Aurinko paistaa Ylistaron Joutopäivillä

Transkriptio

1 1

2 2 Aurinko paistaa Ylistaron Joutopäivillä Ylistaron Kilpa-Veljet järjestää 34. kerran Joutopäivät ja uskaltaa luvata aurinkoa kyseiselle viikonlopulle, jos Luoja suo. Meillä on ilo kertoa, että aurinko ja lämpö ovat olleet 85 %:sti suosimassa kesäistä koko kansan tapahtumaa Ylistarossa. Järjestämme Joutopäivät toisen kerran Ylistaron komiassa urheilupuistossa. Pääsääntöisesti olemme saaneet positiivista palautetta paikan valinnasta. Viime vuonnahan olimme pakotettuja siirtämään tapahtuman keskustasta urheilukentälle. Olemme tällä hetkellä tyytyväisiä muutoksesta ja uskon markkinamyyjienkin olevan tyytyväisiä paikkaan. Viime vuonna toki panostimme ohjelmaan varsin paljon, joka osaltaan auttoi väen saamisessa liikkeelle. Tänä vuonna markkinatoiminnoista vastaa suunnistusjaosto ja aktiivisesti ovatkin toimineet. Odotettavissa on markkinamyyjien ryntäys täyttämään pesäpallokenttä ja tekemään kauppaa. Koko seura tukee tapahtumaa ja urheiluseura tarjoaakin koko markkinaväelle paikallista ohjelmaa. Musiikkiohjelmasta vastaa tanssiorkesteri Ramona ja nuorisollekin tarjotaan rockia ROUGH ENOUGH:n toimesta. Tyttöbändihän menestyi loistavasti yläaste-ikäisten bändien kisoissa. Kannattaa tulla kuulemaan kauempaakin. Hei, nyt on sitten mahdollisuus kokeilla, miltä tuntuisi olla laulajana oikean orkesterin säestämänä. Kokeilemme löytyykö markkinayleisöstä innokkaita laulajia tähän bändikaraokeen. Jos olet innokas voit ilmoittautua markkinapäivänä laulajaksi. Rohkeasti vain, sanoja kyllä orkesterimme lupaa löytyvän. Urheilullisesti vuoden aikana on tapahtunut paljon. YK-V on yleisseura ja lajeinamme on ampumahiihto, hiihto, mäkihyppy, lentopallo, paini, pesäpallo, suunnistus, veteraaniurheilu ja yleisurheilu. Yleisseuran pyörittäminen vaatii vetäjiltä paljon. Ei aina voi vaalia vain omaa mielilajiaan vaan on tasapainoiltava kaikkien hyväksi. Seurassamme on onni, että olemme velattomia ja pääseura kykenee tarpeen vaatiessa tukemaan jaostoja. Jaostomme ovat kuitenkin vastuuntuntoisia ja omavaraisia. Kiitos tästä kuuluu aktiivisille jaostojen jäsenille ja vetäjille. Viime vuoden Joutopäivä- lehden kirjoituksessa kaupunginjohtaja korosti Ylistaro- nimen merkitystä oman identiteetin korostajana. Meillä YK- V:laisina on ilo olla tekemässä tätä identiteetin kohottamistyötä. Ollaan ylpeitä seurastamme, unohtamatta sitä, että olemme osana kehittämässä myös koko Seinäjoen yhteistä tulevaisuutta. Lehtemme jaetaan tänä vuonna Seinäjoen keskustaan. Haluamme tulla tunnetuksi myös kantakaupungin alueella. Tiedoksi uusille lukijoille, että seuraamme voi liittyä vaikka ei asuisikaan Ylistarossa. Lajeja löytyy jokaisen makuun. X Multisport Lauantaina 3.7. kello komennetaan matkaan kovakuntoiset kolmihenkiset joukkueet kymmenenteen Multisport-kisaan. Uskon, että 30 joukkuetta lähtee matkaan tosi rankkaan kisaan seikkailemaan ja rääkkäämään itseään noin 75 km:n matkalla pyörällä, rullaluistellen, juosten ja potkutellen ja meloen. Kisa on monelle joukkueelle vuoden kohokohta, jossa halukkaat mittaavat kuntonsa ja voittajia ovat jokainen joka selvittää reitin maaliin. Voin suositella tulla kokeilemaan, jos uskoo selviävänsä rankemmasta kuin RUK:n Kirkkojärvenmarssista. Sarjoja on Trio- Ladies ja ja Trio Open. Voit tutustua sääntöihin YK-V:n nettisivuilta. Ratamestarina toimia pitkäaikaisella ammattitaidolla Mike Perämäki. Lopullisen reitin ja tehtävät kerrotaan vasta vähän ennen lähtöä. Yleistä Löytyykö urheiluseuraan vastuunkantajia? On hienoa todeta, että jaostojen toimintaan löytyy. Lisää kuitenkin tarvitaan. Hienoa on, että lasten vanhemmat osallistuvat jaostojen monipuolisiin tehtäviin. Sehän on itsestään selvyys, että lasten vanhemmat tukevat lastensa harrastuksia. Isovanhemmillekin löytyy tehtäviä urheiluseuran piirissä. Kun aikaa riittää, toivoisinkin, että pirteät eläkeläiset palaisivat taas toimintaan mukaan. Teitä tarvitaan! Kiitos Haluamme kiittää yrityksiä ja Seinäjoen kaupunkia tuesta, jonka ansiosta tämänkin vuoden Ylistaron Joutopäivät voidaan järjestää. Tapahtuma on kaikille ilmainen ja toivommekin, että saamme jälleen ennätysmäärän yleisöä urheilupuistoon. Samalla toivotamme uudet ja vanhat vieraat tervetulleiksi Ylistaron Joutopäivämarkkinoille ja Multisportiin. Ylistaron Kilpa-Veljet Ry Raimo Rintamäki Puheenjohtaja

3 3 Tervetuloa Joutopäiville Suomalaiseen kesään kuuluvat erilaiset kesätapahtumat. Ylistaron kesään on jo yli 30 vuoden aikana kuulunut Ylistaron Joutopäivät. Joutopäivistä on muodostunut alueen asukkaille tärkeä kesäinen perinne, johon osallistuu nykyisiä ylistarolaisia, entisiä ylistarolaisia ja missä on myös mukava tavata uusia ihmisiä. Kuntaliitoksen jälkeen moni epäili, että Ylistaron kunnan lopettamisen jälkeen myös ylistarolaisuus katoaa. Näin ei ole käynyt, vaan paikallinen identiteetti on säilynyt vahvana Ylistaron alueella. Hallinnollisesti me olemme Seinäjoen kaupungin asukkaita, mutta silti ylistarolaisia. Jokaisen on hyvä tuntea omat juurensa ja sitä kautta ponnistaa elämässä eteenpäin. Ylistaron Kilpa-Veljet vastaa jälleen kerran Joutopäivien järjestämisestä samoin kuin lauantaina järjestettävän Multi-Sport-seikkailukilpailun läpiviennistä. Tämä onnistuu ainoastaan aktiivisen ja ammattitaitoisen talkooväen ansiosta. Paras kiitos järjestäjille on, kun Sinä tulet Joutopäiville. Arvoisat Seinäjoen kaupungin asukkaat ja myös kaikki lukijat: Olette tervetulleita Ylistaron Urheilupuistoon viihtymään ja rentoutumaan Joutopäivien merkeissä. Jorma Kivimäki Ylistaron asukaslautakunnan pj. kaupunginvaltuutettu Kalkitsemalla varmistat ettet heitä hukkaan riihikuivaa rahaa. Toimi heti ja hyödynnä Nordkalkin laaja kalkkivalikoima peltosi parhaaksi. Maatalous

4 4 Multisportia jo kymmenen kertaa Ylistaron Kilpa-Veljien järjestämä Multisport YKVseikkailu-urheilukilpailu järjestetään jo 10. kerran Joutopäivämarkkinoiden aattona klo 12 alkaen. Kilpailu sai alkunsa vuonna 2001 YKV:n silloisen puheenjohtajan Asko Istolahden hullusta ideasta. Tuolloin MTV3:lla katseltiin Suuri Seikkailunimistä formaattia, jolle Asko halusi ylistarolaisen version Joutopäivien urhei-lulliseksi osuudeksi. Asko värväsi kasaan joukon ihmisiä, jotka alkoivat suunnitella uutta tuotetta perinteisen markkinaohjelman mausteeksi. Kilpailunjohtajaksi saimme Harri Setälän, joka yhä edelleen toimii loistavana turvallisuuspäällikkönä omalla asiantuntemuksellaan. Juuri tuolloin maailmalla mainetta niitti seikkailu-urheilun erikoisseura Nokia Adventure, jonka puolesta asiantuntija-apua antoi Jyrki Järvinen. Sama seura voitti muuten tuona syksynä lajin MM:n Meksikossa. Myös Hööpäkän Juha oli kiertänyt alan kilpailuja ja oli suureksi avuksi keltanokkajärjestäjille. Kuuluttajaksi keksimme seuramme nykyisen veturin Raimo Rintamäen, joka häärii nykyään innostavana kilpailunjohtajana. Aluksi suunnitelmissa oli todella pitkä täysimittainen kilpailu yöpymisiin kaikkineen, mutta loppusuunnitelmaksi muodostui yhden päivän aikana pidettävä näissä piireissä pikamatkaksi kutsuttava 4-7 tunnin rykäisy. Päätös osoittautui oikeaksi, sillä saimme kisaan mukaan sekä huippukuntoisia seikkailu-urheilun erikoismiehiä - ja naisia että ensimmäistä kertaa lajia kokeilevia eri lajien urheilijoita ja kuntoilijoita. Vuosien mittaan kilpailumme on ansainnut paikkansa omanlaisena seikkailukisana kaikenlaisille joukkueille. Sekä miehet että naiset ovat saaneet kokeilla kestävyyttään kolmihenkisin joukkuein. Joukkuemäärät ovat vaihdelleet vuosien mittaan 25:n ja 35:n välillä. Ensimmäisellä kerralla järjestäjät olivat ihmeissään saamastaan julkisuudesta. Kisapäivänä paikalla oli Urheiluruutu, Pohjanmaan radio, ILKKA, Pohjalainen ja Pohjankyrö. Illalla saimme katsella televisiosta, kun Nokia Adventure vei voiton meidän järjestämässä kisassa. Kuvaa tuli mm. laskeutumistehtävästä, joka toteutettiin Falkinkallioilla Rajamäessä. Vielä seuraavana vuonna köysillä laskeuduttiin Korkoostenvuorelta kovassa sateessa, jonka jälkeen luovuimme tehtävästä sen turvallisuusriskien vuoksi. Vuosien mittaan kisassamme on ollut mukana monen urheilulajin huippuja. Hiihtäjistä mainittakoon Sami Jauhojärvi, Matias Strandvall ja Riitta-Liisa Roponen sekä hiihtosuunnistajista MM-mitalisti Staffan Tunis. Olipa viime vuonna mukana myös edustus Vaasan Sportin Mestisjoukkueesta Jussi Pernaan johdolla. Nämä urheilijat ovat tuoneet huippu-urheilua lähelle ylistarolaista yleisöä. Monet joukkueet ovat olleet mukana kaikkina tai monina vuosina ilostuttamassa innokasta yleisöä. Osa joukkueista on painuneet mieliin lähes legendoina. Lantioseudun Nouseva Voima ja KYRÖNMAAN SÄHKÖiset karpaasit ovat joukkueita, joiden suorituksista olemme saaneet nauttia kymmenvuotisen historian aikana. Asennetta ja kunnioitusta ovat kyröläisille ja ylistarolaisille tuoneet muun muassa Team NormiPäivä ja Team Älä MaRaJa. Tänä juhlavuonna haluamme muistaa myös jokaisena kymmenenä vuotena mukana olleita yksittäisiä kilpailijoita, jotka ovat osallistuneet 10 kertaa kilpailuumme. YKV:n seikkailukisa sisältää tänä vuonna pyöräilyä, rullaluistelua, juoksua, melontaa, potkulautailua ja yllätystehtävän, jonka kilpailijat tietävät vasta rastille tullessaan. Matka tulee olemaan jälleen km:n mittainen ja antanee haasteita jokaiselle kilpailijalle. Sarjat ovat Trio Open ja Trio Lady. Kilpailukeskuksena on Ylistaron Urheilupuisto. Me järjestäjät emme uskoneet järjestävämme kilpailun ainakin 10 kertaa, kun Janne Hakala lausui kisavideon lopussa vuonna 2001 Suuren Seikkailun juontajan Taru Valkeapään sanoja mukaillen: Ylistaro vaikenee, mutta vain vuodeksi. Mike Perämäki Ratamestari Murskeen valmistus ja myynti Nauti metsäsi tuotosta Metsänomistajia palvelee ostoesimies Kari Kallio, p

5 5

6 6 - Tämä lähti ihan lapsista. He alkoivat kysellä, miksei Ylistarossa voi pelata pesistä. Lähdin sitten kyselemään kaikilta tutuilta, joiden tiesin omaavan pesäpallotietämystä, saisimmeko pesiskoulun kasaan, muistelee Ulla Komppa pesiskoulun alkutaivalta. Nyt YK-V:n pesiskoulu pyörii kolmatta kesää Ylistaron pesäpallokentällä. Isokyröläinen Anne Kujala on tuonut pesiskouluun 11-vuotiaan Matiaksen.- Matias on ollut aina kiinnostunut pesiksestä, mutta joukkueen puuttuminen on jarrutellut harrastusta. Talvella Matias pelaa salibandya. Kyröössä ei tämän ikäisille(11-12-vuotiaille) järjestetä pesiskoulutusta, kertoo Anne ja jatkaa: - Vetäjien puutteesta se johtunee. Pesiskoulu on kivaa kesäkoulua Koko koulu mahtui samaan kuvaan nippa nappa - Mutta tänne oli mukava tulla. Matias pääsi heti joukkoon sisään ja on tuntenut olevansa tervetullut mukaan, vaikka onkin ulkopaikkakuntalainen, kertoo Anne. - Teillä on täällä Ylistarossa tosi upeat urheilupaikat, Anne vielä toteaa ympärilleen katsellen. Mirja Kuusisto on ottanut mukaansa autolastillisen tyttöjä Kitinojalta. Mirjan tytär Ella-Noora harrastaa talvella sambaa, vaikka isosisko Riikka pelaa pesäpalloa YK-V:n C- ja B-tyttöjen joukkueissa ja pikkuveli Tero pesäpalloilee Nurmon Jymyssä. - Ella-Nooralle on pesis ollut vain pihapeliä kesäisin kotona, sanoo Mirja. - Tosi taitavilta pelaajat vaikuttavat, kehaisee Mirja kentällä hääriviä pesiskoululaisia. - Tämähän on monipuolinen laji: vaatii niin älyä kuin kuntoakin. YK-V:n pesiskoulussa älyä ja kuntoa treenaa tänä kesänä 54 oppilasta, ikähaitari kattaa vuonna syntyneet. Tänä vuonna pesiskoulun lukujärjestys noudattelee kaavaa: ensin tehokas alkukiihdytys = ensimmäisen koulujen kesälomaviikon jokaisena arki-iltana oli 1½ harjoitukset ja siitä jatketaan tasaisella tahdilla kesän loppuun = peli aina sunnuntai-iltaisin kuudelta. Pelaajat on jaettu kahteen ryhmään: nuorimmat pelaavat Kirja-Matin koulun kentällä ja isompien peliareenana toimii pesäpallokenttä. 30 pesiskoulumaksu sisältää vakuutuksen ja pelipaidan, joka on tänä vuonna komean oranssi ja sponsoreiden logojen koristama. -Kiitos vain taustavoimillemme Juha Heikkilälle ja Harri Ritarille sekä meitä tukeneille yrityksille, kiittää Ulla Komppa. Pelipallotkin ja mailat löytyvät paikan päältä, mutta jokaisella pesiskoululaisella tulee olla oma räpylä ja turvakypärä. - Maksamme nuorisovalmentajillemme myös pientä korvausta, sillä tämä on samalla heille kesätyö. Nuorisovalmentajilla (Enni Ritarilla, Tero Mäki-Latikalla, Jaakko Ritarilla ja Niina Kivelällä) on kaikilla paitsi ohjaajakoulutus, myös vankka pesistausta. Kaikki pelaavat jossakin pesisjoukkueissa. Heillä on pesiskoulun lisäksi omat pesäpalloharjoituksensa, pelit, leirit ja tuomaritehtäviäkin, Ulla kertoo. Nuorisovalmentajat ovat mukana koko kesän, joten pesiskoululaisilla on tutut ohjaajat jatkuvasti. Aikuisohjaajina tehoviikolla hyörivät Ulla Komppa, Mervi Yli-Kiikka, Tarja Hanhikoski ja Arja Hoikka. Arja siirtyi katsomosta kentälle ilman suurempaa pesäpallokokemusta. - Ajattelin, että on ihan sama olenko kentän laidalla apuna vai istunko katsomonpenkillä. - Ei se ole ihan sama! väittävät muut ohjaajat vastaan. - Olisi hienoa, kun muutkin vanhemmat kiinnostuisivat lastensa harrastuksista ja tulisivat mukaan yhteiseen tekemiseen. Lapselle on hienoa huomata, että äiti ja isä pitää lapsen tekemisiä niin merkittävänä, että haluaa itsekin olla osa joukkuetta. Lisäksi pesiskoululaisten joukko on sen verran suurilukuinen, että jokainen auttava käsi ja valvova silmäpari on tarpeen, toteavat ohjaajat. - Emme odota, että mukaan tullut vanhempi sitoutuu olemaan automaattisesti joka sunnuntai mukana, onhan meillä kaikilla muutakin elämää. - Haluamme korostaa, että pesiskoulu on niin matalan kynnyksen paikka niin lapselle kuin vanhemmallekin. Lapsen ei tarvitse pesiskouluun tullessaan osata mitään, kouluhan on oppimista varten! Myöskin vanhempi voi tulla apujoukkoihin ilman pesäpallon asiantuntijuutta. Ohjaajat kyllä hoitavat pesiksen opettamisen. Kysytäänpä muutamalta pesisoppilaalta, onko opetus tuottanut tulosta: Jenni Hauta Kitinojalta on toista vuotta pesiskoulussa. - Täällä oli viime vuonna niin kivaa ja kivat vetäjät, joten halusin tulla tänäkin vuonna. -Oon mielestäni kehittynyt kaikilla pesiksen osa-alueilla, arvioi Jenni pesiskoulun anteja. Pesiksessä Jennin mielestä mukavinta on lyöminen ja sitä hän aikoo myös treenata lisää. Toinen vuosi on menossa myös Ella-Noora Kuusistolla. Hänkin tuli pesiskouluun uudestaan viime kesän kokemusten innostamana: - Täällä oli silloinkin tosi kivaa. - Olen nyt oppinut lyömään paremmin pitkiä lyöntejä. Ensimmäistä kesää mukana on Jonna Kitinoja. Hänet pesiskouluun houkuttelivat kaverit. - Olen oppinut täällä vähän sitä sun tätä. Tai ainakin ottamaan paremmin kiinni palloja, Jonna sanoo. Isokyläläiselle Heidi Kiikallekin kesä pesiskoululaisena on ensimmäinen. - Lähdin tänne, koska keväällä koulussa ja koulujenvälisessä pesisturnauksessa huomasin, että pesäpallo on kivaa. Olen oppinut heittämään palloa ja ottamaan koppeja paremmin. Juoksemisessa täytyy vielä parantaa taitoja. Pesiskoulussa mukavaa on, kun tehdään yhdessä joukkueena, kertoilee Heidi. Anne-Maria Hakala Äidit Mirja ja Anne Ringissä odotetaan oma lyöntivuoroa

7 7 Hiihtäjät aloittivat kesää Toukokuun loppupuolella, lumien oltua jo kauan sulaneina, juhlittiin YK-V:n hiihtokauden päättäjäisiä. Hakalan kodissa nautittiin täytekakkukahveista, minkä jälkeen jaettiin hyllyntäydellinen pokaaleja. Hiihtojaoston puheenjohtaja Markus Leskelä kertaili kuluneen kauden tapahtumia ja menestystä. Palkinnot saivat Anu Alanko, Niina Alanko, Pauli Frusti, Pekka Frusti, Arttu Hakala, Karri Hakala, Priska Hakala, Juha Hööpakka, Teemu Kaksonen, Tero Kaksonen, Jenna Kiikeri, Pauliina Kinnari, Paula Korpi, Jouni Laakso, Lauri Laakso, Laura Leskelä, Henrik Nyrhinen, Sonja Rannanjärvi, Anniina Sippola, Hannu Sippola, Marko Viitamäki, Mikko Viitamäki, Aliina Vuorela ja Johannes Vuorela. Hiihtäjävieraana YK-V:llä oli Teuvan Rivakkaa edustava isokyröläinen Maarit Korpi, jolta kyseltiin niin kuulumisia kuin harjoitusohjeitakin. Maarit on harjoitellut myös maailman huippujen, Virpi Kuitusen ja Aino-Kaisa Saarisen kanssa. Tietenkin haluttiin tietää, miksi juuri nämä naiset ovat huipulla, kun Maarit on päässyt heitä läheltä seuraamaan.. Maarit oli aidon hämmästynyt: -En tosiaankaan osaa sanoa, ihan samanlaisia lenkkejä ja harjoituksia he tekevät kuin minäkin. Maailman huiput tekevät samanlaisia lihasvoimaharjoituksia tai rullahiihto- ja juoksulenkkejä kuin muutkin hiihtäjät. Johtopäätöksenä todettiin, ettei hiihdon harjoittelu vaadi mitään erityisen salaisia metodeja, vain raakaa työtä monta vuotta. Yk-V:n monella hiihtäjällä nuo raa an työn vuodet vasta edessäpäin; kuten Vuorelan sisaruksilla Aliinalla ja Johanneksella. Aliina on kuluneena talvena hiihtänyt 9-vuotiaissa tytöissä ja Johannes vuotta vanhemmissa pojissa. Menneestä hiihtokaudesta Johannekselle jäi hyvänä muistona mieleen Seinäjoen talvikisat, yksi kauden ensimmäisiä kisastartteja ja vielä yhteislähtökisa toi mukavaa jännitystä mahanohjaan. Kilpailu kuitenkin meni hyvin. (Johannes voitti, toim. huomautus) Kurjempi muisto jäi Seinäjoen kaupungin mestaruuskisoista: sää oli todella kurja, satoi räntää koko kisojen ajan. YK-V:n edustajien osallistumista kisoihin ihmeteltiin, vaikka hiihtäjämme kelpasivat vallan mainiosti maakuntaviesteihin edustamaan Seinäjokea. Palkintojakaan ei kaupunki kisoissa jakanut. Aliina muistaa mielellään talven kisoista Vöyrillä hiihdettyä nalleviestiä. - Joukkueemme oli kisassa toinen ja kaikki viestinviejät onnistuivat hyvin hiihdossaan. Viesti oli tosi jännittävä. Lisäksi mitalien lisäksi sai palkinnoksi Kinder-munan, se oli hauska yllätys. Aliina taitaa olla erityisesti viestihiihtäjä, koska toisena mukavana muistuu mieleen Ylistaron koulujenväliset sähäkät sprinttiviestit. - Kirja-Matti 1, jossa hiihdin, voitti 1-3.luokkien sarjan, mutta vasta loppusuorataistelun jälkeen. Kesällä kumpikin sisaruksista harrastaa suunnistusta. Aliina viihtyy myös pesiskentällä ja kesäleirillä, haaveissa on myös Powerparkissa vierailu. Johannes aikoo oleskella vaan, mikäli peltotöihin osallistumiselta jää aikaa. Tulevassa talvessakin ajatukset käväisevät kesällä: kumpikin toivoo saavansa onnistuneita kisoja myös ensi kaudella. Hiihtokilometrejä Aliina tavoittelee yhtä paljon kuin Ylistarosta on matkaa Ouluun. Ja vielä tavoitteita? - Hiihtäessä olisi hyvä, jos mies veisi suksia eikä sukset miestä, vitsailee Johannes. Toinen hiihtävä sisaruspari löytyy Aseman suunnasta. Alangon Niina on hiihtänyt 12- vuotiaissa ja isosisko Anu 14- vuotiaiden sarjassa. Anulle hiihtokauden kohokohta oli Hopeasomman loppukilpailut Espoon Paloheinän laduilla. - Kisat olivat hieno kokemus, sillä ne olivat ensimmäiset isot kisani. Pääsy Hopeasomman loppukilpailuun on Anun tavoitteena myös tulevana talvena. Niinakin toteaa tavoitteenaan olevan kisoissa hyvin pärjäämisen. Niinalla on hyvä harjoittelukaveri ja kova kisavastus omasta seurasta, Kinnarin Pauliina. Kisoissa tytöt ovat olleet vuorotellen toinen toistaan parempia, välillä vain muutamien sekuntienkin eroilla. Niinan kesään kuuluvat myös pesisleirit ja -pelit harjoituksineen. Kesältä Alangon tytöt odottavat erityisesti lomamatkaa Kreikkaan. - Ja seuran hiihtoleireillä on ollut aina hauskaa! toteavat tytöt. 14-vuotiaissa pojissa hiihtänyt Hakalan Karri nimeää parhaiksi hiihtomuistoiksi KLL:n ja Hopeasomman loppukilpailuiden hopeamitalit. Hiihdon myötä Karri on saanut kavereita ympäri Suomea. YK-V palkitut hiihtäjät 2010 Moni heistä oli pääsiäisenä Tornionlaakson hiihtocupissa. -Siellä oli mukavaa yhteistä aikaa kavereiden kanssa. Se on semmoinen kiva hiihtomuisto, joka ei ole kuitenkaan kisasaavutus. Kesäsuunnitelmista puhuttaessa Karri toteaa treenaavansa. - Ja varmaan tulee vähän roikuttua kylillä kavereiden kanssa, hän nauraa. Koululiikuntaliiton ja Hopeasomman loppukisat ovat ovat tavoitteena ensi talvenakin. - Ja hyvä sijoitus siellä, sanoo Karri. Mikä on hyvä sijoitus? -Täytyy ensin kattoa, missä kunnossa on silloin. Että mikä on sen hetkisen kunnon hyvä sijoitus, vastaa Karri diplomaattisesti. Koska muitakin nuoria hiihtäjiä on haastateltu perheittäin, otetaanpa haastateltaviksi myös Karrin sisarukset: 12-vuotias Arttu ja 10-vuotiaissa hiihtänyt Priska. Priska ei osaa nimetä parasta hiihtomuistoa yksiselitteisesti.- Varmaan Lapin kisat. Tai sitten rakettiviesti. Ei kun nalleviesti sittenkin. Priskan kesäsuunnitelmissa on erityisesti joessa uiminen ja ensi kaudelle ei ole vielä tarkkoja tavoitteita. Arttu-veli kieltäytyy hiihtohaastattelusta ja toteaa olevansa painija eikä hiihtäjä. YK-V:n viestijoukkueisiin Arttu kuitenkin aina on lähtenyt hiihtämään pyydettäessä ja ehkä ensi talvellakin hiihtäjien joukossa vie viestiä yksi painija. Anne-Maria Hakala

8 8 Zumbaa Zumbaa! Kaikkihan nyt zumban tietävät! Jos sana on vielä outo, tässä zumban tiivistetty tietopaketti: Mikä on zumba? Vauhdikas kuntotanssitunti, joka kuluttaa kaloreita ja kohottaa kuntoa. Tanssiliikkeitä tehdään vuorotellen nopeaan ja hitaaseen rytmiin latino- ja afromusiikin sekä uusimpien hittibiisien tahtiin. Kenelle sopii? Kaikenikäisille ja kaikenkokoisille! Mitä päälle? Itselle mieluisa, hengittävä ja joustava urheiluasu. Mukaan kannattaa ottaa iso vesipullo sekä pikkuinen hikipyyhe. Missä zumbataan? Monissa kuntokeskuksissa ja tanssikouluissa ympäri Suomea. YLISTARON KOSM. HOITOLA JA KEMIKALIO Kasvo-, käsi- ja jalkahoidot Hieronnat - Solarium, juhlameikit Teitä palvelevat dipl.kosmetologit Seija Kangasluoma ja Sisko Vehkaoja Puh Ja tietenkin zumbaa on myös Joutopäivämarkkinoilla. Zumba valtaa urheilukentän sunnuntaina 4.7. klo Koska parasta mainosta on puskaradio, pyydetään muutaman zumbaajan suosittelut: Zumbassa saa tehokasta liikuntaa huomaamatta. Hyvä musiikki ja liikunnan ilo vie mukanaan! (Eija Kupari Hanhikoskelta) Zumba on monipuolista, siinä saa koko vartalo liikettä ja syke kohoaa takuuvarmasti. Zumbassa on enemmän rytmiä kuin aerobicissa. Musiikki ja tanssiliikunta on paras yhdistelmä, siksi zumba on IN. Zumbassa saa toteuttaa itseään tanssimalla. (Satu Kytöharju Kainastolta) Zumba on minulle ja tyttärelleni ollut yhteinen harrastus, ja on hienoa, että tämä laji sopii oikeasti kaikenikäisille. Miehetkin voisivat tulla rohkeasti mukaan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että zumban myötä minulta katosivat niska-, hartia- ja päänsäryt. ( Satu Mannila Hanhikoskelta) AUTO- JA KONEMYYNTI M.SIPPOLA MAATALOUSKONEIDEN: -HUOLLOT -KORJAUKSET SEKÄ: -HITSAUKSET -SORVAUKsET SOITA TAI M@ILAA Puh m.sippola@netti.fi

9 9 YK-V:n johdolla Kyrönjoen virkistyskäyttö nousuun Seinäjoen Seudun Kehittämisyhdistys Liiveri ry ryhtyi keväällä hankerahoituksien avulla kehittämään alueen elämysliikuntareitistöjä. Ylistaron Kilpa-Veljet lähti hakemaan oman alueensa parhaan elämysliikuntareitin kehittämiseen rahoitusta ja hakemus hyväksyttiin.. Hankkeen tarkoitus on tehdä Ylistaroon melontareitti Malkakoskelta Ylipäähän saakka.tämä yli 20 kilometriä pitkä Kyrönjoen mielenkiintoisin ja vaihtelevin jokiosuus halutaan saada mahdollisimman esteettömäksi retkeillä. Rantautumispaikkoja tulee tasaisesti reitille niin, että sen voi jakaa myös itselle sopivaan pätkään. Koskien ollessa kuivilla tai melojan haluavan pysyä kuivana, voi kosken kiertää maitse. Koskien kohtaan rakennetaan pitkospuita ja kevyitä vesirajassa kelluvia laitureita, jotka ovat tarkoitetut kanootilla rantautumiseen. Kahilansaaren kohdalle, joen eteläpuolelle, tulee tämän hankkeen ensimmäinen taukopaikkalaavu. Sitä ennen Hanhikosken kyläyhdistys rakentaa Hanhikosken sillan alapuolelle omana hankkeenaan isomman veneenlaskupaikan, josta on lyhyt matka kyläseuran kodalle. Viimeinen huiloopaikka tulee Heinisaareen, Ylistaron keskustan jälkeisen Köykänkosken alapuolelle. Saareen tulee kota, käymälä ja nuotiopaikka, jossa voi vaikka yöpyä. Reitille tulee myös opastus ja varoitustauluja, joita seuraamalla meloja pysyy perillä missä mennään. Joissa vesitilanne vaihtelee nopeasti ja sen takia pitkospuut ja laiturit on oltava helposti siirrettävissä kuiville ja talvitelakalle. Reitin rakenteet ja taukopaikat palvelevat myös muita jokiluonnosta nauttivia kuten kalastajia, pyöräilijöitä ym. retkeilijöitä. Heinisaaren kota tulee olemaan lukollinen, mutta kodan avaimen saa jokainen käyttöönsä kuittausta vastaan. Avainkuittauksella pyritään estämään ilkivaltaa ja häiriötä, joita joskus ilmenee leiriytymispaikoilla. Reitin lähtöpaikka, Malkakoski, on alueena aivan huippuluokkaa ja joen vaihtelevuus Ylistaron alueella pitää retkeilijän mielenkiinnon yllä. Kanoottiretkeilyyn kuuluu olennaisena osana pahojen paikkojen muotkaaminen maitse, pakkojaloittelu saa muutenkin veren virtaamaan jäykistyneissä jaloissa. Jos Kyrönjoki virtaisi Ruuhka-Suomen lähistöllä, siitä olisi tehty merkittävä virkistyskäyttöjoki jo viime vuosituhannella. Meille pohojalaasille joki vain on siinä aina virrannut eikä siinä ole ollut muuta mielenkiintoista kun tuluvat. Nyt on kuitenkin Seinäjoeltakin kuulunut viestiä, että tämä hanke on vasta alkua joen ja jokiluonnon kehittämiseksi. Hankkeeseen kuuluvan omarahoitusosuuden YK- V saa kokonaisuudessaan yrityssponsorina, mutta talkootyötä tulevan vuoden aikana joella on merkittävästi. Jokainen kynnelle kykenevä on tervetullut auttamaan kökkään! Mika Kytöharju Oletko tyytyväinen pankkiisi? Nordea Pankki Suomi Oyj Teemme sen mahdolliseksi Kaukolanraitti 3 Ylistaro nordea.fi

10 10 Seinäjoki - Ylistaro SEINÄJOKI -vireä ja kasvava viisikymppinen! Seinäjoki lyhyesti Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan maakunnan keskus ja yksi Suomen voimakkaimmin kasvavista kaupunkikeskuksista. Seinäjoella on Nurmon ja Ylistaron kanssa toteutuneen kuntaliitoksen jälkeen yli asukasta. Seinäjoen kaupunkiseudulla asukkaita on n Seinäjoki tarjoaa laadukasta koulutusta aina peruskoulusta yliopistotasolle, hyviä työpaikkoja ja Suomen kuudenneksi suurimman markkina-alueen keskuksena erittäin kilpailukykyiset ja houkuttelevat kaupan palvelut. Viihtyisä kaupunkiympäristö, lyhyet välimatkat ja monipuoliset asumismuodot leimaavat kaupungin arkea. Seinäjoki on 24 tuntia hyvää elämää. HALKOSAAREN KOULU SATULINNAN PÄIVÄKOTI Vanhalle Halkosaaren koulun tontille valmistui uusi koulu v Vuosien laajennusten jälkeen nykyaikainen rakennuskokonaisuus palvelee 6-luokkaisena peruskouluna ja max. 60-paikkaisena päiväkotina. Koulutyön tavoitteet Halkosaaren koulussa 1. Tarvittavien tietojen, taitojen ja valmiuksien opettaminen 2. Tapakasvatus; käyttäytyminen ja toisen kunnioittaminen 3. Itsenäiseen työhön ja tiedonhankintaan tähtäävä opetus 4. Yhteistyö kodin ja koulun välillä 5. Ilmaisutaito 6. Hyväkuntoinen ja liikunnallisesti aktiivinen lapsi. 7. Elämysten kautta oppiminen Lukuvuonna oppilaita oli 78. Henkilökuntaan kuuluu koulunjohtaja Tero Juonojan johdolla yhteensä 13 henkilöä. Satulinnan päiväkoti tarjoaa 3 ryhmässä hoitoa ja varhaiskasvatusta yhteensä 54 lapselle. Laajennetuissa tiloissa lasten kanssa toimii kaikkiaan 14 lastenohjaajaa ja muuta henkilökuntaan kuuluvaa. Ryhmät ovat alle 3-vuotiaiden Pikkunisut, 3-6 vuotiaiden Rusinapullat sekä esiopetusryhmä Ankkastukit. Satulinnan vastaavana opettajana toimii Marika Horila.

11 11 KESKUSTA-ALUE KASVAA RITAMÄKEEN Ookilaan sijoittuvan Ritamäen alueen asemakaava vahvistettiin valtuustossa Kunnallistekniikan rakentaminen aloitetaan alkusyksyllä ja ensivaiheessa myyntiin tulee 10 tonttia, joista järjestetään julkinen haku lokamarraskuulla Tonttihinta on 5 /m². Lisätiedot: Hallintopäällikkö Pekka Mikkonen p. (06) pekka.mikkonen(at)seinajoki.fi Maanmittausteknikko Leena Vartio-Laitinen p. (06) leena.vartio-laitinen(at)seinajoki.fi YLISTARON PALVELUTOIMISTO - lähellä Sinua! Palvelutoimiston remontti valmistui syksyllä Juhlallisia avajaisia vietettiin , jolloin uusittu auditorio täyttyi äärimmilleen juhlavieraista. Kaupungin hallintokunnista palvelutoimistolla ovat: - kaupunginkanslia - perhe- ja sosiaalipalvelut - tekniikkakeskus ja vuokra-asuntopalvelut - liikunta- ja nuorisopalvelut - elinkeinopalvelut - eläinlääkäri- ja terveystarkastuspalvelut (ent. virastotalo) - Kelan yhteispalvelupiste Palvelutoimisto on avoinna päivittäin klo 9-15, puh Talon kokoustiloja voit tarvittaessa varata käyttöösi - auditorio (n. 80 paikkaa) - asukaslautakunnan kokoustila (20 paikkaa) - kahvio ja pieni kokoustila (20+20 paikkaa) Paikallisille yhdistyksille käyttö on ilmaista, muilta peritään pieni käyttömaksu.

12 12 Jerry hyppää pisimmälle Soili-äiti kuljetti kuusivuotiaan Jerry Saarikankaan mäkihyppyharjoituksiin. - En tiedä miksi, en ole ollut mitenkään erityisesti lajin ystävä tai kenenkään mäkihyppääjän fani. Vein vain Jerryn kokeilemaan uutta lajia, kertoo Soili. Pian selvisi, että Jerryn omin laji on tosiaankin mäkihyppy. Toki poika ehti harrastaa muitakin urheilulajeja, mm. pesäpalloa, jalkapalloa ja karatea. Nyt, 15-vuotiaana, Jerryn urheilullinen mielenkiinto keskittyy ainoastaan mäkihyppyyn. - Ensimmäiset hyppyni tein Maijalan Matin rantaansa rakentamasta mäestä. Lauantaina kävimme vähän harjoittelemassa ja kokeilemassa, seuraavan päivänä oli jo kilpailut. Kaaduin kaikki kisahyppyni, mutta kilpailujen päätyttyä onnistuin hyppäämään yhden kaatumatta, muistelee Jerry. Tällä hetkellä Jerryn pisin leiskauttama siivu on 127-metrinen Rukan suurmäestä. Sitä hyppyä muisteltaessa syttyy Jerryn silmiin aivan erityinen loiste. Mutta haaveissa siintää vieläkin pidempi lento: metrin rajan yli kun joskus hyppäisi, pukee Jerry haaveen sanoiksi. Sellainen hyppy ei onnistu Suomen mäissä. Paikka voisi olla vaikka Planican mäessä Sloveniassa. - Mutta lentomäkiin ei päästetä harjoittelemaan, ainoa mahdollisuus päästä hyppäämään on maajoukkueen mukana, jatkaa Jerry. Talven kilpailuissa Jerry oli Hopeasomman loppukilpailun 14. ja koululiikuntaliiton mestaruuskilpailujen 12. Marginaalit eri sijoitusten välillä ovat pienet, joten pelkkä sijaluku ei kerro kaikkea. - Ensi talvena tähtään kisoissa kuuden parhaan sakkiin, niin olemme valmentajan kanssa sopineet, toteaa Jerry. Jerryn harjoitusohjelman tekee oululainen Tuomas Virtanen. Lisäksi seinäjokelainen Ville Vaaranmaa katsoo hyppyjen perään. - Jerryn valmentautuminen on kyllä hyvissä käsissä, toteaa äiti ja jatkaa: - Eikä voi olla muistamatta ja kiittämättä Hirvosen Väinöä, joka opetti Jerrylle hyppäämisen perusteet niin hyvin, että sille pohjalle on ollut helppo rakentaa. Jerryn mielestä hyppääjänä hänen vahvin ominaisuutensa on voima. - Lisäksi mulla on kyllä hyvä vauhtimäen asento, sitä ei ole tarvinnut korjailla. Hyppytyyli on Jerryllä hyvin hallussa ja tyylipisteiden takia ei ole tarvinnut sijoituksissa antaa periksi. Ensi talvena Jerry kilpailee 16-vuotiaiden sarjassa, mutta aikoo kiertää myös paljon 18-vuotiaiden kisoja. Mitä osa-aluetta pitää ensi talveksi parantaa, että tie kuuden joukkoon aukeaa? - Tasapainoa tarvitaan vielä lisää, sanoo Jerry ja näyttää miten sitä voi harjoitella: yksinkertaisen näköisellä varpailla seisomisella. Siitä Jerry vaihtaa seisoma-asennon kantapäiden varaan. (Kokeilin kotona ja ei, se ei ole niin helppoa, miltä näytti..) Tukevan asennon pitäminen vauhtimäessä on hyppääjälle tärkeää, kun nopeushyppyrin nokalla voi nopeutta Jerrylläkin olla jo 85km/h. Lajiharjoituksia Jerry tekee 2-4 kertaa viikossa. Lisäksi tehdään loikkia, lenkkejä, spurtteja, voimaharjoituksia.- Aika samoja asioita kuin esimerkiksi maastohiihtäjätkin, arvelee Jerry. Vaikka Jerry aloitti uransa Kainaston Jyrkän mäissä, ovat ne jo auttamattoman pieniä. Talviaikaan Jerry harjoittelee enimmäkseen Vöyrin K68 -mäessä. Kesällä muovitettu harjoittelumäki löytyy Saarijärveltä tai Jyväskylästä, jossa sijaitsee lähin parhaista mäistä. Jyväskylän mäessä on kesälläkin jäälatu, joten vauhti on talvimäen luokkaa. - Muovimäessä vauhtimäki on hitaampi, joten hypytkään ei ole niin pitkiä kuin talvimäessä. Muuten kesä- ja talvihyppäämisellä ei ole paljon eroa, Jerry selittää. Kuva: Ville Vaaranmaa Harjoittelumäet siis sijaitsevat matkojen takana, joten hyppyharjoitukset painottuvat viikonloppuihin. - No, Saarijärvelle olemme useastikin ajaneet keskellä viikkoa puoli neljän jälkeen, kun pääsen töistä, käyneet treenaamassa ja palanneet Ylistaroon puoli kymmenen maissa, kertoo äiti. Laji siis vaatii omistautumista paitsi urheilijalta, myös yksinhuoltajaäidiltä ja mahdollisesti vielä elämänmuutosta: Jerry aloittaa syksyllä yhdeksännen luokan. Peruskoulun jälkeisestä opiskelusta ei ole tehty vielä päätöksiä. - Jos Lapualle rakennetaan suunniteltu uusi mäki, niin ehkä sitten ei olisi pakko lähteä Pohjanmaalta.. Äiti ja poika ovat jo pohtineet mahdollisuutta muuttaa isompien hyppyreiden kaupunkeihin. Minne, siihen vaikuttavat äidin työmahdollisuudetkin. Ensi talvena pitää päättää tärkeitä asioita mäkihypyn ehdoilla. Sitä ennen on kuitenkin vielä kesäloma. - Sukuloimassa varmaan käyn, raottaa Jerry lomasuunnitelmia. - Mutta kyllä sukset ovat mukana niilläkin reissuilla. Anne-Maria Hakala Tarpeeksi rouheaa menoa Ylistarosta! Ylistarolainen Rock-yhtye Rough Enough nousee lavalle Joutopäivillä. Rough Enoughin muodostaa kolme vuotiasta tyttöä: Rauni Hautamäki kitara ja laulu, Emma Ruuska rummut ja Iida Mäkelä basso ja laulu. Bändi on ollut kasassa pian puolitoistavuotta ja kokemusta on takana monenlaisista tapahtumista, joista mainittakoon erityisesti kevällä saavutettu yläasteikäisten RockSM-kisojen 3.sija. Lisäksi Rough Enough on esiintynyt pääesiintyjänä Rytmikorjaamolla PikkuProvinssissa ja Laihian Kantrissa koulujen päätösbileissä. Kesällä Joutopäivien lisäksi bändiä voi mennä katsomaan mm. Tanskurockiin

13 13 Pekka Lontooseen? Kuva: Hannu Kiminkinen 2012 kilpaillaan kesäolympialaiset Lontoossa. Samana vuonna on kulunut tasan 60 vuotta, kun ylistarolainen urheilija on ollut Suomen olympiaedustajana: Kalervo Rauhala paini kreikkalais-roomalaisen painitavan olympiahopeaa sarjassa 79kg. Kisat olivat Helsingin olympialaiset vuonna Voisiko 60 vuoden jälkeen ylistarolainen painija olla jälleen olympiamolskilla? Pekka Rintamäki paini tänä keväänä kolmannen perättäisen vapaapainin suomenmestaruuden sarjassa 96kg. Kreikkalaisroomalaisessa SM-mitali oli pronssinen, sarja oli 84 kg. Lisäksi Pekalla on keväältä maaotteluedustukset niin Ruotsia kuin Viroakin vastaan, joista voittojen myötä takataskuun tuli arvokkaita päänahkoja. Pekka harjoittelee tällä hetkellä maajoukkueen valmennusringissä sekä Ilmajoella Seppo ja Marko Yli-Hannukselan ohjeistamana. Opiskelu Seinäjoen ammattikorkeakoulussa sujuu asiallisesti, mutta painin ehdoilla: Pekka harjoittelee kahdesti päivässä kuutena päivänä viikossa. Pekka tavoittelee painin olympiapaikkaa tosissaan tietäen, että olympiapaikka on kova työn takana ja pettymyksiäkin voi matkalle tulla. Mitään ei kuitenkaan saa yrittämättä ja kaikkeaan peliin heittämättä. Pekan tueksi on YK-V:n painijaosto perustanut Tavoitteena Lontoo ryhmän, jonka vetäjänä toimii Matti Rauhala. Ryhmän tavoitteena on kerätä Pekan tueksi yrityksiä ja yksityishenkilöitä. Rahallinen tuki kulkee Suomen urheilijoiden tukisäätiön valmennusrahaston kautta, jonka jäsenenä Pekka on. Onko sinulla tai yritykselläsi on mahdollisuus ja halu viedä Pekan harjoittelua ja olympiaunelmaa eteenpäin? Anne-Maria Hakala VARATTU Jokaiselle sopiva Rider yli kahden vuosikymmenen kokemuksella Hinnat alkaen 2590 (111B5) UUTUUS! HUSQVARNA Rider 111B5 Rider-sarjan pienimmäinen. Ainutlaatuiset ajo-ominaisuudet kompaktissa koossa. Saatavana myös hydrostaattisella vaihteistolla varustettuna. PIENKONEHUOLTO- JA MYYNTI M. LESKELÄ Kosolantie 36, UNTAMALA Puhelin ,

14 14 Kiekkoringin laitamilla Sami tuumaa Maija ja kuula Kesäisenä maanantai-iltana Ylistaron urheilukentällä pyörii kiekkoringissä kolme nuorta. Käydäänpä kysymässä, miten harjoitukset sujuvat. 17-vuotias lukiolainen Maija Kyntäjä on viimekesäinen 16-vuotiaiden kuulantyönnön SM-nelonen ja kiekonheiton SM-vitonen. Päälajikseen tällä hetkellä Maija nimeää kiekonheiton. Tänä vuonna Maija on jo tehnyt päätöksen, ettei suomenmestaruuskisoihin osallistu: samalle ajankohdalle osuu koulun opintomatka Saksaan ja se vie pidemmän korren Maijan arvojärjestyksessä. Tulostavoitteita Maijalla kuitenkin on, sillä viimekesäisiä metrilukemia on tarkoitus parantaa. - Sentinkin lisäys on hyvä, mutta tietenkin aina mukavampaa, jos lisäys on pidempi.. 15-vuotias Taija Keskinen aloittaa syksyllä 9.luokan. Taija pitää päälajinaan kuulaa. - Sitä on nyt tullut harjoiteltua enemmän, hän sanoo ja toteaa saman tien, että toki kiekonheittokin seuraa mukana. - Se on nyt alkanut sujua paremmin. Viime kesältä Taijalla on plakkarissaan 14-vuotiaiden SMhopeaa kuulantyönnössä ja SM-pronssia kiekonheitossa. Tulevalle kesälle tavoitteena on kuulan SMkulta. Kolmas treenaaja, myöskin tuleva 9.luokkalainen, 15-vuotias Sami Lehtonen on pahantuulinen. Treenit ovat sujuneet huonosti. -En anna muuta lausuntoa, murahtaa Sami ja pehmiää sitten hieman. -Jos treeneissä alkaisi kulkea, voisin ehkä käydä jossain kisoissa. Nyt Sami on työntänyt harjoituksissa alle 13 metriä, mikä ei tyydytä nuorta miestä. -Työnsin pari metriä paremmin viime kesänä. Viime kesänä Sami oli 14-vuotiaiden SM-nelonen ja kiekon SM-sijoitus oli yhdeksäs. - Taijalla on nyt ollut meistä paras fiilis ja hän on nostanut kyllä tasoaan, paljastaa Maija. - Kyllä Samikin onnistuu, kun se vain saa fiiliksen päälle. Se kuitenkin meistä osaa työntää korkeimpia kaaria ja omaa voimaa, kannustavat tytöt. Talviharjoittelu Samilla meni ihan hyvin, paljastavat tytöt ja huomauttavat, että ulos siirryttäessä tulokset aina hieman huononevat hallissa tehdyistä. - Näissä heittolajeissa on vaikeutena se, että kun tulee jokin pienikin tekniikkavirhe, virhe vaikuttaa heti johonkin toiseen kohtaan suorituksessa ja koko suoritus menee pilalle, sanoo Taija. - Niin, se virhe ikään kuin kertautuu, vahvistaa Maija. - Kuula ei tunnu tällä hetkellä yhtä kivalta kuin kiekko. Ja kun se ei tunnu niin kivalta, sitä tulee harjoiteltua vähemmän. Ja kun harjoitellut vähemmän, ei menestystäkään tule samalla tavalla. Ja kun ei ole menetystä, ei viitsi harjoitellakaan. Sitten ollaankin huonossa kierteessä, analysoi Maija. - Maijan hyvä puoli on, että hän osaa hyvin neuvoa ja Taija tähyilee SM-kultaa näyttää mallia, toteaa Taija. Siis opettaja- tai valmentaja-ainesta? - Ehkä ei, nauraa Maija. Taijan hyvä puoli on taas nopeus ja hyvä tekniikka. -Ihmiset luulevat, että kuulamörssärin pitää olla hurja lihaskimppu, mutta työntämisessä on enemmän kyse oikeasta tekniikasta. Tekniikkaa nuoret harjoittelevat Kyntäjän Jukan johdolla talvisin kolmesti viikossa, kesällä ohjattuja harjoituksia on neljä kertaa viikon aikana. Siihen lisäksi omaehtoinen harjoittelu, punttisali ja lenkkeily. Mutta ennen poistumista kiekkoringin reunalta, kysytään mikä nuorison mielestä on kesässä mukavinta? - Kesätyöt ja etenkin palkkapäivä, virnistävät Maija ja Sami. - Metrilaku, vastaa Taija. Anne-Maria Hakala

15 15 YK-V:n tytöt pelaavat superpesistä Ylistaron Kilpa-Veljien tytöt pelaavat tänä kesänä B-tyttöjen superpesistä. Pelaajaringissä on 16 tyttöä mm. Ylistaron Kitinojalta, Untamalasta ja kirkonkylästä. - Joukkueemme pelaajat ovat vielä selkeästi iältään nuoria superpesikseen. Joukkueessa saisi pelata vielä 19-vuotiaatkin, kun meidän joukkomme on pääosin 15-vuotiaista koostunut, toteaa valmentaja Keijo Kitinoja. Hän myös tyttöjen pelinjohtajana vaihtaa viuhkan värikoodeja, toisena pelinjohtajana heiluttelee mailaa Jarmo Heimonen. - Olemme kuitenkin lähteneet superpesikseen hakemaan kokemusta ja harjoitusta, sillä pelaamaan oppii pelaamalla. Varsinainen tavoitteemme joukkueena on C-tyttöjen SM-kullassa. Kun vain itsekin aina muistaisimme sen, sillä muutaman erittäin hyvin onnistuneen superpesisottelun myötä tuntui joukkueeltakin unohtuneen, että olemme kuitenkin vielä altavastaajia superpesiksessä. Onhan muiden joukkueiden vanhemmilla pelaajilla selvästi esim. enemmän lyöntivoimaa kuin meillä, Keijo toteaa - C-tytöissä olemme lohkomme sarjakärjessä ilman ainoatakaan hävittyä ottelua, joten siellä on edetty suunnitelmien mukaan. Viimeisimmissä otteluissa tytöt ovat selvästi parantaneet peliotteitaan ja pikkuhiljaa esim. etukentän ulkotyöskentely alkaa näyttää siltä miltä pitääkin. Tyttöjen kesä siis kuluu tiiviisti pesäpallon parissa kahta sarjaa rinnakkain pelatessa. Joukkueelta löytyy erittäin hienot nettisivut osoitteesta Sivuilta löytyy mm. tyttöjen pelaamien otteluiden tilastotiedot, otteluselostukset, pelaajaesittelyt ja upea kuvagalleria otteluista. Käykääpä tutustumassa internetissä ja ennen kaikkea: lähtekää kannustamaan tyttöjä kentän laidalle! Anne-Maria Hakala CNC-SORVAUKSET - JYRSINNÄT & PORAUKSET METALLIKONEISTUS PUKKINEN KY Puh. (06) ALIHANKINTAHITSAUKSET T:MI J. KUPARI Pelmantie 85, YLISTARO Puh , fax ELEKTRIA ELEKTRIA-ammattiliikkeestä osaavaa sähköpalvelua Rakennatko uutta vai korjaatko vanhaa? Ota ensin yhteys ELEKTRIA-sähköammattiliikkeeseen, niin säästät kustannuksissa ja varmistat alan parhaan palvelun. Asiantunteva suunnittelu Osaava asennus Korkealaatuiset sähkötuotteet Pohjanmaan SÄHKÖPALVELU OY llmajoki, Ylistaro puh , puh Sähköistä osaamista vuodesta 1976

16 16 Tumpelo iltarasteilla Suunnistusta mainostetaan aina fiksujen ihmisten lajiksi, vaan voiko ihan tumpelokin sitä kokeilla? Pohjankyrö-lehdestä selvitän, että joka tiistaiset YK-V:n iltarastit ovat tällä kertaa Järvirannalla. Ei muuta kuin kokeilemaan! Sää vaikuttaa vähän kurjalta. Lämpötilakin huitelee 10 kesäkuisen asteen tietämissä, on satanutkin. Yritän houkutella ystävää seurakseni. - On niin sääskinen ilma, hän kuittaa ja kieltäytyy kohteliaasti. Itseäkin laiskottaa.. Valitettavasti olin YK-V:n edellisiltaisessa kokouksessa ehtinyt hehkuttaa suunnistajien valmennuspäällikkö Tapio Kujalalle iltarastiosallistumistani. Ei auta, sanasta naista ja sarvista härkää! Vedän kumpparit jalkaan ja paksun fleecetakin niskaan. Mielestäni kaikki tiet vievät Järvirannalle: olen nähnyt ainakin kolme eri kylttiä eri puolilla Ylistaroa ja niissä kaikissa lukee JÄRVIRANTA 4. Pohjankyrö- lehden seuratoimintapalsta olisi kertonut minulle, että opastus kisapaikalle olisi ollut Liipantönkältä. Vaan enpä lukenut.. ajelen reteesti Untamalan suuntaan ja hämmästelen, miksei rastilippua liehu Järvirannan kyltissä. Lähden kuitenkin ajamaan Järvirantaa kohti. Jossain vaiheessa minulta meinaa usko loppua ja ajattelen, että on tosi noloa lähteä suunnistamaan, jos loppujen lopuksi ei edes löydä suunnistuspaikalle. Sitten eteeni pöllähtää harmaa auto, jota lähden seuraamaan. Nokkelasti ajattelen, että koska liikenne seudulla on hiljainen, tuokin auto on varmaan iltarastiajossa. Ja päättelen oikein! Rennosti peesaillen löydän kuin löydänkin iltarastien lähtöpaikalle, mikä sijaitsee Järvirannan ampumaradan tuntumassa. Lampsin kumppareissani kohti lähtöpaikkaa ja kysyn :- Kukas on se karttamestari? Iloisesti hymyilevä mies korjaa termin olevan ratamestari ja esittäytyy Jussi Koskeksi. Päätän kysellä hieman ennen kuin uskaltaudun metsään. Jussi Koski kertoo, että iltarasteilla käy yleensä noin 50 suunnistajaa, joista noin kolmasosa on alle 10-vuotiaita. Alle 19-vuotiaat saavat kartan hyppysiinsä ja rastien leimaukseen tarvittavan emit-kortin ilmaiseksi. Aikuiselta emit-kortin vuokra on yhden euron (ellei omista omaa emitkorttia) ja karttamaksu 3. - Jos useammin kuin muutaman kerran kesässä käy, kannattaa ostaa 25 maksava kausikortti. Reittejä on monentasoisia. A-rata on pisin ja vaativin, B- ja C-radat lyhentävät matkaa ja rastienkin pitäisi löytyä helpommista paikoista. Rastireitti on helpoin vaihtovaihto: maastoon on merkitty siimalla tai puihin kiinnitetyillä suikaleilla reitti, jota seuraamalla löytää varmasti rastille. Tukireitti on astetta vaikeampi, sillä rastit eivät ole suoraan reitillä, vaan hieman sivussa. Entä onko ikärajoitusta? Kehtaako tumpula valita rastireitin vai onko se tarkoitettu vain alakouluikäisille? -Ehei, nauraa Jussi, ei ole mitään ikärajoituksia, vaan reitin voi valita oman tasonsa mukaisesti. Tänä kesänä YK-V ei ole järjestänyt varsinaista oravanpolkukoulua, mutta iltarasteilta saa aina neuvontaa ja opastusta. - Pitää vain uskaltaa kysyä, jos tarvitsee apua, sanoo Jussi. Iltarasteja voi lähteä joustavasti etsimään klo välillä, vaikka lehdessä alkamisajaksi on merkitty klo Tänään taisi ensimmäinen suunnistaja lähteä vartin yli kuusi. Entäs se takaisintulo? - Kukaan ei ole koskaan jäänyt metsään, lohduttaa Jussi tumpeloa. Eikä hänen mukaansa ole Ylistaron iltarasteilla tarvinnut järjestää etsintäpartiota. - Jotkut viihtyvät metsässä kauemmin kuin toiset. Vakikävijöistä kyllä tiedämme, Hurraa, eka rasti löytyi keistä ei tarvitse huolestua, vaikka kestäisikin pitempään. Mikä on paras keli suunnistamiseen? Tulinko nyt kuitenkin huonona päivänä? - Ei sade välttämättä huono ole, vastaa Jussi arvoituksellisesti. - Suunnistajat ovat kyllä lajiuskollista sakkia ja tulevat paikalle säästä riippumatta. Entä jos satuinkin sellaiselle tiistaille, jolloin ratamestari on kuuluisa siitä, että tekee erityisen pahoja reittejä? Ratamestari kiistää epäilyni. - Ei iltarastit ole pahoja. Eikä voi radasta päätellä, kuka ne on suunnitellut. Ehkä jotkut kokeneet huippusuunnistajat voivat tunnistaa kädenjälkiä kisakartoissa.. Iltarastien ratamestarivuoro kiertää ja yhdelle porukalle tulee yhdet tai kahdet iltarastit järjestettäviksi. Tällä kertaa Jussin kanssa ratoja tekivät Päivi Koski sekä Hanna ja Lauri Helander. Iltarastit kiertävät kylältä toiselle, eivätkä ole aina samassa maastossa. - Pyrimme kuitenkin viemään iltarastit sinne, mistä on uusimmat kartat tehtynä, Jussi kertoo, siksi ei välttämättä juuri omalla kylällä ole iltarasti-iltaa. Ostan Jussilta kartan, johon on valmiiksi merkitty neljä rastipaikkaa sekä vuokraemitin, jonka pujotan etusormeen. Päivi Koski neuvoo ystävällisesti, että reitit on merkitty puihin kiinnitetyillä muovisuikaleilla. -Jo pelkästään suikaleita seuraamalla rastien pitäisi löytyä. - Ja jos kartas- Ratamestarina Jussi Koski Leena alkoi suunnistuksen lasten myötä Timo kuntoilee suunnistamalla

17 17 ta huomaa oikein hyvän paikan, jossa voi voi oikoa, niin kannattaa hyödyntää mahdollisuus, esimerkiksi tuolla pellon reunassa, Päivi vihjaisee minulle. Nyökyttelen Päiville itsevarmempana kuin olenkaan ja mainostan, että kyllähän minun pitäisi opettajaihmisenä vähän tajuta suunnistuksestakin. (näin tuli loattua ammattikuntanikin maine :-D) - Onko tämä emit -systeemi tuttu? Tässä lähtöpaikalla täytyy korttia pitää laitteessa, kunnes valo vilkkuu kolmesti: silloin aiemmat kortille tallentuneet tiedot nollautuvat, kertoo Jussi. Näin teen ja lähden reippaasti marssimaan. - Niin tuonne suuntaan, rykäisee Jussi. No juu, ihan klassinen virhe heti alkuun! Käännyn päinvastaiseen suuntaan ja lähden seuraamaan valkoisia liuskoja. Ensimmäinen rasti löytyy melkoisen helposti ja tunnen pientä ylpeyttä. Hei, fiksujen ihmisten laji! Mutta sitten.. No niin, jälkipuinti lienee yksi suunnistuksen lajiominaisuuksia ja tässä sitä nyt tulee: luulin yhtä tietä ihan toiseksi tieksi. Ja yhtä peltoa ihan toiseksi pelloksi. Ja huumaantuneena ensimmäisen rastin helpohkosta löytöpaikasta, ajattelin että tämä suunnistus on ihan tajuttoman helppoa. Seurasin ensin uskollisesti maastomerkintöjä, kunnes lähdin rohkeasti (niin, jälkikäteen ajatellen: uhkarohkeasti) oikomaan ihan väärästä paikasta toiseen väärään paikkaan, mitä tietenkin luulin oikeaksi paikaksi. Hälytyskellot eivät soineet päässä edes siinä kohtaa, kun pellon laidalla vastaani kulki kartta kädessään rouva pienen lapsen kanssa. Mitähän nuo tuonne ihan väärään suuntaan menevät? tuumailin itsekseni. Löysin pari rastiakin. Vahinko, ettei niitä oltu merkitty minun karttaani, eikä niissä ollut RR-merkintää, joka olisi paljastanut niiden olevan minun ratani rasteja. Kauheasti kaikenlaisia hämäysrasteja tänne laitettu, puhisin loikkiessani ojien yli. Valkoisia merkkimuovejakaan ei näkynyt missään. Nyt kyllä etsin seuraavaksi puun, jossa roikkuu muovinpala, niin rastikin lähestyy. Hurraa ja tuolla sellainen on nyt tiukasti katse puihin. Suunnitelmani tuotti tulosta ja löysinkin oikean rastin. Tai oikean ja oikean: rastilipussa oli merkintä RR3. Kolmonen?? Missä hitossa se kakkonen sitten on? Katse karttaan selvitti, että olin sekoillut peltojen kanssa. No olkoon, en kyllä lähde takaisin kakkosta etsimään. Lähdin kohti nelosrastia, nyt samaan suuntaan kuin hetki sitten vastaan tulleet suunnistajat. Toisaalta ärsytti oma töpeksintä, toisaalta nauratti: eksyin sitten rastireitillä. Mietin, että tämä laji varmaan pitää ihmisen nöyränä. Vai ovatkohan suunnistajat kunnianhimoisia täydellisen reitinvalinnan metsästäjiä? Mutta jossain ajatusteni harhaillessa olin kadottanut näköpiiristäni kaikki valkoiset rastireittiliuskat! Onneksi ampumaradan pauke kuului selkeästi. Ei muuta kuin reippaasti ääntä kohti. Ja hupsis! Kohta keskellä jäkäläistä kalliota näkyikin valkoisten liuskojen jono kuin kiitoradan valot. Päätin keskittyä suoritukseeni ja seurata tiukasti reittiä kohti viimeistä rastia. Näin päädyin onnellisesti maaliin. Tunnustin ratamestarille heti pummanneeni yhden rastin. - Eihän siinä mitään, kuului rento lohdutus. -Haluatko, että otetaan sulle aika? Saat ainakin itselle tämän paperin, mistä voit katsoa paljonko meni eri rastien välillä aikaa. (Ehkä suunnistusharrastukseni ei ole vielä niin analyyttisella tasolla. Laitan kuitenkin kauppakuittia muistuttavan lapun karttani väliin.) Sitten huomaan pari tuttua suunnistajaa ja päätän haastatella heitäkin: Leena Istolahti on paljon menestystä suunnistuksessa saavuttaneiden Istolahden poikien äiti. - Omat lapset johdattivat lajin pariin, kertoo Leena auliisti. - Ensin kuskasin poikia harjoituksiin ja kisoihin ja sitten aloin itsekin pikkuhiljaa suunnistaa. Nyt Leena on ollut jo mukana parikymmentä vuotta ja käy iltarasteja aika säännöllisesti. Leena valitsee yleensä B- radan. - Suunnistajana minulla on tavoite kehittyä paremmaksi, mutta ei mitään sen kummempia kilpailullisia tavoitteita, Leena nauraa. - Jukolan viestin toivon aina pääseväni juoksemaan, lisäksi perheenä osallistumme kesäisin FIN5- ja Kainuun rastiviikoille. - Suunnistuksesta mukavan lajin tekee se, että voi rasittaa myös päätään eikä vain kroppaansa, sanoo Leena ja jatkaa: - Metsässä juokseminen on jaloille ystävällisempää kuin pikitiellä lenkkeily ja lisäksi maastossa juokseminen on raskaampaa, kunto nousee tehokkaammin. Nyrhisen Timo on kolunnut rastien perässä metsiä jo kolmisenkymmentä vuotta. Iltarasteilla Timo on A-radan kiertäjiä. - Säännöllisen epäsäännöllisesti käyn, hän toteaa. Tavoitteena tällekin kesälle on Jukolan viestissä juokseminen kolmosjoukkueen ankkuriosuudella. Miksi sitten suunnistaa? - Näin pysyy kunto kohdallaan, hän toteaa. -Ja onhan tässä aina sen löytämisen riemu ja luonnossa liikkumisen mukavuus, näkee vuodenaikojen kulun lähietäisyydeltä. Kesän kulkua metsissä ehtivät vielä tutkimaan muutkin, sillä YK-V:n iltarastit jatkuvat aina syyskuun puoliväliin saakka. Tiedot iltarastipaikoissa löytää netistä osoitteesta: sekä Pohjankyrö-lehden seuratoimintapalstalta. Entä aikooko tumpelo mennä vielä metsään? Ehkä jossain hampaankolossa väijyy ajatus, etten voi olla NÄIN tumpelo sittenkään.. Fiksujen ihmisen laji, fiksujen ihmisen laji. Iltarasteilla tumpeloi Hakalan Anne-Maria Matkapalveluja laidasta laitaan! Yhden päivän teatterimatkoista kahden viikon Euroopan matkoihin! Ammattitaitoinen henkilökuntamme on käytettävissäsi. Tilausliikenteessä 14 laadukasta paikkaista turistivarusteista bussia Täydelliset matkapaketit eri kokoisille ryhmille kotimaahan ja ulkomaille Laiva-, lento- ja hotellimatkat Osassa busseista nettiyhteys matkan aikana Ruokailut teatterit oppaat kaikki oheispalvelut! puh. (06) harmanliikenne@harmanliikenne.fi

18 18 Kesän ensimmäiset nappulakisat kisailtiin Ylistaron urheilupuistossa Joutopäivä-lehti oli paikalla tiukkojen kysymysten kanssa. Kysyimme nappuloilta: 1)Mikä on suosikkiurheilulajisi? 2)Mitä urheilua haluaisit suosikkisi lisäksi harrastaa? 3) Mitä tarkoittaa joutopäivä? Mitä silloin tehdään? Nappulat kyselykierroksella Touk ouko o Viirimäki, 4 vuotta 1)Mukavinta on pituushyppy. Olen harjoitellut sitä kotona ja kentällä. 2)Juoksua 2)Joutopäivä tarkoittaa joulua. Se on vasta syksyllä. Aaro Kalliomaa, 6 vuotta 1)Turbokeihäs, koska se lentää pitkälle. Olen mestari pallonheitossa, olen saanut ykköspalkinnon siitä ja kolmospalkinnon pituushypystä. Täällä osallistun pallonheittoon ja yritän saada pallon verkon viereen asti. 2) Juoksua 3) Silloin saadaan lahjoja, luistellaan ja hiihdetään. Touko Viirimäki ja Aaro Kalliomaa Laura Punkari, 5 vuotta 1) Pallonheitto, voitan aina kisoissa. Kotona ei voi heittää palloa, kun ei ole sopivaa heittopaikkaa. 2)Juoksu voisi olla kivaa. 3) En tiedä mitä se tarkoittaa. Silloin voi ehkä uida ja mennä tallille. Nuutti Keski-Hirvi, 7vuotta 1) Ehkä juoksu.. siinä saa hyvin liikuntaa. 2) Tahtoisin urheilla vähän kaikkia lajeja. Heittolajeissa olen vahva. 3) Se tarkoittaa vapaapäivää. Silloin voisi nukkua kauemmin. Paavo Frusti, 4 vuotta 1) Harrastan urheilua yleensä. Kävely on mukavin laji. 2) Haluan kokeilla pyöräilyä (Paavo oppi haastattelupäivänä ajamaan ilman apupyöriä, huomauttaa äiti sivusta) 3) En oo kuullut semmoisesta. Silloin voi mennä nukkumaan tai leikkiä tai syödä tai mennä pihallekin vähän tai mennä ruiskuttamaan ja kyntämään tai.. Nuutti Keski-Hirvi Paavo Frusti Iida Luukko, 5 vuotta 1) Pituushyppy. Siinä saa hyppiä ja juosta. 2) Luisteluhiihtoa ja rullaluistelua. Voisin myös jumpata. 3) En tiedä. Kai se on ihan tavallinen päivä. Ihan tavallista elämää viettäisin. Anne-Maria Hakala Laura Punkari Iida Luukko

19 19 TAKE -säätösalaojakaivot -välppäkaivot Lahdentie 11, Ylistaro puh , fax Painitytöt toivovat lisää likkoja molskille YK-V:n tekivät kesäretken Ähtärin eläinpuistoon. Linja-auton takapenkillä tuntui olevan erityisen hauskaa.. Painijatytöt Noora Korpi, Serafia Mannila, Emma ja Maija Kujala, Jenna Kiikeri, Priska Hakala ja Oona Saukkosaari olivat valloittaneet bussin takaosan. Joukosta puuttui Hanna Louko, joka oli lähtenyt voimisteluleirille Turkuun. Tytöt ovat kulkeneet painiharjoituksissa 1-5 vuotta. Priska, Serafia ja Oona olivat innostuneet painista, kun veli oli ensin alkanut painia. - Paini näytti kivalta ja halusin itsekin kokeilla, sanoo Serafia, joka puolestaan houkutteli kaverinsa Nooran mukaan painiharrastukseen. Maija ilmoittaa tulleensa painisalille, koska iskä vetää harjoituksia siellä. Kaikki tytöt ovat käyneet jo painikisoissa. Kysymykseen menestyksestä, kaikki vastailevat kovin vaatimattomasti: - No joo, on sitä jonkin verran tullut.. Tai: - Noo-oo, ei nyt niin kauheasti.. Maija ja Emma ovat reippaimpia ja kertovat, että kyllä palkintojakin on kaappiin kertynyt. Myöskin tavoitteenasettelussa tytöt ovat sangen varovaisia ja toteavat, että erityisiä tavoitteita ei ensi kauden kilpailuihin ole asetettu. Jenna uskaltaa ilmoittaa tavoitteekseen saada menestystä ja Emman tähtäin on seuran parhaan tyttöpainijan kiertopalkinnossa. Kaikki kuitenkin aikovat jatkaa painimista syksylläkin. - Painissa on mukavinta painiliikkeet, voimistelu- ja temppuosuudet harjoituksissa ja harkoissa myös oppii uusia juttuja, kertovat tytöt. Erityisen mukavaa on silloin, kun tytöt harjoittelevat yhdessä Team Pohjanmaan kanssa. - Silloin on harkoissa vain tyttöjä, toteaa Serafia. Myös kilpailuissa on kivaa, tytöt vakuuttavat. Painiliikkeistä bravuureikseen tytöt mainitsevat palomiehen pyörän, jalkaan menon, lonkkaheiton, nurinkurisen ja niskalenkin. Painija tarvitsee nopeutta, notkeutta ja vahvoja voimia, kertovat tytöt. He kuvailevat painin olevan hauskaa, liikunnallista, erilaista, helppoa ja monimutkaista yhtä aikaa, kivaa, hikistä, jännittävää, ketterää ja haastavaa. Sopiiko painiminen tytöille? - Olipa tyhmä kysymys, kuittaa Noora. Yhteen ääneen tytöt vakuuttavat lajin sopivan tytöille yhtä hyvin kuin pojille. - Ainakin meidän harjoituksissa tytöt ovat parempia kuin pojat, heittää Serafia haastetta kehiin. - Tervetuloa kaikki tytöt syksyllä mukaan painiharkkoihin, kannustaa Oona. Painiharjoituksiin monipuolisen urheilulajin pariin kutsuu mukaan myös valmentajakaksikko Matti Kiikeri ja Matti Kujala. Tytöt ovat heidän mukaansa tunnollisia ja aktiivisia harjoituksissa. - Tämänhetkinen tyttöjoukkomme on hyvähenkinen ja humoristinen tiimi. Kisamenestyskin on ollut nousujohteista ja osaamisen tasoon voi olla tyytyväinen, Matti ja Matti sanovat. Hydrauliletkut- ja liittimet traktorien ja työkoneiden rengastyöt VELJEKSET KARHUNEN ,

20 20 Nopeampi on hauskempi! Valitse siis Netikka Laajakaista nykyaikaisella nopeudella. Uusille Netikka-tilaajille ja nopeuden nostajille: 2 lippua kesäfestareille! Tilaa >> Laajakaistan avaus 0 (norm. 79 /108 ), asennus tarvittaessa 49 (norm. 145 ), edut edellyttävät 12 kk:n sopimusta. Tilaajalle kaupan päälle 12kk:n sopimuksesta 1 Real Rockperry- tai katulippu Tangomarkkinoille ja 24 kk:n sopimuksen tekijälle 2 lippua em. tapahtumiin. Nopeutta ei voi laskea sopimusaikana. Lippuja on rajoitettu määrä. Kampanjaedut eivät koske erityissopimuksia/kuituliittymiä/netikka Laajakaista Expressiä/Wimaxia, eikä kampanja-aikana irtisanottuja ja uudelleen samaan talouteen avattuja liittymiä tai nopeutta kampanja-aikana laskeneita ja uudelleen nostaneita tilaajia. Kampanjaedut eivät koske liittymiä ja palveluita, joissa on voimassaoleva kk-maksuetu. Etua ei voi yhdistää muihin kampanjaetuihin. Kampanja-aika: Seinäjoki: Puskantie 18, ma pe 9 17 (06)