Kokkolan naisyrittäjiä historian haasteissa Kokkolan matkailuopas, kultaajayrittäjä Riikka Pitkänen

Transkriptio

1 Kokkolan naisyrittäjiä historian haasteissa Kokkolan matkailuopas, kultaajayrittäjä Riikka Pitkänen Sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Kokkolassa se on tainnut aina pitää paikkaansa. Nimittäin menestyneitä miehiä täällä on ollut monta ja heidän kotijoukoissaan naiset ovat olleet taustalla huolehtimassa, edustamassa ja kannustamassa. Kautta historia täällä on tehty kauppaa. Jääkauden aikana tässäkin paikalla oli 3km paksu jää. Vielä ajanlaskun alun paikkeilla Kokkolan kaupungin kohdalla lainehti meri. Ensimmäisenä tällä seudulla merestä nousi Kirkonmäki 1200 vuotta sitten. Sinnepä kokoontuivat seudun kalastajat, metsästäjät, hylkeenpyytäjät sekä maanviljelijät vaihtamaan tavaroitaan. Kirkonmäki eli Holmbacken muodosti hyvän satama ja kauppapaikan luvun alussa paikalle rakennettiin myös kivikirkko eli kansan valitsemasta kauppapaikasta vahvistettiin seudun tärkein kokoontumispaikka. Tähän aikaan pohjanlahden rannikoilla ei vielä ollut kaupunkeja, mutta vastaavanlaisia kauppapaikkoja muodostui pitkin rannikkoa. Ruotsin kruunu oli säätänyt monenlaisia lakeja ja asetuksia kauppaa koskien tavoitteinaan kerätä mahdollisimman paljon verorahaa kruunun tarpeisiin. Ruotsin valtakunnan aatelisto sääti myös Suomen väestöä koskevan säätyjaon, joka oikeutti ainoastaan porvareille kaupanteon oikeuden. Jo keskiajalta alkaen kauppa pyrittiin keskittämään kaupunkeihin, jonne tuotteet tuli kuljettaa myytäväksi. Myöskin kauppiaiden matkustaminen veneellä kauppaamaan tavaroitaan muualle kuin Turkuun ja Tukholmaan oli ankarasti kielletty. Kokkola perustettiin tasan 390 vuotta sitten 1620 kuningas Kustaa II Adolfin toimesta. Kuninkaan tavoitteena oli luoda Ruotsista voimakas kauppavaltio. Kaupunkeja perustettiin, jotta valtio voisi ohjata ja kontrolloida kauppaa sekä kerätä enemmän veroja. Merta myöden käytävä kauppa helpottui huomattavasti, kun Kokkola sai Tapulioikeudet vuonna 1765 eli oikeuden käydä ulkomaan kauppaa. Tämän ansiosta Kokkolakin alkoi nousta suurien kauppakaupunkien kastiin, houkutellen suuria kauppias- ja porvarisukuja asettumaan kaupunkiin. Perinteisesti nämä kauppahuoneet liikeasiat olivat miesväen hoidossa jolloin kauppiassukujen naisen hoitivat edustuksen kotona. Kaupungin ensimmäisen asemakaavan keskukseksi tuli tori, jolla sijaitsi kaupan ja hallinnon kannalta keskeiset rakennukset. Näin ollen kaupankäynti säilyi myös symbolisesti kaupungin tärkeimpänä tarkoituksena.

2 Ensimmäiset kirjalliset todisteet Kokkolalaisesta naiskauppiaasta on tarina Brita Johanna Granlundista. Suomen Sodan syttyessä vuonna 1808 Brita oli 26 vuotias. Hän oli naimisissa ajuri Abraham Ahlbäck kanssa ja sodan sytyttyä Brita seurasi miestään rintamalle. Sodan melskeessä hän onnistui käynnistämään kanttiini toiminnan jota hän pyöritti myyden sotilaille ruokatavaraa, juomaa ja tupakkaa ja mitä milloinkin sai hankittua. Kaupankäynti oli todennäköisesti hänelle luontainen työ. Hänen on kerrottu olleen iloinen ja määrätietoinen jolta kaupanteko sujui luontevasti. Mutta voimmeko edes kuvitella millaista hänen kokemukset olivat kulkiessaan rintamalla sotilaiden mukana taisteluiden lomassa, huonojen kulkuyhteyksien rasittaminen ja todennäköisesti kärsien ajoittaisesta leivän puutteesta. Hän kuitenkin kulki miehensä mukana rintamalla sodan loppuun saakka ja eli 76 vuoden ikäiseksi. Historian kirjoihin hänet ikuisti Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg Vänrikki Stoolin tarinoissa kirjoittamalla: Ennenkuin Suomessa taisteltiin, tuli morsioks hän sotilaan; ja Svärd kun lähtöhön käskettiin, hän Lottansa vei mukanaan. Britan elämä ja toiminta kuvaa hyvin suomalaisen naisen elämää niin sodan kuin rauhan aikana. Se on velvollisuuksien jatkuvaa täyttämistä olosuhteista riippumatta. Tämä esimerkki on riittänyt Lotillekkin ohjenuoraksi sillä Myöhemmin perustettu Lotta Svärd -järjestö sai nimen tästä Brita Granlundin tarinasta. Sodan jälkeen 1800-luvun alkupuoliskolla Kokkolan koki huimaa taloudellista menestystä mm. tervakaupassa ja laivanrakennuksessa. Ja vaikka Suomi siirtyi Ruotsin alaisuudesta Venäjällä, maassa jatkettiin vanhaa säätyjakoa. Ulkomaan kaupan ansiosta useat porvarissuvut keräsivät valtavat omaisuudet ja rahan mukana tuli valta. Sanotaan, että tuohon aikaan nämä porvarit jopa määräsivät kaupungin asioista. Näiden Kokkolan porvareiden joukossa oli yksi harvinaisuus. Kokkolan kaupungin ensimmäinen ja ainoa naispuolinen porvari Hilma Eklund. Hän oli merikapteenin tytär. Ja ilmeisen tarmokas nainen. v hän jätti porvarioikeusanomuksen Kokkolan maistraatille. Anomukseen hänen täytyi myös liittää todistukset lasku- ja kirjoitustaidostaan sekä todistus suoritetusta kirjanpitokurssista Vaasan reaalikoulussa. Hänen siskonsa mies kaupunginviskaali Victor Knape toimi hänen edustajanaan, ja liitteiden joukossa Maistraatti pyysi lausunnon myös kauppiasyhdistykseltä. Anomuksen käsittely vei pitkän ajan, Hilma ehti avioitua August Kyntzellin kanssa. Lopulta hänen sanomus hyväksyttiin, Hilma vannoi porvarisvalan ja maksoin 40 markan porvarimaksun ja niin hänestä tuli lailliseesti historian ensimmäinen Kokkolalainen naispuolinen kauppias. Hilma avasi Itä- Kirkkokadulle naisten lyhyttavaroiden kaupan: hattuja, käsineitä, nappeja, solkia, neuloja, sukkia ja vastaavaa. Hän oli tunnetusti tarmokas nainen hoitaen kodin, kaupan ja kolme lastaan.

3 Hilma Kyntzell jäi Kokkolan ainoaksi naispuoliseksi porvariksi kun elinkeinovapaus toteutui 2 vuotta myöhemmin. Vuonna Vuosisadan vaihde oli Suomessa jännityksen ja monien pelkojen täyttämää aikaa. Kokkolassa koettiin konkreettisesti sortokauden alkaminen. Myös kotimaisen leipäviljan tuotannon vähäisyyden tuoma nälänhätä ja elintarvikepula haittasivat normaalia kaupankäyntiä. Kaupunkikuvassa tämä näkyi tyhjentyneinä näyteikkunoina ja pitkinä jonoina kauppojen edustalla. Mutta todennäköisesti nämä karut olosuhteet ovat pakottaneet väestön hakemaan elantonsa sivutoimesta jonka johdosta Yrittäjyyshenkisyys heräsi taas voimiinsa. Kaupunkiin perustetaan suuri määrä uusia yrityksiä. mm nahka-, vaatetusalan ja tekstiilialalle. Myös muita käsityöalan suuri määrä pienyrityksiä aloittaa toimintansa. Myös henkinen ja taiteellinen kansannousu olivat voimakasta. Yksi vuosisadan Kokkolalainen naisyrittäjä oli taiteilija Aino Sandelin. Hän oli sekä taidemaalari että valokuvaaja Hän perusti Kokkolan ensimmäisen pysyvän valokuvaamon Isokatu 7 jossa hän toimi Ateljeekuvaajana 17 vuotta. Todennäköisesti kuvien kehityksessä käytetyt kemikaalit sairastuttivat hänet ja näin ollen valitettavasti hän joutui luopumaan ammatistaan. Ateljee jäi kuitenkin toimintaa kun Aino möi liikkeensä Artturi Vierimaalle ja liikkeestä tuli valokuvaamo Pallas. Aino Sandelin ei luopunut liikenaisen työstään, vaan perusti pihamaalleen puutarhan, jossa hän viljeli kukkia, vihanneksia ja marjoja ja möi niitä torilla. Rauhan tulo ja Suomen Itsenäistyminen merkitsi myös elinkeinoelämän elpymistä. Keskikaupungin katujen varsille ilmestyi kauppaliikkeitä. Myös Naisten asema yhteiskunnassa parani huomattavasti mm heille myönnetyn äänioikeuden myötä. Samoihin aikoihin Suomen vanhin yhdistys vuonna 1828 Kokkolassa perustettu Sällskapsklubben hyväksyi ensimmäiset naisjäsenet. Yhdistyksen tarkoituksena on mm tarjota jäsenilleen mahdollisuus kokoontua keskustelemaan kauppakumppaneiden kanssa ajankohtaista asioista sekä pitämään yllä tärkeitä liikesuhteita. Nykyään 800 jäsenestä 1/3 naisia. Myös yrittäjien yhdistystoimista alkoi viriämään perustettiin Kokkolan yrittäjät 1947 perustettiin valtakunnallinen Yrittäjänaisten keskusliitto.

4 Yksi viimevuosisadan Kokkolalainen menestyjä on muotisuunnittelija Anna Mari Witick. Hän on naimisissa lasimestari Heimer Witickin kanssa joka 40 luvun lopulla perusti lasiliikkeen Itä- Kirkkokadulle. Ei kulunut montakaan vuotta kun Heimer pyysi vaimoaan apulaisekseen palvelemaan asiakkaita lasiliikkeen myymälään. Annan mielestä liikkeessä oli kolkkoa, joten hän päätti ottaa myyntiin myös paikallisia kaislatöitä. Ei aikaakaan kun eräs Kokkolalainen rouva tarjosi liikkeeseen myyntiin paria kotomaansa villatakkia mahdollisen ostajan toivossa. Tästä se varsinaisesti alkoi on Anna Mari sanonut. Ja koska Kokkolan ympäristössä valmistetaan kotityönä paljon tuotteita, oli pian Heimerin liike täynnä käsityöläisten myyntiin tuomia tuotteita. Parhaimmillaan toimittajia oli yli 100. Pian kudontatuotteet vaativat kehittelyä ja näin Anna Mari aloitti tuotesuunnittelun. Pian hänellä oli piirrettynä kaavat ja tarjottavana langat kutojille. Varsinainen Mallisuunnittelu alkoi oikeastaan Amerikan suomalaisten tilauksista. Kun siellä olevat maanmiehemme halusivat kauniisti erivärisillä langoilla kudottua suomalaista villatakkia, meni melkein sormi suuhun. Oli olemassa kauniita kuvioraitoja - mutta ne olivat norjalaisista villapuseroista. En minä voinut kopioida norjalaisia malleja ja iskeä niihin kylttiä "Made in Finland". Tämä tilauksen innoittamana Anna Mari lähti kiertämään museoita ja kopio vanhoja Suomalaisia kuvioita ja kudontamalleja. Hän vieraili myös Kansallismuseossa löytöretkillä. Anna Marin toimenkuva laajeni kun 60 luvun alussa kun Suomalaiset villalanganvalmisajat havaitsivat, että kotimaista villalankaa ei muutamaan vuoteen myyty juuri lainkaan. Langanvalmistaja teettivät asiasta selvityksen ja tulos selvitti, että norjalaiset langat menivät kaupaksi nimenomaan niihin liittyvien hyvien, kuvallisten työselostusten takia, jotka suomalaisista langoista kokonaan puuttuivat. Asian korjaamiseksi tämä lankafirma kääntyi kokkolalaisen Ann Mari Witickin puoleen ja pyysivät häntä laatimaan mallisuunnitelmat ja yksityiskohtaisen työselitykset. Aluksi ilmestyi monivärinen esittelylehtinen, jonka kaikki kymmenkunta mallia olivat Ann Mari Witickin suunnittelemia, siinä on villatakki, jonka kuvio on löytynyt lappvärtiläisestä kintaasta, on puseroita, joiden kuvioaihe pohjautuu johonkin museossa nähtyyn täkänään, alushameeseen tai vällyjen peitteeseen. Tästä voi siis todeta että Anna Mari pelasti suomalaisen villalankateollisuuden. Anna Mari toimi muotisuunnittelijana 70-luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen hän muutti maaseudun rauhaan ja jossa hän jatkoi käsitöiden harrastusta.

5 Yrittäjänä minulla joskus voimat ovat vähissä ja tulee miettineeksi mistä löytää inspiraatiota, voimia, paukkuja tähän arkeen. Silloin monesti muistelen näitä historian naisia. Heidän ei tarvinnut miettiä eläketurvaa, työterveyspalveluita tai kuntoutuksen ajankohta. Uskon heidän huolensa olivat huomattavasti vakavammat. Mutta Meillä kaikilla on varmasti yhdistävää monta tekijää. Usealla meistä on yrittäjyys alkanut harrastuksesta, rakkaudesta asiaa kohtaan. Tekemisen tarpeesta. Ja ehkä vapauden kaipuusta. Omana johtajanaan olemisesta. Kautta vuosisadat meiltä kaikilta on vaadittu tarmokkuutta, sitkeyttä ja rohkeutta unelmiemme toteuttamiseksi. Nauttikaamme yrittäjyydestä.