SUKUSEURA LYYTIKÄISET RY Nro 28 1 / 2014

Transkriptio

1 SUKUSEURA LYYTIKÄISET RY Nro 28 1 / 2014 KUULUTKO SUKUUNI -tapahtuma ja LYYTIKÄISTEN SUKUTAPAAMINEN lokakuussa Vantaalla. Puheenjohtajan ja sihteerin palsta Kolumni: Hiljainen tieto Yhteys alitajuntaan kuvataitelijan vuosi 2012 Ukko Ierikka, kylän kuulu voimamies Hallituksen kokouksen pöytäkirja ja hallituksen vuosikertomus 2013

2 viidestoista KUULUTKO SUKUUNI -tapahtuma lauantaina klo 10 17, sunnuntaina klo Vantaan ammattiopisto Varian Tennistien toimipisteessä Tennistie 1, Vantaa (lähellä Hiekkaharjun rautatieasemaa) Tapahtuman avaa Vantaan kaupunginmuseon vs. museonjohtaja Marjo Poutanen Ohjelmassa: Näyttelyosastoilla on sukututkijoita, sukuja ja sukuseuroja eri puolilta Suomea. Kolme yleisöluentoa kumpanakin tapahtumapäivänä sekä tietoiskuja, sukututkimusneuvontaa, valokuvanäyttely Sukuni, perheeni pihapiirissä ja paljon muuta sukututkimus- ja sukuasiaa. Järjestelyissä mukana myös Sukuseurojen Keskusliitto ja Karjalan Liitto LISÄTIETOJA tai Eeva Hasunen puh Tapahtumaan ja luennoille on vapaa pääsy. Tervetuloa runsain joukoin sukuseura Lyytikäisten sukutapaamiseen Vantaalle

3 PUHEENJOHTAJAN JA SIHTEERIN PALSTA Viime talvi oli erikoinen. Emme muista vastaavaa. Oli tarkoitus aloittaa hiihtäminen ihan toden teolla, mutta huonosti siinä kävi. Toivottavasti tämänkaltaiset talvet eivät ole tulevaisuutta. Olemme asuneet rannalla kohta kolme vuosikymmentä, mutta tänä aikana jäät eivät ole pitäneet samanlaista pauketta ja jyminää kuin nyt useita viikkoja. Jäällä ei ole uskaltanut paljon liikkua, koska se on jatkuvasti ratkeillut ympäriltä. Lämpötilojen vaihtelu on ollut suurta. Päivällä on ollut nollassa ja yöllä pakkasta kymmenenkin astetta. Jäällä ei myöskään ole ollut lumipeitettä. Sukuseuran hallituksen kokous oli helmikuussa Kuopiossa. Siellä päätettiin järjestää vuoden 2014 sukutapaaminen lokakuussa Kuulutko sukuuni -tapahtuman yhteydessä Vantaalla. Sieltä on meille varattu tila oman seuramme esittelyä varten. Sukutapaaminen on ensimmäisen kerran pääkaupunkiseudulla. Siellä asuvilla on nyt mahdollisuus tulla tutustumaan lähemmin seuramme toimintaan. Lyhyt historiikki saattaisi esittelyssä olla paikallaan. Voisivatko eri sukuhaarat tehdä tiivistettyjä esityksiä, joista uudet vierailevat Lyytikäiset voisivat mahdollisesti löytää oman sukuhaaransa? Tehkääpä ehdotuksia, miten käytämme meille varatun tilan! Toivottavasti asia kiinnostaa ja saamme uusia aktiivisia jäseniä. Tapaamisesta tehdään ilmoitus myös Helsingin Sanomiin. Osanotto sukutapaamisiin on ollut laimeaa. Nyt on sekin asia mahdollisuus korjata. Jäsenet, joilla on Lyytikäisiin kuuluvia sukulaisia tai tuttuja pääkaupunkiseudulla, mainitkaa tapaamisesta heille. Toivotamme hyvää suven aikaa kaikille sukuseuran jäsenille! Riitta-Liisa ja Kari Lyytikäinen KUTSU SUKUTAPAAMISEEN Sukuseura Lyytikäisten sukutapaaminen pidetään Vantaalla, ammattiopisto Varian tiloissa, Tennistie 1, lauantaina 11. lokakuuta Kokoonnumme ensin yhteiselle lounaalle näyttelyravintolaan klo 12 ja sen jälkeen esittäytymiseen ja kuulumisten vaihtoon klo 14. Kokoontumistilan numero selviää viimeistään paikan päällä Kuulutko sukuuni -tapahtumassa. Seuramme kotisivuilta löytyy tietoa sekä tapahtumasta että Lyytikäisten osuudesta sitä mukaa, kun tietoa on saatavissa. Ideoita ja aineistoa Lyytikäisten sukuseuran omaa näyttelyosastoa varten pyydetään lähettämään seuran sihteerille. Järjestelyjen helpottamiseksi olisi tapaamiseen hyvä ilmoittautua puheenjohtajalle tai sihteerille mennessä. Tervetuloa runsain joukoin Vantaalle lokakuuta! HILJAINEN TIETO Törmäsin ilmaisuun hiljainen tieto muutamia vuosia sitten, kun jouduin aikuisopiskelun piiriin. Minusta ilmaisu on osuva. Meidän tapauksessa koulutuksessa oli kysymys matkailualan koulutuksesta, ja nyt olisi tarpeen tehdä jo sukupolvenvaihdos yrityksessämme. Hiljainen tieto on kyllä sisällöltään tuttu juttu, sitä ei vain ollut tullut aikaisemmin ajateltua sen syvemmin. Silloin, kun oli mestareita ja kisällejä, asia oli kaikille selvä. Tietääkseni vasta parikymmentä vuotta sitten sanonta on otettu käyttöön yleiskielessä. Hiljaisesta tiedosta on olemassa useita tulkintoja riippuen, missä yhteydessä asiasta puhutaan. Usein se liittyy uuden oppimiseen, sekä myös vuorovaikutukseen nuorten ja vanhempien ihmisten välillä. Yleensä ottaen hiljaista tietoa on hyvin vaikea jakaa muille. Ongelmaksi voi tulla, miten tieto siirtyisi seuraavalle sukupolvelle. Eräs ikävä piirre siinä myös voi tulla esiin työpaikalla: tiedon panttaaminen. Joku siis yrittää pitää esimerkiksi yrityksen ohjat käsissään sillä keinolla, että ei jaa tietojaan ja taitojaan muille yhteisön jäsenille. Tällaiselta työpaikalta taitaa puuttua luottamuksen ilmapiiri. Mats Hastrupin (v. 2005) opinnäytetyöstä löytyi viittaus nuorisoon: Hiljaisen tiedon siirtäminen työntekijältä toiselle on osa nykyaikaista tietojohtamista. Uudet työntekijät eivät edusta työelämässä ainoastaan uusinta koulutietoa, vaan he ovat oman sukupolvensa kulttuurin edustajia. Myös heillä on hiljaista tietoa joka on arvokasta tulevaisuuden kannalta. Kokeneiden työntekijöiden ja uusien tulokkaiden välinen dialogi synnyttää uutta, intuitiivista tietoa. Otanpa esimerkin käytännön työstä. Jollakin ihmisellä on joku erityistaito, vaikka taito tehdä hyvä puukko. Taito on hyppysissä, sanoisin siitä. Puukon tekijällä on hiljaista tietoa tekemisen eri vaiheista. Hän hallitsee homman. Kuitenkin kokonaisuutta on erittäin vaikea kädestä pitäen opettaa tai myöskään selittää puukon tekoa kirjallisilla ohjeilla. Ehkä tällaisen taidon omaaja on itse saanut taidon seuratessaan jonkun muun työskentelyä. Hän ei välttämättä edes osaa jäsentää, mistä osista puukon tekemisen taito koostuu eikä siksi osaa sanallisesti opettaa toista. Perimää mielestäni ei pidä myöskään unohtaa, sillä kädentaito on geeneissä, niin kuin muutkin erityislahjakkuudet. Eikä mielestäni työn teon tuomaa kokemusta mikään kirjoista opittu pysty voittamaan. Mietin myös hiljaista tietoa liittyen Lyytikäisen suvun historiaan. Ennen kertomukset suvun asioista ja tapahtumista kulkivat suusanallisesti sukupolvesta toiseen. Onko jotain tärkeää tietoa kadonnut tässä välissä? Entä, onko nuori solla edes kiinnostusta kysellä menneistä ajoista? Aika on niin kiireistä ja koko elämä on niin sähköistä ja koneistettua. Paljon entisajasta on onneksi jo saatu kirjoihin ja kansiin sekä nettisivustolle, mutta mielestäni ei tarpeeksi. Tämän sukupolven asia olisi yhä vain koota esimerkiksi suvun vanhoja tarinoita, muistoja menneistä tapahtumista, tai tietoa entisajan ammateista. Hiljaista tietoa nykyaikanakin löytyy, kunhan se vaan saataisiin talteen. Anni Lyytikäinen Kannen kuvassa Martta Lyytikäinen on lastenhoitajan sylissä. Kuva otettu Pietarissa vuodenvaihteessa Martta syntyi Antti ja Anna Sofia Lyytikäisen perheen yhdeksäntenä lapsena. 3

4 Yhteys alitajuntaan KUVATAITEILIJAN VUOSI 2012 Sukusanomissa julkistettiin Lyytikäiset ry:n logon suunnittelukutsu. Tartuin tilaisuuteen. Ideaprosessi käynnistyi Pieksämäen sukukokouksessa, jossa hahmottelin pari pikaluonnosta päätymään roskakoriin. Syystä, että toinen ehdotuksista muistutti jossain määrin jo olemassa olevaa logoa. Luonnostelin vielä kotona muutamia ideoita, hyläten ne kaikki. Luovuin myös työstämästä asiaa enempää. Alitajunta ei kuitenkaan tehtävää unohtanut. Syksyllä 2011 olin radioaaltojen kentässä Pieksämäen Tahinsuolla karpaloita poimimassa, kun kännykkäni värisi taskussani ja kojeen näyttö ilmoitti entisen työkaverini op. Mirjami Saastamoisen ottavan yhteyttä. Hän kyseli, voisinko alkaa kuvittaa hänen kirjoittamiaan Taivaan tuvan tarinoita. Kelasin asiaa muutaman sekunnin ajan aivoissani kertoen, etten ole kuvitustyötä aikaisemmin tehnyt, mutta voisin yrittää. Sain tekstit, ja luettuani ne heräsi epäilys, että lupasinkohan liikoja. Luin tekstit uudelleen luonnoslehtiön ja kynän kanssa ohjelmoiden aivoni prosessoimaan tehtävää. Oli epäselvää vielä, käytetäänkö kuvissa värejä, mikä lisäisi työmäärää paljon. Sain aikaiseksi silloin vain muutaman väriluonnoksen. Jätin tekstit muutamaksi viikoksi lepäämään. Ennen joulua palasin asiaan piirtäen muutamia luonnoksia lisää. Mirjami piipahti katsomaan niitä ja kehotti jatkamaan, mutta musta-valkoisina. Rajaaminen helpotti alitajuntaani, jossa tarinat muhivat. Tuli joulu saksalais-itävaltalais- ja omaisvierailuineen, joille mietin ruokamenua jo kuukausi ennen joulua. Juhla-aika oli ja meni. Kun vieraat vähenivät, Leevi-veljeni soitti ja muistutti jo unohtamastani sukuseuran logon suunnittelusta, jonka määräaika oli jo umpeutumassa. Kuva tarinaan Kivenheittäjä. Samalla kun tämä piirros kuvaa tarinaa Kivenheittäjä on se kunnianosoitus edellisten sukupolvien työlle. Tuleva kuulantyöntäjä tai keihäänheittäjä harjoittelee isoisänsä keräämillä kivillä vasikkalaitumella, josta varttuneempi tyttö saa mallin ajatukselleen Jumalasta kivenviskojana ilkeiden ihmisten päälle, jota tietoaan hän selostaa nuoremmalle lapselle. Aloitin tammikuun alussa logon suunnittelun puhtaalta pöydältä penkomatta entisiä ehdotuksia paperikorista. Idea oli päässäni päivänselvä. Tehtäväni oli suunnitella valtakunnallisen sukuseuran logo, joka kuvastaa sukututkimuksen juuria ja eläviä sukupuita. Ideaani saattoi edesauttaa vuonna 2010 Anna Johannan koivuksi nimeämäni sukupuukartoitus isäni suvusta, jonka tein Elisa-tyttäreni kanssa. Mummoni on istuttanut lapsuuskotini Kuuselan mökin kammarin ikkunan taakse aikoinaan koivun, joka on edelleen elossa oleva puu. Koivu, jonka juurella lapsena istuskelin kirjoja lukemassa. Mummoni on kuollut jo ennen syntymääni. Millainen ihminen hän on ollut, mietiskelin lapsena siinä puun juurella. Jo silloin tajusin rakastavani puita, joiden lähellä ymmärsin aikaperspektiivin. Lapsuudenkodissa asuessani koin vanhojen puiden olevan kuin persoonia. Nykyisin ikivanhojen puiden elämä on turvatuinta suurkaupunkien puistoissa. On niin helppoa nykyvälineillä katkaista puun elämä ja repiä juuretkin maasta. Helppoa on myös katkaista yhteydet ihmissuhteisiin ja sukujuuriinsa. Näissä mietteissä aloitin parin viikon aherruksen logosuunnittelun parissa. Määräaika alkoi kulua umpeen. Tein lukuisia luonnoksia musta-valkoisina ja värillisinä. Yhteistyö paikallisen kopiolaitoksen kanssa oli päivittäistä. Alussa oli mukana myös sukuseuran myöhemmin hyväksymä sini-ruskea ehdotus, jota siinä luonnosteluvaiheessa pidin liian tummana, koska kehän juuriviivastot eivät erottuneet riittävästi. Aikataulu rajoitti työn korjaamista ja koloristina päätin lähettää värikkäämmän version seuran hallitukselle arvioitavaksi. Toimitettuani logoehdotuksen perusteluineen eteenpäin jätin tehtävän mielestäni toistaiseksi. Heti tämän jälkeen tiedustelin paikallisesta pikkugalleriasta näyttelyaikoja loppuvuodeksi. Elo- ja helmikuu olivat vielä vapaita. Helmikuuta suositeltiin, ja päätin koota näyttelyn ensin Kangasniemi-teemalla ja elokuussa lintuaiheilla. Parissa viikossa valmistin muutaman uuden kuvan helmikuun näyttelyyn, laitoin teokset ripustuskuntoon, kirjoitin esittelyt toimittajille, asemoin työt edukseen gallerian seinille hoitaen muut rutiinit näyttelyn avajaisineen. Helmikuun puolivälissä pakenin pakkasta ja julkisuutta Itävallan Wieniin vajaaksi viikoksi Helena-tyttäreni luokse. Kuuntelin Wienin Filharmonikkojen Sibelius-konserttia Musikverein-salissa, ihastelin väliajalla talon kaunista arkkitehtuuria ja koristelua, nautiskelin kaupungin kahvilakulttuurista, pysähtelin puistoissa kunnioittamaan vanhoja puita. Kiin- 4

5 nostavaa oli myös ihmetellä esille kaivettua 1. vuosisadan roomalaisajan varuskunnan puolustusmuuria unohtamatta vuoden 1679 epidemian muistomerkkiä, ruttopatsasta. Katutasossa käveltiin kirkon päällä. Pyhäkkö oli löytynyt erään metroaseman rakennustyön yhteydessä. Vajosin metroaseman syvyyksiin temppeliä tutkailemaan, josta sähköportaat kuljettivat ihmisvirtaa maan pinnalle ja takaisin. Kävelin katselemaan vesilintuparvia Tonavan rannalle. Koin, kuinka kaupungissa kaikki virtaa; joki, junat, autot, metrot, musiikki. Wienistä palattuani juutuin vielä viikoksi lumen ruuhkauttamaan Helsinkiin yöpyen Elisa-tyttäreni luona. Vaeltelin kaupungin tuttuja katuja kohteisiin kuten Kiasmaan, Yliopiston upouuteen kirjastoon ja Musiikkitaloon, johon piipahdin kysymään lippujen hintoja jo Wienissä kuulemaani Sibeliuskonserttiin. Sain pahoitellen kuulla, että Wienin Filharmonikkojen Suomen vierailukonsertti oli myyty loppuun seitsemässä minuutissa jo ennen joulua. Helsingistä palasin purkamaan näyttelyäni Pieksämäelle. Maaliskuun kirkkaan keväisillä hangilla hiihdellessäni alitajunta muistutti Mirjamin tarinateksteistä. Ajatuksissani muokkasin niitä kaiken aikaa. Jatkoin harrastuksiani kuorolaulua, huilunsoittoa, koristeveistoa ja uusinta aluevaltausta ikonimaalausta. Luin kirjoja. Syyskuun alussa julkistettiin Kangasniemellä Mirjamin kirjoittama ja minun kuvittama kirja Taivaan tuvan tarinoita. Pieneen juhlaan oli aihetta. Syyskuun lopulla olin jälleen karpalosuolla. Yksi ympyrä sulkeutui. Loppuvuodesta työstin uudelleen sukuseuran logon värisuunnitelman. Vertailun vuoksi tein uudelleen värivariaatioita sukukokouksen ehdotuksen mukaan. En ollut niihin tyytyväinen. Testasin vielä kerran vuoden alussa käyttämääni väriyhdistelmää koboltinsininen (kokouksen hyväksymä) ja logon kehällä ruskea terra di sienna. Vahvistettuani juuristoa kuvaavia viivoja, ne erottuivat nyt riittävästi ruskean sävyn läpi häiritsemättä kirjainten luettavuutta. Tiesin työn tulleen valmiiksi osaltani. Testasin vielä kuvasarjaa tuttavieni avulla, ja he pitivät parhaana hyväksymääni väriyhdistelmää. Lähetin ehdotuksen sukuseuralle laittaen pisteen omalle suunnittelulleni. Toinen ympyrä sulkeutui saman vuoden aikana. Valkorunkoinen Anna Johannan koivu sinitaivasta vasten isoisäni ja isäni pelloiksi kuokkiman ruskean suomudan ympäröimänä olkoon kunnianosoitus kaikkien esivanhempiemme työlle. Tuula Anna-Liisa Lyytikäinen Kevät vaihtui huhtikuuksi. Tiesin kuvitustyön nyt olevan vuorossa. Otin käsiini luonnoslehtiön, tekstit ja kynän karkottaen kaiken muun aktiviteetin mielestäni. Luettuani tarinan kerrallaan piirsin tekstistä ensimmäisenä mieleen tulevan kuvan. Näin jatkoin viikon verran. Samalla mietin kuvaustekniikkaa. Vierailin Varkaudessa nuoruuteni taideopettajan Tauno Gröndahlin näyttelyssä vakuuttuen tussitekniikasta. Taivaan tuvan kerubikuvaukseen hain vaikutteita Jyväskylästä ikonimaalari Jyrki Poudan näyttelystä. Huhtikuun puolivälissä aloitin kuvitustyön. Noin puolet luonnoksista oli jo saanut hahmonsa, toinen puoli muhi päässäni kulttuurikerrosten välissä. Työpäivän aloitin aamukahdeksalta ja lopetin neljältä. Rohkeasti viestitin Mirjamille väliaikatiedotteena saavani kuvat valmiiksi vappuun mennessä. Ok, tuli vastaus. Useista tarinoista tulvi ideoita monesta näkökulmasta, joita oli rajattava ja pelkistettävä. Joitakin teemoja jouduin pähkäilemään kynän kanssa pidempään. Alitajunta tuli avuksi myös unen kautta. Ihmettelin silloin ja edelleenkin ihmisaivojen monipuolisuutta. Kuvat valmistuivat määräajassa. Toukokuussa aloin suunnitella elokuun lintunäyttelyä. Kesäkuussa pidin lomaa. Heinäkuussa osallistuin paikallisen kuva taideseuran jurytettyyn kesänäyttelyyn sekä jatkoin elokuun näyttelyn valmistelua. Maalasin muutaman uuden kuvan sitä varten. 29. heinäkuuta 2012 Peurungan sukukokouksessa logon suunnittelu jatkui yhteisesti seuran jäsenten kanssa. Tallensin toiveet värimuistiini. Lintunäyttely nimeltään Nokkimisjärjestys sai ansaitsemansa huomion. Sain esitellä pohjoismaiselle vierailijaryhmälle lapsuuteni maisemaelementtiä, suota, jonka väreistä, äänistä, tuoksusta, muodosta ja rikkaasta suolinnustosta mielenkiintoni tämän näyttelyn laatimiseen kumpusi. Kuvassa pikkutyttö seurustelee Jumalan kanssa kysymällä, onko Hän väitetty kivenheittäjä. Kirjan tarinasta selviää, mitä Jumala vastaa. Anna-Liisa Lyytikäisen kuvittaman kirjan tuotto ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kautta Naisten Pankin hankkeisiin. Naisten pankki tukee eri kohdemaissa lainoittamalla naisten yritystoimintaa. Näin tehdään mahdolliseksi myös naisten lasten kouluttautuminen. Kirjan hinta on 20 euroa. Sen voi tilata Anna-Liisa Lyytikäiseltä puh tai Kangasniemen kirkkoherranvirastosta puh tai sähköpostitse 5

6 Ukko Ierikka, kylän kuulu voimamies Kirjoittelen tässä tapahtumista, joista olen kuullut isäni Erik Johannes Lyytikäisen kertomana sekä Puutossalmen ja Hiltulanlahden kylissä eläneiden aikalaisten puheista. UKKINI ERIK LYYTIKÄINEN ( ) oli kuuluisa erityisistä ruumiinvoimistaan. Hän oli aikalaisiinsa verrattuna erittäin roteva ja kookas mies. Koska hänen nuoruudessaan työ oli arvossaan, oli vahva mies haluttu työmies. Tämän vuoksi ukkini valikoitui töihin, joissa tarvittiin raakaa fyysistä voimaa. Tällaisia töitä oli mm. Savon radan rakentaminen, laivojen lastaaminen, erilaiset rakennustyöt, metsätyöt ja ehkä tärkeimpänä oman torpan raivaaminen. Torpasta muodostui myöhemmin itsenäinen tila, jossa sain lapsuuteni ja nuoruuteni viettää. En tavannut ukkiani koskaan elävänä, mutta kuuntelin mielenkiinnolla tarinoita, joissa kerrottiin hänen tempuistaan. Miehen arvo mitattiin siihen aikaan siten, että kuka nosti raskaimman taakan, kärräsi suurimman kuorman halkoja laivaan tai lotjaan, teki halko- tai tukkikuorman nopeimmin ja niin edelleen. Työmailla syntyi tietenkin myös kilpailuja erilaisissa töissä. Kerrottiin, että rautatietyömaalla oli joku mies kasannut kottikärryyn niin suuren lastin, ettei kukaan jaksanut nostaa kärryn aisoja ylös. Kärryyn oli lopuksi laitettu rahapalkinto sille, joka nostaa aisat ylös. Ukkini oli mennyt ja ottanut rahat taskuunsa, ja kaverit olivat sanoneet, että ensin aisat ylös. Ukko Ierikka nosti aisat ja vieläpä kärräsi kuorman sinne mihin pitikin. Hiltulanlahden kylällä oli suojeluskunnan talo (jossa toimi myöhemmin mm. Kuopion osuusliikkeen myymälä), ja talolla pidettiin iltamia. Eräässä tällaisessa oli ohjelmanumerona köydenvetokilpailu. Joukkueet valittiin ja ukkini oli itseoikeutettuna toisessa joukkueessa. Köysi oli ranteenpaksuista varppiköyttä. Köyden toisessa päässä oli pleissattu lenkki. Ukki asettui köyden päähän ja otti otteen lenkistä. Veto alkoi ja köysi ei liikkunut kumpaankaan suuntaan. Miesten aikansa ähellettyä kuului köyden päästä Ierikan kysymys Joko sitä ruvetaan vetämään?. Vastakysymys tuli heti: Etkös sinä vielä ole vetänytkään? Vastaus: En, olen vaan pitänyt kiinni. Ei jäänyt epäselväksi, kumpi joukkue voitti, kun ukkini rupesi vetämään. Kuopion Pellosmäessä toimi Valokosken mylly. Myllytulli maksettiin jauhatettavan viljan painon mukaan ja siksi myllyllä oli vaaka. Vaakaan kuului myös eripainoisia punnuksia. Kerran myllymiehet olivat sitoneet 10:n ja 20 kilon punnuksia yhteen ja kilpailivat siitä kuka jaksaa nostaa taakan maasta irti. Panoksena oli taas rahapalkinto. Kukaan ei ollut saanut vielä taakkaa nousemaan. Ukkini vuoro tuli ja hän otti taakan keskisormeensa ja nosti taakan sormikoukullaan. Kommentit olivat: Taisipa olla luonnonväärä sormi. Hiltulanlahdessa toimi kyläseppä Hartikainen. Kerran pajalla oli aikomus kengittää hevonen. Hevonen oli kuitenkin vikuri, ja takajalkojen kengitys ei meinannut onnistua. Ukkini osui paikalle ja häntä pyydettiin apuun. Ukkini sieppasi hevosen molemmat takajalat kainaloihinsa ja seppä apumiehineen naulasi kengät samanaikaisesti molempiin takajalkoihin. Kerrottiin myös juttua erään työkaverin häistä. Koska kyseessä oli jätkäkaverin häät, oli varattu juotavaakin riittävästi. Sen talon omistaja, jossa häät piti pitää, oli huolestunut mahdollisista järjestyshäiriöistä kuultuaan juotavan määrän. Jätkäkaverit olivat todenneet, että Ierikka on lupautunut Miehen arvo mitattiin siihen aikaan siten, että kuka nosti raskaimman taakan, kärräsi suurimman kuorman halkoja laivaan tai lotjaan, teki halko- tai tukkikuorman nopeimmin ja niin edelleen. järjestysmieheksi. Tämä tyydytti isäntää. Järjestys kuulema säilyi. Tällaisia tarinoita kerrottiin monia muitakin savottatyömailta, tietyömailta ynnä muilta. Yleensä kun kylällä tuli puhetta kovista työmiehistä, ukko Ierikan nimi mainittiin. Kova työ vaati kuitenkin veronsa, ja Ierikan kuoltua 63-vuotiaana lääkäri oli todennut: Kova mies, mutta liian kova työ oli terveydelle liikaa. Kuusilapsisen perheen elättäminen ei kuitenkaan antanut paljon vaihtoehtoja. Tekee hyvää nykyajan ihmisille joskus muistella työolosuhteita vuosikymmenten takaa ja todeta, kuinka hyvin meillä asiat nykyään tosiasiassa ovat. Leevi Lyytikäinen 6

7 HALLITUKSEN KOKOUS Sukuseura Lyytikäiset ry PÖYTÄKIRJA 1/ Aika: Lauantai 8. helmikuuta 2014 Paikka: Kuopio, Hotelli Savonian Aaltokabinetti Läsnä: Kari Lyytikäinen, puh.joht. Reijo H. Lyytikäinen Raija Lyytikäinen Riitta Kemppainen Riitta-Liisa Lyytikäinen, siht. 1. Kokouksen avaaminen Kari Lyytikäinen toivotti hallituksen jäsenet tervetulleiksi ja avasi kokouksen klo Kokouksen sihteerin valitseminen Riitta-Liisa Lyytikäinen valittiin sihteeriksi. 3. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen Puheenjohtaja ja neljä hallituksen jäsentä olivat läsnä. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. 4. Työjärjestyksen hyväksyminen Hyväksyttiin esityksen mukaisena. 5. Posti ja ilmoitusasiat Sukututkimusseura on ilmoittanut lopettavansa sukuseurojen kotisivujen ylläpitopalvelun. Muutos Sukuseura Lyytikäiset ry:n osalta käsitellään kahdeksannessa pykälässä. 6. Edellisen kokouksen pöytäkirjan hyväksyminen Pöytäkirja 2/2013 hyväksyttiin kokouksen kulun mukaisena. 7. Vuoden 2013 toiminta, tilit ja tilinpäätösasiat 7.1 Vuosikertomus Hallituksen vuosikertomus vuodelta 2013 hyväksyttiin. 7.2 Tuloslaskelma ja tase Käsiteltiin vuoden 2013 tilinpäätös ja hyväksyttiin se esitettäväksi sukuseuran varsinaiselle kokoukselle. Tilikauden tulos oli 162,80 euroa. 8. Toimintakauden toiminta- ja taloussuunnitelma Käytiin läpi varsinaisessa kokouksessa hyväksyttyä toimintasuunnitelmaa toimintakaudelle Talousasiois ta käytiin laaja keskustelu. Yhdistyksen rahavarat eivät ole karttuneet toivotulla tavalla. Asiaan liittyen tehtiin seuraavia päätöksiä: Päätettiin, että kukin jäsen osal listuu ensi syksyn sukutapaamiseen omakustannushintaan. Suomen sukututkimusseura lopettaa sukuseurojen nettipalvelun. Reijo H. Lyytikäinen lupautui siir tämään sivut omalle domainilleen riista.com. Seuraava Sukusanomat keväällä ilmestyy entisessä muodossa. Syksyn sukusanomat päätettiin julkaista kirjeenä, jossa on tiedotusasioita, ja kerrotaan syksyn tapahtmasta. Taloustilanteesta päätettiin keskustella seuraavassa varsinaisessa kokouksessa. 9. Sukutapaamisjärjestelyt Seuraavan kesän sukutapaaminen on va paamuotoinen ja päätettiin esit tää kut su jäsenille kokoontua Vantaan Kuuluutko sukuuni -tapahtumaan Puheenjohtaja selvittää tapahtuman ohjelmaa. Sukutapaaminen järjestetään tämän tapahtuman yhteydessä. Ilmoitukset julkaistaan Sukusanomissa ja maa kuntaleh tien ilmaisilla palstoilla ja Helsingin Sanomissa. 10. Sukukirjan valmistelu Varsinainen kokous 2013 antoi hallituksen tehtäväksi selvittää mahdollisuutta julkaista sukukirja. Hallituksessa todettiin, ettei yhdistyksen nykyvaroilla sukukirjan valmistaminen ole mahdollista. Sukutiedostoihin kerätyt henkilöiden luettelot eivät riitä mate riaaliksi. Kirjaan tarvittaisiin lähdetiedot ja muutakin tietoa sukujen taustoista. Jäsenistöä voidaan houkutella tekemään tai teettämään omasta sukuhaarastaan sukututkimus tai sukukirja. Sukukirjan tekeminen ei ole tällä hetkellä ajankohtainen. 11. Jäsenmaksusta vapauttaminen Anna-Liisa Lyytikäinen on tehnyt arvokkaan työn sukuseuran hyväksi suunnittelemalla yhdistyksen tunnuksen. Palkkiok si tästä työstä hallitus päätti vapauttaa hänet jäsenmaksusta. 12. Jäsenasiat Hallitukselle ei ole tullut uusia jäsen anomuksia. 13. Muut asiat Muita asioita ei ollut. 14. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo Pöytäkirjan vakuudeksi Riitta-Liisa Lyytikäinen, sihteeri Kari Lyytikäinen, puheenjohtaja HALLITUKSEN VUOSIKERTOMUS VUODELTA 2013 Tilikautena 2013 sukuseura on sääntöjensä mukaan jatkanut sukujen vaiheiden ja historian selvittämistä, perinteiden vaalimista, tukenut suku tutkimusta ja toiminut yhdyssiteenä Lyytikäisten kesken. Sukuseuran tapaaminen ja uusien sääntöjen ensimmäinen sääntömääräinen varsinainen sukukokous pidettiin lauantaina 3. elokuuta 2013 ravintola Lounas-Salongissa Kuopiossa. Tilaisuus aloitettiin laulamalla Elisa Kuitusen säestämänä kaikkien paikalla olleiden maakuntalaulut. Elisa oli koonnut laulut ja Riitta Kemppainen tulostanut ne vihkoiksi seuraavia kertoja varten. Risto Lyytikäinen Kuopiosta johdatteli Eino Leinon Legenda runon välityksellä sukuseuraväkeä pohtimaan, miten saattoivat kokea myös ensimmäiset Lyytikäiset tämän karun mutta kesäisin niin toisenlaisen maan. Kuin ka hyvin sopivatkaan sukuseuramme logoon runon viimeisen säkeistön sanat: Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin sa istut koivun alla, on kuin täällä viel liikkuis Herran hymy vetten päällä. Sukuseuralla on ollut käytössä lähtien Anna-Liisa Lyytikäisen suunnittelema logo mustavalkoisena. Kokous hyväksyi yksimielisesti ruskea kehäisen sini-valko-vihreän logon sukuseuran värilliseksi tunnukseksi. Logon kuva-aiheessa voi kuvitella istuvansa koivujen alla katsellen ylös valoisaan tulevaisuuteen. Risto Lyytikäinen kertoi esityksessään myös Kuopion kaupungin ja kuopiolaisten Lyytikäisten historiasta. Hannele Mikkelä kertoi isoäitinsä serkun koskettavasta elämästä Neuvostoliitossa ja viimeisistä vaiheista Suomessa. Marjatta Nieminen oli jatkanut oman sukutaustansa tuntemattomien aukkojen selvittämistä. On ollut mukava kuulla mielenkiintoisia sukuhistorioita ja saada vihjeitä, miten ja mistä lähteistä toiset tutkijat ovat selvittäneet sukujensa vaiheita. hallitus ja toiminnantarkastaja Sukuseuran sääntömääräinen varsinainen sukukokous alkoi yhteisesti nautitun lounaan jälkeen klo Vara puheen johtaja Kari Lyytikäinen avasi kokouksen. Puheenjohtajana toimi Lauri Osmala Kuopiosta ja sihteerinä Riitta Kemppainen Kuopiosta. Uusien sääntöjen mukaan koko edellinen hallitus oli erovuorossa. Uuteen hallitukseen sukuseuran puheenjohtajaksi toimintakaudelle va littiin Kari Lyytikäinen Liperistä ja jäseniksi Reijo H. Lyytikäinen Kajaanista, Hannele Mikkelä Kouvolasta, Taisto Lyytikäinen Varkaudesta, Raija Lyytikäinen Kuopiosta, Riitta Kemppainen Kuopiosta ja Riitta-Liisa Lyytikäinen Liperistä. Varsinaiseksi toiminnan tarkastajaksi valittiin Pirkko Alasaukko-oja Tampereelta ja varalle Risto Lyy tikäinen Jyväskylästä. Kokous kutsui hallituksen esityksen mukaisesti kunniajäseneksi sukuseuran perustajajäsenen ja pitkäaikaisen puheenjohtajan Reijo H. Lyytikäisen Kajaanista. Ilman Reijon uraa uurtavaa työtä sukuseuraa ei olisi. Kunniajäsen kukitettiin tilaisuudessa. Kokous päätti lähettää kukkatervehdykset sairauden vuoksi estyneinä olleille edelliselle puheenjohtajalle ja sihteerille pikaisin paranemistoivotuksin. Hallituksen kokouksia on toimintavuoden aikana pidetty kaksi kertaa. Jäsenistö Jäseniä sukuseurassa oli vuoden 2012 lopussa 77 ja 2013 lopussa 78. Yksi henkilö liittyi sukuseuraan. Jäsenmäärä ei ole noussut toivotulla tavalla. Muu toiminta Sukututkimustietoihin ei ole lisätty uusia sukututkimustietoja. Muutamia tarkennuksia on tehty. Tiedottaminen Sukusanomat ilmestyi vuoden aikana kahdesti, ja se postitettiin kaikkiin jäsentalouksiin. Sirkku Lyytikäinen jatkoi lehden vastaavana toimittajana. Lehden taittoi Helena Lyytikäinen. Lehdissä on julkaistu jäsenien lähettämää teksti- ja kuvamate riaalia. Kevään Sukusanomissa julkaistiin kutsu sukutapaamiseen ja uusien sääntöjen mukaiseen ensimmäiseen sääntömääräiseen varsinaiseen sukukokoukseen. Syyskauden lehdessä julkaistiin sukutapaamisen ja kokouksen kuulumiset sekä pöytäkirja. Uusille jäsenille lähetettiin Terve tuloa sukuseuraan -viesti ja edellinen Sukusanomat-lehti. Ilmoitus sukukokouksesta julkaistiin Sukusanomissa, yhdistyksen nettisivuilla, Aamulehdessä, Savon Sanomissa, Keskisuomalaisessa, Kalevassa ja Helsingin Sanomissa. Jäsenyydet Sukuseura Lyytikäiset ry on jäsenenä Suomen sukututkimusseurassa. Talous Talous perustui jäsenmaksutuottoihin. Vuotuinen jäsenmaksu oli 20 euroa ruokakunnan yhdeltä jäseneltä. Muilta saman ruokakunnan jäseniltä se oli 15 euroa. Ainaisjäsenmaksu oli vuosi jäsenmaksu kymmenkertaisena. Yhdistykset rahavarat vuoden 2013 lopussa olivat 5 383,86 euroa. Kirjanpidon hoiti rahastonhoitaja Riitta Kemppainen.

8 SUKUSEURA LYYTIKÄISET RY Nro 28 1/2014 Vastaava toimittaja: Sirkku Lyytikäinen Kauppakatu 15 A 3, HAAPAJÄRVI puh sirkku.lyytikainen@haapajarvi.fi Taitto: Helena Lyytikäinen Länsiportti 1 E 24, ESPOO puh helena@adhelena.fi Jäsenmaksut: 20 e / vuosi; saman ruokakunnan muilta jäseniltä huojennettu 15 e / vuosi. Ainaisjäsenmaksu 200 e. Pankkitili: Danske Bank IBAN: FI BIC: DABAFIHH SUKUSEURAN UUSVANHAT KOTISIVUT Sukuseuramme kotisivut ovat palanneet aikaisemmalle palvelimelle ja löytyvät siis taas vanhasta tutusta osoitteesta Tämä muutos oli tehtävä, sillä Suomen Sukututkimusseura lopettaa pal velimen jakamisen sukuseuroille ja kaikki genealogia.fi-alkuiset kotisivut poistuvat käytöstä. Entiset tunnukset suojatulle jäsenosiolle toimivat muutosta huolimatta edelleen. Mikäli ongelmia ilmenee, voi aina kysyä apua ylläpidolta eli Kajaanin Reijo H. Lyytikäiseltä, reijo.lyytikainen@riista.com tai puh HALLITUS Puheenjohtaja Kari H. Lyytikäinen Matkalamment. 23, YLÄMYLLY puh karilyyti@suomi24.fi Hallituksen jäsen / varapuheenjohtaja Taisto Lyytikäinen Kivelänkatu 12 B 9, VARKAUS puh taisto.lyytikainen@gmail.com Hallituksen jäsen / sihteeri Riitta-Liisa Lyytikäinen Matkalamment. 23, YLÄMYLLY puh riittalyy@gmail.com Hallituksen jäsen / rahastonhoitaja Riitta Kemppainen Mateenmutka 24 A 1, KUOPIO puh riitta.kemppainen@dnainternet.net Hallituksen jäsen, Reijo H. Lyytikäinen Kuurnantie 39 as 1, KAJAANI puh reijo.lyytikainen@riista.com Hallituksen jäsen Hannele Mikkelä Jokipellontie 6 as INKEROINEN puh hannele.mikkela@gmail.com Hallituksen jäsen Raija Lyytikäinen Kaislastentie KAISLASTENLAHTI puh Toiminantarkastaja Pirkko Alasaukko-oja, Tampere Varatoiminnantarkastaja Risto Lyytikäinen, Jyväskylä