Seppo Utriainen POLIO

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Seppo Utriainen POLIO"

Transkriptio

1 Seppo Utriainen POLIO Utkin osasi jo antaa arvoa pysähdyksille, joiden aikana hänen nilkutuksensa ei näkynyt Vaikka turha sitä oli näillä kaduilla kätkeäkään täällä hänen rampa jalkansa oli vain merkki ainutlaatuisesta menneisyydestä tungoksessa, jossa liikehdittiin muutenkin teatraalisesti Andreï Makine

2 Lukijalle P olio, lapsihalvaus, poliomyelitis anterior acuta ovat ahdistavia tautinimikkeitä, jotka ovat siirtymässä historian lehdille. Maailman terveysjärjestön (WHO) koordinoimalla polion juurimisohjelmalla on tavoitteena hävittää polio koko maailmasta vuoden 2005 loppuun mennessä. Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksen perustamassa työkoulussa oli oppilaina vuosina poliovammaista. Diagnostiikka oli vielä varsin alkeellista, jolloin veltto halvaus (polio) sekä jäykkä halvaus ovat saattaneet mennä sekaisin. Työkoulun rinnalle perustetussa lastenkodissa oli vuosina poliovammaista. Suomen virallisen tilaston mukaan rekisteröitiin maassamme vuosina yhteensä poliotapausta. Yllättäen vuosien 1984 ja 1985 vaihteessa maamme koki uuden polioepidemian ja Kansanterveyslaitoksen valtakunnallinen tartuntarekisteri tilastoi yhteensä 10 poliotapausta. Epidemia taltutettiin rokottamalla väestö kertaalleen elävällä Sabin - poliorokotteella, ns. sokeripalarokotteella. Systemaattinen poliorokotus alkoi maassamme vuonna 1957 Salk rokotteella, joka esiteltiin maailmalle 12 pv. huhtikuuta 1955 USA:ssa. Erityisesti korostan seuraavia lähdeteoksia: Toukokuussa vuonna 1954, polioepidemian uhatessa maata, järjesti Suomen Lääkintävoimistelijain yhdistys jäsenilleen polion hoitoa käsittelevän pikakurssin. Kirja POLIOSTA JA SEN HOIDOSTA ilmestyi vuonna Maisteri Olli Arolta ilmestyi vuonna 1964 omaelämänkertomus Elän hengityslaitteessa. Kirjassa on mielenkiintoinen johdanto professori Erkki Klemolalta Auroran sairaalasta. Lisäksi Olli Aro käsittelee yksityiskohtaisesti eri respiraattorityypit, jotka olivat käytössä Suomessa. Ruskeasuon koulun syntyhistorian polionäkökulmasta katsoen olen koonnut Tuula Vuolteen kirjasta Raajarikosta osallistujaksi hyväntekeväisyydestä valtion valvontaan. Kirja ilmestyi vuonna Invalidisäätiö 50 vuotta kuntoutusta. Kirja ilmestyi vuonna Omin voimin yhteistoimin Invalidiliitto ry 60 vuotta / Käpylän Kuntoutuskeskus. Kirja ilmestyi vuonna Käänsin suomeksi vuonna 1998, yhteistyössä Punkaharjun kuntoutuslaitoksen Kruunupuisto - ylilääkärin, tri Matti Nykäsen kanssa, yhdysvaltalaisen lääketieteellisen julkaisun Jubelt B, Drucker J. Post-polio Syndrome: An Update. Neurology 1992;13: Dokumentti käsittelee polion myöhäisoireita. Haluan kiittää tri Matti Nykäsen lisäksi, Kansanterveyslaitoksen professoria Tapani Hovia sekä Tampereen yliopistollisen sairaalan neurologia, tri Aki Hietaharjua heidän antamistaan tärkeistä tiedoista. Kirjan oikolukijan Tuula Joenperän osuus kirjoitusvaiheessa on ollut todella merkittävä. Professori Fabian Langelskiöldin panostus suomalaisten poliopotilaiden hoitoon, kuntoutukseen ja koulutukseen oli erittäin merkittävä. Alla mainittujen tehtävien lisäksi hän oli asiantuntijana läsnä mm. Invalidiliiton perustavassa kokouksessa Helsingissä ja Polioinvalidit ry Tampereen osaston perustavassa kokouksessa Professori Fabian Langelskiöld oli perustetun Polioinvalidit ry:n kunniajäsen ja alla osa hänen muista luottamus- sekä työtehtävistään. Raajarikkoisten auttamisyhdistys, varapuheenjohtaja v Raajarikkoisten koulusäätiö, hallituksen puheenjohtaja v Ortopedinen sairaala, ylilääkäri v Invalidisäätiö, johtava ylilääkäri v Omistan tämän kirjan vaimoni Pirkko Utriaisen ( * ) muistolle. Tampereella Seppo Utriainen 2

3 SISÄLLYS POLION HISTORIA...7 Varhaisin kuvatallenne poliosta...8 Dokumentointi...9 POLIOSTA YLEISESTI...10 Taudinaiheuttaja ja esiintyminen...10 Virusten kulku elimistössä...11 Taudin oireet ja kulku...12 Kuolleisuus Suomessa...13 Elimistön vauriot ja muutokset...14 Miten poliotartunta leviää...14 POLION HOITO Levinneisyys 1950 luvulla...16 Hengityshäiriöistä...19 Alkavan hengityshalvauksen tarkkailu...20 Indikaatiot koneeseen asettamiselle...21 Hengityskoneista...23 Hengityshalvauspotilaan hoito koneessa...24 Trakeotomialeikkaus...25 Potilaan vieroittaminen koneesta...25 Ennuste...27 HOITOMENETELMÄT...28 Kuumevaiheen jälkeinen hoito...29 Lihaskontraktuuran ojentaminen eli venytyshoito...31 Hermotuksen ärsyttäminen...33 Ortopedinen käsittely...34 Istuminen, seisominen ja kävelyharjoitukset akuuttivaiheessa...37 Verraten hyvässä kunnossa olevan potilaan harjoittaminen...38 Kävely...39 Tavallisimpien skolioosien kehittyminen ja hoito poliotapauksissa...40 Skolioosin käsittelystä...41 Lihastestaus...44 POLIOROKOTE POLION KULKU ERI MAISSA...52 ALANKOMAAT...52 AUSTRALIA...52 ISO-BRITANNIA...52 Poliotapaukset Isossa-Britanniassa...53 vuosina Diagrammi...53 IRLANTI...54 KANADA...54 Poliotapaukset Kanadassa...54 vuosina Taulukko...54 NORJA...55 RUOTSI...56 SAKSA...58 SAKSAN poliotapaukset ja kuolleisuus vuosina Taulukko...58 Länsi-Saksan poliotapaukset Diagrammi...61 SUOMI...62 Poliotapaukset Suomessa...63 vuosina Taulukko...63 Poliotapaukset Suomessa vuosikymmenittäin Pylväsdiagrammi...66 UUSI POLIOEPIDEMIA SVEITSI

4 TANSKA...67 TSEKIN JA SLOVAKIAN TASAVALLAT...68 Poliotapaukset Tsekissä, Slovakiassa ja...68 Tsekkoslovakiassa Taulukko...68 Poliotapaukset USA:ssa Taulukko...71 UUSI-SEELANTI...73 Poliotapaukset Uudessa-Seelannissa LEHTILEIKKEET Forssan-lehti Mitä lapsihalvaus on? AL Vain 35 uutta lapsihalvaustapausta maassamme tänä vuonna AL Lapsihalvausepidemia leviämässä kaikkialla maailmassa AL Viisi lapsihalvaustapausta Tampereen seudulla AL Lapsihalvausta Pohjanmaalla AL Maan terveystilanne erittäin hyvä kauniin ja lämpimän syksyn ansiosta HS Jo 274 lapsihalvausta marraskuuhun mennessä HS Lapsihalvausepidemia leviää Ranskassa HS Lapsihalvausrokote kokeiluvaiheessa AL Taas kaksi lapsihalvaustapausta Tornionjokilaaksossa AL Vilustumistaudit Tampereella yleisiä viime vuoden aikana AL Tanskassa jo 2000 lapsihalvaustapausta tänä syksynä AL Lapsihalvauksesta vaaraton tauti uuden seerumin ansiosta? AL Luonto pelasti meidät vaikeasta epidemiasta HS Lapsihalvausepidemiasta ei ole vielä syytä puhua AL Jämsässäkin lapsihalvaustapaus HS Lapsihalvausta yhä Ahvenanmaalla AL Kaksi lapsihalvaustapausta Hämeenlinnassa AL Kaksi uutta lapsihalvaustapausta Perniössä AL Lapsihalvausta Urjalassakin AL Ahvenanmaalla eniten lapsihalvausta AL Respiraattorien saanti kyllä hyvä, mutta siinä ei yksin ole tarpeeksi AL Lapsihalvauspotilas respiraattorissa AL Kaksi lapsihalvaustapausta Virroilla AL Pahin on jo ohitse? AL Ensimmäinen respiraattori saapuu tänään Tampereelle AL Lapsihalvausvirus eristetty Tie avautunut probleeman ratkaisuun? AL Neljäs lapsihalvaustapaus tänä vuonna Tampereella AL Pälkäneläinen poika respiraattorissa AL Lapsihalvauksen ja syövän arvoitus ratkeaa lähivuosina AL Lapsihalvausta odotetaan ensi kesänä ilmenevän runsaasti AL Lapsihalvausvirus tuhoaa syöpäsoluja AL Rokotetta lapsihalvausta vastaan saatu Amerikassa AL dollarin rokotelahjoitus on saapumassa AL Savonlinnalainen tyttö kuollut lapsihalvaukseen AL Rautatiet ovat pahimmat lapsihalvauksen levittäjät AL Kaksi lapsihalvauspotilasta kuollut hengityskoneessa Oulun kulkutautisairaalassa AL Lapsihalvausta Jämsässä uusin tapaus eilen AL Kymmenkunta lapsihalvaustapausta todettu viime päivinä AL Kokemäellä lievä lapsihalvaustapaus AL Lapsihalvauspotilaiden kuntouttamislaitoshanke on vireillä Tampereella HS Viikon sisällä 25 lapsihalvaustapausta AL Neljä Jämsän seitsemästä poliopotilaasta kuollut AL Lapsihalvaustapauksia 274 kuluvan vuoden aikana AL Lapsihalvausyllätys Ruotsissa: tauti taantunut ja lieventynyt AL 34 uutta lapsihalvaustapausta todettiin syyskuun ensimmäisellä viikolla AL Lapsihalvaus leviää Bonnissa AL 49 poliotapausta viime viikolla HS Hengityshalvauspotilas synnytti terveen poikalapsen AL Lapsihalvaustapauksia 49 kuluneen viikon aikana HS Polioepidemia heikkenee? AL Uusia poliotapauksia viime viikolla AL Lapsihalvauksen hoitohenkilökunta saavuttanut kansainvälisen tason AL Tampereelle suuri poliopotilaitten kuntouttamislaitos AL Lapsihalvausepidemia ei voi enää aiheuttaa katastrofia HS Hengityshalvauspotilas synnytti terveen tytön AL Vain kahdeksan poliotapausta Tampereella kuluvan syksyn aikana AL 733 poliotapausta tämän vuoden aikana

5 AL Ruotsissa rokotetaan kaikki lapsihalvausta vastaan AL Poliorokotteen tehosta ratkaiseva tieto tänään AL Lähes 2 miljoonan lapsen poliorokotus onnistui odottamattoman suotuisasti AL Lapsihalvauksen voittajat? AL Suomessa onnistui Salk-rokotus hyvin AL Ranskalainen Salk-rokote HS Pitkäaikaiset poliopotilaat tarvitsevat hoitokeskuksen AL Päivä polioinvalidien mukana HS Poliohoidokkien arjen askaretta HS Lääkäriryhmä tutkii myöhäispoliota AL Polion uhri 4000 vuoden takaa HS KKO määräsi valtion korvauksiin polion saaneelle AL Polio vammauttaa miinoja enemmän Afganistanissa HS Suun kautta annettava poliorokote ja sen mahdolliset haittavaikutukset sikiöön HS Ortopedian kehittäjä kokosi ympärilleen koulukunnan AL Englantilainen poliorokote vedetään pois markkinoilta AL Polioviruksella aivokasvainta vastaan AL Huhtikuussa Afganistanissa annettiin yli viidelle miljoonalle lapselle poliorokote TS Suomi hävittää säilöttyjä polioviruksia AL Polioinvalidit kokoontuvat tänään Koivupuistossa AL Polio-virusta tuotettiin internetin ohjeiden mukaisesti Lehtimäen opistolla jo 26 vuotta Polioinvalideille kuntoutustoimintaa HS Poliotapausten määrä kasvussa Intiassa...95 YHDISTYSTOIMINTA SUOMESSA...97 Polioinvalidit ry...97 Toimintakertomus vuodelta Tampereelle ensimmäinen alaosasto...97 Polioinvalidit ry Toimintakertomus Alueellinen toiminta - paikallisosastot...99 Suomen Poliohuolto ry Suomen Polioliitto ry KUNTOUTUS Invalidisäätiö Sätkä Sotavammoista polioepidemiaan Lapsiortopedia Lääkitysvoimistelijoiden koulutus Ruskeasuon koulu Kula Työkoulu, koulukoti, lastenkoti ja ortopedinen poliklinikka Koulukoti Lastenkoti Ortopedinen poliklinikka Raajarikkoisten Huoltolaitos Alkuvuosien kuntoutusmenetelmiä Laitoksen johtajat v Lastenkodin hoitajat v Ortopedisen sairaalan ylilääkäri v Koulun johtajaopettajat v Käpylän kuntouttamislaitos Polion jälkitilojen kuntouttamishoidosta Käpylän kuntouttamislaitoksessa vuosina Tampereen Kuntouttamislaitos Oy Lehtimäen opisto Suomen Polioliitto ry:n kurssit Kelan kurssit POSTPOLIOSYNDROOMA KLIINISIÄ OIREITA Syndrooman määritelmä SYSTEEMISET OIREET Uupumus Lisääntyvä unentarve Kylmäherkkyys Psyykkinen stressi

6 Sinerrys ihossa Kalpenemista poliovammautuneissa raajoissa Tuki- ja liikuntaelimistöä koskevat oireet NEUROLOGISIA OIREITA Etenevä uusheikkous, uussurkastuminen Lihassärky Taulukko 1. Yleisimmät postpolio-klinikoissa havaitut myöhäisoireet Hengitystoiminnan vajavuus Nielemishäiriö - Ääntöhäiriö Uniapnea Lihaskouristukset EPIDEMIOLOGIA Esiintymistiheys Alkamisajankohta Riskitekijät Etenevän lihassurkastumisen kulku postpoliossa LABORATORIOTUTKIMUKSET Elektroneuromyografia Hermojen tuhoutuminen ja korjautuminen vaurion jälkeen Lihasnykinä Vapina, salpautuminen Etiologia Taulukko 3. Progressiivisen postpoliolihas-atrofian mahdollinen etiologia Hermosolun sooman ennenaikainen uupuminen Krooninen poliovirusinfektio Inflammatorinen tai immuunivälitteinen syntymekanismi Hoito Harjoittelu Taulukko 4. Postpoliosyndrooman hoito YHTEENVETO RAJALLISEN HENGITYKSEN TURVAAMINEN SANASTO LÄHDELUETTELOT Lähdekirjallisuus PPS Artikkelit ja kirjallisuus LIITTEET Liite 1. Polion hoidossa tarvittavia lämpöpakkauksia Liite 2. Polion hoidossa tarvittavia välineitä 1950-luvulla

7 POLION HISTORIA P olio oli jo 1800-luvulla pelätty sairaus. Ennen 1850-lukua poliota esiintyi vain pikkulapsilla. Taudin nimi oli lapsihalvaus. Polion taudinkuvaan kuuluu velttohalvauksia, lihasnäivettymistä ja heijastepuutoksia, mutta tuntoaisti säilyy normaalina luvun epidemioissa aikuisetkin sairastuivat siihen, johtuen kansan yhä heikommasta immuniteettitasosta. Kohonnut hygieeninen taso oli nimittäin alkanut estää virustartunnan saamisen lapsuudessa. Skandinaviassa riehui monta vaikeaa epidemiaa 1930-luvun puolestavälistä 1950luvun puoleenväliin luvulla oli lähes puolet polioon halvaantuneista yli 15 vuotiaita. Sairaus jätti vuonna 1954 elinikäiset ja eriasteiset halvaukset ruotsalaiselle ja 700 suomalaiselle. Lisäksi löytyi näissä maissa suuri määrä vanhoja poliotapauksia. Helsingissä Auroran Sairaalassa saivat n. 100 hengityshalvauspotilasta hengityskoneen apua. Sairauden vakavuutta osoitettiin Skandinaviassa usean tutkimuksen yhteenvedossa seuraavasti: sadasta halvausoireisesta poliopotilaasta 14 kuoli, 4 invalidisoitui täysin, 17 sai laajaa toiminnanvajautta, 22 parani työkykyiseksi halvauksista huolimatta, 43 kuntoutui täysin. Maassamme arvellaan olleen 1900-luvulla polioon sairastunutta. Pahimmat epidemiat olivat Suomessa vuosina 1954 ja 1956, jolloin 790 ja 632 potilasta halvaantui. Tällä hetkellä polion sairastaneita arvioidaan olevan maassamme Polio on erittäin vanha sairaus, joka on ollut koko maailmassa useita tuhansia vuosia. Myös Egyptiläinen luurankolöytö vuodelta 3700 ekr. osoittaa merkkejä sairaudesta. Arkeologit löysivät vuonna 1992 Lähi-idässä 4000 vuotta vanhan joukkohaudan, joka sisältää 140 ihmisen ruumiit. Professori Dan Potts Sydneyn yliopistosta tiedotti keväällä 1993 uutistoimisto Reuterin kautta, että yksi haudatuista oli kuollut polioon. Australialainen arkeologi löysi haudan Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien Tell Araqin alueelta. Haudasta löytyi 18-vuotiaan naisen luuranko, jonka luut olivat pahasti polion runtelemat. Taudin esiintymisestä näin varhaisella kaudella on saatu vain vähän todisteita. "Löytö on hyvin merkittävä sekä lääketieteellisesti että arkeologisesti, toteaa professori Dan Potts". Farao Siptah 19:sta dynastiasta ekr., on todennäköisesti sairastanut polion. 7

8 Varhaisin kuvatallenne poliosta Muistolaatan kaiverrus egyptiläisestä kuningashaudasta vuodelta 1300 ekr., esittää miestä, jolla on tyypillinen poliojalka tukenaan ranka. Ruma oli syyrialainen poika, jolla oletettavasti oli ajanlaskumme ensimmäinen tunnettu sairaus nimeltä polio. Viisivuotiaana hän tuli erittäin sairaaksi - päätä ja jalkoja särki. Koska pojan tila ei parantunut usean 8

9 päivän jälkeenkään, kantoi isä hänet temppeliin, missä he uskoivat papin parantavan hänet voimakkaalla magialla (loitsut, amuletit, yrtit, ja taikajuomat). Jotkut ovat esittäneet, että ehkä hänen jalkansa on vain huolimattomasti piirretty, mutta kivinen muistolaatta kertoo Ruman tarinan aikuisena miehenä, oikea jalka surkastuneena. Hän pitää tukenaan pitkää keppiä. Muistolaatasta saamme myös tietää, että Ruma on Astarte temppelin portinvartija Egyptissä. Hänet on kuvattu yhdessä vaimonsa Aman ja poikansa Ptah-m-heb'in kanssa. Ruma tuo mukanaan hedelmiä, viiniä ja gasellin uhrattavaksi. Ruman tarina on nähtävissä 3000 vuotta vanhassa Egyptiläisessä muistolaatassa ja se on luultavasti varhaisin kuvatallenne poliosta. Saksalainen ortopedi Jakob Heine ( ) selvitti vuonna 1840 systemaattisesti ja kirjallisesti poliotapauksia. Ruotsissa lääkärit Karl Oskar Medin ( ) ja Ivar Wickman olivat ensimmäisiä, jotka raportoivat poliotapauksista. Näiden kahden lääkärin mukaan tautia alettiin nimittää Heine-Medinin taudiksi. Myöhemmin tautia alettiin kutsua myös lapsihalvaukseksi, koska valtaosa sairastuneista oli lapsia. Tämä nimitys on kuitenkin harhaanjohtava, koska sairautta esiintyy myös aikuisissa. Sittemmin taudista on käytetty tieteellistä nimeä poliomyelitis anterior acuta ja yleiseen käyttöön on vakiintunut termi polio. Kreikankielinen sana polio tarkoittaa harmaata ja se viittaa selkäytimen etuosan harmaaseen alueeseen. Ensimmäinen maailmassa tunnettu polioepidemia, neljätoista tapausta, oli Norjassa vuon-na 1868 ja toinen oli Ruotsissa Umeåssa vuonna Tukholma oli vuorossa ensimmäistä kertaa v ja silloin 43 tapauksella. USA:ssa esiintyi suuria epidemioita vuosina 1910 ja Viimemainitussa epidemiassa ihmistä tuli liikuntarajoitteiseksi, suurin osa lapsia ja ihmistä menehtyi. USA:n tuleva presidentti Franklin Delano Roosevelt sai polion v Presidenttikautensa aikana Roosevelt perusti v valtakunnallisen lapsihalvaussäätiön The National Foundation for Infantile Paralysis March of Dimes organisoidakseen maallikkoja ja tiedemiehiä polion vastaiseen taistoon. Intensiivinen tutkimus johti siihen, että lääkäri Jonas Salk kehitti inaktivoidun poliorokotteen (Salk) vuonna Hänen kollegansa Albert Sabin seurasi elävällä rokotteella (Sabin). USA:ssa rokotukset alkoivat vuonna 1955, Ruotsissa vuonna Ensimmäiset systemaattiset poliorokotukset aloitettiin Suomessa vuonna Dokumentointi Englantilainen lastenlääkäri Michael Underwood on tähän asti ensimmäinen tunnettu henkilö, joka on kuvaillut polion kirjassa "Diseases of Children" vuodelta Ensimmäiset neljä poliotapausta raportoitiin v Englannin Worksopissa. Myös muualla Euroopassa ja Intiassa raportoitiin poliotapauksia 1800-luvun alussa. Kuvia poliovammaisista löytyy Jacob Heinen monografiasta vuodelta

10 POLIOSTA YLEISESTI T audin yhteydessä ilmenevät halvaukset aiheutuvat selkäytimen harmaan aineksen etusarvissa sijaitsevien motoristen hermosolujen tuhoutumisesta. Taudin nykyinen tieteellinen nimi on täydellisessä muodossaan poliomyelitis anterior acuta (kreikan polio = harmaa, myelos = ydin, pääte -itis merkitsee tulehdusta; latinan anterior = etummainen ja acuta = äkillinen). Huonoissa hygieenisissä oloissa, kuten vielä nykyisinkin kehitysmaissa, poliotartunta saadaan usein muutaman kuukauden ikäisenä, eikä tässä vaiheessa saatu tartunta yleensä johda halvausoireisiin. Tartunta leviää sairastuneen ulosteiden välityksellä. Nimensä mukaisesti halvaukset esiintyvät lapsilla, mutta myös aikuiset ovat sairastumisvaarassa; halvauksen vaara onkin sitä suurempi, mitä vanhempana taudin saa. Keskimääräinen halvautumisvaara on yksi mahdollisuus :aa sairastunutta kohti. Poliovirukset pystyvät kestämään kauan jopa -70 C:n lämpötilaa ja ovat erittäin vastustuskykyisiä myös happamuudelle (ylärajana on ph 4). Melko hyvin ne sietävät myös eetteriä, metyyli- ja etyylialkoholia, asetonia, mertiolaattia ja fenolia. Yli 60 C:n lämmössä ja yli 8 ph:n happoarvoissa ne sitä vastoin saadaan helposti inaktivoiduiksi ja samaan tulokseen päästään myös kuivatuksella, ultraviolettisäteillä, eräillä hapettavilla aineilla (permanganaatti) sekä Taudinaiheuttaja ja esiintyminen Poliovirus on pieni enteroviruksiin kuuluva virus, jota erotetaan kolme tyyppiä, serotyypit 1, 2 ja 3. Polion, kuten muidenkin enterovirusten, tyypillinen ilmaantumisaika on loppukesällä ja syksyllä; ennen rokotuksia Suomessa olikin suuria epidemioita nimenomaan syksyisin. Viime vuosisadan alkupuoliskolla Euroopassa oli vaikeita polioepidemioita. Suomessa suurimmat epidemiat olivat vuosina 1954 (serotyyppi 1; kuva 1) ja 1956 (serotyyppi 3), jolloin 790 ja 632 potilasta halvaantui. Kaiken kaikkiaan maassamme arvioidaan viime vuosisadalla olleen noin paralyyttiseen polioon sairastunutta. Polioviruksen läpimitta on ainoastaan millimikronia, toisin sanoen millimetrin miljoonasosaa. Muodoltaan se on pyöreä tai soikiomainen. Läpimitan ja muodon vaihtelu johtuu poliovirusten jakautumisesta kolmeen eri tyyppiin. kloorilla, jodilla ja formaliinilla. Poliovirus (serotyyppi 1) Siitä lähtien kun saatiin selville, että virukset voivat elää ja lisääntyä ainoastaan elimistön solujen sisällä, tutkijat yrittivät saada ne elämään ja lisääntymään laboratoriossa soluissa, jotka oli otettu koe-eläimistä ja pidetty keinotekoisesti elossa. Solujen keinotekoinen elossa pitäminen kävi mahdolliseksi vasta sitten, kun J. F. Enders (joka vuonna 1954 sai Nobelin palkinnon) kehitti tätä varten erityisen tekniikan. Enders sijoitti viljelmät pyörivään koepenkkiin, jossa solujen tarvitsema ravintoneste uusiutuu 10

11 tietyin aikavälein. Tämän menetelmän avulla ihmisen polioviruksia on onnistuttu viljelemään sekä ihmisen soluissa (jotka on otettu ihosta, lihaksista, suolistosta ym.) että apinasta (munuaisista ym.) otetuissa soluissa ja joissakin syöpäsoluissakin. Kun virus jakautuu solun sisällä, se aiheuttaa solussa muutoksia, jotka näkyvät hyvin optisessakin mikroskoopissa (viruksen näkemiseen tarvitaan ultramikroskooppi, jonka suurennuskyky on tavalliseen mikroskooppiin verrattuna monikymmenkertainen). Viruksen aiheuttamat muutokset huipentuvat solun tuhoutumiseen. Poliovirus on siis sytopatogeeninen, solua vaurioittava. Bodianin mukaan virukset kulkeutuvat kitarisoista imusuonia pitkin kaulan imurauhasiin ja suolistosta samoin -vatsaontelossa sijaitseviin suoliliepeen imurauhasiin. Tämän jälkeen ne etenevät vereen, missä ne viipyvät vain vähän aikaa, koska eri puolilla elimistöä sijaitsevat imukudokset, rasvakudokset ja hermokudokset kiinnittävät ne itseensä. Näitä elimistön osia, jotka ovat virusten kulkureitin viimeisenä etappina, on totuttu kutsumaan kohde-elimiksi. Sabinin mukaan taas virukset eivät kiinnity hermokudokseen suoraan verenkierrosta vaan ensin muihin kudoksiin, joista ne sitten siirtyvät hermosolmukkeisiin ja niistä keskushermostoon. Joissakin tapauksissa silloin kun elimistöön tunkeutuu samanaikaisesti suuri määrä viruksia virukset voivat siirtyä kitarisoista ja ohutsuolesta suoraan hermosolmukkeisiin, ilman mainittuja välivaiheita. Virukset ehtivät tällöin keskushermostoon tavallista nopeammin. Poliotutkimuksen keskeisimpiä ongelmia on ollut, päätyvätkö erilaiset poliovirukset elimistöön tunkeuduttuaan aina nimenomaan keskushermostoon eli ovatko ne hermohakuisia ja halvauksia aiheuttavia. Tässä on päädytty kielteiseen tulokseen: poliovirus voi jättää keskushermoston kokonaan rauhaan ja sen sijaan vaurioittaa yksistään muita elimiä. Ylivoimaisesti suurin osa polioviruksista on useihin elimiin ja kudoksiin suuntautuvia; vain harvoin viruksissa ilmenee myös hermohakuisia piirteitä. Polioepidemioiden aikana tämä on todistettu useaan kertaan. Poliovirus on voitu eristää monista henkilöistä, joiden ainoana oireena on ollut joitakin päiviä kestänyt kuume. Virus, joka on saatu kiinni tutkittavan henkilön kitarisoista ja ulosteista, ei ole tällöin myöhemminkään aiheuttanut halvausta. Eri virusryhmien hermohakuisuudessa on havaittu huomattavia eroja, ja tämä ominaisuus voi luultavasti vaihdella samankin virusryhmän piirissä. Hermohakuisuus voi näet voimistua viruksen kulkiessa useiden eri henkilöiden kautta. Epidemian aikana virus Virusten kulku elimistössä Poliovirukset kuuluvat enterovirusten ryhmään; viruksiin, jotka tunkeutuvat elimistöön ruoansulatuskanavaa myöten. Tämän ryhmän virukset ovat kaikki hyvin pienikokoisia. Poliovirusten ohella ryhmään kuuluvat Coxsackie-virukset (joita kutsutaan myös pseudopolioviruksiksi, koska nekin voivat toisinaan aiheuttaa halvauksen luonteisia sairaustiloja) sekä ECHO-virukset (Enteric Cytopathogenic Human Orphans), joita nimitetään lyhyesti myös orpoviruksiksi. Tapa, jolla poliovirus tunkeutuu elimistöön ja aiheuttaa sairauden, on hyvin monimutkainen eikä sitä ole vieläkään täysin selvitetty. Ei olla täysin yksimielisiä siitä, mitä tietä tämä virus tulee kehoon. Todennäköisimpänä pidetään nykyisin Bodianin ja Sabinin teoriaa, jonka mukaan virus kulkeutuu kehoon suun kautta (vesi- ja elintarviketartunta), mahdollisesti myös nenän ja nielun kautta (pisaratartunta). Virus jää näiden tutkijoiden mukaan ensiksi joihinkin ruoansulatuskanavan yhteydessä oleviin imukudoksiin: ensin nielun yläosassa oleviin kitarisoihin, sitten samaa kudosta oleviin ohutsuolen soluihin ja lopuksi myös suolenseinämiä peittävään solukkoon. Näillä paikoin virukset pysyvät 1-3 päivää ja tänä aikana ne lisääntyvät nopeasti. Koska virukset ovat imukudoksissa, tätä alkuastetta kutsutaan lymfaattiseksi vaiheeksi. 11

12 voi henkilöstä toiseen siirtyessään tulla siis vähitellen yhä hermohakuisemmaksi ja johtaa entistä useammin keskushermoston vaurioitumiseen ja potilaan halvaantumiseen. Kun poliovirus on edennyt keskushermostoon, se tunkeutuu hermosoluihin, lisääntyy siellä ja sitten tuhoaa solut. Se saa siis ihmisen elimistössä aikaan aivan samanlaisia soluvaurioita kuin kudosviljelmissäkin. voidaan pitää tavallisena flunssana. Todella tarkkaan taudin määrittelyyn voidaankin päästä vain viljelemällä polioviruksia, joita on tässä vaiheessa ulosteissa, nielussa ja veressä. Kuumeen mentyä ohi ruumiinlämpö pysyy lyhyen aikaa (tavallisesti 2-8 päivää) normaalilukemissa. Tämän täysin oireettoman jakson aikana näyttää siltä kuin potilas olisi lopullisesti parantunut. Äkkiä kuume kuitenkin palaa; se on korkeaa ja jatkuvaa ja siihen liittyy alkavasta keskushermoston vaurioitumisesta kertovia oireita: päänsärkyä, eri puolilla ruumista tuntuvaa lihaskipua ja toisinaan uneliaisuutta, toisinaan taas kiihtymystila. Tämä toinen kuumekausi kestää yleensä 2-6 päivää. Kuumekäyrän muoto on eri potilailla jokseenkin samanlainen: käyrää on kutsuttu kamelinkyttyräksi. Tauti voi pysähtyä myös tähän halvaantumisen esivaiheeseen ja parantua jälkiä jättämättä. Suurin osa näin pitkälle kehittyneistä tapauksista etenee kuitenkin taudin pahimpaan vaiheeseen, jolle ovat ominaisia lihaksiston halvaukset. Tällöin yksi tai useampia lihasryhmiä kadottaa muutaman tunnin kuluessa jäntevyytensä eikä potilas kykene entiseen tapaan suorittamaan liikkeitä, jotka edellyttävät näiden lihasten supistumista. Halvaus on tyypiltään hervoton, koska se johtuu lihassäikeiden toimintakykyä säätelevien hermo-solujen tuhoutumisesta. Halvaus ilmenee ensiksi vain yhdessä lihaskimpussa, mutta voi tästä vähitellen levitä ja tehdä yhä useampia lihaksia kokonaan tai osittain toimintakyvyttömiksi. Eteneminen on aina oikukasta sekä halvauksen leviämisen että sen paikantumisen suhteen. Useimmiten halvaus iskee alaraajoihin, ennen muuta pakaralihaksiin, reiden lähentäjälihaksiin ja reidessä oleviin säären ojentajalihaksiin. Yläraajojen lihaksista halvaantuvat useimmin hartialihas ja olkapään kolmipäinen lihas. Halvaus vaihtelee laajuudeltaan: toisinaan se vioittaa ainoastaan jonkin lihaksen joitakin säikeitä, toisinaan taas kaikkia neljää raajaa ja lisäksi vartalon, kaulan ja pään lihaksia. Ruumiinlämpö laskee halvaantuneissa kohdissa nopeasti ja lihasten tilavuus Taudin oireet ja kulku Poliossa on useita erityyppisiä oireita, minkä vuoksi tautia on alkuvaiheessa usein hankala diagnosoida. Tästä antaa viitteen jo se tieto, että vähintään prosenttiin polioviruksen aiheuttamista infektiotapauksista ei liity missään vaiheessa halvausta. Polion kehitys jaetaan tavallisesti itämisvaiheeseen, halvaantumisen esivaiheeseen ja halvausvaiheeseen. Itämisvaiheeksi kutsutaan aikaa tartuntahetkestä - toisin sanoen viruksen tunkeutumisesta elimistöön - taudin ensimmäisiin kliinisiin ilmentymiin. Tämä vaihe kestää 5 15 päivää (keskimäärin 10 päivää), mutta joskus itämisvaihe saattaa pitkittyä jopa päiväksi. Tämän vaiheen aikana potilaalla ei yleensä ole minkäänlaisia oireita, joissakin harvoissa tapauksissa hän voi tuntea itsensä lievästi huonovointiseksi. Itämisvaiheen jälkeiselle varsinaiselle tautivaiheelle on ominainen kuume, joka nousee hyvin nopeasti, mutta ylittää vain harvoin 39,5 C. Kuumeeseen liittyy usein ylimpien hengitysteiden infektio (punoittava kitarisatulehdus) ja potilas saattaa myös tuntea pahoinvointia ja väsymystä sekä voimakasta päänsärkyä. Pikkulapsilla, ennen kaikkea imeväisillä, saattaa esiintyä ripulia, varttuneemmilla taas useammin ummetusta. Melko usein tauti myös supistaa virtsarakkoa, mikä johtaa virtsaamistarpeen tihenemiseen. Suurin osa potilaista valittaa myös erilaisia lihaskipuja. Suunnilleen kolmen päivän kuluttua kuume ja kaikki muutkin oireet yleensä häviävät. Tätä varhaisinta kuumekautta kutsutaan myös pikkutaudiksi. Ylivoimaisesti suurin osa poliotapauksista pysähtyy tähän vaiheeseen ja sairautta 12

13 pienenee: surkastumisprosessi alkaa. Lihasten tuntoherkkyys säilyy tästä huolimatta. Toisen kuumekauden aikana selkäydinnesteessä ilmenee merkkejä aivo- ja selkäydinkalvon tulehduksesta, jolle on ominaista selkäydinnesteen valkosolujen lisääntyminen sekä monet kemialliset muutokset. Tutkimusnäytteen ottaminen selkäydinkanavasta erikoisneulalla on varsin helppoa. Kun ruumiinlämpö palaa normaaliarvoihin, halvauksen eteneminen pysähtyy. Tauti on saavuttanut huippukohtansa. Tämän jälkeen alkaa paranemisvaihe. Potilas alkaa toipua äkillisestä halvauksestaan. Paraneminen on ensin melko nopeaa, mutta hidastuu myöhemmin. Tätä vaihetta kestää yleensä 5-6 kuukautta ja se saattaa johtaa täydelliseen toipumiseen. Kuitenkin tavallisimmin jotkin lihasryhmät tai lihakset (joskus vain jotkin lihassäikeet) ovat vaurioituneet lopullisesti. Pysyvästi halvaantuneissa kohdissa ilmenee verenkiertohäiriöitä (kylmäntunnetta, ihonväri on kalpea tai sinertävä), ja lihaskudosten surkastuminen pienentää nopeasti vaurioituneiden kohtien kokoa. Vaurioituneiden lihasten joko osittaisesta tai täydellisestä toimintakyvyttömyydestä seuraa lisäksi lihastasapainon järkkyminen, jolloin lihasryhmien vastakkaiseen suuntaan vaikuttavien lihasten toiminta voimistuu. Jalanojentajalihasten halvaantuessa tämä ilmenee alaraajaa taivuttavien lihasten normaalia näkyvämpänä toimintana. Jalka jää lopullisesti jonkin verran koukkuun, koska toimintakyvyttömät ojentajalihakset surkastuvat. Tasapainon järkkyminen aiheuttaa monia epämuodostumia. Lihasten halvaantuminen ja vastakkaisten lihasten toiminnan voimistuminen voivat haitata pahoinkin jäsenten liikkeitä. Myös hengitystoiminta saattaa vaikeutua, ja halvaantuminen voi haitata myös nuoren potilaan kasvua jne. Esitetty kuvaus edustaa polion täydellisen muodon keskivertotapausta. Näin pitkälle etenevät tapaukset ovat melko harvinaisia: yleensä tauti jää lievemmäksi. Hiljaisten tapausten osuus on jopa 90 95%. Polio rajoittuu lievissä muodoissa joihinkin halvaantumisen esiasteen oireisiin, usein pelkkään kuumeeseen, joka on niin lievää, ettei siihen juuri kiinnitetä huomiota. Hyvänlaatuiseksi pikkutaudiksi kehittyy 4-8 % tapauksista; tällaisen polion yhteydessä ilmenee edellä kuvattuja oireita, mutta kuume laskee ja taudin eteneminen pysähtyy. Tauti ei tällöin aiheuta halvauksia. Halvaukseen päättyviä tapauksia on lapsilla vain 1-2 %, aikuisilla huomattavasti enemmän. Huomaamattomia ja lieviä tautimuotoja tavataan erittäin usein halvaavaan polioon sairastuneiden henkilöiden lähiomaisissa. Joskus polion kehitys saattaa poiketa suuresti taudin normaalista kulusta: halvaus iskee jo muutamia tunteja taudin ensi oireiden jälkeen, joskus jopa ilman ennalta varoittavaa kuumetta. Tätä tapausta on nimitetty aamuhalvaukseksi, koska halvaus saattaa yllättää aamulla henkilön, jonka lihaksisto vielä edellisenä iltana on ollut täysin kunnossa. Erityisesti imeväisikäisillä voi lihashalvaus olla ensimmäinen polion merkki. Joskus ilmenee myös halvaantumiselta säilyneiden raajojen toiminnassa ataktisuutta eli hapuilevuutta. Halvaus voi iskeä ensin alaraajoihin, sitten vartalon lihaksiin ja tämän jälkeen yläraajoihin ja kaulaan. Tällaista tapausta kutsutaan Landryn nousevaksi polioksi; tällainen tauti on erittäin nopea ja vaarallinen. Kuolleisuus Suomessa Polioon kuolleiden tilasto alkaa vuodesta Sitä ennen kuolemantapaukset luokiteltiin tuntemattomien tai muiden tautien ryhmään. Eniten polioon menehtyneitä (142) kirjattiin vuonna Yli sadan 118 tapausta päästiin myös vuonna luvun puolivälissä liikkuneen polioepidemian aikana kuoli vuosittain noin 30 henkeä. 1950luvun lopulla yleistyi polio jälleen niin, että vielä vuonna 1960 tauti tappoi 16 henkeä. Sairastuneita tilastoitiin samana vuonna 273. Hengenvaarallisia poliomuotoja ei ole paljon, ja niinpä kuolleisuus on taudin vakavuuden huomioon ottaen suhteellisen vähäinen. Ilmoitetuista tapauksista kuoli 13

14 Suomessa 19 % vuosina , 21 % vuosina ja 15,9 % vuosina Kuolleisuuden aleneminen johtuu antibioottien ja sulfan tehosta bakteerien aiheuttamiin lisätauteihin. Potilaan ikä vaikuttaa kuolleisuuteen huomattavasti. Lapset selviävät helpoimmin. Kuolemaan johtavissa tapauksissa on yleensä kyse tautimuodoista, joissa vauriot kohdistuvat keskushermoston hengitystoimintaa ja verenkiertoa sääteleviin keskuksiin. Juuri hengitysvaikeudet ovat akuutissa eli äkillisessä poliossa yleisin kuolinsyy. Keuhkojen vajaatoiminta voi alkaa aivan äkillisesti, kun tauti vaurioittaa hengitystä sääteleviä hermokeskuksia. Kuolemaan johtava keuhkojen vajaatoiminta saattaa aiheutua myös hengityslihasten (pallea ja kylkivälilihakset) halvaantumisesta. Nielemisen vaikeutuessa kulkeutuu henkitorveen, keuhkoputkiin ja sieltä edelleen keuhkoihin vahingollisia aineita (limaa, ruokaa ja nesteitä), mikä helposti johtaa keuhkokuumeeseen. Hengitystoiminnan muutokset eivät ole aina sinänsä hengenvaarallisia, mutta kylläkin niiden seurauksena keuhkoihin usein muodostuvat tulehduspesäkkeet., lähtevät. Akuutin vaiheen jälkeen vauriot paranevat osittain ja tuhoutuneen hermokudoksen paikalle kasvaa arpikudosta. Kyseisen kohdan osat ovat tässä vaiheessa huomattavasti normaalia ohuemmat ja värittömämmät, koska mainitun harmaan aineen määrä on vähentynyt. Tuhoutuneiden solujen ohella selkäytimessä on myös hermosoluja, joissa vauriot ovat vähäisiä. Tällaiset solut, joiden vauriot saattavat rajoittua pelkkään turpoamiseen, voivat paranemisvaiheessa muuttua sekä anatomisesti että toiminnallisesti normaaleiksi. Näiden solujen palautumiskyky siis selittää sen, miksi potilas saattaa akuutin vaiheen jälkeen toipua lihashalvauksestaan. Halvaantuminen johtuu selkäytimen etusarven solujen tulehduksesta. Keho yrittää korjata tilannetta siten, että terveet ja osittain vaurioituneet liikehermosolut kasvattavat säikeitä lihassoluihin, joiden hermosolu on tuhoutunut tai vahingoittunut vaikeasti. Säikeiden kasvaminen on niin tehokasta, että 50 % etusarven soluista, jotka ovat vastuussa lihaksesta, pystytään korvaamaan. Akuutin vaiheen aikana, samaan aikaan kun hermosoluja tuhoutuu, voidaan havaita myös tulehdusilmiöitä. Tulehduksiin liittyy vaurioituneissa kohdissa verentungosta, joka rasittaa hiussuonia sekä pieniä valtimoita ja laskimoita. Verestä poistuu samalla veriheraa ja valkosoluja, jotka työntyvät ympäröivään hermokudokseen. Elimistön vauriot ja muutokset Akuutin vaiheen aikana keskushermoston vauriot ovat ennen muuta hermojärjestelmän sisältämässä harmaassa aineessa (poliós tarkoittaa kreikassa 'harmaata'). Se koostuu miltei yksinomaan hermosoluista. Nämä hermo-solujen vaikeat muutokset johtavat lopulta solujen täydelliseen tuhoutumiseen. Tämän jälkeen on vuorossa neuronofagia eli hermosolujen syönti-, ns. fagosyytit eli syöjäsolut syövät tuhoutuneiden solujen jäännökset. Samaan aikaan kun hermosolu tuhoutuu, havaitaan muutoksia myös siitä lähtevässä pitkässä hermosäikeessä. Kun lihassäikeen yhteys keskushermostoon katkeaa, seuraa halvaus. Lihassäikeessäkin tapahtuu pian muutoksia ja se alkaa surkastua. Näin syntyvä lihassäiehalvaus on pysyvä. Pahimmin vaurioituvat selkäytimen hermosolut ja ennen kaikkea niillä kohdin, mistä raajojen lihaksia hermottavat säikeet Miten poliotartunta leviää Poliota voi ilmetä sekä yksittäistapauksina että epideemisinä tartuntaryhminä, jotka sijoittuvat tietylle alueelle oikukkaan säännöttömästi. Tauti leviää pienestä ihmisryhmästä toiseen, ja sen kulku on arvaamaton. Oikullisuus ja hajanaisuus ovat kuitenkin näennäistä: tosiasiassa kyseessä on laajalle levinnyt tartunta. Hajanaisuuden vaikutelma syntyy siitä, että suurin osa tapauksista jää diagnosoimatta polioksi. Poliotapauksiksihan on luettu tavallisesti vain ne, joissa tauti etenee halvaukseen saakka, ja halvaustapauksia on vain hyvin pie-ni osa. Joissakin epidemioissa saattaa tosin halvausten osuus olla huomattavasti tavallista 14

15 suurempi; juuri tällaisesta oli kyse vuonna 1952, jolloin pelkästään Yhdysvalloissa kirjattiin tapausta. Ulosteiden mukana poliovirusta poistuu elimistöstä pitemmän aikaa. Viruksia löytyy ulosteista halvausoireiden yhteydessä ja tämän jälkeen koko akuutin vaiheen ajan, useimmiten vielä kauan sen jälkeenkin, viikkojen tai kuukausien ajan. Virusviljely onnistuu parhaiten ensimmäisten kuuden kuukauden aikana taudin puhkeamisesta. Virus on myös ihmisruumiin ulkopuolella erittäin elinvoimainen. Sen on todettu eläneen ulosteissa jopa 114 päivää. 15

16 POLION HOITO USA:ssa katsotaan epidemian olevan kysymyksessä, jos 10 henkilöä asukasta kohti sairastuu. T oukokuussa vuonna 1954, polioepidemian uhatessa maata, järjesti Suomen Lääkintävoimistelijain yhdistys jäsenilleen polion hoitoa käsittelevän pikakurssin. POLIOSTA JA SEN HOIDOSTA ilmestyi vuonna 1955 opas. Sen toimittamisen teki mahdolliseksi Lapsihalvauksen tuhot torjuttava valtuuskunnan tarkoitusta varten myöntämä apuraha. Suomen Lääkintävoimistelijain yhdistyksen silloinen puheenjohtaja mainitsee esipuheessa, että kirjan toimittajat, lääkintävoimistelijat Kezia Mentu, Aune Hannus, Mirja Warras, Anita Sundholm, Tua Moring ja Liisa Ahlberg olivat Tanskassa erikoistuneet polion hoitoon. Kirjassa on täydennykseksi Auroran sairaalan lääkärin, lääket. ja kir. tri H. Kallialan kirjoitus poliosta. Ikäluokka, jota tauti raskaimmin kohtasi, vaihteli eri puolilla maailmaa. Tämä vaihtelu todettiin mm. Yhdysvalloissa. Ikäluokka, jonka piirissä esiintyi eniten poliotapauksia, oli vanhempi maan pohjoisosissa (korkeampi elintaso!) ja nuorempi eteläosissa. Vanhempien ikäluokkien keskuudessa paralyyttinen polio oli usein ankarampi ja kuolleisuus suurempi. Oli myös ilmeistä, että paralyyttinen tauti on hyvin harvinainen tartunnan saaneiden alle kuusikuukautisten pikkulasten keskuudessa. Polion epidemiologia oli muuttunut viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen tai kolmenkymmenenviiden vuoden aikana. Aikaisemmille epidemioille oli ominaista, että sairastuneitten suhteellinen lukumäärä oli suurin harvaan asutuilla seuduilla ja että tiheään asutuilla seuduilla sairastuivat lapset helpommin kuin aikuiset. Nämä piirteet hävisivät ajan mukana ja taudin luonne muuttui sikäli, että myös keski-ikäiset ja vanhatkin ihmiset joutuivat sen uhreiksi. Suurin piirtein pitää paikkansa sääntö, että jos henkilön veressä on polioviruksen vastaaineita, hän on immuuni. Helsingissä v tutkittujen muutaman sadan yksilön keskuudessa oli poliovirustyyppi I:n vastaaineita esim. 0-5-vuotiaista 28 %:lla; 5-10vuotiaista 60 %:lla; vuotiaista n. 70 %:lla sekä vuotiaista 92 %:lla. Vasta yli 60-vuotiaiden ryhmässä oli vasta-aineita kaikilla tutkituilla. Sitä vastoin esim. Kairossa oli melkein kaikilla yli 4-vuotiailla vasta-aineita. Hyvin eristetyissä paikoissa, esim. syrjäisissä eskimokylissä, tauti esiintyi ehkäpä vuosikymmenienkin väliajoin epidemioina, joiden aikana sairastui suuri osa väestöstä. Tiheään asutuilla seuduilla sitä vastoin tautia oli varsinaisten epidemioiden väliaikoinakin Levinneisyys 1950 luvulla Vuosisadan vaihteessa polio oli harvinainen. Vuosittain uudet poliotapaukset voitiin laskea sadoissa, korkeintaan tuhansissa. Mutta tapausten määrä kasvoi jatkuvasti aina 1950luvun alkuun, jolloin pelkästään Yhdysvalloissa rekisteröitiin uutta poliotapausta vuosittain. Toisin kuin useimmat muut vastikään epideemisiksi yltyneet taudit polio vain kiristi otettaan. Yhä useammat uhrit kuolivat tai vammautuivat. Siinä missä lastentauti toisensa jälkeen onnistuttiin parantamaan tai ehkäisemään, polio oli tutkijoille pysyvä haaste. He eivät ottaneet tosissaan todisteita siitä, että se oli uudenlainen tauti, joka ei ponkaissut liasta ja puutteesta vaan puhtaudesta ja vauraudesta. Tauti oli levinnyt koko maailmaan. Paralyyttiset tapaukset näyttivät olleen lukuisimpia leudoissa ilmastoissa. Tauti esiintyi sekä hajatapauksina että epidemioina epäsäännöllisin väliajoin siten, että tapausten lukumäärä oli suurin kesällä ja syksyllä. 16

17 endeemisenä, jatkuvana hiljaisena tartuntana. Arvellaan, että enintään yksi sadasta sai taudin vaikeassa, halvausta aiheuttavassa muodossa, kun taas muilla se oli joko täysin oireeton tai korkeintaan lievää vilustumista muistuttava; tällaisenakin se kuitenkin saa syntymään immuniteetin, joka näyttää olevan elinikäinen. Mitä tiheämpää on asutus ja puutteellisempia hygieeniset olosuhteet, sitä suurempi osa väestöstä sai tartunnan jo pikkulapsena. (Huom. Kairo!) Ja kun polio näyttää aivan ensimmäisinä elinvuosina aiheuttavan suhteellisesti vä-hemmän halvauksia kuin myöhemmin, se oli tällaisella seudulla tyypillinen lastentauti eikä aiheuttanut kovin paljon pahanlaatuista invaliditeettia; kuitenkin voi myös imeväinen saada taudin hyvinkin vaikeassa, jopa hengenvaarallisessa muodossa. Alueella, jossa hygieeninen taso oli korkeampi, samoin kuin harvaan asutuilla seuduilla, siirtyi poliotartun-nan saaminen monilla yksilöillä myöhäisiin lapsuusvuosiin tai täysi-ikäisyyteen asti, jolloin taipumus vaikeisiin tautimuotoihin oli suurempi. Tällöin saattoi varsinkin halvaustapausten enemmistö sattua aikuisten ikäryhmissä. poliotartunnalle alttiiksi koko elämänsä aikana. Tällöin tietysti poliohalvaustapaustenkin luku-määrä vähenisi. Toistaiseksi oli kuitenkin odotettavissa, että hygienian paraneminen lähivuosikymmeninä vain lisäisi myöhäisen tartunnan mahdollisuuksia ja siten myös halvaustapausten lukumäärää. Maissa, joissa elintaso oli korkeampi kuin Suomessa (Ruotsi, Tanska, Yhdysvaltojen vauraimmat alueet), olikin poliohalvaustapauksia suhteellisesti paljon enemmän kuin meillä. Näytti siltä, että polio voitiin voittaa lähinnä rokotuksen avulla. Tehokkaasta rokotteesta olikin aivan viime aikoina näkynyt tietoja sanomalehdissä. Poliovirukseen ei tunnettu (samoin kuin ei muihinkaan pienikokoisiin viruksiin) tehoavaa antibioottia tai muuta lääkettä. Vitamiinivalmisteiden nauttimisesta varotoimenpiteenä ei ollut mitään hyötyä; onpa väitetty, että hermokudokselle tärkeä B1 vitamiinin puutos saattaisi vähentää halvausvaaraa - viruskin tarvitsee sitä viihtyäkseen. Koska verenluovuttajien enemmistöllä oli jo veressään polion vasta-aineita, voitiin ajatella, että siitä valmistettua plasmaa tai varsinkin plasmasta edelleen eristettyä, veren vastaaineet sisältävää gammaglobuliinia voitaisiin käyttää uhanalaisten ikäluokkien suojaamiseen epidemian aikana. Tätä kokeiltiin Yhdysvalloissa ja suojavaikutus olikin todettavissa, mutta se kesti vain muutaman viikon ja tarvittava annos oli niin suuri, että riittävien verimäärien hankkiminen oli ilmeinen mahdottomuus. Tällä teoreettisesti arvokkaalla tuloksella ei näin ollen ollut käytännöllistä merkitystä. Koska myös täysin oireettomat poliotartunnan saaneet yksilöt levittävät tartuntaa, oli sen välttäminen tavattoman vaikeaa. Oli olemassa tekijöitä, jotka edistivät halvauksia aiheuttavan polion saamista. Ei ollut vielä varmuutta siitä, vaikuttivatko nämä itse tartunnan saamiseen vai ainoastaan siihen, että tartunta aiheutti vaikean taudinmuodon halvauksineen. Tällaisia olivat kita- ja nielurisojen sekä myös hampaiden poistaminen. Oli todettu, että jos potilas pian Hengityshalvauspotilaiden jälleenrakennus aloitettiin 1950-luvulla melkeinpä tyhjästä, kuten tässäkin tapauksessa. Vesi ja koulutettujen lääkintävoimistelijoiden avulla tapahtuva voimistelu teki usein kuitenkin ihmeitä. Näin kertoo maisteri Olli Aro kirjassaan Elän hengityslaitteessa, joka ilmestyi vuonna Teoreettisesti voitiin ajatella yleisen hygienian tason kohentuvan siinä määrin, etteivät läheskään kaikki yksilöt joutuisi 17

18 tonsillektomian jälkeen sai poliotartunnan, tauti saattoi kehittyä hyvin vaikeaksi ns. bulbaariseksi muodoksi. Voimakas fyysinen ponnistus saattoi edistää taudin saamista. Näissä tapauksissa halvaus kohtasi niitä lihaksia, jotka olivat joutuneet erikoisesti rasittumaan. Sellaisille potilaille, jotka heti taudin ensi oireiden ilmetessä olivat käyneet vuoteeseen, kehittyi keskimäärin vähemmän halvauksia kuin niille, jotka kuumeesta ja päänsärystä ym. huolimatta olivat olleet jalkeilla aina halvauksien ilmenemiseen asti. Myös vilustuminen sekä erilaiset vatsahäiriöt edistivät tartunnan saamista. Lisäksi oli huomattu, että lihakseen annetut ruiskeet voivat lisätä alttiutta tautiin. yleisoireita, kuten väsymystä, pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta, tai nenä- ja kurkkuvaivoja taikka vatsavaivoja (ripulia tai ummetusta). Tauti saattaa olla niin lievä, ettei siihen kiinnitetä mitään huomiota. Onkin arvioitu, että huomaamatta jääneiden tapausten suhde diagnosoituun polioon on kuten 100:1. (Ruotsissa on laskettu suhteen olleen vuonna 1953 jopa 350:1.) A-paralyyttinen polio A-paralyyttinen polio on n. 50 %:ssa kaksivaiheinen. Ensimmäinen vaihe on samanlainen kuin abortiivinen polio. Kuume laskee ja potilas tuntuu terveeltä. Mutta 3-4 päivän kuluttua alkaa uusi vaihe. Kuume vaihtelee ja kestää muutamasta päivästä viikkoon. Lisäksi esiintyy päänsärkyä, kipua niskassa ja selässä, usein myös yhdessä tai useammassa raajassa, polttavia tai kihelmöiviä tuntemuksia muutamissa kehon osissa, hyperesteasiaa (varsinkin pikkulapsilla), pahoinvointia ja oksennuksia. Niskanjäykkyys on lievää tai kohtuullista, Laségue on positiivinen. Tauti on levinnyt silloin keskushermostoon. Tämä on meningiittinen vaihe ja taudin kulku on kuin yksinkertaisen seröösin aivokalvontulehduksen. Psyykkisesti potilaat ovat lievissä ja keskivaikeissa tapauksissa selkeitä, joskin voi esiintyä uneliaisuutta. Lumbaalipunktio on tärkeä tutkimus. Selkäydinnesteen solumäärä on lisääntynyt; myös valkuaispitoisuus on lievästi kohonnut. Epidemian aikana 1950-luvulla kehotettiin yleisöä noudattamaan seuraavia ohjeita: 1) 2) 3) 4) 5) 6) 7) Oli vältettävä väenkokoontumistilaisuuksia (kokouksia, elokuvia ym.). Oli harjoitettava suurinta mahdollista henkilökohtaista hygieniaa. Ennen kaikkea oli pestävä kädet usein ennen ateriaa ja ulostamisen jälkeen. (Ruokaa ei saanut jättää sellaisiin paikkoihin, mihin kärpäset pääsivät.) Oli vältettävä fyysillisiä rasituksia (urheilua yms.). Oli vältettävä yleisiä uimapaikkoja, varsinkin, jos läheisyydessä oli likaviemäreitä. Jos tunsi itsensä huonovointiseksi, oli mentävä vuoteeseen ja kutsuttava lääkäri. Mikäli mahdollista, oli vältettävä lihakseen annettavia ruiskeita. Oli vältettävä risojen leikkausta sekä hampaiden poistoa. Paralyyttinen polio Taudin kulku on samanlainen kuin edellä mainitussa a-paralyyttisessä poliossa. Joissakin lihaksissa saattaa esiintyä ilmeistä heikkoutta ja päivän tai kaksi kestäneen kuumeen jälkeen halvauksia. Etusarven gangliosolut ovat tällöin vahingoittuneet, ja seurauksena ovat veltot halvaukset; heijasteet katoavat. Ennen halvausten ilmestymistä havaitaan usein selvää hyperrefleksiaa, mitä seuraa ihoheijasteiden katoaminen (vatsa ja cremaster), ja sitten heikentyvät polvi- ja akhilleusheijasteet. Käsivarsiheijasteet heikkenevät halvaantuvasta raajasta tai Laatunsa mukaan poliotapaukset jaetaan kolmeen ryhmään, nimittäin abortiiviseen, a-paralyyttiseen ja paralyyttiseen. Abortiivinen polio Abortiivinen polio on lyhyt ja lievä kuumetauti, jonka yhteydessä voi esiintyä 18

19 kohdasta aika myöhään, vasta sitten kun selviä pareeseja jo esiintyy. Halvauksille on luonteenomaista säännöttömyys ja asymmetria. Vaikka muutamilla lihasryhmillä, kuten deltoideuksella (hartialihas), quadriceps femoriksella (nelipäinen reisilihas) ja tibialis anteriorilla (etummainen säärilihas), näyttää olevan erikoinen halvaantumistaipumus, on lukemattomia mahdollisuuksia yksityisen lihaksen tai vain lihaksen osan halvauksesta totaalipareesiin asti. Viimeksi mainituissa tapauksissa voi myös esiintyä nopeasti kehittyvä symmetrinen Landryn tyyppinen pareesi. Rakkopareesi on tavallinen. Myös suolisto saattaa olla halvautunut muutaman päivän ajan. Paralyyttiset poliot jaetaan vielä kahteen ryhmään: spinaalisiin ja bulbaarisiin. Spinaalisessa poliossa selkäydin on joutunut taudin kohteeksi. Oireisiin kuuluvat edellä mainitut asymmetriset halvaukset. Virtsarakon toiminta on usein vajaata. Interkostaalilihasten ja pallean toiminnan häiriytyessä, mihin usein liittyy hartianseudun lihasten heikkous, hengitys on nopeaa ja lyhyttä mutta säännöllistä. Tällainen hengityshäiriö johtuu puutteellisesta ilmanvaihtumisesta, minkä syynä on hengityslihasten voiman aleneminen. Bulbaarisessa poliossa ovat aivohermot lamaantuneet. Se käy vaaralliseksi, jos IX ja X aivohermo vahingoittuvat. Glossopharyngieuksen, kielikitahermon ja vaguksen, kiertävän hermon vioittumisesta johtuva nielupareesi aiheuttaa suuria hengitysvaikeuksia ja tukehtumisvaaran, koska sylkeä kerääntyy kurkunpäähän eikä potilas pysty sitä nielemään. Hengityshäiriöitä voi syntyä hengitysliikkeitä säätävien keskusten vioittuessa. Myös verenkiertohäiriöitä voi esiintyä verenkiertoa säätävien keskusten vahingoittuessa. Yhdistyneet bulbospinaaliset tapaukset eivät olleet harvinaisia. Enkefaliitti-, aivotulehdusoireet ovat tavallisia vaikeissa tapauksissa. Potilas on silloin levoton ja uneton, ei ole selvillä ajasta eikä paikasta ja on usein euforinen ts. sairaalloisesti hyvänvointinen. Lopuksi tajunta heikkenee ja potilas saattaa joutua koomatilaan. Myös tämä sentraalinen mekanismi voi aiheuttaa hengityshäiriöitä osaksi siksi, että hengitysliikkeiden koordinointi häiriytyy ja osaksi siksi, että syljen nieleminen on puutteellista. Hoito 1950-luvulla A-paralyyttiset tapaukset tarvitsivat ainakin kolmiviikkoisen sairaalahoidon. Täydellinen lepo alkupäivinä oli tärkeä, jottei pahennettaisi ehkä vielä tulossa olevia halvauksia. Potilasta oli tarkkailtava huolellisesti ennen kaikkea pareeseja silmällä pitäen. Yleistilan vuoksi ja rasituksen välttämiseksi ei sairauden alussa voitu suorittaa tarkkaa lihastutkimusta, vaan sellainen tehtiin vasta potilaan oltua kuumeeton 5-7 vrk. Lievät pareesit huomattiin usein vasta myöhemmässä vaiheessa. Varsinkin lasten ollessa kysymyksessä oli mahdollista, että potilaan oltua ylhäällä ja liikkeellä huomattiin heikkoutta esim. selässä tai jaloissa. Potilas ei heti sairaalasta päästyään olisi saanut palata työhön tai kouluun. Psykasteninen tila ei ollut harvinainen sairauden jälkeen. Varsinkin jos enkefaliittitekijä oli ollut selvä, oli noudatettava erikoista varovaisuutta. Paralyyttisissä tapauksissa oli halvauksien hoito tärkeätä. Potilasta oli makuutettava siten, että halvaantuneitten raajojen nivelet olivat oikeassa asennossa. Lääkintävoimistelu oli aloitettava aikaisin, heti akuuttivaiheen jälkeen, tavallisesti jo toisella viikolla, kontraktuurojen, koukistumien ehkäisemiseksi. Alussa suoritettiin vain passiivisia liikkeitä, joista asteittain siirryttiin aktiivisiin. Kipujen lievittämiseksi annettiin kuumia hauteita. Hengityshäiriöistä Hengityshäiriöiden sattuessa harjoitettiin erikoista hengitysvoimistelua. Puutteellinen keuhkojen tuuletus johtui poliotapauksissa pääasiallisesti kahdesta eri syystä, nimittäin joko alentuneesta hengityskyvystä tai siitä, että ilman pääsy henkitorveen oli estynyt. 19

20 3. Enkefaliittinen tyyppi. Tajunnan heikentyessä potilas nieli yhä huonommin ja sylkeä saattoi kerääntyä nieluun. Näiden hengitysmekanismin primääristen häiriöitten lisäksi saattoi poliossa ilmaantua sekundäärisiä häiriöitä, jotka johtuivat veren ph:n muutoksesta joko alkaaliseen tai happamaan suuntaan. Yksityisessä tapauksessa saattoi tietenkin olla tavattoman vaikeaa ratkaista mikä oli spinaalista, bulbaarista tai enkefaliittista alkuperää. A. Hengityskyky huonontui: 1. Spinaalinen tyyppi. Interkostaalilihasten ja pallean halvaantuminen. 2. Bulbaarinen tyyppi. Hengityskeskuksen halvaantuminen. Hengitys tuli yhä pinnallisemmaksi ja epäsäännöllisemmäksi, joskus Cheyne-Stokesin tyyppiseksi. 3. Enkefaliittinen tyyppi. Potilas siirtyi vähitellen uneliaisuudesta koomatilaan. Silloin loppui myös apuhengitysliikkeiden mahdollisuus. Oli huomattava, että enkefaliittinen levottomuustila saattoi aiheuttaa myös hyperventilaation, silloin kun hengityslihakset eivät olleet halvaantuneet. Alkavan hengityshalvauksen tarkkailu Jos oli pelättävissä hengityshalvaus, oli potilasta seurattava tarkoin. Erikoisesti otettiin huomioon seuraavat seikat: 1. Ilman pääsy keuhkoihin estyi: 1. Spinaalinen tai spinobulbaarinen tyyppi. Ylempien cervicalisegmenttien, selkäytimen ylimpien jaokkeiden vioittuminen saattoi aiheuttaa kurkunpään vetäytymisen ylös ja taaksepäin, jolloin potilaan omat kaulalihakset hirttivät hänet. Lisäksi saattoi kieli pudota taaksepäin vaikeuttaen ilman saantia. Näissä tapauksissa nähtiin usein kuroutuma alaleuan ja kaulan välisessä kulmassa. Jos vatsalihakset halvaantuivat, ei potilas voinut yskiä, mistä syystä limaa kertyi keuhkoputkiin. Lievissä tapauksissa se saattoi poistua, jos potilas asetettiin makaamaan sopivaan asentoon, pää yläruumista alemmaksi. 2. Bulbaarinen tyyppi. a. Nielun halvaus. Nieleminen tuli vaikeaksi tai mahdottomaksi, jolloin syljen runsas kerääntyminen kurkunpään eteen esti liman pääsyn henkitorveen. b. Äänihuulten halvaantuminen. Jos molemmat abduktorit, loitontajalihakset halvaantuivat, sulkeutui äänirako (harvinainen). B Yleistila. Kuume. Onko enkefaliittisia oireita? Pareesien kehitystä seurattiin tarkoin. Hengityshalvausta edelsi usein kaulan ja yläraajojen lihasten halvaantuminen. (Kokeiltiin, pystyikö potilas nostamaan päätään ja käsiään.) Seurattiin, oliko kehittymässä nieluhalvaus. Tämän ensimmäisiä oireita oli eritteiden kerääntyminen nieluun. Alkuvaiheessa saattoi myös huomata, että potilas nieli yhtä suullista vettä useita kertoja. Nielulihasten liikkuvuus saattoi olla normaali huolimatta siitä, että potilaalla oli toiminnallinen nieluhalvaus. Halvaus johtui silloin koordinaation puutteesta. Seurattiin hengitysliikkeiden laajuutta ja tarkkailtiin, olivatko ne symmetrisiä. Edelleen, oliko paradoksaalisia hengitysliikkeitä. Jos kylkivälilihakset olivat halvaantuneet mutta pallea toimi, painui-vat rintakehä ja kylkiluiden välit kokoon sisäänhengityksen aikana. Jos taas pallea oli halvaantunut mutta kylkiluuvälilihakset toimivat, vetäytyi vatsa sisään. Seurattiin potilaiden yskimiskykyä. Tämän kyvyn heikkeneminen vaikeutti ilmateihin kertyneen liman irtoamista.

21 Mitattiin vitaalikapasiteetti, suurin hengitystilavuus monta kertaa päivässä. Tämä suoritettiin parhaiten antamalla potilaan puhaltaa Kroghin venttiilin kautta kaasukelloon. Jonkinlaisen käsityksen sai myös antamalla potilaan koettaa, kuinka pitkälle hän jaksoi laskea yhdellä hengenvedolla. (Pieneneekö luku?) Bulbaarisessa hengityshalvauksessa saattoivat arvot suuresti vaihdella; potilas hengitti paremmin, kun häntä siihen kehotettiin ehkäpä tahtia lukienkin. 7. Seurattiin verenpainetta ja valtimontiheyttä. 8. Potilaan levottomuus oli alkavan hengityshalvauksen oire, jolle oli syytä antaa suuri merkitys. matala verenpaine ja heikko pulssi. Sokki saattoi aiheutua verenpainetta säätävän keskuksen vahingoittumisesta, sydänlihastulehduksesta, kuljetuksen ja leikkauksen aiheuttamasta rasituksesta, hapenpuutteesta jne. Tämän vakavan komplikaation vaara oli erikoisen suuri heti trakeotomian jälkeen. Kuljetuksesta. Jos potilaan hengitys oli jo selvästi pinnallista ja nopeaa kuljetuksen aikana, oli häntä autettava noudattamalla hänen omaa hengitysrytmiään. Usein riitti yhdellä kädellä suoritettu pallean seudun painaminen uloshengitysvaiheessa; ellei potilas näinkään saanut kylliksi ilmaa, oli annettava varsinaista tekohengitystä. Jos potilaan huulissa tai ihossa huomattiin sinerrystä, oli happea annettava tekohengityksen lisäksi. Hapen anto ilman tekohengitystä auttoi potilaan hapen saantia, mutta ei ollenkaan tehostanut hiilidioksidin poistumista verestä. Hapen anto tietyissä tapauksissa saattoi vähentääkin potilaan tarvetta yrittää hengittää itse. 6. Kaikki potilaat, joille oli kehittymässä hengityshalvaus, hyperventiloivat pelon johdosta. Hengityslihasten lisääntyvä heikkous tuli huo-mata jo ennen kuin potilaalla esiintyi varsinai-sia ilmanpuutteen oireita. Hengityksen tehon huonontuessa syntyi sekä hapenpuutetta että hiilidioksidin kasaantumista vereen. Hapenpuute aiheutti seuraavia oireita: 1. levottomuutta, 2. nopean pulssin, 3. apuhengityslihasten voimakkaan käytön sekä 4. määrärajan saavutettuaan syanoosia. Syanoosi ilmeni kuitenkin vasta kun veressä oli 5 g 100 ml:aa kohti redusoitua hemoglobiinia. Jos potilas oli aneeminen, olettakaamme, että hänellä oli 10 g hgb:ia 100:ssa ml:ssa, näkyi syanoosi siis vasta kun happi-saturaatio oli laskenut 50 %:iin, joka jo oli hengen säilymisen rajoilla oleva arvo. Hiilidioksidin liikamäärä veressä aiheutti seuraavia oireita: 1. verenpaine nousi, 2. iho tuli kylmän kosteaksi, 3. pulssi hidastui jonkin verran ja 4. vähitellen kehittyi tajunnan häiriöitä. Edellä mainituista syistä johtuva verenpaineen nousu saattoi naamioida verenkiertosokin, jolle oli ominaista mm. Indikaatiot koneeseen asettamiselle Yleisenä sääntönä oli, että oli parempi panna potilas koneeseen liian aikaisin kuin liian myöhään. Täten vähennettiin sokin vaaraa huomattavasti. Koneeseen asettamishetki valittiin pääasiallisesti vitaalikapasiteetin 21

22 perusteella. Oli syytä panna potilas koneeseen, kun vitaalikapasiteetti laski alle 25 % normaalista. Normaaliarvo miehillä oli 3,5 4,5 l ja naisilla 2-4 l. Jos potilas oli tässä vaiheessa vielä kuumeinen, oli hyvin luultavaa, että vitaalikapasiteetti tuli vielä huomattavasti alenemaan. Pallean toiminnan seuraaminen oli tärkeätä. Oikean kuvan saamiseksi oli röntgenkuvista paljon apua. Niin pian kuin todettiin vaikkapa vain toisenkin palleanpuoliskon selvä heikkeneminen, oli todennäköistä, että potilaalle oli kehittymässä täysi hengityshalvaus ja hänet oli siis syytä panna saman tien koneeseen. Lisäsyitä olivat mm. nieluhalvaus ja siitä johtuva liman ja mahdollisen oksennuksen sisäänhengittämisen vaara sekä yskimiskyvyn häviäminen, jolloin limaa kokoontui henkitorveen. 22

23 Hengityskoneista Hengityskoneita oli kahta päätyyppiä. 1. Vartalorespiraattoreissa kone sai aikaan potilaan rintakehän ulkopuolelle vuorotellen imun, joka laajensi rintakehää, ja paineen, joka auttoi uloshengitystä. Norjalainen lapsipotilas kilpirespiraattorissa; hänellä oli myös raajojen hoitotuet. 2. Ylipainerespiraattoreita käytettäessä suoritettiin potilaalle trakeotomia ja aukon kautta vietiin henkitorveen kuminen tai metallinen putki (kanyyli), jota myöten kone jaksoittain puhalsi ilmaa tai ilmahappiseosta potilaan keuhkoihin. Kumikanyylin alapäässä oli ohuesta kumista tehty rengastyyny (Cuff). Siihen voitiin puhaltaa ilmaa, jolloin se mm. esti nielussa olevia eritteitä valumasta henkitorveen. Uloshengityksestä huolehti rintakehän kimmoisuus. Engström-mallisessa koneessa voitiin saada aikaan uloshengitysvaihetta helpottava imuvaikutus. Ruotsalaisissa Engström-, Kifa-, Gullberg- ja Lundiatyyppisissä hengityskoneissa sähkömoottori käytti epäkeskon välityksellä mäntää tai paljetta, joka puhalsi ilmaa. (Kifa-, Lundiatyypi kts. Liite 4.) Aga-tyyppi (kts. s. 23) sen sijaan liitettiin paineilmalieriöön, ja se puhalsi ilmaa jaksoittain vilkku majakka-venttiilin avulla. Malli oli siten sähkövirrasta riippumaton ja soveltui esim. kuljetuksiin. Myös yksinkertaista käsipaljetta (kotimainen "malli Pettay") voitiin käyttää potilaita kuljetettaessa, lisäksi tuli sellainen (tai vastaava) olla varolaitteena jokaisen sähkökäyttöisestä hengityskoneesta riippuvaisen potilaan vieressä sähkönjakeluym. häiriöiden varalta. Auroran sairaalassa Helsingissä syksyllä vuonna 1954 saatujen kokemusten mukaan oli kilpirespiraattorien teho heikko eivätkä potilaatkaan ollenkaan pitäneet niistä. Kun miltei kaikilta hengityshalvauspotilailta oli yskimiskyky kadonnut ja useimmilla oli myös nieluhalvaus, oli ilmeistä, että trakeotomian, henkitorven avaamisen suoma mahdollisuus hengitysteiden puhdistamiseen imulla oli suuri etu. Oli hankalaa hoitaa rautakeuhkossa potilasta, jolle oli tehty trakeotomia. Siksi päädyttiin käyttämään yksinomaan ylipainekoneita. Rautakeuhkoissa (tank respirator, mm. USA:ssa yleisin tyyppi) oli koko potilas koneen kammiossa, vain pää ulkopuolella. Kilpirespiraattoreissa (esim. ruotsalaiset tyypit Sahlin ja Kifa-Freiberger) asetettiin potilaan rintakehälle ja vatsalle kilpi, joka kiinnitettiin selän ympäri käyvillä hihnoilla. Siinä tapahtuivat paineenvaihtelut. 23

24 Hengityshalvauspotilaan hoito koneessa Aivan kaavamaisesti esitettynä hoito oli seuraava: 1. Trakeotomia suoritettiin intubaationarkoosissa, jos oli narkoosilääkäri käytettävissä, muuten paikallispuudutuksessa. 2. Potilaan henkitorvessa oleva kanyyli yhdistettiin koneen letkuihin. Aloitettiin korkeasta hengitystiheydestä, mikäli mahdollista potilaan omasta, ja pyrittiin alentamaan se vähitellen jo ensi vuorokauden aikana n. 20 kertaan minuutissa. 3. Heti leikkauksen jälkeen potilaalle annettiin suoneen verta, plasmaa tai plasmakorviketta sokin ehkäisemiseksi. Jos verenpaine pyrki liiaksi laskemaan, kallistettiin vuoteen pääpuolta alas. 4. Suonensykkeen tiheys- ja verenpaineen mittaukset jatkuivat, aluksi joka tunti, jopa useamminkin tarvittaessa. Samoin mitattiin potilaan minuutissa uloshengittämä ilmamäärä. Henkitorvesta uloshengityksen lopussa otettujen ilmanäytteiden hiilidioksidipitoisuudesta voitiin päätellä, oliko keuhkojen tuuletus sopiva, liian runsas tai liian niukka. 5. Ellei oltu varmoja, että potilas nieli hyvin, vietiin nenän kautta mahalaukkuun kumiletku, jonka kautta potilaalle annettiin rypälesokeriliuosta sekä myöhemmin hyvin ravintopitoista ns. poliovelliä. Ennen veden tai vellin ruiskuttamista imettiin ruiskulla; jos saatiin runsaasti mahansisältöä, oli ilmeistä, että mahalaukku ja suolisto ovat myös aina osittain halvaantuneet. Tällöin potilaan oli saatava erilaisia liuoksia tipparuiskeina suoneen, kunnes suolisto taas alkoi toimia. 6. Jo 2-3 tuntia leikkauksen jälkeen aloitettiin hengitysteiden puhdistaminen limasta kanyylin kautta viedyn katetrin avulla. Tämän toimenpiteen perusteellisuudesta riippui koko hoidon onnistuminen. Lima saatiin irtoamaan taputtamalla ja jyskyttämällä potilaan rintakehää; jälkimmäiseen liittyy samalla tekohengityksen antaminen. Imemistä voitiin aluksi tarvita jopa 2-3 kertaa tunnissa, sittemmin alkupäivinä n. kerran tunnissa, myöhemmin harvemmin. 7. Potilaan asentoa vaihdettiin ainakin joka tunti. Tämä oli välttämätöntä makuuhaavojen ehkäisemiseksi sekä myös siksi, että lima pääsisi kaikista keuhkojen osista vuorotellen valumaan hyvin pois. 8. Potilas ei yleensä aluksi pystynyt itse virtsaamaan, joten oli asetettava kestokatetri (tai katetroitava hänet kahdesti vuorokaudessa). 9. Keuhkokuumeen ehkäisemiseksi annettiin antibiootteja. Ylipainerespiraattori tyyppiä AGA, jonka moniin hyviin ominaisuuksiin kuului myös niiden ehdoton varmuus ja luotettavuus. 24

25 Särkyjen lievitykseksi annettiin antisetiiniä, kofeiinitippoja ym., vaikeammissa tapauksissa morfiiniakin. Kuumat Kenny-kääreet olivat myös hyviä tässä suhteessa - kunhan vain henkilökuntaa olisi ollut niitä laittamaan! Edellä esitetystä käynee ilmi, että poliohengityshalvauspotilaat vaativat tavattomasti työtä ja työvoimaa. Kukin potilas tarvitsi jatkuvasti valvojaa - tuoreet vaikeat tapaukset sairaanhoitajan. Myöhemmin tilanteen vakiintuessa voitiin käyttää lyhyen koulutuksen saaneita vapaaehtoisia maallikkoja, joiden toiminnasta Auroran sairaalassa oli hyvät kokemukset. Imemiseen tarvittiin 1-2 henkeä valvojan lisäksi, kääntämiseen 2-3. Kutakin potilasta kohti tarvittiin osastolla 4-6 henkeä hoitohenkilökuntaa: sairaanhoitajia, lääkintävoimistelijoita, apuhoitajia, maallikkoja, hengityksenvalvojia. Yksi lääkintävoimistelija pystyi hoitamaan korkeintaan viittä potilasta. vastapäätä vuoteen toisella puolella olevalle assistentilleen, kirkassilmäiselle hoitajalle, joka haparoimatta ojentaa tälle yhden hyvässä järjestyksessä instrumenttipöydällä olevista työkaluista. Leikkauksen suorittaja on keskimittainen, tukevahko herrasmies, jonka erottaa tilaisuuden päähenkilöksi nenä-, korva- ja kurkkuspesialistin ikuisesta diadeemista, mustaan otsaripaan kiinnitetystä reikäpeilistä. Varmoin ottein suorittaa lääkäri työtänsä. Nopea viilto ihoon juuri aataminomenan alapuolelle, ja samassa on avustaja paineilmaimuineen poistamassa kirkkaassa tulenvalossa puolukkamehua muistuttavaa esiin tirskahtavaa verinorosta, joka uhkaa haitata kellosepän tarkkuutta vaativaa työtään suorittavaa mestaria. Nopea instrumentin vaihto ja leikkaushaavan keskellä vaaleampana hohtava rustoinen kurkkutorvi saa viiltonsa. Verisiä, limaisia kuplia puhaltuu hengitysilman mukana avatusta kurkkutorvesta, ja nopealla liikkeellä avustaja jälleen ojentaa mestarilleen seuraavan tarvittavan välineen, pienen puolikaaren muotoisen hopeaputken, jonka tämä taitavalla liikkeellä upottaa leikkaushaavasta kurkkutorven sisään. Pari tikkiä hopeakanyylin molemmin puolin vielä, ja sitten yhdistetään sen ulkopää vuoteen viereen työnnetyn ja valmiiksi käynnistetyn tavallisen hengityslaitteen mustaan kumiletkuun. Narkoosilääkäri katkaisee oman koneensa toiminnan, ja operaation suorittanut lääkäri oikaisee selkänsä. Trakeotomia on suoritettu. Vain muutama verinen tupferi on todistamassa äskeisestä verityöstä. Potilaan yltä poistetaan leikkausvaatteet, lakanat ja pyyhkeet, ja tilalle tuodaan HKS-tunnuksin varustettu punamusta sairaalahuopa valkoisine lakanoineen. 10. Trakeotomialeikkaus Maisteri Olli Aro kirjoittaa kirjassaan Elän hengityslaitteessa: Vanhanaikainen korkea potilashuone on kirkkaasti valaistu. Seinien köyhää harmautta vasten erottuu räikeästi huoneen keskitilaa hallitseva korkea, valkoisin vaattein peitetty leikkaushuone, jossa potilas makaa, ja ympärille ryhmittynyt valkoisiin verhoutuneiden henkilöiden ryhmä muistuttaa sytyttämättömien kynttilöiden asetelmaa juhlapöydässä. Kaikki ovat vaiti, vain narkoosikoneen hiljainen henkäily rikkoo hiljaisuuden. Trakeotomialeikkaus on juuri alkamassa. Selvä on, potilas nukkuu. Sanat ovat anestesialääkärin, joka on sijoittunut potilaan pääpuoleen. Pöydällä makaajasta on näkyvissä vain kaula ja leuan alaosa. Koko vartalo ja taaksepäin tuettu pää on peitetty steriilein liinoin. Äskeiset sanat ovat rikkoneet jännittyneen tunnelman ja kaikki liikahtavat. Yksi vaihtaa jalkaa, toinen raaputtaa varoen nenäänsä kutittavan kasvonaamarin alta, ja leikkausta suorittava lääkäri nyökkää Potilaan vieroittaminen koneesta Kun potilas oli täysin tajuissaan ja kehon lämpö oli ollut normaali muutamia päiviä, yritettiin pitää häntä pari minuuttia oman hengityksensä varassa. Ellei hän tähän vielä pystynyt, autettiin häntä painaen kevyehkösti rintakehää uloshengitysvaiheessa. Päivä 25

26 päivältä pyrittiin aikoja pidentämään; 3-4 harjoitusta päivässä riitti. Keinuvuode oli sähkömoottorin käyttämä laite, jossa vuorotellen potilaan pääpuoli ja jalkapuoli joutuivat vaakatasoa alemmaksi. Tällöin vatsaontelon sisälmysten paino vuoroin veti pallean alas, vuoroin työnsi ylös, siten auttaen hengitystä. Käsien voiman puutteessa lapsipotilas teki koulutehtäväänsä varpaita apunaan käyttäen. Radioamatööritoiminta oli varsin suosittu harrastus hengityslaitepotilaiden keskuudessa kautta maapallon. Hengityshalvauspotilaiden ennuste parantui nopeasti. Vuonna 1952 Tanskan vaikean epidemian alussa heistä kuoli n. 80 %, loppupuolella 40 %. Tukholmassa vuonna 1953 oli kuolleisuus n. 25 % ja Helsingissä vuonna 1954 yksi 30:stä eli n. 3 %. Helsingin potilaista näytti n. 4-6 jäävän loppuiäkseen tarvitsemaan hengityskonetta ja muutenkin miltei täysin halvautuneiksi invalideiksi. Koko halvauspotilasaineiston ennusteesta esim. Ruotsissa laskettiin, että n. 10 % jäisi 100 %:n invalideiksi, 40 % vajaatyökykyisiksi ja 50 % paranisi täysin työkykyisiksi. Näitä lukuja oltaisiin ehkä voitu intensiivisellä hoidolla jonkin verran parantaa; toisaalta olisi hengityshalvauspotilaiden kuolleisuuden aleneminen lisännyt vaikeiden invalidien lukua. Paljon merkitystä oli sopivissa tapauksissa potilaan kouluttamisella uuteen, tämän jäljellä olevia kykyjä vastaavaan ammattiin. Kallistuskulmaa ja -tiheyttä voitiin säätää. Tästä laitteesta oli suurta apua potilaita vieroitettaessa. Myös kilpirespiraattoreista oli vieroittamisvaiheessa joskus apua. Ennuste Eri epidemioissa vaihteli hengityshalvaustapausten osuus kokonaisaineistosta suuresti. Kuta suurempi se oli, sitä enemmän esiintyi kuolemantapauksia ja vaikeaa invaliditeettia. HOITOMENETELMÄT Poliopotilaan makuuasento 26

27 Sairauden ensi päivinä potilas, jonka yleistila oli huono, asetettiin yleensä täydelliseen lepoon. Hänen asentonsa tehtiin mukavaksi tyynyjen avulla ja samalla huolehdittiin siitä, että kehon jäsenten luonnolliset asennot säilyivät. Koetettiin myös estää halvaantuneita lihaksia ja jänteitä venymästä. Katso alla kohtia 1, 2, 8, 9, ja päivänä pantiin vanerilevy patjan alle. Patjan ja vuoteen pään väliin jätettiin tyhjä tila kantapäitä varten. Huom. ote: potilaaseen tartuttiin kämmenillä kannattaen, ei sormilla nostaen. Jalkoja siirrettäessä tai potilasta käännettäessä pidettiin polvet lievästi koukistettuina. Akuuttipotilasta oli käsiteltävä hyvin varovasti. Potilaaseen ei koskaan saanut tarttua lihasten vaan nivelten kohdalta. Kipujen lieventämiseksi ja makuuhaavojen estämiseksi oli potilaan asento vaihdettava kerran tunnissa. Samalla oli tarkattava, esiintyykö kontraktuurataipumusta jossakin kohdassa, ja ryhdyttävä sitä asianmukaisesti vastustamaan. Lapaluun alla pieni nelikulmainen vanutyyny tai pehmuste. 5. Kyynärnivel koukistettuna º:n kulmaan, kyynärvarsi pro- ja supinaation eli sisään- ja uloskierron välisessä keskiasennossa. Kyynärvarsi kohotettuna alustalta 60 tyynyn tai tarkoituksenmukaisen lastan avulla. 6. Ranne dorsaalifleksiossa eli koukistettuna käden selän suuntaan, sormet koukistettuina pienen vanurullan ympärille, peukalo oppositiossa eli vastaanasettamisasen-nossa. 7. Reidet lievässä abduktiossa, ei koukistettuina eikä kiertyneinä. Tuettiin hiekkapusseilla polvien kohdalta. 8. Polvet noin 15º:seen koukistettuina, polvien alla pieni vanurulla. 9. Nilkkojen alle pieni vanurulla, kantapäät patjan reunan ulkopuolella. 10. Nilkat noin º:seen taivutettuina, jalkatuki. Jos jalkaterät kallistuivat sivulle, tuettiin jalkavarret hiekkapusseilla polvien kohdalta. 4. Partiotoiminta oli nuorimman potilasryhmän tärkeimpiä harrastuksia koulutyön ohella. Sisupartio on ottanut hoiviinsa hengityslaitepotilaiden Peuravartion, joka tässä nähdään johtajiensa kera kokoontuneena viikoittaiseen illanviettoonsa. Kuvan esittämä potilas ei ole akuuttivaiheessa, siksi pieni tyyny pään alla. 11. Selin-makuuasento 1. Selkä suorana, pieni vanutyyny lordoosin alla. 2. Kaula (niska) ilman ojennusta tai koukistusta, pieni vanutyyny niskan alla. 3. Olkavarsi 90º:n abduktio- eli loitonnusasennossa, jossa se käännetään vuorotellen sisään ja ulos rotaatio- eli kiertoasentoon. Jos alustaa kohotettiin esim. lantion kohdalta kumirenkaalla, oli sitä kohotettava vastaavasti muualtakin. Sivumakuuasento Potilas käännettiin varovasti kyljelleen. Lääkintävoimistelijat seisoivat sillä puolella, minne potilas kääntyi; jos esim. potilas käännettiin oikealle, seisottiin potilaan oikealla puolella. Kyljellään makaavan selkä ja lantio tuettiin tyynyillä ja hiekkapusseilla. Polvet asetettiin 75-90º:n kulmaan, tyyny 27

28 jalkojen väliin ja alimmaisen polven alle, lonkka º:n kulmaan. Jalkapohjat tuettiin hiekkapussilla tai tyynyllä. Päällimmäinen käsi asetettiin lonkan alle; kyynärpää, joka tuettiin tyynyllä, jottei se painaisi rintakehää, noin 110º:n kulmassa. neliömäisiä palasia, joiden sivu on 45 tai 55 cm. Näin saadut palaset kuumennettiin höyryllä kattilassa tai sitä varten konstruoidussa Simplex-koneessa, jossa olevan sentrifugin avulla ne saatiin aivan kuiviksi. Pakkaukset asetettiin niin kuumina kuin potilas ne sieti siihen kehon kohtaan, jota tahdottiin lämmittää. Ne vaihdettiin uusiin puolen minuutin väliajoin noin 3-7 kertaa, kunnes syntyi hyperemia, ts. iho alkoi punertaa. Ennen C-pakkausten laittoa pantiin pyyhinliina tai vaippa ko. jäsenen tai potilaan alle. Vuodepeitteet käärittiin vuoteen jalkopäähän ja potilas peitettiin lämpimällä huovalla; paljaaksi jätettiin ainoastaan se kohta, mihin pakkaukset kulloinkin asetettiin. Hauteitten jälkeen potilas kuivattiin, ei hankaamalla. Kenny-pakkaukseen kuului villainen sekä toinen popliinilla (tai untuvakankaalla) päällystetty villainen huovanpala. Yhteen kuuluvat palaset ovat samankokoiset ja valmistetut kunkin jäsenen mittojen mukaan (jokaisella potilaalla pitäisi olla omat pakkauksensa). Vain villaiset palaset kuumennettiin ja asetettiin potilaan jäsenelle, minkä jälkeen popliinilla päällystetyt palaset pantiin edellisten päälle (aina samankokoiset palat päällekkäin). Palaset oli pantava kuumennuskattilaan siten, että ne olivat potilaan päälle pantaessa oikeassa järjestyksessä, mikä on seuraava: 1. vasen reisi, oikea reisi, 2. selkä (2 palasta, rintakehää ja lanneosaa varten, potilas kyljellään niitä asetettaessa), 3. vatsa ja rintakehä, 4. niska, 5. vasen olkapää, oikea olkapää, 6. vasen käsivarsi, oikea käsivarsi, 7. vasen käsi, oikea käsi, 8. vasen sääri, oikea sääri, Päinmakuuasento Jos potilaan tila salli, hänet käännettiin myös vatsalleen. Aluksi pystyi tässä asennossa olemaan noin minuuttia, myöhemmin pitempään. Päinmakuuasennossa otsa ja olkapäät tuettiin pienillä tyynyillä. Hengityshalvauspotilas tuettiin pienellä tyynyllä rintakehän kohdalta, kanyylin alapuolelta, jotta hengitys voisi esteettömästi tapahtua viimeksi mainitun kautta. Patjan ja vuoteen pään välille jätettiin tyhjä tila jalkoja varten. Nilkkojen alle asetettiin tyyny. Kuumevaiheen jälkeinen hoito Kuumevaiheen jälkeen tulivat kysymykseen seuraavat hoitotoimenpiteet: 1) lämpöhauteet, 2) kylvyt, 3) passiiviset liikkeet, 4) lihastestaus ja 5) aktiiviset liikkeet. Lämpöhauteita käytettiin, kun potilaalla oli: a) kipuja ja spasmeja, b) kontraktuuroja, c) jäykkä rintakehä, d) kipuja rintakehässä, e) halvaantunut tai huonosti toimiva rakko ja suoli. Akuuttivaiheessa poliopotilaalla oli usein sietämättömiä kipuja ja suurta arkuutta lihaksissa. Kuumat hauteet lievittivät kipua ja olivat silloin paikallaan. Kipujen ollessa pahimmillaan voitiin hauteita, ns. kuumia pakkauksia, asettaa 2-3 kertaa päivässä. Oli kuitenkin varottava väsyttämästä potilasta liikaa. Kuumia hauteita oli kahta lajia: ns. Cpakkauksia (cocentrate-pakkaukset) ja Kennypakkauksia. Liite 1. C-pakkaukset valmistettiin villaisesta tai puolivillaisesta, mieluummin trikoon tapaan kudotusta kankaasta ja huovasta. Leikattiin 28

29 9. vasen jalkaterä, oikea jalkaterä. Palaset kiinnitettiin toisiinsa hakaneuloilla. Pakkauksien laitto koko vartalolle ei saanut kestää seitsemää minuuttia kauempaa. Pakkaukset voitiin asettaa myös selkäpuolelle, jolloin potilas tietysti käännettiin päinmakuulle. (Huom. nilkkojen ja olkapäitten alle tyynyt.) Tämä oli osoittautunut hyväksi menetelmäksi, jos potilaalla oli kipuja selässä ja pohkeissa. mahdollinen hoito kaikissa tapauksissa. Amerikassa oli jo ennätetty esittää joitakin kielteisiäkin ajatuksia lämpöhauteista. Koska asiaa oli syytä harkita ja miettiä, niistä esitettiin seuraava lyhyt selostus. Ennen kuin ryhdyttiin käyttämään kuumia hauteita, oli tarkattava potilaan yleistilaa. Jos iho oli hyvin kuiva, oli kuumuus sille vaarallista. Vasta kun ihon kimmoisuus oli Rautakeuhkoja Kaliforniassa 1950-luvulla. Pakkaukset peitettiin aina lämpimällä huovalla ja pidettiin paikallaan noin 20 minuuttia. Jos potilas oli vatsallaan, ne palannut, voitiin käyttää lämpöhauteita. Jos potilas hikoili runsaasti, saattoivat pakkaukset lisätä nesteen haihtumista ja tehdä pulssin heikoksi. Tällaisessa tapauksessa oli verenpaine alhainen ja kylmä kääre voi potilaalle tuottaa suurempaa lievitystä kuin lämpöhaude. Sen primäärinen vaikutus oli vasokonstriktorinen, verisuonia supistava, ihon jäntevyyttä ja pulssia edistävä. Sekundäärinen reaktio oli vasodilatatorinen, verisuonia laajentava, miellyttävää lämmön tunnetta aiheuttava. Näin saavutettiin verisuonien seinämiä vahvistava vaikutus. Heikolle ja rauhattomalle potilaalle sopi haalea kääre. Jos siis hengityslihasten heikkoutta esiintyi varhaisessa vaiheessa, tai jos palleassa, intercostaali- tai abdominaalilihaksissa on spasmeja, pahentaa runsas kuumien hauteiden käyttö potilaan tilaa, koska lämpö lisää hapen tarvetta. voitiin vaihtaa jo kymmenen minuutin kuluttua. Pakkausten asettamiseen tarvittiin kaksi ihmistä, ja siinä oli toimittava nopeasti ja varovasti. Jotta pakkauksista todella olisi ollut hyötyä, ne asetettiin oikein kuumina ja kyllin usein, esim. kaksi kertaa aamu- ja kaksi iltapäivällä. Jos potilaalla oli kovia kipuja, käytettiin Cpakkauksia. Ne olivat käytännöllisemmät ja helpommat järjestää kuin Kenny-pakkaukset. Huom. Pakkauksia ei käytetty jos potilaalla oli sydänvika tai veritulppa (siinä lyijykääre). Huom. Potilasta oli juotettava pakkausten asettamisen jälkeen. Oli myös huolehdittava siitä, että hänet oli kyllin lämpimästi peitetty pakkausten väliaikoina. Koska käytännössä oli todettu lämpöhauteiden edullinen vaikutus, ei tultu ajatelleeksi, että se ehkä ei ollutkaan paras 29

30 2) Niin pian kuin yleistila salli, pantiin potilas kylpyyn, jos mahdollista joka päivä. Kylvyt lievensivät kipua sekä vaikuttivat rentouttavasti ja rauhoittavasti. Vedessä voitiin myös harjoitella liikkeitä. Kuumien pakkausten lukumäärää voitiin tietysti vähentää, kun kylpyhoito aloitettiin. 3) Potilaan tultua kuumeettomaksi aloitettiin passiiviset liikkeet. Liikkeen radan laajuuden määräsi kipuraja. Passiiviset liikkeet suoritettiin heti lämpöhauteiden jälkeen. 4) Niin pian kuin lihaskipu salli, suoritettiin lihastestaus. Useinkaan ei voitu heti tehdä täydellistä testausta, vaan se oli suoritettava niissä alkuasennoissa, joissa potilas kykeni olemaan. Samalla oli todettava kontraktuurat. 5) Passiivisia liikkeitä seurasivat kontraktuurojen ojentaminen (stretch-hoito) ja aktiiviset liikkeet. venytystä, jonka voimakkuutta vähitellen lisättiin. Ennen venytystä käytettiin lämpöhauteita, C- tai Kenny-pakkauksia. Mikäli mahdollista voitiin myöhemmässä vaiheessa käyttää lämpöhauteiden sijasta tavallista kylpyä tai Hubbardt-allasta. Potilas oli tavallisesti hyvin arka. Pieninkin äkillinen liike aiheutti suuria kipuja. Tämän vuoksi hoito oli aloitettava varovasti lievillä venytyksillä. Venytyshoito vähensi myös spasmeja. Hoitamattomat kontraktuurat saattoivat aiheuttaa suuremman invaliditeetin kuin itse halvaukset. Esim. lyhentyneet lonkan koukistajat estävät vartalon ojentumisen ja siten vaikeuttavat suuresti tasapainon saavuttamista ja säilyttämistä kävelemään opeteltaessa. Olikin tärkeää, että kontraktuurat saatiin ojennetuksi mikäli mahdollista ensimmäisten viikkojen tai kuukausien aikana. Siinäkin tapauksessa, että lihakset olivat niin sanottuja 0-lihaksia, annettiin venytyshoitoa kontraktuuran estämiseksi. Liiallista venytystä oli kuitenkin varottava. Erikoisesti oli varottava pareettisten lihasten yliojennusta; oli pysyttävä kultaisella keskitiellä. Seuraavassa esitetään lyhyesti venytyshoitoohjelma. Ensimmäisten viikkojen aikana oli huomio kohdistettava vain tärkeimpiin seikkoihin. Tätä ohjelmaa voitiin käyttää, mikäli sitä tarvittiin, vasta ns. vanhoille potilaille. Selin-makuuasento 1. Kaulalihakset. Pää taivutettiin eteen, taakse ja molemmille sivuille, kierto molemmille puolille. Asento: pää plintin reunan ulkopuolella. Tukeva ote, kädet molemmin puolin päätä, toinen tuki olkapäitä. 2. Käsivarsi. Käsivarsi nostettiin ranteesta tukien, suoraan ylös. Toinen tuki scapulaa, lapaluuta seisoen vastakkaisella puolella. 3. Käden kämmenpuoli. a. Aponeurosis palmariksen, kämmenen kalvojänteen levittäminen: levitettiin kämmentä. Ote: tartuttiin kämmenen Syksystä 1954, jolloin ensimmäinen suurepidemia oli, kroonisten hengityshalvauspotilaiden lukumäärä kohosi vähitellen puoleensataan. Näistä pääosa hoidettiin Helsingissä Auroran sairaalassa, Unioninkadun hoitolaitoksessa, Turun kulkutautisairaalassa sekä Pyynikin sairaalassa Tampereella. Kuvassa Auroran potilaita keväällä Lihaskontraktuuran ojentaminen eli venytyshoito Halvauksien ohella esiintyi poliotapauksissa usein vaikeita lihaskontraktuuroja. Taudille oli ominaista sidekudoksessa tapahtuva kutistuminen. Siksi lihakset, joissa oli eniten sidekudosta tai jotka liittyvät ns. fascioihin, helposti tulevat lepopituuttaan lyhyemmiksi. Esimerkkinä mainittakoon mm. musculus tensor fascia latae (leveän peitinkalvon jännittäjälihas), fascia plantaris (jalkapohjan kalvojänne) sekä fascia lumbodorsalis (lanneselkäkalvo). Mainittujen lihasten kontraktuurojen korjaaminen olikin vaikeinta. Hoitona käytettiin ns. venytyshoitoa (stretch-hoitoa), mikä oli tärkeätä jo akuuttivaiheessa. Se aloitettiin heti kuumeen loputtua ja suoritettiin joka päivä. Kontraktuuran ojentaminen oli passiivista 30

31 molemmista laidoista, peukalot kämmenpuolella, muut sormet selkäpuolelta. b. Kämmenluitten venytys. Ote: potilaan kämmenluu lääkintävoimistelijan peukalon ja sormien välissä. Painettiin jokaista kämmenluuta vuorotellen kämmenpuolelta selkäpuolelle vanuttaen edestakaisin. 4. Kylkiluut. (Rintakehän ollessa jäykkä.) Painettiin rystysellä jokaista kylkiluuta vuorotellen (etupuolelta) siirtyen alhaalta ylöspäin, ensin toista, sitten toista rintakehän puolta. 5. Hartia, musculus pectoralis major eli iso rintalihas. a. Painettiin olkapäätä tukien rintakehää sternumin, rintalastan seudulta. b. Rintalihaksen venyttäminen: liikkeen antajan kädet lihaksen päällä venytettävän kohdan molemmilla puolilla, venytettiin lihasta. (Usein tärkeä.) Huom. Rintalihasta ei saanut venyttää horisontaalitasossa, vaan alas- tai ylöspäin. 6. Nilkat. Kaikki jalan liikkeet. Ote jalkaterästä, toisella kädellä tuetaan säärtä. 7. Varpaat. Venytettiin jokaista varvasta erikseen. 8. Lonkka ja polvi. Koukistettiin potilaan polvi ja lonkka, sitten ojennettiin polvi suoraksi. Toinen tuki koukistetun lonkan puoleista lantiota ja toista jalkaa polven yläpuolelta niin, että se pysyi suorana. Kovassa kontraktuurassa saattoi liikkeen antaja nousta plintille polvilleen, asettaa potilaan jalan olkapäälleen ja omalla kehon painollaan tehostaa venytystä. 9. Glutaeus medius, keskimmäinen pakaralihas. Asento: venytettävä jalka suorana, toinen polvi koukussa. Koukistetun polven alta vedettiin toista jalkavartta adduktioasentoon. Toinen tuki lantiota spina ilican, suoliluun etukärjen kohdalta molemmilta puolilta. Liikkeen antaja oli koukistetun polven puolella, tukija vastakkaisella puolella. 10. Glutaeus maximius, iso pakaralihas. Polvi koukussa ja lonkka sisään rotaatiossa suoritettiin lonkan taivutus. Toinen tuki lantiota. 11. Vatsalihakset. Obliquukset, vinot lihakset. Liikkeen antaja taivutti potilaan vartalon yläosan sivutaivutukseen. Ote: käsi potilaan ympäri selän alta; päätä kannatettiin kyynärpäällä. Toinen tuki lantiota. Sivumakuuasento 12. Tensor fascia latae, leveän peitinkalvon jännittäjä. Alimmainen polvi koukussa, ylimmäistä jalkaa vedettiin lonkkanivelestä ojennukseen sekä siitä painettiin alas adduktioon. (Ulospäin kiertäminen ei juuri tullut kysymykseen, sillä gluteus maximus on useimmiten hyvä ja sen kiertomomentti ulospäin voimakas.) Potilaasta oli pidettävä kiinni tukevalla otteella, samalla tuettiin alimmaista polvea, jotta se pysyisi koukussa. Istuminen. 13. Erector trunei, vartalon kohottajalihas. Potilas nostettiin istumaan plintille jakkara jalkojen alla, nilkat ja polvet suorassa kulmassa. Liikkeen antaja seisoi potilaan edessä jakkaralla toinen käsi suunnilleen potilaan pallean kohdalla ja toinen potilaan selässä spasmien, kouristusten kohdalla. Avustaja piti kiinni takaa lantiosta. Taivutus eteen, takana olevalla kädellä pystyi liikkeen antaja painamalla venyttämään lihaksia. Taivutus kummallekin puolelle etuviistoon. Päinmakuuasento 14. Fascia plantaris, jalkapohjan kalvojänne. Fascia plantariskontraktuurassa oli jalkaterä plantaarifleksiossa, mihin liittyy varusja adduktio- 31

32 momentit. Liikkeen antaja levitti fascia plantarista sormilla painellen. Avustaja tuki kantapäästä hyvin ja piti ko. jalan polvea koukussa. Huom. Toisen nilkan alla oli pehmuste. suorittaen tehtiin tavalliset anatomiset liikkeet passiivisesti. Käsivarren koukistajia harjoitettaessa koukistettiin käsivarsi ravistaen ja ojennettiin ilman ravistusta. Potilaan käsi koko ajan täysin passiivisena. Heti tämän jälkeen tehtiin sama liike ilman vibraatiota käyttäen apuna palpaatiota. Potilaalle näytettiin lihaksen kulku palpoimalla kiinnityskohdasta lähtökohtaan ja potilasta kehotettiin suorittamaan sama liike aktiivisesti. Jos se ei onnistunut, se tehtiin passiivisesti. Näin harjoiteltiin 0-2:n arvoisia lihaksia. Vahvempia lihaksia harjoitettiin aktiivisesti. Ensimmäisinä viikkoina kohdistettiin hoito täysin halvaantuneitten tai hyvin huonojen lihasten hermotuksen opettamiseen. Vahvoja lihaksia ei harjoitettu, koska ne voivat liiaksi venyttää heikkoja lihaksia. Jos lihastoiminta ei näyttänyt palaavan, käytettiin myös sähköärsytystä. (Esim. Myotensor-, Myopuls- ja Progressive treatment unit-kojeet olivat sopivia.) Sähköllä lihasta ärsyttäen annettiin muutamia nykäyksiä, sitten poistettiin elektrodit ja potilas koetti aktiivisesti tehdä saman liikkeen. Tämä toistettiin. Annettiin uudelleen muutamia nykäyksiä, joita seurasi potilaan aktiivinen yritys. Sähköärsytyksellä koetettiin saada 0-lihakset toimimaan. 15. Gastrocnemius, kaksoiskantalihas. Liikkeenantaja irrotti ja pehmitti sitä molemmilla peukaloillaan. Potilaan jalkaterät plintin ulkopuolella. Toinen piti kiinni jalkaterästä painaen sitä samalla dorsaalikoukistusasentoon. 16. Guadriceps, nelipäinen reisilihas. Polven koukistus, lantiosta oli pidettävä kiinni niin, ettei se päässyt nousemaan alustalta. 17. Lonkan koukistajalihakset. Reisi nostettiin ylös- ja sisäänpäin, polvi koukussa. Lonkka tuettiin painamalla glutaeuksen kohdalta. 18. Vatsalihakset. Potilaan vartalon yläosa taivutettiin ylös, sekä vinoon ylös molemmille puolille. Ote: molemmilla käsillä nostettiin hartioista. Lantio tuettiin. 19. Selkälihakset. Kädet lihaksen päällä venytettiin lihasta pitkin ja poikin keskeltä ulospäin. Käsi spasmin päällä, ensin iho kurttuun ja sitten venytys. Huom. Kontraktuuran ojentamisessa tarvittiin aina kaksi lääkintävoimistelijaa. Hermotuksen ärsyttäminen Kun lihas oli täysin halvaantunut niin, ettei siinä voitu havaita supistumista, koetettiin herättää etusarven vastaavat liikeneuronit periferiasta tulevilla tuntoärsytyksillä. Tuntoimpulssit syntyvät, kun lihasta venytetään passiivisesti. Jos lihaksen kaikki liikehermosolut eivät olleet tuhoutuneet, vaan kysymyksessä oli toiminnallinen häiriö (blokadi) keskushermostossa, oli venytyksen seurauksena reflektiivinen supistuminen lihaksessa. Jos tämä toimitus toistettiin useita kertoja, saatiin blokadi usein poistetuksi ja potilas pystyi supistamaan lihasta aktiivisesti ilman edellä käyvää tuntoärsytystä. Myös vibraatiota käytettiin herättämään etusarven soluja. Pientä tasaista ravistusta 32

33 Niveloperaatioissa pyrittiin stabilisoimaan niveltä (esim. nilkkanivel). Luuoperaatioista mainittakoon esim. luun pituuskasvun lopettaminen. Eräs tärkeä leikkaus oli selkärangan jäykistäminen, jolla estettiin selkärangan mutkan paheneminen. Eräissä tapauksissa olivat tukilaitteet välttämättömiä, jotta ei pääsisi syntymään epämuodostumia; sitä paitsi ne helpottivat toimintaa. Tukilaitteet tehtiin tavallisesti vasta toipumisajan loppupuolella, mutta toisinaan niihin oli turvauduttava jo alkuvaiheessa. Ortopedinen käsittely Vaikeissa poliotapauksissa ei aina päästy tyydyttäviin tuloksiin aktiivisella liikehoidolla, vaan tarvittiin myös ortopedistä käsittelyä. Oli tärkeätä, että potilas oli ortopedin valvonnassa aivan taudin alkuvaiheesta lähtien. Tukilaitteen oli oltava istuva ja kevyt; se ei saanut rasittaa eikä painaa mistään kohdasta. Lääkintä- voimistelijan, joka ohjasi potilasta tuki-sidosten ja lastojen käytössä, oli valvottava, että ne olivat tarkoituksenmukaiset sekä huolehdittava siitä, että tarpeelliset korjaukset suoritettiin. Milwaukee-korsetti, tukisidokset ja kyynärsauvat. Myös ortopedisiä leikkauksia tehtiin poliopotilaille. Leikkauksiin ryhdyttiin tavallisesti vasta sen jälkeen, kun ei ollut enää mitään toiveita siitä, että potilaan lihastoiminta elpyisi. Leikkauksen tarkoituksena oli estää epämuodostumien syntyminen ja korjata jo mahdollisesti syntyneitä epämuodostumia sekä parantaa toimintaa. Operaation kohteena olivat sekä pehmeät kudokset että luut ja nivelet. Pehmeitten kudosten operaatioissa venytettiin jänteitä tai suoritettiin lihas- ja jännetransplantaatioita. Tarkoituksena oli korjata lihasten välistä tasapainosuhdetta tai korvata lihaksen toiminta toisella. 33

34 Hoitopaikkapulan takia potilas joutui toisinaan odottamaan pääsyä sairaalaan asianmukaiseen hoitoon. Tällöin oli erittäin tärkeää, että sopivalla lastoituksella estettiin kontraktuurojen muodostuminen sekä siitä johtuva nivelten jäykistyminen. Jos ei ajoissa ryhdytty toimenpiteisiin, saattoi kontraktuura kehittyä niin vaikeaksi, ettei sitä enää myöhemmin voitu korjata. Lääkintävoimistelija käsittelee poliopotilasta 1950-luvulla Ruotsissa. 34

35 Istuminen, seisominen ja kävelyharjoitukset akuuttivaiheessa Niin pian kuin potilaan yleistila salli, ruvettiin harjoittelemaan istumista. Heti kun kuumevaiheen jälkeen oli mahdollista, usein noin kymmenentenä päivänä, potilas nostettiin seisomaan. Tämä riippui tietenkin yleiskunnosta. Jos potilaalla esiintyi arkuutta ja kipuja tai hengityspareeseja, oli asiasta neuvoteltava lääkärin kanssa. Aluksi harjoiteltiin seisomista ilman tukisidoksia tasapainon oppimiseksi. Kaksi lääkintävoimistelijaa nosti potilaan pystyyn. Potilas kohotettiin siten, että vartalo nostettiin pystyyn samanaikaisesti kuin jalat laskettiin alas. Lonkka, polvi ja nilkkanivelet asetettiin 90 :n kulmaan. Jos jalat eivät ylettyneet lattiaan, pantiin jalkojen alle jakkara. Aluksi potilas tavallisesti nostettiin istumaan sängyn laidalle. Lääkintävoimistelijat istuivat hänen viereensä molemmille puolille, asettivat kätensä takaa hänen ympärilleen ja tukivat selkää lumbaalirangan kohdalta. Jos potilaan selkä oli hyvin heikko, tarvittiin nostamisvaiheessa kolmas lääkintävoimistelija, joka takaapäin tuki selkää. Kun potilas pystyi istumaan yksin, asetettiin hänet istumaan tuolille ja selän taakse pantiin pieni tyyny tukemaan lumbaalirankaa. Jos vartalon lihakset olivat heikot, ei potilas saanut istua liian kauan, koska lihasten väsyessä selkäranka painui helposti mutkille ja siten edistettiin skolioosin kehittymistä. Potilaan istumista oli aina tarkattava. Seisoen potilaan kummallakin puolella he tukivat omilla polvillaan tämän polvia sivulta ja käsillään vartalon yläosaa. Kokemus osoitti, että sekä seisomis- että kävelyharjoitukset oli akuuttivaiheessa ja myöhemminkin, kun potilas tukisidosten avulla pystyi liikkumaan yksinään, suoritettava ilman lastoja. Oli huomattu, että lihakset atrofioituvat nopeammin, jos harjoiteltiin tuki-sidosten avulla kuin ilman niitä käveltäessä. Myös psykologisista syistä oli tärkeätä harjoitella ilman lastoja. Lastojen avulla kävellessään potilas siirsi tavallisesti jalan eteenpäin quadratus lumborumin, nelikulmaisen lannelihaksen avulla. Ilman 35

36 lastoja voitiin ainakin yrittää opettaa oikea kävelytyyli. Myös respiraattoripotilaita, jotka voivat olla vähän aikaa poissa koneesta, kävelytettiin ilman tukisidoksia. Näissä tapauksissa saattoivat kädet olla hyvin huonot, pareettiset kädet asetettiin ristiin rinnalle ja tuettiin siteellä. Mikäli mahdollista, oli potilaan käveltävä kaksi kertaa päivässä. Respiraattoripotilaille oli kävely tärkeää myös verenkierron edistämiseksi ja luuston vahvistamiseksi sekä munuaiskivien ehkäisemiseksi. Jos jalkojen eri lihasten lihasvoima oli suunnilleen samanarvoinen, vaikka se oli huonokin, saatiin kävelyssä parempia tuloksia kuin jos eri lihasten lihasvoiman välillä oli suuria eroavaisuuksia. Esim. jos lihasten testausarvo oli 1-2, oli kävely helpompaa kuin jos se vaihteli 0:sta 4-5:een. Edellisessä tapauksessa oli tasapaino helpompi. Verraten hyvässä kunnossa olevan potilaan harjoittaminen Lääkintävoimistelija istui jakkaralla potilaan edessä tukien omilla polvillaan tämän polvia siten, että lääkintävoimistelijan polvet olivat polvien välissä. Toinen lääkintävoimistelija seisoi potilaan takana pitäen huolta tasapainosta ja ryhdistä. Lantion kallistumisen ehkäisemiseksi takana oleva tuki voimakkaalla otteella m. gluteus mediuksen, keskimmäisen pakaralihaksen kohdalta tai tuber ischiistä, istuinkyhmystä. Edessä oleva lääkintävoi mistelija komensi potilasta. Komento oli lausuttava ääneen, vaikka potilas Käveltäessä tarvittiin seuraavia apuvälineitä: 1. Noin cm korkea jakkara, jossa oli pyörät jalkojen alla. Pyörien oli oltava herkät, läpimitta noin 10 cm. Voitiin käyttää eri kokoisia jakkaroita; tarkoitusta varten konstruoituja tai asettaa pyörät tavallisen jakkaran alle. 2. Sauvat, pituus kantapäästä kainaloon + 5 cm. Käveltäessä piti kyynärpään olla taivutettuna 30 ja ranteen koukistettuna, dorsaali, kädenselän suuntaan. Potilaan oli oltava mahdollisimman keveästi pukeutunut, jotta voitiin nähdä virheet. Sopivin oli uimapuku tai ns. shortsit, jaloissa sai olla kengät tai harjoiteltiin paljain jaloin. Missään tapauksessa ei potilas saanut olla sukkasillaan. Kävelyharjoituksissa tarvittiin kaksi lääkintävoimistelijaa. Harjoituksiin ryhdyttäessä oli valvottava, että potilaan alkuasento oli oikea, jalat pienessä haaraasennossa, lonkka ojennettuna ja sauvat edessä. muistaisikin mitä oli tehtävä, jotta takana oleva voimistelija pystyi seuraamaan kävelyn eri vaiheita. Huonossa kunnossa olevan potilaan harjoittaminen Lääkintävoimistelija istui jakkaralla potilaan edessä tukien polvillaan potilaan polvia ja lisäksi tarvittaessa päällään tämän vatsaa. Toinen lääkintävoimistelija piti potilaan takana huolta ryhdistä ja tasapainosta. Kun kysymyksessä oli respiraattoripotilas, oli potilasta autettava hengityksessä. Takana oleva avustaja piti käsiään potilaan ympärillä ja painoi palleaa hengitystahdissa. Jos hänen täytyi auttaa hengitystä, tuki edessä oleva avustaja lantioita, mikä on helpointa tukemalla tuber ischiistä. Edessä oleva komensi. 36

37 Kävely Potilas rentoutti jalan, lantio ei saanut pudota (takana oleva lääkintävoimistelija tuki vastakkaisen puolen gluteus mediusta tai saman puoleista tuber ischiistä) ja siirsi itse tai edessä olevan lääkintävoimistelijan auttamana jalkaa eteenpäin. Apua tarvittaessa lääkintävoimistelija nosti jalkaa polvesta eteenpäin. Kehon paino siirrettiin etummaiselle jalalle ja samanaikaisesti nousi takimmaisen jalan kantapää ylös. Samanpuoleinen sauva siirrettin eteen. Sama liike toistettiin toisella jalalla ja sauvalla. Edessä oleva lääkintävoimistelija siirtyi jakkaroineen taaksepäin. Oli huomattava, että akuuttivaiheessa ei saanut antaa potilaan kävellä yksin kävelytelineen (Fordin) avulla, jos hartialihakset olivat heikot, koska potilas saattoi helposti saada niihin vaikeita lihasvenähdyksiä. Oli muistettava, että kaikki liikkeet, esim. nousu vuoteesta, meno vuoteeseen, portaissa kulkeminen jne., oli aina tehtävä molemminpuolisesti. erilaisten taitojen ja toimintojen opettaminen, jotta potilas selviytyisi jokapäiväisestä elämästä omin neuvoin. Harjoitukset olivat toiminnallisia. Pääasiallisesti kehitettiin niitä lihasryhmiä, joita potilas pystyi käyttämään. Mikäli mahdollista koetettiin kuitenkin suorittaa toiminnallisetkin harjoitukset siten, että myös heikot lihakset osallistuivat niihin. Mutta jos lihastoiminnan elpyminen ei enää ollut odotettavissa, tulivat puhtaasti käytännölliset näkökohdat ratkaiseviksi. Oli tärkeää opettaa erilaisten apuvälineiden, kuten lastojen, sauvojen, keppien ym. käyttöä. Vaikeissa jalkapareeseissa oli tukisidoksien käyttäminen välttämätöntä. Siksi oli keppien ja sauvojen oikeaa käyttöä harjoiteltava perusteellisesti. Potilaan oli opittava liikkumaan sauvojen avulla niin varmasti, että hän selvisi portaissa ilman apua, ja pystyi istumaan ja nousta seisomaan sekä invalidiettä tavalliselta tuolilta. Hänen oli myös pystyttävä käyttämään tavallisia liikennevälineitä: autoa, raitiovaunua ja linjaautoa. Perusharjoitukset olivat niin sanotut mattoharjoitukset. Ne voitiin usein suorittaa ryhmävoimisteluna, vaikka potilaiden yksilölliset vaikeudet olikin otettava huomioon. Näillä harjoituksilla kehitettiin selkä- ja vatsa- sekä käsi- ja hartialihaksia. Samalla kehitettiin notkeutta ja tasapainotaitoa. Mattoharjoituksista siirryttiin seisomaharjoituksiin seinää vasten, kävelyharjoituksiin nojapuihin ja vähitellen Mattoharjoitukset sekä kävelyharjoitukset sauvojen ja tukisidoksien avulla Vaikeissa tapauksissa, joissa halvaukset näyttivät jäävän pysyviksi, oli kuntouttamishoito erittäin tärkeää. Sanan laajimmassa mielessä sillä ymmärrettiin hoitoa, joka auttoi potilasta sopeutumaan vammaansa ja opetti häntä käyttämään kaikkia vähäisiäkin mahdollisuuksiaan sekä fyysisessä, psyykkisessä että sosiaalisessa mielessä. Fyysiseen kuntouttamiseen kuului kävelyharjoituksiin sauvojen avulla. Oli tärkeää, että edettiin hitaasti, jotta potilas saavutti varmuutta ja itseluottamusta. Hänen oli myös opittava kaatumaan ja nousemaan ylös. 37

38 Kävelyharjoitukset kestivät usein 6-12 kk. Opitut taidot oli kyettävä säilyttämään. Vaikka jokapäiväisessä elämässä tulikin jatkuvaa harjoittelua, omaksui potilas helposti huonoja liikkumistottumuksia, jos ei ollut kontrollia. Siksi lyhyet kertauskurssit silloin tällöin olivat tärkeitä. Myös tunti voimistelua viikossa oli erittäin hyvä kunnon ylläpitämiseksi, mikäli se voitiin järjestää. Kunnon ylläpitämisharjoittelu oli kaikkein tärkein lapsille. Koska luut vielä kasvoivat, oli epämuodostumien vaara suurempi kuin aikuisilla. Lapsia oli tarkkailtava jatkuvasti. Heidän ei tarvinnut olla hoidossa keskeytyksettä, mutta heidät oli tarkastettava säännöllisesti. Jos ryhti huononi tai esiintyi vääriä kävelytottumuksia, oli lapsi otettava uudelleen hoitoon. kiinnittyviin syihin, joiden halvaantuminen yksinään saattoi aiheuttaa skolioosin. Skolioosi kehittyi myös, jos monesta pienestä lihaksesta muodostuneen erector trunein (vartalon ojentajalihaksen) toinen puoli oli heikompi. Tämä skolioosi oli suurempi rintaosassa, vaikka lihas itse oli voimakkaampi lanneosassa. Asiasta oli eriäviä mielipiteitä, mutta oli mahdollista, että sen syynä olivat vain rintaosassa olevat pienet kiertäjälihakset, musculi rotatores. Rintaosan skolioosin aiheuttajia saattoivat olla myös musculi intercostales interni ja externi (sisemmät ja ulommat kylkivälilihakset). Niitä oli hyvin vaikea testata, mutta pareesi ilmeni röntgenkuvasta. Koska ko. lihakset eivät silloin sitoneet kylkiluita, ne näyttivät hajaantuvan, välit suurenivat. Myös toispuolinen palleapareesi aiheutti skolioosin. Niin ikään musculus psoas majorin (ison lannelihaksen) halvaus aiheutti pienen jyrkän skolioosin lanneosassa. Lihas lähtee lumbaalinikamien solmuista ja poikkihaarakkeista kiinnittyen suoliluun sisäpintaan ja musculus ilicuksen jänteeseen. Siten esim. vasemman puoleisen lihaksen halvaantuminen aiheutti jyrkän konveksiteetin oikealle, koska halvaantunut vasen puoli ei pystynyt vastustamaan oikeanpuoleisen iliopsoaksen vetoa. Kuva A. Yksipuolinen musculus glutaeus mediuksen (keskimmäisen pakaralihaksen) halvaus aiheutti tunnetun Trendelenburgin oireen. Jos esim. vasen glutaeus medius oli halvaantunut, painui lantio alas oikealla puolella ja syntyi skolioosi, jonka konveksiteetti oli oikealla. Kuva B. Tietenkin skolioosi vain harvoin johtui yhden ainoan lihaksen halvauksesta. Potilasta tutkittaessa oli huolellisesti otettava selville kaikki asiaan vaikuttavat tekijät. Samoin kuin pareesit, aiheuttivat vartalon lihasten kontraktuurat skoliooseja. Kontraktuura oli verrattain tavallinen musculus tensor fascia lataessa (leveän peitinkalvon jännittäjälihaksessa), joka yhtyessään tractus iliotibia-likseen (suoliluusäärisiteeseen) on suureksi osaksi muodostunut sidekudoksesta. Jos esim. vasen Tavallisimpien skolioosien kehittyminen ja hoito poliotapauksissa Skolioosi (kieroselkäisyys) voi johtua monista syistä, väärästä asentotottumuksesta, jalkojen erilaisesta pituudesta, synnynnäisestä lihasheikkoudesta ym. Koska halvaukset poliotapauksissa tavallisesti olivat asymmetrisia, aiheuttivat ne usein lievän tai vaikean skolioosin. Myös lihaskontraktuurat saattoivat olla skolioosin syynä. Asymmetrisia halvauksia tarkasteltaessa huomattiin skolioosin usein johtuvan vartalon vinosti eikä pitkittäin kulkevista lihaksista. Vinosti kulkevien lihasten halvaus aiheutti rotaation nikamissa ja siten horjutti selän tasapainoa. Esim. selän tai vatsan vinosti kulkevien lihasten yksipuolinen halvaantuminen aiheutti skolioosin. Jos esim. oikeanpuoleinen musculus obliquus abdominis externus (ulompi vino vatsalihas), joka lähtee kylkiluista ja kiinnittyy osittain vagina musculi rectu abdominikseen (suoran vatsalihaksen kalvojänteeseen) ja osittain crista ilicaan (suoliluun harjanteeseen), oli heikko tai nollan arvoinen, kiertyi vartalo oikealle, vasen ventraalipuoli työntyi eteen ja tuloksena oli skolioosi, jonka konveksiteetti (kupera puoli) oli vasemmalla puolella. Testattaessa oli erikoisesti kiinnitettävä huomiota lihaksen ulompiin, sekä rintakehään että crista ilicaan 38

39 tensor fascia latae oli kontraktuurassa, joutui vasen jalka abduktioon ja teoreettisesti katsoen se oli ilmassa potilaan seisoessa. Kuva A Jos vasemman puoleiset adduktorit olivat kontraktuurassa, syntyi skolioosi, jonka konveksiteetti oli oikealle. Kuva E. Näistä esimerkeistä käynee ilmi, kuinka tärkeätä oli kontraktuurojen ojennushoito. Siihen oli ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti. Skolioosin käsittelystä Skolioosi oli diagnosoitava niin aikaisin kuin suinkin. Heti tutkimuksen jälkeen aloitettiin tehokas hoito. Oli tärkeätä aloittaa käsittely, ennen kuin oli tapahtunut muutoksia itse selkärangassa. Jos syynä olivat vartalon asymmetriset halvaukset, kohdistettiin päähuomio heikkojen lihasten vahvistamiseen ja jätettiin toiset käsittelemättä, vaikka ne eivät olisikaan olleet täysin kunnossa. Käsittely jaettiin kahteen osaan: 1. Skolioosin aktiivinen ojennus sekä skolioosia aiheuttavien lihasten harjoittelu. 2. Konttausharjoitukset. Kuva B Kuva C Mutta potilaan asettaessa jalkansa maahan lantio kallistui vasemmalle ja oikea jalka tuli abduktioon. Selkärangan pyrkiessä tasapainoon oli seurauksena skolioosi, konveksiteetti vasemmalle. Kuva D. Kuva D 1) Potilas asetettiin päinmakuulle. Jos oli esim. kysymyksessä skolioosi, jossa oli konveksiteetti oikealle rintaosassa ja vasemmalle lanneosassa, aloitettiin helpommasta, rintaosasta. Skolioosia ojennettiin kädellä työntämällä selkärankaa. Peukalo pantiin kaaren, konveksiteetin, keskikohdalle, ja työntämällä selkärankaa lääkintävoimistelija ojensi sen. Potilasta pyydettiin säilyttämään tämä asento ja lääkintävoimistelija irrotti hitaasti otteensa. (Jos ote irrotettiin nopeasti, oli potilaan vaikeampi pitää vaadittu asento.) Oli tärkeätä, että potilas oli täysin rento selkärankaa ojennet-taessa. Kuva F. Kun potilas pystyi aktiivisesti pitämään rintaosaa normaaliasennossa, ryhdyttiin käsittelemään lumbaaliskolioosia samalla tavalla. Sen jälkeen käsiteltiin molempia mutkia samanaikaisesti. Kun potilas oli edistynyt niin pitkälle, että hän saattoi pitää selkänsä Kuva F ojennettuna, harjoitettiin Kuva E 39

40 hitaasti ja varovasti selän taivutusta taakse. Tämän jälkeen harjoitettiin selän ojennusta istuma-asennossa sekä taivutusta eteen. Jos istuessa lantio meni vinoon ja syynä oli häiriö pakaralihaksissa, asetettiin tyyny alas painuneen puolen alle ja vasta sitten suoritettiin selän oikaiseminen. Jos potilaan oli vaikea oppia selän ojennusta, oli harjoiteltava sitkeästi ja systemaattisesti. Koska harjoittelu vaati suurta keskittymistä ja oli väsyttävää, sai käsittely alussa kestää noin kymmenen minuuttia, mitä lisättiin yleis-voinnin parantuessa. Aktiivinen ojentaminen ei useinkaan vaikuttanut itse skolioosin syyhyn. Oli tärkeätä, että harjoitettiin myös niitä lihaksia, jotka skolioosin aiheuttivat. Se tapahtui konttausharjoitusten avulla. Ensin oli kuitenkin suoritettava perusteellinen lihastestaus. 2) Saksalainen Rudolf Klapp oli suunnitellut skoliooseja varten hoitomenetelmän, jossa vartalon lihaksia vahvistettiin konttausharjoituksilla. Hän vastusti selän ojentamista passiivisesti kipsillä. Ainoastaan aktiivisilla harjoituksilla voitiin ojentaa pysyvästi. Klappin metodin mukaan voitiin käsitellä kaikenlaisia skoliooseja. Hänen suuntaviivojaan seurattiin myös poliohoidossa. Tosin menetelmää ei voitu sellaisenaan käyttää, koska liikkeet saattoivat olla liian rasittavia. Poliokäsittelyn täytyi olla yksilöllistä taudin laadun ja asteen mukaan. Klappin pääperiaate oli, että skolioosia oli harjoitettava vaakatasossa, jotta selän kuormitus vähenisi. Konttausasennossa nikamat olivat tietyssä jännityksessä, ne olivat kuin puhelinlanka kahden pylvään välissä. Tarkoituksena oli lihasten aktiivinen mobilisoiminen ja siitä johtuva vakaantuminen. Jos potilaalla oli kipsiside tai korsetti, ei lihaksilla ollut mitään mahdollisuutta tukea selkärankaa. Tämä lihaksia vahvistava metodi oli tehokkain lievissä skoliooseissa, missä ei vielä ollut muutoksia itse selkärangassa. Vaikeita skoliooseja oli usein käsiteltävä operatiivisesti. Jos poliopotilas pääsi ajoissa hoitoon, voitiin usein estää skolioosin syntyminen tai ainakin ehkäistä sen paheneminen. Kuten jo on mainittu, useimmat skolioosit johtuivat poliotapauksissa vartalon epäsymmetrisistä halvauksista. Usein nämä halvaukset kestivät noin vuoden. Välttämällä selkärangan tarpeetonta kuormitusta tänä aikana voitiin estää skolioosin syntyminen. Se, että potilasta pidettiin horisontaalitasossa noin vuosi, ei suinkaan merkinnyt, että hänen oli oltava vuoteessa koko ajan. Hän sai ryömiä; mitä enemmän, sitä parempi. Kun lihakset olivat vahvistuneet, harjoiteltiin istumista, mieluummin selkä tuettuna, joka päivä. Myö-hemmin aloitettiin seisoma- ja kävelyharjoitukset, mutta vain lääkintävoimistelijan kontrollin alaisena. Yöllä potilas sai toisinaan nukkua kipsivuoteessa, joka ojensi selkää. Esim. Tanskassa hoidettiin potilaita, joille pelättiin kehittyvän skolioosin, horisontaalitasossa suunnilleen vuoden ajan. Jos tänä aikana ei tapahtunut selvää paranemista, potilas sai nousta pystyyn ja häntä opetettiin selviämään parhaalla mahdollisella tavalla. Näissä tapauksissa olivat myöhemmät leikkaukset mahdollisia. Kuva G On jo mainittu, että potilas sai kontata niin paljon kuin suinkin. Se vahvisti käsien ja jalkojen lihaksia ja vähensi selän kuormitusta. Potilaat, jotka eivät pystyneet olemaan konttausasennossa, saattoivat käyttää erikoista konttausvaunua. Pyörillä liikkuvaan metallikehykseen pingotettiin kangas, telineen korkeutta pystyi säätämään. Kuva G. Konttausharjoituksissa tämä teline pantiin potilaan vatsan alle. Konttausharjoituksissa käytettiin polvien suojuksia sekä toisinaan kitkan vähentämiseksi lisäksi käsien ja jalkojen 40

41 suojuksia. Klappin mukaan piti suojusten olla huopaa, koska se liukuu hyvin. Poliopotilaat saattoivat kuitenkin olla niin heikkoja, etteivät pystyneet konttaamaan, jos suojukset olivat liian keveitä. Esim. Hornbäckin hoitolaitoksessa Tanskassa käytettiin nahkasuojuksia. Polvi peitettiin ensin pehmustetulla suojuksella ja sen päälle kiinnitettiin nahkapala remmeillä tai kumisiteellä. Seuraavassa esitetään muutamia esimerkkejä konttausharjoituksista. Tavallisesti kontattiin ensin muutamia askelia ja sitten jäätiin määräasentoon. Harjoituksia voitiin vaihdella runsaasti potilaan skolioosin laadun ja vaikeusasteen mukaan. Käyttö: Symmetrisesti suoritettuna se ojensi ja norjisti torakaalinikamia. Jos se haluttiin Kuva J Kuva K tehdä asymmetrisesti, nostettiin ainoastaan skolioosin kuperuuden puoleista kättä. Syvä konttauskäynti. Alkuasento, vartalo eteen taipuneena niin, että rinta melkein kosketti lattiaa, kädet suorakulmaisesti sivulla kyynärpäät 90 :n kulmassa. Kuva L. Vasen polvi vietiin eteenpäin keskiviivaan päin, samalla kun oikea käsi vietiin eteenpäin vasem-malle. Olkavarret ja lapaluut oli pidettävä suorassa linjassa, samoin oli säilytettävä 90 :n kulma kyynärpäissä. Selkäranka muodosti kaaren, jonka konveksiteetti oli oikealle. Kuva M. Konttauskäynti. Vastakkainen käsi ja jalka siirtyivät eteenpäin samanaikaisesti, polvi asetettiin paikalleen jäävän käden viereen, sen sisäpuolelle. Pää seurasi selkärangan liikettä ja taipui eteenpäin siirtyvän polven puoleen. Liike tehtiin vauhtiliikkeenä siten, että vauhdin antoi vuorotellen kumpikin käsi, joka eteen siirtyessään teki puoliympyrän muotoisen kaaren. Selkäranka taipui kaareksi, konveksiteetti tuli eteen siirretyn käden puolelle. Tämä oli hyvä harjoitus selkärangan liikkuvuuden kehittämiseksi. Kuvat H ja I. Kuva L Kuva M Käyttö: Symmetrisesti suoritettuna se vahvisti koko vartaloa, yksipuolisesti suoritettuna ojensi skolioosia rintaosassa. Tässä tapauksessa astuttiin muutama konttausaskel ja jäätiin haluttuun asentoon. Kuva H Syvä konttauskäynti kättä ja jalkaa ojentaen. Konttausasento, oikea käsi siirrettiin suorana vinosti eteen, sisäänpäin. Vasen polvi siirrettiin vasemman käden viereen; samalla taipui vasen kyynärpää suoraan kulmaan. Molempien käsien sormet olivat eteenpäin käännettyinä. Kuva N Oikea jalka ojennettiin suoraksi varpaat lattiaan vasemman jalan taakse. Lantio Kuva I Kiertoharjoitus. Konttausasento, kädet oikoasennossa lattialla, rinta alas. Astuttiin ensin muutamia konttausaskelia ja jäätiin tähän asentoon, käden heitto suoraan sivulle, vartalo kiertyi, pää kiertyi mukana. Kuvat J ja K. 41

42 kiertyi oikealle, vartalon yläosa työntyi eteenpäin ja painui alas, pää kiertyi vasemmalle. Selkäranka muodosti suuren kaaren, jonka kuperuus oli oikealle. Kuva N. hoitoa ei voitu suunnitella ilman edellä käyvää tarkkaa testausta. Säännöllisesti uusittu testaus oli myös potilaan kannalta hyvä, koska hän siitä saattoi seurata tapahtunutta edistystä. Akuuttivaiheessa ei voitu suorittaa perusteellista testausta, pyrittiin vain saamaan selville mitkä lihakset tai lihasryhmät toimivat. Tilannetta seurattiin suorittamalla uusia testauksia, aluksi ehkä joka viikko, vähitellen harvemmin. Myöhemmässä vaiheessa suoritettiin testaus joka toinen kuukausi. Mahdollisimman oikean tuloksen saamiseksi oli lääkärin ja potilasta hoitavan lääkintävoimistelijan tehtävä testaus yhdessä. Testaajilta vaadittiin tarkkaa lihasten sijainnin ja toiminnan tuntemusta sekä tietoa siitä, millä tavalla kukin lihas otti osaa nivelen stabilisoimiseen. Ainoastaan taidolla ja huolella tehdystä lihastestauksesta oli todellista käytännöllistä hyötyä. Eniten käytetty asteikko lihaksen vahvuusasteen määräämisessä oli 0-5, missä nollaksi merkitään lihas, joka ei lainkaan supistu ja viideksi lihas, jossa on normaali voima. Konttauskäynti, samanpuolista kättä ja jalkaa ojentaen. Tämä erosi tavallisesta konttauksesta siinä, että saman puoleinen käsi ja jalka siirrettiin eteen yhtä aikaa. Muutaman konttausaskelen jälkeen pysähdyttiin ojentaen myös vastakkainen käsi ja jalka, molempia venyttäen. Kuvat O ja P. Käyttö: Hyvä harjoitus S:n muotoisen skolioosin korjaamiseksi. Riippuminen, jota usein käytettiin skolioosihoidossa, ei sovi poliotapauksissa. Jos lihasten testausarvossa on suuri ero, esim. jos toinen latissimus dorsi (leveä selkälihas) on 1:n ja toinen 4:n arvoinen, pystyi potilas riippumaan vain hetken rentona. Lihasten väsyttyä tulee jännitystä, ja koska voimakkaamman lihaksen tonus oli suurempi, tuli asento huonommaksi sen sijaan, että se paranisi. Kuva O Kuva P Lihastestaus Poliopotilaan tutkimukseen ja hoitoon kuului olennaisena tekijänä lihastestaus. Sillä tarkoitettiin ensinnäkin lihaksen toiminnan tutkimista ja toiseksi, mikäli lihas toimi, sen vahvuusasteen (voimakkuusasteen) määräämistä. Tämän perusteella voitiin yksityiskohtaisesti suunnitella jatkuvat hoitotoimenpiteet. Näihin kuului esim. potilaan asentojen ja liikkumistapojen kontrollointi, tukilaitteiden hankkiminen skolioosin tai muun deformiteetin estämiseksi ym. Niin ikään voimistelu- ja harjoitusohjelma voitiin testauksen perusteella laatia tarkoituksenmukaiseksi. Varsinkin asymmetrisissä halvauksissa oli testauksen merkitys suuri. Itse asiassa poliopotilaan 42

43 POLIOROKOTE lapsen koesarjaa varten ja lisäksi muuta rokotuksessa tarvittavaa välineistöä. Lahjan arvo oli noin dollaria. Suomi oli ainoa maa Euroopassa, joka osallistui tähän tärkeään tutkimukseen. Se suoritettiin ns. kaksoissokkomenetelmää käyttäen. Jo rokotettaessa tiedettiin, että puolet käytetyistä ampulleista oli tehottomia, mutta siinä vaiheessa ei voitu sanoa mitä missäkin ampullissa on. Sen sijaan luvattiin, että mikäli rokote vastaa odotuksia, kaikki osallistujat tulevat saamaan tehokkaan suojan lisärokotuksen yhteydessä. Virallinen vastuu toimenpiteistä oli lääkintöhallituksella, mutta Valtion seerumilaitoksen tehtävänä oli rokotteiden ja välineiden jakaminen, tulosten käsittely ja vastaavat seikat. Vuonna 1954 ennen rokotuksia suoritetuissa vasta-ainemäärityksissä todettiin, että noin 50 % 5-vuotiaista oli saanut tartunnan ja oli siis vastustuskykyisiä uudelle tartunnalle. Vastaava luku oli 40-vuotiailla noin 90 %. Varsinainen rokotus aloitettiin Helsingissä ja Uudenmaan läänin itäisessä osassa. Väestö oli varsin halukasta osallistumaan rokotuskokeiluun ja tarvittava määrä vapaehtoisia saatiin vaivatta tutkimuksen piiriin. Näistä sai oikeaa rokotetta ja heistä sairastui lapsihalvaukseen vain yksi lapsi. Toiset saivat valerokotetta. Heistä sairastui yhteensä 7. Tieteellisesti arvioiden tulos oli erityisen mielenkiintoinen, koska rokote osoittautui myöhemmin tutkittaessa lähes tehottomaksi virustyypin 1 osalta, mutta muodosti runsaasti vasta-aineita muita virustyyppejä vastaan (tyypit 2,3). Monilla paikkakunnilla Yhdysvalloissa soitettiin kirkonkelloja, kun annettiin ensimmäiset viralliset tiedot, että poliota vastaan kehitetty rokote (Salk) oli kokeiluissa osoittautunut tehokkaaksi. A nn Arborissa, Yhdysvalloissa julkaistiin huhtikuun 12. päivä 1955 tiedot vuonna 1954 toimeenpannusta koerokotuksesta lapsihalvausta vastaan. Tuloksista kävi ilmi, että rokotteen teho on %. Tämä merkitsi erästä lääketieteen suurimmista voitoista taistelussa sellaisia tauteja vastaan, jotka lamauttavat sairaan liikuntakyvyn ja tekevät hänestä invalidin loppuiäkseen. Rokote oli osoittautunut hyvin tehokkaaksi myös torjuttaessa keskushermoston lapsihalvausta, joka on taudin vaarallisin muoto. Tiedot annettiin julkisuuteen lapsihalvausta itse sairastaneen presidentti Rooseveltin kuoleman kymmenvuotispäivänä. Vuoden 1954 suuressa kokeessa oli mukana yhteensä n. 2 miljoonaa lasta Yhdysvalloista, Kanadasta ja Suomesta, joista rokotettiin tohtori Jonas E. Salkin kehittämällä rokotteella ja loput olivat jatkuvan tarkkailun alaisina. Vain 71 (0,4 %) lapsihalvaustapausta ilmeni rokotetuissa lapsissa, kun taas 445 sairastapausta havaittiin niiden joukossa, jotka eivät saaneet rokotetta, mutta kuuluivat tarkkailtaviin. Näistä 71:stä sairastuneesta ei kuollut yhtään, kun taas 445:stä rokottamattomasta sairastuneesta tarkkailulapsesta kuoli 15. Suomalainen tri Kari Penttilä oli opiskeluaikanansa Ann Arborissa Michiganin yliopistossa ja hänen esimiehensä tri Thomas Francis Jr., vastasi em. rokoteohjelman toteuttamisesta. Tri Kari Penttilän ansiosta Suomi pääsi ainoana eurooppalaisena maana osallistumaan tähän kokeeseen, jonka rahoitti USA:ssa toimiva kansallinen poliosäätiö (National Foundation for Infantile Paralysis). Suomen osalta kokeilu onnistui yli odotusten. Tarvittavaa rokotetta saatiin noin

44 44

45 45

46 lapsihalvausrokotetta ei kuitenkaan voitu pitää parhaana mahdollisena. Siinä oli parantamisen varaa erikoisesti säilyvyyden suhteen. Rokotuksen jälkeisen vastustuskyvyn keston pituus oli myös edelleen selvittämättä. Huhtikuun keskivaiheilla v vapautettiin Salkin rokote käyttöön Yhdysvalloissa, mutta samalla se alistettiin vientisäännöstelyyn. Saman kuukauden lopulla rokotukset keskeytettiin lisätutkimuksia varten, koska Cutterin lääketehtaan valmistamaa rokotetta saaneista lapsista useita kymmeniä sairastui ja yksi kuoli. Syynä tähän oli se, ettei silloisilla rokotteen tarkistusmenetelmillä päästy täyteen 100 %:n varmuuteen. Samaan aikaan aloitettiin maassamme uusi lapsihalvausrokotus Salkin keksimällä, mutta Länsi-Saksassa valmistetulla rokotteella, jota saatiin n lapselle, mutta sekin keskeytettiin myöhemmin. Toukokuun alussa (1955) kerrottiin sanomalehdissä, että lapsihalvausrokotteen valmistamista suunniteltiin myös Suomessa. Keksijänsä mukaan Salkin rokotteeksi ristitty lääkeaine on tarkoitettu suojaksi kaikkia niitä kolmea virustyyppiä vastaan, jotka aiheuttavat halvauksen ihmisessä, mutta sen kyky voittaa eri tyypit vaihteli vielä Rokote valmistettiin intialaisen Rhesusapinan munuaisista ja yhdestä tällaisesta apinasta saatiin raaka-ainetta lapsen rokotemäärän valmistukseen. Tohtori Salkin kehittämää ja ylläkuvattua Tri Albert Sabin (USA) kehitti vuonna 1960 suun kautta annettavan rokotteen, joka valmistetaan elävistä, mutta heikennetyistä viruksista (OPV = Oral Polio Vaccin). Tri Albert Sabin syntyi Puolassa vuonna 1906, muutti USA:n vuonna 1921 ja menehtyi 83 vuoden ikäisenä vuonna Tri Jonas Salk (USA, ) kehitti 1950-luvulla ruiskeena annettavan rokotteen inaktivoiduista (formaliinilla 46

47 toimintakyvyttömiksi tehdyistä) polioviruksista (IPV = Injectable Polio Vaccin ). Kuvassa kaksi polioselviytyjää Intiassa. Suomessa käytetään Salk-tyyppistä tapettuja polioviruksia sisältävää ja ruiskeena annettavaa rokotetta (IPV, inactivated poliovirus vaccine). Perusrokotukseen kuuluu kolme annosta tai neljä, jos ensimmäinen on annettu ensimmäisen ikävuoden aikana. Lasten yleiseen rokotusohjelmaan (6, 12, kk ja 6 v.) kuuluu tällä hetkellä vielä tehosteannokset 11 ja 16 vuoden iässä. IPV antaa hyvän suojan poliotautia vastaan, mutta ei estä tehokkaasti poliovirustartuntaa suolistossa. IPV-rokotuksin suojattu henkilö voi näin ollen levittää poliovirustartuntaa. Valtaosa maapallon väestöstä on suojattu toisella poliorokotteella, suun kautta annosteltavalla eli oraalisella poliorokotteella (OPV, Ruiskeena annettavan poliorokotteen pakkauksien mainos 1950-luvulla Ontariossa Kanadassa. Poliotauti ja jo pelkkä oireetonkin luonnollinen poliovirustartunta aikaansaavat elimistössä immuunivasteen, joka suojaa periaatteessa lopun ikää - ky-seisen henkilön saman viruksen aiheuttamalta taudilta. Polion voi kuitenkin aiheuttaa kolme erillistä polioviruksen serotyyppiä ja siksi polion sairastaneetkin on syytä rokottaa trivalentilla rokotteella, jotta varmistettaisiin suoja myös kahta muuta serotyyppiä vastaan. 47

48 aiheuttaa halvausoireisen taudin, ns. rokotepolion (VAPP. vaccine associated paralytic poliomyelitis). Rokotevirus voi myös tarttua rokotetusta lähikontakteihin ja osa rokotepolioista esiintyykin rokotetun lähikontakteissa. Rokotepolion ilmentymistiheys on n. 1 jokaista 500,000 ensiannosta kohti. Aiempi poliorokotus pienentää rokotepolion riskiä. Näinkin pieni vakavan haittavaikutuksen riski halutaan välttää, jos polion torjunta voidaan hoitaa tehokkaasti muuten. Niinpä moni vuosikymmeniä OPV:tä käyttänyt maa, äskettäin myös Yhdysvallat, on siirtynyt ottamaan käyttöön pelkän IPV:n tai IPV-OPVyhdistelmä-ohjelman tilanteessa, jossa luonnollinen polioviruskierto väestössä on saatu loppumaan. Monissa jäljellä olevissakaan maissa ohjelman läpivientiä ei hidasta mikään biologinen tai lääketieteellinen erityistilanne vaan sisällissodista ja poliittisista ristiriidoista johtuva terveydenhuollon kaoottinen tila. oral poliovirus vaccine). Sen käyttö on helpompaa ja halvempaa kuin IPV:n käyttö. Se sisältää eläviä, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä viruksia, jotka lisääntyvät luonnollisen polioviruksen tapaan suolistossa, mutta eivät tunkeudu keskushermostoon ja aiheuta tautia. Lisääntymisen seurauksena syntyy paikallinen immuunivaste, joka IPV:n aikaansaamaa immuniteettia paremmin rajoittaa uusia poliovirustartuntoja. Tällä perusteella Suomessakin viimeksi esiintyneen polioepidemian taltuttamiseen käytettiin laajaa OPV-kampanjaa vuonna Lisääntyessään rokotevirus saa toisinaan takaisin taudinaiheuttamiskykynsä ja voi Jos nämä saadaan edes tyydyttävästi ratkaistuksi, on polion totaalinen hävittäminen mahdollista tämän vuosikymmenen kuluessa. Ennen sitä, poliorokotuksia ja polion valvontaa tarvitaan kaikkialla entiseen malliin. Aikuisten tehosterokotukset ovat kuitenkin tarpeen vain, jos matkustetaan maahan, jossa luonnollinen poliovirustartunta on vielä mahdollista. Poliorokotteen kehittäminen on yksi tämän vuosisadan lääketieteen suuria voittoja, ja sitä käytetään usein esimerkkinä puhuttaessa 48

49 tautien ehkäisyyn tähtäävän tutkimuksen tarpeellisuudesta. Rokote kehitettiin Yhdysvalloissa, missä poliosta oli tullut suuri kansallinen ongelma. Siellä sairastui 1940luvulla ja 1950-luvun alussa keskimäärin henkilöä vuosittain lapsihalvaukseen. Sairauden tutkimukseen saatiin varoja, jotka onnistuttiin suuntaamaan järkevästi. Vuonna 1949 työryhmä Enders, Weller ja Robbins onnistui ensimmäisen kerran kasvattamaan poliovirusta soluviljelmässä. Tämä oli käänteentekevää koko nykyaikaisen virustutkimuksen kannalta; työryhmä sai syystä Nobelin palkinnon. Havainto johti pian poliorokotteiden kehittämiseen, mutta loi samalla perustan muidenkin virusrokotteiden valmistukselle. Lisäksi polioviruksen kasvatus apinan munuaissoluviljelmässä toimi mallina monen muun virustaudin määritysmenetelmälle myöhemmin. maailmasta vuoden 2005 loppuun mennessä. Uusien tapausten vuosittainen määrä on vuoden 1988 luvuista (yli 300,000) vähentynyt pariin tuhanteen ja polion esiintymisalue on kaventunut kaikista maanosista keskiseen Afrikkaan, Intiaan lähinaapureineen ja joihinkin Lähi-idän maihin. WHO / UNICEF ovat päättäneet rokottaa yli 250 milj. lasta vuonna 2004 kuudessa jäljellä olevassa polioepidemiamaassa: Afganistan, Egypti, Intia, Niger, Nigeria ja Pakistan. Elvis Presley saamassa Salk-rokotteen 1950-luvulla. Maailman terveysjärjestön (WHO) koordinoimalla polion juurimisohjelmalla on tavoitteena hävittää polio koko 49

50 Lapsia odottamassa Salk-rokotusta USA:ssa 1950-luvulla. 50

51 Eläviä viruksia sisältävän (Sabinin) ja pistoksena annettavan inaktivoidun (Salkin) poliorokotteen etuja ja haittoja. Taulukko Ominaisuus Sabin-rokote Salk-rokote (Suomessa käytettävä) Annostustapa Suun kautta (helpompaa) Injektoitava (hankalaa) Tarvitaan useita rokotus kertoja Mielellään Välttämätöntä Kyky stimuloida vastaaineenmuodostusta Parempi (tuottaa sekä Hieman heikompi (tuottaa vain kiertäviä että paikallisia kiertäviä vasta-aineita) vasta-aineita) Parempi Heikompi Vasta-aineiden säilyvyys Yhdistettävissä muihin rokotteisiin Ei Kyllä Elävän viruksen käsittelyn ja käyttäytymisen haittoja Voidaan käyttää myös immuunisairaustiloissa ja lähikontakteilla Kliininen teho Vaikuttaa viruksen kiertokulkuun katkaisemalla leviämistä suun kautta Rokotettu erittää virusta ulosteisiinsa Valmistustapa On¹ Ei Ei Kyllä Hyvä² Kyllä Erinomainen Ei yhtä hyvin (rokotettu voi toimia villin tai rokoteviruksen kantajana) Ei Kyllä Helpompi (tuotetaan Hankalampi (tuotetaan fibroblastiihmissoluviljelmissä) tai apinan munuaissoluviljelmissä) Hinta Halvempi Kalliimpi ¹Rokotetun mahdollisuus sairastua polioon on 0-2/1 milj. rokotuskertaa. Lähikontaktin vaara on n. 0,1-0,6/1 milj. rokotusta. ²Ei ole toiminut aina tropiikin olosuhteissa. 51

52 POLION KULKU ERI MAISSA Ei tarkalleen tiedetä kuinka monta henkilöä sairastui. On arvioitu, että noin 0,1 % tartun- ALANKOMAAT Alankomaissa on ollut jo vuodesta 1924 lakisääteisesti velvollisuus raportoida poliotapaukset. Suhteellisesti vähäisistä rekisteröidyistä tapauksista erottuu selkeät epidemiahuiput tilastoista. nan saaneista sairastui halvauttavaan polioon ja näistä kuoli 5 10 %, tavallisesti hengitysvaikeuksiin. Sairastuneiden määrä per asukasta oli tapausta epidemioitten aikana. Poliosta johtuvia kuolemantapauksia raportoitiin 1930-, 592, 1940-, 480 ja 1950luvulla, 871 tapausta. Seuraavan 30 vuoden aikana oli vain 87 tällaista kuolemantapausta. Viimeiset kaksi tapausta olivat vuosina 1977 ja Poliorokotuksien käyttöönoton jälkeen (Salk-rokote tuli Australiaan vuonna 1956 ja Sabin-rokote vuonna 1966) ja mittavien rokotuskampanjoiden jälkeen on polio saatu hävitettyä Australiasta. Polion myöhäisoireisiin liittyvien hengitysvaikeuksien uusiintumisesta johtuen kuoli vuosien välillä noin seitsemän henkilöä vuodessa. Poliotapauksia Alankomaissa A= Sairastapaukset asukasta kohti vuosi tapaukset A vuosi tapaukset A Salk-rokote otettiin käyttöön vuonna Kaikki lapset, jotka olivat syntyneet vuoden 1945 jälkeen, rokotettiin muutaman vuoden sisällä. Alankomaissa on esiintynyt uudestaan pieni määrä poliotapauksia, koska osa hollantilaisväestöstä kieltäytyi rokotteista uskonnollisista syistä. Nämä tapaukset olivat vuonna 1971, 39 tapausta, vuonna 1978, 110 tapausta ja vuosina , 71 tapausta. Koska yhteisöt asuvat omilla alueillaan ja heillä on mm. omat koulut, on viruksen vaikutus voitu estää laajenemasta naapurialueisiin siellä olevan kattavan rokotuksen johdosta. ISO-BRITANNIA Maassa on eri lähteiden mukaan arvioitu olleen vuosina yhteensä poliotapausta. Linconshire Post-Polio Network on heinäkuussa v julkaissut tutkimuksen Polioyhdistys: VSN, Post-polio Support Group, Hoenderkopershoek 31, 3981 TD Bunnik, The Netherlands AUSTRALIA Poliota havaittiin ensimmäisen kerran Australiassa 1800-luvun lopulla. Viime vuosisadalla oli kaksi isoa epidemiaa, joista ensimmäinen oli 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa sekä toinen noin kymmenen vuotta myöhemmin. Sairaus oli tavallinen aina 1960-luvun alkuun. Post-Polio Population Statistics, josta ilmenee miten USA:n ja Iso-Britannian poliotapaukset on johdettu. 52

53 Poliotapaukset Isossa-Britanniassa vuosina Diagrammi 53

54 Polioyhdistyksiä: 1. British Polio Fellowship Perustettu 1939 Internet: The Lincolnshire Post-Polio Network Perustettu 1997 Internet: Post-PolioUK Perustettu 1994 Internet: Sisar Kenny auttamassa poliopotilasta Kanadassa, (Kennypakkaukset). IRLANTI Irlannissa arvioitiin v olevan n polioinvalidia. Heistä arvioitiin n :lla olevan polion myöhäisoireita. Poliotapaukset Kanadassa vuosina Taulukko Polioyhdistys: Post-Polio Support Group, Carmichael Centre, Dublin Ireland Perustettu 1993 Internet: Vuosi KANADA Kanadassa on tarkat tilastot poliotapauksista kaikista maakunnista erikseen. Yhteensä rekisteröitiin vuosina tapausta. On merkillepantavaa, että vuonna 1959 koko maassa rekisteröitiin vielä tapausta vaikka Salk-rokote oli jo otettu käyttöön. vuonna Sabin-rokote otettiin Kanadassa käyttöön vuonna Tapauksia Vuosi Tapauksia Yht Polioyhdistys: Ontario March of Dimes / Post-Polio Program Perustettu 1951 Internet: Rautakeuhkoja Torontossa. 54

55 Poliotapaukset Kanadassa vuosina Tapaukset NORJA Norjan Vuosi Vammaisten Liitto yhdessä Norjan polioyhdistyksen Landsforeningen for Polioskadde kanssa ovat tehneet koko maassa informaatiotyötä polion myöhäisoireista vuodesta 1984 lähtien ja vuonna 1986 julkaistiin jäsenlehti POSTPOLIO, joka on vahvasti myöhäisoirevoittoinen. Nykyisin jäsenlehden nimi on POLIO ja se ilmestyy pari kertaa vuodessa. Norjassa on n polioinvalidia, joista n :lla on vakavaa toiminnanvajautta. Bergenissä, Haukelandin sairaalassa tutkitaan ja kuntoutetaan usean viikon jaksoissa polioinvalideja uusilla menetelmillä. Maassa suoritettiin valtakunnallinen poliokartoitus vuonna 1994 (Polioundersokelsen LFPS 1994). Kyselykaavake, jossa oli 133 kysymystä, lähetettiin 2 392:lle polion sairastaneelle (Wekre ym. 1994). Heistä henkilöä (61 %) vastasi kyselyyn. Heistä 66 % oli vuotiaita, 25 % yli 64- ja 9 % alle 45 -vuotiaita. Näistä henkilöistä 85 %:lla oli lisäheikkoutta polion aiemmin vaurioittamissa lihaksissa, 58 %:lla lisäheikkoutta lihaksissa, joita polio ei aiemmin ollut vaurioittanut. Muita terveysongelmia, jotka yhdistettiin polioon, olivat uupumus fyysisen harjoituksen aikana (80 %), yleinen uupumus (57 %), nivelkipu (58 %), lihaskipu (58 %) ja kylmän sietokyvyn heikkeneminen. Vastauksista kävi myös ilmi lisääntyvä avun tarve, vaikka 80 % oli vielä riippumaton ulkopuolisesta avusta. 57 % vastanneista oli vielä osa- tai kokopäivätyössä. Norjassa käytössä ollut rautakeuhko. Polioyhdistys: Landsforeningen for polioskadde Postboks Oslo Internet: 55

56 RUOTSI Valtakunnallisesti ensimmäinen epidemia Ruotsissa tuli v. 1905, jolloin noin tapausta huomioitiin; näistä 868 sai halvaus- maahanmuuttajilta, jotka tulevat alueilta, missä poliota esiintyy. Malmössä v tehdyssä epidemiologisessa tutkimuksessa saatiin Poliotapaukset Ruotsissa vuosina Tapaukset Vuosi oireita. Samana vuonna tuli myös ilmoittamisvelvollisuus. Lääkäreitten oli pakko raportoida kaikki uudet poliotapaukset. Lääkäri Ivar Wickman oli ensimmäinen, joka silloin tuli lopputulokseen, että polio kantautui henkilöstä toiseen. Ruotsin suurin polioepidemia raivosi vuosina , jolloin rekisteröitiin yhteensä tapausta. Suhteessa asukaslukuun lasketaan tämä epidemia suurimpiin, joka on koskettanut yhtä maata. 30-luvun puolivälistä 50-luvun puoliväliin sisältyi monta vaikeaa "poliovuotta" kuten , ja Ruotsissa viimeisin todella vaikea epidemia oli vuonna 1953, jolloin sairastui ja halvaantui. Viimeisimmät poliotapaukset Ruotsissa olivat vuosina 1957 ja Tämän jälkeen on ollut vain yksittäisiä tapauksia henkilöillä, jotka ovat saaneet tartunnan ulkomaanmatkoilla tai selville, että 0,7:1000 asukasta ilmoitti polion aiheuttavan neurologisia oireita (Einarsson 199l). Tämä luku suhteutettuna koko väestöön tarkoittaisi, että n henkilöllä olisi polion aiheuttamia neurologisia oireita. "The Swedish National Association of the Traffic Accident and Polio Disabled" arvioi, että ottaen huomioon polion aiheuttamat lievimmätkin oireet Ruotsin poliovammaisten lukumäärä kokonaisuudessaan olisi ,,,, 56

57 Polioyhdistys: Internet: RTP julkaisee jäsenlehteä LIV, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. 57

58 SAKSAN poliotapaukset ja kuolleisuus vuosina Taulukko vuosi henk. kuol. vuosi henk. kuol ? ? ? ? ? ? Kukaan ei voi olla varma, kaikki tulisi rokottaa! (Ruotsalainen juliste). Kilpirespiraattoripotilas Norjassa. SAKSA Tilastot näyttävät halvauksiin ja kuolemaan johtaneiden määrän. Sotien ajalta tiedot ovat puutteellisia sekä myös sotien jälkeiseltä jaksolta ( ), koska Itä-Saksa alkoi vasta vuonna 1949 uudelleen rekisteröidä poliotapauksia. Systemaattiset rokotukset aloitettiin vasta vuonna

59

60 Länsi-Saksan poliotapaukset Diagrammi POLIOYHDISTYKSIÄ Bundesverband Polio e. V. Internet: Internet: Internet: 60

61 SUOMI Viime vuosisadan puoliväliin mennessä oli maassamme samoin kuin muissakin sivistysmaissa päästy useimpien pahamaineisten kulkutautien herraksi. Monet näistä oli saatu häviämään, toisia vastaan oli keksitty tehokkaita ehkäisy- ja hoitokeinoja. Mutta tästä säännöstä oli yksi poikkeus ja sen nimi oli polio. Tätä pahamaineista tartuntatautia, jolle on ominaista korkea kuolleisuus ja erikoinen taipumus aiheuttaa lihasten halvautumista, oli aikaisemmin kutsuttu lapsihalvauksesi. Uuden nimen käyttöön ottaminen johtui mm. siitä, että tästä sairaudesta, joka oli aikaisemmin pääasiassa ollut lasten tauti, oli alkanut yhä suuremmassa määrässä tulla myös aikuisten tauti. Sana polio sai yhä pahemman kaiun. Lääketiede ponnisti kaikki voimansa taudin voittamiseksi. Ensimmäinen suuri polioepidemia oli maassamme v V oli ilmoitettuja tapauksia lähes 800, sen jälkeen halvauksia aiheuttanutta tapausta vuosittain. Vaikka luvut sinänsä eivät ole suuria, oli taudilla korkeasta kuolleisuudesta ja jälkiseurauksista johtuen huomattava merkitys koko yhteiskunnalle sen katastrofin lisäksi, minkä se aiheutti sairastuneille ja heidän omaisilleen. Kuolleisuus polioon oli meillä, kuten muissakin maissa vähintään 10 %. Se johtui melkein yksinomaan hengityshalvauksesta, jonka syynä tavallisesti on hengityslihasten halvautuminen. Hengityshalvauspotilaiden hoidossa turvauduttiin meidän maassamme, kuten Ruotsissakin, pääasiassa hengityslaitteisiin, joita kutsutaan kilpirespiraattoreiksi. Tällöin yritetään pitää huolta keuhkojen ilmanvaihdosta potilaan rinnan yli ilmatiiviisti asetetun kilven avulla. Rintakehä laajenee ja sisään hengittäminen tapahtuu sähköllä käyvän moottorin rytmisesti vähentäessä ilmanpai-netta kilven sisällä. Vain harvoin voitiin sairastuneen Kirjoituskone apuvälineenä Pyynikin sairaalassa 1950-luvulla. Tilannetta 1950-luvun alkupuoliskolla ajatellen oli pelottavinta ja kummallisinta se seikka, että päinvastoin kuin muut vaaralliset tartuntataudit polio tuli jatkuvasti yhä yleisemmäksi ja pahanlaatuisemmaksi ja näin ennen kaikkea niissä maissa, joissa sivistys ja hygienia olivat eniten nousseet. Entisinä aikoina oli poliota esiintynyt yksittäisinä tapauksina lapsissa. Vasta 1800-luvun loppupuoliskolla alkoi epidemioita esiintyä. Epidemiat, joiden välisenä aikana tautia ei paikkakunnalla sanottavasti ollut, tulivat 1900-luvun puolivälissä sivistysmaissa yhä suuremmiksi. Niinpä Yhdysvalloissa saattoi yhtenä vuonna olla jopa tapausta. henki pelastaa. 61

62 Röntgenlaitteet on tuotu respiraattoriin kytketyn lapsipotilaan vuoteen ääreen. Poliotapaukset Suomessa vuosina Taulukko Lähteet: Suomen virallinen tilasto Kansanterveyslaitos, valtakunnallinen tartuntarekisteri vuosi henkilöä. vuosi Parempiin tuloksiin päästiin Amerikassa ns. henkilöä tankkirespiraattorien avulla, joista usein on käytetty kansanomaisesti nimitystä rautakeuhko. Potilas on tällöin päätä lukuun ottamatta suuressa umpikammiossa, tankissa, jonka ilmanpainetta rytmisesti muuttamalla hengitysliikkeet saadaan aikaan. Alipaineen aikana rintakehä laajenee ja tapahtuu sisäänhengitys. Haittapuolista mainittakoon vaikeus hoitaa ja liikuttaa potilasta, joka on kuin vankina kammiossaan. Sellaisissa tapauksissa, jossa on myös nieluhalvaus, ei pelkästä tankkirespiraattorihoidosta osoittautunut olevan hyötyä; potilas tukehtui omaan limaansa. Joissakin sairaaloissa Yhdysvalloissa ryhdyttiin vuoden 1950 paikkeilla auttamaan tällaisia potilaita tekemällä henkitorveen reikä, johon pantiin putki eli kanyyli, minkä kautta suora ilmanvaihto keuhkoihin oli mahdollinen. Leikkauskohdan tuli luonnollisesti sijaita tankin ulkopuolella. Putken kautta voitiin imeä pois limaa henkitorvesta sekä sen haaroista, mikä on hoidon kannalta erittäin tärkeätä. Muualla saavutettujen kokemusten 62

63 perusteella hankittiin Auroran sairaalaan tankkirespiraattori 1950-luvun alussa. poikkeuksellisen pahanlaatuista ja enemmistö sairastuneista nuoria aikuisia. Poliotapaukset Suomessa vuosina Tapaukset Vuosi Tapahtumat naapurimaissamme aiheuttivat ymmärrettävästi sen, että maassamme suoritettiin valmisteluja epidemian varalta. Helsingissä sijaitsevasta Auroran sairaalasta lähetettiin silloisen sairaalan johtajan prof. Viljo Rantasalon aloitteesta lääkäreitä ja sairaanhoitajia naapurimaihin opintomatkalle, minkä lisäksi hankittiin uudentyyppisiä hengityslaitteita. Myös Turun ja Tampereen kulkutautisairaaloissa valmistauduttiin pahojen päivien varalta. Lääkintöhallitus yritti toimia parhaansa mukaan, koneita tilattiin ja tiettyjä valmisteluja suoritettiin. Tavallisuudesta poiketen esiintyi poliota vuonna 1954 jo alkuvuodesta lähtien. Ensimmäiset kokemukset uusista hengityslaitteista saatiin Aurorassa tällöin. Syyskesällä alkanut epidemia, joka levisi yli maan ja käsitti yli 600 halvauksiin johtanutta tapausta, yllätti kuitenkin rajuudellaan ja aiheutti suuria vaikeuksia maan lääkintähuollolle paljastaen monia sen puutteita. Sairaus oli Hengityshalvausten hoito pyrittiin keskittämään em. sairaaloihin. Itä- ja PohjoisSuomi olisivat sen lisäksi välttämättä tarvinneet hoitokeskuksensa. Polioepidemia jatkui vielä seuraavinakin vuosina painopisteen muuttuessa maan yhdestä osasta toiseen. Vuonna 1956 oli tapauksia yhtä paljon kuin vuonna 1954 ja vielä vuonna 1959 yli 300. Vuoteen 1960 mennessä oli yksistään Auroran sairaalassa hoidettu 100 polion aiheuttamaa hengityshalvaustapausta uusin menetelmin. Suurin osa heistä tuli viimeistään 63

64 epidemia joitakin kuukausia sairauden alkamisesta toimeen ilman hengityslaitetta ja toipui vähitellen siinä määrin, että halvauksista huolimatta kykeni joko kokonaan tai osittain elättämään itsensä. Ainoastaan 13 % menehtyi ensimmäisen kuukauden aikana, mutta toiset 13 % myöhemmin taudin seurauksiin. 20 % jäi pysyvästi hengityslaitteesta riippuvaiseksi. Auroran sairaalan henkilökuntaa ja hengityslaitepotilas 1960-luvulla. POLIOT SUOMESSA HENKILÖITÄ VUOSIKYMMEN Poliotapaukset Suomessa vuosikymmenittäin Pylväsdiagrammi vaiheessa tulisi poliotapauksia, ne Uusia poliotapauksia ei esiintynyt mahdollisesti olisivat juuri tätä tyyppiä, 3. maassamme vuodesta 1965 vuoteen Lisäksi kävi siis niin, että ilmaantuikin uusi, Meidän on kokonaan kiittäminen tuntematonta alkuperää oleva poliovirustyyppi poliorokotusta siitä, että näin tapahtui. 3:n muunnos. Suomessa aloitettiin systemaattiset rokotukset vuonna Näissä olosuhteissa väestön suoja ei enää riittänyt, vaan jotkut sairastuivat. Suomen UUSI POLIOEPIDEMIA Suomessa koettiin polion uusi tuleminen epidemia taltutettiin rokottamalla väestö loppuvuodesta 1984 ja alkuvuodesta kertaalleen elävällä poliorokotteella, ns. Tällöin todettiin kymmenen varmaa sokeripalarokotteella. Sillä ei havaittu polioviruksen aiheuttamaa halvaustapausta. olevan mitään merkityksellisiä Todellisuudessa virus oli levinnyt hyvin haittavaikutuksia. Sokeripalakampanjan laajalle väestöön ja arvellaan, että jopa 100 jälkeen katsottiin kuitenkin parhaaksi siirtyä 000 henkilöä Suomessa olisi saanut tartunnan. takaisin inaktivoidun, tosin uuden rokotteen Virus oli tyyppiä 3, mutta se poikkesi jonkin käyttöön. Uusi tapettu polio-rokote on entistä verran rokotteessa käytetystä poliovirustyyppi selvästi tehokkaampi ja saa aikaan paremman 3:sta. Toisaalta tämä oli jo muutenkin ollut vasta-ainemuodostuksen kaikkia poliotyyppejä rokotteen heikoin osa, sillä sen synnyttämä vastaan. vasta-ainemuodostus oli vähäisempi kuin muilla tyypeillä. Siten voitiin tavallaan ennakkoon arvioida, että jos Suomeen jossakin 64

65 lääketieteellisestä opetuksesta yliopistossa ja sijoittamalla kandidaattikurssit antamaan keinotekoista hengitystä. Harvoin lienee rauhan aikana sairaaloissa nähty dramaattisempaa taistelua elämästä ja kuolemasta. Suuri osa potilaista menehtyi, mutta epidemian loppupuolella kokemusten karttuessa yhä useammat potilaat saatiin pelastetuiksi. Useimmat kykenivät vähitellen hengittämään omin voimin, jolloin putki henkitorvesta voitiin ottaa pois. Osa potilaista jäi kuitenkin jatkuvasti keinotekoisesta hengityksestä riippuvaiseksi, jonka antamisesta huolehtivat epidemian loppupuolella ihmisten sijasta koneet, joiden kehittämisessä ruotsalaisilla lääkäreillä on suuret ansiot. Tällaisten koneiden, ns. ylipainerespiraattoreiden, käytöstä saatiin lisää kokemuksia, kun polio seuraavana vuonna täydellä voimalla iski Ruotsiin, jossa ihmistä sairastui ja heistä halvauksiin. Rakennettiin erityyppisiä koneita. Toisten käyttövoimana oli sähkö, toisten paineilma. Ne voitiin sijoittaa sängyn viereen tai kuljetusrattaiden alle. Potilaan ei tarvinnut enää elää koneen sisässä, kuten aikaisempia menetelmiä käytettäessä. Näiden hengityslaitteiden nimitys, ylipainerespiraattori, johtuu siitä, että potilaan sisään- hengittäminen saadaan aikaan siten, että kone pumppaa henkitorvessa olevan putken kautta ilmaa henkitorveen. Tanskan Polioyhdistys teki maata käsittävän kartoituksen vuosina ja silloin rekisteröitiin polioinvalidia, mutta arvion mukaan heitä oli n Kartoitus tehtiin tavoitteena tarjota apua polioinvalideille, joilla oli lääkinnällisiä ja sosiaalisia ongelmia. Korkeatasoista kuntoutushoitoa annetaan mm. Kööpenhaminan Fysiokirurgisessa Hoitoklinikassa. Tanskan polioyhdistys Landsforeningen af Polio-, Trafik- og Ulykkesskadede julkaisee lehteä, nimeltä PTU-NYT, jossa on uutisia myös polion myöhäisoireista. Tanskassa lähetettiin myös vuonna 1990 kysely jokaiselle silloin rekisteröidylle polion sairastaneelle. Kysymyksiä oli 90 ja ne koskivat sosiaalisia olosuhteita, kuntoutusta ja uusia terveysongelmia. Kyselyyn vastasi 3 SVEITSI Sveitsissä arvioitiin v. 2000, että maassa on n polioselviytyjää. Näistä tapauksista on 60 70% viimeisistä epidemioista vuosina Polioita on hoidettu vuosina Bernissä sijaitsevassa lämminvesikylpylässä. Postpolio-hoito on keskitetty Wittigkofenissa sijaitsevaan kuntoutuslaitokseen. Polioyhdistys: Schweizerische Intressengemeinschaft für Polio-Spätfolgen (SIPS) Internet: TANSKA Entistä pahempia uutisia polion tuhoista saatiin vuonna 1952 Tanskasta, joka joutui rajuimman epidemian uhriksi, mitä se oli tähän asti kokenut. Kaikkiaan henkilöä, joista suurin osa oli aikuisia, sairastui ja heistä halvauksiin. Tauti oli poikkeuksellisen pahanlaatuista. Suhteellisen lyhyen ajan kuluessa joutuivat sairaalat ottamaan vastaan useita satoja hengityshalvauspotilaita. Useimmat näistä tuotiin Kööpenhaminassa olevaan Blegdam sairaalaan, johon tällaisten potilaiden hoito pyrittiin keskittämään. Hengityslaitteita riitti vain vähäiselle osalle niistä potilaista, jotka olisivat sellaisia välttämättä tarvinneet. Hätätilanteessa otettiin käytäntöön uudentyyppinen hoitotapa suuressa mittakaavassa. Potilaille tehtiin aukko henkitorveen ja sen kautta sijoitetun putken kautta annettiin erilaisin puhallinlaittein keinotekoista hengitystä. Tarpeellista henkilökuntaa saatiin mm. lopettamalla osa 65

66 607 henkilöä eli 76,5 %. Yleisimmät uudet terveysongelmat olivat uupumus fyysisen harjoituksen aikana (63 %), heikkous polion takia aiemmin sairastuneissa lihaksissa (55 %) ja nivelkipu etenkin naisilla ja ikääntyneillä (51 %). Huomattavana vaivana oli myös portaiden nouseminen (54 %). Polioyhdistys: Landsforeningen af Polio-, Trafik- og Ulykkesskadede, PTU Internet: 66

67 TSEKIN JA SLOVAKIAN TASAVALLAT Tsekin polioyhdistys perustettiin vuonna 1990 ja maassa arvioitiin Poliotapaukset Tsekkoslovakia, Tsekki ja Slovakia Poliotapaukset Tsekissä, Slovakiassa ja 2000 Tsekkoslovakiassa Taulukko TAPAUKSET vuosi Tsekki Slovakia Tsekkoslovakia olevan vuonna 1998 n polioselviytyjää. Slovakian polioyhdistys, joka on perustettu vuonna 1992, arvioi vuonna 1998, että Slovakissa on n polioselviytyjää VUOSI Tsekkoslovakiassa otettiin käyttöön Salkin rokote vuonna 1957 ja Sabinin rokote vuonna Merkille pantavaa on, että näissä maissa on poliokuntoutusta järjestetty jo vuodesta 1949 Jannské Lánze ja Velké Losiny kylpylöissä. Polioyhdistys: Slovak Polio Association, u/m. Razusa 3, Trencin, Slovak Republic 67 Slovakia Tsekki Tsekkoslovakia

68 USA Amerikan Yhdysvalloissa varttunut väki muistaa yhä jokakesäisen poliopelon luvuilla. Joka vuosi, kun ensimmäisistä tapa- uksista ilmoitettiin radiossa ja sanomalehdissä, vanhemmat aloittivat kesäsaarnan: pysy kau-kana uima-altaista, elokuvateattereista ja vältä ihmisjoukkoja. Polio saattoi iskeä ilkeän sa-laman tavoin missä vain, keneen tahansa, mut-ta enimmäkseen se tappoi ja vammautti nuoria. Siitä tulee sen kansanomainen nimikin lapsihalvaus. Parannuskeinoa ei ollut, ei edes testiä varmistamaan diagnoosi. Keskikesän ja syksyn välillä kuumeilevien, kurkkukipua valittavien lasten vanhemmat saattoivat vain odottaa, ilmaantuisivatko polion muut oireet, jäykistyisikö niska, alkaisiko lihaksia särkeä. Jos niin kävi, jäätiin lapsen viereen valvomaan ja odottamaan toipumista, halvaantumista, kuolemaa luvulta lähtien amerikkalaisten poliopelkoa pidettiin yllä March of Dimes kolikko-keräyksellä. Keräysinnon herättämiseksi val-takunta tapetoitiin sydäntä särkevillä julisteil- la, joissa taaperot nojasivat kainalosauvoihin surkastuneet raajat metallikehikoissa. Uutis-katsauksissa muistutettiin amerikkalaisia henkiin jääneistä, jotka joutuivat viettämään loppuelämänsä vangittuina massiiviseen hengi-tyskoneeseen eli rautakeuhkoon. Ainoa voiton symboli oli presidentti Franklin Roosevelt, joka oli aikuisiässä sairastanut polion. Nyt hän tarvitsi seisomiseen neljän kilon terästuet. Vuonna 1907, jolloin USA:ssa koettiin ensimmäinen laaja polioepidemia, tauti oli ennättänyt jo vauraisiin maihin Ranskasta Australiaan. Amerikan ensimmäisen merkittävän epidemian myötä kesäkuussa 1916 poliosta tuli jokaisen lapsiperheen uhka. Ensimmäiset tapaukset ilmenivät siirtolaiskorttelien klinikoilla Brooklynissa. Heinä- ja elokuun aikana pelko muuttui paniikiksi: polio levisi New Yorkin muihin kaupunginosiin ja sieltä maan itäosiin ja keskilänteen. Vuoden loppuun mennessä oli laskettu poliotapausta ja kuolonuhria. Yk-sin New Yorkissa oli sairastunut ja kuollut. Ironisen sattuman kautta Amerikan luonnonhistoriallinen museo järjesti samana vuonna näyttelyn, johon oli kerätty 700 tunnetun mikrobin kuvat. Näyttelyn nimenä oli Pöpöpuutarha (The Garden of Germs). Polion aiheuttaja loisti poissaolollaan, mutta tartuntataudeista otetun voiton huumassa monet uskoivat, että se pian liitettäisiin joukkoon. Vuonna 1909 Simon Flexner Rockefeller-instituutista selvitti, että polio voitiin laboratorio-oloissa tartuttaa apinasta apinaan. Polion takana oli siis virus, yksi näkymättömiksi oletetuista taudinaiheuttajista. Poliovirus X Vuonna 1916 Flexner ja hänen kollegansa Hideyo Noguchi ilmoittivat New York Timesissa nähneensä polioviruksen ultramikroskoopissa, ja he kertoivat niiden olleen "lukemattomia, uskomattoman kirkkaita tanssivia pisteitä, joiden muoto ja koko ei ollut määriteltävissä". Tai-vas tietää mitä he näkivät, ehkä pölyä tai tah-ran. Virusta ei voi nähdä optisella mikroskoopilla. Mutta seuraavana vuonna poliovirukses-ta tehty luonnos pääsi "pöpöpuutarhaan". Eh-kä se oli tehty Flexnerin ja Noguchin näyn perusteella. Mutta vielä ei ollut syytä juhlaan. Poliotestiä ei vieläkään ollut, ei rokotusta eikä lääkehoitoa. Ei tiedetty kuinka virus tarttui. Viranomaiset reagoivat polion raivoon niin kuin aina kohdatessaan uusia, hämmentäviä haastei-ta eli kalisutellen vanhoja aseita. Hygienian kohentaminen oli auttanut voittamaan koleran, ja monet uskoivat sen tehoavan polioonkin. Mutta missä hygieniaa nyt tarvittiin? Monet lääkärit uskoivat polioviruksen tarttuvan ilman välityksellä, se aivastettiin tai yskittiin yleisön joukkoon niin 68

69 kuin influenssakin. Lapsilta kiellettiin pääsy leikkikentille, elokuviin ja Tiedemiehet ja suuri osa väestöstä pelkäsivät likaisten, sivistymättömien ja epähygieenisten maahanmuuttajien tartuttavan tautinsa putipuhtaaseen kansaan. Vuonna 1906 New Yorkissa irlantilainen keittäjä nimeltä Mary Mallon oli saavuttanut kuuluisuutta lavantautimarynä - huomaamattomana taudinkantajana, jonka kannoilla kulkivat kuume ja kuolema. Vuonna 1916 tuoreimpia maahanmuuttajia italialaisia, slaaveja ja juutalaisia - epäiltiin puolestaan polion levittäjiksi. Terveysviranomaiset panivat kaiken tarmonsa siivoamiseen, hyttysverkkojen asentamiseen ja etnisten gettojen asukkaiden valistamiseen Brooklynissa, Manhattanin Lower East Sidella ja Philadelphian eteläisissä kaupunginosissa. Vaikka osa ensimmäisistä polioilmoituksista tulikin Brooklynin klinikoilta, epidemiologiset todisteet osoittivat poikkeuksetta, ettei kyseessä ollut kaupunkiköyhälistön tauti. Ensimmäiset epidemiat Ruotsissa ja Amerikassa puhkesivat maaseudulla ja esikaupungeissa. Vuonna 1916 polio suosi edelleen puhtaita, hyvin ruokittuja ja väljästi asuvia. New Yorkin harvimpaan asutuilla State-Islandin esikaupunkialueilla, joista jotkut muistuttivat pikemminkin maaseutua, asukastiheys oli vain 250 as./km², mutta polio oli siellä väestömäärään suhteutettuna yleisempi kuin Manhattanilla, missä asukastiheys oli jopa as./km². Polio myös halvaannutti tai tappoi useammin State-Islandin syntyperäiset, hyvin toimeentulevat amerikkalaiset. Sama kuvio toistui kaikkialla. Philadelphian varakkaalla Main Linella polio oli yleisempi kuin kaupungin eteläosien siirtolaisgetoissa. Köyhien mustaihoisten joukossa tauti oli harvinainen ja silti viranomaiset valitsivat silmätikuikseen etniset slummit. Toinen myytti, johon keräysten mainosmateriaali antoi lisää pontta, oli se, että polio pysyi lastentautina. Vuotta 1916 seuranneiden 40 vuoden ajan polio valitsi jatkuvasti vanhempia ja vanhempia uhreja. Vuosisadan puolivälissä joidenkin epidemioiden uhrit olivat useammin aikuisia kuin lapsia. Taudin virulenssi näytti vahvistuvan, uhrit vammautuivat ja kuolivat useammin kuin ennen. Kun polio levisi ja iski kirjastoon. Entä jos se sittenkin tarttui vedestä ihmisiä kehotettiin välttämään yleisiä juomapaikkoja ja uima-altaita. Epidemian leviämisen pelossa kaupungit yrittivät turhaan estää ihmisiä pakenemasta lapsineen maaseudun oletettuun turvaan. Lukuisat paikallishallinnot, New York mukaan luettuna, vaativat juniin pyrkiviltä matkustusluvan, etenkin jos mukana oli lapsia. Monet viittasivat määräyksille kintaalla ja pakenivat keinolla millä hyvänsä. Jotkut asiantuntijat ehdottivat, että polio tarttuu fyysisestä kosketuksesta ja viruksen saas-tuttamat esineet olivat tartunnan välittäjiä. Kadut, puistot ja koulut pestiin puhtaaksi, vesi, maito ja ruoka tutkittiin. Lapsia varoitettiin lainaamasta leluja. Raitiovaunut ja yleisöpuhelimet desinfioitiin päivittäin. Poliokortteleissa käyneitä neuvottiin välittömästi peseytymään, vaihtamaan vaatteet, kurluttamaan kurkku antiseptisellä liuoksella, suihkuttamaan nenään bakteereja tappavaa ainetta ja pesemään hiukset. Oli asiantuntijoita, jotka arvelivat kotieläimiä polion levittäjiksi - koirat ja kissat hylättiin tai tapettiin. Suosituimman teorian mukaan hyönteiset välittävät polioviruksen ihmisiin jätteistä ja hevosenlannasta, jota kaupungin kaduilla vielä oli runsaasti. Patrick Manson oli osoittanut, että hyttyset kantavat malariaa. Sitten Walter Reed todisti niiden levittävän myös keltakuumetta. Se oli läpimurto, joka teki Reedistä kansallissankarin ja mahdollisti Panaman kanavan rakentamisen. Hyönteiskontrollilla saavutettu kansanterveyden riemuvoitto pönkitti epäilyjä siitä, että kärpäset levittivät poliota ja pilkkukuumetta. Terveysviranomaiset kehottivat ihmisiä tiivistämään roskasäiliöiden kannet ja hankkimaan ikkunoihin hyttysverkot. Julisteissa ja lentolehtisissä esitettiin sarvikuonon kokoisia kärpäsiä ahdistelemassa lapsia ja kaupungit järjestivät lapsille kärpäsentappokilpailuja. Kärpästen lätkimisen, desinfioinnin ja kurluttelun takana piili usko siihen, että lika ja polio johtuivat köyhistä ja ulkomaalaisista. 69

70 neitseellisiin populaatioihin ympäri maailmaa, erilainen ja asukkaat immunisoituivat erisuurin riski sairastua oli vuotiailla. ikäisinä. Eroavaisuudet johtuivat lähinnä Ilmeisesti polio oli lännessä alkanut väestön eristyneisyydestä, asumistiheydestä ja lastentautina, koska suurin osa aikuisista oli yleishygieenisestä tasosta. Jatkuvana sarjana taudille jo immuuneja. Poliotutkimus eteni tapahtuva vasta-aineiden määritys yksilöistä ja tuskastuttavan hitaasti aina vuoteen ryhmistä paljasti arvokkaita epidemiologisia Silloin John Enders sai Nobelin palkinnon lakeja. keksittyään keinon viljellä virusta koeputkessa Asian selvittämiseksi muutamia esimerkkeapinoiden sijaan. Nyt virusta saatettiin tuottaa jä. Alaskan yksinäisellä pohjoisrannikolla runsain määrin tutkittavaksi vastikään vuonna 1951 vasta-aineet poliotyyppi 2:ta kehitetyllä elektronimikroskoopilla, ja sen vastaan puuttuivat alle 20-vuotiailta, tyyppi luonne ja tavat 1:tä vastaan alle 30-vuotiailta ja tyyppi 3:a selvisivät. vastaan alle 40-vuotiailta. Veristatus siis Tri John Enders esitti vuonna 1951 toisessa osoitti, että esitetyt tyypit olivat olleet maassa kansainvälisessä poliokongressissa kolme liikkeellä n. 10 vuoden väliajoin. Hankitut vuotta aikaisemmin aloittamansa anamnestiset (esitietoihin liittyvät) tiedot poliokudosviljelmän in vitro tulokset. Silloin oltiin laajalti selvillä siitä, että Poliotapaukset USA:ssa Taulukko poliotutkimus oli joutunut kokemaan erään merkittävimpiä vaiheitaan. Vaikeasti Poliotapaukset USA Poliotapaukset USA viljeltävä poliovirus saatiin nopeasti A= halvauksiin päätyneet lisääntymään ja spesifisten sis. halvaantuneet ja B= ei halvaantuneet tyyppiseerumien avulla oli käynyt ei halvaantuneet mahdollisesti yksinkertaisin menetelmin Vuosi Tapaukset Vuosi A B A+B määrittää kulloinkin kysymyksessä oleva tyyppi. Tarjoutui myös tilaisuus entistä paremmin seurata polioviruksen aikaansaamaa tuhoa ja viruksen kasvuun vaikuttavia tekijöitä elävässä solussa. Oli mahdollista yleensäkin erottaa erilaiset poliovirustyypit paremmin toisistaan, kehittää diagnostisia menetelmiä, jopa erottaa epäselviä tautitapauksia varmoista Toiveita elätettiin siitä, että virologia saavuttaisi piankin samanlaisen osuuden virustautien tuntemisessa, eristämisessä ja epidemioiden vastustamisessa kuin jo oli mahdollista bakteriologialla bakteeritaudeissa. Myös poliorokotteen tutkimus ja valmistus astui uusille teille. Yhteensä Poliokudosviljely in vitro helpotti väestössä Yhteensä piilevän immuunisuuden määritystä polion sopivat yhteen tämän tutkimuksen kanssa. eri tyyppejä vastaan. Epidemioitten väliajat olivat olleet vapaita Yksilön ja kokonaisen kansan kokemuk-set poliosta. Vasta-aineet säilyvät veressä infektiotaudeista voidaan useasti lukea veressä vuosikymmeniä. olevien vasta-aineiden laadusta ja määrästä; Kairossa oli tehty aivan toisenlainen huomio. niinpä myös polion ollessa kysymyksessä. Vuonna 1950 oli siellä kaikkien poliotyyppien Polioviruksen leviämisnopeus oli edullisten vasta-aineita jo hyvin varhaisella iällä: tyyppi olosuhteiden vallitessa suuri, erityyppisten 2:ta vastaan 50 %:lla lapsista ennen 2 vuoden poliovirusten leviäminen eri osissa maailmaa ja 75 %:lla ennen 4 vuoden ikää. Samalla 70

71 todettiin, että tartuntaa on jatkuvasti liikkeellä terveiden lasten ulosteissa ja esim. kärpäsissä. Immunisoituminen tapahtuu huomaamatta, ilman näkyvää tautia. Tutkijat saivat selville, että lämpimissä, ahtaissa kaupungeissa, kuten Kairossa ja Bombayssa, useimmat lapset saivat polioviruksen ja samalla immuniteetin jo kolmen vuoden iässä. Harvat halvaantuivat tai kuolivat. Niin on varmaankin ollut myös lännen ahtaissa, epähygieenisissä kaupungeissa aina 1800luvun lopulle. Sitten hygienia parani ja viemäröinti tehostui, ihmiset muuttivat väljiin esikaupunkeihin ja ahtaus helpotti. Yleistä oli, etteivät lapset leikkineet ryhmissä ja vaihtaneet patogeenejä ennen kouluikää. Viisivuotiaan mahdollisuus saada vakavia oireita oli jo suurempi kuin imeväisen tai taaperon. Kaikkialla maailmassa halvaannuttava polio yleistyi hyvinvoinnin ja puhtauden myötä. Se iski vanhemmalla iällä ja aiheutti suurempaa tuhoa. Polioepidemiat olivat edelleen kasvussa ja muuttumassa tappavammiksi, kun Salk-rokote keksittiin 1950-luvun puolivälissä ja suun kautta otettava Sabin-rokote pian sen jälkeen. USA:n polioepidemioissa vuodesta 1952 vuoteen 1954 uusia sairastapauksia oli asukasta kohti n. 15. Vuoden 1952 aikana rekisteröitiin USA:ssa huippulukema sairastapausta. Salk-rokote otettiin käyttöön vuonna 1955 (IPV) ja Sabin-rokete vuonna 1961 (OPV). Tämän jälkeen rekisteröitiin v ,04/ tapausta, kuten alla oleva diagrammi näyttää. Sabinin elävä rokote (sokeripala) johti harvinaisesti halvaukseen vuosina ,9/10 milj. annosta verrattuna 0,23/10 milj. annosta vuonna 1989.,, USA:n ehkä tunnetuin polio on presidentti Franklin D. Roosevelt ( ). USA:ssa on useita polioyhdistyksiä. Suosittelen linkkiä josta pääsee edelleen eri osavaltioiden polioyhdistyksiin.. Poliotapaukset Amerikan Yhdysvalloissa vuosina Rate per = tapauksia asukasta kohti case rate= tapauksia death rate= kuolleisuus IPV= Salk-rokote OPV= Sabin-rokete. 71

72 UUSI-SEELANTI Ensimmäiset raportoidut poliomyelitis tapaukset Uudessa-Seelannissa kirjattiin vuonna Isompi epidemia oli vuonna 1914 kahdella eteläisellä saarella, jotka kuuluvat saarivaltakuntaan. Maanlaajuinen epidemia ilmaantui vuonna 1916; samana vuonna oli New Yorkissa iso epidemia vaikka sinne on matkaa yli km. Virus on mahdollisesti siirtynyt kauppalaivaston On arvioitu, että vuosina esiintyi Uudessa-Seelannissa n poliotapausta. Eräs mielenkiintoinen asia on, että maan alkuperäiskansan Maorien sairastuminen polioon oli suhteellisen vähäistä. Vuoden 1961 jälkeen ei maassa ole ilmennyt uusia poliotapauksia, koska rokotesuoja on taannut täyden immuniteetin. miehistön mukana. Poliotapaukset Uudessa-Seelannissa Polioyhdistys: Post-Polio Support Society, 11 Wyn Street, Christchurch 2, New Zealand 72

73 LEHTILEIKKEET suorastaan tulee ihmisestä ihmiseen, vaan myös sai Forssan-lehti Mitä lapsihalvaus on? Metsämaan ja Humppilan seuduilla on esiintynyt meidän oloihimme verraten laaja lapsihalvausepidemia. Tämän uuden taudin johdosta lienee syytä tehdä selkoa tästä taudista. Lapsihalvaus on kulkutauti, jonka tartuntaaika on tavallisesti 4-7 päivää, harvoin vähemmän kuin 4 tahi enemmän kuin 12 päivää. Aluksi voi esiintyä ennen kuumetilan esiintymistä päänsärkyä ja väsymystä. Vielä voidaan huomata kipua kurkussa tahi suolistohäiriöitä. Kuume, joka on korkea C, kestää tavallisesti enintään viikon ajan. Se mikä kuitenkin on antanut nimen taudille on sen aikana esiintyvät halvaukset eri osissa ruumista, tavallisesti alaraajoissa, mutta myös käsivarsissa ja vartalossa. Nämä halvaukset esiintyvät 2 tai 3 päivänä kuumeen esiintymisen jälkeen ja noin 90 pros. kuuden ensimmäisen päivän aikana. Vaikka tauti onkin saanut nimen lapsihalvaus esiintyy se vanhemmallakin iällä. Vv Ruotsissa esiintyneessä epidemiassa jolloin voitiin todeta lähes tapausta oli noin neljännesosa sairastuneista 15-vuotiaita tai sitä vanhempia. Kuolevaisuus vaihtelee pros. täysin selvissä halvaustapauksissa ja vanhemmalla iällä esiintyvissä se yleensä on korkeampi. Kulkutaudin aikana esiintyy myös lievempiä, epäselviä tapauksia joissa halvaustilanne ei kehity mutta joilla kuitenkin on kuumetta ja muita yleisiä tautioireita. Halvaustilanteet voivat parantua suureksi osaksi, mutta useimmiten jäävät jonkin raajan lihakset heikoiksi ja halvaantuneiksi, mikä tilanne sitten pitkällisen kirurgisen hoidon avulla usein voidaan saada paremmaksi. Kuten jo yllä on mainittu on tauti kulkutauti. Sen aiheuttaja ei ole tunnettu, mutta on kuitenkin voitu todeta, että se esiintyy suun ja nenän limassa sekä ulostuksissa. Sen tähden on lähinnä ajateltavissa, että tauti leviää kosketuksen kautta ei ainoastaan siten, että se raan ympäristössä olevia esineitä koskettamalla. Suomessa on tauti tähän saakka ollut harvinainen, mutta näyttää lisääntyneen viime vuosina. V ilmoitettiin yksinomaan Karungin pitäjässä esiintyneen 13 tapausta. Suurin määrä yhtenä vuotena on ollut v. 1927, jolloin ilmoitettiin 52 sairastapausta. Viime syksynä esiintyi Porin seuduilla useita tapauksia ja tänä vuonna on Metsämaan, Punkalaitumen ja Humppilan kunnissa yhteensä noin 60. Kuten yllä on mainittu on taudin aiheuttaja tuntematon, eikä niinmuodoin tarkoin tunneta taudin levenemistapaa. Kun uusimmat tutkimukset osoittavat, että taudin aiheuttaja tulee ruumiiseen myös suoliston välityksellä, on ruoka- ja juoma-aineiden keittämiseen ja tarkkaan puhdistamiseen pantava erikoista huomiota. Maidonkin pastöroimisella on suuri merkitys. Tässä kuten yleensä kulkutautien vastustamisessa on mitä tarkin puhtaus tarpeellinen AL Vain 35 uutta lapsihalvaustapausta maassamme tänä vuonna Samanaikaisesti kun uutiset kertovat pahanlaatuisen lapsihalvausepidemian puhkeamisesta Yhdysvalloissa ja Ruotsissa on mainittuun tautiin sairastuneiden luku Suomessa ollut tämän vuoden aikana pienempi kuin moneen vuoteen. Tammikuun alusta tähän saakka on lääkintöhallitukseen tehty ilmoitus vain 35 uudesta lapsihalvaustapauksesta. Yleensäkin osoittavat sodanjälkeiset tilastoluvut tämän kulkutaudin ilahduttavaa vähentymistä meidän maassamme. Vuonna 1945 oli uusia lapsihalvaustapauksia 794, v. 73

74 , seuraavana vuonna 228 ja viime vuonna enää 98. On kuitenkin todettava, että loppukesällä ja syksyllä lapsihalvausta esiintyy noin kolme kertaa runsaammin kuin alkuvuodesta. Sen vuoksi saattavat tämän vuoden lopulliset luvut vielä muuttua. Mutta tällä hetkellä ei lapsihalvauksen takia ole syytä levottomuuteen, mainitsi lääkintöhallituksen epidemiologi tri Väinö Pensola, jolta edellä olevat tiedot saimme AL Lapsihalvausta Pohjanmaalla Kokkolassa on sattunut viisi sairastumistapausta, joiden epäillään olevan lapsihalvausta. Kaarlelassa ja Lestijärvellä on molemmissa todettu yksi lapsihalvaustapaus. Lestijärven potilas oli vaikea tapaus, sillä hänet oli tukehtumaisillaan olevana kuljetettava lentokoneella Helsinkiin, koko ajan annettava tekohengitystä AL Maan terveystilanne erittäin hyvä kauniin ja lämpimän syksyn ansiosta Maassamme ei tällä haavaa ole mitään tauteja epidemian luontoisena liikkeellä, ellei jo toista kuukautta sitten Nokialla jalansijaa saanutta lavantautia ole laskettava sellaiseksi. Alkusyksyllä eri puolilla maata sattuneet lapsihalvaustapaukset aiheuttivat levottomuutta, mutta tauti ei pääsyt harvoja kuolemantapauksia lukuun ottamatta vaikeaan asteeseen ja on nyt normaali. Suhteellisen kuiva ja lämmin sää on terveydelliseltä kannalta katsoen ollut varsin edullinen ja sillä onkin ollut suuri merkitys siihen, että terveystilanne on maassamme tällä haavaa erinomainen AL Lapsihalvausepidemia leviämässä kaikkialla maailmassa Lontoo, (STT-Reuter). Lapsihalvaus, joka tätä nykyä raivoaa pahiten Yhdysvalloissa ja Belgian Kongossa, on kaikkialla maailmassa leviämässä. Kesän ja syksyn varsinaisen sairastumiskauden aikana on Yhdysvalloissa merkitty jo tapausta eikä käännettä vieläkään ole tapahtunut. Belgian Kongossa, missä sairaus on kauan epidemian luontoisena tunnettu, tauti on vaatinut lukuisia uhreja myös valkoihoisten keskuudessa AL Viisi lapsihalvaustapausta Tampereen seudulla Kolme on päätynyt kuolemaan. Tampereen kulkutautisairaalassa on viime viikkoina ollut hoidettavana kaikkiaan viisi lapsihalvauspotilasta, joista Tampereelta kaksi sekä Aitolahdelta, Pälkäneeltä ja Valkeakoskelta kustakin yksi. Tauti on ollut vaikealaatuista, ja potilaista on hengityselinten halvaantumisen vuoksi kuollut kolme, joista yksi tamperelainen. Hajanaisia lapsihalvaustapauksia sattuu joka syksy, joten toistaiseksi ei voida sanoa, onko tällä kertaa kysymys vain tällaisista tapauksista vaiko pahemman epidemian alkamisesta. Tuhkarokkoa esiintyi Tampereella jo vuoden alkupuolella paljon. Kun suuri osa lapsista oli kesän maaseudulla, on tauti ollut viime kuukaudet hyvin vähissä. Viime viikolla sen sijaan ilmoitettiin lääkäreille jo 24 tapausta, joten tauti näyttää täällä edelleen jatkuvan HS Jo 274 lapsihalvausta marraskuuhun mennessä Tapaukset hajanaisia. Suomessa ei ollut epidemioita. Lapsihalvauksesta, joka usein esiintyy epidemialuontoisena naapurimaassamme Ruotsissa ja Tanskassa sekä kauempana mm. Yhdysvalloissa ja Englannissa, on tullut niissä vakava ongelma. Meillä kysymys ei ole yhtä polttava, mutta vuoden 1930 jälkeen yksityisten lapsihalvaustapausten määrä on lisääntynyt ja eräinä vuosina noussut melko uhkaavaksikin. Tänä vuonna on lääkintöhallitukselle ilmoitettu jo 274 tapausta, joista yksin viimeisenä ilmoituskuukautena lokakuussa 70. Koska marras- ja joulukuu ovat vielä suhteellisen pahoja lapsihalvauskuukausia, voitaneen arvioida koko vuoden luvun nousevan ainakin 350 paikkeille. Vain ehkä v voi maassamme puhua paikallisista lapsihalvausepidemioista, vaikka tauti monissa 74

75 muissa maissa esiintyy tyypillisenä kulkutautina. Lääkäreiden ei vielä ole onnistunut päästä ratkaisevasti selville lapsihalvauksen tartuntatiestä. Tauti on todettu viruksen aiheuttamaksi. Elokuussa lapsihalvausten määrä säännöllisesti lisääntyy ja saavuttaa huipun syys- lokakuussa tasaantuen vähitellen joulukuun loppuun mennessä. On esitetty käsityksiä, että syksyn vihannesten käyttö tai ihmisten keräytyminen taas yhteen kesän jälkeen olisi eräitä syitä taudin leviämiseen. Myös vettä on syytetty tartunnan levittäjäksi, ja niin ikään on mainittu kontaktitartunnasta henkilöstä toiseen. Lohijärvellä on kahden viimeksi kuluneen viikon aikana ilmennyt jälleen kaksi tapausta. Äsken sairastui muuan 39-vuotias rouva lapsihalvaukseen ja toisessa tapauksessa joutui taudin uhriksi 8-vuotias lapsi. Molemmat taudintapaukset ovat vaikeanlaatuista AL Vilustumistaudit Tampereella yleisiä viime vuoden aikana Kaupunkilääkäri Pentti Hauteran Aamulehdelle antamien tietojen mukaan ilmoitettiin Tampereella viime vuoden aikana lääkäreille kaikkiaan tarttuvatautitapausta. Edellisenä vuonna vastaava luku oli 7 891, joten tarttuvien en tautien lukumäärä on huomattavasti kasvanut. Suurin nousu on tapahtunut vilustumistaudeissa sekä angiinassa ja sikotaudissa johtuen huonosta talvesta. Tulirokko on pysytellyt kohtuuden rajoissa. Eri tauteja ilmoitettiin viime vuoden aikana seuraavasti: pikkulavantautia 15, ripulia 741, tarttuvaa keltatautia 64, kurkkumätää 15, angiinaa 2 124, tulirokkoa 725, vesirokkoa 235, hinkuyskää 179, sikotautia 69, tarttuvaa aivokalvontulehdusta, lapsihalvausta 11, influenssaa 2 313, vilustumistauteja 2 039, keuhkokuumetta 769, kuumeista reumatismia 75, keskenmenoja 5, lapsivuodekuumetta 3, syyhyä 20, tippuria 268 ja kuppaa 31. Vuoden 1951 aikana kuoli alle 1-vuotiaita 66 eli 6,4 % kaikista kuolleista, keuhkotautiin kuoli 6,3 % ja yhteensä tuberkuloosiin 7,0 % kaikista kuolleista. Vastaavat luvut vuonna 1950 olivat 7,8 ja 8,6 % HS Lapsihalvausepidemia leviää Ranskassa Saarin alueella ja Itä-Ranskassa raivoava lapsihalvausepidemia leviää kohti Ranskan keskiosia, ilmoitettiin lääkintäviranomaisten taholta tiistaina. Sairastuneiden lukumäärä on jo yli 200. Epidemian nujertamista on vaikeuttanut huomattavasti sen puhkeaminen loma-aikana, jolloin lukuisat ihmiset siirtyvät paikkakunnalta toiselle HS Lapsihalvausrokote kokeiluvaiheessa Tiede on edistynyt jättiläisaskelin taistelussaan lapsihalvausta vastaan, vakuutti Bostonin lastensairaalan lääkäri John F. Enders esitelmässään tiistaina toisessa kansainvälisessä lapsihalvauskonferenssissa Kööpenhaminassa. On osoittautunut mahdolliseksi tehdä hiiriä immuuneiksi lapsihalvaustartuntaa vastaan. Hiiret rokotetaan tällöin koeputkessa kehitetyllä lapsihalvausvirusaineella. Kolme vuotta kestäneiden tutkimusten jälkeen onnistui tri Enderssin ja hänen työtoverinsa Frederec C. Robbinssin ja Thomas H. Wellerin muuntaa tartunta-ainetta sellaiseksi, ettei se tartuttanut hiiriin lapsihalvausta AL Tanskassa jo 2000 lapsihalvaustapausta tänä syksynä Kööpenhamina (STT - RB) Tanskassa on tänä syksynä todettu jo lapsihalvaustapausta. Torstaina asetettiin komitea huolehtimaan siitä, että kaikki potilaat saavat uusimpien menetelmien mukaista hoitoa AL Taas kaksi lapsihalvaustapausta Tornionjokilaaksossa Tornionjokilaakson lapsihalvausepidemia ei ole vieläkään laantunut. Ylitornion AL Lapsihalvauksesta vaaraton tauti uuden seerumin ansiosta? Houston, Texas, (UP) houstonilaista lasta, jotka Yhdysvaltain 75

76 historian pahin lapsihalvausepidemia on saattanut vaaraan, on koekaniineina uutta seerumia koskevissa tutkimuksissa, ilmoittivat kaupungin lääkintäviranomaiset lauantaina. Joukkokokeilla pyritään todistamaan, että uusi seerumi estää taudin edistymisen halvauksen asteelle. Jos seerumi osoittautuu tehokkaaksi, säästyvät rokotetut ihmiset lapsihalvauksen pahimmilta seurauksilta - kuolemalta, jäsenten surkastumiselta ja elinikäiseltä hoidolta rautakeuhkossa. keskiarvon 250 alapuolella. Epidemiasta voidaan puhua vasta silloin, kun tapausten lukumäärä nousee yli 250:n. Nyt käsillä olevat syys- lokakuu ovat kuitenkin lapsihalvauksen "pahat kuukaudet", joten on syytä kiinnittää huomiota influenssaoireilta tuntuviin seikkoihin, kuten jäsenten särkyyn jne. Dos. Pätiälä korosti edelleen sitä, että koska lapsihalvausta vuosittain aina jonkin verran ilmenee, on sen hoitamiseen varauduttava kunnolla ja hankittava hengityslaitteita niin, että niitä on tarpeen vaatiessa heti saatavissa AL Luonto pelasti meidät vaikeasta epidemiasta Lämmin ja kuiva ilma otollisinta lapsihalvauksen leviämiselle? Olen sitä mieltä, että päättymässä olevana kesänä terveydelliset olosuhteet huomioon ottaen suosi luonto meitä erityisesti. Juuri tämän seikan ansiosta voitiin lapsihalvausepidemia rajoittaa vähiin. Sanat ovat lääkintähallituksen epidemiologin, dosentti Risto Pätilän, jota Aamulehti on puhutellut menneiden viikkojen ja tämän hetken tautitilanteesta. Dos. Pätilä on kotiutunut äskettäin Tukholman matkaltaan. Yhtenä naapurimaassa käynnin tarkoituksena oli tutustua lapsihalvauksen torjuntaan Pohjanlahden toisella puolella. Ei ole vielä täysin selvitetty millainen vaikutus säällä lapsihalvauksen leviämiseen on, sanoo tri Pätiälä. Tällä haavaa näyttää, että lämmin ja kuiva ilma tarjoaisi otollisimman maaperän tuon vaarallisen taudin puhkeamiselle. Tutkimuksia jatketaan uutterasti, sillä eihän tiedä, milloin joudumme jälleen vaaravyöhykkeeseen AL Jämsässäkin lapsihalvaustapaus Lapsihalvaustapausten määrä on jälleen lisääntynyt. Maanantaina sairastui Kaipolassa Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n rakennustyömaalla muuan 20-vuotias metsätyömies. Hän sai ensin kovan kuumeen ja tiistaina todettiin Jämsän kulkutautisairaalassa, että kyseessä oli lapsihalvaus. Miehen alaraajat olivat halvautuneet. Eilispäivän aikana hänen tilansa parani jonkin verran HS Lapsihalvausta yhä Ahvenanmaalla Ahvenanmaalla on vuoden alusta alkaen 47 lapsihalvausta, ilmoitetaan Maarianhaminan keskuskulkutautiosastolta. Kaupungissa on sattunut kaksi tapausta ja muut maalaiskunnassa. Sairaalaan otetuista potilaista on viisi kuollut. Perjantaina otettiin kolme uutta potilasta kulkutautiosastolle AL Kaksi lapsihalvaustapausta Hämeenlinnassa Hämeenlinnassa ilmeni viikon lopulla kaksi lapsihalvaustapausta. Toinen sairastuneista on 18-vuotias neitonen ja toinen 37-vuotias mieshenkilö. Kaupunginsairaalan lääkäriltä tri Eila Leskiseltä saamamme tiedon mukaan lapsihalvaustapaukset eivät ole ylittäneet joka syksy esiintyviä tapauksia, joten mistään epidemiasta ei tässä vaiheessa voida puhua HS Lapsihalvausepidemiasta ei ole vielä syytä puhua Lapsihalvaustilanteessa ei viime vuorokauden aikana ole tapahtunut muutoksia. Lääkintöhallituksen epidemiologi, dos. Risto Pätiälä mainitsi eilen lehdellemme, että tapausten lukumäärä on tosin suurempi kuin sairastuneiden kokonaismäärä viime vuonna, mutta se ei ole mitenkään hälyttävää, sillä luku on edelleenkin huomattavasti kymmenenä vuotena saadun 76

77 AL Kaksi uutta lapsihalvaustapausta Perniössä Alkuviikolla todettiin Perniössä kaksi uutta lapsihalvaustapausta. Salon kulkutautisairaalaan on tuotu kaikkiaan kolme potilasta, jotka ovat Perniön Koskelta. Uudet potilaat ovat ensiksi sairaalaan tuodun naapureita. Lääkitysvoimistelu on jälkitilojen hoidossa tärkein hoitokeino AL Lapsihalvauspotilas respiraattorissa Maarianhaminan keskussairaalassa. Ahvenanmaalla on tänä vuonna todettu jo 56 lapsihalvaustapausta, kun koko maan yhteismäärä on AL Lapsihalvausta Urjalassakin Urjalan kunnansairaalaan tuotiin keskiviikkona 37-vuotias työmies, joka kuoli parin tunnin kuluttua. Kuolemansyynä oli lapsihalvaus AL Kaksi lapsihalvaustapausta Virroilla Virtain kunnansairaalassa on hoidettavana 7vuotias tyttö, joka on sairastunut lievään lapsihalvaukseen. Tiettävästi pitäjässä on sairastunut myös yli 10-vuotias poika lapsihalvaukseen, mutta häntä hoidetaan kotona. Hänenkin sairautensa on lievää laatua AL Ahvenanmaalla eniten lapsihalvausta Ahvenanmaa on tällä hetkellä eittämätön ykkönen lapsihalvaustilastossa. Maan tämän vuoden 144 tapauksesta on siellä todettu 56, seuraavina ovat listalla Kiihtelysvaara n. 15 ja Perniö 3. Kuukausittain ovat lapsihalvausluvut seuraavat: 4, 3, 6, -, 10, 23, 25, 25 ja syyskuussa tähän mennessä 48. Syksy on ollut aina lapsihalvauksen kannalta vaarallisinta aikaa. Viime vuonna todettiin maassamme 89 tapausta (STT) AL Pahin on jo ohitse? Kylmennyt sää pysäyttänyt lapsihalvauksen leviämisen. Viime aikoina on uutterasti pohdittu lapsihalvauksen leviämistä lähinnä sääolosuhteiden kannalta. Tällä erää on vaikea sanoa mitään varmaa asiasta, koska tutkimukset ovat kesken, mutta kaikesta päättäen näyttää siltä, että kylmä sää on pysäyttänyt lapsihalvauksen leviämisen. Maanantaina ilmoitettiin lääkintähallitukseen kuusi uutta taudintapausta ja tiistaina jokunen lisää. Se ei kuitenkaan anna aihetta huolestumiseen, toteaa epidemiologi, dos. Risto Pätiälä Aamulehdelle. Kun ryhdytään ottamaan selkoa lapsihalvauksen esiintymisestä eri kuukausina, on tarkoin seurattava sääkarttoja ja oltava siis tavallaan yhteistyössä meteorologien kanssa. Eräällä taholla on korostettu, että lapsihalvausepidemia ei pääse leviämään esim. Ahvenanmaalta mantereelle. Tätä olettamusta tukee seikka, että enin osa sairastumisista on sattunut juuri Ahvenanmaalla melko suppealla alueella, ja että muualla Suomessa esiintyneet sairaudet ovat enimmäkseen hajatapauksia. Ylittääkö lapsihalvaus meren, tämä ja monet muut seikat selvinnevät lähiaikoina valmistuvassa tutkimuksessa AL Respiraattorien saanti kyllä hyvä, mutta siinä ei yksin ole tarpeeksi Lapsihalvauspotilaille jälkihoito turvattava. Respiraattorien, lapsihalvaustapausten hoidossa käytettävien hengityslaitteiden, saanti on saanut viime päivinä suotuisan ratkaisun. Lääkintähallituksen epidemiologi, dosentti Risto Pätiälä totesi eilen Aamulehdelle, että respiraattorien saanti on sinänsä suurenmoista, mutta hoito lapsihalvaustapauksissa ei suinkaan lopu vain kuumevaiheesta pääsemiseen. On paljon edullisempaa, että lapsihalvauksen aiheuttamille invalideille turvataan valtion taholta hoito silloin, kun heistä vielä voi tulla yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Invaliidisäätiön hoitolaitoksessa Helsingin Ruskeasuolla hoidetaan juuri lapsihalvauksen jälkitiloja. Sairaalaan otettavat eivät suinkaan ole tuoreimpia tapauksia, vaan joukossa saattaa olla hyvinkin vanhoja. 77

78 AL Ensimmäinen respiraattori saapuu tänään Tampereelle Kulkutautisairaala järjestää kurssin hengityslaitteen käytössä. Toinen niistä kahdesta respiraattorista, jotka Tampereen kaupunki kesällä tilasi, saapui eilen aamulla Helsinkiin Kifa-tehtaalta Ruotsista. Respiraattori lähetetään perjantaina kiitotavarana Tampereelle, ja täällä se sijoitetaan väliaikaisiin tiloihin kulkutautisairaalaan. Myöhemmin voidaan sairaalasta varata erityinen huone hengityslaitetta varten. Toisen respiraattorin on ilmoitettu saapuvan lähiviikkoina. Tampereen kulkutautisairaalan ylilääkäri, lääket. ja kir. tri Vuokko Liakka on taannoin ollut Tukholmassa järjestetyillä respiraattorikursseilla, joiden osanottajia perehdytettiin lapsihalvauksen hoidossa käytettävien hengityslaitteiden käyttöön, potilaan tilan tarkkaamiseen ja moniin muihin tärkeisiin seikkoihin. Tri Liakka kertoo Aamulehdelle, että Ruotsissa on käytössä monenmerkkisiä respiraattoreita. Lapsihalvaus on sielläkin ilmojen kylmettyä vähenemään päin, mutta siitä huolimatta ollaan joka hetki varuillaan. Tri Liakka mainitsi järjestävänsä kulkutautisairaalan hoitajille kurssin respiraattorin käytössä. "Emme ole aivan aloittelijoita", jatkoi hän, "sillä Tampereellahan on vanhantyyppinen hengityskone. Respiraattorin käyttö tapahtuu kuitenkin eri tavalla, joten kuka tahansa sairaanhoitaja ei osaa respiraattoria käyttää". voitu todeta lapsihalvausviruksen koostumus ja muoto. Viruksen koostumus ja sen paksuus on noin 28 miljoonasosamillimetriä AL Neljäs lapsihalvaustapaus tänä vuonna Tampereella Tampereen terveydenhoitotoimiston viikkotilaston mukaan ilmoitettiin Tampereella viime viikolla yksi lapsihalvaustapaus. Sairastunut on 1-vuotias tyttönen, jonka toisessa alaraajassa on havaittu halvausoireita, vastasi kaupunginlääkäri E. Rissanen Aamulehden tiedusteluun. Tyttösen vointi on hyvä, ja hän on hoidettavana kulkutautisairaalassa. Tämän vuoden kuluessa on Tampereella ollut aikaisemmin kolme tapausta. Tautiin sairastui 22-vuotias mies ja yksivuotias tyttö, jotka molemmat ovat toipuneet. Kolmas aikaisemmin sairastanut, 6-vuotias tyttö, kuoli. Tampereella on joka vuosi esiintynyt muutamia yksityisiä lapsihalvaustapauksia ja tämä vuosi on siinä suhteessa normaali AL Pälkäneläinen poika respiraattorissa Kulkutautisairaalan ylilääkäri lääket. ja kir. tri Vuokko Liakka totesi Aamulehdelle, että syvään huolestumiseen ei ole aihetta. Pälkäneläinen lapsihalvauspotilas on paranemaan päin ja häntä ei tarvitse pitää enää respiraattorihoidossa vuorokaudet ympäriinsä niin kuin tehtiin ensimmäisenä kahtena viikkona - vaan pystyy hän jo hengittämään melko vaivattomasti muutenkin. Epidemiologi, dos. Risto Pätiälä järjesti asian niin, että Kuopiosta lähetettiin kiitotavarana Tampereelle respiraattori, joka eilen tuli perille. Tällä erää on Suomessa 83 lapsihalvauspotilasta AL Lapsihalvausvirus eristetty Tie avautunut probleeman ratkaisuun? Cambridge, Massachusetts (STTReuter). Kahden amerikkalaisen tiedemiehen tri T. Bachrachin ja C. Schwerdtin on onnistunut eristää lapsihalvausvirus. Sen vuoksi on nyt mahdollista analysoida viruksen kemiallinen koostumus ja todeta monia sen ominaisuuksia, sanotaan Kalifornian yliopiston virus- päällikön, tri W. Stanleyn Amerikan tiedeakatemialle lähettämässä raportissa. Keksintöä on edeltänyt 15 vuoden kiinteä tutkimustyö. Ensimmäisen kerran on varmasti AL Lapsihalvauksen ja syövän arvoitus ratkeaa lähivuosina Dallas, Texas 8.3. Lääkärit ovat sitä mieltä, että päivä, jolloin lapsihalvaus on voitettu, on pian käsillä ja me odotamme, että myös syövän ongelmaan löydetään lopullinen ratkaisu 5-6 vuoden kuluessa, sanoi Amerikan lääkäriseuran puheenjohtaja tri Edward McCormik esitelmöidessään sunnuntaina 78

79 Dallasissa. MacCormik, joka puhui terveydenhoitokonferenssissa sanoi edelleen, että Salk-rokotteen keksiminen voi merkitä lapsihalvauksen tuhojen loppumista. Koko Amerikassa käytetään tätä rokotetta nyt kokeilumielessä. STT alentunut 2½-kertaiseksi, kertoo epidemiologi, dosentti Risto Pätiälä lääkintähallituksen eilen järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Taudin leviämistä torjumaan asetettu lapsihalvausneuvottelukunta on pyrkinyt keskittämään hoidon sellaisiin kaupunkeihin kuten Helsinkiin, Tampereelle, Kuopioon ja Ouluun, joissa on käytettävissä hengityshalvauskoneita. Kunnille on esitetty, että ne maksaisivat aiheutuvat todelliset hoitokustannukset. Myös Jyväskylän yleiseen sairaalaan, joka on muutettu invalidisairaalaksi, on saatu lisää noin 100 hoitopaikkaa. Lääkintähallitus on saanut Yhdysvalloista lahjaksi lapsihalvausrokotetta. Sitä käyttäen järjestetään pahimmin lapsihalvauksen uhkaamille paikkakunnille maksuttomia rokotuksia, joissa rokotetaan kaikki 5-14 vuoden ikäiset lapset AL Lapsihalvausta odotetaan ensi kesänä ilmenevän runsaasti Ensi kesänä odotetaan maassamme ilmenevän ennätysmäisen runsaasti lapsihalvaustapauksia. Viime vuonna tauti vaati Ruotsissa lukuisia uhreja ja nyt arvellaan lapsihalvauksen tulevan myös Suomessa yleisemmäksi lähinnä Ruotsin ja Suomen välisen matkailuliikenteen vilkastumisen vuoksi. Saamamme tiedon mukaan on lääkintähallituksessa jo otettu harkittavaksi varotoimenpiteitä lapsihalvaustapausten hoitamiseksi. Ensi sijassa ovat tällöin tulleet kysymykseen riittävien hoitopaikkojen varaaminen ja potilaiden eristämismahdollisuuksien luominen AL dollarin rokotelahjoitus on saapumassa Uhanalaisin alue Helsingistä koilliseen, rokotus voitaneen alkaa ennen juhannusta Yhdysvaltain kansallisen lapsihalvaussäätiön Suomelle osoittaman lapsihalvausrokotelahjoituksen arvo on varsin huomattava muutenkin kuin tekijää taistelussa pelättyä ja odotettavissa olevaa epidemiaa vastaan. Sen rahallinen arvo nousee näet yli dollarin. Sen jälkeen kun lääkintähallitus oli antanut vahvistuksen lahjoituksen vastaanottamisesta on säätiö toiminut niin ripeästi, että teknilliset tarvikkeet, ruiskut, kontrollikaavakkeet ja muut rokotuksen toimeenpanemisessa kysymykseen tulevat välineet ovat jo saapuneet Suomeen. Itse rokote on tulossa ja odotetaan sen aivan pian saapuvan maahan. Rokotteen vastaanottaa valtion seerumilaitos, jonka virologi, dos. Kari Penttinen valvoo rokotteen säilyttämistä ja jakelua. Rokotus perustuu vapaaehtoisuuteen ja valmistelut ovat niin pitkällä, että rokottaminen voitaneen aloittaa ennen juhannusta. Yhtenä rokotuskohteena tulee olemaan Helsingin seutu ja siitä koilliseen ulottuva alue, ilmoitetaan asianomaiselta taholta Aamulehdelle AL Lapsihalvausvirus tuhoaa syöpäsoluja Baltimore, Mary (STT-AFP). Lapsihalvausviruksen on havaittu vaikuttavan voimakkaasti syöpäsoluihin, ilmoitti Amerikan syöpätutkimusseura lauantaina. Baltimoren yliopiston lääketieteellisen instituutin ja Minnesotan yliopiston tutkimusryhmät ovat todenneet lapsihalvausviruksen nopeasti tuhoavan määrättyjä syöpäsoluja. Kokeessa lisääntyivät preparaatin lapsihalvausvirukset kymmenentuhatkertaisesti samalla kun kaikki syöpäsolut tuhoutuivat AL Rokotetta lapsihalvausta vastaan saatu Amerikassa Pahimmin uhatuilla paikkakunnilla voidaan nyt suorittaa rokotus Lapsihalvaus on lisääntynyt kuluvan vuoden aikana maassamme varsin uhkaavasti. Huhtikuun loppuun mennessä oli todettu lapsihalvaustapauksia noin kolme kertaa niin paljon kuin edellisenä vuonna, mutta toukokuun loppuun mennessä määrä oli 79

80 AL Kaksi lapsihalvauspotilasta kuollut hengityskoneessa Oulun kulkutautisairaalassa Pyhännän Pitäjässä ilmaantuneessa lapsihalvausepidemiassa on tapahtunut järkyttävä käänne, sillä aluksi lievähköinä esiintyneistä tapauksista kaksi johti tiistaina kuolemaan. Klo 4 aikaan kuoli Oulun kunnallissairaalan kulkutautiosastolla hengityskoneessa hoidettavana ollut 6 vuoden ikäinen tyttö ja klo 14 aikaan samoin hengityshalvauksen uhrina 33-vuotias työmies. Pikkutyttö pantiin hengityshalvauksen johdosta hengityskoneeseen tk. 27. päivän aamuna klo 4, joten hän joutui olemaan siinä täsmälleen kaksi vuorokautta. Nuori elimistö ei kuitenkaan pystynyt keinohengityksestä huolimatta pelastamaan lasta elämälle. Työmies on ollut hoidettavana kotikylässään Tavastkengällä, mutta kun hänessä viime yönä ilmeni hengityshalvauksen oireita, tuotiin hänet kiireesti Oulun kunnallissairaalaan kulkutautiosastolle. Siellä hänet asetettiin pikkutytön kuoleman johdosta juuri vapautuneeseen koneeseen, mutta hän kuoli. Uhri oli poikamies, jonka vanhemmat ovat jo kuolleet AL Savonlinnalainen tyttö kuollut lapsihalvaukseen Savonlinnan Pääskylahdessa sairastui juhannuspäivänä 6-vuotias tyttö lapsihalvaukseen. Aluksi ilmennyt kova kuume ehti jo seuraavana päivänä hengityselinten halvaantumiseen. Sairastunutta lähdettiin kiireesti viemään ambulanssilla Joensuun keskussairaalaan, jossa on hengityskone, mutta tapaus oli nopeasti kehittyvää laatua ja matkalla sinne tyttö kuoli. Savonlinnan kaupunginlääkäriltä O. Tuhkaselta sunnuntaina saadun tiedon mukaan ei uusia lapsihalvaustapauksia Savonlinnassa ollut sattunut AL Rautatiet ovat pahimmat lapsihalvauksen levittäjät Aamulehdelle - Oulussa maanantaina. Oulun läänissä ilmaantuneessa lapsihalvausepidemiassa viikon vaihteessa ei ole tapahtunut erityisen hälyttävää uutta. Muualta kuin Pyhännältä ei epäilyttäviä sairauksia ole ilmoitettu. Siellä todettuja tapauksia on kaikkiaan 9, joista 5 on epävarmaa kuumetta ja 4 todettu lapsihalvaukseksi. Viimemainituistakin vain yksi on vaikea tapaus. Kahta potilasta hoidetaan Oulussa, muita kotonaan. Lääkintähallituksen epidemiologi lääket. ja kir.tri Risto Pätiälä saapui tänään Ouluun, jossa hän piti kuntain sosiaalilautakuntain edustajille tiedotustilaisuuden. Huomenna on samanlainen tilaisuus Kemissä ja keskiviikkona Rovaniemellä. Tri Pätiälä neuvotteli Oulussa lääkintäviranomaisten kanssa Pohjois-Suomeen kaivattavien hoito- ja kuntouttamislaitosten aikaansaamisesta. Hänen selostuksestaan kävi selville, että rautatiet on todettu taudin pahimmaksi levittäjäksi. Suomessa viime vuonna esiintyneistä tapauksista todettiin suurin osa Helsingin ja Haapamäen rataosan varrella. PSP AL Lapsihalvausta Jämsässä uusin tapaus eilen Viime keskiviikkona todettiin erään 7-vuotiaan poikasen Jämsässä sairastuneen lapsihalvaukseen. Halvaus on lievänpuoleinen ja keskittynyt jalkoihin. Poikaa hoidetaan tarkan silmälläpidon alaisena Jämsän kulkutautisairaalassa. Toinen lapsihalvaustapaus todettiin Jämsässä eilen. Sairastunut on 36-vuotias rautatieläinen. Hänet toimitettiin myös Jämsän kulkutautisairaalaan AL Kymmenkunta lapsihalvaustapausta todettu viime päivinä Iitin kunnanlääkärin ilmoituksen mukaan on Iitin pitäjän Koskenniskan ja Kymentaan kylissä todettu 4 lapsihalvaustapausta. Tautiin ovat sairastuneet kahden eri perheen sisar ja veli. Koskenniskalla sairastuneet ovat 2- ja 5vuotiaita. Kymentaassa on toinen sairastuneista 15-vuotias poika, joka on 80

81 hengityshalvauksen takia siirretty Helsinkiin hoidettavaksi. Toinen sairastuneista on hänen 17-vuotias sisarensa. Lääkintähallituksen taholta ilmoitettiin, että edellä kerrottujen lisäksi on viime päivinä todettu Helsingissä 3, Pälkäneellä 1, Simpeleellä 1 ja Joutsenossa 1 lapsihalvaustapaus. Mikkeli 5, Juva 1, Kokemäki 1, Puolanka 1, Kerava 2, Äänekoski 1, Kittilä 1, Loppi 1, Varkaus 1, Virtasalmi 1, Lahti 1, Perniö 1, Rantasalmi 1 ja Myrskylä AL Neljä Jämsän seitsemästä poliopotilaasta kuollut Parin viime kuukauden aikana on Jämsässä todettu seitsemän lapsihalvaustapausta, joista kaikkiaan neljä on nyt johtanut kuolemaan. Viime maanantaina kunnansairaalaan tuotiin 14-vuotias poika Arjavalta. Hänen tilansa oli heikko ja hän kuoli heti sairaalaan päästyään. Jo aikaisemmin oli kuollut kolme, joista kaksi Tampereelta hengityskoneessa. Parhaillaan on sairaalassa kaksi poliopotilasta toipumisvaiheessa. Heidän jalkansa ovat halvaantuneet. Viikon vaiheessa sairaalaan tuotiin Hopsusta kotoisin oleva 14-vuotias tyttö, jonka jalat ovat niin ikään halvaantuneet. Hänen tilansa on olosuhteisiin katsoen tyydyttävä. Jämsän lapsihalvausuhreista on kaksi ollut täysikäisiä AL Kokemäellä lievä lapsihalvaustapaus Kokemäen Tuomaalan alueella on todettu lapsihalvaustapaus. Eräs 7-vuotias tyttönen sairastui jokin aika sitten kuumeeseen, jonka syytä ei saatu selville. Kuume oli jonkin aikaa poissa, mutta palasi uudelleen. Nyt on todettu, että tapaus on lievää lapsihalvausta ja potilas on lähetetty Turun lääninsairaalaan AL Lapsihalvauspotilaiden kuntouttamislaitoshanke on vireillä Tampereella Lapsihalvausta vastaan parhaillaan käynnissä olevan taistelun tärkein kysymys on tällä haavaa tautiin sairastuneiden ja halvaantuneitten kuntouttamishoidon järjestäminen. Kuntouttamispaikoista on kuitenkin maassamme tuntuva puute. Ainoa laitos, joka voi ottaa vastaan lapsihalvauspotilaita, on Käpylän kuntouttamislaitos ja sielläkin on vain 30 hoitopaikkaa. Sen johdosta, että Tampere on vanhan lapsihalvausepidemia-alueen keskuksessa ja että kaupunkiin on kaikkialta keski-suomesta hyvät kulkuyhteydet, on suunniteltu seuraavan kuntouttamislaitoksen sijoittamista Tampereelle. Laitoksesta tulisi 30 50paikkainen ja sen rakennus- ja muut perustamiskustannukset paikkaluvusta riippuen olisivat milj AL Lapsihalvaustapauksia 274 kuluvan vuoden aikana Tänä vuona on tähän mennessä maassamme todettu kaikkiaan 274 lapsihalvaustapausta. Luku oli kuun vaihteessa 239 eli melkein kaksinkertainen edelliseen vuoteen verrattuna, jolloin elokuun loppuun mennessä oli todettu 127 lapsihalvaustapausta. Tällä hetkellä on Auroran sairaalassa yhteensä 35 lapsihalvauspotilasta. Tri Pätiälän kertoman mukaan on tautitapauksia todettu tasaisesti kaikkialla eikä mitään eroa tiheimmin ja harvemmin asuttujen alueiden välillä voida todeta. Ahvenanmaa ainoastaan on tänä vuonna säästynyt täysin lapsihalvaukselta AL Lapsihalvausyllätys Ruotsissa: tauti taantunut ja lieventynyt Syynä tartunnoista aiheutunut vastuskyvyn lisääntyminen tai virus-aineen heikentyminen Pohjoismaiden lapsihalvaustilanteessa on tällä hetkellä todettavissa odottamaton ja yllättävä HS Viikon sisällä 25 lapsihalvaustapausta Lääkintöhallituksen kulkutautitoimiston antamien tietojen mukaan maassamme on välisenä aikana esiintynyt 25 lapsihalvaustapausta. Paikkakunnittain jakaantuvat tapaukset seuraavasti: Helsinki 3, Iitti 1, Joutseno 2, 81

82 vaihe: lapsihalvauksen leviäminen on Ruotsissa yhtäkkiä pysähtynyt. Tapauksia on tänä syksynä sattunut huomattavasti vähemmän kuin edellisenä, suurena lapsihalvausvuotena", ja todetuistakin tapauksista on entistä vähemmän sellaisia, jotka ovat johtaneet halvaantumiseen. Tapaukset ovat siis harventuneet, ja niiden laatu on lieventynyt. Asiantuntijat ovat tätä ilmiötä pohtiessaan tulleet siihen tulokseen, että muu ei ole voinut aiheuttaa muutosta kuin joko se, että väestön vastaanottavuus on vähentynyt, ts. immuunius tullut entistä yleisemmäksi, todennäköisesti viime vuosina sattuneiden lukuisien erittäin lievien tartuntojen ansiosta tai sitten, että taudin aiheuttajaviruksen virulenssi on vähentynyt, virus on toisin sanoen heikentynyt HS Hengityshalvauspotilas synnytti terveen poikalapsen Harvinainen tapahtuma Auroran sairaalassa Vaikeaan hengityshalvaukseen sairastunut 30vuotias helsinkiläinen rouva synnytti eilen aamulla klo 6 Auroran sairaalassa terveen poikalapsen. Synnytyksen ajaksi poliopotilas nukutettiin. Hengityskone oli koko ajan käynnissä AL 34 uutta lapsihalvaustapausta todettiin syyskuun ensimmäisellä viikolla Syyskuun ensimmäisellä viikolla todettiin maassamme 34 uutta lapsihalvaustapausta, ilmoitetaan lääkintähallituksesta. Tapauksia oli Helsingissä 19, Espoossa 3 sekä Porvoon maalaiskunnassa, Mikkelissä, Kokemäellä, Riihimäellä, Parikkalassa, Alajärvellä, Joensuussa, Sipoossa, Keravalla, Rantasalmella ja Hirvensalmella kussakin 1 tapaus HS Polioepidemia heikkenee? Kaikki hengityslaitteet saatu maahan Lapsihalvaustapauksia on sattunut eiliseen päivään mennessä maassamme kaikkiaan 440. Epidemiologi Risto Pätiälä kertoi lääkintöhallituksesta nyt luultavasti epidemian suhteen oltavan korkeimmassa pisteessä. Valtioneuvoston asettama lapsihalvausasioita käsittelevä toimikunta on kokouksissaan todennut, että hengityshalvauspotilaiden hoitokeskukset, joita on Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä, Lahdessa, Joensuussa ja Oulussa, ovat melkoisen täydelliset ja hyvässä toimintakunnossa. Hiljattain saapui maahamme viimeinen erä hengityslaitteita kaikkiaan 40, minkä katsotaan olevan tämän vuoden tarvetta silmällä pitäen tarpeellinen määrä AL Lapsihalvaustapauksia 49 kuluneen viikon aikana Lapsihalvaustapauksia todettiin maassamme viime viikolla yhteensä 49, ilmoitettiin lääkintähallituksesta. Koko maassa on tänä vuonna todettu 419 tapausta. Viime vuoden tapausten kokonaismäärä oli AL Lapsihalvaus leviää Bonnissa Bonn 24.9 Lapsihalvaus leviää yhä Bonnin alueella. Yksitoista uutta sairastumistapausta on ilmoitettu. Bonnin kaupungissa on todettu tähän mennessä kolme tapausta. - STT AL Uusia poliotapauksia viime viikolla 27 Lääkintöhallitukselta saamamme tiedon mukaan todettiin viime viikolla uusia lapsihalvaustapauksia Helsingissä 3, Hämeenlinnassa 3, Suonenjoella 2, Mikkelissä 6, Saarijärvellä 2 ja Imatralla 2 sekä seuraavilla paikkakunnilla kussakin yksi tapaus: Sippola, Muuruvesi, Kitee, Nurmijärvi, Ristiina, Haukivuori, Teisko, Toijala ja Kangasniemi eli kaikkiaan 27 uutta tapausta AL 49 poliotapausta viime viikolla Viime viikon aikana todettiin maassamme 49 uutta lapsihalvaustapausta. Kuluneen vuoden aikana on sattunut yhteensä 370 tapausta. Viime vuoden tapausten kokonaismäärä oli

83 Uusien tapausten luku on siis melkoisesti vähentynyt verrattuna edellisiin viikkoihin. lapsihalvauksen kuntouttamista käsittelevän kirjan painamista varten. Kaikkiaan myönnettiin eilisessä kokouksessa mk. Loput tuotosta jätettiin valtuuskunnan myöhemmin määräämään tarkoitukseen mainittakoon, että parikymmentä kuntaa ei vielä ole tilittänyt keräystulosta AL Lapsihalvauksen hoitohenkilökunta saavuttanut kansainvälisen tason Jyväskylän ortopedinen sairaala saadaan jo lähikuukausina käyntiin Lapsihalvaukseen sairastuneita oli tänä vuonna eiliseen päivään mennessä maassamme kaikkiaan 466. Näistä oli suurin osa Helsingistä ja sen lähiympäristöstä. Lahden - Helsingin välisellä alueella odotettiin ennakolta suurinta sairastuneisuutta ja siksi koerokotuskin suoritettiin juuri siellä. Rokotus on onnistunut niin hyvin kuin mahdollista eikä mitään haittoja ole todettu, kertoi lääkintöhallituksen epidemiologi, tri Risto Pä-tiälä Aamulehdelle. Vaikka koetilasto pienen sairastuneisuuden takia olisikin mitäänsanomaton, niin kuitenkin voidaan todeta, että rokotus on vaaratonta, ja että tulevaisuudessa asiaa uskalletaan lähteä suuremmassa mittakaavassa toteuttamaan. Epidemian vaikeimpienkin tapausten hoito on järjestetty siten, että voidaan sanoa sen saavuttaneen erittäin korkean tason. Lääkintähallituksen toimesta on järjestetty kiertävä ortopedilääkäri AL Lapsihalvausepidemia ei voi enää aiheuttaa katastrofia Turussa oma kuntouttamislaitos ja neljä respiraattoria - Aamulehden lähettämältä edustajalta Pieni tyttö voi tuskin taivuttaa polviaan. Toinen jaksaa juuri kontata omassa rauhassaan huoneen nurkassa. Kolmas makaa lavitsalla ja liikuttaa jalkojaan rullaluistimien varassa. Kaikki ovat vielä äsken olleet telmimässä ulkona leikkitoveriensa kanssa. Nyt heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Syy on kaikilla yhteinen: lapsihalvaus. - Lapsihalvaus, tuo sana on vuoden päivät ollut sanomalehdissämme miltei jokapäiväistä luettavaa. On kerrottu taudin vaatimista kuolonuhreista, on puhuttu hengityskoneiden, respiraattorien saannin tärkeydestä. Millainen on nykyhetken tilanne lapsihalvauksen torjuntarintamalla? Miten lapsihalvauspotilaita hoidetaan? Kysymyksiin vastaa Turun kulkutautisairaalan ylilääkäri, dosentti Johan Wickström. -Tällä haavaa voimme lapsihalvaustapauksista vaikeampien, hengityshalvausten hoidon suhteen olla tulevaisuuden kannalta melko luottavaisia. Enää ei voi syntyä katastrofia. Jos lapsihalvausepidemia paisuisikin niin, että maassamme nykyisin olevat respiraattorit eivät riittäisi, voimme saada lisää muualta. Huolestumiseen ei ole enää syytä, sillä nyt me voimme antaa kylliksi apua AL Tampereelle suuri poliopotilaitten kuntouttamislaitos Lapsihalvauksen tuhot torjuttava-valtuuskunta piti eilen illalla kokouksen, jossa se päätti jatkaa valtuuskunnan toimintaa talven aikana. Samassa tilaisuudessa jakoi valtuuskunta keräyksen tuottaman tuloksen. Keräyksen bruttotulos oli 23,5 milj. mk ja netto 19,6 milj. mk. Tuotosta päätettiin myöntää Tampereelle tulevan paikkaisen kuntouttamislaitoksen perusrahastoksi 7 milj. mk. Lisäksi myönnettiin Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liitolle kiertävän ortopedin palkkaukseen mk, Lääkintähallituksen poliotoimikunnalle mk, Lastenlinnalle mk pienten lasten kuntouttamiseksi tarvittavien välineiden hankkimista varten sekä Suomen lääkintävoimistelijoiden liitolle mk HS Hengityshalvauspotilas synnytti terveen tytön Harvinainen leikkaus Jyväskylässä Harvinaisissa olosuheissa tehtiin sunnuntaina keisarinleikkaus 26-vuotiaalle hengityshalvauspotilaalle Keski-Suomen keskussairaalassa. Hengityshalvauslaitteessa 83

84 kolme viikkoa hoidettavana ollut odottava äiti sai sunnuntaiyönä synnytyskouristuksia, joiden johdosta keskussairaalan ylilääkäri, tohtori O. Herpola suoritti keisarinleikkauksen. Potilasta ei kuitenkaan voitu leikkauksen ajaksi viedä leikkaussaliin eikä häntä liioin voitu nukuttaa, minkä vuoksi hänelle oli annettava paikallispuudutus, ja leikkaus tapahtui vuoteessa. Näin harvinaislaatuisissa olosuhteissa suoritettu keisarinleikkaus onnistui, ja hieman ennen aikojaan syntynyt 2700 g:n painoinen hyvin kehittynyt tyttö ja äiti voivat hyvin. Äiti on edelleen hoidettavana hengityslaitteessa. Hän on maanviljelijän vaimo Kangasniemeltä ja nyt syntynyt tyttö oli hänen kolmas lapsensa. Aikaisemmin ei Suomessa ole vastaavanlaista tapausta ollut ja koko maailmassakin on hengityshalvauslaitteessa olevalle poliopotilaalle suoritettu keisarinleikkaus harvinainen tapaus. Aikaisemmin on Helsingissä hengityshalvauspotilas synnyttänyt Auroran sairaalassa lapsen pihtisynnytyksellä. dosentti Risto Pätiälä selosti lapsihalvausepidemian nykytilannetta. Hän sanoi mm. seuraavaa. Tänä vuonna meidän on valitettavasti kestettävä yksi suurimmista polioepidemioista, mitä meillä koskaan on muistiin merkitty. V oli meillä 794 polioon sairastunutta. Tämä määrä on korkein, mitä meillä milloinkaan aikaisemmin tiettävästi on lapsihalvausta esiintynyt. Tänä vuonna, tähän päivään mennessä on meillä sairastunut tähän tautiin 733 ihmistä, joista 565 on lievempiä tai vaikeimpia halvautumisia. Vaikeimpia ns. hengityshalvaustapauksia on ollut 55 ihmisellä AL Ruotsissa rokotetaan kaikki lapsihalvausta vastaan (kuvateksti) Rokotus aloitettiin muutamia päiviä sitten Tukholmassa ja kuvassa saa Olle Andersson niminen poika juuri pistoksen käsivarteensa AL Poliorokotteen tehosta ratkaiseva tieto tänään Tulokset 2 milj. koululaisen rokottamisesta annetaan julkisuuteen Ann Arborissa klo Ann Arbor, Michigan 1.4. (UP) Lääketieteestä kiinnostuneiden katseet ovat tiistaina kääntyneet An Arboriin Michiganiin, jossa ilmoitetaan vuosia kestäneiden kokeiden tulokset lapsihalvausrokotteen tehokkuudesta. Tulokset 2 milj. koululaiselle Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Suomessa suoritetusta rokotuksesta saatetaan julkisuuteen klo (klo Suomen aikaa). Kokeita johtanut tohtori Thomas Francis ilmoittaa, onko tohtori Jonas E. Salkin onnistunut voittaa lapsihalvaus vai täytyykö tieteen vielä jatkaa tutkimuksia lopullisen keinon löytämiseksi. Pittsburgin yliopistossa rokotteen kehittänyt Salk saapui Ann Arboriin sunnuntaina, mihin on kerääntynyt sadoittain tiede- ja lehtimiehiä. Salkin sanottiin valmistaneen esitelmän, jossa hän osoittaa, että hänen lapsihalvausrokotteensa on tehokas ase taistelussa vaikeaa sairautta vastaan. Hänen esitelmänsä perustuu lapsesta ja AL Vain kahdeksan poliotapausta Tampereella kuluvan syksyn aikana Kaupunginlääkäri E. Rissaselta Aamulehden saamien tietojen mukaan on Tampereella kuluvan syksyn aikana ilmoitettu kaikkiaan kahdeksan lapsihalvaustapausta. Viime lauantaina ilmoitettiin lääkärille eräs 23vuotias mies, jonka molemmat alaraajat olivat halvautuneet, ja eilen muuan 4-vuotias poika, jonka oikea käsivarsi oli halvaantunut. Viime vuoden vastaavana aikana oli Tampereella 5 poliotapausta AL 733 poliotapausta tämän vuoden aikana Kuntouttamispaikkojen puuttuminen näytti aluksi vaikeimmalta pulmalta Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liitto oli eilen iltapäivällä järjestänyt Helsingissä elokuvaesityksen, joka kuvasi lyhyesti poliopotilaiden Käpylässä sijaitsevan kuntouttamislaitoksen toimintaa. Ennen filmiesitystä lääkintähallituksen epidemiologi 84

85 aikuisesta tehtyihin havaintoihin Pittsburgin alueella. Salk on valmistanut yhteenvetonsa tietämättä minkälaisiin tuloksiin suurta koetta johtanut Thomas Francis on päätynyt. Tiedemiehet eivät epäile Salkin yli vuoden aikana aluksi apinoilla ja sitten ihmisillä suorittamien kokeiden jälkeen, etteikö hänen rokotteensa suojaisi kaikkia kolmea lapsihalvausvirusta vastaan. Suoritettujen joukkokokeiden tarkoituksena on ollut rokotteen tehokkuuden toteaminen laajassa aineistossa, sekä kaikkien epäilyjen poistaminen. voidaan rokottaa vielä ennen kesäkuun 1. päivää, eli 13 miljoonaa enemmän kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan oli mahdollista. Yksinomaan Yhdysvalloissa arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 64 miljoonaa polioiässä olevaa lasta. Viime keväänä rokotettujen lasten keskuudessa tapahtui vain yksi lapsihalvauksesta johtunut kuolemantapaus. Lapsi kuoli nielurisaleikkauksen jälkeen kun hän oli saanut kolmen ruiskeen sarjasta toisen rokoteruiskeen. Lapsen kotiseudulla oli samanaikaisesti liikkeellä lapsihalvausta. Tämä kuolemantapaus sattui yhdessä niistä Yhdysvaltain 33 osa-valtiosta, missä toisen vuosiluokan oppilaita pidettiin tarkkailtavana. 11 valtiossa annettiin osalle lapsista rokotetta, vertailuryhmä rokotettiin tehottomalla aineella. Vertailuryhmän keskuudessa tapahtui neljä kuolemantapausta. 33 tarkkailuvaltiossa sattui 11 lapsihalvauksesta johtuvaa kuolemantapausta niitten lasten keskuudessa, jotka eivät saaneet rokotetta. Yhtään kuolemantapausta ei sen sijaan sattunut rokotetta saaneiden keskuudessa lukuun ottamatta sitä yhtä, joka tapahtui nielurisaleikkauksen jälkeen. Tehtyjen kokeiden mukaan lapsihalvausvirus oli pesiytynyt jo ennen kuin rokotetta oli käytetty. Tehtyjen tilastojen mukaan rokotetta tai placeboa saaneesta tai tarkkailtavana olevasta lapsesta sai lapsihalvauksen. Placebo-valtioissa lapsesta sairastui 428 lapsihalvaukseen. Tarkkailuvaltioissa lapsesta sairastui 585 lapsihalvaukseen. Kaikissa 45 valtiossa, joissa lasta sai rokotetta, vain 33 halvaantui. Rokottamattomien keskuudessa sattui samanaikaisesti 115 lapsihalvaustapausta. Näitten tietojen mukaan rokotetta voidaan pitää ehdottoman varmana lääkkeenä lapsihalvausta vastaan. Ainoastaan 0,4 prosentissa rokotetta saaneista lapsista havaittiin merkkejä lapsihalvauksesta, mutta vain hyvin lieviä AL Lähes 2 miljoonan lapsen poliorokotus onnistui odottamattoman suotuisasti Lapsihalvauksen vallan voittaminen näkyvissä Suomessa rokotettujen sairastuneisuus vain 1/7 valerokotettujen sairastuneisuudesta Ann Arbor, Michigan (UP) Tohtori Salkin keksimä lapsihalvausrokote on osoittautunut prosenttisesti tehokkaaksi, ilmoitti tri Thomas Francis nuorempi tiistaina antaessaan julkisuuteen viime kesänä suoritetusta lapsen koerokotuksesta kerätyt tiedot. Tri Francis ilmoitti rokotteen olevan turvallinen, tehokas ja vakuuttava ase lapsihalvausta vastaan. Francisin lausunto rokotteen tehokkuudesta merkitsi uutta loistavaa voittoa ihmiskunnan taistelussa sairauksia vastaan. On pidettävä varmana, että lapset nyt voidaan onnistuneesti suojella lapsihalvaukselta. Ihmiskunta on päässyt irti omista kahleistaan ja voi suojella lapsiaan tämän vaarallisen ultra-mikroskooppisen taudin hyökkäyksiltä, sanottiin rokotteen tehosta julkisuuteen annetun tiedotuksen yhteenvedossa. Tohtori Francisin raportin päästyä julkisuuteen ilmoitti rokotteen keksijä tohtori Salk, että lapsihalvausta vastaan riittää hyvin kaksi annosta rokotetta tähän asti käytetyn kolmen annoksen sijaan. Nämä kaksi ruisketta antavat tarvittavan suojan. Tohtori Salkin ilmoitus merkitsi, että noin lasta 85

86 0,004 0,006 prosentilla lapsihalvausrokotetta saaneista lapsista todettiin pahempia lapsihalvauksen oireita. New Yorkin terveyskomissaari tri Leon Baumgartner sanoi tiistaina uskovansa, että lapsihalvaus tulee tri Salkin keksimän rokotteen ansiosta tulevaisuudessa yhtä harvinaiseksi kuin kurkkumätä. Tri Baumgartner kertoi, että New Yorkissa todettiin 20-luvulla keskimäärin kurkkumätätapausta vuodessa. Viime vuonna niitä oli ainoastaan 24. Olen varma siitä, että olemme uuden aikakauden kynnyksellä, ja että lapsihalvaus saadaan täysin valvottaviin jo 3 5 vuoden kuluessa. Tri Baumgartner arvioi, että Salkin rokotteen käyttöönotto vähentää lapsihalvaustapauksia ainakin 30 prosenttia. Lapsihalvausrokote, jonka tri Jonas Salk Pittsburgin yliopistosta kehitti, on osoittautunut varmaksi ja voimakkaasti vaikuttavaksi suojakeinoksi sairautta vastaan. Tiedonannossaan tri Francis ilmoitti, että rokote lisäksi on osoittautunut erinomaisen tehokkaaksi estämään keskushermoston poliota. Keskushermoston polio on lapsihalvauksen vaarallisin muoto. Uuden rokotteen on todettu olevan uskomattoman tehokas ja sillä on aivan mitättömät sivuvaikutukset. Tiedonanto julkaistiin presidentti Rooseveltin kuoleman kymmenvuotismuistopäivänä. Hänellä oli itsellään nuorena lapsihalvaus ja hän kärsi lopun elämänsä tämän taudin seurauksista. Hän myös oli Yhdysvalloissa toimeenpannun lapsihalvaustaistelun johtava sielu. Tohtori Salk sanoi itse tiedonantoa julkaistaessa olevansa vakuuttunut siitä, että rokote on melkein 100-prosenttisen varma. Sen johdosta voidaan uskoa tämän vaarallisen taudin ja sen tuhoisien seurauksien tulleen voitetuksi. Tohtori Francis ilmoitti edelleen, että rokotteen vaikutusaikaa voidaan pitää melko tyydyttävänä. Sen ehkäisevä vaikutus alenee vain hiukan viiden kuukauden kuluessa. työ kenties lopultakin on vapauttamassa ihmiskunnan yhdestä sen nykyisin suurimmista vitsauksista. Tri Thomas Francis, Michiganin yliopiston lapsihalvaus-spesialisti; tri Jonas Salk, joka työskentelee Pittsburgin yliopistossa ja on kehittänyt rokotteen; professori David Bodian, John Hopkinsin yliopiston epidemiologi; tri D.W. Bronk, kansallisen tiedeakatemian ja Rockefeller-laitoksen presidentti; tri Harlan H. Hatchet, Michiganin yliopiston rehtori ja tri Hart van Riper, kansallisen lapsihalvaussäätiön ylilääkäri AL Suomessa onnistui Salkrokotus hyvin Mutta rokote yhä kehitysvaiheessa Lääkintähallituksen epidemiologi, dosentti Risto Pätiälä kertoi lapsihalvausrokotteen käytöstä Suomessa eilen illalla Aamulehdelle seuraavan: Lääkintöhallituksella on uuden rokotussuunnitelman mukaan tarkoituksena suorittaa rokotuksia niillä seuduilla, jotka jostakin syystä ovat välittömän lapsihalvausuhan alaisia eli seuduilla, joilla lapsihalvausta ei pitkään aikaan ole esiintynyt. Rokote on turhaa niillä etelä-suomen alueilla, joille epidemia on ulottunut. Rokotusaineeseen on suhtauduttava myös varovasti, koska sen säilyvyydestä ei vielä tiedetä juuri mitään, ja koska sen immunoiva kyky on suhteellisen lyhytaikainen, noin viisi kuukautta. Kun lisäksi rokotusainetta valmistavia tehtaita on useita Amerikassa 4 6 ja lisäksi tunnetut lääketehtaat Ranskassa ja Englannissa on selvää, että rokotusaine on vielä kehitysvaiheessaan ja sitä pystytään vähitellen valmistamaan yhä tehokkaampana. Myöskin hinta laskee tällöin. Suomessa onnistui kokeilu tri Salkin rokotteella myös erittäin hyvin. Niissä lapsissa joihin ruiskutettiin Salkin rokotetta todettiin lapsihalvausta 4,6 tapauksessa :sta, kun taas valerokotetuissa vastaava suhdeluku oli 32: Mainittakoon, että Länsi-Saksassa ja Ranskassa valmistetaan myös parhaillaan vastaavanlaisia rokotteita ja ne ovat osittain jo käytössäkin. Saksalainen valistaja on tunnettu AL Lapsihalvauksen voittajat? (kuvateksti) Tässä ovat Amerikan lapsihalvaustaistelun johtavat miehet, joiden 86

87 Behring-Werke, Ranskassa sitä tekee Pasteurlaitos. sosiaalinen ongelma, kuten asia ilmaistaan nykyaikaisen terminologian puitteissa. Auroran sairaalassa selviteltiin tätä ongelmaa eilen lehdistölle niin havainnollisesti kuin ylipäänsä on mahdollista. Nähtiin hengityshalvauspotilaita, nähtiin erityyppisiä hengityslaitteita ja oltiin todistamassa sitä ilahduttavaa edistysaskelta, mitä hengityshalvauspotilaiden oman yhdistyksen perustaminen merkitsee. Eteenpäin elävän mieli: vuoteisiinsa ja rullatuoleihinsa sidotut potilaat ovat osoittautuneet hämmästyttävän omatoimisiksi ja nykyaikainen lääketiede hoitaa oman osuutensa. Mutta miten on yhteiskunnan laita? AL Ranskalainen Salk-rokote Pariisi 12.4 (UP) Ranskalaiset tiedemiehet ilmoittivat tiistaina, että tohtori Jonas Salkin keksimään verrattavaa lapsihalvausrokotetta lähitulevaisuudessa jaetaan ranskalaisten lääkärien käytettäväksi. Pasteur-laitos saa piakkoin uuden laboratorion ranskalaisen rokotteen valmistamista varten. Tämä rokote on osoittautunut täysin tehokkaaksi. Pasteur-laitoksen virusosaston johtaja, Euroopan lapsihalvausta vastaan toimivan järjestön puheenjohtaja, tohtori Pierre Lepine kertoi ainoastaan aineellisten syiden olleen esteenä siihen, ettei Ranskassa ole aikaisemmin voitu valmistaa tätä rokotetta. Hän sanoi tämän ainoastaan joiltakin valmistusta koskevilta yksityiskohdiltaan ja jossakin suhteessa kokoomukseltaan eroavan amerikkalaisesta, koska on ollut otettava huomioon olosuhteiden erovaisuudet Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Hän ei kuitenkaan sanonut pitävänsä välttämättömänä suurisuuntaisten kokeilujen toimeenpanemista Ranskassa HS Pitkäaikaiset poliopotilaat tarvitsevat hoitokeskuksen Sammakkohengityksellä jopa tunneiksi vapautuminen hengityslaitteen avusta Polio - hengityshalvaus - pelottavia käsitteitä, jotka terve ihminen jonkinlaisesta henkisestä itsesuojeluvaistosta haluaa työntää syrjään ajatusmaailmastaan. Tai ehkä sanonta itsesuojeluvaisto on kaunisteltu, oikeampaa kai olisi puhua mukavuuden halusta. Mutta kun tulee hetki, jolloin on pakko ravistautua hereille todellisuuden edessä, huomaa ajattelevansa asiasta hieman toisin. Poliopotilas, hengityslaitteen varassa elävä, on yksi meistä. Hän voi olla vanha ystävä, tuttava, joka pitkinä sairaus-kuukausina on luonut oman oudoksuttavan uuden maailmansa. Hän kamppailee elämästään, kuten me muutkin, mutta hän on meitä avuttomampi. Hän tarvitsee apua, ja siihen hänellä on oikeus. Hänestä on yhteiskunnan silmissä muodostunut lääketieteellinen ja AL Päivä polioinvalidien mukana Polioinvalidien ensimmäisille kesä- ja retkeilypäiville Tampereelle oli saapunut monia vaikeavammaisiakin invalideja. Pohjoisimmasta tullut osanottaja oli kotoisin Pelkosenniemeltä. Helsinkiläiset invalidit saapuivat linja-autolla, joka samalla kuljetti heidät Tampereella eri retkeilykohteisiin, mm. Alarantaan lähelle laivalaituria. Tampereen Ilmatorjuntapatteristosta saapuneet varusmiehet seurasivat mukana ja auttoivat heitä autosta rullatuoliin, laivaan ja maihin Viikinsaaressa. Muutamia oli kannettava sylissä kuin lapsia ikään. Kaikista vaikeuksista huolimatta invalidit olivat iloisia ja elämänhaluisia. Polio-Invalidit r.y:n puheenjohtaja maisteri Olli Heinonen sanoi tervehdyspuheessaan Viikinsaaressa, että tamperelaiset ovat hyvin osanneet järjestää retkeilyohjelman. Siinä on otettu huomioon liikkuva ohjelma, joka juuri on polioinvalideille tärkeätä, juuri sitä mitä he kaipaavat. On nähty Tampere kiertoajelulla, sekä laivasta ja vesibussista käsin. Jalkainvalideille on etenkin portaiden nousu vaikeata. Monet heistä selviytyivät omin avuin kainalosauvoillaan, mutta monia oli autettava. Hyvinhän se kävi, sanoin eräälle nuorukaiselle laivasta pois astuessamme. Kyllä, kun saa vain tasapainon, vastasi invalidi. Polvinivel onkin kuulemma sellainen, joka pahimmin haittaa. 87

88 Muutamat keskustelutuokiot invalidien kanssa kuvaavat heidän elämäänsä, vaikeuksiaan ja opiskeluaan. Pienissä hoidokeissamme on nimittäin vain yksi, Rita-tyttönen, joka pystyy liikkumaan omilla jaloillaan ja jossain määrin käyttämään käsiään, lausui tri Kosonen hoitokeskuksessa suorittamamme kiertokäynnin päätteeksi HS Poliohoidokkien arjen askaretta Kroonisten hengityshalvauspotilaiden hoitokeskuksen tehtävänä on helpottaa Auroran sekä Turun ja Tampereen poliosairaaloiden toimintaa akuuttisten tapausten hoitamiseksi, vapauttamalla nämä sairaalat kroonisista potilaista, lausui lääket. tri Tapani Kosonen lehdelle tiistaina. Potilaistamme, jotka ovat kotoisin vähän joka puolelta Suomea, on aikuisia 6 ja lapsia 7. Viimeksi mainittujen ikä vaihtelee 3½ ja 14 ikävuoden välillä. Nuorin potilaamme, Tuomo on ollut hoidettavana ½ vuotiaasta saakka. - Kaikille lapsille annetaan opetusta sairaalassa, jotapaitsi heille on järjestetty monipuolista askartelutoimintaa. Opetus tähtää kansakoulukurssin suorittamiseen, mutta monet potilaamme opiskelevat lisäksi englantia partiotyttöjen opastuksella. - Englanninkielen taito muuten avaa potilaillemme mahdollisuuden kansainväliseenkin kanssakäymiseen kohtalotovereittensa kanssa ympäri maailman. Yhdysvalloissa, jossa polio-ongelma on melkoista vaikeampi kuin meillä, ilmestyy poliopotilaitten oma lehtikin Toomeyville Jr. Gazette. Sitä toimitetaan Clevelandin keskussairaalan poliopotilaitten kuntouttamislaitoksella. Monet potilaistamme ovat saaneet kuviaan ja kirjoituksiaan mainittuun lehteen. - Potilaittemme askartelutoimintaa ohjaa askarteluohjaaja, jonka opastuksella pienet potilaamme maalaavat vesiväreillä, harjoittavat posliinimaalausta ja kutovat harpun avulla. - Edellä mainittu aikakauslehti on äskettäin julistanut nuorten poliopotilaiden keskeisen taidekilpailun ja hoitokeskuksen nuorilla on aikomus osallistua siihen. - Vesivärimaalauksia, jotka tasoltaan täysin vastaavat samanikäisten terveittein lasten saavutuksia, arvosteltaessa on huomioonotettava se, että ne on kaikki maalattu potilaan suuhun asetetulla pensselillä. Kuvatekstit: - Pieni poliopotilas Timo Keuruulta kuuntelee hymyssä suin kun hänen liikuntakykyinen kohtalotoverinsa Rita Tampereelta lukee Hanhiemon satuaarretta. - Seija ja Kaija ovat koulussa, jossa lupapäivät herättävät yhtä paljon iloa kuin terveilläkin lapsilla. - Mirkku Porvoosta maalaa posliinia suussa olevalla pensselillä HS Lääkäriryhmä tutkii myöhäispoliota Uusi halvautuminen uhkaa tuhansia poliopotilaita Polioon sairastuneiden myöhäisoireyhtymää on ryhdytty tutkimaan Suomessa. Lääketiede on rekisteröinyt monien polioinvalidien tilan yllättävän heikkenemisen jopa vuotta sairauden jälkeen, mutta sen syitä tai hoitokeinoja ei tunneta. Myöhäisoireyhtymä eli postpoliosyndrooma ja neurologian dosentti Esko Kinnusen johtama tutkimus ovat teemana valtakunnallisella polioviikolla, joka avattiin lauantaina Tampereella. Myöhäisoireyhtymä on tullut ajankohtaiseksi viimeisten kymmenen vuoden kuluessa. Suomessa on noin polioinvalidia, joista valtaosa on sairastanut taudin lapsuusvuosinaan ja 1950-luvuilla. Postpoliosyndrooma koskettaa Suomessa tuhansia henkilöitä, sillä kirjallisuuden mukaan oireet saattavat esiintyä jopa yli puolella poliopotilaista. Poliossa tulee alkuvaiheessa voimakkaita halvauksia, joista monet toipuvat varsin hyvin. Halvausoireita jopa vuosikymmenten jälkeen Vuosien ja jopa vuosikymmenien jälkeen potilaan tila saattaa heikentyä, eli hänelle kehittyy uudelleen halvausoireita. Niitä 88

89 esiintyy paitsi aikaisemmin halvaantuneessa raajassa myös terveissä lihaksissa. "Ilmiö on aikaisemmin laskettu vanhenemisen tiliin", dosentti Kinnunen sanoo. "Yleisen teorian mukaan poliopotilaalle jää joitakin terveitä hermoja halvaantuneeseen lihakseen. Ikääntymisen myötä ne menettävät toimintakykynsä ylirasittumisen takia. " Teoria on otettu huomioon tutkimussuunnitelmassa, samoin raportit, joiden mukaan postsyndrooma olisi jonkun muun kuin polioviruksen aiheuttama. Tiedot kootaan 200 potilaalta Kinnusen työryhmä selvittää postsyndrooman yleisyyden ja levinneisyyden Suomessa. Tutkimukseen on valittu 200 polioinvalidia Uudenmaan ja Vaasan lääneistä. Heille tehtiin kirjallinen kysely, jonka vastaukset työryhmä on jo saanut. Vastausten perusteella poimitaan potilaat, joilla epäillään postsyndroomaa. Heille tehdään lisätutkimuksia kuten lihasbiopsia, lihasten ja hermojen toimintaa koskeva enmgtutkimus sekä erilaisia immunologisia kokeita. Niillä pyritään selvittämään oireilun syitä. Kinnusen mukaan työryhmä pyrkii selvittämään myös postsyndrooman aiheuttajan. "Syyn löytäminen on ongelmallista, koska myöhäisoireet puhkeavat niin myöhään itse sairauden jälkeen" hän arvioi. "Taudin ehkäiseminen on teoriassa mahdollista, mutta se edellyttää taudin syiden luotettavaa selvittämistä", Kinnunen huomauttaa. Tällä hetkellä hoitokeinoja ei tunneta. Poliotutkimus valmistuu ensi vuoden loppuun mennessä. Rokotusten ansiosta poliota ei ole Suomessa esiintynyt vuoden 1964 jälkeen lukuun ottamatta vuosia , jolloin polioon sairastui kymmenen henkilöä. polioon, kertoi Sydneyn yliopisto maanantaina. Australialainen arkeologi löysi haudan viime vuonna Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien Tell Araqin alueelta. Haudasta löytyi 18-vuotiaan naisen luuranko, jonka luut olivat polion pahasti runtelemat. Polion esiintymisestä näin varhaisella kaudella on saatu vain vähän todisteita. Tämä löytö on hyvin merkittävä sekä lääketieteellisesti että arkeologisesti, sanoi professori Dan Potts HS KKO määräsi valtion korvauksiin polion saaneelle "Rokotteen ja taudin välillä yhteys Korkein oikeus (KKO) on määrännyt valtion maksamaan noin markan korvaukset muhoslaiselle tytölle, joka 1985 sairastui polioon sokeripalarokotuksen jälkeen. KKO:n mielestä, tyttö oli pystynyt antamaan riittävän näytön rokotuksen ja sairauden syy-yhteydestä. Tyttö voitti jutun alioikeudessa, jossa hänelle määrättiin noin markan korvaukset. Rovaniemen hovioikeus kuitenkin kumosi päätöksen ja hylkäsi tytön korvausvaatimukset. Oikeuden mielestä ei ollut näyttöä siitä, että rokotuksella ja sairaudella olisi syy-yhteys. Tyttö sai kaksivuotiaana sokeripalassa rokotteen poliota vastaan. Massarokotusten yhteydessä noin 95 prosenttia suomalaisista rokotettiin. Pari viikkoa Sabin-rokotteen saamisen jälkeen tytön alaruumis halvautui. KKO huomautti ennakkopäätöksessään, ettei rokotuksen ja tytön sairauden syy-yhteyttä voi pitää lääketieteellisesti selvitettynä. Rokotteen voi kuitenkin otaksua olevan sairauden syy. Kun otetaan huomioon asian laatu ja todistelumahdollisuudet, tyttö oli pystynyt näyttämään riittävästi, että rokotteen ja sairauden välillä oli syy-yhteys. KKO huomautti, ettei valtio ole aiheuttanut sairautta tuottamuksella eli huolimattomuudella tai muulla virheellä. Valtion on kuitenkin korvattava vahinko. Kyse ei ollut pelkästään rokotettavan omasta suojautumisesta, vaan uhkaava polioepidemia yritettiin torjua massarokotuksin, joihin AL Polion uhri 4000 vuoden takaa Sydney - Reuter Arkeologit ovat löytäneet Lähi-idästä 4000 vuotta vanhan joukkohaudan, joka sisältää 140 ihmisen ruumiit. Yksi haudatuista oli kuollut 89

90 viranomaiset kehottivat koko väestöä, KKO totesi. "Kysymys oli siten rokotettaville asetetusta vastuusta muiden terveydestä. Jokaisen riskejä ei kyetä tutkimaan Oikeus lisäsi, ettei massarokotusten yhteydessä kyetä tutkimaan jokaista rokotettavaa erikseen. Rokotettavallakaan ei ole mahdollisuutta harkita riskejä perusteellisesti. "Tällaisessa tilanteessa rokotuksen toimeenpanijan tulee kantaa vastuu rokotuksen aiheuttamista yllättävistä vahingoista, joita enempää rokotuksen toimeenpanijat kuin rokotettavat itse eivät ole pystyneet ennakoimaan", KKO korosti. KKO määräsi valtion maksamaan markkaa pysyvästä viasta ja haitasta sekä markkaa kivusta ja särystä. Päätös syntyi äänin 3-2. tulisi olla etusijalla Afganistanissa, joka on yksi maailman 10 köyhimmästä maasta HS Suun kautta annettava poliorokote ja sen mahdolliset haittavaikutukset sikiöön Oral polio vaccination and pregnancy outcome Lääketieteellisessä tiedekunnassa esitettiin tarkastettavaksi LL Tiina Harjulehto-Mervaalan väitöskirja. Tutkimus kuuluu lääketieteen alaan. Vastaväittäjänä oli professori Juhani Rapola ja kustoksena professori Eero Saksela. Poliovirus voi aiheuttaa paitsi vakavia (jopa tappavia) keskushermosto-oireita, myös usein elinikäisiä velttohalvauksia raajoihin, ja se voi kulkeutua äidin verenkierrosta istukan läpi sikiöön. Suomessa on käytetty 1960-luvun alusta lähtien vain pistoksena annettavaa kuolleita viruksia sisältävää rokotetta, jolla ei ole sivuvaikutuksia. Syksyllä 1984 Suomessa esiintyneen lapsihalvaus- eli polioepidemian pysäyttämiseksi päätettiin koko väestö rokottaa suun kautta sokeripalan mukana annettavalla, eläviä, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä polioviruksia sisältävällä rokotteella. Tämä elävä rokote voi aiheuttaa harvinaisena sivuvaikutuksena pysyviä velttohalvauksia. Elävää poliorokotetta käytettäessä ei voida jättää rokottamatta raskaana olevia naisia, sillä rokotevirus leviää rokotetusta toiseen hengitysilman mukana pisaratartuntana, kuten villi viruskin. Aivan raskautensa alussa olevat naiset eivät vielä ole tietoisia tilastaan, eivätkä he sen vuoksi voi välttää rokotteen ottamista. Aiemmin julkaistuissa tutkimuksissa elävää poliorokotetta on pidetty riskinä sikiölle, sillä teoriassa elävä heikennetty rokotevirus voi muiden virusten tavoin kulkeutua istukan läpi sikiöön ja aiheuttaa kehityshäiriöitä. Ihmissikiö on herkkä vaurioitumaan ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta raskauden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana. Osa tutkijoista on pitänyt sikiölle pienempänä riskinä elävää poliorokotetta kuin tautia aiheuttavaa villiä poliovirusta ja suositellut elävän rokotteen antamista raskaana olevalle AL Polio vammauttaa miinoja enemmän Afganistanissa Polio, jonka kansainväliset terveysviranomaiset ovat toivoneet voittavansa vuosituhannen vaihteeseen mennessä, aiheuttaa Afganistanissa enemmän vammautumisia kuin henkilömiinat, tutkijat kertoivat perjantaina. Joukko Louvainin yliopistollisen sairaalan lääkäreitä Brysselistä arvioi Etelä-Afganistanin asukkaan poliotilanteen invaliditeetin, kuntoutuksen ja suun kautta nautittavan poliorokotuksen osalta. Polion takia on invalidisoitunut useampia ihmisiä kuin henkilömiinojen takia, lääkäri MarieLaurence Lambert ilmoitti raportissaan lääketieteelliselle British Medical Journal -tiedelehdelle. Lääkärit olivat odottaneet, että amputointipotilaat olisivat olleet suurin invalidisoituneiden ryhmä, mutta saivat havaita, että useammat ihmiset tarvitsisivat pikemminkin ortopedisia kenkiä kuin tekoraajoja. Rokotusohjelmasta huolimatta lapsuusajan sairauksiin kuuluva polio on yhä laajalle levinnyt, vaikka Maailman terveysjärjestö WHO:n asettamaan polion poiskitkemisen takarajaan on enää vajaat neljä vuotta. Lambert lääkärikollegoineen on sitä mieltä, että poliorokotteen kattavuuden parantamisen 90

91 Käytettävissä ollut tieto elävän poliorokotteen mahdollisista raskauden aikaisista vaikutuksista sikiöön oli tutkimusta suunniteltaessa ristiriitaista, ja se perustui pieniin aineistoihin. Väitöskirjatyötä varten kerättiin SuurHelsingin synnytyssairaaloiden arkistoista äidin ja vastasyntyneen lapsen tiedot. Tutkimusryhmän muodostivat ne vastasyntyneet lapset, jotka olivat sikiöaikana todennäköisesti altistuneet elävälle poliorokotteelle (97 % raskaana olleista rokotettiin) joukkorokotuksessa helmimaaliskuussa Verrokkiryhmiin valittiin 1984 ja 1986 samaan vuodenaikaan syntyneet lapset. Lisäksi kerättiin kaikkien välittömästi vastasyntyneisyyskauden jälkeen sairaalaseurannassa olleiden lasten sairauskertomustiedot. Tutkimuksessa todettiin elävälle poliorokotteelle sikiöaikana altistuneiden lasten olevan yhtä terveitä kuin ennen ja jälkeen rokotuksen syntyneet verrokkilapset. Eroja ei todettu ennenaikaisuudessa, hermostollisissa poikkea-vuuksissa, infektioissa, vastasyntyneen voinnissa tai kasvussa, vastasyntyneisyysajan kuolleisuudessa eikä epämuodostumien esiintyvyy-dessä. Tutkimuksen perusteella eläviä, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennettyjä polioviruksia sisältävää rokotetta voidaan käyttää turvallisesti myös raskauden aikana. Tutkimuksella on paitsi kansallista myös kansainvälistä merkitystä. Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut tavoitteekseen polion kitkemisen koko maapallon väestöstä suosittelemalla kyseistä elävää poliorokotetta joukkorokotuksiin paitsi kehitysmaissa, myös muualla. WHO:n polioseurantaryhmän mukaan arvioitiin vuonna 1996 maapallon väestössä olleen vielä n uutta poliotapausta. Aivan viime vuosiin asti on Euroopassakin tavattu poliota, lähinnä rokottamattomissa tai vaillinaisesti rokotetuissa ihmisissä HS Ortopedian kehittäjä kokosi ympärilleen koulukunnan Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian pitkäaikainen professori, vapaaherra Anders Langenskiöld kuoli äkillisesti 8. heinäkuuta Espoossa 84-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 7. toukokuuta Langenskiöld oli jo nuorena päättänyt jatkaa samalla uralla isänsä Fabian Langenskiöldin kanssa. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1943 ja erikoistui kirurgiaan 1948 ja ortopediaan Anders Langenskiöld toimi Diakonissalaitoksen kirurgisen osaston ylilääkärinä ja siirtyi 1956 Invalidisäätiön ortopedisen sairaalan ylilääkäriksi jatkamaan isänsä aloittamaa ortopedisen kirurgian kehittämistyötä. Langenskiöld teki sairaalasta kansainvälisesti tunnetun ortopedisen keskuksen. Hän keräsi ympärilleen laajan oppilaspiirin, josta syntyi merkittävä ortopedinen koulukunta. Anders Langenskiöld nimitettiin 1968 Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian professoriksi ja Töölön sairaalan ylilääkäriksi. Hänen tutkimussektorinsa laajeni traumatologisten pulmien alueelle. Vaikka Langenskiöldin oma julkaisutoiminta oli jo tuolloin laaja, hän keräsi ympärilleen suuren joukon väitöskirjan tekijöitä ja tieteenharjoittajia lisäämään koulukunnan työpanosta kokeellisen ja kliinisen ortopedian alalla. Hänen johdollaan valmistui yli parikymmentä väitöskirjaa. Se oli kiireistä aikaa, johon liittyi opettamisen ja klinikan lisäksi laajaa kansainvälistä toimintaa. Langenskiöld vieraili luennoitsijana monissa yliopistoissa ja klinikoissa ympäri maailmaa. Hän oli monien kansainvälisten ortopediyhdistysten kunniajäsen. Langenskiöld jäi eläkkeelle professorin virasta 1979, mutta jatkoi kokeellista ja kliinistä tieteellistä työskentelyä viime vuosiin saakka AL Englantilainen poliorokote vedetään pois markkinoilta AFP - LONTOO 91

92 Brittiläisen lääketehtaan Medevan valmistama poliorokote vedetään markkinoilta, koska sen pelätään sisältävän hullun lehmän tautia aiheuttavia ainesosia. Britannian lääkintäviranomaiset tekivät päätöksen asiasta perjantaina, vaikka tartuntariski on heidän mukaansa äärimmäisen pieni. Medevan poliorokotetta on Britanniassa annettu miljoonille lapsille, matkailijoille ja muille riskiryhmille. Rokotteen valmistus lopetettiin jo viime vuoden syyskuussa, sitä on ollut saatavissa aina perjantaina annettuun käyttökieltoon asti. Rokote kiellettiin sen jälkeen kun viranomaisille paljastui, että sen valmistukseen oli käytetty vasikan sikiöstä saatua seerumia. Viime vuonna nautaeläimistä kehitettyjen lääkkeiden valmistus kiellettiin maissa, joissa on esiintynyt hullun lehmän tautia AL Huhtikuussa Afganistanissa annettiin yli viidelle miljoonalle lapselle poliorokote Vielä vuonna 1985 Suomessakin imeskeltiin miljoonia sokeripaloja yllättävää polioviruksen uhkaa vastaan. Polio on kitketty maailmasta pois ehkä jo vuonna 2005, kirjoittaa virusten tutkija Vilja Pietiäinen lauantain tiedesivuilla TS Suomi hävittää säilöttyjä polioviruksia Helsinki (STT) Suomessa halutaan eroon laboratorioihin säilötyistä polioviruksista. Kansanterveyslaitoksen (KTL) taannoin alkaneessa kampanjassa etsitään muun muassa sairaaloiden, terveyskeskusten ja tutkimuslaitosten pakastimiin jääneitä villejä polioviruksia ja kannustetaan hävittämään ne Maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksesta. Syynä poliovirusten metsästykseen on pelko elävän viruksen karkaamisesta rokottamattomaan väestöön. KTL:n erikoistutkijan Tarja Sarjakosken mukaan polio on vaarallinen tartuntatauti, joka on kuitenkin saatu kuriin suurimmassa osassa maailman maista. Ulkomailla tunnetaan silti tapauksia, joissa villi virus on päässyt laboratoriosta ja aiheuttanut tartuntoja. Suomessa väestöä ei ole järjestelmällisesti rokotettu poliota vastaan sitten 80-luvun epidemian. Meillä rokotteen saa, jos haluaa ja sellaisia on otettu lähinnä matkalle lähdettäessä, Sarjakoski selvittää. Tutkijan mukaan Suomi liittyi WHO:n kampanjaan yhtenä järjestön jäsenmaista. Polio piti saada hävitetyksi maailmasta jo viime vuonna, mutta nyt aikarajaa on siirretty muutaman vuoden päähän. Tavoitteena on, että tarpeettomat virukset poistetaan, jotta riski uusista epidemioista vältettäisiin, tutkija sanoo. KTL on lähettänyt kaikille poliovirusta käsitelleille laboratorioille kyselyn, jossa vastausta halutaan muun muassa siihen, minkälaista ja miten paljon virusta niillä on, miten sitä säilytetään ja halutaanko siitä päästä eroon. Jos laboratorio päättää pitää viruksensa, se säilötään tietyn AL Polioviruksella aivokasvainta vastaan Pohjois-Carolinassa on käytetty aivokasvaimen hoitoon käsiteltyä poliovirusta. Tietyn geneettisen muutoksen jälkeen polioviruksen on huomattu hyökkäävän ja tuhoavan erityisesti gliooma-kasvaimen soluja eikä neuroneja, jotka tavallisesti ovat sen uhreja. New Scientist kertoo, että mikrobiologi Matthis Gromeies Duken yliopistossa Durhamissa tutki yhdessä tutkimusryhmänsä kanssa polioviruksen ja tavallista flunssaa aiheuttavan rhinoviruksen toimintaa. Tulokset olivat hyvin mielenkiintoisia, vaikkei kaikkea osatakaan vielä tulkita. Tämän kehittelytyön avulla voidaan saada parannuskeino glioomaan, joka on yleisin aivokasvaimen muoto ja johtaa lähes aina kuolemaan. Muunnellun polioviruksen ruiskuttaminen hiiren glioomaan on aiheuttanut viikossa kasvaimen oleellisen pienenemisen ja kahdessa viikossa kasvaimen häviämisen kokonaan. Riskinä kuitenkin on, että käsiteltykin poliovirus aiheuttaa polion. 92

93 turvallisuustason vaatimalla tavalla ja jatkossa tasoa korotetaan. Lähitulevaisuudessa polioviruksen käsittelyyn on varattava suojapuvut sekä toiseksi korkeimman biotason eristystilat. - Luonnollista eli villiä virusta ei siis ole pakko hävittää. Turvallisuuden vuoksi sen pitämisestä tehdään lähivuosina niin kallista, että harva laboratorio lähtee virusta säilyttelemään, Sarjakoski huomauttaa. Tarkistettavia laitoksia Suomessa on noin 700. Viruksia voi muhia tavallisissa terveyskeskuksissakin, joissa on saatettu säilyttää virusta sisältäviä ulostus- tai nieluviljelynäytteitä 80-luvulta. Tähän mennessä KTL:n kyselyyn on vastannut useita laboratorioita, joista villiä poliovirusta on löytynyt. Ne laboratoriot ovat tosin olleet sellaisia, joissa olemme tienneet etukäteen virusta olevan. Esimerkiksi meillä Kansanterveyslaitoksella on ja pysyy virusta tutkimussyistä, tutkija toteaa. Vaikka poliovirus saattaisikin irti päästyään aiheuttaa vakavan kansanterveydellisen vaaran, terroristien aseeksi siitä tuskin on. Sarjakosken mukaan polioviruksen käyttö pahoihin tarkoituksiin on epätodennäköistä, sillä sen levittäminen olisi hankalaa. Polio leviää kylläkin ihmisten välisessä kontaktissa ja sitä voidaan oireettomanakin levittää ympäristöön. Polioon kuolleisuus on kuitenkin pientä verrattuna esimerkiksi pernaruttoon, tutkija lohduttelee AL Polio-virusta tuotettiin internetin ohjeiden mukaisesti Los Angeles Times -lehden mukaan ryhmä tiedemiehiä on kyennyt valmistamaan toimivan polio-viruksen internetistä saamiensa ohjeiden pohjalta. Tiedemiehet käyttivät viruksen geneettistä kaavaa ja tilasivat tarvitsemansa DNA:n laillisista lähteistä. Laboratoriokokeissa geneettisesti luotu virus toimi kuten aito polio. Se tarttui koe-eläimeen ja tappoi sen. Tiedemiesten kokeilu herättää lisää pelkoja bioterrorin aiheuttamista uusista uhista. Tutkijoiden kokeilu julkaistiin Science aikakauslehdessä. Kokeilu sai heti myrskyisän vastaanoton. Sitä pidettiin vastuuttomana ja vaarallisena, koska se osoittaa mahdollisille bioterroristeille, kuinka helppoa tappavan viruksen rakentaminen DNA:sta voi olla Lehtimäen opistolla jo 26 vuotta Polioinvalideille kuntoutustoimintaa Ähtärinjärven uutisnuotta Polioinvalidien toiminta on vilkasta ja yksi keskeinen toiminnankohde on Lehtimäen opiston järjestämä kuntoutuskurssi kaksi kertaa vuodessa, kertoo Polioinvalidit ry:n puheenjohtaja S e p p o U t r i a i n e n. Opistolla on poliokursseja pidetty jo 26 vuoden ajan ja niin puheenjohtaja kuin Pirkko Hakalakin Seinäjoelta ovat erittäin tyytyväisiä opiston tarjoamiin kokonaispalveluihin. Henkilökunta täällä opistolla on tosi ystävällistä, fysikaaliset hoidot korkeatasoisia ja kun rehtori Sisko Halonen, joka on meille jo "elävä legenda on kaikessa mukana 100 prosentin teholla, on meidän täällä hyvä olla. Me olemme sellaista porukkaa, että annamme palautteen helposti, mutta täällä palaute on pelkästään positiivista. Kesäkurssin, jolla nyt olemme, maksamme pääasiassa itse joskin yhdistys sitä vähän subventoi. Talvikurssin rahoittaa RAY ja siellä on mukana 30 ja lisäksi toinen kolmekymmentä itse maksavaa. Kurssi kestää kaksi viikkoa ja kun opisto on meille kuin toinen koti, niin kyllä on tullut tuttuja ympäri maata runsaasti kurssin AL Polioinvalidit kokoontuvat tänään Koivupuistossa Polioinvalidien Tampereen osasto järjestää lauantaina 6. huhtikuuta valtakunnallisen poliopäivän kurssikeskus Koivupuistossa Ylöjärvellä. Paikalle odotetaan noin 120 osanottajaa. Suomessa arvioidaan olevan elossa noin polioinvalidia. Invalidien yhteisillä tapaamisilla katsotaan olevan erittäin suuri merkitys. Tilaisuudessa luennoivat sosiaaliasiamies Pekka Einemäki, fysiatrian erikoislääkäri Sisko Ronni sekä vakuutussihteeri Inkeri Haarla-Kettunen Kansaneläkelaitoksesta. Polion sairastaneiden jaksamisesta luennoi psykologian tohtori Vappu Viemerö. 93

94 ansiosta, sanovat Utriainen ja Hakala kuin yhdestä suusta. Polio, voitettu sairaus Poliota sairastaneiden keski-ikä on 64 vuotta ja aivan samoin kuin sotaveteraanit, me olemme katoavaa porukkaa, kun uusia poliotapauksia onneksi ei enää tule. Kiitos siitä on poliorokotteelle ja viimeinen poliosairaus maassamme todettiin vuonna Poliosairautta on monenasteista, joskin aina iän myötä se pahenee. Esimerkin vuoksi mainittakoon, että eräs poliota sairastava taiteilija on ollut hengityskoneessa vuodesta 1956 saakka ja elää ja toimii yhä edelleen. Taas toisten poliosairautta ei edes päällisin puolin huomaa ennen kuin iän tullessa vastaan. Jäsenistöstämme nuorin on 42-vuotias ja vanhin peräti 90-vuotias. Kelassa tämä on oma vammaisryhmä, jolle järjestetään juuri näitä kuntouttamiskursseja muun muassa Käpylässä ja Punkaharjulla, sanoo Utriainen. Hilkka-Liisa Syreeni oli ensimmäistä kertaa kurssilla Lehtimäen opistolla ja oli valtavan ihastunut paikkaan. Jäin lehtorin työstä osaaika eläkkeelle ja muutoinkin on vain yksi vuosi enää työelämää jäljellä Lahdessa. Ratsastus on ollut kuntoutusmuotona minulla koko elämäni ajan ja kun sain kuulla, että täällä on siihen mahdollisuus, oli asia kursseille tulosta itsestään selvä. Minussa polio todettiin 5 kuukauden ikäisenä, mutta 10 vuotta sitten pudotessani polvilleni huomasin taudin alkaneen oireilla. Kuusitoistavuotiaana aloin säännöllisen ratsastuksen, mutta sitten opiskeluaikaani ratsastusmahdollisuutta ei ollut ja kuntoilin hiihtäen, juosten, uiden ja pyöräillen. Opiskeluajan jälkeen tuli taas ratsastus mukaan kuntoiluun ja uskon, että sairauteni on pysynyt "kurissa" juuri ratsastuksen ja muun säännöllisen kuntoilun avulla, sanoo Hilkka-Liisa. Täällä opistolla ratsastan joka päivä maneesissa puoli tuntia. Nautin jännityksestä ja siitä, että alla on neljä juoksevaa jalkaa; se on suunnattoman hieno kokemus kun selviää ratsastushaasteesta itsenäisesti, sanoo kurssiin tyytyväinen Hilkka-Liisa Syreeni Lahdesta HS Poliotapausten määrä kasvussa Intiassa Tilanne vielä hyvä 1980-lukuun verrattuna Maailmalla laaja rokotuskampanja on vähentänyt tautia DELHI. Intiassa on todettu 86 uutta poliotapausta vuoden alkupuoliskolla eli lähes kolme kertaa enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan. Suuntaus vaarantaa näihin päiviin asti hyvin sujuneen maailmanlaajuisen kampanjan polion poistamiseksi kokonaan tavoitevuoteen 2005 mennessä. Luvut ovat ikävä takaisku Intialle, jonka polionvastainen rokotuskampanja on sujunut loistavasti. Vielä 1980-luvun alussa Intiassa todettiin uutta poliotapausta vuodessa, viime vuonna enää 268, ja nyt intialaisia on yhteensä sentään jo yli miljardi. Noin 230 miljoonaa intialaista on rampautunut polion vuoksi. Polio on viruksen aiheuttama keskushermoston sairaus, jota ennen sanottiin lapsihalvaukseksi. Tautiin sairastuivat useimmiten lapset, koska aikuiset olivat ehtineet tulla immuuniksi virukselle. Suomessa kaikki rokotettiin pelättyä epidemiaa vastaan vuonna Kun YK vuonna 1988 aloitti maailmanlaajuisen rokotuskampanjan polion poistamiseksi, todettiin eri maissa yhteensä uutta tapausta vuosittain. Maailman terveysjärjestö WHO yrittää poistaa polion maailmasta vuoteen 2005 mennessä. Poliosta vapaaksi julistetaan maa, jossa ei todeta yhtään uutta poliotapausta kolmeen vuoteen. Maailmanlaajuisesti raportoitiin viime vuonna enää 480 poliotapausta, Intian lisäksi Afganistanissa, Pakistanissa, Nigerissä, Nigeriassa ja Somaliassa. Intia aloitti mittavan poliorokotuskampanjan ja teki maailmanennätyksen rokottamalla yhtenä ainoana tammikuun päivänä kaikkiaan 93 miljoonaa lasta. Optimistien mukaan uudet tautiluvut osoittava pelkästään, miten tarkasti maassa tautia valvotaan. Luvut voivat tosin heijastaa vaikeuksia, joihin kymmenettuhannet rokotuskampanjan työntekijät usein joutuvat. 94

95 Intiassa on maaseutualueita, joilla muslimipapit varoittavat vanhempia viemästä lapsia rokotettaviksi epäillen hanketta hinduenemmistön salajuoneksi. Suuri osa poliotapauksista on havaittu muslimienemmistöisessä Andhra Pradeshin osavaltiossa. Tilanne pääsi niin pahaksi, että Delhin suuren moskeijan johtajan oli vedottava muslimivanhempiin, jotta nämä veisivät lapsensa rokotettaviksi. Vanhemmilla on mielestään syitä epäluuloon sen jälkeen kun 16 lasta kuoli ja sadat sairastuivat kampanjassa, jossa lapsille annettiin A-vitamiinia sokeuden estämiseksi. Syy ei ollut vitamiinin, mutta leima jäi. 95

96 YHDISTYSTOIMINTA SUOMESSA henkilökohtaisen liittymisen tarpeen olevan ratkaisevana. Jäseniä oli vuoden vaihteessa 300. Liit- Polioinvalidit ry Polio Invalidit - Polio Invaliderna r.y. perustettiin Invalidisäätiöllä. Polioinvalidit ry:n toiminta-ajatuksena on poliovammaisten ja heidän läheistensä elämänlaadun ja yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien tukeminen. tyessään on 'jokainen jäsen' täyttänyt tilastokaavakkeen, josta samalla käy selville jäsenen terveydellinen, taloudellinen ja sosiaalinen asema. Valtaosan jäsenistä muodostavat erittäin vaikeavammaiset ja näin onkin jäsenistön invaliditeettiprosentin keskiarvo noin 75 %. Suurin osa jäsenistä tulee toimeen omalla työllään, mutta työnsaantiin nähden on hyvin paljon toivomisen varaa. Yhteyttä jäseniin on pidetty kiertokirjeiden sekä henkilökohtaisen kirjeenvaihdon avulla. Myöskin POLIOinvalidi-lehdessä on ollut oma järjestötyöpalsta, jossa on jäsenille tiedotettu kulloinkin esilläolevista asioista. Jäsenistön aktiivisuudella on kaikessa järjestötoiminnassa suorastaan ratkaiseva merkitys. Toimintakertomus vuodelta 1956 Yhdistyksen ensimmäinen toimintavuosi on ollut järjestötoiminnallisten asiain hoitamista. Yhdistyshän perustettiin joulukuun 20 p:nä Silloin valittu johtokunta laati toimintasuunnitelman vuosikokoukselle, joka pidettiin Invalidisäätiön juhlasalissa helmikuun 14 p:nä Toimintasuunnitelma ja laadittu talousarvio, joka päättyi summaan :- oli niin optimistinen, että hymyillen se hyväksyttiin. Kaikkihan oli silloin alussa eikä varoja ollut yhdistyksellä markkaakaan. Jäsenistö oli suurimmalta osaltaan Invalidisäätiön sairaalassa hoidettavana olevia poliopotilaita ja ammattikoulun oppilaita. Heille järjestötyö oli vierasta ja järjestön toimintamahdollisuudet tuntemattomia. Mieliä jäyti huoli tulevaisuudesta, kuten kaikki polion uhrit sen hyvin tuntevat omasta kokemuksesta. Kaikesta huolimatta voidaan nyt katsoa taaksepäin, saavutuksiin, jotka todellakin on kyetty toteuttamaan, jopa ylittämäänkin, kuten seuraavasta käy ilmi: Toimintavuoden alussa 1956 oli yhdistyksen jäsenmäärä 74 ja muodostivat sen etupäässä ne polion uhrit, jotka olivat vasta pari, kolme vuotta sitten tulleet invalidiksi. Kun yhdistyksen toiminnasta alettiin kirjoitella sanomalehdissä, alkoi jäseneksi pyrkijöitä ilmaantua ympäri maata ja tyydytyksellä kertoivat panneensa merkille, että polion uhrit viimeinkin ovat itse ryhtyneet ajamaan asioitaan. Suoranaista jäsenhankintapropagandaa ei ole harjoitettu, vaan on pidetty paljon tärkeämpänä Tampereelle ensimmäinen alaosasto Polioinvalidit r.y. Tampereen osasto Toimintakertomus vuodelta Johdannoksi Huhtikuun 6 p:nä 1957 klo oli Polio Invalidit Polio Invaliderna r.y. järjestänyt tiedotustilaisuuden polioinvalideille Tampereella Hotelli Emmauksessa. Tilaisuuteen oli saapunut Helsingistä yhdistyksen kunniajäsen prof. Fabian Langenskiöld ja yhdistyksen toiminnanjohtaja Väinö Sippari. Läsnä olivat myös Tampereen Kulkutautisairaalan ylilääkäri tri Otila, kaupungin sosiaalivirkailijoita, tamperelainen sanomalehdistö sekä Tampereen ja lähiympäristön polioinvalideja. Esitelmän polioviruksesta piti prof. Langenskiöld. Esitelmän jälkeen nähtiin Invalidisäätiön myötävaikutuksella valmistettu elokuva Tie elämään, invalidien kuntouttamisesta ja ammattikoulutuksesta. Tiedotustilaisuuden 96

97 jälkeen pidettiin neuvottelukokous, jossa toiminnanjohtaja Sippari selosti niitä syitä, joiden johdosta polioinvalidit olivat vuoden 1955 syksyllä ryhtyneet perustamaan omaa yhdistystä sekä alusti keskusteltavaksi alaosaston tarpeellisuutta koskevan kysymyksen. Käydyn keskustelun tuloksena päätettiin perustaa yhdistyksen ensimmäinen alaosasto Tampereelle. Sinikka 3 kertaa, Partio, Pekka 10 kertaa, Rajola, Lea 7 kertaa, Vikkula, Terttu 8 kertaa. Toimisto Toimintamme alkaessa ei osastolla ollut toimistohuoneistoa, eikä myöskään varoja sen vuokraamiseksi, sen sijaan puheenjohtaja Markkula oli lupautunut hoitamaan esille tulevat toimistoasiat kotinsa yhteydessä maanantaisin ja torstaisin klo Syyskuun 1 p:stä alkaen on toimisto sijainnut Kuntouttamislaitoksen toimiston yhteydessä, Aleksanterinkatu 19 ja toimistoasioita hoitanut rouva Terttu Vikkula klo välisenä aikana. Yleiset kokoukset pidetyn perustavan kokouksen puheenjohtajaksi valittiin toiminnanjohtaja V. Sippari ja sihteeriksi teknikko V. S. Markkula sekä johtokuntaan Pekka Partio, Sinikka Pakarinen, Reijo Mikkola ja Pekka Kutinlahti. Osaston nimeksi päätettiin ottaa Polio Invalidit r.y. Tampereen osasto. Jäsenmaksun suuruudeksi vahvistettiin mk 100:-, liittymismaksu mk 50:-. Tilintarkastajia päätettiin valita 3, 1 jäsenistöstä ja 2 jäsenistön ulkopuolelta. Valittiin jäsenistöstä rouva Astrid Airikka, jäsenistön ulkopuolelta maisteri Artturi Tienari. Kolmas jätettiin johtokunnan valittavaksi. Yleisiä kokouksia on osastolla ollut 4 ja pykäliä yht. 38. Harrastuspiirit Naisjaosto. Toimikunta: Astrid Airikka, Lea Rajola ja koollekutsuja Terttu Vikkula. Naisjaoston ompeluseura perustettiin syystoimintakaudella ja sillä oli ensimmäinen ompeluiltansa marraskuussa. Osanotto oli melko laimea, mikä ehkä johtui emäntien joulukiireistä, mutta toivomme, että näistä ompeluilloista tulisi muodostumaan runsaslukuisia, hyödyllisiä ja viihtyisiä yhdessäolon hetkiä. Olisihan tarkoitus omatoimisesti saada myöskin rahatuloja järjestämällä arpajaisia yms. Johtokunnan kokoukset Perustavan kokouksen päätöksen mukaisesti johtokunta on valinnut kolmanneksi tilintarkastajaksi ekon. Risto IdänpääHeikkilän sekä varalle rouva Marjatta Mäkelän. Rahastonhoitajaksi sekä varajäseneksi johtokuntaan on valittu rouva Lea Rajola, osaston sihteeriksi rouva Sinikka Pakarinen ja varapuheenjohtajaksi Pekka Partio. Johtokunnan jäsen, Sinikka Pakarinen on henkilökohtaisten esteiden vuoksi pyytänyt eroa johtokunnan jäsenyydestä ja sihteerin tehtävistä, joka hänelle myönnettiin 9/ pidetyssä johtokunnan kokouksessa. Hänen tilalleen valittiin rouva Terttu Vikkula. Johtokunnan päätös on saanut 6/ pidetyn yleiskokouksen hyväksynnän. Johtokunnalla on ollut kokouksia 11 ja pykäliä niissä yht. 86. Johtokunnan kokouksiin sen jäsenet ovat osallistuneet seuraavasti: Kutinlahti, Pekka 11 kertaa, Markkula, Väinö 10 kertaa, Mikkola, Reijo 6 kertaa, Pakarinen, Huvitoimikunta. Toimihenkilöt: Tauno Kyröläinen, Alma Seppälä, Pertti Suomi, Silja Vähä-oja ja koollekutsuja Pekka Kutinlahti. Huvitoimikunnan tarkoitus on myöskin hankkia varoja osaston tyhjään kassaan, järjestämällä maksullisia yleisö- ym. tilaisuuksia. Muden nimettyjen, kuten kuntouttamisliiketoiminta- ja opintojaostojen toiminta ei vielä tässä ajankohdassa ole päästy varsinaisesti aloittamaan. Eri osastojen koollekutsujista muodostettu yhteistyöjaosto on yhdyselimenä niiden ja johtokunnan välillä sekä huolehtii jaostojen toiminnasta. Virkistystoiminta Polio Invalidit Polio Invaliderna r.y:n järjestämien valtakunnallisten kesä- ja retkeilypäivien organisaatio oli annettu Tampereen osaston johtokunnan tehtäväksi. 97

98 Johtokuntaa tässä tehtävässä avusti yhteistyöjaosto. Kesäpäiviä vietettiin 3 4 p:nä elokuuta Tampereella. Jokaiselle näillä päivillä mukana olleelle jäi virkistävä ja miellyttävä muisto niistä. Tampereen osaston järjestämä joulujuhla jäsenistölle muodostui lämminhenkiseksi yhdessäolotilaisuudeksi. Ohjelma oli pyritty taloudellisista syistä saamaan maksuttomaksi, joten jäsenistö ja sen lapsukaiset sitä etupäässä suorittivat. Lisäksi oli herra Javanaisen mainio huumoriesitys. Juhlaesitelmän oli hyväntahtoisesti saapunut pitämään rovasti Paavo Viljanen. Lisäksi oli kahvitarjoilu ja joulupuuro sekä tietysti Korvatunturin joulupukki. Tarjoilutarpeet oli saatu lahjoituksina tamperelaisilta liikkeiltä. Johtokunta kiittää kaikkia lahjoittajia ja juhlan avustajia. erityisesti poliovammaisten kuntoutusmahdollisuuksien lisäämiseen ja alueellisen toiminnan kehittämiseen. Edunvalvonnassa tärkeimmiksi asioiksi nousivat alueellisen eriarvoisuuden poistaminen ja vammaispalvelujen toteuttamisessa ilmenneiden epäkohtien korjaaminen. Kuluneen vuoden aikana kehitettiin myös monia yhdistyksen sisäisiä ja poliojärjestöjen yhteistoimintaan liittyviä asioita. Paikallisosastojen johtokuntien yhteiset neuvottelupäivät koettiin tärkeiksi niin osastojen johtokuntatyöskentelyn kuin yhdistyksen ja sen paikallisosastojen välisen toiminnan tiivistämisenkin kannalta. Vuosi 2003 oli työteliäs, mutta myös tuloksekas. Vuosi vaati luottamushenkilöiltä ja yhdistyksessä toimivilta vapaaehtoisilta vahvaa sitoutumista ja motivoitumista. Yhdistyksen toimintaa ei aina voida mitata tilastoin, sillä suuri osa toimintaa on vuorovaikutukseen perustuvaa vertaistukea poliovammaisten kesken. Polioinvalidit ry:llä oli vuoden 2003 päättyessä poliovammaista jäsentä. Edustus Helatorstaina Helsingissä pidettyyn yhdistyksen kevätkokoukseen osallistuivat Tampereen osastosta: Pekka Kutinlahti, Seija Lehtinen, V. S. Markkula, Pekka Partio ja Terttu Vikkula. Lopuksi Tämä kertomus esittää lyhyesti Tampereen osaston tähänastista toimintaa, joka vielä alkutaipaleella on ollut vähäistä, johtuen suureksi osaksi taloudellisesta tilastamme. Johtokunta toivoo, että osastomme jatkuvasti kehittyisi ja että koko jäsenistö mahdollisuuksiensa mukaan ponnistelisi yhteisen asiamme hyväksi, kohentaakseen taloudellista asemaamme. Johtokunta kiittää jäsenistöä luottamuksen osoituksesta johtokunnan toimintaa kohtaan. Kiitämme myös kaikkia työmme ja toimintamme tukijoita, jotka eri tavoin ovat meitä muistaneet. Alueellinen toiminta - paikallisosastot Polioinvalidit ry:n alueellisesta toiminnasta vastaavat kahdeksan paikallisosastoa: Lahden osasto, Pohjanmaan osasto, Pohjois-Suomen Polioinvalidit, Pääkaupunkiseudun Polioinvalidit, Satakunnan osasto, Savon osasto, Tampereen osasto ja Varsinais-Suomen osasto. Osastot järjestivät runsaasti erilaisia alueellisia ja valtakunnallisia tiedotus-, neuvottelu-, koulutus-, kuntoutus- ja vapaaajan tapahtumia. Toimintavuonna erilaisia tapahtumia järjestettiin yhteensä 75. Näihin osallistui yli 900 henkilöä. Osastojen toiminnasta vastasivat osastojen valitsemat johtokunnat. Jokaisella osastolla oli myös oma edustajansa Polioinvalidit ry:n johtokunnassa. Paikallisosastojen ja keskustoimiston välinen yhteistyö syventyi entisestään. Osastot välittivät alueellista tietoa poliovammaisten arkipäivän ongelmatilanteista. Polioinvalidit ry Toimintakertomus 2003 Polioinvalidit ry:n toiminta-ajatuksena on poliovammaisten ja heidän läheistensä elämänlaadun ja yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien tukeminen. Vuosi 2003 oli jo yhdistyksen 48. toimintavuosi. Vuoden aikana panostettiin 98

99 Suomen Poliohuolto ry Arto Pätäri, Suomen Poliohuolto ry:n pitkäaikainen hallituksen jäsen kirjoittaa Suomen Poliohuolto ry:stä seuraavasti: Oma apu paras apu perustettiin uusi yhdistys luvulla esiintyneiden polioepidemioiden aikana syntyi tarve polioyhdistystoiminnalle. Elettiin aikaa, jolloin nuoria vaikeammin sairastuneita polioinvalideja sijoitettiin silloisen tavan mukaisesti vanhainkoteihin ja niitten sairasosastoille. Yhteiskunta eli voimakasta jälleenrakentamisen aikaa ja polioon itse sairastuneet heräsivät miettimään vamman muuttamia elinolojaan. Terveyshallinnon ja sosiaalisen huollon rakenteet eivät tuolloin vielä kovin pitkälle riittäneet, olihan sodan päättymisestä kulunut vasta hieman yli kymmenen vuotta. Tätä varten perustettiin v Helsingin Poliohuolto ry. (myöh. Suomen Poliohuolto ry.). kodinomainenkaan sai kunnissa eripuolilla maata laajaa kannatusta. Kaislaranta, Ingentupa. Kuva: T. Enqvist Asukkaita oli tulossa enemmän kuin voitiin sijoittaa. Ympärivuotiseen asumiseen asukaspaikkoja oli 13 ja lyhyempiaikaiseen, varsinkin kesäisin tapahtuvaan lomailuun ja virkistykseen sopivia paikkoja vähintään saman verran. Vuosien vieriessä Kaislaranta-kotia laajennettiin. Lomailu- ja virkistyskäyttöön tarkoitettuja sähkölämmitteisiä mökkejä nousi pihapiiriin useampia. Kunnat ja jotkut sairaalatkin tiedustelivat lyhyempikestoisia hoitojaksoja omille asiakkailleen. Kaislaranta, päärakennus. Kuva: T. Enqvist Yhdistys ryhtyi ripeästi tositoimiin ja hankki omistukseensa Kaislaranta-nimisen kiinteistön Vihdin kunnan Vihtijärven kylästä. Perustettiin Kaislaranta-koti, josta tuli maahamme pioneeri ja uranuurtaja palveluasumisen edelläkävijänä. Ajatus siitä, että nuorille ihmisille paikka vanhainkodissa ei ole virikkeiltään sopiva eikä aina niin 99

100 Kaislaranta, rantasauna. Koska kaikki asiakaspaikat olivat täynnä, syntyi vuonna 1966 ajatus perustaa vastaavanlainen palvelukoti Valkealaan Rasin kylään, käytöstä poistettuun kansakouluun. Kodille annettiin nimeksi Mäntylä-koti. Paikka oli valittu huolellisesti yhteistyössä kunnan virkamiesten kanssa. Rahoitus järjestyi Kotkan Säästöpankista. Vastuullisena hoitoyhteisönä toimi Kymen Poliohuolto ry. tiiviissä yhteistyössä Helsingin Poliohuollon kanssa. Molemmilla yhdistyksillä oli sama toimintateema ja arvomaailma, mutta hallinnollisesti ja taloudellisesti ne toimivat eri yksikköinä; vain lehti pysyi yhteisenä. Molemmilla kodeilla oli lämpimät ja välittömät suhteet ympäröiviin kyläyhteisöihin. Kodit antoivat työtä ja ostivat lähitilojen tuotteita; tarvittaessa kodit saivat talkooapua. Olihan siellä alkuvuosina taloudellisesti kireitäkin aikoja, mutta ei kodeista ruoka loppunut, siitä pitivät kyläläiset huolen. Samaan yhdistysperheeseen kuului VarsinaisSuomessa toimiva Turun Poliohuolto ry., joka oli vuokralla Turun kaupungin omistamassa Katariinanlaakso-nimisessä historiallisestikin arvokkaassa laajan puiston ympäröimässä talossa. Tämä kyseinen paikka oli vain yhdistyksen virkistys- ja kurssikäytössä. Kuva: T. Enqvist Ajan myötä asukkaiden vaatimustaso kasvoi ja ympäröivä yhteiskunta laati normistoja, joita Kaislarannan ja Mäntylän kokoiset pienyhteisöt eivät ilman ylisuuria taloudellisia ponnistuksia kyenneet järjestämään. Mäntyläkoti ja myöhemmin koko itäisen alueen yhdistys lakkautettiin, samoin kävi Turun Poliohuollolle. Vastuu jäljellä olevasta toiminnasta siirtyi Helsingin Poliohuolto ry:lle. Nykyään palveluyksiköistä on jäljellä Kaislaranta-koti ja sekin vain lomailu- ja virkistyskäytössä luvulla Kymen ja Turun toimipisteiden lakatessa päätettiin muuttaa yhdistyksen nimi Helsingin Poliohuolto ry:stä Suomen Poliohuolto ry:ksi. Toiminta oli kaiken aikaa ollut valtakunnallista, joten nimenmuutos vain helpotti tilannetta erityisesti varainhankinnassa. Varoja saatiin mm. myymällä Suomen lippua pöytäversiona sekä hankkimalla kannattajajäseniä, joita yhdistyksellä oli useita tuhansia. Kannattajajäsenet saivat tietoja yhdistyksen toiminnasta omasta neljä kertaa vuodessa ilmestyvästä lehdestä. Monet heistä myös vierailivat säännöllisesti Kaislarannassa. Tänä päivänä Suomen Poliohuolto ry:ssä on 290 varsinaista jäsentä ja kannatusjäseniä vajaa kaksituhatta. Yhdistyksen nykytoiminta on vahvasti painottunut Kaislaranta-kotiin ja sen puitteissa vietettävään loma- ja virkistystoimintaan. Se järjestää vertaistuen ja kokemusten vaihtoa sekä rohkaisee jäseniä 100

101 kuntoiluun liittyvissä asioissa. Se pyrkii ylläpitämään ja kehittämään suhteita muihin järjestöihin, kuten myös ympäröivään yhteiskuntaan edunvalvontaa unohtamatta. Polio Suomessa ja pian koko maailmassa on voitettu sairaus, rokotukset ovat kohta kaikkien ulottuvilla, mutta polion sairastaneita vireitä yhteiskunnan jäseniä on ainakin yhdistystoiminnan verran jäljellä vuosiksi eteenpäin; jäsenten keski-ikä on yli 65 vuotta. Yhdistyksen valoja ei ole syytä vielä sammuttaa. Suomen Polioliitto ry Suomen Polioliitto ry on vuonna 1992 perustettu vammaisjärjestö, jonka varsinaisia jäseniä ovat Polioinvalidit ry ja Suomen Poliohuolto ry. Yhdistyksen toimintaajatuksena on poliovammaisten ja heidän läheistensä elämänlaadun ja yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien tukeminen. Liiton tavoitteena on poliovammaisten tasaarvo yhteiskunnassa sekä oikean tiedon jakaminen terveydenhoito- ja sosiaaliviranomaisille poliosta ja sen aiheuttamasta vammasta. Päämääränsä saavuttamiseksi liitto tukee poliovammaisia ja heidän omaisiaan eri elämäntilanteissa, pyrkii vaikuttamaan lainsäädäntöön ja muutoksiin yhteiskunnassa siten, että vammaisten oikeuksia ei loukata, jakaa tietoa poliosta sekä vahvistaa paikallista jäsentoimintaansa. Suomen Polioliitto ry julkaisee Poliolehti nimistä jäsenlehteä, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Osoite: Suomen Polioliitto ry Luotsikatu 6 E Helsinki p. (09) Internet: 101

102 KUNTOUTUS K minimoidaan haitta proteesien ja apuvälineiden avulla. Lopuksi saatetaan potilas sosiaalisesti kelvolliseksi ja ammatillisesti tuottavaksi yksi- Invalidisäätiö Sätkä Invalidisäätiö perustettiin vuonna Säätiön tehtävänä oli huolehtia Talvisodassa vammautuneiden leikkaushoidon, kuntoutuksen ja koulutuksen järjestämisestä. Kuntoutuslaitos sijaitsee Ruskeasuolla Helsingissä. Säätiö alkoi kuntouttaa polioinvalideja suurten epidemioitten jälkihoitona. Maamme polioinvalideille tämä paikka, kutsumanimeltään Sätkä, tuli tutuksi, ensisijaiseksi hoitopaikaksi valtaosalle. Kouluikäisille lapsille järjestettiin opetusta osastoilla. Säätiön yhteydessä toimi myös vuodesta 1952 kansakoulu, sisäoppilaitos, Ruskeasuon koulu. Professori Fabian Langenskiöld oli keskeinen vaikuttaja säätiön toiminnan kehittämisessä. Hän oli sairaalan johtava ylilääkäri vuosina Fabian Langenskiöld omaksui kokonaisvaltaisen kuntoutuksen periaatteen. Aluksi hoidetaan sairaus tai vamma ortopedian keinoin. Sen jälkeen löksi koulutuksen avulla. Myös WHO hyväksyi periaatteen, mutta paljon myöhemmin. Talvisodan päätyttyä valtioneuvosto asetti huhtikuussa 1940 komitean laatimaan kiireesti suunnitelman sotainvalidien, heidän omaistensa ja kaatuneiden omaisten huoltamiseksi. Komitean puheenjohtajaksi kutsuttiin professori Fabian Langenskiöld. Sotainvalidikomitean ehdotuksesta ja silloisen sosiaaliministeri K.A. Fagerholmin aloitteesta perustettiin Invalidisäätiö. Säätiön perustajat sosiaaliministeriö, Kansaneläkelaitos, Raajarikkoisten Auttamisyhdistys r.y., Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liitto r.y. ja Suomen Tapaturmavakuutuslaitosten Liitto r.y. lahjoittivat säätiölle alkupääoman. Huoltolaitoksen perustamiskustannusten hankintaan liittyy legendaarinen tarina. Tukholmassa oli jo talvisodan aikana järjestetty maittemme välinen jääpallo-ottelu, jonka kuuntelusta suojelukunnat ja lotat keräsivät yhdessä Yleisradion kanssa vapaaehtoisen kuuntelumaksun. Tuon ottelun yhteydessä taiteilija Ella Eronen lausui liikuttuneelle kuulijakunnalle Maamme-laulun säkeet. Maaottelun yhteydessä kerätyt varat, noin 8 miljoonaa silloista markkaa, luovutettiin sosiaaliministeriölle invalidihuoltoon käytettäväksi ja edelleen Invalidisäätiön alkupääomaksi. Sotainvalidikomitean työ oli itsenäinen ja sen ratkaisu piirsi selkeät suuntaviivat vastaiselle invalidihuollolle maassamme. Invalidisäätiön huoltolaitosrakennus valmistui vuonna 1943 ja siitä oli tuleva pohjoismaiden suurin ja ehkä nimekkäin kuntoutuslaitos. untoutus- ja sopeutumisvalmennustoiminnan tarkoituksena on parantaa poliovammaisten edellytyksiä selvitä mahdollisimman omatoimisina omassa elinympäristössään. Kurssien yhtenä tavoitteena toimintakyvyn parantamisen ohella on auttaa poliovammaisia löytämään ja hyödyntämään omia voimavarojaan ja taitojaan: tulemaan paremmin toimeen vammansa kanssa. Erityisesti polion myöhäisoireita poteville poliovammaisille vertaistuki on erittäin tärkeää. Kursseilla on mahdollista tavata toisia poliovammaisia, keskustella heidän kanssaan polion myöhäisoireiden aiheuttamista ongelmista, löytää niihin ratkaisuja ja jakaa kokemuksia. 102

103 Invalidisäätiön sairaalan toiminta kasvoi sekä määrällisesti että laadullisesti ripeästi vuosina Palveluja kysyttiin lisääntyvässä määrin; olihan ortopedinen yksikkö maan ainoa alan erikoissairaala. Poliklinikan ylikuormitus oli huomattava ja varsinaiseen sairaalahoitoon voitiin ottaa pääasiallisesti vain alle 40-vuotiaita potilaita. Vuonna 1947 oli odotusaika sairaalaan venynyt kahdeksi vuodeksi. Tilan puutteen takia avattiin vuonna 1947 Hyvinkään parantola, joka toimi 85paikkaisena Helsingin huoltolaitoksen alaisena. Lääkintöhallitus hyväksyi Hyvinkään parantolan ortopediseksi sairaalaksi samana vuonna. Hyvinkään parantola toimi tärkeänä Invalidisäätiön sairaalan osana yli viisi vuotta. Parantola myytiin vuonna 1952 ja säätiö rakensi sittemmin huoltolaitoksensa sairaalan lisäsiiven niin, että sairaansijojen lukumäärä kasvoi 305:een. Lisärakennus valmistui vuonna 1953 otollisella hetkellä hoitamaan niinä vuosina Pohjoismaita ja Suomea kohdanneen polioepidemian uhreja. Polion jälkitilojen kirurgisessa hoidossa oli lapsia sadalla sairaansijalla. Vuosi 1947 oli maamme invalidihuollolle merkityksellinen. Vuoden alusta astui voimaan invalidihuoltolaki, joka takasi kaikille maamme invalideille mahdollisuuden saada invalidihuoltona lääkintähuoltoa, ammattikoulutusta ja työhuoltoa. Invalidisäätiölle uskottiin lain toteuttamisessa monia tehtäviä ja potilaspiiri laajeni. Seuraavana vuonna astui voimaan sotilasvammalaki. Saadakseen kuvan invalidien lääkinnällisestä ja ammatillisesta kuntoutustarpeesta säätiön hallitus hyväksyi vuonna 1948 suunnitelman erityisten invalidihuoltotarkastusten järjestämisestä. Nämä suunnattiin erityisesti Pohjois-Suomeen ja Itä-Suomeen. Tällaiset invalidihuoltotarkastusmatkat tehtiin vuosittain vuosina sekä kolmen vuoden tauon jälkeen vielä vuosina Tarkastusmatkoihin osallistui sairaalan lääkäreitä, sairaanhoitaja sekä invalidihuoltoon perehtynyt henkilö. Tarkastuksissa kävi noin invalidia, jotka saivat ohjeita ortopedisen sairaanhoidon, ammattiopetuksen Sotavammoista polioepidemiaan Vasta perustettu säätiö käynnisti aluksi toimiston, johon tuli huolto-osasto, lääkintäosasto ja talousosasto. Lääkintäosaston tehtävänä oli auttaa invalideja lääkärintodistuksin, sairaalahoitomääräyksin ja hoito-ohjein. Säätiön toimisto oli aluksi hallituksen puheenjohtajan, professori Fabian Langenskiöldin asunnossa ja lähtien Raajarikkoisten Auttamis-yhdistyksen säätiön käyttöön luovuttamassa kiinteistössä Toinen linja 14. Lääkintätoimiston ensimmäisenä esimiehenä toimi lääketieteen ja kirurgian tohtori Kalle Eemil Kallio. Jo vuoden 1940 aikana kävi lääkintätoimistossa 903 invalidia, seuraavana vuonna ja vuonna invalidia. Invalidisäätiön ortopedinen sairaala otti ensimmäiset potilaat Ruskeasuolle vastavalmistuneen huoltorakennuksen vuodeosastolle Sairaala oli 150paikkainen ja toimi alussa ensimmäisen sotavammasairaalan osastona hoitaen yksinomaan sotavammaisia. Lisäpaikkoja haavoittuneita varten saatiin ammattikoulun asuntolasta. Vuonna 1944 oli poliklinikkakäyntien määrä yli ja hoitopäivien määrä sairaalassa oli noussut lukuun Sairaalassa hoidetuista potilaista oli 86 % sotainvalideja; myöhempinä vuosina sotainvalidien osuus laski ja siviilipotilaiden määrä nousi. Vuonna 1944 hoidettiin siten haavoittuneiden lisäksi 166 siviilipotilasta, joiden pääasialliset diagnoosit olivat kampurajalka, luutuberkuloosi, polio ja traumojen jälkitilat. Seuraavana vuonna hoidettiin jo 419 siviilipotilasta, joiden tautiprofiili oli vastaava. 103

104 ja muun huollon saamiseksi. Näin voitiin moni lapsihalvausepidemian uhri saada asianmukaiseen lääkinnälliseen ja ammatilliseen kuntoutukseen. Invalidisäätiön huoltolaitoksen lääkintäosaston vaatimattomasta alusta 1940 kasvoi ortopedisten palvelujen tarjonta näyttävästi Invalidisäätiön huoltolaitoksen valmistuttua vuonna Toiminnan tarkastelu ensimmäisen kymmenen vuoden aikana osoittaa, että sota-invalidikomitean alun perin kaavoittamat suunnitelmat toteutettiin. Muutaman vuoden sisällä käynnistyi ortopedinen sairaala, sen poliklinikka, ammatinvalinnan ohjaustoiminta, ammattikoulu ja sen laajamittainen kurssitoiminta, proteesipajat Helsinkiin ja Ouluun sekä lääkintävoimistelijain koulutus. Invalidisäätiön ortopedisen sairaalan potilasaineiston diagnoosikirjo muuttui 1950ja 1960-luvun aikana. Tärkein diagnoosi oli kauden alussa edelleen polio; lapsihalvauspotilaita oli yli 300 vuodessa. Invalidisäätiön sairaalakoulu aloitti toimintansa syyskuussa Kansakouluopetusta annettiin ensin säätiön omilla varoilla, kunnes vuonna 1955 opetus siirtyi Raajarikkoisten Koulusäätiön hoidettavaksi. Koulu siirtyi Helsingin kaupungin peruskouluksi vuonna Unicef lahjoitti Suomeen 1955 ensimmäisen EMG-koneen, jota aluksi käytettiin polioskolioosin synnyn tutkimisessa. Lääkitysvoimistelijoiden koulutus Lääkitysvoimistelijoiden koulutus lopetettiin Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella vuonna Sodan johdosta lääkitysvoimistelijoiden tarve kuitenkin lisääntyi, joten Invalidisäätiö suostui Suomen Lääkitysvoimistelijain Yhdistyksen pyyntöön järjestää koulutusta Invalidisäätiöllä. Invalidisäätiön Lääkitysvoimistelijaopisto perustettiin helmikuussa Opisto koulutti kaksivuotisilla kursseillaan 333 lääkitysvoimistelijaa maahamme. Opetus siirtyi vuonna 1965 valtiolle. Ruskeasuon koulu Kula Invalidisäätiön naapurissa toimii Ruskeasuon koulu, joka aloitti toimintansa vuonna Koulu toimi sisäoppilaitoksena ja siellä useat poliolapset aloittivat kansakoulunsa tai jatkoivat koulunkäyntiänsä sairaalajaksojen jälkeen ja 1960-luvuilla. Poliolapset nimittivät koulua Kulaksi ja sana tulee ilmeisesti ruotsinkielen sanasta skola eli koulu. Työkoulu, koulukoti, lastenkoti ja ortopedinen poliklinikka Ruskeasuon koulun syntyprosessi on johdateltavissa Raajarikkoisten Auttamisyhdistyksen perustamiseen vuonna Yhdistyksen perustajien tavoite oli sekä työkoulun että klinikan toiminnan aloittaminen raajarikkoisille, joilla oli taloudellisesti turvaton asema sekä koulutuksen puute. Työkoulun jälkeen raajarikolla oli mahdollisuus itsenäiseen elämään ja toimeentuloon. Ortopedinen hoito oli tarkoitettu auttamaan yhteiskuntaan sijoittumista. Hoito oli kuitenkin tarkoitus aloittaa mahdollisimman nuorena, minkä vuoksi työkoulun yhteyteen perustettiin vielä lastenkoti. Lastenkotiin otettiinkin lapsia sillä perusteella, että ortopedinen hoito oli heidän tapauksessaan tarpeen. Lapsiortopedia Paitsi professori Fabian Langenskiöldin aikana valmistuneita alkuvuosikymmenen tutkimusja väitöskirjatöitä, on kliinistä tutkimusta jatkettu kaiken aikaa säätiön yli- ja seniorilääkärien johdolla. Väitöskirjoista mainittakoon dosentti Castor Lindqvistin vuonna 1959 julkaisema väitöskirja poliomyeliitin halvaannuttamien lihasten toimintayksiköiden tutkimuksesta. Myös apulaisprofessori Ralf Lindholm väitteli vuonna 1960 poliosta aineistona nilkan tukileikkauspotilaat. Ensimmäisen sairaalassa hoidettuja skolioosipotilaita koskevan julkaisun kirjoitti professori Erik B. Riska vuonna Työkoulu Työkoulun avaamisesta Helsingissä tiedotettiin lehdistössä lokakuussa 1890: Kun johtokunta yhdistyksessä rampojen hyväksi on 104

105 päättänyt tulevan marraskuun alussa avata työkoulun ruumiillisesti viallisille, kehotetaan vanhempia ja holhoajia, jotka haluavat saada holhottinsa tähän kouluun, ilmoittamaan nämä marraskuun 2. päivänä klo 3-6 koulun huoneistossa Estnääsinkatu 3, ensimmäinen porras oikealle, koulun johtajattarelle neiti S. Häggmanille. (Päivälehti N:o 242) Vironkadun huoneisto, talossa numero 3, käsitti kolme huonetta. Marraskuun 10. päivään mennessä kouluun oli ilmoittautunut seitsemän oppilasta. Viiden pojan ja kahden tytön voimalla aloitettiin ensimmäinen koulupäivä vuonna 1890 Vironkadulla. Vuonna 1891 koulu muutti mukavampiin tiloihin Bulevardin varrelle taloon numero 28. ortopedisen hoidon tarpeessa. Lastenkodin perustamisen taustana oli ulottaa raajarikkoisia lapsia koskeva huolto yhä nuorempiin ikäluokkiin. Lasten vartuttua 12 vuoden ikään heidät voitiin sijoittaa työkoulun ja kodin puolelle. Lastenkoti sijaitsi koulukodin vieressä Kalliossa ja toimi vuokrahuoneistossa, joka käsitti kolme makuuhuonetta, ruoka- ja leikkihuoneen, keittiön sekä hoitajattaren huoneen. Koulukoti Bulevardilta siirryttiin koulukotiin, joka aloitti toimintansa vuonna 1892 osoitteessa Annankatu 14. Huoneistoon saatiin asuntola 20 oppilaalle, kouluhuoneet sekä johtajattaren huone. Vuonna 1894 koulukoti muutti huoneistoon, Elisabethinkatu 14, jossa oli yhdeksän huonetta, keittiö ja pesutupa. Kun nämä tilat riittivät vain 20 oppilaalle, vuokrasi yhdistys vastapäätä, Elisabethinkatu 13, sijaitsevasta huoneistosta lisätiloja. Yhdistys rakennutti Kallion kaupunginosaan Alppikadulle oman koulukodin, joka valmistui vuonna Uusiin oppilashuoneisiin mahtui 25 naispuolista ja 25 miespuolista sisäoppilasta. Koulun sijoittaminen Diakonissalaitoksen läheisyyteen paransi myös mahdollisuuksia oppilaiden ortopedistä hoitoa ajatellen. Diagnostiikka oli vielä varsin alkeellista, jolloin veltto halvaus (polio) sekä jäykkä halvaus ovat saattaneet mennä sekaisin luku oli ensimmäinen polioepidemioiden kannalta synkkä jakso: vuosina työkouluun otettiin oppilasmatrikkelin mukaan kaikkiaan 51 poliotapausta. Vammojen mukaan ryhmiteltynä kouluun otetut oppilaat jakaantuivat vuosikertomuksen perusteella seuraavalla tavalla v Vamma Oppilaat v Synnynnäinen epämuodostuma tai ruumiinvamma 96 Lastenkoti Työkoulun rinnalle perustettiin vuonna 1904 lastenkoti, johon oli tarkoitus ottaa 4-12vuotiaita lapsia, etenkin sellaisia, jotka olivat 105 Tapaturma 61 Tuberkuloosi 54 Polio 123 Aivovaurio 48 Muut syyt 80 Epäselvät syyt 9 Yhteensä 471 Oppilaita, joista puuttuvat tiedot 11 Kaikkiaan oppilaita 482

106 sairaalan rakennustoimikuntaan kuului ja sairaalan ylilääkärinä toimi Fabian Langelskiöld, jonka elämäntoiminta tuli voimakkaasti vaikuttamaan polioinvalidien hoitoon mm. Invalidisäätiön johtavana ylilääkärinä vuosina Vuonna 1935 lääkintöhallitus myönsi kulkutautien vastustamiseksi varatuista Lastenkotiin v otettujen lasten vammojen syyt Vamma Lapsia Synnynnäinen epämuodostuma 22 Tapaturma 5 Tuberkuloosi 7 Polio 36 Muu halvaus = aivovaurio 31 Muut syyt 16 Lapsihalvauspotilaiden osuus v sekä sairaalassa että poliklinikalla. Sairaalassa ensikäyntejä vuosi Lm Poliklinikalla hoidettuja % Lm % ,8 12 4, ,7 31 5, ,7 31 7, ,4 28 6, ,4 30 6, ,0 34 6, ,8 39 6, , , , , , , ,6 74 7, , ,3 varoista markkaa sellaisten lasten ja aikuisten hoitamiseksi, jotka olivat syksyllä 1934 sairastuneet lapsihalvaukseen. Vuosi 1934 oli erityisesti lapsihalvausepidemiavuosi ja paikkojen kysyntä alkoi lisääntyä monin verroin heti vuoden 1934 lopussa ja 1935 alussa. Ortopedinen sairaala pääsi toteuttamaan laajennuksen siten, että lastenkodin entiseen huoneistoon saatiin 20 potilaspaikkaa entisten 22 lisäksi. Laajennusosassa hoidettiin sellaisia potilaita, jotka eivät olleet leikkaushoidon tarpeessa. Lapsihalvausepidemiat vuosina 1934 ja 1938 nostivat lapsihalvauspotilaiden määrää sekä sairaalassa että poliklinikalla vuosina 1935 ja Poliklinikalla poliopotilaiden lukumäärä oli pienempi kuin sairaalassa, jossa Ortopedinen poliklinikka Syyskuun 14. päivänä vuonna 1900 perustettiin työkoulun yhteyteen ortopedinen poliklinikka. Poliklinikan johdossa oli professori Hjalmar von Bonsdorf, joka oli yksi tuon ajan johtavista kirurgeista maassamme. Vuosina poliklinikalla hoidettiin kaikkiaan 583 potilasta. Näistä 157 potilaalle tehtiin myös leikkaus; niille potilaille, joita ei leikattu, asetettiin kipsisiteitä ja valmistettiin korsetteja, vöitä sekä sovitettiin ortopedisiä jalkineita ja tukisiteitä. Professori Hjalmar von Bonsdorf suoritti vuonna 1915 leikkauksen ainakin kuudelle poliolapsipotilaalle, jotka kaikki ennen leikkausta liikkuivat vaivalloisesti kontaten ja toimenpiteen jälkeen kuntoutuivat liikkumaan kainalosauvojen kanssa tai ilman apuvälineitä. Raajarikkoisten Huoltolaitos Vuonna 1927 valmistui uusi kolmikerroksinen sairaala Wallininkadulle ja samana vuonna Raajarikkoisten Auttamisyhdistys päätti antaa kaikille Alppikadun ja Ensimmäisen linjan varrella, (josta yhdistys osti vuonna 1925 kiinteistön ja tontin), sijaitseville laitoksille yhteisnimeksi Raajarikkoisten Huoltolaitos Vanföreanstalten i Helsingfors. Uuden 106

107 hoidetuista potilaista noin kolmasosa oli poliota sairastaneita. Ortopedisen sairaalan keskimääräinen hoitoaika potilasta kohden oli vuosina noin 48 päivää; korkeimmillaan hoitoaika oli vuosina 1931 ja 1937 ja alimmillaan ensimmäisenä vuotena Sairaalan potilaat olivat suurimmalta osin aikuisia. Lapsipotilaiden määrä alkoi nousta vasta lastenosaston perustamisen jälkeen vuonna Suurin osa potilaista oli Helsingistä tai Uudeltamaalta, vaikka potilaita alkoikin olla etenkin 1930-luvun puolivälistä lähtien jo ympäri Suomea. Helsinkikeskeisyyttä sairaalapaikoissa osoitti vielä vuoden 1938 potilasjakautuma: 45 potilasta oli Helsingistä, loput 230 olivat muualta Suomesta. Langenskiöld totesikin Helsingin kaupungin köyhäinhoitolautakunnalle, että "vaikka ortopediseen sairaalaan otetaan potilaita koko maasta, Helsingin kaupungista kotoisin olevat potilaat ovat lukuisia, koska laitos sijaitsee täällä". Useimmat sairaalan potilaista olivat köyhiä ja varattomia. Pula-ajan vaikutus tuntui varsinkin sairaalapaikkojen puutteessa, mutta myös hoitoajoissa. Kun potilasmäärä sairaalassa kasvoi, myös hoitoaika potilasta kohden lyheni. Potilasaines oli sairaalassa toisenlainen kuin muissa tavallisissa sairaaloissa. Potilaat olivat terveempiä kuin sairaaloissa yleensä, mikä antoi sairaalaelämälle erikoisen luonteen. Ainoastaan krooniset niveltulehdukset muodostivat poikkeuksen. Suurimman ryhmän muodostivat lapsihalvausepidemiapotilaat. Tosin alkuhoito tapahtui kulkutautisairaaloissa, mutta sen jälkeen he kävivät sairaalassa saamassa jälkihoitoa ja kuntoutusta. Poliopotilaat tulivat sairaalaan hoitoon yleensä vuoden kuluttua sairastumisesta, elleivät he olleet onnellisimmassa tapauksessa parantuneet ilman pysyviä vammoja. Henkisesti jälkeen jääneitä tai mielenvikaisia sairaalaan ei otettu, sillä "yleensä ei kannata ryhtyä hoitamaan muita kuin aivan täysijärkisiä raajarikkoisia. Ortopedinen hoito vaati jo niin paljon myötävaikutusta potilaan omalta taholta, että henkisesti vajavaiselta sitä ei ole odotettavissa", kertoi Langenskiöld radiohaastattelussa vuonna Alkuvuosien kuntoutusmenetelmiä Lääkinnällinen huolto käynnistyi laitoksessa vuonna 1900 ortopedisen poliklinikan ja neljä vuotta myöhemmin leikkaussalin myötä. Ensimmäiset leikkaukset tehtiin jo vuonna Kun työkoulu laajeni huoltolaitokseksi vuonna 1927, keskitettiin myös koulun oppilaiden lääkinnällinen hoito ortopediseen sairaalaan ja apuvälinehuolto ortopedisiin verstaisiin. Professori Hjalmar von Bonsdorffin v leikkaamia poliopotilaita, jotka kaikki ennen leikkausta liikkuivat vaivalloisesti kontaten. Ortopedisen hoidon rinnalla ensimmäisiä menetelmiä potilaan jälkihuollon ja kuntoutuksen hyväksi olivat mm. erilaiset kylvyt ja hieronnat. Vuonna 1906 palkattiin lastenkotiin väliaikaisesti hieroja, jonka tehtävänä oli hieroa erityisesti niitä lapsia, jotka hierontaa leikkauksen jälkeen tarvitsivat. Jo vuodelta 1893 tiedetään, miten kaksi koulun poikaoppilasta lähetettiin loman aikana Porvoon läheisyyteen maaseudulle saamaan kylpyjä ja hierontaa. Palattuaan takaisin kaupunkiin oli toinen pojista niin parantunut, että saattoi jo liikkua vaikeuksitta omin avuin. Sairasvoimistelija palkattiin sairaalaan vuonna Hänen tehtävänsä oli kuntouttaa etenkin lapsihalvausepidemian uhreja. Lapsihalvaustapauksissa oli tapana antaa liikuntaa ja hierontaa sen jälkeen, kun itse sairausvaihe oli päättynyt. "Kaikkein voimakkainta kiihoketta heikontuneille ja halvaantuneille lihaksille ovat potilaan oman 107

108 tahdon aikaansaamat liikkeet", mainosti Terveydenhoitolehti epidemia-vuonna Myös työkoulun ja lastenkodin oppilaille annettiin 1930-luvun loppupuolella kuntouttavaa sairasvoimistelua ja hierontaa. Talvisodan vaurioittama ortopedinen sairaala samoin kuin ortopedinen poliklinikka lakkautettiin kesäkuun puolivälissä Talvisodan syttyminen vuonna 1939 katkaisi laitoksessa pitkään jatkuneen huollon keskittämiskauden. Myös työkoulun ylläpitämiseen sodan syttyminen vaikutti taantuvasti, ja jatkosodan aikana aloitettiinkin pohjakoulutuksen antaminen yksityisen kansakoulun suomien mahdollisuuksien turvin. Sota ja sen vaurioitten korjaaminen näkyivät myös invalidihuollon järjestäytymisessä 1940luvun lopussa. Talvisodan jälkeen Raajarikkoisten Auttamisyhdistys oli perustamassa Invalidisäätiötä, jonka tehtävänä oli kantaa huolta maan invalideista, etenkin sotainvalideista. Vuonna 1927 perustettu ortopedinen sairaala lakkautettiin jatkosodan sytyttyä, jolloin suurin osa henkilökunnasta kutsuttiin sotasairaaloiden palvelukseen. Myös potilaat lähetettiin koteihinsa, ja vain muutama potilas siirrettiin Diakonissalaitokselle. Invalidisäätiön sairaala valmistui vasta vuonna 1943, mihin asti Raajarikkoisten Auttamisyhdistys pyrki huolehtimaan entisten potilaiden jälkihuollosta. Koulussa pidettiin paikkoja vapaina niitä potilaita varten, jotka tulivat Helsinkiin tarkistuttamaan siteitään ja apuvälineitään. Invalidisäätiön sairaalan valmistuttua siirtyivät paitsi ortopedinen hoito ja apuvälinetuotanto, myös ammatillinen koulutus ja työnvälitys Invalidisäätiölle. Raajarikkoisten huoltolaitoksen tehtäväksi kiteytyikin vähitellen pohjakoulutuksen eli kansakouluopetuksen antaminen oppivelvollisuusiässä oleville lapsille. Lupa kansakoulun ylläpitämiseen saatiin vuonna 1941, mikä merkitsi opetustoimen osalta valvonnan siirtymistä sosiaaliministeriöltä opetusministeriölle. Lapsihalvaus eli polio oli yleisin oppilaiden liikuntavamman aiheuttaja aina 1960-luvulle saakka. Jo vuoteen 1916 mennessä työkoulun oppilaista 123:ssa oli ollut polio. Vuoteen 1967 mennessä koulua oli käynyt yhteensä 511 polio-oppilasta. Epidemioiden kannalta 1930-luku oli ensimmäinen merkittävä jakso. Vuonna 1934 epidemia liikkui etenkin Uudenmaan läänissä Kouluun otetut polion vuoksi vammautuneet oppilaat v vuosi kouluun otetut Yhteensä 511 ja suurimmassa osassa Helsingin ympäristöä, ja tapauksista kolmasosa vaikutti juuri pääkaupungin ympäristössä. Pohjois-Suomen alue säästyi tältä epidemialta. Vuoden 1938 epidemiasta suurin osa oli lieviä tapauksia. Epidemia vaikutti sekä Uudellamaalla että etenkin Hämeessä, jossa epidemiaa esiintyi eniten. Se, että poliotapauksia oli Hämeen läänissä näinkin paljon, selittäisi sieltä kotoisin olevien oppilaiden suuren määrän juuri vuosina Koulun kannalta synkin poliojakso ajoittui kuitenkin myöhemmäksi ja 1950-luvuille. Epidemioiden vaikutukset näkyivät kouluun tulleissa oppilaissa vasta vuoden tai kahden päästä. Esimerkiksi vuoden 1934 epidemia näkyi oppilasjakaumassa vasta vuosina , sillä sairauden akuutin vaiheen aikana tapaukset hoidettiin tavallisissa sairaaloissa. 108

109 Työkoulun aloittaessa toimintansa vuonna 1890 oli uusien oppilaiden ikäjakauma varsin leveä: vanhin oppilas oli 58-vuotias ja nuorin seitsemänvuotias. Koulukodin valmistuttua toimikuntaa arveluttikin, miten ikäjakaumaltaan niin erilainen aines sopeutuu yhteen oppilasasuntolassa. Vielä vuonna 1893 koulukodin vanhin asukki oli 42-vuotias ja nuorin kahdeksanvuotias. Vuonna 1897 palkatun kansakoulunopettajan tehtävänä olikin vaikuttaa kansakoulun johtoon, että työkouluun otetaan ennen kaikkea sellaisia lapsia ja nuoria, joilla oli vielä tulevaisuus edessään. Kovin vanhoille oppilaille tällaista opetusta ei ollut enää tarkoituksenmukaista antaa. Oppilaiden yhtenä tärkeimpänä hylkäämissyynä olikin tämän vuosisadan alusta juuri ikä, ts. yli-ikäisyys. Ennen vuotta 1898 työkouluun ei ollut varsinaista ikärajaa. Luultavasti vasta oman talon aikaansaaminen pakotti myös miettimään rajoja tehtävälle työlle, jotta se olisi suunnitelmallista ja tuloksellista. Aikuisten koulusta tuli siten lasten ja nuorten koulu. Vuosina työkouluun otettiin vain suurimmalta osin normaalissa koulunkäyntiiässä olevia 7-15-vuotiaita lapsia ja nuoria, joista alle kymmenvuotiaat ohjattiin lastenkotiin ja vanhimmat työkouluun. Lapsihalvausvuosikymmenenä 1930-luvulla työkouluun otettiin myös poikkeuksellisesti yli 15-vuotiaita nuoria. Lastenkodin sulkeminen v ja kansakoulutoiminnan alkaminen alensivat kouluuntuloiän kahdeksaan vuoteen. Kansakouluun tulon ikärajaksi määrättiin 8 14 vuotta. Jatkosodan aikana pienimpiä oppilaita siirrettiin Ruotsiin ja vasta syyskuun alussa 1946 otettiin entinen sairaalakerros huoltolaitoksella käyttöön, jolloin opetusta voitiin antaa myös alemmilla kouluasteilla oleville oppilaille. Yleensä raajarikkoiset lapset joutuivat kouluun tavallista myöhemmässä iässä. He joutuivat viettämään sairaalassa pitkiäkin aikoja, ja tämän vuoksi raajarikkoisten kouluun jouduttiin vielä 1940-luvulla ottamaan oppilaita, jotka eivät enää olleet oppivelvollisia. Koulun toiminnalle olikin vuosina ominaista, että yhä useampi oppilas tuli Polio-oppilaiden jakaantuminen alueellisesti v Lääni Uudenmaan lääni Hämeen lääni Turun- ja Porin lääni Viipurin- /Kymen lääni Kuopion lääni Mikkelin lääni Vaasan lääni Oulun lääni Lapin lääni Luovutettu alue sekä Inkeri ja Pietari Oppilaita Pohjois-Karjalan ja Ahvenanmaan lääneistä ei ole tässä taulukossa oppilaita. Keski-Suomen lääni perustettiin vuonna Viipurin lääni tunnetaan Kymen läänin nimellä vuodesta Eniten poliotapauksia on kaudella esiintynyt oppilaiden keskuudessa juuri Hämeessä ja Viipurin/Kymen läänissä sekä myös Vaasan ja Uudenmaan lääneissä. Varsinkin 1930-luvulla olivat Uudenmaan ja Hämeen läänit keskeisessä asemassa silloisten epidemioiden vuoksi. Myös 1950-luku oli synkkä vuosikymmen polion kannalta, mutta tällöin painottuvat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomi, joista otettiin muutenkin paljon oppilaita. Kouluun otettujen vammat kytkeytyivät usein selvästi tiettyihin sosiaaliryhmiin. Polio oli yleistä työ- ja maatalousväestön keskuudessa. Uuteen koulutaloon Ruskeasuolle palkattiin myös ensimmäinen koululääkäri. Tähän asti Diakonissalaitoksen, ortopedisen sairaalan ja Invalidisäätiön sairaalan lääkärit olivat tehneet työnsä pääasiassa maksuttomasti. Koululääkäri tarkasti oppilaat myös ortopediseltä kannalta. Polio väheni rokotusten myötä melko pian 1960-luvulla. Vuodesta 1961 koulussa ryhdyttiin antamaan poliorokotuksia niille oppilaille, jotka eivät olleet vielä sairastaneet poliota sekä niille toimihenkilöille, jotka halusivat rokotuksen. Kouluuntuloikä 109

110 joko ensimmäiselle tai toiselle luokalle, jolloin kouluuntuloikä painottui ikävuosiin 7-9. Koulun lehti oli nimeltään Piccolo. Se alkoi ilmestyä oppilaiden toimittamana vuonna Piccolo merkitsi hotellipoikaa, ja lehden toimittajan mielestä "tämä Hälinävaara Tenholantie 11:ssä melkoinen hotelli onkin". Lehden päätoimittajat olivat pääasiassa tyttöjä, kunnes vuonna 1961 päätoimittajaksi asettautui ensimmäinen poika. Koulun sijainti Ruskeasuolla Pasilan metsän kupeessa oli kirvoittanut oppilaiden suusta jo oman tunnuslaulun eli "Pasilan balladin" vuodelta 1955: Ortopedisen sairaalan ylilääkäri v Fabian Langenskiöld v Koulun johtajaopettajat v Toini Helminen v Selma Kujala v Kauko Valta Ylänne v Erkki Toiviainen v Kauko Valta Ylänne v Anita Suhonen v "Pitkät, pätkät sätkän jätkät Pasilan tietä kompuroi. Kotsat jätät, pläägät mädät tuttua tietä haravoi. Matkaa suosii kaunis sää, Pasilan metsä on määränpää. Siellä on hauska kellettää, kun on kevät ja hellettä." Luokkakuva KULASTA Lähde: Toivo Enqvistin arkisto Invalidihuoltolain voimaantulo vuonna 1947 oli merkkitapaus myös Raajarikkoisten huoltolaitoksen historiassa. Invalidihuoltolaki takasi laitokselle kohtuullisen valtionkorvauksen, koska sen harjoittama koulutus oli lakisääteistä invalidihuoltoa. Invalidihuoltolaissa määriteltiin ensimmäisen kerran myös vammainen lapsi, varsinkin jos vajavuus haittasi jokapäiväistä elämää ja tulevaa toimeentulon hankintaa. Invalidisäätiötä perustettaessa Raajarikkoisten Auttamisyhdistys oli harkinnut jopa oman toimintansa lakkauttamista ja säätiön omaisuuden luovuttamista Invalidisäätiölle. Koska kuitenkin näytti siltä, ettei Invalidisäätiö ollut kiinnostunut pohjakoulutuksen järjestämisestä raajarikoille lapsille, Raajarikkoisten Auttamisyhdistys päätti jatkaa toimintaansa; painopiste oli nyt opetuksessa. Laitoksen johtajat v Signe Häggman v Aina Palmgren v Ida Paaso v Anne Marie Krohn v Raija Nyström v Lastenkodin hoitajat v Naima Nyholm v Emilia Lauren v Agnes Studd v Anna Sjöberg v Anna Peura v Toini Thauvon v Gunhild Karlsson v S. Helenius v Hilma Liljavirta v Mary Hellen v Anna Tavio v Lempi Airila v

111 Vuosikokouksessa maaliskuussa 1948 päätettiin yksimielisesti lopettaa Raajarikkoisten Auttamisyhdistys sekä perustaa säätiö nimeltä Raajarikkojen koulusäätiö - Skolstiftelsen för vanföra, ja hallituksen puheenjohtajana toimi Fabian Langenskiöld. Säätiölle otettiin mitä todennäköisimmin mallia Invalidisäätiöstä, missä toiminnasta oli saatu hyviä kokemuksia. Yhdistys oli organisaationa hankala, kun taas säätiössä suhteellisen pieni joukko teki päätöksiä ja pystyi ratkaisemaan joustavasti ja nopeasti suuriakin kysymyksiä. Vuonna 1952 koulu muutti vastavalmistuneisiin tiloihin Ruskeasuolle. Rakennuksen koko oli m³, ja siinä oli tilat 120-paikkaista kansakoulua varten sekä oppilasasuntola keittiöineen, ruokasaleineen, voimistelusaleineen ja saunoineen. Lisäksi rakennuksessa oli asunnot johtajille, opettajille, talonmiehelle, keittiöhenkilökunnalle ja palveluskunnalle. Ruskeasuolla kahden organisaation eli Invalidisäätiön ja Raajarikkojen koulusäätiön koulun fyysinen läheisyys sanelivat Ruskeasuon koulun oppilaiden elämää pitkälti 1960-luvulle saakka, kun oppilaat siirtyivät aikanaan Ruskeasuolta tien toiselle puolelle Invalidisäätiön ammattikouluun ja toisaalta hoitojaksoille Invalidisäätiön sairaalaan. sikäläisistä "rehabilitation center" -nimisistä sotavammaisten kunnostamiskeskuksista. Viisikymmentäluvun alussa invalidien ammattikoulutuspaikkojen määrä oli saatu paljolti liiton ansiosta niin tyydyttävälle tasolle, että liitto saattoi suunnata resurssejaan muiden invalidihuollon ongelmien korjaamiseen. Suurimpana puutteena pidettiin ortopedisten hoitopaikkojen liian vähäistä määrää sekä sairaalahoidon jälkeisen hoidon puuttumista. Invalidiliitto jätti vuonna 1950 valtioneuvostolle esityksen 4-5 ortopedisen osaston liittämisestä perusteilla olevien uusien keskussairaaloiden yhteyteen. Samaan aikaan Invalidisäätiö ajoi omaa suunnitelmaansa "täydellisen", eli myös ortopedisen sairaalan käsittävän invalidihuoltolaitoksen perustamiseksi Ouluun. Suomessa oli tuolloin vain yksi ortopedista hoitoa antava sairaala Helsingissä, jonka 230 hoitopaikkaa olivat riittämättömät. Invalidiliitto ja Helsingin invalidiyhdistys olivat yhdessä pohtineet kuntouttamislaitoksen perustamista sodan päättymisestä lähtien. Hankkeen toteuttaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1952, kun järjestöt ryhtyivät yhdessä rakentamaan invalidien asuintaloa kaupungin vuokratontille Kimmontielle Käpylään. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Kaj Salenius ja se vihittiin käyttöönsä Rakennuksen alin kerros oli kuntouttamislaitoksen käytössä ja kolmesta ylimmästä kerroksesta puolet oli varattu potilaiden käyttöön ja toinen puoli vuokraasunnoiksi. Käpylän kuntouttamislaitokseen tulivat tarvittavat fysikaaliset hoitotilat, terapia-allas sekä 16 huoneen toipilasosasto. Laitos oli ensimmäinen laatuaan Suomessa ja siellä voitiin antaa lämpö- ja sähköhoitoja, ammehoitoja, hierontaa, lääkitysvoimistelua, kuten toimintaa tuolloin kutsuttiin, askarteluterapiaa sekä ohjausta ja harjoitusta apuvälineiden käytössä. Käpylän kuntouttamislaitos Ortopedinen leikkaushoito ei yksin riittänyt saattamaan vammautunutta henkilöä koulutukseen tai työelämään. Tarvittiin myös toimintakunnon parantamista lääkintävoimisteluun kuuluvien harjoitusten avulla, totuttautumista vamman aiheuttamiin fyysisiin rajoituksiin sekä erilaisten apuvälineiden käytön harjoittelua. Nykyisin lääkinnälliseksi kuntoutukseksi kutsutut hoitomuodot alkoivat kehittyä ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksassa aivovammaisten hoidosta. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ja Englanti olivat kehityksen kärjessä. Invalidisäätiön ylilääkäri K.E. Kallio tutustui Yhdysvalloissa sotavammaisten kuntoutukseen. Palattuaan Suomeen keväällä 1948 hän luennoi säätiön henkilökunnalle 111

112 Pidempiaikaista kuntoutusta varten oli 30 potilaspaikkaa sekä tarvittavat majoitustilat. Laitoksen yhteydessä oli poliklinikka, jossa annettiin pääasiassa lyhytaikaisia lämpö- ja sähköhoitoja. Kuntouttamislaitos oli tarkoitettu kaikille, joille hoidoista oli apua. Poliklinikka mukaan lukien laitos kykeni ottamaan vastaan noin 200 asiakasta päivässä. Laitoksen henkilökuntaan kuului kaksi sivutoimista lääkäriä, sairaanhoitaja, 4 lääkintävoimistelijaa ja 10 muuta työntekijää. Ulkomaista tieto-taitoa laitoksen käynnistysvaiheessa edusti Norjasta tullut skotlantilainen lääkintävoimistelija. Lääkintävoimistelijat koulutettiin tuolloin Invalidisäätiön Lääkitysvoimisteluopistossa. Heidän koulutuksessaan oli korostetusti esillä valmiudet työskennellä invalidien kuntouttajina. Käpylän kuntouttamislaitos oli juuri saatu täysitehoiseen toimintaan, kun jo ryhdyttiin valmistelemaan sen laajentamista. Viisikymmentäluvun alussa maailmalla riehui polioepidemia, jonka ennakoitiin saapuvan parissa vuodessa myös Suomeen. Suomalaiset lääkärit sekä myös liiton edustajat saivat hyvissä ajoin tietoja epidemian vakavuudesta kansainvälisten yhteyksiensä kautta. Polioon sairastuneiden kuolleisuus oli laskenut jo 5-10 prosenttiin tautitapauksista, mutta eriasteisia vammoja jäi monille sairauden uhreille. Ortopedisillä toimenpiteillä ja riittävällä kuntoutuksella voitiin ulkomaisten kokemusten mukaan saada 3/4 halvauksen saaneista kykeneviksi itse huolehtimaan omasta toimeentulostaan. Erityisesti kuntouttamishoitopaikkoja oli tulevaa tarvetta varten auttamattomasti liian vähän. Invalidiliitto päätti vuoden 1954 alussa ryhtyä laajentamaan Käpylän laitosta. Laajennus toteutettiin parin sadan metrin päähän entisestä laitoksesta Koskelantie 24:een, jonne liitto ja Helsingin Invalidien Yhdistys rakensivat yhteisen kerrostalon, johon tuli invalidien asuintalo sekä siipirakennus kuntoutuslaitosta varten. Kuntoutuslaitoksen tiloihin tuli majoitustilat, lääkintävoimistelijoiden työtila, työterapiatila, pieni vesiallas, sauna sekä pesula ja muita aputiloja. Tilojen suunnittelussa oli pyritty huomioimaan liikuntaesteisten tarpeet ja siksi majoitustiloissa ja lääkintävoimistelijoiden työtilassa oli uutuutena lattialämmitys. Uudisrakennus oli tarkoitettu pääasiassa poliolasten kuntouttamiseen ja siihen tuli 40 hoitopaikkaa, jotka nostivat laitoksen hoitopaikkojen kokonaismäärän 70:een. Käpylän laitoksen ei laajennuksen jälkeenkään uskottu riittävän tyydyttämään polioepidemian aiheuttamaa kuntoutustarvetta. Invalidiliitossa pidettiin välttämättömänä muutaman uuden kuntouttamislaitoksen perustamista eri puolille maata. Sopivina sijoituspaikkoina olivat esillä Tampere ja Rovaniemi sekä mahdollisesti Vaasa. Laitosten perustaminen vaati huomattavia investointeja, joihin liitolla ei ollut varoja. Talousvaikeuksien kanssa painiskelevalta valtiolta varojen saaminen oli vaikeaa ja hidasta, mikä oli saatu kokea Jyväskylän ortopedisen sairaalan perustamista ajettaessa. Ainoa mahdollisuus toteuttaa hankkeet nopeasti oli kääntyä keräyskampanjan avulla yksityisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen puoleen. Keräyskampanjan toteuttamiseksi Invalidiliitto kutsui koolle arvovaltaisen "Lapsihalvauksen tuhot torjuttava" -valtuuskunnan. Valtuuskunnan tehtäväksi määriteltiin taistelu poliota vastaan keräämällä varoja ennaltaehkäisevään valistukseen, sairastuneiden hoitoon ja hoitopaikkojen lisäämiseen, opaskirjojen julkaisemiseen, kursseihin, hoitovälineisiin, jälkihoitolaitosten aikaansaamiseen sekä vähävaraisten hoidon tukemiseen. Valtuuskunnalle myönnettiin valtakunnallinen keräyslupa kesä- ja heinäkuuksi Keräyksen suojelijaksi suostui tasavallan presidentti J. K. Paasikivi puolisoineen. Presidentti avasi keräyksen radiopuheella, jossa hän totesi suuren ja vakavia vaurioita aiheuttavan polioepidemian uhkaavan Suomea sekä kertoi kuntoutuksen avulla saavutetuista hyvistä tuloksista sairastuneiden työkyvyn palauttamisessa. Keräys toteutettiin listakeräyksenä käytännössä kaikissa kunnissa sosiaalilautakuntien sekä SPR:n ja 112

113 Mannerheimin Lastensuojeluliiton avustuksella. Keräysjulistetta levitettiin kaikkialle maahan lähes kappaletta. Keräyksen tavoitteista kertovaa ja tartuntatautien torjuntaohjeita sisältänyttä lentolehtistä painettiin kappaletta. Lehtiset jaettiin koululaisten avulla kaikkiin kotitalouksiin. Yrityksille lähetettiin noin lahjoituspyyntöä ja sävellahja soi kuukauden keräyksen hyväksi. Keräys otettiin erinomaisesti vastaan ja sen puhdas tuotto oli nykyrahassa noin 2,5 miljoonaa markkaa, josta listakeräyksen osuus oli yli 2/3. Sävellahjan tuotto, noin markkaa, oli siihen mennessä paras keräystulos kuukaudessa. Loput keräystuotosta kertyi pääosin yritysten lahjoituksista. Keräyksen tuotosta valtuuskunta varasi 1,3 miljoonaa markkaa Tampereen ja noin miljoona markkaa Rovaniemen kuntoutuslaitosten perustamisrahastoihin ja loput varat osoitettiin kuntoutusvälineiden hankkimiseen Lastenlinnan sairaalaan, kiertävän ortopedin ja sosiaalihoitajan palkkoihin sekä poliota käsittelevään tutkimus- ja julkaisutoimintaan. Keräyksen erinomainen vastaanotto ja suurlahjoitusten saaminen keräyksen jo päätyttyä saivat valtuuskunnan vakuuttuneeksi toiminnan jatkamisen tärkeydestä. Vuonna 1955 järjestettiin uusi keräys, jonka puhdas tuotto oli nykyrahassa noin 2 miljoonaa markkaa. Tuotosta kasvatettiin kuntoutuslaitoshankkeiden rakennusrahastoja, tuettiin poliolasten huoltoa sekä sairauden ennaltaehkäisyä ja tutkimusta. Polioepidemia raivosi vuonna 1955 erityisesti maan pohjoisosissa, mutta kaikkiaan epidemia jäi Suomessa ennakoitua lievemmäksi. Vielä varsin uuden poliorokotteen saaminen Suomeen hillitsi taudin leviämistä. Invalidiliiton piirissä nähtiin, ettei valtiolta kenties tulisi varoja kahta uutta kuntoutuslaitosta varten, joten Rovaniemi asetettiin hankkeista etusijalle. Päätökseen vaikutti polioepidemian vakavuus Pohjois-Suomessa sekä Rovaniemen kauppalan lahjoittama tontti kuntoutuslaitosta varten tulevan Lapin Keskussairaalan naapurista. Valtiovalta ei lämmennyt myöskään Rovaniemen kuntoutuslaitoksen rakentamiselle, joten hankkeen toteuttaminen jäi odottamaan parempia aikoja. Valtuuskunta lopetti varojen keräämisen vuonna 1956, mutta jatkoi toimintaansa kertyneiden varojen turvin. Varoja osoitettiin erityisesti hengityshalvauspotilaiden hoitoon, sillä valtaosa heistä oli polion uhreja. Potilaille hankittiin koti- ja sairaalahoitoon tarvittavia laitteita, tuettiin virkistystoimintaa sekä kustannettiin lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan opintomatkoja ulkomaisiin poliohuoltokeskuksiin. Vuonna 1959 valtuuskunta muutettiin Poliosäätiöksi, jonka hallituksessa liiton edustajilla oli enemmistö. Säätiön tehtäväksi määriteltiin polion ennaltaehkäisyn, hoidon ja tutkimuksen tukeminen. Säätiön käyttöön luovutettiin markkaa valtuuskunnan työtä varten koottuja varoja. Käpylän kuntouttamislaitos kantoi päävastuun polioepidemian uhrien sairaalahoidon jälkeisestä kuntoutuksesta. Vuonna 1955 laitokseen otetuista 175 potilaasta 56 % oli hoidettavana polion jälkitilan, 20 % muun halvauksen ja loput tapaturmien ja muiden sairauksien takia. Niukka enemmistö potilaista oli miehiä ja yli 1/3 oli alle 20-vuotiaita. Hoitopäiviä kertyi yhteensä , eli potilaiden keskimääräinen hoitoaika oli 90 vuorokautta. Laitoksen merkityksestä polion jälkihoidossa kertoo se, että 98 % potilaista kykeni hoidon jälkeen palaamaan työ- ja toimintakykyisinä yhteiskuntaan. Käpylän kuntouttamislaitoksen poliklinikalla kävi vuonna 1955 hoitoa saamassa 530 henkilöä. Heistä lähes 2/3 sai lääkintävoimistelua ja noin 1/3 lyhytaaltohoitoa. Klinikan muut palvelut, kuten allas-, alppiaurinko-, lämpö- ja sähköhoidot sekä hieronta olivat selvästi vähemmän kysyttyjä. Poliklinikan asiakkaista enemmistö oli muita kuin kuntoutus-laitoksessa hoidettavana olleita. Poliklinikka oli avoinna iltaisin kello 20:een, jotta työssä käyvillekin voitiin tarjota mahdollisuus klinikan palvelujen käyttöön. 113

114 Uusien tilojen myötä myös Käpylän laitoksen henkilökunnan määrä lisääntyi. Lääkäreitä oli 4 ja he olivat laitoksen palveluksessa osa-aikaisesti. Laitoksella oli vuonna 1960 lääkintävoimistelijoita 9, sairaanhoitajia 5, laboratoriohoitajia 2, työterapeutteja 2, taloudenhoitaja, sosiaalihuoltaja sekä yli 3 muuta työntekijää. Laitoksella oli myös osa-aikainen kansakoulunopettaja, sillä siellä oli jatkuvasti hoidettavana useita kouluikäisiä lapsia. Kuusikymmentäluvun alussa Käpylän kuntouttamislaitoksen potilaspaikkojen käyttöaste alkoi laskea ja se oli alhaisimmillaan vuonna Taulukko Parempia 1962 vain 62 %. 3 Polioepidemian uhrien Miehiä 69 kuntoutus oli pääosin Naisia 72 suoritettu ja rokotteen ansiosta uusia Lapsia 121 sairaustapauksia tuli <15 v. vähän. Suurimmaksi Yhteensä 262 kuntoutettavien ryhmäksi nousivat aivohalvauspotilaat, mutta myös selkäydinvammaisten osuus oli kasvussa. Toinen syy käyttöasteen alhaisuuteen oli, ettei invalidihuoltolain ulkopuolisilla vammaisryhmillä ollut varaa maksaa ilman valtion tukea korkeiksi muodostuneita hoitomaksuja. Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskus muutti Helsingissä uusiin toimitiloihin ja sijaitsee osoitteessa Nordenskiöldinkatu 18. Synapsia, kuten paikkaa nimitetään, kuntouttaa edelleen poliovammaisia. Kuten taulukosta ilmenee, oli hoitotapausten lukumäärä korkein vv Tärkeimpänä tekijänä tähän vaikutti Kuntouttamislaitos II:n valmistuminen v. 1955, jolloin laitos alkoi toimia täydellä teholla 70-paikkaisena. Tällöin kohosi poliopotilaiden luku ajoittain aina 70 prosenttiin koko laitoksen potilasmäärästä. Vuoden 1958 pienet luvut taas ovat vuoden viiden ensimmäisen kuukauden ajalta ja heijastavat samalla osaltaan polioon sairastuneiden lukumäärän vähenemistä maassamme. Systemaattiset rokotukset aloitettiin maassamme v Vertauksen Ennallaan Ammattikursseille uuteen ammattiin Poliklinikkahoitoon vuoksi oli samalla aikajaksolla koko maan poliotilasto taulukko 2:n mukainen. Edellä olevasta ilmenee myös, että lapsipotilaiden luku lähenteli 50 prosenttia polioiden kokonaislukumäärästä. Nuorin hoidetuista oli 4 vuoden ikäinen. Varttuneemmista taas valtaosa oli ikävuosien välillä vanhimman ollessa 65 vuoden ikäinen. Seikka, jolle hoidossa ja hoidon tuloksia arvosteltaessa oli pantava suuri merkitys, oli hoitoon tuloaika laskettuna sairastumisesta lähtien. Tämä vaihteli täysi-ikäisillä 4 viikosta aina 8 10 vuoteen. Vain vähäinen osa näistä oli saanut asianmukaista harjoitushoitoa lääkintävoimistelijan johdolla, suurimman osan ollessa harjoittamattomia. Useimmat vanhentuneista tapauksista olivat saaneet vain hyvin puutteellisen harjoittelun, läpikäyneet ortopedisen leikkausohjelman ja otettu sen jälkeen kuntouttamishoitoon tai tukilaitteiden saamiseen ja niiden uusimisten Polion jälkitilojen kuntouttamishoidosta Käpylän kuntouttamislaitoksessa vuosina Käpylän kuntouttamislaitoksessa polion jälkitilan takia hoidettiin vuosina kaikkiaan 272 potilasta. Heistä oli miehiä 72, naisia 74 ja alle 15 vuoden ikäisiä lapsia 126. Potilaat, jotka olivat kotoisin maamme eri puolilta, otettiin laitoshoitoon yllämainittuna Tau- Taulukko aikajaksona taulukko 1:n ilmoittamien Poliotapaukset lukko 1 numeroiden mukaisesti. vuosi Miehiä Naisia Lapsia < 15 v. 114 Yhteen sä Yht. Suomessa v henkilöä

115 jälkeen otettu laitoshoitoon tukisidosten käyttöharjoituksia varten. Olipa joukossa sellainenkin potilas, jonka sairastuminen oli tapahtunut jo 15 vuotta aikaisemmin. Lapsista taas valtaosa tuli hoitoon yhden vuoden sisällä sairastumisen jälkeen. Vain yhdessä tapauksessa oli sairastumisesta kulunut viisi vuotta ja potilas oli saanut koko ajan asianmukaista hoitoa muualla. abduktiolastoja (pääasiassa lapsille) erikoistukisidoksia käsiin ortopedisiä jalkineita, lisäkorkoja tukipohjallisia (pääasiassa lapsille) korsetteja korsetteja Milwaukee kangasliivejä pyörätuoleja (ulko- ja sisäkäyttöön) (aikuisille) kainalosauvoja kyynärsauvoja pikkukeppejä Jälkitarkastuksissa oli käynyt: miehiä 17 (11 useamman kerran) naisia 24 (11 useamman kerran) lapsia 35 (34 useamman kerran) Laitoshoidon päättyessä oli siis kymmenen tapauksen tila merkitty ennallaan pysyneeksi. Tämä sanonta merkitsi lähinnä sitä, että potilasta ei oltu saatu työkuntoiseksi enempää aikaisempaan kuin mihinkään uuteenkaan ammattiin, vaikka hoidon aikana oli tapahtunutkin edistymistä. Parempina oli poistettu noin 96 prosenttia. Näissä tapauksissa oli siis saavutettu työkunto joko vanhaan tai uuteen ammattiin. Jälkitutkimus selvitti työhön palanneiden todellisen luvun ja heidän sijoittumisensa työmarkkinoille. Uuteen ammattiin tai ammattikursseille oli siirretty 32 eli lähes 22 prosenttia. Lapsipotilaista (21) taas yksi oli siirretty Raajarikkoisten kouluun, yksi oppikouluun ja 19 kansakouluun. Laitoshoidosta poistettiin poliopotilaita taulukko 3:n mukaisesti Leikkaushoitoa oli suoritettu tai suunniteltu: 12 miehelle 15 naiselle 37 lapselle Hoitoaika kuntouttamislaitoksessa vaihteli seuraavasti: miehet 1 2 kk 14 kk (keskimäärin 6 7 kk) naiset 1 2 kk 19 kk (keskimäärin 8 10 kk) lapset 1 kk 20 kk (keskimäärin 4 6 kk) Kun lääkärintarkastuksissa oli potilaan todettu kuntouttamishoidon avulla saavuttaneen sellaisen asteen, ettei laitoshoito ollut enää tarpeellinen, siirrettiin hänet joko poliklinikka- jatkohoitoon ja jälkitarkkailuun, suunniteltuun leikkaushoitoon, entiseen työhön tai koulutettavaksi uuteen ammattiin. Jos halvaustapausten vaikeusasteen jaottelussa käytettiin mittapuuna käytännöllisen elämän asettamia Taulukko 4 Hengityshalvaus I aste II aste III aste vaatimuksia, voitiin tapaukset jaotella Miehiä esim. seuraavasti: Naisia I aste: vaikeimmat, laajat Lapsia <15 v halvaukset, vartalossa ja raajoissa. Yhteensä Vuodepotilas, joka ei pystynyt Lisäksi oli invalidihuoltolain perusteella nousemaan vuoteesta auttamatta, ei sosiaaliministeriön kustannuksella saatu kaikki liikkumaan, ei itse syömään jne. apuvälineet, joita lääkärin määräyksien mukaisesti oli hankittu seuraavasti: II aste: keskivaikeat, rajoitetummat halvaukset. Pystyi liikkumaan vain syömälaitteita 2 pyörätuolin avulla, söi itse jne. tukisidoksia (pitkät ja lyhyet) 52 peroneustukia (eri malleja) 38 III aste: lievimmät halvaukset, joissa vain säären kumiojentajia 6 jokin lihasryhmä oli halvaantunut. Nämä eri lastoja (yö-, extensio-, Kreutz jne.) 8 115

116 potilaat liikkuivat kyynärsauvoilla tai kepeillä, söivät itse ja tulivat yleensä toimeen ilman toisen apua. Edellä mainittua jakotapaa käyttäen aineisto jakaantui taulukko 4:n osoittamalla tavalla. Taulukosta siis ilmenee, että aikuisten ryhmässä oli vaikeimman asteen tapauksia huomattavasti enemmän kuin lasten ryhmässä. Kaikki hoidossa olleet polio-jälkitilat oli hoidettu invalidihuoltolain perusteella sosiaaliministeriön kustannuksella. Lääkärin määräyksen mukaiset jälkitarkastukset oli samoin sosiaaliministeriö kustantanut (matkakustannuksia lukuunottamatta). Kuntouttamishoidon tehokkuus kytkeytyi lähinnä siihen yhteistyöhön, mikä syntyi harjoitushoidossa lääkintävoimistelijan ja potilaan välille. Asianmukaisessa kuntouttamislaitoksessa työskennellessään oli 1950-luvun puolivälissä koulutuksen saaneella lääkintävoimistelijalla jo sellainen taso, että hän pystyi työssään saavuttamaan huomattavia tuloksia. Lääkintävoimistelijan työ oli taitavuutta, tarkkailevaa huomiokykyä ja mielikuvituksen rikkautta vaativaa työtä, johon samalla yhdistyi uusien oppien ja virtausten kriitillinen seuraaminen. Anglosaksisista maista, Tanskasta ja Amerikasta olivat lähtöisin ne suuntaukset ja hoitoperiaatteet, joita suomen lääkintävoimistelijat olivat käyneet oppimassa. Näistä menetelmistä mainittakoon harjoitteluhoidossa käytäntöön otetun washingtonilaisen tri Kabat in nimellä lihasten harjoittelu massaliikkeinä, so. lihasharjoittelu tapahtui lihasryhmien eikä yksityisen lihaksen liikeharjoitteluna. Lihas oli pantava työskentelemään mahdollisimman suurta vastusta vastaan, ja erittäin tärkeätä oli saada lihaksessa aikaan tahdonalainen supistus. Näiden uusien metodien käyttö taidokkaasti vaati lääkintävoimistelijalta neurofysiologista tietoutta ja antoi siten hoidolle uusia mahdollisuuksia. Päivittäinen harjoitteluhoito aloitettiin mattoharjoitteluna (1/2 tuntia) jatkuen plintillä sekä kullekin potilaalle suunniteltuna yksilöllisenä harjoitteluna, mihin kuului mm. kävelyharjoitus käyttäen apuna Englannissa konstruoitua kävelyharjoituslaitetta, nojapuita ja harjoittelupyöriä sekä käsivammaisten harjoitus erityistä käyttöesinetaulua ja vieteriym. vastuslaitteita hyväksi käyttäen. Tärkeällä sijalla oli lisäksi kaksi kertaa viikossa ½ tuntia kestävä allashoito. Ahkerassa käytössä olleet erilaiset työterapiamuodot oli lisäksi liitetty sopivana harjoitteluna hoito-ohjel-maan. Sähköhoitomuotoja oli myös kokeiltu niissä puitteissa kuin alan kirjallisuudessa niistä oli esiintynyt positiivisia mainintoja, mutta ilman todettavaa tulosta. Ne hengityshalvauspotilaat, jotka olivat tulleet hoitoon, olivat olleet jo pidemmän ajan poistettuna respiraattorin käytöstä. Harjoitushoidon lisäksi oli potilaille suoritettu määräaikaiset tyhjennykset ja vitaalikapasiteettia määräajoin mittaamalla seurattu keuhkojen hengitystilavuuden lisääntymistä. Edellä mainittujen faktojen perusteella voitiin todeta, että - polio-jälkitilojen kuntouttamishoidolla saavutetti in Käpylän kuntouttamislaitoksessa merkittävät, jopa hyvät tulokset; - kuntouttamishoito polion tuhojen torjuntamuotona oli täyttänyt jopa ylittänytkin sille alunperin asetetut vaatimukset; - polio-jälkitiloissa oli päästävä aloittamaan kuntouttamishoito mahdollisimman varhain akuutin vaiheen jälkeen; - kuntouttamishoitoa piti käyttää joustavasti leikkaushoidon ja muiden hoitomuotojen ohella esim. tukisidosten ja proteesien harjoittelussa; - vanhempien poliotapaustenkin joukosta saattoi löytyä kuntoutettavia, joiden invaliditeettia voitiin helpottaa. 116

117 Tampereen Kuntouttamislaitos Oy Polioinvalidit ry vuokrasi vuonna 1956 Kyttälän kaupunginosasta Tampereelta Etuovi. Kuvat: Toivo Enqvist laitoskuntoutusta varten vanhan kiinteistön, missä luontaishoitola aloitti toimintansa. 21paikkainen kuntoutussairaala avattiin vuonna 1958 ja se jatkoi toimintaansa vuoteen Samoissa tiloissa vuonna 1958 aloitti ensimmäisenä Suomessa päiväkoti terveille ja vammaisille lapsille. Päiväkoti lopetettiin vuonna Tampereen Kuntouttamislaitos aloitti toimintansa vuonna 1957 vanhassa kiinteistössä. Nykyäänkin jotkut asiakkaat muistelevat "vanhan puolen" isoa saunaa, missä oli hyvät löylyt. Vuonna 1982 muutettiin uusiin tiloihin osoitteeseen Kyttälänkatu 5, jotka on tehty fysikaalista hoitolaitosta varten. Tampereen Kuntoutamislaitos Oy sijaitsee osoitteessa: Kyttälänkatu 5, Tampere Internet: Hoitotilat: Katutasossa 448 m² Voimistelusali Yksilöhoitohuoneet (10) kpl Saunat, pesu- ja pukuhuoneet Terapia-allas, vesi +28 C (kuva yllä) Vesihieronta-allas ja galvaaninen kylpy Laitos on mm. erikoistunut vaikeavammaisten asiakkaiden fysioterapiaan. Tampereen Kuntouttamislaitos muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1995 ja Polioinvalidit ry omistaa koko osakekannan. 117

118 Kruunupuisto Punkaharjun kuntoutuskeskus Kruunupuisto on toiminut kuntoutuksen vahvana kehittäjänä jo vuodesta Tarjolla on laadukkaita kuntoutuspalveluja henkilökohtaisella otteella, luonnonkauniissa ympäristössä. Kuntoutuksen ydinprosesseja ovat ikääntyvien ja ikäihmisten kuntoutus, työelämäsuuntautunut kuntoutus ja neurologinen, apua tarvitsevien kuntoutus. Polioinvalideja on kuntoutettu Punkaharjulla 1980-luvulta asti sekä yksilöllisesti että ryhminä. Sotilasparantola-aika v Vuonna 1952 sairaalan nimi muutettiin Sotilasparantolaksi (SP) luvulla sotilasparantolassa hoidettiin puolustuslaitoksen palveluksessa sairastuneita, kantahenkilöstöä ja varusmiehiä ja niitä, jotka palveluksesta vapauduttuaan tarvitsivat jatkuvaa hoitoa tai tarkkailua. Näistä potilaista vastasi hallinnollisesti valtion tapaturmatoimisto. Lisäksi hoidettiin kuntien potilaita eli ns. siviilisairaita. Punkaharjun sotilasparantolan toiminta päättyi elokuussa v. 1964, jolloin puolustusvoimien tuberkuloosipotilaat ja -huolto siirtyivät Lahdessa sijaitsevaan Keskussotilassairaala 2:een. Takaharjun parantolasta Kruunupuistoksi Takaharjun parantolan perustaminen Lokakuussa 1903 oli avattu Suomen ensimmäinen keuhkotautiparantola, Takaharjun parantola. Suomalainen lääkäriseura Duodecim oli v päättänyt panna alulle parantolan rakentamisen. Sopivimpana paikkana parantolalle pidettiin valtion omistamaa Valkeasaarta eli Takaharjua Punkaharjun länsipuolella silloisessa Kerimäen pitäjässä laskettiin juhlallisesti parantolan keskirakennuksen peruskivi. Parantola avattiin ja ensimmäinen potilas otettiin hoitoon Taloudellisen tilanteen parantamiseksi päätettiin vuonna 1905, että hoitoon otettaisiin myös "muita sopivia tautitapauksia, kuten taudeista toipuvia, vähäverisiä, pitkällistä katarria potevia jne." Sotilasparantola uuteen käyttöön Ainoaksi mahdollisuudeksi Takaharjun säilyttämiseksi muodostui sellaisen järjestön perustaminen, joka ottaisi vastatakseen saneeraussuunnitelman organisoimisen. Vuonna 1966 perustettiin Fysioterapia-liitto r.y., joka vuokrasi parantola-alueen rakennuksineen käytettäväksi kuntoutustoimintaan ja liitto käynnisti rakennusten saneerausohjelman. Punkaharjun Kuntoutuslaitos v Saneerauksen ensimmäinen vaihe eli läntinen osa avattiin käyttöön v Punkaharjun Kuntoutuslaitos-nimisenä, käsittäen 72 sairaansijaa. Osa rakennuksesta oli edelleen kunnostamatta ja tyhjillään. Koska laitokseen oli kuitenkin jatkuvasti tulossa potilaita kuntoutukseen, liiton hallitus teki v päätöksen kunnostamatta olevan osan korjaamisesta vaikeavammaisille soveltuviksi kuntoutustiloiksi. Punkaharjun Kuntoutuslaitoksen saneerauksen 2. vaihe eli itäinen osa valmistui v. 1974, käsittäen 64 sairaansijaa. Uuden osan vihkiäisiä päästiin viettämään 14. päivänä huhtikuuta v Samana vuonna Punkaharjun Kuntoutus- Takaharjun parantola sotasairaalana v Lokakuun 10. päivänä v määrättiin parantola tyhjennettäväksi sotasairaalakäyttöä varten. Vuonna 1941 Suomen valtio osti rakennukset irtaimistoineen ja maa-alueineen. Takaharjun parantolan siirryttyä Puolustuslaitokselle parantolan nimeksi tuli Sotilassairaala 1 (SS1). SS1 toimi Takaharjulla tuberkuloosiosastona kesäkuuhun 1944 saakka, jolloin tuberkuloosipotilaat poistettiin ja parantolaan perustettiin uudestaan kirurginen osasto perääntymisvaiheen aikana. 118

119 laitoksen nimi muutettiin Kuntoutussairaalaksi. tiloiksi saatiin päätökseen ja vietettiin osasto Finlandian vihkiäisjuhla. Kruunupuiston kuntohoitaja Veli-Matti Saukkonen (yllä vasemmalla) tutkimassa Seppo Utriaisen hiilikuidusta valmistettua peroneustukea polioinvalidien kuntoutusjaksolla vuonna Punkaharjun Kuntoutussairaala v päivänä syyskuuta v Fysioterapialiitto r.y. päätti perustaa Punkaharjun Kuntoutussairaalasäätiön ja samalla päätettiin, että kuntoutussairaalan omaisuus luovutetaan vastikkeetta perustettavalle säätiölle. Muutos oli hallinnollinen eikä vaikuttanut kuntoutussairaalan käytännön toimintaan ja 1990-luvuilla toteutettujen saneerausja laajennushankkeiden jälkeen sekä uudet että idylliset 100-vuotiaat rakennukset ovat tarkoituksenmukaiset ja niissä on huomioitu sekä runsaasti apua tarvitsevat vaikeavammaiset että omatoimiset asiakkaat. Punkaharjun kuntoutuskeskus Kuntoutussairaalan hallinnollinen uudistus astui voimaan vuoden 2001 alusta. Säätiön uudet toimielimet ovat valtuuskunta ja hallitus. Uudistuksen yhteydessä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen edustus hallinnossa lisääntyi. Vuoden lopulla valmisteltiin kuntoutussairaalan nimen muutosta Punkaharjun kuntoutuskeskukseksi. Kruunupuisto - Punkaharjun kuntoutuskeskus on nyt 200-paikkainen, kehittyvä, monipuolisen kuntoutustoiminnan lisäksi aktiivista tutkimustoimintaa harjoittava, ISO 9001:2000 sertifioitu yritys, joka työllistää pari sataa vakituisessa työsuhteessa olevaa työntekijää sekä suuren joukon tilapäistä ja projektihenkilökuntaa. Laitoskuntoutuksen lisäksi avokuntoutuksena annetaan fysioterapiaa, toimintaterapiaa, puheterapiaa ja psykologista / neuropsykologista kuntoutusta. Avokuntoutusta järjestetään polikliinisena ja Sairaansijojen määrä lisääntyi 24:llä, kun parantolan ylilääkärin asuintalon saneeraus valmistui v Nimikilpailun perusteella asuintalo sai nimekseen Urhola, viitaten sekä presidentti Urho Kekkoseen että maaherra Urho Kiukkaaseen sekä sotiemme urhoihin. Vuonna 1980 valmistui uudisrakennus, Kuntotalo, jonne sijoitettiin mm. uimahalli, liikuntasali ja ajanmukaiset terapiatilat. Kuntoutussairaala oli jo vakiinnuttanut asemansa kuntoutuspalvelujen tuottajana, mutta tapaturmavirasto oli esittänyt huolestumisensa ikääntyvien sotainvalidien laitospaikkojen riittävyydestä. Vuoden 1981 aikana aloitettu entisen matkailuhotelli Finlandian saneeraaminen kuntoutussairaalan uusiksi 119

120 päiväkuntoutuksena. Osasto Finlandiassa on lyhyt- ja pitkäaikaishoidossa olevia sotiemme veteraaneja, itsemaksavia ja kuntien / sairaaloiden maksusitoumuksella olevia asukkaita. Majoituspalveluja tarjotaan kuntoutukselta vapaaksi jäävinä aikoina, retkija ohjelmapalveluita on tarjolla ympäri vuoden. Myös kuntoutus sisältää luonnonrauhaa, elämyksiä ja viihtymistä idyllisessä ympäristössä. Pihlajaveden. Harjulla on suhteellisen suuret korkeuserot ja äkkijyrkkiä rinteitä. Viitoitettuja polkuja on kuitenkin helppo kulkea ja ympäristössä pääsee pyörätuolillakin kulkemaan päällystettyjä reittejä pitkin. Kruunupuiston ympäristö tarjoaa harvinaisia luontoelämyksiä. Lähitienoilla majailevat saukot, Kanadan-majavat ja saimaannorpat. Siellä viihtyvät myös monenlaiset kasvit, joiden joukossa harvinaisiakin lajeja. Kruunupuiston rakennuksia ympäröi metsäinen järvisaaristo. Maastossa mutkittelevat polut, joiden varsilla on lukuisia näköalapaikkoja. Punertavakylkisten mäntyjen koristamalta harjulta avautuvat maisemat yli kirkkaan Puruveden ja Vain taivas on rajana. Lehtimäen opisto Lehtimäen opisto on v perustettu erityiskansanopisto, joka toimii vapaan sivistystyön lain mukaisena oppilaitoksena ja jonka ylläpitämisluvan on myöntänyt opetusministeriö. Lehtimäeltä v

121 Ylläpitämisluvan mukaan opiston tarkoituksena on elinikäisen oppimisen - Polioveteraanien kurssi oli Polioinvalidit ry:n kutsukurssi järjestöaktivisteille. - Polioinvalidien kunto- ja virkistyskurssi Kurssille osallistuttiin joko terveyskeskuksen lähetteellä tai itse maksavana. Virkistyskurssien ohjelmassa on luentoja, harrastustavoitteista ja vapaa-ajan toimintaa, ryhmä- ja allasvoimistelua sekä mahdollisuus saada henkilökohtaisia hoitoja (lääkintävoimistelua ja hierontaa) eri korvausta vastaan. Suomen Polioliitto ry:n kurssit Suomen Polioliitto ry järjesti vuonna 2003 poliovammaisille neljä valtakunnallista kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssia. Kurssit toteutettiin Rahaautomaattiyhdistyksen rahoittamana. Hakijoita kursseille oli yhteensä 154, joista voitiin valita 58 henkilöä. Valituista 47 osallistui ensimmäistä kertaa poliokurssille. Polioliitto järjesti kurssit yhteistyössä Lehtimäen Opiston ja Invalidiliiton Lahden Kuntoutuskeskuksen kanssa. Kurssien sisällöissä pyrittiin ottamaan huomioon poliovammaisten vaihtuvat elämäntilanteet ja uudet tarpeet. Esimerkkinä vaikkapa kurssi, jossa opeteltiin käyttämään kotitietokonetta. periaatteiden pohjalta tukea vammaisten henkilöiden oppimista, kasvua ja persoonallisuuden kehittymistä ja kykyä toimia yhteiskunnan tasa-arvoisina kansalaisina. Opiston tehtävänä on järjestää yleissivistävää, ammatillissivistävää ja elämänhallintaan sekä omaehtoiseen opiskeluun valmentavaa koulutusta ensisijaisesti moni- ja vaikeavammaisille. Ensimmäinen kurssi polioinvalideille järjestettiin opistolla vuonna Vuonna 2004 polioinvalideille järjestettiin Lehtimäen opistossa kuntoutus- ja Kelan kurssit Kela rahoitti vuonna 2003 yksitoista erityistä poliokurssia. Nämä kuntoutuskurssit toteutettiin Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskuksessa (Synapsia), Invalidiliiton Lapin kuntoutuskeskuksessa, sekä Kruunupuistossa - Punkaharjun kuntoutuskeskuksessa. Kurssit olivat 21 vuorokauden mittaisia. Lapin kuntoutuskeskuksessa kurssit toteutettiin kahdessa jaksossa (7 vrk ja 14 vrk). Kullakin kurssilla on ollut 6-10 kuntoutujaa. Poliokurssien kohderyhmänä ovat ensisijaisesti ne polion sairastaneet, joilla tapahtuu tai on tapahtunut selvää toimintakyvyn alenemista. Kurssien tavoitteita ovat mm. parantaa tai ylläpitää ikään suhteutettua toiminta- ja liikuntakykyä, laatia omahoito-ohjelma, arvioida mahdolliset asuinympäristöön tarvittavat muutostyöt ja virkistyskursseja seuraavasti: - Polioinvalidien talvikurssi sopeutumisvalmennuskurssina Rahaautomaatti-yhdistyksen rahoituksella. - Talviloma Lehtimäen opistolla Polioinvalideilla oli mahdollisuus tulla viettämään talvilomaa opistolla. 121

122 kartoittaa tarvittavat apuvälineet. Polioliiton poliovammaisilta saama palaute kertoo selvästi, että poliokurssit ovat erinomainen, vertaistuen sisältävä vaihtoehto yksilöllisten kuntoutusjaksojen ohella. 122

123 POSTPOLIOSYNDROOMA KLIINISIÄ OIREITA P Syndrooman määritelmä PPS koostuu oireista, jotka voidaan luokitella systeemisiksi muskuloskeletaalisiksi tai neurologisiksi; se sisältää uusia oireita, jotka esiintyvät polion myöhäisenä jälkitautina. Koska systeemiset oireet eivät ole spesifisiä, syndroomaa voi olla vaikea diagnosoida, ellei myös neurologinen osa ole olemassa. Yleisin systeeminen ja kokonaisvaltainen oire on uupumus. Tuki- ja liikuntaelimistöä koskevat oireet aiheutuvat jatkuvasta liikarasituksesta nivelissä, nivelsiteissä ja jänteissä, johtuen pitkäaikaisesta pysyvästä heikkoudesta. Seurauksena on merkittävä nivel- ja lihassärky. Tavallisin neurologinen oire on uusheikkous, joskus samanaikainen surkastuminen, antaen aiheen nimitykseen polion jälkeinen etenevä lihassurkastuminen (PPMA). PPMA:n kriteerit, joita useimmat tutkijat ja opettajat ovat käyttäneet, olivat alun perin Mulderinet al vuonna Nämä kuvaamat ovat: uskottava poliohistoria osittainen toiminnan palautuminen vähintään kymmenen vuoden vakaa jakso toipumisen jälkeen ja etenevän lihasheikkouden myöhempi kehitys. 4,5-8 ostpoliosyndrooma - termin ovat alun perin keksineet potilaat kuvaillessaan eri variaatioita oireista, jotka ilmenevät monta vuotta akuutin polion jälkeen. Charcot kollegoineen tunnisti jo v uudet lihasheikkoudet polion myöhäisoireeksi. Uusin edistyminen on keskittynyt patofysiologiaan, etiologiaan ja lihasheikkouden hoitoon. Tässä kerrottujen asioiden (systeemiset oireet, vaikutus sympaattiseen hermostoon, ylemmän liikehermosolun vauriojäljet poliossa ja PPS:ssa, epidemiologia, lihaskoepalalöydökset, etiologian hypoteesit ja oireenmukainen hoito) yksityiskohtien suhteen lukijaa neuvotaan tutustumaan Jubelt ja Cashmanin katsaukseen. 1-4 SYSTEEMISET OIREET Uupumus Uupumus on selvästi eniten huomiota herättävä systeeminen oire, joka esiintyy n. 75 % tapauksista (taulukko 1). Uupumus kuvaillaan yleisenä heikkoutena, joka on seurausta jo vähäisestä aktiviteetistä. Tämän ominaisuuden vuoksi sitä on joskus kutsuttu polioseinäksi, yhtäkkisenä yleisenä loppuun kulumisena lyhyen fyysisen aktiviteetin jälkeen. Potilaat ovat kuvanneet uupumusta väsymykseksi, energianpuutteeksi, haluttomuudeksi toimia, raskaudentunteeksi lihaksissa, lisääntyväksi fyysiseksi 123

124 heikkoudeksi ja lisääntyväksi voiman kadotukseksi harjoituksen aikana. Uupumus voi olla sekä yleinen että lihaksia koskeva ja se voi vaikuttaa yhtälailla psyykkiseen ja fyysiseen toimintaan. Ankarassa uupumuksessa potilailla on vaikeuksia keskittyä ja kerätä ajatuksiaan, ilmenee ajoittaista sekavuutta. Uupumusta voidaan helpottaa vähentämällä fyysistä toimintaa, aktiviteettia rauhoittamalla, ottamalla useasti nokkaunia ja lepotaukoja. Uupumus helpottuu hyvälaatuisesta unesta, päinvastoin kuin kroonisessa uupumissyndroomassa. PPS:n uupumus reagoi paremmin uneen, kuin vain lepäämiseen, useat lepojaksot ovat myös avuksi. Uupumuksen patofysiologiaa ei ole selvitetty. Brunoet al on olettanut, että se johtuu vauriosta aivojen aktivaatio-järjestelmässä. Toiset tutkijat ovat yhdistäneet uupumuksen motorisen yksikön hermolihasliitoksessa tapahtuvaan hajanaiseen huonontumiseen. Pienellä vähemmistöllä on tosiasiassa lihasvoiman uupumistaipumus, joka perinteisesti esiintyy halvausmaisena lihasheikkoutena ja on havaittu myös liikeratakovettumataudissa ALS. Yleisen uupumuksen hoitoon voidaan käyttää useita eri lääkkeitä. Lihasvoiman uupumistaipumus, kuten myös yleinen uupumus reagoi ajoittain antikolinergiseen lääkitykseen.4,8-17 aikana, koska postpoliopotilailla on heikentynyt sympaattisen hermoston toiminta - reagointi stressiin. Psykologiset oireet voivat olla ajoittain musertavia, johtuen vanhan, oletettavasti ratkaistun ongelman uusiutumisesta ja henkisestä paineesta, vaadittavien suurten elämäntavan muutoksien edessä. Tuki- ja liikuntaelimistöä koskevat oireet Nivelepävakauksista johtuva kipu on ensisijainen tuki- ja liikuntaelimistöä koskeva ongelma. Tämä voi ilmetä ilman uusia heikkouksia. Nivelten ylirasittuminen johtuu pitkäaikaisesta pysyvästä heikkoudesta ja voi johtaa nivelmuutoksiin. Nivelsärkyihin myötävaikuttavat etenevä skolioosi, kehno asento, poikkeavat liikeradat johtuen vioittuneista nivelistä ja eripituisista raajoista, jännesiirroista ja heikentyneistä nivelliittymistä. Särky voi myös saada alkunsa jänteistä, jotka ovat ylirasittuneita johtuen nivelepämuodostumista tai pitkään kestäneestä lihasheikkoudesta. Nämä nivelongelmat johtavat useasti liikuntakyvyn heikkenemiseen ja paluuseen vanhojen apuvälineiden käyttöön. 4,6,7,18-22 NEUROLOGISIA OIREITA Etenevä uusheikkous, uussurkastuminen PPMA on tavallisin neurologinen ongelma (taulukko 1). PPMA:n kriteerit selostettiin Lisääntyvä unentarve Kylmäherkkyys Psyykkinen stressi Sinerrys ihossa Kalpenemista poliovammautuneissa raajoissa Harvemmin kuvatut systeemiset oireet ovat lisääntyvä unentarve, huimaus, kylmäherkkyys ja psyykkinen stressi. Moni potilas valittaa kylmäherkkyyttä. Kerrotaan pahenevista oireista, kuten lisääntyvästä uupumuksesta, heikkoudesta ja altistuttaessa kylmiin lämpötiloihin ilmenee värimuutoksia, kuten syanoosia ja kalpenemista poliovammautuneissa raajoissa. Nämä oireet voivat olla yhteydessä sympaattisen hermorungon vaurioihin akuutin polion edellä. Huolimatta nimityksestä atrofia, surkastuminen, etenevä uusheikkous on pääasiallinen PPMA:n osatekijä, jota esiintyy myös PPS-potilaiden enemmistössä (taulukko 1). Etenevä heikkous on luultavasti yhteydessä alemman motoneuroniyksikön hajoamiseen. Uussurkastuminen, joka ei näytä ilmenevän yksittäisoireena, esiintyy vähemmällä kuin puolella potilaista, joilla on uusheikkoutta. Heikkous voi esiintyä lihaksissa, jotka olivat aikaisemmin kliinisesti sairaita ja ovat osittain tai kokonaan toipuneet tai, jotka eivät oireilleet. Ihmisillä ja eläimillä suoritetut elektromyographia (EMG) kokeet viittaavat 124

125 on, että aikaisemmin oireilleet lihakset heikentyvät myöhemmin. Uusien heikkouksien jakautuminen näyttää korreloivan voimakkaaseen halvautumiseen Houston Madison Syracuse akuutin polion vaiheessa, toipumisasteeseen ja siten toiminnan säilyttäneisiin α β alfamotoneuroneihin. Heikkous on usein Oire asymmetrinen, se voi olla myös Potilaat proksimaalinen tai distaalinen sekä Uupumus 89 % 86 % 83 % epäyhtenäinen. Nivelkipu 71 % 77 % 72 % PPMA-potilailla voi esiintyä myös monia Lihaskipu 71 % 86 % 74 % muita oireita, pienellä joukolla voi esiintyä Heikkous aikaisemmin ylemmän motoneuronin oireita. Nämä sairastuneissa sisältävät ylivilkkaita syviä jännerefleksejä, lihaksissa 69 % 80 % 88 % Babinski- oireen ja (harvinaisesti) Heikkous kohonneen tonuksen. Jubeltet al löysi 180:stä aikaisemmin terveissä PPS- potilaasta ylemmän motoneuronien lihaksissa 50 % 53 % 61 % oireita 15 tapauksessa. Seitsemälle heistä Uusheikkoutta oli tehty myelografia tai magneettikuvaus, yhteensä 87 % 95 % joilla poissuljettiin selkäytimen Atrofia kokoonpuristuminen. On mielenkiintoista 28% panna merkille, että tämä prosenttiluku on hyvin samankaltainen kuin ylemmän 39% motoneuronien oireiden esiintyvyys akuutissa poliossa. 4,6, % 28 % 39 % 59 % Kylmäherkkyys 29 % 56 % 49 % Lihassärky Hengityksen Myalgia, jota esiintyy enemmistössä vajaatoimintaa 39 % 42 % potilaista (taulukko1) johtunee heikkojen Dysfagia lihasten ylikäytöstä. Samanlaista lihassärkyä esiintyy lihaksissa, jotka ovat heikentyneet johtuen 30% muista neurolihassairauksista. Arkuus ja kivun tunne esiintyvät minimaalisessa 27% 30 % 27 % α Halstedia ja Rossia soveltaen. Kaikilla potilailla liikunnassa. Pienessä osassa potilaita voi myös tavattiin PPS:n tunnusmerkit. palpaatiossa esiintyä todellista lihasarkuutta. β Agreen sovellus. Kaikkien potilaiden Lepo, apuvälineet (tukisidokset, lastat) ja tautihistoriassa oli yhteneviä tutkimustuloksia anti-inflammatorinen lääkitys voivat olla aikaisempiin poliomyeliitin diagnooseihin. 4,6,7,23 γ Ensimmäiset 100 potilasta, joiden tautihistoriassa avuksi. oli yhteensopivia tutkimustuloksia aikaisempiin poliomyeliitin diagnooseihin. Hengitystoiminnan vajavuus PPMA voi myös koskettaa tiettyjä kliinisesti oireettomien lihasten olevan usein lihasryhmiä erillisenä oireena tai osana osallisina akuutin polion aikana. laajemmasta yleisestä heikkoudesta. Nämä Aikaisemmin oireilleet lihakset ovat erityisoireet taipuvaisempia heikkenemään, kuin sisältävät hengitystoiminnan vajavuutta, oireettomat lihakset (taulukko 1). Mitä bulbaarista lihasheikkoutta ja uniapneaa. rajumpi alkuperäinen halvaus oli, sisältäen Etenevää hengitystoiminnan vajavuutta jonkinasteisen toipumisen, sitä oletettavampaa Taulukko 1. Yleisimmät postpolio-klinikoissa havaitut myöhäisoireet 125

126 ilmenee ensisijaisesti potilailla, joilla on jäljellä oleva vaikea hengitysvaurio ja minimaalinen reservi. Hengityskato on oletettavampi ilmentymä niillä, jotka ovat tarvinneet respiraattoritukea akuutin sairauden aikana ja ovat sairastuneet polioon yli kymmenvuotiaina. Potilaat, joilla on krooninen hengityskato menettävät vuosittain keskimäärin 1,9 % hengitystilavuudesta (vitaalikapasiteetista). Hengitysvaje johtuu tavallisesti hengityslihaksen heikkoudesta, toisinaan keskushermostoperäisestä hypoventilaatiosta, johtuen bulbaarisen polion jäännösvammasta. Muut tekijät, kuten skolioosi, keuhkosairaus tai sydänsairaus voivat myötävaikuttaa ongelmaan. Hengityskato voi alkaa yöllisellä alveolaarisella hypoventilaatiolla ja potilaat voivat selviytyä yöaikaisella hengitysavulla, mutta saattavat joutua myöhemmin kokoaikaisesti hengityslaitteesta riippuvaiseksi bulbaarinen polio; jotkut heistä ovat tarvinneet ventilaatioapua. Mahdollista on, että residuaalinen, aivon retikulaarisen muodostuman dysfunktio altistaa sentraaliseen uniapneaan. Obstruktiivinen uniapnea näyttää esiintyvän faryngeaalissesa lihasheikkoudessa, liikalihavuudessa ja tuki- ja liikuntaelinten vioittumissa. Ilmeisesti hengityslihasheikkous voi myötävaikuttaa uniapneaan Lihaskouristukset Eräitä muita hermolihasongelmia, joita voi esiintyä postpoliopotilailla, PPMA:n yhteydessä tai erikseen, tarkasteltiin aikaisemmin. Nämä ovat faskikulaatiot ja lihaskouristukset ilman heikkoutta, lihaspseudohypertrophia ja kihelmöivä pistävä kipu. Tuki- ja liikuntaelinten lisäkomplikaationa voi esiintyä radikulopatiaa ja mononeuropatiaa.4,44 EPIDEMIOLOGIA Chargot ja muut tutkijat tunnistivat PPMA:n v Noin 200 tapausta on kirjattu vuosien 1875 ja 1975 välillä. Vuoden 1975 jälkeen on kirjattu useita tuhansia tapauksia. Nielemishäiriö - Ääntöhäiriö Bulbaarinen lihasheikkous on nyttemmin myös tunnistettu PPMA:n osatekijäksi. Dysfagia on tavallisin bulbaarinen ongelma, jäännösdysfagiaa esiintyy %:lla poliopotilaista. Postpolio- dysfagiaan kuuluu ensisijaisesti faryngeaalinen tai laryn-geaalinen lihasheikkous, kuitenkin paikalliset faryngeaaliset tai esofageaaliset sairaudet tulee sulkea pois. Potilaat valittavat ruuan juuttumista, nieleminen on hidasta ja vaikeaa, aiheuttaen yskimistä ja tukkeutumisen tunnetta. Videoläpivalaisututkimukset voivat paljastaa heikentyneitä kielen liikkeitä, sekä erilaisia nielun toimintahäiriöitä ja harvemmin taipumusta aspiraatioon, joka on tavallisesti lievä. Toisinaan eräät bulbaariset lihakset, kuten äänihuulet ja kasvolihakset, heikentyvät PPS:ssa, dysartriaa on myös esiintynyt Esiintymistiheys PPS:n ja PPMA:n satunnaisuus ja yleisyys eivät ole tiedossa. Codd et al havaitsi, että 22,4 % potilaista, joilla oli aikaisemmin polio, ilmeni myöhäisoireita. Tuoreempi tutkimus samasta ryhmästä osoitti, että 64 %:lla oli polion myöhäisoireita. Vuonna 1987 National Health :n haastattelututkimus arvioi, että USA:ssa on 1,63 miljoonaa ihmistä, jotka selvisivät akuutista poliosta ja noin puolella heistä on ilmoitettu polion myöhäisoireita. Tapausten nykyinen suuri määrä johtuu polioepidemioista, jotka olivat Yhdysvalloissa ja luvuilla. Alkamisajankohta Viive akuutin polion ja PPS:n alkamiseen (ja PPMA:n) on eri otoksissa 8-71 vuotta. Mitä voimakkaampi akuutti polio oli, sitä aikaisemmin todennäköisesti uusia oireita ilmenee. Toisissa otoksissa keskimääräinen viive on 35 vuotta. Uniapnea Uniapnea on tavallinen ongelma postpoliopotilailla; se voi olla sentraalinen, obstruktiivinen tai näiden sekamuoto. Useimmilla potilailla, joilla on sentraalinen uniapnea, on ollut 126

127 Riskitekijät Useat riskitekijät altistavat myöhäisoireiden kehitykseen; alkuperäisen halvauksen voimakkuus ja ikä akuutin polion puhjetessa. PPS kehittyy todennäköisimmin potilailla, joilla sairaus ilmeni voimakkaimmin nuoruusja aikuisiällä. Toinen riskitekijä, akuutin sairauden voimakkuuden lisäksi on toipumisen määrä; mitä parempi toipuminen, sitä todennäköisemmin PPMA:ta ilmenee. Tämä viittaa siihen, että reinnervaation versoja ei voida ylläpitää vuotta myöhemmin. monivaiheisia yksikköpotentiaaleja (MUPs) ja vähemmän interferenssikuvioita (taulukko 2). Hermojen tuhoutuminen ja korjautuminen vaurion jälkeen Kroonisen denervaation merkkejä ja reinnervaatiota ei voida todeta ainoastaan lihaksissa, joissa on tai ei ole uusheikkoutta, vaan myös lihaksissa, jotka eivät olleet kliinisesti sairastuneita akuutin polion aikana. Merkkejä uudesta denervaatiosta (fibrillaatiosta ja positiivisista aalloista) todettiin vähemmistöllä potilaista, joilla oli uusheikkous (0-45 %), sekä myös vaihtelevassa määrin kontrollihenkilöillä (postpoliopotilaat ilman uusheikkoutta). Yleisesti ottaen, denervaatio on vain lieväasteista (taulukko 2). Etenevän lihassurkastumisen kulku postpoliossa Monien PPS-oireiden kulkua on vaikea mitata, mutta uusheikkoutta on mahdollista analysoida objektiivisesti. Mulderet al raportoi jatkuvaa sairauden etenemistä heidän potilaissaan kahdentoista vuoden jälkiseurannan aikana. Dalakaset al käytti lääketieteellisen tutkimusneuvoston (MRC) asteikkoa ja pani merkille joko asteittaisen tai vakaan progressiivisen etenemisen, keskimääräisesti arvioituna yksi prosentti / vuosi. LABORATORIOTUTKIMUKSET Rutiiniverikokeet, sisältäen laskon (eli senkan) ovat normaalit. Lihasentsyymit voivat nousta, tavallisesti vähäisessä määrin. Eräässä tutkimuksessa lisääntyvä skreatiinikinaasi ilmeni PPMA-potilaissa. Ilmeisesti kohonneet arvot johtuvat merkittävästä lihasten ylirasituksesta. Useimmissa otoksissa selkä-ydinnestearvot ovat olleet normaaleja, vaikka-kin lievästi kohonnutta LI-proteiinia on löydetty. 1-4,6,23,7,9, 30,46-51 Elektroneuromyografia Cashmanin ja Jubeltin julkaisussa vuonna 1987 analysoitiin 26 EMG- tutkimusta potilailla, joilla oli aikaisemmin polio. Näistä tutkimuksista pääteltiin, että useimmissa tavanomaisissa neulatutkimuksissa kaikilla potilailla, joilla oli vanha polio, ilmeni suurentuneita (kooltaan ja kestoltaan) 127

128 Taulukko 2. Elektromyografia postpoliopotilaissa Lihasnykinä Spontaania fasikulaatiota tavataan useammin, kuin akuuttia denervaatiota. Hermoratojen johtonopeudet ovat normaaleja. Yksittäisen lihassäikeen EMG (SFEMG, Single fiber EMG) paljastaa lisääntyvää lihassäietiheyttä (suurentunut motorinen yksikkö) ja hermotettujen lihasten välitysvaurioita, joiden oireina ovat lisääntyvä tärinä ja hermolihasliitoksen salpautuminen (taulukko 2). Näissä tutkimuksissa motoristen yksiköiden määrä, joissa oli epänormaalia tärinää ja neurolihastukkeutumaa, korreloitui positiivisesti vuosiin akuutin polion alkamisesta. Tavalliset EMG - ja SFEMG tutkimukset eivät erottele postpolio-potilaita asymptomaattisista potilaista. Wiecherin tutkimus, joka oli tuolloin ainoa makro-emgtutkimus, paljasti suurten reinnervoitujen motoristen yksiköiden vähenevän ajan myötä akuutin sairauden toipumisesta. Tutkimuksista ilmenee, että suurentuneet motoriset yksiköt, jotka kehittyvät uudelleenversomisen myötä akuutin polion jälkeen, saattavat jäädä koskaan vakaantumatta. Jatkuvaa denervaatiota ja reinnervaatiota voi ilmetä ja EMG:llä on todettu akuuttia denervaatiota, joka tulee enemmän esille myöhemmällä iällä, samanaikaisesti reinnervaation teho vähenee. PPMA on loppukirjo epänormaaleille esiintymisille postpoliopotilailla. Samansuuntaisia tuloksia antavat kliiniset tutkimukset, jotka ehdottavat, että hyvä toipuminen on pääasiallinen riskitekijä PPMA:lle, joka on todettu SFEMGtutkimuksissa vapinan ja säietiheyden lisääntymisen korreloidessa positiivisesti keskenään. Tämä löytö viittaa siihen, että lihakset, joilla on eniten suurentuneet motoriset yksiköt, johtuen säikeiden uudelleenversomisesta, tulevat mitä ilmeisimmin epävakaaksi iän myötä. Standardi (samankeskinen neula) EMG. Todisteita vanhasta, kaukaisesta tai kroonisesta denervaatiosta >90 % potilaista, lisääntyvällä MUP-amplitudikestolla (usein >10 mv) ja vähenevällä interferenssikuviolla. Todisteita uudesta etenevästä denervaatiosta 0-45 %, eri koejaksoissa, spontaanista aktiviteettia (faskikulaatiota, fibrillaatiota, positiivisia aaltoja) matalalla tasolla (1+). Ei erottele postpoliopotilaista symptomaattisia ja asymptomaattisia. SFMG. Lisääntyvä säietiheys (kovin suuri) 90 %:lla potilaista. Lisääntyvä prosentti epänormaalia tärinää iän myötä polion sairastamisesta. Hermolihassalpautumaa. Ei erottele symptomaattisia asymptomaattisista postpoliopotilaista. Macro-EMG. Lisääntyvä amplitudi. Amplitudi voi pudota progressiivisen heikkouden myötä. Voi erotella symptomaattiset asymptomaattisista postpoliopotilaista. makromotoristen yksikköpotentiaalien (MUP) amplitudit ovat pienemmät postpoliolihaksissa, joissa on uusheikkoutta, mutta ei postpoliolihaksissa, joissa on normaali voima tai niissä, jotka ovat heikkoja, mutta vakaita. Tätä viimeistä löytöä ei ole vielä varmennettu. Huolimatta siitä, että EMG- tutkimuksia ei voida käyttää PPMA:ta diagnostisoidessa (koska asymptomaattisilla lihaksilla on samat löydökset), ovat nämä tutkimukset merkittävästi myötävaikuttaneet Vapina, salpautuminen Toiset tutkimukset esittävät, että spontaaniaktiviteetin, vapinan ja salpautumisen esiintymistiheys on suurempi symptomaattisilla lihaksilla. Myös 128

129 käsityksiin ääreishermojen, hermoratojen ja lihasten toimintahäiriöiden patofysiologiaan akuutin polion jälkeen. On mahdollista, että makro-emg amplitudimittauksista voi tulla diagnostinen työkalu, mutta lisää kokeellisia tutkimuksia tarvitaan. Joka tapauksessa EMG- tutkimukset ovat tärkeitä toisien diagnoosien poissulkemisessa ja määriteltäessä akuutin polion laajuutta.1- Sekundaariset myopatiapiirteet olivat minimaaliset tai poissaolevat. Asymptomaattisilla postpoliopotilailla oli merkkejä kroonisesta denervaatiosta ja reinnervaatiosta, mutta ei merkkejä akuutista denervaatiosta, eikä mypatiamuutoksista. Nämä löydöt täytyy vahvistaa. Klassisen myopatian piirteiden ja lymfosyyttien infiltraation merkitys jää epäselväksi.4,24,25,61 4,6,23,24,7,9, 30,46-51, Etiologia Jubelt ja Cashman viitoittivat yhdeksän mahdollista mekanismia ja syytä PPMA:n kehitykseen (taulukko 3). Kuuden vuoden Biopsia Koepalojen tutkiminen potilailla, joilla on ollut vanha polio, antaa todisteita kroonisesta denervaatiosta ja reinnervaatiosta, kuten myös aktiivisesta denervaatiosta. Kroonisen denervaation ja reinnervaation merkit sisältävät säie-laatuista ryhmittymistä ja myös ryhmäatrofiaa. Ryhmäatrofia on harvinainen PPS:ssä verrattuna ALS:än. Aktiivisen denervaation merkkinä ovat pienet kulmikkaat säikeet viitaten pääteversojen denervaatioon. Tuoreempi löytö, joka tukee akuuttia denervaatiota, on hermosolun adheesiomolekyylien ilmentyminen lihassäikeiden pintaan. Valitettavasti todisteita sekä krooniselle denervaatiolle että reinnervaatiolle ja akuutille denervaatiolle on todettu sekä symptomaattisilla että asymptomaattisilla postpoliopotilailla. Lihaskoepalat eivät voi selvästi erotella näitä ryhmiä. Dalakas löysi koepalatutkimuksessa lihaksista, jotka alkuperäisesti sairastuivat ja osittain toipuivat, vaihteleva-asteista kroonista ja akuuttia neurogeenistä atrofiaa (säietyyppistä ryhmittymistä, jonkin verran ryhmäatrofiaa ja kulmasäikeitä), yhdistettynä sekundaarisiin myopatia-piirteisiin. Alkuperäisesti sairastuneet lihakset, jotka olivat täysin toipuneet, osoittivat merkkejä sekä kroonisesta säietyyp-pisestä ryhmittymisestä, että tuoreesta denervaatiosta (kulmasäikeitä), mutta vähemmän sekundaarimyopatiapiirteitä. Lihaksilla, jotka olivat alkuaan säästyneet kliinisesti, mutta tulivat uudestaan symptomaattisiksi, todettiin merkkejä kroonisesta denervaatiosta ja reinnervaatiosta sekä tuoreesta denervaatiosta. Taulukko 3. Progressiivisen postpoliolihasatrofian mahdollinen etiologia Krooninen poliovirusinfektio. Jäljellä olevien alfamotoneuronien kuolema normaalissa ikääntymisessä, yhdistettynä aikaisempaan menetykseen, johtuen poliomyeliitistä. Niiden solujen ennenaikainen ikääntyminen, jotka poliovirus pysyvästi vaurioitti. Jäljellä olevien normaalien alfamotoneuronien ennenaikainen ikääntyminen, johtuen lisääntyvästä metabolisesta tarpeesta (poliomyeliitistä johtuva motorisen yksikkökoon lisääntyminen). Yksittäisten lihassäikeiden häviäminen iän myötä suurissa reinnervaatioiduissa motorisissa yksiköissä, jotka kehittyivät polion jälkeen. Motoneuronien taipumus degeneraatioon johtuen polioviruksen aiheuttamista gliakudos-, vaskulaari- ja lymfaattisista muutoksista. Poliomyeliitin aiheuttama motoneuronien yleinen alttius vaurioitua. Motoneuronien geneettinen taipumus sekä poliomyeliittiin että ennenaikaiseen degeneraatioon. Immuunivasteinen sairaus. seurantajaksossa on karttunut riittävästi informaatiota, jotta mahdollisuudet voidaan supistaa kolmeen tai neljään. Normaali kipu ei voi yksistään selittää PPMA:n kehitystä ja PPS:n 129

130 todennäköisyyttä. Etusarven solujen ja motoristen yksiköiden häviämistä normaalin ikääntymisen yhteydessä ei huomata, vasta kuin 60 ikävuoden jälkeen. Toisilla nisäkkäillä on todettu, että uudelleenversominen myös heikkenee iän myötä. Uudelleenversominen ei enää pysty korvaamaan terminaalihermosyiden häviämistä, mitä ilmenee läpi elämän ikään kuin neurolihasliittymän jatkuvana uudelleenmuotoiluna. Ihmisten ikä, jossa tämä ilmenee, ei ole tiedossa. Lihaskoepalatutkimukset eivät ole paljastaneet olennaista lisäystä pienissä poikkijuovaisissa lihassoluissa vasta kuin 70 ikävuoden jälkeen. Olennaisempaa kuin kronologinen ikä on akuutin polion ja uusoireiden välinen aika, joka on keskimäärin vuotta. Näyttää epätodennäköiseltä, että primaarinen myopatia olisi PPMA:n syy. Kuten edellä todettiin, yleisesti tunnistettuja myopatialöydöksiä on todettu lihaskoepaloissa, mutta nämä vaikuttavat olevan sekundaarisia muutoksia. Myopatialöydöksiä ei ole tavattu myöskään EMGtutkimuksissa. Kuitenkin tuoreessa etummaisessasäärilihas-tutkimuk-sessa postpoliopotilailla on havaittu kapillaaritiheyden reduktiota ja oksidatiivisten sekä glykolyyttisten entsyymien vähentymistä I-tyypin säikeissä, jotka dominoivat näitä lihaksia. Jubelt uskoo yhä, että nämä muutokset ovat toissijaisia ja todennäköisimmistä vaihtoehdoista keskustellaan jatkossa.4,25,61,62,63 SFEMG- tutkimukset ovat paljastaneet, että eniten laajentuneet motoyksiköt tulevat todennäköisimmin instabiileiksi elämän aikana. Ajan myötä akuutista poliosta neurolihasviestintä muuttuu enemmän instabiiliseksi (lisääntyvää värinää) ja neurolihassalpautumista ilmenee mitä todennäköisimmin. Vielä vahvistamattomat tutkimukset viittaavat siihen, että spontaani aktiviteetti, värinä ja salpautuminen esiintyvät useimmin oireellisissa lihaksissa. Nämä tiedot saavat tukea lihaskoepalatutkimuksista (joita myöskään ei ole vahvistettu), joissa esiintyy lisääntyvässä määrin kulmasäikeitä, ilmaantuen mahdollisen ryhmäatrofian jälkeen. Nämä SFEMG- ja lihaskoepalatutkimukset viittaavat siihen, että ensin rappeutuvat ne uudet versot, jotka muodostuivat akuutin infektion jälkeen, (kulmikkaiden säikeiden ilmeneminen) ja seuraavaksi tapahtuu aksoonihaaran degeneraatio (pieni ryhmäatrofia) ja mahdollisesti myös moto-neuronin sooman degeneraatio (laaja ryhmäatrofia). Useasti on oletettu, että laajentuneen motoyksikön alueen lisääntyvä metabolinen tarve tulee johtamaan motoneuronin ennenaikaiseen uupumiseen ja kuolemaan. Vaikkakaan tätä olettamusta ei ole vahvistettu hermosolun soomatutkimuksissa, niin elektrofysiologiset- ja lihaskoepalatiedot näyttävät olevan yhdenmukaisia. Hermosolun sooman ennenaikainen uupuminen voi tapahtua lukuisista eri syistä ja voi myös korostua siitä johtuen, että aikaisempi motoneuronien poliovirusinfektio voi aiheuttaa jäännösvauriota. 4,24,25,55,57,58,62 Hermosolun sooman ennenaikainen uupuminen Lisääntyvän metabolisen tarpeen johdosta esiintyvää loppuunkulumista versoissa ja niiden motoneuroneissa, jotka kehittyvät uudelleen akuutin polion jälkeen. Krooninen poliovirusinfektio Polioviruksen ja muiden pikornavirusten on todettu pysyvän eläinten keskushermostossa ja aiheuttavan myöhäis- tai kroonista sairautta. Poliovirukset ja muut enterovirukset voivat myös jäädä lapsiin, joilla on immuniteettivajaus. Tuoreet kudosviljelytutkimukset ovat paljastaneet, että poliovirusmutaatiot voivat pysyä soluissa, ilman että ne tappaisivat isäntäsolun. Tukea tälle hypoteesille on saatu Sharien löydöistä, Kuten aikaisemmin selostettiin, niin EMG ja lihaskoepalatutkimukset ovat selkiyttäneet PPMA-patofysiologiaa. Ne laajentuneet motoriset yksiköt, jotka kehittyvät uudelleenversomisesta akuutin polion jälkeen, eivät tule koskaan kokonaan stabilisoitumaan. 130

131 joissa on todettu poliovirusvasta-aineita ja herkistyneitä soluja postpoliopotilaiden selkäydinnestetutkimuksissa. Jubelt yhteistyökumppaneineen ei ole löytänyt poliovirusvasta-ainetta postpoliopotilaiden selkäydinnesteestä (käyttäen herkkää entsyymiyhteenliittymää immuniabsorboivaa analyysi-tekniikkaa). Käytettäessä selkäydinkudoksia, ratkaisevaa histokemiallista tutkimusta, viruseristystä tai hybridisaatio-tutkimusta ei ole vielä raportoitu. Kuitenkin tuoreet selkäydinnestenäytteet, jotka tutkittiin äskettäin perusteellisesti RNA-poliovirus läsnäolosta polymeerisellä ketjureaktiolla, olivat negatiivisia. 4,49,64,65,66,69,70 symptomaattinen hoito on selvitetty taulukossa 4. Se perustuu ensisijaisesti kokemusperäisiin havaintoihin ja omakohtaisiin kertomuksiin pikemmin, kuin puolueettomiin analyyseihin. Jubeltin ja Cashmanin katsauksen jälkeen on ollut vain muutamia tutkimuksia, jotka ovat yrittäneet koota puolueetonta todistusaineistoa tukemaan tätä kokemusperäistä hoitomenetelmää. Agre ja Rodriques ovat osoittaneet, että askeltaen fyysisiä aktiviteetteja työ/lepo-ohjelmilla, voi paikallinen lihasuupuminen vähentyä ja työkapasiteetti lisääntyä, sekä johtaa voimien palautumiseen symptomaattisilla postpoliopotilailla. Jones ja kollegat ovat näyttäneet toteen, että aerobiset harjoittelumenetelmät voidaan muunnella siten, että postpoliopotilaat voivat saada yleiskuntoa parantavaa harjoitusta ilman ikäviä seurauksia raajojen toiminnassa. Yrittäessään parantaa neurolihastoimintahäiriötä ja heikkoutta, Trojan, Genron ja Cashman havaitsivat, että niillä potilailla, joilla on heikentyvää SFEMG-värinää, mikä korjaantui intravenoosi-lääkityksellä, edrophoniumilla, koheni voima myös oraalisella antikolinesteraasi lääkityksellä. Enemmistö tuoreista kokeellisista hoitotutkimuksista on kuitenkin tähdätty osoittamaan harjoittelun merkitystä korjattaessa PPMA:n etenemistä. Muutamat tutkimukset esittävät, että tyhjennysvoimaharjoitukset osittain denervaatioisilla lihaksilla voivat johtaa liikarasitukseen ja progressiiviseen heikkouteen. Liikaharjoittelu yhdistettynä liian vähäiseen määrään alfamotoneuroneja tulee johtamaan progressiiviseen vaurioon. Samansuuntaisia tuloksia on saatu tutkittaessa eläimiä, joilla on ollut laajasti denervoituneita lihaksia. 4,10,17, 73, 74,76-80 Inflammatorinen tai immuunivälitteinen syntymekanismi Vahvinta tukea PPMA:n mahdolliselle inflammatoriselle tai immuunivälitteiselle syntymekanismille tulee Pezeshkpourin ja Dalaksin seitsemän postpoliopotilaan selkäydinlöydöistä. Inflamaatio koostui sekä perivaskulaarisesta että parenkyymisestä lymfosyytti-infiltraatiosta, kuten myös aktiivisesta glioosista (hermotukikudos) ja neuronaalisesta rappeutumisesta. Kaikki nämä muutokset olivat enemmän huomiota herättäviä niissä kolmessa potilaassa, joilla oli PPMA. Toiset löydökset, jotka tukevat tätä hypoteesia ovat oligoklooniset alueet selkäydinnesteessä ja aktivoidut T-solut ääreisverenkierossa. Jubelt yhteistyökumppaneineen ei ole löytänyt oligokloonisia alueita näistä potilaista. 24,49,67,71,72 Hoito Koska monet postpolio-ongelmat, kuten uupumus, kipu ja heikkous, voivat aiheutua monista eri sairauksista, niin erilaisten diagnoosien tarkastelu ja toisten sairauksien poissulkeminen on erittäin tärkeä näkökulma PPS:n ja PPMA:n hoidossa. Tämä erotusdiagnostisointi on edellä käsitelty yksityiskohtaisemmin. Tähän asti PPS:n ja PPMA:n hoito on luottanut tukea antavaan hoitoon ja symptomaattiseen käsittelyyn, ilman mahdollisuuksia vaikuttaa sairauden etenemiseen. Tämä tukeva ja Harjoittelu Useissa tutkimuksissa on arvioitu postpoliopotilaiden harjoituksen tehoa. Feldman ja Soskoline analysoivat ei-väsyttävien harjoitusten vaikutusta kuudessa postpoliopotilaassa kolmikuukautisena 131

132 jaksona. Näiden potilaiden 14 lihaksessa oli lisääntyvää voimaa, 17 lihaksessa ylläpitävää voimaa ja yhdessä lihaksessa oli vähentynyttä voimaa. Einarssonin ja Grimbyn tutkimukset analysoivat kuuden viikon vahvistusohjelman vaikutuksia 12 postpoliopotilaaseen, sisältäen isometrisen, isokineettisen ja ei-uuvuttavan ohjelman. Tulokset analysoitiin kuuden ja 12 kuukauden harjoitusten jälkeen. Potilailla oli (MRC-luokitus) nelipäisen reisilihaksen voimasta 4/5, ja harjoiteltaessa mitattiin jälkeenpäin 29 %:n lisäys isokineettisessä voimassa. Fillyaw tutki kahden vuoden aikana eiväsyttävää vastusharjoittelua 17:ssä PPSpotilaassa. Voima lisääntyi merkittävästi harjoitetussa lihaksessa verrattuna kontralateraaliseen harjoittamattomaan lihakseen samalla potilaalla. Tuleeko tämä harjoittelu johtamaan mahdollisesti pysyvään kohentumiseen ja lihasvoiman stabilisointiin vai huonontumiseen? Huolimatta äsken mainituista rohkaisevista tuloksista ei tiedetä pitkäaikaisvaikutusta postpoliopotilaiden harjoitteluohjelmista. Tutkimukset ehdottavat, että merkittävää lyhytaikaista lihasvoiman kohentumista voi ilmaantua ei-väsyttävällä harjoitteluohjelmalla (sub-maksimaalinen voima, lyhytaikaiset toistot) YHTEENVETO PPS on nyttemmin hyvin tunnettu kokonaisuus, käsittäen ilmenevät myöhäisoireet johtuen aikaisemmasta poliomyeliitistä. Tavalliset tunnusmerkit ja oireet sisältävät uupumusta, kylmäherkkyyttä, kivuliasta niveldeterioraatiota ja huomiota herättäviä neurologisia ongelmia, jotka sisältävät uusheikkoutta, lihassärkyä, atrofiaa, respiraatio- toimintavajavuutta, dysfagiaa ja uniapneaa. On arvioitu, että Amerikan Yhdysvalloissa on 1,63 miljoonaa poliosta eloonjäänyttä ja puolella heistä tulee kehittymään PPS. PPS ja PPMA alkavat tavallisesti vuoden kuluttua akuutista sairaudesta ja on varsin hitaasti progressiivinen. Etiologia on epäselvä, vaikkakin uusien versojen motoneuronien, jotka kehittyivät akuutin poliomyeliitin jälkeen ja niiden ennenaikaista loppuunkulumista esiintyy mitä todennäköisimmin. Vähemmän todennäköistä on pysyvä poliovirusinfektio tai immuunivasteongelma. Hoito on pääasiallisesti ylläpitävää, vaikkakin eitaulukko 4. Postpoliosyndrooman hoito LÄÄKINNÄLLISET ONGELMAT Hengityksen vajaatoiminta: ota Pneomovax- ja influenssarokotteet, lopeta tupakanpoltto, hoida ahtauttava keuhkosairaus, avusta hengitystä. Hoida sydämen vajaatoiminta. Hoida muita lisätauteja; anemia, kilpirauhasen sairaus, liikalihavuus. YLENMÄÄRÄINEN UUPUMUS Pane alulle energian säästötoimia. Varaudu lääkehoitoon: Amantadine, Pyridostigmine, Amitriptyline, Pemoline. UNIHÄIRIÖT Hengityksen vajaatoiminnan tukeminen. Hoida uniapnea. TUKI- JA LIIKUNTAELIMISTÖN SÄRKY JA NIVELTEN EPÄVAKAUS Vähennä mekaanista kuormitusta nivelissä ja lihaksissa elämäntapamuutoksilla: painon alentaminen, vähennä ylikuormitustoimintoja, palaa käyttämään tukilaitteita: ortopediset tuet, pyörätuolit, apulaitteet. Käytä tulehduskipulääkkeitä, lämpöä, hierontaa. Arvioi ja käytä harvoin kirurgista toimenpidettä ortopedisiin sairauksiin. LIHASHEIKKOUS VAKAA TAI PROGRESSIIVINEN (PPMA) Vältä liikarasitusta heikentyneessä lihaksessa. Seuraa S-kreatiinikinaasia. Vähennä lihasten ja nivelten kuormitusta. Aloita venytysharjoituksia. Harjoita ei-uuvuttavia (submaksimaalisia, lyhytkestoisia) voimistavia harjoituksia. Aloita yleiskuntoa kohottavia hengitysharjoituksia. TUKEA ANTAVAA PSYKOLOGISTA NEUVONTAA 132 Hoida sekundaarinen sairaus. Rohkaise tarvittavien elämäntapamuutoksien toteuttamista.

133 väsyttävä voimistusharjoittelu voi lisätä voimaa lyhyillä aikajaksoilla. Tämänlaatuisten harjoittelujen pitkäaikaisvaikutukset jäävät selvitettäväksi. RAJALLISEN HENGITYKSEN TURVAAMINEN (Lähde: Matti Nykänen LT, ylilääkäri Punkaharjun kuntoutussairaala, Kruunupuisto, Käpylä-seminaari 2001, Polio unohdettu kansantauti) Polio vaurioittaa etenkin alempaa motoneuronia, mikä voi johtaa hengityslihasten, hengityksen apulihasten sekä vartalon lihasten atrofiaan. Vartalon lihasten heikkous voi johtaa paralyyttiseen (kyfo) skolioosiin, joka alentaa rintakehän liikkuvuutta ja voi vaikuttaa myös ylähengitysteiden rakenteeseen ja toimintaan. Myös hengityskeskus voi vaurioitua. Akuuttivaiheessa osa poliopotilaista tarvitsi ventilaatioapua, pieni osa jäi pysyvästi enemmän tai vähemmän ventilaattoririippuvaisiksi, mutta suurin osa kyettiin vieroittamaan. Osana polion myöhäisoireistoa myös hengitystoiminta voi heikentyä. Riskitekijöinä on mainittu akuuttivaiheen ventilaattorihoito sekä yli 10 vuoden ikä polioon sairastuessa. Kyselytutkimuksissa ja postpolioklinikkaaineistoissa uusia hengitykseen liittyviä oireita on ollut %:lla polion myöhäisoireista kärsivistä. On esitetty arvio, että 87,5 % akuuttivaiheessa ventilaattorihoitoa tarvinneista tulee tarvitsemaan sitä myöhemmin. Merkittävän ventilaatiovajauksen esiintyminen on todennäköistä, jos vitaalikapasiteetti on alle 30 % viitearvosta tai alle yhden litran. Erityisesti on huomattava, että polioinvalideilla, joilla on molemminpuolinen palleaheikkous tai huomattava torakaalinen skolioosi, saattaa unenaikainen ventilaatio olla odottamattoman heikkoa. Molemminpuoliseen palleaheikkouteen viittaa vitaalikapasiteetin pieneneminen ainakin 30 %:lla verrattuna istuma-asennossa mitattuun arvoon. Hengitysvajaus kehittyy vähitellen ja oireet voivat olla pitkään vähäisiä, toisaalta hengitysvajauksesta kärsivien polioinvalidien vitaalikapasiteetti heikkenee % nopeammin kuin normaalisti ikääntyessä. Myös obstruktiivinen uniapnea arvioidaan poliopotilailla yleiseksi. Uniapnean riskiä lisää skolioosi sekä ylipainoisuus. Yöllisen hengityshäiriön tutkiminen on aiheellista, mikäli esiintyy siihen viittaavia oireita, vaikka vitaalikapasiteetti olisikin yllämainittua parempi. Oireita ovat aamupäänsärky ja tokkuraisuus, päiväaikainen väsymys, muistin ja keskittymiskyvyn heikkeneminen sekä unihäiriöt (painajaisunet, levoton tai katkonainen uni). Uniapneaan erityisesti viittaavia oireita ovat äänekäs kuorsaus ja hengityskatkokset. Tutkimukset tai ainakin niiden harkinta käynnistyvät lähetteellä keskussairaalaan, keuhkosairauksien poliklinikalle mikäli hypoventilaatio on ilmeinen, myös neurologian poliklinikalle, jos keskushermosto-oireet ovat päällimmäisenä. Jos yöllinen hypoventilaatio todetaan, on ventilaatiota tehostettava. Tämä tapahtuu nykyään tavallisimmin unenaikaisella naamariventiloinnilla. Siinä standardikokoisen tai yksilöllisesti 133

134 muotoillun, nenän tai nenän ja suun peittävän silikoni- tai vinyyli-naamarin avulla toteutetaan jaksottainen positiivinen paineventilointi (intermittent positive pressure ventilation, IPPV). Hoidon aloitus vaatii luonnollisesti perusteellisen laitteiston valinta-, säätö- ja sovitusjakson sekä totuttelun, joka voi viedä pitkäänkin. Erityisesti on huomattava, että happihoito voi olla vaarallista, koska varomaton hapenanto poistaa hypoksemian hengitystä stimuloivan vaikutuksen ja hengitys voi entisestään vaimentua pahentaen hiilidioksidiretentiota. Ylähengitystieobstruktion aiheuttaman uniapnean hoidoksi voi lievissä tapauksissa riittää laihduttaminen. Vaikea-asteisen osittaisen tai täydellisen ylähengitystieobstruktion ensisijaiseksi hoidoksi on vakiintunut ylipaine- eli CPAP - hoito. Siinä jatkuva ylipaine estää ylähengitysteiden velttoudesta johtuvan obstruktion. Leikkaushoidolla voidaan valikoiduissa tapauksissa korjata ylähengitysteiden anatomisia poikkeavuuksia. Poliopotilailla, joiden hengityslihasten voima voi olla alentunut, voi uloshengitys jatkuvaa ylipainetta vastaan käydä liian raskaaksi. Tällöin on mahdollista käyttää ns. bi-pap- eli kaksoispaineventilaattoria, jolloin uloshengityksen aikainen paine säädetään sisäänhengityksen aikana käytettävää painetta pienemmäksi. Muu hoito: - mahdollisimman hyvän hengitysfunktion saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi niskahartiaseudun ja vartalon lihasvenyttelyt ja nivelten liikelaajuuksien ylläpito on tärkeää - aerobinen kestävyysharjoittelu, milloin mahdollista, soveltuu myös polioinvalideille, parantaa hapenottokykyä ja vahvistaa myös hengityslihaksia. Erityisesti allasvoimistelu ja uinti ovat suositeltavia. - spesifi hengityslihasharjoittelu: Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan poliopotilaiden hengityslihasten kestävyys parani ja koettu elämänlaatu parani, kun he harjoittelivat 10 viikon ajan 20 min päivittäin. Harjoittelussa hengitettiin vastusta vastaan minuutin ajan, minkä jälkeen levättiin minuutti. Tämä toistettiin 10 kertaa. Ennen harjoitusrupeamaa ja sen jälkeen koehenkilöt käyttivät ventilaattoriaan vähintään 30 minuuttia, jotta hengityslihasten ylikuormitusriski voitaisiin välttää ja palautuminen varmistaa (kaikilla koehenkilöillä oli jo ennestään käytössä lähinnä yönaikainen ventilaatiotuki). Lisäksi harjoittelun aiheuttamaa subjektiivista kuormitusta seurattiin Borgin asteikolla ja harjoitteluintensiteettiä vähennettiin, jos ilmeni koetun rasitustason nousua. Harjoitusvastus oli noin 30 maksimaalisesta sisäänhengityspaineesta ja koettu kuormitus enintään 15 eli "kova" Borgin asteikolla. - mahdollisen limaretention hoito esim. PEP-menetelmällä - mahdollisimman esteettömän hengityksen mahdollistava istuma-asento, varsinkin pyörätuolin käyttäjillä Ventiloinnin tehostamisen edut ovat ilmeiset: - yölliseen hypoventilaatioon liittyvät edellä mainitut oireet poistuvat - hengityslihakset saavat levätä, mikä tehostaa niiden toimintaa päivällä ja mahdollinen päivänaikainen hypoksemia lievenee - hengityskeskuksen herkkyys hiilidioksiditason nousulle palautuu Muita toimia: - keuhkoahtaumataudin ehkäisy: tupakoinnin lopettaminen - astman mahdollisuuden huomiointi - influenssa- ja pneumokokkirokotteet - hengitystieinfektioiden tehokkaita hoitoja, akuutin hengitysvajauksen varominen Mikäli unenaikainen ventilointi ei onnistu, voi päiväaikainen ventilointi hyvinkin onnistua esim. istuma-asennossa vaikkapa parin tunnin ajan päivittäin ja siitäkin voi olla selvää apua ja hyötyä elämänlaadulle. 134

135 SANASTO anterior anteriorinen, etumainen, edempänä oleva A abdomen vatsa abdominalis abdominaalinen, vatsaaborttivus abortiivinen, keskeneräinen, keskeytyvä abductio abduktio, loitontaminen musculus abductor pollicis brevis peukalon lyhyt loitontaja musculus abductor pollicis longus peukalo pitkä loitontajalihas abnormis abnormi, abnormaali, epänormaali acutus akuutti, äkillinen adductio adduktio, lähentäminen adductor lähentäjä(lihas) musculus adductor pollicis peukalon lähentäjä lihas adhaesio adheesio, yhteen tarttuminen, kiinnike aero- ilmaaerobicus aerobinen, happea tarvitseva akillesrefleksi Akillesrefleksi syntyy, kun akillesjännettä kopautetaan kantaluun yläpuolelta. Tällöin kolmipäinen pohjelihas supistuu ja jalkaterä ojentuu nykäyksenomaisesti. aksoni hermosolun viejähaarake aktiivinen activus, toimiva, oma-aloitteinen, tehokas aktiviteetti activitas, oma-aloitteisuus, toimivuus, toimeliaisuus akuutti acutus, äkillinen alveolaris alveolaarinen, rauhasrakkula-, keuhkorakkula-, hammaskuoppaamplitudi aaltoliikkeen (värähdysliikkeen) laajuus amyotroophicus amyotrofinen, lihassurkastumaan liityvä, sclerosis lateralis amyotrophica amyotrofinen lateraaliskleroosi, liikeratakovettumatauti anamnesis ananmeesi, esitetiedot (sairaudesta) angina angiina, kouristus; kurkkutulehdus, nielurisatulehdus angulus kulma anoxaemia anoksemia, veren hapenpuute anticholinergicus antikolinerginen, parasympaattista hermostoa hillitsevä antigeeni aine, joka saa elimistön muodostamaan vasta-aineita anti-inflammatorius anti-inflammatorinen, tulehdusta ehkäisevä aphagia afagia, nielemiskyvyttömyys apnoea apnea, hengityspysähdys, hengittämättömyys aponeurosis aponeuroosi, kalvojänne, vahva kalvo aponeurosis palmaris kämmenen kalvojänne aponeurosis plantaris jalkapohjan kalvojänne arthritis artriitti, niveltulehdus arthritis chronica pitkäaikainen niveltulehdus aspiratio aspiraatio, henkeenvetäminen, nesteen pois imeminen (esim. imulaitteella) asymmetria epämukaisuus, epäsymmetrisyys, vasemman ja oikean puolen erikokoisuus tai erimuotoisuus asymptomaticus asymptomaattinen, oireeton atelectasis atelektasi, keuhkon tai sen osan ilmattomuus artrophia atrofia, surkastuminen, kuihtuminen atrophia musculorum progressiva etenevä lihassurkastuma autoimmunisatio autoimmunisaatio, immunisoituminen omaa kudosta vastaan axo- akso-, akseli-, aksonib biceps kaksipäinen musculus biceps brachii hauislihas musculus biceps femoris kaksipäinen reisilihas biopsia koepalan otto elävästä kudoksesta ja sen tutkiminen block blokki, katkos, salpauma brachio- brakio-, olkavarsi musculus brachialis olkalihas, musculusbrachioradialis olkavärttinäluulihas brevis lyhyt 135

136 bulbaris bulbaarinen, ydinjatkebursitis bursiitti, limapussitulehdus bursitis olecrani kyynärpään limapussin tulehdus bursitis praepatellaris polvilumpion edessä olevan limapussin tulehdus deformationdeformaatio, epämuotoisuus, epämuodostuma, muodonmuutos degeneratio degeneraatio, rappeutuminen deltoides, detoideus kolmiomainen, kolmiomusculus deltoideus hartialihas, deltalihas denervatio denervaatio, hermon poisto, katkaisu tai tuhoutuminen deterioratio deterioraatio, huonontuminen diafragma diaphragma, pallea diagnosis diagnoosi, taudinmääritys digitus sormi, varvas musculus abductor digiti minimi (manus) pikkusormen loitontajalihas musculus abductor digiti minimi (pedis) pikkuvarpaan loitontajalihas musculus abductor hallucis isovarpaan loitontajalihas musculus flexor digitorum profundus sormien syvä koukistajalihas musculus opponens digiti minimi pikkusormen vastaanasettajalihas distalis distaalinen, kauempana keskustasta sijaitseva, etäinen dorsalis dorsaalinen, selänpuoleinen, selkädorsiflexio dorsifleksio, jalkaterän taivutus nilkasta ylöspäin dysarthria dysartria, aivosyntyinen ääntöhäiriö dysfunctio dysfunktio, toimintahäiriö dysphagia dysfagia, nielemishäiriö dyspnoe dyspnoe, dyspnea, hengenahdistus dystrophia dystrofia, ravitsemushäiriö (ja sen seuraukset) dystrophia adiposogenitalis rasvoittumissukupuolielinhäiriö dystrophia musculorum progressiva eräs perinöllinen lihassairaus C capillaris kapillaarinen, hiusmainen, hius-, hiussuonivas capillare hiussuoni cardio- kardio-, sydän-, mahansuucarpus ranne musculus extensor carpi radialis brevis ranteen lyhyt värttinäluunpuoleinen ojentajalihas musculus extensor carpi radialis longus ranteen pitkä värttinäluunpuoleinen ojentajalihas musculus extensor carpi ulnaris ranteen kyynärluunpuoleinen ojentajalihas musculus flexor carpi radialis ranteen värttinäluunpuoleinen koukistajalihas musculus flexor carpi ulnaris ranteen kyynärluunpuoleinen koukistajalihas centralis sentraalinen, keskeinen, keski-, keskussystema nervosum centrale keskushermosto cerebrospinalis serebrospinaalinen, aivoihin ja selkäytimeen liittyvä, aivo-selkäydincheyne-stokesin hengitys katkohengitys chronicus pitkäaikainen, jatkuva, krooninen claudicatio ontuminen claudicatio intermittens katkokävely clonus nykivä kouristus, kloonus contractio kontraktio, supistuminen, kutistuminen contrractura kontraktuura, kutistuskouristus, lihaskutistus cremaster kremasterlihas, kiveksenkohottajalihas crista särmä, harju, harjanne crista iliaca suoliluun harju criterium kriteeri, tunnusmerkki, arvosteluperuste cyanosis syanoosi, sinerrys (ihossa, limakalvoissa) E electromyographia elektromypgrafia, lihastoimintaan liityvien sähköilmiöiden rekisteröinti ja analysointi, EMG EMG electromyographia, elektromyografia endocrinus endokriininen, umpirauhasiin eli sisäeritysrauhasiin liittyvä, umpieritys-, sisäeritysglandula endocrinae endokriiniset rauhaset umpirauhaset, sisäeritysrauhaset, hormoneja vereen erittävät rauhaset D 136

137 enkefaliitti encephalitis, aivotulehdus, ensefaliitti epidemologia 1) kulkutautioppi; 2) kaikkien tautien esiintymistä ja levinneisyyttä käsittelevä tiede erector ojentaja, ojentajalihas musculus erector spinae selän ojentajalihas erythrocytus erytrosyytti, punasolu esofageaalinen oesophagicus, oesophageali, ruokatorveen liittyvä, ruokatorvietiologia aetiolologia, syyoppi, taudin syy exhaustio ekshaustio, uupumus extensio ekstensio, ojennus extensor ojentaja, ojentajalihas musculus extensor digitorum sormien ojentajalihas glia gliakudos, hermotukikudos glossopharyngeus glossofaryngeaallinen, kieleen ja nieluun liittyvä glutaeus gluteaali(nen), pakaroihin liityvä, pakaramusculus glutaeus pakaralihas gravis raskas, vaikea H hallux isovarvas musculus flexor hallucis brevis isovarpaan lyhyt koukistajalihas musculus flexor hallucis longus isovarpaan pitkä koukistajalihas hepariini eräs veren hyytymistä estävä aine hyperemia hyperaemia, verentungos, verekkyys hyperextensio hyperekstensio, yliojennus, liikaojennus hypothesis hypoteesi, otaksuma, olettamus, oletettu syy hypoventilatio hypoventilaatio, keuhkotuuletuksen vähäisyys hypoxaemia hypoksemia, hapen niukkuus veressä F facies kasvot, pinta, puoli facies dorsalis selkäpinta, selkäpuoli fagosyytti syöjäsolu fascia kalvo, peitinkalvo, ihon alla tai lihasten välissä sijaitseva kalvo fascia lata leveä peitinkalvo fascia lumbodorsalis lanneselkäkalvo faryngeaalinen pharyngeus, pharyngicus, nieluun kuuluva, nielufibrillatio fibrillaatio, värinä fibroblastus fibroblasti, sidekudossolun varhaisvaihe fibroosi fibrosis, sidekudostuminen fibularis fibulaarinen, pohjeluunpuoleinen, pohjeluu-, pohje musculus fibularis brevis lyhyt pohjeluulihas (musculus peroneus breis), musculus fibularis longus pitkä pohjeluulihas (musculus peroneneus longus) flexio fleksio, koukistus flexor felksori, koukistaja, koukistajalihas musculus flexor pollicis brevis peukalon lyhyt koulistajalihas frequens runsaslukuinen, usein esiintyvä fyysinen physicus, ruumiillinen, aineellinen I immobilisatio immobilisaatio, liikkumattomaksi tekeminen immunisatio immunisaatio, vastustuskykyiseksi tekeminen immunitas immuniteetti, vastustuskyky, immuunius infectio infektio, tartunta infiltratio infiltraatio, kertymä, tiivistymä, solujen tai nesteiden kertyminen, tunkeutuminen tai ruiskuttaminen kudokseen inflammatio inflammaatio, tulehdus inflammatorius inflammatorinen, tulehdukseen liittyvä, tulehdusinfra- alapuolinen, alla-, allemusculus infraspinatus alempi lapalihas injectabile ruiskutettaa aine, lääkeruiske injectabilis ruiskutettava injectio ruiske instabilis instabiili, epävakaa, horjuva, pysymätön interkostaalinen intercostalis, kylkiluiden välinen, kylkiväliintoleranta intoleranssi, sietokyvyttömyys, suvaitsemattomuus G ganglion ganglio, hermosolmu ganglion spinale selkäydinhermosolu, spinaaliganglio ganglion trunci sympathici sympatikusrungon hermosolu 137

138 intravenosus intravenoosi, laskimonsisäinen iso- samaisometricus isometrinen, samanmittainen isometrinen supistus lihassupistus jonka aikana lihaksen pituus ei muutu likvori aivo- selkäydinneste (liquor cerebrospinalis) lordosis lordoosi, selkärangan osan normaali tai epänormaali kaartuminen eteenpäin, notkoselkä lumbaalipunktio lannepisto (esim. aivoselkäydinnestenäytteen ottamiseksi) lumbalis lumbaalinen, lannelumbodorsalis lumbodorsaalinen, lanne-selkälumbricalis matomainen musculus lumbricalis käämilihas lymfo- lympho-, imusolu-, imukudoslympha lymfa, imuneste lymphocytus lymfosyytti, imusolu K kardia cardia, mahansuu, sydän kemoterapeutti chemotherapeuticum, bakteereja ja muita mikrobeja tuhoava aine kemoterapia chemotherapia, tartuntatautien hoito kemoterapeuteilla kineettinen liikekinestesia kinaesthesia, cinaesthesia, liiketunto, lihastunto kontra- contra-, vastakontraktio supistuminen, supistus kontraktuura contractura, kutistuma, kutistuskoukistuma kontralateraalinen vastapuolinen kreatiini eräs lihaksissa esiintyvä yhdiste kreatiniini kreatiinin aineenvaihdunnantuote (esim. virtsassa) kreatiinikinaasi lihaksistossa ja sydänlihaksessa tavattava entsyymi, jota esiintyy lisäksi pieniä määriä keskushermostossa, sileässä lihaksessa ja prostatassa kronologinen aikajärjestystä noudattava kyphoscoliosis kyfoskolioosi, kyttyräkieroselkäisyys M macro- makro-, isomaximalis maksimaalinen, mahdollisimman suuri, hyvin suuri medialis medaaline, lähempänä keskiviivaa oleva, keski-, sisäpuolinen medius keskellä sijaitseva, keskimeningitis meningiitti, aivokalvojen tai selkäydinkalvojen tulehdus mordibus morbidi, sairaalloinen morbus tauti metabolicus metabolinen, aineenvaihduntaan liittyvä motoriikka liikkeet, liiketoiminnot motorius motoricus, motorinen, liikettä koskeva, liikemusculus lihas musculus erector trunci vartalon kohottajalihas musculus gastrocnemius kaksoiskantalihas musculus glutaeus maximus iso pakaralihas musculus glutaeus medius keskimmäinen pakaralihas musculus iliocostalis suoliluu-kylkiluulihas musculus iliacus suoliluulihas musculus iliopsoas lanne-suoliluulihas musculi intercostales externi ulommat kylkivälilihakset musculi intercostales interni sisemmät kylkivälilihakset musculus latissimus dorsi leveä selkälihas musculus pectoralis major iso rintalihas musculus pectoralis minor pieni rintalihas musculus plantaris hoikka kantalihas musculus psoas major iso lannelihas L lapsihalvaus kts. poliomyeliitti Laséquen koe Laséquen koe tehdään kohottamalla selällään makaavan potilaan ojennettua alaraajaa. Se aiheuttaa lonkkahermon venytyksen ja hermojuuren ollessa puristuksessa raajaan säteilevän kivun. laryngealis laryngeaalinen, kurkunpäähän kuuluva, kurkunpäälateralis lateraalinenn, sivulla sijaitseva, sivu-, ulkolatissimus levein, hyvin leveä musculus latissimus dorsi leveä selkälihas leukosyytti valkoinen verisolu, valkosolu levator kohottaja, kohottajalihas musculus levator scapulae lapaluun kohottajalihas 138

139 musculus quadriceps femoris nelipäinen reisilihas musculus rectus abdominis suora vatsa lihas musculus tibialis anterior etummainen säärilihas musculus tensor faciae latae leveän peitinkalvon jännittäjälihas mutatio mutaatio, muuttuma (perintötekijän muutos) myasthenia myastenia, lihasheikkous myasthenia gravis halvausmainen lihasheikkous myel(o)- ydin-, luuydin-, selkäydinmyelencephalon myelenkefalon, myelensefalon, ydinjatke myelitis myeliitti, selkäytimen tai luuytimen tulehdus myopathia myopatia, lihassairaus oesophagus esofagus, ruokatorvi oligo- harva, vähä-, vajaaomninis kaikki opiaatti morfinin ja sen unikosta saatavien sukulaisaineiden yhteisnimi opponens vastustava, vastavaikuttaja, vastamusculus opponens pollicis peukalon vastaanasettajalihas oppositio vastaanasetusliike, oppositioliike oralis oraalinen, suunpuolinen, suuoraalinen lääke, suun kautta otettava lääke ortho- orto-, suora-, oikea-, pystyorthopaedia ortopedia, tuki- ja liikuntaelimien vikojen ja sairauksien kirurginen hoito-oppi osteoporosis osteoporoosi, luukato P palmaris palmaarinen, kämmenpuoleinen palpatio palpaatio, palpointi, käsintunnustelu, tunnustelututkimus parenchyma parenkyymi, peruskudos, elimen tyypillinen kudos paresis pareesi, hervottomuus, lievä halvaus paresis nervi peronei, pohjehermon halvaus pathophysiologia patofysiologia, sairaan elimistön toimintaa tutkiva tiede pectoralis pektoraalinen, rintamusculus pectoralis major iso rintalihas periphericus perifeerinen, ääreis-, kaukana keskustaa sijaitseva perivascularis perivaskulaarinen, verisuonta ympäröivä peron(a)eus peroneaalinen, pohkeeseen liittyvä, pohjenervus peron(a)eus pohjehermo (nervus fibularis) phryngeus, pharyngicus faryngeaalinen, nieluphrenicus palleanervus phrenicus, palleahermo pneumo- ilma-, keuhkoplantaris plantaarinen, jalkapohjan puoleinen polioencephalitis polioenkefaliitti, aivojen harmaan aineen tulehdus, aivopolio poliomyelitis poliomyeliitti, poliomyelitis anterior acuta, polio, polioviruksen aiheuttama keskushermostotauti pollex peukalo musculus extensor pollicis brevis peukalon lyhyt ojentajalihas N nervus hermo, mon. nervi neurogenes neurogenicus, nerogeeninen neurologia hermotautioppi neuroni hermosolu neuropathia neuropatia, hermotauti O obliquus vino musculus obliquus externus abdominis ulompi vino vatsalihas musculus obliquus internus abdominis sisempi vino vatsalihas obstructivus obstruktiivinen, ahtauttava, tukkeava, umpeuttava oedema edeema, ödeema, turvotus, vesipöhö, nesteen epänormaali kertyminen kudoksiin oesophageus, oesophagicus esofageaalinen, ruokatorveen liittyvä, ruokatorvioesophagismus esofagismi, ruokatorven kouristus oesophahagitis esofagiitti, ruokatorven tulehdus oesophagoscopia esofagoskopia, ruokatorven tähystys oesophagospasmus esofagospasmi, ruokatorven kouristus oesophagostomia esofagostomia, ruokatorviavanteen teko oesophagotomia esofagotomia, ruokatorven avaus 139

140 musculus extensor pollicis longus peukalon pitkä ojentaja lihas post- jälkeen-, jälki-, -takainen posterior posteriorinen, taempi, takaprimarius primaari(nen), ensimmäinen, ensisijainen, alkuperäinen progressivus progressiivinen, tasaisesti etenevä, jatkuvasti paraneva tai huononeva dystrophia musculorum progressiva, (etenevä) lihassurkastumistauti pronatio pronaatio, (kyynärvarren tai alaraajan) sisäänkierto proximalis proksimaalinen, lähellä keskustaa sijaitseva pseudohypertrophia näennäinen liikakasvu pulmo mon. pulmones, keuhko pulmonalis pulmonaalinen, keuhko- musculus rhomboideus major iso suunnikaslihas rotatio kierto, pyöriminen, rotaatio ruptura ruptuura, repeämä S sartorius räätälimusculus sartorius räätälinlihas scapula skapula, lapaluu scoliosis skolioosi, kieroselkäisyys, selkärangan kaartuminen sivulle secundarius sekundaari(nen), toissijainen, seuraussedimentatio sedimentaatio, sakkautuminen, saostuminen sequela mon. sequelae jälkiseuraus serebrospinaalinen cerebrospinalis aivoihin ja selkäytimeen liittyvä, aivo-selkäydinsero- hera-, verihera-, nesteserratus sahalaitainen musculus serratus anterrior inferor etumainen sahalihas servikaalinen cervicalis, kaulasinus poukama, ontelo, laajentuma, veriviemäri (suuri kallonsisäinen laskimo) skalenus kylkiluunkannattajalihas (musculus scalenus) soleus jalkapohjamusculus soleus leveä kantalihas soma sooma, ruumis, keho, elimistö (vastakohta: psyche); solun tumallinen osa somaticus somaattinen, ruumiillinen; ruumiiseen (elimistöön, kehoon) kuuluva spasmus spasmi, kouristus, lihaskouristus specificus spesifinen, erityinen, ominainen spina haarake, kärki, selkäranka spina iliaca anterior superior suoliluun etukärki spinalis spinaalinen, selkärankaa tai selkäydintä koskeva, selkäranka-, selkäydinspontaneus spontaani(nen), itsestään syntyvä, itsestään tapahtuva staattinen staticus, tasapainoinen, muutumaton, pysyvä stabilis stabiili, pysyvä, vakaa, tukeva, liikkumaton stabilisatio stabilisaatio, stabilisointi, vakaannuttaminen, vakiinnuttaminen Q quadratus neliömäinen, nelikulmainen musculus quadratus lumborum nelikulmainen lannelihas quadriceps nelipäinen musculus quadriceps femoris, nelipäinen reisilihas quadriplegia kvadriplegia, kaikkien neljän raajan halvaus R reactio reaktio, vastavaikutus rectus suora musculus rectus abdomis suora vatsalihas reductio reduktio, vähentäminen, väheneminen reflexus refleksi, takaisin taivutus, heijastuminen, heijaste reinnervatio reinnervaatio, hermojen korjautuminen vaurion jälkeen residualis residuaalinen, jäänösrespiraattori hengityslaite respiratio respiraatio, hengitys respiratorius respiratorinen, hengitysmusculi respiratori, hengityslihakset restitutio restituutio, palauttaminen entiselleen, palautuminen entiselleen retentio pidättäminen, pidättyminen, (muistissa) säilyttäminen reticularis retikulaarinen, verkkomainen rhomboideus ruutu- 140

141 srernocleidomastoideus rintalastaan, solisluuhun ja ohimoluuhun kartiolisäkkeeseen liittyvä musculus sternocleidomastoideus päänkiertäjälihas, päännyökkääjälihas sternum rintalasta sub alla, alle, ala-, alimusculus subscapularis lavanaluslihas subcutis subkutis, ihonalaiskudos substantia aine, substanssi substantia grisea (keskushermoston) harmaa aine supinatio supinaatio, raajan (etenkin kyynärvarren) uloskierto (siten, että kämmen kääntyy ylöspäin) supra- yläpuolella oleva, yläpuolinen, ylä-, ylimusculus supraspinatus ylempi lapalihas sympathicus sympatikus, sympaattinen hermosto; sympaattista hermostoa edustava, sympaattisen hermoston toimintaan liittyvä symptomaticus symptomaatinen, oireellinen, oireenmukainen synapsis synapsi, hermosolujen liittymä syndroma syndrooma systematicus systemaattinen, järjestelmällinen systemicus systeeminen, yleinen morbus systemicus systeeminen tauti, monessa kohdassa elimistöä esiintyvä tauti syto- cyto-, solu- tracheostomia trakeostomia, henkitorviavanteen teko tracheotomia trakeotomia, henkitorven avaus tractus alue, reitti, juoste, rata, hermorata, kanava tractus iliotibialis suoliluu-sääriside transversus transversaalinen, poikittainen musculus transversus abdominis poikittainen vatsalihas trapezius epäsäännöllisen nelikulmion muotoinen musculus trapezius epäkäsilihas triceps kolmipäinen musculus triceps brachii kolmipäinen olkalihas truncus runko, vartalo; valtimorunko, hermorunko tuber kyhmy, patti tuber ischiadicum (istuinluun) istuinkyhmy U ulnaris ulnaarinen, kyynärluu, kyynärlun puoleinen V varus sisäänpäin kääntynyt vascularis vaskulaarinen, suoni-, verisuonivasoconstrictio vasokonstriktio, verisuonten supistuminen vasokonstriktori verisuonia supistava hermo tai aine vasodilaatio vasodil(at)aatio, suonien laajeneminen ventilatio ventilaatio, tuuletus, keuhkotuuletus ventralis ventraalinen, vatsanpuoleinen, vatsavirus bakteeria pienempi pieneliö (usein taudinaiheuttaja) vitro lasi, pullo in vitro koeputkessa, elimistön ulkopuolella (vastakohta: in vivo) T tendo jänne tensor jännittäjä, jännittäjälihas terminalis terminaalinen, raja-, loppu-, pääte stadium terminale loppuvaihe tibialis tibiaalinen, sääriluuhun liittyvä, sääriluun puoleinen, sääriluumusculus tibialis anterior etumainen säärilihas, musculus tibialis posterior takimmainen säärilihas tonsillectomia tonsillektomia, risojen poikkileikkaus tonus jänteys, paine torakaalinen thoracalis, rintakehään liittyvä, rintakehätoxinum toksiini, myrkky tracheoscopia trakeoskopia, henkitorven tähystys 141

142 LÄHDELUETTELOT Lähdekirjallisuus PPS 1. Carrieu. Des amyotrophies spinales secondaires. Contribution á l ètude de la diffusion des lésions irritatives du systéme nerveu. Thése des Montipellier, Cornil v. Lépine R. Sur un cas de paralysie générale spinale antérieure subaigue, suivi d autopsie.gazmedparis 1875; Raymond F. Note sur deux cas de paralysie essentiele de lénfance. Gaz Med Paris 1875; 4:225-6 (clinical presentation with discussion by JM Charcot) 4. Jubelt B, Cashman NR. Neurological manifestations of post- polio syndrome. Crit. Rev Neurobiol 1987;3; Dalakas MC, Sever JL, Madden DL, et al. Late postpoliomyelitis muscular atrophy: clinical, virologic and immunologic studies. Rev Infect Dis 1984;6(suppl 2):S Halstead LS, Rossi D. Post-polio syndrome: clinical experience with 132 consecutive outpatients. Birth Defects 1987;23: Agre JC, Rodriquez AA, Sperling KB. Symptoms and clinical impressions of patients seen in a postpolio clinic. Arch Phys Med rehabil 1989;70: Mulder DW, Rosenbaum RA, Layton DD. Late progression of poliomyelitis or forme fruste amyotrophic lateral sclerosis? Mayo Clin Proc 1972;47: Halstead LS, Wiechers DO, Rossi CD. Late effects of poliomyelitis: a national survey. In Halstead LS, Wiechers DO, eds. Late effects of poliomyelitis. Miami: Symposia Foundation, 1985: Agre JC, Rodriques AA, Sperling KB. Symptoms and clinical impressions of patients seen in a postpolio clinic. Arch Phys Med Rehabil 1989;70: Berilly Mh, Strauser WW, Hall KM. Fatigue in postpolio syndrome. Arch Phys Med Rehabil 1991;72:115-8 Packer TL, Martins I, Krefting L, Brouwer B. Post-polio sequelae: activity and post-polio fatigue. Orthopedics 1991;14: Bruno RL, Frick NM, Cohen J. Postpolio sequelae: polioencephalitis, stress, and the etiology of post-polio sequelae. Orthopedics 1991;14: Baker PCH. Neuromuscular symptoms in patients with previous poliomyelitis: a New Zealand study. NZ Med J 1989;102:132-4 Norris FH, Denys EH, U KS. Differential diagnosis of adult motor neuron disease. In Mulder DW, ed. The diagnosis and treatment of amyotrophic lateral sclerosis. Boston: HoughtonMiffin, 1980:53-78 Mulder DW, Lambert EH, Eaton LM Myasthenic syndrome in patients with amyotrophic lateral scelerosis. Neurology 1959;9: Trojan DA, Gendron D, Cashman NR. Anticholinesteraseresponsive neuromuscular junction transmission defects in post-poilomyelitis fatigue. J Neurol Sci 1993;114:170-7 Bruno RL, Johnson JC, Berman WS. Motor and sensory functioning with changing ambient temperature in postpolio subjects: automic and electrophysiological correlates. In Halstead LS, Weichers DO, eds. Late effects of poliomyelitis. Miami: Symposia Foundation, 1985, Smith E, Rosenblatt P, Limauro A. The role of the sympathetic nervous system in acute poliomyelitis, J Pediatr 1949;34:1-11

143 Kohl SJ. Emotional response of patients with late effects of poliomyelitis. Birth Defects 1987;23: Bruno RL, Frick NM. The psychology of polio as prelude to post-polio sequelae: behavior modification and psychotherapy. Orthopedics 1991;14: Anderson AD, Levine SA, Gellert H. Loss of ambulatory ability in patients with old anterior poliomyelitis. Lancet 1972;2: Codd MB, Mulder DW, Kurland LT, et al. Poliomyelitis in Rochester, Minnesota, : epidemiology and long-term sequelae: a preliminary report. Cashman NR, Maselli R, Wollman RL, et al. Late denervation in patients with antecedent paralytic poliomyelitis. N Engl J Med 1987;317:7-12 Dalakas M, Illa I. Post-polio syndrome: concepts in clinical diagnosis, pathogenesis, and etiology. Adv Neurol 1991;56: Cashman NR, Maselli R, Wollmann R, et al. New Muscle atrophy as a late symptom of post-poliomyelitis syndrome. Clin Escol 1987;5:11-3 Hayward M, Seaton D. Late sequelae of paralytic poliomyelitis: a clinical and electromyographic study, J Neurol Neurosurg Psychiarty 1979;42: Bodian D, Howe HA. The pathology of early averted and non-paralytic poliomyelitis. Bull Johns Hopkins Hosp, 1941;69:135-4 Sabin AB, Ward R. Nature of nonparalyic and transitory paralytic poliomyelitis in rhesus monkeys inoculated with human virus. J Exp Med 1941;73: Klingman J, Chui H, Corgiat M, Perry J. Functional recovery: a major risk factor for the development of postpolio-myelitis muscular atrophy. Arch Neurol 1988;45:645Bodian D. Poliomyelitis: pathologic anatomy: In International Poliomyelitis Congress. Poliomyelitis: papers and discussions presented at the first international poliomyelitis conference. Philadelphia: JB Lippincott, 1949:62-84 Dean E, Ross J, Read JD, et al. Pulmonary function in individuals with a history of poliomyelitis. Chest 1991;100: Blomstrand A, Baker B. Post-polio lung function. Scand J Rehabil Med 1991;24:43-9 Bach JR, Alba AS, Bohatiuk G, et al. Mouth intermittent positive pressure ventilation in the management of postpolio respiratory insufficiency. Chest 1987;91: Plum F, Swanson AG. Central neurogenic hypoventilation in man. ArchNeurol Psychiatry 1959;81: Howard RS, Wiles CM, Spencer GT. The late sequelae of poliomyelitis. J Med 1988;66;219 Bach JR, Alba AS, Bodofsky E, et al. Post-polio respiratory insufficiency. Birth Defects 1987;23: Sonies BC, Dalakas MC. Dysphagia in patients with the post-polio syndrome. N Engl J Med 1991;324: Buchholtz DW, Jones B. Post-polio dysphagia: alarm or caution? Orthopedics 1991;14:1303 Cannon S, Ritter FN. Vocal cord paralysis in postpoliomyelitis syndrome. Laryngoscope 1987;97: Guilleminault C, Mota J. Sleep apnea syndrome as a long-term sequela of poliomyelitis. In Guilleminiault C, ed. Sleep apnea syndromes. New York: Alan R. Liss, 1978:309 Steljes DG, Kryger Mh, Kirk Bw, Millar TW, Sleep in in postpolio syndrome. Chest 1990;98: Bach JR, Alba AS. Pulmonary dysfunction and sleep disordered breathing as post-polio sequelae: evaluation and management. Orthopedics 1991;14: Werner R, Waring,W, Davidoff G. Risk factor for median mononeuropathy of the wrist in postpoliomyelitis

144 patients. Arch Phys Med Rehabil 1989;70:464-7 Wiechers DO. Late effects of polio: historical perspectives. Birth Defects 1987;23:1-11 Windebank AJ, Lithy WJ, Daube JR, et al. Late effects of paralytic poliomyelitis in Olmsted Country, Minnesota. Neurology 1991;41:501-7 Bruno RL. Post-polio sequelae: research and treatment in the second decade: Orthopedics 1991;14: Agre C, Rodriquez AA. Neuromuscular funtion: comparison of symtomatic and asymptomatic polio subjects to control subjects. Arch Phys Med Rehabil 1990; Dalakas MC, Elder G, Hallett M, A long-term follow-up study of patients with post-poliomyelitis neuromuscular symptoms. N Engl J Med 1986;314: Nelson KR. Creatine kinase and fibrillation potentialis in patients with late sequelae of polio. Muscle Nerve 1990; 13;722-5 Waring WP, McLaurin TM. Correlation of creatine kinase and gait measurement in postpolio population. Arch Phys Med Rehabil 1992;73:37-9 Peach PE. Overwork weakness with evidence of muscle damage in a patient with residual paralysis from polio. Arch Phys Med Rehabil 1990;71:24850 Wiechers DO, Hubbell SL. Late changes in the motor unit after acute poliomyelitis. Muscle Nerve 1981;4:524-8 Wiechers DO. Pathophysiology and late changes of the motor unit after poliomyelitis. In Halstead LS, Wiechers DO, eds. Late effects of poliomyelitis. Miami: Symposia Foundation, 1985, 91-4 Wiechers DO. New concepts of the reinnervated motor unit revaled by vaccine-associated poliomyelitis. Muscle Nerve 1988;11: Ravits J, Hallett M, Baker M, et al. Clinical and electromyographic studies of postpoliomyelitis muscular atrophy. Muscle Nerve 1990;13: Maselli RA, Cashman NR, Wollman RL, et al. Neuromuscular transmission as a function of motor untit size in patients with prior poliomyelitis. Muscle Nerve 1992;15: Ryniewicz B, Rowinska-Marcinska K, Emeryk B, Hausmaowa-Petrusewicz I. Disintegration of motor unit in postpolio syndrome. Part 1. Electrophysiological findings in patients after poliomyelitis. Electromyogr Clin Neurophysiol 1990;30:423-7 Emeryk B, Rowinska-Marcinska K, Ryniewicz B, Hausmanowa-Petrusewicz I. Disintegration of the motor unit in post-polio syndrome. Part II. Electrophysiological findings in patients with post-polio syndrome. Electromyogr Clin Neorophysiol 1990;30:451-8 Lange DJ, Smith T, Lovelace RE. Postpolio muscular atrophy: diagnostic utility of macroelectrmyography. Arch Neurol 1989;46:502-6 Dalakas MC. Morrphological changes in the muscles of patients with postpoliomyelitis neuromuscular symptoms. Neurology 1988;38: Drachman DB, Murpphy SR, Nigam MP, Hills Jr. Myopathic changes in chronically denervated muscle. Arch Neurol 1967;16:14-24 Borg K, Henriksson J. Prior poliomyelitis-reduced capillary supply and metabolic enzyme content in hypertrophic slow-twitch (type I) muscle fibers. J Neurol Neurosurg Psychiarty 1991;54: Colbere-Garapin F, Chritodoulou C, Crainic R, Pelletier I. Persistent poliovirus infection of human neuroblastoma cells. Proc Natl Acad Sci USA 1989;86: Borzakian S, Couderc T, Barbier Y, et al. Persistent poliovirus infection: es-

145 tablishment and maintenance involve distinct mechanisms. Virology 1992;186; Sharief MK, Hentages R, Ciaidi M. Intrathecal immune response in patients with the post-polio syndrome. N Engl J Med 1991;325: Salazar-Grueso EF, Grimaldi LM, Roos RP, et al. Isoelectric focusing studies of serum and cerebrospinal fluid in patients with antecedent poliomyelitis. Ann Neurol 1989;26: Jubelt B, Salazar-Grueso EF, Roos RP, Cashman N. Cerebral spinal fluid enzyme-linked immunosorbent assay poliovirus antibodies in post-polio patients. (Abstr.) Ann Neurol 1990;28:238 Kurent JE, Brooks BR, Madden DL, et al. CSF viral antibodies. Evaluation in amyotrophic lateral sclerosis and lateonset postpoliomyelitis progressive muscular atrophy. Arch Neurol 1979;36: Melchers W, de Visser M, Jongen P, et al. The postpolio syndrome: no evidence for poliovirus persistence. Ann Neurol 1992;32: Pezeshkpour GH, Dalakas MC, Longterm changes in the spinal cords of patients with old poliomyelitis: signs of continuous disease activity. Arch Neurol 1988;45:505-8 Ginsberg AH, Gale MJ Jr, Rose LM, Clark EA. T-cell alternations in late poliomyelitis. Arch Neurol 1989;46: Young GR. Post-polio sequelae: energy conservation, occupational therapy, and the treatment of post-polio sequelae. Orthopedics 1991;14: Silbergleit AK, Waring WP,Sullivan MJ, Maynard FM. Evaluation, treatment, and follow-up results of post polio patients with dysphagia. Otolaryngol Head Neck Surg 1991;104:338 Jones DR, Speier J, Canine K, et al. Cardiorespiratory responses to aerobic traing by patients with postpoliomyelitis sequelae. IAMA 189;261: Herbison GJ, Jaweed MM, Ditunno JF Jr. Exercise therapies in peripheral neuropathies. Arch Phys Med Rehabil 1983;64:201-5 Fedman RM, Soskoline CL. The use of nonfatiguing strengthening exercises in post-polio syndrome. Birth Defects 1987;23: Einarsson G, Grimby G. Strengthening exercise program in post-polio subjects. Birth Defects 1987;23: Einarsson G. Muscle conditioning in late poliomyelitis. Arch Phys Med Rehabil 1991;72:11-4 Fillyaw MJ, Badger GJ, Goodwin GD, et al. Post-polio sequelae: the effects of long term non-fatiguing resistance exercises in subjects with post-polio syndrome. Orthopedics1991;14: Jubelt B, Drucker J. Post-polio Syndrome: An Update. Neurology 1992;13:283-90

146 Artikkelit ja kirjallisuus 1. Alaranta H., Polion koko kuva, Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskus, Käpylä seminaari , Polio unohdettu kansantauti. Helsinki Alaranta H., Valtonen, K., Hovi, T., Nykänen, M., Pohjolainen, T., Polionmyöhäisoireet uusi haaste. Suomen lääkärilehti, Helsinki 2002;8: Alaranta H., Martikainen O., Mehto M., Mänttäri E., Ritsilä V., Slätis P., Invalidisäätiö 50 vuotta kuntoutusta. Iisalmi Aro O., Elän hengityslaitteessa, Reportaasi eräältä rintamalta. Helsinki Arvola A., Lapsihalvauksesta. (Kunnanlääkäriyhdistyksen vuosikokouksessa pidetty esitelmä), Suomen lääkärilehti, Helsinki 1949: Axelson P., Brandberg U., De svenska polioepidemierna kartlagda i avhandling. LIV 2004 (3):4-7, Riksförbundet för Trafik- och Polioskadade. Stockholm Axelson P., Höstens spöke, De svenska polioepidemiernas historia. Falun Bradley J., Spotlight on Ireland. Polio Network News, Winter Carrington A., Halstead L., Post-Polio Syndrome: Pathophysiology and Management. Critical Reviews in Physical and Rehabilitation Medicine, 7(2): (1995) Erilä T., Keskushermoston tulehdussairaudet. Suomalainen Lääkärikeskus osa 3. Espoo Halsted L., Managing Post-Polio. A Guide to Living Well with Post-Polio Syndrome. Washington, DC Harjulehto S., Mitä Missä Milloin 1956: 262. Helsinki Headly J.,Eight International PostPolio and Independent Living Conference, Saint Louis, Missouri, USA, Gazette International Networking Institute Hogan D., Polio and Post-Polio Syndrome in New Zeland. Polio Network News, Winter Härö S., Raunio V., Seerumit aseina vastustajina mikrobit. Kansanterveyslaitoksen ja sen edeltäjien historiaa. Helsinki Kalliala H., Polio ja sen hoito. Helsinki Karlen A., Man and Microbes: Disease and Plagues in History and Modern Times. Putnam, Kiukas K., Punkaharjun kuntoutussairaalan historiaa. Savonlinna Klaversteijn Q., Polio and Post-polio in The Netherlands. Polio Network News, Winter Kmetova Z., Wokoun Á., Living with Polio in the Slovak Republic and in the Czech Republic. Polio Network News, Summer 1998.

147 Könkkölä K., Pätäri A., Järvinen R., Kivi J. Lietzén, H., Hengityslaitepotilas tänään. Hengityslaitepotilaat ry Respiratorpatienter rf. Helsinki Lankinen K., Karvonen J., Mäkelä P., Peltola H., Peltomaa Miikka., Kehitysmaiden terveys ja sairaus. Forssa Maynard F., Headley J., Handbook on The Late Effects of Poliomyelitis For Physicans and Survivors. Saint Louis, Missouri USA Mellvig J., Handbok för polioskadade, Riksförbundet för Trafik- och Polioskadade. Stockholm Mähönen H., Invalidiliitto ry 60 vuotta. Hämeenlinna Noro L., Tammilehto R., Polio. Perhelääkäri 1-3, , Helsinki Nykänen M., Rajallisen hengityksen turvaaminen: 3 - Käpylä seminaari 2001, Polio unohdettu kansantauti. Helsinki Peltola H., Rokotukset ja infektiotaudit, Helsinki Penttinen K., Poliomyelitis. Papers and Discussions Presented at the Fourth International Poliomyelitis Conference, Lippincot, Philadelphia, 1958, Pulma P., Turpeinen O., Suomen lastensuojelun historia. Kouvola 1987: Pätiälä R., Lapsihalvauksen hoidon käytännöllisestä järjestämisestä. Suomen lääkärilehti.1954: Rantasalo V., Polio nykyhetkellä. (Lääkäripäivillä pidetty esitelmä), Suomen lääkärilehti, Helsinki 1955; 1: RTP., De polioskadae i Sverige: En enkätundersöknng i Sverige genomförd av Riksförbundet för Trafik- och Polioskadade. Stockholm Salter C., Post-Polio Population Statistics - A Review. A Lincolnshire Post-Polio Libary Publication. Lincolnshire Sandqvist C., Konsensus kring Poliovaccination. Riksförbundet för Trafik-och Polioskadade. Ystad Stibrant Sunnerhagen K., Trötthet och uthållghetsträning vid genomgågen polio. Sammanfattning av föredrag vid RTPs seminarier 31 maj, Star Hotel, Sollentuna, Riksförbundet för Trafikoch Polioskadade. Stockholm Tiilikainen A., Vaara M., Vaheri A., Lääketieteellinen mikrobiologia, Helsinki Utriainen S., Ruman juttu. Poliolehti, (2):24, Helsinki Wilhelmsson B., Nordisk konferens om postpolio i Malmö, Riksförbundet för Trafik- och Polioskadade. Stockholm Vuolle T., Raajarikosta osallistujaksi hyväntekeväisyydestä valtion valvontaan, Porvoo 1989.

148 LIITTEET Liite 1. Polion hoidossa tarvittavia lämpöpakkauksia 148

149 Liite 2. Polion hoidossa tarvittavia välineitä 1950-luvulla 149

150 S T R U A. Liukulevy käsivarsiliikkeitä varten. Pinnan tulee olla liukas. B. Jos Simplex-koneita on vähän, voidaan konstruoida kuvan osoittama teline sähkölevyä, vesikattilaa ja höyrytyskattiloita varten. Pakkauksia varten voidaan asettaa 3 4 kattilaa päällekkäin. Kattiloiden lä pimitta noin 32 cm. C. Sahahampainen lista sormien harjoittelua varten. I sivukuva luonnollisessa koossa, II edestä katsoen luonnollisessa koossa. D. Pehmustettu selkätuki, käytetään potilaan ollessa kyljittäin. E. Apinapuu vuoteen päähän tai yläpuolelle ripustettavaksi. F. Istumatuki lapsille. G. Liukulevy vartalon liikkeitä varten. H. Lattiamatto, 10 cm paksu. I. C-pakkauksia varten sopivia villaisia tai puolivillaisia kangaspalasia (trikoota tai huopaa. 20 kpl. potilasta kohti. J. 5 kappaletta potilasta kohti. K. Kyynärvarsiteline vanerista, kulmaa voidaan muuttaa. L. Istumatuen sijoitus. M. Erikokoisia kumirenkaita vedessä harjoittelua varten. N. Hartiatuki päinmakuulla, 2kpl. potilasta kohti. O. Nilkkatuki päinmakuulla. P. Kumivyö vatsalihasten ja selän tukemiseksi. Q. Hiekkapusseja, 2 kpl. potilasta kohti, estämään jalkojen rotaatiota ulospäin. R. Kyynärvarsituki. S. Pyörillä varustettu jakkara kävelyharjoituksia varten. Päällys ei saa olla liukas. T. Istumatuki aikuisille. U. Korkkivöitä allasharjoittelua varten, pituus 35, 50 tai 80 cm. Korkkipalaset yhdistetään narulla. Kaikki tuet ovat pehmustettuja ja päällystetty kankaalla, jota on helppo pitää puhtaana, esim. pegamoidilla. Edellisten lisäksi tarvitaan fysikaalisella osastolla seuraavat välineet: kainalosauvoja lapsia ja aikuisia varten korkeita plinttejä nojapuut kävelyharjoituksia varten puolapuut siirrettävä peili raput tavalliseen tuoliin kiinnitettävä päätuki 150

TUBERKULOOSI. Oireet: kestävä ja limainen yskös, laihtuminen, suurentuneet imusolmukkeet ja ruokahaluttomuus

TUBERKULOOSI. Oireet: kestävä ja limainen yskös, laihtuminen, suurentuneet imusolmukkeet ja ruokahaluttomuus TUBERKULOOSI On Mycobacterium tuberculosis bakteerin aiheuttama infektio. Oireet: kestävä ja limainen yskös, laihtuminen, suurentuneet imusolmukkeet ja ruokahaluttomuus Hoitona käytetään usean lääkkeen

Lisätiedot

TaLO-tapaukset Virusoppi. Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen

TaLO-tapaukset Virusoppi. Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen TaLO-tapaukset Virusoppi Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen TaLO-tapaus 1 Uusi uhkaava respiratorinen virusinfektio Tapaus

Lisätiedot

Diabetes (sokeritauti)

Diabetes (sokeritauti) Diabetes (sokeritauti) Lääkärikirja Duodecim Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri Diabeteksessa eli sokeritaudissa veren sokerimäärä on liian korkea. Lääkäri tai hoitaja mittaa verensokerin verinäytteestä

Lisätiedot

Autoimmuunitaudit: osa 1

Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,

Lisätiedot

Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava. Eläinlääkäri Taina Haarahiltunen Yksityispraktikko, Nurmijärvi

Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava. Eläinlääkäri Taina Haarahiltunen Yksityispraktikko, Nurmijärvi Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava Eläinlääkäri Taina Haarahiltunen Yksityispraktikko, Nurmijärvi Mycoplasma bovis Soluseinätön bakteeri Beetalaktaamiantibiootit (mm. penisilliini) eivät tehoa Herkkiä

Lisätiedot

Penikkatauti turkiseläimillä

Penikkatauti turkiseläimillä Penikkatauti turkiseläimillä Ajankohtaista tarttuvista eläintaudeista teemapäivä 21.5.2013 Ulla-Maija Kokkonen ELT, erikoiseläinlääkäri Evira Tutkimus- ja laboratorio-osasto Eläintautivirologian tutkimusyksikkö

Lisätiedot

Lasten tuberkuloosi ja sen ehkäisy. Eeva Salo Koulutuspäivä LPR 6.3.2007

Lasten tuberkuloosi ja sen ehkäisy. Eeva Salo Koulutuspäivä LPR 6.3.2007 Lasten tuberkuloosi ja sen ehkäisy Eeva Salo Koulutuspäivä LPR 6.3.2007 Tartuntatautirekisteri 1995-2006 alle 15-vuotiaiden tb-tapaukset Suomessa 10 8 6 4 2 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

Lisätiedot

AMS 700 MS -sarjan Pumpattava penisproteesi

AMS 700 MS -sarjan Pumpattava penisproteesi AMS 700 MS -sarjan Pumpattava penisproteesi Käyttöopas AMS 700 MS sarjan pumpattava penisproteesi 1 AMS 700 MS sarjan pumpattavan penisproteesin käyttö 2-3 Mitä toimenpiteen jälkeen on odotettavissa?..

Lisätiedot

tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä

tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä ADACOLUMN -HOITO tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä www.adacolumn.net SISÄLTÖ Maha-suolikanava...4 Haavainen paksusuolitulehdus...6 Crohnin tauti...8 Elimistön puolustusjärjestelmä ja IBD...10

Lisätiedot

OLLI RUOHO TERVEYDENHUOLTOELÄINLÄÄKÄRI. www.ett.fi. ETT ry

OLLI RUOHO TERVEYDENHUOLTOELÄINLÄÄKÄRI. www.ett.fi. ETT ry OLLI RUOHO TERVEYDENHUOLTOELÄINLÄÄKÄRI www.ett.fi ETT ry VIRUSRIPULIT, HENGITYSTIETULEHDUKSET Ajoittain esiintyviä, erittäin helposti leviäviä V. 2012 tarttuvaa, voimakasoireista koronavirusripulia (?)

Lisätiedot

POLIO-OPAS ROTAREILLE

POLIO-OPAS ROTAREILLE POLIO-OPAS ROTAREILLE 1 Kädessäsi oleva kirjanen liittyy suomalaisten rotarien kampanjaan, jolla tuemme poliorokotuksia erityisesti Afganistanissa ja Pakistanissa. Samalla välitämme tietoa poliosta ja

Lisätiedot

RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO TicoVac ja TicoVac Junior 29.12.2015, Versio 2.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Puutiaisaivotulehdus (TBE) on keskushermostoon

Lisätiedot

KandiakatemiA Kandiklinikka

KandiakatemiA Kandiklinikka Kandiklinikka Kandit vastaavat Immunologia Luonnollinen ja hankittu immuniteetti IMMUNOLOGIA Ihmisen immuniteetti pohjautuu luonnolliseen ja hankittuun immuniteettiin. Immunologiasta vastaa lymfaattiset

Lisätiedot

Serratuspareesin luonnollinen kulku: 37 potilaan keskimäärin 17 vuoden seuranta

Serratuspareesin luonnollinen kulku: 37 potilaan keskimäärin 17 vuoden seuranta Serratuspareesin luonnollinen kulku: 37 potilaan keskimäärin 17 vuoden seuranta Veera Pikkarainen, Jyrki Kettunen ja Martti Vastamäki Tieteellinen Tutkimus ORTON Isoloidun serratuspareesin luonnollinen

Lisätiedot

Menjugate. 22.06.2016, Versio 1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Menjugate. 22.06.2016, Versio 1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Menjugate 22.06.2016, Versio 1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 VI.2.1 Julkisen yhteenvedon osiot Tietoa sairauden esiintyvyydestä N. meningitidis -bakteeri voi aiheuttaa infektion

Lisätiedot

Skolioosin kliiniset tutkimukset - Miten tutkin skolioosipotilaan kouluterveydenhuollossa, terveyskeskuksessa ja erikoissairaanhoidossa?

Skolioosin kliiniset tutkimukset - Miten tutkin skolioosipotilaan kouluterveydenhuollossa, terveyskeskuksessa ja erikoissairaanhoidossa? Skolioosin kliiniset tutkimukset - Miten tutkin skolioosipotilaan kouluterveydenhuollossa, terveyskeskuksessa ja erikoissairaanhoidossa? EL Johanna Syvänen, TYKS 22.1.2015 Kouluterveydenhuolto Tavoite

Lisätiedot

VERITURVARAPORTTI 1 (5) VERENSIIRTOJEN HAITTAVAIKUTUKSET VUONNA 2009

VERITURVARAPORTTI 1 (5) VERENSIIRTOJEN HAITTAVAIKUTUKSET VUONNA 2009 VERITURVARAPORTTI 1 (5) VERENSIIRTOJEN HAITTAVAIKUTUKSET VUONNA Verensiirtojen haittavaikutusten raportoinnilla ja tutkimisella on Suomessa pitkät perinteet, ja veriturvatoiminta on lakisääteistä. Toiminnan

Lisätiedot

Lepakkorabiestutkimus

Lepakkorabiestutkimus Lepakkorabiestutkimus Lepakkoseminaari 19.3.2011 Esitelmän rakenne Tietoa rabieksesta ja lepakkorabieksesta Tutkimushanke Miten voit osallistua hankkeeseen Mitä lepakkoharrastajan ja -tutkijan on hyvä

Lisätiedot

Ritva Kaikkonen Animagi Hevosklinikka Oulu Killeri 15.12.2014

Ritva Kaikkonen Animagi Hevosklinikka Oulu Killeri 15.12.2014 Ritva Kaikkonen Animagi Hevosklinikka Oulu Killeri 15.12.2014 Normaalia korkeampi elimistön lämpötila (37-38.3C normaali) Normaalilämmössä yksilöllistä variaatiota, selvitä hevosesi normaalilämpö säännöllisillä

Lisätiedot

Särkyä sorkissa. Tarttuvat sorkkatulehdukset lihanaudoilla

Särkyä sorkissa. Tarttuvat sorkkatulehdukset lihanaudoilla Särkyä sorkissa Tarttuvat sorkkatulehdukset lihanaudoilla Sorkkavälin ajotulehdus Kantasyöpymä Sorkkavälin ihotulehdus Sorkka-alueen ihotulehdus Ennaltaehkäisy Tarttuvat sorkkasairaudet ternikasvattamossa

Lisätiedot

HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi?

HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi? HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi? Tuija Leino THL Kerron tässä alkavasta rokotusohjelmasta rokotteesta Miksi otettu ohjelmaan? Miltä taudilta suojaudutaan? Miksi otettu ohjelmaan

Lisätiedot

Ultraäänellä uusi ilme kulmille, leualle, kaulalle ja dekolteelle

Ultraäänellä uusi ilme kulmille, leualle, kaulalle ja dekolteelle Ultraäänellä uusi ilme kulmille, leualle, kaulalle ja dekolteelle Mistä Ultherapy -hoidossa on kysymys? Ultherapy kohdistaa fokusoitua ultraäänienergiaa siihen ihokerrokseen, jota tyypillisesti käsitellään

Lisätiedot

VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKT

VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKT VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI FINLANDS SJUKVÅRDSDISTRIKT EGENTLIGA Ohjeita peukalon cmc-nivelen luudutusleikkauksesta kuntoutuvalle Tämän ohjeen tarkoituksena on selvittää peukalon cmc-nivelen luudutusleikkaukseen

Lisätiedot

POTILAAN HYGIENIAOPAS

POTILAAN HYGIENIAOPAS POTILAAN HYGIENIAOPAS Erikoissairaanhoito Hatanpään sairaala Sisältö SISÄLLYSLUETTELO Hygienia sairaalassa. 2 Käsihygienia.. 3 Käsien pesu 4 Käsien desinfektio... 5 Yskimishygienia.. 6 Henkilökohtainen

Lisätiedot

HIV. ja ikääntyminen

HIV. ja ikääntyminen HIV ja ikääntyminen LUKIJALLE Tämä esite tarjoaa lukijalleen tietoa ikääntymisen vaikutuksista elämään hiv-positiivisena. Esite on tehty yhteistyössä HUS:n Infektiosairauksien poliklinikan ja Hiv-tukikeskuksen

Lisätiedot

Sanna Nikunen ELL 4.10.2012

Sanna Nikunen ELL 4.10.2012 Sanna Nikunen ELL 4.10.2012 Kuuluu heimoon Orthomyxoviridae, joka jaetaan kahteen sukuun; Influenssa A- ja B- virukset sekä influenssa C-virukset A-virukset eläimillä ja ihmisillä, B- virukset harvinaisempia,

Lisätiedot

Verensiirtojen haittavaikutusten, vaaratilanteiden ja väärän verensiirron määrittely

Verensiirtojen haittavaikutusten, vaaratilanteiden ja väärän verensiirron määrittely VERENSIIRTOJEN HAITTAVAIKUTUKSET VUONNA 2010 Verensiirtoihin liittyvät turvallisuusriskit ovat Suomessa vähäiset. Vuonna 2010 sairaanhoitolaitoksiin toimitettiin yhteensä yli 343 000 verivalmistetta. Vakavia

Lisätiedot

Sikainfluenssa: Tietoa influenssa A(H1N1) viruksesta

Sikainfluenssa: Tietoa influenssa A(H1N1) viruksesta TOIMINTAOHJE H1N1 -TAPAUKSESSA 1 (5) Sikainfluenssa: Tietoa influenssa A(H1N1) viruksesta Tartuttavuus Tällä hetkellä influenssan A(H1N1) (ns. sikainfluenssa) taudinkuva muistuttaa vakavuusasteeltaan tavallista

Lisätiedot

Rabies. Pekka Ylipalosaari Infektiolääkäri Infektioiden torjuntayksikkö PPSHP 161015

Rabies. Pekka Ylipalosaari Infektiolääkäri Infektioiden torjuntayksikkö PPSHP 161015 Rabies Pekka Ylipalosaari Infektiolääkäri Infektioiden torjuntayksikkö PPSHP 161015 Aasia Afrikka Etelä- ja Väli- Amerikka Suuren tautiriskin maat Virustauti, jota esiintyy 150 maassa Koirat valtaosin

Lisätiedot

Olmesartan medoxomil STADA. 10.11.2015, Versio V1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Olmesartan medoxomil STADA. 10.11.2015, Versio V1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Olmesartan medoxomil STADA 10.11.2015, Versio V1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot Olmesartan medoxomil STADA 10 mg kalvopäällysteiset tabletit Olmesartan

Lisätiedot

Cosentyx-valmisteen (sekukinumabi) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto

Cosentyx-valmisteen (sekukinumabi) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto EMA/775515/2014 Cosentyx-valmisteen (sekukinumabi) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto Tämä on Cosentyx-valmisteen riskienhallintasuunnitelman yhteenveto, jossa esitetään toimenpiteet, joilla varmistetaan,

Lisätiedot

VALJAIDEN VARASSA ROIKKUMISEN TERVEYSRISKIT. KANNATTELUONNETTOMUUDEN SYNTY Alku

VALJAIDEN VARASSA ROIKKUMISEN TERVEYSRISKIT. KANNATTELUONNETTOMUUDEN SYNTY Alku VALJAIDEN VARASSA ROIKKUMISEN TERVEYSRISKIT Valjaassa roikkuminen on kuin asennossa seisoisi. Veri pakkautuu jalkoihin. Tajuton on suuressa vaarassa Ongelmia voi tulla jo minuuteissa Veri kertyy jalkoihin

Lisätiedot

Tehty yhteistyönä tri Jan Torssanderin kanssa. Läkarhuset Björkhagen, Ruotsi.

Tehty yhteistyönä tri Jan Torssanderin kanssa. Läkarhuset Björkhagen, Ruotsi. idslofi04.12/06.2 Tehty yhteistyönä tri Jan Torssanderin kanssa. Läkarhuset Björkhagen, Ruotsi. Galderma Nordic AB. Box 15028, S-167 15 Bromma. Sweden Tel +46 8 564 355 40, Fax +46 8 564 355 49. www.galdermanordic.com

Lisätiedot

Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä

Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä WWF Koulutus: Öljyyntyneiden lintujen käsittely, pesu ja hoito, Tarttuvien eläintautien huomioiminen luonnonlintuja käsiteltäessä Laila Rossow Tarttuvien tautien Erikoiseläinlääkäri Tarttuva eläintauti?

Lisätiedot

Teabepäeva korraldamist toetab Euroopa Liit Eesti riikliku mesindusprogrammi 2013 2016 raames

Teabepäeva korraldamist toetab Euroopa Liit Eesti riikliku mesindusprogrammi 2013 2016 raames Teabepäeva korraldamist toetab Euroopa Liit Eesti riikliku mesindusprogrammi 2013 2016 raames Eesti mesinike suvine teabepäev Koht ja aeg: Olustvere Teenindus- ja Maamajanduskooli ruumides, 11.07.2015.a.

Lisätiedot

BCG rokotusmuutoksen vaikutukset lasten tuberkuloosin diagnostiikkaan. Eeva Salo lasten infektiosairauksien erikoislääkäri HUS LNS

BCG rokotusmuutoksen vaikutukset lasten tuberkuloosin diagnostiikkaan. Eeva Salo lasten infektiosairauksien erikoislääkäri HUS LNS BCG rokotusmuutoksen vaikutukset lasten tuberkuloosin diagnostiikkaan Eeva Salo lasten infektiosairauksien erikoislääkäri HUS LNS Lapsen tuberkuloosi on nyky-suomessa harvinainen tauti ei ole tuttu lääkäreille

Lisätiedot

Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio. 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio. 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 VI.2.1 Julkisen yhteenvedon osiot Tietoa sairauden esiintyvyydestä Naproxen Orion on

Lisätiedot

POLIOVAMMAISET SUOMESSA 9 VUODEN SEURANTATUTKIMUS

POLIOVAMMAISET SUOMESSA 9 VUODEN SEURANTATUTKIMUS POLIOVAMMAISET SUOMESSA 9 VUODEN SEURANTATUTKIMUS Lehto, Mika Ohjaajat: Aki Hietaharju, dos Kirsi Valtonen, LT Syventävien opintojen kirjallinen työ Tampereen yliopisto Lääketieteen yksikkö Neurologia

Lisätiedot

Propyyliheksedriini. Eventin. Postfach 210805 Ludwigshafen DE 67008 Germany. Tämä päätös Huomioitava ennen lääkkeen Lääkevalmisteen

Propyyliheksedriini. Eventin. Postfach 210805 Ludwigshafen DE 67008 Germany. Tämä päätös Huomioitava ennen lääkkeen Lääkevalmisteen Liite I 3 Aine: Propyyliheksedriini Tämä päätös Huomioitava ennen lääkkeen Lääkevalmisteen ottamista kauppanimi Saksa Knoll AG Postfach 210805 Ludwigshafen DE 67008 Germany Eventin 4 Aine Fenbutratsaatti

Lisätiedot

Tuhkarokko Euroopassa ja Yhdysvalloissa

Tuhkarokko Euroopassa ja Yhdysvalloissa Tuhkarokko Euroopassa ja Yhdysvalloissa - mikä suoja suomalaisilla? Tartuntatautikurssi 15.4.2015 15.4.2015 Virusinfektiot-yksikkö/ Mia Kontio 1 Tuhkarokko: epäíly ja varmistus Oireet 7-21 vrk tartunnasta:

Lisätiedot

Ennaltaehkäisevää urheilulääketiedettä

Ennaltaehkäisevää urheilulääketiedettä Ennaltaehkäisevää urheilulääketiedettä Harri Hakkarainen LL, LitM Urheilulääkäri / - valmentaja Suomen vahvuuksia Ortopedinen osaaminen huippua Onko syynä vammojen suuri määrä Tieto vammojen kuntoutuksesta

Lisätiedot

Kesän 2014 lohikuolemat uhkaavatko kalataudit Tornionjoen lohikantoja? Perttu Koski, Tornio 11.11.2014

Kesän 2014 lohikuolemat uhkaavatko kalataudit Tornionjoen lohikantoja? Perttu Koski, Tornio 11.11.2014 Kesän 2014 lohikuolemat uhkaavatko kalataudit Tornionjoen lohikantoja? Perttu Koski, Tornio 11.11.2014 Heinä-elokuun 2014 aikana Tornionjoella kuoli epänormaalin paljon nousevia lohiemoja Lapin ELY-keskukseen

Lisätiedot

Hevosen hengitystiesairaudet klinikkaeläinlääkärin näkökulmasta. Antti Helminen Jokilaaksojen eläinklinikka Ylivieska

Hevosen hengitystiesairaudet klinikkaeläinlääkärin näkökulmasta. Antti Helminen Jokilaaksojen eläinklinikka Ylivieska Hevosen hengitystiesairaudet klinikkaeläinlääkärin näkökulmasta Antti Helminen Jokilaaksojen eläinklinikka Ylivieska Hevosen hengitysteiden anatomiaa Hengitystietautien merkitys hevostaloudelle jalkavaivojen

Lisätiedot

AVH-potilaan masennuksen kulku akuuttivaiheen jälkeen ja omaisen masennusoireilu

AVH-potilaan masennuksen kulku akuuttivaiheen jälkeen ja omaisen masennusoireilu AVH-potilaan masennuksen kulku akuuttivaiheen jälkeen ja omaisen masennusoireilu AVH-päivät 13.10.2010 Helsinki Anu Berg, PsT anu.berg@eksote.fi Masennus on yleistä aivoverenkiertohäiriöiden jälkeen noin

Lisätiedot

VENYTTELYOHJE EVU - 00. Mika Laaksonen

VENYTTELYOHJE EVU - 00. Mika Laaksonen VENYTTELYOHJE EVU - 00 Mika Laaksonen MIKSI ON HYVÄ VENYTELLÄ PELIEN JA HARJOITUSTEN JÄLKEEN? Kova harjoittelu ja treeni kiristävät lihaksia, jos venyttely laiminlyödään. Näin lihakset väsyvät nopeammin

Lisätiedot

Kemialliset taisteluaineet

Kemialliset taisteluaineet Kemialliset taisteluaineet 10.1.2014 Harri Kiljunen, 1 Yleistä: Kemiallinen taisteluaine= mikä tahansa kemikaali, jota käytetään sodankäyntitarkoituksessa Jaetaan ryhmiin vaikutusmekanisminsa perusteella

Lisätiedot

STUK. Sirpa Heinävaara TUTKIMUSHANKKEET - KÄYNNISSÄ OLEVAT KANSAINVÄLISET HANKKEET. tutkija/tilastotieteilijä

STUK. Sirpa Heinävaara TUTKIMUSHANKKEET - KÄYNNISSÄ OLEVAT KANSAINVÄLISET HANKKEET. tutkija/tilastotieteilijä KÄYNNISSÄ OLEVAT TUTKIMUSHANKKEET - KANSAINVÄLISET HANKKEET Sirpa Heinävaara tutkija/tilastotieteilijä STUK RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY Tutkimusten lähtökohtia Matkapuhelinsäteilyn ja aivokasvainten

Lisätiedot

Influenssa A(H1N1) -toimintaohjeita

Influenssa A(H1N1) -toimintaohjeita 1 (5) Influenssa A(H1N1) -toimintaohjeita 1. KUINKA TOIMIT, JOS EPÄILET SAIRASTUNEESI H1N1-INFLUENSSAAN? Jos epäilet sairastuneesi A(H1N1)-influenssaan, ÄLÄ MENE SAIRAANA TYÖHÖN, älä mene suoraan työterveyshuollon/

Lisätiedot

sinullako Keuhkoahtaumatauti ja pahenemis vaiheita?

sinullako Keuhkoahtaumatauti ja pahenemis vaiheita? sinullako Keuhkoahtaumatauti ja pahenemis vaiheita? Ahdistaako henkeä? Tärkeää tietoa keuhkoahtaumataudista Keuhkoahtaumatauti kehittyy useimmiten tupakoiville ihmisille. Jos kuulut riskiryhmään tai sairastat

Lisätiedot

Heikki Rantala Kuumekouristukset

Heikki Rantala Kuumekouristukset Heikki Rantala Kuumekouristukset Diagnoosipohjainen infolehtinen Kuumekouristukset ovat yleisin syy lapsuusiän tajuttomuuskouristuskohtauksiin ja niitä saa jopa noin 5% lapsista. Useimmiten niitä esiintyy

Lisätiedot

TERVEYDEN EDISTÄMINEN ERI AIKAKAUSINA

TERVEYDEN EDISTÄMINEN ERI AIKAKAUSINA TERVEYDEN EDISTÄMINEN ERI AIKAKAUSINA MITEN TERVEYTTÄ ON PARANTANUT Suonenisku eli venesektio Verenseisautus? Miten ennen vanhaan ehkäistiin sukupuolitauteja? venesektio, venisektio, venaesectio, venisectio,

Lisätiedot

Tiesitkö tämän? Naisille. Miehille. Vanhemmille SIVU 2

Tiesitkö tämän? Naisille. Miehille. Vanhemmille SIVU 2 3 4 10 12 14 Tiesitkö tämän? Naisille Miehille Vanhemmille SIVU 2 4 Tiesitkö tämän? 5 Mikä on ihmisen papilloomavirus? Ihmisen papilloomavirus (HPV) on sukupuoliteitse leviävä virusinfektion aiheuttaja,

Lisätiedot

- IB - käytäntöä ja teoriaa - Näytteenotto

- IB - käytäntöä ja teoriaa - Näytteenotto - IB - käytäntöä ja teoriaa - Näytteenotto - IB-tilanne - Hoito ja ennaltaehkäisy Siipikarjan terveys päivät, Ikaalinen 22.3.12 Eija Kaukonen / HK Agri Oy Tarttuva keuhkoputkentulehdus, IB Koronaviruksen

Lisätiedot

TERVEYS 2000. Tutkimus suomalaisten terveydestä ja toimintakyvystä 2. KYSELY KOTIKÄYNTIMUUNNOS

TERVEYS 2000. Tutkimus suomalaisten terveydestä ja toimintakyvystä 2. KYSELY KOTIKÄYNTIMUUNNOS TERVEYS 2000 Tutkimus suomalaisten terveydestä ja toimintakyvystä 2. KYSELY KOTIKÄYNTIMUUNNOS T2072 1 Tässä haastattelussa tiedustellaan eräiden tavallisten infektioperäisten tautien esiintymistä ja tietoja

Lisätiedot

PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0

PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0 PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0 VI.2 VI.2.1 JULKISEN YHTEENVEDON OSIOT Tietoa sairauden esiintyvyydestä PLENADREN-valmistetta käytetään lisämunuaisten vajaatoiminnan

Lisätiedot

Infektioista keskosilla. Dos. Outi Tammela TAYS

Infektioista keskosilla. Dos. Outi Tammela TAYS Infektioista keskosilla Dos. Outi Tammela TAYS Käsiteltävät asiat Vastustuskyky BPD Keskosen infektioherkkyys ja vointi sairaalasta pääsyn jälkeen Tavallisimmista infektioista Infektioiden ennalta ehkäisy

Lisätiedot

Kymmenen kärjessä mitkä ovat suomalaisten yleisimmät perinnölliset sairaudet?

Kymmenen kärjessä mitkä ovat suomalaisten yleisimmät perinnölliset sairaudet? Kymmenen kärjessä mitkä ovat suomalaisten yleisimmät perinnölliset sairaudet? Harvinaiset-seminaari TYKS 29.9.2011 Jaakko Ignatius TYKS, Perinnöllisyyspoliklinikka Miksi Harvinaiset-seminaarissa puhutaan

Lisätiedot

rosacea Tietoja aikuisten iho-ongelmasta

rosacea Tietoja aikuisten iho-ongelmasta rosacea Tietoja aikuisten iho-ongelmasta ROSACEA. Noin 2 10 prosenttia aikuisväestöstä sairastaa rosaceaa (ruusufinni). Se on krooninen ihosairaus, joka aiheuttaa punoitusta, pieniä näppylöitä ja tulehduksellista

Lisätiedot

Norovirus ja Clostridium difficile sairaalassa. Hygieniahoitaja Ella Mauranen Kuopion yliopistollinen sairaala Infektioyksikkö 4620 28.5.

Norovirus ja Clostridium difficile sairaalassa. Hygieniahoitaja Ella Mauranen Kuopion yliopistollinen sairaala Infektioyksikkö 4620 28.5. Norovirus ja Clostridium difficile sairaalassa Hygieniahoitaja Ella Mauranen Kuopion yliopistollinen sairaala Infektioyksikkö 4620 28.5.2008 1 Tavanomaiset varotoimet Tavanomaiset varotoimet Noudatetaan

Lisätiedot

Ikääntyvän työntekijän muotokuva TOKI-seminaari Oulussa 10.6.2011

Ikääntyvän työntekijän muotokuva TOKI-seminaari Oulussa 10.6.2011 Ikääntyvän työntekijän muotokuva TOKI-seminaari Oulussa 10.6.2011 Lähteenä: 65-vuotiaiden aikuisneuvolan tutkimustiedot & Sosioekonomiset terveyserot Pohjois-Pohjanmaalla 16.6.2011 geriatrian ylilääkäri

Lisätiedot

Evoluutiopuu. Aluksi. Avainsanat: biomatematiikka, päättely, kombinatoriikka, verkot. Luokkataso: 6.-9. luokka, lukio

Evoluutiopuu. Aluksi. Avainsanat: biomatematiikka, päättely, kombinatoriikka, verkot. Luokkataso: 6.-9. luokka, lukio Evoluutiopuu Avainsanat: biomatematiikka, päättely, kombinatoriikka, verkot Luokkataso: 6.-9. luokka, lukio Välineet: loogiset palat, paperia, kyniä Kuvaus: Tehtävässä tutkitaan bakteerien evoluutiota.

Lisätiedot

Opas sädehoitoon tulevalle

Opas sädehoitoon tulevalle Opas sädehoitoon tulevalle Satakunnan keskussairaala Syöpätautien yksikkö / sädehoito 2014 Teksti ja kuvitus: Riitta Kaartinen Pekka Kilpinen Taru Koskinen Syöpätautien yksikkö / sädehoito Satakunnan keskussairaala

Lisätiedot

Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava? Tarja Pohjanvirta, Eläintautibakteriologia, Kuopio

Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava? Tarja Pohjanvirta, Eläintautibakteriologia, Kuopio Mycoplasma bovis hiljainen ja tappava? Tarja Pohjanvirta, Eläintautibakteriologia, Kuopio Mycoplasma bovis kuuluu luokkaan Mollicutes ( pehmeäihoiset ) mollikuuteilta puuttuu soluseinä, tilalla kolmikerroksinen

Lisätiedot

Lämpötilan vaikutus työkykyyn / tietoisku Juha Oksa. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Lämpötilan vaikutus työkykyyn / tietoisku Juha Oksa. Työterveyslaitos www.ttl.fi Lämpötilan vaikutus työkykyyn / tietoisku Juha Oksa Työterveyslaitos www.ttl.fi Puhutaan Lämpötasapaino Kylmä ja työ Kuuma ja työ Työterveyslaitos www.ttl.fi Ihmisen lämpötilat Ihminen on tasalämpöinen

Lisätiedot

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN 25 BROMOKRIPTIINIA SISÄLTÄVIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN VALMISTEYHTEENVEDON MERKITYKSELLISIIN KOHTIIN TEHTÄVÄT MUUTOKSET 4.2 Annostus ja antotapa

Lisätiedot

Mitä on lihashuolto. MM-coach urheiluvalmennus

Mitä on lihashuolto. MM-coach urheiluvalmennus Pesäpalloilijan lihashuolto Mitä on lihashuolto Lihashuollon määritelmä - aktiiviset ja passiiviset toimenpiteet - pyritään nopeuttamaan fyysistä ja psyykkistä palautumista - rasitusvammojen ennaltaehkäisy

Lisätiedot

Ibandronat Stada 150 mg kalvopäällysteiset tabletit. 3.11.2014, versio V2.1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Ibandronat Stada 150 mg kalvopäällysteiset tabletit. 3.11.2014, versio V2.1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Ibandronat Stada 150 mg kalvopäällysteiset tabletit 3.11.2014, versio V2.1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1b Tietoa sairauden esiintyvyydestä Vuonna

Lisätiedot

Rokottaminen - käytännön ohjeita pulmatilanteisiin

Rokottaminen - käytännön ohjeita pulmatilanteisiin Rokottaminen - käytännön ohjeita pulmatilanteisiin Th Nina Strömberg Rokotusohjelmayksikkö THL 5.4.2016 1 Rokottamisen muistisäännöt Rokottamisessa ja rokotussarjojen aikatauluttamisessa on tietyt lainalaisuudet,

Lisätiedot

Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö

Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö Miten rokottaminen suojaa yksilöä ja rokotuskattavuus väestöä Merit Melin Rokotusohjelmayksikkö 1 ESITYKSEN SISÄLTÖ Miten rokottaminen suojaa yksilöä? Immuunijärjestelmä Taudinaiheuttajilta suojaavan immuniteetin

Lisätiedot

VALMENTAJA 2 AMPUMAHIIHDON LIHASHUOLTO. Markus Suontakanen

VALMENTAJA 2 AMPUMAHIIHDON LIHASHUOLTO. Markus Suontakanen VALMENTAJA 2 AMPUMAHIIHDON LIHASHUOLTO Markus Suontakanen LIHASHUOLTO Markus Suontakanen Sisältö Määritelmä Tavoitteet Lihastasapaino venyttely Hieronta Fysikaaliset hoidot Lihashuollon määritelmä Urhelijan

Lisätiedot

Kasvitautien kirjoa onko aihetta huoleen?

Kasvitautien kirjoa onko aihetta huoleen? Kasvitautien kirjoa onko aihetta huoleen? Asko Hannukkala, Erja Huusela-Veistola & Noora Pietikäinen MTT Kasvintuotannontutkimus Kuminasta kilpailukykyä -seminaarit 25.3.2014 Jokioinen, 27.3.2014 Ilmajoki

Lisätiedot

PRE-EKLAMPSIAN YLLÄTTÄESSÄ RASKAANA OLEVAN NAISEN

PRE-EKLAMPSIAN YLLÄTTÄESSÄ RASKAANA OLEVAN NAISEN PRE-EKLAMPSIAN YLLÄTTÄESSÄ RASKAANA OLEVAN NAISEN Marianne Isopahkala Pre-eklampsiaan sairastuneelle MITÄ PRE-EKLAMPSIA ON? Pre-eklampsiasta on käytetty vanhastaan nimityksiä raskausmyrkytys ja toksemia.

Lisätiedot

Tauti Aiheuttaja Itämisaika Tartunta-aika Oireet Hoito Ehkäisy Poissaolo. Kuume, väsymys, lihassärky, nuha, kurkkukipu, yskä.

Tauti Aiheuttaja Itämisaika Tartunta-aika Oireet Hoito Ehkäisy Poissaolo. Kuume, väsymys, lihassärky, nuha, kurkkukipu, yskä. HELSINGIN KAUPUNKI VARHAISKASVATUSVIRASTO 12.1.2015 Taulukossa on tietoja tavallisimmista lasten sairauksista ja yleinen ohje poissaolosta. Lapsen sairastuessa tulee tarvittaessa kääntyä terveydenhuoltohenkilöstön

Lisätiedot

Tuhkarokko meillä ja muualla

Tuhkarokko meillä ja muualla Tuhkarokko meillä ja muualla Mia Kontio Virologian yksikkö Tartuntatautiseurannan ja torjunnan osasto Labquality päivät 10.2.2012 26.2.2012 Tuhkarokko meillä ja muualla/mia Kontio 1 TUHKAROKKO (morbilli,

Lisätiedot

YLEISIMMÄT TARTUNTATAUDIT

YLEISIMMÄT TARTUNTATAUDIT Sosiaali- ja terveystoimi 2010 Tartuntatauti- ja hygieniayksikkö YLEISIMMÄT TARTUNTATAUDIT Tauti Aiheuttaja Itämisaika Tartunta-aika Oireet Hoito Ehkäisy Poissaolo Nuhakuume -pisaratartunta -kosketustartunta

Lisätiedot

Ebola tietoisku. Veli-Jukka Anttila osastonylilääkäri HYKS/Tulehduskeskus/infektiosairaudet Infektioidentorjuntayksikkö

Ebola tietoisku. Veli-Jukka Anttila osastonylilääkäri HYKS/Tulehduskeskus/infektiosairaudet Infektioidentorjuntayksikkö Ebola tietoisku Veli-Jukka Anttila osastonylilääkäri HYKS/Tulehduskeskus/infektiosairaudet Infektioidentorjuntayksikkö Perusasioita Ebola viruksesta Kuuluu filovirusten sukuun Ainakin 5 eri Ebola viruslajia

Lisätiedot

Entyvio 300 mg kuiva aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos (vedolitsumabi)

Entyvio 300 mg kuiva aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos (vedolitsumabi) Entyvio 300 mg kuiva aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos (vedolitsumabi) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO 27.6.2014, versio 1.0 VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1

Lisätiedot

Avohoidon A-streptokokki-infektion torjunta, miten epidemia katkaistaan? Eeva Ruotsalainen Tartuntatautikurssi 15.4.2015

Avohoidon A-streptokokki-infektion torjunta, miten epidemia katkaistaan? Eeva Ruotsalainen Tartuntatautikurssi 15.4.2015 Avohoidon A-streptokokki-infektion torjunta, miten epidemia katkaistaan? Eeva Ruotsalainen Tartuntatautikurssi 15.4.2015 Perusasiaa Tartuntatapa Esiintyy iholla ja nielussa Pisara- ja kosketustartunta

Lisätiedot

Terve Suu Koko perheen lahja uudelle elämänalulle!

Terve Suu Koko perheen lahja uudelle elämänalulle! Terve Suu Koko perheen lahja uudelle elämänalulle! Megaklinikan suun bakteeri-infektion hallintaohjelma odottavalle perheelle. (HLLTimo Heinonen, HLL Kimmo Kaihovaara, HLL Jan Pettersson, HLL Omar Al.Soufi,

Lisätiedot

1.000.000.000.000 euron ongelma yksi ratkaisu Suomesta? Sijoitus Invest 2015, Helsinki 11.11.2015 Pekka Simula, toimitusjohtaja, Herantis Pharma Oyj

1.000.000.000.000 euron ongelma yksi ratkaisu Suomesta? Sijoitus Invest 2015, Helsinki 11.11.2015 Pekka Simula, toimitusjohtaja, Herantis Pharma Oyj 1.000.000.000.000 euron ongelma yksi ratkaisu Suomesta? Sijoitus Invest 2015, Helsinki 11.11.2015 Pekka Simula, toimitusjohtaja, Herantis Pharma Oyj 1 Tärkeää tietoa Herantis Pharma Oy ( Yhtiö ) on laatinut

Lisätiedot

LIITE III VALMISTEYHTEENVEDON JA PAKKAUSSELOSTEEN OLEELLISET OSAT

LIITE III VALMISTEYHTEENVEDON JA PAKKAUSSELOSTEEN OLEELLISET OSAT LIITE III VALMISTEYHTEENVEDON JA PAKKAUSSELOSTEEN OLEELLISET OSAT Huomautus: Nämä valmisteyhteenvedon ja pakkausselosteen muutokset ovat voimassa komission päätöksen ajankohtana. Komission päätöksen jälkeen

Lisätiedot

(pembrolitsumabi) Tietoa potilaille

(pembrolitsumabi) Tietoa potilaille Tietoa KEYTRUDA - valmisteesta (pembrolitsumabi) Tietoa potilaille Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta. Tällä tavalla voidaan havaita nopeasti uutta turvallisuutta koskevaa tietoa. Voit auttaa ilmoittamalla

Lisätiedot

Adacolumn -hoito tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä

Adacolumn -hoito tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä Adacolumn -hoito tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä Hellävarainen vallankumous IBD-tautien hoidossa Sisältö Maha-suolikanava...4 Haavainen paksusuolitulehdus...6 Crohnin tauti...8 Elimistön

Lisätiedot

Injektioneste, suspensio. Vaaleanpunertava tai valkoinen neste, joka sisältää valkoista sakkaa. Sakka sekoittuu helposti ravisteltaessa.

Injektioneste, suspensio. Vaaleanpunertava tai valkoinen neste, joka sisältää valkoista sakkaa. Sakka sekoittuu helposti ravisteltaessa. 1. ELÄINLÄÄKKEEN NIMI Trilyme injektioneste, suspensio koirille 2. LAADULLINEN JA MÄÄRÄLLINEN KOOSTUMUS Yksi annos (1 ml) sisältää: Vaikuttavat aineet: Inaktivoitu Borrelia burgdorferi sensu lato: Borrelia

Lisätiedot

MITEN POTILAAN KUVAAMAT OIREET LIITTYVÄT TEKONIVELKOMPLIKAATIOIHIN

MITEN POTILAAN KUVAAMAT OIREET LIITTYVÄT TEKONIVELKOMPLIKAATIOIHIN MITEN POTILAAN KUVAAMAT OIREET LIITTYVÄT TEKONIVELKOMPLIKAATIOIHIN Kokemukseen pohjautuvaa tietoa tarkoitettu fysioterapeuteille, jotka suorittavat t määräaikaistarkastuksia ä i k t k i tekonivelpotilaille

Lisätiedot

Hiv tutuksi. Koulutus vastaanottokeskuksille Maahanmuuttovirasto 25.3.2015. Batulo Essak HIV-tukikeskus

Hiv tutuksi. Koulutus vastaanottokeskuksille Maahanmuuttovirasto 25.3.2015. Batulo Essak HIV-tukikeskus Hiv tutuksi Koulutus vastaanottokeskuksille Maahanmuuttovirasto 25.3.2015 Batulo Essak HIV-tukikeskus 1 Täyttä elämää hivin kanssa www.tuberkuloosi.fi/materiaali/animaatiot/ 2 Näitte juuri hivistä kertovan

Lisätiedot

Onko eturauhassyövän PSAseulonta miehelle siunaus vai. Harri Juusela Urologian erikoislääkäri 28.3.2012 Luokite-esitelmä Kluuvin rotaryklubissa

Onko eturauhassyövän PSAseulonta miehelle siunaus vai. Harri Juusela Urologian erikoislääkäri 28.3.2012 Luokite-esitelmä Kluuvin rotaryklubissa Onko eturauhassyövän PSAseulonta miehelle siunaus vai kirous? Harri Juusela Urologian erikoislääkäri 28.3.2012 Luokite-esitelmä Kluuvin rotaryklubissa Miten minusta tuli urologian erikoislääkäri Eturauhassyöpäseulonta

Lisätiedot

Potilaan päiväkirja. Avuksi maksa-arvojen ja käyntiaikojen seurantaan ensimmäisen hoitovuoden ajaksi

Potilaan päiväkirja. Avuksi maksa-arvojen ja käyntiaikojen seurantaan ensimmäisen hoitovuoden ajaksi Potilaan päiväkirja Avuksi maksa-arvojen ja käyntiaikojen seurantaan ensimmäisen hoitovuoden ajaksi POTILAAN TIEDOT Nimi: Osoite: Puh.: Erikoislääkäri: Erikoislääkärin puh.: Parkinsonhoitaja: Parkinsonhoitajan

Lisätiedot

Hevosten rokottaminen. Eläinlääkäri Martti Nevalainen Intervet Oy, osa Schering-Plough konsernia

Hevosten rokottaminen. Eläinlääkäri Martti Nevalainen Intervet Oy, osa Schering-Plough konsernia Hevosten rokottaminen Eläinlääkäri Martti Nevalainen Intervet Oy, osa Schering-Plough konsernia Miksi rokotuttaa hevosia? Pyritään ennaltaehkäisemään tai lieventämään tartuntatauteja, jotka saattavat aiheuttaa

Lisätiedot

TERVEYS 2000. Tutkimus suomalaisten terveydestä ja toimintakyvystä 2. KYSELY

TERVEYS 2000. Tutkimus suomalaisten terveydestä ja toimintakyvystä 2. KYSELY TERVEYS 2000 Tutkimus suomalaisten terveydestä ja toimintakyvystä 2. KYSELY T2004 1 Tämä kysely täytetään terveystarkastuksen aikana ja palautetaan hoitajalle loppuhaastattelupisteessä. Sen tarkoituksena

Lisätiedot

INFLECTRA SEULONTAKORTTI

INFLECTRA SEULONTAKORTTI Demyelinoiva sairaus Jos potilaalla on aiempi tai äskettäin puhjennut demyelinioiva sairaus, anti-tnf-hoidon hyödyt ja haitat on arvioitava huolellisesti ennen INFLECTRA -hoidon aloitusta. INFLECTRA -hoidon

Lisätiedot

Case Ebola ja opit viimeisestä pandemiasta. Mika Mäkinen 26.5.2015

Case Ebola ja opit viimeisestä pandemiasta. Mika Mäkinen 26.5.2015 Case Ebola ja opit viimeisestä pandemiasta Mika Mäkinen 26.5.2015 Bank of America and Merill Lynch (2014): A severe pandemic could kill 360mn and hit global GDP by 5% Pandemian määritelmä Uusi taudin aiheuttaja

Lisätiedot

Nuorten mielenterveyden häiriöt ja työllistyminen

Nuorten mielenterveyden häiriöt ja työllistyminen Nuorten mielenterveyden häiriöt ja työllistyminen Annamari Tuulio-Henriksson Dosentti, johtava tutkija, Kelan tutkimusosasto Suomen epidemiologian seuran ja Kelan seminaari 27.10.2011 Nuoret ja työllistymisen

Lisätiedot

Lonkan tekonivel. Fysioterapiaohjeet

Lonkan tekonivel. Fysioterapiaohjeet Fysioterapia Lonkan tekonivel Fysioterapiaohjeet Seinäjoen keskussairaala Koskenalantie 18 60220 Seinäjoki Puhelin vaihde 06 415 4111 Faksi 06 415 4351 Sähköposti: etunimi.sukunimi@epshp.fi Ähtärin sairaala

Lisätiedot

Eläinlääkäreiden täydennyskoulutus 2014. Asiantuntijaeläinlääkäri Hannele Nauholz ETT ry

Eläinlääkäreiden täydennyskoulutus 2014. Asiantuntijaeläinlääkäri Hannele Nauholz ETT ry Eläinlääkäreiden täydennyskoulutus 2014 Asiantuntijaeläinlääkäri Hannele Nauholz ETT ry Toimintaympäristö Suomi Siipikarjatiheys alhainen Tuotanto lähinnä Länsi- Suomessa Toimijoita vähän Siipikarjan tarttuvat

Lisätiedot

Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto

Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto EMA/775985/2014 Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) enhallintasuunnitelman yhteenveto Tämä on Viekirax-valmisteen enhallintasuunnitelman yhteenveto, jossa esitetään toimenpiteet,

Lisätiedot

Hepatiitti B hiljaa etenevä sairaus

Hepatiitti B hiljaa etenevä sairaus Hepatiitti B hiljaa etenevä sairaus Hepatiitti B on HB-viruksen (HBV) aiheuttama tulehdus maksassa. Virus tarttuu ihmisestä toiseen syljen, muiden kehon eritteiden tai infektoituneen veren kautta. Hepatiitti

Lisätiedot

Palmoplantaarinen pustuloosi PPP-opas

Palmoplantaarinen pustuloosi PPP-opas Palmoplantaarinen pustuloosi PPP-opas Palmoplantaarinen pustuloosi, PPP, on rakkuloiva kämmenten ja jalkapohjien ihosairaus. Yleisin sairastumisikä on 30 50 ikävuoden vaiheilla, vaikka poikkeuksiakin on.

Lisätiedot

Kuka on näkövammainen?

Kuka on näkövammainen? Näkövammat 1 Sisältö Kuka on näkövammainen? 3 Millaisia näkövammat ovat? 4 Näöntarkkuus 4 Näkökenttä 4 Kontrastien erotuskyky 6 Värinäkö 6 Silmien mukautuminen eri etäisyyksille 6 Silmien sopeutuminen

Lisätiedot

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)

Kohonnut verenpaine (verenpainetauti) Kohonnut verenpaine (verenpainetauti) Lääkärikirja Duodecim Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri Verenpaine on koholla, kun yläarvo on 140 tai ala-arvo yli 90 tai kumpikin luku on korkeampi. Kohonnut

Lisätiedot