ULTRAJUOKSIJA 1/2007

Transkriptio

1 ULTRAJUOKSIJA 1/2007

2 ULTRA- JUOKSIJA Pasi Kurkilahti Puustellintie 7 as VIERUMÄKI puh pasi.kurkilahti@vierumaki.fi Tili: Päijät-Hämeen Osuuspankki Ultrajuoksija ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy syksyllä, johon painettava aineisto olisi hyvä saada syyskuun alkuun mennessä. Uudet tilaajat: Lehden voit tilata ilmoittamalla yhteystietosi Pasille ja maksamalla sen jälkeen tilausmaksun pankkitilille. Vanhat tilaajat saavat tilauksen päättyessä automaattisesti tarjouksen tilauksen uusimista varten viimeisen maksetun numeron yhteydessä. Tilausmaksut: Vuosikerta (sisältää postituskulut), irtonumero 12 (sisältää postituskulut). Painopaikka: Esa Print Oy, Lahti. ISSN Ultrajuoksija-lehden tekeminen ei tuota kenellekään taloudellista voittoa. Lehden tilaajilta ja irtonumeroiden ostajilta perittävän maksun on tarkoitus mahdollistaa lehden teko ilman, että tekijälle koituu kohtuutonta taloudellista tappiota. Kansikuvat: 1/2007 Etukannessa loistavan 24h debyytin Oslossa joulukuussa juossut Tommi Nietosjärvi Karhu-Viestin ankkuriosuudella. Takakannessa näkymä taivaalle kukkivan kirsikkapuun alta ennen Sakura-michi juoksun starttia. Pääkirjoitus 3 Ahkeruus palkitaan aina Kisaraportit 4 Kotirataultra I + II 50km 5 Oslo 24h, Bislett 8 K-CM parkkihallijuoksu 12h, Lohja 20 Ursvik Ultra 75km, Ruotsi 23 Athens Ultramarathon Festival 26 Sakura-michi 250km, Japani 33 Skövde 6h + Promise Land 50km 38 Sri Chinmoy 6 days, USA 40 Montpellier-Valencia 500km, Ranska 43 Hiekkaharju 6h, Vantaa 44 Bornholm 24h, Tanska Sekalaista 31 Ultrakaksosten muistelmia 51 Suomalaisultraajat leirillä Keniassa 54 Ajatuksia ultramatkoille harjoittelusta 58 Ultrajuoksun eri tyylilajit vertailussa 62 Spartathlon-sankarien harjoittelu 68 Miksi juoksemme ultria? 72 Vuoden 2006 ultrajuoksutilastot Kansien kuvat: Pasi Kurkilahti

3 Ahkeruus palkitaan aina Yllä olevan sananparren myötä haluan aluksi kiittää kaikkia lehden tekoon jälleen osallistuneita juoksijoita. Teidän vaivannäkönne ansiosta saamme jälleen kerran nauttia ja lueskella mielenkiintoisia esimerkkejä siitä, mitä kaikkea ahkeran harjoittelun avulla voimmekaan saada aikaan. Olen saanut kasapäin positiivista palautetta viime lehtiin kirjoittamistanne juoksukertomuksista ja kuullut monen innostuneen ultrajuoksusta juuri näiden kertomusten motivoimana. Ette siis ole kirjoittaneet niitä turhaan, vaan tekemänne työ on ollut kullanarvoista ja jo tähän mennessä saanut lukuisat ihmiset lähtemään kenkäostoksille. Toivonkin hartaasti, että olette innokkaita jakamaan ajatuksianne lehden lukijoille myös tulevissa numeroissa. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miten suuri vaikutus teoillamme tai kirjoittamillamme tarinoilla voikaan olla jonkun toisen ihmisen elämään. Vaikkemme sitä itse kovin helposti huomaakaan, niin juostessamme iloisesti viiletellen pitkin lenkkipolkuja olemme jatkuvasti levittämässä juoksun ilosanomaa ympärillemme. Toimimme elävinä esimerkkeinä siitä, miten uskomattomiin suorituksiin ihminen onkaan kykeneväinen, jos vain uskoo tarpeeksi omaan tekemiseensä ja mahdollisuuksiinsa. Näin toimimalla voimmekin saada aikaan toisessa ihmisessä juuri sen tärkeän alkukipinän, jonka siivittämänä hän esimerkiksi aloittaa uuden harrastuksen - vaikkapa sitten ultrajuoksun parissa. Lajimme näyttääkin tällä hetkellä kukoistavan yhtä upeasti kuin tämän sivun kirsikkapuun kukat, sillä ultrajuoksuseura Endurancen jäsenmäärä rikkoo piakkoin sadan juoksijan rajan. Tämä ylittää villeimmätkin odotuksemme, joten on mahtavaa huomata, ettei tekemämme valistustyö lajin parissa ole siis mennyt hukkaan. Eivät mene hukkaan myöskään ne kaikki juoksemamme kilometrit. Maaliin asti kun ei pääse ilman ahkeraa harjoittelua, vaikka tietäisi asioista teoriassa kuinka paljon hyvänsä. Tero Hyppölä mainitsi hyvin tässä taannoin: Henkinen kestävyys ei välttämättä ratkaise kilpailun voittoa, mutta huippukunnon saavuttamiseen tarvittava harjoittelu karsii jyvät akanoista.. Haastankin kaikki aiheesta kiinnostuneet mukaan leikkiin, jossa harjoittelemmme ahkerammin kuin ikinä vielä tähän asti olemme tehneet. Lähtekäämme yhdessä tekemään pohjatyötä tulevaisuuden hurjille saavutuksillemme, joista saamme varmasti nauttia kunhan vain jaksamme uskoa niiden toteutumiseen ja harjoitella ahkerasti päivästä toiseen. Sitten kun saavutamme tavoitteemme, voimme hymyillen lukea tätäkin raapustusta ja miettiä miten tänään tehdyt päätökset vaikuttivat siihen, minkälaisena tulevaisuudestamme muokkasimme. Pasi Kurkilahti

4 Kotirataultrat I & II Kanadalaisen ultrajuoksijan David Blakien vuonna 1993 alullepanema kisa Your s Truly 50K (tunnetaan Suomessa nimellä Kotirataultra) sai jälleen liikkeelle suuren joukon juoksijoita ympäri maailmaa. Mukana oli osallistujia seuraavista maista: Argentiina, Brasilia, Espanja, Kanada, Ruotsi, Saksa, Serbia, Slovakia, Suomi, Sveitsi, Taiwan, Unkari ja USA. Mikä ihme siinä oikein on, että teidän pitää juosta talvellakin noita älyttömiä matkoja? - uteliaan hiihtäjän kysymys pari päivää Kotirataultra I:n jölkeen Lehden Ultramarathon Canada ilmoituksesta syntynsä saanut kilpailu juostiin alunperin tammikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta nykyään tapahtumassa on mukana myös toinen osakilpailu vastaavaan aikaan helmikuussa. Tästä saamme kiittää Tero Töyrylää, joka laajensi kisan kaksipäiväiseksi tapahtumaksi järjestettyään Ultrajuoksija-lehden ensimmäisen kotirataultran helmikuussa Tällöin innokkaita juoksijoita siunaantui paikalle kymmenkunta kappaletta. Kotirataultran säännöt lyhyesti: 1. Juokse tai kävele 50 kilometriä jompana kumpana tai molempina kilpailupäivinä. Suorituksen tulee alkaa ja päättyä ko. vuorokauden aikana. 2. Matkan mittaus ja ajanotto ovat omalla vastuullasi. 3. Tapahtuma on tietenkin ilmainen. 4. Ilmoita tuloksesi sekunnin tarkkuudella, mieluiten mahdollisimman pian juoksun jälkeen osoitteeseen: seppo_moilanen@hotmail.com 5. Kerro muutamalla sanalla juoksustasi: reitistä, säästä, jne. Tämän vuoden juoksupäiviksi osuivat ja 25.2., joiden aikana kirjattiin arkistoihin ennätysmäärä 50km:n suorituksia (160kpl). Suomalaisista urakan selvitti kunnialla loppuun asti 81 juoksijaa, joista 14 taivalsi matkan kahteen kertaan. Alla olevaan listaan on poimittu tulokset suomalaisjuoksijoiden osalta paremmuusjärjestyksessä. Sijoitukset on mainittu kokonaiskilpailun osalta ja sulkuihin merkattu aika on toisesta osakilpailusta. Ensi vuonna ultrat juostaan 27.1 ja 24.2, joten muistakaapa ihmeessä ilmoittaa tuloksenne Sepolle, jotta 1. 3:54:20 Hannu Malmberg, 27 Vantaa 2. 3:55:06 Arto Ahola, 45 Helsinki 3. 4:01:13 Jori Brander, 36 Tampere 4. 4:12:32 Timo Ronkainen, 31 Kerava 5. 4:13:30 Veikko Sivosavi, 52 Turku (5:23:57) 6. 4:18:18 Joni Saarikoski, 25 Tampere 7. 4:21:04 Juha Jumisko, 25 Helsinki (5:31:49) 8. 4:27:02 Pekka Pietikäinen, 45 Espoo 9. 4:36:14 Tuomo Olkkonen, 49 Masku 10. 4:36:35 Jorma Karppi, 57 Helsinki (5:04:45) 11. 4:41:40 Reijo Viitanen, 41 Tampere 12. 4:42:21 Kimmo Varis, 39 Nurmo 13. 4:43:53 Pasi Kurkilahti, 27 Vierumäki (5:10:00) 14. 4:47:11 Anssi Reponen, 45 Vantaa (4:53:58) 15. 4:50:28 Esamatti Laakso, 38 Vantaa 16. 4:54:35 Jussi Henttu, 32 Helsinki 17. 4:54:35 Pekka Kytömäki, 51 Helsinki (5:01:13) 18. 4:55:48 Timo Hyvönen, M Tampere 19. 4:55:48 Ville Wiik, M Tampere 20. 4:57:06 Erkki Partanen, 48 Kuopio (5:30:32) 21. 4:58:08 Mika Kumin, 37 Espoo 22. 4:58:45 Jyri Tuomola, 22 Helsinki 23. 4:59:30 Reijo Honkanen, 51 Kuopio (5:30:32) 24. 5:01:01 Jouko Repo, 48 Mäntsälä 25. 5:03:10 Mika Wetterstrand, 34 Salo (5:09:27) 26. 5:04:10 Jari Tomppo, 41 Salo (5:09:27) 27. 5:04:13 Juha Hietanen, 36 Helsinki 28. 5:07:00 Esa Nurkka, 46 Tuusula 29. 5:08:00 Ismo Kivimäki, 59 Turku 30. 5:10:19 Yukio Morishita, 58 Helsinki 31. 5:11:14 Jyrki Palmu, 38 Vantaa 32. 5:14:39 Maunu Tuomainen, 26 Jyväskylä 33. 5:18:04 Arvi Kääriäinen, 53 Kuopio (5:41:28) 34. 5:22:29 Matti Lähepelto, 38 Espoo 35. 5:23:57 Outi Sivosavi, 45 Turku 36. 5:24:16 Harri Kosonen, M Lohja 37. 5:24:16 Sami Valkama, M Lohja (5:35:31) 38. 5:25:00 Antti Järvinen, 24 Vammala 39. 5:25:13 Paula Ylhäinen, 35 Joutseno 40. 5:25:14 Pasi Ahola, 43 Lapua 41. 5:29:16 Harri Paananen, 47 Jyväskylä 42. 5:30:07 Tero Lindholm, 37 Perniö 43. 5:31:58 Esa Vanhanen, 35 Espoo 44. 5:33:07 Ritva Viljakainen, 44 Mikkeli 45. 5:35:31 Pekka Ylä-Nikkilä,? Espoo 46. 5:38:58 Sini Huhtala, 26 Hamina 47. 5:41:45 Jari Mäkinen, 41 Hämeenlinna 48. 5:43:41 Timo Männistö, 32 Nokia 49. 5:45:19 Tomi Mäkelä, 31 Helsinki 50. 5:48:30 Tenho Paavola, 54 Kaskinen 51. 5:48:30 Mikko Koskela, 51 Teuva 52. 5:48:30 Markus Paavola, 56 Kaskinen 53. 5:48:30 Tapio Peltoniemi, 56 Kaskinen 54. 5:50:36 Jaakko Laine, 55 Hattula 55. 5:52:43 Kristiina Luosujärvi, 42 Rovaniemi 56. 5:55:35 Mika Ahti, M Nurmo 57. 5:56:11 Jari Keskimäki, Nurmo 58. 5:57:00 Markku Punkari, 51 Nurmo 59. 5:57:40 Asko Hietanen, 36 Vantaa 60. 6:01:00 Kati Laine, M Lohja 61. 6:01:00 Salla Ruosaari, N Lohja 62. 6:04:00 Unto Saha, M Nurmo 63. 6:10:00 Jarmo Sallila, M Nurmo 64. 6:20:00 Timo Pitkäjärvi, 36 Kuopio 65. 6:23:22 Aki Aunola, 25 Oulu 66. 6:23:22 Ville Savilampi, 25 Oulu 67. 6:47:52 Hanna Kangassalo, 28 Kerava (7:31:29) 68. 6:55:40 Outi Multanen, 44 Liminka 69. 6:55:40 Oula Multanen, 47 Liminka 70. 6:55:40 Sari Vihriälä, 41 Liminka 71. 6:55:40 Ari Vihriälä, 41 Liminka 72. 7:12:34 Eeva Valtonen, 43 Helsinki 73. 7:12:34 Mari Kuisma, 29 Helsinki (7:31:29) 74. 7:13:00 Vikke Hyvönen, 32 Turku 75. 7:20:00 Teemu Suominen, 30 Lipljan 76. 7:21:00 Ulla Inget, 40 Taivalkoski 77. 7:25:00 Ari-Pekka Arponen, 37 Helsinki 78. 7:30:51 Olli Nylander, 57 Raahe 79. 8:06:15 Robert Knapp, 36 Paimio 80. 8:18:03 Kari Viitanen, 34 Nokia :32:00 Pentti Kananoja, 61 Kaskinen

5 Oslo 24h Suomalaisedustajat upeissa verkkareissaan. Juoksijat vasemmalta: Mikko Luusalo, Tommi Nietosjärvi, Hanna Vauhkonen ja Seppo Leinonen. ENDURANCE-PUVUN ENSIESITTELY ULKOMAILLA Oslossa juostiin vuorokaudenjuoksu, johon mukaan kelpuutettujen sadan juoksijan joukossa oli peräti neljä Endurancen edustajaa: kokenut Seppo Leinonen sekä ensimmäisen vuorokauden juoksunsa taivaltaneet Hanna Vauhkonen, Mikko Luusalo ja Tommi Nietosjärvi. Rajuinta vauhtia alkumatkalla piti isäntämaan Helge Hafsås, joka raastoi ensimmäisen kahdeksan tunnin aikana peräti 105,2km. Helge sai kuitenkin juoksusta tarpeekseen 21 tunnin kohdalla jääden tulokseen 219,085 km. Voiton vei tasaisesti juossut ja yli 30km ennätystään parantanut ruotsalainen Christian Ritella huipputuloksella 233,605 km. Suomalaisista parhaiten onnistui Tommi, juosten upeasti yli 200km haamurajan saaden tuloksen 201,300km, joka oikeutti 12. sijaan. Tulos on uusi komea Endurancen seuraennätys. Seppo juoksi 192,795km (17.) ja Mikko ylitti sadan mailin rajapyykin tuloksella 166,870km. Naisten kilpailun voittoon juoksi unkarin Edit Berces huipputuloksella 214,725km. Hanna sijoittui viidenneksi tuloksella 145,614km, joka on uusi naisten sisäratojen Suomen ennätys. - Jari Tomppo Tommi Nietosjärvi: Lähtökohdat kisaan olivat takana yksi 100km kisa (Masokistin Unelma) ja kolme maratonia sekä noin vuoden verran totista juoksuharjoittelua. Näistä lähtökohdista tavoitteeksi muodostui yrittää pysyä liikkeessä koko 24 tuntia ja jos se onnistuisi, niin tuloskin on todennäköisesti melko hyvä. Mitään vauhtitaulukoita tai aikatauluja en kisaan laatinut vaan lähdettiin matkaan sillä ajatuksella, että tarpeeksi rauhallisesti ja tarpeeksi kävelyä (noin puolen tunnin välein 5 min.). Tämä päätös piti tasan ensimmäisen tunnin, jonka jälkeen tahti muuttui sellaiseksi, että käveltiin kyllä mutta tosi lyhyitä pätkiä ehkä noin 2 min kerrallaan ja välit piteni puolesta tunnista reilusti. Se on kumma miten massa vie mukanaan kun kilpailutilanne alkaa, johtunee varmaan vähästä kokemuksesta. Vauhti pysyi kumminkin aisoissa ja noin 10 km tunnissa edettiin Kuvat: Maarit Leinonen aika tasaisesti eteenpäin. Tankkauspuoli toimi erittäin hyvin ja oma juomasekoitus dexal + malto imeytyi hyvin. Koko kisan ajan söin myös järjestäjien pöydästä kaikkea mahdollista: leipää, suklaata, banaania, appelsiinia, pastaa tomaattikastikkeella, jne. Olin pelännyt miten vatsa reagoi matkan aikana koska ainakin maratoneilla oli ollut ongelmia ja oli tullut käytyä jopa tienposkessakin kesken kisan. Johtuen ehkä hiljaisemmasta vauhdista ei mahan kanssa ollut tällä kertaa mitään ongelmia. Kaikki sujui hienosti eteenpäin aina 16 tuntiin saakka jolloin alkoi tulla ensimmäiset isommat ongelmat. Yötunnit sujuivat omalta kohdalta parhaiten ja tunnit ilta kymmensetä aamu neljään mentiinkin kuin siivillä. Aamuyöstä alkoi reidet olemaan aika jumissa ja rakot alkoivat vaivaamaan varpaissa. Kun juoksu rupesi tuntumaan rakkojen takia ylivoimaiselta, pysäh- 5

6 dyin tarkastamaan tilannetta ja otin kengät pois jalasta. Varpaat oli enemmän tai vähemmän rakoilla ja kun siinä huoltopisteellä aikamme ihmeteltiin mitä tehdä, neuvoksi tuli rakkojen puhkaisu ja teippiä päälle. Homma tehtiin ja matka jatkui, mutta varpaat olivat sen verran kipeät että oli pakko leikata lenkkareista kärjet pois jotta varpaat saivat tilaa. Tämä auttoikin jonka jälkeen pystyin vielä jonkin aikaa juoksemaan. Noin aamukuudelta tökkäsivät reidet niin pahasti jumiin ettei juoksusta tullut enää mitään, mutta koossa oli noin 100 mailia ja vähän ylikin, mikä tuntui hyvältä tulokselta. Pähkäilin jo siirtymistä radan syrjään kunnes muistin tavoitteeni pysyä liikkeessä koko 24h, joten käytännössä viimeiset kuusi tuntie edetttiin kävellen eteenpäin. Vaikka aseella olisi uhattu, ei juoksusta olisi tullut kyllä mitään (tuli kyllä muutamaan otteeseen kokeiltua, mutta ei onnistunut). Oikeastaan vasta ennen viimeistä tuntia valkeni se tosiasia että tässähän on mahdollisuus yli 200km tulokseen ja viimenen tunti mentiinkin sitten niin lujaa kun kävellen päästiin. Lopputulos oli 201 km ja lisämetrit päälle. Mitä sitten jäi käteen reissusta mukavan seuran lisäksi? Enemmän harjoittelua, jotta jalkojen kestävyys lisääntyy, sillä nyt 16 tunnin jälkeen reidet hyytyivät. Toki alustakaan ei ollut varmaan maailman paras, mutta päästä homma on paljon kiinni. Kun tulee vaikeita hetkiä, niin ei saa luovuttaa (sanoo mies joka keskeytti Lohjalla, no seuraavan kerran en mene kaiken maailman fysioiden höpötyksiin mukaan). Vähälläkin kokemuksella on mahdollista onnistua jos on suhtkoht. hyvä treeniputki alla, ei sairastumisia eikä loukkaantumisia koko vuonna ennen päätapahtumaa. Harjoittelustani voisin kertoa sen verran, että alkuvuoden harjoittelin hyvin paljon maratonia varten koska päätähtäin oli maratoneilla, kunnes keksin ultramatkat. Eli kilometrimäärät olivat noin km, pitäen sisällään kuusi harjoitusta viikossa: Neljä harjoitusta ihan peruslenkkinä, pituudeltaan 18-22km ja vauhdit min/km, vähän päivästä riippuen. Lisäksi kerran viikossa kova tunnin lenkki (13-14 km) ja yksi vähän pidempi rykäisy, noin 25-35km. Nykyään homma on muuttunut niin, että junnataan viisi kertaa viikossa noin 20-25km kerrallaan ja vauhti vaihtelee päivästä riippuen. Välillä mennään jopa alle 5min/ km vauhtia ja yleensä lenkkien viimeinen puoli tuntia on kiihtyvää. Kerran viikossa edelleen pitkis mutta joka toinen viikko vähän pidempänä (35-40km). Tulevaisuudessa siis kesällä olis tarkotus kokeilla vähän rypäsharjoittelua ajatellen Spartathlonia. Ja kiitokset Aholan Artolle hyvästä vinkistä: Kerran viikossa käydään juoksemassa vesijuoksua n.40 min ja päälle m uintia. Toimii loistavasti palauttavana harjoitteena. Hanna Vauhkonen: Noviisin näkökulma vuorokaudenjuoksuun Ajatus syntyy Taivaltaessani kesällä 2006 Paloheinässä Masokistin Unelman viimeistä kierrosta mietin miltä tuntuisi, jos kisa jatkuisi vielä toiset 12 tuntia. Vaikka hellesatasen maaliviiva häämötti, monotoninen jyystäminen oli ilmeisesti hävittänyt lähimuistin, koska alitajuntani työsti jo seuraavaa koitosta. Siispä syyskuussa lukemani ilmoitus Oslossa Bisletin stadionilla järjestettävästä 24 tunnin kisasta herätti mielenkiintoni välittömästi. Kun vielä sain kotijoukot vakuuttuneiksi siitä, miten tärkeää mielenterveydelleni on päästä kiertämään sisärataa vuorokaudeksi, olivat pahimmat esteet jo voitettu. Siispä lentolippujen varaamiseen, taktiikan hiontaan ja muonapuolen kokeiluihin. Ja tuli sitä muutama juoksukirjakin ostettua. Valmistautuminen Sadan maratonin projektin takia syksyn harjoitteluni koostui pääosin viikonlopun maratonista ja viikolla tapahtuvasta palauttelusta. Paloheinän ja Oslon välille kisoja mahtui kahdeksan, sisältäen yhden tuplaviikonlopun. Viimeisen maratonini juoksin kaksi viikkoa ennen starttia, samana viikonloppuna jolloin oli Endurancen leiri. Kun leirilläkin tuli juoksenneltua, niin seuraavalla viikolla tuntui, että tuli yliastuttua harjoittelun kanssa pahemman kerran. Olo oli tönkkö ja haluton koko viikon, nenä tukossa ja tuntui että flunssa iskee. Mutta kuten aiemmin todettu, juoksemisellahan ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Lähtöpäivän lähestyessä mieliala kulki varsinaista vuoristorataa. Joka toinen päivä laskin innoissani lopputulosta ja joka toinen päivä pelkäsin saavani klaustrofobiakohtauksen tunnelissa. Tavoitteeksi otin 100 mailia, mutta tiesin että kisa voi mennä reisille myös jonkin muun asian kuin juoksukunnon tai liian kovan alkuvauhdin takia. Muutama epämääräisen vatsantoiminnan värittämä maratonkokemus opettaa kummasti nöyryyttä! Varusteiden kanssa päätin pelata varman päälle, joten matkatavaroiden enimmäismäärä ylittyi viidellä kilolla. Vaatepuolessa olin päätynyt kerrospukeutumiseen ja siihen, että housut saa päälle ilman kenkien riisumista. Ennakkotietojen mukaan 1/3 radasta oli huoneenlämpöistä ja loput lämmittämätöntä. Ravintopuolelle laskin noin 50g hiilihydraatti-tuntiannoksen koostuen geeleistä ja maltolla terästetystä Gutzysta. Juomajauheet jaoin valmiiksi 24 puolen litran pulloon ja joka kolmanteen pulloon lisäsin soijaproteiinia. Tällä kertaan muistin suolan. Pullot pakkasin kylmälaukkuun Risifruttien ja vauvanpuurojen seuraksi. Kylmälaukku herätti lentokentän turvamiehissä tunteita, koska saadessani boksin Norjan puolella kanteen oli ilmestynyt security checked -teipit. Elämää puolen tunnin pätkissä Aamulla Suomen joukkue (juoksijat sekä korvaamaton huoltajamme Maarit) kokoontui lähtöpaikalla pari tuntia ennen starttia. Valitsimme huoltopisteellemme parhaan mahdollisen paikan nukkuma-alueen heti inva-vessan vierestä. Jokainen sai muoviboksin tavaroiden säilytystä varten, numeron ja kaksi tarranauhalla nilkkaan kiinnitettävää chippiä (virallinen ja varalaskenta). Varttia ennen lähtöä järjestäjät pitivät infotilaisuuden, jossa kerrattiin hygieniasäännöt: ei virtsaamista, ulostamista tai oksentamista radalle (ts. yrittäkää osua radan varrella oleviin roskiksiin). Tämä aiheutti hihittelyä osallistujajoukossa, mutta yön saapuessa totesin miten aiheellinen käsky oli (kolmesta Georgesta näkö- ja yhdestä kuulohavainto). 6

7 Lähdin liikkeelle 25+5 suunnitelmalla eli 25min. hölkkää ja 5min. kävelyä. Kiitos maltojuomaan lisätyn suolan, nesteet eivät loiskuneet mahassa. Sen sijaan malto ja geelit turvottivat ja kisan edetessä muistutin ulkomuodoltani kaskelottia. Vasta illalla alkoi olo helpottaa. Yritin vajuttaa eväslaukkuani koko ajan, mutta turvonneen olon takia olin jo puoliltaöin kaksi tuntia jäljessä suunnitelmastani. Järjestäjien eväistä (mm. hilloleipiä, hodareita, pastaa ja kalakeittoa) pystyin valitettavasti nauttimaan vain vähän. Ajan kuluessa muuttui yhä vaikeammaksi lähteä juoksuun kävelypätkän jälkeen. Ilmojen haltija helli meitä noin viiden asteen yölämpötilalla eli lyhyillä trikoilla ja t-paidalla pärjäsi pitkälle yli puolenyön, mutta väsymyksen iskiessä ja vauhdin tippuessa piti vaatetta lisätä. Lopussa oli jopa tuulipuvulle, pipolle ja hanskoille käyttöä. 12 tunnin kisa loppui keskiyöllä ja osa porukasta pinkaisi loppukiriin. Sen jälkeen tapahtui kauan odotettu suunnan vaihdos (uudet maisemat) ja samalla oli mukava nähdä kanssakilpailijoiden kasvoja. Imeldan kenkäongelma Aloitin Asics GT2010-kengillä. Alusta oli kova, mikä tuntui alkumatkasta rynkytyksenä polvissa. Neljän tunnin jälkeen tuntui varpaissa kuumotusta joten vaihdoin puolta numeroa suurempiin kenkiin (Pegasus). Neljän tunnin jälkeen piti taas vaihtaa kenkiä (Kayano). Kayanoiden keväällä irtileikattu kantakuppi alkoi kuitenkin hiertää ja aamuyöllä vaihdoin takaisin GT2010:iin, joista leikkasin varvasosat irti. Näillä avoasicseilla jatkoin aamukuuteen, jolloin piti taas vaihtaa kenkiä (Brooks Adrenaline), koska pohjallisen reuna alkoi hiertää. Samalla tiputin sadan mailin tavoitteeni 130 kilometriin, mikä riitti t-paidan ansaitsemiseen. Kävelin kolme tuntia ja raastoin tunnin loppukirin. Juoksu oli yllättäen mukavan irtonaista, reisissä ja vatsassa ei tuntunut pahalta, mutta rakot eivät antaneet armoa. Ansaittuani t-paidan, päätin lopettaa kisan siihen ja vetäydyin lepohuoneeseen. Yritin kääntyillä ja asettaa jakojani, mutta unen sijaan tuli vilu, eikä mikään asento tuntunut hyvältä. Siinä levyttäessäni mietin miten viettäisin viimeiset kolme tuntia: Punkassa palellen vai lämpimimikseen liikkuen ja onnuin takaisin huoltopisteellemme. Puhkoin ja laastaroin rakot, vedin villasukat ja avoasicsit jalkaan, puin kaikki mukana olevat vaatteet päälleni, nielin 1200g Buranaa ja jatkoin rivakasti kävelyllä. Tässä vaiheessa ymmärsin että radalle palaaminen oli minulle henkinen voitto. Vasta nyt pystyin katselemaan ympärilleni ja seuraamaan muiden menoa. Vaikka olin kiertänyt samaa betonibunkkeria vuorokauden ilman musiikkivehkeitä tai muita virikkeitä, en tuntenut kyllästyneeni maisemiin. Kai sitä vain jotenkin keskittyy itseensä ja omaan suoritukseen. Alkumatkan miesten ja naisten kärjen (Helge Halfsås ja Edit Bercés) vauhti oli hidastunut aamuun menessä. Halfsås lopetti kolme tuntia etuajassa sijoittuen loppupeleissä viidenneksi. Editillä sen sijaan oli riittävästi kilometrejä säästössä voittoa varten (myöhemmin luin että Edit on juossut vuorokaudessa 247km matolla ei siis mikään turha täti). Miesten sarjan voittaja Christian Ritella ja naisten kakkonen Sharon Broadwell jatkoivat tunnista toiseen Duracell-pupumaista juoksuaan ilman merkkejä hidastumisesta. Myös Tommi, Mikko ja Seppo pysyivät radalla uljaasti koko rahan edestä. Puoli tuntia ennen kisan loppumista koin armottoman liikutuksen tunteen ja kyyneleet tulivat väkisin silmiin (ei ole tapahtunut koskaan ennen). Olin sittenkin viimeisen tunnin aikana liikkeessä omien jalkojeni päällä. Paluu ihmisten ilmoille Suihkun ja jalkoja kangistavan palkintojenjakotilaisuuden jälkeen jatkoin Sepon ja Maaritin kanssa kohti lentoasemaa. Oli outo olo nousta sisätiloista ulos ihan oikeiden ihmisten maailmaan. Tavalliset kengät eivät enää mahtuneet turvonneisiin jalkoihini, joten jatkoin avoasicseilla kotiin. Kenkävalinta ja vaappuva eteneminen herättivät huomiota lentokentällä vastaantulijat katsoivat ensin jalkoihin, sitten kasvoihin ja vielä tuijottivat perään. Onneksi lento oli aikataulussa ja taksijono lyhyt. Uni tuli puolentoista Imovanen jälkeen turvonneet jalat sohvatyynyn päällä. Seuraavan päivän töissä olemisesta en muista muuta kuin että pystyin kulkemaan rappusia alaspäin herättämättä huomiota. Univelkojen kuittaamiseen kului viikko. Jalat muistuttivat joulukalenteria: alussa löysin joka päivä uuden rakkokohdan, sitten ohuimpien rakkojen iho alkoi kuoriutua pois (paljastaen uusia rakkoja). Tapaninpäivänä Hassen maratoonia nylkkiessäni oli kropasta puhti poissa, opinpahan senkin ettei parissa viikossa palauduta maratonkuntoon. Entä sitten? Ihmismuisti on onneksi tällaisissa asioissa armollinen. Siksi hoidin ilmoittautumisen Endurancen 24h kisaan Esport-areenalle jo tammikuussa. MIEHET 24h Mikko Luusalo: Ennakkoon suunnittelin, että lähden rennosti retkeilyvauhdilla vähän kokeilemaan miltä tuo 24h tuntuu. Ja sitten heti alkuun 75km kahdeksan tunnin aikana, eli se siitä retkeilyvauhdista sitten tällä kertaa. Ei noin nopealla radalla ja tiiviissä tunnelmassa pysty itseään pysäyttämään, vaikka mielestäni juoksin niin hiljaa kuin luontevasti osasin ja kävelinkin yhtenänsä. Lonkkavaivat iskivät puolivälissä siihen malliin, että aika vähän pystyin enää juoksemaan - muuten olisi mehuja ollut vielä. Burana naamaan ja reilun puolen tunnin nokoset, jos vaikka sillä saisi lonkan toipumaan. Tauon jälkeen lonkka oli aivan jumissa, mutta tunnin kävelyn jälkeen helpotti ja kisa alkoi vähän niinkuin uudestaan. Hetken aikaa oli sellainen tilanne, että lonkkakipu ei rajoittanut vauhtia juuri ollenkaan ja kipitin aamuyöllä innostuksen puuskassa täysin estottomasti mukavaa ravia. Eihän sitä kauaa kestänyt ennenkuin lonkan kanssa taas painiskeltiin ongelmissa. Lonkka ei kestänyt juoksua kuin lyhyitä pätkiä, ja nilkka ärtyi kävelystä, joten vuorottelin näitä lyhyinä jaksoina. 20 tunnin jälkeen etureidet meni jumiin, eikä pystynyt juuri muuta kuin kävelemään, joka sekin oli kivuliasta siinä vaiheessa. Raahustin väkisin sata mailia täyteen noin 21:30 ajassa ja siihen loppui motivaatio jatkaa eteenpäin, kun jalat olivat aivan romuna. Viimeisellä tunnilla palasin levolta ja kävelin vielä rauhassa muutaman kilometrin lisää. Tuloksena 166,8km eikä yhtään rakkoa tai hiertymää. Vielä kun saisi nuo nivelet jollakin konstilla parempaan malliin, kun lihaksien ja energian puolesta olisi voinut vähän pidemmällekin päästä. Tukilihaksia pitäisi ilmeisesti vahvistaa, ja juosta vaan enemmän kilometrejä. Musiikkia kokeilin piristeenä ensimmäistä kertaa kisassa. Oivallista lisäpotkua siitä hetkittäin saikin tuohon tasaiseen puurtamiseen ja vähän huomiota irti kehon ongelmista. Levyvalikoimassa oli tällä kertaa mm. Sepulturaa, Megadethia ja Satyriconia. Kunnon mäiske toimii, kun alkaa väsyttää. Kiitokset seurasta ja kannustuksesta joukkueelle. NAISET 24h 1. Christian Ritella, SWE 233,605km 1. Edit Berces, HUN 214,725km 2. Jan Michael Andersen, DEN 223,569km 2. Sharon Broadwell, NOR 201,738km 3. Per Gunnar Alfheim, NOR 222, Tina Kristiansen, DEN 186,203km Anne-Marie Rossen, DEN 164,631km 12. Tommi Nietosjärvi, FIN 201,300km 5. Hanna Vauhkonen, FIN 145,614km 17. Seppo Leinonen, FIN 192,795km Kim Rasmussen voitti 12h kisan uudella Tanskan 23. Mikko Luusalo, FIN 166,870km ennätyksellä 137,169km ja Barbro Nilsson naisten 12h uudella Ruotsin ennätyksellä 112,347 km. MIEHET 12h NAISET 12h 1. Kim Rasmussen, DEN 137,169km 1. Barbro Nilsson, SWE 112,347km 2. Dimitris Koulakitos, GRE 121,487km 2. Pia Sundberg, SWE 100,524km 3. Rune Akselsen, NOR 116, Tobe Oppberget, NOR 92,113km

8 LOHJA 12H - puoli vuorokautta parkkihallissa

9 LOHJAN PARKKIHALLIJUOKSU JUOSTIIN VIIMEISTÄ KERTAA Suomalainen ultrajuoksuvuosi 2007 käynnistyi toden teolla helmikuun 11. päivä, jolloin Lohjan Citymarketin pysäköintihallissa juostiin neljännen ja viimeisen kerran 12 tunnin juoksukilpailu. Tapahtumassa kierrettiin hallin betonilattialle rajattua 200 metrin kierrosta, vaihtaen juoksusuuntaa kahden tunnin välein. Tälläkin kerralla tapahtuman pääorganisaattori Seppo Leinonen oli onnistunut houkuttelemaan paikalle eturivin suomalaisultraajien lisäksi kansainvälisen huippuluokan tekijöitä. Kovimpina niminä miesten ja naisten vuorokaudenjuoksun maailmanmestarit Ryoichi Sekiya ja Sumie Inagaki. Molempien ansioluettelosta löytyy myös Kreikassa juostavan 246km pituisen Spartathlonin voitto. Kovan japanilaisrintaman täydensi pidempien matkojen erikoismies Katsuhiro Tanaka. Ennakkoon tiedettiin Inagakin tavoittelevan naisten 12h hallijuoksun ME:tä ja Sekiya oli asettanut tavoitteekseen 150km rajan ylittämisen. Japanilaiset pyyhälsivät heti lähdön tapahduttua omille teilleen. Ensimmäisen tunnin aikana Sekiya taivalsi peräti 12,8km, Tanaka seurasi kahden kierroksen päässä ja Sumie Inagaki aloitti ennätysjahtinsa juoksemalla 11,8km. Pari kierrosta Inagakin perässä etenivät lähes tasatahtia Endurancen Arto Ahola ja Jari Tomppo sekä virolainen Peeter Vennikas. Tässä vaiheessa kukaan ei kiinnittänyt huomiota erääseen juoksijaan, joka taivalsi ensimmäisen tunnin aikana maltilliset 10,4km. Kilpailu jatkui japanilaisten komennossa, puolimatkassa 74,6km taivaltanut Sekiya oli aavistuksen pudonnut tavoitevauhdistaan ja 70,8km kerännyt Inagaki oli noussut uhkaamaan Tanakaa, joka oli vain 400 metriä hänen edellään. Taaempana Tomppo ja Vennikas olivat ennätysvauhdeissaan tuloksella 67,6km, Ahola oli neljä kierrosta perässä tätä kaksikkoa. Kovin harvat kiinnittivät vielä tässäkään vaiheessa huomiota erääseen 63,2km taivaltaneeseen juoksijaan. Hyvin aloittaneen Anne Heinosen vauhti alkoi hidastua jo ennen puolimatkaa (58,2km). Naisten kilpailun kakkoseksi oli hivuttautunut ensimmäistä 12-tuntistaan juokseva Tuula Ahlholm (59,2km) ja hieman taaempana toinen ensikertalainen, tasaisesti edennyt Outi Siimes sai puolimatkassa tuloksen 57,6km. Puolimatkan jälkeen Inagaki ohitti Tanakan siirtyen kokonaiskilpailun kakkoseksi. Tompon alkaessa kärsiä jalkaongelmista Vennikas siirtyi kansallisen ryhmän kärkeen, mutta viimeisten tuntien aikana Arto Ahola sai juoksunsa uudestaan kulkemaan ja ohitti Vennikkaan hieman ennen kymmenen tunnin täyttymistä. Tässä vaiheessa eräät katsojat kiinnittivät huomionsa myös pitkällä askeleella etenevään juoksijaan, jonka vauhti ei osoittanut vähäisintäkään hiipumisen merkkiä. Päinvastoin ensimmäistä 12-tuntistaan juokseva Juha Hietanen kiihdytti selvästi vauhtiaan kilpailun lähestyessä loppuaan, ollen loppuhetkien aikana nopein juoksija radalla. Viimeisten minuuttien aikana Juha kiersi betonirinkiä jopa 4min/km vauhdilla! Voittoon juoksi Ryoichi Sekiya parhaalla koskaan Suomessa tehdyllä 12h tuloksella 146,296km. Naisten kilpailun voittaja Sumie Inagaki sijoittui kokonaiskilpailun kakkoseksi uudella naisten sisäratojen ME-tuloksella 135,799km. Kolmanneksi juossut Arto Ahola jäi tuloksellaan 134,560km vain parisataa metriä Ari Mustalan kolmen vuoden takaisesta sisäratojen SE-tuloksesta. Hirmuiseen loppuvetoon yltynyt Juha Hietanen ohitti lopussa Tanakan ja sijoittui miesten kilpailussa neljänneksi tuloksella 129,598km. Juha juoksi siis kilpailun jälkipuoliskon aikana yli 3km enemmän kuin ensimmäisen kuuden tunnin aikana. Ruotsin 65-vuotias ikiliikkuja Kjell-Ove Skoglung juoksi ikäluokkansa uudeksi sisäratojen ME-tulokseksi 116,251km. Alusta loppuun tasaista vauhtia ylläpitänyt Outi Siimes sijoittui naisten kilpailussa kakkoseksi tuloksella 114,091km. Yhteensä 26 kilpailijaa ylitti 100 kilometrin haamurajan, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin Suomessa. 100 kilometrin ylittäjistä kuusi oli naisia. Kilpailuun osallistui 29 juoksijaa neljästä eri maasta. - Jari Tomppo Kuvassa miesten ja naisten sarjan japanilaisvoittajat Ryoichi Sekiya (9) Sumie Inagaki (1). Kuvat: Thomas Roos / Pasi Kurkilahti KUVAN JUOKSIJAT VASEMMALTA: Petri Lietzén (19) Timo Pitkäjärvi (22) Juha Hietanen (26) Jari Tomppo (20) Yukio Morishita (23) Tommi Nietosjärvi (25) Esa Nurkka (24) Jukka Teirikangas (28) Hanna Vauhkonen (5) Anne Heinonen (6) Miikka Bäckström (30) Outi Siimes (7) Jussi Henttu (21) Arto Ahola (15) A-P Julkunen (33) Tuula Ahlholm (17) Ari Mustala (18) Tove Danielsson (8) Janne Kankaansyrjä (16)

10 Arto Ahola: Vuoristorataa tasaisella betonilla Koko viime syksyn ja alkutalven mietin kuumeisesti onko mitään järkeä osallistua tähän Lohjan 12h parkkihallijuoksuun, vaikka olinkin jo hyvissäajoin lupautunut mukaan. Mutta todellinen ja lopullinen päätös antoi odottaa pitkään. Näin jälkeenpäin en ole katunut yhtään osallistumistani, vaikka vaikeuksia riitti minullakin kisan aikana. Mutta kokemuksena tämä oli taas ikimuistoinen ultrajuoksu, josta tulevaisuuteen jäävät monet upeat muistot, joita kaikkia en osaa sanoin edes kuvata. Saadessani 672 (+rapiat) kierroksen jälkeen 12 tuntia täyteen ja huokaillessani helpotuksesta & loppukirin hengästymisestä, katsahdin kenkiini. Uudenkarheat valkoiset Adidas Supernovat olivat molemmat veressä. No, ei se yllätys ollut niiden hiertymiskipujen jälkeen. Eikä minulla ole tapana turhaan pysähdellä ja kenkiä vaihdella, ei ollut edes toisia lenkkareita mukana. Enkä pysähtynyt edes löysentämään nauhoja (ennen kuin vasta melko lopussa tosipakon edessä toisesta kengästä), vaikka tunsin niiden olevan liian tiukalla jo alkumatkasta jalkojen turvottua. Kärsin kivusta ja annoin jalkojen turtua. Hitaasti ne onneksi turtuivatkin, mutta viimeisen parin-kolmen tunnin aikana alkoi koskemaan taas enemmän, varsinkin vasenta jalkaa. Siihen tuli jonkinlaista krampinomaista kipua, joka aiheutti varpaiden menemisen automaattisesti koukkuun. Ja siinä sit jolkoteltiin varpaat koukussa välillä irvistäen. Tämä hierti varpaita entistä enemmän. Pukuhuoneessa ottaessani varovasti verestä takertuneet kengät pois huomasin puhjenneiden rakkojen ja verirakkuloiden lisäksi oikeassa jalkaterässä ison mustelman. Tuore maailmanennätyskonkari Kjell-Ovekin kauhisteli jalkojani ja kehotti menemään lääkäriin. Sanoin putsaavani koivet kunhan pääsen kotiin. Niin teinkin ja laitoin pahimpiin paikkoihin Compeed-laastarit. Siinähän ne varpaat tulivat mukana kunhan hitaasti köpöttelin menemään löysissä tilavissa kengissä seuraavan viikon ajan. Testasin tässä kisassa ensimmäistä kertaa Sepon foorumilta sovellettua litkua, jossa vesilitrassa: pitkäketjuista maltoa ~60g, Gutzyurheilujuomaa 30g, heraproteiinia 15g ja hiukan suolaa. Join tätä juomaa noin minuutin välein ~2,5dl kerrallaan hieman yli puolimatkaan, jonka jälkeen nautin järjestäjien antimia eli vettä oman kofeiinigeelin päälle (varsinkin eka geelipaukku piristi kummasti), kokista, urheilujuomaa ja perunalastuja erinäiset määrät epämääräiseen tahtiin. Kusella piti minunkin käydä alkupuolella aika tiuhaan tahtiin eli viidesti jo ekan puoliskon aikana. Ajattelin jo imeytymisvaikeuksia, mutta eiköhän se viileähköt olosuhteet ja siihen nähden hieman liiallinen juominen kuitenkin aiheuttanut nuo lukuisat varikkokäynnit. Sopivasti nämä pitstopit kestivät aina sen reilun minuutin mitä yhteen kierrokseen meni aikaa ja pystyin taas jatkamaan ns. samasta kohtaa eli esim. Peeterin kanssa taivaltamista. Oman litkun voin sanoa toimineen hyvin omalla kohdallani, mutta kyllä sadan kilsan lähestyessä muut juomat alkoivat maistua paremmilta. Vauhdinjakoni tasatunneittain [km/h] oli seuraava: 11,6-11,6-11,0-11,4-10,8-10,4-11,2-11,4-11,4-11,2-11,0-11,6 Tuntemusten mukaan juoksun kulku oli ihmeellisen vuoristoratamainen, koskaan ei tuntemukset ole vaihdelleet niin paljon kuin tässä kisassa. Suurimmat vaikeudet olivat 4-5 tunnin paikkeilla, jolloin ajoittain Jarin ja Peeterin vauhti tuntui liian kovalta ja jäinkin heistä. Pian alkoi onneksi kulkemaan tasaisemmin. Jossain 9h jälkeen meno tuntui yllättävän kevyeltä ja peesailkin muutaman kierroksen Sekiyan perässä ja taisin mennä ohikin, mutta onnekseni palasin pian järkiini ja tyydyin omaan vauhtiini. Viitisen minuuttia ennen loppua pistin isompaa vaihdetta sisään, mutta olisikin pitänyt aloittaa loppukiri aikaisemmin. Nimittäin sisäratojen SE-tulos jäi harmittavan lähelle. Tästä Ari Mustalan sisärataennätyksestä en ollut etukäteen edes tietoinen, toki muistelin todellisen ja virallisemman kovan luokan SE-tuloksen olevan jotain 145 km, joka on myös Arin nimissä. 10 Koko ajan juoksun kuluessa odotin milloin ne reidet menee tukkoon, kuten oli tapahtunut kolme vuotta sitten jo kahden tunnin jälkeen. Sellaista tukkoon menemistä ei tullutkaan koko aikana, toki väsyneet jalat oli vähempi-enempi juoksun edetessä. Em. hiertymien ja hankaumien ohella jalkapohjia kivisti lopussa, muuten ei pahempia lihaskipuja. Mahan kanssa ei tällä kertaa ollut juurikaan ongelmia, ainostaan yhden kerran meinas tulla laatat geelin jälkeen. Hierontaa en edes ajatellut käyttää; viimekertaisen kokemuksen perusteella vain pahentaisi mahdollista tukkoista tilannetta, silloin toi ainoastaan lepohetken tuskaiseen menoon. Tulee mieleen viisi seikkaa miksi jalat kesti nyt betollisen betonin uskomattoman hyvin: 1) ultrakisoja jo takana muutama, 2) lihaskuntoharjoittelu purrut, 3) söin lisämagnesiumia muutaman päivän ennen kisaa, 4) lähdin korostetun rauhallisesti liikkeelle, 5) pikkupyrähdykset bajamajaan mennessä tai Sekiyan peesissä tekivät eetwarttia lihaksille tasaisella betonilla. Parisen vuorokautta kisan jälkeen olo alkoi olla jo parempi, kun oli saanut jopa nukuttuakin (monesti ei seuraavana yönä ole tullut unta yhtään, nyt sentään Buranan avulla ekana yönä muutama tunti ja seuraavana yönä jo enempi). Vasen reisi oli kaikista kipein, muut osat jaloista tietty umpijumissa ja paikoin hellät. Mutta mikä yllättävää, myös käsien koukistajalihakset tulivat kipeiksi. Johtunee liian vähäisistä hiihtokilometreistä menneenä talvena. Pidin kunnon palauttelun parin kolmen viikon ajan ja sit taas oma hyväksi havaittu höyry päälle. Hiihtelin sen mitä huonolumisessa talvessa pystyin ennen Kenian neljän viikon vuoristoleiriä ( ). Hyvillä mielillä jatketaan kohti seuraavia koitoksia. Ne kanssakisailijat, joilla tämänkertainen 12h kisa meni syystä tai toisesta penkin alle, niin heille muutama rohkaisun sana; mullakin meni tämä Lohjan 12h:n betonisekoilu kolme vuotta sitten täysin plörinäksi (108km) monen asian summana, mutta sieltä syvältä suosta noustiin muutaman kuukauden päästä Suomi-juoksun reittiennätykseen 8:04:01.

11 Valitettavasti jatko ei ollut enää niin hyvä. Lievä vatsakipu oli merkki nesteen imentymisen vaikeuksista ja lisäksi laastari ja pettänyt. Takaa tuleva Arto näytti löytävänsä uutta intoa ja kilometrin etumatka muuttui nopeasti saman mittaiseksi tappioksi. Yritin minkä pystyin, mutta tällä kertaa Arto oli vahvempi. Voin vaan harmitella, että ongelmat yhdeksän tunnin jälkeen olivat kohtalokkaita sekä Viron että Suomen ennätykselle. Juha Hietanen: Endurancen leirillä marraskuun lopulla intouduin juoksemaan pikkuvikaisella jalalla liikaa. Pakko oli hieman kirittää Kurkilahden Pasia ja kumppaneita ylämäkivedoissa ja vielä raahustaa seuraavana päivänä pitkä lenkki kipeällä koivella. Leiririemu palkittiin lievällä penikkataudilla. Linkutin suosiolla yhdeksäksi päiväksi telakalle. Tauon aikana vain kävelin ja sivelin aamuin illoin kipeää kohtaa jääpaloilla. Särkylääkkeeseen ei sentään tarvinnut turvautua. Lenkkipolulle palasin itsenäisyyspäivänä sekavin mielin ja jalkaa aristellen. En voinut kuvitellakaan, että joulukuusta tulisi elämäni ensimmäinen yli 500 kilometrin kuukausi, seitsemästä lepopäivästä huolimatta. Niin kuitenkin kävi. Leudon talven lenkkisäistä hurmaantuneena kasasin vuoden loppuun ( ) yhdeksässä päivässä 222 kilometriä. Jouluaattoa juhlistin 37 kilometrin lenkillä. Välipäiväviikolla pysyttelin maltillisesti alle 30 kilometrin kertaannoksissa, vaikka määrää keräsinkin. Kymmenen viikon jakso kohti Lohjaa eteni seuraavasti: Vko 49: 108km, 50: 133km, 51: 102km, 52: 165km, 1: 111km, 2: 110km, 3: 150km, 4: 104km, 5: 64km, 6: ti: 6km (6.00/km), pe: 40 minuuttia hölköttelyä, su: kisa Kiitokset yleisölle, huoltajille Atte & MikaW, järjestäjille ja ennen kaikkea kanssakilpailijoille! Yhdessä teimme mahtavan kisan, jota on mukava kiikkustuolissa muistella M90-sarjassa. Peeter Vennikas: Lohja tarkoittaa aina uuden kauden alkua. Marraskuusta on tullut lepokausi ja joulukuussa sitten juostaan tosissaan Lohjan kilpailu tähtäimessä. Tapaninpäivänä on ollut tapana juosta sisätiloissa extrapitkä lenkki. Edelliset vuodet olen yltänyt jopa 80 kilometriin saakka ja viimeksi juostiin yhdessä Heleenin kanssa. Heleen yllätti silloin 50km:lla, mikä tuli suhteellisen kevyesti ja hyvällä vauhdilla. Itse pääsin saman aikaan vain 60 kilometriin ja vaikeaksi meni, joten luovuin jatkamasta pidempään. Uskoin silloin Heleenin yltävän Lohjalla 108km tulokseen ja oma tavoitteeni 130km ei näyttänyt siinä vaiheessa vielä lainkaan lupaavalta. Jatkossa kunto silti kohentui sen verran, että Lohjalle tullessani en halunut tinkiä tavoitteesta. Itse kilpailu sujui aika lailla odotusten mukaan. 100km kohdalla oli kaikki ok, aikaa kulunut 8:53, eli tasan saman verran kuin kaksi vuotta aiemmin ennätyksen syntyessä. Yleensä lenkkivauhdit pysyivät laiskalle luonteelleni sopivasti tasolla /km. Korkeintaan kerran viikossa vaapuin vauhdikkaammin. Nopeuden sijasta keskityin kohentamaan heikkoa peruskestävyyttä ja jäljittelemään ultrarasitusta kasaamalla viikon pisimmät lenkit viikonlopulle. Lisäksi käytin jonkin verran kävelyä palautteluna ja syvää kestävyyttä tukevana liikuntana. Yleensä tallustelin ainakin pari tuntia raikkaassa ulkoilmassa sunnuntain juoksulenkin jälkeen, joskus lauantaisinkin. Lenkkeilin tuntuman mukaan noin viikon treenit eteenpäin miettien. Vauhdit pysyivät koko talven niin kevyinä, etten pitänyt järkevänä varsinaisten lepoviikkojen pitämistä. Sen sijaan viikon sisällä vaihtelin rasituksen ja levon määrää rajusti. Esimerkiksi tammikuun puolivälin 150 kilometrin viikolla pidin peräti kolme lepopäivää (ma, ke ja to). Tiistaiaamuna juoksin 11 kilometriä, illalla 12. Työkiireiden vuoksi seuraavan 15 kilometrin lenkin hissuttelin vasta perjantaina aamuyöllä. Seitsemän tuntia myöhemmin oli vuorossa 24 kilometrin lenkki, jonka aikana loikin kympin noin 40 minuuttiin. Lauantaina 20. tammikuuta taivalsin koko talven pisimmän mutta hyvin leppoisan 56 kilometrin jalkaretken, jonka aikana ehti hyvin jutustelemaan Hassen Tervasaari-hölkkämaratonia kiertäneiden juoksukavereiden kanssa. Välillä poikkesin viinerikahveilla. Viikon päätti 32-kilometrinen sunnuntailenkki (5.15/km), jonka jälkeen saatoin hyvillä mielin aloittaa muutaman viikon keventelyn ennen Lohjaa. Etsin ultrajuoksusta sellaisia rajatiloja, joissa kaikkea ei voi kontrolloida. Kaipaan arkielämän fyysisen helppouden vastapainoksi riittävän pitkää rasitusta, jossa myös henkinen kantti joutuisi hetkittäin koville. En ole vielä tällaista luonnonlapsimaisen hervotonta väsymystilaa kokenut - en ole uskaltautunut heittäytyä sen syleilyyn. Tämä puute lienee korjattavissa. 11

12 Pelkäsin, että punttiharjoittelun laiminlyönti johtaisi vaikeuksiin kovahkolla alustalla. Sepotellessa tutuksi käynyt virtuaalijuoksukaveri Tarja Toveri onneksi vinkkasi jo heinäkuussa, että kannattaisi tehdä Hooveriksi kutsuttua vatsalihaksia hellivää liikettä. Näitä staattisia minuutin pitoja olenkin tehnyt päivittäin kolmesti. Liikkeen ansiosta mitään keskikroppaan liittyviä ongelmia ei Lohjallakaan ilmennyt. Olin etukäteen jakanut matkan mielessäni pienempiin osiin. Tärkeimpänä rajapyykkinä pidin yhdeksän tunnin rajaa. Järkeilin, että kun kolme neljännestä selvittää voimia säästellen, lopun voinee päästellä vähän rennommin. Eihän 800 metrin juoksussakaan saa puristaa kaikkea irti ennen kuin vasta 600 metrin jälkeen. Suunnitelma piti. Ensimmäisen kuuden tunnin aikana matkaa taittui 63,2km (kolmetuntiset 31,8 ja 31,4km), loppupuoliskolla 66,39km (32,2 ja 34,19km). Sadan kilometrin väliaikani lienee ollut noin 9.25, runsaat 20 minuuttia huonompi kuin Japanin Katsuhiro Tanakalla. Björklundin Atte oli ajan tasalla ja huikkasi minun lähestyvän Tanakaa. Onnistuinkin ohittamaan hänet viimeisen tunnin aikana, vaikka monipäiväisten ultrien erikoismies oli ollut enimmillään lähes kahdeksan kilometriä edelläni. Sekiyan jälkeen kolme seuraavaa sijaa napanneet vauhtiveijarit Lohjan ja Karjalohjan poikia jahtaamassa. Vasemmalta Ahola (15), Vennikas (11), Hietanen (26), Julkunen (33), Leinonen (34) ja Päivinen (32). Kilpailun lähestyessä olo tuntui levolliselta, vaikka betonin armottomuudella pelottelu kaihersikin mieltä. Elokuussa pystyin retkeilemään lämpimässä lähes 102 kilometriä 5.47-kilometrivauhdilla ilman loppuromahdusta. Ei tuntunut lainkaan mahdottomalta ajatukselta, että samaa vauhtia jaksaisi ihannelämpötilassa ja tasaisella alustalla reilu pari tuntia pitempään. Jos kaikki menisi nappiin, 124 kilometrin tulos vaikutti mahdolliselta. Alle 120:n jääminen olisi tuntunut pieneltä pettymykseltä. Tuloshaihatteluja tärkeämpää oli kuitenkin päästä maistamaan parkkihallin tunnelmaa. Oli suuri kunnia pälyillä ensin uteliaana kolkkoa juoksuareenaa ja ryhmittyä sitten samalle viivalle Seppo Leinosen, Ryoichi Sekiyan, Sumie Inagakin, Janne Kankaansyrjän, Ari Mustalan ja Peeter Vennikkaan kaltaisten gurujen kanssa. Hölköttelyrytmi löytyi parin tunnin totuttelun jälkeen. Aamukymmeneltä viimeisetkin unenrippeet karisivat, kun valonsäteet tihkuivat pienistä ikkunoista halliin. Aurinko pysytteli kuitenkin piilossa, eikä hallin lämpötila tainnut kohota päivän mittaan. Lähdin matkaan hihattomalla, mutta kun vielä kolmen tunnin jälkeen tärisin kylmästä kuin horkkatautinen, oli pakko vaihtaa t-paitaan. Käsiä palelsi lähes kisan puoliväliin asti. Si in nestettä kolmesti tunnissa. Eeva Valtonen ja Sanna Piispanen pitivät miehen tiellä tarjoilemalla tiskiltään maukasta juotavaa. Kaikki sujui kuin rasvattuna, isot kiitokset! Kävelin vain pienen hetken juomataukojen ja parin wcpysähdyksen yhteydessä. Muuten nuukailin ja nautiskelin juoksusta koko rahalla. Päätin, etten stressaa itseäni seuraamalla kierrosaikoja. Kerran tunnissa tauluille ilmestynyt tilanne antoi aivan riittävän kuvan matkavauhdista. Lähinnä ajattelin, että yritän pysyä puolimatkaan suunnilleen omantasoisteni Ari Päivisen, Esa Nurkan ja Jussi Hentun kannoilla. Todellisuudessa vauhtini oli kovin poukkoilevaa. Ensikertalaisena en arvannut aloittaa kovaa, mutta välillä oli mukava edetä muutama kierros vauhdikkaamman ohittajan tahtiin. Ehkäpä epätasaisesta etenemisestä oli se hyöty, että onnistuin välttämään reisien jumiutumisen ja muut lihasten väsymiseen liittyvät ongelmat. 12 Kahdestoista tunti oli muutenkin ikimuistoinen. Halli oli täyttynyt katsojista, ja mökä oli sen mukainen. Siirryin juomaan pelkkää kolajuomaa 5-10 minuutin välein. Järjestäjien tarjoama pieni drinkkikoko osoittautui tässä vaiheessa erityisen hyödylliseksi. Eikä edes ollut liian hapokasta! Monien tuttujen juoksukaverien saapuminen paikan päälle sai yrittämään parastaan. Kiihdytin vauhtia ja harpoin välillä Sekiyan, Inagakin, Vennikkaan tai Arto Aholan vanavedessä, välillä hölläsin hieman. Tuntui hillittömän hauskalta vetää ultrakisan lopussa ikään kuin vauhtileikittelyä, ainakin pääkopassa tunne oli samanlainen. Yllätyin, miten paljon voimanrippeitä vielä löytyi. Viimeisellä tunnilla mittariin kertyi paras lukema, 11,79kilometriä, kun koko juoksun keskituntinopeus jäi 10,8 kilometriin. Juoksu pysyi liiankin hyvin hyppysissä. Etsin ultrajuoksusta sellaisia rajatiloja, joissa kaikkea ei voi kontrolloida. Kaipaan arkielämän fyysisen helppouden vastapainoksi riittävän pitkää rasitusta, jossa myös henkinen kantti joutuisi hetkittäin koville. En ole vielä tällaista luonnonlapsimaisen hervotonta väsymystilaa kokenut, en ole uskaltautunut heittäytyä sen syleilyyn. Tämä puute lienee korjattavissa. Kun harjoittelu jonain päivänä on riittävää, voin avoimin ja samalla nöyrin mielin lähteä mukaan 24 tunnin seikkailuun. Harmi, jos Lohjan karu mutta lämminhenkinen parkkihallikisa järjestettiin viimeistä kertaa. Niin hyvät muistot juoksutovereista, tunnelmasta ja järjestäjistä jäi. 12-tuntinen oli juuri sellainen itseluottamusta vahvistava välietappi kuin olin toivonutkin. Yukio Morishita: Pääsin osallistumaan Seppo Leinosen erittäin hienosti järjestettyyn Lohja 12h juoksuun jälleen kerran, kaiken lisäksi maailman mestarien ja Suomen ultrajuoksun huippujen kanssa. Heräsin klo 4.45 ja wc-käynnin ja voimistelun/venytyksen jälkeen lähdin klo 5.41 kohti Lohjaa. Saavuin Citymarketin parkkipaikalle klo Sepolta saatua kaksi juoksunumeroa ja T-paidan menin pukuhuoneeseen. Olin ensimmäinen saapuja, mutta hetken kulutta väkeä tuli lisää. Muutama juoksija oli minulle uusia tuttavuuksia. Tällä kertaa ei ollut vapaita pöytiä mutta ostoskärryjä pystyin käyttämään pöytänä. Valitsin kärryn, jossa on vauvan istuin. Siihen panin korin, jossa on 12kpl omalla sekoitusjuomalla täytettyä puolen litran pulloa. Monet toivat omia pöytiä ja monella juoksijalla oli mukana myös omia huoltajia. Kahdeksalta tapahtuneen startin jälkeen alkuvauhti oli hiukan kovempi kuin suunnittelin, mutta muutaman kierroksen jälkeen tahti tasaantui ja kiersin 200m radan min. vauhdilla. Juoksutaktiikkani oli 1.10 min/kierros (51,5 kierrosta/tunti) niin pitkälle kuin

13 suinkin mahdollista, sen jälkeen hiipuvalla vauhdilla. Monet lähtivät aika kovalla vauhdilla, mutta en välittänyt siitä ja pidin omasta suunnitelmastani visusti kiinni. Join omaa sekoitusjuomaa (7 litraa vettä, 600g Maltoa, 100g Dextroa, hunajaa 4 rl, suolaa 14ml ja yksi pussi Diasporalia) vajaa kaksi desiä aina 20 minuutin välein. Vajaassa kolmessa tunnissa jouduin käymään pissalle peräti kolme kertaa ja vähensin juomamäärän hiukan vähemmälle. Kolme tuntia juostuani aloitin energiapatukan palojen jauhamista suussa joka 40 minuutin välein, mutta maku alkoi ällöttämään ja lopetin popsimisen seitsemän tunnin juoksun jälkeen. Sen sijaan join juomaa hiukan enemmän. Kuuden tunnin jälkeen otin Pepcid 10:ä koska vatsassa tuntui nesteen ja energiapatukan aiheuttamaa epämiellyttävää oloa ja myös takareidessä alkoi pienen krampin oireita, joten otin suolatabletin juoman kanssa. Seitsemän tunnin jälkeen juotuani juomaa hidastin vauhtia sen ajaksi (noin kolme kierrosta), jotta juoma imeytyi elimistöön. Vielä kaksi kertaa otin suolatabletin krampin oireiden vuoksi. Alussa päätin juosta kävelemättä kahdeksaan tuntiin asti. Loppujen lopuksi ei tarvinnut turvautua kävelyyn paitsi juomisen ajaksi, sillä jalat olivat toimineet yllättävän hyvin. Tosin jouduin avaamaan Nike Zoom Eliten nauhat löysälle, koska nauhat alkoivat kiristää nilkkoja ja viimeiset kaksi tuntia oli todella vaikeaa. Etu- ja takareidet olivat ihan jumissa sekä päkiät hyvin kipeät mutta päätin, etten kävele. Aivar Luud: Lohjan 12h juoksu oli suunnittelmissani kauden avaus. Marraskuu oli lomaa sekä juoksun että työn puolesta. Lomailin 3500m korkeudessa vuorilla, melkein kokonaan juoksematta. Joulu- ja tammikuussa ryhdyin keräämään kilometrejä uuden kauden pohjaksi. Itse kilpailu itse tarjoi runsaasti elämyksiä. Erittäin kovia juoksijoita ja aivan fantastinen yleisö. Alkutunneilla hain hyvää fiilistä ja se myös onnistui. Uskoin ennen juoksua yltäväni 120 kilometrin tulokseen, mutta viimiset kolme tuntia osottivat jotain aivan muuta. En pystynytkään enää pitämään vauhtia yllä. Lopulta tyydyin 117 kilometrin tulokseen ja sain hyvin järjestetystä kilpailusta vahvan positiivisen latauksen alkavalle kaudelle. Ari Mustala: Tämä alusta ei sovi minulle, kova betoni jumiuttaa lihakset. Kolme kertaa piti käydä hieronnassakin kilpailun aikana. Ilman hierontaa koko touhu olisi mennyt kävelyksi. Kjell-Ove Skoglund: Kymmenen tunnin jälkeen oli juostuna 101,4km ja 120km rajan ylittäminen oli mahdollista, mutta vauhti oli jo hiipumaan päin ja en pystynyt pitämään sitä siedettävällä tasolle sitten millään. 11 tunnin jälkeen olin juossut 110,8km ja en enää ollut varma 120km rajan ylityksestä. Annoin kuitenkin annoin kaikkeni ja tuloksena 120,263km, jolla ylitin nipin napin 120km rajan. Rehellisesti sanottuna en kyllä uskonut tämän tapahtuvan. Tavoitteenani oli km, kun viime vuoden tulokseni oli 109km. Loppujen lopuksi juoksu meni hyvin, koska olin parantanut sijoituksia tunti tunnilta ylöspäin. Lopulta sijoituin seitsemännelle sijalle kovatasoisten juoksijoiden joukossa. En voinut uskoa näin hyvää suoritusta itseltäni, sillä keskityin omaan juoksuuni niin totaalisesti enkä seurannut muiden juoksijoiden menoa kovin paljoa. Kiitos paljon kanssajuoksijoille hyvästä seurasta ja kovasti kannustaneille katsojille. Erityisesti kiitos Citymarketin naisille jotka kannustivat mahtavasti. Loppuvaiheen vaikeina aikoina ilman heidän tukeaan olisin kävellyt. Pasin ammattitason kisaselostukset olivat myös erittäin hienoja. Kisan ensimmäisellä sekä viimeisellä tunnilla kilpailijat juoksevat Citymarketin t-paita päällään. Vauhdissa Morishita (23), Vauhkonen (5) ja 65-vuotiaiden ME-tuloksen juossut Skoglund (12). Bisletin vuorokaudenjuoksusta lähtien harjoitteluni noudatti totuttua mallia, jota käytän vuodenvaihteen tienoilla: Kohtuullinen määrä juoksua, hiihtoa ja vartalon lihasvoimaa ylläpitävää harjoittelua läpi talven. Kokonaisharjoittelumäärät liikkuvat 10-15h välillä, josta juoksun osuus on 30-40% eikä yli 15km:n lenkkejä ole mukana ohjelmassa lainkaan. Nykyään ylläpidän ultrakuntoani kilpailujen avulla ja vaikka tämä harjoittelumalli ei tuotakaan huipputuloksia, niin se sopii minulle hyvin ja on ajankäytöllisesti varsin helppoa. Tällä tavalla pystyn myös todennäköisesti pitämään jalkani toimivassa kunnossa pidempään kuin todella rankasti harjoitellen. Olin nyt viidettä kertaa Lohjalla juoksemassa ja tapahtuma oli samalla kolmas perättäinen sisäratakisani. Juoksun alussa japanilaiset lähtivät reippaasti liikkeelle ja nappasivat kärkisijat heti haltuunsa. Itselleni sopii hieman rauhallisempi aloitus ja juoksinkin kolme ensimmäistä tuntia rennosti vauhdilla 11km/h, jonka jälkeen hidastin vauhdin 10km/h:iin kunnes saavutin kuuden tunnin rajapyykin. Tässä vaiheessa olin edennyt 62,8km, joka lupaili sitä että 65-vuotiaiden maailmanennätys 114km on mahdollista saavuttaa. Seitsemän Ai nyt on taas se ultrajuoksukisa. On se kanssa kun niitä tulee Japanista asti juoksemaan ympyrää johonkin Lohjan sittarin parkkihalliin. - ohimennen kuultu kommentti paikallisen asukkaan suusta

14 ja yhdeksän tunnin kohdalla vatsani oireili hieman, muttei haitannut juoksuani juuri lainkaan. Pikkuhiljaa juoksuvauhtini hiljeni ja pysähtelin yhä useammin nauttimaan huoltopöydän antimista. Jussi Henttu: Kisan viimeisillä tunneilla sain kannustavia väliaikatietoja Pasilta sekä Keijolta maailmanennätyksen lyömiseksi. Tämän lisäksi yleisön hyvä kannustus antoi minulle voimia loppukilometreille ja näiden apujen johdosta viimeinen tunti sujui paremmin kuin seitsemän edellistä. Lopulta saavutin tuloksen 116,251km ja vaikka se jäikin kauaksi Sekiyan, Arton, Peterin ja Sumie Inagakin saavutuksista, niin ylsin sillä silti uusiin 65-v ME-lukemiin. Kuten myös viime vuosina, niin tälläkin kerralla tapahtuma oli upea kokemus ja palkinnotkin mahtavat. Suuret kiitokset Sepolle sekä kaikille vapaaehtoistyöntekijöille sekä K-Citymarketille loistavasti hoidetuista kisajärjestelyistä! Miikka Bäckström: Järjestelyt toimivat Lohjalla taas viimeisen päälle hyvin. Myös kannustus oli perinteiseen tapaan mahtavaa niin yleisön kuin huoltopöydän porukankin taholta. Omasta juoksustnia sen verran, että maratoneja lukuun ottamatta saavuin Lohjalle reilun kahden kuukauden juoksuharjoittelutauolta. Endurancen leirin jälkeen kävin lenkillä vain pari-kolme kertaa, joten ylikunnossa en ainakaan Lohjalle tullut. Kilpailuun lähdin sillä mielellä, että pyrin juoksemaan vauhdilla 6min/km ja huoltotauon pidän aina 20min välein kävellen samalla noin kierroksen verran. Tämä systeemi toimikin hyvin loppuun asti, vaikka 50-60km väli ja uudestaan 90km kohdalla oli vaikeaa voimakkaan pahoinvoinnin takia. Näistä heikoista hetkistä selvisin kävelemällä sen aikaa, että voimat taas palautuivat jonka jälkeen juoksu sujui taas normaalisti. Kilpailusta palauduin kohtalaisen nopeasti ja seuraavat kolme lauantaita menivät taas Hassen maratooneja juostessa. Huomasin jo ensimmäisen tunnin aikana, että betoni on todellakin erilainen juoksualusta kuin tuttu asfaltti tai hiekkapolut. Harjoittelu ja valmistautuminen 12h kisaan meni hyvin. Sain kisan alle noin kolmen kuukauden harjoitusputken syksyllä maratonilta hankitun rasitusvamman parantumisen jälkeen, mikä ei sinänsä ole kovin pitkä jakso, mutta onnistui silti hyvin. Varsinkin tammikuussa sain hyvät harjoitusviikot, määriltään n. 140km, 150km, 90km ja 180km (sis. 50km kotirataultran). Näiden jälkeen oli vielä kaksi viimeistä viikkoa, joista ensimmäinen n. 80km ja viimeisellä viikolla vain muutama lyhyt lenkki. Kisaa edeltävät kolme päivää tein vain kävelylenkkejä. Harjoittelu oli määräpainotteista, mutta kovatehoistakin harjoittelua oli mukana jonkin verran, lähinnä vetoharjoittelua. Tämän harjoitusjakson jälkeen tunne oli, että kunto on parempi kuin koskaan aikaisemmin. Kisataktiikaksi olin ajatellut juoksevani noin 5:45/km vauhdilla ja käveleväni tunnin välein 4-5 minuuttia. Alkuperäinen taktiikka oli juosta hieman reippaammin, mutta kävellä jopa puolen tunnin välein viisi minuuttia ja testata sellaista rytmitystä vuorokaudenjuoksua varten. Päädyin kuitenkin harventamaan kävelytaukoja jotten olisi radalla tukkeena muille ja koska kyseessä oli vain 12h juoksu. Matkatavoitteekseni olin asettanut 120km. Kisa lähtikin hyvin käyntiin valitulla taktiikalla. Vauhti pysyi noin 5:45/km tasolla varsin tarkasti, eikä tuolla vauhdilla edes hengästynyt, vaan tunne oli äärimmäisen kevyt. Silti huomasin jo ensimmäisen tunnin aikana, että betoni on todellakin erilainen juoksualusta kuin tuttu asfaltti tai hiekkapolut, saati talvinen lumialusta, sillä lihaksistossa saattoi huomata tavallista kovemman tärähdyksen askeltaessa. Ensimmäisen kerran kävelin jo tunnin juoksemisen jälkeen ja sainkin kuulla yleisöstä kommentteja että älä nyt vielä luovuta! Melkein hävetti kävellä, mutta luotin silti jo harjoituksissa hyväksi havaittuun taktiikkaan. Kisaa varten olin tehnyt puolen litran juomapulloja joissa oli noin 50g hiilihydraattia kussakin (pääasiassa maltoa, hieman Maximia tai Gatoradea), sekä muutama gramma heraproteiinia ja ripaus suolaa per pullo. Tarkoitus oli juoda pullollinen per tunti. Parkkihallissa oli kuitenkin niin viileää, että nesteentarve oli paljon arvioimaani alhaisempi. Niinpä oli työlästä yrittää juoda puoli litraa tunnissa kun ei yhtään janottanut, ja lopulta neste tulikin ns. läpi ja bajamaja kutsui. Näin kävi nähdäkseni lähes kaikille juoksijoille ja bajamajat olivat ahkerasti käytössä. Parin tunnin kuluttua joinkin enää vain sen verran kuin hyvälle tuntui. Kävelytauoilla söin myös pieniä paloja banaania ja myslipatukkaa. Myöhemmin kisassa söin myös muutaman sipsilastun. Viimeistä tuntia viedään. Henttu (21), Vennikas (3) ja takana Tanaka. Jo kahden tunnin ja kolmen vartin juoksemisen jälkeen aloin tuntea jaloissa jäykistymistä ja kipeytymistä. Tämä luonnollisesti sekä ihmetytti että mietitytti: harjoituksissa eivät jalat olleet kipeytyneet kunnolla

15 edes 50km lenkillä, eikä ajatus jäljellä olevasta yhdeksästä tunnista jäykillä ja kipeillä jaloilla erityisemmin huvittanut. Talvella lumella juostut harjoituslenkit eivät taida valmistaa jalkoja betonille kovin hyvin Tässä vaiheessa aloin arvelemaan, etten taida päästä tavoitteeseeni, vaikka vauhdin ylläpitäminen ei vielä vaikeaa ollutkaan. Tästä eteenpäin jalkojen kunto meni vuoristorataa. Viiden tunnin kohdalla kävin ensimmäisen kerran hieronnassa, arvellen ettei tässä enää mitään hävittävääkään ollut kun juoksu oli muuttunut jo puurtamiseksi. Kisa olisi joka tapauksessa enemmän oppia tulevaisuutta varten, kuin loistava yksittäissuoritus. Hieronta auttoikin selvästi ja jonkin aikaa sen jälkeen juoksu kulki melkein yhtä iloisesti kuin kisan alussa. Kävin uudelleen hieronnassa vielä 7h ja 9h kohdilla, mutta niistä oli yhä vähemmän apua jalkojen mennessä aina vain huonompaan kuntoon. Jouduin pitämään lyhyitä kävelytaukoja aina muutaman juoksukierroksen välein, sillä tunne oli, että muutoin jalat jäykistyvät aivan täysin ja juoksu loppuu sitten kokonaan. Tunnit 4-9 olivat yhtä taistelua, juoksua, kävelyä, juoksua ja taas kävelyä. Keskivauhti putosi hyvin alhaiseksi noiden kävelytaukojen vuoksi. Itse juoksuvauhti pysyi läpi kisan kelvollisena, ongelmana siis vain se etten voinut juosta kuin 2-4 kierrosta kerrallaan, ennen kuin oli pakko kävellä kierros. Joskus yhdeksän tunnin jälkeen juoksu alkoi jostain syystä kulkemaan taas paremmin, ja viimeisten parin tunnin aikana koin kaksi jaksoa (n. 15min ja 25min) joiden aikana juoksu oli varsin helppoa ja rentoa, vauhti hyvää, eikä tarvinnut kävellä lainkaan. Vieläkään en tiedä mistä moinen parantuminen jalkojen kuntoon tuossa vaiheessa tuli. Kisan aikana en tuntenut olevani erityisen väsynyt tai että yleinen kunto olisi ollut kovilla, vaan menoa rajoittivat koko ajan jalkojen jäykkyys ja tunne siitä, että krampit ovat vain parin liian reippaan askeleen päässä. Viimeisen tunnin viimeiset minuutit olivat silti todella vaikeita, sillä tuolloin aloin jo väsymäänkin ja jalat olivat niin jäykät sekä kramppiherkät, että vain hidas hölkkä enää onnistui. Varsinaisia kramppeja en kuitenkaan kokenut, sillä uskoin hyvällä varoitussignaaleja ja pidin vauhdin sopivana. Kisa loppui aikanaan, ja vaikken tavoitteeseeni päässytkään ja oli tyytyminen 111,6km tulokseen, jäi kisasta erittäin positiivinen kuva. Huoltojoukot ja kannustajat olivat korvaamattomia, heille suuri kiitos! Muiden juoksijoiden kanssa tuli myös keskusteltua kisan aikana ja tapasin minulle aiemmin tuntemattomia juoksijoita. Kokemus oli arvokas niin oppimismielessä kuin sosiaalisestikin, tästä on hyvä jatkaa kohti uusia ultrakisoja. Tulos ei ollut niin hyvä kuin odotin, mutta tulipahan taas opeteltua ultrajuoksun alkeita. Etukäteen olin suunnitellut, että kävelen alusta alkaen joka kymmenennen kierroksen. No, kun kukaan muukaan ei kävellyt, niin en sitten minäkään alkumatkasta kehdannut kävellä. Sadan kierroksen jälkeen kävelin ensimmäisen kerran yhden kierroksen, seuraavan kerran 120 kierroksen jälkeen, ja siitä eteenpäin joka kymmenennes kierros kävelyä. Jossain vaiheessa 4-5 tunnin välillä alkoi alaselkä ja lonkat kipeytymään ja kävin hieronnassa kierroksella 270 sen jälkeen kun viisi tuntia oli tullut täyteen. Hieronnan jälkeen juoksu kulki muuten mukavasti, mutta jalat olivat tosi kipeät. Kun kierroksia oli täynnä 330, ja aikaa kulunut 6h 24 min, menin taas hierontaan. Hieronnan jälkeen meni muutama kierros, ennen kuin juoksu alkoi taas jotenkuten kulkemaan. Vaikeaa kuitenkin oli, selkää ja lonkkia särki, ja jalat muutenkin aivan lopussa. 7-8 tunnin välillä kävelin yhteensä kymmenen kierrosta. 8t 10min (400 kierroksen) jälkeen kävelin viisi kierrosta ja kävin taas hieronnassa. Tämän jälkeen pystyin taas juoksemaan 50 minuuttia kahdella parin kierroksen kävelyjaksolla. 9,5 tunnin jälkeen kävelin pari kierrosta ja kävin taas hieronnassa. Päätin että juoksen 100km täyteen ja kävelen loppumatkan. Sata kilometriä tuli täyteen jossain 10,5 tunnin paikkeilla ja pistin kävelyksi. Kävin vaihtamassa kengät ja paidan, ja jatkoin kävelyä. Kävellessä tuli kuitenkin kylmä ja 11 tunnin täyttymisen jälkeen lähdin hölkkäämään varovasti lyhyellä askeleella. Vauhti noin 1min 20sek / kierros, eli 6:40/km. Vähitellen juoksu alkoi taas kulkemaan ja vauhti kiihtyi pikkuhiljaa niin, että lopussa vauhti oli jo alle 6 min/km ja viimeinen kierros meni kovalla loppukirillä 50 sekuntiin. Juoksun jälkeen jalat olivat kipeät eniten polvitaipeista ja kävely on hankalaa muutaman päivän ajan, muuten palautuminen sujui yllättävän hyvin. Seuraavasta ultrajuoksusta ei ole päätöstä. Sanoin juoksun jälkeen, että enää en noin pitkää kisaa juokse, mutta on tuollaisia ennenkin tullut sanottua Kiitokset järjestäjille, huoltojoukoille ja kannustajille, tunnelma ja kannustus oli hyvää ja parani loppua kohti! Mikko Koskela: Viime vuoden syyskuun lopulla alkoi taas ultrajuoksu kiinnostamaan kun luin Sepon foorumilta että K-citymarket 12h juostaan Pari viikkoa meni miettiessä ennen kuin uskalsin laittaa osallistumisanomuksen vetämään. Marraskuun lopulla tuli tieto, että minut on hyväksytty osallistujaksi. Harjoittelu jäi aika vähäiseksi, sillä viimeisen kolmen kuukauden aikana juoksin noin 500km, eli keskimäärin 40km / viikko, parhaan viikon määrä oli 90km, johon sisältyy 50km kotirataultra kaksi viikkoa ennen Lohjan juoksua. Hiihtoa kertyi noin 330km josta 200km yhden viikon aikana. Uintia ja vesijuoksua kertyi noin viisi tuntia. Viimeisen viikon harjoittelut otin kevyesti: Sunnuntaina 7km sauvakävely + 6km juoksu, maanantaina lepo, tiistaina vesijuoksu 45min, keskiviikkona lepo ja kevyt hieronta, torstaina lepo, perjantaina uinti 40min, lauantaina lepo ja sunnuntaina sitten Lohjan 12h. Lohjalla tunnelma ennen juoksua oli leppoisa ja odottava. Söin siinä lähtöä odotellessa vähän puuroa ja hörppäsin kupin kahvia. Juoksun aikana käytin sekä omia että järjestäjän eväitä. Omat eväät koostuivat malto-urheilujuomasekoituksesta, energiageeleistä ja -patukoista. Esa Nurkka: Valmistautuminen Lohjan 12h juoksuun sujui kohtuullisen hyvin. Kilometrejä oli alla enemmän kuin koskaan, eikä mitään erityisempiä vaivojakaan ollut. Ennen kisaa haarukoin realistiseksi tavoitteeksi noin 120km tuloksen, mutta taas kerran tuli opiskeltua ultrajuoksun perusteita kantapään kautta. Mutta nyt minä opin, ihan varmasti muistan tämän loppuikäni: 12 tunnin juoksussa järkevä tavoite on juosta 12 tuntia, ja 24 tunnin juoksussa fiksu tavoite on juosta 24 tuntia! Jos juoksu kulkee, voi lopputuloksena olla myös hieno kilometrisaldo, mutta ei niitä kilometrejä kannata liian paljoa juoksun aikana laskeskella. Itse juoksu alkoi kohtuullisen mukavasti, mutta reilun tunnin jälkeen alkoi Baja-maja kutsua turhan usein kun vatsa alkoi elämöidä. Todennäköinen syllinen vatsavaivoihin oli malto-proteiini -juoma jolla olin ajatellut hoitaa pääosan kisan aikaisesta energiantarpeesta. Vatsa rauhoittuikin kun otin pari Imodiumia ja siirryin juomaan järjestäjien eväitä, jonka jälkeen juoksu kulki taas mukavasti. 15

16 Puolen matkan kohdalla iski seuraava ongelma kun molempien jalkojen päkiöiden alle kehittyi rakkula. Eiväthän nuo rakkulat juoksemista estä, mutta varsinkin hierontataukojen aikana rakkulat tuntuivat täyttyvän nesteellä, jolloin ensimmäiset askeleet hieronnan jälkeen olivat ikimuistoisia... Tällaisia ongelmia minulla ei ole ollut jalkojen kanssa pitkään aikaan, ja tästäkin kokemuksesta saan syyttää vain itseäni. Juoksin kisan leveälestisillä ASICS-2120 kengillä, jotka tuntuivat kotona tosi mukavilta jalassa. Vasta jälkeenpäin tajusin että muutaman millin ylimääräinen leveys ei välttämättä ole hyvä asia kun 12 tunnin kisasta puolet juostaan kaarteessa. Siinä kun jalka pääsee liikkumaan sivusuunnassa edes sen muutaman millin verran, niin lopputulos on taattu! Puolen matkan jälkeen alkoi olla ongelmia myös etureisin ja lonkankoukistajien kanssa. Lihakset jumittuivat pahemman kerran, ja eihän se juokseminen betonilattialla ole herkkua sellaisilla jaloilla. Kolmeen kertaan kävin hierojalla, ja se auttoikin tilanteessa vähäksi aikaa, mutta kyllä meno oli loppumatkasta harvinaisen tuskaista. Tällaisia lihasvaivoja minulla ei ole aiemmin ollut, suolan puute saattoi olla osasyyllinen tähän ongelmaan. Olin nimittäin ajatellut hoitaa suolan ja elektrolyyttien tarpeen valmiiksi sekoittamallani juomalla, mutta lopetettuani sen juomisen parin tunnin jälkeen en tullut ajatelleeks,i että suolaa kannattaisi ottaa vaikka tabletteina. Juoksin kisan ensimmäisellä puoliskolla 60,4km ja jälkimmäisellä vain 50,2km. Tulos ei ollut niin hyvä kuin odotin, mutta tulipahan taas opiskeltua ultrajuoksun alkeita. Lohjalla oli taas kerran hieno tunnelma, järjestäjät ja yleisö pitivät tunnelmaa yllä loistavasti, ja kisassa nähtiin myös hienoja suorituksia sekä ulkomaisilta että kotimaisilta juoksijoilta. Seppo Leinonen: Oma juoksuni sujui juuri niin kuin olin etukäteen sunnitellutkin eli siinähän se meni vanhojen tuttujen ja uusien kasvojen kanssa tarinoidessa. Jos ultrajuoksu jatkaa leviämistään Suomessa tätä nykyistä vauhtia kuin kulovalkean lailla, niin kohta käy niin että suomalaiset ovat Spartathlonin suurin osallistujamaa. Tämä oli viimeinen 12h kisa Lohjan parkkihallissa, ellei sitten joku toinen ryhdy tapahtuman jatkajaksi. Mutta jo pelkästään ulkomaisten juoksijoiden paikalle saamisessakin on niin kova homma, että aika hankala on jonkun ulkopuolisen ryhtyä tällaista juoksua järjestämään. Ja nyt kun Espoossa järjestetään ensimmäistä kertaa vuorokaudenjuoksu ensi joulukuussa, niin ei vuodenvaihteen tienoille kyllä kahta tällaista kisaa mahdu millään. Siinä käy nimittäin helposti niin, että jos molemmat kisat juoksee, on koko kesä pilalla kun pitää palautella eikä ehdi harjoittelemaan kunnolla. Ja saattaa Lohjan kisalla jo nykyiselläänkin olla jonkun verran vaikutusta kevään kisojen tulostasoon. Tästä huolimatta kova taso säilyy kuitenkin edelleen Suomessa, kun japanilaisista ainakin Katsuhiro Tanaka ja Masae Kamura ovat lupautuneet osallistumaan tähän uuteen kisaan. Heidän lisäksi tulossa ovat näillä näkymin myös mm. Peeter Vennikas, Kjell-Ove Skoglund ja Tina Kirstiansen, joka juoksi joulukuussa Oslon 24h juoksussa naisten sarjan kolmoseksi tuloksella 186km. Ari Päivinen: Lähdin tavoittelemaan omaa ennätystä taas, niin kuin pitääkin, mutta voimat loppui siinä seitsemän tunnin kohdilla. Sellasta. Jari Tomppo: Kello on hädintuskin viisi aamulla kun istahdan minun ja Petri Lietzénin autonkuljettajaksi pakotetun Mika Wetterstrandin Corollan kyytiin. Noudettuamme Petrin mukaan, ohjaa Mika auton keulan kohti Lohjaa, jonne saavumme hyvissä ajoin ennen 12 tunnin kilpailun starttia. Virittelemme huoltopöytämme kuntoon, sonnustaudun kilpailuasuun ja vaihdan muutaman sanan tuttujen juoksijakollegoiden kanssa. Ilokseni paikalla on myös muutamia uusia kasvoja. Kilpailun startattua juoni tulee pian selväksi: japanilaiset Sekiya, Tanaka ja naisten ME:tä tavoitteleva Sumie Inagaki lähtevät matkaan hirvittävällä vauhdilla, ja taaempana teen taivalta kutakuinkin samalla vauhdilla Arton ja Peeterin kanssa. Vessakäyntien ja tankkausten yhteydessä ryhmämme hajoilee, mutta kilpailun alkupuoliskosta varmaankin liki puolet juoksemme kimpassa. Alkuvauhti on maltillisempaa kuin vuosi sitten, mutta siitä huolimatta oloni ei missään vaiheessa tunnu hyvältä. Jo puolen tunnin köpöttelyn jälkeen alkavat jalkateräni ja pohkeeni jumiutua, ilmeisesti väärästä kenkävalinnasta (Nike Skylon) johtuen. Pyydän huoltajaani Attea kaivamaan kassistani vaihtokengät (Nike Zoom Elite) esille, mutta kun jalkani tuntuvat rauhoittuvan, jatkan Skyloneilla. Hieman ennen kolmen tunnin täyttymistä reidet alkavat jumittua, samalla kun varpaissa alkaa tuntua hiertymisen oireita. Teen päätöksen pikaisesta varikkokäynnistä ja kenkien vaihdosta. Vaihto sujuu nopeasti Mikan avustaessa parhaaseen formulatyyliin ja vajaassa minuutissa olen taas radalla. Ensimmäiset kierrokset jäykemmillä kengillä tuntuvat oudolta, mutta hyvin pian jalkani sopeutuvat paremmin betonialustalle sopiviin kenkiin. Valitettavasti reisien jumitus ei kenkien vaihdolla helpottanut yhtään, vaan pahenee kierros kierrokselta. Vauhti pysyy kuitenkin kohtalaisena, joten alan olla varsin luottavainen kilpailun etenemisen suhteen. Alkuvaiheissa tuntuu, että yli 10% hh-liuos ei imeydy kunnolla, mutta pieni huikka suolaliuosta korjaa tilanteen, eikä sen jälkeen ole energian imeytymisen kanssa ongelmia. Puolimatkassa matkaa on taittunut 67,6km. Vauhti tuntuu sopivalta, mutta joudun jo näin varhaisessa vaiheessa kilpailua irvistelemään pahasti reisieni takia. Päätän turvautua särkylääkkeeseen, josta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. Päinvastoin, vatsani kipeytyy särkylääkkeen ottamisen jälkeen, enkä pysty puoleen tuntiin juomaan käytännössä mitään. Koetan pudottaa vauhtia ja jättäytyä sinänsä sopivalla vauhdilla etenevästä Arton ja Peeterin junasta. Tämäkään keino ei auta. Seitsemän tunnin jälkeen on ilmeistä, että edessä on todella pahoja vaikeuksia, sillä reisien lisäksi myös polveni alkavat kipeytyä. Juoksen puoliväkisin kahdeksan tuntia täyteen tulokseen 89,0km, ja päätän jatkaa loppuun juoksu/kävely -taktiikalla. Jossain välissä poikkean hierottavana: paha virhe! Sen jälkeen jalkani eivät suostu 16 Jossain välissä poikkean hierottavana. Paha virhe! Sen jälkeen jalkani eivät suostu ottamaan ensimmäistäkään juoksuaskelta ilman helvetillistä kipua.

17 ottamaan ensimmäistäkään juoksuaskelta ilman helvetillistä kipua. Jatkan vaivalloista laahustamista, joka on lähempänä kävelyä kuin juoksemista. Välillä poikkean hetkeksi pukuhuoneeseen oikaisemaan jalkani, mutta siitäkään ei ole apua. Radalle palattuani koetan jatkaa etenemistä, mutta tilanne on toivoton. Reisien lisäksi molemmat polvet ja nivuseni kipeytyvät pahasti. Totean, että pystyisin halutessani sinnittelemään 12 tuntia täyteen radalla, mutta sen jälkeen jalkani olisivat niin murskana, että palautumiseen olisi syytä varata kuukausia ja pahimmassa tapauksessa koko loppukausi olisi vaarassa. Tulos olisi siitä huolimatta surkea ennakko-odotuksiini nähden, joten 10,5 tunnin jälkeen teen kovan päätöksen chipin luovuttamisesta. Raahaudun suihkuun ja juuri sillä hetkellä oloni on kaikin puolin äärimmäisen surkea. Laahustin lopulta takaisin parkkihallin puolelle seuraamaan kilpailun loppuhetkiä. Edes Arton ja Hietsun fantastiset suoritukset eivät kuitenkaan saaneet minua innostumaan, ajatusten pyöriessä vain omassa suorituksessani ja sen epäonnistumisessa. Kun kilpailusta oli kulunut runsas kuukausi, en ollut vieläkään täysin selvillä, mitä oikein tapahtui. Harjoitusten perusteella odotin selvää parannusta edellisvuoden tulokseeni (128,8km), mutta juoksu tuntui alusta saakka väkinäiseltä ja ilottomalta. Todennäköisesti epäonnistumiseen vaikutti useita tekijöitä yhdessä. Harjoitteluni saattoi olla liian kuluttavaa, varsinkin kun siihen yhdistettiin pitkään jatkunut työperäinen stressi, joka ei todellakaan edesauttanut palautumista. Lihaskuntoharjoittelun laiminlyöminen syksyn ja talven aikana ei voinut olla vaikuttamatta jalkojen kestävyyteen betonialustalla. Tein virheen myös kenkävalinnassa: superpehmeät Skylonit olivat väärä valinta täysin joustamattomalla betoniradalla. Positiiviselle puolelle kirjataan onnistunut tankkaus, niin ennen suoritusta kuin sen aikana, sillä energian imeytymisen suhteen ei ollut mitään ongelmia. Yksinkertainen on valttia tässäkin suhteessa, sillä pääasiallisena energian lähteenä minulla oli Puhtiurheilujuoma, johon oli sekoitettu lisäksi hieman maltodekstriiniä. Parkkihallijuoksusta palautuminen kesti todella pitkään. Kaksi viikkoa kisan jälkeen hitaalla vauhdilla yhteislenkkinä taivallettu 50km kotirataultra tuntui erittäin vaikealta, ja vielä kuukausi kilpailun jälkeen lonkat ovat jumissa. Lihasten lisäksi myös muu fyysinen palautuminen oli uskomattoman hidasta, ja normaaliin harjoitusrytmiin arvelen näillä näkymin pääseväni vasta noin 6-8 viikkoa kilpailun jälkeen. Jukka Teirikangas: Viime syksynä Leinosen Seppo haki porukkaa Lohjan K-Citymarket parkkihallijuoksuun. Olin aloittanut treenaamisen 24h juoksuun ja ajattelin, että jos pääsen mukaan, niin se olisi hyvää harjoitusta kaksnelosta varten. Mielessä oli tietysti myös satasen ylitys, joka jäi Ossin unelmassa edellisenä kesänä rikkomatta. Pääsin mukaan ja kokemuksesta tulikin mieleenpainuva. Tunnelma parkkihallissa oli hieno, siitä piti huolen ultrajuoksulle epätavallisen runsaslukuinen yleisö. Se eli mukana ja kannusti kaikkia juoksijoita tasapuolisesti. Kiitokset myös kanssakilpailijoille kannustuksesta. Ja sitten itse juoksuun. Pyrin aloittamaan omaa rauhallista vauhtiani ja aika hyvin onnistuin juoksemaan muita seuraamatta. Koska tarkoituksena oli rikkoa vain satanen ja juosta max110, lähdin liikkeelle 6min/km. Järjestäjien pöydältä otin juomista 20min välein, 6dl/h, mm. urheilujuomaa ja mustikkamehua. Kaikki muukin tarjottava kelpasi matkan varrella. Vatsavaivoja ei ollut koko kisan aikana ja pastakin maistui kisan loppupuolella. Vauhtia vaihtelin kisan edetessä, tällä pyrin kompensoimaan kovan alustan tuomaa rasitusta. Suunniteltua vauhtia menin hyvin kuuteen tuntiin asti, sen jälkeen reidet alkoivat mennä niin tukkoon, että oli pakko ottaa kävelypätkiä mukaan, joka tietysti hidasti matkantekoa. Myös päkiät olivat kuin tulessa, joten vaihdoin juoksukengät puolinumeroa isompiin, pysyen kuitenkin samassa Zoom Elite mallissa. Tästä ei kuitenkaan ollut apua ja vaihdoin 80 km:n kohdalla Adistar Cushionit alle. Se auttoi ja niillä mentiin loppumatka. Raaka alusta alkoi tehdä tehtävänsä ja lopun juoksin tönköillä reisillä. Muuten hyvävoimaisena juoksin kisan loppuun asti ja tulos oli 104,450 km. Fiilikset olivat maalissa hyvät, koska tavoite täyttyi. Palataanpa ajassa taaksepäin kisaan edeltävään harjoitteluun. Lokakuun alussa juostun testimaratonin jälkeen aloin juosta määrällisesti kovia viikkoja. Enimmillään kilometrejä kertyi 170 viikossa, rytmityksellä 2:1, koska tavoitteena oli koko ajan 24h. Vauhtikestävyyttä tein vain n. 5% kokonaismäärästä, myöskin ryppäitä tuli tehtyä, enimmillään neljässä päivässä 125 km. Pk-vauhdit olivat myös erittäin hiljaisia, min/km. Joulukuussa tuli juoksua 530 km. Ennen kisaa en tehnyt sen kummemmin kevennystä harjoituksiin, koska tähtäin oli kevään kaksnelosella. A-P Julkunen: 2007 K-CM Parkkihalli oli jälleen hieno tapahtuma kuten edellisinä vuosinakin, huolto toimi ja huoltajat kannusti sekä yleisö oli hienosti mukana. Jukka Teirikangas Omalta osaltani juoksu ei sujunut suunitelmien mukaan, tavoite oli 110km mutta yksinkertaisesti ei vaan kulkenut. Surulista kuitenkin on se, että hallijuoksu oli viimeinen, koska ihmiset ovat mieltäneet juoksun omenakylän joka vuotiseksi tapahtumaksi. Juoksusta jäi itselleni muistoksi nivusvamma, jota kesti kuukauden ja sen jälkeen isovarpaan kynsi kasvoi sivusta sisään ja se piti operoida mutta eiköhän tämä tästä taas aukea. Lopuksi haluan kiittää juoksijoita ja kannustajia jotka auttoivat minut 12h suorituksiin. 17

18 Outi Siimes: Joskus alkusyksystä istuessani Hemmilän haastateltavana keskustelu sivusi erityyppisiä ultratapahtumia. Olin vahvasti sitä mieltä, että minähän en juokse missään, missä eivät maisemat vaihdu. Ikinä en voisi kuvitella ravaavani ympyrää parkkihallissa, hassu ajatuskin Syksy sitten eteni ja aloin tutustua endurancelaisiin ja muihin ultraajiin Seponpalstan, Ultrajuoksijalehden ja Endurancen leirin kautta. Olin jo päättänyt ottaa seuraavan juoksukesäni ohjelmaan ekan sataseni. Pikku hiljaa legendaarinen Lohja 12h alkoi tunkeutua ajatuksiini. Tapahtuma olisi toisaalta aika kiehtovan kaista-päinen Seppo lupasi minulle numeron Lohjalle ja sen jälkeen ei enää ollut epäselvää, ettenkö olisi lähdössä mu-kaan. Suunnittelin yrittäväni juosta 100km, jolloin seuraavan kesän sataselle olisi paljon helpompi lähteä, kun olisi jo kokemusta matkasta. Aloin aivopestä itseäni lenkeillä juoksemalla samoja polkuja pienehköllä alueella edestakaisin ja selittämällä itselleni, ettei moisessa ole mitään outoa ihan kivahan se on samaa rinkiä ravata, onpahan tuttu polku Hiukan huolestutti tulevan maaston tasaisuus ja se, jaksanko juosta 12 tuntia, kun kokemusta oli vaan reilusta kymmenestä. Päätin ottaa yhden kunnon ulkoilupäivän vuoden viimeisenä viikonloppuna. Lähdin liikenteeseen ilman nastoja, kun kotipoluilla oli aika kuivaa ja suunnittelemallani reitillä aika paljon asfalttia. Virhe. Matkaa kertyi 74 kilometriä, mutta juoksusta ei voi puhua keskuspuiston jäätiköillä tuskin pysyi pystyssä paikallaan seistenkään. Eipähän tullut liian rasittavaa treeniä. Joka tapauksessa arvioin, että jos 74 kilometriä jäätikkökeleillä kulki suhteellisen kevyesti noin kahdeksassa ja puolessa tunnissa, luultavasti saisin sataseni kasaan Lohjalla. Lohja-aamu koitti. Olin viimeistellyt itseni kuten maratonille, kun en muutakaan osaa. Toisin sanoen edellisenä päivänä ei mitään liian raskasta sapuskaa (ei kokolihaa, eikä rasvaista ruokaa), kisa-aamuna puuro ja kahvi, hiukan ennen lähtöä mustikkakeitto. Parkkihalli tuntui viileältä, joten päädyin pitkiin hihoihin ja lahkeisiin sekä käsineisiin, jotka tosin sitten myöhemmin hylkäsin. Juoksustrategiakseni olin suunnitellut Seponpalstalla käytyjen keskustelujen perusteella loppua kohti hyytymistä. Eli juoksen aluksi mukavalla vauhdilla, joka on tavoitekeskivauhtiani selvästi kovempi, kun kokemattomana ja huonokuntoisena kumminkin hyydyn jossain kohtaa alkuvauhdista riippumatta. Malto-Gutzy-seoksen olin pullottanut kahteenkymmeneen neljään 2,5 desin pikkupulloon, kaksi kutakin tuntia kohti. Seoksessa oli 100g maltoa ja n. 30g Gutzyä litrassa. Lisäksi olin varannut mukaan geelejä. Kisan alussa tuntui, että on koko ajan hiukan jaloissa, kun nopeammat juoksijat viuhahtelivat ohi. Muuten aika kului ihan mukavasti Pasin selostuksia kuunnellessa ja yleisön sekä endurancelaisten kannustaessa. Viiden tunnin jälkeen alkoi sitten odotettu hiipuminen ja oikeaa reittäkin alkoi kivistää. Otin kävelypätkiä ja harkitsin hierontaa, kun Eeva ehdotti suolatablettia huomattuaan, että minulla on jotain ongelmia reiden kanssa. Tuumasin, ettei kai siitä haittaakaan ole 18 Koskaan ei pidä sanoa: ei koskaan. ja heitin tabletin huiviin. Ja kas, ihmeparaneminen tapahtui. Reittä ei enää kivistänyt ja olo oli kuin olisi juuri lenkille lähtenyt. Joten eikun tavoitevauhti päälle taas. Loppuajan palkitsinkin sitten itseäni kerran tunnissa uudella suolatabletilla, eikä isompia vastoinkäymisiä enää tullut. Aivan lopussa, kun aika alkoi vähetä, eikä enää ollut tarvetta turvata pitkäaikaista jaksamista, jopa hiukan lisäsin vauhtia. Tulokseeni 114,091km olin varsin tyytyväinen. Tavoitteenihan oli ollut saada sata kilometriä rikki, jotta kesän satasella tietäisin, mistä hommassa on kyse. Okei, olin laskeskellut, että jos sattumalta jaksaisin pitää yhdeksän kilometrin tuntivauhtia koko 12 tunnin ajan, olisi periaatteessa ehkä mahdollinen lopputulos 108km... Tätä en kuitenkaan ollut etukäteen paljastanut kenellekään. Juomia jäi rutkasti yli loppuajan polttoaineenotto oli lähempänä yhtä kuin kahta pulloa tunnissa, eli ehkä kolmen desin luokkaa. Ja lisäksi se yksi suolatabletti tunnissa (juomaseoksessani ei ollut muuta suolaa kuin Gutzyn sisältämä). Kilpailun jälkeen lihakset olivat selvästi vähemmän kipeänä kuin edelliskesän alppijuoksun jäljiltä. Menoa seuraavalla viikolla haittasi lähinnä oikean jalan ukkovarpaan tuplaantuminen jättiläisrakon myötä. No, jonkunhan on oltava edelläkävijä uuden bisnesmuodin luomisessa: lenkkarit ja jakkupuku ovat aika persoonallinen yhdistelmä Heleen Vennikas: Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Lohjan 12h juoksuun, joka oli hyvin positiivinen kokemus. 26. joulukuuta teimme isän kanssa viimeistä pitkää lenkkiä sisätiloissa, jolloin juoksin 50km ja isä juoksi samanaikaisesti 60km. Siitä huomasin, että olin hyvässä kunnossa. Tiesin, että minulla on mahdollisuus parantaa ennätystäni. Heti alussa tuntui hyvältä ja sen takia aloitin liian nopeasti. Ensimmäiset kuusi tuntia juoksin ilman taukoja mutta sitten väsyin ja pidin pienen tauon. Jatkoin juoksemista suurin piirtein samaan tahtiin mutta pidin enemmän taukoja kuin alussa. Tästä johtui se, että juoksin toisen puolen aikana suurin piirtein 2km vähemmän kuin ensimmäisten 6 tunnin aikana. Juoksin viimeisen kahden tunnin aikana tauoitta ja viimeinen tunti meni kaikkein nopeimmin. Lähellä loppua tiesin jo, että olin tehnyt uuden ennätyksen ja se antoi lisää energiaa ja vauhtia. Muistan erittäin hyvin sen, kun yleisö kannusti minua ja se tunne oli mahtava! Tässä haluaisinkin kiittää kannustajia, muita juoksijoita ja kaikkia, ketkä olivat paikalla ja auttoivat minua. Treeneistä: Juoksen ultrajuoksijaksi vähän, noin 50-70km viikossa. 70km on minulle suhteellisen paljon ja sitä seuraavana viikkona juoksen vähemmän, noin 50km. Työpäivinä juoksen keskimäärin 8,5-12km ja viikonloppuisin 16-30km tilanteesta riippuen. Jos treenaan johonkin kisaan, teen viikon lopussa tavallisesta pitempiä lenkkejä, noin 30-50km tai lauantaina 40km ja sunnuntaina 20km. Ultrajuoksussa on myös hyödyllistä juosta väsyneenä. Pitää kuitenkin katsoa, ettei treenaisi liikaa, jotta mahdollisilta vammoilta vältyttäisiin. Minulla ei ole ollut vielä yhtään vammaa, koska olen antanut jaloille oikeanaikaisesti lomaa.

19 Anne Heinonen: Hanna Vauhkonen: Viime marraskuinen Endurancen syysleiri oli kaikin puolin todella ihana tapahtuma. Sieltä innostuin oikein kunnolla ja aloitin ahkeran treenaamisen heti leirin jälkeen, jolloin juoksin paljon enemmän kuin mihin olin aiemmin tottunut. Intoilu ei kuitenkaan näyttänyt sopivan minulle, kun sisäreiden ja nivusen välinen alue kipeytyi niin pahasti, etten pystynyt enää jatkamaan hyvin alkanutta treenaamista. Joulukuun puolenvälin jälkeen en juossut lainkaan ja vähän jo pähkäilinkin, että lähdenkö mukaan lainkaan, mutta kaikesta huolimatta parkkihallijuoksu meni hyvin. Viimeisen kahden tunnin aikana vain paikat kipeytyivät aika pahasti. Lohjan kisan jälkeen olen yrittänyt käydä lenkillä, mutta huonolla menestyksellä. Jos juoksen vaikka 10km, niin jalka kipeytyy jo kunnolla. Olen kyllä levännytkin aika paljon, joten jos kyseessä on rasitusvamma, olisi se todennäköisesti jo parantunut. Jos paikat olisivat olleet olisin todennäköisesti harjoitellut todella paljon. Henkisesti tämä on todella raskasta kun ei saa juosta, vaikka into olisi todella kova. Olen ajatellut, että pitäisikö alkaa pyöräilemään kun en oikein paikoillanikaan osaa olla. Minun osaltani koko Lohja oli riskirajoilla kulkemista. Bislettin joulukuisen juoksun jälkeen sairastin tiukan flunssan ja tuli ehkä liian pian lähdettyä liikkeelle. Kinkunsulatusmaratoonikin piti juosta vaikka kurkku oli turvonnut ja henki hädin tuskin pihisi. Viikkoa ennen Lohjaa juoksin viimeisen hassenmaratoonin. Olin nukkunut huonosti koko edeltävän viikon ja tuntui etten pääse juoksuvireeseen millään kun väsytti ihan vietävästi. Kisan aikana hörpityt RedBullit virkistivät aina tunniksi kerrallaan, mutta sitten väsymys iski päälle. Aamulla ei vatsa toiminut kunnolla ja tunteina 4-10 liiankin hyvin. Jouduin kävelemään joka vessassakäynnin jälkeen pari kierrosta ja sitten hölkkäämään hitaasti ettei suoli alkaisi kouristelemaan heti uudestaan. Viimeisten kahden tunnin aikana suolisto rauhoittui mutta en pystynyt kirimään kiinni menetettyä matkaa. Tuloksena vaivaiset 101km. Tämä kisa opetti imodiumien merkityksen. Joka tapauksessa kisa oli positiivinen kokemus. Kiitokset järjestäjille ja kanssajuoksijoille! MIEHET 1. Ryoichi Sekiya (JPN) 146,296 km 2. Arto Ahola 134,560 km 3. Peeter Vennikas (Viro) 132,876 km 4. Juha Hietanen 129,598 km 5. Katsuhiro Tanaka (JPN) 129,082 km 6. Yukio Morishita 120,263 km 7. Aivar Luud (Viro) 117,416 km 8. Ari Mustala 117,080 km 9. Kjell-Ove Skoglund (Ruotsi) 116,251 km 10. Miikka Bäckström 114,759 km 11. Timo Ekegren 113,741 km 12. Jussi Henttu 111,658 km 13. Mikko Koskela 111,402 km 14. Esa Nurkka 110,609 km 15. Timo Pitkäjärvi 109,543 km 16. Seppo Leinonen 108,465 km 17. Ari Päivinen 106,838 km 18. Jari Tomppo 104,803 km 19. Jukka Teirikangas 104,458 km 20. Petri Lietzen 104,391 km 21. Ari-Pekka Julkunen 98,991 km 22. Tommi Nietosjärvi 70,400 km NAISET 1. Sumie Inagaki (JPN) 135,799 km 2. Outi Siimes 114,091 km 3. Tuula Ahlholm 112,761 km 4. Heleen Vennikas (Viro) 107,782 km 5. Anne Heinonen 106,943 km 6. Hanna Vauhkonen 100,943 km 7. Tove Danielsson 44,400 km Tämä oli viimeinen 12h kisa Lohjan parkkihallissa, ellei sitten joku toinen ryhdy tapahtuman jatkajaksi.

20 Ursvik Ultra 75km Kuvat: Anders Tilleqård / Mikael Hanell Kahdeksannen kerran järjestetty, Tukholman esikaupunkialueella vaativalla hiihtoladun pohjalla juostava 75km maastojuoksu, Ursvik ultra, käytiin 1.4. ensimmäisen kerran tapahtuman historiassa täysin lumettomilla poluilla. Vaikka lunta ja jäätä ei ollutkaan, oli reitillä kuitenkin haastetta epätasaisen alustan, korkeuserojen, pimeyden sekä liukkaan mudan muodossa riittämiin. Kilpailun lähtö tapahtuu puoliltaöin, ja reitistä suurin osa on valaisematonta. Voiton vei pitkien maastojuoksujen erikoismies, isäntämaan Otto Elmgart erinomaisella tuloksella , jääden vain runsaat 13 minuuttia Rune Larssonin reittiennätyksestä. Ensimmäistä kertaa kilpailuun osallistunut Endurancen Jari Rosti juoksi maaliin ajassa , sijoittuen miesten kilpailussa sijalle 12. Saman seuran Pedro Pietiläinen taittoi ensimmäistä kertaa järjestetyn 45 km Ursvik Lightin ajassa , joka oikeutti 11. sijaan. - Jari Tomppo Jari Rosti: Ursvik-Ultralle harjoittelun aloitin joulukuun ensimmäisenä päivänä. Olin juuri lukenut Tero Töyrylän innostavan Juoksija-lehden kolumnin Meri-Helsingin lenkistä ja samana päivänä kävin ostamassa otsalampun, kunnon polvituet ja lähdin könyämään merenrannan pitkospuita pimeään. Joulukuun harjoitteluni meni täysin polven ehdoilla, sillä se kesti hidasvauhtista juoksua ja kuntokin tuntui rapistuneen sillä tavalla, että homma täytyi aloittaa taas ihan alusta. Ensimmäisen ylipitkän lenkin tein jouluaattoa edeltävänä yönä hetken mielijohteesta, jolloin juoksin Seinäjoelta Lapualle ja takaisin. Oli melkoinen yllätys, että ylipitkän lenkin ensimmäinen 50km kulki helpohkon tuntuisesti kahvitaukoineen 5h30m, satasen ennätysvauhtiani, vaikka montaa harjoitusta en ollut ehtinyt ennen sitä tehdä. Polvi oli hieman kipuileva, mutta kesti asfaltilla juoksua ihan kohtalaisesti. En ollut silti tuossa vaiheessa kovin toiveikas edes osallistumisesta Ursvik-Ultraan, sillä jo Vaajakosken kisa antoi ymmärtää, että jalkojen pitää olla todella hyvässä kunnossa maastoultrassa. Olin tehnyt päätöksen, että jätän kaiken jalkoja kuormittavan voimaharjoittelun pois ohjelmasta ja pyrin tekemään kaikki voimaa kehittävät harjoitukset mahdollisimman lajinomaisesti. Tavallisen juoksuharjoittelun lisäksi tein tammikuussa lyhyitä vetoja radalla, lyhyitä ja pidempiä mäkivetoja ja erilaisia jalkoja kuormittavia treenejä lentopalloharjoitusten ohessa. Pikajuoksuharjoittelu radalla oli ihan uutta ja tein näitä harjoituksia liian kovavauhtisina, mutta silti oli hyvin mielenkiintoista tutustua kaikkeen uuteen. 20 Tammikuun lopun ja helmikuun alun jouduin matkailemaan ja harjoittelutiheys hieman kärsi. Zürichissa käydessäni minulla oli tilaisuus viettää päivä urheillen, joten juoksin Zürichin järven ympäri harjoitteluni toisena ylipitkänä lenkkinä noin kahdeksassa tunnissa, jossa matkaa tuli noin 70km. Zürichin järven kierto oli viimeinen harjoitus, jonka tein polvituen kanssa ja jalat alkoivat olemaan jo hyvässä kunnossa. Sveitsin reissun saldona oli myös pari hyvän tuntuista pitkähköä mäkiharjoitusta, joissa tuli pitkiä yhtäjaksoisia jyrkkiä nousuja ja laskuja vaikeassa maastossa. Helmikuun puolessa välissä aloitin kolmen viikon kovemman jakson, missä ideana oli tehdä pitkä kovahko harjoitus aina kun rahkeet riittää ja silti pyrkiä tekemään paljon harjoituksia viikossa, mutta muut mahdollisimman hyvin palauttavana ja huoltavana. Mielenkiintoisia kokeiluja olivat lentopallon ja juoksun yhdistelmäharjoitukset, joista pisin kesti lähes viisi tuntia. Tein myös mäkivetojen ja pitkän lenkin yhdistelmäharjoituksia, joista pisimmällä oli mittaa 4h20min. Pitkät lenkit pyrin tekemään vauhtia vaihdellen, jotta tottuisin jatkuvaan rytminmuutokseen. Kolmen viikon kovan jakson päätteeksi tein pienen ryppään, missä juoksin kahden päivän aikana neljä pitkää harjoitusta: 25km kiihtyvävauhtinen ja näiden jälkeen kevyemmät 24km+22km+20km. Tämä oli elämäni ensimmäinen varsinainen rypäsharjoitus. Tämän kolmen viikon kovemman jakson aikana kevyiden lenkkien vauhdit nousivat selvästi hyppäyksellä kovemmaksi ja sen jälkeen aikaa jäi neljä viikkoa keventämiseen.