7/2009 Lounais-Suomen Partiopiiri

Transkriptio

1 7/2009 Lounais-Suomen Partiopiiri

2 Partio laulattaa Toden totta, partiossa aina lauletaan ja partiosta on tehty paljon lauluja. Uusin tulokas partiolaulujen maailmassa on Kilkkeen leirilaulu. Repolainen pääsi kurkistamaan, mitä tapahtui leirilaulun äänityksissä Turussa. Lue lisää sivulta 9. ARCG-meeting Repolainen goes international. Lue sivulta 16 ensimmäinen Repolaiseen vieraalla kielellä kirjoitettu juttu. Partiolaisia Belgiasta, Liettuasta, Saksasta, Sloveniasta ja Serbiasta vietti viikonloppua saaristossa ja pohdiskeli aikuisten partiolaisten voimavaroja sekä palkitsemista. Scout dimbeli ja torvijäkälää Rekitaipaleenralli on Porin alueen ylpeys, partiotaitokisojen erikoiskoe. Veikeä ralli -niminen vartio törmäsi kisaa käydessään mitä kummallisimpiin asioihin, muun muassa heimokieliseen ristikkoon ja luonnon ihmeisiin. Repolainen raportoi tapahtu masta sivulla 17. Repostelu Usein puhutaan maailmanlaajuisesta sisaruspiiristä partion yhteydessä. Miksi kuitenkin niin usein partiolaisella on omassa piirissään ulkopuolinen olo? Johtuuko ulko puolisuus esimerkiksi sukupuolesta, iästä tai asuinpaikasta? Asiaa repostellaan sivulla 29. Kansi SP:n syys-sm-kisojen, Nyota ya Afrikan, lähtötehtävässä piti rakentaa perinteisiä afrik kalaisia soittimia. Lehmän reisiluusta oli tarkoitus syntyä guiro. Sahaus puuhissa Nina Aitasalo Auran Tytöistä. Nyota ya Afrikasta voit lukea lisää sivuilta Kuva: Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit. Repolainen 7/2009 (8.) Lounais-Suomen Partiopiirin jäsen lehti ISSN Päätoimittaja Maija-Liisa Laukkanen Toimitussihteeri ja taittaja Olli Raimo Toimitus Liisa Arfman Petri Hakosalo Jaana Ketola Sari Mantere Saara Paatero Tuuli Seppälä Anna Tenkanen Minna Toriseva Niko Vähäsarja Painettu Forssan Kirjapainossa Toimituksen yhteystiedot Repolainen Lounais-Suomen Partiopiiri ry Läntinen Pitkäkatu Turku puh

3 Älä jää ulkopuolelle Kirjoittaja on Repolaisen päätoimittaja. Kuva: Olli Raimo. Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit Hui! Onpas syksy taas pitkällä. On marraskuu ja päivät ovat lyhyitä, pimeitä ja harmaita. Tätä kirjoittaessani satoi ensimmäisen kerran lunta muutaman minuutin ajan. Vastahan suunniteltiin syksyn ohjelmistoa ja siivoiltiin leiritavaroita Reilan jäljiltä. Ja nyt on jo aika myydä adventtikalentereita ja joulukin on pian käsillä. Aika tuntuu häviävän jonnekin. Tai en tiedä häviääkö aika, mutta asiat tapahtuvat nopeasti ja jotenkin huomaamatta. Syksy on aina kaikkialla kiireistä aikaa, mutta nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että olen ulkopuolinen omassa elämässäni. Kaikki tapahtuu niin vauhdikkaasti ja valtavalla vyöryllä, että en ehdi nauttia, enkä edes kärsiä, elämästäni. Oletteko te huomanneet samanlaista ilmiötä omalla kohdallanne? Ulkopuolisuus on ikävä tunne. Jokainen varmasti jossain vaiheessa elämäänsä tuntee jonkinlaista ulkopuolisuutta tai ainakin yrittää löytää oman paikkansa erilaisissa tilanteissa. Timo Sirén kirjoittaa alla, että partiolaiset eivät tunnu löytävän sopivia koulutuksia itselleen. Tässä lehdessä myös Tuuli Seppälä repostelee ulkopuolisuutta partiossa. Ei ole hauskaa huomata, ettei sovi mihinkään valmiiseen lokeroon esimerkiksi partiotaitokisoissa. Kirjoitin aiemmin syksyllä siitä, että partiossa kaikilla tulisi olla kodikas olo. Ehkä meidän todella pitäisi kiinnittää enemmän huomiota toisiimme, ja itseemme, ettei kukaan jäisi ulkopuoliseksi. Esimerkiksi Repolaisen sisältöä suunnitellessamme yritämme huomioida aina kaikkia ikäryhmiä, piirin eri kolkkia ja erilaisia tapahtumia. Pyritään kaikki partion maailmanlaajuiseen sisaruspiiriin. uusia tuulia Koulutuksell a Kirjoittaja on piirin koulutusministeri. Kuva: Petri Nieminen. Timo Sirén, Tavastin Liljat Koulutus on keskeinen osa partiokasvatusta. Lounais-Suomen Partiopiirin koulutustarjonta on tänä vuonna ennennäkemättömän laajaa, mutta osallistujamäärät ovat laskussa. Onkin syytä pohtia, missä on vika, kun koulutukset eivät kohteitaan tunnu löytävän. Ohjelma- ja koulutusjärjestelmien uudistusten tavoitteena on parantaa partiotoiminnan laatua ja tehdä siitä houkuttelevampaa lapsille ja nuorille. Uudessa ohjelmassa alle 22-vuotiaat partiolaiset saavat pääosan koulutuksestaan osana ikäkausiohjelmaa ja koulutusjärjestelmän mukaiset koulutukset on suunnattu yli 22-vuotiaille aikuisille tai aikuispesteissä toimiville vaeltajille. Onko niin, että muutosten keskellä ei löydetä niitä oman pestin kannalta elintärkeitä koulutuksia? Tuntuvatko koulutusten uudistuneet nimet vierailta vai meneekö koulutusjärjestelmän moduulirakenne yli ymmärryksen? Mene ja tiedä, mutta kyselemällähän asiat aina selviävät. Lippukuntien koulutusvastaavat voivat ilmoittaa väkensä mennessä piirin ensi vuoden tapahtumiin. Tapahtumaesite Ilmo suorastaan pullistelee erilaisia, toinen toistaan kehittävämpiä ja kiinnostavampia koulutuksia. Toivottavasti jokainen johtaja löytää piirin laajasta koulutustarjonnasta omansa ja on valmis kehittämään itseään sekä viemään uusia tuulia lippukuntaansa. Pöytä on katettu. Tervetuloa kouluttautumaan. 3

4 Reportit Jääkausi tuli Turkuun Teksti: Anna Meronen, Maarian Kämmekät Kuva: Mari Korhonen, Maarian Kämmekät Partiotaitokilpailu Ritarikoe XLIX Jääkausi järjestettiin Turun Paattisilla lokakuun alussa. Ritarikoe on Koroisten Ritareiden vuosittain järjestämä kutsukilpailu. Tänä vuonna järjestelyistä vastasi vuoden 2008 Sudenlenkin voittajavartio Smetana Maarian Kämmeköistä. Kilpailemassa oli 17 vartiota yhdeksästä lippukunnasta. Osa oli aiemmin osallistuneita lippukuntia, osa uusia tuttavuuksia L-SP:n alueelta. Kilpailussa on kolme sarjaa. Päiväkilpailuna on ensikertalaisille Naalinlenkki. Yön yli kestävät luonnollisten vartioiden Ketunlenkki sekä muiden partiolaisten Sudenlenkki. Kilpailun henki on rento, aikaa on kulkemiseen, ruokailemiseen ja yöpymiseen. Jääkauden tehtävät mittasivat partiotaitojen osaamista monipuolisesti. Mukaan mahtui myös popcornien valmistusta sekä pantomiimia, jossa oli kuvailtava nähneensä lauman sapelihammastiikereitä, mutta ei ihmisiä. Seuraavan kilpailun järjestelyvuoro on Koroisten Ritareilla. Vuonna 2010 juhlitaan 50. Ritarikoetta. Sarjojen voittajat: Susi: Jänkäsusi, KorRit; Kettu: Käpyeläimistö, LuLo; Naali: Merileijona, KHP. Simonpäivät syyssäässä Teksti: Sari Mantere, Karimo ja Ulla Topi, Leirisiskot Sisujen Simonpäivää vietettiin Turussa mukavassa syyssäässä. Tapahtumassa kierrettiin neljällä rastilla sisällä ja ulkona. Tuulisoitinta veisteltiin Aurajoen rannassa ja pihamaalta etsittiin sammakon kätkemää aarretta. Musisoimaan ja laulamaan pääsi puolestaan sisällä, jossa tutustuttiin myös erilaisiin lautapeleihin. Päivän kruunasivat lahjat, joita vaihdettiin arpomalla eri sisuryhmien kesken. Simonpäivillä oli mukana 68 osallistujaa Turusta, Salosta, Somerolta ja Raumalta. 4

5 Syyskokouksessa palkittiin voittajia Teksti ja kuva: Sari Mantere, Karimo Lounais-Suomen Partiopiirin vuoden 2010 toiminnasta, taloudesta ja piirihallituksen kokoonpanosta päätettiin syyskokouksessa Raumalla. Kokouksen alussa palkittiin niin partiotaitokisoissa kuin suunnistuskilpailuissa menestyneitä sekä muistettiin piirin leirien, Huhun ja Reilan staabeja. Syyskokouksessa saatiin kattava paketti ensi vuoden linjauksista sekä Suomen Partiolaisten leiristä, Kilkkeestä. Kokoukseen osallistui noin 120 partiolaista eri puolilta piiriä. Osa Ketuttaako-kisan sinisen sarjan voittaneesta Urho-vartiosta nouti palkintonsa. Vartiossa kisasivat Eveliina Kunttu, Elisa Sillanpää, Salli Suominen, Anni Santaniemi, Tiina Santaharju, Eveliina Salonen, Heidi Huotilainen ja Anette Loukkola. Missä se kettu luuraa? Repolaisen lukijakilpailu Ketunhäntä kainalossa on taas kisattu. Kilpailussa etsitään jollakin lehden sivulla kuvassa pilkottavaa ketunhäntää ja vastataan tarkasti esitettyyn kysymykseen. Kuutoslehden ketunhännän löysi Karoliina Mattila Kullaan Kuusipeuroista. Paljon onnea voittajalle! Ketunhäntähän löytyi sivulta 24 Ilpoisten Vuorenkävijöiden jäsenen kainalosta. Tämän Repolaisen lukijakilpailun ohjeen voit lukea ilmoitussivuilta lehden loppuosasta. Ilmoittautumisaika. Nyt. Piirin keväällä ja kesällä 2010 järjestettävien tapahtumien viimeinen ilmoittautumisäivä on Lisätietoa tapahtumista saa lippukunnan koulutusvastaavalta, netistä osoitteesta tai partiotoimistosta, p Reportoi uutisista ja tapahtumista Reportit on ajankohtaisten tai alueellisten pikkuraporttien palsta. Lähetä omat partiouutisesi osoitteeseen 5

6 6

7 Partion myötä työelämään Teksti: Minna Toriseva, Kipinäpartio Kuvat: Niko Vähäsarja, Tornikotkat Partio on usein enemmän elämäntapa kuin harrastus, mutta joskus sen kautta voi myös löytää työpaikan. Markus Mäkinen toimii Greendoor Oy:ssä myyntipäällikkönä ja on päivittäin tekemisissä partiomaailman ja retkeilyn kanssa. Markus Mäxi Mäkinen on 34-vuotias erähenkinen partiolainen, joka pitää suurleireistä ja partiotaitokisoista. Tapasin Markuksen hänen työpaikallaan Greendoor Oy:n tiloissa Helsingissä. Ulkona oli varsinainen partiolaisten syysretkien sää, vaakaräntää ja pari astetta lämmintä. Markuksen työpaikalta löytyvät kuitenkin kaikki mahdolliset varusteet keliin kuin keliin, myös oikeasti rankkoihin olosuhteisiin. Sudenpennusta Partiokauppaan Markus liittyi Merikarvialla 7-vuotiaana Ouran Partiolaisiin ja on edelleen lippukuntansa jäsen. Polku vei vartion- ja laumanjohtajasta sammon kautta lippukunnan hallitukseen ja siitä lippukunnanjohtajaksi vuosiksi Erityisesti leirit, kisat ja vaellukset ovat olleet lähellä sydäntä ja kisamenestystä on tullut jonkin verran, SM-kisoissakin vähintään henkistä menestymistä. Niinpä Markus on ollut järjestämässä monia erilaisia tapahtumia oman lippukuntansa lisäksi piirin ja SP:n tasolla. Järjestelyissä on aina monenmoista byrokratiaa mukana, mutta Markus kertoo kuitenkin olevansa huono paperipartiolainen. Paperia on silti täytynyt jonkin verran pyörittää, sillä vuonna 2004 Markuksesta tuli Satakunnan Partiokaupan toimitusjohtaja. Markus innostui tehtävästä heti. Intohimoiselle retkeilijälle työskentely alan tarvikkeita myyvässä liikkeessä tuntui siltä kuin olisi lapsi lelukaupassa, mutta alan koulutus kauppatieteiden maisterina, tuotetietous ja luonnollisesti myös partiolaisuus olivat hyvä pohja uudelle työpaikalle. Harrastuksen ja työn yhdistäminen tuntui mainiolta ajatukselta ja Satakunnan Partiokaupan toimitusjohtajana vierähtikin viisi vuotta, Intohimoiselle retkeilijälle työskentely alan liikkeessä tuntui kuin olisi lapsi lelu kaupassa. Myyntipäällikkönä Markuksen työhön kuuluu myynnin kehittäminen, tuotemerkkien ja asiakkaiden etsiminen ja yhteistyö partiokauppojen kanssa. Vihreät ovet avautuivat Markus kuvailee itseään sosiaaliseksi, aktiiviseksi ja vaikeasti paikoillaan pysyväksi. Nopealiikkeisyys aiheuttaa joskus ongelmia, mutta se on myös tuottanut uusia mahdollisuuksia. Työura partion parissa jatkuikin toimitusjohtajan pestin jälkeen myyntipäällikkönä Greendoor Oy:ssä. Greendoor on partiokauppojen omistama retkeilyvälineiden maahantuontiyritys, jonka tuotteita myydään partiokauppojen lisäksi myös muissa retkeilytarvike- ja urheiluliikkeissä sekä tavarataloissa. Siirtyminen Satakunnasta Helsinkiin uuden työnantajan palvelukseen oli monien sattumien summa. Vankka vähittäiskaupan tuntemus partiokauppatoiminnasta oli 7

8 Partiolaisen on helppo myydä retkeilyvälineitä, kun itsekin käyttää niitä. 8 hyvä pohja muutokselle tukkukaupan pariin, ja samalla perhe-elämä tasaantui, koska Markus oli avopuolisonsa kanssa elänyt jo pari vuotta kahden kaupungin välillä. Greendoorin ja partiokauppojen yhteistyö on erittäin vahvaa toki jo omistuspohjankin kautta. Greendoor toimittaa ja tuottaa esimerkiksi kaikki partiomerkit ja -vaatteet sekä monet retkeilyn tunnetuimmat tuotemerkit, kuten Marmot, Osprey, Hilleberg ja Trangia. Yrityksen pääomistajat ovat Partioaitta ja Partiovaruste. Myyntipäällikkönä Markuksen työnkuvaan kuuluu yrityksen kokonaismyynnin kehittäminen, uusien tuotemerkkien ja asiakkaiden etsiminen ja jatkuva yhteistyö partiokauppojen kanssa. Viiden henkilön yrityksessä saa silti tehdä myös käytännön hommia vaikkapa varastossa. Markus seuraa, mitä tapahtuu retkeilyn saralla, esimerkiksi messuilla ja alan julkaisuissa. Kuluttajat antavat myös jonkin verran vinkkejä uusista retkeilytarvikkeista ja uusia vähittäismyyjiä tuotteille etsitään paikkakunnilta, joissa ei ole partiokauppaa. Työhön kuuluukin melko paljon matkustamista sekä ulkomailla että kotimaassa. Koska partiokaupat omistavat Greendoor Oy:n, kaikki toiminnan tuotot ohjautuvat partiotoiminnan tukemiseen, eli tavallaan kaikki Markuksen työt ovat partiota. Tuleva suurleiri Kilke on nyt tapetilla, koska sinne mitä todennäköisimmin tulee partiokauppa. Greendoor myös tukee usein partiotaitokisoja ja muita tapahtumia. Yrityksen henkilökunnasta kaikilla on partiotausta, joten aihe on esillä päivittäisissä keskusteluissa. Retkeily käy työstäkin Partiolaisuus ja retkeily kuuluvat erottamattomasti yhteen. Retkeily on olennainen osa myös Markuksen elämää. Viime aikoina hän ei ole juurikaan ehtinyt rinkkaa pakata, mutta hän odottaa jo innokkaasti, että pääsee tyttärensä, 10 kk, kanssa ensimmäisen kerran retkelle lähimetsiin. Mikään ei ole sen hienompaa kuin istua hyvien ystävien kanssa mukavan vaelluspäivän jälkeen nuotiolla luonnonrauhassa, Markus toteaa. Kymmenen vuotta sitten Markukselle tuli noin 50 telttayötä vuodessa, mutta nykyään retket liittyvät kuitenkin enemmän työhön kuin vapaa-aikaan. On helppo myydä tuotteita, kun itsekin käyttää niitä. Omilla reissuilla testataan tuotteita, mutta palautetta tulee aika paljon partiolaisilta muutenkin. Palaute tulee pääasiassa kauppojen välityksellä ja se koostuu usein toivomuksista, kuten taskujen määristä tai muiden yksityiskohtien toimivuudesta. Toivomukset ja muutosehdotukset välitetään valmistajalle, ja monesti tuotteen seuraava sukupolvi onkin muokattu asiakkaiden palautteiden mukaisesti. Kun partio on työn kautta päivittäin esillä, pysyy hyvin kärryillä partiossa tapahtuvista muutoksista. Ohjelmamuutokset merkkeineen ja kirjoineen näkyvät selvästi työssä ja uutta piirilehteä Repolaista Markus lukee säännöllisesti. Hän uskoo, että partio on tällä hetkellä voimissaan, lippukuntatyö on kaiken perusta ja sudenpentujen, seikkailijoiden sekä tarpojien kanssa tehtävä mielenkiintoinen ja luonnonläheinen työ on sitä, joka kantaa hedelmää tulevaisuudessakin. Eräopas ja -kouluttaja Markus on käynyt Suomen Partiolaisten eräopaskoulutuksen ja toimii nykyään kursseilla kouluttajana. Aikataulun sopiessa olen aina kun mahdollista mukana kouluttamassa uusia kurssilaisia. Seuraava kurssi on muuten 2010 ja sitä voin todella suositella kaikille asiasta kiinnostuneille, Markus kertoo. Markus on hyödyntänyt oman osaamisensa ja hänellä on oma yritys, jonka puitteissa hän toimii eräoppaana ja freelancerina myös muissa yrityksissä. Opit tulevaisuuteen Mukavimmat partiomuistot löytyvät Tervakselta ja lippukunnan Kelokololla vietetyiltä retkiltä. Monet muistoista liittyvät erityisesti partion kautta löytyneisiin ystäviin, jotka ovat tietysti yksi partion parhaista antimista. Partio on opettanut ja opettaa Markusta paljon. Hän nostaa esille mm. ryhmässä toimimisen, suvaitsevaisuuden ja käytännön taidot, kuten solmut, tulenteon ja luonnontuntemuksen. Tulevaisuudessakin Markus haluaa työskennellä retkeilyyn ja ulkoilun parissa. Seuraava partiotapahtuma, johon hän aikoo osallistua, on mitä todennäköisimmin lippukunnan oma joulujuhla. Suunnitelmissa on tietysti myös mennä ensi kesänä suurleiri Kilkkeelle.

9 Kilkkeen leirilaulun sanoihin on ujutettu kaikki leirille osallistuvat ikäkaudet sekä tarinaa leirin etenemisestä. Studiossa kaikuu Kilke Teksti: Liisa Lundell, Rantakaarinat Kuvat: Teemu Heikkilä, Jokipartio Repolainen kävi urkkimassa, millaista on Kilkkeen leirilaulun äänittäminen studiossa. Kolme vaeltajaa Toijalan Eräveikoista pisti äänihuulensa töihin. Kuulosti ihan hirveeltä! kaiuttimista kajahtaa laulun jälkeen. Leirilaulun tekijät ovat kovin itsekriittisiä, mutta siitä huolimatta nautiskelevat laulamisesta ja jammailevat biisinsä tahtiin. 18-vuotiaat Anni Kosonen, Henna Hyytiäinen ja Milla Sirén ovat tulleet junalla Toijalasta Turkuun äänittämään ensi kesän finnjamboreen laulua. Henna ja Milla ovat ensimmäistä kertaa studiossa äänittämässä. Annille homma on ennestään tuttua kuoron kautta, mutta tällä kertaa saa laulaa itse tehtyä biisiä. Kilkkeen leirilaulu Metsässä kaikuu Kilke valmistui viime keväänä tyttöjen lukion musiikkikurssin ohessa. Nyt vaeltajat hiovat sitä Turussa Studio Redhousen Noise Campilla. On tämä ihan siistiä olla oikeassa studiossa, ihan kuin elokuvissa, Henna hymyilee. Henna myöntää, että hän pelkäsi äänensä puolesta. Pelkäsin, että ääni lähtisi. Ei se tosin nyt haittaa niin paljon, koska tämä saa olla vähän rokahtavampi versio. Muusikot viihtyvät mikrofonien edessä parhaiten kolmestaan. Heidän mukaansa se on kivaa ja siitä tulee turvallisempi fiilis. Pelkään omaa stemmaani, kun olen yksin laulamassa, Anni naurahtaa. Laulun työstämiseen studiossa kuluu kolmesta neljään tuntia. Sävelkorvat ja lauluäänet ovat tositöissä. Joka sana mietitään tarkasti. Kappale toistuu kaiuttimista uudelleen ja uudelleen. Anni kuuntelee korva herkkänä omaa ääntään. Hitsi, kuulostaa kauhean pitkältä venytykseltä, voit sä kookea ne. Sen pitäisi olla kokea, Anni mietiskelee. Tytöt ovat kuitenkin tyytyväisiä lopputulokseen. Milla on säveltänyt kappaleen, mutta sanoitukset tytöt loivat yhdessä. Pian se saadaan Kilke-nettiin ja kaikkien partiolaisten tietoisuuteen. Myös Guitarhero-versiota on suunniteltu. Vaeltajaporukan kappaleen parissa viettämät työtunnit palkitaan viimeistään ensi kesänä, kun yli kymmenentuhatta partiolaista laulaa sävelmää, joka on heidän kädenjälkeään. 9

10 Tähtijahdin suunnistuskartat olivat kisanjärjestäjien suurimpia ylpeyden aiheita. Kisat Afrikan tähtien alla Teksti ja kuvat: Maikki Laukkanen, Raision KilliNallit Suomen Partiolaisten syys-sm-kisa Nyota ya Afrika järjestettiin Varsinais-Suomen Kairossa, Ruskolla, lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Afrikan lämpimät tuulet eivät pelastaneet kilpailijoita kastumiselta, mutta lounaissuomalaiset vartiot pärjäsivät silti hienosti. 10 SM-kisojen järjestelyvuoro oli tällä kertaa osunut Lounais-Suomeen Raision KilliNalleille, Naantalin Sinisille ja Kaarinan Ristiritareille. Kilpailuista haluttiin tehdä mahdollisimman houkuttelevat, haastavat ja kilpailijaystävälliset. Maastoksi valittiin hyvät ja tutut Ruskon, Raision ja Maskun metsät ja kisakeskukseksi Ruskon Kirkonkylän koulu. Kisan teemaa mietittiin pitkään, ja sen haluttiin olevan uusi ja tuore. Päädyimme Afrikka-teemaan, koska sitä ei aiemmin ole käytetty, partion historia on kertoman mukaan alkanut Afrikasta ja Afrikassa tehdään paljon käsitöitä, joista saimme hauskoja ideoita kätevyystehtäviin. Lisäksi meillä oli mahdollisuus käyttää Afrikan Tähti -pelin grafiikoita ja muita tunnusmerkkejä tehtävissämme, kertoo kilpailun johtaja Jenni Jalava. Sattumalta samoihin aikoihin SP ilmoitti Senegalin partiolaisten kanssa aloitettavasta kehitysyhteistyöprojektista, näin saimme siitäkin kilpailuun sopivan tehtävän, Jenni jatkaa. Afrikka-teemaan sopi hyvin myös kierrättäminen ja kaikenlainen materiaalien uusiokäyttö. Kierrätyksestä ja materiaalien uudelleenkäyttämisestä tulikin yksi järjestäjiä eniten innostanut asia. Kisätehtävien materiaalit pyrittiin mahdollisuuksien mukaan hankkimaan niin, ettei mitään uutta tarvitsisi ostaa, mutta kuitenkin niin, etteivät kilpailijat ja kisan laatu siitä kärsisi. Esimerkiksi suurin osa rakentelutehtävien puusta oli ollut Reila-kesäleirillä ruokapöytinä, sandaalit askarreltiin vuoden 1994 yleisurheilun EM-kisoista ylijääneistä istuinalustoista ja jokainen uniikki kisamerkki on valmistettu vanhasta, paljon nähneestä nigerteltasta. Kaikki materiaalikustannuksissa säästetyt rahat lähetettiin kisassa menestyneiden vartioiden nimissä Afrikkaan toisenlaisina lahjoina, muun muassa puuta säästävinä liesinä, huusseina ja vesipumppuna.

11 Aloitustehtävässä piti rakentaa lehmän reisiluusta guiro. Avajaisissa Owen Etelä-Afrikasta ja Moises Mosambikista lauloivat afrikkalaisen partiolaulun. Marakassi rakennettiin juomatölkistä, joka tuli myös tyhjentää tehtävän aikana. Kila fiti, kaikki hyvin Kilpailun järjestäminen on rankkaa puuhaa, varsinkin suurelle joukolle. Ilmoittautuneita vartioita oli kaikkiaan 111, joista 105 lopulta saapui maaliin. Kisan johtaja Jenni on kaikkiaan tyytyväinen kisan kulkuun.: Säätä ja muutamia omia pikku lapsuksia lukuun ottamatta kaikki meni oikein mukavasti, hän summaa. Kilpailua oli järjestämässä hyvin kokeneita kisakonkareita, mutta myös nuoria, innokkaita rastipäälliköitä, jotka Jennin mukaan selvisivät tehtävistään hienosti. Se yllätti järjestäjät, että kilpailijat eivät huolehdi omista asioistaan tarkasti ja ongelmat kaatuvat järjestäjien niskaan. Jäsenmaksun todistaminen tuntuu olevan tosi vaikeaa, vuoden 2006 jäsenkortti ei todella kelpaa, Jenni puhisee. Myöskään ilmoittautumisen yhteydessä ilmoitettavat yöpymiset ja aamiaiset eivät olleet ajan tasalla, ja yhtäkkiä yli kymmenen lisäaamiaisen hankkiminen olikin mahdotonta. Nämä olivat kuitenkin pieniä juttuja koko kilpailun kannalta. Se, että mitään ikävää ei tapahtunut ja ainakin palautteen mukaan kilpailijat nauttivat kisaviikonlopusta, on tärkeintä, Jenni toteaa. Kaikki pienet, hauskat asiat olivat kisan järjestäjille mieluisinta. Esimerkiksi Jennin henkilökohtainen suosikki oli makeat 500 puntaa kaikille sarjansa ensimmäisinä yörästille ehtineille vartioille. Makeat 500 puntaa tarkoittaa suklaalevyä, joka on kääritty Afrikan Tähti -pelin seteleiden näköiskuoreen. Olen tosi ylpeä myös kisamerkeistä ja Tähtijahdin kartoista, joissa on yhdistetty Afrikan Tähden pelilauta ja suunnistuskartta, Jenni hymyilee. Maalissa annettu tehtävävihko oikeine vastauksineen ja arvosteluperusteineen oli sellainen juttu, jonka kokeneet kisajärjestäjät ehdottomasti halusivat tarjota kaikille kilpailijoille. Kempingiä, maelekezoa ja muita tehtäviä Lauantaiaamu alkoi varsin rytmikkäästi. Kilpailun avajaisissa kisan johtaja Jenni puhui lyhyesti ja afrikkalaiset muusikot Owen ja Moises esittivät afrikkalaisen partiolau- 11

12 Afrikan Tähden pelilauta muuttui labyrintiksi, jolla sokot liikuttelivat kuulaa yhden vartion jäsenen ohjeiden mukaisesti. lun. Rytmiä annettiin vielä taustaksi lähtötehtävälle, jossa vartioiden tuli rakentaa sarjasta riippuen erilaisia soittimia. Lähtötehtävän materiaalit sekä herättivät ihmetystä että saivat kiitosta. Marakassiin tarvittiin juomatölkkiä, joka tuli tyhjentää itse. Lehmän reisiluusta piti valmistaa guiro ja vanhasta maalipurkista sistrum. Soittimia testatiin vielä sunnuntaina käytännössä, kun kilpailijat soittivat ammattimuusikoiden säestyksellä. Maelekzo- eli suunnistusryhmän tehtävät jakoivat kilpailijoiden mielipiteet. Osa piti haastavista ja erilaisista suunnistustehtävistä, osan mielestä suunnistusta oli liikaa ja tehtävät olivat vaikeita. Tähtijahdissa piti etsiä jalokiviä metsästä Afrikan Tähden pelilautaan upotetun suunnistuskartan avulla. Yösuunnistus tapahtui pimeässä Capetownissa ja Darfuristakin piti lähteä joka suuntaan etäisyyksien avulla. Harmaa sarja haki lisärasteja Timbuktusta asti. Kilpailijoiden suosikkitehtäviksi yli muiden nousivat Nairobilaisen naksun eli banaanisipsien ja maapähkinävoin valmistus sekä Afrikan Tähti, jossa sokkojen piti kuljettaa kuulaa reikäisellä pelilaudalla muiden vartiolaisten ohjeiden mukaisesti. Lisäksi kilpailijoiden tuli muun muassa valmistaa ugalia ja kundea, tiedustella BP:n hengessä, tunnistaa purjeveneen osia ja vastata hydrologia-aiheisiin kysymyksiin. Niilin ylityksessä kilpailijat joutuivat valitettavasti hiukan odottelemaan turvallisuussyistä, mutta kaikki kuitenkin pääsivät onnellisesti vastarannalle. Yörastista, Capetownista, meinasi muodostua todellinen niili kurjan maaston ja syysmyrskyn seurauksena. Muutamat majoitteet näyttivät yön pimeinä tunteina surkeilta, mutta partiohenki ja afrikkalainen tsemppi voittivat, ja melkein kaikki jatkoivat maaliin asti. Sunnuntaina Afrikan lempeät tuulet kuivattivat yön jäljet. Lounaissuomalaiset vartiot pärjäsivät kisassa vallan mainiosti. Harmaan sarjan voiton vei Wanhad Kotkad Turun Sinikotkista ja hopealle tuli TEAM-K Turun Metsänkävijöistä. Ruskean sarjan hopean otti Kippo-vartio Littoisten Pirtapiioista. Vilivyo fanya! Kaikki ovat nyt Nähneet Yllätykset Afrikan! Maapähkinävoi syntyy myös vasaralla. Harmaa sarja valmisti kahvia papujen paahtamisesta lähtien. 12

13 Mehiläistarhoja ja taimia Senegaliin Repolainen Teksti: Hanna Kankaanranta, Ilpoisten Vuorenkävijät Woomal-hankkeen hyväksi jokainen partiolainen aina nuorimmasta sudenpennusta aikuiseen johtajaan voi kantaa kortensa kekoon. Pienikin apu Senegalissa merkitsee jo paljon. Woomal -hankkeeseen liittyvää varainhankintaa voi järjestää monenlaista ja lippukunnissa ja pienemmissä partioporukoissa onkin nyt aika järjestää ideariihi ja aloittaa varainhankinta Woomal-hankkeen hyväksi. Tässä muutamia vinkkejä, joita erikokoiset ja eri-ikäisistä partiolaisista koostuvat ryhmät voivat helposti toteuttaa milloin tahansa osana jokaviikkoisia kokouksia, leirejä tai lippukunnan muuta toimintaa. Muistakaa aina varoja kerätessänne pitää partiohuivit kaulassa ja iloinen ja partiomainen käytös mukana. Tarkemmat ohjeet varojen tilittämisestä ja luvanvaraisesta varainhankinnasta löydät Woomalin nettisivuilta < woomal>. Helpoin tapa osallistua hankkeeseen on tehdä Woomal-aktiviteetteja tai osallistua erilaisiin Woomal-aiheisiin tapahtumiin. Tämän jälkeen voit hankkia partiopaitaasi ommeltavaksi värikkään Woomal-merkin. Merkin hinta on 5 e ja nämä myyntitulot käytetään hankkeen hyväksi. Käyttökelpoinen ja hyvä idea on esimerkiksi järjestää lippukunnan tai pienemmän porukan retki, jonka teemana Woomal on. Partiolaiset voivat myös anoa paikallisen seurakunnan kirkkoherralta lupaa kantaa kolehti jumalanpalveluksessa partiolaisten kehitysyhteistyöhankkeen hyväksi. Hankkeen nettisivuilta löytyy valmis kirjepohja anomuksesta, jota tähän tarkoitukseen voi hyödyntää. Woomal-hanketta Senegalissa voi tukea myös antamalla seuraavaksi syntymäpäivä- tai joululahjaksi partiolaisten eettisiä lahjoja. Lahjaksi voit antaa joko taimia tai mehiläistarhoja. Taimet maksavat 10 e ja mehiläistarhat 50 e. Antaessasi taimia lahjaksi partiolaiset kasvattavat niistä Senegalissa uusia metsiä. Taimet merkitsevät toivoa niille, joiden elinympäristöä aavikoituminen uhkaa. Antaessasi mehiläistarhalahjan tuet partiolaisten toteuttamaa ympäristökasvatusta ja pienluottojärjestelmää. Pienluotoilla syntyy ympäristöllisesti kestävää yritystoimintaa. Mehiläiset tuottavat enemmän hunajaa puhtaassa ympäristössä ja tämän takia luonnosta huolehditaan entistä paremmin. Varoja hankkeen hyväksi voi kerätä myös järjestämällä kirpputorin, vaatteiden ja muiden tavaroiden uusiokäyttöhän on ympäristönsuojelua ja kierrätystä parhaimmillaan. Kirpputorin voi pistää esimerkiksi pystyyn jonkin partiotapahtuman yhteyteen ja myydä siellä pieneksi jääneitä partiovaatteita ja muita käyttämättömiä retkeilyvarusteita. Eri partiotapahtumissa voi myöskin kerätä kahvirahaa. Perinteinen ja hyväksi havaittu tapa kerätä varoja on myyjäisten järjestäminen. Woomal-hankkeeseen liittyvissä myyjäisissä myydään tietenkin senegalilaisia herkkuja, kuten benje-munkkeja ja senegalilaisia käsityötaidonnäytteitä. Lisäksi erilaisissa Senegal-iltamissa ja diskoissa on mahdollista kerätä varoja hankkeen hyväksi pienellä sisäänpääsymaksulla. Iltamat voivat pitää sisällään esimerkiksi hankkeen esittelyä, senegalilaisen musiikin kuuntelua ja Senegal-aiheisen muotinäytöksen. Joulun lähestyessä myös varainhankintaa voi tehdä monella eri tavalla. Joulumyyjäisissä voi esimerkiksi myydä eettisiä lahjoja ja hankemerkkejä. Lisäksi myyntiin voi rakentaa afrikkalaiseen tyyliin suunniteltuja piparkakkutaloja. Perinteisen joululahjojen paketointipalvelun avulla voi hanketta tukea. Hanketta voi lähteä myös esittelemään ja varoja keräämään erilaisiin partion ulkopuolisiin tapahtumiin. Nyt kaikki innolla mukaan tekemään Woomal-aktiviteetteja ja keräämään varoja hankkeen hyväksi. 13

14 155 maata, 38 miljoonaa partiolaista Partiomatkailu avartaa Teksti ja kuvat: Johannes Vahtoranta, Myrskypojat Vulkaaninen evästauko Islannin Nordjambilla. Partiomatkailu on partiotoimintaa parhaimmillaan. Oma partiopolkuni on vienyt minut Mongolian aroilta Gilwell Parkiin ja Islannin jäätiköiltä Bolivialaiseen sademetsään. Partio on kansainvälistä, olemme maailman suurin ja levinnein nuorisojärjestö. Nykyisessä maailmantilanteessa ihanteistamme ystävyyden rakentaminen yli rajojen korostuu. Uusiin kulttuureihin, maihin ja ihmisiin tutustuminen laajentaa omaa näkökulmaa maailmaan ja antaa ajattelemisen aihetta. Osana ihmisenä kehittymistä partiomatkailu tarjoaa tilaisuuden harjoitella projektin suunnittelua ja hallintaa sekä johtamista haastavissakin oloissa. Eikä pidä unohtaa kielikylpyä. Minne mennä? Partiolehdessä ja partio.fi:ssä julkaistaan ulkomaisia leirikutsuja. Helpoin tapa aloittaa partiomatkailu on SP:n leirimatka. Tällöin riittää, että ilmoittautuu mukaan ja jää odottamaan leirikirjettä. Staabi on suomalainen eikä yksittäisen leiriläisen tarvitse huolehtia kuin annettujen ohjeiden noudattamisesta. 14 Jos haluat tuoreinta tietoa tai vinkkejä reissuun lähtemiseksi, kannattaa soittaa suoraan Suomen Partiolaisten kv-sihteerille. Kattava lista kv-tapahtumista löytyy WOSM:in ja WAGGS:in nettisivuilta. Jos haluat partiomatkalle tiettyyn maahan tai haluat järjestää itse kansainvälisen partioreissun, voit lähteä yksin tai koota ympärillesi suuremmankin joukkueen. Kannattaa aloittaa WOSM:in listan lukemisella. Jollei sieltä löydy mitään kiinnostavaa, on seuraava askel suunnata kyseisen maan omien partio-organisaatioiden nettisivuille. Voit myös ottaa yhteyttä sähköpostitse sopivaan partio-järjestöön. Entä rahoitus? Staabi anoo SP:n leirimatkojen tuet. Jos olet itse järjestämässä partiomatkaa, kannattaa vastaavat avustukset anoa koko ryhmän nimissä. Valtakunnallisista avustuksia jakavista tahoista kannattaa kysyä SP:n toimistosta. Maakunnallisella ja kunnallisella tasolla toimii useita partio- ja nuorisosäätiöitä, jotka saattavat tukea partiomatkailua. Näistä kannattaa kysellä oman lippukunnan vanhoilta parroilta. Myös useat yleishyödylliset yhdistykset saattavat myöntää avustusta kv-partiotoiminnan tueksi. Joillain paikkakunnilla kunta maksaa ulkomaan leiri- ja retkitoiminnasta erityistä tukea. Yritykset kannattaa myös huomioida, mutta ole realisti. Rahan lisäksi yrityksiltä voi anoa materiaalitukea esimerkiksi mukana vietävien tuliaisten ja lahjojen hankkimiseksi. Paras keino sponsoroinnin saamiseksi on tarjota yhteistyötä. Olen ollut esimerkiksi tekemässä mainospostitusta. Raha-asiat ovat juridisesti kiemuraisia, joten selvitä sponsorin ja lippukunnan taloudenhoitajan kanssa, miten tuki maksetaan.