LIITE EUROOPAN KAUPUNKIEN KOHTAAMAT HAASTEET

Transkriptio

1 LIITE EUROOPAN KAUPUNKIEN KOHTAAMAT HAASTEET Euroopan kaupungit ovat hyvin erilaisia. Noin 20 prosenttia eurooppalaisista asuu yli asukkaan taajamissa, 20 prosenttia keskikokoisissa asukkaan kaupungeissa ja 40 prosenttia asukasluvultaan asukkaan kaupungeissa. Kaupunkialueiden kohtaamiin haasteisiin vaikuttavat merkittävät erot taloudellisissa rakenteissa ja toiminnoissa, yhteiskuntarakenteessa, asukasluvussa ja demografisessa rakenteessa sekä maantieteellisessä sijainnissa. Myös perinteiden ja kulttuurin, taloudellisen suorituskyvyn, oikeus- ja toimielinjärjestyksen ja julkisen politiikan kansalliset erot vaikuttavat merkittävällä tavalla kaupunkeihin. Ei ole olemassa yksittäistä eurooppalaisen kaupungin mallia. EU:n laajentumisen seurauksena siihen liittyy myös lisää kaupunkeja, joiden viime vuosikymmenten kehitykseen ovat vaikuttaneet erilaiset voimat. Sellaisia kaupunkialueita, joille on keskittynyt tehdasteollisuutta, uhkaa nykyajasta jälkeen jääminen, tehoton energiankäyttö, ympäristöhaitat, asutuksen suunnittelematon leviäminen sekä kaupungin palvelujen riittämättömyys ja kaikkia näitä pahentavat puutteet maankäytön suunnittelussa. Jotkut myönteisimmistä kaupunkien ominaispiirteistä, kuten julkiseen liikenteen korkea käyttöaste, matala rikollisuusaste, korkea työllisyys, halpa asuminen ja sosiaaliset palvelut, vähäinen sosiaalinen eristäytyminen ja hyvin säilyneet historialliset keskukset ovat uhattuina. Paikallishallinnon heikko perinne vaikuttaa kykyyn vastata uusiin haasteisiin. Huolimatta niiden erilaisuudesta Euroopan kaupunkeja kohtaavat yhteiset haasteet taloudellisen hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn lisääminen, työttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentäminen ja saman aikaisesti kaupunkiympäristön suojelu ja kohentaminen. Tämä on kaupunkien kestävän kehityksen haaste, josta tietyt kaupungit selviytyivät menestyksekkäämmin kuin toiset. 1. Globaalistumisen ja talouden uudelleenjärjestelyn haasteet: taloudellisen hyvinvoinnin ja työllisyyden lujittaminen kaupunkialueilla ja pyrkiminen tasapainoiseen kaupunkijärjestelmään Globaalistuminen, palvelualan korostuminen ja kasvava kansainvälinen kilpailu merkitsevät kaupunkialueille sekä mahdollisuuksia että uhkia, koska paikallisia markkinoita erottavat toisistaan enää harvat esteet. Kaupungit voivat hyödyntää maailmanlaajuisen yhdentymisen tarjoamia mahdollisuuksia, joita kuvaavat kaupunkeihin perustuvat kasvualat kuten viestintä, liikenne, kansainvälinen kauppa ja vähittäismyynti, ympäristöteknologia, kulttuuriteollisuus ja matkailu, muotoilu ja tutkimus. Näiden alojen kasvu tarjoaa mahdollisuuden luoda työpaikkoja ja parantaa paikallista elämän laatua. Tällä hetkellä työttömyysasteet ylittävät kuitenkin useissa kaupungeissa kansalliset keskiarvot, mikä heijastaa talouden uudelleenjärjestelyn sekä vaihtelevan muuntautumiskyvyn vaikutusta kaupunkien tasolla. Haasteet ovat erityisen voimakkaita EU:n heikommin kehittyneillä alueilla ja jäsenyyttä hakeneissa maissa. 34

2 Kaupunkien taloudellisen hyvinvoinnin ja työllisyyden parantamiseen kuuluu erityisesti: monipuolinen ja joustava paikallinen talous, jossa yhdistyvät valmistusteollisuus, palvelut, kulttuuriteollisuus, vapaa-aika ja matkailu ja jossa kannustetaan erityisesti yrittäjyyttä ja pk-yrityksiä, jotka tarjoavat suuren osan uusista työpaikoista, inhimillisen pääoman saatavuus, jotta kasvua ja innovaatioita voidaan hyödyntää talouden tietoon perustuvilla aloilla, sekä kyky elinikäiseen oppimiseen ammattitaitoisen inhimillisen pääoman kysynnän ja tarjonnan välisten vahvojen yhteyksien kautta, toimiva viestintäinfrastruktuuri, johon kuuluu tietotekniikka, yhteyslinkit, jotka takaavat sisäiset ja ulkoiset yhteydet, sekä kauppaa, verkkoutumista ja oppimista eri talouden ja sosiaalisten alojen välillä kannustavat kansainvälistymisstrategiat, luonnonvarojen ja fyysisten varojen osalta laadukas kaupunkiympäristö, joka puolestaan on riippuvainen tehokkaista saasteiden valvonnan järjestelmistä, hyvin toimivasta ympäristöinfrastruktuurista ja liikenteestä, sekä sellaiset maankäytön suunnittelujärjestelmät, joissa vaalitaan monikäyttöisyyttä ja kaupunki-ilmapiirin houkuttelevuutta, kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyvä elämän laatu edullinen asuminen ja turvallinen ympäristö mukaan luettuina, hyvä kaupunkihallinto, joka edistää yhdennettyjä lähestymistapoja ja kumppanuutta kaupunkien talouden kehittämiseksi yritykset mukaan luettuina, tehokkaat ja toimivat yhteydet laajempien ja pienempien kaupunkialueiden välillä mukaan luettuna kyky rakentaa tehokkaita yhteyksiä maaseudun syrjäseutuihin. Lisääntynyt liikkuvuus saa yritykset ja ihmiset yhä useammin vertailemaan eri alueiden ja valtioiden sijaintien etuja kustannusten, elämän laadun ja tehokkaiden julkisten palvelujen kannalta. EU:ssa yhtenäismarkkinat ovat lisänneet kauppaa ja kaupunkien riippuvuutta toisistaan. Talous- ja rahaliitto tulee lisäämään muutoksia. Maailmanlaajuinen ja Euroopan laajuinen kehitys on lisännyt kaupunkien välistä kilpailuilmapiiriä niiden pyrkiessä löytämään markkinaraon nopeasti muuttuvilla markkinoilla, ja tällä on vaikutusta koko EU:n kaupunkijärjestelmään. Euroopan aluekehityssuunnitelman luonnoksessa korostettiin tietyillä Euroopan alueilla esiintyvää painetta taloudellisen toiminnan keskittämiseksi edelleen sekä vaaraa, että erikokoisten ja erilaisten kaupunkien mahdollisuuksia ei osata hyödyntää. Tarvitaan toimia yhteyksien parantamiseksi Euroopan pääasiallisiin liikenne- ja viestintäverkkoihin, toissijaisten verkkojen perustaminen yhdistämään pieniä ja keskisuuria kaupunkeja mukaan luettuna sekä niiden yhdistämiseksi Euroopan alueen pääväyliin ja suurempiin kaupunkeihin. Lisäksi pienten ja keskikokoisten kaupunkien on liitettävä myös maaseudun syrjäseudut kehittämisstrategioihinsa tasapainoisen alueellisen kehityksen tukemiseksi ja taloudellisten mahdollisuuksien parantamiseksi. Tässä uudessa kontekstissa paikalliset ja alueelliset kokonaisuudet kohtaavat haitallisen verokilpailun vaaran, joka saattaa vaarantaa niiden verotulot ja vääristää kilpailua yhtenäismarkkinoilla. Tietyn tason koordinointi veroalalla auttaisi välttämään tai lieventämään eri jäsenvaltioiden kokonaisuuksien välisen kilpailun epäsuotuisia vaikutuksia. 35

3 2. Yhteiskunnallisen sopeuttamisen haaste: talouden uudelleenjärjestelyn, alueellisen eristäytymisen ja sosiaalisen syrjäytymisen välisten yhteyksien katkaiseminen vaikeuksissa olevilla kaupunkialueilla Sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttaa keskittyvän eurooppalaisiin kaupunkeihin, joissa se toisinaan koskettaa jopa prosenttia kaupunkien asukkaista. Sosiaalinen syrjäytyminen uhkaa Euroopan taloudellista hyvinvointia ja sosiaalista vakautta ja on henkilökohtainen tragedia niille, joita se koskettaa. Syrjäytyminen ilmenee monessa muodossa: on lapsia, joilla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa; matala koulutustaso; eristäytyminen; kodittomuus tai riittämättömät asumisolot; korkea velkaantumisaste; rajalliset liikenneyhteydet ja yhteydet olennaisiin palveluihin tiedotus- ja viestintäpalvelut mukaan luettuina; rajattu turvautuminen poliisiin ja oikeuteen; heikko terveys; kansalaisoikeuksien puuttuminen. Syrjäytymisellä on useita toissijaisia oireita, kuten sosiaalinen pirstaloituminen, yhteiskunnallinen levottomuus, rasististen jännitteiden lisääntyminen, nuorten vieraantuminen ja nuorisorikollisuus, rikollisuus ja poliisiongelmat, huumausaineiden väärinkäyttö ja mielenterveydelliset ongelmat. Tilanne on erityisen akuutti pitkäaikaistyöttömien ja etnisten vähemmistöjen sekä siirtolaisryhmien joukossa, jotka kohtaavat kielellisten ongelmien takia syrjintää työja asuntomarkkinoilla. Sosiaalinen syrjäytyminen on osittain yhteydessä työmarkkinoiden kehitykseen. Valmistusteollisuuden työpaikat ovat vähentyneet ja sellaiset hyväpalkkaiset tietopainotteiset ammatilliset, hallinnolliset ja tekniset työt ovat lisääntyneet, joissa edellytetään ammattitaitoista pääasiassa kotimaista työvoimaa. Kuluttajapalvelujen ja henkilökohtaisten palvelujen lisääntyminen puolestaan on työllistänyt laajasti naisia ja etnisiä vähemmistöjä ja tarjoaa usein epävarmoja, osa-aikaisia ja huonosti palkattuja työpaikkoja. Yhdistettynä korkean asteen rakenteelliseen työttömyyteen tämä on kasvattanut edelleen korkeimpien ja matalimpien kotitalouksien tulojen välistä juopaa. Monilla kaupunkialueilla työmahdollisuuksien puute on vaikuttanut vakavalla tavalla nuorten elämään. Perhekuvioihin, ikääntymiseen ja ihmisten ja työpaikkojen siirtymiseen esikaupunkeihin liittyvät sosiaaliset muutokset ovat lisänneet talouden ja työmarkkinoiden uudelleenjärjestelyn vaikutuksia. Kaikki nämä tekijät ovat kannustaneet eristäytyneiden kaupunkien kehittymistä, ja joissakin niistä talous on menestynyt. Useilla kaupunkialueilla rikkaiden ja köyhien välistä kuilua ovat kasvattaneet yhteiskunnan asumistuen ja muiden palvelujen jatkuvat vähennykset. Joissakin kaupungeissa keskusta-alueiden uudistaminen on nostanut maan arvoa ja vuokria asuntomarkkinoilla ja ajanut näin matalapalkkaiset ryhmät yhteiskunnan asuntoalueille kaupunkien reunamille. Muualla rapistuneet keskustan vuokra-asunnot ovat matalapalkkaisten väestönosien asuntoja. Huonoiten palkattujen ja heikoimmin työllistettävien henkilöiden keskittyminen alueille, joilla asumistaso on matala ja ympäristöolot heikot, jonne usein on huonot liikenneyhteydet ja jossa on heikko kunnallinen palvelutaso, on johtanut sosiaalisiin ongelmiin ja merkittäviin jännitteisiin. Tällaiset asuinalueet jäävät tyystin laajemman taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ulkopuolelle ja eristyvät. Sosiaalinen syrjäytyminen on koko yhteiskunnalle kallista ja se hidastaa kaupunkien talouskehitystä. Lisäksi kaupunkien taloudellinen hyvinvointi perustuu sisäiseen erilaisuuteen ja moninaisuuteen. Nykyiset syrjivät käytännöt osoittavat, että kaupungeissa on olemassa hyödyntämättömiä talouskasvun lähteitä sekä 36

4 henkilöresurssien että liian vähän hyödynnettyjen kaupunkien etnisten vähemmistöjen muuhun maailmaan kohdistuvien taloudellisten ja sosiaalisten yhteyksien osalta. Jäsenyyttä hakeneiden maiden kaupungeissa markkinaprosessien käyttöönotto maan ja omaisuuden jakamisessa ja käytössä sekä työmarkkinoiden rakenteelliset muutokset saavat aikaan EU:ssa jo tuttuja suuntauksia. Erityinen haaste on näiden kaupunkien alueellisen eristymisen ja syrjäytymisen keskittymisen estäminen. Vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden ongelmia ei voida ratkaista ainoastaan näihin alueisiin kohdistuvalla politiikalla 1. Haasteeseen vastaaminen edellyttää sellaista kattavaa lähestymistapaa kaupunkeihin, jossa yhdistyvät ehkäisevät toimet vaikeuksissa olevien alueiden esiintymistiheyden vähentämiseksi tulevaisuudessa ja korjaavat toimenpiteet, joilla yhdistetään tällaiset alueet kaupungin sosiaaliseen, taloudelliseen ja fyysiseen rakenteeseen. Tähän kuuluu erityisesti: edullisten peruspalveluiden saatavuus, erityisesti asuntojen, opetuksen ja koulutuksen, terveydenhuollon, energian, liikenteen ja viestinnän, tehokkaan poliisitoimen ja oikeuden saatavuus, yhdentymisen mahdollisuudet erityisesti pitkäaikaistyöttömien, nuorten syrjäytyneiden, yksinhuoltajien ja etnisten vähemmistöjen sekä muiden sosiaalisesti syrjäytyneiden osalta, taloudelliset kehittämisstrategiat, jotka tukevat paikallisia yrityksiä, erityisesti niiden perustamista ja yhteisön yrityksiä tarjoamalla asianmukaista infrastruktuuria, neuvontaa ja tukipalveluja, fyysisen ympäristön kohentaminen asuntojen kunnostaminen, saasteiden ja ilkivallan vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet sekä ränsistyneiden rakennusten ja rakentamattoman alueen suojelu ja kohentaminen ja historiallisen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen mukaan luettuina, yhdyskunnan kehittäminen, joka kannustaa yhteiskuntaluokkien sekoittumista ja ihmisten lisääntynyttä turvallisuutta vaikeuksissa olevien alueiden paikallisten kauppa- ja vapaa-ajankeskusten säilyttäminen. Vaikka kansallisen ja alueellisen tason politiikat ovat olennaisia taloudellisen toiminnan ja työllisyyden lisäämiseksi sekä sosiaalisten turvaverkkojen tarjoamiseksi, tehokas suuntautuminen yhdentymiseen edellyttää myös epäsuotuisten alueiden yhdyskuntien erityisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisia paikallisia toimia. Järjestettäessä tällaisia paikallisia ratkaisuja, joissa yhdistyvät taloudelliset, sosiaaliset, ympäristöä koskevat ja kulttuuriset järjestelmät, on paikallisten yhdyskuntien ja ryhmien osallistuminen välttämätöntä. 3. Kaupunkiympäristön haaste: paikallinen ja kokonaisvaltainen kestävä kehitys Kaupunkiympäristön tila on perustavaa laatua oleva kysymys, jolla on vaikutusta paikallisella, Euroopan ja maailmanlaajuisella tasolla. Luonnonvarojen loppuminen (erityisesti uusiutumattomien energialähteiden, mineraalien ja metsien käytön vuoksi) sekä saasteiden ja jätteiden lisääntyminen vaikuttavat paikalliseen, alueelliseen ja maailmanlaajuiseen ekosysteemiin ja siitä aiheutuu kaikenlaisia kustannuksia kansalaisille, yrityksille ja kaupunkihallinnolle. Heikkolaatuinen ympäristö pahentaa usein syrjäytymisen tilaulottuvuutta. 1 OECD, Vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden yhdentäminen, Pariisi

5 Rakennettujen alueiden laajentaminen (kaupunkien suunnittelematon leviäminen) yhdistettynä työpaikkojen, kauppojen ja vapaa-ajankeskusten hajauttamiseen sekä muutoksiin kulutuskäyttäytymisessä ja asuinmieltymyksissä vähentävät laajojen maaalueiden ympäristöarvoa määrittämättömäksi ajaksi. Viheralueiden menetys kaupunkialueilla ja niiden ympäristössä uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja kansalaisten elämän laatua. Useissa Euroopan kaupungeissa on laajoja rappeutuneita ja saastuneita alueita (mahdollisesti saastuneet hylätyt teollisuusalueet), jotka ovat perintöä teollisuuden muutoksista. Kaupunkien suunnittelematon leviäminen lisää matkustustarvetta ja riippuvuutta yksityisestä moottoriliikenteestä, mikä puolestaan lisää liikenteen ruuhkautumista, energiankulutusta ja saastepäästöjä melu mukaan luettuna. Ongelmat ovat voimakkaimpia kaupunkialueilla, joissa asumistaso on matala ja joissa päivittäistoiminnot (asuminen, työskentely, ostokset) ovat erillään toisistaan. Parempi liikkuvuuden hallinto kaupungeissa on ratkaisevaa kestävän kehityksen kannalta. Sen lisäksi että ne lisäävät kaupunkien suunnittelematonta leviämistä, henkilöautoista riippuvaisilla liikennejärjestelmillä on muitakin kielteisiä vaikutuksia, kuten naapuruussuhteiden katkeaminen ja sellaisten henkilöiden liikkuvuuden rajoittaminen, joilla ei ole henkilöautoa. Kun liikkuminen on välttämätöntä, tarvitaan paikallisia liikennejärjestelmiä, jotka edistävät julkisen liikenteen käyttöä, pyöräilyä, kävelyä ja yhteiskyytejä. Haasteena on sellaisten yhdennettyjen liikennestrategioiden suunnitteleminen, joissa yhdistyvät yksityisautoilun vaihtoehdot ja henkilöautojen käyttöä rajoittavat toimenpiteet, sellaisten taloudellisten välineiden käyttö kuin tiemaksut ja uuden teknologian käyttö telematiikka mukaan luettuna, joita tukee asianmukainen maankäyttöpolitiikka. Tällaiset toimenpiteet lisäävät tehokkuutta ja auttavat vähentämään liikenteen kysyntää. Ensiöenergian käytön kulutuksen lisääntyminen yhdistettynä kasvihuonekaasupäästöihin ovat vastuussa ilmaston muutoksesta. Rakennusten riittämätön lämpöeristys on merkittävä energian liikakulutuksen syy. Toinen merkittävä kysymys on lisääntynyt vedenkulutus henkilö kohden. Etelä-Euroopassa esiintyy vakava vesipula laajoilla alueilla. Juomaveden laatua uhkaavat rehevöityminen ja kasvinsuojeluaineiden aiheuttama saastuminen. Meriympäristön saastuminen uhkaa sekä kalataloutta että useiden rannikkokaupunkien paikallista taloutta, joka on riippuvainen matkailusta. Ilmansaasteet ovat ihmisten terveydelle vakava uhka ja kaupunkien väestö altistuu yhä enemmän melutasolle, joka häiritsee unta ja hyvää elämän laatua. Kaupunkien hallinnon on myös pystyttävä huolehtimaan kiinteän jätteen määrän, moninaisuuden ja haitallisuuden lisääntymisestä sekä yhdyskuntajätevesistä, jotka edellyttävät tehokasta puhdistamista. Heikko jätehallinto johtaa maiseman rappeutumiseen, vesien ja maaperän saastumiseen sekä tuhoeläinten elinympäristöjen lisääntymiseen ja tautien tarttumiseen. Kaupunkien on myös minimoitava ja hallittava sellaisia ympäristöriskejä, jotka koskevat maanvyörymiä, vajoamista, maanjäristyksiä ja tulvia, mutta myös teknologisia riskejä, joita liittyy esimerkiksi suuriin teollisuuslaitoksiin ja ydinvoimaloihin. Rakennusten ja infrastruktuurin laatu sekä tarve suojata ja parantaa kulttuuriperintöä ovat merkittäviä tehtäviä kaikilla kaupunkialueilla, vaikka ne ovatkin silmiinpistävimpiä historiallisissa kaupunkien keskustoissa. Ympäristöhaasteet ovat huomattavimpia Keski- ja Itä-Euroopan jäsenyyttä hakeneissa maissa, erityisesti vesien ja ilman saastumisen aloilla. 38

6 Kaupunkiympäristöjen haasteet ovat yhteydessä toisiinsa. Niihin vastaaminen edellyttää: yhdennettyjä lähestymistapoja strategisissa kehyksissä, joissa hyödynnetään täysin ja toisiaan täydentävällä tavalla kaikkia käytettävissä olevia poliittisia välineitä ongelmien ratkaisemiseksi (kuten ilmenee selkeästi kaupunkien liikkuvuuden tapauksessa), sekä sellaisten toimenpiteiden suunnittelua, jotka auttavat ratkaisemaan kerralla useampia ongelmia, sellaisia poliittisia toimia, joiden seurauksena ongelmat ratkaistaan paikallisesti pikemmin kuin siirretään ne toiseen paikkaan tai tuleville sukupolville, poliittisia ratkaisuja, jotka johtavat muutoksiin yksittäisissä kulutustavoissa ja kaikkien avainasemassa olevien toimijoiden käyttäytymisessä, erityisesti yritysten ja kansalaisten. Yhä laajemmin on hyväksytty se, että ekosysteemien analyysi, jossa korostetaan tarvetta vähentää kaupunkien toiminnan kokonaisvaikutuksia ympäristöön, on asianmukainen perusta toiminnalle. Varojen tehokkaaseen käyttöön perustuva politiikka (raaka-aineiden ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytön optimointi tuotantoyksikköä kohti) ja kierrätys (kuten raaka-aineen, maan ja rakennusten kierrätys) voivat johtaa vähentyneisiin ympäristövaikutuksiin ja kustannusten säästöön, joten niillä on taloudellista ja ympäristöllistä merkitystä. Perinteinen suunnittelu ja hallintokäytännöt sekä markkinoiden toiminta voivat haitata kaupunkien pyrkimyksiä toteuttaa tällaista politiikkaa. Hintarakenteissa ei tavallisesti huomioida kokonaisuudessaan vähyyttä tai ulkoisia seikkoja (kuten saasteita). Ne eivät myöskään suosi kierrätystä ja uusiutumattomien luonnonvarojen uudelleenkäyttöä. Esimerkiksi kaupunkien maan tehokasta käyttöä ja kestävää kehitystä vaikeuttavat mahdollisesti saastuneiden hylättyjen teollisuusalueiden puhdistamisesta ja uudelleenkäytöstä aiheutuvat kustannukset. Eurooppalaiset kaupungit pyrkivät kuitenkin vaikuttamaan yhä enemmän markkinoiden toimintaan saadakseen aikaan kestävämpiä tuloksia (esimerkiksi paikallisten ympäristömaksujen ja verojen avulla). Useimmat eurooppalaiset kaupungit ymmärtävät nyt, että taloudellinen hyvinvointi, työllisyyden kasvu, elämän laatu ja korkealaatuinen kaupunkiympäristö liittyvät toisiinsa. Ympäristön laadun käsittäminen pikemminkin markkinaetuna kuin rajoituksena on merkittävä askel kohti edistystä. 4. Hallinnon haaste: verotuspaineisiin ja toimielinten uudistamiseen vastaaminen ja parempi paikallinen muutoksenhallintakyky Kansallisen, alueellisen ja paikallisen hallinnon rakenteissa sekä julkisen, yksityisen ja yhteisön sektorin välisissä suhteissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vaikka jäsenvaltioiden välillä on eroja, kaupunkeihin kohdistuu useita yhteisiä haasteita, jotka koskevat niiden toimielimiä ja verotusta. Talousarvioiden rajoitukset ovat pienentäneet kaupunkien investointeihin käytettävissä olevia julkisia varoja. Samanaikaisesti hallinnon hajauttaminen ja alueellistaminen useissa maissa ovat lisänneet kaupunkien vastuuta - mutta eivät ole aina lisänneet varoja niiden tukemiseksi. Tästä on seurauksena veropaineita, jotka uhkaavat heikentää paikallisen tason toimintakykyä ja mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti EU:n ohjelmiin. Useissa jäsenvaltioissa on tapahtunut muutos valtion ja markkinoiden välisissä suhteissa aloilla, joiden kaupunkiulottuvuus on vahva - erityisesti asumisessa, 39

7 sosiaalipalveluissa, opetuksessa ja koulutuksessa, liikenteessä ja viestinnässä. Joissakin maissa myös energiantuotannossa, vedentoimituksessa ja jätteiden keruussa ja loppusijoittamisessa. Yksittäisten julkisten virastojen palvelujen tarjonta on myös vähentynyt ja kumppanuusmallit ovat lisääntyneet. Julkisiin menoihin kohdistuva paine ei kuitenkaan ole vähentymässä. Sosiaalisen syrjäytymisen korjaaminen edellyttää merkittäviä julkisia varoja. Kaupunkialueiden lisääntyvä talouskasvu ja kasvava työllisyys sekä ympäristön laadun parantaminen edellyttävät myös suuria investointeja sosiaalisena ja aineellisena pääomana, josta markkinat eivät yksinään voi vastata. Euroopan kaupunkien on siis oltava entistä luovempia muodostaessaan taloudellisten, ympäristö koskevien ja sosiaalisten investointien rahoituspaketteja. Tämä edellyttää yhä enemmän kulttuurista siirtymistä kohti uusia työskentelytapoja julkisella sektorilla sekä julkisen, yksityisen ja yhteisön sektorien välillä. Tämä on erityisen tärkeää kehityksessä jälkeen jääneillä alueilla ja jäsenyyttä hakeneissa maissa, joissa paineet kaupunkien fyysisen varustuksen uudenaikaistamiseen ja päivittämiseen asettavat voimakasta kansallisiin ja paikallisiin talousarvioihin kohdistuvaa kysyntää. Taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin haasteisiin vastaaminen ei missään tapauksessa ole itsestään selvää. Kaupunkeihin kohdistuu tai niiden on suoritettava hallinnon eri tasojen ohjelmia ja ensisijaisia tavoitteita. Liian usein valtavirtaohjelmilla ja hallinnon eri tasojen kaupunkialoitteilla on erilaiset tavoitteet, talousarviot ja aikataulut, ja ne on suunnattu maantieteellisesti erilaisille alueille. Lisäksi poliittisilla toimenpiteillä voi olla tahattomia seurauksia. Toisinaan toimenpiteet, joiden tarkoituksena on ratkaista tiettyjä ongelmia, toimivatkin toisiaan vastaan tai luovat esteitä toiminnalle alemmalla hallinnon tasolla. Seurauksena on pyrkimysten pirstaloituminen, mikä vähentää ohjelmien ja varojen mahdollisia vaikutuksia. Tarvitaan nykyistä parempaa vertikaalista yhdentämistä. Poikittaisella tasolla kaupungit kohtaavat toiminnan koordinoinnin haasteen hyvin erilaisilla politiikan aloilla, kuten paikallisen työllisyyden, opetuksen ja koulutuksen, asumisen, ympäristön, suunnittelun, liikenteen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja rahoituksen aloilla. Toiminnallinen eriytyminen ja perinteinen osastojen erikoistuminen johtavat usein tehottomiin ja heikkoihin tuloksiin. Tarvitaan uusia hallinnon lähestymistapoja niiden moniulotteisten ja toisiinsa liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, joita kaupungit yhä useammin kohtaavat. Kaupunkien ja niitä ympäröivien alueiden väliset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöä koskevat yhteydet muuttuvat nopeasti. Toimielinrakenteissa on merkittävää velttoutta, joka ei sovi muuttuviin olosuhteisiin. Kuntien ja kaupunkien entistä parempi yhteistyö sekä toiminnallisten kaupunkialueiden 2 tarpeisiin ja mahdollisuuksiin perustuvat lähestymistavat ovat olennaisia, jos halutaan saavuttaa kaupunkien kestävän kehityksen tavoitteet ja parantaa EU:n tason poliittisten toimien tehokkuutta. Toimielinten eriytyminen rajoittaa kehitystä yhteisön ja naapurustojen tasolla ja pahentaa kaupunkien taloudellissosiaalisen ja fyysisen kahtiajaon suuntauksia. Kaupunkien on vastattava myös demokratian ja paikallisen vaikutusvallan lisäämisen 2 Toiminnallisia kaupunkialueita ovat kunnat ja kaupungit, jotka ovat sosiaalisesti, taloudellisesti ja/tai ympäristön kannalta yhteydessä toisiinsa, esimerkiksi kaupunkikeskus ja sitä ympäröivä lähiöasutus. Usein ne ovat eri kuntien toimivalta-alueilla ja niiden hallintoon kuuluu lukuisia julkisia virastoja. Tällaisen alueen tarkka määritelmä vaihtelee kansallisen ja paikallisen yhteyden mukaan. 40

8 haasteeseen ja kaikkien osapuolten osallistumisen lisäämiseen - kansalaiset mukaan luettuina - laatiessaan ja toteuttaessaan kaupunkien yhdennettyjä kestävän kehityksen strategioita. Toiminnan on perustuttava kumppanuuteen, jossa myös asukkaat ja merkittävät paikalliset toimijat voivat vaikuttaa yhdyskuntansa tulevaisuuteen, ja samalla niiden on estettävä suuntaus kohti matalan tason osallistumista ja entistä suurempaa vieraantumista politiikasta. Jäsenyyttä hakeneissa maissa edistyksen tarve on erityisen merkittävä hiljattain uudelleen käynnistyneen kaupunkidemokratian osalta. Yhteenvetona voidaan todeta, että vastaaminen taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin haasteisiin, jotka ovat monimutkaisia ja toisistaan riippuvaisia, edellyttää strategista ja toimielinten kesken yhdennettyä poliittista ratkaisua, jossa vastuu monialaisten ratkaisujen laatimisesta ja toteutuksesta jakautuu kaikkien niiden kesken, joita asia koskee. Toimielinten joustavuus ja kumppanuus ovat olennaisia tekijöitä. Tämä on haaste, johon kaupunkihallinnon on vastattava. 5. Yhteenveto merkittävimmistä haasteista Huolimatta kokemustensa ja tilanteidensa erilaisuudesta Euroopan kaupungeissa on havaittavissa yhteisiä suuntauksia, ja niitä kohtaavat samankaltaiset haasteet. Suuntaukset ovat globalisoituminen ja talouden uudelleenjärjestely, sosiaaliset muutokset ja lisääntyvä syrjäytyminen, ympäristöön kohdistuvat paineet, verotuspaineet ja muutokset toimielinten välisissä suhteissa. Taloudellinen hyvinvointi, yhteiskunnallinen sopeuttaminen ja ympäristön suojelu ja kohentaminen on miellettävä toisiaan täydentäviksi ja vahvistaviksi tavoitteiksi kaupunkien kestävän kehityksen strategiassa, jolla: parannetaan kaupunkien taloudellista elinvoimaa, erityisesti kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla, kannustamalla innovaatioita ja yrittäjyyttä, lisäämällä tuottavuutta ja hyödyntämällä uusia työpaikkoja pienissä ja keskisuurissa sekä suurissa kaupungeissa tavoitteena polysentrisen ja tasapainoisen eurooppalaisen kaupunkijärjestelmän edistäminen, järjestetään tasapuolisella tavalla lisääntyneestä tuottavuudesta ja kilpailukyvystä saatavan hyödyn jakautuminen ja vähennetään sosiaalista syrjäytymistä ja parannetaan turvallisuutta; syrjäytymisen laajuus ja tehokkuus turmelee niiden elämän, joita se koskee ja vaarantaa sosiaalisen yhdentymisen, kilpailukyvyn ja kaupunkien kestävän kehityksen, kehitetään kaupunkeja ympäristön kannalta kestävällä tavalla ja vältetään kehityksen kustannusten suuntaamista välittömään ympäristöön, ympäröivään maaseutualueeseen, alueisiin, planeettaan tai tuleviin sukupolviin, kannustetaan innovatiivisia ja joustavia päätöksentekoprosesseja ja sellaisia kaupunkien toimielimiä, jotka laajentavat osallistumista ja yhdistävät kaupunkien julkisen, yksityisen ja yhteisön sektorin toimia kumppanuudessa, yhteisön tasolta aina paikalliselle tasolle, ja lisätään nykyisten toimielinten prosessien ja varojen yhteisvaikutusta ja yhteistyötä. 41