiran pitämiä maahanamuuttoon liittyviä puheenvuoroja. Selvityksen Batumubwira on tehnyt yhdessä Vantaan Tikkurilan työvoimatoimiston ja Vantaan monikulttuuriasiain koordinaattorin kanssa. Vantaan kotouttamisohjelma on osa kaupungin monikulttuurisuusohjelmaa. Siinä asetetaan etusijalle sellainen toiminta, joka helpottaa maahanmuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan. Sen sijaan paljon vähemmän on aloitteita tutustuttaa paikallinen väestö maahanmuuttajien yhteisöihin. Maahanmuuttajien omilla yhteisöillä on tärkeä osa kotouttamisessa. Jo pitkään maassa olleiden maahanmuuttajien kokemukset voivat helpottaa vasta maahan tulleiden kotoutumista. Selvityksen viesti onkin, että maahanmuuttajien omia yhteisöjä tarvitaan aiempaa enemmän kotouttamisohjelmien laatimiseen. Palveluissa puutteita Sosiaalitoimi ja työvoimapalvelut auttavat maahanmuuttajaa asettumaan ja hankkimaan sellaisia taitoja, joita yhteiskunnassa tarvitaan. Maahanmuuttajien kotouttamisessa sosiaalityöntekijällä on haastava tehtävä olla ensimmäinen henkilö, jonka kanssa vasta maahan saapunut on tekemisissä. Vaikka sosiaalityöntekijät ovat sitoutuneita auttamaan asiakkaitaan, selvityksen mukaan vaikuttaa siltä, että he eivät ole valmistautuneita työskentelemään monikulttuurisen ja etniseltä taustaltaan vaihtelevan asiakaskunnan kanssa. Kulttuurieroista johtuvat konfliktit ovat turhauttavia sekä asiakkaalle että sosiaalityöntekijälle. Sosiaalityöntekijät tarvitsevat koulutusta kulttuuristen ristiriitojen käsittelyyn. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden ja palveluiden pitäisi sopeutua uuden tyyppisiin asiakkaisiin, Batumubwira esittää. Työvoimaneuvojat ovat maahanmuuttajien kumppaneita kotoutumissuunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa. Selvityksessä ilmeni, että vain harva sosiaalityöntekijä osallistuu suunnitelman valmisteluun. Kotoutumissuunnitelmia laativilla työvoimaneuvojilla ei ole tarpeeksi tietoa maahanmuuttajan taustasta eikä tarpeeksi aikaa ensimmäisille haastatteluille. Maahanmuuttajalla taas ei ole tarvittavaa tietoa suunnitelman tarkoituksesta. Hyvä kotoutumissuunnitelma edellyttäisi Batumubwiran mielestä ainakin seuraavia asioita: Maahanmuuttaja ymmärtää suunnitelman tavoitteet ja tarkoituksen. Maahanmuuttaja saa kielikurssien lisäksi tietoa muun muassa opiskelumahdollisuuksista, harjoittelusta ja työpaikoista. Tiedon puute on usein syynä siihen, että kotoutumissuunnitelmaa laadittaessa maahanmuuttaja käsittää sen voivan sisältää vain kielikursseja. Maahanmuuttajat tarvitsevat uraneuvontaa ennen kotoutumissuunnitelman laatimista.tämä on erityisen tärkeää niille maahanmuuttajille, joilla on ammattikoulutus ja pitkä työkokemus. Mitä aiemmin uramuutoksesta päätetään, sitä helpommin kotoutuminen sujuu. Hyvän kotoutumissuunnitelman edellytys on myös maahanmuuttajan oma asenne. Jotta suunnitelma vastaisi hänen etujaan, hänen on oltava aktiivinen ja avoin. Lea Suoninen-Erhiö Julkaisu verkossa: TILASTOT JA JULKAISUT Julkaisusarja Sympaattisesta Ammattilaisen silmissä Vaasan kaupunginteatterin Elling ei heijasta sosiaalityön arkea. Vaasan kaupunginteatterin ohjelmistossa on parhaillaan menossa Elling, jossa kaksi mielisairaalassa ystävystynyttä miestä Elling (Allu Tuppurainen) ja Kjell Bjarne (Juha Lagström) alkavat laitosvuosien jälkeen asua yhdessä tukiasunnossa. Teatteri markkinoi Ellingiä sympaattisena komediana. Sosiaalityön johtaja Ritva Heiman Vaasan sosiaali- ja terveysviraston sosiaalityö- ja perhepalvelut -osastolta näki huumorin syntyvän Tuppuraisen pienieleisestä roolisuorituksesta sekä hänen älykkäästä ja nokkelasta huumoristaan. Hän ihastui myös Ellingin toiveikkaaseen teemaan. Siinä kaksi eri lailla sairasta ihmistä pystyi tukemaan toisiaan. Sokeaa karrikointia Sen sijaan Heiman oli ällistynyt siitä, miten toteutus korostaa Kjell Bjarnen seksuaalisuutta ja naisen kipeyttä. Lisäksi, jälleen kerran, alapääjutuista synnytetään vitsailevaa huumoria. Minulle tämä näyttäytyi seksistisenä komediana. Ylirempseän sosiaalityöntekijän Frankin (Ilkka Aro) Heiman koki suorastaan pöyristyttäväksi. Sokeasti ammattikuntaa karrikoiva hahmo pisti Heimanin ajattelemaan, miksi alan ihminen näytettiin ala-arvoisena, ilman ammatillisuutta koheltavana räyhääjänä. En nyt suoranaisesti loukkaantunut, mutta ei paljoa puuttunut. Toki Heiman myöntää, että sosiaalityöntekijäkään ei jaksa ottaa asiakastaan jatkuvasti huomioon, kuunnella ja olla aina ammatillinen. 20 SOSIAALITURVA 10/2005