2003 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa. Esipuhe

Transkriptio

1 2003 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa Esipuhe Keskustelunavauksen tarkoituksena on kartoittaa, analysoida ja kommentoida Suomen 10 suurimman kaupungin otetta julkisten palveluiden järjestämiseksi tulevaisuudessa. Aihe on ajankohtainen monesta eri syystä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa kysyntä kasvaa väestön ikärakenteen muuttuessa. Seuraavan 10 vuoden kuluessa julkisen sektorin hoitohenkilökunnasta siirtyy eläkkeelle arviolta neljännes. Julkisen sektorin paineet vähentävät mahdollisuuksia rahoittaa kasvavia palvelutarpeita verovaroilla. Väestön tulotason nousu tarjoaa uusia vaihtoehtoja palveluiden rahoitukseen ja lisää vaatimuksia asiakaslähtöisten, asiakkaiden valintaan perustuvien palveluiden tarjonnalle. Suurimpien kaupunkien merkitys koko maan palvelujärjestelmien kannalta on keskeinen. Yhdessä nämä kaupungit muodostavat yli asukkaan ja asiakkaan palvelumarkkinat. Niiden mahdollisuudet monipuolisten markkinoiden luomiseksi ovat paremmat kuin pienempien kuntien ja niiden kehittämiä palveluiden järjestämistapoja tullaan todennäköisesti omaksumaan muuallakin maassa. Keskustelunavauksemme näkökulma on yksityisen yritystoiminnan kaupunkeja tarkastellaan lähinnä yksityisten palvelutuottajien markkinoina ja pohditaan, minkälaisen toimintaympäristön ne muodostavat yritysten markkinoille tulon, kasvun ja kehittämisen kannalta. Tämän ohessa julkisten palveluiden tehokkuus vaikuttaa välillisesti koko kansantalouden kilpailukykyyn, mutta nämä vaikutukset ovat tässä tarkastelussa sivujuonteena. Tässä selvityksessä emme keskity esittämään näkemyksiä siitä, kuinka palveluiden rakenne ja sisältö tulee järjestää. Kansalaisten ja koko palvelujärjestelmän kannalta on toki välttämätöntä, että palvelujärjestelmien rakenteet tukevat palveluiden tuottamista tehokkaasti ja laadukkaasti. Uskomme, että yksityisten palvelutuottajien merkitys jatkaa voimakasta kasvuaan. Pidämme tarpeellisena mm. palveluiden tuotantorakenteen monipuolistamista, tilaaja-tuottajamallin omaksumista sekä erilaisten asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia lisäävien uudistusten toteuttamista. Tämän keskustelunavauksen kohteena on kuitenkin pääasiassa selvittää, ovatko 10 suurinta kaupunkia tarttuneet haasteisiin aktiivisesti ja onko yksityisen palvelutuotannon mahdollisuuksia otettu huomioon strategioita laadittaessa ja käytännön toimenpiteitä toteutettaessa. Käytetty aineisto on koottu lähinnä internetin välityksellä. Pääasiallinen tietolähde valittiin sillä perusteella, että internet on tehokas ja kaikkien saatavilla oleva tiedonvälityskanava. Internetin välityksellä kaupungit voivat viestittää pidemmän aikavälin suunnitelmiaan, jotka vaikuttavat myös yritystoiminnan edellytyksiin. Selvää on, että esimerkiksi yritysten investoinnit palvelutoiminnan käynnistämiseksi tai laajentamiseksi eivät voi perustua internet-viestintään, vaan ne vaativat huomattavasti seikkaperäisempi taustatietoja ja konkreettisia toimenpiteitä palveluita tilaavien kaupunkien puolelta. Vaikka internet ei muutenkaan ole aukoton tietolähde, sen kautta saa varsin kattavan käsityksen kaupunkien otteesta palvelurakenteisiin. Aineisto, joka kaikista kaupungeista pyrittiin keräämään, oli palvelujärjestelmän kehittämiseen liittyvät strategiset asiakirjat; viimeisimmät taloussuunnitelmat ja -arviot; tuoreimmat talousraportit ja tilinpäätösasiakirjat; tarkastuslautakuntien 1

2 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa 2003 vuoden 2002 arviointikertomukset; sekä sosiaali- ja terveyslautakuntien pöytäkirjat viimeisiltä muutamalta vuodelta. Kaikista kohdekaupungeista ei siis ollut saatavissa aivan kaikkea haettua materiaalia internetin välityksellä. Lisäksi tietojen esittämistavoissa on olennaisia eroja kaupunkien välillä. Onkin mielenkiintoista tarkastella eri kaupunkien tapaa järjestää viestintänsä samasta asiakokonaisuudesta. Jos viestintä on tehokasta ja avointa, se antaa mahdollisuuden strategioitten ja käytännön päätösten vertailemiseksi. Uskottava markkinoiden kehittämistavoite edellyttää erityisesti, että strategiat ja käytännön toiminta tukevat toisiaan. Yksi keskeinen kysymys, johon selvityksellä haettiin vastausta, on tieto eri tuottajien siis kaupunkien oman tuotannon, yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin organisaatioiden osuudesta kunkin kaupungin palvelukokonaisuudesta. Palvelujärjestelmien kehittäminen onnistuu tehokkaammin, jos tiedot nykyisestä tuotantorakenteesta ja eri tuottajien osuuksista ovat jatkuvan seurannan kohteena. Yksityisten tuottajien kannalta olennaisen kiinnostavaa on, kuinka paljon palveluita tällä hetkellä ostetaan ja onko ostopalveluiden määrän kehityksestä olemassa sitovia tai ohjeellisia tavoitetasoja. Lisäksi yksityisen tuotannon kannalta on keskeistä tietää, ostetaanko palvelut yrityksiltä vai kolmannen sektorin organisaatioilta ja kilpailutetaanko ostopalvelut vai ei. Näillä kysymyksillä on ollut suuri merkitys markkinoiden toimivuuteen erityisesti sosiaalipalveluissa, joiden kohdalla kunnat ovat monesti käytännössä ainoita palveluiden ostajia. Helsingissä Antti Neimala johtaja Anja Tuomola lainopillinen asiamies 2

3 2003 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa Sisältö Esipuhe...1 Helsinki (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Sosiaalitoimi Terveystoimi Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Erityisiä havaintoja sektoreittain Sosiaalitoimen ostopalveluiden organisointi ja kilpailuttaminen Hammashuoltouudistus ja ostopalvelut Terveydenhuollon jonojenpurkuoperaatio Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio...12 Espoo (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Erityisiä havaintoja sektoreittain Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio...15 Tampere (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Erityisiä havaintoja sektoreittain Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio

4 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa 2003 Vantaa (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Erityisiä havaintoja sektoreittain Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio...23 Turku (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Erityisiä havaintoja sektoreittain Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio...26 Oulu (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Erityisiä havaintoja sektoreittain Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio...30 Lahti (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Erityisiä havaintoja sektoreittain Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio

5 2003 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa Kuopio (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio...35 Jyväskylä (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Erityisiä havaintoja sektoreittain Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Lyhyt arvio...37 Pori (väkiluku 2002/ ) Kaupungin yleinen strateginen ote Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Taloussuunnittelu ja talousarviot Talouden seuranta Lyhyt arvio...39 Johtopäätöksiä ja kehittämisajatuksia...40 Kuva palvelujärjestelmien nykytilasta...40 Havaintoja strategiavalmistelusta...41 Talouden ja toiminnan suunnittelun kytkeminen osaksi rakenteellisia tavoitteita...41 Talouden seuranta...42 Yhteistyö yksityisten tuottajien kanssa...42 Liitetaulukot...43 Eri palvelutuottajien osuudet kustannuksista ja henkilöstöstä v Kuntien ja kuntayhtymien asiakaspalvelujen ostot yksityisiltä v

6 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa

7 2003 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa Helsinki (väkiluku 2002/ ) 1. Kaupungin yleinen strateginen ote Helsingin kaupunki on Suomen oloissa suurin julkisten palveluiden markkinaalue. Kaupungin yleistä strategiatyötä ohjaavat strategiaseminaarit, joita pidetään kaksi valtuustokaudessa. Ensimmäisessä asetetaan linjaukset ja toisessa tarkastellaan niiden toteutumista. Kaupungin strategioissa yksityisen tuotannon mahdollisuudet eivät toistaiseksi ole olleet vahvasti esillä. Kaupungin yhteisstrategiassa (saatavissa osoitteesta /tietoa/ strategia.html#palvelut) tavoitteeksi asetetaan mm. asiakkaiden valinnanmahdollisuuksien lisääminen ja kilpailuttamisen lisäämisen edellytysten selvittäminen toiminnan taloudellisuuden varmistamiseksi. Linjaukset ovat yleisluontoisia, eikä strategiassa ole määritelty, kuinka yleislinjauksia kehitetään kohti operatiivista toimintaa. 2. Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt 2.1. Sosiaalitoimi Helsingin kaupungin sosiaalitoimella ei ole internetin välityksellä saatavissa olevaa palvelustrategiaa tai toimialakohtaisia palvelustrategioita. Sosiaaliviraston talousarviossa ja taloussuunnitelmassa v on tavoitteiden asettamisessa otettu huomioon talouden heikentyminen ja tavoitteeksi on asetettu viiden suurimman kaupungin keskimääräisen kustannustason saavuttaminen 1. Sosiaalitoimen talousarviossa vuodelle 2003 eritellään yleisellä tasolla oma palvelutuotanto ostopalveluista, mutta ostopalveluja ei eritellä kolmannen sektorin ja yksityisten tuottajien kesken. Talousarviossa ei esitetä linjauksia siitä, miten omien ja ostopalvelujen suhde tulee kehittymään. Talousarvio on näiltä osin toteava, ei tavoitteellinen. Sosiaalitoimessa on kuitenkin tilastoitu oman tuotannon ja ostopalveluiden välistä suhdetta sektoreittain vuonna 2001 (saatavissa osoitteesta / sosv/virasto/toiminta/tilastot.htm) seuraavasti: Lasten päivähoitopalvelussa suhde omat paikat/ostopaikat ja perhepäivähoito oli 18000/3200. Päivähoitoikäisten lasten määrä on kääntynyt kaupungissa laskuun ja johtaa ylikapasiteetin purkamiseen. 1 Helsingin, Espoon, Tampereen, Vantaan ja Turun välillä tehdään ns. Viisikko-vertailua mm. vanhuspalveluiden kustannuksista ja palvelutasosta. Vuoden 2001 tietoja on saatavissa mm. Espoon kaupungin internet-sivuilta sosiaali- ja terveystoimen julkaisuista. Vanhusten käyttämien sosiaali- ja terveyspalveluiden tiedoissa ei eritellä palveluita siten, että kaupunkien itse tuottamia ja ostopalveluita verrattaisiin keskenään. Tosin vanhuspalveluraportin lopussa todetaan, että yksityiset vanhusten palvelut tulevat tulevaisuudessa olemaan nykyistä merkittävämmässä roolissa. 7

8 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa 2003 Lastensuojelun laitoshoidossa suhde omat/osto oli 393/427. Vammaisten asumispalveluissa suhde oli 335/225. Vanhusten asumispalveluissa suhde oli 2100/132, tehostetussa asumisessa 299/794 ja laitospalveluissa 1083/1375. Kaupungilla on neljä omaa vanhainkotia ja 10 yhteisöä palvelun tuottajina 19 toimipisteen kautta. Kokonaispaikkaluku on 2400, joista n paikkaa on kaupungin omia. Yllä olevaa tietoa ei ole saatavissa eriteltynä sen mukaan, onko palveluiden tuottaja yksityinen yritys vai kolmannen sektorin organisaatio. Esimerkiksi vanhainkotipalveluiden kohdalla käytetään ilmausta yksityinen yhteisö, mutta tuottajien tarkempaa luonnetta ei tiedoista ilmene Terveystoimi Terveysvirastolle on laadittu strategiasuunnitelma vuosille (saatavissa osoitteessa /tervv/suomi/julkaisut/2002strategia.pdf). Suunnitelmassa yrittäjämielisyys on kirjattu viraston yhdeksi arvoksi. Osaksi tätä periaatetta on kirjattu sisäinen yrittäjyys. Hoiva-alan yrityksillä nähdään yrittäjämielisyyden sisältöä kuvattaessa olevan merkittävä rooli Helsingin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluketjun sujuvuudessa. Samalla todetaan, että yhteistyötä jatketaan ja kehitetään siltä osin kuin se on molemmille edullista. Suunnitelmassa määritellään palvelurakenteen kehittäminen yhdeksi viraston tärkeimmistä kehittämisalueista. Sen yhtenä alatavoitteena mainitaan, että hammashuollossa uusien ikäryhmien tarvitsema palvelumäärä hankitaan pääsääntöisesti yksityisiltä palvelutuottajilta. 3. Taloussuunnittelu ja talousarviot 4. Talouden seuranta Helsingin kaupungin talousarviossa vuodelle 2003 (saatavissa osoitteessa http: // /kkansl/julkaisut/talousarvio2003/) viitataan sosiaalivirastolle vuonna 2002 hyväksyttyihin visioihin, jotka ulottuvat vuoteen Tässä yhteydessä esitetään seuraava kirjaus: Kaupungin talouden heikentyminen ja tavoitteeksi asetettu viiden suurimman kaupungin kustannustaso edellyttää, että taloussuunnitelmakaudella sosiaalivirasto sovittaa toiminnan kohdentumisen, rakenteet ja toimintaedellytykset käytettävissä oleviin voimavaroihin. Strategisen arvioinnin alueet ovat: palvelujen toteuttamistapojen monipuolistaminen sekä kustannusanalyysien ja -tietoisuuden lisääminen. Terveysviraston kohdalla talousarviossa on kilpailuttamisesta nimenomainen maininta: Kilpailuttamista jatketaan aiemmin kilpailutuksen piirissä olleilla palveluilla, joita ovat mm. kuntoutus- ja terapiapalvelut. Merkittävimpiä kilpailutettuja kohteita ovat kaupungin omaa tuotantoa täydentävät yksityissektorilta hankittavat hammashoitopalvelut. Helsingin tilinpäätöksessä vuodelta 2002 (saatavissa osoitteessa /kkansl/julkaisut/tp2002.pdf) ja vuosikertomuksessa vuodelta 2002 (saatavissa osoitteesta /kkansl/julkaisut/hki_vuosikertomus_ 2002.pdf) ei ole tarkasteltu palvelujärjestelmän kehittämistä ja palveluostoja omana kokonaisuutenaan. Sama koskee tuoreinta julkaistua talousraporttia alkuvuodelta 2003 (saatavissa osoitteesta /kkansl/julkaisut/ rapo103.pdf). Tämä selittynee sillä, että koska palvelurakenteiden kehittämisek- 8

9 2003 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa si ei ole asetettu taloussuunnittelun ja talousarvion laatimisen yhteydessä sitovia tulostavoitteita, ei myöskään ole katsottu tarpeelliseksi raportoida palvelujärjestelmän tai ostopalvelujen kehittymisestä erikseen. 5. Erityisiä havaintoja sektoreittain 5.1. Sosiaalitoimen ostopalveluiden organisointi ja kilpailuttaminen Sosiaaliviraston alaisuudessa toimii sosiaaliviraston yhteispalvelukeskus, jonka alaisuudessa puolestaan toimii vanhainkotipalvelujen tuottajakeskus. Tuottajakeskuksen toiminta vakinaistettiin sosiaalilautakunnan päätöksellä (pöytäkirjaote saatavissa osoitteessa: /sosv/soslk/021210/es_ 10.rtf). Keskus koordinoi 85 miljoonan euron (v. 2002) laitospalvelujen budjettia ja neuvottelee 30 tuottajayksikön kanssa palvelun sisällöstä ja hinnasta. Lautakunnan kokouspöytäkirjassa käsitellään tarvetta kehittää viraston kilpailuttamisosaamista mm. seuraavasti: Lähivuosina palvelujen kilpailuttaminen tulee vaatimaan entistä enemmän osaamista. Lähtökohtaisesti kaikki yksityisiltä tuottajilta ostettavat palvelut on hankintalainsäädännön mukaan kilpailutettava. Vanhainkoti- ja asumispalvelujen kilpailuttamisesta Helsingin kaupungilla ei vielä ole paljoa kokemusta. Niiden kilpailuttamisen osaaminen on syytä keskittää yhteen paikkaan. Mainitusta kokouspöytäkirjasta ilmenee, että palveluita on tähän asti ostettu paljolti kilpailuttamatta hankintoja. Yksittäiset ostopalvelusopimuksia koskevat aiemmin tehdyt päätökset tukevat tätä käsitystä. Esimerkiksi sosiaalilautakunnan päätöksellä (pöytäkirjaote saatavissa osoitteessa: / sosv/soslk/011204/es_15.rtf) uusittiin 10 eri säätiön ja yhden yhdistyksen ostopalvelusopimukset vanhustenhuollon laitospalvelun tuottamisesta toistaiseksi voimassa oleviksi sopimuksiksi. Aineistosta ei ilmene, että sopimuksia olisi missään vaiheessa kilpailutettu hankintalainsäädännön mukaisesti. Sosiaalilautakunnan kokouksessa on kerrottu uusista linjauksista sosiaalipalveluiden kilpailuttamisessa. Kilpailutusta on käsitelty osana Raha-automaattiyhdistykselle eräistä avustushakemuksista annettavaa lausuntoa, jonka antaa lopullisesti kaupunginhallitus (pöytäkirjaote saatavissa osoitteessa: / /sosv/soslk/030812/02.rtf). Lausunnon perusteluissa todetaan mm., että avustusta hakeneita hankkeita ei enää voida priorisoida voimassaolevien ostopalvelusopimusten ja sosiaalitoimen talousarvion puitteissa, vaan uudet ostopalvelusopimukset on hankintalainsäädännön mukaan kilpailutettava. Sosiaalivirasto on pöytäkirjan mukaan laatimassa sosiaalitoimen eri sektoreille yhtenäiset ohjeet ja laatukriteerit ostopalveluiden kilpailuttamisesta Hammashuoltouudistus ja ostopalvelut Helsingin kaupunki on selvittänyt hammashuoltouudistus -työryhmän (loppuraportti ja ostopalvelujen kustannusvertailu esitetty terveyslautakunnan kokouksessa ; /tervv/suomi/hallinto/terveyslautakunta/ esityslistat/ _el.htm#3) avulla hammashuollon ostopalvelujen käyttömahdollisuuden. Ostopalvelumalli on todettu toimivaksi ja sen käyttöä on päätetty jatkaa ja kehittää. Terveysviraston näkemyksen mukaan hammashuollon ostopalvelut muodostavat käyttökelpoisen ja tärkeän elementin hammashuollon toiminnan ja sen ruuhkahuippujen tasaamisessa. Ostopalvelujen käytön jatkaminen ja kehittäminen sekä ostopalvelukumppanuuden syventäminen on toivottavaa jatkossakin. Hammashuollon oman toiminnan sekä vuosien os- 9

10 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa 2003 topalvelujen kustannusseurantaa tulee jatkaa ja syventää. Helsingin terveysviraston hammashuollon ostopalvelumallin on todettu olevan laajuudeltaan ja ennakkoluulottomuudeltaan yksi merkittävimmistä julkisen ja yksityisen terveyspalvelun yhteistyömalleista tällä hetkellä. Sen toimivuutta ja käyttökelpoisuutta tulee tarkoin seurata ja ryhtyä viipymättä tarvittaviin muutoksiin Terveydenhuollon jonojenpurkuoperaatio Helsingin kaupunki toteutti terveydenhuollon leikkausjonojen purkamisessa laajan ostopalveluoperaation, jota on arvioitu vuonna 2002 valmistuneessa raportissa (ei saatavissa internetin välityksellä). Hanke osoittautui raportin mukaan onnistuneeksi. Seuraavassa on esitetty hankkeessa tehdyt johtopäätökset ja kehittämisehdotukset eri näkökulmista: Edut potilaan kannalta - jonot lyhenivät lakkoa edeltäneelle tasolle ja hoitoon pääsy nopeutui - potilaan valinnanvapaus lisääntyi - tuotettujen palvelujen tasoa pidettiin korkeana ja palvelua sujuvana - komplikaatioita esiintyi toiminnan volyymiin nähden vähän Kehittämiskohteita potilaan kannalta - etukäteismarkkinointi puuttui, osa potilaista ei siksi osannut tarttua tarjoukseen - tarjouskirje oli potilaan kannalta vaikeaselkoinen - aikataulu oli joillekin potilaille liian nopea - osa potilaista koki matkan muille paikkakunnille hankalaksi Edut tuottajien kannalta - HUS:n leikkausjonot käytiin läpi ja saatettiin ajan tasalle - avoimuus ja vuorovaikutus HUS:n ja muiden tuottajien sekä Helsingin terveysviraston välillä lisääntyi, mahdollisuutta kilpailuttamisen jatkamiseen pidettiin tärkeänä - kilpailutuksen järjestelyjä ja tarjouspyyntöä pidettiin selkeänä sekä tehtyä sopimusta yksiselitteisenä ja ammattimaisesti laadittuna. - projektin organisaatiota pidettiin asiantuntevana ja käytännön ongelmat nopeasti ratkaisevana - potilaiden tuottajille antama palaute oli myönteistä ja projektista jäi tuottajille myönteinen kuva - projekti antoi sairaanhoitopiireille virikkeitä keskinäisen työnjaon kehittämiseen Kehittämiskohteet tuottajien kannalta - puuttumaan jääneiden lähetteiden takia tuottajilta jäi hoitamatta noin 13 % potilaista ja saamatta sopimuksen mahdollistavia tuloja - kireä aikataulu vaikeutti leikkaustoiminnan käynnistämistä - tuottajille toimitettujen lähetteiden ja tilattujen palveluiden kriteerit eivät projektin alkuvaiheessa toteutuneet kaikilta osin Edut terveysviraston kannalta - tavoite saavutettiin alittamalla talousarvio - kilpailutetun ostopalvelutoiminnan kustannustaso osoittautui kilpailukykyiseksi - kilpailutetun erikoissairaanhoidon ostopalvelun pelisäännöt syntyivät ja testattiin käytännössä 10

11 2003 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa - luotiin laadun, määrän, hoitovastuun ja talouden kattava sopimuskäytäntö - suoralähetekäytäntö Helsingin terveyskeskuksesta yksityissairaaloihin kehitettiin - ulkoinen kuva parani: Terveysvirasto todettiin joustavaksi palvelujen järjestäjäksi ja yhteistyökumppaniksi Kehittämiskohteet terveysviraston kannalta - toiminta käynnistyi hitaasti, koska sitä ei voitu suunnitella yhteistyössä HUS:n kanssa. Alkuun päästyään projekti eteni hyvin - tarjouspyyntö perustui HUS:n kunta Gentiassa esitettyihin jonotietoihin. Koska HUS siirsi lakon jälkeen päiväkirurgisia potilaita jonoista hoidonvaraukseen, jonoprojektiin ei aluksi potilaita riittänyt - potilasvalinnat tehtiin HUS:n toimesta. Tästä seurasi paljon työtä HUS:n henkilökunnalle ja lisäkustannuksia terveysvirastolle. Terveysvirasto ei voi nykyisten lakien mukaan ohjata HUS:n potilasjonoja - tuottajat palauttivat 11% lähetteistä hoidon porrastuksen ja muiden syiden takia takaisin HUS:lle - projektista saatujen kokemusten perusteella laitettiin vireille erikoissairaanhoitolainmuutos kunnan läheteohjauksen mahdollisuuksien parantamiseksi. 6. Tarkastuslautakunnan 2 arviointikertomuksen havaintoja Helsingin kaupungin tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa vuodelta 2002 (kertomus löytyy osoitteesta /tav) ei erikseen arvioida eri sektoreiden ostopalveluiden järjestämistä. Kertomuksessa todetaan kuitenkin riski, joka sisältyy palveluiden hankkimiseen ulkopuolisilta toimittajilta, ellei kaupunki järjestä sisäistä valvontaansa riittävän selvästi. Huomionarvoista kertomuksessa on, että siinä esitetään voimakasta kritiikkiä Helsinki-konsernin bussiliikenneyksiköiden taloudellisesta tilasta. Kertomuksessa todetaan, että kilpailutuksen avulla YTV ja HKL ovat saaneet painettua tuottajille maksettavia liikennöintikorvauksia aikaisempaan tilanteeseen verrattuna seutuliikenteessä % ja Helsingin sisäisessä liikenteessä 8 18 % alaspäin. Kaupunkikonsernien molempien omien yksiköiden taloudellinen tila arvioitiin heikoksi, toiminta kannattamattomaksi ja maksuvalmius huonoksi. Arviointikertomuksessa päätellään, että markkinaosuuden kasvattaminen seutuliikenteessä ja markkinaosuuden pitäminen Helsingin sisäisessä liikenteessä suurin piirtein ennallaan ovat tapahtuneet toiminnan taloudellisuuden ja kannattavuuden kustannuksella. Odotettavissa on, että vastaavantyyppisiin ongelmiin kuin bussiliikenteessä saatetaan törmätä myös muilla toimialoilla, kun kaupungin oma tuotanto kilpailee yksityisen tuotannon kanssa. Palveluiden tilaamisen ja tuottamisen organisoin- 2 Kuntalain 71 :n mukaan tarkastuslautakunta on asetettava valtuuston toimikausia vastaavaksi ajaksi kunnan hallinnon ja talouden tarkistamisen järjestämistä varten. Lautakunnan on valmisteltava valtuuston päätettävät hallinnon ja talouden tarkastusta koskevat asiat, sekä arvioitava, ovatko valtuuston asettamat toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet toteutuneet. 11

12 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa Lyhyt arvio ti, oman tuotannon mahdolliset liikelaitostamiset ja yhtiöittämiset sekä muut vastaavat rakenteelliset uudistukset edellyttävät hyvää valmistautumista, sitoutumista uudistuksiin ja niiden määrätietoista toteuttamista. Helsingin ei voi sanoa olevan dynaaminen palvelurakenteiden uudistaja tai aktiivinen yksityisen tuotantotoiminnan edellytysten luoja. Kaupungin asettamat ylimmän tason strategiset tavoitteet ovat hyvin yleisiä, eivätkä ne näytä ainakaan vielä muuntuneen selkeiksi toimialakohtaisiksi operatiivisiksi tavoitteiksi. Vertailtaessa kaupungin eri virastojen otetta keskenään, voi todeta, että terveysvirasto on ollut viime aikoina aktiivisempi ostopalveluiden kehittäjä ja kilpailuttaja kuin sosiaalivirasto. Tämä näkyy myös talousarviokirjauksissa siten, että terveysviraston kohdalla viitataan aiempiin kilpailutuskokemuksiin ja todetaan, että tiettyjen palveluiden kilpailuttamista jatketaan. Sosiaaliviraston kohdalla tuotantotapojen uudistaminen mainitaan käytännön pakkona; kustannusten sopeuttaminen edellyttää tehokkaampien tuotantotapojen kehittämistä. On kuitenkin todettava, että sosiaali- ja terveyspalveluiden ostaminen edellyttävät erilaista menettelyä ja erilaista osaamista, joten eri virastojen vertailusta keskenään ei pidä tehdä liian pitkällä meneviä johtopäätöksiä. Lisäksi viimeisimpien tietojen perusteella sosiaalitoimen eri sektoreilla on alettu kiinnittää entistä suurempaa huomiota palveluiden kilpailuttamiseen, tosin pakon edessä. Tämä on johtamassa viraston yhteisiin ostopalveluiden kilpailuttamisohjeisiin. 12

13 2003 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa Espoo (väkiluku 2002/ ) 1. Kaupungin yleinen strateginen ote Espoon kaupungin strategiassa vuosille (saatavissa Espoon kaupungin internet-sivuilta osoitteesta /xsl_etusivu.asp? path=1 mm. valikon hallinto alta). Espoon strategiassa on suoraan määritelty sitovia, määrällisiä tulostavoitteita yksityisten ja julkisten palveluiden suhteesta. Sen ohessa strategiassa on yleisempiä tavoitteita palvelujärjestelmän kehittämisestä. Strategian palveluiden järjestämistä koskevan jakson pääkirjaus kuuluu seuraavasti: Palvelut on järjestetty asukas- ja asiakaslähtöisesti, toimintavarmasti ja kustannus- ja laatusuhteeltaan tehokkaimmalla tavalla. Muut tuotantotavat kuin kaupungin oma tuotanto on määritelty ensisijaiseksi keinoksi vastata palvelujen lisääntyvään kysyntään silloin, kun ne ovat kustannus- ja laatusuhteeltaan kilpailukykyisiä. 2. Sektorikohtaiset strategiat, suunnittelu ja käytännöt Yhtenä Espoon strategian sitovana tulostavoitteena on, että päivähoitoa kehitetään yhdessä yksityisten palvelutuottajien kanssa niin, että noin puolet uusista lasten päivähoitopaikoista on yksityisiä. Tavoite on selkeästi määrällinen, mutta siinäkään ei eritellä yksityistä palvelutuotantoa sen mukaan, onko kysymys yksityisestä yritystoiminnasta vai kolmannen sektorin tuottajista. Kirjaus kattanee molemmat tuotantotavat. Huomionarvoista on myös se, että tulostavoite edellyttää suoraan yhteistyötä kaupungin ja yksityisten tuottajien välillä. Strategiassa on sitovana tulostavoitteena myös hankintastrategian luominen, hankintoja koskevan ohjeistuksen uusiminen ja hankintatoimen organisaation tarkastaminen. Espoon vanhuspoliittisessa ohjelmassa vuodelta 2002 (saatavissa kaupungin internet-sivuilta sosiaali- ja terveystoimen hallinnon ja talouden julkaisuista) yksityistä palvelutuotantoa sivutaan yleisellä tasolla. Palvelurakenteen kehittämisohjelmassa asetetaan tavoitteeksi ympärivuorokautisen palveluasumisen lisäys ostopalveluna. 3. Taloussuunnittelu ja talousarviot 4. Talouden seuranta Espoon talousarviossa vuodelle 2003 (saatavissa kaupungin internet-sivuilta kaupungin taloutta käsittelevästä osiosta) sosiaali- ja terveystoimen käyttötalousosan perusteluissa toistetaan edellä kerrotut Espoo-strategian määrälliset tavoitteet esimerkiksi lasten päivähoitopaikkojen jakaantumisesta oman tuotannon ja ostopalveluiden välillä. Yleisenä painopisteenä kaupungilla on sosiaali- ja terveystoimen budjetin perusteluosan mukaan palveluiden laadun, vaikuttavuuden ja tuottavuuden lisääminen sekä palveluiden tasavertaisuuden varmistaminen kaupungin eri osa-alueilla. Kaupungin tilinpäätöksen yhteydessä seurataan Espoo-strategian toteutumista yleisesti ja erikseen sitovien tulostavoitteiden osalta. Vuoden 2002 tilinpäätöksen 13

14 Julkisten palvelujen rakenne Suomen suurimmissa kaupungeissa (saatavissa kaupungin internet-sivuilta kaupungin taloutta käsittelevästä osiosta) yhteydessä on esitetty mm. seuraavia toteutumatietoja: Toimintavuoden tavoitteeksi oli asetettu mm. uusien palveluyritysten perustaminen ja kilpailuttamismenettelyjen kehittäminen. Uusia toimipaikkoja todetaan perustetun 30 kappaletta. Raportoinnissa kerrotaan kehittämishankkeista, joilla kilpailuttamisosaamista on pyritty parantamaan. Huomionarvoista on, että yhteistyössä työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa tehtävässä projektissa ilmoitetaan olevan tarkoitus jatkossa keskittyä sellaisten sopimusmallien aikaansaamiseen, jotka mahdollistavat asianmukaisen kilpailun ja pienellä pääomalla toimivien palveluyrittäjien toimintaedellytykset. Missään muussa tämän selvityksen yhteydessä läpikäydyssä asiakirjassa ei vastaavaa, pienten yritysten tarpeita huomioivaa pohdintaa ole esiintynyt. Päivähoidon tulostavoitteena oli jo vuonna 2002, että vähintään puolet uusista hoitopaikoista on yksityisiä. Raportoinnissa todetaan, että 50 % uusista paikoista oli yksityisiä ja 50 % omia, joten tavoite täyttyi. Espoo-strategian toteutumista seurataan myös kolme kertaa vuodessa tehtävässä talouden seurantaraportissa. Viimeisimmässä raportissa (käsitelty sosiaali- ja terveyslautakunnassa :n kohdalla; saatavissa sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirjoista) toistetaan tulostavoite eli kehittää päivähoitotoimintaa yhteistyössä yksityisten palvelun tuottajien kanssa siten, että vähintään 50 % uusista päivähoitopaikoista on yksityisiä. Vuoden 2003 maaliskuun lopussa uusia päivähoitopaikkoja oli raportin mukaan yhteensä 109, joista 48 % on yksityisiä. Tulostavoite toteutuu arvion mukaan vuoden loppuun mennessä. 5. Erityisiä havaintoja sektoreittain Espoossa keskushallinnon hankintapalveluilla on omat internet-sivut, joiden välityksellä kaupunki ilmoittaa käynnissä olevista hankinnoistaan, joista tarjousaika on vireillä. Espoon eri lautakuntien päätöksistä ei kuitenkaan ole saatavissa kovin paljon tietoja siitä, mitä palveluita on kilpailutettu ja millä perusteilla hankintapäätökset on tehty. Tässä suhteessa Espoon tapa toimia poikkeaa joidenkin muiden suurten kaupunkien toiminnasta. Sosiaali- ja terveystoimen seurantaraporteissa käsitellään kuitenkin eri sektoreilla toteutettuja kilpailutuksia säännöllisin väliajoin osana toimintakatsausta (tuorein seurantaraportti saatavissa 3 :n kohdalta sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirjasta ). 6. Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen havaintoja Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksessa vuodelta 2002 (saatavissa kaupungin internet-sivuilta ulkoista valvontaa koskevasta osiosta) on eräitä huomautuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä, mitä tulee yksityisen palvelutuotannon hyödyntämiseen: Erikoissairaanhoidon järjestämistä koskevassa jaksossa edellytetään nimenomaisesti mm. toimintatapojen kriittistä tarkastelua ja mahdollisten ostopalveluiden tehokkaampaa käyttöä: Ostettuja hoitopalveluita koskevassa jaksossa kiinnitetään huomiota ostopalveluiden laadun varmistamiseen, palveluiden tuotteistamiseen ja hyvin laadittujen tarjouspyyntöasiakirjojen tärkeyteen. Vanhuspalveluiden kohdalla on kir-