Sanallinen väkivalta on yhtä vakavaa kuin fyysinen uhittelu. Lakiesitys mahdollistaa opiskeluoikeuden perumisen.

Transkriptio

1

2 super Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 5 Puheenjohtajalta 6 Hoiva-assistenttien koulutus on aloitettu 7 Tarvitaanko arvokeskustelua? 8 Lokakuun lyhyet 9 Näin vastattiin! 9 Lehtikatsaus 10 Väkivaltaa ei pidä sivuuttaa 14 Kuntosali koukutti Kaija Koivulan 16 Suomen lähihoitajille pronssia 18 Työnohjaus avasi lukkoja 20 Oman työn arvoa ei aina nähdä 22 Kaikista ei ole hoitoalalle 25 SuPeria suositelleet sadonkorjuujuhlissa 28 Oikeudenmukainen johtaja jakaa vastuuta 32 Äidit eivät huomaa vauvan kylläisyyttä 33 Luontaistuotteet 3 35 LH Tuomo Tumppi Valokainen 36 Pieniä uutisia 37 Koulutus teki työstä todellista 38 Kuntoutuksen koulutusohjelma 40 Mielenterveystyö yhä tärkeämpää 44 Tarvittava tieto ei aina tavoita yrittäjää 46 SuPerin yrittäjäpäivä 48 Osastojen verkkosivut kuntoon! 49 Uusia loma-asuntoja Vierumäellä 50 Edunvalvontayksikkö tiedottaa 52 Superristikko 53 Lähihoitaja Kähönen 53 Mitä mieltä vastaa kyselyyn! 54 Ritva, ahtaalle ajettu perushoitaja 59 Siskon pakina 60 Työttömyyskassan ajankohtaiset 61 Jäsenrekisteri tiedottaa 65 P.S. 66 Kuulumisia 10 Sanallinen väkivalta on yhtä vakavaa kuin fyysinen uhittelu. 22 Lakiesitys mahdollistaa opiskeluoikeuden perumisen. 16 Tiina Ahola keskittyy WorldSkills-kisoissa Kanadassa. 18 Seija 54 Kuin ensimmäistä päivää -näytelmä kuvaa perushoitaja Ritvan arkea. Markkanen ja Pia Honkanen arvostavat työnohjauksesta saatavaa apua. 2 super

3 super 56. vuosikerta. Tilaushinta 48 /vuosi Aikakauslehtien Liiton jäsen Julkaisija Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Ratamestarinkatu Helsinki Fax (09) Tummia tunnelmia leena lindroos Päätoimittaja Leena Lindroos (09) Taittava toimittaja Jukka Järvelä (09) Toimittajat Marjo Sajantola (09) Sonja Kähkönen (09) Vierailevat kirjoittajat Päivi Hujakka, Elina Kujala, Liisa Uusiniitty, Antti Vanas Kannen kuva Eija Ahvon perushoitaja Ritvan roolissa kuvasi Kai Lindqvist. Ulkoasu Timo Numminen Jukka Järvelä Painos kpl Ilmoitukset Sonja Kähkönen (09) Osoitteenmuutokset Jäsenet: jäsenrekisteri Tilatut: toimitus (09) Kirjapaino ISSN SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lääninhallitusten antamat selvitykset vanhustenhoidon tilasta käynnistivät keskustelu- ja kauhisteluryöpyn, joka täytti niin median kuin kahvipöytäkeskustelut syyskuun ajan. Koko maan kattavat tiedot ovat paikoin pöyristyttävää luettavaa, mutta superilaisille ne eivät tulleet yllätyksenä. Omat jäsenemme ympäri maan ovat raportoineet resurssien vähyydestä ja tekevien käsien puutteesta jo vuosia. Oikeasti yllättyneitä olivat tokko monet muutkaan, sillä esimerkiksi professori Sirkka-Liisa Kivelä toteaa jo vuonna 2006 sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa vanhusraportissa samat asiat, jotka nyt ovat olleet kaikkien huulilla. Tällä hetkellä hoitajana ei ole helppo olla. Keskustelussa on käytetty sellaisiakin puheenvuoroja, joissa huonon hoidon on sanottu aiheutuvan hoitajien viitsimättömyydestä ja välinpitämättömyydestä. Sen voi uskoa loukkaavan syvemmältä kuin ulkopuoliset osaavat arvatakaan. Onhan jokainen hoitajaksi kouluttautunut itse valinnut ammattinsa, pyrkinyt juuri sitä opiskelemaan ja osoittanut pätevyytensä valmistuttuaan. Mutta yksittäinen hoitaja ei ole se, joka päättää resursseista ja prioriteeteista. Hän tekee sen, mitä yksi hoitoalan ammattilainen voi tehdä. Ja uskon, että hän myös yrittää toimia tehokkaasti ja eettisesti oikein. Hän saattaa myös turhautua silloin, kun ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi. Katseet onkin suunnattu lainsäätäjien, kirstunvartijoiden ja työnjohtajien suuntaan. Tämän päivän vanhukset ovat vielä sitä ikäpolvea, joka on tottunut olemaan vaikka aidan vittaksena. He ymmärtävät ja tyytyvät siihen, mitä ulottuvilla on. Usein vielä kiittävätkin. Vaan entäpä me itse, kun väistämättä vanhenemme? Hoiva-alalle pyritään saamaan lisää työvoimaa muun muassa lyhytkestoisella hoiva-assistenttikoulutuksella. Nämä henkilöt koulutetaan auttamaan niissä toimissa, joihin varsinaista lähihoitajan ammattitaitoa ei tarvita. SuPer-lehti avaa keskustelua koulutetun ja kouluttamattoman hoitohenkilöstön nykyisestä vuorovaikutuksesta työpaikoilla. Pistelevätkö pitsakokit insuliinia omassa työyksikössäsi kerro kokemuksesi ja lähetä se sähköpostilla osoitteeseen lokakuun 16. päivään mennessä super 3

4 Ajankohtaista palomäki kannattaa risikon esitystä sosiaalija terveyspalvelujen rakenteiden uudistamisesta Lokakuu Ihanasti ikääntyen -iltapäivä Kuopio, SuPer ry PeSu nollaysi, perustietoa SuPerista, Vaasa, SuPer ry Maailman mielenterveyspäivä Luottamusmiestutkinto, 1. opintojakso, Helsinki, SuPer ry Viestinnän haasteet, Helsinki, SuPer ry Perusterveydenhuollon täydennyskoulutuspäivä, Hämeenlinna, SuPer ry Maailman ravintopäivä Taloudenhoitajien peruskurssi, Helsinki, SuPer ry SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki pitää peruspalveluministeri Paula Risikon esitystä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteiden uudistamisesta tervetulleena. Esitys perustuu samoille tarpeille, jotka olivat keskeisinä tekijöinä vuonna 2003 eduskunnan säätäessä lain Kainuun hallintokokeilusta. Kainuun hallintokokeilussa kuntien sosiaali- ja terveystoimen tehtävien ja toisen asteen koulutuksen järjestämisvastuu siirtyi maakunnalliselle tasolle ja tällä pyrittiin muun muassa siihen, että palveluiden saatavuus turvattaisiin koko maakunnan asukkaille. Risikon esityksen ja Kainuun hallintokokeilun elementtejä yhdistelemällä voitaisiin Palomäen mielestä saada kestävä malli peruspalvelujen turvaamiseksi. Nyt tarvittaisiin kestävää mallia, joka olisi toimiva myös silloin, kun suuret ikäluokat siirtyvät sankoin joukoin hoivapalvelujen käyttäjiksi. Raja-aidat perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen väliltä on poistettava. Palomäen mukaan sosiaali- ja terveysalueet voitaisiin jakaa joko maakuntien tai nykyisten sairaanhoitopiirien pohjalle. Tässä yhteydessä voitaisiin tarkastella myös sairaanhoitopiirien määrää. Oleellista mallissa olisi myös se, että uusien sosiaali- ja terveyspalvelualueiden rahoitusvastuu jaettaisiin alueen sisällä olevien kuntien kesken tasan euro per asukas -periaatteen mukaisesti. Järjestelmä mahdollistaisi hallinnon selkeyttämisen ja se myös purkisi nykyisiä päällekkäisiä järjestelmiä Ammattiosastojen edunvalvontapäivät, Sokos Hotel Vantaa, SuPer ry Vanhustyön koulutuspäivä Ihanasti ikääntyen, Tampere, SuPer ry Kansallinen D-vitamiinipäivä Marraskuu Luottamusmiesten peruskoulutuksen 1. jakso, Helsinki, Aktiivi-instituutin koulutusta Miesseminaari, Vantaa, SuPer ry Apuväline-messut, Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Sokeain viikko Puheenjohtaja- ja sihteeripäivä, Helsinki, SuPer ry super vastustaa kuntien lomautuksia SuPer ei hyväksy kuntiin suunniteltuja lomautuksia. Lomautukset vaarantavat kunnissa lakisääteiset palvelut, koska lomautusten aikana niitä ei pystytä turvaamaan. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden taso huonontuu, koska ammattitaitoista henkilökuntaa ei ole riittävästi takaamassa potilasturvallisuutta ja laadukasta hoitoa. Nyt on aika... Vuoden 2009 osalta SuPerin tiedossa on, että superilaisia jäseniä koskevia lomautuksia laitetaan toimeen yli kymmenessä kunnassa. Liiton verkkosivujen Lomautuksetsivuille ( ->edunvalvonta/sopimusedunvalvonta/lomautukset) on kerätty tietoa lomautuksista ja käytännön ohjeita lomautustilanteiden varalle Vaihda vapaalle, Helsinki, SuPer ry Työmarkkinapäivät, Helsinki, SuPer ry Eväitä diabeetikon hoitoon -opintopäivä, sama ohjelma molempina päivinä, Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto Maailman diabetespäivä Yksityissektorin yhdysjäsenkurssi, Helsinki, SuPer ry Kansainvälinen lasten päivä Taloudenhoitajien jatkokurssi, Helsinki, SuPer ry suositella SuPeria. Jäsenhankintakampanja kestää asti. huolehtia jäsenmaksut ajan tasalle. varata kalenteriin aikaa ammattiosaston syyskokoukselle ja liiton jäsentilaisuuksille. keskustella työnantajan kanssa ensi vuoden täydennyskou- lutuksesta, esimerkiksi SuPerin jäsenten koulutusmatkasta Cambridgeen ja tietenkin ammatillisista opintopäivistä, jotka järjestetään Helsingissä. kerätä porukka ja lähteä Osaava Nainen -messuille Turkuun osallistua Varhaiskasvatusmessuille Heurekassa Vantaalla. 4 super

5 Arvoa elämälle! puheenjohtaja juhani palomäki Julkisuudessa on käyty jo jonkin aikaa vilkasta keskustelua vaalirahoitusjärjestelmien epäkohdista. Huomio yritetään viedä joko tahallisesti tai tahattomasti pois varsinaisista ongelmista eli esimerkiksi vanhustenhuollon erittäin heikosta tilasta ja siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Haaste ei ole helppo, mutta sitä ei voi enää siirtää epämääräiseen tulevaisuuteen, asiaan on tartuttava heti ja tosissaan. Kunnallishallinnon kehittämissäätiö julkaisi kesällä mielipidemittauksen, jonka mukaan kuntalaiset pitäisivät kaikkein tiukimmin kiinni vanhustenhuollosta. 93 prosenttia kyselyyn vastanneista ei säästäisi lainkaan vanhustenhoidosta. Kuntalaisten eli siis veronmaksajien mielipide on selkeä. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta- Leena Paunio pyysi lääninhallituksilta selvitykset ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten hoidosta ja hoidon valvonnasta. Raportit kertovat karua kieltään vanhustenhoidon ongelmista. Nämä ongelmat ovat valitettavan tuttuja SuPerille ja niistä on kerrottu liiton toimesta useaan otteeseen lääninhallituksille, päättäjille, medialle ja työnantajille. Viime keväänä SuPeriin otettiin kentältä lukuisia yhteyksiä. Vanhustenhoidon tilasta oltiin erittäin huolestuneita ja jaksamisongelmia ilmeni monin paikoin. Samalla julkisuudessa on käyty keskustelua eutanasiasta. Kirjailija Kaari Utrio esitti ankaraa keskustelua kirvoittavan ajatuksen yli 70-vuotiaiden nukahtamispilleristä. Lisäksi oppositiopuolueet ovat tehneet hallitukselle välikysymyksen vanhustenhuollon tilasta. Radio-ohjelma, jossa käsiteltiin vanhustenhoidon ongelmia ja kaadettiin ongelmat hoitajien niskaan, on herättänyt voimakkaita tunteita. Ohjelman viesti oli törkeä siitä huolimatta, että ohjelman tekijöiden tarkoitus oli herättää keskustelua. On ymmärrettävää, että moni loukkaantui ja huolestui siitä, ettei alalle saada enää nuoria osaajia. Vanhustenhoitolakia ollaan valmistelemassa. Peruspalveluministeri Paula Risikko on vahvasti lain takana. Henkilöstömitoitusten saaminen lakisääteiseksi ei poista täysin vanhustenhoidon ongelmia, mutta ainakin se on askel eteenpäin. Kuntaliitto vastustaa tällaista normitusta voimakkaasti. Todellisuudessahan on työnantajan etu, että kuntalaiset ovat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin ja henkilöstö on motivoitunutta ja voimissaan. SuPer on jo vuosia vienyt viestiä päättäjille sekä työnantajille, että vanhustenhoito saataisiin asianmukaiselle tasolle. Tiedotusvälineet ovat olleet suurena apuna. Tämä työ jatkuu edelleen. Vanhustenhoidossa on pitkälti kysymys arvovalinnoista. Kuntien päättäjät joutuvat tekemään valintoja siitä, mihin varoja kohdistavat. Valtiokaan ei voi ummistaa silmiään väestön ikääntymiseltä ja hoivapalvelujen tarpeen kasvulta. Vanhustenhuoltoon tarvitaan korvamerkittyä rahaa. On totta, että vanhustenhoidossa tarvitaan lähimmäisen rakkautta myös omaisten taholta. Tarvitaan riittävästi osaavaa hoitohenkilökuntaa sekä läheisiä, jotka voivat olla tukemassa varsinaista hoitotyötä super 5

6 Tarvitaanko lyhytkoulutusta? teksti ja kuvat jukka järvelä Uudellamaalla toimiva Edupoli on aloittanut hoiva-assistentin koulutuskokeilun. Siitä valmistuvat sijoittuvat neljän kuukauden koulutuksen jälkeen avustaviin sosiaali- ja terveysalan työtehtäviin. SuPer ottaa varovaisen epäilevän kannan uuteen lyhytkoulutuskokeiluun. Erilaisia lyhytkoulutuksia on sosiaali- ja terveysalalle luotu jo pitkään. Perusteena on pidetty työvoimapulaa. SuPerin kehittämisjohtaja Arja Niittynen kyseenalaistaa työvoimapulan muistuttamalla, että noin 2000 superilaista on työttömyyskassan asiakkaana ja saman verran työttömiä hoitajia on Kelan päivärahan varassa. Arja Niittynen kertoo, että Su- Per on voinut osallistua joidenkin lyhytkoulutuksien sisällön suunnitteluun. On selvitettävä, onko työelämässä todellinen tarve hoivaassistentin kaltaisille ammattiryhmille. Liittomme suhtautuu lyhytkoulutuksiin varovaisen epäilevästi, mutta ei tyystin kielteisesti. Työpaikoilta löytyy tehtäviä heillekin esimerkiksi vaatehuollosta, välinehuollosta ja ulkoilutuksesta, ja näin koulutetuille hoitajille jäisi aikaa tehdä varsinaista hoitotyötä. Niittysen mukaan lyhytkoulutuksien tavoitteiden ja valtakunnallisen ohjeistuksen on oltava selkeät. Valmistuneen työtehtävät on määriteltävä tarkasti, samoin rajanveto koulutettuun lähihoitajaan on oltava selvä. Myös palkkaus voi tulla ongelmaksi, sillä lyhytkoulutuksen saaneilla se ei voi olla sama kuin kolmevuotisen koulutuksen hankkineilla lähihoitajilla, joiden lähtöpalkka on vajaa 1700 euroa kuukaudessa Työnantajien toimet voivat vesittää koko hoitoalan perustaa: Pahimmillaan työnantajat alkavat korvata koulutettua hoitohenkilökuntaa lyhytkestoisen kurssin käyneillä työntekijöillä. Tämä on SuPerille asia, joka ei missään nimessä saisi käydä toteen. Jo nykyään työpaikoilla joudutaan pohtimaan vastuukysymyksiä hyvin tarkkaan, kun työyhteisöissä on lyhyen koulutuksen käyneitä henkilöitä. Osa lyhytkoulutetuista voi tehtäväkuvansa mukaan osallistua myös hoito- ja hoivatyöhön. Ikäihmisten palvelu- ja laatusuosituksessa määritellyissä henkilöstömitoituksissa ei erotella hoitoon osallistuvaa henkilöstöä koulutuksen mukaan. On siis olemassa vaara, että osa hoitotyöstä siirtyy lyhyen koulutuksen saaneiden käsiin. Hoiva-assistentti tulisi avustajaksi Hannele Pesolan mukaan kehittyvä hoitoala ja uudet palvelurakenteet vaativat erilaista osaamista kuin ennen. 15 opiskelijaa on aloittanut Helsingin Edupolissa työttömille tarkoitetun neljän kuukauden hoiva-assistenttikoulutuksen. Suurin osa heistä on ammatin vaihtajia, osa on toiminut alalla epäpätevänä sijaisena. Tämä HoivaRekry-hankkeen alainen koulutus on pilotti eli sen tuloksia sekä mahdollista jatkoa arvioidaan ensi keväänä. Edupolin hyvinvointipoolin projektipäällikkö Hannele Pesola korostaa, että lyhytkoulutuksen tarkoituksena ei ole rapauttaa lähihoitajien osaamista tai heidän määräänsä työpaikoilla. Sosiaali- ja terveydenhoitoalalla tarvitaan sisääntulotyöpaikkoja, sillä kaikki eivät ole valmiita kolmevuotiseen lähihoitajakoulutukseen. Lähihoitajien määrä ei yksinkertaisesti riitä hoitoalan tarpeisiin, siksi ammattirakenne vaatii muutosta ja uusia toimintamalleja. Ei ole järkevää, että lähihoitajat siivoavat tai laittavat ruokaa, kun samaan aikaan voisi tehdä oikeaa hoitotyötä. Hoiva-assistentin työnkuvaan kuuluvat myös muun muassa ulkoiluttaminen, nostot, saunotus, vaatehuolto, kaupassakäynnin avustaminen sekä lähihoitajan parina työskenteleminen ja avustaminen. Hoiva-assistenttikoulutuksen käyneet voivat työskennellä esimerkiksi palvelutalossa, vanhainkodissa, vuodeosastolla ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös sairaalassa sekä varhaiskasvatuksen ja vammaistyön ympäristössä. Hoiva-assistenttien koulutus poikkeaa muutamista muista lyhytkoulutuksista. Esimerkiksi lähiavustajakoulutus sisältää monesti osan lähihoitajatutkinnosta. Hoiva-assistenttikoulutuksen sisältö on suunniteltu tarpeiden mukaan yhteistyössä alan työpaikkojen ja työntekijöiden kanssa. Pesola ei usko, että uusien ammattinimikkeiden tulo alalle aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia työpaikoilla. Nimikkeistä määrätään asetuksissa. Ongelmana on pikemminkin se, kuinka koulutettu ja osaava henkilöstö saadaan jaksamaan työssä. Uskon, että selviytyäksemme kaoottisesta nykytilanteesta sosiaali- ja terveysalalle on luotava rohkeasti uusia ratkaisumalleja. 6 super

7 Arvokeskustelu vanhustyön tekijöistä tarvitaanko sitä? teksti jukka järvelä Tietävätkö kaikki vanhusten parissa työtä tekevät vanhuudesta ja vanhusten elämästä tarpeeksi? Eivät tiedä, mikäli on uskominen superilaisen perushoitajan Paula Leinosen havaintoihin. Samaa mieltä on julkisuudessa ollut Turun yliopiston yleislääketieteen professori Sirkka-Liisa Kivelä. Vanhustyötä parinkymmenen vuoden aikana tehnyt porvoolainen Paula Leinonen haluaisi nostattaa arvokeskustelua vanhusten parissa työskentelevien ammattitaidosta. Ota kantaa! Onko työpaikallasi kouluttamatonta henkilökuntaa? Aiheutuuko siitä haittaa asiakkaille tai potilaille? Vievätkö kouluttamattomat sinun aikaasi? Onko tilanne ongelmallinen vai tarvitaanko jokaista käsiparia työpaikan kiireessä oli alan koulutusta tai ei? Lähetä kommenttisi sähköpostiin superliitto.fi 16. lokakuuta mennessä. Hänen mukaansa alalle pääsee töihin lähes kuka tahansa. Töissä olen nähnyt kouluttamattomia nuoria naisia, säästösyistä. Tietävätkö he mitään vanhusten elämästä? Kaikenlaiset pitsakokitkin ovat pistelleet insuliinia. Vakiohenkilökuntaan kuuluvilta on puuttunut tarvittava lääkekoulutus. Suoranaisia laittomuuksia olen nähnyt. Miten ammattilaiset enää pystyvät työskentelemään tällaisessa työympäristössä? Koulutettujen hoitajien työtaakka kaksinkertaistuu, kun pitää neuvoa kouluttamattomia työtovereita. Tilanne koskee etenkin yksityistä puolta, kunnissa näissä asioissa ollaan tarkempia. Leinonen ei syytä hoitajia. Hän toivoo, että kollegat kuitenkin heräisivät ja aloittaisivat asiasta perinpohjaisen arvokeskustelun teemalla Ketkä ovat meidän työtovereitamme? Professori Sirkka-Liisa Kivelä on huolestunut siitä, että lääkäreitä ja hoitajia koulutetaan huonosti vanhustyöhön. Vanhemmuuden mukanaan tuomat ilmiöt ja ongelmat saattavat olla koulutetullekin ongelmallisia, koska niitä opetetaan liian vähän. Kivelän mukaan koulutuksen puute johtaa siihen, että vanhuksia hoidetaan tunteiden perusteella ja siksi huonoin seurauksin. kuntasektorin luottamusmiesvaalin ohjeet löytyvät superin jäsensivuilta TNJ:n eli SuPerin luottamusmiesvaalit toimitetaan vuoden 2009 loppuun mennessä. Luottamusmiesvaalien käynnistämisestä ja käytännön järjestelyistä huolehtivat SuPerin ammattiosastot. Ammattiosastot tekevät yhteistyötä, jos saman kunnan tai kuntayhtymän superilaiset kuuluvat useampaan ammattiosastoon. Tarvittavat luottamusmiesvaalilomakkeet ja ohjeet löydät SuPerin jäsensivuilta Jäsensivuille pääsy edellyttää kirjautumista. vanhuksille elämyksiä torstain ulkoilupäivänä Menossa olevan vanhusten viikon yksi huipentuma on torstaina 8. lokakuuta järjestettävä iäkkäiden ulkoilupäivä. Päivän aikana eri puolilla Suomea tempaistaan ja haetaan vanhuksille elämyksiä ulkoliikunnan keinoin. Vanhusten ulkoilutempauksessa on mukana niin ammattilaisia kuin vapaaehtoisia. Myös terveysalan järjestöt, kunnat, SPR, yrittäjät, työttömien yhdistykset, koulut, seurakunnat ja vanhusten läheiset ovat mukana tempauksissa. Terveydenhuollon henkilökunta rokotetaan ensimmäisenä Ensimmäiset influenssa A(H1N1)v -taudin ehkäisyyn tarkoitetut rokotteet saapuvat Suomeen lokakuussa. Rokotteen saajat on pantu järjestykseen. Valtioneuvosto antoi syyskuussa asetuksen tartuntatautiasetuksen muuttamisesta. Ensin sikainfluenssaa vastaan rokotetaan terveydenhuollon henkilöstöä sekä raskaana olevat. Ehdotuksen mukaan rokotusten anto aloitettaisiin infektiopotilaita tai infektioille alttiita potilaita hoitavasta terveydenhuollon ja sosiaalihuollon sekä sairaankuljetuksen henkilöstöstä sekä apteekkien asiakaspalvelussa toimivista henkilöistä. Toisena rokotettavaan ryhmään kuuluisivat raskaana olevat naiset. Kolmantena rokotettaisiin sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat 0,5 64-vuotiaat. Neljäntenä rokotettaisiin terveet 6 35 kuukauden ikäiset lapset. Viidentenä rokotusvuorossa olisivat terveet 3 24 vuoden ikäiset lapset ja nuoret sekä varusmiehet. Kuudentena rokotettaisiin sairautensa vuoksi riskiryhmään kuuluvat 65 vuotta täyttäneet. Koko väestö on mahdollista rokottaa syksyn ja talven aikana. vanhustenhoidon epäkohdat nousivat ykkösuutiseksi SuPerin jatkuvasti julkituomat vanhustenhoidon epäkohdat saivat valtakunnallista julkisuutta, kun lääninhallitusten tekemien selvitysten tuloksia esiteltiin eri tiedotusvälineissä syyskuun alussa. Kaikissa viidessä lääninhallituksen selvityksessä todettiin, että syy vanhustenhoidon vakaviin puuteisiin löytyy siitä, että henkilökuntaa on liian vähän. Ympärivuorokautisessa hoidossa on jouduttu sitomaan vanhuksia peteihin, telkeämään heitä lukkojen taakse ja rajoittamaan wc-käyntejä. Lisäksi ulkoilun, ravinnon ja lääkityksen määrä eivät ole aina olleet kohdallaan. Myös vaippojen käyttö ja kaatuilu saivat tilaa uutisoinneissa super 7

8 lokakuun lyhyet koonnut jukka järvelä Naiset ottavat nyt tosissaan Vuoden 2008 juomatapatutkimuksen mukaan naisten humalakerrat ovat lisääntyneet huomattavasti kaikissa ikäryhmissä, kun vähäisemmän kulutuksen kerrat ovat jopa vähentyneet. Miesten humalakerrat lisääntyivät vain nuorimmassa ikäryhmässä eli vuotiaissa. Heilläkin lisäys oli vähäisempää kuin nuorilla naisilla. thl ingram Ilmapöpöistä luettelo Sosiaali- ja terveysministeriö on vahvistanut luettelon työpaikan ilman epäpuhtauksien haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista ja vastaavat biologisten altistusindikaattorien raja-arvot. Ne on tarkoitettu huomioon otettavaksi työpaikan ilman puhtautta, työntekijöiden altistumista ja mittaustulosten merkitystä arvioitaessa. Luettelo HTP-arvot Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet löytyy verkko-osoitteesta /julkaisut/ Laiton abortti ja laki Rangaistukset laittomasta raskauden keskeyttämisestä ovat kohtuullistuneet. Raskauden keskeyttäminen on laiton, kun keskeytykselle ei ole aborttilain mukaista lupaa tai esimerkiksi silloin, jos keskeytyksen tekijä ei ole siihen lain mukaan oikeutettu lääkäri. Jatkossa laittomasta raskauden keskeyttämisestä tuomitaan sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta ja törkeästä teosta enintään neljä vuotta vankeutta. Myös yritys on edelleen rangaistava. Tähän asti enimmäisrangaistus sikiönlähdettämisestä on ollut kahdeksan vuotta vankeutta. Elinvuosia optimismista Optimistiset naiset sairastuvat harvemmin sydän- ja verisuonitauteihin sekä syöpään ja kuolevat niihin harvemmin kuin pessimistisesti elämään suhtautuvat. Pessimistien lisäksi riskiryhmässä ovat kyyniset ja äkäiset naiset, tuore tutkimus osoittaa. Yhdysvaltalaistutkimuksessa seurattiin iältään vuotiasta naista yli kahdeksan vuoden ajan. duodecim ingram Parhaat unet 7 8 tunnissa Unta ja sen määrää on pidetty tärkeänä tekijänä aivojen toiminnassa ja oppimisessa. Terveys tutkimuksen mukaan parhaimman suoriutumisen takaa 7 8 tunnin uni. Lyhyempiä tai pidempiä unia nukkuvat selvisivät kognitiivisissa testeissä huonommin. Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia vielä selittämättömiä tuloksia, joiden mukaan sekä poikkeuksellisen lyhyt- että pitkäunisten joukossa monet keskeiset terveysriskit ovat kohonneet. thl Kiusaaminen näkyy kauan Suomalaistutkimuksen mukaan kahdeksanvuotiaana kiusaamisen uhriksi joutuneet tai muita kiusanneet tarvitsevat aikuisena mielenterveyspalveluita muita todennäköisemmin. Kiusaaminen ja sen uhriksi joutuminen ovat tutkijoiden mukaan vakavasti otettava merkki suurentuneesta mielenterveysongelmien riskistä. Tulokset korostavat myös miten tärkeää koulujen ja vanhempien on puuttua kiusaamiseen. Andre Souranderin johtamaan tutkimukseen osallistui 5000 vuonna 1981 syntynyttä suomalaislasta. duodecim Paksut reidet hyvä asia? Tanskalaistutkijoiden mukaan ihmisen reisien koosta voi mahdollisesti päätellä hänen riskinsä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Paksut reidet liittyvät pienempään ja hoikat suurempaan sairastumisriskiin. Tulosten perusteella riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kymmenen vuoden aikana tai kuolla 13 vuoden sisällä olisi suurentunut kaikilla, joiden reiden ympärys on alle 60 senttimetriä. Tämän rajan alle jää yli puolet vuotiaista, tutkimuksen taustatiedoista ilmenee. Joissain tutkimuksissa hoikkajalkaisten on havaittu sairastuvan diabetekseen muita useammin, mahdollisesti vähäisen lihasmassan takia. duodecim Akateemiset anorektikot Hyvin koulussa menestyvät akateemisten sukujen tytöt sairastuvat syömishäiriöihin monta kertaa todennäköisemmin kuin vähemmän koulutettujen perheiden lapset. Naisen sairastumisriski oli lähes seitsenkertainen, jos hänen vanhempansa ja äidin vanhemmat olivat korkeasti koulutettuja. Vertailukohtana olivat vähän kouluja käyneiden lapset. Luultavasti omat ja perheen asettamat menestyspaineet laukaisevat sairauden, ruotsalaistutkijat kirjoittavat. Tulokset perustuvat yli ruotsalaisnaisen rekisteritietoihin. duodecim 8 super

9 Mitä mieltä? Syyskuun kysymys oli: Uskotko palkankorotuksiin? muut lehdet Olisi hyvä, jos osaisimme suhtautua ruumiimme kaikkiin toimintoihin kuin ne olisivat ihmeitä. Meidän pitäisi kunnioittaa ja vaalia niitä. Kirjailija-tutkija Virpi Hämeen-Anttila ketju 4/2009 Toivoisin todella, että nykyajan miesasiamiehet ryhtyisivät ajamaan oikeuksiaan paitsi seksuaalisuuden myös perhepolitiikan alalla. Toivoisin, että he ryhtyisivät vaatimaan itselleen tasa-arvoista oikeutta omaishoitajuuteen. Kirjailija Sirpa Kähkönen polemiikki 3/ % 60 % Missä sukupuoli asuu; sisäelimissä, haarojen välissä, ihmisen aivoissa, identiteetissä, soluissa, suhteessamme muihin? Lastenkirurgian erikoislääkäri Mika Venhola suomen lääkärilehti 35/2009 kyllä en 30 vuotta sitten ingram Kyllä, koska raskaasta työstä on maksettava nykyistä paremmin. meidänkin olisi jo aika saada vaalien alla luvatut korotukset. ala on palkkakuopassa ja syvällä. päättäjät eivät uskalla olla antamatta. superilaiset ottavat sen, mikä meille kuuluu! hoitotyötä arvostetaan tänä päivänä enemmän kuin ennen. olen optimisti. hoitoväelle kuuluu saada niin kuin muillekin. SuPer huolehtii aina omistaan. palkkataso on edelleen alhainen työn vaativuuteen nähden. uusi kuukauden kysymys löytyy sivulta 53. En, koska lama vaikuttaa ja korotukset menevät kansanedustajille. suuret on puheet, mutta pienet on teot. herrojen kukkaro on aina edellämme. naisalojen arvostus ei ole noussut, veroja vaan nostetaan. olen pettynyt niin monta kertaa. aina puhutaan, mutta mitään ei tapahdu. usko on kadonnut. tuntuviin korotuksiin ei ikinä päästä hoitoalalla. hoitajia vaan vähennetään. lamaan vedoten pyritään nollalinjaan. Apuhoitajaliitto otti kantaa virka- ja työehtosopimuskierroksen raamikysymyksiin. Valtiovallalle suunnatuissa toiveissa liitto otti esille muun muassa epämukavan työajan korvaukset, pieni- ja keskituloisten tuloveroasteikon keventämisen ja lapsilisien korottamisen. Työmarkkinoiden keskusjärjestöiltä liitto toivoi työajan lyhentämistä, palkankorotuksia, yötyöpalkan ja yötyön vapaa-aikahyvityksen mahdollistamissa kaikissa työpisteissä ja sitä, että terveydenhuoltoalan palkkoja verrataan samalla alalla toisenlaisissa tehtävissä olevien ammattimiesten palkkaan. apuhoitajalehti 10/ super 9

10 10 super

11 Sana tai teko, väkivalta on ilmoitettava teksti liisa uusiniitty kuvitus salla pyykölä Hoitajat kokevat lähes päivittäin työssään väkivaltaa, jonka he ohittavat olan kohautuksella. Väkivallasta tai läheltä piti -tilanteesta on aina tehtävä ilmoitus, sillä kenenkään iholle ei ole lupa tulla. Sanoilla sivallettu väkivalta ei liioin saa jäädä reagoimatta. Hoitajien uhkatilanteet ovat lisääntyneet viime vuosina esimerkiksi vanhusten palveluasunnoissa. Uhka ei tule niinkään asiakkaalta, vaan hänen luonaan vierailevilta ulkopuolisilta. Tilanteet ovat hankalia, kun hoitajat joutuvat pyytämään ulkopuolisia poistumaan, sanoo Riihimäen kaupungin työsuojelupäällikkö Päivi Ojanen. Sosiaali- ja terveysministeriö palkitsi keväällä 2009 Riihimäen kaupungin hyvästä käytännöstä työpaikkojen riskienarvioinnissa. Vanhainkoti-palvelukeskuksessa vaaratilanteita aiheuttavat muistiongelmaiset ja psyykkisesti sairaat asiakkaat. Hoitajille kiukutellaan, heitä haukutaan ja läpsitään. Vahva ammatti-identiteetti estää hoitajia ottamasta aggressioita henkilökohtaisesti, mutta totta kai työ on raskasta, jos moitetta tulee päivittäin, vaikka parhaansa tekee, Ojanen huomauttaa. Hoitajien kanssa on mietitty turvallisia työtapoja. Tiettyjen asiakkaiden luo mennään aina pareittain. Jos hankalan asiakkaan hoito sujuu toiselta hoitajalta paremmin, töitä vuorotellaan. Olemme keskustelleet siitä, miten omat työtavat tai rauhallinen käytös voivat vaikuttaa myönteisesti. Uhka- ja riskitilanteet pyritään ennakoimaan ja luomaan yhteiset pelisäännöt ja toimintaohjeet. Joskus on tarpeen ottaa myös vierailijoiden ja omaisten kanssa puheeksi asianmukainen kielenkäyttö tai muu käyttäytyminen. Ojanen on työskennellyt kuusi vuotta päätoimisena työsuojelupäällikkönä. Hänen mielestään työntekijät on saatu huolehtimaan omasta työturvallisuudestaan. Työpaikkakokousten tavoitteena on käydä läpi läheltä piti -tapaukset ja työtapaturmat. Työsuojeluhenkilöstö on tarvittaessa esimiesten ja henkilöstön apuna pohtimassa, mitä tilanteille voitaisiin tehdä ja kuinka niitä pystyttäisiin välttämään. On tietysti vaikea ratkaista ulkopuolelta tulevaa uhkaa, koska koko ajan ei voida tehdä töitä lukkojen takana. rajoittaminen lietsoo mielenterveyspotilaita Perushoitaja Hannele Wikholm on työskennellyt neljä vuotta tamperelaisella 36-paikkaisella skitsofreenisten potilaiden osastolla. Työpaikka kuulostaa maallikosta tylyltä, mutta Hannele Wikholm oikaisee nopeasti: Skitsofreenikot elävät omassa harhamaailmassaan. Tunnemme hyvin pitkäaikaiset potilaamme. Osa heistä viettää aikoja kotonaan ja käy meillä hoidossa. En ole joutunut pelkäämään työssäni. Olen ollut alalla 35 vuotta ja uhkaavimmat tilanteet olen kokenut kehitysvammaisten hoitolaitoksessa. Kun puhutaan henkisestä väkivallasta, tilanne muuttuu. Huoriahan me ollaan, Wikholm naurahtaa. Aikaisemmin uskottiin, että mieleltään sairas potilas on puheissaan syyntakeeton ja puhuu, mitä sairas mieli tuottaa. Nykyään ajatellaan toisin. Osa potilaistamme tietää tasan tarkkaan, mistä narusta nyhjäistä. Jos olet ylipainoinen, saat jatkuvasti kuulla olevasi läski. Potilailla on hyvä muisti. Aikojen päästä saatat kuulla, että mitä sinäkin vanhapiika elät isäsi siivellä super 11

12 Mutta myös anteeksi pyydetään. Sairauden aiheuttama lyhytjänteisyys näkyy juuri siinä, että potilas puhuu mitä ilkeimmin ja viiden minuutin päästä hän vilpittömästi katuu ja pyytää anteeksi kun minä olen tällainen. Hannele Wikholmin mielestä hänen osastonsa ei ole opiskelijoiden tai vasta-alkajien paikka. Nuoret saattavat pahoittaa syvästi mielensä ja harkita jopa alan vaihtoa. Myös oppisopimuksella kouluttautujat saavat kuulla häijyjä kommentteja tyyliin mitä sinäkin vanha akka teet täällä. Mistä ankarimmat yhteenotot syntyvät? Kaikenlaisesta rajoittamisesta, kuten tupakoinnista tai ulkona liikkumiskiellosta. Työyhteisö pyrkii Hannele Wikholmin mukaan tukemaan työtoveria, jos tämä on pahoittanut mielensä. Työntekijöiden keskinäinen huumori ja hyvä yhteishenki on hänen mielestään jaksamisen ehto. Annan opiskelijalle lisäpisteitä, jos hänellä on huumorintajua. Osastollamme on kolme mieshoitajaa ja kaikilta irtoaa huumoria. Olen huomannut muistakin työyhteisöistä että mieshoitajat saavat aikaan rennon ja vapautuneen työilmapiirin. Ritva Tuokko korostaa työntekijöille, ettei minkäänlaista väkivaltaa pidä hyväksyä. ilmoitusten määrä kasvanut Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluiden työsuojeluvaltuutettu Ritva Tuokko selaa vaaksan vahvuista paperipinkkaa. Siinä ovat kaikki kesä-heinäkuussa tulleet ilmoitukset läheltä piti tai väkivaltatilanteista. Käsin täytetyissä arkeissa on myös puhtaita työtapaturmia. Suurin osa ilmoituksista on potilaiden laitoshoidossa aiheuttamia ja valtaosa tapauksista tulee psykogeriatrian osastolta. On potkimisia, lyömistä, raapimista, sylkemistä, Tuokko pudottelee tasaisella äänellä. Hän kaivaa nipusta esimerkin: kolme hoitajaa sai vammoja pidellessään potilasta. Tämä sai kyntensä hoitajan hansikkaiden läpi. Riuhtoessaan itseään irti hoitaja nyrjäytti olkapäänsä. Nujakasta tuli viikon sairausloma. Ritva Tuokko pui jokaisen ilmoituksen yhteistyöryhmässä, jossa on työnantajan edustajia. Työntekijöiden työolot tulevat kainostelematta myös heidän tietoonsa. Paljon on vielä asenteissa korjaamista. Perushoitajana itsekin työskennellyt Ritva Tuokko korostaa työntekijöille, ettei minkäänlaista väkivaltaa pidä hyväksyä. Työsuojelupiiristä minulle sanottiin, että väkivaltaa on kaikki se, mikä käy iholle. Työntekijät itse luokittelevat potkaisut läheltä piti -tilanteiksi. He vähättelevät herkästi tapauksia, joista ei tule sairauslomaa. Työntekijät myös ajattelevat, ettei psyykkisesti sairaalle voi mitään. Jos työssä sattuu vakava väkivaltatilanne, työterveyshuolto järjestää jälkipuinnin. Kun voimavarat ovat rajalliset, keskusteluihin on käytetty myös SPR:n ostopalveluja. Pienemmät jutut hoidetaan työyhteisön sisällä. Olen kehottanut puimaan asioita osastojen kokouksissa. Arjen huumori auttaa monissa tilanteissa. Eri toimialojen kouluttajat ovat käyneet puhumassa hoitajille siitä, miten käyttäytyä, kun väkivaltainen tilanne uhkaa tai osuu kohdalle. Ihminen, oli kuinka sairas hyvänsä, ymmärtää jossain mielensä sopukoissa, jos hän vahingoittaa toista. Hänen on sairaanakin Ritva Tuokon mielestä tunnettava vastuunsa. Eräässä psykiatrisessa sairaalassa pahimmasta potkijasta tehtiin rikosilmoitus, joka meni läpi. Kynnystä nostaa se, 12 super

13 Suojaudu ja ennakoi varmista varauloskäynnit, pidä hälytin ja puhelin toimintavalmiina keskustele työtovereidesi kanssa, millaisia asiakkaita on mahdollisesti vastassa älä lähde vaaralliseen työpaikkaan yksin sopikaa työtovereiden kanssa etukäteen, miten uhkatilanteessa toimitte, kuka esimerkiksi hälyttää apua paikalle yritä puhua aggressiiviselle asiakkaalle rauhallisesti ja ystävällisesti anna hänen ymmärtää, että pidät hänen asiaansa tärkeänä sovittele, mutta aseta myös selkeät rajat asiakkaan käytökselle huolehdi osaltasi, että työpaikallasi on hyvä työilmapiiri ulkopuolisen uhatessa älä ryhdy sankariksi, vaan poistu paikalta ja hälytä apua perehdytä uudet työtoverisi ja sijaiset uhka- ja vaaratilanteiden ennakointiin ja tilanteiden varalta laadittuihin toimintaohjeisiin että rikosilmoitus on tehtävä yksityishenkilönä eikä sitä voi tehdä työntekijän puolesta. Ritva Tuokko työskentelee päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna vastuualueenaan muun muassa hoiva-ala. Hän ei usko, että vaaratilanteet tulevat vähentymään. Psykogeriatria lisääntyy, kun väestö vanhenee. Dementikot ovat usein arvaamattomia, koska heidän mielensä on tyhjä. Toinen kasvava ryhmä ovat vuotiaat päihteiden käyttäjät, jotka kuuluvat kotihoidon piiriin. virkavalta auttaa kotihoitoa Perushoitaja Jaana Tikan työmaa kuulostaa ihanteelliselta: ajelua asiakkaiden luo vehmaissa pelto- ja järvimaisemissa. Tikan vanhusasiakkaat elelevät kodeissaan haja-asutusalueella Tampereen Teiskossa. Jaana Tikka palauttaa nopeasti maan pinnalle. Asiakaistani suurin osa on mielenterveyspotilaita tai dementoituneita vanhuksia. Monesti yksinäisyys ja ahdistus huutavat jo ovella vastaan. Tunnen olevani asiakkaan ainoa kontakti ulkomaailmaan koko viikon aikana. Todelliseen vaaratilanteeseen hän sanoo joutuneensa ainoastaan kerran. Asiakkaani oli mielenterveyspotilas, ja pihaan ajaessani huomasin, ettei kaikki ole kohdallaan. Kynttilöitä paloi kaikkialla ja tavaroita oli heitelty sinne tänne. Sisällä hän riehui vasaran kanssa hajottaen keittiökaappejaan. Soitin ambulanssiin ja kuvailin tilannetta. Sieltä sanottiin, etteivät he tule ilman poliisipartiota. Kuullessaan osoitteen poliisit hälyttivät toisen partion niin, että paikalla oli lopulta kuusi miestä ja minä. Tikkaa jäi hiukan harmittamaan työnantajan asenne. Tämä sivuutti asian olan kohautuksella että mitäs siinä sitten Kotihoidossa ei koskaan voi olla varma, mikä perillä odottaa. Myös dementikko on voinut laittaa huushollin mullin mallin tai hänet saattaa löytää kuolleena sängystään. Väkivaltaisista dementikoista Jaana Tikka on selvinnyt pelkillä puserruksilla. Hänen mielestään käsiksi käyminen on ahdistuneen ihmisen tapa reagoida. Tikan alueella ei ole huumeasiakkaita, mutta heistäkin hänellä on koke- muksia edellisessä hoitopiirissään. Huumeasiakkaiden luo mennään aina kahdestaan, koska ikinä ei tiedä, millainen sakki siellä on odottamassa. Alkoholistit taas ovat yleensä niin heikkokuntoista porukkaa, ettei heitä tarvitse pelätä. He soittavat suutaan, joskin sitä voisi pitää sukupuolisena häirintänä. Moni työtoverini kokee puheet hyvin epämiellyttävinä, Tikka huomauttaa. Tikka tekee jo ovella tilanneanalyysin: missä kunnossa asiakas on, jakaako hän lääkkeet heti päästäkseen nopeasti ulos. Kännykkä on taskussa käden ulottuvilla. Raportoin jokaisesta käynnistäni kaupungin omaan Pegasos-tiedostoon. Kannettavasta tietokoneesta voin myös tarkistaa potilasta koskevat viime käden tiedot. Jaana Tikalla ei ole ikävä yliopistollisen sairaalan kirurgiselle osastolle, jossa hän ehti työskennellä 25 vuotta. Työni on itsenäistä ihmissuhdetyötä. Tutustuttuani asiakkaaseen tämä saattaa uskoutua minulle traumaattisista asioista. Kun eräs asiakas oli tosi hankala, hän sanoi, että sinä olet ainoa, jolle uskallan kiukutella. Pidin sitä luottamuksen osoituksena. Silti joskus pitkäpinnaisenkin hoitajan mitta tulee täyteen. Kävelen autolle ja kihisen raivosta. Soitan työtoverille ja ärisen: tiedäksä mitä se teki... Työkaverin kanssa juttelu helpottaa kummasti super 13

14 Avain hyvään oloon teksti ja kuvat sonja kähkönen Työnantajan tarjoamat kuntosalikäynnit koukuttivat Kaija Koivulan. Lähihoitaja viihtyy salilla tätä nykyä viisi kertaa viikossa ja saaliina on jo useampi mitali voimanostosta. Kaija Koivulan laukusta löytyvän, omistajalleen tärkeän kuntosaliavaimen avulla avautuu työpäivän jälkeen ovi toisenlaiseen maailmaan. Sieltä saa energiaa, mukavan olon, sekä tietysti lisää lihasvoimaa. Neljä vuotta sitten Kaijan työnantaja tarjosi mahdollisuuden kymmeneen kuntosalikäyntiin. Kun se ei lähihoitajalle riittänyt, osti Koivula itse kymmenen lisäkertaa. Edes siihen ei into laantunut. En haukannut liian isoa palaa heti kerralla, joten mielenkiinto pysyi yllä, Kaija selvittää. Täysin nollasta liikuntaharrastuksen aloittanut Koivula innostui voimanostosta, jossa painoa nostetaan kyykystä, maastavedoin tai rinnan päältä penkillä maaten. Kun salilta löytyi lajiin perehtynyt valmentaja, alkoi tarkan treeniohjelman suunnittelu. Harjoittelen maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin penkkipunnerrusta. Tiistaisin teen jalkakyykkyjä ja torstaisin maastavetoja. Viikon aikana lähes jokainen kehoni lihas saa osansa rääkistä. mitalijahtiin Aikansa rautaa nosteltuaan Koivula innostui kilpailuista ja liittyi Ylöjärven Ryhdin Voimanostojaostoon. Hän aloitti 40 vuotta täyttäneiden, 60-kiloisten naisten luokassa, mutta siirtyi myöhemmin 56-kiloisiin. Liikuntaharrastusta aloitellessani tavoitteeni oli saada kroppa timmimpään kuntoon. Tuossa välimaastossa pyörineestä painosta oli helppo nipistää muutama kilo ja nyt tunnen oloni mukavaksi. Kisojen lähestyessä voimanostajan on katsottava hieman tarkemmin, mitä suuhunsa pistää, mutta muuten urheilijan ruokavalio noudattaa normaalia linjaa kaikkine herkkuineen. Koivulan mitalisaaliiseen lukeutuu kaksi kultaa, yksi hopea ja pronssi. Helmikuussa penkkipunnerruksen Suomen mestaruuskisoissa hän sijoittui ykköseksi 50 kilon voittotuloksellaan. Kesäkuussa kultaa tuli penkkimestaruuskisoissa nostotuloksella 52,5 kiloa. Vaikka Koivulalla on kokemusta jo useammista kisoista, on olotila koitoksen edessä aina yhtä jännittynyt. Voimanostaja tekee joka kerta parhaansa, mutta aina ei onnista. Suoritus voi kaatua esimerkiksi siihen, että kilpailijan nosto tai kyykkyliike jää vajaaksi. Lähihoitaja ei jää kuitenkaan murehtimaan satunnaisia epäonnistumisia. Suomenmestaruudet ovat minulle tärkeitä saavutuksia. On upeaa huomata, että tulokset nousevat tasaiseen tahtiin ja painoa voi laittaa tankoon aina hieman lisää. hyvän olon juttu Kaija Koivula työskentelee arkisin seitsemästä kolmeen Kihniön terveys- ja palvelukeskuksen vuodeosastolla. Hän aloitti 18-vuotiaana kodinhoitajana, mutta päätti pitkän uran ja tyttären syntymän jälkeen opiskella lisää. Lähihoitajaksi Kaija valmistui sairaanhoidon ja huolenpidon koulutusohjelmasta vuonna Olen ollut joskus tehtaassakin töissä, mutta hoitotyö ja etenkin vanhukset ovat lähellä sydäntäni. He ovat ihania ja haasteellisia, minkä lisäksi ihailen valtavasti heidän elämänkokemustaan. Työ vuodeosastolla on antoisaa, vaikkakin fyysisesti raskasta. Koivula on huomannut aktiivisen kuntoilun helpottavan työntekoa huomattavasti. Lihasvoiman kartuttamisen lisäksi voimanostossa harjoitellaan nostotekniikkaa, joten harrastus on etu hoitotyötä tekevälle. Potilaiden käännöt ja nostot esimerkiksi vuoteelta pyörätuoliin eivät ota enää selän päälle, kun osaan käyttää jalkoja ja käsiä oikealla tavalla hyödyksi. Lähihoitaja suuntaa salille arkisin aina työpäivän päätyttyä. Vaikka takana olisi raskaampi työvuoro, jaksaa hän nostaa rautaa parinkin tunnin ajan. Treeneistä tuleva hyvän olon tunne houkuttelee salille kerta toisensa jälkeen. Enää en kuntosaliavaimestani luopuisi, Koivula hehkuu. Voimanostossa on oltava asianmukaiset varusteet. Kaija Koivulan treenikassista löytyvät vyö, nostopaita, kyykkyhaalari, maastavetohaalari, polvisiteet sekä tukevat, puupohjaiset kengät. 14 super

15 super 15

16 WorldSkills kilpailut Calgaryssa: SuPerin lähihoitajille pronssia teksti lena öhman-jokinen kuva john egeli Tänä vuonna 40. kerran järjestettyihin WorldSkills-kilpailuihin osallistui 850 nuorta huippuosaajaa 47 maasta. Suomen joukkue menestyi kilpailuissa hyvin. Lähihoitajalajissa Jaana Pakanen ja Tiina Ahola ylsivät pronssille. WorldSkills-kisat järjestettiin Kanadan Calgaryssa syyskuun alussa. Suomalaisista kilpailijoista kultaa voittivat Ville Rämö muurauksessa ja Elina Salminen hiusmuotoilussa. Hopeaa toi Marianna Luoma muoti- ja vaatetuslajissa ja pronssia lähihoitajien ohella myös Harri Jalonen automaalauksessa. Lisäksi suomalaiset kilpailijat ylsivät diplomitason suoritukseen peräti 14 lajissa. Lähihoitajalajin voitti Singapore, hopeaa otti Italia. Kovatasoisessa kilpailussa menestyminen edellyttää vankkaa tietoa, taitoa, tahtoa ja työtä. Kisojen järjestelyissä oli mukana myös tuhat lajieksperttiä eli tuomaria sekä kolme tuhatta muuta avustajaa, joista suuri osa paikallisia vapaaehtoisia. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa korostuu entisestään hyvän ammattitaidon ja osaamisen merkitys. Vahvan ammattitaidon rakentaminen ja sen jatkuva kehittäminen on paras resepti siihen, että voimme menestyä jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. Ammattitaidon tulee myös olla entistä tasokkaampaa. Tämä on erityinen haaste niin koulutusjärjestelmälle kuin työelämälle. Huippuosaajaksi ei synnytä vaan harjaannutaan ja kehitytään. Harjoittelu, motivaatio ja hyvä valmennusohjelma ovat avainasemassa. WorldSkills-kilpailut ovat kovaa peliä. Esimerkiksi Koreassa mitalilla saa vapautuksen kahden vuoden asepalveluksesta. Kun sähköasentajakilpailija unohti mittauspöytäkirjasta luvun perästä ohmi-merkin, putosivat pisteet ja mies mitalikahinoista. Samalla meni kymmenien tuhansien eurojen bonus ja vapautus asepalveluksesta. järjestelyt huippuluokkaa Tunnelma kisapaikalla oli erinomainen ja järjestelyt huippuluokkaa. Suomalaisia kisaturisteja ja tukijoita oli paikalla varmasti toista sataa. Suomea mainostettiin Calgaryssa. Paikallisessa sanomalehdessä oli koko sivun juttu siitä, kuinka pieni Suomi on lähettänyt yhden kisojen suurimmista joukkueista. Suomi kantoi suurta vastuuta myös järjestelyistä, sillä meiltä tuli iso joukko eri lajien päätuomareita. Esimerkiksi Pirjo Tuominen Omniasta vastasi lähihoitajalajissa tuomaritiimin toiminnasta. Lähihoitajalajissa kilpailijat tulivat yhdeksästä maasta (Suomi, Ruotsi, Norja, Ranska, Hollanti, Italia, Meksiko, Singapore ja Yhdistyneet Arabiemiraatit). Kilpailuolosuhteet ja kil- Mahtava kokemus teksti päivi hujakka Suomen lähihoitajapari Jaana Pakanen ja Tiina Ahola on kilpailupanokseensa tyytyväinen. Aivan mahtava kokemus, suosittelen kaikille lähihoitajiksi aikoville, sanoo iiläinen Pakanen WorldSkills-kisoista. Oulun Diakoniaopiston nuorisoasteen linjalta keväällä 2009 lähihoitajaksi valmistunut Jaana Pakanen, 19, sekä vuotta aiemmin valmistunut Tiina Ahola, 21, osallistuivat ensin Suomen mestaruuskilpailuihin ja opettajiensa ehdotuksesta lähtivät mukaan myös MM-kilpailuihin. Kolme vuotta harjoittelua ja valmentumista opettajien johdolla ovat opettaneet paljon lähihoitajan työstä. Kilpailu oli hyvä perustietotaidon käyttökokemus. Valmentautuminen pakotti syventymään asioihin paremmin ja perusteellisemmin kuin lähihoitajakoulutuksessa. Kilpailu oli työläs, mutta kaiken kaikkiaan mahtava kokemus, Ahola sanoo. ammatillinen osaaminen vahvistui Jaana Pakanen kokee kilpailun antaneen paljon. Oma identiteetti sekä ammatillinen varmuus kasvoivat kilpailun myötä vahvemmaksi. Kilpailu oli raskas, vaati pitkäjänteisyyttä ja kilpailuhenkisyyttä sekä kehitti omaa ammattitaitoa huomattavasti. Kilpailuun ei kannata kuitenkaan lähteä pelkästään kilpailun vuoksi. On oikeasti pidettävä työstään lähihoitajana. Kilpailun henki oli, että periksi ei anneta, vaikka jokin asia menisikin pieleen, Pakanen sanoo. Kilpailu kokonaisuudessaan opetti paineensietokykyä, ongelmanratkaisukykyä sekä rohkeutta käyttää vierasta kieltä. Tehtävien haasteellisuus johtui lähinnä englannin kielen taidosta ja englanninkielisen ammattisanaston käyttämisestä. Haastavuutta lisäsi kilpailutilanteessa ajankäytön rajallisuus ja asioiden muistaminen oikein. Toki epäonnistumisia 16 super

17 pailutehtävät muistuttivat paljon Suomen kansallisia Taitaja-kilpailuja. Suurin ero oli kuitenkin se, että kilpailut käytiin englannin kielellä. Kilpailijoilla oli mahdollisuus käyttää tulkkia. Tähän tarttuivat Ranska ja Italia. Kieliongelmat ja tulkkaus tekivät tilanteista ehkä hiukan kankeita mutta kieli ei vaikuttanut itse arviointiin. Ensimmäisen päivän tehtävä oli auttaa kotona asustavaa Parkinsonin tautia sairastavaa miestä ylös sängystä, valmistaa pieni välipala ja siivota ympäristö. Toisen päivän tehtävän miljöö oli sairaalaosasto, ja huoneessa kaksi potilasta. Toisella oli astma ja hänelle piti opettaa PEF-mittarin käyttö, toisella verenpaineongelmia ja kuulovamma. Kolmas päivä oli erilainen, sillä tehtävä oli nopeatempoinen: elvytys se- kä sängyn sijaus. Viimeisen päivän aiheena oli kuntoutus: aivohalvauspotilas tuli pukea ja avustaa sängystä pyörätuoliin. Suomen kilpailupari Jaana Pakanen ja Tiina Ahola suoriutuvat tehtävistä hyvin ja rivakasti. Heidän vahvuutensa oli erittäin hyvä vuorovaikutustaito ja luonnollinen sekä lämmin suhtautuminen asiakkaaseen. Heistä hehkui empatia. Jaanan ja Tiinan välillä sujui hyvin myös työnjako ja yhteistyö. Heidän suorituksensa olivat tasaisen hyvät koko ajan. Koulutuksen ja työelämän yhteyksien vaaliminen on erityisen tärkeää nyt, kun nuorisotyöttömyys on lisääntynyt ja taloudellinen taantuma uhkaa vaikeuttaa työssäoppimisen järjestämistä. On tärkeää, että nuoret saavat työssäoppimispaikkoja ja sitä kautta kosketuksen työelämään ja mahdollisuuden kehittää ammattiosaamistaan aina huippuosaamisen saakka. SuPer haluaa myös olla mukana vaikuttamassa siihen, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle saadaan motivoituneita ja ammattitaitoisia lähihoitajia. Tiina Ahola, vasemmalla, ja Jaana Pakanen ovat tuomarin valvovan silmän alla kotiolosuhteissa auttamassa Parkinsonin tautia sairastavaa miestä. sattui, mutta oikeastaan se ei haitannut, Ahola sanoo. Yksi kilpailijoiden tehtävistä oli vuoteen sijaus. Helppona pidetyn tehtävän piti olla varma asia. Olimme varmoja tehtävän onnistumisesta, mutta toisin kävi, emme ehtineet pedata loppuun asti, Pakanen naurahtaa. oikeita tilanteita leikisti Kilpailemassa oli yhdeksän lähihoitajaparia. Jokaisella parilla oli neljänä päivänä ammattiinsa liittyvät tehtävät, jotka suoritettiin annetussa määräajassa: kuvitteellinen tilanne oikeasta työtilanteesta. Neljän päivän kilpailu vaati päivä päivältä enemmän. Eräässä Pakasen ja Aholan tehtävistä Parkinsonin tautia sairastava mies oli edellispäivänä kaatunut, satuttanut itsensä ja kaipaili haavahoidon lisäksi siivousapua ja välipalaa vaimon ollessa vaikeassa avanneleikkauksessa. Yleisöä ja tuomaristoa ei tehtävää tehdessä juuri ajatellut, vaan itse suoritukseen keskittyminen oli tärkeintä. Tehtävät ja itse kilpailutilanne tuntuivat jännittäviltä, ajatukset olivat tiiviisti tehtävätilanteessa, Pakanen sanoo. Ryhmähenki ehti kehittyä erinomaisen hyväksi eri maista tulleiden lähihoitajaopiskelijoiden keskuudessa. Kymmenen päivän matkalla harjoiteltiin ahkerasti, mutta kilpailijat ehtivät myös katsella paikallisia nähtävyyksiä sekä shoppailla kaupungilla. jatko-opintoja sekä perheen perustamista Lapsiin ja nuoriin suuntautunut Jaana Pakanen työskenteli kesän Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) lasten kirurgisessa yksikössä ja toivoo jatkossakin keikkoja sinne. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat jatko-opinnot joko toimintaterapeutiksi tai sairaanhoitajaksi. Vielä en ole aivan varma kummanko valitsen. Kumpikin ammatti kiinnostaa, Pakanen sanoo. Tiina Ahola on hankkinut työkokemuksensa valmistumisensa jälkeen helsinkiläisestä vanhainkodista sekä OYS:n aikuisten kirurgisilta osastoilta. Sairaanhoitoon ja huolenpitoon suuntautunut nuori nainen odottaa esikoistaan ja keskittyy nyt täysin perhe-elämään. Keikkailen OYS:ssa vielä lokakuun ajan. Nautin myös mieheni kanssa kaksin olosta ennen kuin vauva syntyy, Ahola hymyilee super 17

18 Työnohjaus rankka, mutta auttava kokemus teksti ja kuvat sonja kähkönen Perushoitaja Seija Markkasen ja lähihoitaja Pia Honkasen työyhteisössä myllertäneille ristiriidoille etsittiin ratkaisua työnohjauksesta. Hoitajat kertovat prosessin parantaneen henkilökunnan yhteishenkeä. Muutama vuosi sitten ongelmat kasvoivat helsinkiläisellä vuodeosastolla niin suuriksi, että niitä ei voitu purkaa omin voimin. Henkilökunnan keskuudessa koettiin, ettei esimies luottanut alaisiinsa ja kiusaaminen muodostui osaksi osaston kulttuuria. Aiemmin vallinneeseen hyvään yhteishenkeen tuli säröjä, kun perättömät juorut saivat työyhteisössä tilaa. Lukkiutuneeseen tilanteeseen haettiin apua työnohjauksesta, johon osallistui koko osaston henkilökunta. Odotin, että saisimme työnohjauksen avulla avattua joitakin solmuja sekä selkeyttä työnjakoon ja työturvallisuuteen, Pia Honkanen kertoo. Aluksi käytiin läpi työnohjauksen pelisäännöt. Kun jokin asia otettiin esille, oli jokaisen vuorollaan kerrottava siitä oma, rehellinen näkemyksensä. Jos joku oli eri mieltä kuin toinen, ei siitä ollut lupa kiukutella. Läpi käydyt asiat olivat luottamuksellisia, joten niistä sai puhua vain ryhmäkokoontumisten aikana, ei niiden ulkopuolella. Aluksi minusta tuntui siltä, ettei keskustelu johtanut mihinkään. Kävimme läpi käytännön osastotyötä, jossa meillä oli eniten ongelmia. Näkemyserot tuntuivat kuitenkin junnaavan paikoillaan, Seija Markkanen kertoo. tunteita itkusta riemuun Tunteiden läpikäyminen uuvutti ja olin keskustelun jälkeen aivan poikki. Seija Markkanen ja Pia Honkanen tietävät, että työnohjauksessa on oltava valmis avaamaan suunsa. Myös kipeistä asioista on avauduttava, sillä ratkaisuja ongelmiin ei löydetä, jos keskustelua ei synny. Työnohjaajamme luovi tilanteen niin, että uskalsimme puhua, vaikka joissain tilanteissa olisinkin päättänyt olla hiljaa, Markkanen kertoo. Työnohjaustilanne tuntui toisinaan henkisesti raskaalta. Osapuolten tunteet vaihtelivat itkusta riemuun ja sydämentykytykseen. Pia Honkanen muistaa kerran, jonka jälkeen hän ei olisi jaksanut jäädä iltavuoroon. Tunteiden läpikäyminen uuvutti ja olin keskustelun jälkeen aivan poikki. 18 super

19 Seija Markkanen ja Pia Honkanen pitivät työnohjausta hyödyllisenä. Mikäli mahdollisuus tarjoutuisi, he olisivat halukkaita käyttämään työnohjausta välineenä omassa ammatillisessa kehittymisessään. Oli kertoja, jolloin mietin, etten jaksa repiä enää uusia haavoja auki. Ennen työnohjaustilanteita jännitin, mitä siellä mahtaa taas tulla eteen. Työnohjauksen jatkuessa Pia Honkaselle tuli toivon kipinä siitä, että tilanne muuttuu ja helpottuu. Ohjaaja huomasi yhteisön kipukohdat, ja asioita hiottiin niin pitkään, että ne oli varmasti käyty läpi. Pian mieleen on jäänyt erityisesti tilanne, jossa työntekijöiden piti luetella toisistaan hyviä puolia. Työnohjaaja halusi korostaa sitä, että kollegat ovat läsnä ja toistensa tukena. Tilanteen jälkeen tunnelma oli todella vapautunut. Tehtävä oli hämmentävä, sillä mielessä pyörivät kaikki läpi käydyt negatiiviset asiat. Löysimme kuitenkin kaikista hyvät puolet ja tilanteen jälkeen tunnelma oli todella vapautunut, Pia kertoo. Seija Markkasen asenne työnohjausta kohtaan muuttui, kun asioissa päästiin eteenpäin. Huomasin, että se on loppujen lopuksi hyvä tapa työstää ristiriitoja. Saimme sovittua yhteisistä pelisäännöistä ja kollegat tulivat läheisemmiksi. Keskustelujen myötä minulle tuli tunne, että heihin voi oikeasti luottaa. välineitä työelämään Henkilökunnan keskusteluissa tuli esille monenlaisia ja yllättäviäkin ajatustapoja. Joskus saatoin ihmetellä, miten joku toinen voi ajatella samasta asiasta niin eri tavalla, Honkanen kertoo. Työnohjaajan kanssa pohdittiin, kuinka toimia tilanteissa, joissa asioista syntyy vastakkaisia mielipiteitä. Keskustelua herätti se, miten asioista voi olla eri mieltä rakentavasti, ilman pelkoa siitä, että toinen suuttuu. Vuodeosaston henkilökunnan työnohjaus ei ehtinyt saada loppukaneettia työnohjaajan sairastuttua. Suurimmat ongelmat jäivät kuitenkin taakse esi super 19

20 miehen vaihduttua. Puolitiehen jäänyt työnohjaus harmittaa hoitajia, mutta he ovat kiitollisia uusista ideoista ja ongelmanratkaisutaidoista, joita työn avuksi saatiin. Pysyväksi käytännöksi osastolle otettiin esimerkiksi tiimityöskentely. Mikäli osastolla syntyy ongelmia, alamme tiimeissä miettiä, mitä niille voisi tehdä. Ymmärsimme, että ongelmiin on puututtava ja haettava apua ennen kuin ne kasvavat äärettömiin mittasuhteisiin. Esimerkiksi vapaa keskustelu osastotunnilla on yksi väylä nostaa ristiriidat esiin. Seija Markkanen ja Pia Honkanen osaavat nyt arvostaa tervettä työyhteisöä. Pitkän työnohjauksen ja asioiden perinpohjaisen puimisen jälkeen ymmärrämme, kuinka suuri rikkaus toimiva työyhteisö on. Kun tietty tilanne jatkuu tarpeeksi kauan, siihen helposti sokeutuu. Työnohjaaja Raisa Lindroos: Vaikeisiinkin asioihin tulee puuttua Työpaikalla kiistellään siitä, viikataanko asiakkaan lakanat vai ei. Toisessa työyhteisössä kaivataan tukea omaisten kohtaamiseen surun hetkellä. Arjessa tarvittavia ongelmanratkaisutaitoja ja tunnekuormien käsittelyä voidaan harjoitella työnohjaajan avustuksella. Kun työnohjaaja ja työyhteisökehittäjä Raisa Lindroos aloittaa työyhteisön ohjaamisen, voi mennä kuukausia ennen kuin ryhmän keskusteluissa tunnistetaan tuloksia. Esimerkiksi yhteisöä vaivanneet ristiriidat paljastuvat usein vasta, kun yhteinen luottamus on kasvanut tarpeeksi suureksi. Työnohjaaja on huomannut, että naiset ovat tottuneet sopeutumaan hankaliin tilanteisiin. Se on suuri toimintakulttuurin muutos, kun työyhteisön ujoimmatkin rohkenevat sanoa, ettei jokin asia tunnu reilulta, ja ottavat samalla itsekin vastuuta asioiden uudistamisesta. Lindroosin mukaan työnohjaus on keino suojella itseä asia- ja tunnekuormilta, joiden koetaan työelämässä kaatuvan päälle. Hän kannustaa kaikkia työyhteisöjä puuttumaan vaikeisiinkin asioihin, sillä niiden käsittely parantaa yksilön tai työyhteisön itsetuntoa. Lisäksi työntekijät voivat paremmin tietäessään selvinneensä kiperistä tilanteista myös aiemmin. Voimavarakysymykset ovat työnohjauksen ydin. Työnohjaus on ikään kuin henkistä työsuojelua, josta voi saada tukea esimerkiksi suurissa organisaatiomuutoksissa ja työtahdin kiristyessä entisestään. Ohjattavien kanssa voimme pohtia sitä, kuinka työn myllerryksessä on mahdollista jaksaa eteenpäin. Raisa Lindroos kertoo näkevänsä onnistuneen työnohjauksen jälkeen onnellisia ja rentoutuneita ihmisiä. Toinen onnistumisen mittari on yksilön tai ryhmän kyky käsitellä työhön liittyviä hankalia tilanteita. ratkaisu syntyy keskustelemalla Työnohjaus on koko yhteisön oppimisja kehitysprosessi, ja yhdenkin osallistujan pois jättäytyminen koetaan ryhmässä menetyksenä. Joskus ensimmäistä kertaa työnohjaukseen osallistuvat kokevat olevansa epämukavuusalueella, sillä työnohjaustilanteessa tullaan näkyviksi omien tekojen kanssa. Oman työtavan setviminen kollegojen edessä voi aluksi häkellyttää. Lindroos haluaakin tehdä ohjaamissaan ryhmissä selväksi, että jokaisella on lupa tehdä työtä omannäköisellään tavalla. Usein tämä näkyy eroina eri-ikäisten työntekijöiden työotteessa. Yhtä oikeaa tai väärää tapaa ei ole, joten yhteisön tehtävänä on etsiä kaikista vaihtoehdoista se luontevin. Mielekkäämpää onkin usein puhua yhteisen työn laadun tunnusmerkeistä ja yhteistyön tuomasta ilosta ja onnistumisista. Työnohjaustilanteessa Raisa Lindroos purkaa esimerkiksi esiin noussutta ristiriitaa pyytämällä osapuolia kertomaan omat näkemyksensä. Sen jälkeen pohditaan muita näkökulmia. Esiin tulee erilaisia tarinoita, näkemys- 20 super