MONISTE 6/2006 TYÖSSÄOPPIMISEN TYÖSUOJELU LABORATORIOALAN PERUSTUTKINNOSSA

Transkriptio

1 MONISTE 6/2006 TYÖSSÄOPPIMISEN TYÖSUOJELU LABORATORIOALAN PERUSTUTKINNOSSA

2 Opetushallitus Taitto: Layout Studio Oy/Marke Eteläaho ISBN X (nid.) ISBN (pdf) ISSN Edita Prima Oy, Helsinki 2006

3 LUKIJALLE Opetushallituksen ammatillisen koulutuksen linja on tuottanut ammatillisen koulutuksen työssäoppimisen työsuojeluoppaita rakennusalan, talotekniikan, hotelli- ja ravintola-alan, catering-alan, sosiaali- ja terveysalan, puutarhatalouden, hiusalan, kauneudenhoitoalan sekä kone- ja metallialan perustutkintoihin. Opetushallitus teki kesäkuussa 2004 sopimuksen laboratorioalan ja kemiantekniikan perustutkinnon työsuojeluoppaiden laadinnasta Porvoon ammattiopiston kanssa. Laboratorioalan työsuojeluoppaan kirjoitustyöstä vastasi lehtori Terttu Virtanen Porvoon ammattiopistosta ja kemiantekniikan perustutkinnon työsuojeluoppaan kirjoitustyöstä lehtori Tapio Nikula Keravan ammattiopistosta. Asiantuntijaryhmään kuuluivat asiamies Timo Sarparanta Kemianteollisuus ry:stä, työympäristösihteeri Kari Mäkelä Kemianliitto ry:stä ja laborantti Liisa Remes Orion Yhtymä Oyj:stä sekä opetusneuvos Pirkko Laurila Opetushallituksesta. Kemian alan koulutustoimikunta on kokouksessaan käsitellyt oppaan. Oppaaseen on koottu laboratorioissa työskentelevien työsuojelukysymyksiä, erilaisia vaaratilanteita ja tapaturmien ennaltaehkäisyä. Oppaassa käsitellään työssäoppimisen työsuojeluun liittyvä lainsäädäntöä, eri osapuolten velvollisuuksia ja vastuita sekä työssäoppimiseen liittyviä vakuutuksia. Lisäksi oppaassa on esimerkkejä laboratoriotapaturmista, niiden syistä ja ehkäisystä. Tämä opas on tarkoitettu laboratorioalan ammatillisen peruskoulutuksen työssäoppimisen työsuojeluoppaaksi. Asiat on pyritty ilmaisemaan hyvin lyhyesti ja selkeästi. Opasta voivat hyödyntää koulutuksen järjestäjät, oppilaitosjohto, opettajat ja opiskelijat sekä työpaikkaohjaajat ja muut työpaikkojen edustajat. Kiitos oppaan kirjoittajalle Terttu Virtaselle ja muille työhön osallistuneille. Opetusneuvos Pirkko Laurila Opetushallitus 3

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 7 2 MIKSI JA MITEN TYÖSSÄOPPIMISTA 9 3 OSAPUOLET, VELVOLLISUUDET JA VASTUUT 11 4 MIKSI TYÖSUOJELUA 13 5 LABORATORION VAARAT Lasitavara Kemikaalit/käyttöturvallisuustiedote Kaasut Kuuma/kylmä Paloturvallisuus/ tulityökortti Laitteet ja kojeet Sähkö/valaistus Melu Säteily Jätehuolto/ongelmajätteet Biologiset vaarat, siisteys ja hygienia Raskaus 25 6 MUITA TYÖSSÄOPPIMISEN TYÖTURVALLISUUTEEN LIITTYVIÄ TEKIJÖITÄ Henkinen hyvinvointi Työn fyysinen kuormittavuus Kaatuminen ja liukastuminen Päihteet ja huumetestit Henkilökohtaiset suojaimet Suojainten merkinnät Suojavaatteet Suojajalkineet Päänsuojaimet Kuulonsuojaimet Silmien ja kasvonsuojaimet Hengityksensuojaimet Käsineet 31 4

5 7 PEREHDYTTÄMINEN 32 8 NUORET TYÖNTEKIJÄT Alle 18-vuotiailta kokonaan kielletyt työt Alle 18-vuotiaiden käyttäminen vaarallisiin töihin työsuojelupiirin luvalla Työsuojelupiirin poikkeuslupa 15 vuotta täyttäneen käyttämiseen vaarallisiin töihin 34 9 VAKUUTUKSET Työtapaturmat ja työmatkatapaturmat Työssäoppiminen ulkomailla Ulkomaiset opiskelijat Suomessa Vapaaehtoiset vakuutukset työssäoppijan turvana Vastuuvakuutukset ERILAISET OPPIJAT ESIMERKKEJÄ LABORATORIOTAPATURMISTA LÄHTEET 40 LIITTEET 1 Lainsäädäntö 41 2 Työturvallisuus ammatillisessa koulutuksessa 42 5

6 6

7 1 JOHDANTO Kemian laboratorioissa tapahtuvia työtapaturmia ovat palo-, räjähdys-, sähkö- ja säteilyonnettomuudet sekä melko harvinaiset myrkytykset. Varsin vakavia ja valitettavasti myös suhteellisen yleisiä ovat erilaiset syövyttävien aineiden, lasinsirujen tms. aiheuttamat silmävammat. Vaikutukseltaan vähäisempiä mutta usein esiintyviä (noin 80 % Suomessa ilmoitetuista laboratoriotyö tapaturmista) ovat esimerkiksi lasin aiheuttamat haavat, ihon vahingoittuminen syövyttävien aineiden tai kuumien tai kylmien nesteiden vaikutuksesta, koneiden ja työkalujen aiheuttamat haavat ja ruhjevammat sekä kaatumiset ja putoamiset. Turvallinen työskentely perustuu ennakointiin ja työn tekemiseen harkiten ja suunnitelmallisesti. Ammattitaitoinen työntekijä tuntee ja tietää työnsä vaaratekijät ja osaa varautua niihin ja ottaa vaarat huomioon ohjatessaan opiskelijoita työssäoppimisen aikana. Mikä on EHQS? E = Environment eli ympäristö: jätehuolto ja jätteen käsittely, tuotantolaitoksen päästöt ilmaan, veteen ja maahan H = Health eli terveys: työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvät asiat Q = Quality eli laatu: ammattitaito ja systemaattisuus sekä laatujärjestelmään liittyvät tekijät S = Safety eli turvallisuus: prosessiturvallisuus, turvallisuus laboratoriossa ja vaaratilannevalmius RC, Responsible care vastuu huomisesta Responsible care on kemianteollisuuden kansainvälinen ympäristö-, terveys- ja turvallisuusohjelma. Sen tavoitteena on yhteiskunnallisesti ja luonnontieteellisesti kestävän kehityksen mukainen toiminta. Mukana olevat yritykset ovat sitoutuneet toiminnan jatkuvaan kehittämiseen ohjelman eri osa-alueilla, ympäristönsuojelussa ja terveys- ja turvallisuusasioissa. Yhteistyö ja avoimuus ovat toiminnan perustana. Euroopan kemianteollisuuden keskusliitto CEFIC julkaisee pääperiaatteet, joiden mukaan toimitaan EHS-asioissa vastuullisesti ja riskit minimoiden. ISO ja EMAS ISO on kansainvälinen ympäristöhallinnan standardi. Standardin mukaan toimiva organisaatio tunnistaa tärkeimmät ympäristönäkökohtansa ja asettaa tavoitteita jatkuvaa parantamista varten. Edistymistä seurataan säännöllisten auditointien 7

8 avulla. Hallintajärjestelmän sertifioi ja tarkastaa ulkopuolinen taho. ISO mahdollistaa ympäristöasioiden jatkuvan ja tehokkaan seurannan sekä järjestelmällisen kehittämisen. EMAS on vapaaehtoinen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä, joka perustuu Euroopan unionin EMAS-asetukseen (EY N:o 761/2001). EMAS-ympäristöjärjestelmän tavoitteena on saada yritykset ja muut organisaatiot vapaaehtoisesti ja jatkuvasti parantamaan ympäristönsuojelun tasoaan lainsäädännön vaatimuksia pidemmälle ja kannustamaan organisaatioita kertomaan julkisesti ympäristöasioistaan. Euroopan unionin vapaaehtoiseen ympäristöjärjestelmään, EMAS-järjestelmään, liittyvät organisaatiot saavat rekisteröinnin yhteydessä käyttöönsä EMAS-logon. 8

9 2 MIKSI JA MITEN TYÖSSÄOPPIMISTA Kolmivuotisiin perustutkintoihin sisältyy työssäoppimista; nuoren tulee koulussa tapahtuvan opetuksen lisäksi opiskella ammattia aidossa työympäristössä. Työssäoppimisen laajuus on vähintään 20 opintoviikkoa, ja yleensä se jakautuu useaan osaan. Työssäoppiminen toteutetaan tavallisesti ilman työsuhdetta ja palkkaa. Työpaikassa tapahtuvasta koulutuksesta tehdään kirjallinen sopimus (laki ammatillisesta koulutuksesta 630/1998, 6 ). Koulutuksen järjestäjän ja työnantajan välisessä kirjallisessa sopimuksessa määritellään eri osapuolten tehtävät ja vastuut, työssäoppimisen kesto ja ajoitus, työssäoppimisen tavoitteet, koulutuksen keskeinen sisältö, opiskelijan ohjaus, oppimistulosten arviointi ja työnantajalle mahdollisesti maksettavat korvaukset (asetus ammatillisesta koulutuksesta 811/1998, 5 ). Koko työssäoppimisen onnistumisen lähtökohta on huolellisesti laadittu sopimus, johon kaikki osapuolet perehtyvät. Malli työssäoppimisen sopimuksesta (sopimus työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta) on saatavilla osoitteesta apple Lomakkeet. Työssäoppimisen suunnittelun pohjana on työssäoppimisen järjestämissuunnitelma, joka sisältyy koulutuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman yhteiseen osaan. Siinä koulutuksen järjestäjä päättää ne periaatteet, joiden mukaan työssäoppiminen tapahtuu. Suunnitelma laaditaan yhdessä paikallisen työelämän edustajien kanssa ja siinä otetaan huomioon alueen työpaikkojen edellytykset järjestää työssäoppimista. Työpaikkojen tulee olla sellaisia, että oppimistavoitteet on mahdollista saavuttaa ja työtehtävät voi suorittaa turvallisesti. Tarkoitus on jo alussa ohjata opiskelija oikeisiin työtapoihin. Koska työssäoppiminen on ohjattua ja tavoitteellista opiskelua, siitä annetaan opiskelijalle palaute ja sitä arvioidaan aivan kuten muutakin oppimista. Työssäoppiminen voi edetä aluksi lyhyissä jaksoissa ja sisältää pääasiallisesti avustavia töitä opiskeltavien ja ennalta sovittujen tavoitteiden mukaan. Opintojen edetessä opintokokonaisuuksien tavoitteissa painottuu kokonaisuuksien hallitseminen ja työt tulevat vaikeammiksi, mikä otetaan työssäoppimisessa huomioon. Koska laboratorioalan perustutkinnon suorittaminen aloitetaan heti peruskoulun jälkeen, ei opiskelijalla ole yleensä ennestään kokemusta työelämästä. Siksi pidetään tärkeänä, että työelämäkokemuksia saadaan ohjatusti ja turvallisesti. Opiskelija saa 9

10 oikeanlaisen kuvan alasta ja sen toiminnasta, kun osa opiskelusta tapahtuu todellisessa työelämässä. Sekä työpaikka että työssäoppija voivat hyötyä toisistaan. Yritys tai organisaatio voi tarjota työssäoppimispaikan tulevia rekrytointitarpeitaan silmälläpitäen, ja opiskelijalla puolestaan on mahdollisuus saada eri työssäoppimispaikoissa kouluopetusta laajempi näkemys tulevan ammattinsa työtehtävistä. Samalla opiskelija voi myös arvioida, mitkä tehtävät ja minkä tyyppiset työpaikat vastaavat hänen ammatillisia tavoitteitaan. Työssäoppijoiden vastaanottaminen voi antaa työpaikalle opiskelijan työpanoksen lisäksi muutakin lisäarvoa, kun työpaikan menetelmiä ja työtapoja tarkastellaan myös opiskelijaa ohjaavan työntekijän silmin. 10

11 3 OSAPUOLET, VELVOLLISUUDET JA VASTUUT Toimijaosapuolet, koulutuksen järjestäjä (oppilaitos) ja työnantaja (työpaikka), tekevät keskenään kirjallisen sopimuksen työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta. Sopimuksessa sovitaan ammatillisesta koulutuksesta annetussa asetuksessa (811/1998) mainittujen asioiden lisäksi opiskelijan työajasta, ruokailun järjestämisestä sekä työasusta ja sen huollosta. Lisäksi sovitaan yhteydenpitotavasta, jolla työssäoppimista ohjataan ja seurataan. Jos työpaikan luonteeseen kuuluu jotain erityistä huomioitavaa työturvallisuudessa, se mainitaan sopimuksessa. Sopimus velvoittaa molempia osapuolia. Työpaikka nimeää opiskelijalle työpaikkaohjaajan, jolla on riittävät valmiudet ja kiinnostus opiskelijan ohjaukseen. Työpaikkaohjaaja, opettaja ja opiskelija suunnittelevat yhdessä työssäoppimisjaksot. Suunnitelma sisällytetään opiskelijan henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan. Siinä sovitaan, mitä opiskelija opiskelee työpaikalla, sekä se, missä, milloin ja miten opiskelijan osaamista arvioidaan. Oppilaitoksessa ammattitaitoa opiskellaan opetussuunnitelman mukaisesti ottaen huomioon ammatin keskeiset osaamisalueet, työnteon ergonomian ja keskeisen lainsäädännön sisällön. Näin varmistetaan, että työssäoppija on perehtynyt työhön ja osaa noudattaa työsuojelu- ja turvallisuusohjeita ja määräyksiä sekä ylläpitää työpaikan järjestystä. Ennen työssäoppimisen aloittamista on oppilaitoksessa määritettävä kunkin työssäoppimisjakson tavoitteet ja varmistettava, että työpaikalla on edellytykset järjestää jakson mukainen työssäoppiminen. Tässä yhteydessä on hyvä perehtyä myös työpaikan työsuojelun toimintaohjelmaan ja sen pohjalta tehtyyn riskiarvioon. Oppilaitoksen velvollisuus on ilmoittaa, mikä on työnantajan työturvallisuusvastuu. Työpaikalla työnantajan tehtävänä on vastata myös ilman työsuhdetta olevan työssäoppijan turvallisuudesta. Työssäoppijan perehdytykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota; työpaikan tehtävät ja työmenetelmät opetetaan opiskelijalle niin, että hän ymmärtää asiat myös työturvallisuuden kannalta. Mikäli työoloissa on tilanteita, joissa tarvitaan erityiset suojavarusteet, tulee työnantajan valvoa niiden käyttöä. Koska työpaikkaa voi velvoittaa opettamaan taitoja ja työtapoja ainoastaan talon tapaan, oletetaan, että työssäoppimispaikaksi hyväksyttävässä toimipaikassa noudatetaan työturvallisuusohjeita. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työturvalli- 11

12 suuslain 8, 10 ja 14 pykälissä kuvattu työn vaarojen selvitys ja arviointi on tehty ja että työssäoppijaa on perehdytetty ja opastettu riittävästi. Työpaikalla nimetään joko esimies tai työntekijä opiskelijan työpaikkaohjaajaksi. Työssäoppijan työhyvinvoinnin kannalta on tärkeää tiedottaa muulle henkilöstölle työssäoppimiseen liittyvistä tehtävistä ja siihen liittyvästä sopimuksesta. Työpaikkaohjaaja opastaa työssäoppijaa, seuraa hänen oppimistaan ja antaa jatkuvaa palautetta. On tärkeää, että sekä ohjaajalla että opettajalla on aikaa olla opiskelijan tukena. Opettaja hoitaa usein käytännössä työpaikan ja koulutuksen järjestäjän sopimuksen tekemisen sekä huolehtii opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatimisesta niin, että se sisältää työssäoppimisen yhteydessä opiskeltavat tavoitteet ja työssäoppimisjaksojen ajoituksen. Opiskelija puolestaan sitoutuu noudattamaan työpaikalla annettuja määräyksiä ja ohjeita. Ohjeet voivat olla joko suullisia yleisohjeita tai kirjallisia, yksityiskohtaisia ohjeita, jotka koskevat toimipaikan liikeajatusta tai laatujärjestelmää. Työturvallisuuden kannalta on tärkeätä, että opiskelijaa kannustetaan kysymään ja varmistamaan turvallinen menettelytapa, mikäli hän on epävarma oikeasta tavasta. Opiskelija sopii työpaikan esimiehen kanssa työvuorojen alkamis- ja päättymisajoista. Työaikoja suunniteltaessa on huomioitava laissa olevat määräykset nuorten työntekijöiden erikoiskohtelusta. Muutoin työajat voivat olla alan työehtosopimuksen mukaisia. Kaikki kolme osapuolta opettaja, työpaikkaohjaaja ja opiskelija osallistuvat opiskelijan osaamisen arviointiin työssäoppimisjaksolla. Opiskelija tekee lisäksi hänelle määrätyt oppimistehtävät ja voi pitää työskentelyajalta oppimispäiväkirjaa. Työssäoppijalla on tietysti sama oikeus kuin työsuhteessa olevallakin työturvallisuuslain (738/2002) 23 :n mukaiseen työstä pidättäytymiseen, jos tehtävässä on välitön hengen tai terveyden menettämisen vaara. Vaaran arvioinnissa painottuu työntekijän oma kokemus ja ammattitaitoon perustuva käsitys. Työstäpidättäytymisoikeus voi syntyä myös silloin, kun puutteellisesta työhönopastuksesta aiheutuu vakavaa vaaraa. Ensisijaista kuitenkin on, ettei työpaikalla lainkaan jouduttaisi tilanteisiin, joissa työssäoppija joutuu kieltäytymään työstä. Tämänkin vuoksi työssäoppimissopimus on tehtävä huolellisesti ja oppimisen tavoitteet määriteltävä tarkasti. 12

13 4 MIKSI TYÖSUOJELUA Työnantajalla on vastuu huolehtia siitä, että työpaikan oloista ei aiheudu työntekijöille tai siellä työssäoppimassa oleville henkilöille terveys- tai tapaturmavaaraa. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on tässä mielessä seurattava työolojen ja työtapojen turvallisuutta ja työyhteisön tilaa arvioitava työssä esiintyvät terveyttä uhkaavat tekijät käyttäen apuna työterveyshuoltoa laadittava työsuojelun toimintaohjelma työolojen terveellisyyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan perehdyttämään työntekijät työhön sekä työhön liittyviin turvallisuuskysymyksiin. Työsuojelu on käytännössä myös yhteistoimintaa ja yhteisvastuuta. Siinä yhdistyvät kaksi eri puolta: henkinen työsuojelu ja fyysinen työsuojelu. Ennakoiva työsuojelu vähentää työpaikan riskejä ja parantaa monella lailla työntekijöiden kokemusta omasta turvallisuudestaan ja työnsä arvosta. Työterveyden turvaaminen on arvo sinänsä. Työntekijälle se tarkoittaa toimintaa, jolla hänen työkykyänsä halutaan ylläpitää, ja toimipaikoille se tarkoittaa mahdollisimman häiriötöntä toimintaa. Voidaan katsoa, että hyvät ja turvalliset työolot takaavat mahdollisuuden toimia laadukkaasti ja taloudellisesti. Työssäoppijan kohdalla henkinen työsuojelu lähtee siitä, että ymmärretään hänen asemansa opiskelijana. Hänelle annetaan tilaisuus hyvin ohjattuna rakentaa ammatti-identiteettiään kokeneitten työntekijöiden joukossa. Fyysinen työsuojelu ja työturvallisuus on eräs laboratoriotyön keskeinen osa-alue. Työturvallisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää ja välttämätöntä, että laboratorioalalla työskentelevä henkilökunta ja siis myös työssäoppijat tietävät ja tunnistavat laboratoriotyöhön liittyvät vaarat. Erityisesti laboratorioalalla on välttämätöntä tunnistaa kemikaalien käyttöön liittyviä sairastumis- ja tapaturmavaaroja. Työssäoppijan, joka periaatteessa tarvitsee työpaikkaohjaajan ja koko työyhteisön tukea työssäoppimisjaksonsa aikana, ei kuulu työskennellä yksin. Ensisijaisesti turvallisuudesta vastaa laboratorion esimies, mutta kaikkien laboratoriossa työskentelevien on syytä kiinnittää työturvallisuuteen jatkuvaa huomiota. 13

14 5 LABORATORION VAARAT Perusajatuksena laboratoriossa tulee olla se, että jokainen tapaturma on ennalta estettävissä. Esimiehet ovat kaikilla tasoilla vastuussa tapaturmien ja vahinkojen ennaltaehkäisystä. Jokaisessa yksittäisessä työtehtävässä on tapaturmalle altistuminen aina vältettävissä järkevillä toimenpiteillä. Jokainen työssäoppija on perehdytettävä työskentelemään turvallisesti ja ymmärtämään, että työn tekeminen ehdottoman turvallisesti on henkilön omaksi parhaaksi ja koko työyhteisön suojelemiseksi. Työnantajan on järjestettävä työntekijöille ja työssäoppijoille riskien arvioinnin edellyttämää opetusta ja ohjausta: kemiallisista tekijöistä altisteiden nimet, niiden aiheuttamat vaarat, raja-arvot ja muut määräykset niiden turvallisesta käytöstä ja käsittelystä oikeat, turvalliset työmenetelmät käyttöturvallisuustiedotteiden, päällysmerkintöjen ja käyttöohjeiden mukaan tarvittavista varotoimista sekä työntekijän itsensä että muiden työntekijöiden suojelemiseksi tarvittavat varotoimet, mm. henkilönsuojainten valinta, käyttö ja huolto. Opetuksessa ja ohjauksessa on tarkoituksenmukaista hyödyntää työterveyshuollon asiantuntemusta ja työpaikkaselvityksen tuloksia. Tarvittaessa on laadittava yksityiskohtaiset, kirjalliset ohjeet vaarallisten kemikaalien turvallisesta käytöstä ja käsittelystä. Näiden tai kemikaalin toimittajalta saatujen vastaavien ohjeiden omaksuminen on tarkistettava ennen työn aloittamista. Liittämällä suojautumis- ja turvallisuusohjeet osaksi laatujärjestelmän edellyttämiä työohjeita varmistetaan turvallisuusohjeiden tarkistaminen aina työohjeita muutettaessa. Vahinkojen ehkäiseminen ennalta parantaa toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta. Suojautuminen on laboratoriotyössä tärkeää. Henkilökohtaisia suojaimia ja suojavaatetusta sekä suojavälineitä on käytettävä aina, kun siitä on määräys voimassa olevassa ohjeessa, työluvassa tai alueen tai työpisteen ohjekilvissä. Suojainmääräykset koskevat myös työssäoppijoita ja vierailijoita. Henkilökohtaisia suojaimia ovat silmäsuojaimet, työjalkineet/turvajalkineet ja pitkähihainen ja -lahkeinen työasu, joka ei saa olla herkästi syttyvää materiaalia. Lisäksi kohteissa, joissa on melu yli 85 db, on käytettävä kuulosuojaimia, joiden tulee olla tyyppihyväksyttyjä (CE-merkintä). 14

15 Vaaratilanteissa oikea toiminta on tärkeää. Jokainen henkilö on laboratoriossa velvollinen ilmoittamaan vaaratilanteesta tai tulipalosta välittömästi palokunnan hälytyskeskukseen, puhelinnumero 112, ja laitoksen henkilökunnalle. Lisäksi on noudatettava laitos- tai rakennuskohtaisia ohjeita vaaratilanneseurausten rajoittamiseksi. Laboratoriossa on oltava paloilmoittimia, käsisammuttimia ja hätäsuihkuja. Vaaratilanteessa työtoiminta keskeytetään välittömästi. Työ on pyrittävä lopettamaan turvalliseen tilaan. Laitteista on katkaistava kaasut ja sähköt, mikäli mahdollista. Tämän jälkeen poistutaan poistumissuunnitelman mukaisille kokoontumispaikoille. Työtä aloittaessasi lue työohjeet ymmärtäen läpi. Huomioi työhön liittyvät vaaratekijät (esim. mahdollisesti syntyvät kaasut, kemikaalien myrkyllisyys, käytetäänkö korkeaa painetta tai lämpötilaa jne.). Käy kaikki työvaiheet läpi mielessäsi ja harkitse, miten takaat turvallisen työskentelyn. 5.1 LASITAVARA Useimmat laboratoriossa tapahtuvat tapaturmat liittyvät lasitavaroiden käsittelyyn. Lasin aiheuttamat haavat ovat tyypillisiä tapaturmia laboratoriossa. Oikean lasilaadun valinta ja lasin käsittely opetetaan opiskelijoille jo oppilaitoksissa osana työturvallisuuskurssia ja perusammattitaitoa. 5.2 KEMIKAALIT/KÄYTTÖTURVALLISUUSTIEDOTE Vaarallisten kemikaalien luokittelu ja varoitusmerkinnät Kemikaaliasetuksen mukaan vaaralliset kemikaalit luokitellaan ryhmiin, jotka kuvaavat kemikaalien vaarallisia ominaisuuksia ja niiden voimakkuutta (sosiaali- ja terveysministeriön päätös 807/2001, ns. luokitusperustepäätös). Kemikaalin päällyksessä luokitus osoitetaan kemikaalin varoitus merkillä ja sen kirjaintunnuksella sekä vaaraa osoittavilla standardi lausekkeilla (R-lausekkeet). Luokitus perustepäätös määrää myös kemikaalien päällyksissä käytettävät turvallisuustoimenpiteitä osoittavat S-lausekkeet. 15

16 F F+ O Helposti syttyvä Erittäin helposti Mycket syttyvä brandfarlig Ytterst brandfarlig Hapettava Oxiderande T T+ E Myrkyllinen Giftig Erittäin myrkyllinen Mycket giftig Räjähtävä Explosiv Xn Haitallinen Hälsoskadlig Xi Ärsyttävä Irriterande C Syövyttävä Frätande N Ympäristölle vaarallinen Miljöfarlig Kuva 1. Varoitusmerkkien kirjaintunnukset, varoitusmerkit ja niiden nimet. Kirjaintunnus merkin yläpuolella osoittaa varoitusmerkkiä aineluettelossa. Kemikaalien käyttöön liittyvää tietoa on koottu kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteeseen. Kemikaalin valmistaja, maahantuoja tai muu luovuttaja on velvollinen hankkimaan kemikaalin ominaisuuksista ja terveys- ja ympäristövaikutuksista tiedot, jotka ovat kohtuudella saatavissa kemikaalin luokittelemiseksi, merkitsemiseksi ja käyttöturvallisuustiedotteen laatimiseksi. Lisäksi he ovat velvollisia antamaan tietoja vaaraa aiheuttavasta kemikaalista. Käyttöturvallisuustiedotteesta on määrätty työministeriön asetuksessa (1202/2001). Tiedotteen laatii kemikaalin valmistaja tai maahantuoja, ja se sisältää tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida kemikaalin aiheuttama vaara ja ryhtyä toimenpiteisiin sen välttämiseksi. Käyttöturvallisuustiedotteessa esitetään kemikaalien käyttäjän kannalta tärkeimmät tiedot kemikaalien koostumuksesta, ominaisuuksista ja terveyshaitoista sekä niiden torjunnasta. Tiedotteesta löytyvät seuraavat asiat: 16

17 1. Valmistajan ja maahantuojan tunnistustiedot 2. Koostumus ja tiedot aineosista 3. Vaarallisten ominaisuuksien kuvaus 4. Ensiapuohjeet 5. Ohjeet tulipalon varalta 6. Ohjeet päästöjen torjumiseksi 7. Käsittely ja varastointi 8. Altistumisen ehkäiseminen ja henkilökohtaiset suojaimet 9. Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 10. Stabiilisuus ja reaktiivisuus 11. Terveysvaikutuksiin liittyvät tiedot 12. Tiedot kemikaalin vaarallisuudesta ympäristölle 13. Jätteiden käsittely 14. Kuljetustiedot 15. Kemikaaleja koskevat määräykset 16. Muut tiedot (mm. käyttötarkoitus ja -ohjeet) Kemikaalin valmistaja, maahantuoja tai muu luovuttaja on velvollinen toimittamaan kemikaalin vastaanottajalle käyttöturvallisuustiedotteen kemikaalia ensimmäistä kertaa luovutettaessa. Ottaessasi käyttöön kemikaalin ensimmäistä kertaa perehdy käyttöturvallisuustiedotteeseen. Tee samoin, jos sinulla on pienikin epäilys siitä, miten kemikaalin kanssa työskennellään, miten jätteet hävitetään jne. Terveysvaaran pienentämiseksi sekä vahinkojen estämiseksi laboratoriossa työskentelevien on otettava huomioon kemikaalien fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja terveydelle vaarallisten aineiden fysiologiset vaikutukset. Laboratorion esimiehet ja työpaikkaohjaajat vastaavat työssäoppijan perehdyttämisestä. Esimiehet ovat kaikilla tasoilla vastuussa kemikaalien käyttöön liittyvien tapaturmien ja vahinkojen ennaltaehkäisystä. Vahingollisten aineiden vaikutustavat elimistössä voidaan jakaa akuutteihin eli äkillisiin vaikutuksiin ja kroonisiin eli pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Kemiallisessa opetuslaboratoriossa esiintyy pääasiassa vain akuutteja vaikutuksia, koska krooniset vaikutukset vaativat yleensä pitkän altistusajan. Työelämässä krooniset vaikutukset ovat tavallisempia. 17

18 Akuutit vaikutukset Ärsyttävät aineet vaikuttavat pääasiassa hengityselinten ja silmien limakalvoihin sekä ihoon (oireita: yskiminen, silmien kirvely, ihon punoitus ja kirvely). Helposti veteen liukenevat aineet (esim. lipeäsumu, ammoniakki ja suolahappo) ärsyttävät pääasiassa silmiä ja ylempiä hengitysteitä. Vaikeasti veteen liukenevat aineet (esim. typpidioksidi) ärsyttävät keuhkojen perimmäisiä osia. Tässä tapauksessa vaikutus saattaa tuntua vasta jonkin ajan kuluttua altistuksesta. Syövyttävät aineet tuhoavat kudosta. Ärsyttävän ja syövyttävän aineen välillä on vain aste-ero. Kaikki vahvat hapot ja emäkset tarpeeksi väkevinä liuoksina ovat syövyttäviä. Huumaavat aineet lamauttavat keskushermoston toimintaa aiheuttaen eräänlaisen humalatilan. Huumaavat aineet ovat pääasiassa rasvaliuottimia (esim. hiilivedyt, alkoholit, eetterit). Suuret pitoisuudet voivat aiheuttaa tajuttomuuden ja hengityshalvauksen. Kemialliset hengitysmyrkyt lamauttavat hengitystoiminnan joko estämällä hapen kulkeutumisen elimistössä (esim. hiilimonoksidi, nitriitit) tai vaikuttamalla hengitystä säätelevään keskushermoston osaan (rikkivety). Syanidit (HCN) estävät soluhengityksen. Ilman hapen syrjäyttävät kaasut (esim. typpi, vety, jalokaasut) laimentavat ilman happipitoisuutta. Hapenpuutteen ensimmäiset oireet ilmenevät, kun happipitoisuus laskee alle 16 %:n. Krooniset vaikutukset Yleismyrkyt vaikuttavat samanaikaisesti moniin elimiin (esim. lyijy, elohopea). Kudosmyrkyt vaikuttavat johonkin määrättyyn kudokseen tai elimeen: esimerkiksi bentseeni vaikuttaa luuytimeen (häiritsee verisolujen muodostusta) ja kadmium munuaisiin. Hermostomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon (esim. rikkihiili, metanoli ja etanoli). Herkistävät aineet: Työntekijän iho tai hengityselimet voivat pitkäaikaisen altistuksen jälkeen herkistyä joillekin aineille (esim. formaldehydi, nikkeli- ja kobolttiyhdisteet, kromaatit), minkä jälkeen pienetkin ainemäärät voivat aiheuttaa allergisen ihottuman, nuhan tai astman. Pölykeuhkoa aiheuttavat aineet aiheuttavat pitkäaikaisen altistuksen jälkeen pysyviä keuhkomuutoksia (esim. kvartsipöly, asbesti ja talkki). Karsinogeeniset aineet aiheuttavat kasvaimia, ja ne vaativat pitkän altistusajan (esim. kloroformi). 18

19 Joillakin aineilla on myös muita vaikutuksia, kuten teratogeenisiä eli sikiövaurioita aiheuttavia, mutageenisiä eli perimää vaurioittavia ja lisääntymiselle vaarallisia vaikutuksia. 5.3 KAASUT Kaasupullojen käsittelyssä on noudatettava tarkasti annettuja ohjeita. Pullojen suojakorkin on aina oltava paikallaan, kun pulloja siirrellään. Käytön aikana pullot on pidettävä telineessä kiinni sidottuina. Laboratoriossa palavien kaasujen käytön ja säilytyksen osalta on huomioitava niihin liittyvät vaaratekijät. Myös räjähdysvaara on otettava huomioon käsiteltäessä happikaasua. Puhdas happi saattaa sytyttää esimerkiksi haalarit räjähdysmäisesti palamaan. Käytetty happi on usein hajustettu (ODOROX), jolloin mahdollinen happivuoto on helpompi havaita. Laboratoriossa käytettävien kemikaalien joukossa saattaa olla erittäin syttymisherkkiä ja tulenarkoja aineita. Käytetyt raaka-aineet ja väli- ja lopputuotteet voivat olla räjähtäviä tai hapettavia. Palaviksi kaasuiksi katsotaan kaasumaiset aineet, joiden kiehumispiste normaali-ilmanpaineessa on enintään 20 C ja jotka muodostavat ilman kanssa syttyviä seoksia. Palaviksi nesteiksi katsotaan sellaiset nesteet, joiden leimahduspiste on 100 C tai sitä alempi. Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa nesteestä normaalipaineessa haihtuu niin paljon höyryjä, että ne muodostavat nestepinnan päällä olevan ilman kanssa palavan kaasuseoksen. Palavat nesteet jaetaan syttymisherkkyyden mukaan neljään ryhmään: Erittäin helposti syttyvä neste Leimahduspiste enintään 0 C Kiehumispiste enintään 35 C Helposti syttyvä neste Leimahduspiste alle 21 C Syttyvä neste Leimahduspiste C Palava neste Leimahduspiste yli 55 C ja enintään 100 C Erittäin helposti syttyvät ja helposti syttyvät nesteet höyrystyvät voimakkaasti avonaisessa astiassa huoneenlämpötilassa, jolloin räjähdys- ja syttymisvaara on aina olemassa. Samoin monet syttyvät nesteet voivat syttyä kipinästä ja räjähtää, jos niitä säilytetään avonaisissa astioissa. Sen sijaan palavien nesteiden (leimahduspiste yli 55 C) sytyttäminenkin tuottaa usein jo vaikeuksia. Palavia nesteitä ovat mm. seuraavat: 19

20 Leimahduspiste, C Kiehumispiste, C Bensiini 40 erittäin helposti syttyvä Etyylieetteri erittäin helposti syttyvä Asetoni helposti syttyvä Etanoli helposti syttyvä 1-Butanoli syttyvä Etikkahappo syttyvä Palavat ja muutkin nesteet syttyvät ilman kipinää, jos lämpötila on kyllin korkea. Itsesyttymislämpötila on alin lämpötila, jossa jokin aine syttyy itsestään lämmön vaikutuksesta ilman ulkopuolista sytytyslähdettä. Jos itsesyttymislämpötila on kyllin alhainen (esim. rikkihiili 90 C tai eetteri 170 C), voi neste syttyä esimerkiksi keittolevyllä lämmitettäessä. (Lähde: Työturvallisuus laboratoriossa, Kimmo Karinen) KUUMA/KYLMÄ Yleensä laboratoriotöissä käytetään normaaleja, ei kovin korkeita lämpötiloja, jotka saadaan aikaan erilaisilla hauteilla, sähkölevyillä tai kaasuliekillä. Tällöin käsien ja silmien suojaaminen on riittävää. Kuumien esineiden käsittelyyn käytetään pihtejä. Uunien kuumat pinnat eristetään ja merkitään, jotteivät työntekijät vahingossa kosketa niihin. Nestemäiset kaasut ja hiilihappojää voivat aiheuttaa pahoja paleltumavammoja. 5.5 PALOTURVALLISUUS/ TULITYÖKORTTI Laboratorioissa käytetään paljon erilaisia palavia kaasuja ja syttymisherkkiä ja tulenarkoja kemikaaleja. Palaviksi nesteiksi katsotaan sellaiset nesteet, joiden leimahduspiste on 100 C tai sitä alempi. Leimahduspiste on alin lämpötila, jossa nesteestä normaalipaineessa haihtuu niin paljon höyryjä, että se muodostaa nestepinnan päällä olevan ilman kanssa palavan kaasuseoksen. Niitä käsiteltäessä on noudatettava tarkasti annettuja ohjeita ja määräyksiä sekä oltava erityisen huolellinen ja varovainen. Laboratoriossa käytettävistä palavista kaasuista tavallisimmin käytettyjä ovat vety, asetyleeni ja nestekaasu. Palaviksi kaasuiksi katsotaan kaasumaiset aineet, joiden kiehumispiste normaali-ilmanpaineessa on enintään 20 C ja jotka muodostavat ilman kanssa syttyviä seoksia. Vuotavat kaasupullot ja kaasuputket aiheuttavat suuren paloturvallisuusvaaran. Kaasuvuoto on usein vaikeasti havaittava. Kaasuvuotojen varalta työpaikoilla on kiinnitetty huomiota erilaisiin hälytysjärjestelmiin sekä painepullojen sijaintiin ja kiinnitykseen. 20