TYÖTTÖMÄN TIISTAI. Projektiraportti Jyväskylän kaupunkiseurakunnan Köyhyys-Nälkä- Syrjäytyminen projektista

Transkriptio

1 TYÖTTÖMÄN TIISTAI Projektiraportti Jyväskylän kaupunkiseurakunnan Köyhyys-Nälkä- Syrjäytyminen projektista Mari Miettinen Opinnäytetyö, syksy 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki Sosiaalialan koulutusohjelma Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (AMK), diakonin virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Miettinen, Mari Työttömän tiistai. Projektiraportti Jyväskylän kaupunkiseurakunnan Köyhyys-Nälkä- Syrjäytyminen projektista. 61s., 5 liitettä. Kieli: Suomi. Pieksämäki, syksy Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Itä, Pieksämäki, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosionomi (AMK) + kirkon diakoniatyöntekijän virkakelpoisuus Tämä opinnäytetyö käsittelee Jyväskylän seurakunnan Köyhyys-Nälkä-Syrjäytyminen projektin kulkua ja siitä tehtyä projektiraporttia. Opinnäytetyöni on siis muodoltaan projektiraportti. Työn tavoitteena oli tuottaa Jyväskylän seurakunnalle koottu raportti Köyhyys-Nälkä-Syrjäytyminen projektin vaiheista. Projektiraportissa viitekehyksenä toimivat keskeiset käsitteet, jotka muodostivat projektista esiin nousseille aiheille teoriaa ja auttavat käsittelemään niitä. Projektin kulkua ja onnistumista on kuvattu vaihe vaiheelta. Projektista on koottu myös SWOT-analyysi, jonka avulla voi nopeasti tarkastella projektin vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkatekijöitä. Projektista ei ole tehty yhteenvetoa projektiin osallistuneiden henkilöiden kanssa vaan olen itse kokonaisuudessaan koostanut sen. Eräs projektiraportin lopputuloksista on, että sen avulla saatettiin projekti loppuun ja sen avulla esitellään projektin kulku kokonaisuudessaan myös Jyväskylän seurakunnan muille työntekijöille. Projektiraportin aineiston olen kerännyt olemalla mukana projektissa, haastattelemalla projektissa mukana olleita ihmisiä ja saamalla heiltä aiheeseen liittyvää tietoa ja materiaalia. Niiden pohjalta olen koonnut projektiraporttimuotoisen opinnäytetyön, jota hyödyntävät Jyväskylän seurakunta ja mahdollisesti myös muut seurakunnat. Työ etenee teoriaosuudessa esiteltyjen käsitteiden jälkeen vaihe vaiheelta eteenpäin, jotta lukijan on helpompi seurata raportin etenemistä. Seurakunta toteutti Köyhyys-Nälkä-Syrjäytyminen projektin kirjoituskilpailuna, jossa ihmiset saivat kirjoittaa kokemuksiaan nälästä, köyhyydestä ja leipäjonoista. Kilpailuun sai osallistua myös lähettämällä kuvan tai piirroksen. Kirjoituksista, kuvista/piirustuksista koottiin kirja nimeltä Työttömän tiistai, jota painettiin 800 kappaletta. Kirjaan päässeet kirjoitukset, kuvat/piirrokset palkittiin rahapalkkiolla. Projektista syntyneellä kirjalla haluttiin saada kansalaisia ja virkamiehiä pohtimaan köyhyyttä ja köyhyydessä eläviä ihmisiä. Projektilla haluttiin vaikuttaa päättäjiin. Jyväskylän seurakunta halusi näyttää, että välittää kaikista ihmisistä ja haluaa saada niiden ihmisten äänen kuuluviin, joiden ääni jää usein muiden varjoon. Projektista seurasi yliopistolle luentosarja ja Jyväskylän kaupunkiseurakunnan Draama ryhmä Toivo esitti useaan kertaan aiheesta näytelmän. Monelle kilpailuun osallistuneelle projekti on antanut elämään uutta sisältöä ja onnistumisen tunnetta. Asiasanat: projektiraportti, diakonia, seurakuntatoiminta, köyhyys, nälkä, syrjäytyminen.

3 ABSTRACT Miettinen, Mari. The Unemployed s Tuesday. A project report for Jyväskylä City Parish of Poverty- Hunger-Exclusion-Today project. 61p., 5 appendices. Language: Finnish. Pieksämäki, autumn Diaconia University of Applied Sciences. Degree programme in Social services, Option in Diaconal Social Work. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of this study was to write a project report to the parish of Jyväskylä of a project called Poverty-Hunger-Exclusion-Today. This thesis is in project format. The frame of this study was provided with different concepts which can help in comprehending the issues dealt in the church project. The project is described stage by stage and also a SWOT-analysis was made. The SWOT-analyses helps in viewing the strengths, weaknesses, opportunities and threaths of the projects. There was no roundup made of the project with the church workers. One outcome of this study is that is helps to finish the project and provides material to introduce the case to other members of the parish. The data of the project report was collected by participating to the project, interviewing people involved in the project and receiving material from church members involved in the project. By using all this data mentioned I have assembled the thesis. This study will be used by the parish of Jyväskylä and possible also other parishes. This report first introduces some concepts as a theory and then moves on step by step in order to make it easier for reader to follow. The parish of Jyväskylä implemented the project Poverty-Hynger-Exclusion-Today by arranging a writing contest. People could write their experiences for example of hunger and poverty. It was also possible to participate by sending a photo or a drawing. All of these materials were gathered to a book called The Unemployd s Tuesday. Eight hundred prints were taken from the book. All the materials that made to the book were given a pecuniary reward. The aim of the book was to get citizens and officials to think over poverty and people living in it. One aim of the project was to make an effect upon decision makers. The parish of Jyväskylä wanted to also show that it cares for its people and wants to get their voice heard. The project brought along a lecture series to the University of Jyväskylä and also the parish s drama group Toivo made a play about the project. Additionally, several people who participated to the project gained a new meaning to their life and a feeling of a success. Keywords: project report, social work of the church, poverty, hunger, exclusion, food supply.

4 TIIVISTELMÄ ABSTRACT SISÄLLYS 1 JOHDANTO TOIMINNALLINEN OPINNÄYTETYÖ TYÖN KESKEISET KÄSITTEET MITÄ DIAKONIALLA TARKOITETAAN? KÖYHYYS EI OLE ILO KENELLÄKÄÄN NÄLÄN KOKEMINEN JA RUOKAPANKIT MITÄ SYRJÄYTYMINEN VOI OLLA? PROJEKTIN LÄHTÖKOHDAT AIHEVALINTA JA RAJAUKSET TEHTÄVÄT JA TAVOITTEET PROJEKTIN TOTEUTUSSTRATEGIA PROJEKTIN KULKU TYÖRYHMÄN VALITSEMINEN ILMOITUSTEN LAATIMINEN KIRJOITUKSET JA KUVAT KIRJAA VARTEN JULKAISTUJEN TEOSTEN PALKITSEMINEN KIRJAN ULKOASU, PAINOS SEKÄ JULKAISU PALAUTE PROJEKTISTA JA PROJEKTIN TUOMAA JATKOA TIETOON TULLEET PALAUTTEET PROJEKTISTA NOUSSEET UUDET IDEAT SWOT-ANALYYSI PROJEKTISTA VAHVUUDET HEIKKOUDET MAHDOLLISUUDET UHKATEKIJÄT JOHTOPÄÄTÖKSET...40

5 8 PROJEKTIN LOPPUTULOS RAPORTOINNIN ETIIKASTA POHDINTA...45 LÄHTEET...49 LIITTEET...54 LIITE 1: KAKSI ERILAISTA ILMOITUSMALLIA, JOITA ERI LEHDISSÄ KILPAILUSTA OLI..54 LIITE 2: ILMOITUS, JOSSA ON KÄYTETTY ARKIPÄIVÄN KUVIA KOROSTAMAAN TEKSTIÄ JA HERÄTTÄMÄÄN IHMISTEN HUOMIOTA...55 LIITE 3: ARVOSTELUSSA MUKANA OLLUT ARTIKKELI KIRJASTA TYÖTTÖMÄN TIISTAI LIITE 4: KUTSU TYÖTTÖMÄN TIISTAI KIRJAN ESITTELYYN LIITE 5: SWOT-ANALYYSI KÖYHYYS-NÄLKÄ-SYRJÄYTYMINEN PROJEKTISTA...61

6 1 JOHDANTO Tämä opinnäytetyön idea on syntynyt seurakuntaharjoitteluni aikana keväällä Jyväskylän kaupunkiseurakunnalla oli varattuna rahaa diakoniatyön kehittämishankkeisiin. Diakoniatiimeissä kehittämisalueiksi nousi muun muassa mielenterveystyö, vanhustyö ja maahanmuuttajatyö. Erilaisia mahdollisuuksia oli esillä, mutta tiimi halusi lähteä mukaan yhdessä Jyväskylän seurakunnan työntekijöiden kanssa suunniteltuun Köyhyys-Nälkä-Syrjäytyminen projektiin. Ajateltiin, että raha tulisi käyttää vähävaraisten ja syrjäytyneiden elämän tilanteen parantamiseen ja sen tilanteen julkituomiseen. Tarkoituksena oli saada ihmiset toimimaan. Diakoniatyöntekijät halusivat myös saada aikaan keskustelua ja herättää kaupungin päättäjissä ja johtoportaassa ajatuksia siitä, mitä asioille voitaisiin tehdä. Kiinnostuin aiheesta välittömästi kun kuulin siitä. Aihe olisi sellainen, josta ei ole aiemmin tehty projektiraporttia opinnäytetyönä ja se oli myös projektina uusi Jyväskylän seurakunnalle. Tämäntyyppistä projektia ei ole Jyväskylässä ennen tehty, ja myös sen takia oli mielenkiintoista olla mukana siinä. Aihe on minusta mielenkiintoinen; se on työelämälähtöinen ja uskon siitä olevan apua ammatilliseen kehittymiseeni. Minun roolini on ollut olla alussa projektin kehittämisessä mukana, kerätä tietoa ja haastatella projektissa mukana olleita sekä koota projektiraportti tyylinen yhteenveto aiheesta seurakunnalle. Tekemästäni projektiraportista voi olla hyötyä myös muille seurakunnille tai projektia suunnitteleville henkilöille. Projektin tehtävänä oli tuottaa jotain konkreettista ja näkyvää. Projektia lähdettiin toteuttamaan kirjoituskilpailuna, sekä piirros/maalaus- ja valokuvakilpailuna. Kirjoituskilpailussa parhaat (25 kpl) tuotokset koottiin kirjaksi, joita on myyty diakoniatyön hyväksi. Jokainen julkaistu kirjoitus sekä yksi muu kirjoitus, jota ei pystytty kirjoittajan henkilöllisyyden paljastumisen takia julkaisemaan, palkittiin sadalla eurolla. Kilpailua varten perustettiin arvostelulautakunta. Piirros/maalaus- ja valokuvakilpailussa tulleita tuotoksia käytettiin kirjan kuvitukseen. Kirjaan päässeet teokset palkittiin myös sadalla eurolla. Kirjaa on painettu kahteen otteeseen, yhteensä 800 kappaletta, ja lähes kaikki kirjat ovat menneet.

7 7 Muuta projektista poikinutta konkreettista hyötyä oli muun muassa, että Jyväskylän yliopistolla järjestetty Studio generalia luentosarjan yhtenä aiheena oli projektin pohjalta noussut aihe syrjäytyminen. Siellä seurakunnan ylläpitämä Draamaryhmä Toivo esitti näytelmän Harri Romarin käsikirjoittamasta projektiin liittyvästä aiheesta. Käsikirjoitus muokattiin ja esitettiin. Jyväskylän seurakunta ei ole aikaisemmin tehnyt tämäntyyppistä projektia, mutta projektiin liittyviä aiheita on kuitenkin tutkittu paljon. Syrjäytymistä on tutkittu nuorten, vanhusten ja monesta muusta näkökulmasta. Heleena Lehtonen on esimerkiksi toimittanut tutkimuksen nimeltä Sytykkeitä syrjäytymisen ehkäisemiseen vuonna Helena Kasurinen ja Mika Laurikari (toim.) ovat julkaisseet tutkimuksen nimeltä Chancesopinto-ohjauksen kehittäminen nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi vuonna Köyhyyttä on myös tutkittu paljon. Vuonna 2008 Elina Korhonen on muun muassa tutkinut aihetta työllä Terve talous hyvinvoiva väestö talouskasvun perusteena. Lauri Vuorenkoski, Mauno Konttinen ja Minna Sinkkonen (toim.) ovat laatineet kirjoitelman Signaaleja: Stakesin tulevaisuusraportti Tuija Karttunen on vuonna 2004 tutkinut nälkä aihetta pro gradussaan Nälkävuosien paluu? Näkökulmia Suomalaisen nykyyhteiskunnan nälkä ongelmaan. Elämänlaatua on jonkin verran myös tutkittu muun muassa vanhuuden ja vammaisuuden näkökulmasta. Marja Tenhiälä on muun muassa vuonna 2008 pro gradu -tutkielmassaan tutkinut eläkeläisten elämänlaatua heidän itsensä kokemana. Aihepiiriäni koskettavaa aineistoa löytyy siis runsaasti jo aikaisemmilta vuosilta. Oma näkökulmani näiden aihepiirien tutkimiseen on kuitenkin uudenlainen; se kumpuaa kristillisen avun tarjoamisesta ja etsii avun tarvitsevien näkökulmia. Olen pyrkinyt valitsemaan johdonmukaisen etenemisen työhöni, jonka tarkoituksena oli kuvata vaihe vaiheelta projektin etenemistä. Näin lukijan on helpompi lukea ja ymmärtää projektiraportti muotoisen työni etenemistä. Aluksi esittelen toiminnallista opinnäytetyötä ja sitä, miten olen sen rakenteen pohjalta laatinut tämän projektiraportin. Tämän jälkeen käsittelen projektini kannalta keskeisiä käsitteitä, jotka muodostavat tämän projektiraportin viitekehyksen. Viitekehyksellä tarkoitetaan tutkijan toimenpiteitä ennen varsinaista aineiston keruuta ja sen jälkeen tutkittava ilmiö on sijoitettava johonkin teo-

8 8 riasuuntaukseen, on määriteltävä keskeiset käsitteet ja asetettava hypoteesi, mikäli se on mielekästä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2000, 130.) Sen jälkeen tarkastelen projektin lähtökohtia ja etenemistä. Luvussa kuusi tarkastellaan projektista saatua palautetta, jonka jälkeen käsitellään projektin myötä syntyneitä jatkohankkeita. Tämän jälkeen analysoin SWOT-analyysia käyttäen projektia, sen onnistuneisuutta ja mahdollisia kehityskohteita. SWOT-analyysin avulla lukija saa nopeasti selkeän kuvan projektin mahdollisuuksista, vahvuuksista, heikkouksista ja uhkatekijöistä. Luvussa kahdeksan tarkastelen projektin lopputulosta. Luvussa yhdeksän käsittelen niitä eettisiä ajatuksia, joita projektin aikana sekä sitä kirjoittaessa nousi esiin. Viimeisessä luvussa on omaa pohdintaa projektista.

9 9 2 TOIMINNALLINEN OPINNÄYTETYÖ Toiminnallinen opinnäytetyö on ammattikorkeakoulun tutkimukselliselle opinnäytetyölle vaihtoehto. Toiminnallinen opinnäytetyö tavoittelee ammatillisessa kentässä käytännön toiminnan ohjeistamista ynnä muuta tai se voi olla myös jonkin tapahtuman toteutus. Minulla se on ollut köyhyys-nälkä-syrjäytyminen projektin alussa mukana oleminen ja projektiraportin tekeminen seurakunnalle. Toiminnallisen opinnäytetyön lopullisena tuotoksena on aina jokin konkreettinen tuote. (Vilkka & Airaksinen 2003.) Tässä projektissa konkreettinen lopputulos oli kirjoitus-, kuva- ja piirroskilpailun tuloksista koottu Työttömän tiistai kirja. Lisäksi toteutettiin draamaryhmä Toivon toimesta näytelmä ja herätettiin keskustelua syrjäytymisestä Jyväskylän yliopistolla Studio generalia- luentosarjan yhdellä aihekerralla. Minun tehtäviäni on ollut seurakuntaharjoitteluni aikana osallistua projektin suunnitteluun ja kokouksiin. Tehtävänäni olisi ollut myös tarvittaessa käydä haastattelemassa henkilöitä kirjoituskilpailua varten, mikäli sellaiseen olisi ollut tarvetta. Haastattelemalla olisin voinut kirjoittaa ylös haastateltavan tarinan köyhyydestä, joka olisi voitu lähettää kirjoituskilpailuun, mutta sellaiseen ei kukaan halunnut osallistua. Olin mukana myös silloin, kun kirjoituksia ja kuvia/piirroksia arvioitiin ja valikoitiin. Koko prosessin ajan sain projektissa mukana olleilta kuten esimerkiksi pappi Harri Romarilta aiheeseen liittyviä papereita ja tietoja. Kaija Luoma kävi kanssani myös sähköpostikeskustelua koko projektin keston ajan ja hänen kansaan kävin myös henkilökohtaisia keskusteluja aiheesta useamman kerran. Haastattelin myös Jyväskylän seurakunnan tiedotustoimistossa työskentelevää Kaarina Heiskasta, kirjoitusten puhtaaksi kirjoittajaa ja projektissa mukana ollutta Minna Sohlmania ja draamaryhmän vetäjää sekä kirjoituskilpailuun osallistunutta Päivi Ala-Mutkaa. Projektin päättymisen jälkeen alkoi minun suurin työni eli teorian ja muun materiaalin kasaaminen projektiraportin muotoon. Opinnäytetyön tarkoituksena on tehdä opinnäytteen merkityksestä, työprosessista ja tuloksista julkisia. Raportin halutaan välittävän tietoa toimeksiantajalle, alan muille asiantuntijoille, toisille opiskelijoille, oppilaitoksille ja tietysti muille kiinnostuneille. Rapor-

10 10 tin kirjoittaminen vaatii prosessoinnin kykyä tuottaa alkuideasta viimeistelty tuotos, mutta se myös kehittää tekijänsä kriittistä ajattelua, laajan asiakokonaisuuden hallintaa ja palautteen vastaanottamisen taitoa. Työn tavoitteiden ja tarkoituksen mukaan määrittyvät raportin lopullinen tarkkuus ja painotus. Raporttiin vaikuttaa työmenetelmät ja millaisia ohjeita toimeksiantaja on antanut. (Herno, Likitalo, Puhakka, Rissanen & Tšokkinen 2000, 21.) Valitessani opinnäytetyön aiheen en varsinaisesti tiennyt, missä muodossa se tulisi kirjoittaa. Ohjaava opettajani neuvoi minua tekemään työstä projektiraportin. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt projektiraporttia, joten ajatus tuntui aluksi vaikealta. Lainasin kirjoja aiheesta, jossa määritellään raportin teko ja sen jälkeen asia alkoi selkiintyä minulle. Projektissa mukana olo oli tavallaan helpompaa, kuin projektiraportin teko, koska tiimissä on aina helpompi keskustella ja päättää asioista. Tässä projektissa oli selkeät vetäjät ja tiimi, joka päätti asioista ja näin ollen projekti toimi ja siinä oli helppo olla mukana. Projekteissa tulee olla selkeät pelisäännöt niin silloin työnteko on helpompaa. Projektiraportin tekeminen vaati minulta itseltä enemmän vastuuta ja päätösten tekoa. Jouduin itse pohtimaan, miten työni rakennan ja mistä osista sen kokoan. Tietysti minua auttamassa oli opinnäytetyöohjaaja ja Kaija Luoma, joka auttoi minua keräämään tietoa ja kertoi työyhteisön tavoitteita. Projektiraportissa helpotti se, että minulla oli hyvät muistiinpanot eri vaiheista ja sain tiimiltä aina tietoa, jota tarvitsin. Haasteelliseksi tämän teki se, että olin vuoden äitiyslomalla jolloin opinnäytetyöni oli jäissä, joten ajan myötä projekti ei kuitenkaan ollut niin lähellä ja hyvässä muistissa, kuin mitä se olisi voinut olla. Olisi varmasti ollut helpompaa ja myös kaikki tiimin jäsenet olisivat muistaneet asioita tarkemmin, jos olisin pystynyt tekemään opinnäytetyötäni reaaliajassa. Opinnäytetyötä olisi ollut kannattavaa kirjoittaa myös aina vaiheittain, niin sekin olisi helpottanut lopputulosta. Oppimistuloksena tiedän, että tulevaisuudessa aion tehdä raportoinnin yhtäjaksoisesti alusta loppuun, jolloin helpotan omaa työtäni. Jatkossa valitsen myös erilaisen työmenetelmän, jotta oppisin taas uusia asioita.

11 11 3 TYÖN KESKEISET KÄSITTEET 3.1. Mitä diakonialla tarkoitetaan? Diakonian juuret ovat Uudessa testamentissa ja alkuseurakunnassa, vaikka niitä ei voida paikantaa mihinkään yhteen kertomukseen tai Raamatun kohtaan. Diakoniasta puhuttaessa usein viitataan rakkauden kaksoiskäskyyn, Jeesuksen vertaukseen laupiaasta samarialaisesta tai Apostolien tekojen kertomukseen diakonien asettamisesta. Kuitenkin koko Jeesuksen toiminta parantajana, köyhien ja syrjittyjen ystävänä, sekä Jumalan valtakunnan julistajana, Herran palvelijana ja niin edelleen ovat suuntaviivoja diakonialle. Diakonia on kuulunut seurakunnan elämään niin oleellisina, ettei sitä oltu aluksi määritelty erikseen. (Veikkola 2002, ) Diakonia on kehittynyt ajan myötä ja piispa Erkki Kansanaho (Koskenvesa 2002, 56) on paljon puhunut diakonian kehityksestä luvulla. Ensin on syntynyt yhdistys- ja laitosdiakonia, sitten tuli seurakuntadiakonia ja kolmanneksi diakoniaseurakunta. Diakonia on kristilliseen rakkauteen perustuvaa palvelua. Sen lähtökohtana on Jeesuksen esimerkki ja hänen opetuksensa. Jeesus itse kohtasi sairaita, köyhiä, apua tarvitsevia, syrjäytyneitä ynnä muita ja kuunteli heitä, paransi heitä rotuun, uskontoon ynnä muuhun katsomatta. Diakonian tehtävänä on auttaa ihmisiä hädässä ja lievittää heidän tuskaansa. Tavoitteen on eheyttää ihmistä, sekä auttaa pääsemään vaikeuksien yli. (Suomen evankelisluterilainen kirkko i.a.) Myös Suomen evankelisluterilainen kirkko on kirkkolaissaan (82 ) määritellyt diakonia työn seuraavasti: Seurakunnan diakoniatyön tarkoituksena on kristillisestä rakkaudesta johtuva hengellisen ja aineellisen ja ruumiillisen avun antaminen hädänalaisille, ja sen tulee erityisesti kohdistua niihin, joiden hätä on suurin ja joita ei muualla tavoin auteta (Grönlund & Hiilamo 2007, 11). Joskus diakoniaa määrittäessä joudutaan miettimään, mikä on diakonista ja miten se eroaa esimerkiksi muusta auttamisesta. Yksi määre tälle on pyyteettömyys, eli auttaja ei pyydä maksua tai hyödy millään lailla auttamisesta. Toinen asia on kokonaisvaltaisuus.

12 12 Diakonia kohtaa ihmisen henkis-sielullis-ruumiillisena kokonaisuutena ja sosiaalisissa ulottuvuuksissaan. Sielunhoidollisuus on myös yksi diakonian erityispiirre. Ihmisen henkistä ja hengellistä puolta halutaan tukea kristillisen perinteen pohjalta. Diakonian olemukseen kuuluu myös elimellinen yhteys jumalanpalvelukseen. Jumalanpalveluksessa diakonia jäsentyy seurakunnan yhteiseksi tehtäväksi. Uhri on myös yksi diakonian tunnunmerkki. Tällä tarkoitetaan lähinnä sitä, että tuntomerkkinä ei pidetä tekijän nöyryyttä ja uhria, vaan sitä, että lähimmäinen tulee kohdatuksi ja mahdollisuuksien mukaan autetuksi siinä hädässä, mikä hänellä on. (Veikkola 2002, ) Diakoniatoiminta on kristillisestä uskosta ja rakkaudesta lähtevää palvelua. Jokainen seurakunnan jäsen toteuttaa tätä toimiessaan lähimmäisen parhaaksi. Diakoni on heikkojen ja marginaaliin pudonneiden puolustaja, joka välittää tietoa siitä, mitä ruohonjuuritasolla tapahtuu. Diakonille on oma paikkansa jumalanpalveluselämässä, erityisesti ehtoollisen vietossa. Diakoni on siis eräänlainen yhteyshenkilö, linkki ja sanansaattaja. (Laulaja 2002, 72). Diakoninen elämä kuuluu koko seurakunnalle ja kaikki sen työntekijät kohtaavat työssään apua ja tukea tarvitsevia ihmisiä. Diakoniaa tehdään diakoniaja yhteiskuntatyön lisäksi erityisesti mm. lapsi-, nuoriso-, ja perhetyössä. (Jääskeläinen 2002, 192.) Diakoniatoiminta tekee myös yhteistyötä kuntien kanssa. Suomessa seurakuntadiakonian suuntaa ovat diakonissalaitokset etsineet jo varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen sisar on lähetetty seurakunnan palvelukseen jo vuonna 1879, mutta varsinaisen sysäyksen tälle antoi Kuopion hiippakunnan diakoniasäännön hyväksyminen vuonna Näin Sortavalan diakonissalaitos ja muutamaa vuotta myöhemmin Oulun diakonissalaitos ryhtyivät kouluttamaan diakonissoja seurakuntiin. (Veikkola 2002, 110.) Otto Aarnisalo on seurakuntadiakonian uranuurtaja, ja hänen johtaman sisälähetys- ja diakonialinjan tavoitteena oli saada kirkkolakiin määräykset diakoniasta ja diakoniatyöntekijöistä. Vuoden 1913 kirkolliskokouksessa diakonian edistämistä koskema maininta liitettiin kirkkoherran virkavelvollisuuksiin. Vuoden 1943 kirkolliskokouksessa kirkkolakiin liitettiin tarkemmat määräykset diakoniasta ja velvoitettiin jokainen seurakunta perustamaan diakonian virka. Mustakallion mukaan silloin vain pienet seurakun-

13 13 nat voitaisiin vapauttaa tuomiokapitulin päätöksellä. (Veikkola 2002, 110.) Kirkkojärjestyksessä sanotaan, että sekä seurakunnan, että sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa (KJ 4:3). Nykyään seurakunnassa tulee olla vähintään yksi diakonianviranhaltija (KJ 6:9). Seurakunta harkitsee viranhaltioiden määrän jäsenmääränsä, rakenteensa ja resurssien mukaisesti. (Honkkila 2002, ) Diakonin virkoja kirkossa on toista tuhatta ja sen lisäksi diakoniatyöhön osallistuvat jossakin määrin myös papit ja lehtorit, sekä nuoriso- ja lapsityön ohjaajat. Diakoniaan suuntautuneita erityisvirkoja ovat muun muassa kehitysvammatyöntekijät, kuurojenpapit, sekä vankilapapit ja -diakonit. Kristilliseen palvelutyöhön läheisesti liittyvät myös perheneuvojat ja sairaalasielunhoitajat. Eriarvoisuuden maailma tarvitsee diakoniaa, hädässä olevan ihmisten auttamista. Maailma tarvitsee diakoniaa, joka uskaltaa tuoda hädän syyt esille ja vaatia kokemuksensa pohjalta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotta kärsimystä voitaisiin vähentää. (Suomen evankelisluterilainen kirkko, i.a.) Diakonian viran tehtävät ovat karitatiivisia eli hoito, huolenpito, sosiaalinen diakonia, katekeettisia eli kasvatus, opetus ja liturgisia tehtäviä eli jumalanpalvelukseen ja ehtoolliseen liittyvä palvelu (Lappalainen 2002, 130). Diakoniaa toteutetaan monessa eri muodossa. Yksilöllisesti diakoniatyötä toteutetaan esimerkiksi kotikäynneillä, sielunhoidolla, taloudellisella avustamisella, vastaanottotyöllä, tukiasuntojen hankkimisella, päihde- ja huumeongelmaisten tukemisella ja myös vankien ja vankilasta vapautuvien auttamisella. Ryhmämuotoista diakoniaa toteutetaan esimerkiksi erilaisten diakoniapiirien avulla, kylätoimikunnilla, vanhusten, vammaisten, mielenterveysongelmaisten, riippuvuuksista kärsivien ynnä muiden tukiryhminä ja piireinä, kriisiryhminä, sururyhminä ja muun muassa retkinä ja leireinä. Diakoniatyössä halutaan myös yhteiskunnallista vaikuttamista ja se pyrkii edistämään oikeudenmukaisuutta ja luomakunnan eheyttä, sekä toimimaan ihmisarvoisen elämän edellytysten luomiseksi. Myös kansainvälistä vastuuta diakonia kantaa muun muassa kirkon ulkomaanavun ja lähetystyön puitteissa. Näin voidaan auttaa erityisesti köyhissä maissa olevia lähimmäisiämme ja edistää kansainvälistä solidaarisuutta. (Suomen evankelisluterilainen kirkko i.a.)

14 14 Diakonian rooli on tarjota apua siellä, missä vaan voidaan syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Diakoniatyötä on myös se, että puhutaan yhteiskunnassa niiden puolesta, joiden oma ääni jää täysin kuulumattomiin. Köyhät, syrjäytyneet, työttömät, lapset ja vanhukset ovat niitä hiljaisia ryhmiä, joiden puolesta tulee diakonian toimijoiden korottaa äänensä. Vanhan testamentin profeettakirjoista löytyvät vahvat perusteet, joissa vaaditaan puolustamaan köyhiä, leskiä, orpoja ja muukalaisia. Matteuksen evankeliumissa kohdassa 25:40 Jeesus sanoo: Kaiken, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. (Pokki 2002, i.a.) Myös vapaaehtoiset ovat tärkeässä roolissa diakoniatyötä tehtäessä. Esimerkiksi seurakunnan lähimmäispalvelussa vapaaehtoiset ovat kuuntelijoita, ulkoiluttajia, lukijoina, omaishoitoapuna, tukihenkilönä, apuna kauppa- ja, pankki- ja virastoasioissa, velkaneuvojina, potilasystävinä, saattohoitajina, palvelevan puhelimen päivystäjinä ja niin edelleen. Yli tuhatta ihmistä tekee tälläkin hetkellä vapaaehtoistyötä seurakunnassa. Monissa seurakunnissa on perustettu Mummon kammarin tyylisiä (Jyväskylässä lähimmäisen kammari) esikuvan mukaisia vapaaehtoistyön keskuksia, jotka usein toimivat yhteistyössä kuntien sosiaali- ja terveystoimen kanssa. Palvelevassa puhelimessa esimerkiksi päivystäjiä on noin 2500, joista 2/3 on vapaaehtoisia. (Suomen evankelisluterilainen kirkko, i.a.) 3.2 Köyhyys ei ole ilo kenelläkään Turha rutista mistään itsetunnosta tai ylpeydestä, niistä on köyhän laittauduttava pikimmiten eroon. Ote kirjoituksesta Köyhyys ei oo ilo kellään Työttömän tiistai -kirjasta (Luoma, Romar & Sohlman 2007, 30). Suomessa ei ole virallista köyhyysmääritelmää, mutta erilaisissa tilastoissa käytetään nykyisin melko vakiintuneita menetelmiä. Suhteellisesti (tulo)köyhäksi määritellään henkilö, jonka kotitalouteen kuuluvassa yksikössä kulutusyksikköä kohti lasketut käytettävissä olevat vuositulot jäävät 50 tai 60 prosenttiin kaikkien kotitalouksien mediaa-

15 15 nitulosta. Kulutusyksikköjä käytetään sen takia, jotta erikokoisten kotitalouksien tulot saataisiin vertailukelpoisiksi. Lasten kulutustarpeet ovat pienemmät kuin aikuisten, yksi lehti riittää useammalle, kuin yhdelle henkilölle ja niin edelleen. Kotitalouteen kuuluviksi katsotaan yleisemmin kaikki, jotka asuvat yhdessä ja käyttävät yhteisiä taloudellisia voimavaroja. Köyhyys on kuitenkin paljon moniulotteisempi asia, kuin pelkkä tulojen mittaus erilaisin tilastoin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2005.) Köyhyysmittarit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: suoraan puutteellisia elinoloja mittaaviin suoriin köyhyysmittareihin ja puutteellisia taloudellisia resursseja mittaaviin epäsuoriin mittareihin, sekä ihmisten subjektiivisia käsityksiä omasta taloudesta mittaaviin subjektiivisiin köyhyysmittareihin. Eurostatin köyhyysraja on 60 % väestön mediaanituloista ja se tarkoitti Suomessa vuonna 2004, että alle 825 euron nettotulo kuukaudessa yksinasuvalla lasketaan köyhyysrajaksi. Jokainen perheen seuraava aikuinen nosti rajaa 400 euroa ja jokainen lapsi noin 250 euroa kuukaudessa. Suomessa laskennallinen köyhyysraja on siis noin 800 euroa kuukaudessa ja minimiturva on noin 550 euroa kuukaudessa. (Raivio 2007, 33.) Heikkilä kertoo Dialogi lehdessä (Raivio 2007, 32), että köyhyyden poistaminen on vaikeaa, muttei mahdotonta. Heikkilän mukaan työ on asian ydin ja perustulo tai kansalaispalkka voisi vähentää köyhyyttä. Ihmisarvo, peruskansalaisuus ja arvokkuus eivät olisi silloin niin voimakkaasti sidoksissa työn tekemiseen kuin nyt. Aikaisemmin köyhyys uhkasi eläkeläisiä, pitkäaikaisesti sairaita ja työttömiä. Tällä hetkellä riskiryhmät ovat työelämästä vasten tahtoaan syrjässä olevat pitkäaikaistyöttömät, lapsiperheet ja uutena ryhmänä vähimmäiseläketurvan varassa olevat. Opiskeluajan köyhyyttä ei Heikkilän mukaan pidetä poliittisesti ongelmana. Suomessa ei koeta varsinaista absoluuttista köyhyyttä. Suomessa on kuitenkin eri syvyistä köyhyyttä ja sellaista pienituloisuutta, joka uhkaa perustarpeiden tyydyttämistä. Suomessa köyhyysrajan alapuolelle jäävistä kotitalouksista vajaa puolet on työttömiä, opiskelijoita tai muita, jotka eivät ainakaan nyt toimi ammatissa. Vajaa neljännes on eläkeläisiä ja reilu neljännes on kotitalouksia, joiden perheenpää käy töissä ainakin osan aikaa. Työssäkäyvistä suurin köyhyysriski on yksinäisyrittäjillä ja maanviljelijöillä.

16 16 Suomessa Eurostatin mukaan köyhyysrajan alapuolella elää 11 % väestöstä (tilastokeskuksen mukaan 12 %), kun taas nykyisissä EU-maissa luku on 16 % väestöstä. (Raivio 2007, 35.) Köyhyys ei liity pelkästään rahaan, vaikka köyhyyttä mitataankin usein suhteessa taloudelliseen tilanteeseen. Voidaan kuitenkin myös ajatella, että ihminen on köyhä jos häneltä puuttuvat mahdollisuudet oman elämän hallintaan. Nämä seikat voivat olla luonteeltaan taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia ja yksilöllisiä. Taloudellinen köyhyys johtaa yleensä siihen, että ihminen ei kykene huolehtimaan omista perustarpeistaan. Sosiaalinen köyhyys johtaa elämän perusedellytysten, kuten koulutuksen tai terveydenhoidon puutteeseen. Mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon saattaa myös heikentyä. Köyhyys on myös sidoksissa kulttuuriin, aikaan ja paikkaan. Köyhyyttä mitattaessa on myös otettava huomioon aineelliset tosiasiat, yksilön tapa kokea asemansa, muiden ihmisten käsitykset yksilön tilanteesta, sekä aika ja paikka. Köyhyys merkitsee huonoa ravintoa tai suoranaista nälkää, puhtaan veden puutetta, surkeita asunto-oloja, koulutuksen ja terveydenhuollon puutetta, syrjäytyneisyyttä, turvattomuutta ja mm. olemattomia mahdollisuuksia vaikuttaa omiin elinoloihin. (Ihmisoikeudet i.a.) Grönlund ja Juntunen (2007, ) ovat tutkineet diakonien työtä hyvinvointijärjestelmämme aukkojen tunnistajana ja paikkaajana. Tämän tutkimuksen tulokset ovat osoittaneet muun muassa, kuinka taloudellinen auttaminen nähtiin samalla niin aineellisen, hengellisen, kuin henkisen työn elementtinä ja erittäin tärkeänä osana hyvinvointivaltiomme tuki- ja palvelujärjestelmän aukkojen täyttäjänä. Näin voidaan sanoa, että taloudellisesta auttamisesta on tullut myös olennainen osa diakonityötä. Taloudellinen hätä näkyi myös projektissa mukana olleiden ihmisten arjessa kirjoituksissa, joita kilpailuun saatiin. Vaarnanen (2001, ) kertoo diakonian vuosikirjassa, miten ihmisille tulee tilanteita jolloin rahat ei riitä. Velkasitoumusten päälle kaatuminen, äkillinen työttömyys tai vaikkapa pesukoneen hajoaminen saattavat tuoda äkillistä taloudellista hätää. Köyhyyttä ei Vaarnasen mukaan ole pelkkä rahan puute vaan myös mahdollisuuksien puute. Mahdollisuuksien köyhyys ei aina ole tahdonvaltainen asia ja siitä ylipääsemiseksi tarvitaan

17 17 henkisiä voimavaroja itseltään ja läheisiltään. Köyhät eivät tule loppumaan ja kaikki ihmiset ei tule autetuksi. Sosiaalitoimen ja diakonian välinen yhteistyö on työntekijätasolla ollut hedelmällistä. Voimavarat on koottu yhdessä esimerkiksi leiritoiminnan muodossa sekä kotikäynneillä. Vaarnasen mukaan muun sosiaaliturvan tulisi olla ensisijaista ja kunnallinen taloudellinen tuki viimesijaista, eikä diakonian taloudellinen apu saisi olla kumpaakaan näistä. Diakoniatyön tulisi jatkaa siitä mihin kunnallinen tuki päättyy. Hän uskoo diakonialla olevan mahdollisuutensa ohjauksen ja neuvonnan kautta auttaa ihmisiä löytämään arvoja muustakin, kuin materiaalisesta elämänsisällöstä. (Vaarnanen 2001, ) Kirkon kriminaalipiirissä oli 1980-luvun jälkipuoliskolla herännyt kiinnostus saksalaisia velkajärjestelymalleja kohtaan ja heidän malli siirrettiin Suomeen. Syksyllä 1990 perustettiin Takuu-Säätiö, joka oli vuoden 1991 Yhteisvastuukeräyksen kotimaisena erityiskohteena. Samana vuonna useat kotitaloudet olivat todella suurissa vaikeuksissa. Yhteisvastuukeräys koski kaikkia seurakuntia ja diakonia työntekijät joutuivat selostamaan, miksi kirkko halusi maksaa joidenkin velkoja. Takuu-Säätiö oli tarkoitettu auttamaan vain laitostaustaisia heidän velkaongelmissaan. Takuu-Säätiöllä ei ollut koulutettua työvoimaa ja kun tieto levisi, alkoi ihmisten valtava soittaminen Yhteisvastuukeräyksen toimistoon. Diakoniatyöntekijät alkoivat auttaa ihmisiä ja pikakoulutuksen jälkeen he auttoivat velkaneuvonnassa, kunnes muutaman vuoden päästä yhteiskunta sai järjestetyksi pysyvimpiä järjestelyjä asioiden hoitamiseen. Diakoniatyöntekijät pystyivät nopeasti alkamaan auttamaan ihmisiä, mikä oli hienoa. (Malkavaara 2002, ) Raamatussa sanotaan (5. Moos.15:11), että köyhiä tulee maassanne olemaan aina, siksi minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne. Veijola (2002, 20 24) kirjoittaa artikkelissaan köyhyydestä ja sen syistä. Raamatussa puhutaan paljon köyhyydestä ja siitä kuinka Jumala on pysyvästi köyhien puolella. Yksi nykyajan köyhyyden syy on ylivelkaantuminen, mutta ilmiönä se on ikivanha. Raamatussa ylivelkaantuneiden aseman helpottamiseksi edustavat sapattivuotta, vapaavuotta ja riemuvuotta koskevat säädökset. Sapattivuonna kansan köyhät saisivat syödä sadon, vapaavuonna maalle annetaan lepo ja silloin saisi levätä myös lainat ja sen ottaja.

18 18 Myös riemuvuotta koskevat säädökset liittyvät velkoihin ja sen anteeksiantamiseen. Raamatussa myös puhutaan, kuinka muukalaisia, sairaita, vanhuksia ynnä muita tulisi auttaa, niin kuin myös tänä päivänä yhteiskunnassamme (Veijola 2002, 25 30). Köyhyys palasi suomalaiseen keskusteluun 1990-luvun alussa kun laman tuoma taloudellinen ahdinko alkoi näkyä loputtoman pitkinä ruokajonoina. Jälleen oli mietittävä, miten helpotetaan kaikkien köyhimpien ja kurjimpien elämää. Köyhyyspolitiikasta puhuttaessa, puhutaan niistä linjauksista, joissa mainitaan köyhyyden vähentäminen tavoitteeksi ja määritellään toimenpiteitä köyhien elämäntilanteiden kohottamiseksi sekä ne toimenpiteet jotka on suunnattu väestön pienituloisimmalle osalle heidän köyhyyden vähentämiseksi. Kansainvälisesti katsottuna Suomi on ollut maa, jossa köyhyys on ollut vähäistä ja jossa hyvinvointivaltiollisilla toimenpiteillä on ollut suuri merkitys. (Saari 2005, ) Yeungin mukaan (Saari 2005, 95) 1990-luvulla kirkko profiloitui selvemmin, kuin koskaan köyhien auttajaksi. Laman seurauksena diakonityössä alkoi vahvemmin näkyä taloudellinen avustaminen. Lama toi samalla Suomeen keskustelun nälästä. (Saari 2005, ) 3.3 Nälän kokeminen ja ruokapankit Miltä ruuan haku tuntuu? Miltä sen pitäisi tuntua? Hyvä vaan kun saa syödäkseen. Erään kirjoittajan mietteitä kirjasta Työttömän tiistai. (Luoma, Romar & Sohlman 2007, 72). Joka kuudennella ihmisellä maailmassa ei ole riittävästi ruokaa. Suurin osa näistä noin 850 miljoonasta ihmisestä asuu Etelä-Aasiassa tai Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mutta myös teollisuusmaissa elää noin 9 miljoonaa nälkää näkevää ihmistä. (FAO hunger report, 2004.) Nälästä kärsivät ihmiset ovat alttiita erilaisille sairauksille, eivätkä he jaksa tehdä täyspäiväisesti töitä tai käydä koulua. Laajamittainen nälkä uhkaa kokonaisten valtioiden kansantaloutta. Se aiheuttaa levottomuutta ja synnyttää epätoivoa. Nälänhätä vaikuttaa epäsuoranaisesti rikollisuuden, väkivallan ja terrorin kautta kansalliseen

19 19 ja kansainväliseen turvallisuuteen. (Suomen ekumeeninen neuvosto, Kirkon ulkomaanapu, 2000.) Myös 2000-luvun Suomessa leipäjonot ovat arkipäivää. Suomessa talous on kasvanut ja elintaso korkealla, mutta nälkää ja sen olemassaolosta kertovat leipäjonot, kirkon diakoniatyön asiakasmäärien kasvu ja työttömien ruokapaikat. Suomessa 1990-luvulla ollutta lamaa voidaan pitää nykypäivän nälkäongelman taustalla, sekä pitkäaikaistyöttömyyttä ja ylivelkaantumista. Nälän näkeminen on yksi konkreettinen osoitus köyhyydestä, joka kuormittaa useita perheitä. Perinteiset köyhyysmittarit eivät kerro aivan kaikkea, vaan käytännössä ihmisten akuutit köyhyysongelmat valuvat ruoka- ja leipäjonoihin. Suomessa nälkäongelmaan ovat puuttuneet enemmän kirkon diakoniatyö, Pelastusarmeijan ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijat. Suomen sosiaaliturva ja julkinen katse ei ulotu ja riitä kaikkeen ja tarvitaan muita apukonsteja. (Karttunen 2005.) Ruokapankit ovat seurakuntien vastaus kasvaneeseen köyhyyteen (Malkavaara 2000, 11). Ruokapankki perustuu seurakunnan perustehtävään eli evankeliumin julistamiseen ja lähimmäisen rakkauden toteuttamiseen. Suomessa 1990-luvulla olleen laman seurauksena ruoka-avun antamisesta on tullut voimakkaimmin kasvava diakoniatyön avustusmuoto. Ruokapankkeja on perustettu, jotta pystyttäisiin suoranaisesta nälästä kärsiviä ihmisiä. Tampereella vuonna 1995 on avattu ensimmäinen ruokapankki, 1996 niitä on ollut 11 ja Yhteisvastuukeräyksen käynnistämän ruokapankkiprojektin aikana niiden määrä on kasvanut noin 65 ruokapankkiin. (Jyväskylän katulähetys i.a.) Yhteisvastuukeräyksen kotimaiseksi pääkohteeksi vuonna 1997 valittiin seurakuntien ruokapankkitoiminnan tukeminen. Rahaa projektiin saatiin yli kolme ja puoli miljoonaa vanhaa Suomen markkaa, ja projektin piti kestää kolme vuotta. Sen jälkeen ruokapankki toiminta on jatkunut paikallisina. Osa ruokapankkiprojektin toimintaa on ollut EU-elintarviketuen koordinointi. Seurakunnan puolesta projektin toimisto on hoitanut kaikki EU-elintarvikeapuun liittyvät asiat eli käytännössä hakemusten käsittelyasiat, ruokalähetysten kuljetukset, seurakunnan neuvonta, yhteydenpito maa- ja metsätalousministeriöön, sekä elintarvikeapua antaviin järjestöihin. Ruokapankki toiminta on toiminut läheisessä yhteistyössä eri tahojen, kuten eduskunnan, maa- ja metsätalousminis-

20 20 teriön, Stakesin, kirkkohallituksen, Kuntaliiton ja valtakunnallisten keskusjärjestöjen kanssa. (Jääskeläinen ) Ruokapankkien tarkoitus on diakonian periaatteiden mukaan välittää maksutonta ruokaapua tilapäisesti vaikeassa elämäntilanteessa oleville ihmisille. Ruokapankkitoimintaa ohjaavat eettiset periaatteet, joita ovat esimerkiksi se, että ruokapankista voi saada elintarvikkeita ilmaiseksi silloin, kun muita mahdollisuuksia ruoan hankkimiselle ei ole. Apu on myös tarkoitettu välitöntä aineellista apua tarvitseville, ruokapankin avun saanti edellyttää kontaktia diakonia- tai sosiaalityöntekijään, joka selvittää avun tarpeen. Ruokapankin apu on vain väliaikaista ja se vain täydentää muun sosiaalihuollon tukea. Toiminta on myös luottamuksellista, joka tarkoittaa sitä, ettei henkilöllisyys tule, kuin nimettyjen työntekijöiden tietoon. Ruokapankin tavoitteena on aineellisen tuen lisäksi tukea asiakkaita omatoimisuuteen, vastuullisuuteen ja taloudellisuuteen. Ruokapankki pyrkii estämään, ettei ruoka-apua myydä, vaan se käytetään itse. Väärinkäyttäneiltä henkilöiltä voidaan evätä apu tilapäisesti tai kokonaan. (Jääskeläinen 2000, ) Ruokapankit ovat jatkaneet toimintaansa, vaikka projekti on päättynyt. Toimeentulotasoon ei ole näkyvissä merkittäviä muutoksia, ylivelkaantuneiden tilannetta ei ole onnistuttu ratkaisemaan, asumisen kalleus, toimeentulo-ongelmat, päihde- ja huumeongelmien vakava lisääntyminen merkitsevät sitä, että jatkossakin tullaan tarvitsemaan ruokapankkeja. (Lemmetyinen 2000, 202.) Jyväskylässä jokapäiväinen leipä 2-projekti aloitti toimintansa kesäkuussa 2007 ja on jatkoa Ruokapankin 3-vuotiselle Jokapäiväinen Leipä-projektille. Projekti kestää kesäkuuhun 2012 saakka ja siinä rahoituksessa mukana ovat Keski-Suomen TE-keskuksen ja Jyväskylän Katulähetyksen lisäksi Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta, Jyväskylän Kaupunkiseurakunta, Jyväskylän Maaseurakunta, sekä muutamat muut seurakunnat, yhteisöt ja yksityiset lahjoittajat. (Jyväskylän katulähetys i.a.) Tavoitteena on jatkaa samoilla linjoilla, kuin aikaisemminkin eli tavoitteena on tarjota vaikeasti työllistyville henkilöille, kuten pitkäaikaistyöttömille, vajaakuntoisille, maa-