TIETEESSÄ TAPAHTUU

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "TIETEESSÄ TAPAHTUU 4 2013"

Transkriptio

1 TIETEESSÄ TAPAHTUU Tiede kuuluu kaikille! Robert Boyle ja luonnonlaki Higgsin hiukkanen ja Husserlin subjektiviteetti Neuroinformatiikka Parlamenttihistoriaa

2

3 pääkirjoitus Tiede kuuluu kaikille! Risto Nieminen Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta (TJNK) on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, joka toimeksiantonsa mukaisesti seuraa tieteen, taiteen ja tekniikan eri alojen saavutuksia Suomessa ja ulkomailla sekä muun kansallisen ja kansainvälisen tiedon kehitystä. TJNK:n tavoitteena on rohkaista, tukea ja palkita toimintaa, joka edistää tutkimustiedon hyväksikäyttöä sekä kansalaisten ja tiedeyhteisön välistä vuoropuhelua. Tämän tavoitteen tärkeyttä korostaa nopeasti muuttuva, digitalisoituva toimintaympäristö sekä datan, informaation ja tiedon alati kasvava tulva. Tieto on kirjaimellisesti jokaisen sormenpäissä, mutta sen luotettavuuden arviointi, jäsentäminen ja laajempien yhteyksien ymmärtäminen on yhä hankalampaa kohinaisessa ja osin kaoottisessa virrassa. Tieteellinen prosessi on huonosti tunnettu, salaliittoteoriat ja äänekkäät toisinajattelijat saavat kohtuuttoman painoarvon, mielipiteet sekoittuvat faktoihin. TJNK käynnisti 40-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi laajan selvitystyön, jonka tuloksena se julkaisi talvella 2013 tiedeviestinnän kansallisen toimenpideohjelman Tiede kuuluu kaikille! Ohjelma on ladattavissa verkkosivulla www. tjnk.fi. Se sisältää 33 toimenpide-ehdotusta tiedeinstituutiolle (yliopistoille, korkeakouluille, tutkimuslaitoksille, rahoitusorganisaatioille, tiedeakatemioille, tieteellisille seuroille) sekä tiedonvälityksen, koululaitoksen ja tiedekasvatuksen toimijoille. Toimenpideohjelman lähtökohta on laaja käsitys tiedeviestinnästä: tiedeyhteisön tehtävä on nostaa keskusteluun olennaisia kysymyksiä siitä, mistä tulevaisuus on tehty. Tieteen ja yhteiskunnan yhteys edistää tutkimustiedon käyttöä päätöksenteossa ja rakentaa luottamusyhteiskuntaa. Informaatioteknologia on tuonut mukanaan monikanavaisen viestintäympäristön lisäksi myös uudet tutkimuksentekotavat: avoimen tiedon ja tieteen, verkostoitumisen ja joukkoistamisen. Tiedeviestinnän kenttä voidaan mallittaa neljäksi osioksi kohdeyleisöjen mukaan: populaari viestintä (yleistajuistaminen), pedagoginen viestintä, eri alojen asiantuntijoiden välinen viestintä sekä tieteellinen vertaisviestintä. Toimenpideohjelman ehdotukset kohdistuvat erityisesti kolmeen ensin mainittuun, sillä vertaisviestintä on ensisijaisesti kunkin tieteenalan ja sen tutkijankoulutuksen sisäinen tehtävä. Tutkijan ammattitaitoon kuuluu viestintä Tiedeviestintä on tärkeä osa tutkijan ammattitaitoa, eikä tutkimuksesta kertomista laajalle yleisölle voi jättää vain tiedottajien ja tiedetoimittajien vastuulle. Tiedeviestintä on yhteiskunnallista vuorovaikutusta, ja ansiot siinä tulee tunnistaa ja tunnustaa. Tutkijoita ja tutkimushankkeita arvioitaessa tarvitaan selkeät tiedeviestintää (outreach) mittaavat laatukriteerit ja indikaattorit. Kannustavien toimenpiteiden lisäksi tarvitaan koulutusta (esim. yliopistojen tohtoriohjelmissa) sekä tukipalveluja ja teknisiä resursseja. Yleistajuistaminen kansallisilla kielillä on myös tutkijan työtä ja kuuluu kaikille. Tätä tärkeää johtopäätöstä korostaa myös hiljattain ilmestynyt Urpu Strellmanin ja Johanna Vaattovaaran toimittama Tieteen yleistajuistaminen (Gaudeamus 2013), jonka Sanna Nyqvist on arvioinut Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 3/2013. Tiedeakatemioiden ääni kuuluviin Yhteiskunnallinen keskustelu ja päätöksenteko tarvitsevat entistä enemmän asiantuntijuutta. Luotettava, tutkimustietoon perustuva Tieteessä tapahtuu 4/2013 1

4 riippumaton analyysi on välttämätön kohdattaessa suuria kansallisia ja kansainvälisiä haasteita, kuten energia- ja ympäristöongelmat tai kun käsitellään kipeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Laajaan asiantuntemukseen, monipuoliseen vertaisarviointiin ja avoimeen kritiikkiin perustuva tieto on erityisen tärkeää, kun erilaisten mielipiteiden ja väitteiden esittäminen tietoverkoissa on helppoa ja nopeaa. Päätöksenteon tueksi tarvitaan punnittua, tutkimuksesta lähtevää ja tiedeyhteisön kritiikin läpäissyttä tietoa. Tiedeakatemioiden ja muiden korkeatasoisten asiantuntijaorganisaatioiden tulisi vahvistaa rooliaan poliittisesta järjestelmästä riippumattomina neuvonantajaorganisaatioina, Britannian, Yhdysvaltojen ja Ruotsin malliin. Tieteellisen asiantuntemuksen käyttöä vahvistaisi myös asiantuntijoiden horisontaaliliikkuvuuden lisääminen eri yhteiskuntasektorien välillä. Tiede näkyviin mediassa Medialla on tärkeä tehtävä siinä, että tutkimustieto välittyy kansalaisille ymmärrettävästi ja yleistajuisesti. Tiedejournalismi edellyttää toimittajalta myös näkemystä tieteen ja tutkimuksenteon toimintatavoista sekä tiedeyhteisöön ulottuvia verkottumismahdollisuuksia. Tiedejournalismin kou - lutusta tulisi vahvistaa. Asiantuntijoiden saavutettavuus tulisi mahdollistaa Suomen tiedettä ja tutkimusta esittelevän yhteisrahoitteisen verkkopalvelun avulla. Tiedonvälityksen muutostrendejä ovat am mat - ti roolien hämärtyminen verkkoviestinnässä ja kansalaislähtöisen viestinnän vahvistuminen. Viestinnän kohdeyleisöt pirstaloituvat entisestään ja mediahuomiosta kilpaillaan yhä kovemmin. Uudet julkaisukanavat, kuten netti-tv, tuovat toisaalta uusia, kustannustehokkaita mahdollisuuksia tiedeinstituutioiden viestintään. Tiede ja tutkimus voi olla erityisaihe, josta kiinnostuneiden oikeutta julkisrahoitteiseen laadukkaaseen ohjelmaan tulee tukea. Toisaalta tiedeinstituutioiden ja mediatalojen kumppanuus voi synnyttää laajaa yleisöä kiinnostavia viestintähankkeita, joissa on mahdollisuus taustoittaviin ja jäsentäviin yleiskatsauksiin ajankohtaisista aiheista. Tietokirjallisuuden tukimuodot kuntoon Suomessa julkaistusta kirjallisuudesta noin 80 % on tietokirjallisuutta. Julkinen tuki tietokirjallisuudelle on kuitenkin vain 10 % koko kirjallisuuden tuista. Tiina Käkelä-Puumala on opetus- ja kulttuuriministeriölle tekemissään selvityksissä esittänyt joukon tietokirjallisuuden asemaa parantavia toimenpiteitä, joita TJNK omassa ohjelmassaan tukee. Sekä painetun että digitaalisen tietokirjallisuuden ja oppimateriaalituotannon tuki kaipaa tuntuvaa vahvistamista. Apurahajärjestelmän tulee mahdollistaa myös pitkäjänteinen, ammattimainen tietokirjoittaminen ja siihen liittyvä käännöstyö. Tiedekasvatus Tutkimustieto vaikuttaa, innovaatioiden synnyn ja yhteiskunnallisen päätöksenteon ohella, myös kansalaisten tekemiin yksilötason valintoihin esimerkiksi elämäntapojen osalta. Valinnat tapahtuvat tiedeviestinnän pohjalta. Tiedekasvatus on elinikäinen prosessi, jonka tarkoitus on vahvistaa yksilön valmiuksia hankkia, analysoida ja esittää tietoa. LUMA-keskus, Heureka, Oulun Tietomaa, Joensuun SciFest, Suomen Akatemian VIKSU ja Millennium Youth Camp ovat esimerkkejä onnistuneista toimista luonnontieteiden ja tekniikan tiedekasvatuksen alueella. Tätä toimintaa tulee tukea ja laajentaa se käsittämään myös yhteiskunta- ja humanistiset tieteet. Tiedekasvatuksen tulee olla läpäisevä periaate koulujen opetussuunnitelmissa, ja käsitteenä yhtä tuttu kuin taidekasvatus. Mediassa ja uudenlaisissa tiedetapahtumissa, kuten tohtoriopiskelijoiden spontaanisti käynnistämässä ScienceSlamissä, tiede voi välittyä myös viihteellisempien ohjelmamuotojen kautta ja saada uuden yleisön kiinnostuksen, tieteellisestä laadusta tinkimättä. Taiteen ja tieteen kohtaamisessa on paljon mahdollisuuksia. Tiede tarjoaa lukemattomia aiheita, ja taide puolestaan erilaisia kanavia tuoda tiedettä esille ja esittää sen tuloksia uusilla tavoilla. Kirjoittaja on Aalto-professori ja tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtaja. 2 tieteessä tapahtuu 4/2013

5 Robert Boyle, luonto ja luonnonlaki Jouni Huhtanen Englantilaisen luonnonfilosofin Robert Boylen ( ) mukaan luonnossa vallitsee Jumalan asettama säännöllinen harmonia, mutta ihminen ymmärtää tätä monimutkaista kokonaisuutta ainoastaan luomiensa tieteellisten lakien avulla. Boylen mielestä luonnonlait ovat tutkimustyön tuloksia ja kertovat omalla tavallaan luonnossa vallitsevasta säännönmukaisuudesta ja mekaanisesta kausaalisuudesta. Ne eivät paljasta luonnon perimmäistä salaisuutta, mutta eivät myöskään väitä, että luonto säilyttäisi ikuisesti lain sille osoittaman muodon. Tutkin tässä artikkelissa näitä tietoteoreettisia ongelmia ja tuon esiin luonnonlain metodologisen ja moraalisen aseman Boylen ajattelussa. Voluntaristisen teologian (voluntarismin) ja intellektuaalisen teologian välillä käytiin 1600-luvulla huomattava tietoteoreettinen kiista, joka kulminoitui kysymykseen siitä, olivatko luonnon fysikaaliset muodot luonteeltaan kontingentteja vai loogisesti välttämättömiä. Voluntaristit kannattivat luonnon kontingenttisuutta ja väittivät Jumalan tahdonvapauden ulottuvan kaikkialle ja muuttavan luonnon järjestystä siten, että luonnon todelliset fysikaaliset muodot voitiin paljastaa ainoastaan empiirisesti ja tapauskohtaisesti tutkimalla. Intellektualistit puolestaan olettivat, että luonnossa vallitseva lainmukainen säännöllisyys oli itsessään osoitus Jumalan tahdonvapaudesta ja luonnonfilosofi kykeni todistamaan tämän säännöllisyyden rationaalisesti ja matemaattisesti täsmällisellä tavalla a priori. (Ks. Harrison 2002; Harrison 2009; Henry 2009.) Voluntarismi saavutti huomattavan aseman Englannissa ja sen keskeisiä edustajia olivat Robert Boyle ( ), Robert Hooke ( ), Isaac Newton ( ) ja Christopher Wren ( ). Intellektuaalisen teologian suosio nousi puolestaan selvemmin esiin Manner-Euroopassa René Descartesin ( ) ja Gottfried Wilhelm Leibnizin ( ) kaltaisten rationalistien kirjoituksissa. Kartesiolaiset katsoivat Jumalan asettaneen luonnolle fysikaalisen perustan ja luonnon kehittyvän tämän jälkeen autonomisena prosessina. Boyle (1991: 69 70, 152) ei hyväksynyt tätä käsitystä eikä uskonut, että Jumalan asettamat lainmukaiset muodot laajenivat luonnossa täsmällisesti siten, että ne voitaisiin tietää a priori. Hieman anakronistisesti ilmaisten voidaan todeta, ettei luonto ollut Boylelle luonteeltaan deterministinen. Hän puolusti empiiristä tutkimusotetta ja painotti, että järjellisistä spekulaatioista ja hypoteeseista oli syytä luopua, mikäli havainnot ja kokeet todistivat luonnon järjestyksen olevan toisin kuin siitä esitetyt matemaattiset ja rationaaliset todistukset väittivät. Boylen mukaan luonto saattoi olla kirjoitettu matematiikan kirjaimin, kuten Platon ( eaa.) oli väittänyt, mutta ilman eksperimenttiä ei voinut koskaan saavuttaa täyttä varmuutta siitä, kenen löytämä matemaattinen avain oli lopulta todenmukaisin. Boyle vastasi luonnollisen ja intellektuaalisen teologian synnyttämiin tietoteoreettisiin kysymyksiin ennen kaikkea tieteellisen lainmuodostuksen kannalta keskeisessä teoksessaan A Free Enquiry into the Vulgarly Received Notion of Nature (1686). Steven Shapinin (1994: 182) mukaan Boyle vältteli kyseisessä tutkimuksessaan metafyysisiä muotoiluja ja pyrki esiintymään sen sivuilla täysivaltaisena fysikaalisen luonnon tutkijana. J. E. McGuire (1972: 525) on puolestaan katsonut teoksen sisältävän nominalistisen luontotulkinnan, jonka mukaan luonto Tieteessä tapahtuu 4/2013 3

6 muodostuu yksittäisistä olioista ja niiden välisistä monimutkaisista rakenteista, mutta oliot eivät liity toisiinsa siten kuin jotkut luontoa tarkkailevat filosofit asian 1600-luvulla halusivat ymmärtää. McGuiren mukaan Boylen nominalismin perustana oli hänen voimakas uskonsa kalvinistiseen oppiin ja siihen, että Jumala on riippumaton kaikista laeista siinä mielessä, että hän on oma lakinsa ja kaiken mitta. Pohdin seuraavassa Boylen käsityksiä tieteellisen löydöksen ja sitä kuvaavan lain välisestä tietoteoreettisesta suhteesta. Vaikka voi olla väärin väittää Boylen esittäneen samansuuntaisia ideoita kuin monet ranskalaiset ja saksalaiset valistusfilosofit hänen jälkeensä, on paikallaan huomauttaa, että Boylen ajatukset erottuivat aikaisemmasta perinteestä (skolastiikasta) ja edustivat uuden ajan tieteelle ominaista näkökulmaa tehdessään selvän epistemologisen eron luonnon ja sitä tarkkailevan ihmisen tietokyvyn välille. Esitän aluksi Boylen luonto- ja tiedekäsitysten filosofisen perustan sekä metodologisesti keskeiset huomiot mekanistisesta filosofiasta ja siihen liittyvistä luonnon ensisijaisista ja toissijaisista vaikutuksista; sen jälkeen tutkin Boylen käsitystä tieteellisen lain muodosta ja merkityksestä, ja lopuksi tuon esiin hänen kantansa luonnonlain ja moraalilain välisestä suhteesta. Näiden huomioiden jälkeen tulisi olla selvillä se, mitä eksperimentalismi ja mekanistinen filosofia Boylelle merkitsivät ja missä kulkivat kokeellisen ja luonnonfilosofisen tiedon pätevyyden rajat suhteessa luontoon ja Jumalaan. Luonto: määritelmä ja määrittelyn vaikeus Boylen (1991: 176) ensimmäisenä tavoitteena A Free Enquiryssa oli määritellä luonto täsmällisellä tavalla. Käsitteen epämääräisyys hidasti tutkimustyötä ja sotki luonnonfilosofista keskustelua. Joillekin 1600-luvun luonnonfilosofeille luonto merkitsi itsessään yhtäpitävää materiaalista ykseyttä sen luoneen luojan kanssa. Käsitys viittasi keskiaikaiseen oppiin, jonka mukaan luonto muodosti konkreettisen kokonaisuuden ja toimi selvästi havaittavien periaatteiden mukaisesti (natura naturans). Toisille luonto puolestaan merkitsi essentiaalista näkyvää merkkiä luojan asettamista näkymättömistä vaikutuksista. Havaitsija näki erilaisten kappaleiden ja ainesosien liikkuvan luonnossa, mutta hän ei nähnyt niiden taustalla vaikuttavia virtauksia ja muita fysikaalisia voimia. Luonnon näkyvät tuntomerkit paljastivat voimien todelliset vaikutukset ja perimmäisen luonteen osana fysikaalista todellisuutta. Ongelmia tuottivat sekä luonnonilmiöihin liittyneet tulkinnat että erilaisten tulkintojen keskinäinen ristiriitaisuus. Monet aristotelisen tiedekäsityksen omaksuneet ajattelijat katsoivat luonnon sisäisten (internal) prinsiippien vaikuttavan autonomisesti fysikaalisten ilmiöiden taustalla. Boylen mukaan monille skolastikoille luonto tarkoitti painavien kappaleiden luontaista pyrkimystä painua kohti maailman keskipistettä ja keveiden aineiden pyrkimystä kohota kohti korkeuksia. Joillekin tämä Aristoteleen ( eaa.) metafysiikkaan liittyvä käsitys merkitsi itsessään tieteellistä lakia. Lisäksi luonnonfilosofien keskuudessa esiintyi erilaisia spiritualistisia tulkintoja, joissa luonto saattoi merkitä esimerkiksi ihmisen hengitystä tai jonkinlaista luonnossa vallitsevaa transsendentaalista voimaa. (Boyle 1991: ) Boyle ei ehkä eritellyt kritiikkinsä kohteita kovin täsmällisesti, mutta hänen tekstinsä todistaa selvästi, ettei 1600-luvun luonnonfilosofia ollut kyennyt ratkaisemaan luonnon käsitteen tulkintaan liittyneitä ongelmia. Boylen tavoitteena oli rationalisoida luontokäsitys siten, että erilaisten käsitysten päällekkäisyydestä ja ristiriitaisuuksista voitiin päästä eroon. Hän oli luopunut jo teoksessaan About the Excellency and Grounds of the Mechanical Hypothesis (1674) spiritualistisesta luontokäsityksestä ja väitti, ettei luonnossa vallinnut maailman sielun (soul of the world), universaalin hengen (universal spirit) tai keinotekoisten yliluonnollisten voimien (plastic power) kaltaisia määrittelemättömiä tekijöitä (Boyle 1991: ). Näin hän pyrki sanoutumaan irti Jan Baptist van Helmontista ( ), paracelsistisestä perinteestä, Henry Moresta ( ) ja muista cambridgelaisista platonisteista sekä 4 tieteessä tapahtuu 4/2013

7 itsensä Newtonin esittämistä absoluuttisen ajan ja avaruuden käsityksistä, jotka McGuiren ja P. M. Rattansin (1966: ) yltiöpäisen tulkinnan mukaan perustuivat suoraan platonistiseen ideaoppiin. Monissa 1600-luvun luonnonfilosofisissa kirjoituksissa ja aikalaiskeskusteluissa oli luonnon käsitettä käytetty epäilemättä taitamattomasti. Boyle saattoi olla oikeassa väittäessään, että tämä taitamattomuus oli ollut vahingollista sekä tieteenfilosofialle että varsinaiselle käytännölliselle tutkimustyölle ja ajanut luonnonfilosofit lopulta hiljaisesti vaatimaan aikaisempaa täsmällisempää luontokäsitettä. (Boyle 1991: ) Tästä huolimatta hänen oma käsityksensä ei syrjäyttänyt helposti aikaisempia aristoteelisia muotoiluja eikä ollut luonnon muodoista käydyn keskustelun viimeinen sana. Boyle oli taitava eksperimentalisti, mutta myös yhteiskunnallisesti merkittävä puhuja. Hän oli ylhäisöperheen jäsen ja hänen isänsä Richard Boyle ( ) oli Corkin ensimmäinen jaarli. Nämä seikat vaikuttivat siihen, että hänen puheensa saivat painoarvoa sekä tiedeyhteisössä että laajemmin 1600-luvun englantilaisessa yhteiskunnassa. Boyle (1991: 179) esitti uudenlaisen luontokäsitteen perustaksi seuraavat viisi teesiä: sen sijaan, että (a) luonto olisi merkinnyt erittelemättä Jumalaa ja kaikkia luonnossa esiintyviä olioita ja niiden keskinäisiä suhteita (natura naturans), tuli nämä tekijät erottaa toisistaan siten, että luonto merkitsi ainoastaan Jumalaa. Tällöin todellinen fysikaalinen luonto voitiin mitään menettämättä korvata käsitteellä mekanismi. Skolastikkojen käyttämässä merkityksessä luoja ja luonto eivät olleet juuri eronneet toisistaan. Edelleen, sen sijaan, että (b) luonto olisi merkinnyt jonkinlaista yleistä voiman perimmäistä olemusta (essence), luonnon tuli ajatella jakautuvan erilaisiin aineisiin ja niiden yksilöllisiin liike- ja voimaominaisuuksiin. Käsitys oli suunnattu cambridgelaisia platonisteja ja heidän spiritualistista luontokäsitystä vastaan. Edelliseen liittyen, sen sijaan, että (c) luonnolla olisi voitu nähdä jokin yleinen kaikissa tapauksissa voimassa oleva yhdenmukainen liikelaki esimerkiksi kaikkien raskaiden kappaleiden taipumus pyrkiä luontaisesti kohti maan keskipistettä voitiin sanoa ainoastaan, että tämä tai tuo kappale näytti käyttäytyvän tietyn mekanismin mukaisesti. Boylen mukaan luonnossa esiintyi useita erilaisia liikemekanismeja ja ne saattoivat olla luonteeltaan täysin spontaaneja. Esimerkiksi kaikilla raskailla kappaleilla ei ollut aristotelismin väitteen mukaista luontaista taipumusta suuntautua kohti maan keskipistettä. Viimeiset kaksi perustetta liittyvät enemmän luonnon kokonaisrakenteen kuin luonnossa vallitsevan aineen ja voiman välisen fysikaalisen suhteen määrittelyyn: ensiksi, sen sijaan, että (d) luonto olisi merkinnyt jonkinlaista elävän voiman kokonaisuutta, voitiin se nähdä pikemminkin rakenteena (structure), lainmukaisena muodosteena (constitution), mekanismina (mechanism), tilana (condition), koostumuksena (texture) tai keskeisten [fysikaalisten] ominaisuuksien tai laadullisten tekijöiden yhdistelmänä (complex of the essential properties or qualities). Lopuksi, sen sijaan, että (e) luonto olisi tullut nähdä Jumalan luomana aineellisena järjestelmänä, voitiin puhua lyhyesti ja helppotajuisesti maailman rakenteesta (fabric of the world), universumista (system of universum) tai kosmoksesta (cosmical mechanism). (Boyle 1991: 180.) Boyle puhui mielellään luonnon universaaleista vaikutuksista ja korosti ilmiöiden mekaanista säännönmukaisuutta, mutta todellisuudessa tämä puhe vaikutti olevan pikemminkin retorinen keino vaikuttaa kuulijakuntaan kuin todellisista havainnoista nouseva yleistys. Käytännöllistä tutkimusta tehdessään hän saattoi lisäksi varoa korostamasta liiaksi Jumalan asemaa luonnon perimmäisenä voimana, mutta oli epäilemättä haluton poistamaan Jumalaa järjestelmästään täysin. Boyle abstrahoi Jumalan luomisvoiman ja luonnon välille joka tapauksessa heikomman vaikutussuhteen kuin Newton ja cambridgelaiset platonistit ja väitti, että luonnossa tapahtuvista ajallisista muutoksista johtuen ainoastaan aistihavainto ja eksperimentit paljastivat tämän suhteen todellisen luonteen (Boyle 1991: , 237). McGuiren mukaan Boyle ei hyväksy- Tieteessä tapahtuu 4/2013 5

8 nyt cambridgelaisten platonistien käsitystä luonnon hierarkkisuudesta siksi, että siinä Jumalan tahto määräsi liiaksi luonnon fysikaalisten osatekijöiden järjestystä sallimatta juuri minkäänlaisia muutoksia maailman rakenteessa (McGuire 1972: ). Nykyvalossa on helppo sanoa, että Boylen olisi ollut selkeintä unohtaa Jumala ja keskittyä ainoastaan tieteellisen tiedon tuotannon metodologisiin ja tietoteoreettisiin kysymyksiin, mutta tällainen kanta ei tekisi oikeutta hänen tiedekäsitykselleen, vaan siirtäisi sen pois 1600-luvun kontekstista. Jumalan absoluutin (potentia absoluta), luonnon ontologisen järjestyksen (potentia ordinata) ja ihmisen siitä muodostamien tieteellisten lakien (lex ut nunc) välisen eron selvittäminen oli 1600-luvulla aito epistemologinen ongelma (ks. Harrison 2002: 70, 76). Konkretisoidakseen tämän kysymyksen Boyle esitti oman versionsa 1600-luvun kirjoittajien keskuudessa suosituksi tulleesta kellometaforasta. Strasbourgin kello ja luonnon ensisijaiset ja toissijaiset vaikutukset Antiikin aikana vaikutusvaltaisena pidetty kuva luonnosta organismina oli muuttunut uuden ajan alkuun tultaessa käsitykseksi luonnosta mekanismina. Reijer Hooykaasin (1973: 13 14) mukaan tähän muutokseen oli vaikuttanut 1600-luvun keskeisten luonnonfilosofien Isaac Beeckmanin ( ), Sébastien Basson (synt. noin 1573), Pierre Gassendin ( ) ja Boylen pyrkimys soveltaa Lucretiuksen (n eaa.) ja Epikuroksen ( eaa.) alkuaan muotoilema atomismi uudella tavalla oman aikansa mekanistiseen luonnonfilosofiaan. Uuden ajan alun mekanistinen maailmankuva ei hyväksynyt Aristoteleen orgaanista naturalismia [fysikaalista realismia] tai ateismiin viittaavaa epikurolaista atomistista materialismia, vaan pyrki erottamaan mekaanisesti toimivan luonnon ja sen taustalla vaikuttavan transsendentaalisen Jumalan toisistaan kuten edellä esitetystä Boylen luontokäsityksestä voimme huomata luvun uudelle tieteelle luonto ei ollut autonominen organismi, vaan mekaaninen tietoisesti rakennettu kone. Rakennetulla koneella täytyi puolestaan olla selkeästi osoitettavissa oleva rakentajansa. Skolastinen luonnonfilosofia oli pitänyt Jumalaa ikuisena ja suvereenina luonnonvoimana. Pyrkiessään siirtämään tämän käsityksen uudella tavalla mekanistiseen luonnonfilosofiaan 1600-luvun ajattelijat ottivat avukseen kellometaforan. Boylelle erityisen tärkeä oli Strasbourgin katedraalin suuri astronominen kello, jonka toimintaa hän kuvasi teoksessaan An Essay, Containing a Requisite Digression, Concerning those that would Exclude the Deity from Intermeddling with Matter (1663). Kellometaforan avulla oli jokseenkin helppo abstrahoida vaikutelma siitä, etteivät mekanistisen luonnonfilosofian keskeiset opit nousseet luonnosta itsestään, vaan käsityksestä, että Jumala oli varustanut luonnon tietyillä mekaanisilla vaikutuksilla. Boylen (1991: 160) mukaan kellon lukuisat pienet rattaat, väkipyörät, kammet, painot ja jouset toimivat uskomattoman täsmällisesti yhteydessä toisiinsa huomioiden laitteen äärimmäisen monimutkaisen rakenteen. Analogia Jumalasta suurena kellomestarina ja luonnosta täsmällisesti toimivana kellokoneistona ilmensi ehkä parhaiten teologian ja mekanistisen luonnonfilosofian välistä yhteyttä. Boylen mukaan Strasbourgin katedraalin kello muodostui elottomasta aineksesta eikä tiedostanut omaa olemistaan, mutta kävi täysin tasaisesti ja vaikutti olevan ikään kuin älyllinen olento. Luonto näytti toimivan sitä tarkkailevan yksilön näkökulmasta katsoen samalla tavalla: luonnon aines oli Boylen mielestä itsessään elotonta, se liikkui mekaanisesti, ilmeni ihmiselle tietyllä tavalla ja synnytti mielikuvan älyllisestä syyn ja seurauksen välisestä vuorovaikutuksesta. (Boyle 1991: 160, 169.) Kellometafora esitti luonnon todellisena konkreettisena koneena lisäämättä siihen minkäänlaista salaperäisyyden huntua (ks. Shapin 1996: 32 36). Richard Westfallin (1973: 73 74) mukaan Boyle oli väittänyt hiukkasten liikkuvan ja vaikuttavan toisiinsa fysikaalisessa todellisuudessa samalla tavalla kuin omasta ja ympäristönsä olemassaolosta tietämättömät koneen osat Strasbourgin kellon sisällä. Hän piti varmana, että ilma muodostui kiinteistä partik- 6 tieteessä tapahtuu 4/2013

9 keleista, joita ei voinut jakaa pienempiin osiin. Kuvatessaan ilmapumpun sisällä vaikuttavan atmosfäärisen ilman perusominaisuuksia hän käytti usein kirjallisesti vaikuttavia symboleja ja havainnollisti käsityksiään kuvaamalla ilmanpaineen ja sen ominaisuudet erilaisten hammaspyörien ja vipujen avulla toimivaksi koneeksi. Kellometaforan ensimmäinen etu oli siinä, että sen avulla oli mahdollista havainnollistaa näkyvän ja näkymättömän maailman välinen ero seikkaperäisesti. Boylen (1991: ) mukaan Aristoteles oli väittänyt Meteorologiateoksensa ensimmäisessä osassa, että luonnonilmiöt voitiin selittää siten kuin ne luonnossa todella ilmenivät (natura naturans). Boyle puolestaan piti tätä käsitystä vääränä ja väitti, ettei ihminen koskaan voinut tietää ilmiöiden todellista luonnetta. Kappaleiden koot ja muodot, liikkeen jatkuvuus sekä aineen muut fysikaaliset ominaisuudet olivat yksilöllisiä. Todellisuudessa ihminen saattoi kiinnittää huomiota vain tiettyihin yksittäisiin vaikutuksiin ja syy-seuraussuhteisiin. Kellometaforan avulla oli mahdollista lujittaa käsitystä luonnon näkyvien tai eksperimenttien avulla näkyväksi tehtyjen mekanismien ristiriidattomasta toimivuudesta tarvitsematta luopua samalla käsityksestä, että näiden mekanismien ulkopuolella vaikutti erilaisia havaintokyvyn ulottumattomiin jääviä mekaanisia olioita ja syy-yhteyksiä. Kyseisen metaforan toinen etu oli siinä, että siihen saattoi sisällyttää suhteellisen helposti käsityksen koneen jatkuvasta tasaisesta liikkeestä ja liikkeen käynnissä pitävästä ulkopuolisesta voimasta. Sen avulla voitiin tehdä ero luojan ja luonnon päämääräisyyksien välille. Boyle (1991: 174) ajatteli, että luonnon olemassaolon tarkoitus voitiin erottaa sen luojan henkilökohtaisista tavoitteista. Jumala oli luonut luonnon ja tehnyt siitä siten olevan, mutta tämä seikka ei selittänyt itsessään luonnon tarkoitusta (telos). Olemassaolo oli kysymys luonnosta tai Strasbourgin katedraalin astronomisesta kellosta ei ollut päämäärä sinänsä, vaan koneen merkitys voitiin löytää sen toiminnasta ja toiminnan tuottamasta hyödystä. Käsitys luonnosta Jumalan luomana intentionaalisena ja funktionaalisena koneena ei merkinnyt paluuta antiikin aikana syntyneeseen kristillisyyteen, vaan pikemminkin askelta kohti uudenlaista kristillistymistä tai kristillistämistä (the Christianization) ja sen myötä tapahtunutta luonnonfilosofian itsenäistymistä. Kuva luonnosta koneena ei ollut täysin täsmällinen, mutta sen etu oli siinä, että se erotti Jumalan ja luonnon toisistaan ja jätti samalla väljyyttä luonnossa tapahtuvalle muutokselle ja kasvulle. (Hooykaas 1973: 15.) Tämä ero oli luonnonfilosofian kehityksen kannalta tärkeä. Skolastisen tieteen ongelmana oli ollut liian tiivis yhteys näiden kahden välillä, mistä syystä katolinen kirkko oli joutunut jokseenkin usein puuttumaan moniin kirkon oppia loukanneisiin luonnonfilosofisiin kirjoituksiin. Ymmärtääksemme Boylen ajattelua hänen oman aikakautensa kontekstissa meidän on syytä ottaa hänen uskomuksensa Jumalan olemassaolosta vakavasti. Boylen (1991: 169) mukaan maallinen koneenrakentaja joutui tyytymään saatavilla oleviin materiaaleihin ja tekniikoihin, mutta Jumala ei ollut luomistyössään minkäänlaisten rajoitusten alainen, vaan hänellä oli useita erilaisia mahdollisuuksia järjestää luonnon voimat ja substanssit haluamallaan tavalla. Tämä oli Boylen vahvin argumentti voluntarismin puolesta ja kartesiolaisuutta vastaan. Tietoteoreettisessa mielessä perusongelmaksi muodostui luonnosta saatavan tiedon objektiivisuus. Mikäli Jumalalla oli mahdollisuus järjestää luonnon oliot täysin oman vapaan tahtonsa mukaiseen järjestykseen (ja muunnella järjestystä haluamallaan tavalla), kuinka ihminen saattoi saada tietoa tästä järjestyksestä ja ymmärtää sitä? Boyle pyrki ratkaisemaan ongelman tekemällä selvän eron luonnon ensisijaisten ja toissijaisten vaikutusten välille. Ensisijaiset vaikutukset (tai laadut) viittasivat kappaleelle tosiasiallisesti kuuluviin kvantitatiivisiin ominaisuuksiin, kuten muotoon, ulottuvuuteen ja liikenopeuteen. Toissijaiset vaikutukset tulivat puolestaan esiin objektin yksilöllisinä piirteinä ja näkyivät ihmiselle subjektiivisina aistivaikutelmina. Boylen mukaan jälkimmäiset Tieteessä tapahtuu 4/2013 7

10 tekijät ilmenivät luonnossa paikallisina muunnoksina olematta varsinaisia aineellisia partikkeleita (Boyle 1991: 132). Objektin ensisijaisia vaikutuksia kutsuttiin absoluuttisiksi, koska ne kuuluivat kiistatta objektille itselleen. Toissijaiset vaikutukset tuli puolestaan johtaa objektin ensisijaisista vaikutuksista tutkimalla ja määrittelemällä ne mahdollisimman yksinkertaisten ja yleispätevien eksperimenttien, käsitteiden ja matemaattisten lauseiden avulla. (Ks. Shapin 1996: 52 53; Shapin 2010: 389.) Boylen mukaan skolastikot olivat perustaneet tutkimuksensa henkilökohtaisiin maku-, näköja tuntoaistimuksiinsa ja puhuneet virheellisesti luonnon okkultistisista laaduista (occult qualities) (Boyle 1991: 157). Galileo Galilei ( ) oli käsitellyt Il Saggiatore -teoksessaan (1623) samaa ongelmaa ja huomauttanut, että ihmisten yksilölliset käsitykset lämpötiloista, väreistä ja muista subjektiivisista aistivaikutelmista eivät olleet sinänsä vääriä tai virheellisiä. Esimerkiksi ruusun punainen väri tai sen makea tuoksu olivat yksilöille helposti aistien avulla saavutettavia tosiseikkoja. Sen sijaan he olivat väärässä väittäessään, että ruusun punaisuus tai makeus olisivat todellisia, materiaalisessa mielessä kyseiselle objektille kuuluvia ominaisuuksia. Ensisijaisten vaikutusten katsottiin ilmentävän toissijaisia vaikutuksia konkreettisemmin objektin perimmäistä luonnetta. Galilei ajatteli, että vaikka ihminen ei voinut ajatella oliota, jolla ei olisi jotain muotoa, kokoa ja liikeominaisuutta, hän saattoi helposti ajatella olion, joka ei ole esimerkiksi punainen tai makea. (Ks. Shapin 1996: ) Ilmiöiden kvantifiointi muodostui tästä syystä mekanistisen luonnonfilosofian tärkeimmäksi keinoksi tuottaa täsmällistä ja varmaa tietoa luonnosta. Tiedon luotettavuus ja objektiivisuus saattoivat perustua ainoastaan kohteen ensisijaisiin vaikutuksiin. Boyle ja Galilei jakoivat käsityksen siitä, että yksilön aistit tuottivat epävarmaa tietoa. Aineellisten kappaleiden kokoa, muotoa ja liikettä oli sen sijaan suhteellisen helppo havainnoida ja tutkia matemaattisen metodin avulla. Boyle katsoi, ettei ihminen tiennyt luonnon perimmäistä salaisuutta, mutta hän saattoi muuttaa havaintonsa geometriseen muotoon, matematisoida luonnon olioita, hyödyntää kokeellista tutkimusasetelmaa ja saada siten tietoa ympäristöstään. Tässä suhteessa mekanistinen luonnonfilosofia toimi jokseenkin samalla tavalla kuin Strasbourgin katedraalin astronominen kello. Se osoitti jonkin mekanismin olemassaolon ja toimivuuden, mutta ei väittänyt, että tämä mekanismi olisi itsessään ollut koko totuus maailmasta. Tieteellinen laki ja moraalilaki Boylen (1991: 184, 190) mukaan eksperimentit ja niistä johdetut luonnonlait eivät olleet Jumalan keksintöä, vaan ihmisen tapa tutkia luontoa ja kuvata sen säännönmukaisuutta. Laki ei pitänyt fysikaalisessa mielessä täysin paikkaansa, vaan tarjosi ilmiölle käsitteellisesti ymmärrettävän hahmon. Selvemmin ilmaisten: laki oli empiirisesti alimääräytynyt, se oli teoreettinen ja väliaikaisesti voimassa oleva lauseke, jonka tavoitteena oli todistaa jokin tarkasti rajattu ja johdonmukaisesti toimiva säännönmukaisuus luonnossa. Näin ajatellen se merkitsi enemmän analyyttistä tai essentiaalista kuin konstitutiivista (tai ontologista) ilmausta luonnon säännönmukaisuuden paljastamiseksi. Lain käsite vaikutti olevan itsessään metafora ja sen lähtökohdat voitiin löytää Raamatusta. Edgar Zilselin vuonna 1942 julkaiseman maineikkaan The Genesis of the Concept of Physical Law -artikkelin mukaan Pyhä kirja sisälsi käsityksen Jumalasta kaiken perimmäisenä lakina (absoluuttina), ja tämä lainmukaisuuden idea siirtyi uuden ajan alussa vähitellen teologisesta kontekstista fysiikan ja muun luonnontutkimuksen alueelle. Käsitys fysikaalisesta luonnonlaista oli noussut ensimmäisen kerran esiin 1500-luvun lopulla vaikutusvaltaisen anglikaanisen teologin Richard Hookerin ( ) erotettua tunnetussa teoksessaan Of the Lawes of Ecclesiastical Politie (1594) Jumalan asettaman ikuisen lain ja ihmisen muodostaman fysikaalisen lain toisistaan. Hookerin mukaan luonnonlain oli katsottu kuvastavan tahattomasti taivaan ja sen elementtien fysikaalista muotoa, vaikka taivas oli muodoltaan huomattavan paljon kompleksisempi kuin ihmisen muodostama 8 tieteessä tapahtuu 4/2013

11 käsitys siitä. Espanjalainen myöhäisskolastinen teologi Francisco Suárez ( ) oli erottanut Hookerin tavoin teoksessaan Tractatus de legibus ac deo legislatore (1612) luonnonlain ja Jumalan asettaman moraalilain toisistaan, asettanut rajoituksia lain käsitteen käytölle ja kritisoinut Tuomas Akvinolaista ( ) siitä, ettei tämä ollut omissa kirjoituksissaan kyennyt tekemään eroa kyseisten muotojen välille. Suárezin mukaan luonnonlaki oli intellektuaalinen keksintö ja sijaitsi ihmisen mielessä, sitä ei voinut pitää luonnon todellisena oliona. (Zilsel 2000: ; ks. myös Needham 1979: 308.) Boyle oli julkaissut ensimmäiset ilmapumpulla suorittamansa empiiriset kokeet teoksissaan New Experiments Physico-Mechanical, Touching the Spring of the Air, and Its Effects (1660) ja sen jatko-osassa Considerations Touching the Usefulness of Experimental Natural Philosophy (II osaa, 1663 ja 1671), mutta kutsui löytämiään säännönmukaisuuksia aluksi ainoastaan hypoteeseiksi. Tähän menettelyyn sisältyi eräs käytännöllinen motiivi. Boyle ei kirjannut paineen (P) ja tilavuuden (V) välistä suhdetta kuvaavaa fysikaalista lakia (P 1 V 1 =P 2 V 2 ) matemaattisesti täsmälliseen muotoon, koska katsoi toimivansa ainoastaan löydöksen eksperimentaalisena vahvistajana. Hänen mielestään koe ei tarjonnut selvää näyttöä ilmanpaineen vaihtelun aiheuttajasta, vaan todisti ainoastaan kaasun taipumusta mukautua paineen aiheuttamiin muutoksiin (Boyle 1772: 12). Kyseisten teosten sivuilta ei voida löytää lain yksinkertaisena alkuperäismuotoiluna tunnettua merkintää (PV=k) tai sen myöhempiä formaaleja muunnelmia kuten (P 1 /P 2 =V 2 /V 1 ). Kokeen tuloksen käytännöllinen vahvistaminen ei tarkoittanut automaattisesti siitä johdettavan lain vahvistamista. Shapin (1988: 33) on katsonut, että nykyisin Boylen lakina tunnettu ilmiö ei ollut Boylelle itselleen täysin selvä eikä paineen ja tilavuuden välinen suhde ja sen kaava edustaneet hänelle universaalia lakia kaasujen ominaisuuksista, vaan yksittäistä ja paikallisesti muuntuvaa atmosfäärisen ilman substanssia. Näin ajatellen Boylen laki ilmensi alkuaan yleistä tiedollista väittämää, jonka hän oli löytänyt eksperimentaalisen tutkimusasetelman avulla. Koetta ilmapumpulla riittävästi toistettuaan hän huomasi, että paineen (P) muutos kaasussa vaikutti käänteisesti kaasun tilavuuteen (V) lämpötilan (T) pysyessä vakiona. Lain matemaattinen muodostus jäi toisarvoiseen asemaan kaiketi siksi, että hän kiinnitti huomiota enemmän koeasetelmassa vallitseviin olosuhdemuuttujiin ja kokeen toistettavuuteen kuin sen muodolliseen raportointiin (ks. Shapin 1988: 26, 36; Zilsel 2000: 117). Toisaalta tähän saattoi olla syynä myös se, että matematiikalla oli 1600-luvulla jokseenkin erilainen asema kuin myöhempinä vuosisatoina. Thomas Kuhn oli kiinnittänyt tähän huomiota jo vuonna 1976 väittämällä artikkelissaan Mathematical versus Experimental Traditions in the Development of Physical Science, ettei matematiikka ollut 1600-luvulla samalla tavalla puhdasta kuin hänen omana aikanaan, vaan siihen sekoittui geometriaa sekä matemaattisen fysiikan ja tieteen metodologian osin spekulatiivisia taustaoletuksia (ks. Kuhn 1977: 36 37; Shapin 2010: 133). Boyle käytti lain käsitettä varsinkin uransa alussa mielellään vain teologisissa kirjoituksissaan. Tieteellisessä yhteydessä hän viittasi siihen eksplisiittisesti vasta A Free Enquiryn varsinaisessa julkaistussa versiossa (1686). Teoksen mukaan luonnossa näytti esiintyvän joissain tapauksissa toistuvasti sellaista kahden kappaleen tai substanssin välistä lainmukaista vuorovaikutusta, josta voitiin suuremmitta ongelmitta käyttää nimitystä luonnonlaki (the law of nature) (Boyle 1991: 181). Zilselin mukaan Boyle piti lain käsitettä tästä huolimatta virheellisenä ja vertauskuvallisena ilmauksena. Vaikka hän katsoi määritelleensä ilmiöt fysikaalis-mekaanisten periaatteiden mukaisesti, merkitsi laki hänelle ensisijaisesti ideologista pyrkimystä yhdistää tieteelliset havainnot ja käsitys voiman jumalaisesta alkuperästä toisiinsa. (Zilsel 2000: 117.) Näin ajatellen Boyle ei olisi kyennyt kovin hyvin irrottautumaan aikakaudelleen ominaisesta teologis-spiritualistisesta luontokäsityksestä. Tulkinnalla on epäilemättä perusteensa. Boyle oli myöntänyt, että ankarassa mielessä puhetta Jumalan säätämästä luonnon lain- Tieteessä tapahtuu 4/2013 9

12 mukaisuudesta voidaan pitää säädyttömänä ja kuvainnollisena ilmauksena (Boyle 1991: 181). Tästä huolimatta Jumalaa ei voinut sulkea täysin luonnonjärjestyksen ulkopuolelle. Koska 1600-luvun tieteeltä puuttui myöhemmälle fysiikalle ominainen liikevoimaoppi, sen oli tarpeellista ajatella Jumalan asettaneen aikojen alussa luontoon ikuisesti vaikuttavan voiman ja huolehtivan sen jälkeen järjestelmällisesti sen toimivuudesta (ks. Boyle 1991: 70, 207). Lainmuodostus perustui Boylella näin ajatellen toisistaan selvästi erotettaviin empiirisiin ja metafyysisiin tekijöihin. Empiirinen todistus oli osoittanut selvästi, että (a) luontoon sisältyi erilaisia aineita, kappaleita, toimintoja ja voimia, ja että (b) fysikaalisten kappaleiden ja niiden laadullisten ominaisuuksien välillä vallitsi erilaisia vuorovaikutusmekanismeja. Sen sijaan väite kahden kappaleen välillä välttämättä vallitsevasta ontologisesta voima- tai vaikutussuhteesta ja sen lainmukaisuudesta oli pelkkä hypoteesi. Välttämättömyys (necessity) tai ehdoton riippuvuus ei ollut itsessään havaittavissa, vaan ylitti kokemuksen rajat. Luonnon tulkitseminen persoonattomaksi fysikaaliseksi suhdejärjestelmäksi vaati metafyysisen kausaalisuuskäsityksen lisäämistä empiiriseen havaintoon. Luonnonfilosofit saattoivat väittää vuorovaikutuksen pitävän paikkansa aina ja kaikissa tapauksissa, vaikka he olivat havainneet sen olevan voimassa vain jonkin yksittäisen, äärelliseen määrään havaintoja ja yhteyksiä perustuvan löydöksen yhteydessä. (Zilsel 2000: ) Boylen ja muiden 1600-luvun luonnonfilosofien löytämät lait eivät toimineet aina ja kaikkialla, mutta puhe luonnon lainmukaisuudesta ei ollut silti hyödytöntä. Boyle, Newton ja Johannes Kepler ( ) uskoivat, että vaikka laki oli ihmismielen keksintö, edusti se yksittäisen ihmisen rationaalisuuden ylittävää universaalia yleisyyttä. Näin ajatellen sillä oli huomattava heuristinen ja tieteellistä ajattelua edistävä arvonsa. (Ks. Boyle 1991: ; ks. myös Needham 1979: ) Laki eräässä mielessä sekä kodifioi että konfirmoi löydöksen, antoi sille yleisesti ymmärrettävän muodon ja irrotti sen samalla kaikista subjektiivisista ja paikallisista lisämerkityksistä. Mikäli luonnonlait eivät olleet luonnon todellisia olioita, vaan pikemminkin ihmisen luonnosta löytämiä symbolisia muodosteita, mikä oli näiden lakien asema Boylen ajattelussa? Boyle ei artikuloinut nimeään kantavaa lakia tarkasti siksi, että hän oli omaksunut omaperäisen käsityksen luonnonlaista ja sen tiedollisesta ja moraalisesta asemasta. Hänen mukaansa kysymys ei ollut siitä, mitä Jumala teki tai kykeni tekemään (tai jätti tarkoituksellisesti tekemättä), vaan siitä, miten luonnon fysikaaliset toiminnot tuottivat kausaaliset vaikutukset kohoamatta itsensä luonnon (Jumalan) yläpuolelle. Boyle tavoitteli ainoastaan sellaista konkreettista tutkimustietoa, joka mahdollisimman yksinkertaisten periaatteiden avulla paljastaisi luonnon keskeiset voima- ja liikemekanismit. (Boyle 1991: 139.) Shapinin (1988: 37 38) mukaan Boyle oli vannoutunut voluntaristi ja toisti usein käsityksensä siitä, että Jumalalla oli rajaton vapaus muunnella luonnonjärjestystä haluamallaan tavalla. Hän ymmärsi eksperimentalismin rajat ja varoi korottamasta käsitystään luonnonlaista Jumalan yläpuolelle. Teologisessa mielessä olisi ollut uhkarohkeaa väittää luonnonlain noudattavan symmetrisesti Jumalan luontoon asettamia lainalaisuuksia. Ottaessaan käyttöön luonnonlain käsitteen Boyle vaati tiukkaa eroa käsitteen käytön ja sitä koskevan ilmiön välille. Luonnonfilosofiassaan hän pyrki muodostamaan sellaisen eksplisiittisen lain käsitteen, joka ei olisi ollut ristiriidassa sen enempää fysikaalisen aineen liikettä koskevan havainnon kuin Jumalan arvovallan kanssa. Luonnon fysikaaliset muodot olivat kontingentteja, mutta näitä muotoja koskevan tiedon tuli olla yleispätevää ja luotettavaa. Luotettavan tiedon saavuttaminen vaati luonnonlain erottamista moraalisessa mielessä sekä luonnosta että Jumalasta. Laki kertoi ainoastaan luonnon tämänhetkisestä tilasta, palveli maallisena keksintönä ihmisen tietämystä ja tarjosi totuudellisen kehyksen luonnon ilmiöiden ymmärtämiseksi. Ilmiöt olivat itsessään internalistisia, mutta laki todisti kappaleiden välillä vallitsevan kausaalisen järjestyksen samalla tavalla kuin kellokoneistossa jokin näkyvä vaikutus tuotti jonkin toisen näkyvän vaikutuksen. 10 tieteessä tapahtuu 4/2013

13 (Boyle 1991: ) Näin ajatellen lainmuodostuksen lähtökohdaksi muotoutui käsitys, että luonnon olioita ei voinut ymmärtää itsessään, vaan niiden fysikaalinen luonne ja muoto paljastuivat ainoastaan suhteessa muihin olioihin. Tämä suhde oli lainmuodostuksen kannalta välttämätön, mutta se ei sijainnut sellaisenaan luonnossa, vaan viittasi ensisijaisesti luonnon ulkopuoliseen (eksternalistiseen) todellisuuteen. (Boyle 1991: 139; ks. myös McGuire 1972: ; Shapin 2010: 20.) Kohti kriittisempää tietoteoriaa Nominalistinen luontokäsitys merkitsi Boylelle ideologista lähtökohtaa, jonka varassa hän saattoi tehdä eron Jumalan, fysikaalisen luonnon ja siitä johdetun luonnonlain välille. Hän piti kiinni väittämästä, että luonto itsessään oli kontingentti ja ainoastaan sitä tarkkaileva moraalinen toimija kykeni tunnistamaan jonkin siinä vallitsevan kausaalisen vaikutuksen. Boylen nominalismin mukaan aineen ja voiman välinen yhteys oli luonnossa mahdollinen, ei välttämätön. Hän ei väittänyt, että luonnossa ei olisi vuorovaikutukseen perustuvia voimasuhteita, mutta kiisti, että ne esiintyisivät sellaisessa kausaalisessa muodossa, jossa ne yksilön aisteille näyttivät ilmenevän. Luonnossa ei ollut kiistattomia syyseuraussuhteita. Millaisia tietoteoreettisia seurauksia tällaisella käsityksellä oli? Boylen ideat löydösten empiirisestä alimääräytyneisyydestä viittasivat selvästi uudenlaiseen ajattelutapaan. Aristotelismi ja skolastinen luonnonfilosofia olivat painottaneet orgaanista naturalismia ja väittäneet, että havainto paljasti itsessään luonnon todellisen luonteen (natura naturans). Boyle kiisti tämän ja ehdotti, että eksperimentalismin avulla voitiin löytää luonnosta jokin vaikutus ja kokeen toiston avulla voitiin tuottaa siitä säännöllinen tai jopa lainmukainen ilmiö, mutta tämä merkitsi keinotekoista konstruktiota luonnon ymmärtämiseksi eikä kuvannut luonnon todellista tilaa sellaisenaan. Boyle rajasi eksperimentalismin vaikutusalan tarkoituksellisesti suhteellisen kapealle tiedonalalle ja pyrki tämän rajanvedon avulla osoittamaan, että teologia ja mekanistinen filosofia olivat erilaisia tiedon alueita, mutta niiden välillä ei tarvinnut vallita ristiriitaa. Oli selvää, että luonnossa tapahtui väistämättä ajan myötä muutoksia, mutta näiden muutosten todistaminen kaikessa laajuudessaan olisi merkinnyt uhkarohkeaa yritystä astua Jumalan toimialueelle. Vaikka luonnonlaki oli käyttökelpoinen käsite, Boyle ei väittänyt, että sitä voitaisiin ehdoitta pitää identtisenä Jumalan luontoon asettamien fysikaalisten muotojen kanssa. Teologian ja luonnonfilosofian välinen rajanveto oli näin ajatellen selvä: ensin mainittu saattoi ymmärtää Jumalan tarkoitukset omalla logiikallaan, mutta jälkimmäinen tuotti yleisesti hyväksyttävää ja hyödyllistä tietoa ihmisen tarpeisiin. Se ei kilpaillut teologian kanssa, vaan pyrki selittämään luonnon mekanismit tieteellisesti uskottavalla tavalla. Boyle katsoi, että tämän erottelun avulla teologiasta ja luonnonfilosofiasta voitiin puhua jokseenkin järkiperäisesti samassa asiayhteydessä sulkematta jompaakumpaa keskustelun ulkopuolelle. Eksperimentalismin tehtävänä oli vetää raja ihmiselle ymmärtämättömäksi jäävän ja hänen itsensä yläpuolelle sijoittuvan luonnon (Jumala) ja hänen ymmärryskykynsä mukaisen luonnon (mekanismi) välille. Boyle ei uskonut ihmisjärjen ymmärtävän luonnon perimmäistä luonnetta, mutta väitti, että siitä voitiin johtaa eksperimenttien ja luonnonlakien avulla täysin rationaalinen ja moraalisesti hyväksyttävä yleistys. Luonnonlain moraalisuus viittasi tällöin sekä tieteellisen tiedon inhimillisiin rajoihin että luonnonfilosofien pyrkimykseen tuottaa ja oikeuttaa tutkimansa ilmiön lainmukaisuus yhteisellä sopimuksella. Vähättelemättä skolastisen luonnonfilosofian tieteenhistoriallista arvoa voitaneen suhteellisen oikeutetusti sanoa, että 1600-luvun lopun eksperimentaaliset ongelmat avasivat tieteelle uudenlaisia näkökulmia, jotka johtivat varsin nopeasti aikaisempaa kriittisempään tietoteoriaan ja viitoittivat siten osaltaan tietä kohti modernia luonnontiedettä. Tieteessä tapahtuu 4/

14 Kirjallisuus Boyle, Robert (1772): The Works of the Honourable Robert Boyle. In Six Volumes. To which is Prefixed the Life of the Author. Volume the First. A New Edition. Edited by Thomas Birch. London: J. and F. Rivington et al. Boyle, Robert (1991): Selected Philosophical Papers of Robert Boyle [ ]. Edited with an Introduction by M. A. Stewart. Indianapolis and Cambridge: Hackett Publishing Company. Harrison, Peter (2002): Voluntarism and Early Modern Science. History of Science 40:1, s Harrison, Peter (2009): Voluntarism and the Origins of Modern Science: A Reply to John Henry. History of Science 47:2, s Henry, John (2009): Voluntarist Theology at the Origins of Modern Science: A Response to Peter Harrison. History of Science 47:1, s Hooykaas, Reijer (1973): Religion and the Rise of Modern Science. Edinburgh and London: Scottish Academic Press. Kuhn, Thomas S. (1977): The Essential Tension. Selected Studies in Scientific Tradition and Change [articles ]. Chicago and London: The University of Chicago Press. McGuire, J. E. (1972): Boyle s Conception of Nature. Journal of the History of Ideas 33:4, s McGuire, J. E. & Rattansi, P. M. (1966): Newton and the Pipes of Pan. Notes and Records of the Royal Society 21:2, s Needham, Joseph (1969/1979): The Grand Titration. Science and Society in East and West. London, Boston and Sydney: George Allen & Unwin. Shapin, Steven (1988): Robert Boyle and Mathematics: Reality, Representation, and Experimental Practice. Science in Context 2:1, s Shapin, Steven (1994): A Social History of Truth. Civility and Science in Seventeenth-Century England. Chicago and London: The University of Chicago Press. Shapin, Steven (1996): The Scientific Revolution. Chicago and London: The University of Chicago Press. Shapin, Steven (2010): Never Pure. Historical Studies of Science as if It Was Produced by People with Bodies, Situated in Time, Space, Culture, and Society, and Struggling for Credibility and Authority [articles ]. Baltimore: The Johns Hopkins University Press. Westfall, Richard S. (1958/1973): Science and Religion in Seventeenth-Century England. Ann Arbor (Michigan): The University of Michigan Press. Zilsel, Edgar (2000): The Social Origins of Modern Science [articles ]. Foreword by Joseph Needham. Boston Studies in the Philosophy of Science, vol Dordrecht, Boston and London: Kluwer Academic Publishers. Kirjoittaja on filosofian maisteri ja tohtorikoulutettava aate- ja oppihistoriassa Oulun yliopistossa. Avustusten hakuajat Tieteellisten seurain valtuuskunta on julistanut haettavaksi: Julkaisutoiminnan ja kansainvälisen toiminnan avustukset käytettäväksi vuonna Kansainvälisten konferenssien ja kotimaisten seminaarien sekä liikunta-alan konferenssien avustukset ja toisen kerran käytettäväksi vuosina Huom! Haku alkaa ensimmäisenä päivänä klo 8.15 ja päättyy viimeisenä päivänä klo viikonpäivästä riippumatta. Lisätietoja: Konferenssiavustusten hakemista ja tieteellisen konferenssin organisoimisesta Suomessa järjestetään Messukeskuksessa infotilaisuus klo (kokoustila 203). Tilaisuudessa jaetaan ensimmäisen kerran Messusäätiön TSV:n esityksestä myöntämä Vuoden Tiedekongressivaikuttaja-palkinto. Lisätietoja TSV:n verkkosivuilta ja toiminnanjohtaja Aura Korppi-Tommolalta 12 tieteessä tapahtuu 4/2013

15 Higgsin hiukkanen ja Husserlin subjektiviteetti Eero Rauhala Euroopan ydintutkimuskeskuksessa CERNissä julkaistiin heinäkuussa 2012 lehdistötiedote CERN:in kokeissa on havaittu hiukkanen, joka vastaa kauan etsittyä Higgsin bosonia. Tiedotteessa kirjoitettiin muun muassa: Havaitsemme tuloksissamme selviä merkkejä uudesta hiukkasesta, 5 sigman tasolla, massa-alueella noin 126 GeV, sekä Kaikella välttämättömällä varovaisuudella sanottuna, näyttää siltä, että olemme taitekohdassa: tämän uuden hiukkasen havaitseminen osoittaa meille tien tulevaisuuteen, kohti yksityiskohtaisempaa ymmärrystä siitä mitä näemme tuloksissa (CERN, lehdistötiedote ). Mitä Higgsin hiukkasen löytyminen tarkoittaa? Missä mielessä se on olemassa ja mitä sen olemassaolo edellyttää? Tarkastelen näitä kysymyksiä ja pyrin ymmärtämään Higgsin hiukkasen fysiikkaa Edmund Husserlin transsendentaalisen fenomenologian, erityisesti Husserlin subjektiviteetin käsitteen valossa. Kerron aluksi Higgsin hiukkasesta siten kuin fysiikassa tavalliseen realistiseen tulkintaan ja kieleen perustuen on tapana. Seuraavaksi esitän lyhyesti ja yksinkertaistaen joitakin Husserlin transsendentaalisen fenomenologian (Husserl, 2011) subjektiviteettiin liittyviä käsitteitä. Yritän sitten ymmärtää Higgsin hiukkaseen liittyvää fysiikkaa tässä valossa. Tavoitteeni on esittää uudenlainen näkökulma Higgsin hiukkasen tulkintaan ja ymmärrykseen. Yleisemmin transsendentalismi realismi konstruktionismi-keskustelua ovat käyneet esim. Pihlström (1996; 2000) ja Karvonen (2013). Mitkä ovat havainnon ja havaitsemisen tai yleisemmin tiedon ja ymmärryksen kaikkein perustavimmat ehdot, rakenteet ja piirteet? Tämän transsendentaalifilosofian perusongelman keskiössä on juuri Husserlin subjektiviteetin käsite. Fenomenologia on Husserlille tiedettä ilmenemisestä, siitä, miten ja minkälaisena objektit minun subjektiiviselle kokemukselleni ilmenevät (Rauhala, 2011). Subjektiviteetti on Husserlin myöhäisvaiheen transsendentaalisen fenomenologian moniulotteinen peruskäsite. Sitä tulkitaan monin tavoin ja sille annetaan erilaisia sisältöjä. Transsendentaalifilosofian subjektiviteetin peruslähtökohtaa yleensä voitaisiin kuitenkin ymmärtää seuraavasti: Tutkija subjekti ei voi maailmassa olemassa olevana asettua maailman ulkopuolelle ja saavuttaa universaalia, absoluuttista ja objektiivista ymmärrystä maailmasta, vaan näkee maailman aina vain tietyllä tavalla, tietystä näkökulmasta, vain sellaisena kuin se tälle subjektille ilmenee. Entä mitä tästä lähtökohdasta seuraa reaalitieteille? Reaalitieteessä subjektiviteetti voitaisiin aluksi ymmärtää väistämättömänä tietyn subjektiivisen näkökulman ja tutkimusasetelman omaksumisena. Tämä sisältäisi muun muassa tutkijan tietyn tutkimuksellisen lähtökohdan, tilanne- ja aikasidonnaisuuden, näkemyksen, asenteen ja intressin, esimerkiksi riippuvuuden teorioista, menetelmistä ja koelaitteistoista. Subjektiviteetti tarkoittaa perspektiviteettiä, sitä, että tutkimusta tehdään aina joltakin näkökannalta, myös tietyssä tutkijayhteisössä, paikassa ja historiallisena hetkenä. Vielä yleisemmin, jo tieteellinen tutkimus sinänsä edellyttää tieteellistä asennoitumista. Subjektiviteetista luonnontieteessä seuraa, että tieteellinen tutkimus ei tuota yleistä ja universaalia ratkaisua todellisuuteen. Tutkimus ei edes lähesty todellisuutta kriittisen tieteellisen realismin tarkoittamalla tavalla, vaan antaa vain erityisen ja lokaalin ihmiskeskeisen ratkaisun. Tieteessä tapahtuu 4/

16 Higgsin hiukkasen fysiikkaa Asetan siis subjektiviteetin ja sen mitä siitä fysiikassa seuraa problemaattiseksi. Tämän ongelman tarkastelemiseksi on aluksi kysyttävä, millä tavalla noudattamamme tutkimustapa ja tietoisesti tai tiedostamatta tutkimukselle asettamamme edellytykset ja aprioriset oletukset vaikuttavat tutkimustulokseen. Hiukkasfysiikan ns. hiukkasfenomenologialla tarkoitetaan tavallisesti hiukkasfysiikan teorioiden ja laskennallisten mallien sovellusta kokeelliseen hiukkasfysiikan tutkimukseen. Hiukkasfenomenologia ei siten yleensä viittaa tässä tarkasteltavaan filosofiseen fenomenologiaan. Kun tässä kappaleessa kerron Higgsin fysiikasta ja puhun ilmiöistä, havainnosta, malleista, teorioista jne., käytän realistiseen fysiikan tulkintaan perustuvaa tavallista fysiikan kieltä ja käsitteitä. Nämä eroavat filosofisen fenomenologian kielestä ja käsitteistä, joihin palaan myöhemmin. Realistisen käsityksen mukaan, fenomenologiasta poiketen, esimerkiksi hiukkaset, kentät ym. luonnonobjektit ovat reaalimaailmassa sellaisenaan olemassa olevia, havaitsijasta riippumattomia olioita. Tutkimus paljastaa niiden todellisen olemuksen. Tämän käsityksen mukaan mukaan mallit ja teoriat ovat kyllä tutkijoiden luomia käsitteellisiä kuvauksia, mutta samalla myös tosia tai todellisuutta lähestyviä esityksiä todellisuudesta. Tässä ei ole tarpeen syventyä hiukkasfysiikan teorioihin, standardimalliin tai niin sanottuun Higgsin mekanismiin. Viittaan vain lyhyesti Higgsin teorian yleisiin perusteisiin. On kuitenkin tarkoituksenmukaista esitellä joitakin CERNissä tehtyjen Higgsin hiukkasen todennäköiseen havaitsemiseen johtaneiden kokeiden yleisiä piirteitä. (ATLAS experiment, 2012; CMS compact muon solenoid, 2012; Kortelainen, 2012.) Fysiikan perusvuorovaikutukset ovat gravitaatio, vahva, sähkömagneettinen sekä heikko vuorovaikutus. Kaksi viimeksi mainittua voidaan yhdistää ns. sähköheikoksi vuorovaikutukseksi. Vuorovaikutuksia kuvataan niihin liittyvien kenttien avulla, puhutaan esimerkiksi sähkömagneettisesta kentästä. Kenttä on abstrakti olio, ei sellaisenaan havaittava, mutta siitä syntyy tietyissä tilanteissa hiukkasia, ns. kentän välittäjähiukkasia, joiden vaikutuksia hiukkasfysiikassa voidaan havaita. Välittäjähiukkanen ilmenee kokeissa muun muassa vuorovaikutuksen kentän kvanttina. Esimerkiksi fotoni, näkyvän valon alueella eräänlainen valohiukkanen, on sähkömagneettisen kentän kvantti. Gravitaatiokentän kvanttia, gravitonia, ei ole havaittu. Kvantilla on, kokeesta riippuen, kvanttimekaniikan aalto hiukkas-dualismitulkinnan mukaan sekä aalto- että hiukkasluonne. Hiukkasfysiikan standardimalli ennustaa, että vuorovaikutusten välittäjähiukkasilla ei ole massaa. Siten esimerkiksi fotoni on massaton. Vahvan vuorovaikutuksen välittäjähiukkasia ovat ns. Z- ja W-bosonit. Standardimallin ennusteesta poiketen Z- ja W-bosoneilla on kuitenkin havaintojen mukaan massa. Tälle ongelmalle voidaan esittää teoreettinen ratkaisu, jossa postuloidaan ns. Higgsin kenttä. Tämä kenttä vuorovaikuttaa voimakkaasti joidenkin siinä liikkuvien hiukkasten kanssa, ja juuri tästä vuorovaikutuksesta seuraa joillekin hiukkasille massa. Higgsin kenttä voitaisiin teorian ennusteen mukaan havaita Higgsin hiukkasena tietyissä hiukkasfysiikan kokeissa. Viitteitä Higgsin hiukkasen kokeellisesta löytymisestä on jo aiemmin saatu Euroopan ydintutkimuskeskuksessa CERNissä ja Fermin laboratoriossa Yhdysvalloissa. Higgsin hiukkasen havainto on nyt varmistettu CERNissä suurella todennäköisyydellä (ATLAS collaboration, 2012; CMS collaboration, 2012). CERNissä Higgsin hiukkasen tuottamiseen tarvittavaan kiihdytinlaitteistoon kuuluu noin 27 km:n pituinen, ympyränmuotoinen kiihdytinrengas, jossa protonit vetyatomin ytimet kiertävät lähes valon nopeudella. Protonisuihkuja kiihdytetään ja ohjataan kiihdyttimen tyhjiöputkissa sähkö- ja magneettikentillä. Suihkuja kulkee renkaassa kaksi, ne kiertävät vastakkaisiin suuntiin ja joissakin kohdissa renkaan matkalla ne ohjataan törmäämään vastakkain toisiinsa. Törmäyskohdissa ovat koeasemat ja Higgs-kokeissa käytetyt hiukkasilmaisimet ATLAS ja CMS (ATLAS experiment, 2012; 14 tieteessä tapahtuu 4/2013

17 CMS compact muon solenoid, 2012). Esimerkiksi ATLAS-ilmaisin muodostuu neljästä pääkomponentista: sisäosasta (johon kuuluvat puolijohde-, kaasuionisaatio- ja solenoidimagneetti-ilmaisinjärjestelmät), sisäosia ympäröivistä kalorimetreistä, myonispektrometreistä sekä informaation keräämis- ja laskentajärjestelmistä. Hiukkas- ja ydinfysiikassa hiukkasia ei sellaisenaan voida havaita. Havainto on aina epäsuora, se perustuu hiukkasten ja ilmaisinmateriaalien vuorovaikutuksiin. Higgs-kokeessa pyritään ilmaisimilla löytämään jälkiä Higgsin hiukkasen hajotessa syntyneistä tai hajoamistuotteiden vielä uudestaan hajotessa syntyneistä uusista hiukkasista. Kulkiessaan ilmaisimien eri osissa nämä Higgsin hiukkasen hajoamistuotteet synnyttävät valonvälähdyksiä, sähkövarauksia ja röntgensäteilyä. Varaukset saavat ilmaisimessa aikaan sähköisiä pulsseja, joita vahvistetaan, muokataan ja rekisteröidään tietokoneeseen. Tuloksena oleva mittausdata on tietokoneiden muistissa olevia sähköisiä ja magneettisia tiloja. Kokeen eri vaiheista ja ilmaisimien eri osista saatavaa informaatiota yhdistellään ja käsitellään monenlaisilla tietokonejärjestelmillä ja -ohjelmilla. Käytännössä koko koe ja havaintoketju on automatisoitu ja tietokoneistettu. Varausten paikalliset ja ajalliset jakaumat ilmaisinmateriaaleissa ja magneettikentissä hiukkasten radat ilmaisimissa määritetään. Kokeiden suunnittelu, koelaitteistot, koejärjestelyt ja tulosten data-analyysi perustuvat samoihin fysikaalisiin periaatteisiin kuin Higgsin hiukkaseen liittyvät teoriat ja ennusteet sen ominaisuuksista. Koedatasta määritetään teoriaan perustuen hiukkasten varaus, liikemäärä, energia, massa jne. Tuloksia esitetään lopulta muokattuina kulloinkin haluttuun muotoon, esimerkiksi julkaisujen kuvina, taulukoina ja videoina. Törmäyksistä ja reaktioista esitettävät kuvat ja videot ovat koetuloksiin ja teoriaan perustuvia laskennallisia rekonstruktioita ja simulaatioita, eivät pelkkiä mittaustuloksia sellaisenaan. Kokeessa ei siis havaita itse Higgsin hiukkasta, mutta teorian mukaan sen hajoaminen tuottaa hiukkaspareja, esimerkiksi kaksi fotonia, kaksi Z- tai W-bosonia, jotka edelleen hajoavat muiksi hiukkasiksi. Sen mukaan millä tavalla hiukkanen hajoaa, puhutaan eri hajoamiskanavista. Tärkeimpiä kanavia Higgsin hiukkasen etsimisessä ovat kahden fotonin kanava, jossa Higgsin hiukkanen hajoaa kahdeksi fotoniksi: H γγ, neljän myonin kanava: H ZZ µ+µ - µ + µ -, kahden myonin, kahden elektronin kanava: H ZZ µ+µ - e + e - ja neljän elektronin kanava: H ZZ e + e - e + e -. Näissä hajoamiskanavissa, ilmaisimissa, havaitaan siten jälkiä fotoneista, elektroneista tai myoneista. Näitä samoja hiukkasia syntyy törmäyksissä ilman Higgsin hiukkasen hajoamista suuria määriä muutoinkin. Teorian ja kokeiden perusteella voidaan ennustaa kuinka paljon taustahiukkasia tietyssä törmäyksessä syntyy. Havainto Higgsin hiukkasesta jollakin tietyllä tilastollisella todennäköisyydellä tarkoittaa siten ylimäärää hiukkasia tietyillä ennalta määritetyillä koeparametrien arvoilla. Havainnot CERNin kokeissa, jotka viittaavat Higgsin bosoniin, ovat äärimmäisen harvinaisia. Kiihdyttimen toimiessa täydellä teholla ja 14 teraelektronivoltin energialla, tapahtuu ATLAS-ilmaisimessa tyypillisesti miljardi (10 9 ) protonitörmäystä sekunnissa, joista noin 200 kiinnostavaa tapausta sekunnissa tallennetaan. Todennäköisyys sellaisten hiukkasten havaitsemiselle ilmaisimessa, jotka osoittaisivat Higgsin hiukkasen hajoamista (kanavaan H ZZ), on noin yksi kymmenestriljoonasosa (1/10 13 ). Esimerkiksi CMS- kollaboraation julkaisussa elokuussa 2012 (CMS collaboration, 2012) esitettiin 9 taustan ylittävää Higgsin hiukkaseen viittaavaa havaintoa kanavassa H ZZ. Vaikka havaintoja on vähän, on Higgsin hiukkasen löytymisen tilastollinen todennäköisyys korkea. Hiukkas- ja ydinfysiikan hiukkasilla ei ole identiteettiä, vaan hiukkanen määrittyy oliona, jolla on tietyt kvanttimekaaniset ominaisuudet ja kvanttiluvut. Esimerkiksi Higgsin hiukkanen on bosoni, jos havainnot osoittavat sen spinkvanttiluvun olevan nolla. Törmäyksissä, hiukkasten välisissä vuorovaikutuksissa ja hiukkasten hajotessa pätevät fysiikan yleiset energian, liikemäärän, varauksen ja muiden kvanttilukujen Tieteessä tapahtuu 4/

18 säilymislait. Useimmat alkeishiukkaset hajoavat sekunnin pienten murto-osien kuluessa. Standardimallin mukaan Higgsin bosonin keskimääräinen elinaika on sekunnin miljardisosan miljardisosan kymmenestuhannesosan suuruusluokkaa (10-22 s). Hiukkasen koko on suuruusluokkaa m tai paljon pienempi, mutta hiukkasen aaltofunktion koosta ei usein ole mielekästä puhua. CERNin Higgs-koe on epäilemättä suurin ihmisen koskaan suorittama yksittäinen fysiikan koe, sen kaikki mittaluokat ovat valtavia. Koetta on suunniteltu ja laitteistoja rakennettu vuosikymmeniä, hinta-arviot ovat 10 miljardin euron suuruusluokkaa. ATLAS-kollaboraatioon osallistuu yli tutkijaa 38 maasta, 174 yliopistosta ja laboratoriosta, CSM-kollaboraatiossa on vastaavasti yli tutkijaa, 179 tutkimuslaitosta 41 maasta (ATLAS experiment, 2012; CMS compact muon solenoid, 2012). ATLAS-ilmaisin on kooltaan 25 m kertaa 45 m, se painaa tonnia 100 jumbojetin verran. Transsendentaalisen fenomenologian yksilöllinen ja yhteisöllinen subjektiviteetti Husserlin fenomenologiassa maailman ja luonnon ymmärtämisen lähtökohta on inhmillisen subjektin tietoisuudessa ilmenevä kokemus. Maailma näyttäytyy kokemuksessani ymmärrettävänä, jäsentyneenä, järkevänä ja merkityksellisenä. Se ei ilmene jäsentymättömänä kaaoksena, valoina, varjoina, väreinä, liikkeinä, hahmoina vailla mitään mieltä. Tavallisesti ajattelemme, että materiaalisilla fysiikan objekteilla ei itsessään ole mieltä, niillä ei ole ideaalisia merkityksiä. Esimerkiksi tietoisuudessani tuolina ilmenevällä objektilla ei ole tuoliutta, jota se sitten säteilisi ympärilleen. Mistä tämä minulle järkevä maailma sitten on peräisin, ellei objekteista itsestään? Asiaa pohdiskellessani huomaan, että merkitykset syntyvät minussa ja minä liitän ymmärtämäni merkitykset minulle ilmeneviin objekteihin. Kaikki mitä havaitsen, niin konkreettiset objektit kuin abstraktit käsitteetkin ilmenevät minulle aina monenlaisia merkityksiä sisältävinä. Tätä merkityksenantoa, asioiden ymmärtämistä jonkinlaisina, tapahtuu minussa koko ajan ilman että olen siitä tietoinen. En itse asiassa voi edes kytkeä tätä tajuntani aktiviteettia pois päältä, vaan se toimii itsepintaisesti, lakkaamatta ja minun sitä tiedostamattani. Aistieni välittämästä informaatiosta ja tajunnassani olevasta aikaisemmasta merkitysperustasta tulkitsee ja muodostaa tämä minussa oleva tajuntani merkityksiä luova aktiviteetti kokemukseni siitä, minkälaisena maailma minulle ilmenee. Ymmärrykseni luonnosta jäsentyy siten muun muassa avaruudellisena, ajallisena, osina, kokonaisuuksina sekä syy- ja seuraussuhteina. Yllä olen yrittänyt tiivistäen ja yksinkertaistaen kuvata jotakin siitä merkityksiä synnyttävästä tajunnallisesta aktiviteetista, jota Husserl kutsuu transsendentaaliseksi subjektiviteetiksi. Transsendentaalisen subjektiviteetin toimintaa Husserl kutsuu konstituutioksi. (Husserl 2010, ; Taipale 2009, 5 25; Zahavi 2003, ) Tämä subjektiviteetti on Husserlin kielellä transsendentaalinen siksi, että se on tajuntamme perustava merkityksiä luova aktiviteetti. Se on myös transsendentti, koska emme ole sen toiminnasta tietoisia. Konstituutiossa aistien tajunnalle tarjoama informaatiokirjo hahmottuu, jäsentyy ja muodostuu kokonaisuuksiksi. Konstituutiossa syntyy ymmärrettäviä merkityssuhteita merkitysten tarkoittamiin kohteisiin. Merkityksellä tarkoitetaan fenomenologiassa sitä, että jokin minulle ilmenevä olio tarkoittaa ja merkitsee minulle jotakin, ymmärrän olion jonakin. Merkitykset ovat intentionaalisia, ne kohdistuvat johonkin. Fenomenologian kielellä transsendentaalinen subjektiviteettini konstituoi maailman, joka ilmenee tietoisena kokemuksenani. Tämä ei tarkoita, että tajuntani rakentaisi konstituutiossa maailman objektit reaalisiksi olioiksi, vaan että konstituutiossa merkitykset maailmasta koostuvat ja muodostuvat minulle mielekkäinä ja jäsentyneinä. Minulla ei ole mitään keinoa päästä tämän subjektiviteetin yli tai vapautua siitä, maailma näyttäytyy minulle vain sellaisena, millaisena olen sen omassa konstituutiossani luonut. Elän, koen, toimin ja olen vuorovai- 16 tieteessä tapahtuu 4/2013

19 kutuksessa vain tässä oman subjektiviteettini konstituoimassa maailmassa. Tutkiessaan yksilön subjektiviteettia Husserl joutuu tarkastelemaan sitä paljon monitasoisempana ja hienoviritteisempänä. Hän määrittelee mm. minän ja persoonan eri tasoja ja asteita. Transsendentaalisen subjektiviteetin lisäksi hän puhuu reaalisen subjektin inhimillisestä ja empiirisestä subjektiviteetista, jotka viittaavat arkipäiväiseen maailmassa olemassa olevaan minään ja sen toimintaan maailmassa. Husserlin mukaan minä transsendentaalisena subjektiviteettina konstituoin maailman, jossa minä empiirisenä subjektina, reaalisena ihmisenä, olen olemassa. Empiirinen subjektiviteetti on inhimillinen, ajallis-tilalliseen maailmaan maailmallistettu persoona. Tämän mukaan reaalinen subjekti on myös tutkija tieteessä. Tämä subjekti rakentaa kiihdyttimiä, tekee kokeita ja tulkitsee tuloksia. Se toimii kuitenkin aina transsendentaalisen subjektiviteetin ehtojen asettamissa rajoissa. Onko siis koko minulle ilmenevä maailma vain minun konstituutiotani? Olenko yksin omassa ymmärryksessäni konstituoinut esimerkiksi Higgsin hiukkasen teorian ja kokeet, joita edellä kuvasin, olenko luonut kaiken niiden minulle ilmenevän mielen omassa tietoisuudessani? Entä kaikki muut tieteen tulokset jotka ymmärrän? En sentään! Tarvitsen muutakin. Minulle ilmenee myös muita subjekteja, toisia ihmisiä, kanssaihmisiä. Näiden toisten lisäksi minulle ilmenee myös yhteisöllisiä rakenteita mm. tieteinä. Minun on ajateltava, että minulle ilmenevän maailman konstituutioon osallistuvat myös muut subjektit. Yksilöllinen subjektiviteettini tarvitsee rinnalleen muita subjektiviteetteja sekä yhteisöllisen intersubjektiviteetin. (Husserl, 2011, ; Taipale, 2009, ) Muut subjektit ilmenevät minulle henkisinä olentoina mutta myös toisina kehoina. Oma kehoni aisteineen on kuitenkin muihin kehoihin nähden erikoisasemassa. Se on yhtäältä sekä transsendentaalisen subjektiviteettini konstituoima että toisaalta maailmaa konstituoiva elementti. Juuri oma kehoni antaa alkuperäisen perustan, referenssin ja mittapuun fysikaalisen maailmani kaikessa hahmotuksessa ja jäsennyksessä. Mutta miten askel yksilöllisestä subjektiviteetista intersubjektiviteettiin voidaan ottaa? Eikö kaikki ymmärrys aina viime kädessä palaudu minun omaan subjektiviteettiini? Miten säilytetään väistämätön yksilöllisen subjektiviteetin konstituution primaarisuus ja samalla tunnustetaan välttämätön maailmaa konstituoivan intersubjektiivisen subjektiviteetin ulottuvuus? Tätä ongelmaa Husserl kutsui subjektiviteetin paradoksiksi, sen kimpussa hän ponnisteli myöhäisvaiheen tutkimuksissaan loppuun asti. Intersubjektiviteetin ongelma on edelleen keskeinen fenomenologian ydinkysymys. Husserl itse ja lukuisat muut kirjoittajat hänen jälkeensä ovat esittäneet ongelman ratkaisuksi erilaisia lähestymistapoja. (Taipale, 2009, ) Intersubjektiviteettikin alkaa aina tiedostavasta yksilöllisestä subjektiviteetista, sen merkityksiä luovasta intentionaalisesta konstituutiosta. Voin yrittää eläytyä toisen ihmisen maailmaan. Tässä eläytymisessä minulle ilmenevä hänen maailmansa on kuitenkin edelleen ja lopulta minun ymmärtämäni. Emme voi vaihtaa subjektiiviteettejamme hänen kanssaan. Intersubjektiviteettia ei kuitenkaan yleensä ymmärretä kollektiiviseksi tietoisuudeksi, vaan yksilöllinen subjektiviteetti muuntuu intersubjektiviteetiksi minun omassa kokemuksessani. (Schnell, 2010; Taipale, 2009, ) Husserl tarvitsee myös transsendentaalisen intersubjektiviteetin käsitettä (Husserl, 2011, ). Kuten transsendentaalinen subjektiviteetti on yksilön tajunnan konstituoiva elementti, myös transsendentaalinen intersubjektiviteetti on Husserlille maailmaa konstituoivaa yhteisöllistä toimintaa. Siten esimerkiksi fysikaalinen teoria on tiedeyhteisön synnyttämää luonnon ymmärrystä matemaattis-fysikaalisen tematisaation sisällä, transsendentaalisen intersubjektiivisen intentionaalisuuden konstituutiota. Luonnontieteessä transsendentaalisesta intersubjektiviteettista seuraavat reaaliset ehdot voitaisiin tulkita esimerkiksi tieteelliseksi lähestymistavaksi, luonnontieteelliseksi paradigmaksi ja luonnon fysikaalis-matemaattiseksi tematisoinniksi, tieteissä ja tutkijayhteisöissä Tieteessä tapahtuu 4/

20 vallitseviksi käytännöiksi ja tavoiksi. Laajimmillaan Husserl katsoo intersubjektiviteetin käsittävän koko ihmiskunnan. Subjektiviteetin paradoksille ei ole lopullista ratkaisua. Usein ajatellaan (esim. Zahavi 2003, 76), että konstituutio toimii subjektiviteetin, intersubjektiviteetin ja maailman muodostamassa kehässä. Nämä kaikki vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa, ovat alati muuttuvia, historiallisia ja ajallisia. Maailma on Husserlille varmasti olemassa, sitä ei koskaan epäillä. Fysikaalinenkin maailma todentuu subjektille kaiken sen myötä, mitä se on subjektille. Ilmenemisessään maailma on subjektille todellinen, ainoa maailma. Tämä ilmeneminen subjektille on myös hänelle vahvin mahdollinen evidenssi. Kaikki muu, kaikki objektiivisten tieteiden evidenssi, on problemaattista. Esittääkö Husserl näin vain epistemologiaa vai myös ontologiaa, vai onko koko kysymys transsendentaalisessa fenomenologiassa epärelevantti, tästä keskustellaan edelleen. Sitä perustavaa asenteellista ajattelun käännöstä, jossa realistisen ja luonnollisen asenteen itsessään ja sellaisenaan olemassa olevaksi oletettu maailma ymmärretään transsendentaalisen subjektiviteetin konstituutiona, kutsutaan fenomenologiassa reduktioksi. Maailmasta ja luonnosta voidaan puhua yhtäältä luonnollisen ja realistisen asenteen maailmana ja luontona ennen reduktiota, kuten yllä Higgsin hiukkasen fysiikkaa kuvatessani, ja toisaalta fenomenologisen asenteen transsendentaalisen subjektiviteetin konstituoimana maailmana ja luontona reduktion jälkeen tätä esitystä tavoittelen jatkossa. (Himanka, 2010; Husserl, 2011, ) Subjektiviteetista fysiikassa Fysikaalinen tutkimus alkaa subjektin tutkimusintressistä. Tutkimus on hanke, sille asetetaan tavoite ja päämäärä. Halutaan tutkia juuri jotakin tiettyä ongelmaa, juuri tietyllä tavalla. Tutkimukseen liittyy teoreettisia taustaoletuksia ja hypoteeseja. Välttämättä joudutaan jo ennalta olettamaan tutkimuskohde jonkinlaiseksi tekemään ontologinen ennakkoratkaisu kohteen oletetusta perusolemuksesta. Tutkimusaluetta rajataan ja kontrolloidaan, ympäristöä vakioidaan ja tutkimuksen kohteena olevia muuttujia varioidaan. Valitaan menetelmä ja koelaitteisto, joilla voidaan tuottaa vain tietynlaisia haluttuja tuloksia. Samalla kun valittu tutkimusasetelma mahdollistaa tutkittavan olion tai oliokokonaisuuden ilmenemisen tietynlaisena, se myös sulkee näkyvistä jotain, jota jokin toinen asetelma voisi paljastaa. Tutkimusasetelma on siten subjektin asettama apriorinen rajaus sille, minkälaisena todellisuus voi tutkimuksessa ilmetä. Tutkimustulos ilmenee aina menetelmästä tai laitteistosta subjektin ymmärryksen tulkitsemana, ei valmiina sellaisenaan. Koelaitteiston lukeman tai tietojärjestelmässä olevan informaation merkityksellisyys syntyy vain tutkimusta suorittavan subjektin tajunnassa, siellä konstituoituvina merkityksinä. Fysikaalinen teoria on fenomenologian kielellä matemaattis-fysikaalisen tematisaation sisällä tapahtuvaa intersubjektiivisen intentionaalisuuden konstituutiota. Viime kädessä kaikkien fysiikan käsitteiden mieli kuitenkin palautuu yksilöllisen transsendentaalisen subjektiviteetin konstituutioon. Fysiikan objektit eivät ole jotakin sinänsä, ne tarkoittavat jotakin ja saavat merkityksen vain subjektille ilmenevässä kokemuksessa. Luonnonlait ovat fenomenologisessa asenteessa se ilmenemisen tapa, jolla luonto tulee käsitettäväksi subjektille ja intersubjektiviteetille. Luonnonlaki ei kuitenkaan sisällä kaikkea luonnon ilmenemistä, vaan luonto on siinä jo ennalta oletettu ja tematisoitu tieteelliseksi tutkimuskohteeksi. Luonto ilmenee luonnonlakina matemaattis-fysikaaliseksi abstrahoituna. Luonnontieteellinen tieto luonnosta ei tarjoa luonnosta selittävää, perimmäistä tietoa, koska se ei ylipäätään tutki luontoa absoluuttisessa viitekehyksessä, jossa luonnon todellinen ja varsinainen oleminen paljastaa mielensä (Husserl, 2011, 173). Luontoa tutkiva subjekti asettaa käsitteet luontoon, siellä ei itsessään ole käsitteitä, kuten esimerkiksi luonnonlakeja. Luonto ei noudata luonnonlakeja, vaan päinvastoin, luonnonlait ilmentävät subjektin käsitteellisyyden suodattamaa ymmärrystä luonnosta. Luonnon säännön- 18 tieteessä tapahtuu 4/2013

Kant Arvostelmia. Informaatioajan Filosofian kurssin essee. Otto Opiskelija 65041E

Kant Arvostelmia. Informaatioajan Filosofian kurssin essee. Otto Opiskelija 65041E Kant Arvostelmia Informaatioajan Filosofian kurssin essee Otto Opiskelija 65041E David Humen radikaalit näkemykset kausaaliudesta ja siitä johdetut ajatukset metafysiikan olemuksesta (tai pikemminkin olemattomuudesta)

Lisätiedot

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman

Laadullinen tutkimus. KTT Riku Oksman Laadullinen tutkimus KTT Riku Oksman Kurssin tavoitteet oppia ymmärtämään laadullisen tutkimuksen yleisluonnetta oppia soveltamaan keskeisimpiä laadullisia aineiston hankinnan ja analysoinnin menetelmiä

Lisätiedot

Tiede ja usko KIRKKO JA KAUPUNKI 27.2.1980

Tiede ja usko KIRKKO JA KAUPUNKI 27.2.1980 Tiede ja usko Jokaisen kristityn samoin kuin jokaisen tiedemiehenkin velvollisuus on katsoa totuuteen ja pysyä siinä, julistaa professori Kaarle Kurki-Suonio. Tieteen ja uskon rajankäynti on ollut kahden

Lisätiedot

Miina ja Ville etiikkaa etsimässä

Miina ja Ville etiikkaa etsimässä Miina ja Ville etiikkaa etsimässä Elämänkatsomustieto Satu Honkala, Antti Tukonen ja Ritva Tuominen Sisällys Opettajalle...4 Oppilaalle...5 Työtavoista...6 Elämänkatsomustieto oppiaineena...6 1. HYVÄ ELÄMÄ...8

Lisätiedot

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Fakta- ja näytenäkökulmat. Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Fakta- ja näytenäkökulmat Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mikä on faktanäkökulma? sosiaalitutkimuksen historia: väestötilastot, kuolleisuus- ja syntyvyystaulut. Myöhemmin kysyttiin ihmisiltä tietoa

Lisätiedot

Fransiskaanit ja teologia

Fransiskaanit ja teologia Fransiskaanit ja teologia sääntökunnilla yliopistossa omat oppituolinsa opetus omassa konventissa ) omat teologiset traditiot (k. 1245) opetti Pariisissa aluksi sekulaariteologina (=ei-sääntökuntalaisena)

Lisätiedot

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki

Kolminaisuusoppi. Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki Kolminaisuusoppi Jumala: Isä - Poika - Pyhä Henki KOLMINAISUUSOPPI - KIRKON TÄRKEIN OPPI Kolminaisuusoppia pidetään yhtenä kristinuskon tärkeimmistä opeista. Se erottaa kirkon uskon muista uskonnoista.

Lisätiedot

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA?

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA? ETIIKKA on oppiaine ja tutkimusala, josta käytetään myös nimitystä MORAALIFILOSOFIA. Siinä pohditaan hyvän elämän edellytyksiä ja ihmisen moraaliseen toimintaan liittyviä asioita. Tarkastelussa voidaan

Lisätiedot

VAIKUTTAVUUSARVIOINNIN HAASTEET

VAIKUTTAVUUSARVIOINNIN HAASTEET Suomen Akatemia & TEKES seminaari 12.10.2005 VAIKUTTAVUUSARVIOINNIN HAASTEET Arto Mustajoki Helsingin yliopisto Suomen Akatemia Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta (Esityksen alkuosassa on

Lisätiedot

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari

MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN. Pertti Alasuutari MONOGRAFIAN KIRJOITTAMINEN Pertti Alasuutari Lyhyt kuvaus Monografia koostuu kolmesta pääosasta: 1. Johdantoluku 2. Sisältöluvut 3. Päätäntäluku Lyhyt kuvaus Yksittäinen luku koostuu kolmesta osasta

Lisätiedot

Asumisen tulevaisuus -tutkimusohjelman viestintä. Tiedottaja Leena Vähäkylä 22.11.2011

Asumisen tulevaisuus -tutkimusohjelman viestintä. Tiedottaja Leena Vähäkylä 22.11.2011 Asumisen tulevaisuus -tutkimusohjelman viestintä Tiedottaja Leena Vähäkylä 22.11.2011 Viestintä Akatemian tavoitteiden näkökulmasta Yhtenä Suomen Akatemian strategisena tavoitteena on tutkimuksen vaikuttavuuden

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Huippuyksikköohjelmien viestintä

Huippuyksikköohjelmien viestintä Huippuyksikköohjelmien viestintä 14.12.2011 Riitta Tirronen 1 1 Suomen Akatemian viestinnän tavoitteet viestiä aktiivisesti tutkijoille, tiedeyhteisölle ja päättäjille toiminnastaan keskeisenä tieteellisen

Lisätiedot

Sisällys Esipuhe 11 Johdanto 14 Tieteen arvovalta ja tieteellisen keskustelun vapaus 28 Myytti pyyteettömästä tieteentekijästä 36 Tieteen rajat ja rajojen vartijat 39 Kirjan perusjuoni 44 Aukkojen jumala

Lisätiedot

S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta

S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta Heikki Hyyti 60451P Harjoitustyö 2 visuaalinen prosessointi Treismanin FIT Kuva 1. Kuvassa on Treismanin kokeen ensimmäinen osio, jossa piti etsiä vihreätä T kirjainta.

Lisätiedot

Sisällönanalyysi. Sisältö

Sisällönanalyysi. Sisältö Sisällönanalyysi Kirsi Silius 14.4.2005 Sisältö Sisällönanalyysin kohde Aineistolähtöinen sisällönanalyysi Teoriaohjaava ja teorialähtöinen sisällönanalyysi Sisällönanalyysi kirjallisuuskatsauksessa 1

Lisätiedot

Heikki Salomaa. Soveltavien opintojen orientaatiojakson työelämäseminaari

Heikki Salomaa. Soveltavien opintojen orientaatiojakson työelämäseminaari Heikki Salomaa Soveltavien opintojen orientaatiojakson työelämäseminaari Intensiivijakson yhteiset osiot TYÖELÄMÄSEMINAARI Opettaja yliopistonlehtori Heikki Salomaa (8 t) To 5.9. klo 12.15 13.45 AT102

Lisätiedot

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN

TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN TIETOINEN HAVAINTO, TIETOINEN HAVAINNOINTI JA TULKINTA SEKÄ HAVAINNOLLISTAMINEN Hanna Vilkka Mikä on havainto? - merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös

Lisätiedot

Mitä on Filosofia? Informaatioverkostojen koulutusohjelman filosofiankurssin ensimmäinen luento

Mitä on Filosofia? Informaatioverkostojen koulutusohjelman filosofiankurssin ensimmäinen luento Mitä on Filosofia? Informaatioverkostojen koulutusohjelman filosofiankurssin ensimmäinen luento Filosofian kurssi 2008 Tavoitteet Havaita filosofian läsnäolo arjessa Haastaa nykyinen maailmankuva Saada

Lisätiedot

Laskennallisen fysiikan esimerkkejä avoimesta tutkimuksesta Esa Räsänen Fysiikan laitos, Tampereen teknillinen yliopisto

Laskennallisen fysiikan esimerkkejä avoimesta tutkimuksesta Esa Räsänen Fysiikan laitos, Tampereen teknillinen yliopisto Laskennallisen fysiikan esimerkkejä avoimesta tutkimuksesta Esa Räsänen Fysiikan laitos, Tampereen teknillinen yliopisto Julian Voss, Quantum man, 2006 (City of Moses Lake, Washington, USA) Kolme näkökulmaa

Lisätiedot

Paneelin 20 näkökulma. Sami Pihlström Tutkijakollegium & teologinen tdk, Helsingin yliopisto sami.pihlstrom@helsinki.fi

Paneelin 20 näkökulma. Sami Pihlström Tutkijakollegium & teologinen tdk, Helsingin yliopisto sami.pihlstrom@helsinki.fi Paneelin 20 näkökulma Sami Pihlström Tutkijakollegium & teologinen tdk, Helsingin yliopisto sami.pihlstrom@helsinki.fi Tutkijakollegium/ Sami Pihlström/ JUFO-seminaari 3.2.2015 1 Taustaa Paneeli 20: Filosofia

Lisätiedot

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Kaisa Raitio Yhteiskuntapolitiikan laitos Joensuun yliopisto Monitieteisen ympäristötutkimuksen metodit 12.-13.10.2006 SYKE Esityksen

Lisätiedot

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin

Aineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Aineistoista 11.2.09 IK Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Muotoilussa kehittyneet menetelmät, lähinnä luotaimet Havainnointi:

Lisätiedot

K.V. Laurikainen. The Finnish Society for Natural Philosophy 25 Years Luonnofilosofian seura 25 vuotta

K.V. Laurikainen. The Finnish Society for Natural Philosophy 25 Years Luonnofilosofian seura 25 vuotta K.V. Laurikainen The Finnish Society for Natural Philosophy 25 Years Luonnofilosofian seura 25 vuotta PUBLICATIONS OF THE FINNISH SOCIETY FOR NATURAL PHILOSOPHY K.V. Laurikainen The Finnish Society for

Lisätiedot

1 of :06

1 of :06 1 of 6 28.03.2008 21:06 TIETEELLISTEN SEURAIN VALTUUSKUNTA VALTIONAVUSTUSHAKEMUS: KANSAINVÄLISET KONFERENSSIT JA KANSALLISET SEMINAARIT gfedc Kansainvälinen konferenssi Kansallinen seminaari Rahoitusaika

Lisätiedot

Itseorganisoituvat hermoverkot: Viitekehys mielen ja kielen, aivokuoren ja käsitteiden tarkasteluun

Itseorganisoituvat hermoverkot: Viitekehys mielen ja kielen, aivokuoren ja käsitteiden tarkasteluun Itseorganisoituvat hermoverkot: Viitekehys mielen ja kielen, aivokuoren ja käsitteiden tarkasteluun Timo Honkela Kognitiivisten järjestelmien tutkimusryhmä Adaptiivisen informatiikan tutkimuskeskus Tietojenkäsittelytieteen

Lisätiedot

Tampere 14.12.2013. Higgsin bosoni. Hiukkasen kiinnostavaa? Kimmo Tuominen! Helsingin Yliopisto

Tampere 14.12.2013. Higgsin bosoni. Hiukkasen kiinnostavaa? Kimmo Tuominen! Helsingin Yliopisto Tampere 14.12.2013 Higgsin bosoni Hiukkasen kiinnostavaa? Kimmo Tuominen! Helsingin Yliopisto Perustutkimuksen tavoitteena on löytää vastauksia! yksinkertaisiin peruskysymyksiin. Esimerkiksi: Mitä on massa?

Lisätiedot

Uusimmat tulokset ATLAS-kokeen Higgs hiukkasen etsinnästä

Uusimmat tulokset ATLAS-kokeen Higgs hiukkasen etsinnästä Uusimmat tulokset ATLAS-kokeen Higgs hiukkasen etsinnästä 4. kesäkuuta 2012 ATLAS koe esitteli uusimmat tuloksensa Higgs-hiukkasen etsinnästä. Tulokset esiteltiin CERNissä pidetyssä seminaarissa joka välitettiin

Lisätiedot

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei.

Pakollisista kursseista UE3:a ei suositella tentittäväksi. Syventävät kurssit voi tenttiä, mutta soveltavia ei. Uskonto (UE) Uskonnon opetukseen kaikille yhteiset aihekokonaisuudet sisältyvät seuraavasti. Opetuksessa annetaan valmiuksia osallistua seurakuntien ja muiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaan. Opetuksessa

Lisätiedot

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen

Lisätiedot

2. Teologia ja tiede. Tiede ja uskonto

2. Teologia ja tiede. Tiede ja uskonto 2. Teologia ja tiede akateeminen ja kirkollinen teologia perinteinen teologia esim. Augustinus, Luther yliopistot kristillisten hallitsijoiden palveluksessa 13 Tiede ja uskonto uskonto tieteen näkökulmasta

Lisätiedot

Muotoilumaailman hahmottaminen - Tuotesemantiikka

Muotoilumaailman hahmottaminen - Tuotesemantiikka TUOTESEMANTIIKAN TEORIA kreik. semeion = merkki Tuotesemantiikka kiinnostaa tutkimusmielessä monia erilaisia tuotteiden kanssa tekemisiin joutuvia elämänalueita. Sellaisia ovat esimerkiksi Markkinointi,

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto

MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto Perusteita ennakkoarvioinnille Ulkoiset syyt: Luottamus tieteeseen säilyy (voimavara) Julkaisutoiminta ja tutkimusyhteistyö

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

Fysiikan historia Luento 2

Fysiikan historia Luento 2 Fysiikan historia Luento 2 Ibn al- Haytham (Alhazen), ensimmäinen tiedemies Keskiajan tiede Kiinnostus =iloso=iaa ja luonnontiedettä kohtaan alkoi laantua Rooman vallan kasvaessa Osa vanhasta tiedosta

Lisätiedot

Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008

Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon. Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 Työelämäläheisyys ja tutkimuksellisuus ylemmän amktutkinnon opinnäytetöissä Teemu Rantanen yliopettaja 31.10.2008 aiheita Tutkimuksen ja kehittämisen suhde Laatusuositukset ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetöille

Lisätiedot

8. Skolastiikan kritiikki

8. Skolastiikan kritiikki 8. Skolastiikan kritiikki luterilaisen ja katolisen reformaation ristiriidat kehittyivät Lutherin myöhäiskeskiajan teologiaan kohdistuvan kritiikin pohjalta reformoitu traditio omaksui suuren osan luterilaista

Lisätiedot

Johdatus tutkimustyöhön (811393A)

Johdatus tutkimustyöhön (811393A) Johdatus tutkimustyöhön (811393A) 5 op eli 128 h opiskelijan työtä Aloitusluento 1.9.2015 Esittäytyminen Opettaja Opinnot LuK, merkonomi, FM, FL, FT Dosentti JyU, Research Associate NUIG, Visiting Associate

Lisätiedot

Mitä eri tutkimusmetodeilla tuotetusta tiedosta voidaan päätellä? Juha Pekkanen, prof Hjelt Instituutti, HY Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos

Mitä eri tutkimusmetodeilla tuotetusta tiedosta voidaan päätellä? Juha Pekkanen, prof Hjelt Instituutti, HY Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos Mitä eri tutkimusmetodeilla tuotetusta tiedosta voidaan päätellä? Juha Pekkanen, prof Hjelt Instituutti, HY Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos Päätöksentekoa tukevien tutkimusten tavoitteita kullakin oma

Lisätiedot

Higgsin bosonin etsintä CMS-kokeessa LHC:n vuosien 2010 ja 2011 datasta CERN, 13 joulukuuta 2011

Higgsin bosonin etsintä CMS-kokeessa LHC:n vuosien 2010 ja 2011 datasta CERN, 13 joulukuuta 2011 Higgsin bosonin etsintä CMS-kokeessa LHC:n vuosien 2010 ja 2011 datasta CERN, 13 joulukuuta 2011 Higgsin bosoni on ainoa hiukkasfysiikan standardimallin (SM) ennustama hiukkanen, jota ei ole vielä löydetty

Lisätiedot

Cynefin viitekehys eri toimintaympäristöt

Cynefin viitekehys eri toimintaympäristöt 1 Cynefin viitekehys eri toimintaympäristöt Cynefin on Dave Snowdenin 1999 kehittämä viitekehys sopivan johtamisstrategian valitsemiseen erilaisissa ympäristöissä Cynefin 2 Helpottaa johtajia lähestymistavoissa,

Lisätiedot

Tieteellisiä havaintoja kännykällä

Tieteellisiä havaintoja kännykällä Tieteellisiä havaintoja kännykällä Havainto Arkipäivässäkin voi tehdä tieteellisiä havaintoja erilaisista luonnonilmiöistä. Tieteellisiin havaintoihin kuuluu havainnon dokumentointi ja erilaisten mittausten

Lisätiedot

Mikhail Bakunin. Jumala vai työ

Mikhail Bakunin. Jumala vai työ Mikhail Bakunin Jumala vai työ Te piikittelette meitä siitä, että emme usko Jumalaan. Me syytämme teitä häneen uskomisesta. Me emme tuomitse teitä tästä. Me emme edes syytä teitä. Me säälimme teitä. Sillä

Lisätiedot

Sokrates. Sokrates. 469 399 eaa. 469 399 ekr

Sokrates. Sokrates. 469 399 eaa. 469 399 ekr Sokrates 469 399 eaa Sokrates 469 399 ekr tunnetaan ennen kaikkea Platonin dialogeista; muut lähteet: Xenefonin kirjoitukset, eräät Aristoteleen lausumat, Aristofanesin farssi Pilvet Sokrates vastusti:

Lisätiedot

Hae tutkimusrahoitusta Koneen Säätiöltä!

Hae tutkimusrahoitusta Koneen Säätiöltä! Hae tutkimusrahoitusta Koneen Säätiöltä! Tiedeasiamies Kalle Korhonen syyskuu 2015 6.9.15 KONEEN SÄÄTIÖ 1 Koneen Säätiö Koneen Säätiö on itsenäinen ja riippumaton v. 1956 perustettu yleishyödyllinen säätiö

Lisätiedot

Kommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu. Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi

Kommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu. Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi Kommentteja Robert Arnkilin puheenvuoroon Tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelu Keijo Räsänen keijo.rasanen@aalto.fi 1. Mitä Robert sanoi, ymmärrykseni mukaan 2. Kommenttieni tausta, osin samanlaisessa

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Sosiaalisten verkostojen tutkimusmenetelmät - historiallisia ja teoreettisia perusteita sekä peruskäsitteitä

Sosiaalisten verkostojen tutkimusmenetelmät - historiallisia ja teoreettisia perusteita sekä peruskäsitteitä Sosiaalisten verkostojen tutkimusmenetelmät - historiallisia ja teoreettisia perusteita sekä peruskäsitteitä Stanley Wasserman and Katherine Faust: Social Network Analysis, Methods and Applications Sosiaalisten

Lisätiedot

Julkaisutiedonkeruu laadun työkaluna. Ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminta: kuinka kehittää toiminnan laatua

Julkaisutiedonkeruu laadun työkaluna. Ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminta: kuinka kehittää toiminnan laatua Julkaisutiedonkeruu laadun työkaluna Ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminta: kuinka kehittää toiminnan laatua Julkaisutiedonkeruu ja sen ohjeistus Osa rahoitusmallia Yleinen standardi julkaisujen luokitukselle

Lisätiedot

ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4

ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 Sisällysluettelo ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO JA PÄÄMÄÄRÄT... 6 1.1 TIETEELLISEN TIEDON OMINAISPIIRTEITÄ... 7 1.2 IHMISTIETEELLISEN TUTKIMUKSEN PIIRTEITÄ... 8 1.3 TILASTOTIEDE IHMISTIETEIDEN

Lisätiedot

ALAN ASIANTUNTI- JATEHTÄVISSÄ TOIMIMINEN, KE- HITTÄMINEN JA ONGELMANRAT- KAISU - perustella asiantuntijatehtävissä. toimiessaan tekemiään

ALAN ASIANTUNTI- JATEHTÄVISSÄ TOIMIMINEN, KE- HITTÄMINEN JA ONGELMANRAT- KAISU - perustella asiantuntijatehtävissä. toimiessaan tekemiään ALKUVAIHEEN MINEN MISALUEET Tasot ALAN TEORIOIDEN, KÄSITTEIDEN, ME- NETELMIEN JA PE- RIAATTEIDEN MINEN 5 - käyttää keskeisiä teorioita, käsitteitä ja menetelmiä johdonmukaisesti erilaisissa - kirjoittaa

Lisätiedot

Matematiikan olemus Juha Oikkonen juha.oikkonen@helsinki.fi

Matematiikan olemus Juha Oikkonen juha.oikkonen@helsinki.fi Matematiikan olemus Juha Oikkonen juha.oikkonen@helsinki.fi 1 Eri näkökulmia A Matematiikka välineenä B Matematiikka formaalina järjestelmänä C Matematiikka kulttuurina Matemaattinen ajattelu ja matematiikan

Lisätiedot

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU

LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU LAADULLINEN TUTKIMUS Hanna Vilkka 1 LAADULLISEN TUTKIMUKSEN OMINAISLAATU Hermeneuttinen tieteenihanne: intentionaaliset selitykset, subjektiivisuus, sanallinen/käsitteellinen tarkastelutapa, metodien moneus.

Lisätiedot

Farmaseuttinen etiikka

Farmaseuttinen etiikka Farmaseuttinen etiikka Etiikka, tiede ja arvot Luento 5. Farmasian tdk. 14.11. Markus Neuvonen markus.neuvonen@helsinki.fi Reduktionistisen ohjelman pyramidi: Humanistiset Yhteiskuntatieteet Psykologia

Lisätiedot

The permanent address of the publication is http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta- 201212121096

The permanent address of the publication is http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta- 201212121096 This document has been downloaded from Tampub The Institutional Repository of University of Tampere The permanent address of the publication is http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta- 201212121096 Kustantajan versio

Lisätiedot

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO?

MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO? MIKÄ TAI MITÄ ON USKONTO? Uskonto voidaan määritellä monella eri tavalla... Mitkä asiat tekevät jostain ilmiöstä uskonnon? Onko jotain asiaa, joka olisi yhteinen kaikille uskonnoille? Uskontoja voidaan

Lisätiedot

Vertaisarviointitunnus käyttöön

Vertaisarviointitunnus käyttöön Vertaisarviointitunnus käyttöön Julkaisijan aamupäivä 25.9.2014 Janne Pölönen, Anna-Sofia Ruth Tunnus vertaisarvioiduille julkaisuille TSV:n hallitus hyväksyi joulukuussa 2013 tunnuksen rekisteröimisen

Lisätiedot

15.9.2011 Aino Kääriäinen yliopistonlehtori Helsingin yliopisto

15.9.2011 Aino Kääriäinen yliopistonlehtori Helsingin yliopisto 15.9.2011 Aino Kääriäinen yliopistonlehtori Helsingin yliopisto 1 2 Asiakirjojen kirjoittamisesta? Asiakkaiden tekemisten kirjoittamisesta? Työntekijöiden näkemysten kirjoittamisesta? Työskentelyn dokumentoinnista?

Lisätiedot

Tutkija, maailma tarvitsee sinua!

Tutkija, maailma tarvitsee sinua! Tutkija, maailma tarvitsee sinua! Yleistajuistamisen perusteet VNK-SELVITYSTOIMINNAN VIESTINTÄ- JA HYÖDYNTÄJÄDIALOGIN KOULUTUSTYÖPAJA 17.11. LIISA MAYOW, KASKAS MEDIA Mitä jos maailman kaikki ongelmat

Lisätiedot

Ot-yritysten johtaminen professorin toimintaa ja visioita

Ot-yritysten johtaminen professorin toimintaa ja visioita Osuustoiminnan neuvottelukunta LUT Toukokuu 2013 Ot-yritysten johtaminen professorin toimintaa ja visioita LUT School of Business Päätoimittaja, JCOM iiro.jussila@lut.fi + 358 50 465 9899 LUT-tiimin konteksti

Lisätiedot

Platonin kappaleet. Avainsanat: geometria, matematiikan historia. Luokkataso: 6-9, lukio. Välineet: Polydron-rakennussarja, kynä, paperia.

Platonin kappaleet. Avainsanat: geometria, matematiikan historia. Luokkataso: 6-9, lukio. Välineet: Polydron-rakennussarja, kynä, paperia. Tero Suokas OuLUMA, sivu 1 Platonin kappaleet Avainsanat: geometria, matematiikan historia Luokkataso: 6-9, lukio Välineet: Polydron-rakennussarja, kynä, paperia Tavoitteet: Tehtävässä tutustutaan matematiikan

Lisätiedot

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI VTT/ Sosiologi Hanna Vilkka Opetusmenetelmät ja opetuksen arviointi -seminaari/ Turun kesäyliopisto 11.12.2010 RAKENTEISTA TOIMIJAAN Oma kasvu merkityksissä,

Lisätiedot

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen

TUKIMATERIAALI: Arvosanan kahdeksan alle jäävä osaaminen MAANTIETO Maantiedon päättöarvioinnin kriteerit arvosanalle 8 ja niitä täydentävä tukimateriaali Opetuksen tavoite Sisältöalueet Maantieteellinen tieto ja ymmärrys T1 tukea oppilaan jäsentyneen karttakuvan

Lisätiedot

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset 1. Ohjaustyylit on hyvä tunnistaa itselleen ominaiset tavat ohjata opiskelijoita. on hyvä osata joustavasti muuttaa ohjaustyyliään erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille opiskelijoille sopivaksi. Seuraavaksi

Lisätiedot

VALINTAKRITEERIT. Suomen Terveydenhoitajaliitto ylläpitää erityispätevyys-rekisteriä, johon hakijalle myönnetty erityispätevyys kirjataan.

VALINTAKRITEERIT. Suomen Terveydenhoitajaliitto ylläpitää erityispätevyys-rekisteriä, johon hakijalle myönnetty erityispätevyys kirjataan. VALINTAKRITEERIT Terveydenhoitajan erityispätevyyttä hakevan henkilön tulee olla Suomen Terveydenhoitajaliiton jäsen. Hakijalla tulee olla suoritettuna terveydenhoitajan tutkinto (opistoaste tai amk) ja

Lisätiedot

Hei, Tässä lähetän sinulle eilisen esitykseni kalvot! Leo Näreaho

Hei, Tässä lähetän sinulle eilisen esitykseni kalvot! Leo Näreaho 1 Panpsykismi (2010) Keskustelijat Heikki Mäntylä Leo Näreaho Kullervo Rainio 1.12.2010 Leo Näreaho Hei, Tässä lähetän sinulle eilisen esitykseni kalvot! Leo Näreaho 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 1.12.2010 Heikki

Lisätiedot

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Kurssin tarkoituksesta ja tavoitteista Kurssilla avataan ja pohditaan keskeisimpiä oppimiseen liittyviä käsitteitä

Lisätiedot

Tieteellinen selittäminen. Lait (1) Kausaalinen selittäminen

Tieteellinen selittäminen. Lait (1) Kausaalinen selittäminen Tieteellinen selittäminen Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan 5. Luento 28.1. 1 Tieteellinen selittäminen Selitys on vastaus selityskysymykseen selitys vastaa kysymykseen: miksi p? perustelu vastaa

Lisätiedot

Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja kulttuuripalvelujen saavutettavuus

Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja kulttuuripalvelujen saavutettavuus Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet ja kulttuuripalvelujen saavutettavuus Aura Linnapuomi, Kulttuuria kaikille - palvelu, Valtion taidemuseo 9.11.2011 Esityksen rakenne Yhdenvertaiset osallistumismahdollisuudet

Lisätiedot

Nollasummapelit ja bayesilaiset pelit

Nollasummapelit ja bayesilaiset pelit Nollasummapelit ja bayesilaiset pelit Kristian Ovaska HELSINGIN YLIOPISTO Tietojenkäsittelytieteen laitos Seminaari: Peliteoria Helsinki 18. syyskuuta 2006 Sisältö 1 Johdanto 1 2 Nollasummapelit 1 2.1

Lisätiedot

Jorma Joutsenlahti / 2008

Jorma Joutsenlahti / 2008 Jorma Joutsenlahti opettajankoulutuslaitos, Hämeenlinna Latinan communicare tehdä yleiseksi, jakaa Käsitteiden merkitysten rakentaminen ei ole luokassa kunkin oppilaan yksityinen oma prosessi, vaan luokan

Lisätiedot

Raamattu - tarua vai totta. Jyväskylän vapaaseurakunta 140913

Raamattu - tarua vai totta. Jyväskylän vapaaseurakunta 140913 Raamattu - tarua vai totta Jyväskylän vapaaseurakunta 140913 Raamattu - tarua vai totta? Millä perusteilla voimme väittää Raamatun sanaa todeksi? Voiko Raamatulle löytää tieteellisiä perusteita vai jääkö

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Fysiikan maanalaisen tutkimuksen nykytila Suomessa

Fysiikan maanalaisen tutkimuksen nykytila Suomessa Fysiikan maanalaisen tutkimuksen nykytila Suomessa 1. kosmisten säteiden koe EMMA 2. LAGUNA-infrastruktuuritutkimus Timo Enqvist Oulun yliopisto Oulun Eteläisen instituutti IX Kerttu Saalasti -seminaari,

Lisätiedot

1) Ymmärrä - ja tule asiantuntijaksi askel askeleelta

1) Ymmärrä - ja tule asiantuntijaksi askel askeleelta Tarkkailuharjoitus 4..4. Tarkkailu- harjoitus Tarkkailuvihkotekniikka Alla on kuvattu askel askeleelta etenevät ohjeet siitä, kuinka kuluttajien tarpeita voidaan paljastaa. Tämä metodi auttaa sinua tekemään

Lisätiedot

ALKUSANAT... 4 ALKUSANAT E-KIRJA VERSIOON... 5 SISÄLLYSLUETTELO... 6

ALKUSANAT... 4 ALKUSANAT E-KIRJA VERSIOON... 5 SISÄLLYSLUETTELO... 6 Sisällysluettelo ALKUSANAT 4 ALKUSANAT E-KIRJA VERSIOON 5 SISÄLLYSLUETTELO 6 1 PERUSASIOITA JA AINEISTON SYÖTTÖ 8 11 PERUSNÄKYMÄ 8 12 AINEISTON SYÖTTÖ VERSIOSSA 9 8 Muuttujan määrittely versiossa 9 11

Lisätiedot

http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/

http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/ http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/ sisäinen asiakas media ulkoinen asiakas ns. suuri yleisö sidosryhmä Yhtä kaikki: tiedotteella on lukija. Tunne hänet. Kun kirjoitat tiedotetta, älä päästä häntä silmistäsi

Lisätiedot

Fundamentalismi ja uskonnollinen terrorismi

Fundamentalismi ja uskonnollinen terrorismi Fundamentalismi ja uskonnollinen terrorismi Kimmo Ketola Kirkon tutkimuskeskus Joitakin havaintoja brittiläisistä terroristeista Etnisesti kirjava ryhmä Ei psykopatologioita Koulutustaso vaihteleva Eivät

Lisätiedot

Miten terveyden ja hyvinvoinnin alojen tulisi viestittää?

Miten terveyden ja hyvinvoinnin alojen tulisi viestittää? Miten terveyden ja hyvinvoinnin alojen tulisi viestittää? Ensimmäinen SOTERKO -tutkimuspäivä Teija Riikola MIKSI TIETEESTÄ PITÄISI TIEDOTTAA? Keskustelu kuuluu tieteeseen. nykyisin yhä enemmän eri tieteenalojen

Lisätiedot

Tieteellisen artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen

Tieteellisen artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen Tieteellisen artikkelin kirjoittaminen ja julkaiseminen Dosentti Mikko Ketola Kirkkohistorian laitos Workshop tohtorikurssilla toukokuussa 2008 Teologinen tiedekunta Workshopin sisältö Miksi kirjoittaa

Lisätiedot

Laadullinen tutkimus. Laadullisen tutkimuksen tausta-ajatuksia

Laadullinen tutkimus. Laadullisen tutkimuksen tausta-ajatuksia Laadullisen tutkimuksen tausta-ajatuksia 25. maaliskuuta 2003 Jyväskylän yliopisto Sivu 1 Laadullista tutkimusta koskevan jakson sisältöä: Laadullisen tutkimuksen tausta-ajatuksia Aineiston hankinnan tapoja

Lisätiedot

Mistä ei voi puhua? Matti Häyry Filosofian professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu matti.hayry@aalto.fi

Mistä ei voi puhua? Matti Häyry Filosofian professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu matti.hayry@aalto.fi Mistä ei voi puhua? Matti Häyry Filosofian professori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu matti.hayry@aalto.fi Etiikan päivä: Hyvä ja paha tieto - Tieteiden talo 12.3.2015 Kolme esimerkkiä Ei kannata? Giubilinin

Lisätiedot

Tutkiva toiminta luovan ja esittävän kulttuurin kehittämishaasteena. Pirkko Anttila 2006

Tutkiva toiminta luovan ja esittävän kulttuurin kehittämishaasteena. Pirkko Anttila 2006 Tutkiva toiminta luovan ja esittävän kulttuurin kehittämishaasteena Pirkko Anttila 2006 Tutkimus vs. tutkiva toiminta? Research = careful search Sana recercher (ransk.) jaettuna osiinsa on: re = intensiivisesti,

Lisätiedot

Tiedeyhteisön toteuttama julkaisufoorumien tasoluokitus

Tiedeyhteisön toteuttama julkaisufoorumien tasoluokitus Tiedeyhteisön toteuttama julkaisufoorumien tasoluokitus Puheenjohtaja Ilkka Niiniluoto, TSV Yliopistojen rahoitusmalli uudistuu oletteko valmiit? OKM:n, TSV:n ja UNIFI:n seminaari Helsinki 17.2.2014 TSV

Lisätiedot

Työryhmä 2. Hyväksi havaittuja käytäntöjä tutkimuseettisestä koulutuksesta. Keskiviikko 29.10.2014 Tieteiden talo, 405 Puheenjohtajana Petteri Niemi

Työryhmä 2. Hyväksi havaittuja käytäntöjä tutkimuseettisestä koulutuksesta. Keskiviikko 29.10.2014 Tieteiden talo, 405 Puheenjohtajana Petteri Niemi Työryhmä 2. Hyväksi havaittuja käytäntöjä tutkimuseettisestä koulutuksesta Keskiviikko 29.10.2014 Tieteiden talo, 405 Puheenjohtajana Petteri Niemi Eettinen tutkija... Tunnistaa asioiden eettisen puolen

Lisätiedot

Etiikka. Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007

Etiikka. Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007 Etiikka Hämeen päihdehuollon kuntayhtymä Kehittämispäivä 30.11.2007 Wittgensteinin määritelmät etiikalle Etiikka on tutkimusta siitä, mikä on hyvää. Etiikka on tutkimusta siitä, mikä on arvokasta. Etiikka

Lisätiedot

Rahastosalkun faktorimallin rakentaminen

Rahastosalkun faktorimallin rakentaminen Teknillinen korkeakoulu Mat 2.177 Operaatiotutkimuksen projektityöseminaari Kevät 2007 Evli Pankki Oyj Väliraportti 28.3.2007 Kristian Nikinmaa Markus Ehrnrooth Matti Ollila Richard Nordström Ville Niskanen

Lisätiedot

TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSI. LTKY012 Timo Törmäkangas

TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSI. LTKY012 Timo Törmäkangas TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSI LTKY012 Timo Törmäkangas LUENNOT Luento Paikka Vko Päivä Pvm Klo 1 L 304 8 Pe 21.2. 08:15-10:00 2 L 304 9 To 27.2. 12:15-14:00 3 L 304 9 Pe 28.2. 08:15-10:00 4 L 304 10 Ke 5.3.

Lisätiedot

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski Taiteen ja sosiaalityön rajalla Aikuissosiaalityön i i päivät ä 18.-19.1.201119 1 Työryhmä 19.1.2011: Taiteen avaamat mahdollisuudet d sosiaalityössä Arja Honkakoski Mahdollisuus enemmän kuin todellisuus?

Lisätiedot

Evoluutio ja luominen. Mian tekemä esitys Jannen esittämänä

Evoluutio ja luominen. Mian tekemä esitys Jannen esittämänä Evoluutio ja luominen Mian tekemä esitys Jannen esittämänä Väite: tiedemiehet ovat todistaneet evoluutioteorian todeksi Evoluutioteorialla tässä tarkoitan teoriaa, jonka mukaan kaikki elollinen on kehittynyt

Lisätiedot

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely

Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Vaikeavammaisen asiakkaan kanssa työskentely Lähtökohtia Tavoitteena asiakkaan osallisuuden lisääminen. Asiakkaan kokemusmaailmaa tulee rikastuttaa tarjoamalla riittävästi elämyksiä ja kokemuksia. Konkreettisten

Lisätiedot

MATEMATIIKKA. Elina Mantere Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi. Elina Mantere

MATEMATIIKKA. Elina Mantere Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi. Elina Mantere MATEMATIIKKA Helsingin normaalilyseo elina.mantere@helsinki.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Kehittää loogista, täsmällistä ja luovaa matemaattista ajattelua. Luoda pohja matemaattisten käsitteiden ja rakenteiden

Lisätiedot

osaksi opetusta Simo Tolvanen Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta /

osaksi opetusta Simo Tolvanen Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta / Suomalainen LUMAosaaminen ja tieteenhistoria osaksi opetusta Simo Tolvanen simo.a.tolvanen@helsinki.fi 9.1.2014 1 Miksi? Miten? 9.1.2014 2 Miksi LUMA-aineita opetetaan? Kuva: Flickr, Kuvaaja: Corey Holmes

Lisätiedot

Kritiikin kokonaishahmo: Ivan Illichin koulutus- ja yhteiskuntanäkemyksistä

Kritiikin kokonaishahmo: Ivan Illichin koulutus- ja yhteiskuntanäkemyksistä Kritiikin kokonaishahmo: Ivan Illichin koulutus- ja yhteiskuntanäkemyksistä Tomi Kiilakoski Kirsi-Marja Saurén 2008. Asiantuntijavalta koulutettu mielikuvitus. Systemaattinen analyysi Ivan Illichin tuotannosta

Lisätiedot

AKL 4.4.2014. Tiedolla johtaminen. Kenneth Ekström- Faros Group 050-5700605

AKL 4.4.2014. Tiedolla johtaminen. Kenneth Ekström- Faros Group 050-5700605 AKL 4.4.2014 Tiedolla johtaminen Kenneth Ekström- Faros Group 050-5700605 Hieman taustaa Itsestäni : Kenneth Ekström 050-5700605 Usean vuodan kokemus autoalasta Eri tehtäviä vähittäiskaupassa Eri organisaatioissa

Lisätiedot

1 Kannat ja kannanvaihto

1 Kannat ja kannanvaihto 1 Kannat ja kannanvaihto 1.1 Koordinaattivektori Oletetaan, että V on K-vektoriavaruus, jolla on kanta S = (v 1, v 2,..., v n ). Avaruuden V vektori v voidaan kirjoittaa kannan vektorien lineaarikombinaationa:

Lisätiedot