KARJALAN SUOMALAISTEN LAINASANOJEN LEVIKISTÄ

Transkriptio

1 1 KARJALAN SUOMALAISTEN LAINASANOJEN LEVIKISTÄ Esitelmä Turun IFUSCOssa huhtikuussa 1997 Tekijä: Kimmo Laine

2 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA LÄHTEET 2. SUOMALAISTEN LAINASANOJEN LEVIKISTÄ KARJALAN PUHUMA-ALUEELLA PITÄJIT- TÄIN 3. YKSITTÄISTEN SANOJEN AIHEPIIREISTÄ JA LAINAUTUMISYHTEYKSISTÄ LUETTELO ASETELMISTA Asetelma 1: Lainatapausten varmuusaste Asetelma 2: Karjalan suomalaislainat pitäjittäin

3 3 1. TUTKIMUSTEHTÄVÄ JA LÄHTEET Itämerensuomalaisten kielten praktikum-työni tarkoituksena oli selvittää professori Seppo Suhosen artikkelissa Karjala-aunuksen Suomesta kulkeutuneista sanoista käsiteltyjen lainasanojen levikki karjalan kielessä. Aineiston laajuus oli 96 vartaloa sekä lukuisa joukko johdoksia. Mukana oli paljon murresanoja. Koetin kytkeä suomesta karjalaan tapahtuneen sanojen lainautumiskehityksen historialliseen kontekstiinsa. Yhtenä lähteenä käyttämiini Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Karjalan kielen kokoelmiin kuuluu kaikkiaan sanalippua (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: 12), joista suurin osa on Karjalan kielen sanakirjan toimituksesta saamani tiedon mukaan kerätty livvinmurteiselta alueelta. Vähiten aineistoa on kuulemma vienalaismurteiden ja eteläkarjalan väliseltä siirtymävyöhykkeeltä. Seuraavassa näette tutkimieni lainatapausten varmuusasteen Suomen kielen etymologisen sanakirjan pohjalta laskettuna. Asetelma 1: Lainatapausten varmuusaste Varmuusaste Sanoja varmoja suomalaislainoja 47 osaksi suomalaislainoja 1 luultavasti suomalaislainoja 11 mahdollisesti suomalaislainoja 14?suomalaislainoja 22 YHTEENSÄ SUOMALAISTEN LAINASANOJEN LEVIKISTÄ KARJALAN PUHUMA-ALUEELLA PITÄJITTÄIN Näin suomalaislainat jakautuvat pitäjittäin karjalan puhuma-alueella. Asetelma 2: Karjalan suomalaislainat pitäjittäin Pitäjä Suomalaislainoja Suojärvi (Suj) Uhtua (Uh) Vuokkiniemi (Vn) Korpiselkä (K) Suistamo (Sm) Salmi (S) Säämäjärvi (Säj) Vitele (V) 7-8 Kiestinki (Kst) 6-10 Petsamon kiestinkiläismurre (KstP) 6-10 Kontokki (Kt) 4-11 Repola (R) 4-5 Rukajärvi (Rj) 3-8

4 4 Ilomantsi (Il) 3-7 Pistojärvi (Ptj) 3-6 Impilahti (Im) 3-5 Njekkula (Nj) 2-5 Jyskyjärvi (J) 2 Riipuškala (Ri) 1-4 Hietajärvi (Hj) 1-3 Tunkua (Tk) 1-2 Tver 0-2 Oulanka (O) 0-1 Tulemajärvi (Tj) 0-1 Naapurikielten kesken toki tapahtuu molemminpuolista sanojen lainautumista jo pelkästään maantieteellisen läheisyyden vuoksi, mutta suomen ja karjalan tapauksessakin on tämän rauhallisen rinnakkaiselon lisäksi osoitettavissa useita historiallisia seikkoja, jotka ovat saattaneet voimistaa lainautumiskehitystä. Paljon suomalaislainoja esiintyy rajakarjalaisissa sekä rajan molemmin puolin puhutuissa livviläismurteissa. Salmin 1 kihlakunnassa, joka muun Käkisalmen läänin mukana liitettiin Stolbovan rauhassa (1617) Ruotsiin, asui tuosta tapahtumasta lähtien ortodoksikarjalaisen enemmistön ohella myös luterilais-suomalaista väestöä on aina siihen asti, kun Suomi Moskovan rauhassa (1940) luovutti seudun Neuvostoliitolle. Suomenkielisiä oli varsinkin Impilahdella ja Soanlahdella. Etenkin tämän vuosisadan alusta alkaen karjalan- ja suomenkieliset solmivat keskenään paljon seka-avioliittoja. Ortodoksien solmimista avioliitoista oli 1930-luvun alkuun mennessä jo n. 40% seka-avioliittoja. Myös Aunuksen kuvernementissa oli 1830-luvulta alkaen jonkin verran suomalaisväestöä. Korkeimmillaan vuonna 1917 sen lukumäärä oli 3000 henkeä. Suomalaissiirtolaiset asuivat samoissa kylissä karjalaisten kanssa. Omia kyliä heillä ei ollut kahden-kolmen perheen lohkotiloja lukuun ottamatta. Uudet tulokkaat olivat huomattavasti lukutaitoisempaa väkeä kuin karjalaiset tai venäläiset. Maaseudulla asuvat taisivat myös karjalaa. Maalla asui yhtä vuotiasta naista kohden puolitoista miestä. Suurin osa suomalaisista eli etnisen ryhmän sisäisessä avioliitossa, mutta sukupuolten epäsuhta johti myös 2 seka-avioliittoihin karjalaisten ja venäläisten kanssa.(birin 1992: 157, 159) Tilanne lienee siis ollut monessa suhteessa hyvin suotuisa sanojen lainautumiselle suomesta karjalaan. 1 Salmin kihlakuntaan kuuluivat vuosisadan vaihteessa Suojärven, Suistamon, Salmin, Korpiselän, Impilahden ja Soanlahden kunnat. (vrt. Hämynen 1993, s. 41) Suistamo, Korpiselän itäosa sekä Suojärvi kunnan eteläosaa lukuun ottamatta kuuluivat Raja-Karjalan sekamurteiden alueeseen. Suojärven eteläosassa, Impilahdella ja Salmissa puhuttiin livviläismurteita. (Leskinen 1992, s ; Virtaranta 1990 s. 290) Karkeasti sanoen ennen talvisotaa Impilahden läntisissä kylissä puhuttiin suomea, itäisissä karjalaa. Kielimuotojen raja oli kuitenkin hyvin loiva. Impilahden murre oli suomen ja karjalan välinen törmäysmurre. (Punttila 1992, s. 6-7) On syytä huomata, että Birin lukee suomalaisiin myös ortodokseja (11,6%). Hän mainitsee, että seka-avioliitoissa 2 luterilainen usein kääntyi ortodoksiksi, mutta myös, että luterilaisia oli enemmän kaupungeissa, ortodokseja taas maalla. Jälkimmäinen lausahdus viittaa siihen, että suomalaisiin on luettu myös ortodoksisia rajakarjalaisia, joita rajapitäjissä asui naimakauppojen tuloksena suhteellisen runsaasti. Myöhempänä tarkemmin.

5 Korpiselkään ja Suistamolle lainasanoja tuli toki jo sen vuoksi, että ne sijaitsivat suomenkielisten alueiden rajanaapureina ja siksi että Suistamolla oli myös luterilaista väestöä. Siellä sen osuus kokonaisväestöstä kasvoi luvulla voimakkaasti, niin että luterilaisia ennen talvisotaa oli jo noin 30% kunnan väestöstä.(hämynen 1993, s. 238, 240) Ihmetystäni herättää, että SKES mainitsee Ilomantsista vain 3-7 suomalaislainaa, vaikka sielläkin samassa pitäjässä asui myös luterilaisia. Tämän selittänee se, että Ilomantsista on kerätty 3 vain n sanalippua, kun Korpiselästä niitä on suunnilleen 6200 ja Suistamolta n Suojärven tapauksessa on huomattava, että E.V.Ahtian sieltä keräämien sanalippujen määrä ( kpl) on poikkeuksellisen huomattava. Tämä kasvattaa myös lainasanojen lukumäärää. Suojärvi sinänsä oli 1920-luvulle saakka lähes täysin karjalankielinen pitäjä (Väestösuhteista katso tarkemmin Saloheimo 1977: 18), mutta luterilaisen metsätyöväestön muutto Salmin kihlakuntaan 1920-luvulta alkaen oli voimakkainta juuri Suojärvellä niin, että v jo kolmannes kunnan asukkaista kuului tähän väestöryhmään. Tämä saattaa näkyä Ahtian luvun muistiinpanoissa. Salmilla lainasanojen suuren määrän selittää siellä asuneiden luterilaisten suuri määrä. Heitä oli v Impilahden seurakunnan kirjoissa jo n henkeä. (Hämynen 1993: 54) Salmin luterilaiset olivat alueellaan selvänä vähemmistönä, ja niin seka-avioliittojenkin osuus oli vuosina niin korkea kuin kolmannes kaikista heidän solmimistaan avioliitoista. (Hämynen 1995: 59) Tämä oli varmaan omiaan kasvattamaan suomalaisten lainasanojen määrää paikallisessa livviläismurteessa. 5 Salmin kihlakunnasta oltiin tiiviissä yhteydessä Aunuksen kuvernementtiin. Suomalaislainoja lieneekin kulkeutunut myös Suomen-puolisten karjalaisten välittäminä. Esimerkkinä runsaasta muutosta rajan yli voi mainita, että vuonna henkeä eli 14% Salmin kihlakunnan koko väestöstä muutti Venäjälle. Suojärvelle ja Salmiin haettiin myös paljon morsiamia Aunuksen puolelta. Säilyneiden katkelmallisten lähteiden mukaan vielä suurempi määrä rajakarjalaisia vietiin kotivävyksi tai miniäksi Aunukseen. Itänaapurin puolella rajaa suomalaislainoja esiintyy Säämäjärvellä, Vitelessä, Riipuškalassa ja Njekkulassa. Säämäjärvelle ne lienevät kulkeutuneet suojärveläiskontaktien mukana. Tähän pitäjään kuuluneessa Veškelyksen seurakunnassa vieläpä asui v suojärveläistä, 165 miestä ja 24 naista. Kaikille syntyi 3-10 lasta, joten sukulaisuussuhteet rajan yli muodostuivat kiinteiksi. Säämäjärven tapauksessa ei tule kuitenkaan syyllistyä näköharhaan. E.V.Ahtiahan keräsi sieltä peräti sanalippua, mikä varmistaa muita pitäjiä suuremman lainamäärän pääsemisen tilastoihin. Viteleen suomalaislainat selittynevät vastaavasti salmilaiskontakteilla. Toinen seikka, joka Viteleen tapauksessa tulee huomata, on, että Rajakonnun kylä oli yksi niistä paikoista, joihin 1800-luvun lopussa muutti suomalaisia. (Birin 1992: 157) Tulemajärveltäkin on luultavasti yksi suomalaislaina. Sekä salmilaiset että suojärveläiset menivät naimisiin myös tulemajärveläisten kanssa ja Tapio Kaikki sanalippujen määrää koskevat tiedot tässä työssä on saatu laskemalla yhteen KKS I:ssä (1968: VIII-LXV) 1 mainitut eri kerääjien kustakin pitäjästä keräämien sanalippujen määrät. Vienalaismurteiden sekä niiden ja eteläkarjalan välisten siirtymämurteiden kuin myös tverinkarjalan osalta näin saaduilla luvuilla spekuloiminen on jätetty sikseen, koska KKS I:n painamisen jälkeen mm. Helmi ja Pertti Virtarannan keräämää materiaalia mainituilta alueilta on tullut paljon lisää.

6 6 Hämysen mukaan rajakarjalaisten avioliitot sitä paitsi kuvastavat työssäkäynnin suuntaa. Kysymys oli siis häitä laajamittaisemmista kontakteista. (Hämynen 1993: 61-63) Riipuškalan ja Njekkulan suomalaislainat selittynevät siten, että 1800-luvun lopussa Alavoiseen asettui suomalaissiirtolaisia. (Birin 1992: 157) Toinen lainasanakeskittymä on vienalaismurteiden alueella. Vienan nykyinen karjalaisasutus on sulattanut itseensä huomattavan määrän suomalaisperäistä väestöä. Omana aikanaan tärkeän kulttuurisillan Suomen ja Vienan Karjalan välille muodosti karjalainen laukkukauppa. Kielellistenkin vaikutteiden leviämiselle oli hyvät mahdollisuudet. (Korhonen - Keynäs 1988: 38). Suomalaislähtöisiksi todettujen sukujen määrä nousee Uhtuan, Vuokkiniemen ja Kontokin pitäjissä 1800-luvun jälkipuoliskolla ainakin 51:een (43,6%). Karjalais- ja suomalaisperäinen väestönosa olivat näihin aikoihin suunnilleen samansuuruisia. (Tarkemmin Pöllä 1995: 115, 117, , 160) Uhtualta lainasanatietoja on eniten. (Korhonen-Keynäs 1988: ) Tähän pitäjään kuuluneen Jyvälahden kylän suvuista yli kolmannes oli viime vuosisadan lopulla pohjalaista alkujuurta.vuokkiniemeltä suomalaisia lainasanatietoja on toiseksi eniten. Suomalaisen väestön voidaan todeta muodostaneen 1800-luvun jälkipuoliskolla enemmistön Vuokkiniemen ja Latvajärven kylien asukkaista. (Pöllä 1995: 160) Sparren mukaan Vuokkiniemen naisilla oli arkivaatteina juovikkaita ja ruudullisia puuvillaisia hameita ja röijyjä, kuten Suomessa. Tähän yhteyteen voi liittyä mm. Uhtualta tavattu lainasana tüüli. Silti naiset säilyttivät miehiä sitkeämmin vanhat käytänteet, pukeutumistavan ja kielen. Vienalaislapsi saattoi oppia lukemaan ja kirjoittamaan suomea vaikkapa laukkureiden mukana kulkeutuneista sanomalehdistä. Kivijärvellä suomenlukutaito oli poikkeuksellisen yleistä, sillä lähes kaikkien vuoden 1850 jälkeen syntyneiden kivijärveläisten kerrottiin noin sata vuotta sitten osanneen lukea suomea. (Korhonen-Keynäs 1988: 56-59, ) Vuonna 1906 perustettu Vienan Karjalaisten Liitto jopa järjesti nuorisolle mahdollisuuden opiskella suomalaisissa kansanopistoissa. Perustettiin suomalaisia kouluja ja kirjastoja sekä esitettiin suomalaisia näytelmiä luvulta alkaen. Tällaiset seikat olivat tietysti omiaan levittämään suomalaisia lainasanoja.venäjän valtiovalta tosin lakkautti pian kirjastot ja koulut sekä v Vienan Karjalaisten liiton. (Korhonen-Keynäs 1988: ; Sihvo 1994: 274) Kontokin ja Suomen-puoleisen Kuivajärven vienalaiskylän suomalaislainojen vähyys hämmästyttää. Pistojärven osalta lainojen vähyys tuntuu luonnollisemmalta, koska tiedot suomalaisista alueella ovat sirpaleisia. Seudulla on ollut kai tärkeämpää saamelainen vaikutus (Tarkemmin Pöllä 1995: , 165). Suomalaislainojenkin joukossa tavataan porotermi tupla:tuplat! Pistojärven kaltainen on tilanne Pohjois-Vienan Oulangassa. Neljästätoista taustaltaan tunnetusta suvusta vain kolme on suomalaislähtöisiä. Tämä käy yksiin sen kanssa, että suomalaiset lainat puuttuvat pitäjästä ehkä kokonaan. Saamelainen vaikutus (tarkemmin Pöllä 1995: 202) on myös tällä seudulla huomattava. Ainut mahdollinen suomalaislaina, n uppo, merkitsee sarvetonta poroa! Kiestingistä tavattujen suomalaislainojen määrä näyttää suhteettoman pieneltä. Seudulta mainitaan nimittäin suomalaissukuja jo 1700-luvulla. Pitäjän talo- sekä väkiluvun kasvu puolitoistakertaiseksi vuosien 1838 ja 1859 välisenä aikana taas on saattanut johtua

7 7 Kuusamosta tulleista muuttajista. Suomalaissuvut keskittyvät pitäjän eteläosaan. Petsamon kiestinkiläismurteeseen suomalaislainoja on kulkeutunut kai lähinnä Muurmannin rannikon luterilaisilta. Niitä on saman verran kuin Kiestingissä, mutta vain kaksi, on n i ja triiviet tilkkeet, on yhteisiä. Suomalaislainojen vähyys vienan- ja eteläkarjalan välisellä siirtymävyöhykkeellä johtuu varmaan kerättyjen sanalippujen vähäisestä määrästä. Käsitelty nimiaines oikeuttaa Matti Pöllän mukaan silti tekemään johtopäätöksen, että Vienan Kemijoen ylä- ja keskijuoksun varren sekä Nuokkijärven seudun kylissä asui luvulla karjalaissukujen ohella ainakin joitakin Suomen puolelta saapuneita sukuja.(pöllä 1995: 168, 172, 182) Vaikka eteläkarjalaisten ja livviläismurteiden alueet eivät olleet laukkukaupan kannalta yhtä keskeisiä kuin Viena, Repolasta ja Porajärveltäkin käytiin jonkin verran Suomessa laukkukaupalla. Eteläkarjalaisten murteiden alueelta lähti kierrolle myös rinkelikauppiaita. (Korhonen - Keynäs 1988: 6,62) Repolan pitäjä kuului suurelta osin Vuoksen vesistöön, joten sieltä oltiin tukinuittojen muodossa tiiviissä yhteydessä Suomeen. (Könönen 1971: ) Myös porajärveläisillä oli kiinteät yhteydet rajan yli. Näissä yhteyksissä lienevät Repolaan lainautuneet sieltä tavattavat suomalaislainat. Niiden vähyys sekä suomalaislainojen puuttuminen Porajärveltä tyystin selittynee alueelta kerättyjen sanalippujen vähäisyydellä (Repolasta n ja Porajärveltä n. 1600). Rukajärveltäkin tavataan joitakin suomalaislainoja. Aivan sen rajalla sijaitsevan Paanajärven Nokeuksen kylän, joka perustettiin viimeistään vuonna 1679 ja jonka murre kuuluu eteläkarjalaan, tuolloin Repolan hallintopitäjään kuuluneen osan ensimmäiset asukkaat näyttävät olleen Suomen puolelta tulleita siirtolaisia. (Pöllä 1995: ; Virtaranta 1967: 8) Eteläkarjalaisten murteiden alueeseen kuuluvasta Tunkuan pitäjästä tavataan niin ikään pari suomalaislainaa. Suomalaisasutuksesta ei seudulta ole tietoja. (tarkemmin Pöllä 1995: 41-64) 3. YKSITTÄISTEN SANOJEN AIHEPIIREISTÄ JA LAINAUTUMISYHTEYKSISTÄ On selvää, että sellaiset tekniset termit kuin riimortti ja sähkö ovat nuoria, aikaisintaan 1800-luvulla lainautuneita, sanoja. Toisaalta mahdollisesti tverinkarjalassa esiintyvät sanat onni ja rakkahuš voivat olla viimeistään

8 luvulla suomesta karjalaan lainautuneita. Sekä Kiestingissä että Petsamon kiestinkiläismurteessa esiintyvät sanat riiviet sekä tamppu korvo voivat olla lainautuneet suomesta karjalaan ennen 1870-lukua, jolloin kiestinkiläisiä siirtyi Petsamoon (KKS I 1968: LVIII). Nämä sanat ovat toki voineet lainautua kahteen murteeseen erikseenkin. Aikaisemmin mainitsin, että Vuokkiniemen Kivijärvelle perustettiin suomalainen kyläkoulu. Salmin kihlakunnassa suomalaisia kansakouluja oli v Niissä oli yhteensä 1967 oppilasta. (Hämynen 1995: 82, taulukko 5) Tähän yhteyteen voi liittyä lainasana oppi ja sen verbijohdos oppie. Sanaa tavataan mm. Vuokkiniemellä, Korpiselässä ja Suojärvellä. Salmin kihlakunnassa toimi myös suomenkielisiä ortodoksisia seurakuntakouluja (Jokinen 1977: 97, viite Hämysen 1995: 52), jotka saattoivat hyvin levittää kansan keskuuteen sellaisia uskonnolisia termejä kuin peäsiene (Suj), poasto (K, Sm, Suj) ja roamattu (Suj). Asiaan saattoi hyvin vaikuttaa myös Bruno Boxströmin johtaman Sortavalan evankelisen seuran toiminta (Hämynen 1995: 63). Pitäisin näitä sanoja nuorina lainoina. Rakentamiseen liittyviä sanoja lainojen joukossa on useita: rakentoa ja sen substantiivijohdos rakennus merkityksessä rakennus (mm. Hj, Kst, Kt, Suj, Uh, Vn), raput (mm. Kst, Vn, Suj), riiviet tilkkeet (mm. Kst, Uh), ruusata tehdä puuleikkauksia (Uh), ruutu merkityksessä ikkunalasi (K, Uh, S, Suj) sekä tuplalasi 2-kertainen ikkuna (K). Uhtuan Lamminpohjassa oli suomalaistyylisiä taloja ja Vuokkiniemen kylä oli suomalaiseen tapaan harvan rakennettu. Kaikkia näitä sanoja, paitsi viimeistä, tavataankin Uhtualla tai Vuokkiniemessä. ruusata-sanan kohdalla on merkillistä, että venäläisperäiselle puuleikkausten tekemiselle on otettu läntinen nimi. Sanan kotiutumista karjalaan on voinut edistää seuraava pitsiä yms. merkitsevä sanaperhe. KKS II: 393 kruušiva KKS II: 393 kruušivo pitsi. kruusivuo (Kt) kruuživuo (Rj) Suj: gruuživo (Sm, Suj) S: gruužavo ~ kruuživo (Im, Nj-Ri, S, Säj, Tj, V) vrt. KKS II: 390 kruševa pitsi. gruževat (Tk); KKS II: 393 kruušivoittoa varustaa pitseillä. gruuživoitti (Säj); KKS II: 393 kruušivokas possessiiviadjektiivi kruušivo. Säj: gruuživokaz (Säj, Nj-Ri); KKS II: 393 kruušivolentta kirjailtu nauha. kruusivolentta (Kt). Useista valokuvista voi huomata, että Salmin kihlakunnassa, jossa kaikkia näitä sanoja, paitsi sanaa riiviet, niin ikään tavataan, oli suomalaistyylisiäkin rakennuksia (kts. esim. Karjala - muistojen maa 1991). Kaupankäyntiin ja kulkuneuvoihin liittyviä sanoja esiintyy paljon vienalaismurteiden alueella, joka oli tärkeintä laukkukauppaseutua. Niitä ovat pärtö kaikenlainen tavara (Uh), rattahat (mm. Uh), rehelline (mm. Uh) ja suilu suomalaismallinen vene (Vn). Vienalaiset laukunkantajat keräsivät lumppuja. Sana rüüsü (Ptj, Uh, Vn) voi siis niin ikään liittyä laukkukauppaan. Kalastukseen liittyviä lainoja esiintyy Kiestingissä (troani kalanrasva ) sekä Petsamon kiestinkiläismurteessa (sulju kalan-, varsinkin turskan lima ) Varmaan myöskin näiltä alueilta on lähtenyt Jäämerelle kalastajia, murmanskeja, joista M.A.Castren kertoo, ja he ovat sitten tuoneet mukanaan Kiestinkiin sanan troani. Murmanskien joukossahan oli myös suomalaisia. (Juvelius 1934: 476) Petsamon kiestinkiläisille lainoja on luonnollisesti tullut seudun suomalaisasukkailta. Suistamolla maakaistaletta merkitsevä sana riegaleh on voitu lainata vaikkapa isojakotoimituksen yhteydessä. Isojako saatiin Suistamolla päätökseen vuonna Sen jälkeen vuoteen 1918 mennessä Suistamolle muodostettiin 699 uutta tilaa, joista

9 9 400 halkomalla, 266 lohkomalla ja 33 palstaamalla. (Hämynen 1993: 98, 106). Palstan karjalankieliseksi nimeksi sopisi mielestäni riegaleh. ruunun raakki (Im) merkitsee kutsunnoissa hylättyä. Myös sanat suini asevelvollisuuskutsunta (S, Sm, Suj) ja vahti (Nj, Sm, Suj, Säj, Uh, V) sopisivat sotilastermeiksi. Ne olisivat voineet lainautua Salmin kihlakuntaan laittomien asevelvollisuuskutsuntojen tai vuoden 1918 sodan yhteydessä. Itä-Karjalaan ne olisivat voineet kulkeutua heimosotien ( ) aikana. Sairauden nimi ripuli (mm. Im, K, S) on varmaan lainautunut seudulle suomalaisten lääkärien välityksellä. Impilahdella oli 1915 piirilääkärin lisäksi kunnanlääkäri ja Salmissa kunnanlääkäri. Korpiselän sairaita hoiti Värtsilän tehdaslääkäri. (Hämynen 1993: 78)

10 10 Êèììî Ëàéíå: Î ÐÀÑÏÐÎÑÒÐÀÍÅÍÈÈ ÔÈÍÑÊÈÕ ÇÀÈÌÑÒÂÎÂÀÍÍÛÕ ÑËΠ ÊÀÐÅËÜÑÊÎÌ ßÇÛÊÅ Â ìî ì äîêëàäå ÿ èçëàãàþ ðàñïðîñòðàíåíèå 96 ôèíñêèõ çàèìñòâîâàííûõ ñëîâ â êàðåëüñêîì ÿçûêå è èñòîðè åñêèå ïðè èíû åìó. Ýòè ñëîâà ïðîôåññîð Ñåïïî Ñóõîíåí äîëîæèë â ñâîåé ñòàòüå Karjalaaunuksen suomesta kulkeutuneista sanoista ( Î ôèíñêèõ çàèìñòâîâàííûõ ñëîâàõ â êàðåëüñêîì ÿçûêå ). Ìîè ñàìûå ãëàâíûå èñòî íèêè - Karjalan kielen sanakirja ( Ñëîâàðü êàðåëüñêîãî ÿçûêà ) è Êàðòîòåêà êàðåëüñêîãî ÿçûêà Íàó íî-èññëåäîâàòåëüñêîãî öåíòðà ÿçûêîâ Ôèíëÿíäèè. Ôèíñêèå çàèìñòâîâàííûå ñëîâû ñîñðåäîòî èâàþòñÿ â äâà îáëàñòÿõ: îáëàñòü ãðàíèöíî-êàðåëüñêîãî (íîìåð 4 íà êàðòå) è ëèââèêîâñêîãî (5) äèàëåêòà òàêæå è îáëàñòü ñåâåðíîêàðåëüñêîãî (1) äèàëåêòà. Çàèìñòâîâàíèÿ äåëÿòñÿ ñëåäóþùèì îáðàçîì â êàæäûé ãîâîð:ñóîÿðâè (íà êàðòå Suj) 26-39ôèíñêèõ çàèìñòâîâàíèé, Óõóò (Uh) 21-39, Âîêíàâîëîê (Vn)15-24, Êîðïèñåëêÿ (K) 15-22, Ñóéñòàìî (Sm) 12-25, Ñàëüìè (S) 11-22, Ñÿìîçåðî (Säj) 10-22, Âèäëèöà (V) 7-8, Êåñòåíüãà (Kst) 6-10, Êåñòåíüãñêèé ãîâîð â Ïå åíãå (KstP) 6-10, Êîíäîêà (Kt) 4-11, Ðåáîëû (R) 4-5, Ðóãîçåðî (Rj) 3-8, Èëîìàíòñè (Il) 3-7, Òèõòîçåðî (Ptj) 3-6, Èìïèëàõòè (Im) 3-5, Njekkula (Nj) 2-5, Þøêîçåðî (J) 2, Riipuškala (Ri) 1-4, Õèåòàÿðâè (Hj) 1-3, Òóíãóäà (Tk) 1-2, Òâåð (Tver) 0-2, Îëàíüãà (O) 0-1 è Tulemajärvi (Tj) 0-1.  Ñàëüìèéñêîì óåçäå æèë îò ìèðíîãî äîãîâîðà Ñòîëüáîâû (1617) äî ìèðíîâî äîãîâîðà Ìîñêâû (1940) âìåñòå ñ ïðàâîñëàâíûìè êàðåëèìè òîæå ëóòåðàíñêî-ôèíñêîå íàñåëåíèå. Òîãäà ýòà òåððèòîðèÿ áûëà ñîåäèí í ñ Ñâåäèåé. Ýòî ïî ìîåìó ïðè èíà ìåñòîðîæäåíèÿì ôèíñêèõ çàèìñòâîâàííûõ ñëîâ â òåððèòîðèè. Òîæå â Îëîíåöêîé ãóáåðíèè æèëè ôèííû, ïî òè îêîëî 3000 ëþäåé. Ñðåäè Ñàëüìèéñêîãî óåçäà è îáëàñòè ëèââèêîâñêîãî äèàëåêòà Ðîññèè áûëè òåñíûå ñîïðèêîñíîâåíèÿ ïîä çíàêîì ðàáîòû, ïîñòîÿííûé ýìèãðàöèè è áðàêîâ. Ýòè ôàêòîðû ðàçúÿñíÿþò ìåñòîðîæäåíèè ôèíñêèõ çàèìñòâîâàíèé â ëèââèêîâñêîì äèàëåêòå.  ñëó àå âîëîñòè Ñóîÿðâè íóæíî îñîçíàòü ñòàòèñòè åñêàÿ îøèáêà, êîòîðûé âûçûâàåòñÿ ýòîì, òî èñëî ñëîâ, êîòîðûå Ý.Â.Àõòèà òàì çàïèñàë ( ýêçåìïëàðîâ) - íåîáè íî âèäíîå. Ýòî ïîäíèìàåò è èñëî çàèìñòâîâàííûõ ñëîâ.  Ñÿìîçåðñêîì ïîãîñòå Ý.Â.Àõòèà çàïèñàë òàê ìíîãî êàê ñëîâ. Íàñòîÿùåå êàðåëüñêîå íàñåëåíèå Ðîññèéñêîé Ñåâåðíîé Êàðåëèè ñîåäèíÿë ñ ñâîåé âèäíàÿ ìàññà ôèííîâ.  ñâîåì âðåìåíè êàðåëüñêèå êîðîáåéíèêè áûëè âàæíûé êóëüòóðíûé ìîñò ñðåäè Ôèíëÿíäèè è Ðîññèéñêîé Ñåâåðíîé Êàðåëèè. Âîçìîæíîñòè äëÿ ðàñïðîñòðàðåíèÿ è ÿçû íûõ âëèÿíèé áûëè õîðîøèå. ßñíî, òî òàêèå òåõíè åñêèå òåðìèíû êàê riimortti ðåéñìàñ è sähkö ýëåêòðè åñòâî íîâûå çàèìñòâîâàíèÿ, çàèìñòâîâàëèñü íåò ðàíüøå åì â 19-îì âåêå. À âîçìîæíûå ôèíñêèå çàèìñòâîâàííûå ñëîâà â òâåðíîêàðåëüñêîì äèàëåêòå onni ñ àñòüå è rakkahuš ëþáà âîçìîæíî çàèìñòâîâàëèñü ðàíüøå åì â 17-îì âåêå èç ôèíñêîãî â êàðåëüñêèé ÿçûê. È â Êåñòåíüãñêîì âîëîñòå è â êåñòåíüãñêîì ãîâîðå Ïå åíãû èìåþòñÿ ñëîâà riiviet êîíîïàòêè è tamppu óøàò. Ýòè ñëîâà âîçìîæíî çàèìñòâîâàëèñü èç ôèíñêîãî â êàðåëüñêèé ÿçûê ðàíüøå åì â 70-ûõ ëåò 19-îãî âåêà, êîãäà ãðóïïà æèòåëåé Êåñòåíüãñêîãî âîëîñòà ïåðååõàëè â Ïå åíãó. Êîíå íî ýòè ñëîâî ìîãëè çàèìñòâîâàòüñÿ â ýòè äâà ãîâîðû îòäåëüíî. ß ïðîáîâàë âûÿíèòü óñëîâèÿ çàèìñòâîâàíèÿ ýòèõ ñëîâ. Íàïðèìåð èíòåðåñíî, òî ìíîãî ñëîâ, êîòîðûå ñëèâàþòñüÿ ñ òîðãîâëüåé, èìåþòñÿ â îáëàñòå ñåâåðíîêàðåëüñêîãî äèàëåêòà, êîòîðàÿ áûëà ñàìûé âàæíûé êðàé êîðîáåéíèêîâ. Ïðèìåðû òàêèõ ñëîâ pärtö ìàìîí, rattahat òåëåãà, rehelline åñòíûé, suilu ëîäêà â ôèíñêîì ñòèëå. Òîæå ñëîâà rüüsü òðÿïêà âîçìîæíî ñëèâàþò ñ êîðîáåéíèêàìè ïîòîìó, òî îíè ñîáèðàëè òðÿïü â Ôèíëÿíäèè.

11 11 LÄHDELUETTELO I ARKISTOLÄHTEET Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Karjalan kielen kokoelmat Pääkokoelma Juho Kujolan sanaliput tihvinän- ja valdainkarjalasta Juho Kujolan sanaliput tverinkarjalasta Helmi ja Pertti Virtarannan sanaliput tverinkarjalasta 1963, 1971, 1977, 1979 Uusi kokoelma II KIRJALLISUUS Birin, V. 1990: Aunuksen kuvernementin suomalaiset. Carelia 2/1992. Petroskoi. Hämynen, Tapio 1993: Liikkeellä leivän tähden - Raja-Karjalan väestö ja sen toimeentulo Historiallisia tutkimuksia 170. Tampere. Hämynen, Tapio 1995: Suomalaistajat, venäläistäjät ja rajakarjalaiset - Kirkko- ja koulukysymys Raja- Karjalassa Joensuun yliopiston Ortodoksisen teologian laitoksen julkaisuja 17. Joensuu. Jokinen, V. 1977: Kreikkalaiskatoliset seurakuntakoulut Laatokan Karjalassa Ortodoksia 26. Helsinki. Juvelius, Einar W. 1934: Suomen kansan aikakirjat VII ( ). Helsinki : Karjala - muistojen maa, toim. Olavi Paavolainen. Porvoo : Karjalan kielen sanakirja, Ensimmäinen osa A-J, pt. Pertti Virtaranta. Lexica Societatis Fenno- Ugricae XVI,1. Helsinki. (KKS I.) : Karjalan kielen sanakirja, Toinen osa K, pt. Pertti Virtaranta. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVI,2. Helsinki. (KKS II.) : Karjalan kielen sanakirja, Kolmas osa L-N, pt. Pertti Virtaranta. Lexica Societatis Fenno-Ugricae

12 12 XVI,3. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 25. Helsinki. (KKS III.) : Karjalan kielen sanakirja, Neljäs osa O-P, pt. Raija Koponen. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVI,4. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 25. Helsinki. (KKS IV.) : Karjalan kielen sanakirja, Viides osa R-S, pt. Raija Koponen. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XVI,5. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 25. Vammala. (KKS V.) Karjalan kielen sanakirja, V 1 (raha-roakata). Käsikirjoitus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. (KKS V1.) Karjalan kielen sanakirja, V 2 (roakattšu-röyttšövyö). Käsikirjoitus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. (KKS V2.) Karjalan kielen sanakirja, V 4 (sie-sof). Käsikirjoitus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. (KKS V4.) Karjalan kielen sanakirja, V 5 (soh-sun). Käsikirjoitus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. (KKS V5.) Karjalan kielen sanakirja, V 6 (suo-söyttä). Käsikirjoitus. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. (KKS V6.) Kirkinen, Heikki 1994: Karjalan historia juurista Uudenkaupungin rauhaan. Teoksessa Karjalan kansan historia, toim. Heikki Kirkinen - Pekka Nevalainen - Hannes Sihvo. Porvoo. Korhonen - Keynäs 1988: Halpa hinta - pitkä mitta. SKS:n toimituksia 491. Rauma. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Esite. Kuujo, Erkki 1963: Raja-Karjala Ruotsin vallan aikana. Joensuu. Könönen, Terho A. 1971: Penttilän saha vuotta. Joensuu. Laine, Antti: Suomalaiset Karjalassa - asialla on monta ilmettä. Painamaton, saatu tekijältä. Leskinen, Eino 1956: Itäkarjalaismurteiden näytteitä. Helsinki. Leskinen, Heikki 1992: Karjalan kielikartasto 1 - Idän ja lännen sanastoeroja. Jyväskylän yliopiston Suomen

13 13 kielen laitoksen julkaisuja 35. Jyväskylä. Punttila, Matti 1992: Impilahden karjalaa. Castrenianumin toimitteita 41. Helsinki. Pöllä, Matti 1995: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset luvulla. SKS:n toimituksia 635. Tampere. Pöllä, Matti 1988: Vienan Karjalan oloista nuoremmalla rautakaudella. Punalippu 10/1988. Petroskoi. Saloheimo, Veijo 1977: Asutuksen kasvun rajat - Taloluvun kehitys ja sen tekijöitä Laatokan-Karjalassa Joensuun yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja 27. Joensuu. Sihvo, Hannes 1994: Vanhasta Suomesta autonomian ajan Karjalaan, teoksessa Karjalan kansan historia, toim. Heikki Kirkinen - Pekka Nevalainen - Hannes Sihvo. Porvoo. Suhonen, Seppo 1978: Karjala-aunuksen suomesta kulkeutuneista sanoista. Teoksessa Lännen maita ja Karjalan kyliä. Kalevalaseuran vuosikirja 58. Helsinki : Suomen kielen etymologinen sanakirja I, toim. Y.H.Toivonen. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII,1. Helsinki. (=SKES I.) : Suomen kielen etymologinen sanakirja II, toim. Y.H.Toivonen, Erkki Itkonen, Aulis J. Joki. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII,2. Helsinki. (=SKES II.) : Suomen kielen etymologinen sanakirja III, toim. Erkki Itkonen, Aulis J. Joki. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII,3. Helsinki. (=SKES III.) : Suomen kielen etymologinen sanakirja IV, toim. Erkki Itkonen, Aulis J. Joki. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII,4. Helsinki. (=SKES IV.) : Suomen kielen etymologinen sanakirja V, toim. Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Reino Peltola. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII,5. Helsinki. (=SKES V.) : Suomen kielen etymologinen sanakirja VI, toim. Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Reino Peltola. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII,6. Helsinki. (=SKES VI.)

14 14 Virtaranta, Pertti 1990: Kulttuurikuvia Karjalasta - Ihmisiä ja elämänkohtaloita rajantakaisessa Karjalassa. Jyväskylä. Virtaranta, Pertti 1967: Lähisukukielten lukemisto. Helsinki. LYHENTEET 1. Kieliopin käsitteistä adj. = adjektiivi, adv. = adverbi, akk. = akkusatiivi, obl.-sij. = obliikvisijoissa, pass. v. = passiivinen verbi(johdos), poss.a. = possessiiviadjektiivi, postp. = postpositio, prep. = prepositio, subst. = substantiivi, t. = tai, yksipers. = yksipersoonainen 2. Kielistä aun. = aunus, livvi, baltt. = balttilainen, esigerm. = esigermaani, germ. = germaaninen, k.-germ. = kantagermaani, karj. = karjala, varsinaiskarjala, karj.-aun. = karjala-aunus, karje = (Venäjän) eteläkarjala, karjv = vienankarjala, kas. = keskialasaksa, lat. = latina, mmr. = myöhempi muinaisruotsi, mn. = muinaisnorja, murt. = murteessa / murteissa, nn. = nykynorja, nr. = nykyruotsi, ruots. = ruotsi, suom. = suomi, vur. = vanha uusruotsi 3. Paikannimistä Il = Ilomantsi, Im = Impilahti, J = Jyskyjärvi, K, Ks = Korpiselkä, Kst = Kiestinki, KstP = Petsamon kiestinkiläismurre, Kt = Kontokki, Ktj = Kotkatjärvi, Ktp = Kontupohja, Mj = Munjärvi, Ms = Mäntyselkä, Mœh = Moiœeha, Nj = Njekkula, O = Oulanka, Pa = Paatene, Phj = Pyhäjärvi, Pnj = Paanajärvi, Prj = Porajärvi, Ptj = Pistojärvi, R = Repola, Ri = Riipuškala, Rj = Rukajärvi, S = Salmi, Skj = Suikujärvi, Sm = Suistamo, Suj = Suojärvi, Säj = Säämäjärvi, Tj = Tulemajärvi, Tk = Tunkua, U = Uhtua, Usm = Usmana, V = Vitele, Vj = Vieljärvi, Vn = Vuokkiniemi, Voj = Voijärvi, Vt = Vitsataipale 4. Lähdeluettelon ulkopuolisista teoksista (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Karjalan kielen kokoelmien lähteistä) AAJ = Jyrinoja, Vilho 1965: Akonlahden arkea ja juhlaa. Kansanelämän kuvauksia II. Turku. KSA =

15 15 Virtaranta, Pertti 1970: Karjalaisia sananlaskuja ja arvoituksia. Castrenianumin toimitteita 15. Helsinki. TVKK = Genetz, Arvid 1881: Tutkimus Venäjän Karjalan kielestä - Kielennäytteitä, Sanakirja ja Kielioppi. Suomi 14. Helsinki. ViKM = Virtaranta, Pertti 1958: Vienan kansa muistelee. Porvoo. 5. Muista sanoista ed. = edellinen, edellisestä, erik. = erikoisesti, erikoismerkitys, halv. = halventava, harv. = harvinainen, id. = sama merkitys kuin edellä, jstak = jostakin, luult. = luultavasti, mahd. = mahdollinen, mahdollisesti, norm. = normaalisti, pt. = päätoimittaja, sp. = sananparsi, tav. = tavallinen, uud. = uudennos, vrt. = vertaa