Varastokirjasto tiedottaa - Varastokirjaston tiedotuslehti

Transkriptio

1

2 Varastokirjasto tiedottaa - Varastokirjaston tiedotuslehti PL 1710 (Päivärannantie 10) KUOPIO sähköposti: varkirja@nrl.fi telefax: (017) vuosikerta Päätoimittaja: Kari Paakkinen (017) kari.paakkinen@nrl.fi Toimituskunta: Pentti Vattulainen Kari Paakkinen Pasi Juttula Sisällys 1/ PDF-tiedostot kirjastojen kaukopalvelussa Pentti Vattulainen 3 Uusi tekijänoikeuslaki ja Varastokirjasto Heikki Poroila 6 TKK:n kirjaston kokoelmapolitiikka teoriassa ja käytännössä Sirkku Känsälä, Jaana Marvia 11 Kuopion yliopiston kirjaston kokoelmapolitiikka Jukka Kananen 14 Jos tähdillä on merkitys sinulle, kuka sen voi sinulta riistää? Tommi Salakka Ulkoasu: Pasi Juttula Kuvat: Risto Juvonen Artikkelit luettavissa myös osoitteessa julkaisut.htm Edita Oy Helsinki, 2006

3 Tekijänoikeuslain uudistus toteutettiin vuoden vaihteessa. Julkisuudessa oli paljon keskustelua lain vaikutuksista erityisesti kansalaisten mahdollisuuksiin kopioida musiikkia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt kirjastoissa tapahtuva asiakkaan toimeksiannosta tapahtuva (kaukopalvelu)kopiointi mihin lain pykälään se perustuu ja mitä siitä seuraa. Varastokirjastoa on kehitetty kaukopalvelukeskuksena, ja palveluja on hiottu vastaamaan kirjastojen ja niiden asiakkaiden tarpeita. Viime vuosina jäljenteet on toimitettu PDFformaatissa kirjastoihin ja kokeiluna suoraan eräiden kirjastojen asiakkaille sen jälkeen, kun asiasta on ao kirjastojen kanssa sovittu. Kokeilusta saatu palaute on ollut pelkästään positiivista. Opetusministeriön hallitusneuvos Jorma Waldén tiedusteli minulta tammikuun alussa, niitä tekijänoikeudellisia järjestelyjä, joihin perustuu aineiston lähettäminen digitaalisessa muodossa kirjastoille ja erityisesti niiden asiakkaille. Hänen mukaansa kopioita voi lähettää sähköpostin liitetiedostona digitaalisessa muodossa kirjastoihin, jossa ne tulostetaan paperille ja toimitetaan asiakkaalle. Hän arvelee, että tilatun artikkelin noutaminen Varastokirjaston palvelimelta koodin perusteella vastaa tilannetta, jossa aineisto toimitetaan kirjastoon sähköpostin liitteenä. Waldénin mukaan aineiston toimittaminen suoraan asiakkaalle muussa kuin paperimuodossa edellyttää lain mukaan tekijöiden lupaa. Walldén kehoittikin Varastokirjastoa käynnistämään sopimuslisenssineuvottelut tekijöitä laajasti edustavan järjestön kanssa. Tällaisen sopimuksen mahdollistava säännös tulee tosin voimaan vuoden 2007 alusta. Kaksi laintulkintaa Varastokirjastossa jäljennepalvelua oli toteutettu uskoen juuri tämäntyyppiseen laintulkintaan. Kuitenkin, koska PDF-tiedostojen toimittaminen suoraan kirjastojen asiakkaille tuntui luonnolliselta tavalta kehittää jäljennepalvelua, halusin ennen kuin mitään neuvotteluja käynnistettäisiin kunnolla selvittää asian. Ilmeni, että on olemassa kaksi käsitystä lain soveltamisesta, ja nämä seuraavat siitä, kumpaa kahdesta mahdollisesta lain pykälästä voidaan käyttää mahdollistamaan kopioiden teon. Opetusministeriön virkamiehen minulle antama palaute perustuu lain 16a :än. Pykälässä annetaan asetuksessa mainituille kirjastoille oikeus ilman asiakkaan toimeksiantoa tehtävään kopiointiin, jonka tarkoituksena on varjella näissä kirjastoissa säilytettäviä, vahingoittumiselle alttiita painotuotteita. Pykälän mukaan toimittaessa PDF-kopion lähettäminen suoraan asiakkaalle ei ole sallittua, koska lain 1

4 16a :n ensimmäisen momentin toinen kohta koskee vain reprografisia menetelmiä. Toisaalla kirjastoalan tekijänoikeusryhmä, ja erityisesti sen sihteeri Heikki Poroila ovat vahvasti argumentoineet sen puolesta, että kopiot asiakkaan toimeksiannosta myös ns. kaukopalvelukopiot on tehty ja tehdään aina lain 12 :n perusteella. Lain 12 on tämän tulkinnan mukaan yleinen kansalaiselle taattu tekijänoikeuden rajoitus, jota ei voi kaventaa kirjastoja koskevalla 16 :llä. Pykälän 12 soveltamisen ehdoissa ei ole mainintoja kappaleenvalmistuksen tekniikasta, joten kaikki tekniikat ovat sallittuja, myös digitaaliset. Lausuntopyyntö tekijänoikeusneuvostolle Koska esiintyy kaksi näin erilaista tulkintaa ja koska tulkinnoista on merkittäviä seuraksia Varastokirjaston toimintaan, päätin pyytää opetusministeriön tekijänoikeusneuvostolta lausunnon asiasta. Neuvoston lausunnot ovat tosin suosituksia, mutta tässä vaiheessa ei näkynyt muutakaan tapaa selvittää asiaa. Pyydän tekijänoikeusneuvoston kantaa kirjastossa asiakkaan toimeksiannosta valmistettavien kopioiden oikeudelliseen perustaan tekijänoikeuslain 12 :n ja 16a :n valossa. Varastokirjaston erityisen näkökulman lisäksi toivon tekijänoikeusneuvoston ottavan kantaa asiaan yleisellä, kaikkia erilaisia julkisia kirjastoja koskevalla tasolla. Tämä johtuu siitä, että sillä, kumpaa pykälää sovelletaan kirjastojen kaukopalvelukopioiden lähettämisessä, on kirjastopalveluiden näkökulmasta dramaattisia seuraamuksia. Ensimmäinen seuraus 16a :n soveltamisesta olisi, että ne kirjastot, joita asetuksessa ei mainita, eivät saisi asiakkaan toimeksiannosta tehdä mitään kopioita, eivät edes oman kokoelmansa julkaisuista. Tämä kielto koskisi suurinta osaa maamme yleisistä kirjastoista sekä kaikkia muiden kuin valtion ylläpitämiä tieteellisiä kirjastoja ja tietopalveluita. Toinen seuraus toimimisesta 16a :n perusteella olisi se, että asiakkaille ei saisi toimittaa esimerkiksi artikkelikopiota PDF-muodossa suoraan asiakkaan sähköpostiosoitteeseen. Tämä tekninen rajoitus koskisi sekä kirjaston omissa kokoelmissa olevaa että toisesta kirjastosta pyydettyä aineistoa. Lisätietoja: Heikki Poroilan artikkeli tässä lehdessä. 2

5 Vuodelta 1961 peräisin olevaa tekijänoikeuslakia on Suomessa muutettu tuon tuostakin, mutta harvoin on prosessi ollut niin monivaiheinen ja viime vaiheessa myös julkinen ja riitaisa, kuin lokakuussa eduskunnassa lukkoon lyöty paketti. Vaikka vain osa ristiriidoista nousi otsikoihin, nekin osoittavat tekijänoikeuden julkisen roolin muuttuneen. Juristien vuoropuhelusta on tullut tavallista kansalaista koskeva yhteiskunnallinen asia. Kirjastoasiat eivät olleet julkisuudessa juurikaan esillä, mikä ei tarkoita muutosten kokonaan ohittaneen kirjastomaailmaa. Epäonnistuimme päätavoitteessamme, kun turva- ja arkistokopiointia koskeviin säädöksiin palasivat ministeriössä tekniset rajoitukset, joita vuoden 2002 komiteamietinnössä ei enää ollut. Erityisiin hurraahuutoihin ei laki muutenkaan anna aihetta, kuten seuraavasta lyhyestä katsauksesta voi lukea. Esitän perusteellisemman lain esittelyn ja erittelyn myöhemmin keväällä ilmestyvässä kirjassani Tekijänoikeus ja kirjastot tietoverkkojen maailmassa (BTJ Kirjastopalvelu). Kirjastojen erityiskysymykset nyt pääosin laissa Aiemmin asetuksessa olleet erityissäädökset on nyt otettu suoraan lakitekstiin ( 16). Asetukseen on edelleen jäänyt mm. erivapauksia nauttivien kirjastojen luettelo, minkä lisäksi nyt on varsin tarkasti eritelty, mitä erivapauksia eri kirjastoilla on. Asetuksessa mainittuja kirjastoja koskevat erityissäädökset on koottu 16:n alle. Peruspykälä antaa asetuksessa mainituille kirjastoille oikeuden valmistaa arkisto- ja turvakopioita menetelmästä riippumatta. Näitä kopioita ei ole kuitenkaan tarkoitettu asiakkaiden käsiin vaan sisäisiin tarkoituksiin. Asiakkaille ei jatkossakaan voi antaa lainaksi äänitteen kopiota vaurioitumiselle alttiin alkuperäiskappaleen sijasta, ei edes kansalliskirjastosta saati Varastokirjastosta. Ratkaisu on täysin epärationaalinen, mutta sen syyt lienevätkin enemmän oikeudenhaltijajärjestöjen etujärjestöpolitikoinnissa kuin järkevässä asian erittelyssä. Vanhan tekijänoikeusasetuksen neljäs kohta on siirretty sellaisenaan pykälän 16a ensimmäisen momentin toiseksi kohdaksi. Tämä säädös on jatkuvasti ollut erilaisten tulkintojen lähteenä, kun sitä on käytetty joskus myös asiakkaan toimeksiannosta tapahtuvan kopioinnin perusteluna. Esimerkiksi Varastokirjaston käytäntö toimittaa pyydetty kopio PDFtiedostona on synnyttänyt tulkintoja, joiden mukaan asiakkaalle täytyy printata tuloste, tiedoston suora toimittaminen on kiellettyä juuri tämän 16a:n takia. 3

6 Tämä tulkinta jota esimerkiksi opetusministeriön virkamiehet ovat suoraan tukeneet on nyt päätetty haastaa pyytämällä tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa siitä, perustetaanko asiakkaan toimeksiannosta tapahtuva kopiointi lain 12:2 :ään vai tähän 16a :ään, jolloin palvelu on paitsi teknisesti rajoitetumpaa, myös koskee vain murto-osaa Suomen kirjastoista. Varastokirjaston joustavan palvelun näkökulmasta mahdollisuus toimittaa kopio suoraan asiakkaalle esimerkiksi juuri PDF-muodossa on tärkeätä ja hyödyllistä. Tekijänoikeusasetus ja neljän kastin kirjastot Uutta lakia täsmentävän tekijänoikeusasetuksen kirjastoja koskevat kohdat ovat kokeneet melkoisia muutoksia. Kirjastot on nyt jaettu käytännössä neljään ryhmään erivapauksien laajuuden perusteella. Varastokirjasto ei ole tässä ihan huipulla. Laajimmat vapaudet on säädetty ns. vapaakappalekirjastoille ( 16b), joilla on oikeus paitsi pykälien 16, 16a:1 ja 16a:2 sekä 16d mukaiseen käyttöön, myös oikeus välittää 16a:2:n mukaan digitoidun teoksen käytettäväksi toisen vapaakappalekirjaston tiloissa sekä Suomen elokuva-arkistossa. Vapaakappalekirjastot saavat myös valmistaa kokoelmiinsa liitettäviksi kappaleita avoimessa tietoverkossa yleisön saataviin saatetuista teoksista sekä valmistaa kokoelmiinsa liitettäväksi kappaleen sellaisesta julkaistusta teoksesta, jonka hankkiminen osaksi kirjaston kokoelmaa on tarpeen mutta jota ei ole saatavissa kaupallisen levityksen tai välittämisen kautta. Toiseksi laajimmat vapaudet (16, 16a:1 ja 16a:2 sekä 16d) on Eduskunnan kirjastolla, yliopistokirjastoilla jotka eivät ole vapaakappalekirjastoja, muilla tieteellisillä kirjastoilla (myös valtionapua saavien yksityisluontoisten arkistojen yhteydessä toimivat kirjastot), yleisten kirjastojen keskuskirjastolla (Helsinki) ja maakuntakirjastoilla sekä Näkövammaisten kirjastolla. Kolmannen ryhmän muodostavat Varastokirjasto ja ammattikorkeakoulujen kirjastot, joille ei ole haluttu myöntää oikeutta pykälän 16a toisen momentin mukaiseen yleisölle välittämiseen. Vähiten erivapauksia on muilla yleisillä kirjastoilla, joille on suotu vain oikeus pykälän 16d perusteella hankkia sopimuslisenssillä oikeuksia tavanomaista laajempaan kirjastokäyttöön. Tällaisia sopimuksia ei Suomessa ole tiettävästi aiemmin tehty, joten mahdollisista sovellusalueista tai haluista ei ole vielä mitään käsitystä. Uusia mahdollisuuksia vanhan aineiston digitaaliseen käyttöön mutta ei Varastokirjastosta Lain ainoa jollain lailla myönteinen uusi asia kirjastojen kannalta löytyy pykälän 16a toisesta momentista, jonka perusteella asetuksessa mainitut kirjastot voivat tarjota kokoelmissaan olevaa aineistoa tätä tarkoitusta varten varatun päätteen kautta. Momentin ajatuksena on laajentaa sen aineiston käyttömahdollisuuksia, jotka turva- tai arkistoperustein on jouduttu 16 :n nojalla joka tapauksessa kopioimaan. Jos Helsingin yliopiston kirjastossa on digitoitu vanha hauras kartta, sitä voi tarkoitusta varten varatulla päätteellä nyt tutkia kirjaston tiloissa. Vastaavasti Rovaniemen maakuntakirjasto voi digitoida harvinaisen saamelaista perinnemusiikkia sisältävän LP-levyn ja tarjota asiakkaille mahdollisuuden tutustua tähän musiikkiin päätteen kautta. Varastokirjaston jättämistä pois tähän oikeutettujen kirjastojen joukosta voidaan perustella sillä, ettei kirjasto tarjoa 4

7 muutenkaan lähipalveluja asiakkaille. Varastokirjaston luonne dokumenttikeskuksena ilman lähipalveluluukkua onkin kiistämätön tosiasia. Silti tämä ministeriössä tehty rajaus tuntuu vähän pikkumaiselta, varsinkin kun mahdollisuutta ei ole haluttu antaa myöskään ammattikorkeakoulujen kirjastoille. On vaikea ymmärtää, mitä haittaa momentin nykyistä laajemmasta soveltamisesta olisi voinut olla. Varastokirjaston aineistoa ajatellen turvadigitoinnin tarve ei ole välttämättä laajaa, mutta periaatteessa sellainen on kuitenkin olemassa. Kun ei tällaista turvakopiota saa antaa asiakkaalle lainaksi, olisi jonkinlainen käyttö Varastokirjaston tiloissa poikkeustapauksissa järkevä ratkaisu. Tulevaisuus ei näytä valoisalta Kirjastojen perinteiset palvelut eivät ole välittömässä vaarassa uuden tekijänoikeuslain takia. Yleinen kehityksen suunta on kuitenkin huolestuttava. Opetusministeriön ja eduskunnan haluttomuus turvata laajasti kirjastojen käyttökopioiden valmistamismahdollisuudet muistuttaa siitä, ettei toimintamme ole oikeudenhaltijapuolen erityisessä suosiossa. Kirjastot nähdään jos nyt ei uhkana, kuitenkin periaatteessa varsinkin digitaalisessa muodossa olevan aineiston vuotopaikkoina. Tällainen epäluuloinen asenne kirjastoja kohtaan ei ole asiallisesti perusteltua, mutta sitä on vaikea estää. Pelkästään fyysisten dokumenttien parissa työskentelevän Varastokirjaston toimintaedellytyksiin laki ei tuo muutoksia. Kun asiakkaan toimeksiannosta tapahtuvan kopioinnin juridinen perusta on selvinnyt, Varastokirjaston toimintaa voidaan jatkaa perinteisellä tavalla myös uuden lain valossa. Jos tai kun, kuten itse ajattelen fyysisten dokumenttien määrä tulevaisuudessa vähenee verkkoaineiston absoluuttisen ja suhteellisen lisääntymisen seurauksena, Varastokirjastonkin rooli tulee ehkä muuttumaan. Kaukaisemmassa tulevaisuudessa kirjaston rooli ihmiskunnan muistin vaalijana silti vain kasvaa. Verkkoympäristön dynamiikan ja volyymien kasvu ei takaa sitä, että kaikki kirjamuotoinen aineisto olisi tulevaisuudessa saatavana verkon kautta. 5

8

9

10

11

12

13

14

15

16 Hän ei suinkaan seissyt pienen kirjaston ovella vapaaehtoisesti tai sisäisen äänensä pakottamana. Tämän paikan Technokrati & Talousmies olisi mieluummin kiertänyt hyvin kaukaa. Hän suostui avaamaan kirjaston oven vain esimiehensä nimenomaisesta käskystä. Askel kynnyksen yli ja T&T:stä tuntui, että hänen eteensä avautui höyryinen Amazon, mielen Kongo-virta, joka näytti johtavan suoraan pimeyden sydämeen. Hän aavisti, että tällä matkalla hän joutuisi kohtaamaan painajaismaisen epävarmuuden ja perillä latvavesillä odottaisivat kauheat taudit, joihin ei rokotuksia ole keksitty: diskurssi, fennomennologia ja mbalax. Technokrati & Talousmies oli jo soittamassa vahvistuksia paikalle, kun lempeä ääni pysäytti hänet. Alkuasukas vaikutti levolliselta ja vähän sulkeutuneelta. Hänellä ei ollut arvomerkkejä mutta hän oli niin hillitty olematta arvokas, että T&T päätteli hänen olevan vanhempi kirjastonhoitaja. Yhdessä he uskaltautuivat peremmälle. Kirjaston hyllyjen välistä T&T oli kuulevinaan voimistuvia ääniä ja uhkaavaa rummutusta: "Humanistit ovat tänään levottomia", hän ajatteli. Tukahtunut voihkaisu kuului alakerrasta. "Rituaaliteurastus vai mielipidevankeja?", T&T kysyi huolestuneena. "Ei toki. Musiikkiosastolla on tänään maahanmuuttaja-sarjan esitelmä armenialaisesta kansanmusiikista", vastasi kirjastonhoitaja levollisesti ja johdatti hänet kohti kahvihuonetta. T&T hämmensi kuppiaan ja yritti pakottaa kurkusta alas halpoja keksejä. Samalla hän palautti mieleensä esimiehensä briiffausta: "Ei suoraan asiaan. Luo ensin hyvä ätmös. Muista, että kaikki uusi pelottaa niitä". Kärsivällisesti hän yritti keskittyä polveilevaan luentoon, joka oli lähtenyt kaukaa ja käsitteli jotakin muinaista kirjaston suuruuden aikaa. Käsittämättömiä rikkauksia, kirjakokoelmia ja tiedon temppeleitä, joita hallitsivat sellaiset kuninkaat kuin Väinämöinen, Ali Baba ja Fedja-setä. Heidän muistoaan tunnuttiin täällä vielä kovasti kunnioitettavan. Lähtö kiertokäynnille paljasti karun todellisuuden. Nämä ovat takapajuisempia kuin T&T oli pystynyt kuvittelemaankaan. "Library 2.0:sta he eivät varmasti ole kuulleetkaan mutta joku kone sentään näyttää olevan...", hän tuumi. Luonnollisesti tällaisen käynnin yhteydessä oli kestettävä myös säälittävien paikallisten reliikkien esittely. "Tänne olemme koonneet omaa kotiseutukokoelmaamme", kirjastonhoitaja esitteli pientä ylpeyttä äänessään. "Todella kiinnostavaa. Mutta... eivätkö asiakkaanne ole toivoneet myös nykyaikaisia virtuaalikokoelmia käyttöön? Jos raivaisitte hyllyjä vähemmäksi, saisitte tänne kutakuinkin Juhta-suosituksen mu- 14

17 kaiset tilat uusille tietokoneille. Tai voisitte siirtää koko tämän erikoisaineiston verkkoon. Olisi teidänkin etu, kun kirjastonne kokoelmat saadaan entistä tehokkaammin paitsi omien kansalaisten, myös muun maalaisten asiakkaiden ja kirjastoväen ulottuville." Kirjastonhoitaja näytti vähän hämmentyneeltä: "Niinköhän tämä ulkomaisia kiinnostaa. Jos siirrämme aineiston verkkoon, niin omien käyttäjiemme on tultava kuitenkin kirjaston asemille sitä lukemaan..." "Mutta käyttävät asiakkaat koneita toki muuhunkin. Lisäksi saisitte lopettaa seinän takaa kaikki luettelointitoiminnot. Uuteen aineistoon saadaan RFID-tarra. Sen aktivointi kirjastossa siirtää samalla valmiin tietueen keskuskoneelta omaan tietokantaan taatusti virheettömästi. Tilaa vapautuu ja voitte rakentaa vaikka oman äänitysstudion ja videopajan. Pelastatte kadulla ajelehtivat nuoret miehet tinnerinjuonnista hyvän harrastuksen pariin. Ehkä he löytäisivät jopa uuden ammatin levybisniksessä." Kirjastonhoitaja alkoi hymyillä: "Täällä ajelehtivat kylän raitilla enimmäkseen vanhemmat eläkeläisrouvat. Ja tämä kokoelma syntyi oikeastaan heidän aloitteestaan." T&T sai jälleen kerran kuulla tutun valitusvirren. Uudet ohjelmat vaativat uusia tehokkaampia koneita ja lisäkoulutusta päivityksiin. Lisääntyvien laitteiden operointi söisi työvoimaa satutuntien pidosta. Lisenssikysymykset ovat vaikeita hoitaa itse ja jos katsoo keskitetysti hankittuja verkkoaineistoja, niin ne eivät tämän kirjaston käyttäjiä kiinnosta lainkaan. Uusimuotoisen aineiston logistiset edut ovat lisäksi näillä leveysasteilla aivan marginaalisia, sillä aineisto liikkuu nykyiselläänkin aivan riittävän hyvin. Jos jotakin kysyttyä ei omista kokoelmista löydy, niin se saadaan pääosin kimppakirjastoista naapurikunnan kirjastoautolla. Matkahuolto huolehtii maakunta-aineistosta ja Ilmari Möntin taksi muutamista harvinaisista erikoistapauksista. Kirjastonhoitajan käsi puristi vanhan kirjan selkää. "Lisäksi kun tällaista fyysistä aineistoa hankitaan, niin se on meillä ja pysyy. Kaupallisen verkkoaineiston käytöstä pitää maksaa joka vuosi uudestaan. Jos ei maksa, niin kaikki lukuoikeudet lehtien vanhoihinkin numeroihin katoavat. Jos sellaisia takautuvia oikeuksia ihmeen kautta saisi neuvotelluksi itselleen, niin ei ole ollenkaan varmaa, että ne ovat kovinkaan pysyviä. Mahdollisesti joku toinen kustantaja ostaa luvan antaneen firman ja pyyhkäisee tehdyt sopimukset saman tien silppuriin. Sellaista aineistoa ei voi edes varastoida turvaan omalle koneelle, sillä kustantajat seuraavat latausten määrää verkko-osoitteisiin. Mikäli imuroidut tiedostot ylittävät tietyn määrän, on ruvettava antamaan nopeasti tosi hyviä selityksiä. Muuten osoite lukitaan ulkoa kokonaan eikä aineistoon pääse enää lainkaan käsiksi. Jos varmuuskopiointi vielä onnistuisikin, niin seuraavan kauden lasku taittaisi kyllä kamelin selän, sillä käytön mukaan se pääasiassa menee." T&T hieman hätkähti. Tuo kesyltä vaikuttava otus tuntui joistakin asioista olevan jopa vainulla. Tulevaisuushorisonttiin tähyävän eksekutiivin ei ole kuitenkaan sopivaa paljastaa epävarmuuttaan alemman kastin edustajalle. Hellekypärä vedettiin tiukasti suoraan: "Joka tapauksessa teidänkin kirjastonne asiakkaat vaativat jatkossa aina nopeampaa ja ajankohtaisempaa tietoa kuin kirjoissa ja lehdissä. Sitä on vain verkossa ja sitä teidän on tarjottava. Päätöksenteon on tapahduttava nykyään reaaliajassa, sillä muuten nopeat syövät hitaat." "Pääkaupunkiseudulla harrastetaan siis vielä ihmissyöntiä? Mutta asiallisesti: olen keskustellut muutaman tutkijan 15

18 kanssa, ja he ovat huolissaan verkkoaineiston aitoudesta. He luottavat kirjastoon, koska kirjastot ovat vuosikymmenien mittaan rakentaneet maineensa juuri aineiston laadun ja pysyvyyden varaan. Aineisto on koottu, luetteloitu ja sitä ylläpidetään ammattilaisten voimin. Tietääkseni joitakin julkaisuja on verkossa peukaloitu ja muuteltu sen jälkeen, kun ne on sinne viety. Instituutiona meiltä menee luotto eikä lieventäviä asianhaaroja ole, jos vakavissamme tarjoamme sellaista tavaraa päätöksien pohjaksi tai asiallisen tutkimuksen tarpeiksi. Lähdekritiikki ja vertailu on hankalaa, jos aineisto on liikkuvaista kuin kirppulauma. Tietysti sensuurin näkökulmasta on etua, jos vain yksi tietue yhdellä palvelimella..." Saarnoihin kyllästyvä T&T alkoi vähitellen menettää malttiaan: "Kyllä siihen aineistoon voi jo luottaa. Niin monet miljoonat silmät tarkkailevat sivuja yötä päivää, että jos jotakin niistä yrittää muuttaa, niin tieto siitä leviää välittömästi kaikille käyttäjille. Kun Kansalliskirjasto aikanaan alkaa tallettaa kotimaisia sivuja, niin sittenhän voitte käydä Helsingissä niitä lukemassa, jos niiden aitoutta noin kovasti kerran epäilette." Sitten T&T päätti koukata taktisen reservin avulla sivustasta: "Tässä on kuulkaa pikkurouva sentään kansallinen kilpailukyky kyseessä. Tietoyhteiskunta vaatii tämänkin kyläkirjaston nykyaikaistamista. Muuten vajoamme Euroopan toiseksi Transsylvaniaksi tai ainakin meistä tulee uusi Molvania." "Montako molvanialaista te tunnette, herra Technokrati & Talousmies?", kysyi silmälasikäärme viattomasti. "Ei, ei. Jos mieheni olisi nyt paikalla, niin hän sanoisi vähemmän kohteliaasti, että housuissas on teknologinen imperatiivi. Aivan selvästi te olette viettänyt liikaa aikaa blogeissa toisten samanmielisten kanssa vahvistamassa omaa uskoanne. Roland Dietz ja Carl Grant ovat Endeavorin ja VTLS:n johtajia. Library journalissa oli heidän artikkelinsa, joka oli merkillisen samanhenkinen. He tuntuvat kovasti pelkäävän verkossa liikkuvien pienten vihreiden googlelaisten invaasiota. He haluavat varustaa omat järjestelmänsä aivan ennennäkemättömän ihmeellisillä ominaisuuksilla. Ja te veisaatte samaa virttä yhdessä heidän kanssaan, että vaatikaa nyt hyvä kirjastoväki ja kaikki käyttäjät tällaisia hienouksia, niin siinä se tuleva autuus on. Ja förönböröt sanon minä! Kuinka hyvin nuo valmistajat muuten ottivat teidän vaatimuksia huomioon, kun yrititte saada ohjelmien vanhoja osia toimimaan kunnolla?" Kirjastonhoitajan seuraava veto oli lähes uskomaton. Selvää mielihyvää äänessään tuo hyeena alkoi referoida Technology review -lehdessä ilmestynyttä David D. Clarken artikkelia internetin tuhoutumisesta. Juuri siitä samasta lehdestä, jota myös T&T oli ennen lähtöään hiukan ehtinyt silmäillä. Pahimpia ongelmia verkossa eivät aiheuta suuret ja äkkinäiset onnettomuudet, vaan pienin askelin etenevä rappeutumisprosessi. Sellaiset merkit ihmiset vain jättävät helposti ottamatta huomioon. Internetissä ei ole sisäänrakennettua turvallisuuteen liittyvää ohjelmistoarkkitehtuuria. Palomuurit, virustorjunta, roskapostisuodattimet ja muut ovat pieniä paikkalappusia, jolla vuotava lotja koetetaan saada hinattua vielä yksi etappi eteenpäin. Kirjastonhoitaja hehkutti edelleen: "Larry Peterson, Princetonin yliopiston tietokoneasiantuntija muotoili sen jutussa näin: 'There is concern that we will hit a dead end at some point. There will be problems we can't sufficiently patch'. 30 vuoden aikana on rakennettu niin hatara talo, että se kaatuu aivan varmasti. Kannattaisikohan hiukan etukäteen miettiä myös sitä, miten uudet palvelut toi- 16

19 mivat ja työt tehdään sellaisessa tilanteessa, kun koko verkko on täysin toimintakyvytön. USA:ssa yhteen kytketyt palvelimet aiheuttivat ketjureaktion ja romauttivat täysin toimintakuntoisen sähköverkon, kun ne rupesivat omapäisesti tulkitsemaan lukemia. Entä se tapaus, kun kolme nuorta sai juuri äsken Seattlen Northwest Hospital and Medical Centerin teho-osaston tietokoneet pimeiksi! Botnet se outo termi taisi olla. Ettehän te vain suinkaan käytä Skypeä omalla kotikoneellanne, nuori mies?" Ei ole totta. Tuolle kulahtaneelle pororummulle pitää vääntää rautalangasta. T&T oli lähes sininen: "Nuo ovat vain alkuvaiheen satunnaisia hankaluuksia! Ettekö te täällä kirjastossa tajua edes omaa etuanne? Kansainvälinen kirjastoyhteistyö ja samat maailmanlaajuiset standardit tarkoittavat tason nostoa kautta linjan. Se tarkoittaa lisäpanostusta. Kun saamme aikaan kaikkien kirjastojen laajan rintaman ja tahtotilan, niin ministeriön on pakko alkaa myöntää enemmän rahaa näihin hankkeisiin." Kirjastonhoitaja näytti väsyneeltä: "Kyllä minäkin olen huolissani työpaikkani puolesta mutta ei se tarkoita, että olisin valmis mihin tahansa. Tarkoittaako nuoriherra tason nostolla siis samaa järjestelmää kuin Kongressin kirjastossa? Onko meidänkin hankittava amerikkalainen järjestelmä ja vaihdettava luettelointiformaatti, jotta te voitte kätevämmin vaihdella tietueita muiden kanssa ja osallistua ylikansalliseen päätöksentekoon? Jos lisärahaa tulee, niin se taitaa valua pelkästään teidän asiantuntijoillenne ja keisarin uusiin vaatteisiin. Meidän arjen aherrusta se tuskin helpottaa." Sitten kirjastonhoitaja jatkoi mietteliäänä: "Asiat alkoivat mennä vinoon silloin kun tiedosta tuli selvemmin kauppatavaraa. Olen aivan samaa mieltä Walt Crawfordin kanssa siitä, että kirjastot eivät kuitenkaan kovinkaan monelle ole ajankohtaisen informaation ensisijainen varasto ja hakupaikka. Temppuilut marceilla ja uusilla portaaleilla näyttävät rahanhaaskaukselta koska niiden lähtöoletus on pielessä. Eivät kaikki roiku koko ajan verkossa kiinni ja halua nopeaa tietoa heti. Jotkut kirjastot voivat tarvitakin eräitä uutuuksia mutta emme me. Jos me venytämme voimia palvellaksemme marginaalista 24/7 -ryhmää, niin kohta emme voi tehdä mitään kunnolla. Silloin meidät voisikin joutavana lopettaa kokonaan." Lainat, näpistykset ja suoranaiset varkaudet eli suositeltava lista jatkokeskusteluun: Biblioteken, kulturen och den sociala intelligensen : aktuell forskning inom biblioteks- och informationsvetenskap (Forskningsrådsnämnden Erityisesti artikkeli Björn Tell: Ekonomi i katalogisering) Walt Crawford: Library 2.0 and 'Library 2.0'. Cites & Insights Midwinter 2006, Roland Dietz & Carl Grant: The Dis-Integrating World of Library Automation. Library journal 2005, http: // Kari Enqvist: Vien rucolan takaisin (WSOY 2004) ERIL-L listalla joulukuussa 2005 käyty keskustelu e-aineiston kopioinnista Jyrki Laine: Paljon mahdollista : kokeilevaa filosofiaa (Like 2000) Thomas Mann: Will Google s Keyword Searching Eliminate the Need for LC Cataloging and Classification? http: // David Talbot: The Internet is broken. Technology review Dec.2005/Jan. 2006, http: // 17

20