2/2008. Erään lunastuksen anatomia. Yhteismetsä hyvä omistusmuoto. Suomen kalleimpien raakamaakauppojen taustat

Transkriptio

1 2/2008 Erään lunastuksen anatomia Yhteismetsä hyvä omistusmuoto Suomen kalleimpien raakamaakauppojen taustat TASEKIRJAUKSET JARRUTTAVAT KIINTEISTÖKAUPPOJA AINEISTOHINNOITTELUN MUUTOKSISTA MML:SSÄ LASERKEILAUS KANNATTAVAMPAA 3 D -KIINTEISTÖNMUODOSTUS SUOMEN KOLMIOMITTAUKSISTA TENON KALASTUKSISTA METSÄBAROMETRI

2 Leica Cyclone II TOPO Laserkeilauksen Top Line pistepilvet kartoiksi Lower Line Lower Line Uuden sukupolven pistepilviohjelmisto Nyt kuka tahansa maanmittauksessa 2D CAD-ohjelmaa käyttävä pystyy Leica Geosystemsin uudella Cyclone II TOPO-ohjelmistolla luomaan tarkkoja topografisia karttoja laserkeilauksella saaduista pistepilvistä ennennäkemättömän nopeasti. Mullistava virtuaalinen maastomittaus Leica Cyclone II TOPO yhdistää pistepilvien automaattisuuden ja tutut CAD-karttatyöskentelytavat. Tiheä laserkeilausdata tarjoaa virtuaalisen näkymän mittauspaikasta: aineisto on poikkeuksellisen valmista, kartoituksen voi tehdä toimistolla ilman että tarvitsee käydä kentällä ja kuvallisuus on korkeatasoista. Päätyöskentelyalueena 2D-suunnitelmanäkymä tai perspektiivinäkymä Samassa näytössä myös isometrinen ja älykäs 2D-leikkauskuva SmartPick -työkalu tarjoaa automaattisesti korkeimman, matalimman, lähinnä olevan, reunan, jatkuvan linjan, linjaviivan ja maa/perusta -pisteet Tehokas suorituskyky laajojen pistepilvitiedostojen hallintaan Tuttu mittauskoodaus, linjan ja kaaren luonti Plug-and-play -tuonti/vienti lopulliseen karttasovellukseen käyttäen olemassaolevia koodilistoja ja CAD-sovelluksia Leica Geosystemsin HDS-laserkeilaimet: Leica ScanStation pistettä/s. Sisältää takymetriominaisuuksia. Leica HDS pistettä/s. Ultranopea, kaapeliton. Tiedustelut: Leica Nilomark Oy Puh. (09) geo@leica.fi

3 SISÄLTÖ 2/ Olisi selvitettävä, sisältyikö kuntien ja valtion ja Spondan välisiin kauppoihin pörssiyhtiölle annettua tukea, kirjoittaa Risto peltola. s. 40. ERÄÄN LUNASTUKSEN ANATOMIA: Espoolaisten Förstien omakotikiinteistön lunastuksen toimeenpanossa riitti julkisuutta ja puolitotuuksia. Virkamiehiä lyötiin kuin vierasta sikaa. S JARRUMIES Kiinteistöbisneshuijarit sumuttivat pankkimiehiä parikymmentä vuotta sitten. Jouduttuaan pankkikriisin takuumieheksi valtio yrittää nyt eri puolella Suomea maksattaa kunnilla nämä sumutukset. JUKKA MATILAINEN Suomen metsäsektori on nyt totisen paikan edessä Venäjän puutullien vuoksi. HANNU KORPELA Laserkeilaus ilmakuvauksella täydennettynä on luotettava, tarkka ja edullinen menetelmä niin väylä- kuin aluekartoituksissa. 5 Pekka Lehtonen (pääkirjoitus) MIELIKUVAT TODELLISUUTTA TÄRKEÄMPIÄ 6 Anna-Katariina Kulkki KALASTUKSEN SÄÄNTELYLLE VANKAT PERUSTEET, MUTTA YKSITYISTEN OIKEUTTA EI SEN NIMISSÄ SAISI TALLOA 9 ERÄÄN LUNASTUKSEN ANATOMIA 12 Markku Airaksinen ja Simo Hannelius MARKKINAVOIMAT METSÄALALLA FIG-uutisia 16 JÄRVENPÄÄ VALITSI MAAN PAKKOLUNASTUKSEN 19 TÄÄLLÄ ANTTI JAKOBSSON, PARIISI 20 Jukka Matilainen YHTEISMETSÄ ON HYVÄ METSÄNOMISTUSMUOTO 22 Ilkka Laakso YHTEISMETSÄN MUODOSTAMISESTA 24 Mikko Honkanen ja Maija Lääti TILUS JÄRJESTELYILLÄ LISÄÄ TUOTTOA METSÄTALOUDELLE 27 Jyrki Mattila VALTION JA HELSINGIN SEUDUN 14 KUNNAN VÄLINEN AIESOPIMUS ASUNTO- JA TONTTI- TUOTANNON EDISTÄMISEKSI 29 Matti Holopainen JULKISHALLINNON UUDET HAASTEET 30 Kirsi Mäkinen MAANMITTAUSLAITOS MUUTTI HINNOITTELUAAN 32 Pekka Tätilä SUOMEN KOLMIOMITTAUKSISTA STRUVESTA SATELLIITTEIHIN 34 Jyrki Puupponen ja Jaakko Järvinen KOLMIOMITTAUS SUOMEN KARTOITUKSEN PERUSTA 36 Hannu Korpela LASERKEILAUS KANNATTAVAMPAA KÄYTÖN YLEISTYESSÄ 40 Risto Peltola TARINA KAHDESTA KIINTEISTÖKAUPASTA 46 Juha Korhonen ja Jukka Varonen MERIKARTOITUS ON KANSAINVÄLISTÄ YHTEISTYÖTÄ 50 JARRUMIES 52 RAJALINJALLA 53 Kari Sorsakivi LAATIKKO RAKENNUS PAIKKANA? 54 UUSIA SÄÄDÖKSIÄ 57 UUTISIA 70 LUKIJOILTA 76 PALVELUHAKEMISTO Kustantajat: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKY Päätoimittaja: Pekka Lehtonen, sähköposti: pekka.lehtonen a1netti.com, puh Kansi: EVTEK-opiskelija Samuel Ritakallio lohkomisen maastotöissä. Kuva. Antero Aaltonen.

4 - Kaksi digitaalikameraa - Kohteen skannaus kuvalta - Prismaton mittaus 2000 metriä - Automaattinen kohteen tunnistus IS Imaging Station grafit-werbeagentur.de IS Imaging Station Topconilta, kameratakymetrien edelläkävijältä TOPGEO OY Sarkatie 3 5, Vantaa Puh. (09)

5 PÄÄKIRJOITUS MIELIKUVAT TODELLISUUTTA TÄRKEÄMPIÄ rho Kekkonen sanoi, että niin on, U jos siltä näyttää. Kekkonen lienee tarkoittanut samaa kuin markkinointivalmentajatkin: mielikuvat syntyvät nopeasti ja niitä on sen jälkeen vaikea muuttaa. On siis hallittava julkisuus etukäteen. Tämän päivän tiedonvälitys on pinnallistunut: painotus on usein ja joillakin tiedotusvälineille aina toisarvoisissa asioissa, joiden arvataan kiinnostavan yleisöä, siis maksajia. Toimittajatkin ovat puun ja kuoren välissä: oleellisuudesta ei makseta vaan kiinnostavuudesta. Hömppä voittaa. On ollut surkunäytelmä katsella, kuinka julkisuuden henkilöiden yksityisasioita revitetään sivumäärin. Ministereitä erotetaan ja virkamiehiä painostetaan viroista, jos asia siltä näyttää. On tärkeämpää purkaa viihdelehtien ja mukaan lähteneiden arvostetuimpienkin tiedotusvälineiden luomat paineet kuin keskittyä oleelliseen. Paavo Haavikko aikanaan toppuutteli, että vaikka todellisuuden taju on hävinnyt, se ei tarkoita sitä, että todellisuuskin olisi kadonnut. Tässä Maankäytössä käsitellään useitakin aiheita, joissa julkisuuden nälkä ja pinnallisuus ovat yksipuolistaneet asioiden kokonaiskuvaa tai puhtia on riittänyt vain siihen, miltä asia näyttää. Taannoinen Förstien tarina, joka sai tv:n MOT-ohjelmassa hyytäviä muotoja, ei varmaan kirjoittelemalla parane. Mikään tosiasia ei muuta käsitystä sydämettömistä virkamiehistä, jotka lunastavat omaisuutta alihintaan ja häätävät vanhuspolot kotoansa. Kokonaisuuden tunteminen ja tosiasioiden oikea painotus olisivat ehkä vieneet ytyä koko MOT-ohjelmalta. Nyt kerromme tämän tarinan taustat, jotka ovat monisäikeisempiä kuin pelkkä kiinteistön arvonmääritys. Voi kysyä, millä tavalla viranomaiset olisivat voineet paremmin menetellä. Tämän päivän tiedonvälitys on pinnallistunut: painotus on usein toisarvoisissa asioissa, joiden arvataan kiinnostavan yleisöä, siis maksajia. Tässä lehdessä kerrotaan myös siitä, missä vallan vahtikoirat ovat kesken väsyneet. Semmoinen on paljon julkisuutta herättänyt Vantaan uskomaton maakauppavyyhti, jossa kunnallisen maapolitiikan lipsuminen huipentui ja kaupunkilaiset maksavat uskomattomat 50 euroa neliöltä, yhteensä kymmeniä miljoonia. Samaan aikaan parinkymmenen kilometrin etäisyydellä Järvenpäässä, yhdyskuntarakenteellisesti erinomaisesta paikasta ja pääradan varressa, lunastustoimituksen toimitusmiehet määräsivät 2,7 euroa neliöltä. Olisivat määränneet vähemmänkin, mutta kaupunki oli tämän tarjonnut. Vantaan tapahtumaketjusta on tässä lehdessä Risto Peltolan analyyttinen kirjoitus sekä Jarrumiehen syväkolumni. Järvenpään maanhankintadraamasta kertoo puolestaan Maankäytön tutkivan journalismin osasto. Sekä Vantaan että Järvenpään juttuihin liittyy myös valtio-osapuolen hallitusohjelman vastainen, käsittämätön toiminta, joka ansaitsisi suuremman huomion kuin taitavaksi myönnetyn ministerin yksityiset tekstiviestit. Puhdastuntoisen lehdistön olisi hyvä selvittää tämäkin asia, koska saattaa olla niin, miltä näyttää. M etsäsektorilla on edessään totiset paikat. Metsäteollisuuden toimitusjohtaja Anne Brunilan mielestä puuhuolto on ajautumassa katastrofaaliseen tilanteeseen, ellei kotimaasta saada riittävästi puuta (HS ). Kotimaisen puun niukkuus ja Venäjän tuonnin ehtyminen synnyttävät vielä uusia murhenäytelmiä teollisuuden riisuessa kapasiteettiaan. Kaikenlainen metsätalouden edistäminen on tarpeen ja yhteisetkin ponnistelut hyödyksi, siinä ripauksena myös maanmittausalaan liittyvät toimenpiteet. Tässä numerossa kerrotaan yhteismetsistä ja tilusjärjestelytarpeiden selvittämisestä. Mielikuvat riivaavat myös yhteismetsien muodostamista. Jukka Matilainen todistaa artikkelissaan, kuinka merkittäviä ovat yhteismetsän edut hyvänä metsä talouden harjoittamismuotona. Matilainen toteaa, kuinka yhteismetsien muodostamista jarruttavat kielteiset mieli kuvat yhteishallinnosta. Sanomalehti Keskisuomalainen otsikoi uutisensa yhteismetsäesittelystä : Kolhoosimetsät eivät innosta metsäomistajia. Sanopa se suomalaisemmin! Metsä taloutta on Suomessa tuettu vuosikymmeniä monin tavoin: mm. metsänhoitotöissä, metsäojituksissa, metsäteiden rakentamisessa, verojärjestelyissä ja neuvontapalveluissa. Vastineeksi yhteiskunta voisi vastavuoroisesti odottaa metsätalouden ja metsänomistajien toimivan järkiperäisesti ja tuottavasti. PEKKA LEHTONEN Päätoimittaja pekka.lehtonen a1netti.com ONKO MAANKÄYTÖSSÄ MIELTÄ? Maankäyttö-lehden lukijatutkimus Maankäyttö kertoo maankäytöstä, mutta mitä mieltä on Maankäytössä? On hyvä tietää, mikä mättää tai missä on onnistuttu. Lehdenteossa. KÄY VASTAAMASSA NETTIKYSELYYMME OSOITTEESSA: Oikein tai ainakin vastanneiden kesken arvotaan kolme kirjapalkintoa: Karttakeskus: Suomalainen paikannimikirja AtlasArt: Kielletyt kartat I, 2 kpl Arvonta tapahtuu

6 Teksti: Anna-Katariina Kulkki Kuvat: Ilkka Ollila Kalastuksen sääntelylle vankat perusteet, mutta yksityisten oikeutta ei sen nimissä saisi talloa Tenojoen kalastussäännön määräykset rajoittavat joissain tapauksissa kalastusoikeuden käyttöä huomattavasti tai estävät sen jopa kokonaan. TENOJOKI on Pohjois-Atlantin lohen merkittävin lisääntymisjoki, joten sen kalastuksen sääntely on perusteltua. Joki virtaa saamelaisten kotiseutualueella muodostaen Suomen ja Norjan valtioiden välisen rajan. Karujen luonnonolosuhteiden vuoksi kalastus on kautta aikojen ollut yksi merkittävimmistä toimeentulon lähteistä paikallisille asukkaille. Kalastuksen turvin asutus on alueelle alun perinkin muodostunut. Nykyään kalastus ei ole enää päätoiminen tulonlähde, muttei sen merkitystä kuitenkaan voi väheksyä. Elinkeino on varsinkin viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut päätoimisesta kalastuksesta kalastusmatkailun ja siihen liittyvän oheistoiminnan suuntaan. Tenojoen kalastussäännöstä sovittaessa ei alkuun juurikaan kiinnitetty huomiota siihen, kuinka se vaikuttaa yksityisiin kalastusoikeuden omistajiin, koska luultiin, että Tenojokilaakso on lähes kokonaan valtion omistuksessa. Maanomistussuhteet ovat olleet, ja ovat osittain edelleenkin, pohjoisissa kunnissa eli Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella epäselvät. Kun omistussuhteita isojaon ja sen jälkeen suoritetun vesipiirirajankäynnin aikana selvitettiin, kävi ilmi, että Tenojoen vesistön jokilaaksoista vain noin kolmannes kuuluukin valtiolle. Maanomistusolojen selkiydyttyä havahduttiin vihdoin miettimään Tenojoen kalastussäännön vaikutuksia kalastusoikeuden omistajien perustuslain turvaamaan asemaan. Asiaa selvitettiin, 6

7 Toiseksi kulkutus- eli ajoverkkokalastusajan lyheneminen voi rajoittaa kalastusoikeuden käyttöä. Aiemmin kalastussäännössä sallituksi kulkutusajaksi oli määrätty Vuonna 1979 sallittua kalastusaikaa lyhennettiin ja nyt se kestää vain kesäkuun 15. päivään saakka. Sallitun kalastusajan lyheneminen viidellä vuorokaudella vaikuttaa varsin merkittävästi ennestäänkin lyhyessä kalastuskaudessa. Varsinkin kun toukokuun puolivälin paikkeilla Tenojoessa on usein vielä jääpeite, eikä kulkuttaminen ole tuolloin mahdollista. Kolmas merkittävä rajoitus on viikkorauhoituksen pidentäminen vuorokaudella. Kesän mittaan rauhoitusajan pidentäminen tarkoittaa kalastusvuorokauden menettämistä, pyyntitavasta riippuen. Neljäs rajoitus on erikoisuus maamme lainsäädännössä. Kalastuslain perusteella kalastusoikeuden sisältö määräytyy sen mukaan, onko kalastusoikeus kiinteistöperusteinen oikeus vai onko ne yleistä, ns. jokamiehenoikeutta. Tenojoella tämän lisäksi kalastusoikeuden sisältöön vaikuttaa oikeuden omistajan asuinpaikka. Muualla kuin Tenojoen jokilaaksoissa vakinaisesti asuva kiinteistöperusteisen kalastusoikeuden omistaja on rinnastettu Tenojoella virkistyskalastajiin. Hänen kalastusoikeutensa sisältö on siis käytännössä tehty tyhjäksi asuinpaikan perusteella. Vastaava paikallinen kalastusoikeuden omistaja sen sijaan on oikeutettu kalastamaan vavan ja vieheen sekä perhon lisäksi myös pato- ja verkkopyydyksin. Kalastusoikeustyypeistä apua korvausperusteiden määrittämiseen Tenojoella on poikkeuksellisen paljon erityisperusteisia kalastusoikeuksia. Ne ovat kiinteistökohtaisia oikeuksia, jotka nojautuvat talojen perustamisasiakirjoihin tai ylimuistoiseen nautintaan. Taloilla on joessa nimetyt pato- ja verkkokalastuspaikat. Samalla paikalla on yleensä useampi osakas, mutta samassa kalastuspaikassa saattaa olla mahdollista kalastaa myös usealla pyyntivälineellä. Asuinpaikkarajoituksen vuoksi kalastusoikeuden todellinen sisältö ei Tenojoella ole aivan yksiselitteinen. Kalastusoikeuksien erityisluonteen ja asuinpaikkarajoituksen vuoksi kalastusoikeudet on tyypitelty viiteen eri kategoriaan korvausperusteiden määrittämisen helpottamiseksi. Ensimmäisen kalastusoikeustyypin muodostavat Tenojoen jokilaaksoissa vakinaisesti asuvat kalastusoikeuden omistajat. Heidän oikeutensa on kiinteistöperusteista kalastusoikeutta ja sisällöltään kaikkein laajinta. He saavat kalastaa pato- ja verkkopyydyksin, vavalla ja vieheellä sekä perholla ja he saavat käyttää kalastuksessa omaa venettään. ja kävi ilmi, että jotkin kalastussäännön määräyksistä ovat kiinteän omaisuuden perustuslainsuojan vastaisia. Tämän selvittyä säädettiin Tenojoen kalakorvauslaki (501/1991). Jotkin määräykset saattavat rajoittaa kalastusoikeuden käyttöä tai jopa estää sen kokonaan Tenojoen kalastussäännöllä on rajoitettu kalastusta yli sadan vuoden ajan. Osa kalastussäännön määräyksistä saattaa yksin tai kokonaisharkinnan puitteissa yhdessä muiden määräysten kanssa rajoittaa huomattavasti kalastusoikeuden normaalia, kohtuullista ja järkevää käyttöä tai estää sen jopa kokonaan. Ensinnäkin verkkoja saa kullakin tilalla olla käytössä samanaikaisesti enintään kaksi. Verkkokalastuksen luonteen vuoksi on oletettavaa, että tilalla olisi mahdollisuus käyttää samanaikaisesti useampaakin verkkoa, jolloin määräyksestä saattaa aiheutua huomattavaa rajoitusta, riippuen siitä, mikä on tarkasteltavan tilan verkkooikeuksien lukumäärä. Tenojoen kalastussäännöstä sovittaessa ei alkuun juurikaan kiinnitetty huomiota siihen, kuinka se vaikuttaa yksityisiin kalastus oikeuden omistajiin. Kalastus - oikeudet on tyypitelty viiteen eri kategoriaan korvausperusteiden määrittämisen helpottamiseksi. 7

8 Osa kalastussäännön määräyksistä saattaa rajoittaa huomattavasti kalastusoikeuden käyttöä tai estää sen jopa kokonaan. Kalastusoikeustyyppi kahden muodostavat paikalliset kiinteistöperusteista kalastusoikeutta omistamattomat. He saavat kalastaa vavalla ja vieheellä sekä perholla. Kalastukseen sallittu alue on kuitenkin laajempi kuin muilla kalastusoikeutta omistamattomilla. Lisäksi he saavat käyttää kalastuksessa omaa venettään. Kolmas kalastusoikeustyyppi muodostuu muualla asuvista kiinteistöperusteisen kalastusoikeuden omistajista. Heillä pitäisi olla yhtä laajat oikeudet kuin kalastusoikeustyyppi yhteen kuuluvilla kalastuksen harjoittajilla, mutta näin ei kuitenkaan ole. Kalastussäännön asuinpaikkarajoituksen mukaan he ovat oikeutettuja vain vapa- ja viehe- sekä perhokalastukseen erikseen merkityillä alueilla. Lisäksi heidän on saatava vene käyttöönsä joltain paikalliselta. Tähän kalastusoikeustyyppiin kuuluvien oikeuden sisältö rinnastuu siis käytännössä virkistyskalastusoikeuteen ja kiinteistöperusteinen kalastusoikeus on tehty tyhjäksi. Neljänteen kalastusoikeustyyppiin kuuluvat muualla asuvat kalastusoikeutensa suoraan paikalliselta perintönä saaneet kalastuksen harjoittajat. Heidät rinnastetaan paikallisiin kalastusoikeuden omistajiin, huolimatta siitä, mikä on heidän vakinai- Korvausperusteet määritetään kaksivaiheisesti: tarkastelun alla ovat sekä pyyntitapaettä tilakohtaiset menetykset. nen asuinpaikkansa. Oikeus ei kuitenkaan periydy enää toisessa polvessa. Viidennen kalastusoikeustyypin muodostavat virkistyskalastajat. Heidän oikeutensa on luonnollisesti kaikkein suppeinta: kalastus on sallittua erikseen merkityistä paikoista sekä veneestä ja sallittuja kalastusvälineitä ovat vapa ja viehe sekä perho. Korvausperusteet määritetään kaksivaiheisesti Tenojoen kalakorvauslain mukaan maksetaan kalastusoikeuden omistajalle täysi korvaus, jos määräys rajoittaa kalastusoikeuden käyttöä huomattavasti tai estää sen kokonaan. Laki ei ota kantaan siihen, milloin kalastusoikeuden käyttö rajoittuu huomattavasti. Rajoituksen relatiiviseksi kynnykseksi kirjoittaja on määrittänyt Tenojoen kalastusoikeuksien tapauksessa 15 %. Potkupato on Tenojoen olosuhteisiin sopiva ja tarkoituksenmukainen, ja siksi se onkin säilynyt pyyntivälineenä joella satojen vuosien ajan. (Lähde: Itkonen 1984, s. 556) Menettely korvausperusteiden määrittämiseksi on kaksivaiheinen. Aluksi määritetään pyyntitapakohtainen menetys esimerkiksi alueittain. Tämä saadaan selville laskemalla rajoituksen vaikutus kullekin pyyntitavalle. Esimerkiksi verkkojen lukumäärärajoituksen aiheuttama menetys voidaan laskea määrittämällä, paljonko on yhden verkon vuosisaalis ja saaliin arvo. Toisessa vaiheessa tarkastellaan pyyntitapakohtaista menetystä tilakohtaisesti. Tilakohtaisen tarkastelun lähtökohtana on tilan kalastusoikeuden konkreettinen sisältö. Edellä mainittu verkkojen lukumäärärajoitus toimikoon esimerkkinä. Verkon vuosisaalis määräytyy tilakohtaisen kalastusoikeuden perusteella. Oletetaan, että tilan kalastusoikeuteen perustuva verkkokalastuksen vuosisaalis vastaa kahden verkon vuosisaalista. Tenojoen kalastussäännön mukainen verkkojen enimmäismäärä on kaksi. Näin ollen karkeasti arvioituna voidaan katsoa, ettei verkkojen lukumäärärajoituksesta luultavasti aiheudu tilan kalastusoikeuden käytölle huomattavaa haittaa. Tilanne olisi kuitenkin toinen, jos tilan vuotuinen verkkosaalis vastaisi esimerkiksi kolmen verkon saalista. Tuolloin menetys olisi keskimäärin yhden verkon vuosisaalis, eli noin kolmannes koko tilan mahdollisesta verkkosaaliista. Tällöin 15 %:n korvauskynnys ylittyisi. Kuten tässä esitetystä karkeasta esimerkistä havaitaan, tilan kalastusoikeuden sisällöllä on varsin paljon merkitystä rajoituksen huomattavuuteen. Lisäksi on muistettava, että vaikka jokin rajoitus yksinään ei ylittäisi korvauskynnystä, saattaa se yhdessä muiden, tilaan kohdistuvien rajoitusten kanssa näin tehdä. Sen lisäksi, että rajoitusten aiheuttamille menetyksille määritetään toimituksessa korvaus jo aiheutuneista menetyksistä, on korvauksia määritettävä myös tulevaisuudessa aiheutuvista menetyksistä. Rajoitukset ovat luonteeltaan pääasiassa pysyviä, joten niiden aiheuttamat menetykset pääomitetaan ikuisuuteen, jotta voidaan määrittää tulevaisuudessa aiheutuvat menetykset. Korkoa jo aiheutuneille menetyksille ei makseta, koska Tenojoen kalakorvauslaissa tai sen valmistelutöissä ei korosta mitään mainintaa ole. Kirjoittaja on DI ja työskentelee SATO Oyj:ssä kiinteistöanalyytikkona. Teksti perustuu kirjoittajan erikoistyöhön ja diplomityöhön, jotka on tehty Maanmittauslaitoksen Kehittämiskeskukselle. Sähköposti anna-katariina. kulkki sato.fi. 8

9 ERÄÄN LUNASTUKSEN ANATOMIA Tapaus Försti vielä kerran Espoolaisten Förstien omakotikiinteistön lunastuksen toimeenpanossa riitti julkisuutta ja puolitotuuksia. Virkamiehiä lyötiin kuin vierasta sikaa. Maankäyttö-lehden tutkivan journalismin osasto selvitti, mistä kaikesta oli kysymys. Kokonaisuus näyttää toiselta kuin siitä irrotetut yksityiskohdat. MATTI JA ELIINA FÖRSTIN omakotikiinteistön lunastus lienee yksi historian värikkäimmistä maanmittaustoimituksista. Arviointiopillisessa tai juridisessa mielessä tapaus ei ehkä ollut mitenkään erityisen poikkeuksellinen tai hankala. Mieleenpainuvaksi sen tekivät Förstit, jotka taistelivat omaisuudestaan sitkeästi ja tekivät tapauksesta ennennäkemättömän julkisen draaman. Lunastus on kirvoittanut toki myös Maankäytön lukijoita kirjoittamaan vielä viimeisimmissäkin numeroissa tapauksesta, vaikka julkinen kohu oli kuumimmillaan jo 1,5 vuotta sitten. Arvovaltainen taho on toimitustapahtumien seurauksena jopa esittänyt virallisessa arvioimiskäytännössä yleisesti vallitsevan matalimman käyvän arvon periaatteen. Tässä artikkelissa issa keskitytään kuitenkin kertomaan varsinaisen tarinan päävaiheet. Kysymys ei ole itse asiassa vain yhdestä, vaan kahdesta mituksesta ja tapahtumia on riittänyt jo kolmelle toi- vuosikymmenelle. Sukutalo ja kaavoitus Koko tarina sai alkunsa, kun Matti Förstin vanhemmat ostivat vuonna 1947 rakennuspaikan Espoon Tuomarilasta, melko läheltä nykyistä Espoon keskusta. He rakensivat at sille pian omakotitalon, jota laajennettiin 1950-luvun lopulla. Matti Försti peri kiinteistön 1960-luvun lopulla. Omakotitalolle ei tehty merkittäviä peruskorjauksia ainakaan 1960-luvun jälkeen. Alueelle vahvistettiin ensimmäinen asemakaava vuonna Förstien kiinteistö, neljä muuta omakotirakennuspaikkaa ja muutama pienehkö rakentamaton alue muodostivat kaavassa yhden korttelin. Vuonna 1984 hyväksytyssä tonttijaossa kortteliin tuli vain yksi, siis kerrostalo- koko korttelin käsittävä tontti. ti. Kaavan Espoon tonttilunastuksesta syntyi ennen näkemätön julkinen draama. 9

10 laatimisvaiheessa Förstit olivat tehneet kaavaluonnoksesta muistutuksen, jossa he olivat vaatineet rakennusoikeuden lisäämistä ja rakennuskannan uudelleen rakentamisen jouduttamista. Ensimmäinen lunastus Asemakaavan tultua voimaan eräs rakennusliike hankki kaksi kerrostalotonttiin sisältyvää omakotikiinteistöä ja muutaman pienehkön rakentamattoman alueen omistukseensa. Kolmen muun omakotikiinteistön omistusoikeuden saamiseksi se haki tontinosan lunastustoimitusta, joka pidettiin vuonna Ainoana lunastusvaatimuksen esittäjänä yhtiö sai luvan lunastaa em. puuttuvat osat tonttia. Toimitus lopetettiin ja kaikki kolme luovuttajaa valittivat toimituksesta maaoikeuteen. Toimituksen lopettamisen jälkeen seurasi myrskyisä mediakohu, joka toimittaja-kirjailija Förstin myötävaikuttamana sai iltapäivälehdet kirjoittamaan repiviä otsikoita ja tv:nkin tekemään aiheesta ohjelman. Kohun jälkeen rakennusliike ilmoitti luopuvansa lunastuksesta, mikä olikin tällöin voimassa olleen lunastuslain menettelyn aikana mahdollista. Lunastus siis peruuntui kaikilta osin. Myöhemmin lunastuksen raukeamisen johdosta pidetyssä toimituksessa Förstit vaativat vahingonkorvauksia mm. ansiotulojen menetyksestä teosten julkaisujen viivästymisen vuoksi, kiinteistönarvonalennuksen johdosta sekä asemakaavan toteuttamisen ehkäisyyn käytettävän työn kustannuksista. Korvausvaatimukset yhteensä olivat noin 3 milj. mk ja maaoikeuden käsittelyssä lopullisiksi korvauksiksi määrättiin mk. Jo tällöin näyttää siis olleen merkkejä nk. matalimman käyvän arvon periaatteesta. Lunastusten välinen aika Ensimmäisen lunastuksen seurauksena Förstit haastoivat mm. toimitusinsinöörin, maaoikeusinsinöörin, Espoon kaupungin kiinteistöinsinöörin ja Maanmittauslaitoksen pääjohtajan oikeuteen vahingonkorvauksia saadakseen. Förstit hävisivät jutut. He veivät tapauksen myös Euroopan ihmisoikeuskomissioon, joka antamassaan päätöksessä jätti asian tutkimatta. Förstit anoivat vuonna 1986 kaavan muuttamista. Espoon kaupunki laati sen seurauksena kolme eri kaavaluonnosta, joissa kaikissa Förstien tontti olisi voitu lohkoa omaksi yksikökseen. Äärimmäisessä heidän kiinteistönsä olisi muutettu kokonaiseksi, noin m²:n kaavan mukaiseksi pientalotontiksi. Lunastusuhkaa ei olisi ollut, mutta tontin tehokkuusluku olisi laskenut kerrostalotontin 0,55:stä pientalotontin tehokkuuslukuun (0,20 tai 0,25). Kaavanmuutosesitys asetettiin virallisesti nähtäväksi 1994, mutta Förstit vaativat sen hylkäämistä ja kaavanmuutos jäi tekemättä. Lunastuksen käynnistänyt rakennusliike päätyi konkurssiin 1990-luvun alussa ja sen omaisuus päätyi noin 10 vuodeksi pankille. Muutoin 1990-luku oli hiljaiseloa asiassa. Kerrostalotontin viidestä omakotikiinteistöstä kaksi oli vielä alkuperäisten omistajien käytössä ja asuinkäytössä. Toisen omakotitalon omistajat kertoivat myöhemmin tilanteen olleen jumissa, koska kerrostalotontille ei ollut laman aikana toteuttajaa. Kukaan ei siis luonnollisesti ollut halukas ostamaan kerrostalotonttiin sisältyvää omakotikiinteistöä, jota uhkasi pakkolunastus. Toisaalta vanhalle omakotitalolle ei saanut edes peruskorjauslupaa. Toinen lunastus Rakennusliike NCC osti pankilta pääosan kerrostalotontista 2000-luvun alussa. Vapaaehtoiseen kauppaan Förstien ja toisen omakotitalon omistajien kanssa ei taaskaan päästy ja niinpä NCC haki vuonna 2001 uutta tontinosan lunastusta. Toimituksen aloittamista viivytettiin joulukuuhun 2002, koska NCC teki vielä uuden tarjouskierroksen tonttien omistajille, mutta tuloksetta. Toimituksen alkukokouksessa ei vielä ratkaistu lunastusoikeutta tai korvauksia, mutta tonttien omistajat valittivat kesken toimituksen mm. jääviysmuistutuksen hylkäämisestä ja oikeudesta olla asianosainen. Helmikuussa 2003 NCC ja maanomistajat tekivät vapaaehtoisen kaupan toisesta omakotikiinteistöstä. Hinta oli lähes kaksinkertainen muihin lähialueen kerrostalotonttikauppoihin nähden. Näin ollen Förstit jäivät viimeisinä mohikaaneina taistelemaan omistusoikeudestaan. Pian em. kiinteistökaupan jälkeen tapahtui murhenäytelmä, kun toinen myyjistä menehtyi. Maaoikeus hylkäsi tai jätti tutkimatta kaikki Förstien kesken toimitusta Maankäyttö Lunastetun omakotitontin paikalla sijaitsee nykyään kerrostalo. 10

11 tekemät valitukset eikä Korkein oikeus myöntänyt asiassa valituslupaa lokakuussa Toinen lunastus lopetettiin marraskuussa Ainoan lunastusvaatimuksen esittänyt NCC sai lunastaa Förstien kiinteistön ja sai näin ollen omistukseensa koko kerrostalotontin. Toimitusmiehet määräsivät korvaukseksi yhteensä , josta korvaus muuttokuluista oli Korvaus määräytyi kerrostalotontin rakennusoikeuden hinnan mukaan, sillä toimitusmiesten näkemyksen mukaan Förstien kiinteistön arvo omakotitonttina rakennuksineen oli alempi kuin kerrostalotonttina. Todettakoon, että (yllättävän) paljon huomiota herättäneiden rakennusten purkukustannusten vaikutus lunastuskorvaukseen oli vähentävä. Toimitusinsinööri oli pyytänyt mm. julkisen luotettavuuden saamiseksi arvion kahdelta merkittävältä yksityiseltä arviointipalvelujen tarjoajalta. Nämä päätyivät hieman pienempään arvioon kuin toimitusmiehet pitäen mm. Förstien taloa arvottomana omakotikäytössäkin. Kaikessa korvauksien julkisessa puimisessa tämä seikka on jäänyt täysin huomioimatta. Alimman käyvän hinnan periaate DDR:n malleineen näyttää siis juurtuneen myös yksityiseen arviointitoimintaan. On esitetty myös arvioita, että DDR:n mallin ovat huomanneet vain ne, joiden omat arviointinäkemykset ovat DDR:n ajalta. Korvauksen suuruutta julkisuudessa arvosteltaessa unohtui myös, että korvaukset määrättiin vuoden 2003 hintatasossa ja suoritettiin alkuvuodesta Julkisuuskeskustelu käytiin kuitenkin vasta vuonna 2006, johon mennessä esim. omakotitontin hintataso oli noussut noin 30 %. Förstit luonnollisesti valittivat toimituspäätöksistä hyvin monisivuisesti pääpainon ollessa toimituksen perustuslain vastaisuudessa ja lunastusluvan laittomuudessa. Korvausvaatimus lunastetusta omaisuudesta oli maaoikeudessa 2,1 milj., jonka lisäksi Förstit vaativat vahingonkorvausta aiheettomasta ja laittomasta lunastusprosessista 1,2 milj.. Maaoikeus korotti lunastuskorvausta :lla :een. Tämä johtui siitä, että toimitusmiehiltä oli jäänyt huomaamatta kaavamääräys, jonka mukaan kerrostalotontin varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi tontille saa rakentaa 6 % myymälä-, kerho- ja lastentarhatiloja. Kaikki muut vaatimukset maaoikeus hylkäsi tai jätti tutkimatta. Korkein oikeus ei antanut Försteille valituslupaa syyskuussa Lunastaja sai siten haltuunottooikeuden lunastettavaan omaisuuteen joulukuussa Häätö ja sitä seurannut julkisuus Förstit eivät suostuneet muuttamaan pois talostaan huolimatta toimituksen lainvoimaisuudesta. Niinpä lunastaja oli pakotettu panemaan vireille häätöprosessin. Häätö toimeenpantiin syyskuussa 2006 ja se kesti kaikkiaan kolme päivää. Ylen MOT-ohjelma kuvasi koko häädön ja näytti mm., kun 83-vuotias Matti Försti oli vielä hetkeä ennen häätöä munuaiskoneessa saamassa dialyysihoitoa. Tilanteen dramaattisuuden kruunasi vastustelevan Eliina Förstin kantaminen ambulanssiin ja kiinnisitominen. Matti Försti poistui paikalta omalla autolla. Espoon kaupunki järjesti Försteille aluksi tilapäismajoituksen kaupungin kriisiasunnosta ja myöhemmin heille järjestyi paikka Soukan veteraanitalosta. MOT-ohjelma esitti tapauksen tapansa mukaan varsin yksipuolisesti välttäen julkaisemasta muutamia Förstien kannalta varsin arveluttavia piirteitä, kuten ensimmäisen lunastuksen jälkeisen kaavanmuutosprosessin. Ennen häätöä lunastuksesta ei ollut mainittu halaistua sanaakaan tiedotusvälineissä. MOT esitti häädön Ohjelmasta seurasi välittömästi valtava mediakohu ja Försteistä tuli kertaheitolla kansan lemmikkejä ja superjulkkikisia. Esimerkiksi MOT-ohjelma ei ollut kymmenvuotisen historiansa aikana saanut yhtä paljon palautetta. Eri verkkosivuilla käytiin keskusteluja, joihin osallistui satoja henkilöitä. Useat lehdet iltapäivälehtien lisäksi mm. 7 Päivää nostivat tapauksen esille. NCC ja Espoon kaupunki joutuivat syntipukeiksi julkisessa sanassa. NCC laati vastatiedotteita ja pyrki vielä neuvottelukosketukseen Förstien kanssa, jälleen tuloksetta. Espoon kunnanhallitus teetti sisäisen selvityksen kaupungin toiminnasta asiasta. Moni julkisuuden henkilö keräsi irtopisteitä asialla ottamalla voimakkaasti kantaa Förstien puolesta selvittämättä lainkaan asian taustoja. Pikkuhiljaa nettikeskusteluissakin alettiin kuitenkin löytää myös jutun toisia puolia ja MOT-toimittajakin joutui julkisuudessa puolustautumaan. Maanmittauslaitoksen ja virkamiehen rooli Maanmittauslaitos pääsi kohussa melko vähällä, mikä johtui luultavasti siitä, että lunastustoimitus oli asian julkitulohetkellä jo lainvoimainen. Julkisuuteen jäi kuitenkin melko voimakkaana käsitys, että lunastuskorvaus oli naurettavan alhainen ja että lakia oli asiassa sovellettu väärin nk. asuntotakuusäännöksen osalta. Tästä huolimatta Maanmittauslaitoksen johto kieltäytyi kommentoimasta asiaa julkisuudessa vedoten siihen, että Maanmittauslaitos on oikeuslaitos. Käytäväkeskusteluissa eräs oikeuslaitoksen johtaja oli kuitenkin asiassa huolissaan liikelaitosmaisesti lähinnä siitä, miten lunastustoimitusten tilauskannan käy. Tämänkaltaiseen huoleen ei kuitenkaan liene aihetta. Siitä pitää huolen laitoksen viriävä maine DDR:n mallin mukaisena alimman käyvän hinnan lunastajana, joka takaa lunastajien kiinnostuksen toimituksia kohtaan. Tapauksen julkisuus on jo jäänyt taakse, mutta viimeistä sanaa ei kuitenkaan liene vielä sanottu, ainakaan Förstien toimesta. Förstit ovat tehneet rikosilmoituksen mm. toimitusmiehistä, maaoikeustuomarista ja -insinööristä, lautamiehistä, kaupungingeodeetistä, maanmittaustoimiston tuotantopäälliköstä, arviolausunnon tekijöistä ja useasta NCC:n työntekijästä. Kohta lienee myös Maankäytön päätoimittajan pää pölkyllä. Vireille on luultavasti tulossa myös kanne Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Toimitusinsinööriä on syytetty mm. todistusaineiston väärennöksistä, virkavalan vannomatta jättämisestä, maaoikeustuomarin hurmaamisesta, väärästä ilmiannosta ja joulurauhan pilaamisesta. Maanmittaustoimiston rekisterinpitäjää on syytetty kiinteistötietojen siirtämisestä maarekisteristä kiinteistörekisteriin lupaa kysymättä. Mitä jäi käteen Förstien tapauksesta seurasi arvokeskustelu, jossa myös maanmittarit ovat esittäneet mielipiteitä nykyisen lunastusjärjestelmän muuttamiseksi. On kuitenkin syytä muistaa, että omakotitalojen pakkolunastuksia on vuosien saatossa tehty luultavasti muutamia satoja. Pelkästään Kerava Lahti-oikoradan rakentamisen yhteydessä tehtiin muutamia kymmeniä lunastuksia ilman häätöjä ja sanottavaa kohua. Järjestelmä on ollut varsin toimiva ja yksittäistapauksen perusteella ei pitäisi vetää liian voimakkaita johtopäätöksiä. Förstin talon paikalle on jo rakennettu uusi kerrostalo. Sen sijaan lunastuskorvaukset lienevät yhä lääninhallituksessa, johon lunastaja ne talletti, koska Förstit eivät niitä suostuneet vastaanottamaan. Toimitusinsinööri ja muut asiaan sotkeutuneet ovat yhä vapaalla jalalla eikä virkavalaa ole vannottu. Artikkeli perustuu Maankäyttölehden tutkivan journalismin osaston selvityksiin. 11

12 Simo Hannelius Markku Airaksinen ja Simo Hannelius Markkinavoimat metsäalalla 2007 Kauppahintarekisteristä ja -tilastoista sekä välittäjiltä on saatavissa hintatietoja entistä enemmän ja paremmin, ja hinnat elävät kysynnän ja tarjonnan mukaan. PUUN JA METSÄTILOJEN HINNAT pysyivät koko 2000-luvun alun vakaina aina vuoteen 2006 asti. Sen jälkeen markkinatilanne muuttui. Puun hintakartellit on purettu. Venäjän kohoavat tullimaksut ovat luoneet arvaamattomuuden puumarkkinoille. Kaikkien metsänomistajien puunmyyntituloja on verotettu yhdenmukaisesti 2006 lähtien ja pääosin kuten muita pääomatuloja. Osallistuminen metsätilojen markkinoille on vapaata maanhankinnan rajoitusten poistuttua 10 vuotta sitten. Kauppahintarekisteristä ja -tilastoista sekä välittäjiltä on saatavissa hintatietoja entistä enemmän ja paremmin, ja hinnat elävät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Edellytykset metsäomaisuuden arviointiin ja vaihtoehtoisten sijoitusten vertailuun ovat parantuneet. Katsauksen tiedot perustuvat kauppahintarekisteriin ja asiantuntijoille tehtyyn kyselyyn. Metsätilojen kauppa vilkastui eniten pohjoisessa Puun ja metsän hintojen nousu lisäsi tilakauppaa. Niitä solmittiin koko maassa lähes kymmenen prosenttia edellisvuotta enemmän. Vuodesta toiseen ei ole voinut olla ihmettelemättä sitä, että edustavien kauppojen määrä on pysynyt varsin pienenä suhteessa metsätiloihin, joita on suuruusluokkana kappaletta. Kaupan alueellinen painopiste muuttui viime vuonna. Etelässä kaupat vähenivät entisestään ja erityisesti suurista kohteista, ja lisääntyivät eniten Oulun 12

13 ja Lapin lääneissä ja suurista, yli 10 hehtaarin tiloista. Kolmen eteläisimmän läänin kiinteistövälittäjät ovat jo pitkään valittaneet tarjonnan niukkuutta suhteessa kysyntään. Kysyntä ja kauppa siirtyivät entistä pohjoisemmaksi ja painottui suurimpiin kohteisiin. Ilmeisesti moni pohjoisessa pitkään myynnissä ollut suuri tila sai uuden omistajan. Hintataso nousi eniten etelässä ja pohjoisessa Taulukosta 2 nähdään mediaanihinnat lääneittäin, kun pinta-ala on vähintään 10 hehtaaria. Maan etelä- ja länsiosissa ja Lapin läänissä maksettiin neljännes enemmän viime vuonna kuin edellisenä. Oulun ja Itä-Suomen lääneissä hintojen nousu jäi muuta maata pienemmäksi. Samoin nähdään eri pinta-alaluokissa (2 5 ha ja 5 10 ha) maksettujen hintojen suhde yli 10 hehtaarin tiloihin verrattuna. Hintaerot kokoluokkien välillä ovat kaventuneet aiempiin vuosiin nähden. Ehkä se johtuu ennen muuta yleisestä hintojen vahvasta noususta ja kiinnostuksesta suuriin tiloihin. Oulun ja Lapin läänien pienistä kohteista on maksettu selvästi enemmän kuin suurista. Pohjoisessa metsätalousmaan perushintataso on vaatimaton. Jos pienellä tilalla on muutakin kuin metsätaloudellista käyttöä, hehtaarihinta on nousee. Lapissa pienistä tiloista oli maksettu nelinkertainen hinta suurimpiin, yli 10 hehtaarin tiloihin verrattuina. Hehtaarihinnat nousivat ennen kantohintoja Kiintoisinta tarkastelussamme on se, miten kantohintojen nousu heijastui tilakauppaan. Vai aavistivatko metsätiloista hintatarjouksia tehneet puun hinnan nousun? Puumarkkinoilla oli eletty epävarmuudessa vuonna 2006 Venäjän puutullikiistan ja huonon talvikorjuukauden vuoksi. Korjuun ongelmien tiedettiin vaikeuttavan tehtaiden puuhuoltoa, lisäävän raaka-aineen kysyntää ja nostavan kantohintoja. Samoin sahatavaran kysyntä oli kasvanut rakentamisen vilkastuttua Taulukoihin 3 ja 4 on koottu tätä asiaa kuvaavat hintojen muutokset. Kantohintojen nousut suhteessa alkuvuoteen olivat vuoden 2006 loppupuoliskolla 4 8 prosenttia. Metsätilojen hinnat sen sijaan olivat kohonneet puolessa vuo- Läänit Pinta-alaluokka Keskim. Yhteensä, kpl 2 5 ha 5 10 ha yli 10 ha Määrän muutos 2007/2006, % Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi Koko maa TAULUKKO 1. Vuoden 2007 metsätilakaupat lääneittäin ja määrien muutokset eri pinta-alaluokissa vuoteen 2006 verrattuna. Läänit Pinta-alaluokka Kauppahinta, 2 5 ha 5 10 ha yli 10 /ha ha mediaani (yli 10 ha) Hintaindeksi Hintojen muutos 2007/2006, % (yli 10 ha) Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi TAULUKKO 2. Vuoden 2007 metsätilakauppojen yli 10 hehtaarin mediaanihinnat lääneittäin ja hintojen muutos vuoteen 2006 verrattuna. Hintaindeksit vertaavat eri kokoisista tiloista maksettua hintaa suhteessa 10 hehtaarin mediaanihintaan. Kantohinta-alue Hintaindeksi Hintojen nousu-%/3/2006 3/2006 9/2006 3/2007 9/2007 Etelä-Suomi Pohjanmaa Keski-Suomi Savo-Karjala Kymi-Savo Lappi TAULUKKO 3. Puun reaaliset hintaindeksit kantohinta-alueittain maaliskuussa 2006 ja hintojen muutokset tähän ajanjaksoon verrattuna seuraavilla puolivuotisjaksoilla. Lähde: Metla. Läänit 1 6/ / / /2007 Hinta, /ha Hintojen nousu-%/1 6/2006 (mediaani) Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi TAULUKKO 4. Metsätiloista maksetut mediaanihinnat (yli 10 ha) lääneittäin puolivuotiskausittain, kun ensimmäinen hinta on vuoden 2006 alkupuoliskolta. Tätä myöhempiä nousuja verrataan alkuarvoon. 13

14 dessa Itä-Suomea lukuun ottamatta prosentilla. Näyttää siltä, että markkinat aavistivat kantohintatason nousun. Pörssin sanotaan myös ennakoivan suhdanteiden muutoksia. Toinen hypoteesi tilojen hintojen nousulle on se, että markkinoille tarjottiin aiempaa enemmän puustoisia kohteita. Niistä maksetaan sitä enemmän, mitä suurempi on puuston tilavuus hehtaarilla. Vuoden 2006 veromuutos on voinut sekin vaikuttaa tarjonnan rakenteeseen. Metsätilan hankintahintaan perustuva metsävähennys verotuksessa vaikuttaa niin, että tilastaan luopuvan on usein edullisempaa myydä tila puustoisena kuin käyttää hakkuumahdollisuudet veroa niistä maksaen ennen kiinteistökauppaa. Pinta-alaverotuksen olosuhteissa, vuoden 2005 loppuun asti, asia oli toisin. Vuoden 2006 alkupuolella ilmeisesti kirjattiin edellisen vuoden aikana valmisteltuja kauppoja taimikkovaltaisista tiloista alhaisilla hinnoilla. Kantohintojen nousu vuoden 2007 alkupuoliskolle mentäessä oli likimain samalla tasolla kuin metsätilojen hintojen. Puolen vuoden päästä kummatkin olivat edelleen nousseet, edelleen samaa tahtia. Itä-Suomessa molempien hintojen muutokset olivat alueista pienimpiä. Metsätilojen hinnat nousivat voimakkaimmin Etelä-Suomen läänissä, eniten niukentuneen tarjonnan alueella. Ilmeisesti tiloja on ostettu ja arvioitu muidenkin kuin metsätaloudellisten arvojen mukaan. Onko hintataso kohonnut korkeammaksi kuin mitä olisi järkevää maksaa odotettavista puunmyyntituloista? Haastateltujen kiinteistökaupan asiantuntijoiden tuntuma hintatasoon oli koko maassa yhdenmukainen. Kukaan ei uskonut hintojen laskuun eikä ennallaan pysymiseen. Näkemykset kuitenkin olivat toteutuneeseen nousuun nähden varovaisia, sillä noin puolet ennakoi vuoden 2007 nousun edellisestä vuodesta olevan vain 3 10 prosenttia. Miltä metsätilamarkkinoiden vuosi 2008 ja lähivuodet näyttävät? Välittäjät ja arvioijat uskovat yleisesti kauppojen määrän pysyvän ennallaan tai hieman lisääntyvän. Länsi- ja Itä- Suomen sekä Oulun lääneissä kuitenkin muutama arvioi lievään kaupankäynnin vähenemiseen. Onkohan etelän hintataso jo kohonnut niin korkealle, että kysynnän siirtyminen pohjoiseen jatkuu? Metsähallitus ostaa edelleen tiloja metsätalouden Kauppahintatiedot, /ha Alakvartiili (Q1) 360 Mediaani 550 Lasketut odotusarvot, /ha Paljas metsämaa 80 Taimikko 300 Yhteensä 380 Kustannusarvot, /ha Paljas metsämaa 80 Maanpinnan valmistus 150 Istutus 530 Taimikon hoito 220 Yhteensä 980 Männikön markkina-arvo, odotusarvo ja kustannusarvo keski-lapissa tarpeisiin keskiosasta maatamme. Sen hankinta painottuu puustoisiin ja vähintään 30 hehtaarin tiloihin. Pohjoisessa minimipinta-ala on 50 hehtaaria. Tilan sijainnista on etua silloin, kun alue on lähellä valtion muuta maaomaisuutta. Hankintaan on varattu 10 milj. euroa. Metsätilojen ostoja jatkaa myös Tornator OY, joka muodostettiin vanhoista Stora Enson metsistä 5 vuotta sitten. Tänä vuonna hintojen uskotaan pysyvän edellisen vuoden tasolla koko maassa. Toisaalta kuitenkin monen asiantuntijan vapaamuotoiseen näkemykseen on kirjattu pelko kantohintatason laskusta. Kiinteistöjen kauppahinnat eivät sopeutune uuteen markkinatilanteeseen ja suhdanteisiin yhtä herkästi kuin puutavaran kantohinnat. Epäilys kantohintojen pysyvyydestä luo sijoittajiin varovaisuutta. Sahatukin laskenut hinta vaikuttanee puukauppaan. Vähentynyt tukin käyttö heijastuu kuitupuun kysyntään, koska haketta tulee markkinoille aiempaa vähemmän. Tuontipuustakin on maksettu kotimaista enemmän. Ensiharvennuspuulle luvattu verovapaus yhdistettynä kuitupuun lisäkysyntään voi piristää sijoitushalukkuutta metsätiloihin. Arvioimme lievää metsätilojen hintatason laskua kantohintojen jo muututtua. Metsätilojen hintojen aleneminen tuskin on yhtä suurta kuin kantohintojen. Vahvimman kysynnän alueilla maan eteläosassa hintojen aleneminen jäänee vähäisimmäksi. Lapissa Kemijärven sellutehtaan alasajo luo eniten epävarmuutta metsäsijoittajiin. Arvioita markkinatilanteen muutoksista kysyttiin asiantuntijoilta aina vuoteen 2012 asti. Näkemykset myös tästä ovat melko yhteneviä. Kaupankäynnin odotetaan yleisimmin pysyvän ennallaan tai lisääntyvän 3 10 prosentilla tasaisesti eri lääneissä. Kukaan ei odota kauppojen vähenemistä. Hintatason suureen muutokseen ei uskota, suurin osa arvioi nousuksi 3 10 prosenttia. Nousu painottuisi Länsi- ja Itä-Suomen lääneihin. Esitetyt näkemykset perustuvat asiantuntijoille ja välittäjille tehtyyn kyselyyn helmikuussa Kyselyyn vastasi 28 henkilöä eri organisaatioista ja vastauksia saatiin eri lääneistä seuraavasti: Etelä-Suomi 4, Länsi-Suomi 7, Itä-Suomi 9, Oulu 4 ja Lappi 4. Tilan myyntiaika oli 80 prosentilla arvioijista alle kolme kuukautta. Metsäomaisuuden arvioinnin ongelma? Mikä olisi keski-lapin kolmen metrin pituisen mäntytaimikon arvo? Kauppahintatilaston mukaan Lapin läänissä 2007 maksettu alakvartiilin mukainen hinta oli 360 /ha ja hintojen mediaani 550 /ha. Tapion summa-arvomenetelmän (2007) aputaulukoiden mukaan kuivahkon kankaan odotusarvo on paljaan maan ja taimikon arvojen summana 380 /ha. Odotusarvot perustuvat 1,2 prosentin diskonttauskorkoon. Jos omaisuus arvioidaan uhrattujen kustannusten perusteella, päädytään kustannuksille asetetun prolongaustekijän jälkeen vähintään kolminkertaiseen arvoon. Markku Airaksinen on tekniikan tohtori Maanmittauslaitoksen Kehittämiskeskuksessa ja Simo Hannelius tutkija Metsäntutkimuslaitoksessa. Sähköposti markku. airaksinen maanmittauslaitos.fi ja simo.hannelius metla.fi. 14

15 FIG JA UN-HABITAT RATKOVAT SLUMMIASUTUKSEN ONGELMIA FIG:N WORKING WEEK Tukholmassa kesäkuuta on muodostumassa yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista vuotuisista konferensseista. Ennakkoilmoittautuneiden määrä lähentelee 800 osanottajaa lähes 80 maasta. Konferenssi on samalla Ruotsin maanmittariliiton SLF:n tapa juhlistaa sen 100-vuotista historiaa. Juhlan puitteet ovat sen mukaiset, konferenssin suojelijana on kuningas Kaarle XVI Kustaa, avajaisvastaanotto Tukholman kaupungintalolla ja juhlapäivälliset Grand-hotellissa. Ammatillisessa ohjelmassa on yli 80 luen totilaisuutta, joihin on sijoitettu noin 400 esitelmää. Erikoisohjelma sisältää seminaarin maanmittauksen historiasta. Erityisenä kohokohtana on yhteistyössä YK:n asuinohjelman UN-Habitatin kanssa järjestettävä seminaari slummialueiden parantamisesta maanmittareiden, kaavoittajien ja uusien luovien rahoitusmallien yhteistyöllä. UN-Habitat ja FIG ovat valmistautuneet huolella Tukholman konferenssiin. Tämä näkyy niin esitelmöitsijöiden tasossa kuin aiheiden laaja-alaisuudessa. Avajaisten pääpuhujana on Dr. Anna Tibaijuka, UN- Habitatin pääjohtaja. Yhteisistuntojen puhujalistalla ovat Ruotsin ympäristöministeri Andreas Carlgren, joka puhuu maa- ja kiinteistöjärjestelmien merkityksestä yhteiskunnalle, Asraf Ghani (Institute of State Effectiveness), jonka aiheena on omistusoikeudet ja laillisuus, sekä Renu Karnad (International Union for Housing Finance). Mikroluotot ovat keskeisessä asemassa myös seminaarissa, jonka tavoitteena on vuoropuhelun lisääminen rahoitusammattilaisten ja -järjestöjen ja maankäytön ammattilaisten kesken. Habitat-seminaarin tarkoituksena on jatkuvan keskusteluyhteyden luominen eikä olla vain yksi konferenssi muiden joukossa, jossa käsitellään kehitysmaiden asumiskysymyksiä. Seminaarin ja siihen liittyvien dialogien tulokset on tarkoitus viedä neljänteen World Urban Forumiin, joka järjestetään Nanjingissa Kiinassa marraskuussa UN-Habitatin vahvan panostuksen lisäksi on myös mm. Maailman pankilla tärkeä asema Tukholman konferenssissa. Working Week ei toki käsittele pelkästään kehitysmaiden oloja ja ohjaamatonta asutusta. Muita painopistealueita ovat mm. GNSS:n tämän hetken kehitystilanne, pääpuhujana Paul Verhoef, EU:n Galileo-ohjelman johtaja, joka yhdessä yhdysvaltalaisen Dave Zilkoskin (US/ NOAA) kanssa arvioi uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Ruotsin maanmittauslaitoksen pääjohtaja Stig Jönsson esittelee Ruotsin paikkatietostrategioita kansalliselta että INSPIREn kannalta. Hän järjestää myös erityistapaamisen kansainvälisten maanmittauslaitosten pääjohtajille. Pohjoismaissa ajankohtaisille kirjaamisasioiden muutoksille on varattu oma istunto, jossa aihetta pääsee vertaamaan pohjoismaisessa perspektiivissä. FIG:n uusia julkaisuja FIG julkaisee Tukholman konferenssin yhteydessä viisi uutta julkaisua. Kuten muutkin FIG-julkaisut, nämä kaikki ovat saatavilla sekä painettuina että Internetistä. Julkaisujen käyttökelpoisuuden en parantamiseksi on niiden ulkoasu yhtenäistetty ja julkaisut jaettu neljään kategoriaan: julkilausumat, ohjeistot, raportit ja säännöt. Tukholmaan valmistuvat at julistus rantavyöhykkeiden integroidusta suun- nittelusta ja hallinnoinnista (Costa Rica Declaration), ohje Capacity Assessment in Land Aministration joka on tehty teistyössä FAO:n kanssa sekä raportti In- yhformal Settlements The Road Towards More Sustainable Places. Kaksi muuta julkaisua sisältävät FIG:n uudet ud säännöt sekä toimintasuunnitelmat Kongressiin ehtii vielä mukaan, lisätiedot: FIG Working Week 2008 pidetään Tukholman keskustassa Folkets Hus / Norra Latin -kongressikeskuksessa. Norra Latin on kunnostettu vanhasta koulusta kongressikäyttöön. Markku Villikka markku.villikka fig.net 15

16 Järvenpää valitsi maan pakkolunastuksen Hallitus lupasi mm. sovittaa yhteen ihmisten asumisen toiveet ja tarpeet, yhteiskunnan tarpeet ja kestävän kehityksen, vauhdittaa asuntomarkkinoita valtion, kuntien ja alan toimijoiden yhteisin toimenpitein tontti- ja asuntotarjontaa kysyntään vastaamiseksi. Nyt hallituksen alainen Senaatti-kiinteistöt jarruttaa tätä pyrkimystä. KAPITEELI OYJ oli valtion omistama kiinteistösijoitusyhtiö, jonka osti vuonna 2006 samalla alalla toimiva Sponda Oyj. Suomen valtio omisti tuolloin noin kolmanneksen myös Spondan osakekannasta. Senaatti-kiinteistöt puolestaan on valtionvarainministeriön alainen liikelaitos, joka huolehtii valtion kiinteistövarallisuuden hallinnasta ja toimitilojen vuokraamisesta. Maan hankinnan ja lopulta lunastusprosessiin johtaneen tilanteen taustalla oli kaupungin omistaman yhdyskuntarakentamiseen sopivan maan puute ja toisaalta yleiskaavatyön yhteydessä tehtyjen alueiden edullisuusvertailujen tulokset. Näissä tuloksissa painottuvat erityisesti kaupungin eteläosan päärataan tukeutuvat alueet, joihin erityisesti Lepolan maat tukeutuvat. Yleiskaavan kasvualueista vuonna 2003 aloitetut kauppaneuvottelut johtivat kahden perikunnan kanssa tehtyihin, yhteensä noin 13 ha:n maakauppoihin keväällä Kapiteeli Oyj:n kanssa käydyt neuvottelut eivät johtaneet tulokseen, vaan se piti lähtökohtana maanomistajan kannalta edullisemman maankäyttösopimuksen laadintaa. Myyntihaluttomuuteen on voinut vaikuttaa se, että Kapiteelin taseessa oleva tasearvo oli todennäköisesti oleellisesti korkeampi kuin se, mitä kaupunki alueista raakamaana tarjosi. Jos Kapiteeli olisi tehnyt kaupungin tarjoamalla hinnalla kaupan, yhtiölle olisi kirjautunut myyntitappiota. Kun Kapiteeli myi alueet Senaatti-kiinteistöille, myyntihinta oli 5 /m 2. Kaupungin tekemät hintatarjoukset olivat 1,6 1,7 /m 2 ja syksyllä 2005 tehdyn korotuksen jälkeen 2,70 /m 2. Järvenpään kaupunginvaltuusto päätti lunastusluvan hakemisesta yksimielisesti Hakemuksen vireille tullessa lunastettavaksi haetut kiinteistöt omisti Kapiteeli Oyj, joka kuitenkin myi kiinteistöt Senaatti-kiinteistöille osana laajempaa noin 76,4 ha:n suuruista kiinteistökauppaa. Lunastuslupa Kaupunki jätti väestötavoitteeseen, asuntotarpeeseen, tonttivarantoon, yleiskaavavarauksiin ja yhdyskuntarakenteen perustuvan, yhteensä noin 50 ha:n aluetta koskevan lunastuslupahakemuksen ympäristöministeriölle Omistajaksi vaihtunut Senaatti-kiinteistöt esitti luvan hylkäämistä kokonaisuudessaan, koska sen mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 12 a luvussa säädetyt maapoliittiset keinot rajoittavat kunnan lunastusmahdollisuuden julkisiin tarpeisiin kaupunki toimii LunL 4.1 :n vastaisesti, jonka mukaan lunastusta ei saa panna toimeen, jos lunastuksen tarkoitus voidaan yhtä sopivasti saavuttaa jollain muulla tavoin, tässä tapauksessa maankäyttösopimuksin maan saaminen kunnan väliomistukseen asuntorakentamista koskevan kaavoituksen laadinnan ajaksi ei lainsäädännön mukaan ole mahdollista kaupunki on luonut tarkoitushakuisen tonttipulan laatimalla asemakaavoja pääsääntöisesti kaupungin omistamille maille ja jättämällä laatimatta kaavoja kaupungin kehityksen edellyttämällä tavalla kaupungin pyrkimyksenä on ollut ohjata kaavoituksen synnyttämä arvonnousu MRL:n säännösten vastaisesti lähes kokonaan kaupungille neuvottelut ovat olleet kaupungin puolelta epäaitoja hakemus perustuu ylimitoitetulle kasvuennusteelle kaupungin maapoliittinen periaateohjelma on sisällöltään lainvastainen ja perustuslain mukaista omaisuudensuojaa loukkaava pyrkiessään kanavoimaan maan arvonnousun pääosin kaupungille kaupungin maapolitiikka ei ole riittävän pitkäjänteistä ja perustuu osin lainvastaiselle käsitykselle kaupungin roolista ja velvollisuuksista kaavoittajana kaupunki ei noudata pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien sekä valtion yhteistoiminta-asiakirjaa (ns. Siimeksen paperi) lunastushakemuksen jättäessään. Kaupungin vastine Vastineenaan Järvenpään kaupunki esitti mm. että MRL:n 12 a luvun sopimus- ja kehittämiskorvausmenettely on yksi muita maapoliittisia toimenpiteitä täydentävä, ei korvaava väline että kaupungin velvollisuus on pyrkiä maakaupoissa ensisijaisesti vapaaeh- 16

17 Pekka Lehtonen Tämä kuva lunastuksenalaisesta pellosta julkaistaan Maankäytössä kolmatta kertaa. Se kuvastaa, miten vitkaan maa siirtyy valtiolta kunnalle. toiseen ratkaisuun. Kaupungilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta ratkaisuun pyrkiessään suostua sopimusehtoihin, joita se pitää yhdyskuntarakentamisen kannalta epäedullisina ja maanomistajien kohtelun kannalta eriarvoisina. Kaupunki vetosi vastaavasta tapauksesta annettuun tuoreeseen KHO:n vuosikirjapäätökseen 2006:84. että maanomistajan kanssa oli neuvoteltu pitkään pääsemättä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, joka vastaisi yleistä hintatasoa ja aiemmin tehtyjä maakauppoja. Maanomistajan maankäyttösopimukseen perustuva vastatarjous on arvoltaan 4 6-kertainen kaupungin tekemään tarjoukseen verrattuna. Tämän jälkeen käytyjen vastaselitys- ja vastinekierrosten ja Uudenmaan ympäristökeskuksen lausunnon jälkeen Ympäristöministeriö päätti myöntää luvan alueiden lunastuksiin Senaatti-kiinteistöt valitti päätöksestä Korkeimpaan hallinto-oikeuteen , joka antamallaan vuosikirjapäätöksellä hylkäsi valituksen. Perusteluissaan KHO mainitsi mm. että kohteena olevan alueen lunastaminen täyttää MRL:n 99.3 :ssä säädetyt edellytykset alueiden hankkimisesta kaupungin omistukseen vapaaehtoisin kaupoin ei ole päästy Lunastuslain 4.1 :n yleisen lunastusoikeudellisen periaatteen mukaisesti sopimukseen että valtion omistus ei ole haetun lunastuksen esteenä. Lunastustoimitus Lunastustoimituksen kokouksia pidettiin , ja loppukokous KHO:n lunastuslupaa koskevan päätöksen jälkeen Tämän lisäksi lunastustoimikunta kokoontui kokousten välillä ilman asianosaisia. Toimituksen kaksi keskeisintä asiaa olivat lunastettavan alueen laajuudesta annettava päätös ja lunastuskorvausten määrääminen. Toimituksen kuluessa käsiteltiin Senaatin esittämä vaatimus ja kaupungin vastine lunastettavan alueen laajentamisesta. Vaatimuksen perusteena oli tilusten pirstoutumisen vuoksi kiinteistön tai sen osan käyttämiselle aiheutuva huomattava LunL 23 ja 24 :n mukainen haitta. Senaatti vaati lunastettavaksi alueella omistuksessaan olevaa maa-aluetta kokonaisuudessaan. Toimikunnan neuvottelukokouksen jälkeen vaatimus hylättiin. Perusteena mm maanomistajan vuokra- Myyntihaluttomuuteen on voinut vaikuttaa se, että Kapiteelin taseessa oleva tase arvo oli todennäköisesti oleellisesti korkeampi kuin, mitä kaupunki alueista raakamaana tarjosi. Jos Kapiteeli olisi tehnyt kaupungin tarjoamalla hinnalla kaupan, yhtiölle olisi kirjautunut myyntitappiota. 17

18 Lunastustoimikunta olisi päätynyt omien hintasuhdevertailuun ja tehtyihin kauppoihin perustuvissa selvityksissään korvauksen yksikköhintaan 2,00 /m 2, mutta katsoi kaupungin tekemän hintatarjouksen 2,70 /m 2 olevan edelleen voimassa ja piti niitä yksipuolisesti velvoittavina. laisten tekemä ilmoitus halusta jatkaa vuokralaisena mahdollisen lunastuksen jälkeenkin. Toimikunta totesi, lunastus ei aiheuta tilusten pirstoutumisen tai muun syyn vuoksi kiinteistön tai sen osan käyttämiselle huomattavaa LunL 23 ja 24 :n mukaista haittaa. Senaatti vaati hylkäämispäätöksestä valitusosoitusta, jota kuitenkaan LunL 89.2 mukaisesti ei annettu kesken toimituksen ja vaatimus hylättiin. Asia jäi mahdollisen maaoikeuskäsittelyn yhteydessä ratkaistavaksi. Lunastuskorvausta koskevan vaatimuksensa Senaatti perusti sille, että sen mukaan alueelta ei ole käytettävissä asianmukaisia vertailukauppoja ja että kauppahintamenetelmää ei tämän vuoksi voida käyttää lunastuskorvausta määritettäessä. Senaatti katsoi asian käsittelyn aikana valtion olevan muihin maanomistajiin nähden erityisasemassa, koska se omilla toimenpiteillään, mm. päärata- ja päätieverkon rakentamisella, on edesauttanut yhdyskunnan rakentamista. Senaatin vaatimus oli /m 2, minkä lisäksi tulee korvata alueen puusto, ulkorakennus ja edunvalvontakulut yhteensä ,24. Senaatti katsoi tuottoarvo- ja hintasuhdemenetelmillä selvitettyjen yksikköhintojen ja Tuusulan kunnan puolella tehtyjen maankäyttösopimusten ja kauppojen tukevan vaatimustaan. Hintasuhdemenetelmän osalta Senaatti viittasi Maankäyttö-lehden artikkeliin numerossa 4/2006. Vastineessaan kaupunki totesi tuottoarvomenetelmän hypoteettiseksi ja että se sisältää spekulatiivisia parametreja ja epävarmuustekijöitä mm. tontin neliöhinnoista rakennusmaan osuudesta aikatekijästä ja laskentakorkokannasta. Hintasuhdemenetelmästä kaupunki totesi, että sama artikkeli on ollut yhtenä perusteena yksityistietoimituksesta tehdyn valituksen käsittelyssä, jossa toimituksessa määrätty lunastuskorvaus 1,0 /m 2 korotettiin hintaan 1,3 /m 2. Kaupunki esitti luettelon edustaviksi katsomistaan raakamaata koskevista kiinteistökaupoista Kauppoja oli kaikkiaan 22 kpl yksikköhinnan vaihdellessa 0,94 2,70 /m 2. Kaupungilla ei ollut huomauttamista talousrakennuksen eikä puuston korvaamista vastaan. Edunvalvontakuluja kaupunki ei pitänyt kohtuullisessa suhteessa tehtyyn työhön ja siihen miltä osin teetetyt asiatuntijalausunnot ja selvitykset ovat olleet välttämättömiä valituksen tekemiseksi. Vastinekierroksen jälkeen annettiin lunastuspäätös, jonka keskeinen sisältö oli lunastuskorvaus, joksi määrättiin 2,70 /m 2. Metsänhoitoyhdistyksen arvion perusteella puuston korvaukseksi määrättiin ,50 ja talousrakennuksen arvoksi 2 552,00. Toimituksen edunvalvontakuluja toimikunta päätti, enemmälti hyläten, määrätä maanomistajalle 250,00. Maanomistajan edustajana on koko prosessin ajan ollut Maanomistajien arviointikeskus. Koko korvaus on näin ollen noin Merkittävää päätöksessä oli, että toimikunta olisi päätynyt omien hintasuhdevertailuun ja tehtyihin kauppoihin perustuvissa selvityksissään korvauksen yksikköhintaan 2,00 /m 2, mutta katsoi kaupungin tekemän hintatarjouksen 2,70 /m 2 olevan edelleen voimassa ja piti niitä yksipuolisesti velvoittavina. Senaatti-kiinteistöt valitti päätöksestä maaoikeutena toimivaan Vantaan käräjäoikeuteen. Valituksen pääaiheina ovat lunastettavan alueen laajuus ja lunastuskorvaus. Merkittävää päätöksessä oli, että toisen kunnan alueella harjoitettava maapolitiikka ja sen mukaiset ratkaisut maata hankittaessa eivät olleet määräävänä tekijänä lunastuskorvausta määrättäessä. Asiahan ratkeaa lopullisesti vasta valituskierroksen jälkeen. Maankäyttö-lehti Tutkivan journalismin osasto BONJOUR! Tätä kirjoittaessa olen nyt muuttanut Pariisiin ja odotan innolla, mitä asuminen täällä käytännössä merkitsee. Aloitin helmikuun alussa EuroGeographics-nimisen Euroopan maanmittaus- ja rekisterilaitosten yhteistyöjärjestön programme managerina. Järjestön jäseninä on 51 organisaatiota 46 eri maasta. Sitä ennen olin Maanmittauslaitoksen kehittämiskeskuksen yli-insinöörinä kehittämässä paikkatietojen yhteiskäyttöä. Järjestö oli tuttu jo vuosien varrelta, koska olin sen laadun asiantuntijaryhmän puheenjohtaja. Olen täällä ns. lähetettynä työntekijänä eli Maanmittauslaitos maksaa palkkani edelleenkin. Toimikaudeksi on sovittu kolme vuotta. Valinta selvisi joulukuun lopulla, minkä jälkeen alkoi kiivas käytännön asioiden selvittely. Ensimmäiseksi pitäisi löytää vuokraasunto. Ranskan opintoni pohjautuvat vuoden pituiseen virkamiehille järjestettyyn kurssiin, joten sillä ei neuvotteluja paikallisen välittäjän kanssa juuri käydä. Internetistä löytyi kuitenkin agentti, joka lupasi hoitaa asunnon etsintää ja avustaa esim. pankkitilin avaamisessa. Ranskassahan pankkitilin avaamiseen täytyy olla sähkölaskusta kopio, ja vuokrasopimuksen tekemiseksi vaaditaan pankkitili. Tämä luuppi kuitenkin avautui agentin suhteilla. Matkustin vaimoni kanssa katsomaan asuntoja tammikuun lopussa ja heti ensimmäinen asunto täytti kaikki kriteerit. Lähdimme neuvottelemaan vuokrasopimuksesta, mikä osoittautui kuitenkin hankalaksi. Toisen Pariisin käynnin jälkeen pääsimme kuitenkin sopimukseen ja olin helmikuussa menossa allekirjoittamaan sopimusta. Yllättäen perjantai-iltana agentti soitti ja ilmoitti vuokranantajan vuokranneen asunnon kälylleen. Kuukauden neuvottelujen jäl- 18

19 TÄÄLLÄ ANTTI JAKOBSSON, PARIISI EuroGeographicsin tavoitteena on luoda yhteensopivuus eurooppalaisten kartta- ja kiinteistöaineistojen välille keen oltiin taas nollatilanteessa ja uuden asunnon etsiminen piti aloittaa alusta. Pariisin vuokramarkkinat ovat siinä mielessä erilaiset Suomeen verrattuna, että useimmissa asunnoissa ei ole keittiötä. Kysyntä on sen verran suurta, että vuokranantajat eivät halua panostaa keittiöiden varustamiseen. Ulkomaalainen vuokralainen ei myöskään ole suuressa huudossa. Etenkin diplomaatit ovat pannassa, koska heitä ei voi häätää ulos asunnosta vaikka vuokra jäisikin maksamatta. Maanmittauslaitos ei kelvannut myöskään vuokralaiseksi, koska sillä ei ole toimintaa Ranskassa ja niin ikään sen haastaminen oikeuteen olisi hankalaa. Kaiken kaikkiaan kävimme katsomassa 16 eri asuntoa ja lopulta löytyi kelvollinen. Muutin sisään huhtikuun alussa eli noin kuukauden alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Tällä välin olin käynyt viikoittain Pariisissa ja kahden tähden IBIS-hotelli tuli tutuksi. Asuntoni sijaitsee Eiffelin tornin lähellä eli aivan keskustassa ja muutaman päivän jälkeen alue tuntuu erittäin mukavalta. Työmatkaa kertyy n. 50 minuuttia, koska EuroGeographics sijaitsee idässä n. 15 km:n matkan päässä keskustasta paikallisen karttalaitoksen (IGN) koulun tiloissa. EuroGeographicsin päätoimistossa työskentelee lisäkseni viisi henkilöä. Päällikkönä toimii executive director Dave Lovell, joka hoiti aiemmin postiani. Davella on pitkäaikainen kokemus Iso- Britannian karttalaitoksessa maanmittaajasta lähtien. EuroGeographicsin tuotteista vastaa tanskalainen Lise Just, joka on tullut Pariisiin miehensä diplomaattiuran myötä. Lise on toiminut aiemmin Tanskan maanmittauslaitoksessa KMS:ssä. Berny Kersten toimii EU asioiden managerina ja hän on lähetetty työntekijä Hollannin katasterilaitoksesta. Lisäksi toimistossa on ranskalainen sihteeri Isabelle Soquet. Samaan aikaan kanssani toimistoon valittiin viestintäasioita hoitamaan Patricia Sokacova Slovakiasta. Hän hoitaa tehtäväänsä konsulttina etätyönä, koska Ranskan ja Slovakian välisen sopimuksen mukaan hänen olisi pitänyt saada työlupa. Työluvan saamiseksi olisi pitänyt osoittaa, että sopivaa henkilöä ei löydy Ranskasta. EuroGeographicsin tavoitteena on luoda yhteensopivuus eurooppalaisten kartta- ja kiinteistöaineistojen välille. Tavoitteen saavuttamiseksi sillä on omia aineistoja mutta ensisijaisesti toiminnassa lähdetään jäsenten aineistojen yhteensopivuudesta. Omia aineistoja ovat 1: Euro GlobalMap, 1: EuroRegionalMap, hallintoraja-aineisto EuroBoundaryMap ja korkeusmalliaineisto EuroDEM. Yhteensopivuuden luomiseksi on perustettu asiantuntijaryhmiä, joita aiemmin mainitun laadun lisäksi on katasteri- ja maarekisteriryhmä sekä erityisesti INSPIRE-yhteensopivien spesifikaatioiden kehittämiseksi perustettu ryhmä. Liiketoiminnan yhteentoimivuusryhmä käsitellee mm. jakelu- ja lisenssiehtojen yhtenäistämistä. EU-asioiden koordinointia varten on myös perustettu ryhmä. Omana tehtävänä on edellä mainittujen asiantuntijaryhmien lisäksi koordinoida aineistojen ylläpitoa sekä EuroGeographics-projekteja. Käynnissä on tällä hetkellä yhteen sovitun paikannimistöpalvelun aikaansaaminen (Euro- GeoNames), yhteensopivien kansallisten raja-aineiston aikaansaaminen (Euro- Boundaries) ja käynnistymässä olevan INSPIRE palveluiden kehittämisprojekti (ESDIN). Lisäksi toimin EuroGeographicsin edustajan standardointielimissä (CEN ja ISO) sekä informoin jäseniä INSPIREn ja GMESn teknisestä kehityksestä. Palstalla käsittelen Pariisin horisontista katsottuna paikkatietojen yhteensopivuuden kehittymistä ja myös karikkoja unohtamatta myöskään käytännön elämää Pariisissa. Palautetta voi laittaa alla mainittuun sähköpostiin. Antti Jakobsson Programme manager, EuroGeographics antti.jakobsson eurogeographics.org 19

20 Hakkuukoneilla on Suomessa paljon enemmän töitä puutullipäätösten seurauksena. Kaj Lindh Yhteismetsä on hyvä Jukka Matilainen metsänomistusmuoto Suomen metsäsektori on nyt totisen paikan edessä Venäjän puutullien vuoksi. Metsätalouden tehostamisessa yksi tehokas vanha keino on yhteismetsien lisääminen ja niiden laajentaminen. Yhteismetsillä on nyt siis tilausta monessakin mielessä. YHTEISMETSÄ on kahteen tai useampaan kiinteistöön (osakaskiinteistöön) kuuluva yhteinen alue, joka on tarkoitettu käytettäväksi kestävän metsätalouden harjoittamiseen osakaskiinteistöjen omistajien eli osakkaiden hyväksi. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan. Osakaskunta eroaa esimerkiksi yhtiöistä siinä suhteessa, ettei se omista yhteismetsään kuuluvaa aluetta, vaan yksinomaan hoitaa ja hallinnoi sitä osakkaiden puolesta. Yhteismetsän hoitokunta (tai toimitsija) hoitaa käytännön toimintaa yhteismetsän ohjesäännön mukaisesti. Yhteismetsää voidaan pitää saatujen kokemusten perusteella hyvänä metsätalouden harjoittamisen muotona. Vaikka yhteismetsiin kuuluvien metsämaiden maapohjat ovat merkittävästi huonompia kuin yksityismetsissä yleensä, yhteismetsien ja muiden yksityismetsien puustojen keskitilavuudet ja -kasvu eivät juuri eroa toisistaan. Hakkuumahdollisuuksiin nähden yhteismetsistä myydään enemmän puuta kuin muista yksityismetsistä. Yhteismetsien metsänhoito- ja metsänparannustöihin sijoitetaan hehtaaria kohti enemmän varoja kuin yksityismetsissä keskimäärin. Yhteismetsiä on nykyisin suunnilleen 145 kpl yhteispinta-alaltaan noin hehtaaria, joka on vajaa 3,5 % yksityismetsien pinta-alasta ja noin 1,8 % koko maan metsäalasta. Yhteismetsien vuotuinen hakkuusuunnite on noin kuutiometriä. Osakkaita yhteismetsissä on kaikkiaan noin Pienimmän yhteismetsän pinta-ala on hieman alle 20 hehtaaria ja suurimman noin hehtaaria. Vanhimmat vielä toimivat yhteismetsät on perustettu jo 120 vuotta sitten vuoden 1886 metsälain (29/1886) nojalla. Yhteisomistuksen katsottiin silloisissa oloissa olevan yksi keino metsien liikahakkuiden estämiseksi puun kysynnän lisääntyessä. Nykyisin tilanne on tyystin 20