T!ETA]A. TEOSOFtNEN AIKAKAUSKIRJA TOIMITTAJA: VIIDESTOISTA VUOSIKERTA H ELSING ISSÄ 1919

Transkriptio

1 T!ETA]A TEOSOFtNEN AIKAKAUSKIRJA TOIMITTAJA: P EK K A ER V A ST VIIDESTOISTA VUOSIKERTA H ELSING ISSÄ 1919

2

3 SISÄLLYSLUETTELO: Stv,4#^, Mitä uskon K ristu k sesta?...304» Sielullisen selvänäköisyyden puute » Vanha ja uusi järjestelm ä * Vihan kautta r a u h a a n Z?a/% ^Z% a, Rakkaus ja v i h a BasaaZ, Henkinen ja maallinen a r v o v a lta Vihkimys, 1 V , 132, 166, 196, 233 Z3/ava%s%y, ZZ. P., Okkultisia ilm iö itä A, Näkymättömästä k irjasta Zf., O., Aforismeja... ; »»Älkäät t u o m it k o * B/rasZ, Z^ZZa^ Jeesus vaiko Kristus?...15 *» Kristus ja L o g o s *» Kysymyksiä ja vastauksia.. 26, 192, 214, 287 *» Teosofista ta id e t ta * Tien varrelta. 30, 63, 95, 128, 160, 224, 255, 288»» Tietäjä » > Tietäjän tilaajille, asiamiehille ja ystäville.. 1 Toimittajalta 4, 62, 85, 153, 161, 193, 225, 257,291 *» Väinö V a iv a n n e »» Väinö Valvanteen haudalla Ga/;/a, Nuorille Z7a/%73a/3/3, /vaax, Itsensä tunteminen, 1 H.. 33, 65, 97, 129 Z/^/ZsZ/*<?/%, ZZsa, Muistosanoja V. H. Ville /Z, /. /?., Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi... 8 * Elävinä k u olleet...143» Kaksi t i e t ä » Katso Jumalan k a r i t s a...262» Mikä on ihmisyksilön suhde luomistyön täyttymiseen 179» Salomon avioliitto, uni ja tu o m io * Sielu kaikkeuden a v a i m e n a...205» Tulevaisuuden p o rra s ZZ.0,/4;/z0, Ikuinen e l ä m ä Z/y/7/7ö/3^/3, K u o le m a lishaa-upanishadi /(, Vapaamuurari- ja Yhteisvapaamuurariliikkeistä Kuolema vainajan k an n alta C., Teosofia ja ihm isveljeys Rauha, ihmisen ra u h a

4 /?#///, Skorpio n o u s e v a n a U nhonkruunu Af, P, P ik k u -jo o g i > Uutta k irjallisu u tta Kirjeitä toimitukselle 27, 92, 122, 157, 190, 219, 254, 286,329 Afp%Ai, Kristuksen kirkastus »» Rajan takaa »» Uutta kirjallisuutta *.327 /(./ K, Ihmiset nukkuvat » Uusia kirjoja A^^rA^/A^, A ^ ^, Kaksi näkyä 1 H. 210, 248 Lankeemus C. 11^, Y h teistu n to Af., S., Uusia k i r jo j a ^ N u o rille "52 Jo rientäkäämme rinnakkain »» Tulkaa jo s a n k a r it A., Harmaata ja k u lta a...309!/b^, Muutamia unikokem uksia \ S ^, O ^, Mitä muualla tie d e t ä ä n , 216, 330 >» Uusia k i r j o j a... 22, 24, 25 S., P., Kolme Herman Lotzen r u n o a z^/z^/z^/z, A, P, Hengen laki puuttu u %/?^% 77z^r/, R istin p u u ssa ;>» Tietäjän täyttäessä 14 v u o tta... 2 Tilillä.. ' »» Y k s i n Toimittajan pikku k y h äelm ät... IS 71, U, Kuka kerran o l i n...58 A, Epäloogillinen välttämättömyys * K atkelm ia V. H. V.-rahasto V;/7M/2^3, Erottam iskyky IPJ/A^gA, ITf, Tulkoon sinun valtakuntasi... 76

5 aa ao IEETHDIH TEOSOFINEN AIKAKAUSKIRJA 15:s vuosik. TAMMIKUU N:o aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa TIETÄJÄN TILAAJILLE, ASIAMIEHILLE JA YSTÄVILLE. Vuosia sitten oii Tietäjän tapana vielä tammikuussa ilmestyä kutsumattomana edeltisen vuoden tilaajien luokse, kehottaen heitä siten uudistamaan tilauksensa. Tapa hylättiin, koska se havaittiin kalliiksi. Nyt, keskellä huimaavien hintojen aikakautta, Tietäjä kuitenkin vielä kerran uudistaa vanhan tapansa. Kumartaen se lähestyy vanhoja ystäviään, neljäntoista vuotiaan nuoren miehen hymy huulillaan, hieman arkana, hieman häpeissään, mutta samalla omaakin arvoaan aavistamalla tuntien; kumartaen kohteliaasti ovelia Tietäjä kysyy: häiritsenkö, juoksenko tieheni? vai saanko astua kynnyksen yli? olenko tervetullut? Jollen ole tervetullut, lähetä minut takaisin sinne, mistä olen tullut, - mutta jos olen, ota tämä postiosotus, täytä se ja toimita postikonttoriin, niin olen sinun omasi ^ koko vuoden ajan!" Onko niin kylmää sydäntä, että se Tietäjä-pojan hymyä vastustaisi? Maailma on kylmä, elämä usein kolkko, ihmiset tylyjä, oi, jos meillä ystäviä on, ei olisi vara niitä kadottaa. Uusia saa tulla ja niitä täytyy tulla, mutta vanhoja ei saa menettää. Sentähden Tietäjäkin nyt kääntyy kaikkien viimevuotisten tilaajiensa puoleen pyynnöllä ja toivomuksella, että ne, jotka eivät vielä ole tilaustaan uudistaneet, tekisivät sen heti käyttämällä myötäseuraavaa postiosotusta. Postiosotuksessa on myös mainittu joitakin uusia mieltäkiinnittäviä kirjoja, joita samalla sopii tilata. Kellä jo on Tietäjä tilattuna, hän käyttäköön postiosotusta kirjojen hankkimiseksi. Paitsi osotuksessa mainittuja kirjoja voi tietysti tilata toisiakin, mikäli kirjotusta kuponkiin mahtuu. - suurten häiriöitten vuonna lienee sattunut useita säännöttömyyksiä Tietäjän jakamisessa. Pyydämme

6 2 TIETÄJÄ N:o I nöyrimmin anteeksi ja pyydämme, että jos vieiä on tilaajia, joiita puuttuu toinen tai toinen Tietäjän viimevuotinen numero, he iimottaisivat siitä meilie, jolloin koetamme aukon täyttää. Postittaminen tapahtui ja tapahtuu yhä Jyväskylässä, joten toimitus ei saata sitä välittömästi valvoa. Uskomme kuitenkin, ettei tänä vuonna mitään säännöttömyyksiä tapahdu. Jos yhtäkaikki sattuisi, että joku numero hukkuisi postissa, pyydämme kohteliaimmin, että asianomainen tilaaja heti siitä meille Äggelbyhyn ilmottaa. Tietäjä ilmestyy vuodessa kymmenen kertaa, kesällä (toukokuussa ja elokuussa) kahtena kaksoisnumerona. Vuonna 1918 oli Tietäjän titaajia puolentoista tuhatta - viisisataa vähemmän kuin Toivokaamme, että vuosi 1919 nostaa tilaajamäärän entiselleen ja nousee siitä yli! Vilpittömästi Tietäjä muuten kiittää niitä ystäviään, jotka sydämensä hyvyydestä ovat Tietäjää lahjoillaan muistaneet. Niinpä monet ovat tilaushintana lähettäneet Smk. 15:, toiset 25:, eräs 50: ja muuan tilaaja 100: - yhden vuoden tilauksesta. Toinen ystävä on taas lahjana antanut 100:, toinen 500:-. Nämä kaikki iloitsevat ja rohkaisevat Tietäjän mieltä ja Tietäjä on niistä sanomattoman kiitollinen. Kukaan yksityinen ei kuitenkaan jaksa pitää Tietäjää hengissä - sillä kymmenenkään tuhatta markkaa ei siihen riitä, vaan siinä Tietäjä niinkuin kaikki lehdet tarvitsee satojen ja tuhansien auttavia käsiä, s. o. runsaasti tilaajia. Sentähden uudistamme kehotuksemme: r/aa/ä%ää ///aaaaaaa 7Ya/ä/ä raaam s/ 7979 / a aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaad 7 7 f 7 ) 4 / ^ / V M i / f / 0 7 Y 7 t. 7Vy/ /a/zsaasa/^as aar/s/a/ara a/z / ^ar%%ä/a aa/f a a/vaaaa aara/sa/ /(aa saafa/ saara/ /a/aa%/a saas/ ya /ara/ /aaiaza/ syy]/yas/s/ä aaas/. /a %amaaza///a a// ar/aas %amaaaa ra/a %ayas/as/a aia//a?aa ^aa%a/saa, /a aza/säa /?a/ssa /zaaz/aaa %aa %aa///, sä aza/s/a/^a? saa afaara/a Aa/s^aa^s /aa///. /a /ä%//ra/a/ /a/raaa s/aassä aa /aa^saaa Aaa%a//a// /as/a, /Aaz/s/ä.

7 N:o 1 TIETÄJÄ 3 7(?ZZ %RSZ, ZZZZ^A zz/z SZZZZZ^ A Z Z /Z Z ^Z Z? 7 %% zazzz/^/fzzaa zzzazzzz szzzzzzzzz/^//zz? 1/zzzzzz AasA ^zz ^zz/zz/fzz yzz /^zaaz^zz SZZZZ ^ZZZ/Z#SSA ZZZA ZZAZZZ A^Z*ZZ SZZZZ^ZZ / a A z z z ^ ^ ^zzzzzzzzzz^ Azzr/zzzzzz A y s y y A Azzzzz A z z z z z /AAA^z/zzzA zz/z zzzz^ zya. M z z z /zzz^zzzz A ys^a Y - yzz zazzz^ - yzzsz^zzsz/azzzf 5A zzzässa^ Azzzzz /z^zz^ syzz^yzzy/azzz P A f A zzzizzzzzzz/ AzYzs z?/z A /^ r m z z zzz77zzzz^zzz7zzz yzz zazz^/zzs ^zzzzrz - Azzyzzzzzz Azz^yzz^/zzzzzzz. Äzzzz Azzz^zzzz szzzz, /zz/zszzazzzzz^zz^ ^AA/z/AzA. zzzzzzz A^/zzzzzAzzzzz /zzzzzzzz A ^ A ^ A s ^ Az^zzzz /zaa^ yzz szzzz zzzzzzz szzzzr/zzyzzz^ AAszzz /^zzz/z^zzz AzzsA^/Azzz^ ^ A z z z ^ Azzzzz^ yz^az zzzzzzzz/zzzzzzz. S f z z A ^A A zzz zzzzzzz*zzzz^/zzzz m A A zzzz/^zz zzy^ ^yzzzzy/ ^ -sa AzAAzz^ z / ^ fs zzzzazzz^ /^zzz/zza^ yzzzzzz /AyAA/AA s A zzzzzzzzz^ zzzzzzzzzaz^ zza^ Az/zszzAzzzzz^zz, /z^/aaazz; A '^ zzzz AzzzYzz. S A /zzaazz^ z?/az zzzz/a zz/ ^ sa, ^ A^AA-yz yzzz ^zz/aazz ya zs/ ya, yzzzzz y A ^ zzzz szz//^ szzzz/y.* z*zz A A zzzzz ^AAzz/zzzz^ ^ zzzzzzzz/zzzzz^zz yzfzyzs, Ay^rAzYy yzz zzzzaz zzzz. / z?^ AzzAzA yzzz^ ^ zz/az /7f/AzzzVy zzzya^aaazz zz//zz yzzz ^ A»zzzzzzfzz^- ^zzzz^zaaz. O zz»zzzzzzz* /zaaaa zzzzzzzzz yzzzzz ^zzyzzzzzzzzs/zz^ ^ Az/z^zzAzzzzz^zz zzrzzzzzs ^zaz Azz^Azzzzzz zzzzzzsaz. ^zzzz / A s zzzz /AA//A Azzyzz/ j/a szzza zsa zz yzz A zzz^zzzz^a A zz A<?zzAas Azzzzrzz/zAzsAzz. / z z s sy y A z s^ A sz A A y / yzz /zzzza^zz^ s A zzzzzzs^/ - A<?zAzzzz%7zzzzsz zzzya/as /zz/zz/zz/. / z z s AzAAz?/ yzz/zzzzz zzz*yzzazzsaz yzzz/azzz, zzzzzz szz/ A Azzs/zzzz AzzziA ^/ A^Azz/ szz A/zzzz / 5 A syzzzzy/ /zz/^zz^ /zzsazzzz /zzzaazyzzzz^ A A y Azz/Azzs AzzziA^zzAszzzz^ sy y y y A szzzz/

8 4 TIETÄJÄ N:o f M3%/2 ^ SZ7ZÄjZ ^SZZ/ZZZZZ %%3 ^4^/ ^ ^Mzzzz?^/ %^/2 yzz ^ZTZZZ/Z^ /Zf SZZZZ!ZZZ//ZZZZ /zz ^/z/z ^z^zzzz^zz z)'z/z, /7%zyz/z /zzzvzz/zzzzz. 7zzz?Mz 71?/z^z. o a a a c a a a a a a a a a a a D a a n D a a a a a a a a TO!MHTAJALTA. Mitä nyt niin hartaasti toivomme uuden vuoden alkaessa? Rauhaa verta vuotaneille kansoille, sovinnollista mieltä riitelevzile veljille ja uutta elämänintoa väsähtäneille ihmissieluille! Eikö totta? Olemme kaikki sangen väsyneitä. Ainakin täällä Suomessa läpikäytyämme viime vuoden hirmut. Elämä on kadottanut viehätyksensä. Usko ihmisiin on mennyt. Sielussa tuntuu kolkolta, kylmältä, yksinäiseltä. Ihminen, joka on yrittänyt hyvää, on kohtalolta saanut ivaa ja pilkkaa osakseen. Mitä hyötyä on mistään? Mitä iloa on mistään? Niin, sillä tavalla uskon, että moni tuntee ja ajattelee, oli hänen värinsä minkäläinen tahansa. Sillä se on luonnollinen seuraus siitä, että teimme syntiä. * Elämä ei anna itseänsä pilkata. Minkä me kylvämme, sen me niitämme. Me kylvimme vihaa, me niitämme katkeruutta. Me rikoimme elämän lakia. Elämän laki on; älä tapa"! Me tapoimme. Me teimme niinkuin muut kansat maan päällä. Me tapoimme. Ja nyt saamme tuntea samaa tyhjyyttä, jota kaikki kansat tuntevat sielussaan. Synnintekijäin tyhjyyttä, katkeruutta, yksinäisyyttä. Mutta ehkä sillä tavalla tasotetaan tietä erämaassa. Ehkä sillä tavalla valmistetaan maaperä uuden ajan tulolle. Ehkä siitä tyhjyydestä lopulta nousee ääretön, voittamaton, itsensä unohtava kaipuu. Ehkä kansat ja yksilöt alkavat kaivata pelastusta. Ehkä he alkavat nähdä voimattomuutensa ja kykenemättömyytensä. Ehkä he alkavat luottaa järkeen, hyvään tahtoon, rakkauteen ja siveellisiin voimiin. Ehkä he luopuvat miekasta, tulesta ja nyrkin voimasta. Oi jospa niin kävisi! Maailman silmät, väsyneitten ihmisten silmät, ovat tällä heteellä tähdättynä yhteen mieheen, joka tuntuu saaneen tehtävänsä jumalalta, ja odottavat tuskaisessa jännityksessä, onnistuuko hänen täyttää tehtävänsä. Tämä mies on Wilson, Yhdysvaltain mainehikas presidentti. Jo kolmatta vuotta sitten, kun hän ensi kerran esitti maailmalle rauhan ohjelmansa, herätti hänen esiintymisensä suurta riemua ja toivoa jokaisen ihmisystävän sydämessä. Tämä riemu sittemmin hämmentyi, toivon tähti meni pilveen, kun Wilson julisti,

9 N:o 1 TIETÄJÄ 5 että Amerikka lähtee mukaan sotaan. Tuntui käsittämättömältä, että se, joka tahtoi hyvää kaikille, meni toisen puolelle toista vastaan. Mutta politiikassa on monta mutkaa ja maailman elämässä niinikään. Nyt emme enää ajattele menneitä. Emme arvostele emmekä tuomitse. Tähtäämme katseemme tulevaisuuteen. Ja Wilsonin kunnian kukko taas laulaa. Hän pysyy kiinni alkuperäisessä ohjelmassaan. Hänen sanansa eivät olleet amerikkalaista bluffia. Hän tarkotti todella, mitä hän sanoi. Hän todella tahtoi kaikille hyvää. )a nyt kaikkialla rukoilemme: oi jospa elämän herra antaisi hänelle voimaa lujasti pysyä ohjelmassaan ja voitokkaasti ajaa se läpi. On kuin maailman kohtalo riippuisi yhden miehen kädestä, kuin koko ihmiskunta odottaisi pelastusta tuolta yhdeltä. Hänkö se on se sankari, josta Tolstoi ennusti? Hänkö se on se Julius Caesar, josta Leadbeater puhui? Ei ihme, että muuan vanha teosofi sanoi minulle äsken: joka päivä lähetän ajatuksia Wi!soniiie ja rukoilen hänelle apua korkeudesta". Vaikka näin olen kuvannut sitä väsymystä, joka tuhansia sieluja uhkaa ja on vallannutkin, en suinkaan tarkota, että meidän tulisi antautua sen valtaan. Päinvastoin. Katkeruus on sielujen pahimpia vihollisia, eikä sitä vastaan ole ainoastaan taisteltava, vaan on se suorastaan voitettavakin. Ja voitettavissa se on, jos käännämme katseemme henkisiin asioihin ja etsimme elämältä niitä arvoja, joita niin usein unohdetaan. Hengen maailmoista löydämme me myös ne uudet taivaat ja uudet maat, sen uuden Jerusalemin, jonka määrä on laskeutua fyysilliseenkin maailmaan, niinpian kuin ihmisten mielet ovat valmistuneet sitä vastaanottamaan. Omalta vähältä osaltani oien koettanut tähän suuntaan ajatella ja siihen päin kääntää toisten ajatuksia. Syysluennoissani marras- ja joulukuun aikana olen puhunut aineesta ^henkimaailma ja nykyaika". Olen kuvannut sitä tulevaisuuden elämää, joka jo kangastaa korkeammissa maailmoissa ja joka odottaa toteutumistaan näkyväisessä. Ei mikään voi lopullisesti vastustaa sen tuloa, sillä se on valmiina ihmiskunnan sydämessä. Viivyttää sen tuloa voi ihmissielujen tyhjyys, kovuus ja katkeruus, mutta niistäkin se lopulta vie voiton. Henki ja tajunta tulee vielä voittamaan aineen ja muodon, järki kaaoksen, rakkaus vihan. Valo, joka uudessa Jerusalemissa loistaa, on nimeltään Theou-Sophia, ja siitä on nyt jo heijastunut säde maan päälle, ja se säde ennustaa koko valon tuloa.

10 TIETÄJÄ N:o I Mitä maan päällä tapahtuu, tapahtuu todella ensin näkymättömässä henkimaailmassa. Viime kesänä sain näin kuuluvan kirjallisen kuvauksen eräältä näkijäystäväitäni: ^Toukokuun keväisenä aamuna 1918 kulkiessani Huopalahden ja Oulunkylän välisellä tiellä näin aivoissani kaksi kuvaa, jotka olivat hyvin mieltäkiinnittäviä. Ensimäinen kuva oli hautajaissaatto astraalimaailmassa. Ensin kuulin hiljaista soittoa ja hetken päästä näin kolme miestä, jotka kantoivat Bismarckin ruumista pois johonkin kaukaiseen seutuun. Kysyttyäni, miksi tuonne sitä siirretään, sain vastauksen, että 'hänen täytyy levätä pitkän aikaa', ja samalla näin, kuinka Saksan tähti himmeni ja lopulta se muuttui mustaksi kasaksi. ^Toinen kuva jonka näin, oli hautausmaan tapainen suuri maa-alue. Se käsitti koko Europan. Siinä oli paljon eläviä ja kuolleita ja sairaita ihmisiä. Siinä oli suuri tuska ja vaikeroiminen ihmisten kesken. Kysyttyäni, mikä on tuo näky, sanottiin: 'se on näky jostakin tuntemattomasta taudista, mikä tulee Europan kansoja kohtaamaan tänä vuonna'. Vielä näin kuinka luonnon mullistus niitä tuhosi y. m. kaameata. Olisiko se kuvannut tuota Espanjantautia?" Sama ystäväni on myös nähnyt seuraavan näyn ja pannut sen näin kuuluvana paperille: volin olevani Pohjois-Lapissa kahden virran välissä, ja niitten keskustassa oli useampia särmikkäitä kiviä, ja kivet olivat siitä kummalliset, että niihin oli lumottu jumalain mahti, joten niitä koskettamalla sai nähdä ja kuulla ihmeellisiä salaisuuksia. Ei löytynyt kuin kaksi henkilöä Suomessa, joille kivet paljastivat salaisuutensa. Ihmiset keiääntyivät suurissa joukoissa kuulemaan, mitä kivet puhuvat. Neljä puhujaa ilmestyi kiville puhumaan kansalle, vaan kaksi puhujaa ainoastaan osasi kivien kanssa puhua, toiset kaksi vaikenivat. Ensimäistä puhujaa odotettiin; hän saapui ja piti puheen ja sanoi suurella äänellä, että jumalat ovat sanoneet, että Suomen deevan auraa ei saa kukaan koskea, sillä hän on tämän maan vihinnyt jumalain maaksi. Suuremman kiven aurassa on kätkettynä deevan aarteet, ja aarteet ovat: pyhyys ja nöyryys kaikille, jotka tuntevat kivien voiman. Kukaan muu ei ole oikeutettu tätä maata hallitsemaan kuin se, joka on tietoinen siitä, mitä kansan sieluelämässä piilee, ja niin kauvan kuin ei kansa luovu riitelemästä ja tajua veljeyttä ja yhdy Suomen deevan henkeen, ei ole oleva rauhaa, vaan miekka, murha ja musta varjo lepää kansan päällä. Kolmessa kivessä olivat valtioviisaitten aura, ja niitä suojeli deeva; mutta mikäli tajusin vihityn sanoja, ei vielä tule meille yksimielisyyttä, vaan kuoleman musta varjo ja sodan mustat korpit lentävät vielä kerran meidän maamme ylitse.

11 1*0 1 TIETÄJÄ 7 Joka kiven yli kohosi] kuusipuu, ja puutkin oli leimattu deevan auraan. Joka puussa oli eri humina tuulella. Isoin puu humisi kaikkein pyhimmälle, ja sen humina sai kaiken kansan kyyneliin ja nöyriksi ja miettiviksi. Toisen puun humina soinnutti ihmisiä kaikkien kanssa sopusointuun ja yhteistoimintaan. Kolmannen puun humina kiihotti kaiken maailman viisautta tutkimaan ja talouselämää aprikoimaan. Neljännen puun humina kiihotti sotaan ja veljeskostoon, se humisi länteen ja itään, pohjaan ja etelään ja sen latvassa oli mustan korpin pesä, josta lähti neljä poikasta lentoon viemään sodan viestiä monelle ilmansuunnalle. Sota tuli ja tuhosi paljon. Mutta kun sota oli käyty, antoi deeva auransa laajeta yli koko Europan, ja onni, riemu ja veljesrakkaus täytti kaikkien sydämet. /V. A." Vaikka ylläoleva näky nähtiin viime syksynä, siis kansalaissodan jälkeen, ei sen silti tarvitse kuvata uutta, tulevaa sotaa. Se sisällinen sota, mikä vielä riehuu itä- ja keski-europassa, on jo näytellyt osansa Suomessa eikä toivottavasti enää tänne ulotu. Saatamme ehkä sanoa, että Suomi ratkaisi kysymyksen ensimäisenä Europassa ja että toiset maat tulevat lopulta noudattamaan Suomen esimerkkiä. Toteutuisihan silloin edes jossain merkityksessä Suomelle annettu kansainvälinen tehtävä. Luettuaan edelläolevan kysynee joku: te puhutte Suomen kansan erikoistehtävästä, mutta eikö se ole itserakasta puhetta? Eivätkö kaikki kansat niin puhu, ja eikö se osota, että joka maassa ollaan yhtä auttamattoman itserakkaita? Kai kanatkin luulevat, että heidän kaakatuksensa takapihalla on maailman kauneinta musiikkia. Ovathan meidän suomalaisemme niin raakoja, niin julmia ja niin petollisia, ettei uskoisi meillä voivan olla mitään korkeita jumalallisia tehtäviä." Mikä on vastaus semmoiseen huomautukseen? On erehdystä otaksua, että Suomen kansalle annettu erikoistehtävä merkitsisi, että Suomen kansa ehdottomasti on toisia kansoja etevämpi. Joka kansalla on oma erikoistehtävänsä. Kaikki kansat ovat yhdenarvoisia elämän edessä, mutta jokainen kansa on jossain suhteessa toisia etevämpi - ja jossain suhteessa toisia huonompi. Kansojen laita on niinkuin yksilöiden. Itserakkaus on naurettava. Mutta niinkuin joka ihmisellä on oma tehtävänsä, oma dharmansa, elämässä, niin on joka kansallakin. Kysymys ei ole siitä, mikä tehtävä on. Tehtävä on annettu, mutta mikä se on? Eikä se tehtävä ole syrjäisen mahdin antama, vaan yksilön ja kansan oman sisäisen luonteen.

12 8 TIETÄJÄ N:o I Tehtävä siis on löydettävä, dharmasta selville päästävä! Siinä kysytään työmiehen vakavaa elämänymmärrystä yhtä paljon kuin runoilijan korkeata inspiratsionia. Toiset elävät hiljaisesti kansallistehtävän suorittamisessa, toiset yrittävät sitä sanoin, sävelin, värein tulkita. Mutta voi molempia, jos viettelijän äänelle korvansa kallistavat. o anncnnnnunnonnaooanonnnnonn a ELLETTE KÄÄNNY JA TULE LASTEN KAL- T A!S!K Si... MEllette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan" Matt. 18: 3. Jos me elämme n. s. evankelis-lutherilaisen kirkon edustamassa elämänymmärryksessä, silloin meillä on mielessämme määrätty kuva lukiessamme ylläolevat Jeesuksen sanat. Se on jotakuinkin tällainen: Me ihmiset olemme saaneet alkumme kahdelta taholta, ruumiimme vanhempiemme kautta maasta, sielumme ja henkemme Jumalan kautta taivaista. Näin saatuamme elämän alkuun, elämme me täällä maailmassa synnin ja kirouksen alaisina. Sitten elämämme loppuu; ruumis ja sielu lopettavat yhdessä-olonsa, jolloin ruumis hajoaa, mutta sielua odottaa oman ansionsa ja luontonsa mukaan suunnattomat kärsimykset loppumattomassa ikuisuudessa.! Mutta sitten Jumala on armossaan valmistanut sellaisen mahdollisuuden, että sielu voi päästä yhtä loppumattomaan onneen taivaissa, kunhan ihminen vaan sinä epämääräisenä aikana, jolloin ruumis ja sielu ovat yhdessä, onnistuu täyttämään määrätyt ehdot. Ja Jeesuksen sanat, että pitää tulla lasten kaltaisiksi, selitetään tavallisesti niin, että pitää olla yhtä järkeilemätön henkisissä asioissa kuin lapsi. Niinkuin lapsi uskoo vanhempainsa puheet epäilyksittä ja ajatuksitta, niin pitää ihmisen uskoa siihen, mitä uskonto opettaa pelastussuunnitelmasta. Kun hän sen tekee, silloin se usko hänet pelastaa Teosofia on antanut näihin asioihin melkoisesti lisävalaistusta. Nyt me ymmärrämme maailman- ja taivastenvaltakunnan paljon käytännöllisemmin. Niitä ei erota pelkkä ruumiin kuolema, vaan kehityksen tila. Maailman valtakunta on siellä, missä elämä on ottamisessa, jonka johdosta syntyy yhteiselämässä kärsimystä. Taivasten valtakunta on siellä, missä elämä on antamisessa, joka synnyttää yhteiselämässä sopusointua ja onnea. Tavalliset ihmiset, jotka elävät itsekkäästi, pahaa tehden ja

13 N:ol TIETÄJÄ 9 kärsimystä tuottaen, ne kuuluvat maailman valtakuntaan, josko he ovat ruumiissa tai kuoleman jälkeisessä ruumiittomassa tilassa. Taas suuret ja pyhät olennot, Mestarit ja heidän opetuslapsensa, ne muodostavat jo esikoisina taivasten valtakunnan. Kuinka nyt ihmiset lasten kaltaisiksi tulemalla siirtyvät taivasten valtakuntaan? Ajatellaan näin: ihmiset m:n valtakunnassa tekevät pahaa, t:n valtakunnassa hyvää. Nyt pieni lapsi on kykenemättömyytensä tähden sellainen, että se ei tee pahaa. Jos me esim. matkustamme vieraalla seudulla ja sattuisimme yöpymään sellaisessa huoneessa missä olisi pieni kehtolapsi, niin me voimme olla aivan turvattuja tuon lapsen puolesta. Me voimme riisua vaatteemme ja kalleutemme, ollen täysin tietoisia siitä, ettei tuo lapsi meitä vahingoita, ei vie tavaroitamme, ei hyökkää nukkuessamme kimppuumme meitä ryöväämään ja tappamaan. Nythän on selvää, että jos tuo sama lapsi olisi vielä aikuisenakin yhtä luotettava, jos kaikki ihmiset aikuisina olisivat yhtä luotettavia, silloin olisi taivasten valtakunia toteutettuna ihmisten keskellä. Silloin ei voisi olla mitään sotaa, koska kukaan ei voisi tehdä minkäänlaista pahaa. Ei tarvittaisi järjestyksen valvojia, ei vankiloita, ei tuomareita. Mitään sellaista ei tarvittaisi. Ja siinä onkin se taivasten valtakunta, se suuri ja ihana tulevaisuus, jota kohti ihmiskunta samoilee pitkien aikakausien kuluessa. Mutta ihmiset ovat yksilöitä. Vaikka he kulkevatkin yhtenä joukkona suurella elämän tiellä, avautuu heille taivasten valtakunta yksilöllisesti. Jokaisen täytyy tehdä vaadittu työ omalta kohdaltaan. Ja ehdot ovat järkkymättömät, nellette k ään n y..." Jokaisen täytyy kääntyä", täytyy kääntyä pois maailmanvaltakunnasta, pois pahaa, vääryyttä ja vilppiä tekemästä. Ei saa mitään asiaa ajaa pahalla. Täytyy aina olla lapsen kaltainen. Täytyy olla yhtä luotettava, yhtä kykenemätön pahaa tekemään. Olkoon kyseessä millainen tilanne tahansa, olkoon toteutettavana kuinka jalo ja suurenmoinen asia tahansa, jos sen toteuttamiseksi täytyisi tehdä pahaa, jääköön se silloin tekemättä. Se en ehdoton ehto. Jos te ajatte jonkun kansan, jonkun puolueen, jonkun aatteen asiaa, ja jos näyttää, ettette saa sitä hyvällä läpi, älkää ryhtykö pahalla ajamaan. Ellette saa sitä lävitse hyvällä, antakaa asian siinä muodossaan raueta. Sillä jos ajatte sen pahalla perille, ei saavutus ole pysyvä; tuloksena odottaa romahdus ja suurempi paha. Jääkää mieluummin miettimään ja odottamaan uutta ilmaisukeinoa. /.

14 10 TIETÄJÄ N:o 1!HM!SET NUKKUVAT. MEi enään uskontoa elämän ohella; vaan itse eiämä olkoon uskontoa!" Me nukumme, me ihmiset. Minä ja nuo, jotka laillani todellisuutta tavottelevat, siitä puhuvat, mekin nukumme. Aina en sitä osaa yhtä selvästi nähdä, mutta toisinaan välähtää se tajunnassani niin päivänselvänä, että pysähdyn oudon hämmästyksen valtaamana. Vain se, että pallomme asukkaat ovat unissakävijöitä, sallii heidän ja minun yhtenä heistä suhtautua olemiseen ja kaikkeen olevaiseen sillä tavalla, kuin he suhtautuvat: eläimellisellä, idioottimaisella välinpitämättömyydellä. Eikä ne ajattelun ja ihmettelyn oireet, joita olen tuntevinani, eivät ne suinkaan vielä merkitse heräämistä. Aivoissani täytyisi tapahtua jokin repeäminen, tajuntaani peittävä paksu verho, kudottu unen loimiin tottumuksen kuteilla, se pitäisi saada halki reväistyksi. Ja silloin! Mitä kaikkea silloin tapahtuisi, en luonnollisesti voi nyt tietää, mutta ainakin tämä on varmaa: seisoisin sanattomana, vavisten äärettömästä hämmästyksestä ja sen ensimäisen ihmeen edessä, että /%/- 0%/ Tuolla hetkellä näkisin olevaisen olemattomuuden taustaa vasten ja ymmärrän - ei, että tämä näkemys täyttäisi minut murtavalla hämmästyksellä, tai ehkä haltioittaisi sieluni tilaan, jota nyt en voi kuvitella. Jokainen olemisen muoto, aurinkokunnat, pallomme ympärillään leviävien tähti- tai pilvinäkymöineen, humisevat metsät ja pauhaavien vesien paljous, kasvit, eläimet ja - ihmeistä ihmeellisimmät - lajini olennot, nuo joiden katseesta tajunta välkehtii, kaikki tämä vaan lisäisi hämmästystäni, ääretöntä, äänetöntä, pyhää hämmästystäni; taikka olisiko se haltioitumista ehkä? Oi ystävä, katso kuinka sikeä ja raskas on unemme! Me haastelemme todellisuudesta, totuudesta. Me väitämme uskovamme, että Jumala on; vieläpä, että kaikki mitä on, on Jumalaa; olemme tietävinämme, että asuntomme kiviseinä pysyy olemisen tilassa vain Logoksen jatkuvan tahdonponnistuksen nojalla, että siinä on käsinkoeteltavanamme Jumalan tahto kiteytyneenä; että Sinä ja minä olemme Jumalia Jumalassa. Ja kuitenkin! Haa, mikä saatanallinen pimeys kätkee meiltä kaiken tuon, mistä puhumme, mitä luulemme uskovamme. Niin ainoastaan luulemme, sillä todellisuudessa emme sitä usko, eivät ainakaan nämät aivomme sitä usko, eivät vähääkään! Kaikki puheemme ovat unissakävijän hourailuja, epäoleellisia kuvitteluja. Kuvittele, että edes silmän

15 H:o 1 TIETÄ{Ä 11 räpäyksen ajan todella uskoisimme vaikkapa vaan puolet kaikesta siitä suuresta ja pyhästä, josta toisillemme toitotamme! Se silmänräpäys muuttaisi meidät joko hulluiksi taikka jumaliksi. Mutta sellaiseen silmänräpäykseen tarvittaisiin tuo repeäminen, tuo herääminen ja siihenpä emme pääse. Lapsena, noin 4-5 vuoden ikäisenä, olin usein unissani tietoinen siitä, että kaikki oli vain unta. Niinpä kerrankin uneksin leikkiväni toisten lasten kanssa pihamaallamme. Tiesin taasen kaiken olevan unta, tahdoin herätä, ehdotin heräämistä toisillekin ja huusin: Hei, tulkaa portille heräämään! Juoksin portille, hypin ja teutaroin siellä siksi, kunnes todellakin heräsin vuoteessani. Mutta huolimatta kaikesta hyppimisestäni jateutaroimisestani en ole onnistunut tästä pysyvästä päivätajunta-unestani heräämään. Portillako se vasta taasenkin tapahtunee? Elämän pyhimmät kokemukset lienevät hämäriä aavistuksia valvetilasta. Mutta niistä huolimatta uni jatkuu syvänä, pimittävänä. Tarvittaisiinko heräämiseen joidenkin uusien aistimien, astraalisten tai mentaalisten avautumista? Ymmärtääkseni ei. Meidän ei tarvitseisi nähdä hituistakaan enemmän kuin mitä joka hetki näemme; tarvitseisi ainoastaan, että edes hiukan käsittäisimme ja pystyisimme arvostelemaan näkemäämme. Mutta sitä ennen tarvitseisi jotakin aivoissamme revetä, revetä! Ja entäs jos heräisimme siinä määrin, että teosofiset vakaumuksemme ja vakaumukselliset teoriamme tulisivat todella vakaumuksellemme ja uskoksemme! Että todella pystyisimme uskossa omaksumaan nuo elämän ja maailmoiden näkymättömät, ihanat, jumalaiset kauneudet, joista meillä ei ole aistillista havaintoa, mutta joita voimme ainakin ajatella. Oi, silloin haltioituneina, kohotetuin käsin, vapisevin huulin sopertaisimme: Jumalani, Jumalani! Mutta nyt me nukumme, ja vielä unissammekin haukotelemme* tähtitaivaalle. Toisinaan tekee mieleni sekä itkeä että nauraa omalie eläimelliselle tylsyydelleni, toisinaan raivokkaana tavottelen tuota paksua, tukahduttavaa huntua, jossa on unesta loimet ja tottumuksesta kuteet, reväistäkseni sen riekaleiksi Ja ainoa tulos ponnistuksistani on, että hiukan selvemmin käsitän nukkuvani, että käsitän, etten todellakaan nähden näe, enkä kuullen kuule. Tarvinneeko lisätä, että sittenkin tämä ponnistelu on ihaninta mitä tiedän; että silloin tällöin saan väristä sanomattomista henkäyksistä, jotka tulevat jostakin kaukaa ja joissa on pyhyyden ja juhlan tuntu, sellainen, joka huokuu tähtitaivaalta erämaa-ylängöltä katsottuna. K /f.

16 12 TIETÄJÄ N:o I S A f 0 /? P / 0 y//z^zzzz /^A ^z yzz yzz%z zzzzzzzzz PzZZS A z^z Z m ^ ZZS^ZZ^ /ZZZ/TTZZZZZ^ / z z / ^ A z / ^ z z z ^zzzzzzzzzzztzzz^ z*zzz/zz//zzzzzz A % y z ^zzzzrzzazzzz zzzzzzz-^zzzzzzz /zzzrzzzzzzz^. /Vzzzz 1ZZZ/%^ZZZ ZZZZZZZZZ s z z z z z ^ s / ^ y J z Z / z z Pz?/z/z?zzz<?zz /zyy/^zz-szz ^ y y sz. O / z ^ y ^ (y z zy ^ z?/z?/z<7zz zazzzz^syz?zz /ZZ /^ZZZ/ZfZZ^ /ZZZZZ/7Z7ZZ /zy y sz. fz7zz? A ^//zzz Azzz^zzz/z A ^zzz& z^zzzzzz S ^ z z ^ z z z z y ^ z y y y ^ A ^ /z z ^ z z ^ *A?ZZZZZ^ SZZZZZ^ZZ^ SZZ//ZZ7ZZZ szz^zzzzzzzzzzz^ /(zzzzzzz /z^zz/zzzs^zzz Szz rz ^ zz^/p»»ezzzzz /z z z z z ^ z z / yzzzzz A ^ ^ z z zzzz /z z/zs^ s^ s zzzz ZT/zzzzzzz//^ /z ^ /z ^ / z ^ z z / / z z ^ y y z z z z y ^ z z A ^ z z s /zz^zzz/zzzz / z z A y y z z ^ / ^ ^zzr/zz?/ szz /z ^ z % z /» ^i4m z*zzzz^zzz ^zz/z/zrzz^ z^zzzs^/ /zzzy, O zz zzzzzzzz*^/(y /zz/z/zfzz mzfzz. /z^z^zzszzzzzf^zz ^zzaz/zz^^zz /zz/z^sz ^zzz^ S z z z ^ % zzzz/#zz? ^ z z /^ /z z /z z.^ ^MZZZZZZ SZ ^S^ 3Z/Z7ZZZZS zzzzzzz/zzzzz /zzzz^ W J s /^/z^za zzz ^zz/!sz?a as ^ zzzzzz^f/ / z z ^zzrm zzzz^ Yzzzzz %zz%%zzzzs% z^zzzmzzzz zzzzz? E * z ^ J ^zzzrzz yzz szf/zzzzsz szz/zzzzz?^ ^ / ( z z s y / m z z z z ^ 5%z?zyzzz7 ^zzr//^zzszz ^ q y A fzzzis zzzz^zzzz/zzzz^zz,sz%z yzza^zzzz f z f s / ^ z z f ^ A ^ z z %z/^yzzzz z z q y A fz ^ ^ z zzzzzrrzz^ ^zzzz szzz/zz ^ z z ^zz^ /zzzz.^ ^Szzzz / z z / z ^ sz S^zz/yzzzzzz sz^/zzzz szzz^ S z z z ^zz/*zzzzzzz yzz ^zzaz/zzzz^zzz t^zzzzzzzzzz. /(z z y z^zzz^zz/zzzzz ^zzzz/^zzzzzzz zz/zz//zzz Szzz ^ z z ^ z z ^ s y y z z y / z ^ z z z z z z z z z.»

17 N:o 1 TIETÄJÄ 13»//#% nzas%#/za /Vf/vzz/z / z z /z z z ^ z z 7 zz/azzs7zz /zzz^/zzzz P ^ z z z / y / z ^ r z z z t s ^ / z & z#% z/z% % 7 1?^ c/?zzrs^ z z z //^ /zz/^zzzz ^ V/Js /z^^z sz/'s /zzz^zz yzz %zz#^^z/z 7^Z-^ZZ//ZZZZZZ/Z /7Z^/*^Z^Z/Z /zzzz^z. A fz / ^,szzzz/%z yzz /zya^zz szz ^zzzvzz/z^z/z^ Sz%3 7zzrAzzzzzz ^ ^zzz^ vzzzz^zz/^ % zz/z ^(zz/:z7zzzzz^/z. aaaanaaaaaaaaaaaaaaaanaaaana a!ku!nen ELÄMÄ. OH pitkät ajat ollut kylmiä, kosteita, pimeitä talvi-ilmoja. Kaikki oli niin paleltunutta ja jähmettynyttä. Yksin ihmismielikin! Viikkojen vieriessä, ahtaassa suojassa olivat ajatuksetkin ruvenneet kiertämään samoja ratoja, yhä vain samoja ratoja, niin että lopuksi tuntui rupeavan aivoja kivistämään tuo iankaikkinen yksitoikkoisuus. Mutta tänään, - tänään /z%zs%zz %zzz*z/z%<z/ Paistoi kirkkaalta sinitaivaalta, ja ilmassa oli lienteä lämpö. O/z ^zzsz/zz^z/z^zz /7%ZV%/ Kun sen näin, niin sydän ilosta sykähti. Ah, nytpä lähden ulos luontoon, - hengittämään puhdasta ilmaa, juomaan auringon valoa ja lämpöä, tuulettamaan perin pohjin pois aivoistani kaiken moskan, mikä talvisen pimeyden ja ahtauden turvin sinne oli kokoontunut! Menin ulos, ja kuinka ihana oli maailma siellä! Kuinka paljon kaunista siellä näin! Joka huokauksellani imin itseeni elämää, valoa, iloa ja kauneutta. Tuossa kylpivät kyyhkyset sulaneesta kattolumesta muodostuneessa vesilammikossa. Miten kauniilta se näytti. Ne räpyttelivät siipiään ja antoivat veden kattokourusta virrata päälleen ja teräksensiniset siivet kimmelsivät auringossa kuin helmiäinen. Niin jouduin puistoon, missä paljaiden puiden rungot ja kauniina haarautuvat oksat terävinä ja hienoina piirtyivät sinistä taivasta vastaan. Ja kaikki puut nauroivat! Ja valkoinen lumi ja kuulakka taivas ne hymyilivät kevyen iloisesti. Ja rusoposkiset, kirkassilmäiset lapset, joita rakastan, ja lumessa piehtaroivat koirat, kaikki, kaikki ne riemuitsivat! 5z//% %%z^az ^y%zzvz% /^/rz/z^zsszz

18 14 TIETÄJÄ N:o 1 v<2m%;%/%szss<z /Azz/zzz/z /^/7Z/7Z6?/z yzz vzz/z?/z, y#%3 ^A/^z^zzzz m/z?z ^zz//zz/^/z zzzzrz/z^z?. Sillä kaikki tuo huoleton leikkivä ilo, tuo läikkyvä keveys ja kauneus ja majesteetilleen valo ei ollut vain ulkonaisista, aineellisista syistä lähtöisin, kaiken sen takana, sen sisäisenä syynä, sen sieluna väreili ja sykki itse iankaikkinen Rakkaus, Elämä ja Hyvyys! Ihmeellisellä onnen tunteella tunsin itse Logoksen suonen tykinnän itsessäni ja koko luonnossa. Koko luonto eli, hengitti ja riemuitsi Rakkauden majesteetillisen lempeissä säteissä. Silloin kirkastui ja lämpeni sisällänikin kokonaan. Avoimin huulin ja väräjävin sieraimin hengitin itse iankaikkista rakkautta, valoa ja riemua sieluuni. En ollut enää yksin, en eristetty enkä kylmän kangistama, silla samoin kuin koko luonto kirkkaan huolettomasti iloitsi ja nautti turvallisena Ikuisen Elämän levollisesti huokuvalla povella, samoin saan minäkin tehdä. Olen yhtä Ikuisen Elämän kanssa ja siis ikuisesti elävä. Ei ole pimeyttä, ei kuolemaa, - on vain ikuinen, muuttumaton Rakkaus ja Elämä! o n n a n o n n a n n a n n n n o n n o n n n n n a a n n< HENGEN LAKi PUUTTUU. Seuraavat sanat on Tietäjälle kirjottanut eräs suomalainen näkijä,, joka v julkaisi painosta 64-sivuisen vihkon nimeltä ^Maailman loppu". T ä ä arvosteltiin Tietäjässä 1912, siv. 61, ja kiitettiin henkeväksi ja sisältörikkaaksi. Kuitenkin sanottiin, että tekijä oli langennut tuohon kouluttam attom ien selvänäkijöiden vanhaan erehdykseen luulla maailman lopun olevan kynnyksellä". Erehdystähän se onkin, jos ^maailman loppu" käsitetään absolutisessa merkityksessä. Nyt kuitenkin tiedämme, että raamatullinen käsite maailman loppu" tarkottaa vain vanhan sivistyksen loppua ja uuden alkamista, ja siinä merkityksessä ennustukset maailman lopusta pitivät paikkansa juuri meidän aikaamme nähden. Niin tämäkin näkijä nyt tuntuu ymmärtävän omaa ennustustaan. Terveisiä teille kirjanoppineet teosofit lähettää hengestä syntynyt teosofi. Saan kysyä teiltä tätä tärkeätä asiaa: miksikä ihmiskunta on niin paha, että se on näin syvälle syntiin vajonnut? Tähän taitaa olla vaikea oikeaa syytä löytää, mutta kuitenkin minä ymmärrän ja käsitän näin, etiä kristikansoilla ja kirkoilla ei olekaan Hengen Lakia eikä henkistä Evankeliumia, sillä heillä on vain kirjotettu laki, ja sitä kyllä voi väärentääkin, mutta Hengen Lakia ei voi kukaan ihminen väärentää itsessänsä, sillä se on jumalan ääni, jota sanomme omantunnon laiksi. Jos ei tätä ihmisessä ole, tätä jumalan ääntä, tätä salaista ääntä, niin näin pahoja ihmiset voivat olla kuin he nyt ovat. Sillä nyt näkyvät kristi-

19 N:o! TIETÄJÄ 15 kuntain hedelmät niin minussa kuin kaikissa toisissakin ihmisissä. Tämä aika on minun syytäni, minun itseni kaikkein ensin, sillä minä olen elänyt syntistä ja rikollista elämää jumalan ja ihmisten edessä, ]a mikään synti ja mitkään pahat työt eivät pääse rankaisematta. Ja nyt on rangaistus meidät saavuttanut, nyt ovat isäin pahat teot tulleet meidän päällemme. Kun ihmiseltä puuttuu hengen laki, niin häneltä puuttuu hengellinen evankeliumikin. Mikä tämä hengellinen evankeliumi on? Se on Jeesuksen henki niinkuin hengen lakikin, sillä nämät seuraavat toistansa kuin ruumis päätä. On sangen vaillinaista jumalisuutta silloin, kun ei ihmisellä ole muuta lakia kun kirjotettu laki ja kirjotettu evankeliumi, sillä tämä kirjotettu evankeliumi pettää ihmiset. Se lupaa aina uskon kautta sen parahimman paikan ihmisen fyysillisen ruumiin kuoltua. Mutta ettekö te jo usko minua, että loppu tulee? Loppu tulee, niinkuin minä sitä ennustin vuonna Ja voi, kuinka herran miekka on jo välkkynyt monta vuotta, ja voi, kuinka Belsebubin hyökyaallot alkavat liikkua yli maiden ja mantereiden! Mutta kuitenkin yksi suku menee ja toinen tulee, ja maat pysyvät iankaikkisesti, vaikka nekin muuttuvat, koska sinä herra, heitä muuttelet. /. E*. n a a D a a a a a a a a a a a a t d D a a a a a a a n a a a n a a o JEESUS VAIKO KRISTUS? Eräs vanha ystäväni - nykyään antroposofi kirjottaa minulle seuraavasti: ^Viimeinen kirjotuksesi Tietäjässä (Oliko Jeesus jumala?) kiinnittää mieltäni antroposofina, mutta herättää ehdottomasti muutamia kysymyksiä, joita pyydän tässä kaikessa lyhykäisyydessä esittää. Miksikä et siinä tee mitään eroa Jeesuksen ja Kristuksen välillä? Kun sanot: 'Buddha ei enää ruumistu, Kristus ei liioin', on tämä jotakin, jota Steiner selvästi on lausunut monessa tilaisuudessa. Mutta toiselta puolen pidät mahdollisena, että logos vielä voisi ruumistua ('täydellisempään käyttövälineeseen'). Siis Kristus ei ole logos. 'Jeesus Kristus itse oli ihminen, niinkuin me muut', sinä sanot. Mikä sitten on ero Jeesuksen ja Kristuksen välillä? Tuleeko Jeesus ruumistumaan vai onko hän ruumistunut Kristus-ruumistuksensa perästä? Minusta näyttää, niinkuin sinun esityksesi mukaan 'Kristuksesta' tulisi vain satunnainen ilmestys eikä pysyvää olentoa - ellei identifioi Jeesusta Kristuksen kanssa, jota sinä et liene ennen tehnyt? Vai onko Kristus-

20 16 TIETÄJÄ N:o 1 olento ajassa syntynyt Jeesuksen ruumistuksen ohella jatkuakseen sitten äärettömyyteen - 'häviämätön inhimillinen ilmennys' (s. 234). Niin kauan kuin voit sanoa: 'Jeesus Kristus oli ihminen niinkuin me muut', on olemassa juopa sinun ja Steinerin Kristus-käsityksen välillä. Jeesus oli ja on ihminen, Kristus jumalallinen olento, joka yhden ainoan kerran on ollut ruumistuneena Jeesuksen ruumiissa kolmen vuoden aikana. Sillä hän otti miehuuden päälleen ja tuli jumalihmiseksi. Hän astui alas auringosta ja on nyt maapallon sieluna. Hänen suhteensa logokseen lienee sangen monimutkainen kysymys. Yleensä totuus ei ole niin yksinkertainen kuin usein mukavuussyistä soisimme. Mutta uudesta testamentista näkyy selvästi, että Kristus on (kaikkien) hierarkiojen yläpuolella {kts. Koi. 1: 11, 2: 10, 15, Efes. 1: 21, 1 Piet. 3: 22). Useimmat näistä kohdista viittaavat siihen, ettei Kristuksella af/m ole ollut tätä erikoista asemaa. Ajatukseni on, että hän on läpikäynyt erikoisen kehityksen toisten jumalallisten voimien myötävaikutukse lla... ukristusoiemus on niin syvä, sen työ niin laaja, että kysymys on tyhjentymätön. Surkuttelen niitä, jotka eivät hae tietoa sieltä, mistä sitä on saatavissa." Iloitsen ylläolevasta kirjeestä, iloitsen siitä, että edes joku antroposofisella taholla seuraa teosofisia pyrkimyksiämme. Veljesside ei siis ole katkennut, vaan voi ehkä vie'ä vetää meidät jälleen yhteen, niinkuin minusta olisi luonnollista totuuden etsijäin kesken. Kysymys, jota vanha ystäväni kirjeessään koskettelee, sai muutamia vuosia sitten Englannin teologisissa piireissä tuon kuvaavan otsikon: Jeesus vaiko Kristus? Koetettiin vapaamielisesti keskustella Kristuskysymyksestä, Kristuksen jumaluudesta, ja jouduttiin lopputulokseen, jonka piti tyydyttää epäilijöitäkin ja joka paljon muistutti teosofisia näkökantoja. Jeesus oli ihminen, päätettiin, ja Kristus oli jumala. Evankeliumit eivät ensi kädessä puhuneet kuolevaisen ihmisen Jeesuksen elämästä, vaan jumalallisen vapahtajan, mystillisen Kristuksen, ilmestymisestä maan päällä. Vaikkei Jeesusta olisi ollutkaan, on evankeliumin Kristus ikuinen todellisuus, ja. usko" on uskoa Kristukseen. Teologinen maailma oli täten avannut silmänsä sille merkilliselle tosiseikalle, että nimet Jeesus ja Kristus merkitsevät eri asioita, niinkuin madame Blavatsky aikoinaan koetti terottaa mieliin. Askel siitä ei ole pitkä teosofis-antroposofiseen näkökantaan, että Jeesus ja Kristus olivat eri olentoja. Madame Blavatsky puhui vielä Kristusprinsiipistä", mutta mrs. Besant puhuu maailman opettajasta" ja tohtori Steiner ^aurinko-olennosta", kuten ylläolevasta kirjeestäkin näkyy. On siis olemassa kaksi yksilölli-