Yksityisen sektorin innovatiivisten liiketoimintamallien soveltamismahdollisuudet kuntapalvelujen tuotannossa

Transkriptio

1 Yksityisen sektorin innovatiivisten liiketoimintamallien soveltamismahdollisuudet kuntapalvelujen tuotannossa Katariina Välikangas 1

2 Katariina Välikangas: Yksityisen sektorin innovatiivisten liiketoimintamallien soveltamismahdollisuudet kuntapalvelujen tuotannossa ISBN (URL: Taitto: Asmo Koste/Nastamuumio oy Sitra, Helsinki,

3 Sisällysluettelo Saatteeksi Lähtökohdat Johdanto Selvityksen tavoite ja toteuttaminen Sosiaali- ja terveyspalvelujen viitekehys... 7 Hyvinvointivaltio, palvelut ja tehokkuus... 7 Lainsäädäntö... 8 Markkinamekanismit ja toimijat... 8 Kunnallisesta hallinnosta uuteen hallintaan... 9 Yritysmaailman toimintamallit palvelujen tuotannossa Liiketoimintamallien ja hyvien käytäntöjen kartoittaminen Verkostokumppanuus Asiakaslähtöisen arvoketjun hallinta ja ohjaus Alihankintaketju Public-Private-Partnership malli Asiantuntijayhteisöistä yritysverkostoihin Osallistuvat käyttäjät Näkökulmia suhteessa kuntapalveluihin Kehittämistyön kenttä Ohjauksella kohti terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä Ohjausjärjestelmä, johtaminen ja kustannuslaskenta Relevantit mittarit laadun ja kustannustehokkuuden arviointiin Asiakasohjauksen kehittäminen ja palveluprosessit Asiakasohjaus ja prosessien muutostarpeet Teknologia tukemassa johtamista, logistiikkaa ja palvelutarpeisiin vastaamista Yritysverkostot ja verkostoyritykset Toimivat markkinat Yhteistyömallit Veturimalli Verkostomalli Suunnitteluverkosto Yritysrengas Brändi Palveluintegraattori Asiakaslähtöisyys ja kumppanuus Yhteenveto Asiakaslähtöinen liiketoiminnan johtaminen kuntapalveluissa Kuinka tätä kaikkea ohjataan? Tulevaisuuden haasteet, uudistumiskyky ja innovatiivisuus Viitteet Lähteet

4 Saatteeksi Sitra tilaisi tämän esiselvityksen Sosiaalikehitys Oy:n tutkija Katariina Välikankaalta osana kuntapalvelu- jen uusia tuottamismalleja koskevan ohjelma-aihion valmistelua. Esiselvityksen tavoitteena oli kartoittaa hyviä käytäntöjä ja innovatiivisia liiketoimintamalleja yksityisellä yrityssektorilla ja arvioida mahdolli- suuksia niiden soveltamiseen kuntapalvelujen tuotannossa. Yksityisen yrityssektorin hyvien käytäntöjen ja innovatiivisten liiketoimintamallien kriteereinä on muun muassa tuotteistettavuus ja hinnoittelu, standardisointi, kustannustehokkuus, asiakaslähtöisyys sekä yhteiskunnallinen ja kokonaistaloudellinen edullisuus. Esiselvityksessä tuli arvioida myös edellä mainittujen mallien yhteensopivuutta tilaaja-tuottaja-mallin kanssa. Innovatiiviset liiketoimintamallit tuli kartoittaa teollisuudessa ja palvelualoilla (esimerkiksi hotelli- ja ravintola-ala, teleteknologia ja tietoliikenne jne.). Tällaisia ovat esimerkiksi: 2 asiakaslähtöinen arvoketjun hallinta ja ohjaus 3 palveluprosessin kuvaus ja tuotteistaminen 4 yritysverkostot ja verkostoyritykset 5 alihankintaketjun ohjausmallit 6 kunnan ja yritysten väliset kumppanuusmallit Esiselvitys tuli laatia Sitran asettamien kriteerin mukaan, joiden valossa aihetta arvioidaan. Kriteerit olivat: 1. Tulevaisuuden haasteet ja uudistumiskyky - Miten kuntapalvelujen uusia tuottamismalleja käsittelevä ohjelma tukisi suomalaisen yhteiskunnan uudistamista ja vahvistaisi sen kansainvälistä kilpailukykyä? - Minkälaisiin tulevaisuuden haasteisiin ohjelmalla vastattaisiin? 2. Innovatiivisuus - Minkälainen tarve alueella on uusille innovaatioille? - Yleiskuvaus siitä, miten näitä innovaatioita voidaan synnyttää ja edesauttaa niiden käyttöönottoa? Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra Tuovi Allén 4

5 1. Lähtökohdat 5

6 1.1. Johdanto Onko Suomessa mietitty riittävällä vakavuudella sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen arkkitehtuuria? Nykyisellä käytännöllä julkisesta taloudesta on tulossa alijäämäinen, mikäli menoperusteet, kokonaisveroaste ja julkisten palveluiden tuottavuuden taso pysyvät nykyisellään 1. Onko kehittämistyö riittävän moninäkökulmaista 2? Mitä uudet rakennemuutokset kuntapuolella PARAS-hankkeen myötä tuovat tullessaan? Voidaanko palvelujen tuottamisen kehittämistä toteuttaa ilman kaikkien osapuolien yhtäaikaista mukanaoloa? Entä onko Suomessa jo tällä hetkellä olemassa olevaa potentiaalia lähdetty oikeasti hyödyntämän kehittämistyössä? Tulevaisuutta voi olla myös se, että palveluihin tyytymättömät asiakkaat etsiytyvät esimerkiksi halvemman tuotannon maihin kuluttamaan terveyspalveluja. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottaminen on ollut suljettu järjestelmä, joka on vasta askel askeleelta avautumassa hyödyntämään erilaisia toimintamalleja ja toimijoita 3. Lisäksi uudenlaiset toimintamallit ovat vasta kehitteillä. Esimerkiksi yrityssektorin innovatiivisia liiketoimintamalleja ei kuntapalvelujen tuotannossa ole paljoakaan sovellettu käytäntöön. Toimintamallien kehittäminen edellyttää myös rakennemuutoksia, jotka kohdistuvat rahoitukseen, palvelujen organisointiin ja määrittelyyn, tietotekniikan tuomiin uudistuksiin sekä verkostoitumiseen. Entä asiakkaan omaehtoinen osallistumien palvelutuotantoon? Suomi on potentiaalisesti johtava maa hyvinvointipalvelujen tuottajana ja innovoijana. Suomella on julkista tahtoa palvelujen kehittämiseen ja osaamista tähän, mahdollisuus rahoittaa niitä halutulla tavalla julkisesta budjetista sekä yrittäjämäistä otetta niiden tuottamisessa. Myös kuluttajat ovat hiljalleen entistä halukkaampia kokeilemaan uusia innovaatioita palvelujen tuotannossa ja sisällössä 4. Suomella on mahdollisuus olla tulevaisuudessa johtava hyvinvointipalvelujen innovoija. Tähän haasteeseen on vain tartuttava Selvityksen tavoite ja toteuttaminen Tämän selvityksen tavoitteena on toimeksiannon mukaisesti kartoittaa innovatiivisia liiketoimintamalleja ja hyviä käytäntöjä yksityiseltä sektorilta sekä arvioida niiden soveltamismahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalan palvelutuotantoon kuntapalveluissa 5. Innovatiivisia liiketoimintamalleja ja hyviä käytäntöjä tarkastellaan poikkitoimialaisesti eri toimialoilta. Hyvät käytännöt ja innovatiiviset liiketoimintamallit on valittu toimeksiannossa esitettyjen kriteerien mukaan. Selvityksessä tarkastellaan näiden liiketoimintamallien ja hyvien käytäntöjen hyödyntämismahdollisuuksia valtakunnallisesti sekä suhteessa tilaajatuottaja-malliin. Selvitys toteutetaan avaamalla ensin keskeisiltä osin palvelutuotannon viitekehystä, joka määrittää kehittämisen suuntaviivoja ja mahdollisuuksia. Seuraavaksi esitellään innovatiivisia liiketoimintamalleja, niiden osia ja hyviä käytäntöjä. Palvelutuotannon kehittymisen viitekehyksestä nousseiden arviointikriteerien valossa näitä innovatiisia liiketoimintamalleja, niiden osia ja hyviä käytäntöjä tarkastellaan soveltuvin osin suhteessa palvelutuotantoon toimeksiannossa esimerkkeinä esitettyjen aihevalintojen mukaisesti. Tästä kokonaisuudesta luodaan yhteenvetoon tavoitteen asettelun mukaista synteesiä. Selvitys toteutetaan perehtymällä kirjallisuuteen sekä haastattelemalla valittuja asiantuntijoita. Lisäksi selvitys perustuu kirjoittajan alan osaamiseen ja kokemukseen. 6

7 Alla olevassa taulukossa on esitelty kriteerejä 6, joiden avulla liiketoimintamalleja ja hyviä käytäntöjä tarkastellaan suhteessa kuntapalveluihin kussakin kohdassa soveltuvin osin 7. Arviointikriteerejä Miten ohjautuu? Ohjaus, johtaminen, päätösvalta, vastuu Organisointi ja sijoittuminen, yhteistyön tehokkuus Kustannustehokkuus, Työkalut: tietojärjestelmät Miten prosessi täyttää vaatimukset? Asiakaslähtöisyys, vaikuttavuus, tuloksellisuus Standardisointi, tuotteistaminen, kilpailutettavuus Saatavuus, hinta, tasa-arvoisuus, palvelukonseptin joustavuus Miten palvelee? Laatu, luottamus, yksilöllisyys, valinnan mahdollisuus Saumattomuus, oikea kohdentuminen Tarvelähtöisyys, nopea toteutus 1.3. Sosiaali- ja terveyspalvelujen viitekehys Hyvinvointivaltio, palvelut ja tehokkuus Hvyinvointivaltion voi määritellä noin 30 vuoden ikäiseksi institutionaaliseksi rakenteeksi, jolla on lainsäädäntöön perustuvat, väestön kattavat riskiperusteiset sosiaaliturvajärjestelmät. Tavoitteena on ollut mahdollisimman suuri taloudellinen ja sivistyksellinen tasavertaisuus sekä sosiaalinen perusturvallisuus kaikille asukkaille. Viimeaikaisessa keskustelussa on painotettu sopeutumista yhteiskunnallisen rakennemuutoksen seurauksiin ja sosiaalisten riskien hallintaa. Lisäksi taloutta ja sosiaalista tarkastellaan taloustieteen termein 8. Sosiaali- ja terveydenhuolto on useiden toimijoiden muodostama kompleksinen, kaikkia kansalaisia koskeva yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta välttämätön kokonaisuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen organisointitavat poikkeavat toisistaan. Sosiaalipalvelut ovat pääosin kunnan tuottamia, terveyspalvelujen ensisijainen tuottaja on kuntayhtymä. Nähtävissä on, että valtio-kunta-muutoksen myötä julkista vastuuta on siirtymässä enenevä määrä paikallisyhteisöille ja ihmisille itselleen. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen tehokkuuden määrittely on ongelmallista ja sitä käydään ekonomistien ehdoilla. Tehokkuudella tarkoitetaan yleensä resurssien ja tuotoksen välistä suhdetta. Jos samoilla resursseilla saadaan enemmän tuotoksia aikaan tehokkuus on parantunut. Yrityssektorilla tehokkuuden nostaminen lisää toiminnan kannattavuutta. Julkisessa palvelutuotannossa tavoitteena ei ole tuotoksen tai suoritteiden määrä ja niiden myynti asiakkaalle, vaan myönteisen vaikutuksen aikaansaaminen 9. Jos samat vaikutukset saadaan aikaan vähemmällä mutta laadukkaimmilla ja fokusoiduimmilla suoritteilla, palvelujen vaikuttavuus on lisääntynyt. 7

8 Lainsäädäntö Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valtakunnallinen ohjaus tapahtuu keskeisiltä osiltaan lainsäädännön kautta 10. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma sisältää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle asetetut tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet, suositukset ja ohjeet. Talousarvioon liittyen valtioneuvosto päättää vuosittain annettavalla voimavaraasetuksella sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroista. Suomen kansalaisten maksamat verorahat ohjautuvat näin julkisen jaon kautta sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusperustaksi, josta kunnille myönnetään valtionosuudet lainsäädännön toteuttamiseksi. Suurin osa sosiaali- ja terveyspalveluista on lakisääteisiä eli lainsäädäntö velvoittaa kunnat järjestämään nämä palvelut 11. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevassa lainsäädännössä voidaan erottaa keskeiset yleislait sekä tiettyjä aloja erikseen säätelevät erityislait. Sosiaali- ja terveyspalvelut pyritään järjestämään ensisijaisesti yleislakien nojalla 12. Myös kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamat ja laissa sille määrätyt tehtävät. Kunnallinen toiminta raamittuu taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen toimintaympäristön sekä kuntaa koskevan sääntelyn perusteella 13. Sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntö velvoittaa kunnat järjestämään sosiaali- ja terveyspalveluja asukkailleen, mutta ei sääntele yksityiskohtaisesti toiminnan laajuutta, sisältöä eikä järjestämistapaa. Kuntien käyttötalous koostuu pääosin valtionosuudesta 14 sekä kuntalaisilta kerätystä kunnallisverosta. Tältä rahoituspohjalta kunnassa suunnitellaan talousarvio, joka määrittää sosiaali- ja terveystoimen budjetin. Kunnat voivat järjestää palvelut itsenäisesti omana toimintanaan, olemalla jäsenenä kuntayhtymässä tai ostamalla palvelut muilta kunnilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta 15. Markkinamekanismit ja toimijat Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen kehittämisessä markkinamekanismia 16 on pyritty säännellysti hyödyntämään. Markkinaistamista mietittäessä on kuitenkin huomioitava, millaisia seurauksia eri valinnoilla on 17. Tuotannon on korostettava vaikuttavuutta ja osuvuutta, ei määrällisiä kriteerejä. Tärkeäksi nousevat laatu, hinta ja saatavuus. Näennäismarkkinoiden ajatus on, että kysynnän ja tarjonnan annetaan vaikuttaa palvelujen tuottamisen organisointiin järjestelmän sisällä. Kunta ostaa palvelun 18 asiakkaan puolesta ja maksaa asiakkaan saaman palvelun kokonaan tai ainakin merkittävän osan. Aidoilla markkinoilla palvelun ostaja maksaa saamastaan palvelusta täyden hinnan. Markkinamekanismin ja siihen liittyvän kilpailuttamisen hyödyistä on erilaisia näkemyksiä. Kilpailuttamisperiaatteiden yhteensovittaminen sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden ja kuntien järjesmisvastuun kanssa nähdään haasteellisena. Samoin sosiaalilainsäädäntö, kilpailulainsäädäntö ja laki julkisista hankinnoista ovat jo lähtökohdiltaan ja yhteiskunnallisilta tavoitteiltaan jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Säädökset, joilla halutaan varmistaa yritysten tasavertainen markkinoille pääsy, johtavat helposti toimintaympäristöön, jossa ensisijaisia ovat markkinatoimijoiden edut. Julkisrahoitteisten palveluiden kannalta tämä merkitsee enemmänkin byrokratian ja velvotteiden lisääntymistä kuin niiden vähenemistä. Toimivaa kilpailua rajoittavia tekijöitä ovat kunnallisen laskentatoimen kehittymättömyys, kilpailevien palveluntuottajien vähäisyys sekä kunnallisen ostopolitiikan ja sen toteuttamiseksi tarvittavan infrastruktuurin puute. Yksityisten palvelumarkkinoiden muodostuminen on riippuvaista kuntien harjoittamasta mutta vielä sattumanvaraisesta ja lyhytjänteisestä ostopolitiikasta 19. Samoin kansalaisten ostovoima ja maksuha- 8

9 lukkuus vaikuttavat keskeisesti yksityisten palveluiden kysyntään. Terveydenhuollossa yksityiset palvelut tuotetaan pääosin ammatinharjoittajien ja yritysten toimesta 20. Sosiaalialalla järjestöjen osuus palvelutuotannosta on merkittävä. Kysytyimpiä yksityisiä yrityspalveluita ovat kotipalvelut, erityisesti kotisiivous 21. Lupa- ja valvontakäytännöt hoidetaan lääninhallitusten toimesta 22. Yksityisten palveluntuottajien organisoituminen mahdollistaa sekä yritysten edunvalvonnan että järjestäytyneen kanssakäymisen hallinnon kanssa 23. Kunnallisesta hallinnosta uuteen hallintaan Kunnan yhteiskunnallinen ja poliittinen tehtävä ristiriitojen sääntelijänä on muuttunut lähemmäksi tuotantotehtävää. Tässä muutoksessa kunnan on ymmärrettävä yhteinen toimintaorganisaatio yhteistoimintajärjestelmänä 24, jolla on myös strategisia ja kehittämistehtäviä. Toimintaympäristön muutos nostaa toiminnan uudistamisen rakenteiden uudistamisen edelle. Tärkeimmäksi nousee organisaatioiden suhde muihin toimijoihin. Toimintaympäristön muutos kasvattaa toimijoiden välisiä riippuvuuksia ja korostaa toimijoiden keskinäistä vuorovaikutusta. Toimintaympäristön muutos vaatii kunnilta uudenlaista johtamisotetta ja toimintatapaa, jossa keskeiseksi käsitteeksi on nousemassa verkosto. Palvelutuotantoon liittyvien toimintatapojen välisten suhteiden ohjauksessa on erotettu kolme periaatetta: hierarkiat, markkinat ja verkosto 25, joita kaikkia tarvitaan. Verkostoajattelun painottuminen edellyttää prosessuaalisen strategian kehittämistä. Innovaatioiden syntymisen ehtona on, että yhteistyötä tehdään avoimessa ilmapiirissä ja erilaisuus nähdään yhteistyötä rikastuttavana tekijänä 26. Tällä hetkellä toimintakenttä tai yhteistoimintajärjestelmä on melko kehittymätön kuntien käyttäessä päätös- ja ohjausvaltaa. Esimerkiksi sopimusosaaminen perustuu lähinnä budjetti- ja resurssiohjaukseen. Yritysmaailman toimintamallit palvelujen tuotannossa Yritysmaailman toimintamalleja on ennenkin yritetty soveltaa kuntien palvelutuotannossa vaihtelevalla menestyksellä. Tulosjohtaminen oli pitkään keskeinen yritysmaailmasta kuntien toimintaan kopioitu malli. Tulosjohtamisen ongelmat kertovat niistä haasteista, joita yritysmaailman toimintamalleja sovellettaessa on ratkaistava. Tulosjohtamisen ongelmat liittyivät tulosmittareiden asettamisen vaikeuteen, osaoptimointiin sekä palkitsemisen ongelmallisuuteen 27. Prosessin kokonaisuuden hallinnan ongelma on näkynyt myös samaan asiakasprosessiin kuuluvien eri yksiköiden osaoptimointina. Kannustavan tulospalkkauksen käyttöönotto kuntasektorilla on ollut hidasta. Vasta viime vuosina on kehitetty työn vaativuuden arviointiin perustuvaa palkkausjärjestelmää, joka mahdollistaa jossain määrin myös henkilökohtaisen työsuorituksen huomioimisen 28. 9

10 2. Liiketoimintamallien ja hyvien käytäntöjen kartoittaminen 10

11 2.1. Verkostokumppanuus Siirtyminen palvelujen tuottamisen yhteistoimintajärjestelmään edellyttää kaikilta palvelun tuottajilta oppimista. Olemassa olevia toimintamalleja ei juuri ole. Tästä syystä on erityisen tärkeää hyödyntää ja oppia muilta toimialoilta jo hyväksi havaituista toimintamalleista palvelutuotannon toimintaympäristöön soveltuva osaaminen. Yksityisen sektorin puolelta erityisesti verkostoliiketoiminnan piiristä ja kumppanuuksien rakentumisesta on löydettävissä lukuisia innovatiivisia ja sovellettavia liiketoimintamalleja ja hyviä käytäntöjä. Innovatiivisia liiketoimintamalleja ja hyviä käytäntöjä kartoitettaessa huomiota kiinnitetään kuntapalveluihin ja sosiaali- ja terveyspalvelujen luonteeseen sekä siihen ongelmakenttään, johon moninaista ja monitasoista palvelutuotantojärjestelmää kehitettäessä väistämättä törmätään. Niin verkostoliiketoiminnan kuin palvelutuotantoon liittyvien toimintatapojen välisten suhteiden ohjauksessa ilmenevät toiminnan toteuttamisen perusmuodot. Hierarkia, markkinat ja verkostot, toteutuvat erilaisina kombinaatioina sekä vertikaalisessa että horisontaalisessa integraatiossa palvelujentuottamisen kokonaisuudessa 29. Verkostoissa tapahtuva toiminta edellyttää strategisten kumppanuuksien rakentumista. Kumppanuus 30 määritellään organisaatioiden väliseksi pitkäkestoiseksi liittoutumaksi, jonka avulla pyritään hallitsemaan kumppaniorganisaatioille tärkeä strateginen haaste. Se on myös on räätälöity tasavertainen liiketoimintasuhde, joka perustuu kaikkien osapuolten väliseen luottamukseen, avoimuuteen sekä riskien ja hyötyjen jakamiseen 31. Kumppanuuksia on osoitettavissa erilaisia tyyppejä. Useiden organisaatioiden laajoja kumppanuusyhteenliittymiä kutsutaan monesti strategisiksi alliansseiksi. Julkisen hallinnon ja yksityisen sektorin yritysten kumppanuudet (public-private partnerships eli PPP) 32 ovat viime vuosina lisääntyneet. Kumppanuuden omaksuminen toimintatapana ei ole yksinkertainen prosessi, sillä se poikkeaa yleensä radikaalisti organisaation perinteisistä toimintatavoista. Toimijoiden on opittava levittämään ja juurruttamaan kumppanuustyöskentely organisaatiohinsa, sillä uusi työskentelytapa toteutuu lukemattomina käytännön yhteistoimina edellytäen uusia työvälineitä 33. Verkostokumppanuudessa palvelu syntyy monen toimijan tuotosten joustavasta organisoinnista. Asiakaslähtöisen arvoketjun hallinta ja ohjaus Organisaatioiden välisen arvoketjun tavoitteena on luoda eri osaamisista koostuva toimijoiden verkosto, joka luo arvoa paitsi asiakkaalle myös verkostossa toimiville kumppaneille. Arvoketjun ohjaamisen kannalta keskeistä on, millä perusteella ohjaaminen tapahtuu ja kuka näistä periaatteista päättää. Ohjaus saattaa perustua omistukseen, keskinäiseen sopimukseen, yhteisiin käytäntöihin tai standardeihin. Keskeinen käsite on myös valta, kyky saada toinen osapuoli toimimaan halutulla tavalla. Se kenellä on valta, koordinoi ja ohjaa toimintaa. Vallan lähteitä ovat palkitseminen, pakottaminen, asema, sopimus ja asiantuntijuus tai omistajuus. Vaihtoehtona vallankäytölle nähdään usein luottamus. Se on myös käytännön edellytys yritysten väliselle yhteistyölle. Valta arvoketjussa on siirtynyt tavarantoimittajilta tuottajalle ja kuluttajille. On tapahtunut siirtymä läheisiin ja pitkäaikaisiin suhteisiin toimitusketjun jäsenten välillä. Tavoitteena on ymmärtää ja ohjata arvoketjua yhtenä kokonaisuutena. Kilpailu on muuttunut pitkien arvoketjujen väliseksi ja tavoitteena on täyttää kaikkien osapuolten yhteisen loppuasiakkaan tarpeet. Keskinäisellä yhteistyöllä parannetaan koko arvoketjun suorituskykyä. 11

12 Kumppanuudella on monia mahdollisia tasoja. Esimerkiksi vähittäiskaupassa kumppanuuksien tasot jaetaan osto- ja myyntisuhteeseen, tuoteryhmäjohtamisen kumppaneihin sekä strategisiin kumppaneihin. Kumppanuusajattelu ja toimitusketjun hallinta ovat kaupan alalla konkretisoituneet muutamaan virtaukseen. Tärkeimpiä ovat erikoistavarakaupasta alkanut Quick Response (QR) ja päivittäistavarakaupan Efficient Consumer Response (ECR). QR:n eli nopean vasteen toimintamallin keskeisiä osia ovat tietojärjestelmät (seuranta, ennustaminen), sopimustekniikat, uudet liiketoimintatavat, sisäiset tavoitteet ja toimintakulttuurin muuttaminen. Alkuperäisen määritelmän mukaan ECR-toimintatapa on strategia, jossa toimittajat ja jakelijat toimivat yhteistyössä tuottaakseen enemmän arvoa asiakkaalle. Toiminnalle tyypillisiä piirteitä ovat seuraavat 1) toimialalle suunnitellut toimintaperiaatteet, 2) tarkastelun kohteena on koko toimialan jakeluketju, 3) ketjun osapuolet toimivat läheisessä yhteistyössä ja 4) lähtökohta suunnittelussa on kuluttajan tarpeet ja toiveet 34. Kysynnänhallinta, toimitustenhallinta sekä tietojärjestelmät ja niihin liittyvät eri standardit ja menetelmät muodostavat kolme pääosaa, joista asiakaslähtöinen arvoketju rakentuu. Kaupan arvoketjussa informaation läpinäkyvyys kasvaa ja IT-järjestelmät mahdollistavat toimintojen automatisoinnin ja kustannustehokkuuden. Järjestelmäratkaisut tulevat yhä reaaliaikaisemmiksi. Asiakkuusinformaatio mahdollistaa täsmäohjauksen kaupan keskeisissä kysynnänhallinnan prosesseissa. Esimerkiksi S-ryhmän menestyksen kulmakivinä ovat asiaskastiedot toiminnan perustana, asiakasomistajuus, aluerakenne sekä tehokas ketjutoiminta ja logistiikka. SOK toimii osuuskauppojen keskusliikkeenä ja tuottaa hankinta-, asiantuntija- ja tukipalveluita. SOK vastaa myös S-ryhmän strategisesta ohjauksesta ja eri ketjujen kehittämisestä. Verkostomaisen, osuustoiminnallisen liiketoimintamallin avulla S-ryhmä tarjoaa asiakasomistajille heidän tarpeistaan lähtevän, kattavan ja kilpailukykyisen palvelukokonaisuuden, joka kehittyy jatkuvasti. Etuja ja palveluita täydentävät S-ryhmän yhteistyökumppanit. Alueosuuskauppojen ja SOK-yhtymän liiketoiminta on pääsääntöisesti ketjutoimintaa 35, jossa yhteiset tuki- ja kehittämispalvelut tuotetaan keskitetysti. Ketjuuntunut liiketoiminta ja liiketoimintojen tarpeisiin räätälöidyt tietojärjestelmät mahdollistavat laajojen valikoimien hallinnan sekä suuret hankintaerät. Asiakasomistajille ketjumainen liiketoiminta näkyy palveluiden ja tuotteiden tasaisena laatuna sekä tehokkaina, mutta asiakasystävällisinä myymälöinä ja edullisina hintoina. Osuuskauppojen ja SOK-yhtymän yhteisen ketjuohjauksen tarkoituksena on yhdistää S-ryhmässä oleva kokemus ja erityisammattitaito. Kukin ketjuohjausorganisaatio vastaa oman toimialansa ketjutoiminnan koordinoinnista, kehittämisestä, ohjaamisesta ja valvonnasta. Kun ketjutoimintaan yhdistetään alueosuuskauppojen hyvä paikallinen markkina- ja asiakastuntemus, syntyy tehokas S-ryhmäläinen liiketoimintamalli. 12

13 Alla on esitetty S-ryhmän näkemys arvoketjun hallinnasta. Toinen esimerkki on verkko A, joka on kymmenen korkean teknologiayrityksen alueellinen verkosto, joka toimii kokonaistoimittajana hyödyntäen suuren yrityksen resurssit ja pienen yrityksen joustavuuden ja tehokkuuden. Laaja-alainen tekninen osaaminen, laatujärjestelmät ja palvelualttius ovat verkoston kilpailuvaltit. Verkko A tarjoaa kokonaisvaltaiset palvelut osaamisalueiltaan: automaatio ja instrumentointi, sähkötekniikka, elektroniikka, tarkkuusmekaniikka, mekaaninen suunnittelu, ohjelmistot sekä koulutus ja konsultointi. Verkko mahdollistaa yhteistyön ja yrityksen omaan ydinosaamiseen keskittymisen. Alihankintaketju Yritykset ulkoistavat toimintojaan kiihtyvällä vauhdilla 36. Nykyinen kehitys siirtää yhä suuremman osan tuotantovastuusta alihankkijoille, joiden taloudelliset riskit kasvavat suurempien rahoitustarpeiden, lyhyiden toimitusaikojen ja epävarman kysynnän myötä. Usein alihankkijayrityksellä on monta asiakasta ja alihankkijaa, joilla voi olla kytkentöjä myös kohdeyrityksen kilpailijoihin. Hyvä alihankintaketju reagoi markkinoihin nopeasti, jakaa kysynnän ja tarjonnan informaation kaikille osapuolille, toteuttaa yhteistä prosessointia ja suunnittelua sekä pyrkii yhteisiin tavoitteisiin verkostomaisesti. Hyvät ennusteet pitävät kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mikä tuottaa parempaa asiakaspalvelua ja tehostaa tuotantoketjua. Yrityksien haasteeseen vastata asiakkaiden toiveisiin mahdollisimman kustannustehokkaasti kuuluu ennusteiden oikeanlainen hyödyntäminen. Menetelmiä toiminnan 13

14 kehittämiseen ovat tietovirtojen hyödyntäminen, yhteistyösuhteet, lyhyet läpimenoajat, toimiva logistinen järjestelmät hyvät ongelmanratkaisutaidot ja johtajuus 37. Esimerkiksi toimittajaverkoston hallinnassa keskeistä on Nokian toimintaohjeet, jotka ohjaavat Nokian koko liiketoimintaa, myös yhteistyötä tavarantoimittajien kanssa 38. Nokia kehittää jatkuvasti prosessejaan ja hankintaverkostoaan avoimessa ja luottamukseen perustuvassa yhteistyössä asiakkaiden ja tavarantoimittajien kanssa. Tämä takaa prosessin nopeuden ja tehokkuuden, jotka ovat keskeisiä menestystekijöitä koko toimitusketjulle. Osana toimittajayhteistyönsä kehittämistä Nokia käyttää Internetpohjaista RosettaNet-tiedonvaihtoratkaisua, jonka välityksellä yhtiö jakaa toimittajiensa kanssa tietoja tuotteiden materiaalisisällöstä 39. Nokia edistää toimittajiensa kehitystyötä Nokian toimittajavaatimusten, henkilökohtaisten tapaamisten, arviointien, sopimusten, koulutuksen ja erilaisten toimittajatapahtumien avulla 40. Toimittaja-arvioinneilla on tärkeä asema toimittajaverkoston hallintaprosessissa. Nokia arvioi toimittajiaan säännöllisesti varmistaakseen, että nämä toimivat hyvin ja vaatimusten mukaisesti 41. Jos toimittaja ei ole Nokian odotusten mukainen, toimittaja velvoitetaan ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin. Nokia valvoo, että toimittajat tekevät tarvittavat korjaukset ja auttaa tarvittaessa. Kun kaikki tarvittavat korjaukset on tehty, arviointi katsotaan päättyneeksi. Toimittajien lisäksi arvioidaan myös heidän toimittamiaan tuotteita. Nokian hankintaorganisaatio ja toimittajat ovat avainasemassa sen varmistamisessa, että tuotteissa käytetyt komponentit ja osat ovat turvallisia ja määräysten mukaisia. Nokia edellyttää toimittajilta hyvää johtamistapaa, henkilöstöhallintoa ja osaamisen kehittämistä. Osaamisen kehittäminen sekä Nokian että toimittajien organisaatioissa on tärkeää kestävien parannusten saavuttamiseksi. Nokian oman hankintahenkilöstön osaamisen kehittäminen on tärkeä osa toimittajaverkoston hallintaa. Toimittajaketjuun kuuluvissa yrityksissä tapahtuva Nokian järjestämä koulutus on ensiarvoisen tärkeää kestävien parannusten aikaansaamiseksi. Toimittajayhteistyön lisäksi myös toimialayhteistyö on tärkeää 42. IPM on Nokian strateginen työkalu ohjata ja toteuttaa asiakaslähtöistä toimitusketjua. Työkalun avulla hankitaan ja lisätään asiakasymmärrystä, johdetaan monimuotoista verkostoa ja saadaan laaja verkosto toimimaan. Työkalu on keskeinen myös tehtäessä ennusteita, suunnitelmia sekä seurantaa. Myös asiakkaan projektisuunnitelmaa hyödynnetään suoraan tuotannonohjauksessa. IPM takaa myös tarvittavan toiminnan läpinäkyvyyden kaikille osapuolille. Public-Private-Partnership malli Public-Private-Partnership malli eli PPP tarkoittaa tietyn ajan kestävää, julkisen ja yksityisen toimijan välistä sitoumusta, jonka puitteissa osapuolet kehittävät hyödykkeen ja jakavat keskenään toteutukseen liittyvät kustannukset, riskit ja tulot. PPP voidaan määritellä suppeammin myös yksityisrahoitusmalliksi tai käyttöoikeussopimukseksi, jotka molemmat yleensä viittaavat yksityisen rahoituksen käyttämiseen julkisessa palvelutuotannossa. Pääsääntöisesti PPP-yhteishankkeet ovat kohdistuneet erilaisiin rakennuskohteisiin ja sisältäneet yksityisen rahoituksen käyttöä perinteisesti julkisen sektorin vastuulla olevissa toiminnoissa. Mallia sovelletaan tällä hetkellä mm. toimitilojen hankinnassa. Tällöin kunta määrittelee toimitilatarpeensa ja siirtää vastuun toimitilan suunnittelemisesta, rakentamisesta, rahoittamisesta ja mahdollisesta operoinnista (tilan 14

15 hallinta ja ylläpito) yksityiselle toimijalle. Hankinta ei edellytä kunnan omaa investointia, sillä toimitilan omistamisesta vastaa yksityinen taho. Kiinteistön omistamisen sijaan kunta maksaa projektiyhtiölle kiinteistön käytöstä mahdollisine palveluineen 43. PPP-malleihin kohdistuvaan mielenkiintoon on useita syitä: kuntien heikentynyt rahoitustilanne, yksityiseltä sektorilta omaksuttu ajattelutapa omaan ydinosaamiseen keskittymisestä, kiinteistöjen elinkaarivastuun siirtäminen yksityiselle taholle sekä kunnallisten palvelujen valinnan mahdollisuuksien parantaminen. Muita etuja saattavat olla keventynyt päätöksenteko liittyen toteuttamiseen ja toteutuksen nopeus. Näitä etuja on kuitenkin turha odottaa niin kauan, kun kumppanuusosaamiseen ei todenteolla panosteta. Esimerkiksi Tampereella rakennetaan noin 70 seniori asuntoa tavoitteena luoda alueelle itsenäistä selviytymistä tukeva alueellinen monipalvelukeskus ja asumisyhteisö. Asuntojen yhteydessä tulee toimimaan hoitopalveluita, joita myös alueen muut ikääntyneet voivat käyttää. Näin pyritään varmistamaan palveluiden pysyvyys. Hankkeessa toteutetaan Public-Private-Partnership -mallia. Lähtökohtana on, että julkisen sektorin ensisijaisena tehtävänä on julkisten palveluiden tuottaminen eikä niiden tuottamiseen tarvittavien kiinteistöjen tai infrastruktuurin omistaminen. Kumppanuushankkeissa julkinen ja yksityinen sektori yhdistävät oman erityisosaamisensa julkisten investoin tien toteuttamiseksi ja julkisten palvelujen tuottamiseksi. Kunnan rooli senioritalojen rakentamisessa on pääosin niiden sijainnista päät täminen kaavoituksen yhteydessä, maa-alueen myynti sekä yhteistyö koko aluetta hyödyntävien palveluiden suunnittelussa. Kunta arvioi myös seni oritalon palvelukonseptin, jonka tuella tulevat asukkaat voivat järjestää tai tilata tarvitsemansa palvelut niin kodin kuin sairautensa hoitoon tarvittaessa aina ympärivuorokautiseen huolenpitoon asti. Näin toteutuu elämänkaari asuminen yksilön näkökulmasta. Senioritalojen suunnittelussa on huomioitava käytettävyys sekä palvelujen läheisyys. Huomioon on otettava: 1) asukkaiden sekä lähellä asuvien ikään tyneiden odotukset osallisuuden, asuntojen, yhteisten tilojen ja palvelujen suhteen, 2) rakennetun ympäristön merkitys eli asuntojen tarkoituksen mukaisuus, yhteisten tilojen muunneltavuus (käyttötarkoitus voi muuttua jopa päivän aikana) sekä ympäristön soveltuvuus ja 3) taloussuunnittelu, jolla varmistetaan onnistunut ja toimiva kokonaisuus. Talojen on sijoituttava palvelujen ääreen niin, että asukkaat voivat tarpeidensa mukaan käyttää mahdollisesti talossa sijaitsevia ja lähiympäristön palveluita. Senioritalossa toimivien yrittäjien palveluille on löydyttävä riittävä kysyntää myös talon ulkopuolelta Asiantuntijayhteisöistä yritysverkostoihin Asiantuntijayhteisöt 44 koostuvat toimijoista, joilla on yhtenevät intressit. Näitä toimijoita voivat olla esimerkiksi yrittäjät, viranomaiset, tutkijat ja muut aiheesta kiinnostuneet. Lisäksi näitä yhteisöjä voi olla yritystoiminnan sisällä. Motiivina näillä toimijoilla on innostus aiheeseen, halu tehdä kehittämistyötä ja yhteisesti oppia lisää 45. Tämä oppiminen voi kehittää esimerkiksi yrityksen liiketoimintaa, monipuolistaa sitä sekä luoda verkostosuhteita muihin toimijoihin. Uuden liiketoiminnan luominen on aina haastavaa. Bisnesmalli-innovaatioiden kokemuksista on opittu, että uutta liiketoimintaa kehitettäessä on parasta asettaa kokonaan uusi toimintamalli kasvattamaan uutta liiketoimintaa. Tämä lisää organisatorista halukkuutta oppia myös uusia prosesseja. Sekä asiakkaan että johdon rooli bisnesmalli-innovaatioissa on tärkeä. Asiakas johtaa kehittämistyötä ja organisaatiossa seurataan asiakkaan valintoja ja annetaan niiden ohjata suunnittelua. Palveluun perustuva 15

16 bisnesmalli tuottaa kompleksisuutta traditionaaliselle tuotekehittelijälle. Palvelut on lanseerattava, testattava ja arvioitava nopeasti 46. Palveluinnovaatiot kulkevat käsikädessä bisnesinnovaatioiden kanssa 47. Tuotekehittely johtaa prosessisuunnittelua ja toisinpäin syklimäisesti. Saman tuottaminen ei tuota lisäarvoa, sillä pelkät tuotekehittelyinnovaatiot eivät enää riitä. Tärkeämpää on mainostaa lupaavia ideoita ja kehittää jatkobisnestä, joka ei ole helposti kopioitavissa 48. Palveluinnovaationa voidaan pitää myös Alaska Air n arkkitehtuurista tilainnovaatiota, jossa keskeinen opetus on sijoittaa perinteiset toimintamallit kauaksi sisääntulosta ja uudet toimintamallit tyrkylle riittävän avustavan henkilökuntamäärän kanssa 49. Palveluinnovaatio ja design nostaa esiin palvelun kokemuksellisuuden. Palvelut nähdään matkoina, jolloin pre- ja post-palvelukokemukset sisältyvät palvelukokemukseen 50. Asiantuntijayhteisöt voivat toimia myös tuotekehittelyyn tarkoitettuna kokeilualustoina, platformeina. Yhteiset sopimukset halutusta toiminnasta, prosesseista ja platformeista ovat tärkeitä luomaan ymmärrystä siitä, mitä yhteistyön kautta kehitetään ja halutaan saada aikaiseksi 51. Yrityksellä voi olla myös omassa toiminnassaan testilaboratorio uusien palvelujen kehittämismalleille 52. Toinen esimerkki PPP- mallista on Vivamus Oy, joka on Vantaa kaupungin, yritysten ja julkisen sektorin yhteistyöverkosto ja hyvinvoinnin palvelukeskus, joka kokoaa hyvinvointialan organisaatiot yhteen. Verkoston jäsenillä on mahdollisuus Vivamuksen kautta osallistua tutkimus- ja markkinointiprojekteihin samalla kun kukin yritys edistää omaa liiketoimintaansa 53. Keskukseen kootaan hyvinvointipalveluja ja niiden kehittämistä koko ihmisen elämänkaarta ajatellen. Eri osa-alueita voivat olla muun muassa työterveyshuolto ja kuntoutukseen liittyvä apuvälinetoiminta, terapia- ja kuntosalipalvelut sekä seniorikansalaisten kodinhoidon ja erityispalveluiden kehittäminen. Hyvinvointipalvelu ja -teknologiayritykset sekä julkisen ja kolmannen sektorin organisaatiot yhdistävät osaamista ja voimavaroja Vivamus- verkostossa uusien palvelukonseptien ja teknologian kehittämisessä ja testaamisessa 54. Vivamus- keskukseen tulevat toimijat sitoutuvat toimimaan uusien innovaatioiden testialustana ja olemaan yhteistyössä esimerkiksi uudenlaisia testattavia teknologioita kehitettäessä. Tavoitteena on edistää teknologisten ratkaisujen ja erilaisten palvelujen yhteensopivuutta. Keskuksen tavoitteena on myös toimia suomalaisten hyvinvointipalvelujen näyteikkunana loppukäyttäjien ja kuluttajien suuntaan. Yksityisen ja julkisen sektorin kehitysyhteistyö tuo erilaisia näkökulmia uusien ratkaisujen ja toimintamallien tunnistamiseksi esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden toteuttamisessa. Vivamus perustuu malliin, jossa hyvinvointikeskuksen vuokralaiset ovat samalla Vivamuksen osakkaita. Vivamus on julkisten ja yksityisten palvelujen keskittymä, josta hyötyvät niin yksityiset yritykset ja toimijat kuin julkinen palveluntuottajakin. Keskuksen ydintavoitteena on tukea tuotekehitystoiminnan avulla yritysten menestystä kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Hyvinvoinnin arvoketju kattaa todella laajan spektrin palvelujen ja teknologian tuottajia, terveyden, ravinnon, rakentamisen, logistiikan, elektroniikan tai esimerkiksi hoiva-alan sektoreilla. Palvelutieteet 55 yhdistävät ja jalostavat ymmärtämystä teknologian soveltamisesta, liiketoiminnasta ja sen tarpeista sekä ihmisten välisistä vuorovaikutussuhteista ja käyttäytymismalleista. Uudenlaisten, innovatiivisuudellaan sekä julkisen sektorin että yritysten toimintoja tehostavien palvelujen kehittäjiltä edellytetään tulevaisuudessa entistä enemmän sekä monialaisia horisontaaliosaamista että syvempää vertikaalista tietoa jostain erikoisalasta. T-kirjainta muistuttavan osaamismallin vuoksi kyseisiä ammattilaisia kutsutaan palvelutieteissä T-ihmisiksi. 16

17 Toinen palvelutieteiden soveltamiseen ja soveltajiin liittyvä haaste on asiakassuhteiden syventyminen. Palveluja sekä projekti- että ulkoistamismallien mukaisesti tuottavat yritykset sitoutuvat yhä useammin asiakkaidensa kanssa sopimuksiin, jotka sisältävät itse palvelun ylläpidon ja kehityksen ohella entistä kokonaisvaltaisemmin myös strategista liiketoimintasuunnittelua asiakkaan kanssa. Tämä edellyttää palveluammattilaisilta entistä tiiviimpää paneutumista ja ymmärtämystä asiakkaan liiketoiminnasta. Esimerkiksi liikeideainnovaatioiden tutkimus korostaa, että liikeidea on saatava osaksi asiakkaan infrastruktuuria 56. Samanaikaisesti teknologian merkitys kilpailuvalttina kasvaa ja sen mukanaan tuomat asiakkaan valinnan mahdollisuudet. Esimerkiksi 3 Step IT:n palvelukonseptilla hallitaan tietotekniikan elinkaari hankinnasta uudistamiseen vuokraustoiminnalla. Yrityksen tavoite on luoda pitkäaikaisia, monipuolisia ja molemmanpuolin kannattavia kumppanuuksia asiakkaiden kanssa, perustuen hyviin henkilökohtaisiin asiakassuhteisiin sekä innovatiivisiin irtaimen käyttöomaisuuden elinkaaren hallintapalveluihin. Palvelukonseptiin kuuluu yrityksen nimen mukaisesti kolme vaihetta: hankinta, hallinta ja uudistaminen. Ensimmäinen vaiheessa asiakas voi valita merkin ja laitetoimittajan. Yritys tarjoaa joustavat vuokraratkaisut ja ostaa haluttaessa vanhentuneet laitteet. Toisessa vaiheessa asiakas saa käyttöönsä selainpohjaisen hallinnointipalvelun, jonne asiakas kirjautuu omilla tunnuksillaan. Palvelu sisältää laiterekisterin ja IT- hallinnon tarvitsemat tiedot ja ominaisuudet, sekä taloushallinnon tarvitsemat raportointimahdollisuudet. Kolmannessa vaiheessa 3 Step IT noutaa ja pakkaa laitteet sekä huolehtii laitteiden jälleenmyynnistä, kierrättämisestä ja ympäristöystävällisestä sekä tietoturvallisesta hävittämisestä. Asiakas voi keskittyä uusien laitteiden suunnitteluun. 3 Step IT:n toiminnan taustalla voidaan nähdä vaikuttavina tekijöinä monia erilaisia trendejä, yksi niistä on huolehtiminen asiakkaan infrastruktuuriin liittyvästä, keskeisestä liiketoiminnan osasta. Hotellialalta löytyy mielenkiintoinen infrastruktuuriin sisällytetty analogia, jota on lähdetty rakentamaan portieeri-tyylisessä bisnesmallissa 57. Malli perustuu siihen, että hotellissa portieeri katsoo asiakkaiden tarpeiden perään, tarjoaa ja järjestää asiakkaan toivomia palveluja. Portieeri pyrkii myös vastaamaan asiakkaan odotuksiin ja tarpeisiin täsmällisesti ja osittain jopa ennakoiden. Hotellissa portieeri saa maksun palveluistaan huonehintaan sidottuna. Portieerityylinen bisnesmalli lähtee ajatuksesta, että ihmiset maksavat elämää helpottavista palveluista. Portieeri voi toimia esimerkiksi asuintalon palvelukoordinaattorina, joka varmistaa, että asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelut oikeaan aikaan, oikean laajuisina ja ennakoituina. Nämä palvelut vastaavat esimerkiksi terveyteen, turvallisuuteen ja ikääntymiseen liittyviin ongelmiin. Tavoitteena on eliminoida huolenaiheet ja avustaa samanaikaisesti. Lisäksi palvelu voi pitää sisällään ympäristön monitorointia, tuottaa tietoa ilmenevistä epänormaaleista asioista, tukea ja organisoida apua tarvittaessa. Mallia on lähdetty työstämään läsnä olevan tietoverkon näkökulmasta niin, että malli sisältää sekä face-to-face että tietoteknistä palvelua (Ubiquitous Networks). Vastaava analogia löytyy Kondis- konseptista, tulevaisuuden ikääntyvien asumisratkaisusta, jota kehitetään tällä hetkellä ainakin Vaasaan 58. Malli ei kuitenkaan tarjoa ratkaisua monesti erityisesti palvelusektorilla kohdattavaan rahoitukselliseen ongelmaan. Mallin mukainen palvelun hinta voidaan joko sisällyttää asumiskuluihin tai ostaa erillisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että palveluntuottajan ollessa mukana maksusysteemi on rakennettava hyötysuhteessa 59. Suomessa mallia on kokeiltu senioritalojen yhteydessä hyvinvointiin liittyvien konkreettisten palvelujen tuottamisena. Ongelmaksi on noussut palvelujen vähäinen ostohalukkuus. Yritysverkostoitumisen hyötynäkökulmat ovat selkeät ja verkostoitumista on tapahtunut monella eri tasolla ja monista eri syistä. 17

18 Esimerkiksi FIMA kehittää suomalaista osaamista ja tutkimustoimintaa teollisuudenalan tärkeimmillä teknologia-alueilla. FIMA on älykkäiden liikkuvien työkoneiden yritysfoorumi, joka kokoaa yhteen toimialan suomalaiset osaajat. FIMAn tavoitteena on edistää suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja suunnata toimialan huippututkimusta ja tuotekehitystä teollisuuden tarpeiden mukaisesti. Liikkuvat työkoneet on Suomen merkittävimpiä teollisuudenaloja. Suomessa valmistetaan työkoneita hyvin erilaisiin tarkoituksiin ja ympäristöihin. Näissä koneissa on kuitenkin paljon samankaltaista teknologiaa ja älykkyys rakentuu usein yhteisille perusratkaisuille. FIMA päättää omista strategisista tutkimuspainoalueistaan ja suuntaa kansallisia ja kansainvälisiä tutkimushankkeita määrittämiensä strategioiden mukaisesti. Samalla se luo edellytyksiä tiiviimmälle liikkuvien työkoneiden toimialan yhteistyölle ja neuvottelee rahoittajien sekä tutkimuslaitosten kanssa tutkimusten toteuttamisesta. FIMA käynnistää tutkimus- ja kehityshankkeita ja synnyttää yritysryhmähankkeita. Samanaikaisesti FIMA ylläpitää tietoa tutkimuksen ja kehittämisen suuntaviivoista maailmalla. Toinen esimerkki Sentre on yritysten, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyöverkosto, joka kehittää kestäviä ratkaisuja energiaan. Sentren jäsenet muodostavat alan osaajaverkoston. Sentre- verkostossa toteutetaan jatkuvasti uusia jäsenistön osaamiseen ja liiketoimintaan perustuvia kehityshankkeita, jotka edistävät kestävää energiatuotantoa, -jakelua ja -käyttöä. Sentren keskeiset hankemanageroinnin työvälineet ovat toimialatiimien pyörittäminen, yhteistyökumppaneiden etsintä, hankevalmistelu, sopimus- ja rahoitusneuvonta ja viestintätuki portaalin välityksellä Osallistuvat käyttäjät Asiakaslähtöisyys edellyttää osallistuvaa käyttäjää 60, joka ohjaa palveluprosessin tai tuotteen kehitystyötä suuntaan, jolla on nyt ja tulevaisuudessa tarvelähtöistä kysyntää 61. Osallistuvien käyttäjien tarpeet ovat useimmiten palvelun käyttäjille yleisiä 62. Palvelun tuotteistaminen ja laadun määritteleminen edellyttävät asiakaslähtöisyyttä. Mikä palveluprosessissa ja palvelutuotteissa luo arvoa asiakkaan kokemuksen kannalta 63? Erityisesti palveluliiketoiminnan piirissä keskeistä on palvelun tuottajan ja asiakkaan välinen vuorovaikutus, joka määrittelee palvelun ja sen laadun 64. Palvelu on useimmiten aineeton ja palvelun tarjonnassa toimitaan koko ajan reaaliajassa. Palvelu voidaan määrittää suoritteena tai palvelukokonaisuutena 65. Hyvin toteutettu tuotteistus ei estä yksilön tarpeiden mukaista palvelua tai hoitoa, ihmisen kohtaamista yksilöllisesti, luovuutta ja joustavuutta palvelujen tuottamisprosesseissa tai syvällistä asioihin paneutumista. Palvelutuotteeseen kuuluu vakioituja perusosioita sekä asiakkaan mukaan räätälöitäviä osia 66. Asiakas voi olla myos se innovoija, joka kehittää uusia palveluja tai niiden osioita 67. Tuotteistusprosessiin 68 kuuluvan tuotekehityksen lähtökohtana ovat asiakastarpeet ja odotukset. Tuotteistus onkin palvelujen asiakaslähtöistä kehittämistä, jossa asiakkaille tarjottavien palvelujen tarkoitus, sisältö, laajuus, laatu, kustannukset, hinta tai muut ominaisuudet määritellään suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Tuotteistus on siis sekä keino kaupallistaa palveluja että palvelujen kehittämisprosessi. Onnistunut tuotteistus lisää luotettavuutta, yhteistyömahdollisuuksia sekä hyvää imagoa. Laatuajattelu liittää yhteen asiakkaat, tuotteet ja prosessit. Yhtenäistä laatukäsitteistöä tai kulttuuria ei ole sosiaali- ja terveysalalla muotoutunut 69. Laadunvarmistus voidaan määritellä systeemien, prosessien ja toimien tarkoituksenmukaisuudeksi. Näin tavoitteena on johtaa hyvän laadun saavuttamiseen, ylläpitämiseen, arviointiin ja parantamiseen. Laatua ja laadunvarmistusta voidaan lähestyä myös rakenteellisesta tai funktionaalisesta lähtökohdasta 18

19 prosessien mekanismien selvittämiseksi. Palveluntuottaja rakentaa identiteetin tuottamiensa palvelujen varaan. Palveluyritys on tavallaan brändi, ja asiakkaat muodostavat imagon sen mukaan, kuinka he kokevat yrityksen ja kommunikoivat sen kanssa. Brändäystä ja tuotteistamista pidetään voimistuvana kehityspiirteenä etenkin kansainvälistymisen vuoksi. Esimerkiksi Zane s Cycles n toimivalla arvolupauksella saadaan elinikäinen asiakkuus. Vaikka liike myy pyöriä, on omistaja vakuuttunut, että hän myy pääasiallisesti palvelua asiakkailleen. Omistajan mukaan asiakkaat eivät osta pyöriä, vaan mahdollisuuden osallistua urheiluun, parantaa terveyttään ja päästä luontoon. Pyörä on vain väline tämän toteuttamiseksi. Omistaja näkee palvelun ja vuorovaikutuksen tuovan pitkän aikavälin kannattavuuden. We offer them a level of service that encourages them not want to shop around. 70 Tulevaisuuden kehitys on sidoksissa myös teknologioiden hyödyntämiseen. Tulevaisuudessa painotetaan yhä enemmän tuotanto- ja palveluprosessien kehittämistä uuden teknologian avulla. Lisäksi teknologia mahdollistaa asiakkaan mukanaolon kehittämistyössä 71. Esimerkiksi Kalevala-korulla on internet-palvelu, jossa asiakas voi suunnitella korunsa ohjatusti ja yritys tuottaa sen. Avoin innovaatio määritellään niin yrityksen sisäisten ja ulkoisten ideoiden kuin sisäisten ja ulkoisten kaupallistamistapojen yhdistämiseksi. Tätä voidaan hyödyntää myös uusien teknologioiden kehityksessä. Innovaatioita kuvaa ennalta arvaamattomuus 72. Innovaatiopolitiikka ei kuitenkaan saa olla vain kysyntälähtöistä, sillä toimijoille ei saa jäädä vain vastaanottajan roolia 73. Yrityksissä tämä tarkoittaa, että ihmisten täytyy muuttaa yrityksen ja sen ympäristön tarkastelutapaa. Toisten osapuolten mukaantulo uusien tuotteiden ja teknologioiden kehitykseen voi olla suuri lisäarvo. Yhteistyötä voi tehdä esimerkiksi muiden alan yritysten, toimittajien, yliopistojen ja tietenkin loppukäyttäjien kanssa. Liiketoimintamallilla on ratkaiseva merkitys tässä toimintaympäristössä. Loppujen lopuksi liiketoimintamalli, joka kuvaa, kuinka yritys luo arvoa innovaatioista ja mitkä elementit se hankkii sisäisesti mitkä ulkoisesti, määrittelee pitkälti sen, miten ja milloin ulkoista tietoa tarvitaan ja käytetään 74. Esimerrkiksi Kiinteistövälitys Igglo Oy:n toimintamalli perustuu verkkovälitteisyyteen, tarvelähtöisyyteen ja asiakkaan aktivoimiseen. Yhtiö perustaa toimintansa verkkopalveluun. Verkkopalvelu yhdistää myyjät ja ostajat kiinteistönvälityksen alalle uudella tavalla. Igglo Oy:n verkkopalvelussa kodin etsijä voi korvamerkitä itseään kiinnostavat talot, kadut tai alueet. Kun kohteissa tulee asuntoja myyntiin, asiakas saa siitä tiedon. Mahdollinen kodin myyjä tai vuokraaja voi puolestaan testata kodin kysynnän tekemällä hiljaisen myynti- tai vuokrailmoituksen. Sen avulla voi testata asunnon kysynnän ennen varsinaista mahdollista toimeksiantoa. Verkkopalvelujen käyttäjä voi myös itse täydentää sivujen sisältöä lähettämällä kuvia tai kertomalla tarinoita mielenkiintoisista taloista. Kun ostaja ja myyjä ovat verkkopalvelussa löytäneet toisensa, Igglon kodinvälittäjä huolehtii kaupan yksityiskohdista ja asianmukaisesta toteuttamisesta. Asiakaslähtöinen, ihmisiä aktivoiva verkkopalvelu mahdollistaa edulliset välityspalkkiot. Lisäksi ei tarvita alueellisia toimitiloja asiakkaiden löytämiseksi, ja kokonaiskustannukset laskevat huomattavasti. Igglo Oy:n tavoitteena on tuoda asuntokauppaan avoimuutta ja tehokkuutta sekä laskea välityspalkkiot alle puoleen entisestä. Tietotekniikka mahdollistaa uusia palvelubisneksen muotoja, mikäli sitä lähdetään tosissaan hyödyntämään. Kysynnän ja tarjonnan on kohdattava koko ajan, siksi esimerkiksi lentoyhtiöt ovat jo kauan harrastaneet hyvin joustavaa hinnoittelua. Jos kone lähtee tyhjänä, paikkoja ei voida myydä uudelleen. 19

20 Samoin tietotekniset mahdollisuudet vaikuttavat kommunikoinnin ja koordinoinnin kustannusten laskuun. Rosenbluth International on esimerkki yrityksestä, joka uudella toimintakonseptilla varmisti menestyksensä erittäin kilpailulla alalla, travel service -bisneksessä. Keskeisiä ajatuksia Hal Rosenbluth sai oleil- lessaan farmillaan ja miettiessään maatilallisen elämän työrytmiä ja -tapoja. Tämän jälkeen hän omassa organisaatiossaan käänsi hierarkian ylösalaisin, pilkkoi rakenteen toiminnallisiin osiin ja siirsi päätöksenteon ja oppimisen mahdollisuudet ruohonjuuritasolle. Rosenbluth palkkasi saman henkilön vastaamaan sekä palvelujen tuottamisesta että tietoteknisten rat- kaisujen kehittämisestä. Tavoitteena oli johdonmukaisempi ja tehokkaampi, tarpeeseen vastaava nopea palvelu, joka oli asiakkaan kanssa loppuun asti suunniteltu. Näin palvelutuotantoon saatiin täsmätek- nologiaa ja palvelu oli keskitettyä, mutta kaikkialle maailmaan ulottuvaa. Agenttien fyysinen ympäristö ei ollut sijainniltaan tärkeä, vaan palvelut välitetiin isommista palvelupisteistä. Tämän seurauksena toimistokulut saatiin minimoitua. Tietoteknologia valjastettiin auttamaan asiakkuuksien hallinnassa ja asiakasjohteisessa toiminnassa. Tietoteknologian avulla kerättiin asiakasspesifistä informaatiota ja tietojärjestelmä pystyi monien eri indikaattorien kautta räätälöimään tarvelähtöisiä palveluja asikkaille. Lisäksi palvelut myytiin osaksi asiakkaan infrastruktuuria niin, että riippuen käytössä olevasta tuotteesta, asiakasyritys saattoi bookata itse lentonsa, hotellinsa ja autovarauksensa (Local Area Network, Trip Planner) tai toimia vain on-linetilassa. 20