LOPPURAPORTTI. Linnanniemi-hanke,

Transkriptio

1 Linnanniemi-hanke, LOPPURAPORTTI Linnanniemen kehittämishanke perustuu Museoviraston, Hämeenlinnan kaupungin ja Suomen Tykistö-, Pioneeri- ja Viestimuseoyhdistys ry:n (STPVMY ry) yhteistyösopimukseen (Liite 1) Hämeenlinnan Linnanniemen kehittämiseen liittyvistä tehtävistä. Hankkeen tarkoitus ja tausta: Linnanniemi-hanke on jatkoa vuosina toteutetulle pilottihankkeelle, jossa kehitettiin Linnanniemen alueen museoille uutta yhteistä toiminta- ja johtamismallia. Pilottihanke toteutui osana Museoviraston koordinoimaa Museot hyvinvoinnin edistäjinä hanketta, joka päättyi huhtikuussa Museovirasto, Hämeenlinnan kaupunki ja STPVMY ry sitoutuivat jatkamaan Linnanniemen kehittämistä pilottihankkeen kokemusten ja tulosten pohjalta vuosina Hankkeelle palkattiin ajalle hankejohtajaksi FT Antti Vihinen, jonka tehtävänä oli osallistua hankkeeseen ja vastata sen aikana alueen kehittämisestä erityisesti matkailun ja virkistäytymisen näkökulmista. Hankkeen lähtökohtana oli aiemmassa hankkeessa luonnosteltu yhteistoimintamalli (Liite 2), jossa alueen kolmen museotoimijan yhteisiksi tavoitteiksi oli hahmoteltu alueen matkailullisen vetovoiman edistäminen ja monipuolisten virike- ja virkistäytymismahdollisuuksien tarjoaminen museo- ja oheispalvelujen kautta. Hankejohtajan tehtäviin kuului tukea mallin toteutumista ja kehittämistä. Hankkeen tavoite: Hankkeelle oli asetettu seuraavat tavoitteet: - vuoden 2014 aikana alueen toimijat toimivat omien museotoiminnan alueiden lisäksi yhdessä prosessimaisesti alueen matkailun ja virkistäytymisen eteen ja uusia alueellisia kumppanuuksia on löytynyt. - Museot hyvinvoinnin edistäjinä -hankkeessa ( ) luonnosteltu Linnanniemen alueen toimijoiden yhteistoimintamalli on otettu käyttöön. - Toiminta on asiakaslähtöistä ja kehittäminen perustuu asiakasymmärrykseen. - Johtamis- ja ohjausjärjestelmä on toimiva ja Linnanniemen alueella on vahva strateginen suunta. Lisäksi hankkeessa oli tavoitteena - selvittää Linnanniemen toiminnan taloudellisten ja hallinnollisten rakenteiden tilanne ja kehittämistarpeet - arvioida pysyvämpien johtamis- ja hallinnollisten ratkaisujen tarve ja mahdollisuus Työn toteutumista ja kehittämistä tukee hankejohtaja. Rahoittajat: 1

2 Hankkeen rahoitus jakaantui seuraavasti: - Museovirasto (42.3 %) - Hämeenlinnan kaupunki (42.3%) - Suomen tykistö-, pioneeri- ja viestimuseoyhdistys ry (15.4 %) Hankkeen budjetti oli yhteensä , joka kohdistui hankejohtajan palkkaamiseen ja erikseen ulkopuolisella asiantuntijalla teetettävän talous- ja hallintoselvityksen kustannuksiin. Työtapa: Hankkeen toimintaa on ohjannut ohjausryhmä, jossa on ollut mukana kaikkien museotoimijoiden edustajat. Hankejohtaja on ollut ohjausryhmän jäsen ja toiminut sen valmistelijana. Käytännön toimintaa on koordinoinut johtoryhmä (museotoimijat / museojohtajat + ravintolayrittäjä), jonka puheenjohtajana on toiminut hankejohtaja. Johtoryhmätyöskentelyn lisäksi museoiden henkilökunnilla on ollut lähempänä käytännön tasoa toimivia työryhmiä. Hankejohtajalla ei ole ollut budjetti- eikä päätäntävaltaa: hän on ainoastaan keskusteluttanut eri toimijoita ja toiminut viestinviejänä päättäjien ja Linnanniemen alueen toimijoiden välillä. Hanke ja sen työryhmät ovat tavoitelleet tiiviimpää yhteistyötä eri toimijoiden välille, uusien yhteistyökumppaneiden löytämistä ja alueen yhteisten markkinointikonseptien luomista, sekä kävijämäärien kasvua. Yhteistä kosketuspintaa eri toimijoilla on varsinkin markkinoinnin ja viestinnän alueella. Myös alueen tapahtumatuotantoon liittyvissä kysymyksissä on selkeitä yhteistyötarpeita. Hankkeen ohjausryhmä: Timo Koivu, tilaajapäällikkö, Hämeenlinnan kaupunki (sijainen Heli Pirkkalainen, suunnittelija), ohjausryhmän puheenjohtaja Antti Vihinen, hankejohtaja, Museovirasto, ohjausryhmän sihteeri ja valmistelija Pirjo Hamari, kehittämisjohtaja, Museovirasto, saakka (sijainen Carina Jaatinen, vs. kehittämisjohtaja, alk.) Esko Hasila, hallituksen pj, Suomen tykistö-, pioneeri ja viestimuseoyhdistys ry Ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana yhteensä neljä kertaa: , , ja Lisäksi järjestettiin ylimääräinen kokous, jossa oli laajennetusti Museoviraston johtoa (pääjohtaja sekä Suomen kansallismuseon ylijohtaja ja museopalvelujohtaja). Ohjausryhmän kokouksiin on osallistunut lisäksi Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet ( ), museopalvelujohtaja/ylijohtaja Elina Anttila ( ja ), sekä erikoisasiantuntija Janne Tielinen ( , ja ). Aluetoimijoiden johtoryhmä: Tuulia Tuomi, museonjohtaja, Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo saakka (sijainen Juha Vitikainen, vs. museonjohtaja, ) Jaakko Martikainen, museonjohtaja, Museo Militaria Jouni Marjamäki, intendentti, Suomen kansallismuseo Outi Mertamo, Linnaravintola Brahe Antti Vihinen, hankejohtaja, Museovirasto, johtoryhmän puheenjohtaja 2

3 1.1. Lähtökohdat Linnanniemi-hankkeen lähtökohtana on ollut Hämeen linnan alueella toimivien museoiden asiakaspalvelukonseptien kehittäminen. Museoiden nykyisten toimintakonseptien taustalla vaikuttavat alueen kiinteistö- ja toimitilajärjestelyt. Linnanniemen alueen kaikki kiinteistöt ovat Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa. Hämeen linnan, Ojennuslaitoksen ja Vankilamuseon päävuokralainen on Museovirasto. Museovirasto on vuokrannut edelleen Ojennuslaitoksen Hämeenlinnan kaupungille kaupungin historiallisen museon toimisto-, perusnäyttely- ja vaihtuvien näyttelyjen tilaksi. Vankilamuseon tilat on niin ikään vuokrattu historialliselle museolle. Museovirasto maksaa Senaatti-kiinteistöille tiloista vuokraa noin 3,5 miljoonaa euroa vuodessa. Museoviraston ja Hämeenlinnan kaupungin välinen sopimus historiallisen museon tiloista on solmittu vuonna Hämeenlinnan kaupunki ei maksa Museovirastolle vuokraa käyttämistään tiloista. Museoviraston ja Senaatti-kiinteistöjen joulukuussa 2013 solmima vuokrasopimus edellyttää, että edelleenvuokrauksista sovitaan erikseen ja Senaatti kiinteistöjen tulee hyväksyä vuokrasopimus. Museovirasto tulee neuvottelemaan myös Hämeenlinnan kaupungin kanssa uuden sopimuksen. Museovirasto huolehtii Hämeen linnan avoinna pidosta sekä näyttely- ja tapahtumatoiminnasta. Linnan toiminnasta vastaa Museovirasto/Suomen kansallismuseo, jonka rahoitus tulee valtion talousarviosta. Museovirasto huolehtii Hämeen linnan avoinna pidosta sekä näyttely- ja tapahtumatoiminnasta. Linnan toiminnasta vastaa Museovirasto/Suomen kansallismuseo, jonka rahoitus tulee valtion talousarviosta. Hämeenlinnan kaupungin historiallisella museolla on ollut Ojennuslaitoksen alakerran tiloissa kaupungin ja maakunnan historian perusnäyttely ja Säästöpankkimuseo Säästöpankkiyhdistyksen kanssa tehdyllä erillisellä sopimuksella. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo on purkanut perusnäyttelynsä joitakin vuosia sitten ja tällä hetkellä tilat ovat käyttämättöminä Säästöpankkimuseon näyttelyä lukuun ottamatta. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo pitää avoinna Vankilamuseota ja huolehtii sen näyttelytoiminnasta. Lisäksi Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo huolehtii Palanderin talon ja Sibeliuksen syntymäkodin museotoiminnasta. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo toimii opetusministeriön päätöksellä (1981) Kanta- Hämeen maakuntamuseona, jonka tehtävät on määritelty museolaissa ja -asetuksessa. Historiallisen museon toimintaa rahoittaa Hämeenlinnan kaupunki joka saa toimintaansa lakisääteistä korotettua valtionosuutta. Vuonna 2013 se oli eli 37,7 % museon euron nettomenoista. Tämän lisäksi Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo on saanut harkinnanvaraisia avustuksia yhteensä euroa. Kaupungin rahoitusosuus museon toiminnasta on noin 43,3 %. Museo Militarian taustalla on yksityinen yhdistys. Museo Militarian budjetista noin puolet katetaan puolustusvoimien kiinteistötuella, joka nykymuotoisena päättyy vuonna 2018 sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön museoiden valtionavustuksella. Toinen puolisko katetaan museon tulorahoituksella ja omistajien vuosimaksuilla. 3

4 Alueen ravintolapalveluista vastaa Linnaravintola Brahe. Museotoiminnan lisäksi Linnanniemen alueella järjestetään erilaisia tapahtumia, joista osa linnan alueella, osa ulkopuolella Linnapuistossa. Ravintolayrittäjä toimii yksityisrahoitteisesti osakeyhtiömuotoisena. Se maksaa toiminnastaan perusvuokraa ja liikevaihtoon sidottua vuokraa Museo Militarialle (Militarian tiloista) ja Museovirastolle (linnan tiloista) Linnanniemen alueen toimijoiden menot ja tulot vuonna Vuoden 2014 osalta tietoja ei ole vielä saatavilla. Menot Hämeen linna Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo Ojennuslaitos (Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon Linnanniemen toimipiste) Vankilamuseo (Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon Linnanniemen toimipiste) Museo Militaria Henkilöstömenot Vuokramenot Kiinteistömenot Toimintamenot Muut menot Yhteensä Tulot Pääsymaksutulot Tilavuokraustulot Valtionosuus Muut avustukset Muut tulot Yhteensä Ongelmakohdat Tässä raportissa keskitytään Linnanniemi-hankkeen yhteydessä esiin nousseisiin ongelmakohtiin. Alueen toimijoilla on monipuolista yhteistoimintaa (esimerkiksi yhteinen aluelippu), joka on pitkälti käytännön tilanteiden sanelemaa. Yhteistyö on kuitenkin joillakin toiminnan osa-alueilla puutteellista tai kehittymätöntä. 1 Hämeenlinnan kaup. hist. museon vuokra- ja kiinteistömenot yhteensä Museo Militarian museokiinteistöjen vuokra-, käyttö- ja ylläpitokulut maksaa puolustusvoimat kiinteistötukena 3 Hämeen linnan kiinteistömenot sisältävät lämmityksen, sähkön ja veden , siivous-, pesula- ja ympäristönhoitopalvelut sekä korjaus-, kunnossapito- ja rakentamispalvelut Hämeen linnan toimintamenot sisältävät näyttelytoiminnan sekä markkinoinnin ja viestinnän Ojennuslaitokseen oli tammi-toukokuussa ilmainen sisäänpääsy. Museo on ollut kiinni kesäkuun alusta alkaen. 6 Hämeen linnan tilavuokraustulot sisältävät luento- ja juhlatilojen vuokrauksen sekä ravintolan vuokrauksen Hämeenlinnan kaup. hist. museon osalta tiedot ovat vain Ojennuslaitoksen tilavuokraustuloista. 8 Miltarian ja Hämeenlinnan kaup. hist. museon muut avustukset pitävät sisällään harkinnanvaraisen valtionavustuksen, kunnan avustuksen ja muut avustukset 4

5 2.1. Sisältökysymykset Linnan perusnäyttely on vanhentunut, eikä se toimi enää asiakkaita palvelevalla tavalla, saati matkailuvetonaulana. Linnanniemen vuotuinen n kävijän asiakasvirta muodostuu ensisijaisesti kolmesta pääväylästä: museotoiminta (näyttelyt), tapahtumat ja antikvaarinen muistomerkki. Kulttuurimatkailu on viime vuosina ollut hienoisessa kasvussa, mutta siihen liittyvien tapahtumien organisoinnissa on ollut ongelmia. Alueen toimijoilla ei ole palveluksessaan tapahtumatuotannon ammattilaisia: museoiden työntekijät hoitavat tapahtumien järjestelyjä oman työnsä ohella. Kulttuurimatkailukohteena Linnanniemen vetonaula on Hämeen linna. Valtaosa Linnanniemen asiakaskunnasta on kiinnostunut linnan historiasta ja sen arkkitehtuurista. Alueen markkinointia ja yhteisesiintymistä silmällä pitäen tämä on erityisen merkittävää: Alueen kehittämisen kärkenä pitää olla kulttuuriperintö, jonka ytimenä ovat alueen antikvaariset kohteet, ensisijaisesti linna ja sen toiminnan tukena Ojennuslaitos, Vankilamuseo ja Museo Militaria sekä niihin sijoittuvat mahdolliset muut toimijat. Hämeen linna on yksi Suomen tärkeimmistä kulttuurihistoriallisista muistomerkeistä ja nähtävyyksistä. Matkailukohteena linna kilpailee ihmisten vapaa-ajan vietosta: se tavoittelee samoja asioita kuin esimerkiksi huvipuistot tai kulttuuritapahtumat. Erona on se, että linna on auki vuoden ympäri, huvipuistot ja kulttuuritapahtumat ovat ensisijaisesti kesäkohteita. Vertailu Tampereen Särkänniemen huvipuistoalueen ja Hämeenlinnan Linnanniemen välillä on sikäli perusteltua, että kumpikin alue on monipuolisten vapaa-aika- ja elämyspalvelujen kokonaisuus. Sisältöjen tuottamisessakin on yhtäläisyyksiä, joskin myös suuria eroja. Tärkein ero on hallintomallissa, josta on sopimuksen mukaisesti tekeillä erillinen selvitys. Asiakastyytyväisyyskyselyissä on kartoitettu Linnanniemen asiakaskunnan toiveita ja tarpeita. Viimeisin kysely tehtiin keväällä 2014 osana Linnanniemi-hanketta. (Liite 4). Tähän kyselyyn vastasivat ensisijaisesti hämeenlinnalaiset: kaupungin nettisivuilla oli linkki online-kyselyyn. Vastausten määrä (n. 150) ei riitä kattavan analyysin tekemiseen, mutta joitakin havaintoja voidaan kuitenkin tehdä. Monet Linnanniemen läheisyydessä asuvat ihmiset toivovat alueesta jonkinlaista tapahtumapuistoa, jossa erilaiset konsertit, markkinat ja muut tapahtumat seuraavat toisiaan saumattomasti etenkin kesäaikana. Toiveissa kuultaa ajatus Linnanniemen alueesta kaupunkilaisten olohuoneena. Näissä toiveissa linna toimii kulissina: voidaan puhua kulissikäytöstä. Linnan sisältö ei tunnu merkitsevältä, mutta sen käyttö taustana ja rekvisiittana kiehtoo mielikuvitusta. Erilaisia tapahtumia Linnanniemen alueella järjestetään paljon: kesäkalenterissa on rientoja jazzmusiikista keskiaikamarkkinoihin. Kesäinen Suomi on täynnä vastaavia tapahtumia, eikä Linnanniemelle saapuva konserttiyleisö välttämättä löydä tietään alueen museoihin. Linna on tapahtumien arkkitehtoninen ja henkinen kulissi, sen sisältö ei ole keskiössä. Suomalaiset kesätapahtumat ovat pääosin ulkoilmatapahtumia; valoisana aikana ihmiset eivät tunnu kesyyntyvän sisätiloihin, eivätkä halua viettää aikaansa museokokoelmien ääressä tai linnan muurien sisällä. Asiakaspalautteissa valitetaan usein sitä, että linna on täynnä tyhjiä huoneita. Linnaan tutustuvaa asiakasta odottaakin todennäköisesti pettymys: sisältöjä ja esineitä on linnan 5

6 ulkopuolella sijaitsevissa museoissa, mutta itse linna vaikuttaa olevan tyhjillään. Sisällön tuottamisen ja vetonaulan välillä on siis ristiriita, jota linnassa oleva, 1980-luvulta peräisin oleva suppea perusnäyttely ei ratkaise. Vaihtuvat, pienemmät näyttelyt eivät myöskään riitä täyttämään linnan tiloja. Yleisvaikutelmaksi jää vääjäämättä suuri, tyhjä ja sokkeloinen tila. Linnanniemen museot ja niiden kokoelmat pystyvät tyydyttämään vain osittain linnan historiasta kiinnostuneen kävijän ja asiakkaan tarpeet. Museo Militarian kokoelmat eivät kerro linnan historiasta, Vankilamuseo vain yhdestä ajanjaksosta Linnanniemen alueen historiassa, Säästöpankkimuseolla taas ei ole mitään tekemistä linnan kanssa. Linnassa järjestettävät opaskierrokset on ammattitaidolla toteutettuja ja mielenkiintoisia, mutta nekin täyttävät tyhjät huoneet vain mielikuvien kautta. Suuri osa asiakaskunnasta haluaisi vaellella linnassa omaehtoisesti ja vailla opastusta. Perusnäyttelyn uudistamisesta kaikki johtoryhmään ja hankkeen ohjausryhmään osallistuvat ovat yhtä mieltä. Uuden näyttelyn sisältöä on pohdittu erillisen hankkeen avulla. Näkemykset vaihtelevat kiertävien kokonaisuuksien ja linnan historiaan vahvasti ankkuroituvan perusnäyttelyn välillä. Linnaan tutustuvat asiakkaat ovat kuitenkin kiinnostuneita ensisijaisesti linnan omasta historiasta, joten perusnäyttelyn uudistaminen tulisi tapahtua tältä pohjalta. Se ei sulje pois erilaisten vierailunäyttelyiden mahdollisuutta. Linnan perusnäyttelyn tulisi vielä kytkeytyä Hämeenlinnan kaupungin kehitykseen ja historiaan, jotta se puhuttelisi mahdollisimman voimakkaasti alueen asukkaiden paikallisidentiteettiä ja säteilisi näin myös kaupungissa vieraileviin turisteihin. Tässä kaupungin historiallisen museon ja Museoviraston yhteistyö näyttelyn suunnittelussa ja rakentamisessa on ratkaisevassa asemassa. Erityisen hyvän mahdollisuuden linnan näyttelytoiminnan ja sisältötuotannon uudistamiselle tarjoaa Hämeenlinnan kaupungin juhlavuosiputki : vuonna 2014 kaupunki täyttää 375 vuotta, vuonna 2015 vietetään Jean Sibeliuksen 150-vuotisjuhlaa säveltäjän syntymäkaupungissa erityisen näyttävästi, 2016 on teemana luonto ja vesi, ja vuonna 2017 lapset ja nuoret 100-vuotiaassa Suomessa. Varsinkin lasten ja nuorten tapahtumat vuonna 2017 voisivat toimia uudenlaisen sisältökokonaisuuden ponnahduslautana linnallekin: Hämeenlinnan lasten- ja nuortentapahtuma (nykyisin nimeltään Hippalot) voisi siirtyä kokonaan linnaan, luoda brändiään uudelleen ottaa mahdollisesti jopa vanhan ja hyvin tunnetun nimensä uudelleen käyttöön Infrastruktuurin ongelmat Linnanniemen alue on oleellinen osa Hämeenlinnan kaupunkikuvaa ja Vanajaveden yhteyteen rakennettua kaupunkipuistoa. Linnanniemen aluetta ei ole suunniteltu suuria massatapahtumia varten. Infrastruktuurin ongelmiin törmätään, kun eri tapahtumia tai alueen käyttöä aletaan suunnitella. Linnanpiha on mukulakivetyksellä päällystetty; se soveltuu huonosti esimerkiksi juhlakengissä kuljettavaksi. Linnaan on myös erittäin hankala kulkea pyörätuolilla. Käytännössä linna on vain tervejalkaisten ja suhteellisen hyväkuntoisten ihmisten saavutettavissa. Linnassa ei myöskään ole hissiä, joka helpottaisi kävijöiden tai huolto- ja ravintolahenkilökunnan liikkumista kerroksista toiseen. Näihin seikkoihin kannattaa jatkossa kiinnittää erityisesti huomiota, sillä linnan käyttö hää- ja juhlatapahtumapaikkana on kasvussa. Linnan tilat soveltuvat vain rajoitetusti erilaisille tapahtumille. Huoneet ovat kaikuisia; tästä kärsivät musiikki- ja puhe-esitykset. Edellä mainitut, kulkemiseen liittyvät ongelmat vaikeuttavat myös tavarantoimittajien työtä kohtuuttomasti. 6

7 Linnanniemen ulkoalue on kokonaisuutena ongelmallinen. Viitoitus alueen sisällä on sekava, ja kaupungin sisäinen viitoituskin kaipaisi päivittämistä. Nykyinen viitoitusjärjestelmä ei palvele varsinkaan kansainvälisiä vieraita ja asiakkaita, joille sanoilla Hämeenlinna ja Hämeen linna ei ole olemassa eroa. Uusissa opaste- ja viitoitussuunnitelmissa kannattaisi ottaa käyttöön suomen ohella myös englannin kieli. Tämä korostaisi myös Hämeenlinnan kaupungin kansainvälistä turismibrändiä. Hankkeen yhteydessä on opasteongelmien ratkaisun toivossa lähestytty Hämeenlinnan kaupunginhallitusta. Linnanniemen eri toimijat ovat fyysisesti melko lähellä toisiaan, mutta alueen eri osat on erotettu toisistaan aidoilla ja muureilla. Tähän on historialliset perusteet: onhan Linnanniemellä vielä luvulle asti toiminut vankila. Nykykäytölle aita linnan ja vankilamuseon välillä ei ole tarkoituksenmukainen, ja muuri linnan ja Militarian alueen välillä tuntuu sulkevan Militarian kokonaan alueen ulkopuolelle. Asiakkaan on vaikea löytää yksittäisiä toimijoita, saati hahmottaa aluetta yhdeksi kokonaisuudeksi. Hankkeen yhteydessä on selvitetty mahdollisuuksia aidan ja muurin purkamiselle tai muutostöille; toistaiseksi Museoviraston kanta muutoksiin on ollut kielteinen. Ravintolayrittäjä on toivonut Linnan edustalle jättölaituria Vanajaveden risteilyaluksille ja tilaussaunaa kokousasiakkaiden käyttöön. Laiturin suhteen Museoviraston edustajat ovat esittäneet epäilyjä alueen maisemallisiin arvoihin vedoten Asiakasvirrat ja ansaintalogiikan ongelmat Linnanniemen asiakas- ja kävijävirroista on hankkeen yhteydessä tehty erillinen selvitys (ks. liite 3). Tämän lisäksi tehtiin palaute- ja kehittämiskysely internetissä (ks. liite 4), johon vastasivat lähinnä Hämeenlinnan tai sen lähialueen asukkaat. Erillisen ja kohdennetun kyselytutkimuksen tekeminen potentiaalisesti merkittävimmillä asiakkaiden ja kävijöiden asuinpaikkakunnilla (ennen muuta Tampere ja Helsinki) olisi jatkossa suositeltavaa. Linnanniemen kokonaiskävijämäärä on n kävijän vuositasolla. Luku on ollut hienoisessa laskussa, joskin vuositasolla vaihtelut ovat kohtuullisina. Etenkin Hämeenlinnan kaupungin johdon toiveissa on ollut kävijämäärän kasvattaminen ja tämän myötä saavutettavien matkailutulojen kasvu. Hämeenlinnan sijainti Suomen väestöllisenä keskuksena ja hyvät kulkuyhteydet antavatkin lähtökohtaisesti perusteita näille toiveille. Hämeenlinna on kahden suuren asutuskeskittymän välissä: Tampereen ja Helsingin välinen yhteys on Suomen merkittävin kasvukäytävä. Näistä keskittymistä pääsee helposti ja nopeasti Hämeenlinnaan ja yhtä helposti ja nopeasti sieltä pois. Asiakaskunnan kehittymistä ja markkinointitoimenpiteiden kohdentamista ajatellen kannattaakin keskittyä ennen muuta päivämatkailijoihin. Linnanniemen alueen nähtävyydet ennen kaikkea itse Hämeen linna koetaan helposti yleishyödyllisiksi sivistyskohteiksi. Asiakaskunta ei ole tottunut maksamaan suurta pääsymaksua tai muita palvelumaksuja tällaisessa kohteessa: se on tottunut tai totutettu ilmaistapahtumiin. Esimerkkinä voidaan mainita yksi kevätkauden suurimmista kävijäryhmistä: luokkaretkeläiset. Tässä raportissa Linnanniemen luokkaretkiasiakkaita käytetään case study -tyylisenä esimerkkinä laajemmalle pohdinnalle Linnanniemen alueen ansaintalogiikan ongelmista ja hallintomallin kehittelyn pohjaksi. 7

8 Toukokuun aikana linnalla käy n luokkaretkeläistä. Valtaosa näistä koululaisryhmistä tulee Tampereelta tai Helsingistä (= pääkaupunkiseudulta). Monet tamperelaiskoululaiset ovat matkalla Helsingin Linnanmäelle, helsinkiläiset puolestaan matkaavat kohti Tamperetta ja Särkänniemeä. Hämeen linna on matkan koulutuksellinen ja sivistävä osuus, joka tuntuu antavan oikeutuksen virkistyspäivän varsinaiselle kohteelle, huvipuistolle. Koululaisryhmiltä peritään linnalla oppilasta kohden 2,5 euron suuruinen opastusmaksu. Monet luokkaretkeläisten ryhmänjohtajat ja opettajat pitävät tätä erittäin edullisena. Huvipuistoon pääsymaksu on euroa, yli kymmenkertainen Linnaan verrattuna. Mitä tapahtuisi, jos linnan pääsymaksua nostettaisiin huvipuiston maksun tasolle? Todennäköisesti luokkaretket eivät enää pysähtyisi Hämeenlinnan kohdalla. Pohdiskelua voi kuitenkin jatkaa siten, että linnan opastusmaksu olisi nykyisen 2,5 euron nimelliskorvauksen sijasta vaikkapa 8-10 euroa. Sisäänpääsyn ja opastuksen oheen voisi tämän avulla kehittää ohjelmallisia osuuksia, jotka paitsi perustelisivat korkeamman maksun, mutta saisivat lisäksi nuoret asiakkaat innostumaan linnan tarjonnasta jatkossakin: saisivat heidät tulemaan toisenkin kerran. Huvipuistojen rannekkeita (= pääsylippuja) monet lapset keräävät ranteisiinsa, osoittaakseen käyntikertojensa määrän ikätovereilleen. Mitäpä jos linnankin ranneke saavuttaisi samanlaisen status-aseman lasten keskuudessa? Miksi näin ei nykyisin toimita? Miksi linnan esittelystä luokkaretkeläisille ja muille matkailijaryhmille ei peritä korkeampaa maksua? Syyt löytyvät paitsi edellä mainitusta yleishyödyllisen sivistyskohteen aurasta, mutta myös hallintomallien eroavaisuuksista. Jos Linnanniemen aluetta verrataan vaikkapa Särkänniemeen, tulevat kahden, yhteiskunnan omistuksessa olevan kohteen hallintomallierot selvästi esille. Särkänniemen toimia ohjaa Tampereen kaupungin kokonaan omistama osakeyhtiö, Linnanniemellä on useita eri toimijoita, jotka kaikki saavat yhteiskunnan tukea, mutta ne eivät ole osakeyhtiöitä. Asiakasvirroissa ja ansaintalogiikassakin on paljon yhtäläisyyksiä: kummallakin alueella toimii erilaisia matkailukohteita, museoita, ravintoloita jne. Kummallakin alueella järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kuten konsertteja tai kokoustilaisuuksia. Mutta ns. sivistävän kohteen ja osakeyhtiömuotoisen huvipuiston kumpikin siis kuitenkin yhteiskunnan omistamia hinnoittelussa ja ajattelutavoissa on suuria eroja. Osakeyhtiö tavoittelee taloudellista hyötyä, sivistävä kohde ei. Osakeyhtiölle tämä myös sallitaan, yleishyödylliselle kohteelle ei. Osakeyhtiö maksaa omistajalleen vuokraa tiloistaan, tontistaan ja osinkoa mahdollisista liikevoitoistaan. Se ei voi tehdä pelkkiä menobudjetteja, kuten valtaosa museoista tekee, vaan tulojen täytyy kattaa menot. Yhteiskunnan omistamat osakeyhtiöt ovat nykyisin itsestäänselvyys esimerkiksi konsertti- ja kongressitaloissa, jotka ovat useimmiten kunnan tai kaupungin rakentamia ja omistamia, ja niiden toimintaa johtaa kaupungin tai kunnan omistama osakeyhtiö (esim. Tampere-talo, Lahden Sibeliustalo tai Hämeenlinnan Verkatehdas). Näiden yhtiöiden tavoitteena ei välttämättä ole tuottaa omistajilleen suuria taloudellisia voittoja, mutta osakeyhtiömuotoisella hallintomallilla tavoitellaan kuitenkin keveitä hallintoprosesseja, vähäistä byrokratiaa ja mahdollisimman suurta liikkumatilaa talouden hoitamiseen liittyvissä kysymyksissä. Talot eivät tule toimeen ilman yhteiskunnan subventioita Tampere-talon tukiaisten määrä on yli 4 miljoonaa euroa vuodessa mutta tästä huolimatta ainakin joissakin taloissa pyritään mahdollisimman pieneen subvention määrään. Avainsana on kuitenkin hallintomalli. Esimerkiksi osakeyhtiö mahdollistaa taloudellisen voiton, 8

9 ainakin mahdollisimman hyvän tuloksen tavoittelun, vaikka kohde onkin yleishyödyllinen sivistyskohde, jossa kulttuuriarvoilla (esimerkiksi sinfoniaorkestereilla ja niiden konserttitoiminnalla) on vankka ja perusteltu jalansija kohteen (esimerkiksi konserttitalon) toiminnassa. Kun yhteiskunnan omistama Särkänniemi Oy perii luokkaretkiasiakkaaltaan 33 euron suuruisen pääsymaksun, ei tämä synnytä vastalauseryöppyä, sillä yhteiskunnan omistus on naamioitu kaupungin omistaman osakeyhtiön taakse. Olisiko siis mahdollista, että Linnanniemen alueen toimintoja hallinnoisi ja johtaisi esimerkiksi yhteiskuntaomisteinen osakeyhtiö, jonka ansaintalogiikka olisi sama kuin kaupunkien tai kuntien omistamilla konsertti- ja kongressikeskuksilla? 2.4. Uudet yhteistyökumppanit Linnanniemi-hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut löytää alueelle uusia yhteistyökumppaneita ja toimijoita. Hämeenlinnan kaupunki on suunnitellut yhden uuden museotoimijan, sähkömuseo Elektran sijoittumista alueelle nykyisen kaupunginmuseon tiloihin. Muuten uusia asiakkuuksia on saatu lähinnä ravintolatoiminnan myötä ja erilaisten tapahtumien yhteyteen. Näiden vaikutus museotoimijoihin ei kuitenkaan ole kovin suuri. Ravintolan uusien asiakkuuksien ja uusien tapahtumien yhteydessä korostuu linnan vetovoima kulissikäytössä, ei museoiden kokoelmat. Erilaiset tapahtumat ja niiden yleisöt ovat kuitenkin potentiaalinen asiakaskunta myös museoille, joiden tulisi kehittää sisältöjään tapahtumailtojen asiakasvirtoja myötäillen. Uusien yhteistyökumppaneiden löytymisen taustalla lienee myös toive yksityisrahoitteisten tulovirtojen ja sponsoroinnin kasvusta alueella. Toive on nykyoloissa epärealistinen: tiukka taloudellinen tilanne ja lama ovat merkittävästi vähentäneet yritysten halukkuutta osallistua kulttuurikohteiden rahoittamiseen, eivätkä esimerkiksi alueen hotellitoimijat ole kiinnostuneita hakemaan ansaintamahdollisuuksia synergioista Linnanniemen museoiden kanssa. Uusien yhteistyökumppaneiden löytyminen edellyttäisikin alueen vetovoimaisuuden merkittävää kasvua ja sisältöjen uudistamista. 3. Hallintomallipohdinta Linnanniemi-hankkeen johtoryhmä on keskustellut useaan otteeseen hallintomallikysymyksestä. Mikä olisi paras ja johdonmukaisin hallintomalli koko alueelle? Onko yhteinen hallintomalli mahdollinen? Tähän asti jokaisella museotoimijalla on ollut oma hallinto-organisaationsa. Alueen toimijoiden kirjavat taustaorganisaatiot ovat osoittautuneet yhteistyömallien kehittämisessä ongelmalliseksi. Linnanniemellä ei ole yhtä yksittäistä organisaatiota tai johtohahmoa, jonka kanssa neuvotella toiminnan kehittämisestä ja joka edustaisi aluetta kokonaisuutena ulospäin. Tämän puhuvan pään puutteen kaikki alueen toimijat tunnistavat ja tunnustavat suureksi ongelmaksi. Päätöksenteko yksikertaisissakin asioissa on monimutkaista ja aikaa vievää. Asiakaskunnalle eri toimijoiden hallinnolliset rajat ilmenevät turhina esteinä palveluiden kehittämisessä. Museoilla ei esimerkiksi ole yhtenäisiä aukioloaikoja, vaan jokainen toimija päättää näistä itsenäisesti. Myös yhteinen, internet-pohjainen tilanvarausjärjestelmä puuttuu. Hämeenlinnan kaupungin johdolla ja avulla sellaista on hankkeen yhteydessä ryhdytty kehittämään Linnanniemelle. 9

10 Alueen tulevan kehittämisen kannalta keskeiseksi kysymykseksi on koettu yhtenäisen hallintomallin rakentaminen. Kaikki alueen toimijat ovat yhtä mieltä siitä, että nykytila on uudistettava ja yhteinen hallintomalli on syytä kehittää toimintaa jatkamaan. Realistisia ratkaisuvaihtoehtoja on kolme: a) Alueen toimijat yhdistävät resurssinsa perustamalla markkinointiin ja viestintään keskittyvän organisaation (joko säätiön tai osakeyhtiön) b) Alueen toimijat yhdistyvät kokonaisuudessaan (säätiöksi tai osakeyhtiöksi), joka vastaa kokonaisvaltaisesti alueen toiminnasta c) Alueen toimijat muodostavat yhdistyksen, joka vastaa erityisesti Linnanniemen markkinoinnista ja viestinnästä Ensimmäinen vaihtoehto olisi pienempi ja todennäköisesti kivuttomampi askel kohti laajempaa yhteistyötä ja hallintomallia. Se ei välttämättä riittäisi kokonaisratkaisuksi, eikä ainakaan poistaisi eri toimijoiden välisiä hallinnollisia esteitä. Toinen vaihtoehto olisi radikaali ja rohkea; se saattaisi johtaa hyviin tuloksiin, mutta riskit ovat suuret. Yhdistysmuotoinen vaihtoehto taas saattaisi olla liian kevyt ja mahdollisesti myös monimutkainen hallintomalli ongelmien ratkaisuksi. Säätiö- tai osakeyhtiömuotoiseen muotoiseen toimintamalliin siirtyminen edellyttää selvitystyötä siitä, mitä yksittäisten museoiden valtionavuille tapahtuisi, mikäli uudistus toteutettaisiin. Osakeyhtiömuoto ei ainakaan estä kongressi- ja konserttitalojen saamia avustuksia omistajakaupungeiltaan. Sama periaate voisi siis toimia myös museosektorilla. Säätiö tai osakeyhtiö Linnanniemen kaltaisen kokonaisuuden hallintomallina olisi Suomen oloissa ainutlaatuinen. Se voisi toimia koko yhteiskuntaa ajatellen laboratoriona vastaaville yksiköillä muualla Suomessa, ja sitä voisi kehittää yhdessä valtion ja kuntasektorin kanssa. Hämeen linna voisi tällä tavoin toimia myös kokeiluna vastaavien historiallisten kohteiden uudistamiselle ja lähtökohtana keskustelulle kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden asemasta ja käytöstä tulevaisuudessa. Yhteinen organisaatiomalli mahdollistaisi byrokratian karsimisen ja yhteisesiintymisen ulospäin. Linnanniemen alue saisi myös brändinsä kehittämisen kannalta tärkeän johtohahmon, johon alueen toiminta henkilöityisi. Pohdittaessa mahdollisia uusia hallintomalliratkaisuja tai yhteenliittymisiä, tulee muistaa se, että Hämeen linna ja Linnanniemen toimijat eivät tule toimeen ilman subventioita. Alueen museot saavat parhaimmillaankin alle 20 % tuloistaan pääsylippujen myynnillä; tilojen vuokraaminen erilaisille tapahtumille ja palveluille tulisi jatkossa olla vähintään yhtä tärkeä tulonlähde, jotta taloudellisesti kestävämpiin lukuihin päästäisiin. 5. Henkilöstön tilanne Henkilöstön asemaa pohdittaessa on syytä muistaa, että kaikki toimijat ovat olleet syvällisessä muutostilassa jo pidemmän aikaa. Militariaan on liitetty kokonaan uusia museotoiminnan osaalueita, Suomen kansallismuseossa on toteutettu organisaatiouudistus 2014 alussa ja Kaupunginmuseon henkilökuntaa vaivaavat monenlaiset tila- ja resurssiongelmat. Monia toimijoita yhdistää tämän lisäksi huoli huomisesta : taloudellisten vaikeuksien aikana kulttuuri on 10

11 miltei automaattisesti säästölistojen kärjessä, ja sen museoiden työntekijät näyttävät tietävän liiankin hyvin. Työntekijät ovat yksinkertaisesti huolissaan työpaikoistaan, toimeentulostaan ja tulevaisuudestaan. Tämä asetelma taas on omiaan poikimaan muutosvastarintaa, oli sitten huoleen huomisesta aihetta tai ei. Linnanniemi-hankkeeseen osa työntekijöistä on suhtautunut hyvin varauksellisesti, koska sen ei nähdä hyödyttävän alueen toimijoita, tai sen koetaan tähtäävän henkilöstön vähentämiseen alueella. On ollut havaittavissa hankeväsymystä: Taas yksi hanke muiden joukossa! Milloin tapahtuu jotakin konkreettista, on se viesti joka hankejohtajalle on kerrottu henkilöstöpalavereissa. Linnanniemi-hankkeessa ei ole ollut tarkoitus keskittyä henkilöstöjohtamiseen tai henkilöstön asemaan. Nämä kysymykset ovat kuitenkin nousseet väistämättä esille, kun on keskusteltu esimerkiksi alueen toimijoiden yhteistyöstä ja mahdollisesta yhteisestä hallintomallista. Jatkossa tulisi kuitenkin pohtia sitä, mitä eri toimia alueella tehdään päällekkäin ja moneen kertaan, missä taas olisi vajausta. Pohdinnan tulokset pitää ottaa huomioon jatkossa rekrytointeja suunniteltaessa ja yhteistyötä syvennettäessä. Alueen kolmella museotoimijalla on kolme erillistä hallintoa: kolme johtoa, kolme markkinointia, kolme lipunmyyntiä jne. Onko tämä tarkoituksen mukaista? 5. Yhteenveto ja suositeltavat jatkotoimet Linnanniemen alueen kehittämiseksi jatkossa on suositeltavaa keskittyä seuraaviin kokonaisuuksiin: 1. Yhteisen liiketoiminta-ajatuksen ja vision kehittäminen koko alueen toimijoille 2. Hallintomalli, josta olisi syytä tehdä erillinen selvitys 3. Infrastruktuuriin liittyvien ongelmien pikainen ratkaisu 4. Sisältötuotannon kehittäminen yhteistyössä kaikkien alueen toimijoiden kesken 5. Laajemman asiakasvirta- ja markkina-analyysin tekeminen Hämeenlinnan kannalta potentiaalisesti merkittävimmissä keskittymissä (ennen muuta Tampere ja Helsinki) Hämeen linna on yksi Suomen merkittävimmistä kulttuurikohteista. Linnanniemen alueen museot muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden. Olisi toivottavaa, että aluetta voitaisiin kehittää yhteisvoimin jatkossa kohti yleisö- ja asiakasystävällistä kokonaisuutta, jossa keskitytään mahdollisimman hyvien ja kestävien taloudellisten tulosten saavuttamiseen samalla kuitenkin alueen kulttuurihistoriallisia arvoja kunnioittaen. Kyseessä ovat lopulta yhteiskunnan varat, kaikkien yhteinen henkinen ja maallinen omaisuus. Joissakin hankkeen aikana käydyissä keskusteluissa Linnanniemen alueen henkilöstöryhmien kanssa on esitetty sellainen ajatus, että linna on ihmistä (tai asiakasta) tärkeämpi; linna kun on seissyt paikallaan usean vuosisadan ajan, me ihmiset tulemme ja menemme, linna on ja pysyy. Linna on tämän ajattelutavan keskiössä, vaikka se onkin ihmisten rakentama, ihmisiä varten. Mitäpä jos jatkossa keskiössä olisikin se ihminen. 11

12 LIITTEET: Liite 1 Yhteistyösopimus Liite 2 Yhteistoimintamalli Liite 3 Asiakasvirta-analyysi, elokuu 2014 Liite 4 Nettikysely keväältä