TURUN JA KAARINAN PÖYTÄKIRJA 11/2008 SEURAKUNTAYHTYMÄ Yhteinen kirkkoneuvosto kirkkoneuvoston kokoushuone, Eerikinkatu 3 A

Transkriptio

1 YHTEISEN KIRKKONEUVOSTON KOKOUS :t Aika keskiviikko klo Paikka kirkkoneuvoston kokoushuone, Eerikinkatu 3 A Läsnä Heikola Rauno puheenjohtaja Ainasoja Merja varapuheenjohtaja Isotalo Seppo jäsen Knuts Lars Runar jäsen Korhonen Pentti jäsen Lahti Marika jäsen Nappu Juha jäsen Saksa Kirsti jäsen von Schöneman Arja jäsen Huovinen Pentti Nieminen Mikko kv:n pj kv:n vpj Hirvonen Martti kirkkoherra, saapui klo Lehikoinen Jouni kirkkoherra, poistui klo Mäntylä Heikki kirkkoherra Norvasuo Tuomo kirkkoherra Rinne Heimo kirkkoherra Vahtola Pirjo kirkkoherra Fager Mia Heino Paula Hurme Hannu Kaisti Aapo Kallio Hannu Kosola Seppo lakimies, sihteeri tiedotuspäällikkö yhteisten työmuotojen johtaja talous ja suunnittelujohtaja hallintojohtaja kiinteistöjohtaja Poissa Hlavatý Jari jäsen Muurinen Heikki varajäsen Järvensivu Jukka kirkkoherra Sepponen Eero kirkkoherra 272 KOKOUKSEN AVAUS Puheenjohtaja avaa kokouksen. hyväksyttiin.

2 KOKOUKSEN LAILLISUUS Kirkkoneuvosto toteaa kokouksen laillisuuden hyväksyttiin. 274 KOKOUKSEN PÄÄTÖSVALTAISUUS Kirkkoneuvosto toteaa kokouksen päätösvaltaisuuden. hyväksyttiin. 275 ESITYSLISTAN HYVÄKSYMINEN Kirkkoneuvosto hyväksyy kokouksen esityslistan. lista hyväksyttiin seuraavilla, pöydälle jaetuilla lisäesityksillä: Hallintojohtajan esitys 9, tuomiokirkon ylivahtimestarin viran auki julistaminen; hallintojohtajan esitys 10, Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vuosikertomus vuodelta 2007; talous ja suunnittelujohtajan esitys 8, tilintarkastajien muistio sekä muutos ja täydennyspäätösesitykset asioihin 3 ja PÖYTÄKIRJAN TARKASTAJIEN VALINTA Kirkkoneuvosto valitsee pöytäkirjan tarkastajat Pöytäkirjan tarkistajiksi valittiin Kirsti Saksa ja Arja von Schöneman. 277 ILMOITUSASIAT 1. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätös tuomiokapituli on päättänyt kirkkolain 14 luvun 4 :n 2 momentin nojalla vahvistaa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston :n 6 kohdalla tekemän päätöksen, joka koskee maanvuokrasopimuksen muutosta Varissuon Toimitalo Oy:n kanssa siten, että vuosivuokra alennetaan nykyisestä eurosta euroon ja vuokra aikaa pidennetään saakka. Tämä tuomiokapitulin päätös kuulutetaan kirkkolain säätämällä tavalla seurakunnan ilmoitustaululla.

3 Ilmoitus kiinteistötoimistolle ja taloustoimistolle. 2. Pöytäkirjoja yhteinen kasvatusasiain johtokunta nro 3 / 2008 musiikkitoimikunta nro 3 / 2008 yhteinen diakoniatyön johtokunta 3 / 2008 Pöytäkirjojen johdosta ei ole huomautettavaa. Kirkkoneuvosto merkitsee ilmoitusasiat tiedokseen. Ei muutoksenhakuoikeutta. hyväksyttiin. Hallintojohtajan asiat 278 KIRKKOVALTUUSTON KOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 10 Kokouksen avaus Ei toimenpiteitä. 11 Kokouksen laillisuus Ei toimenpiteitä. 12 Kokouksen päätösvaltaisuus Ei toimenpiteitä. 13 Pöytäkirjan tarkastajien ja ääntenlaskijoiden valitseminen Ei toimenpiteitä. 14 Pääsiäisnäytelmä Ei toimenpiteitä. 15 Budjetin lähetekeskustelu Ei toimenpiteitä.

4 Seurakuntayhtymän strategian lähetekeskustelu Ei toimenpiteitä. 17 Muutoksenhaku Ei toimenpiteitä. Kirkkoneuvosto päättää hyväksyä kirkkovaltuuston kokouksen päätösten täytäntöönpanoehdotuksen edellä esitetyn mukaisena. Ei muutoksenhakuoikeutta. hyväksyttiin. 279 KIRKKOHALLITUKSEN YLEISKIRJE NRO 18 / 2008 Yleiskirjeen aiheena on veronsaajien oikeudenvalvonnan uudistaminen. Eduskunta on hyväksynyt Verohallinnosta annetun lain, johon sisältyy mm. veronsaajien oikeudenvalvonnan uudistaminen. Laki tulee todennäköisesti voimaan Veronsaajien oikeudenvalvontaa varten Verohallintoon perustetaan Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Sitä johtaa veroyliasiamies ja yksikössä työskentelee noin 50 veroasiamiestä eri puolilla maata. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikössä on oikeudenvalvonnan tukena yhteistyöryhmä, joka edustaa eri veronsaajia. Vaikka Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö hoitaa kaikkien veronsaajien oikeudenvalvonnan, säilyy mm. seurakunnalla itsenäinen muutoksenhakuoikeus. Muutoksenhakumenettely säilyy nykyisenkaltaisena. Veronsaajilla on oikeus hakea muutosta ja tehdä aloitteita Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle tai ottaa yhteyttä oikeudenvalvontayksikköön, jos se aiheelliseksi havaitaan. Lisätietoa uudistuksesta voi nähtävissä Internetissä osoitteessa Kirkkoneuvosto merkitsee saaduksi Kirkkohallituksen yleiskirjeen nro 18 / Ilmoitus lakimiehelle ja taloustoimistolle. Ei muutoksenhakuoikeutta. hyväksyttiin.

5 KIRKKOHALLITUKSEN YLEISKIRJE NRO 19 / 2008 Yleiskirjeen aiheena on koulujen kerhotoiminnan tukeminen ja järjestäminen. Kirkkohallitus on aktiivisesti osallistunut toimintaan, jonka tavoitteena on ollut elvyttää koulujen kerhotoiminta. Kirkkohallitus suosittelee, että seurakunnat ovat yhteydessä kuntiensa sivistys tai opetustoimeen sekä osallistuvat kerhotoiminnan järjestämiseen ja kehittämiseen kunnissa. Opetushallitus on julistanut haettavaksi valtion talousarviossa vuodelle 2008 osoitetun määrärahan, josta perusopetuksen järjestäjät voivat hakea avustusta lukuvuodeksi kerhotoiminnan kehittämiseen. Valtionavustuksen hakuohjeessa todetaan, että koulujen kerhotoiminnan kehittämisen tavoitteena on saada aikaan monipuolista, lapsen ja nuoren kasvua tukevaa vapaa ajan toimintaa. Koulut voivat hyödyntää kolmannen sektorin, koulun muiden sidosryhmien ja eri hallintokuntien osaamista kerhotoiminnan järjestämisessä. Seurakunnat eivät voi hakea avustusta suoraan, mutta samaan tapaan kuin aamu ja iltapäivätoiminnassa seurakunnilla on mahdollisuus saada tukea kunnalta ostopalveluperiaatteen mukaisesti seurakunnan kouluissa järjestämään kerhotoimintaan. Yleiskirjeen liitteenä on Opetushallituksen asiaa koskeva tiedote ja hakuohje. Kirkkoneuvosto merkitsee saaduksi Kirkkohallituksen yleiskirjeen nro 19 / Yleiskirje liitteineen lähetetään toimenpiteitä varten kasvatusasiain keskukseen. Ei muutoksenhakuoikeutta. hyväksyttiin. 281 KIRKKOHALLITUKSEN YLEISKIRJE NRO 21 / 2008 Yleiskirjeen aiheena on rakenneuudistajan opas, joka pohjautuu vuonna 2007 julkaistuun seurakuntarakennetyöryhmän mietintöön Muuttuvien yhteisöjen kirkko.

6 Oppaassa esitetään tiivistetysti seurakuntarakenteen uudistamisen taustoja, tarpeita ja tavoitteita. Rakenneprosessissa esiin tulevat haasteet on muotoilta kysymyksiksi, joihin seurakunnassa kannattaa prosessin edetessä etsiä vastauksia. Erilaisista rakenneratkaisuista on konkreettisia esimerkkejä. Opas on tulostettavissa verkkosivulta evl.fi/keskushallinto Ajankohtaista Seurakuntarakenteen uudistus. Kirkkoneuvosto merkitsee saaduksi Kirkkohallituksen yleiskirjeen nro 21 / Ei muutoksenhakuoikeutta. hyväksyttiin KESKUSREKISTERIN TOIMISTOSIHTEERIN VIRAN TÄYTTÄMINEN myönsi keskusrekisterin toimistosihteerille Annikki Saariselle eron alkaen vanhuuseläkkeelle siirtymistä varten. Edelleen yhteinen kirkkoneuvosto julisti keskusrekisterin toimistosihteerin viran auki siten, että viran tehtäviin kuuluu sukuselvitysten ja sukututkimusten laadinta, virkatodistusten, sukuselvitysten, sukuselvityspalvelun todistusten ja sukututkimusten laskuttaminen, asiakkaiden puhelinpalvelu ja neuvonta. Johtosäännön edellyttämien kelpoisuusvaatimusten lisäksi virassa edellytetään ruotsin kielen taitoa. Viran palkkaus määräytyy vaativuusryhmä 403 mukaan. Kirkkoneuvosto päätti valtuuttaa keskusrekisterin johtajan Jouko Rädyn hoitamaan viran täyttöprosessin siten, että hän tekee esityksen valittavasta henkilöstä yhteiselle kirkkoneuvostolle. Hakuilmoitus saatettiin tietoon yhtymän sisäisen tiedotuksen kautta ja julkaistiin Turun Sanomissa sekä Oikotiellä ja kirkon rekrytointipalvelussa. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan oli seuraava: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän keskusrekisterissä on haettavana TOIMISTOSIHTEERIN virka Tehtäviin kuuluu virkatodistusten, sukuselvitysten ja sukututkimusten laadintaa, todistuspalvelun laskutus, asiakkaiden puhelinpalvelua ja neuvontaa sekä ruotsinkielisen seurakunnan toimistosihteerin lomittaminen. Virkaan valittavalta edellytetään merkonomin tutkintoa tai muuta vastaavaa, vähintään opistotasoista tutkintoa, hyvää perehtyneisyyttä toimistoteh

7 täviin ja kirkonkirjojenpidon tai väestökirjanpidon tuntemusta, ruotsin kielen taitoa sekä Suomen evankelis luterilaisen kirkon jäsenyyttä. Toimistosihteerin viran peruspalkka määräytyy vaatimusryhmän 402 mukaan ( euroa), lisäksi on mahdollista saada vuosidonnainen palkanosa. Virka on tarkoitus täyttää aikaisintaan alkaen tai sopimuksen mukaan. Valitun on ennen tehtävän vastaanottamista esitettävä hyväksyttävä selvitys terveydentilastaan. Tiedusteluihin vastaavat keskusrekisterin johtaja Jouko Räty, puh , ja keskusrekisterin hoitaja Marja Mäkinen, puh Sähköiset hakemukset tulee jättää tämän palvelun kautta viimeistään torstaina klo KIRKKONEUVOSTO Keskusrekisterin johtaja kutsui valintaan työryhmän jäseninä hänen lisäkseen hallintojohtaja Hannu Kallio ja keskusrekisterinhoitaja Marja Mäkinen. Määräaikaan mennessä virkaa haki yhteensä 37 henkilöä, näistä yksi keskusrekisteriin jätetyllä hakemuksella, muut atk hakuohjelman kautta. Liite Hakupapereitten perusteella työryhmä päätti kutsua haastatteluun hakijat Sini Andersson, Tuire Kanerva, Heli Laaksonen, Marja Terttu Lehmus ja Lena Österlund. Haastattelut suoritettiin seurakuntakeskuksessa 5.5. klo Hakijoista sekä hakupapereitten että haastattelussa saamansa kokonaiskäsityksen perusteella työryhmä piti yksimielisesti Tuire Kanervaa soveltuvimpana kyseisen viran hoitoon ja päätti esittää yhteiselle kirkkoneuvostolle hänen valitsemistaan tehtävään. Hänellä on muista hakijoista olennaisesti laajempi työkokemus toimistoalalta sekä myös muutaman kuukauden kokemus kirkonkirjojen pidosta, mitä muilla hakijoilla ei ole. Työryhmän valintaesityksestä tekemän päätöksen jälkeen tuli tietoon Sini Anderssonin vetäytyminen viranhausta henkilökohtaisten syiden perusteella. Valmistelija: keskusrekisterin johtaja Jouko Räty Kirkkoneuvosto päättää valita keskusrekisterin toimistosihteerin virkaan merkonomi, teologian maisteri Tuire Kanervan vaativuusryhmän 402 mukaisin palkkaeduin alkaen.

8 Ennen viran vastaanottamista Kanervan tulee esittää hyväksyttävä todistus terveydentilastaan. Ilmoitus Tuire Kanervalle, kaikille hakijoille, keskusrekisterin johtajalle ja taloustoimistolle. Saa hakea muutosta oikaisuvaatimuksin. hyväksyttiin. 284 TURUN ARKKIHIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULIN LAUSUNTO SEURAKUNTAJAON MUUTTAMISESTA KAARINAN JA PIIKKIÖN SEURAKUNTIEN ALUEELLA Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on antanut Kirkkohallitukselle seuraavan lausunnon seurakuntajaon muuttamisesta Kaarinan ja Piikkiön seurakuntien alueella: Liite Kirkkoneuvosto merkitsee lausunnon tiedoksi. Ei muutoksenhakuoikeutta. hyväksyttiin. 285 N VANHUSTYÖN STRATEGIA 2015 asetti kokouksessaan työryhmän laatimaan seurakuntayhtymän vanhustyön strategian vuoden 2006 loppuun mennessä. Myöhemmin työryhmä sai lisäaikaa lokakuun 2007 loppuun. Työryhmään ovat kuuluneet Hannu Suihkonen (pj.), Anna Mari Nieminen (siht.), Salme Ahlamo. Markku Jyväs, Hannu Kallio, Pirkko Larkela, Laila Loukonen, Johan Mullo, Heikki Mäntylä, Anne Norvasuo ja Hanna Saari työryhmä on saanut työnsä valmiiksi ja esittänyt kirkkoneuvoston hyväksyttäväksi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän vanhustyön strategian 2015: Liite Strategiassa käsitellään mm. seurakunnallisen vanhustyön lähtökohtia ja periaatteita, vanhusten tilannetta Turussa ja Kaarinassa ja vanhustyön tilannetta sekä vanhustyön vahvuuksia seurakuntayhtymässä. Strategiassa esitetään myös vanhustyön kehittämistavoitteita ja toimenpide esityksiä seurakuntayhtymälle, seurakunnille ja yhteisille työmuodoille.

9 Strategia jaettiin kirkkoneuvoston jäsenille tutustumista varten kokouksessa Kokouksessaan , 599, kirkkoneuvosto päätti pyytää strategiasta seurakuntien ja yhteisten työmuotojen lausunnot. Käsittelyssä Merja Ainasoja kiinnitti huomiota siihen, että esityksen muutosten toteuttamiseen ei ole esitetty resursseja. Keskustelussa todettiin, että strategia muistuttaa pikemminkin toimenpideohjelmaa kuin varsinaista strategiaa. Strategiasta saadut lausunnot kuuluvat seuraavasti: Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto : Lausuntonaan seurakuntayhtymän strategiasta Turun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto toteaa tyydytyksellä, että strategia painottaa vanhustyön tärkeyttä, siihen resursointia, kotikäyntityötä ja moniammatillisuutta. On myös tärkeää, että vanhustyötä ei rajata vain tietyille työntekijäryhmille, vaan se nähdään koko seurakunnan työtä koskevana asiana. Kotona asuvien vanhusten määrän kasvaessa ei vapaaehtoistyön painopistettä kuitenkaan voi laittaa erityisesti laitoksessa oleviin vanhuksiin. Vapaaehtoistyön painopisteenä tulee näkyä myös kotona asuvien vanhusten tukeminen. Seurakuntaneuvosto ei pidä tarpeellisena sitä, että yhtymään palkataan erillinen projektityöntekijä kartoittamaan esteettömyyttä seurakuntayhtymän tiloissa vaan tämä kartoitus voidaan suorittaa olemassa olevin työntekijävoimin. Muilta osin vanhustyön strategia pyrkii monipuolisesti tavoittamaan kasvavan vanhusväestön Turussa ja Kaarinassa. Mikaelinseurakunnan seurakuntaneuvosto : Strategiassa on huomioitu hyvin tulevaisuuden haasteet kasvavan vanhusväestön tarpeet huomioiden. Vanhustyötä on perinteisesti hoitanut seurakunnan diakoniatyö. Kirkon vanhustyössä on kuitenkin kyse perusseurakuntatyöstä. kirkon tehtävänä on herättää vastuu lähimmäisistä kaikissa ikäryhmissä. Työ vanhusten parissa ei ole erillinen sektori seurakuntaelämässä ja toiminnassa, vaan se on perusseurakuntatyötä, jonka tulee näkyä jokaisen seurakunnan työssä. Vanhusten määrän kasvaessa ei diakoniatyöntekijöiden työpanos yksin riitä vastaamaan vanhustyön haasteisiin. Strategiassa on eritelty seurakunnallinen vanhustyö ja diakoninen vanhustyö. Tämä tuo esiin sen näkökulman, että seurakunnan jokaisessa työmuodossa tulisi huomioida vanhusten tarpeita ns. läpäisyperiaatteella. Onko kuitenkaan mahdollista tai tarpeellista tehdä tarkkaa jaottelua diakonisen ja seurakunnallisen vanhustyön välillä? Kasvava vanhusväestön määrä haastaa seurakunnan työntekijät yhteistyöhön seurakunnan sisällä sekä suhteessa verkostoihin. Tulevaisuuden painopisteenä on se, että vanhukset asuisivat enemmän kotona. Tämä tuo haasteita sekä avohoitoon että seurakunnalle. Kotikäyntityö

10 on koko seurakunnan työtä. Strategiassa huomioidaan kuitenkin enemmän laitoksissa asuvia vanhuksia kuin kotona asuvia. Tässä kohdin on vapaaehtoistyön kehittäminen kotikäyntityön suuntaan tarpeellista. Myös paikallisseurakuntien vapaaehtoistoimintaa tulisi kehittää huomioimaan vanhustyön tarpeita. Kirkon tulisi olla kasvupaikka läpi elämän. Tulevat eläkeläiset ovat ehkä olleet etäisemmässä suhteessa kirkkoon kuin nykyiset vanhukset. Vapaaehtoistoiminta antaa mielekkään mahdollisuuden palvella seurakuntaa vanhustyössä työntekijöiden rinnalla. Omaishoitotyö on huomioitu strategiassa hyvin. Selkeitä ja konkreettisia toimenpide ehdotuksia on tästä hyvä lähteä kehittämään. Veteraanityö on niin ikään huomioitu strategiassa hyvin. Maahanmuuttajavanhukset tulevat lisääntymään, joten tarvitaan tietotaitoa ja kielitaitoa heidän kohtaamisessaan. Toiminnan saavutettavuudessa on mainittu myös viestinnän merkitys. seurakuntayhtymässä tekeillä olevassa viestintästrategiassa tulisi huomioida myös vanhusten tarpeet saada tietoa ja tulla kuulluksi. Esimerkiksi verkkoviestintä ei tavoita kaikkia vanhuksia. Esteettömyyden kehittämisessä voisi kiinnittää huomiota kaikkien seurakuntayhtymän työntekijöiden koulutukseen. Vanhustyön strategiassa painotetaan kirkon antia sielunhoitona ja elämän muistelemisena kuoleman lähetessä. Seurakuntatyössä olisi hyvä myös muistaa vanhusten elämänilo ja viisaus. Seurakunnan toiminnassa on mahdollista solmia myös uusia ihmissuhteita. Elämä ei vanhuudessakaan ole pelkkää luopumista, vaan myös uusien asioiden löytämistä. Martinseurakunnan seurakuntaneuvosto : Vanhustyön strategia 2015 käsittelee seurakuntatyön kannalta monellakin tavalla tärkeää aihepiiriä. Strategiassa nostetaan esille monia keskeisiä näkökohtia, jotka tulee huomioida tulevaisuuden seurakuntatyön suunnittelussa. Myönteistä strategiassa on se, että se sisältää konkreettisia toimenpide ehdotuksia sekä myös esityksen strategian toteutumisen seurannasta. Toisaalta tällaisenaan strategia on luonteeltaan toimenpideohjelman kaltainen. Hyviä ehdotuksia olisi voinut ehkä terävöittää selkiyttämällä strategian rakennetta esim. siten, että nykytilan kartoituksen jälkeen olisi piirretty visio siitä, mitä ja millaista on vanhustyö seurakuntayhtymän alueella Sen pohjalta olisi voitu vetää strategiset reitit, joiden kautta tavoitteisiin päästään. Toisaalta tehty ratkaisu puoltaa paikkaansa sikäli, että paikallisseurakunnat joutuvat itse ottamaan kantaa vanhustyön kysymyksiin omissa strategioissaan ja toimintasuunnitelmissaan.

11 Strategiassa keskeisiksi nostetut kehittämisalueet ovat kaikki tärkeitä. Erityisesti diakonisen ja muun seurakunnallisen vanhustyön tehtäväkenttien selkiinnyttäminen on tärkeää, sekä vanhustyön suunnittelun että diakoniatyön perustehtävän näkökulmasta. Myös vapaaehtoistyön selkeämpään organisointiin ja jäsentämiseen on perusteltua kiinnittää erityistä huomiota. Kokonaisuudessaan vanhustyön strategia antaa paljon eväitä vanhustyön nykyhetken kartoittamiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Katariinanseurakunnan seurakuntaneuvosto : Vanhustyön strategia on laaja ja perusteellinen selvitys yhtymän alueella tehtävästä vanhustyöstä. Katariinanseurakunta yhtyy strategian päälinjauksiin. Maarian seurakunnan seurakuntaneuvosto : Vanhustyön strategia 2015 kuvaa hyvin vanhustyön kasvavia haasteita ja luotaa edellytyksiä niihin vastaamiselle. Se pohjautuu kokonaiskirkon vanhustyön strategiaan sekä Turun ja Kaarinan kaupunkien vanhuspoliittisiin ohjelmiin. Jossakin määrin strategiaehdotusta kuitenkin vaivaa oman selkeän vision puuttuminen. Esityksessä ei nähdäksemme riittävästi pohdita, millaista vanhustyön tulisi olla Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä ja paikallisseurakunnissa vuonna Myös sen sanominen mitä halutaan muuttaa ja miksi jää epäselväksi. Lisäksi käytetty terminologia on epätarkkaa. Käytettyjen termien määrittelemättömyys aiheuttaa lukijalle ongelmia hahmottaa asioita. Tällaisenaan strategiaehdotus on pitkälti erilaisten ilman punaista lankaa olevien toimenpide ehdotusten luettelo. Mikäli ne voidaan toteuttaa, vanhustyö saa jonkin verran lisäresursseja, jotka auttavat määrällisten haasteiden kohtaamisessa. Erityisen hyvä näkökulma ehdotuksessa on vapaaehtoistyön tehokas käyttäminen vanhustyössä. Varsinaiseen ongelmaan eli kotona asuvien yksinäisten vanhusten etsimiseen ja kohtaamiseen ei strategiassa ole löydetty riittävää vastausta. Jo nyt seurakunnan työntekijät tekevät mittavaa kotikäyntityötä, johon osallistuvat sekä diakoniatyöntekijät että papit. Kuitenkin seurakuntien diakoniatyön painopiste on liiaksi painottunut aineellisen avun antamiseen ja siitä aiheutuvaan vastaanottotyöhön. Tämän yhteiskunnalle kuuluvan tehtävän jääminen diakoniatyön vastattavaksi vie liikaa voimavaroja mm. diakoniselta vanhustyöltä. Strategiassa tulisi ottaa selkeästi kantaa diakoniatyön resurssien oikeaan ja tehokkaaseen suuntaamiseen vanhustyöhön. Strategiaehdotuksessa on otettu esille kahdeksan vanhustyön kehittämistavoitetta ja toimenpide ehdotusta, jotka ovat: Esteettömyyden ja toiminnan saavutettavuuden edistäminen; Diakonisen ja seurakunnallisen vanhustyön selkiyttäminen; Palveluasuminen, vanhainkodit ja pitkäaikaishoito; Vapaa

12 ehtoistyön vahvistaminen; Koulutus; Asenteet; Omaishoito vanhustyössä ja Veteraanityö. Lisäksi strategiassa on otettu esille periaatteellisia kaavailuja yhteistyöstä ja seurannasta. Esteettömyyden ja toiminnan saavutettavuuden edistämiseksi ehdotetaan projektityöntekijän palkkaamista, joka yhdessä kiinteistötoimiston kanssa kartoittaisi esteettömyyden seurakuntayhtymän tiloissa ja tekee suunnitelman esteettömyyden toteuttamiseksi. Lisäksi esitetään, että esteettömyyden ja saavutettavuuden toteuttaminen huomioidaan osana seurakuntayhtymän ja seurakuntien strategiaa. Tämä tavoite on jo nyt selkeästi otettu mukaan seurakunnan työssä ja huomioitu mm. korjaussuunnitelmien yhteydessä. Sellaisenaan toimenpide ehdotuksen ottaminen osaksi seurakuntien strategiaa on luontevaa ja jo nyt toteutetun käytännön mukaista. Diakonisen ja seurakunnallisen vanhustyön selkeyttäminen kaipaa selkiyttämistä terminologian osalta. Myös diakoninen vanhustyö on ollut ja tulee olla osa seurakunnallista vanhustyötä. Siihen tarvittavia resursseja kaivataan kuitenkin lisää. Niitä tulisi löytyä ennen muuta diakoniatyön painopistettä muuttamalla avustustyöstä diakoniseen vanhustyöhön. Toimenpideehdotukset koskevat tässä kohdin vain organisatorisia asioita. Niiden toteuttaminen ei sellaisenaan tuo paljoakaan uutta nykyiseen käytäntöön. Diakoniapappi toimii jo nyt osaltaan vanhustyön koordinaattorina ja vapaaehtoistyö tai diakoninen vanhustyö on usein annettu jonkun diakoniatyöntekijän vastuualueeksi. Erityisen yhdyshenkilötyöryhmän tuominen mukaan ei edistä asiaa! Sen tehtäviä ei työryhmäkään ole pystynyt määrittelemään muutoin kuin seurannan osalta, mikä hyvin voisi kuulua seurakuntayhtymän diakoniajohtokunnan tehtäviin. Vaarana on, että syntyy jälleen yksi byrokratian lisäkukkanen, joka vie vain aikaa itse työltä. Palveluasumista, vanhainkoteja ja pitkäaikaishoitoa koskevat toimenpideehdotukset ovat sellaisenaan kannatettavia. On kuitenkin mustettava, että seurakuntienkin tulee nykyisillä resursseilla harjoittaa priorisointia. Kaikkiin yhteistyötarpeisiin ei niillä kyetä vastaamaan. Vapaaehtoistyötä koskevat toimenpide ehdotukset ovat strategiaehdotuksen painavinta antia. Niitä koskevia ehdotuksia olisi voitu työstää vielä pidemmälle erityisesti vapaaehtoistyön koulutuksen osalta. Sama koskee työntekijöiden koulutusta. Asenteet, omaishoito ja veteraanityö ovat saaneet strategiassa ansaitsemansa huomion. Vanhustyön strategialuonnokseen vastaamista olisi helpottanut, jos siitä olisi voitu seurakunnassa käydä laajempi keskustelu ja myös seurakunnan oma diakoniatyön johtokunta ja diakoniatyöntekijät olisivat voineet lausua asiasta perustellun näkemyksensä. Seurakunnille varattu aika, joka vielä osui joulun molemmin puolin, ei antanut tähän mahdollisuutta. Henrikinseurakunnan seurakuntaneuvosto :

13 Kun puhutaan seurakuntayhtymän vanhustyöstä, on lähdettävä liikkeelle tosiasiasta, että tulevaisuudessakin merkittävin osa vanhustyötä tehdään seurakuntien toimesta, oli sitten kyse diakonisesta vanhustyöstä tai muusta vanhusten kanssa tai parissa tehtävästä työstä. Seurakunnat toimivat itsenäisesti seurakuntaneuvoston johdolla. Strategian tavoitteet seurakuntien diakoniatyölle on nähtävä eräänlaisina toimenpidesuosituksina, toisaalta kyllä suosituksina jotka seurakunnissakin on syytä ottaa vakavasti. Yleiset kommentit: Vanhustyön strategian käsittelyä haittaa melkoisesti se, että yhtymätoiminnoille (määritelty perussäännössä, jonka valmistelu on kesken) ei tällä hetkellä ole voimassaolevaa yhteistä strategiaa. Osin siis puuttuu tausta, jota vasten vanhustyön strategiaa voisi tarkastella.. Otsikko lupaa vanhustyön strategian vuoteen Kirkkoneuvosto toteaa, että paperi muistuttaa enemmän toimenpideohjelmaa kuin strategiaa. Toisaalta voidaan kysyä, mistä muusta strategiassa on kyse kuin toimenpideohjelmasta, jolla johonkin tiettyyn aikaan sidottu visio pyritään toteuttamaan. Voidaan tietysti kysyä, olisiko sitä visiota, joka vuonna 2015 haluttaisiin nähdä, voitu kuvata vieläkin yksityiskohtaisemmin. Toisaalta se, että näin ei ole tehty, on ymmärrettävää. Yhtymästä käsin ei tiettyä pidemmälle voi luoda strategiaa seurakunnille seurakuntien puolesta ei edes jonkin toiminnan alueen kattavaa osastrategiaa. Näin ollen strategian tavoitetaso on oikea: se hahmottelee ne puitteet, joissa seurakuntien olisi hyvä nähdä oma vanhustyönsä. Huomiota kiinnittää strategian kunnianhimoinen lähtökohta: luoda sanalle vanhus positiivinen merkitys. Se ei ilmapiirissä, jossa elämme, ole mikään helppo tehtävä. Koska on todennäköistä, että vanhus sanan käyttö voidaan kokea jopa loukkaavana, ei ole mielekästä väkisin yrittää edistää sen käyttöä. Aivan oikein kuitenkin korostetaan, että kristillisen kirkon tehtävänä on tukea myönteistä suhtautumista vanhuuteen Strategiassa todetaan, että tulevaisuudessa vanhustyö ei voi olla ainoastaan diakoniatyön vastuulla vaan vanhustyö tulee huomioida kaikessa seurakuntien ja seurakuntayhtymän toiminnassa. Tähän ajatukseen on syytä yhtyä. Sekä seurakunnissa että yhtymässä joudutaan työalan työn kahtiajakoon: diakoninen vanhustyö, seurakunnallinen vanhustyö. Diakoninen vanhustyö hakee tähtäimeensä ne, joita muu apu ei tavoita. Tässä vanhustyöhön sovelletaan diakoniatyön yleistä ajattelutapaa: etsitään hädän ääripäätä. Strategia toteaa, että diakoninen vanhustyö on työtä, jossa etusijalla ovat heikommassa asemassa olevat ihmiset, ne jotka eivät saa tukea muualta sekä, ne jotka eivät osaa tai pysty hakeutumaan seurakunnan tai yhteiskunnan palvelujen piiriin. Ajatus on helppo sanoa, mutta käytännössä vaikea toteuttaa. Liian helposti dia

14 koniatyökin jää niiden vangiksi, jotka hakeutuvat seurakunnan palvelujen piiriin. On syytä kysyä, missä määrin nyt tai missä määrin tulevaisuudessa oma aloitteisesti löydämme hädän äärimmäisen pään? Strategia toteaa edelleen, että nykyisin diakoniatyöntekijöiden tekemä vanhustyö on pääasiassa korjaavaa tai toimintakykyä ylläpitävää työtä, mutta että tulevaisuudessa etsivän työn tulee olla tulevaisuudessa oleellinen osa vanhustyötä ja siinä kotikäyntityö on tärkeä työmuoto. Seurakunnallisen vanhustyön (sekä diakoninen että seurakunnallinen) tulevaisuudenvisio kuvataan uskottavasti (s ) Strategiassa korostetaan vanhustyön uudelleen resursointia. Tätä ei saa unohtaa. Toisaalta täytyy pitää mielessä se, että luultavasti lisäresurssit jonnekin merkitsevät supistusta jossakin toisaalla. On selvää, että jos vanhustyö esim. nuorisotyön tavoin resursoidaan ikään kuin omana työalanaan, niin nykyisellä taloudellisella panostuksella ei selvitä. Sairaalasielunhoidon ja vanhustyön yhteistoiminta on sekä diakoniakeskuksen vanhustyön että seurakuntien vanhustyön kannalta erittäin tärkeää. Kehittämistavoitteista esitetään toimenpide ehdotukset sekä seurakuntien että yhteisten työmuotojen vanhustyölle. Yhteisten työmuotojen kohdalla puhutaan lähinnä diakoniakeskuksesta ja sairaalatyöstä. Perheneuvonnan linkittäminen vanhusnäkökulmaan olisi voinut myös olla perusteltua. Toivottavasti strategia avaa ovia kaikkien mainittujen tahojen yhteistyölle. Ajatusta "Itä Poijusta" olisi tarpeen selvittää strategiakaudella. Poiju ei sijainnistaan johtuen palvele itäisten seurakuntien ja kaupunginosien tarpeita kovinkaan hyvin Seurakuntien osalta työn vastuutus on kuvattu ehkä hieman puutteellisesti: useimmissa seurakunnissa diakoniatyö tapahtuu siten, että kokonaisvastuu on johtavalla diakoniaviranhaltijalla. Toimenpide esityksistä nousevat kommentit: Kukin seurakunta nimeää vanhustyön koordinaattorin. Tässä kohdin pitänee korostaa, että mahdollisen koordinaattorin työn kuva muodostuu nimenomaan seurakunnallisesta vanhustyöstä. Diakoninen vanhustyö toteutuu diakoniatyön puitteissa, kuten tähänkin asti. Diakonisen vanhustyön tarkempi työnjohdollinen määrittely on syytä jättää kunkin seurakunnan johtavan diakonian viranhaltijan johdolla tapahtuvan normaalin työnjaon asiaksi. Ajatus vanhustyön yhteistyöryhmästä

15 lienee hyvä, mutta kun se lisätään jo ennestään suureen yhteistyöryhmien joukkoon, uhkaa kokonaisuudesta tulla liian raskas. Ajatus seurakunnan alueella olevien palveluasuntojen kartoittamisesta ja järjestelmällinen yhteistyön kehittämisestä on tärkeä. Samoin kuin on tärkeää säännöllisin välein seurakunnittain tarkistaa, että seurakuntien ja seurakuntayhtymän vanhustyön papin yhteistoiminta toimii. Nykytilanteessa tulevaisuudesta puhumattakaan ajatus vanhainkotien papin sijoittamisesta sairaalasielunhoidon yhteyteen ei ole ainoastaan kannatettava vaan myöskin välttämätön työn pitkäjänteisen kehittämisen ja työntekijän työssä jaksamisen ja ammatillisen kehittymisen kannalta. Vapaaehtoistyö on syytä nostaa selkeästi osaksi kaikkia seurakuntien ja seurakuntayhtymän strategioita. Ajatus, että vapaaehtoistyö liitetään myös laitoksissa asuviin vanhuksiin, on hyvä. Lisäksi pyritään aktivoimaan työelämästä vapautuneita henkilöitä mukaan vapaaehtoistyöhön. Ajatus vapaaehtoisista omaishoitotyössä saattaa olla vaikeasti toteutettavissa. Sillä saralla käytettävissä olevat voimat lienevät jo maksimaalisesti käytössä vapaaehtoisesti tai pakosta. Veteraanityön keskittäminen diakoniakeskukseen on perustelua. Ikäluokka on jo nyt sen verran pieni, että ei ole järkevää hajauttaa palvelua yhdeksään eri seurakuntaan. Yhteistyössä muiden vanhustyötä tekevien tahojen kassa on syytä pitää mielessä, että kyseessä on seurakunnallinen tehtävä. Strategian toteutumista on syytä seurata. Mutta toisaalta riittääkö pelkkä loppuraportti, koska strategia aika on melko pitkä. Strategiaa voisi olla hyvä päivittää tasaisin määrävälein. Paattisten seurakunnan seurakuntaneuvosto : n asettama työryhmä on laatinut seurakuntayhtymän vanhustyön strategian. Laadittu strategiaesitys ei ole seurakuntia velvoittava seurakuntien itsenäisen aseman vuoksi, vaan voidaan pikemmin luonnehtia näkökulmaksi vanhustyötä varten. sisältää tärkeän seikan vapaaehtoistyön merkityksestä tulevaisuuden vanhustyössä ja muussakin seurakuntatyössä. Vapaaehtoistyötä ja sen rekrytointia ei ole osattu vielä riittävästi koordinoida. Vapaaehtoistyö tulee huomioida myös seurakuntatyön suunnittelussa. Seurakuntaneuvoston mielestä vapaaehtoista tulee olla sitoutuneita paikallisseurakuntiinsa. Ajatus vanhustyön koordinaattorista ja vanhustyön yhteistyöryhmästä ovat sinänsä kannatettavia, mutta pienen seurakuntien resursseilla kokouksia osuu työntekijöille monikertaisesti verrattuna suurempiin seurakuntiin. Lähtökohtana yhteistyöryhmällä tulee olla

16 vanhustyön tukeminen eikä työajan vieminen. Seurakuntaneuvosto haluaa edistää vanhusten mahdollisuutta asua kotonaan sekä asuntoloissa. Muilta osin seurakuntaneuvostolla ei ole strategiassa huomautettavaa. Kaarinan seurakunnan seurakuntaneuvosto : Liite Kasvatusasiain johtokunta : Käsillä oleva asiakirja valottaa monipuolisesti vanhustilanteen, vanhusten määrän ja tarpeiden arvioitua kehittymistä lähivuosina erityisesti suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä. Seurakuntien vanhus ja diakoniatyön esittely on lähinnä toteavaa nykyisten työmuotojen esittelyä. Toimenpideajatuksista nousee lähinnä esiin mielikuva nykyisten perinteisten työmallien jatkamisesta niitä hieman tuunaamalla. Tässä suhteessa asiakirja on enemmän säilyttävä kuin innovoiva. Vaikka perinteiset vanhustyön muodot tulevat todennäköisesti tulevaisuudessakin muodostamaan seurakunnallisen vanhustyön rungon, saattaa asiakirjan esiin nostama haaste kirkon kokemisesta vanhusväestön keskuudessa entistä mielekkäämpänä edellyttää asiakirjan esittämää toimenpideohjelmaa rohkeampaa uudistumista. Asiakirja nostaa useammassa kohdassa esille yhteiskunnassa vallitsevan yleisen näkemyksen siitä, että paras asumisvaihtoehto vanhuksille on mahdollisuus saada asua omassa tutussa kodissaan niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista. Omien toiminnallisten avausten sijaan kirkko kuvataan asiakirjassa eräänlaisena toisen asteen toimijana, auttajien tukijana. Oman palvelutoiminnan kehittäminen saattaisi kuitenkin olla sekä kotona asumista tukevaa että kirkon profiilia nostavaa. Eräänä toimintamallina on potentiaalisten asiakkaiden pohdinnoissa nostettu esiin ajatus eräänlaisen omadiakonissa järjestelmän kehittämisestä, jossa joukko omissa kodeissaan asuvia vanhuksia diakoniakeskuksen välityksellä palkkaisi itselleen heitä säännöllisesti tapaamassa ja hoitamassa käyvän diakonissan. Ajatusmallissa seurakuntayhtymä toimisi muodollisena työnantajana ja asiakkaat vastaisivat 100 % palkkakustannuksista. Suurten ikäluokkien ikääntyminen on suomalaisen yhteiskunnan lähivuosikymmenten suurin sosiaalipoliittinen haaste. On hyvä, että kirkko omalta osaltaan haluaa olla tukemassa positiivista vanhuutta. Diakoniatyön johtokunta : Väestön ikääntyminen ja vanhusten määrän kasvu haastaa seurakunnallisen vanhustyön monella tasolla. Seurakuntayhtymän vanhustyön strategian laatiminen on tarpeellinen jo siksi, että sitä kautta tämä asia voidaan nostaa esille ja keskusteluun seurakuntayhtymässä.

17 Yhteisen diakoniatyön johtokunta haluaa kiinnittää erityistä huomiota vanhuksiin ja vanhustyöhön liittyviin asenteisiin. Strategian periaatteisiin ja lähtökohdissa tuodaan esille kristillinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on Jumalan luomana arvokas ja ainutlaatuinen riippumatta siitä, paljonko hän tuottaa tai hyödyntää ympäröivää yhteiskuntaa. Vanhuus on luonnollinen osa elämää, jossa on erilaisia ikäkausia. Seurakuntayhtymässä on tämän mukaisesti tuettava myönteistä suhtautumista vanhuuteen sekä vanhustyöhön. Väestön ikääntyminen tulee vaikuttamaan monella tavalla. Esimerkiksi liikkumiseen liittyvät vaikeudet lisääntyvät. Jotta seurakuntien perustoimintaan olisi mahdollista osallistua, tulee tilojen olla esteettömiä ja toiminnan sisällön sellaista, että se on saavutettavissa. Seurakuntayhtymässä tuleekin strategian esitysten mukaisesti selvittää tilojen esteettömyys ja laatia suunnitelma esteettömyyden toteuttamiseksi. Jotta vanhusten ja vanhustyön tarpeisiin voitaisiin tulevaisuudessa vastata, tulee vanhukset ja vanhustyö nostaa strategian esityksen mukaisesti osaksi seurakuntayhtymän strategiaa sekä huomioida asia myös työn resursoinnissa. Strategiassa tuodaan myös esille se, että vanhukset eivät ole vain avun saajia ja tuen kohteita. Elämäntilanteesta riippuen he voivat olla myös aktiivinen voimavara mm. vapaaehtoistyössä. Myös eri ikäiset vapaaehtoiset ovat vanhustyön voimavara. Strategiassa nostetaan esille yhtenä kehittämistavoitteena vapaaehtoistyön vahvistaminen ja esitetään sitä yhdeksi seurakuntien ja seurakuntayhtymän työn painopisteeksi. Mielekkäällä vapaaehtoistyöllä on myös seurakunnan jäsenyyttä vahvistava vaikutus. Vapaaehtoistyön kehittäminen tuleekin olla yksi sekä vanhustyön että laajemmin seurakunnallisen työn painopisteistä. Strategiassa nostetaan esille yhtenä kehittämistavoitteena seurakunnallisen ja diakonisen vanhustyön määritteleminen. Tämä on myös strategiassa määritellyn seurakuntayhtymän vanhustyön perustehtävän mukainen linjaus. Vanhusten määrän kasvu tulee lisäämään diakonisen vanhustyön tarvetta, jolloin diakoniatyön tulee pystyä reagoimaan sille ominaisimpaan työhön. Johtokunta näkee tarpeellisena strategiassa esitetyn seurakunnallisen ja diakonisen vanhustyön selkiyttämisen sekä niille esitetyt vastuuhenkilöt. Resursointia tulee harkita seurakunnilta saatujen lausuntojen perusteella. Seurakuntayhtymässä tehdään vanhustyötä sekä seurakunnissa että yhteisissä työmuodoissa. Johtokunta tukee yhteistyön kehittämistä myös seurakuntayhtymän sisällä. Jotta vanhustyöstä olisi yhtymässä kokonaisnäkemys ja jotta työntekijöiden välinen yhteistyö toimisi ja parhaat käytännöt voisivat levitä seurakunnasta toiseen, tulee vanhustyön yhdyshenkilöistä koota yhdyshenkilötyöryhmä. Työryhmän kokoonkutsujana

18 toimisi diakoniakeskuksen vanhustyön diakoniatyöntekijä. Sama malli on hyvä soveltaa omaishoidon yhteistyöhön. Palveluasumisen, vanhainkotien ja pitkäaikaishoidon osalla strategiassa esitetään toimenpiteitä seurakunnille ja diakoniakeskukselle. Seurakuntien ja diakoniakeskuksen tulee yhdessä kartoittaa mahdollisuudet ja resurssit henkilökohtaiseen kohtaamiseen ja sielunhoitoon palvelutaloissa. Palveluasumisen määrä tulee myös jatkossa kasvamaan, myös siksi kartoitus on hyvä tehdä. Strategiassa esitetään, että vanhainkotien papin työyksikkö muuttuisi diakoniakeskuksesta sairaalasielunhoidon yksikköön. Tätä perustellaan sillä, että vanhainkotien papin työ on rinnastettavissa sairaalasielunhoitoon. Myös vanhainkodeissa asuvien vanhusten hoitoisuusaste on noussut. Asia on ollut esillä jo pitkään myös siitä näkökulmasta, missä työyhteisössä vanhainkotien pappi saa parhaan kollegiaalisen tuen. Asiaa on käsitelty myös diakoniakeskuksen työyhteisössä sekä diakonisen tuen tiimissä. Vertailukohdaksi voidaan ottaa Helsingin seurakuntayhtymä, jossa vanhainkotien papit työskentelevät sairaalasielunhoidon yksikössä. Strategiassa esitetään, että jos siirto toteutuu, tulee tällöin käydä läpi potilasmitoitus, joka on erilainen vanhainkodeissa ja sairaalasielunhoidossa, eli mitä potilasmitoituksen kannalta tarkoittaa rinnastus sairaalasielunhoitoon. Yksi mahdollisuus on katsoa asiaa vanhusten ja mahdollisten vanhainkotipaikkojen määrän kasvun näkökulmasta. Hyvä olisi myös katsoa kuinka lähellä pitkäaikaissairaanhoitoa vanhainkodit tai osa niistä on. Asiaan vaikuttaa myös vanhainkotien papin tehtävä toimia vanhustyön teologisena asiantuntijana seurakuntayhtymässä. Yhteisen diakoniatyön johtokunta katsoo, että strategiassa esitetyillä perusteilla vanhainkotien papin on mahdollista työskennellä myös sairaalasielunhoidon yksikössä Johtokunta edellyttää, että mahdollisessa siirrossa tulee huomioida ja säilyttää vanhainkotien papin tehtävä vanhustyön teologisena asiantuntijana seurakuntayhtymässä. Edelleen tulee säilyttää vanhainkotien papin yhteistyö sekä diakoniakeskuksen että seurakuntien vanhustyöhön. Edellä esitetyt tehtävät edellyttävät vanhainkotien papin työskentelyä vanhustyön yhdyshenkilötyöryhmässä Asiasta tulee käydä lähemmät neuvottelut kyseisten yksiköiden kesken. Sielunhoitotyön johtokunta : Sairaalasielunhoidon kannalta strategiassa ovat tärkeitä kaksi asiaa. Ensimmäinen on tyytyväisyys siitä, että vanhusten sielunhoitoon halutaan panostaa. Toinen on kysymys vanhainkotien sielunhoitajan paikasta seurakuntayhtymän organisaatiossa. Turussa on pitkä perinne vanhainkotien sielunhoidon jäsentymisestä seurakuntayhtymän diakoniatyöhön. Tämä mahdollistaa vanhusten sielunhoidon

19 kokonaissuunnitelman ja toimivan kokonaisstrategian. Muissa Suomen seurakuntayhtymissä vanhainkotien sielunhoito on organisatorisesti irrallaan seurakunnan muusta vanhustyöstä ja yhteydet diakoniatyöhön ovat satunnaisia. Tampereella ja Oulussa tavoitteena on Turun kaltaisen mallin luominen. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on ollut edelläkävijä vanhusten sielunhoidon järjestämisessä. Pohdittaessa vanhainkotien sielunhoitajan paikkaa seurakuntayhtymän organisaatiossa on esitetty hänen siirtämistään diakoniatyön johtokunnasta sielunhoidon johtokuntaan. Tässä pohdinnassa on syytä huomioida seuraavat seikat: yhteisen diakoniatyön johtokunnan pöytäkirjan /97 mukaan, perusteellisen mietinnän tuloksena päädyttiin sijoittamaan vanhainkotien sielunhoitaja diakoniatyön johtokuntaan. Perusteluna oli, että Työpaikkana diakoniakeskus tarjoaa sekä sielunhoidosta kiinnostuneen että sitä tuntevan työyhteisön että puitteet jatkuvaan kansakäymiseen paikallisseurakuntien työntekijöiden kanssa. Sairaalasielunhoidon osana vanhainkotisielunhoidon työtilat olisivat väistämättä eristyneemmät, työyhteisö fyysisesti enemmän hajallaan ja yhteydet diakoniseen vanhustyöhön olennaisesti ohuemmat. Samassa pöytäkirjassa visioitiin myös vanhainkotien sielunhoitajan työn painottumista vanhustyön teologina toimimiseen. Sielunhoitaja nimikkeelle rinnakkaisena voitaneen käyttää nimitystä pappi, koska em. pöytäkirjassa todetaan tehtävän kehittyneen erikoiskoulutuksen saaneen papin viraksi. Edellä mainitut perusteet ovat edelleen ajankohtaista strategiaa 2015 ajateltaessa. Vanhainkotien papin nykyinen toimenkuva antaa mahdollisuuden myös em. vision mukaiseen vanhusten sielunhoidon teologisena asiantuntijana toimimiseen seurakuntayhtymässä. Tämä asiantuntijuuden tarve korostuu strategian vahvasti esillä pitämässä vapaaehtoistyön lisäämisessä erityisesti laitoksissa olevien vanhusten parissa. Strategiassa verrataan vanhainkotien papin ja sairaalapappien potilasmäärää/viran haltija. (sairaalapappien kohdalla luku pitäisi olla 300 eikä 200) Sairaalasielunhoidossa työtekijäresurssit ovat nykyisellä työotteella ja priorisoinneilla riittävät. Sama työote ei yhden työntekijän voimin vanhainkodeissa ole mahdollinen. Tämä tulee selkeästi huomioida siinä, miten viran toimenkuva ja perustehtävä määritellään. Vanhainkotien papin työ on strategian 2015 mukaisesti vapaaehtoistyöntekijöiden ja seurakuntien muiden työntekijöiden tuella tapahtuvaa ja tämän kehityksen toivotaan jatkuvan. Vastaavan laajuinen vapaaehtoistyöntekijöiden käyttö sairaalapappien työkentällä ei ole mahdollinen johtuen mm. sii

20 tä, että sairaalat ovat suljetumpia yhteisöjä tiukempine kulkulupineen yms. kuin vanhainkodit. Turun kaupungin sosiaali ja terveystoimen yhdistymisen vaikutukset sairaalasielunhoitoon eivät vaadi seurakuntayhtymässä organisatorisia muutoksia. Mietittäessä vanhainkotien papin siirtämistä diakoniatyön johtokunnasta sielunhoidon johtokuntaan kollegiaalisen tuen saamiseksi on syytä muistaa, että kollegiaalinen tuki ei toteudu johtokunnassa, vaan työmuodon omissa kokouksissa, alueellisilla ja valtakunnallisilla neuvottelupäivillä ja koulutustilaisuuksissa. Näihin kaikkiin vanhainkotien pappi on voinut osallistua yhdessä sairaalapappien kanssa vuodesta 1997 alkaen ja edelleen. (ks. em. pöytäkirja. Strategiassa 2015 edellytetään, että mikäli tähän siirtoon päädytään, vanhainkotien papin on edelleenkin oltava tiiviissä yhteydessä diakoniakeskuksen kanssa ja jäsenenä seurakuntayhtymän vanhustyön yhdyshenkilötyöryhmässä. Eikö tämä yhteistyö toimisi paremmin diakonia kuin sielunhoidon johtokunnasta käsin? On huomioitava myös sielunhoidon johtokunnan toimivuuden säilyminen. Jo nykyisellään ko. johtokunnan toimialaan kuuluu monia suuria työmuotoja: perheneuvonta, sairaalasielunhoito, palveleva puhelin, työnohjaus ja retriittityö. Vanhainkotien sielunhoidon tuleminen mukaan vaatisi johtokunnan jäsenten tutustumista myös diakonian kysymyksiin. Näin nykyistäkin laaja alaisempana johtokunnan työskentely voisi käydä liian raskaaksi. Johtavan sairaalasielunhoitajan vastuualue kasvaisi, mikä seurauksena hän olisi yhä vähemmän mukana sairaalasielunhoidon kenttätyössä. Tämä kuormittaisi muita sairaalapappeja ja heikentäisi sielunhoitajien tavoitettavuutta varsinkin siinä sairaalassa, missä kulloinenkin johtava viranhaltija toimii. Vanhainkotien papin siirtyminen diakoniatyön johtokunnasta sielunhoidon johtokuntaan ei toisi kollegiaalisella tasolla mitään uutta. Sen sijaan se heikentäisi nykyistä jäsentynyttä yhteyttä vanhainkotien sielunhoidon ja seurakuntayhtymän vanhustyön välillä ja näin toimisi strategian tavoitteen vastaisesti. Sairaalasielunhoito pitää parempana nykyisen johtokuntasijoituksen säilyttämistä. Lausunnoissa suhtaudutaan pääosin myönteisesti vanhustyön strategiaan. Lausunnot ottavat esille mieluisia painotuksia tai liian vähälle jääneitä asioita, mutta varsinaisia yhtenäisiä muutosesityksiä ei kertynyt. Strategiassa on konkreettisia ehdotuksia, jotka merkitsisivät henkilöresurssien muuttamista, mutta ne valmistellaan osana yleistä toiminnan kehittä