Maanmittauspäivät 2015 tulevat sittenkin Lehtosen haastattelussa Sven-Olof Lindfors Maanmittari Maarit maailmalla Minne matka maaseutu?

Transkriptio

1 4/2014 Maanmittauspäivät 2015 tulevat sittenkin Lehtosen haastattelussa Sven-Olof Lindfors Maanmittari Maarit maailmalla Minne matka maaseutu? SAMHÄLLSBYGGNADSDAGARNA MAANMITTARISTA OPETTAJAKSI MAANKÄYTTÖTIETEIDEN PÄIVÄT VUOKRAVAKUUS RAKENNUSTEN ENERGIATODISTUKSET KOHTI KIINTYMYSTALOUTTA TOPOGRAFIN VIIMEINEN RYNNISTYS

2

3 SISÄLTÖ 4/ Ari Laitala (pääkirjoitus) KUN LOGIIKKA MUUTTUU 6 Pekka Lehtonen SVEN-OLOF LINDFORS MAANMITTARI JA SILLANRAKENTAJA 9 Ari Laitala MAANMITTAUSPÄIVISTÄ KUORIUTUI RUOTSISSA LOPULTA SAMHÄLLSBYGGNADSDAGARNA 12 Maarit Nordmark MAARIT MAAILMALLA 17 HÄRKÄÄ SARVISTA 18 Timo Linkola MINNE MATKA SUOMEN MAASEUTU? 26 Jennifer Pitkänen RAKENNUSTEN ENERGIATODISTUKSET 30 Saara Jämes VUOKRAVAKUUS ASUINHUONEISTON VUOKRAUKSESSA 31 Ari Laitala ONKO ASUNTOJEN ENERGIATEHOKKUUDELLA ARVOA? 34 Katja Lindroos KOHTI KIINTYMYSTALOUTTA 36 Sonja Rahkonen MAANMITTARISTA OPETTAJAKSI 40 Kalevi Raussi VANHAN MAANMITTARIN MUISTELMIA OSA 3 43 Matti Holopainen ENERGIA, VALUUTTA, SOTA JA RAUHA 46 MAANMITTAUSTA TALLENTAMASSA 47 MAANKÄYTTÖ 120 VUOTTA SITTEN 48 Susanna Kari MAANKÄYTTÖTIETEIDEN PÄIVÄ Markku Markkula UUSIA SÄÄDÖKSIÄ 52 Tauno Jortikka TOPOGRAFIN VIIMEINEN RYNNISTYS 53 UUTISIA 60 KESKUSTELUA 62 IN MEMORIAM 63 RESUME 64 PALVELUHAKEMISTO PÄÄKIRJOITUS S. 5 Asuntomarkkinoilla vallinneet itsestäänselvyydet eivät itsestään selvästi enää pädekään. HÄRKÄÄ SARVISTA S. 17 Jos kaikille epäselville rajoille haettaisiin nyt rajankäyntitoimitukset, maanmittarien täystyöllisyys olisi varma pitkäksi aikaa. MINNE MATKA MAASEUTU S. 18 Suomella ei jatkossa ole enää varaa eikä perusteita nykyiseen korkeaan kansalliseen maataloustukeen. ENERGIATODISTUKSET S. 26 Espanja, Saksa ja Suomi ovat kaikki toimenpanneet energia todistukset, joskin vähän eri tavoin. LAKIMIES S. 30 Pidätysoikeus koskee ainoastaan aiheutuneita vahinkoja. ENERGIATEHOKKUUS S. 31 Energiatehokkuus itsessään ei ole kuitenkaan ihan yksinkertainen juttu. KOHTI KIINTYMYSTALOUTTA S. 34 Sillä, mistä välitämme, on suora vaikutus siihen, mihin olemme valmiita panostamaan. MAANMITTAUSALAN OPETTAJAKSI S. 36 Sääntöjen maailma ei päde ihmisiin, jotka oppivat eri tavalla. MAANKÄYTTÖ 120 VUOTTA SITTEN S. 47 Voi näitä virkamiehen vaivoja. KUSTANTAJAT: Suomen Maanmittausinsinöörien Liitto MIL, Maanmittausalan ammattikorkea koulu- ja opistoteknisten liitto MAKLI ry, Suomen Kartoittajayhdistys SKY Päätoimittaja: Ari Laitala, sähköposti: paatoimittaja maankaytto.fi, puh KANSI: istock Arsenik

4 4 MAANKÄYTTÖ

5 PÄÄKIRJOITUS KUN LOGIIKKA MUUTTUU KUTEN TUNNETTUA, suuri osa kansallisvarallisuudestamme on kiinni kiinteistöissä. Huomattavan osan tästä omaisuusmassasta muodostavat asunnot. Asuntosektori on myös merkittävä työnantaja, niin koko kansantalouden mittakaavassa kuin tietysti meille kiinteistöalan ammattilaisillekin; maankäytön suunnittelusta ja tontinmuodostuksesta lähtien aina institutionaaliseen asuntosijoittamiseen asti. Vuodesta toiseen pitkittyvä talouden taantuma tai nollakasvu tuottaa odotetusti lisää uutisia myös asuntomarkkinoilta: milloin hintojen kerrotaan nousseen, milloin laskeneen. Asuntomarkkinoilla vallitseekin monta totuutta ja lyhyen jakson uutisvirrasta on vaikea tehdä pitäviä päätelmiä. Uudistuotanto on tietysti oma lukunsa. Mutta jo käytettyjenkin markkinoilla on omakotitaloa, rivitaloa ja kerrostaloa. On pääkaupunkiseutua, kasvukeskuksia ja maaseutua. On keskusta-asuntoa ja lähiöasuntoa. On korjausvelallista ja korjausvelatontakin. Monenlaista tilastonpitoakin näyttää olevan tarjolla. Karkeimmillaan tunnutaan seurattavan pelkästään keskineliöhintojen muutosta. Tällöin tulkintaan hintojen kehityksestä vaikuttavat monet satunnaiset tekijät, kuten se, minkä kuntoisia, ikäisiä tai kokoisia asuntoja on edellisen kuukauden tai kvartaalin aikana satuttu myymään. Valtaosa tilastoinnista tosin tehtäneen laatuvakiointiin perustuen. Useinkaan tilastojen laadintatapa ei kuitenkaan käy uutisoinnista ilmi, mikä tekee niistä käytännössä tulkintakelvottomia. Numerot ja tilastot kertovat pidemmässä juoksussa myös markkinoiden ja toimintalogiikan muutoksesta. Erityisesti maaseudulla ja äkillisen rakennemuutoksen alueilla vanhojen omakotitalojen hintakehitys näyttää kaikkein synkimmältä. Omistajan mahdolliset ongelmat tosin alkavat vasta siinä vaiheessa kun kohde pitää realisoida. Mikäli myyntitarvetta ja -halua ei ole, voi asunto olla käyttöarvon näkökulmasta omistajalleen vielä pitkään yhtä arvokas kuin ennenkin. Tosin ongelmaksi voi muodostua kohteen vakuusarvo, jos lainaa tarvitaan isompaan remonttiin. Ehkä mielenkiintoisin piirre viimeaikaisessa uutisoinnissa on kuitenkin se, että asuntojen hintojen jatkuva nousu kaupunkikeskuksissa ei ole enää itsestäänselvyys, ei edes pääkaupunkiseudulla. Vaikka kysyntää riittää jatkossakin, tekee ostovoiman jatkuva leikkaaminen ja leikkautuminen lopulta tehtävänsä. Myös pankkien lainanantokuri tuntuu pitävän. Eikä valoa tunnelin päässä tunnu näkyvän, ei edes vastaantulevan junan. Talouden vuodesta toiseen jatkuvat synkät kehitysnäkymät tuntuvat pikemminkin ulottuvan entistä pidemmälle. Nyt puhutaan jo siitä, että ainakin tämä vuosikymmen mennään murheen alhossa. Kun näitä ennustuksia kuuluu eri laidoilta ja varsin huomattaviltakin tahoilta, saattaa näillä olla merkitystä myös jo itseään toteuttavina ennustuksina. Myös muutokset asuntomarkkinoihin ovat väistämättömiä, kuten olemme jo nähneet. Mutta kyse ei ole enää vain hintaheilahteluista vaan muutoksista myös markkinoiden toimintalogiikassa. Asuntomarkkinoilla vallinneet itsestäänselvyydet eivät itsestään selvästi enää pädekään. Asuntosäästämisestä, varsinkin omistusasumisen muodossa, voi tulla myös takkiin, ja kunnolla. Soppaa osaltaan hämmentävät myös kutakuinkin jatkuvasti kiristyvät energiatehokkuusvaatimukset ja tiukentuvat rakentamismääräykset, jotka ulottuvat korjausrakentamiseenkin. Asia on sikäli merkittävä, että meillä on ainakin eurooppalaisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen hajautunut asuntojen omistusrakenne. Toisin sanoen meillä on huomattavan paljon asuntojen omistajia, ja nimenomaan käyttäjäomistajia. Asunnot ovat monille säästökohde ja ehkä jopa ainoa merkittävä sellainen. Historiallisen datan valossa tämän säästämismuodon riskit ovat olleet suhteellisen vähäisiä ja tuotot kohtuullisen hyviä. Muuttuvat olosuhteet luovat uhkia ja haasteita, mutta joillekin ne edustavat myös mahdollisuuksia. Ne, joilla on tietoa, taitoa ja halua toimia uusissa olosuhteissa, tulevat menestymään. Muutokset luovat kysyntää uudenlaiselle osaamiselle. Tämä on hyvä uutinen myös niille, jotka pystyvät kouluttamaan uudenlaisia ja ehkä hiukan tulevaisuusorientoituneitakin oppisisältöjä. Samalla saavumme myös jälleen kerran uusien tutkimustarpeiden äärelle. Yhä edelleen on hämmästyttävän paljon asuntomarkkinoihin liittyviä asioita, joista ei ole kunnollista käsitystä. Esimerkiksi sitä, millainen vaikutus energiatehokkuudella on asuntojen vaihtoarvon muodostuksessa, on tutkittu Suomessa olemattoman vähän. Vielä kummallisempaa on se, että korjausvelan ja sen hoitamisen arvovaikutuksia tunnetaan huonosti. Esim. lähiökerrostalojen korjaustekniikkaan liittyviä tutkimishankkeita on rahoitettu ja toteutettu kymmenittäin. Mutta kovin harvoja tuntuu edelleenkään kiinnostavan se, mitkä ovat korjausvelan hoitamisen taloudelliset kannustimet investoijien eli omistajien näkökulmasta. Miten erilaiset korjausinvestoinnit esim. kapitalisoituvat rakennusten markkina-arvoon. Ilmeisesti logiikka on sillä tolalla, että mitäpä näitä tutkimaan, kun ne investoinnit on tehtävä kuitenkin. Ettei vaan taas oltaisi suomalaisen helmasynnin äärellä; löperössä suhtautumisessa markkinointiin ja myyntiin eli pohjimmiltaan asiakastarpeiden ymmärtämiseen. Voitaneen liioittelematta todeta, että kansallisvarallisuutemme ja suurelta osin yksityinen varallisuutemme on amatöörisijoittajien käsissä. Asuntosijoittajiksi voidaan lukea kaikki ne, jotka omistuksellaan ottavat markkinariskiä esim. hintojen muutoksesta. En tiedä, kuinka moni asunnon omistaja on tätä edes miettinyt, saati kunnolla sisäistänyt. Ainakin uusia asuntokauppoja hierottaessa pitäisi ostajalaidalla olla entistä paremmin hereillä. Tarjolla oleva informaatio, kuten viimeisin tilinpäätös asunto-osakeyhtiöissä tarjoaa kyllä hyvä lähtökohdan, mutta tilanteet muuttuvat nopeasti. Ikävät yllätykset, myös isossa mittakaavassa, ovat mahdollisia. Esimerkiksi hutiloiden tehdystä putkiremontista voi koitua vesivahinko, jota vakuutusyhtiö ei noin vain korvaakaan. ARI LAITALA ari.laitala maankaytto.fi MAANKÄYTTÖ

6 Sven-Olof Lindfors maanmittari ja sillanrakentaja Haastattelu: Pekka Lehtonen Mittava ura toimitusinsinöörinä, maanmittausjohtajana, kunnallis- ja maakuntahallinnossa sekä luottamus- että virkamiehenä ja pohjoismaisen yhteistyön ytimessä. Pekka Lehtonen Sven-Olof tuntee Ahvenanmaan menneen ja nykyisyyden. Bomarsundin linnoitus sijaitsee Maarianhaminan perustamisen juurilla. VAIKKA SVEN-OLOF LINDFORSISTA on ajansaatossa tullut Mr. Ahvenanmaa, Ahvenanmaalle asettuminen tapahtui alkuaan vastahakoisesti. Vanhemmat olivat ahvenanmaalaisia, mutta olivat muuttaneet 1930-luvulla mantereelle. Sven-Olof on syntyään Pietarsaaresta, asui sodan aikana Sipoossa ja kävi koulua Tammisaaressa. Valmistuttuaan 1964 hän toimi Tammisaaren vt. geodeettina ja siirtyi sitten Turun maanmittaustoimistoon auskultantiksi ja maanmittausinsinööriksi. Turku onkin monen Ahvenanmaalle siirtyneen maanmittausvirkailijan lähtöluukku. TAKSA-AIKAA JA KUUKAUSIPALKKATOIMISTO Ahvenanmaalle siirtymiseen vaikuttivat sattuma ja lääninmaanmittausinsinööri Alpo Hyhkö, joka määräsi vastaanhangoittelevan Sven- Olofin hoitamaan edesmenneeltä taksainsinööri Bertel Bomanilta jääneitä toimituksia. Toinen Ahvenanmaan taksainsinööri, voimakastahtoinen Bertel Fagerlund, sai hänet puhutuksi jatkamaan. Se oli onnellinen käänne pitkällä tähtäyksellä, sanoo Sven-Olof. Hän työskenteli taksalla pari vuotta eli organisaatiomuutokseen vuoteen 1972 saakka ja arvelee olleensa yksi viimeisistä taksalla toimineista. 6 MAANKÄYTTÖ

7 Taksa-aika oli hyvää aikaa: töitä ei valikoitu, ne tehtiin nopeasti, ja vaikka taksa oli huono, ahkeroimalla pääsi tuloille. Vuonna 1972 Ahvenanmaalle syntyi kuukausipalkkatoimisto, jossa aluksi työskentelivät Sven-Olof ja Bertel Fagerlund sekä yksi teknikko. Vähitellen saatiin muitakin työntekijöitä. Ahvenanmaalle siirtyminen oli sikäli helpotus, että sai tehdä toimituksia pelkästään äidinkielellä, siis ruotsiksi. Nykyiselle auktorisoidulle kielenkääntäjälle suomi ei opiskeluaikana vielä kovin sujunut. Yhteistyötä tehtiin toisen ruotsinkielisen teekkarin, Bernhard Biströmin kanssa. Tentit kirjoitettiin aluksi pari vuotta ruotsiksi, olihan esimerkiksi Arvid Wiialankin äidinkieli ruotsi. Kielitaito on rikkaus, ja Sven-Olof päätti jo tuolloin, että riippumatta, missä työskentelee, hän säilyttää suomen kielen taitonsa. SAMA LAINSÄÄDÄNTÖ PÄÄPIIRTEISSÄÄN KUIN MANTEREELLA Ahvenanmaalla asianosaiset osoittautuivat kiinnostuneimmiksi ja tarkemmiksi toimituksen yksityiskohdista. Toimitusinsinöörin tekemisiä kyseenalaistettiin ja kyseltiin menettelystä ja kustannuksista enemmän kuin Turun seudulla. Usko virkamieheen oli heikompi kuin mantereella. Myös sinuttelu oli vallitseva käytäntö. Sympaattisimpina Sven-Olof pitää kaukaisen saaren, Kökarin asukkaita, joiden sanotaan olevan merirosvojen ja hylkeiden jälkeläisiä. Hän kertoo tarinaa, kuinka toimitusmatkalla istuttiin iltakonjakilla uskottujen miesten kanssa. Puolilta öin ei saatu taksia 10 kilometrin päässä olevaan majapaikkaan. Niinpä toinen uskotuista miehistä, muuten seurakunnan kanttori, päätti soittaa pappipirulaiselle. Pappi tulikin ja heitti toimitusmiehet kleinbussillaan majapaikkaan keskellä yötä, iloisin mielin ja korvauksetta. Onhan pappi seurakunnan palvelija. Lainsäädäntö on maanmittauksen osalta sama kuin mantereella, joten työt ovat pääosin samanlaisia. Erona oli kotiseutuoikeus. Mantereeltakin tullut sai ostaa aikaisemmin maata, mutta lainhuudon yhteydessä tutkittiin oikeus omistamiseen. Ellei sitä ollut, saattoi kunta, maakuntahallitus tai jokin muu ostohalukas ahvenanmaalainen tulla etuoikeudella väliin. Harvoin lunastuksiin ryhdyttiin. Säännökset muuttuivat 1973: sen jälkeen piti ensin hankkia maakuntahallitukselta maaostolupa. POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ Sven-Olof tuli mukaan pohjoismaiseen yhteistyöhön Bertel Fagerlundin ja Arvid Wiialan jälkeen vuonna 1978 ja sitä talkoota riitti vuoteen Yhteistoimintaa oli kahdella alueella: yhtäältä järjestöjen välisessä toiminnassa yhdysmiehenä ja toisaalla pääjohtajatapaamisissa. Syynä tehtäviin oli varmaan yhtäältä ahvenanmaalaisuus lähellä molempia maita ja toisaalta tukea lienee tullut varsinkin Turun suunnalta, Sven-Olof arvelee. Pohjoismaisen yhteystyön lisäksi Sven-Olof oli MIL:n hallituksen jäsen Yhdysmiesneuvoston päätehtävä oli valmistella pohjoismaisia kongresseja. Sven-Olof on ollut valmistelemassa kolmea kongressia, viimeisimpänä Tampere vuonna Kongressien suosio on laantunut tietysti useastakin syystä, mitä Sven-Olof pitää valitettavana. Kyllä nykyisinkin löytyy aiheita ja ammatillisia ongelmia, jotka koskettavat suurta osaa maanmittareista. Tanska on tietysti ongelma suomenkielisille. Silti Sven-Olof säilyttäisi skandinaaviset kielet kongresseissa. Pohjoismaisissa kokoontumisissa on tärkeää kokemusten vaihto: opitaan muiden lainsäädännöstä ja menettelytavoista. Myös sosiaalisen kontaktiverkon syntyminen on tärkeää. Pohjoismaiset kongressit alkoivat jo viime vuosisadan alussa Suomen vielä kuuluessa Venäjään. Suomalaiset matkustivat salaa Kööpenhaminaan. Tavoitteena oli nimenomaan ammatillisten kokemusten syventäminen. Vielä 1970-luvulla maanmittarin toimenkuvaan kuului hallita alaa laajasti. Nykyinen syventynyt ja samalla kaventunut ammattitaito ei suosi laaja-alaisia kongresseja vaan hakeudutaan oman sektorin tapahtumiin. MAAKUNTAPOLIITIKKO JA -VIRKAMIES Vaikka olen tuntenut Sven-Olofin vuosikymmeniä, en ollut selvillä hänen maakunta- ja kunnallispoliittisen uran laajuudesta ja merkityksestä kuin ehkä häivähdyksen. Johtuu varmasti siitä, ettei hänellä ole tapana tuoda itseään tai saavutuksiaan esille. Eri miehet puhuvat ja eri miehet tekevät kielestä riippumatta. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin syttyi jo nuorena, koska isäni oli kunnallispoliitikko Tammisaaressa. Aina on ollut vaikea olla hiljaa, jos asiat yhteiskunnassa näyttävät menevän pieleen. Sven-Olof valittiin Ahvenanmaan maakuntapäiville vuonna Siellä hän toimi 3 kautta, vuoteen 1991 saakka. Kaupungin valtuustonpuheenjohtajana hän toimi 6 vuotta ja vielä 2 vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Siis selvästi Rihtniemiluokan mies! Näissä tehtävissä luonnollisesti joutui olemaan osin virkavapaalla ja perheen aikakin oli kortilla, Sven-Olof aprikoi. Luottamustehtävissä kiinnosti erityisesti, että sai olla kehittämässä nykyistä itsehallintolakia. Sehän on sekä eduskunnan että maakuntapäivien hyväksymä perustuslainsäätämisjärjestyksessä eikä sitä voi muuttaa ilman molempien suostumusta. Miten itsehallintolakia on kehitetty? Nyt on autonomian ajan kolmas itsehallintolaki ja tendenssi on ollut, että enenevästi siirretään tehtäviä maakuntahallinnon Pohjoismaisissa kokoontumisissa on tärkeää kokemusten vaihto; opitaan muiden lainsäädännöstä ja menettelytavoista. MAANKÄYTTÖ

8 Taksa-aika oli hyvää aikaa: töitä ei valikoitu, ne tehtiin nopeasti, ja vaikka taksa oli huono, ahkeroimalla pääsi tuloille. päätettäväksi. Kun Kansainliitto päätti Ahvenanmaan itsehallinnosta vuonna 1920, lausuttiin, että autonomisella Ahvenanmaalla pitää olla niin laaja itsehallinto kuin olematta itsenäinen valtio voi olla. Se vastaa esimerkiksi Fär-saarten ja Grönlannin itsehallintoa. Vuonna 1998 Sven-Olof siirtyi maakuntahallintoon Liikenneosaston osastopäälliköksi. Osastopäälliköksi siirryttyään hän toimi virkamiehenä ja lopetti luottamustehtävät. Työssään hän kohtasi samoja maanomistajia kuin tietoimituksen asianosasina mutta eri puolelta, nyt maantien puolelta. Tähän virkauralta pyydetty ja luvattu kasku: Sven-Olof oli pitämässä tietoimituksen kokousta ja sisään ryntäsi mies, joka enempiä kyselemättä huusi, ettei maalla ole niin suurta arvoa kuin täällä puuhataan. Kun Sven-Olof selitti, että kysymyksessä on tietoimitus, jossa määritetään maanomistajille maksettavia korvauksia, muuttui miehen ilme. Hän havaitsi, että metsien veroluokitukseen liittyvä kokous onkin vasta seuraavalla viikolla. ELÄKKEELLÄ AVAUTUI UUSIA URIA Sven-Olof jäi eläkkeelle osastopäällikön virasta 11 vuotta sitten. Sen jälkeinen aika on ollut toistaiseksi parasta aikaa, hän naurahtaa. No eiväthän hommat siihen loppuneet. Sven-Olof perusti yrityksen, jossa hän teki käännöstöitä ruotsin ja suomen välillä. Hän kertoo jo ennen eläkkeelle jäämistään päättäneensä tulevista toimista. Hän on hyvä esimerkki tulevaisuuden eläkeläisestä. Eihän meillä pitäisi olla varaa makuuttaa suurta, tervettä kansanosaa toimettomana. Hufvudstadsbladetissa hän oli nähnyt ilmoituksen valantehneen kielenkääntäjän tutkinnosta. Päätti osallistua, selvitti tutkinnon ja ryhtyi eläkkeelle jäätyään tekemään käännöstöitä suomesta ruotsiksi. Pääasiallisia asiakkaita ovat olleet Manner-Suomen ja Ahvenanmaan viranomaiset. Sen lisäksi Sven-Olof on toiminut turistioppaana Ahvenanmaalla. Vaimoni luki jostakin naistenlehdestä, kuinka ruotsalaisryhmä oli käynyt Iisalmessa ja oppaana toimi eläkkeellä oleva maanmittausinsinööri Viljo Åberg. Häntä kehuttiin ja ylistettiin niin paljon, että tuskin koskaan maanmittarina olisi saanut niin paljon kiitosta. Kun olin kiinnostunut Ahvenanmaan historiasta ja elinkeinoelämästä jne., päätin hakeutua opaskurssille. Parhaimpaan aikaan opastustehtäviä saattoi olla 60 vuodessa, mutta nyt olen lopettanut. Ajelimme Ahvenanmaan teitä ja niinpä kysyin, että olenko hänen loisteliaan opasuransa viimeinen ryhmä. Syksyllä tulee vielä yksi. juuret ovat täällä, Bomarsundissa. Toimittajan tavoitteena oli ollut selvittää, onko Ahvenanmaalla meneillään kansanäänestyksen valmistelua, kuten Krimillä juuri haastatteluaikoihin oli tehty, tosin venäläiseen tapaan. Olihan vuonna 1917 Ahvenanmaallakin kerätty nimiä Ruotsiin liittymiseksi. No vakavasti: pohdimme sitä, miksi tämmöiset äänestyspuheet tuntuvat tänä päivänä lähinnä vitsiltä. Miksi olosuhteet ovat niin erilaiset kuin esimerkiksi Itä- Ukrainassa tai muissa hulluuden pesäkkeissä? Sven-Olof kertoo: Suomen sodan jälkeen, kun Suomi 1809 irrotettiin Ruotsista, seurasi Ahvenanmaa suurruhtinaskuntaan. Venäläiset rakensivat Bomarsundin linnoituksen, joka sitten tuhoutui Oolannin sodassa. Tämän sodan seurauksena Ranska ja Englanti tiedustelivat, haluaisiko Ruotsi ottaa Ahvenanmaan Venäjästä. Kuningas Oskar I kieltäytyi, kun oli riittävästi muutenkin ongelmia Venäjän kanssa. Sodan seurauksena sovittiin Ahvenanmaan demilitarisoinnista. No sopimuksesta huolimatta Venäjä rakensi ensimmäisen maailmansodan aikana Ahvenanmaalle linnoitteita. Kun tultiin sortovuosiin, Ahvenanmaalla syntyi huoli tulevaisuudesta ja he pyrkivät Ruotsin yhteyteen. Se oli mitä luonnollisinta ajateltuna 600-vuotinen Ruotsin aika, kieli, kulttuuri sekä venäläistämisen ilmeiset uhkat. Kuumana kesänä 1917 oli paljon tulipaloja ja niinpä kunnallismiehet kokoontuivat salaiseen palokuntakokoukseen. Päätettiin perustaa toimikunta ja kääntyä Ruotsin kuninkaan puoleen Ruotsiin liittymiseksi. Se oli vaarallinen hanke, jonka seurauksena olisi voinut odottaa Siperia tai kuolema. Syntyi salainen Ålandsrörelsen ja kerättiin salaisesti kansalaisadressi, jonka melkein kaikki miespuoliset allekirjoittivat. Sitten Suomi itsenäistyi ja alkoi sisällissota. Ahvenanmaalla hääräsi neljän valtion joukkoja: venäläisiä, suomalaisia, ruotsalaisia ja vihdoin myös saksalaisia. Sodasta päästyä riita Ahvenanmaasta oli Ruotsin ja Suomen välillä suuri. Riita ratkaistiin Kansainliitossa 1921: saaret jäävät Suomeen ja niille annettiin itsehallinto. Ruotsi sai takeet, että Krimin sodan jälkeen päätetty demilitarisointi jää voimaan, samoin alueen neutraliteetti Ahvenanmaa pysyy erilaisten konfliktien ulkopuolella. Autonomia ei ollut ahvenanmaalaisten idea, mutta kun se saatiin, sitä on taitavasti hyödynnetty, Sven-Olof painottaa. Olosuhteet ovat kehittyneet niin erinomaisesti autonomian myötä, että jos nyt tehtäisiin kysely, suuri enemmistö asettuisi valtioliitoksia vastaan. Totesimme Ahvenanmaan tarina on kuin Suomen tarina: epätodennäköinen, ja on ollut monta historianpolun haaraa, joissa on asetuttu oikealle tielle. Siinä on sopimisenmallia maailman riitapukareille. Kelpaa maita mitata. AUTONOMIA Istuimme Bomarsundin rauniolle ja muistelimme Ahvenanmaan autonomian ja Suomen historiaa. Ahvenanmaan demilitarisoinnin 8 MAANKÄYTTÖ

9 MAANMITTAUSPÄIVISTÄ KUORIUTUI RUOTSISSA LOPULTA SAMHÄLLSBYGGNADSDAGARNA Yhdyskuntarakentajapäivät Teksti ja kuvat: Ari Laitala Kun jäsenhinta ammattikunnan kehittymispäiville ylittää 800 euroa, on lupa odottaa aika paljon. Ruotsissa paketti on saatu toimimaan sinnikkään kehitystyön tuloksena. RUOTSALAISTEN MAANMITTAUSPÄIVÄT ovat kehittyneet voimakkaasti viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2012 päivät kulkivat nimellä Värderings- och LantmäteriDagarna. Vuonna 2013 päivien nimi oli Värderings-, lantmäteri- och samhällsbyggnadsdagarna. Viimeisimmät järjestetyt päivät tottelivat yksinkertaisesti nimeä Samhällsbyggnadsdagarna. Päivien nimenmuutos ilmentää toki taustalla olevien järjestörakenteiden muutosta, mutta myös päivien toiminta-ajatukseen ja toteutustapaan on kiinnitetty jatkuvaa huomiota. Palautekyselyt tavoittavat jopa niitä, jotka eivät päiville osallistu. Näin järjestäjillä on varsin perusteellinen käsitys myös osallistumattomuuden syistä ja kehitystoiveista. OHJELMAA KYMMENELLÄ KANAVALLA Päivien kehityskulku on ollut jossain mielessä paradoksaalista. Toisaalta on kuljettu koko ajan isomman otsikon alle, jonka suomennan tässä yhdyskuntarakentamiseksi. Toisaalta isompi kokonaisuus on mahdollistanut ohjelman pilkkomisen pienempiin kokonaisuuksiin. Pääosa päivien ohjelmasta kulkee kymmenessä rinnakkaisessa sessiossa. Pienelläkin uteliaisuudella varustetulla osanottajalla on jatkuva positiivinen ongelma. Tarjolla on toinen toistaan kiinnostavampia esityksiä. Harmillista, että läsnäolo vain yhdessä paikassa kerrallaan on mahdollista. Rinnakkaiset sessiot tarjosivat kaikkiaan noin 90 esitystä. Kun osanottajia oli n. 650, päästään esittämisaktiivisuudessa noin 15 prosenttiin. Siis joka seitsemäs päiville osallistunut piti myös esityksen. Tämä on kelpo luku, joka selittynee osin myös sillä, että Tuppisuuksi ei jäänyt kukaan. Berns Salongen tarjosi hulppeat puitteet illalliselle. Yhteiset juomalaulut ovat oleellinen osa illanviettoa, vaikka niitä juomia ei juuri ollutkaan. Se, että välillä tartuttiin vieruskavereita kädestä kiinni, tuntui suomalaisesta edelleen varsin eksoottiselta touhulta. MAANKÄYTTÖ

10 KTH (Kungliga Tekniska Högskolan) on päivien vahva yhteistyökumppani, jonka panos näkyy erityisesti esityksissä. Täydennysrakentamisen hintavaikutukset lähialueen asuntoihin ovat tutkimuksen alla parhaillaan myös meillä Suomessa. Pohjoismaisten järjestöjen edustajat aloittivat oman kokousurakkansa jo seminaaria edeltävänä iltana. Kerran vuodessa pidettävä Ombudsmannamöteen oli tälläkin kertaa kasaantunut niin paljon asioita, että kokousta oli tarpeen jatkaa vielä torstaina varsinaisten päivien jälkeen. esityksen pitäneet saivat päiville ilmaisen osanoton. Kehittyminen tarvitsee myös kehittäjänsä. Sessioiden esitelmät olivat varsin käytännönläheisiä, kokemuksia erilaisten kehitysprojektien läpiviemisestä, ajankohtaista alan koulutuksesta, alan uusimpia tutkimustuloksia ja mm. yhden laajan kirjahankkeen erittäin mielenkiintoinen esittely. Ari Paganus suomalaisesta Dimenteq Oy:stä oli saapunut paikalle esittelemään eharavajärjestelmää, joka Suomessa on ehditty ottaa jo suhteellisen laajaan käyttöön. SE DISKUTEERAUS Mikä tekee kiinnostavasta esityksestä vieläkin kiinnostavamman? Se, että esitysten jälkeen käydään perusteellinen keskustelu. Sessioiden vetäjien kyky käynnistää ja käydä keskustelua oli suorastaan silmiinpistävää. Oman otantani perusteella samoisin, että sessioiden ajasta ehkä noin kolmasosa käytettiin keskusteluihin. Ääritapauksena mainittakoon eräs esitys, jossa 15 minuutin esityksen jälkeen (ja aikanakin) keskusteluun käytettiin kaikkiaan 45 minuuttia. Tähän oli toki varauduttu aikataulullisesti. Sessioiden vetäjillä tuntui olevan suorastaan taianomainen kyky keskusteluttaa yleisöä. Toki ruotsalainen yleisö on myös keskusteluherkempää, mutta sessioiden vetäjillä tuntui olevan hämmästyttävä taito viedä keskustelua eteenpäin. Kun välillä (tai useastikin) luulin keskustelun jo tyrehtyvän, löytää moderaattori (vetäjä) salista henkilön, jolla voisi olla sanottavaa asiasta. Haluatko sinä sanoa jotain? oli usein kuultu ja monelle osoitettu kysymys. Ja kaikki halusivat. Tuppisuuksi ei jäänyt kukaan. En sano sitä, että keskustelu sinänsä olisi aina itsearvoista, mutta se voi olla usein lisäarvoista. Silloin kun keskustelu löytää uusia näkökulmia ja tekee uusia huomioita, sen ei todellakaan toivo ihan heti loppuvan. Ehkä meidän Suomessakin pitäisi sinnikkäämmin pyrkiä tähän suuntaan. 10 MAANKÄYTTÖ

11 TERVETULOA ENSI VUONNA! Päivien konsepti on siis täysin kaksipäiväinen, tai oikeastaan 2 ja ½ -päiväinen. Niin perusteellinen oli ensimmäistä seminaaripäivää jatkava 3½ tuntia kestänyt illallinen. Tunnelma illallisella oli varsin juhlava, mutta samalla myös rento, vaikka ripaus muodollisempaakin ohjelmaa oli ujutettu mukaan. Ja ottaapa se yhteislauleskelukin oman aikansa. Myös yhden päivän osanotto on mahdollinen, mutta hinta ei juurikaan kaksipäiväisestä alene. Hinta on riippumaton myös siitä, osallistuuko torstaina vai keskiviikkona, vaikka keskiviikon osallistumiseen kuuluu illallinen. Illalliselle sai ostaa lippuja myös erikseen. Olisikohan hinta ollut 140 euron kieppeillä? Voisi luulla, että tuohon hintaan sisältyvät jo varsin runsaat juomat, mutta näin luuleva erehtyy. Esim. jälkiruokakahvin juomaseuralaiseksi oli tarjolla vain liraus maitokahvia. Ruoka sinänsä oli kyllä korkeatasoista ja maittavaa. Berns Salongen tarjosi illalliselle puitteet, jollaisia meiltä Suomesta ei taida löytyäkään. Allekirjoittaneelle tämä oli ensimmäinen kerta ruotsalaisten päivillä, joten varsinaista vertailukohtaa aikaisemmasta ei ole. On kuitenkin helppo havaita, että yhdyskuntarakentajien ammattikunta on onnistunut rakentamaan myös itselleen loistavat koulutuspäivät. Eikä päivien annissa sovi vähätellä kontaktien ja sosiaalisen puolen merkitystäkään. Kyse ei ole pelkästään uusien kontaktien solmimisesta. Vanhatkin kontaktit tarvitsevat ylläpitoa ja päivitystä. Muuten ne rapautuvat. Sitoutuminen ja omistautuminen ammattikunnan kehittämiseen ovat selvästi päivien taustalla vaikuttavia arvoja, jotka ajavat jatkuvaan kehittämiseen. Sitoutuminen ja omistautuminen ammattikunnan kehittämiseen ovat selvästi päivien taustalla vaikuttavia arvoja, jotka ajavat jatkuvaan kehittämiseen. Seuraavat päivät ovat jo hyvinkin työn alla. Päivämäärää ja paikkaa mainostetaan jo päivien sivustossa vaikka kehitysideoita hiotaan varmasti vielä pitkälle kevääseen. Isäntien puolesta terveisiä pohjoismaihin lähetti Lars Jansson. Kansainväliset ja erityisesti pohjoismaalaiset vieraat ovat tervetulleita päiville ja erikseen vielä muistutettiin siitä, kuinka lähellä Tukholma on. Ja meille suomalaisille on suotu vielä pieni aikaetukin. Helsinki-Vantaalta aamukahdeksalta lähtevällä koneella ehtii mainiosti paikallista aikaa klo 9 alkaville päiville. Lentoasemalta liikennöivä Arlanda Express saapuu nimittäin käytännössä suoraan kongressipaikalle, Waterfront Congress Centeriin. Odotettu perusteos nyt uudistettuna! Maankäyttö- ja rakennuslaki Teoksessa selvitetään kaikki maankäyttö- ja rakennuslain pykälät, niiden tausta ja tulkinnat sekä oikeuskäytäntö. Tämä kolmas, uudistettu laitos on huolellisesti saatettu ajan tasalle sekä oikeuskäytännön että lain muutosten osalta. Kirja on kattava tietolähde ja työväline kaikille, jotka tarvitsevat työssään maankäyttöä ja rakentamista koskevaa lainsäädäntöä. 140 ILMESTYY HELMIKUUSSA Tilaukset ja lisätiedot asiakaspalvelu.publishing@edita.fi p MAANKÄYTTÖ

12 Niels Gjerløv MAANMITTARIT MAAILMALLA Kesällä 2013 tutustuin viskitislaamoihin Skotlannissa. Islayn saarella Laphroig tarjoaa mahdollisuuden hallinnoida neliöjalan verran turvemaata. Tämän merkiksi pystytin sinne Suomen lipun. Yöpöydälläni on juuri nyt suomenruotsiksi kirjoitettu Hägring 1938, Kjell Westön palkittu romaani, joka avaa lukijalle ikkunan Helsingin tuntoihin toisen maailmansodan kynnyksellä. Meillä jälkeenpäin syntyneillä on oikeat vastaukset, mutta miten maailmaa katsoivat aikalaiset, jotka tulkitsivat todellisuuttaan oman historiansa antamalla pohjakaiulla? MAANMITTARI Maarit Nordmark WESTÖN KIRJOITTAMA suomenruotsi on erilaista kuin minua ympäröivä riikinruotsi; hänen kielessään elävät sanat, joita Ruotsissa ei enää käytetä. Toistelen sanoja buntar tarkoittaen housunpuntteja ja veckoslut, joka riikinruotsiksi kääntyy sanaksi pyhä. Maistelen sanoja ja yhdistän niitä suomen ja tanskan kielten sanoihin. Osa suomenruotsista toistuu tanskan kielessä, joka suomenruotsin tapaan käyttää osin vanhempia ilmaisuja kuin riikinruotsi. Muun muassa ämbar ja nabo pitää muistaa laittaa Tukholmassa hyllylle ja korvata sanoilla hink ja granne, kun taas Kööpenhaminassa niistä tulee sujuvasti tanskaa, vähän ääntämistä muuntaen. Westöä lukiessani pohdin samalla myös omaa taustaani ja sitä, kuinka oma sukuhistoriani, opinnot, halu oppia koko ajan uusia asioita ja kiinnostus kieliin ja kulttuureihin saivat minut aikoinaan lähtemään Suomesta Ruotsiin, ja ainakin toistaiseksi jäämään ulkomaille. Muutin Ruotsiin 1992, joten olen viettänyt melkein puolet elämästäni ulkomailla. Ruotsin ja Suomen lisäksi olen tehnyt kiinteistöalan parissa töitä Tanskassa ja Saksassa sekä osin Baltiassa, joskin asumatta siellä. Monikansallisuudessa on puolensa. On hauska tietää, mitkä ravintolat ovat suositeltavia eri pohjoismaiden pääkaupungeissa, miten vaalitavat eroavat toisistaan ja miten eri maiden 12 MAANKÄYTTÖ

13 neuvottelukulttuureissa kokouksista saadaan parhaat tulokset irti. Vähemmän hauskaa on, kun on tulossa Suomeen pitämään esitelmää äidinkielellään ja huomaa sitä valmistellessaan osaavansa kaikki ammattitermit kolmella kielellä, joista mikään ei ikävä kyllä ole suomi. Eri kulttuurien läsnäolo sekä työyhteisössä että kotona on parhaimmillaan rikastuttava kokemus, pahimmillaan turhauttavia väärinkäsityksiä aiheuttavaa. Kolmesta pojastani yksi on syntynyt Suomessa ja kaksi Ruotsissa. Puhun heille suomea, mutta kaksi nuorinta 13- ja 15-vuotiaat vastaavat pääsääntöisesti ruotsiksi. Tulevan lapsenlapseni äiti ei puhu sanaakaan suomea; mitä kieltä käyttäisin vauvan kanssa, kun kuitenkin puhun suomea hänen isälleen? Miesystäväni on Islannista kotoisin oleva maanmittari, jonka tapasin ensimmäisen kerran osallistuessamme opiskelijoina Norjassa Nordiskt Möteen. Ateriakeskustelumme saavat joskus koomisia piirteitä, kun ruokapöydän äärellä puhutaan islantia, suomea ja ruotsia sekaisin. Onneksi koko lapsilauma puhuu ruotsia äidinkielenään mistä seuraa, että kaikki kuusi pitävät vanhem piaan tasapuolisesti vähän kajahtaneina, koska meistä kahdesta kumpikaan ei edes kaikkien näiden vuosien jälkeen osaa virheetöntä riikinruotsia. Toisaalta, kukapa teini-ikäinen ei olisi vanhemmistaan sitä mieltä, että he eivät ole ihan täysjärkisiä, joten tätä ei ehkä voi laittaa ainoastaan kieli- ja kulttuurierojen syyksi. LAMA 1992 Lähtiessäni Suomesta oli vuosi Valmistumiseni jälkeen halusin tehdä töitä kiinteistökaupan parissa, mutta se oli siihen ULKOMAILLA ASUMINEN EI AVARRA, VAAN MUUTTAA IHMISTÄ. aikaan vaikeaa. Ferendassa projektien analyysia tehdessäni olivat lainojen korot lähemmäs 15 prosenttia. Tuottavia investointeja ei tuolla lainojen korolla löytynyt kovinkaan helposti. Sittemmin Suomen suurimmat rakennusliikkeet myytiin ruotsalaisille kuka vielä muistaa, mitkä olivat Suomen Skanskan ja NCC:n nimet tuolloin? Diplomityöni hyväksyttiin helmikuussa Sen otsikko oli Kiinteistösijoitussalkun analysointi. Vähänpä aavistin, että tulisin tulevaisuudessa saamaan unelmatyöni ja analysoimaan kiinteistösalkkuja ja rakennusprojekteja Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Venäjällä ja Baltian maissa. Lähdin siis Ruotsiin syksyllä 1992 lamaa pakoon, opiskelemaan KTH:lle stipendien turvin vuodeksi. Ensimmäisellä viikolla tein tyypillisen suomalaisen virheen mennessäni ostamaan semlor leipomosta. Väittivät, ettei niitä ollut yhtään, ja että minun pitäisi tulla helmikuussa uudestaan. Suomenruotsin semla kun ei riikinruotsiksi tarkoitakaan sämpylää, vaan laskiaispullaa. Neljän kuukauden jälkeen ymmärsin sujuvasti riikinruotsia ja puolen vuoden jälkeen pystyin jo sanoja miettimättä ottamaan osaa kaikenlaisiin keskusteluihin. Keväällä 1993, kotiinpaluun tullessa ajankohtaiseksi, MAARIT MAAILMALLA 2013 kävin luennoimassa rahoituksesta Russian Council Of Shopping Centers Business Schoolissa. Mielenkiintoinen matka. Edellisen kerran olinkin Moskovassa 2007, rahoittamassa kahta toimistokiinteistöä. RCSC MAANKÄYTTÖ

14 MONIKANSALLISUUDESSA ON PUOLENSA. asennosta lähtien lopputulokseen asti. Kalastusveneiden osto- ja myyntikurssin antamilla opilla neuvottelin kymmenen vuotta myöhemmin kiinteistörahoituksesta muun muassa tanskalaisten ja israelilaisten kanssa. Heiltä opin käytännön kansainvälistä neuvottelutaitoa tositilanteissa, ruotsalaisten esimiesteni ja saksalaisen pankin selkeän ohjeistuksen alaisena. Katri Koistisen (os. Oksanen, vasemmalla) kanssa otimme vastaan Dag Lundénin edustaman KTH:n maanmittareiden lahjan 90 vuotta juhlivalle maanmittarikillalle Vanhalla Polilla. Iltapukujen ompelu oli tärkeä taito. Huomioi olkatoppaukset. oli työttömyys Suomessa yli 20 prosenttia ja Ruotsissa kuusi. Muutto Suomeen työttömäksi tuntui turhalta, opintolainat painoivat päälle 6,5 prosentin korolla ja niiden markan lainojen takaisinmaksu 14 vuodessa vaikutti täysin mahdottomalta Suomen taloustilannetta katsoen. Ruotsissa asiat eivät kiinteistöalalla olleet paljon paremmin, mutta onnistuin silti saamaan työpaikan heti sitä hakiessani vaikka työnvälitystoimiston välittäjä haukkoikin henkeään, kun melkein valmis diplomi-insinööri työnhakijaksi ilmoittautuessaan kertoi tekevänsä mielellään ihan mitä vaan, kunhan siitä maksettaisiin jonkinlaista palkkaa. Kahden päivän päästä aloitin hoitoavustajana vanhainkodissa ja sen jälkeen opettajana, ennen kuin Tukholman kaupunki palkkasi minut katu- ja kiinteistöosastolle yhtenä neljästä traineesta elokuussa Palkkakin oli vakaat kruunua kuukaudessa, joka täpärästi riitti minulle ja tuolloin 13-vuotiaalle esikoiselleni. Kaukana olivat 1980-luvun lopun juppitarinat ja toiveet loistavasta urasta. Riitti, kun oli töitä, ruokaa ja katto pään päällä. Jäin Tukholman kaupungille töihin vuoteen 2000 asti. Siihen mennessä olin ehtinyt kiertää erilaisia osastoja katu- ja kiinteistökonttorissa ja edetä projektinjohtajaksi kaupungin keskushallintoon. Palkkakin nousi nopeasti, neljässä vuodessa kymmenellä tuhannella kruunulla kuukaudessa. Opin paljon uusia asioita ja Tukholman kaupunki tarjosi paljon koulutusmahdollisuuksia innostuneelle nuorelle insinöörille. Eräs koulutustilaisuuksista oli kuuden päivän neuvottelukurssi, jolla ostimme ja myimme fiktiivisiä kalastusveneitä. Neuvottelut kuvattiin videolle ja analysoitiin kurssinohjaajan johdolla, sananvalinnoista, ilmeistä ja käsien Killan arkisto / Katri Koistinen SANOTAAN, ETTÄ MATKAILU AVARTAA Ulkomailla asuminen ei avarra, vaan muuttaa ihmistä. Yhtenä päivänä huomaakin suhtautuvansa asioihin eri tavalla kuin aiemmin. Parhaiten sen huomaa, kun tulee takaisin kotimaahan oltuaan poissa pidemmän aikaa. Osa asioista on tuttuja ja turvallisia, kun taas toiset asiat tuntuvat kummallisilta. Perusluonteenpiirteet eivät muutu, mutta suhtautuminen itseensä ja muihin ihmisiin sekä kulttuureihin ja käytöstapoihin muuttuu. Samalla muuttuvat myös ne normit, joille ihmisen omat etiikan ja moraalin pilarit perustuvat. Tämän myötä muuttuu myös ihmisen oma luonne. Ehkä näin käy, vaikka ei matkailisikaan tai muuttaisi ulkomaille pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa. Ehkä kyse on vain elämänkokemuksen karttumisesta. En tiedä, koska en voi verrata oman luonteeni kehitystäni siihen, mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt Suomeen. Voin vain yrittää arvioida omien piirteideni ja elämänkatsomukseni muutosta vuosien varrella ja heijastaa muutoksia siihen kansainväliseen ympäristöön, jossa olen elänyt. KAIKKI POHJOISMAATHAN OVAT SAMANLAISIA OVATHAN? Pohjoismaisten kulttuurien samankaltaisuus riippuu hyvin paljon siitä, mistäpäin maailmaa niitä katsoo ja mihin vertaa. Saudi- Arabiasta, Thaimaasta, Espanjasta tai Kiinasta katsottuna pohjoismaat vaikuttavat hyvin samanlaisilta. Kaikissa maissa on korkea perusturva, korkea verotus, neljä vuodenaikaa, kylmät talvet, demokratiaan perustuva poliittinen järjestelmä, päiväkodit ja laissa säädetty sukupuolten välinen tasa-arvo. Teoriassa olemme siis hyvin samanlaisia. Entä käytännössä? Jo kaikki eri maissa kiertävät norjalais-, tanskalais-, suomalais- ja ruotsalaisvitsit osoittavat, että pohjoismaalaisissa kulttuureissa on eroa. SUOMALAISUUS KALEIDOSKOOPISSA Suomalaiset, kuten monet muutkin kansat ovat usein sitä mieltä, että omassa kotimaassa asiat tehdään parhaalla mahdollisella tavalla. Ruotsalaiset ovat tällä alueella erikoisasiantuntijoita. Esimerkiksi Suomen edistyminen Pisa-testeissä vuosien varrella vakaasti maailman kärkipäähän ja Ruotsin putoaminen sieltä ei viime keväänä johtanut ruotsalaiseen itsetutkiskeluun suuressa mittakaavassa. Se johti lehtiartikkeleihin siitä, että Pisa mittaa varmaankin vääriä asioita, minkä takia Ruotsi ei menesty vertailuissa. Tämä asenne on kuvaavaa monille hyvinvointiyhteiskunnille. Otan toiseksi esimerkiksi anekdootin siitä, mitä tapahtui hakiessani työpaikkaa saksalaisesta pankista vuonna Saksassahan ei ole yleistä päiväkotisysteemiä, vaan äitien oletetaan edelleen hoitavan lapset kotona tai hankkivan yksityisen lastenhoitajan. Koululaiset eivät saa lounasta koulussa, vaan tulevat kotiin kesken päivän ja äitien oletetaan hoitavan suuren osan koulutyöstä iltapäivisin, ohjaten lasten läksyjen lukua. Kun hain paikkaa vice presidentiksi pankin markkinapuolella, kävin muun muassa seuraavan keskustelun pankin naispuolisen henkilöstöjohtajan kanssa: 14 MAANKÄYTTÖ

15 Johtaja: Frau Nordmark, kuinka monta lasta teillä on? Minä: Minulla on kolme lasta. Johtaja: Frau Nordmark, miten voitte edes kuvitella pystyvänne hoitamaan tätä virkaa?! Onneksi sain painettua ensireaktioni kohteliaan hymyn taakse jotain oli siis sattunut vuosien varrella tarttumaan ruotsalaisten diplomaattisuudesta. Sen jälkeen asiallinen ja kohtelias vastaukseni kattoi ruotsalaisen päiväkoti- ja koulusysteemin, lasteni isän työpaikan rutiinit, vakuutuksen siitä että au pair -tyttöni oli luotettava ja että isovanhemmat olivat lähellä ja aina valmiita auttamaan. Neuvotteluni onnistui, ja vaikka en saanutkaan henkilöstöjohtajaa täysin vakuuttuneeksi, sain silti työpaikan ja opin paljon saksalaisesta kulttuurista heti ensikäynnillä. Kolme vuotta myöhemmin siirryin saman pankin Tanskan maajohtajaksi Kööpenhaminaan selvittelemään sekä Tanskan ja Saksan välisistä kulttuurieroista johtuvia henkilöstön asenneselkkauksia että rahoituskriisistä johtuneita langenneita kiinteistölainoja. Itä-Saksan puolelta kotoisin oleva Angela Merkel on sittemmin yrittänyt muuttaa saksalaisten suhtautumista naisten ja äitien työssäkäyntiin ja rohkaista päiväkotien perustamista. Samalla on työssäkäyville äideille kehitetty median toimesta uusi nimike; abendmutter, jota käytetään piilohalveksivasti äideistä, jotka monen saksalaisen mielestä jättävät lapsensa enemmän tai vähemmän heitteille työtä tehdessään. Avioerojen ehdot heijastavat myös saksalaisessa kulttuurissa vallinnutta kotiäitiyttä; edellisellä puolisolla on avioeron jälkeenkin oikeus samaan elintasoon kuin avioliiton aikana riippumatta siitä, onko lapsia vai ei ja onko puoliso käynyt töissä vai ollut kotona. Suomalaisille ja ruotsalaisille tämä käytäntö tuntuu epätasa-arvoiselta ja vanhakantaiselta; silti kyse on eräästä lähimmästä eurooppalaisesta naapurimaastamme. MITÄ TÄSTÄ KAIKESTA NYT SITTEN LOPULTA OPPISI? Aina selviää, jos ei muuten, niin suomalaisella sisulla Kannattaa tehdä tietoisia päätöksiä ulkomaille muutosta ja sinne jäämisestä yksi polku johtaa toiseen, etkä ehkä palaakaan enää kotimaahasi Jos muutat, ole valmis muuttumaan Asiat voivat olla eri tavalla ja samalla yhtä hyvin kuin kotimaassa Opi kieliä, useita kieliä, ja ylläpidä niitä aktiivisesti Ole utelias ja kysele paljon Ole suomalaiseksi ylisosiaalinen niin olet muissa maissa vain vähän introvertti Pidä yhteyttä vanhoihin ystäviisi, he muistuttavat sinua, kuka olet ja jos unohdat sen, he auttavat sinua näkemään kehityksesi koko kaaren Unohda, mikä sinusta on tärkeää ja huomioi, mikä kulloisenkin ympäristösi mielestä on tärkeää. Se voi olla sosiaalinen illallinen neuvottelukumppanin kanssa, surunvalittelukirjeen lähettäminen asiakkaan isän menehdyttyä tai puhelinsoitto työnsä menettäneelle entiselle kollegalle. Lähde reaktioissasi ensisijaisesti vastapuolen ympäristöstä ja sen ymmärtämisestä, niin saat selville sinuun kohdistuvat odotukset. RUOTSIA EI KANNATA OPISKELLA, SE ON NIIN PIENI KIELI VAI ONKO? Minulle oli hyvä oppia ensin ruotsia ja sitten tanskaa; näiden kielten perusteella ymmärtää norjan kokonaan ja jo puolet islannin kielestä. Ja vaikka pohjoismaat ovatkin erilaisia, on meillä muuhun maailmaan verrattuna kuitenkin niin paljon yhteneväisyyksiä, että ruotsin kielen opiskelu kannattaa ehdottomasti. Ruotsin kieltä opiskelemalla suomalainen saa pohjan kieli- ja kulttuuriyhteydelle muiden pohjoismaiden 20-miljoonaiseen väestöön. Yhtäkkiä oletkin suomalaisena osa 25-miljoonaista pohjoismaista yhteistyöverkostoa sen sijaan, että olisit yksi viidestä miljoonasta suomalaisesta maailmalla. Olet osa suurempaa kokonaisuutta ja samalla hieman erilainen valtaväestöstä. Saat sekä turvaa yhteisöstä että yksilöllisen identiteetin. Yksi kesän 2014 matkoista suuntautui Champangeen ja Pariisiin maistelemaan shamppanjoita opiskeluaikaisten ystävien kanssa. En vielä kuvanotto hetkellä tiennyt pyöräileväni Champs Elyséelle Team Rynkebyn jäsenenä ASIOITA VOI TEHDÄ MONELLA ERI TAVALLA JA MONESSA ERI JÄRJESTYKSESSÄ JA PÄÄSTÄ SILTI HYVÄÄN LOPPUTULOKSEEN. MAANKÄYTTÖ

16 KYSY, KYSY JA SELVITÄ Suomalainen kasvatus ja koulutus ei ainakaan minun aikanani rohkaissut kysymään turhan paljoa. Toivon, että se on siltä osin vuosien saatossa muuttunut. Anglosaksinen ja ruotsalainen kasvatus taas rohkaisee ja kasvattaa kysymään ja keskustelemaan. Suomalaiset kasvatetaan itsenäisiksi oman tiensä kulkijoiksi. Muut pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta taas korostavat yhteisöllisyyttä ja ryhmän yhteisvastuuta tuloksesta. Sosiaalisuus ja ulospäin suuntautuneisuus ovat hiljaista, sisäänpäin kääntynyttä ongelmanratkaisua suurempia hyveitä. Monen eri maan kulttuurin ja yhteiskuntajärjestyksen tunteminen opettaa moniarvoisuutta. Asioita voi tehdä monella eri tavalla ja monessa eri järjestyksessä ja päästä silti hyvään lopputulokseen. Aina ei tarvitse tavoitella parasta mahdollista lopputulosta; on tärkeää ymmärtää milloin riittää, että tulos on tarpeeksi hyvä. Olen myös oppinut, että asiat järjestyvät aina, vaikka en näkisikään kaikkia mahdollisuuksia heti projektin alkaessa. Olen oppinut kysymään ja kysymään uudestaan, kunnes ymmärrän, tuntematta että se on tyhmyyden merkki. Olen oppinut luottamaan omaan intuitiooni jos jokin asia vaikuttaa kummalliselta, se joko on sitä tai sitten sille on hyvä selitys. Kysymällä selviää. KESÄ 2015 POLKIEN PARIISIIN JA RAKENNUSPROJEKTI ISLANNISSA Ehkä siihen tarvitaan kuitenkin lopulta suomalainen perusluonne, että ei kyseenalaista poikaystävän päätöstä rakentaa kesämökkiä jäämeren rannalle Islannin luoteiskulmaan. Sehän on vain vaivaiset 450 kilometriä Reykjavikista ja suuren osan vuodesta ilman autotietä, lumen täyttäessä maiseman. Suomalaisuus painaa välillä yllättävän positiivisesti vaakakupissa. Tänä syksynä se auttoi minua pääsemään osaksi Team Rynkeby Täby joukkuetta. Keräämme varoja lasten syöpärahastoille eri pohjoismaissa ja poljemme lopulta 36 hengen voimin Pariisiin heinäkuun ensimmäisellä viikolla noin 200 kilometriä päivässä. Pariisiin pyöräiltyäni on suunnitelmissa myös lähteä Islantiin kesällä muun muassa jatkamaan rakennustöitä, jotka viime kesänä jäivät kesken 20 sekuntimetrin tuulen ja viisiasteisen viiman johdosta. Suomalaisella sisulla ja huumorilla, tanskaksi kommunikoituna, luulen pärjääväni myös siellä. Ovatkohan nämä 22 ulkomailla vietettyä vuotta minua sittenkään kovin paljon muuttaneet? Maarit Nordmark on suomalainen, Ruotsissa asuva kiinteistörahoitukseen erikoistunut diplomi-insinööri ja kolmen lapsen äiti. Eräs Maaritin suomalainen ystävä kutsuu häntä henkiseksi tanskalaiseksi. Maarit on juuri siirtymässä uusiin tehtäviin ja aloittaa Leimdörfer Real Estate Capitalin (LREC) palveluksessa Sähköposti maarit.nordmarkmn gmail.com puh Varmista karttapalvelusi tulevaisuus InfoGIS-paikkatietopalvelulla Julkisten sekä sisäisten karttapalveluiden toteuttamiseen, aineistojen esittämiseen, julkaisemiseen sekä paikkatiedon hyödyntämiseen. Tarvitset palvelullesi vain yhden osoitteen, käytit sitä tietokoneella, tabletilla tai kännykällä. Infokartta Oy Puh infokartta@infokartta.fi Tutustu lähemmin 16 MAANKÄYTTÖ

17 H Ä R K Ä Ä S A R V I S T A Rajatapauksia Rajan varressa maa on arvokkainta Veturimiehen kolumni Sukupolvien kuilu Maankäytössä 3/2014 sai minutkin tarttumaan samaan aiheeseen eli rajankäyntiin. Veturimies oli saanut kimmokkeen kirjoitukseensa Jaakko Sirkjärven ja Jussi Laarin perusteellisesta kirjoituksesta Rajankäynnistä ja vähän kiinteistötoimitusten laadusta Maankäytössä 2/2014. Jatkan sarjaa eräillä muistoilla urani varrelta toimitusinsinöörinä. Rajankäynti ei ole pelkästään tekninen toimenpide niin kuin em. kirjoituksissakin todettiin. Todisteet rajapyykin paikasta voivat olla moninaiset, puutteelliset ja ristiriitaiset. Jos kaikille epäselville rajoille haettaisiin nyt rajankäyntitoimitukset, maanmittarien täystyöllisyys olisi varma pitkäksi aikaa. Rajankäynti on luonnollinen toimenpide epäselvän rajan paikan määrittämiseksi. Usein asiaan liittyy myös osapuolten välinen riita. Rajariidoissa samoin kuin tieriidoissa eivät useinkaan vain asiat riitele (ja miten ne osaisivatkaan) vaan taustalla saattaa olla pitkiäkin, jopa sukupolvesta toiseen jatkuneita henkilöiden välisiä riitoja mitä moninaisimmista asioista. Vaikka toimituksessa käsiteltävistä asioista saadaan lainvoimainen ratkaisu, vanhat riitaisuudet voivat jäädä ennalleen tulematta virallisesti edes esille toimitusta tehtäessä. Sillehän ei toimitusmies voi mitään. Minulle tulee rajankäynneistäni ensiksi mieleeni rajanaapurusten ankara riita heidän rantatonttiensa rajalta rannasta kadonneen pyykin paikasta. Tontit olivat m 2 :n suuruisia ja näyttivät kartalla tasaleveiltä. Pyykkien välimitat löytyivät kartalta lukuun ottamatta mittoja rannan suunnassa. Näinhän useinkin on asian laita, valitettavasti. Minkäänlaisia kartoitusmittoja ei kartalta tietenkään löytynyt. Rantaviivaa tonteilla oli kartalta graafisesti mitattuna noin 20 metriä. Tonttien välisellä rajalla oli heikkokuntoista ojaa. Käytännössä harkintavaraa pyykin paikalle jäi cm, joka pysyi muistaakseni silloisten mittaustarkkuusvaatimusten rajojen sisällä. Päätös annettiin ja se laillistui. Minulle jäi kuitenkin sääli näitä ihmisiä kohtaan, jotka sen jälkeenkin joutuivat sietämään toisiaan näin pienillä tonteilla. Vanhoista kartoista saattavat puuttua rajamitat kokonaan. Pitkäaikainen työtoverini kartoittaja Jussi A. Hirvonen kertoi kerran, miten hän selvitti kadonneen pyykin paikan tällaisessa tilanteessa. Jussi sanoi asianosaisille päättäväisellä äänellä, että minäpä otan tuon graafisen mitan. Hän teki niin, suoritti mittauksen ja osoitti sen jälkeen pyykin paikan sanoen, että se on presiis tässä kohdassa. Asianosaiset olivat ratkaisuun hyvin tyytyväisiä. Entinen kollegani Esko Palmi sai kerran tehtäväkseen riitaisen rajankäynnin, kun eräs 4-pyykkisen tontin omistaja väitti, että naapuri oli siirtänyt yhtä pyykkiä hänen puolelleen. Pyykit olivat tukevasti maassa pystyssä, siirtämisestä ei näkynyt merkkejä ja kartalla olevat rajamitat täsmäsivät maastossa mitatessa. Kun toimitusmiehet katsoivat, ettei todisteita pyykin siirtämisestä tai siirtymisestä paikoiltaan löytynyt, tyytymätön tontinomistaja ei tyytynyt siihen vaan alkoi väittää, että kaikkia pyykkejä on siirretty samaan suuntaan saman verran. Tämä ei vakuuttanut toimitusmiehiä. Muistaakseni toimituksesta ei valitettu. Pyykkien puuttuminen saattaa johtua myös siitä, ettei niitä ole koskaan rakennettukaan. Suoritin 1960-luvulla silloisessa Jyväskylän maalaiskunnassa valtaojituksen takia tarpeelliseksi tulleen rajamerkkien siirtotoimituksen. Kun mittaus - ja kartoitustyöt oli tehty, tuli ajankohtaiseksi pyykkien rakentaminen. Silloinhan käytettiin yleisesti pyykkikiviksi maastosta löytyviä riittävän kokoisia kiviä, joskus pienempiäkin. Toimituksen hakija ehdotti ajan säästämiseksi ja kun päiväkin oli jo pitkällä, että hän voisi rakentaa pyykit merkatuille paikoille jälkeenpäin. Hän kertoi lisäksi, että kun insinööri Otto Salmenkivi kävi 1950-luvulla tekemässä heillä toimituksen, niin pyykkien rakentaminen jäi hänen tehtäväkseen, kun Salmenkivellä oli kiire puhujamatkalle hänen pyrkiessään eduskuntaan. Sinne hän ei kuitenkaan päässyt, mutta hän tuli myöhemmin tunnetuksi voimakastahtoisena johtajana maanmittaushallituksessa, jonka kautta minäkin sain auskultantin paikkani. Kysyin, tuliko ne pyykit rakennettua, johon hakija vastasi, että ne ovat vielä rakentamatta. Vastasin, että minä en jätä nyt enkä myöhemminkään pyykkejä rakentamatta. Niin sitten ryhdyttiin hommiin. Joutui siinä insinöörinkin selkä taipumaan vähäisellä työvoimalla tehtäessä, mitä en pitänyt lainkaan pahana. Yleistietoimituksissa tehdään vähän niin kuin sivutuotteena paljon rajankäyntejä. Niiden tulokset jäävät usein asianosaisten taholta vähälle huomiolle. Yksi asianosainen kertoi minulle kerran jälkeenpäin, että eräs lyhyt raja oli käyty väärään paikkaan. Tutkin asiaa ja totesin hänen olevan oikeassa. Asianosaiset olivat samaa mieltä asiasta. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan ollut laillisia edellytyksiä päätöksen purkamiseen. Se jäi harmittamaan minua. Teknisen työn oli tehnyt eräs avustajani työryhmässäni. Mielestäni tällaisessa tapauksessa pitäisi olla mahdollista asianosaisten sopiessa tehdä heidän hakemuksestaan maanmittaustoimitus virheen korjaamiseksi, jos voidaan todeta, ettei korjaamisesta aiheudu kellekään muulle tai kiinteistöjärjestelmälle haittaa. Tässä tapauksessa oli kysymys noin 700 m 2 :stä vähäpuustoista metsämaata, joten suurista taloudellisista arvoista ei ollut kyse, mutta minulle riitti harmin paikaksi tieto väärin tehdystä työstä. Luullakseni asianosaiset jäivät nauttimaan tiluksiaan niin kuin ennenkin. Raimo Koivistoinen raimo.koivistoinen kolumbus.fi MAANKÄYTTÖ

18 Minne matka Suomen maaseutu? Timo Linkola MISSÄ MAALLA NYT MENNÄÄN? Miltä maaseutu näyttää: metsää, hakkuuaukeita, hiljaisia peltoja, muutama talo, jokunen tienviitta ja mainoskyltti, huoltoasema, ei ainuttakaan kävelijää missään, autoja valtatiellä harvakseltaan. Sivutiellä kylän nimi, nopeusrajoitus, pari tölliä, ei kauppaa, ei ketään pihoilla. Kirkonkylässä marketti, suljettu pankki, kirpputori, tyhjä taksitolppa, kirkko lukossa, yksi mamma kävelyllä. Tätäkö on maaseudun elämä hiljaiseloa? Maaseudun tilaa ja kehitystä käsittelee varsin hyvin työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu Maaseutukatsaus Seuraavassa eräitä tuon katsauksen ja muutamien muiden lähteiden havaintoja tiivistetysti. VÄESTÖ JA ASUMINEN Suomalainen maaseutu jakaantuu kolmeen eri tyyppiin: kaupunkien läheinen maaseutu, ydinmaaseutu ja harvaan asuttu maaseutu. Ne kehittyvät keskenään eri tavalla ja eri suuntiin. Vuonna 2012 maamme kunnista luokiteltiin toiminnallisesti (ei hallinnolliselta nimikkeeltään) 55 Suomi on Euroopan unionin harvaan asutuin ja maaseutumaisin maa. Mitä maaseudulla nyt tapahtuu? Väen ja palvelujen väheneminen sekä kyläteiden hiljeneminen ovat tosiasioita. Mikä on maaseudun rooli tulevaisuudessa? Miten maaseutua kehitetään? Nähdäänkö metsä puilta? Veikko Sirén: Sottiisi, Omistaja: Kaustisen kunta / Maija ja Volker Dallmeierien lahjoituskokoelma Maaseudulla asuu suomalaista. Työpaikkoja maaseudulla on , niistä maa- ja metsätaloudessa. Koko maan nuorista aikuisista 55 % haaveilee asumisesta kaupunkien läheisellä maaseudulla. 18 MAANKÄYTTÖ

19 Kylien postitoimistoista 100 %, kaupoista 90 % ja kouluista 71 % on lakkautettu. kaupungeiksi. Kunnista 65 oli kaupunkien läheistä maaseutua, 99 ydinmaaseutua ja 117 harvaan asuttua maaseutua. Näitä vyöhykkeitä on analysoitu kuntarajoja tarkemmin myös paikkatietopohjaisesti 250 metrin ruudukolla. Kaupunkien läheinen maaseutu on hyötynyt keskusten läheisyydestä. Ydinmaaseutu on vahvaa alkutuotantoaluetta jossa sijaitsee myös teollisuuden toimialakeskittymiä. Varsinais-Suomi ja Pohjanmaa ovat lähes kokonaan ydinmaaseutua. Harvaan asutulla maaseudulla elinkeinorakenne on yksipuolinen, väestön keski-ikä korkea, kuntien verokertymä ja kyky tuottaa palveluja ovat heikkoja. Pääosa Itä- ja Pohjois-Suomesta on harvaan asuttua maaseutua. Vuosina kaupunkien läheisen maaseudun väkiluku kasvoi koko maata nopeammin. Ydinmaaseutu menetti väestöään ja harvaan asutun maaseudun väestökato oli suorastaan dramaattista. Vuoden 1980 jälkeen harvaan asuttu maaseutu on menettänyt joka kolmannen asukkaansa. Vuonna 2012 kaupunkien ja maaseudun paikalliskeskusten ulkopuolella asui suomalaista, mikä on 24,7 % maamme väestöstä. Vuonna 2011 tilastollisten taajamien ulkopuolella asui 16 % maamme väestöstä. Tilastokeskuksen mukaan kaupunkien läheisen maaseudun väki vielä lisääntyy, ydinmaaseudun väkiluku säilyy ennallaan ja harvaan asutun maaseudun väki vain vähenee ja ikääntyy. Maahanmuutto on muutamissa maaseutukunnissa piristänyt väestönkehitystä, mutta maaseutumaisissa kunnissa vuonna 2012 oli maahanmuuttajataustaisia vain 1,7 % väestöstä. Kaupungeissa vuonna 2012 maahanmuuttajien osuus väestöstä oli 4,5 %. Maassamme on nyt noin loma-asuntoa, joista noin kesämökkejä ja vanhoja maalaistaloja. Lomaasuntojen uudisrakentaminen on pudonnut 1980-luvun huippuajoista kpl/v nyt noin kpl/v tasolle. Mökkeilyn suosio ulkomaanmatkojen rinnalla on viime vuosina ollut hieman laskussa. Moni eläkeläisistä viettää aikaansa mökkeillen. Kesämökeistä vuonna 2011 oli 36 % kaupungeissa tai niiden läheisellä maaseudulla, 23 % ydinmaaseudulla ja 41 % harvaan asutulla maaseudulla. Yli 80 % kesämökeistä on rannalla tai sen lähellä. Uusien loma-asuntojen varustetaso sallii entistä useammin lomailun myös talviaikaan. Raja vakinaisen ja loma-asunnon välillä on kapenemassa, ja niin verotus kuin hallintobyrokratia ovat ymmällään miten tähän kehitykseen tulisi suhtautua. Vapaa-ajan asunnoista 90 %:ssa on sähkö. Noin kolmasosa niistä soveltuu ympärivuotiseen asumiseen. Vuoden 2011 lopussa vapaa-ajan asuntoa oli muutettu vakinaisiksi asunnoiksi. Niissä asuu henkeä. Ympärivuotisesti asuttujen vapaa-ajan asuntojen määrä on kasvanut rakennuksella vuodessa. Eniten vakinaisesti asuttuja vapaa-ajan asuntoja on Uudellamaalla ja Lapissa. Tämä trendi ei oleellisesti ole muuttanut harvaan asutun maaseudun väestökehityksen kokonaiskuvaa kesäkauden ulkopuolella. Kesäkaudella vuonna 2011 harvaan asuttujen kuntien väkiluvusta 44 % oli kesäasukkaita. Turun yliopiston mukaan nuorista aikuisistamme (18 30 v) unelmoi tulevasta asumisesta kaupungissa 25 %, kaupunkien läheisellä maaseudulla 55 %, maaseutukeskuksissa 10 % ja syvällä maaseudulla 10 %. MAASEUDUN PALVELUT Vuonna 1980 Suomessa oli kyläkauppaa. Vuonna 2000 niistä oli jäljellä enää 813 ja vuonna kappaletta. Perinteisistä kyläkaupoista 90 % on lakkautettu. Nyt ne vähenevät vuosittain noin 30 kaupan vauhdilla. Viimeinen kyläkauppa lakkautetaan Suomessa noin vuonna Myymäläautojen määrä on viime vuosina vähentynyt, ja vuonna 2012 niitä oli liikenteessä enää 21 kappaletta. Koko maassa vuosina päivittäistavarakaupan myymälöiden myyntipinta-ala ja myynnin määrä on kasvanut paitsi kaupungeissa, myös maaseudulla ja erityisen voimakkaasti kaupunkien läheisellä maaseudulla. Huoltoasemien yhteydessä toimivat päivittäistavarakaupat ovat yleistyneet 2000-luvun aikana nopeasti. Ne sijaitsevat tyypillisesti suurten liikenneväylien varsilla autolla helposti saavutettavissa paikoissa. Vuonna 1990 alle 50 oppilaan kyläkouluja Suomessa oli kappaletta. Vuonna 2000 niitä oli ja vuonna kappaletta. 20 vuoden kuluessa kyläkouluista 71 % on lakkautettu. Nyt ne vähenevät noin koulun vuosivauhdilla. Tällä menolla viimeinen pieni kyläkoulu lakkautetaan Suomessa noin vuonna Joissakin kylissä sijaitsee nyt ja jatkossakin useita kyliä palvelevia yli 50 oppilaan ala-asteita. Koko maassa kaupungit mukaan lukien oli postin toimipaikkoja 1970-luvun alussa Nyt vuonna 2014 niitä on noin Postikonttorit katosivat Suomen haja-asutusalueilta 1990-luvulla luvulla on kadonnut valtaosa maaseututaajamien postikonttoreista. Samalla perinteisen postin määrä on oleellisesti vähentynyt. Vuonna 1990 pankkien konttoreita koko Suomessa oli Vuonna 2013 niitä oli noin kappaletta. Pienimmistä maaseututaajamista on vuonna 2014 vaikea löytää yhtään pankin konttoria. Iso osa pankkiasioinnista on siirtynyt verkkoon. Toisaalta käyvän rahan jakelu on laajentunut automaatteihin. ALUETYYPPI VUOSI 2012: ASUKASTA (%) MUUTOS : ASUKASTA (%) KOKO MAA Maaseudun paikalliskeskukset Kaupunkien läheinen maaseutu Ydinmaaseutu Harvaan asuttu maaseutu (100 %) (6,1 %) (7,4 %) (11,6 %) (5,7 %) (+4,6 %) ( 1,5 %) (+5,3 %) ( 7,6 %) ( 16,4 %) 0-14-VUOTIAIDEN OSUUS (%) ,5 % 20,8 % 17,2 % 13,7 % YLI 64-VUOTIAIDEN OSUUS (%) ,1 % 15,8 % 21,5 % 25,9 % Maaseudun väkiluku ja ikärakenne vuonna MAANKÄYTTÖ

20 Kunnallisia yleisten kirjastojen toimipisteitä koko Suomessa oli vuonna Vuonna 2011 niitä oli 863 kappaletta. Valtion paikallishallinnon (poliisi, elinkeinotoimistot, verotoimistot ym.) toimipaikkojen määrä koko maassa on 2000-luvulla vähentynyt yli puolella. Maaseudun asukkaiden keskimääräinen etäisyys kuntatason palvelukeskittymään tai sitä suurempaan keskukseen oli vuonna ,1 kilometriä, haja-asutusalueella 13,3 kilometriä. Maaseudun yli 75-vuotiaista asukkaista yli puolet asui vuonna 2010 yli 2 kilometrin päässä lähimmästä palvelukeskittymästä. Kansalaiskyselyn mukaan maaseudun vakinaisten asukkaiden (kaikki ikäryhmät ja maaseututaajamat mukana) keskimääräinen asiointietäisyys siihen keskukseen, jossa vastaajat useimmiten asioivat, oli 11 kilometriä. Maaseudun haja-asutusalueella keskimääräinen etäisyys alakouluun (1 6 luokat) oli vuonna ,7 kilometriä. Yleisin kulkuväline maaseudun päivittäiseen asiointiin on auto (71 %). Toiseksi yleisimmin asiointimatkat tehdään pyörällä tai kävellen. Sekä ydinmaaseudun että harvaan asutun maaseudun asuntokunnista noin 20 %:sta puuttuu oma auto. Maaseudulla ei ole kattavaa julkista liikennettä ja sen vuorot ovat viime aikoina vähentyneet. Maaseudun asukkaista noin 80 % on tyytyväisiä kirjaston, päivittäistavarakaupan, liikunnan, jätehuollon sekä ulkoilu- ja virkistyspalveluihin. Tyytymättömimpiä ollaan erikoisliikkeiden palveluihin sekä poliisi- ja pelastustoimeen. Tyytymättömyyttä herättävät myös teiden kunto, julkinen liikenne ja tietoliikenneyhteyksien taso. Kuntaliitoksia kokeneiden kuntien asukkaista 45 % koki kuntaliitoksen palveluille negatiivisena ja noin 15 % positiivisena asiana. Liitoskuntien kirkonkylissä koettiin palvelujen heikentyneen. Internetiä käytti vuonna 2013 kansalaiskyselyn mukaan 88 % maaseudun asukkaista. KYLÄT Kylä on pienehkö asutusyhteisö, joka koostuu toistensa läheisyydessä sijaitsevista maalaistaloista, joiden talous perustui perinteisesti maatalouteen, nykyisin myös muihin elinkeinoihin. Talouskylä muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, joka koostuu välttämättömät palvelut tarjoavasta kyläkeskuksesta ja sen vaikutuspiiristä. Alueen rajoja määriteltäessä apuna voi käyttää maamies-, nuoriso- ja urheiluseurojen muodostamia alueita. Peruspalvelujen vähetessä talouskylä-käsite on menettänyt merkitystään. Kylätoiminnassa kylä määräytyy sen mukaan, minkä alueen asukkaat toimivat yhdessä. Kylätoiminnallinen kylä on monesti rajoiltaan suunnilleen sama kuin talouskylä tai entinen koulupiiri. Suomen Kylätoiminta ry:n mukaan Suomessa on noin kylää, joista vuonna :ssa oli rekisteröitynyt kylätoimikunta. Lisäksi rekisteröitymättömiä kylätoimikuntia on noin 950 kylässä. Vain noin 200 kylässä ei ole kylätoimintaa. Vuonna 2013 noin kylässä on kyläsuunnitelma. Kylätoiminta Suomessa jatkuu, vaikka pääosasta kyliä peruspalvelut on lopetettu. Kylien osayleiskaavoitus käynnistyi Suomessa 1970-luvulla. Ajatus tuolloin oli, että keveällä osayleiskaavalla edistetään tukiasutusta kyläkeskuksen läheisyydessä sen peruspalvelujen koulun, kaupan ja postin säilyttämiseksi. Elinkelpoisen kylän minimiväestöpohjana pidettiin tuolloin asukasta. Nyt nuo entiset peruspalvelut on lähes kokonaan lakkautettu, ja kylän osayleiskaavoitusta ei voi perustella palvelujen tukiasutustarpeella. Rakentamispainetta kyliin on vain kaupunkien läheisellä maaseudulla. Kuntapohjainen maaseudun kolmijako (Lähde: Maaseutukatsaus 2014, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 2014.) TYÖ Maaseudulla työvoimaan (15 74-vuotiaat) kuuluu hiukan pienempi osa väestöstä kuin kaupungeissa. 20 MAANKÄYTTÖ