Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenlehti 1/2010 TÄSSÄ LEHDESSÄ

Transkriptio

1 Hengen uudistus kirkossamme ry Kädenojennus Hengen uudistus kirkossamme ry:n jäsenlehti 1/2010 TÄSSÄ LEHDESSÄ Löytöjen ja ideoiden nyyttikestit. Nuoret miehet valloittivat Yhteisöjen Foorumin ensimmäisen kokoontumisen. Kirkonrakentajien Foorumin seminaari jalkautuu Kempeleeseen teemalla Heidän kirkosta meidän kirkko. Seurakuntaa tai kirkon virkaa ei saa alistaa itsensä toteuttamisen välineeksi, sanoo Kari Kopperi. Jumala varustaa omiaan, vakuuttaa Jukka Jämsén. Missä on aartenne, siellä on myös sydämenne, muistuttaa Erkki Malmberg. Juhani Forsberg työntekijäseminaarissa: Suomessa ovat maailman paperinmakuisimmat saarnat. Tiina Mäkinen ja Laura Suomela esittelivät Tampereen seurakuntien laajaa nuorisotyötoimintaa. Saara Kinnunen pohtii, mahtuuko Jumala lasten elämään heidän valitessaan elämänsä suuntaa.

2 Hengen uudistus kirkossamme ry TÄSSÄ LEHDESSÄ Mikä on HENGEN UUDISTUS KIRKOSSAMME RY? 3 Pääkirjoitus Reijo Telaranta 4 Näky tavoittava, vaikuttava ja yhteyteensä kutsuva seurakunta Veikko Pöyhönen 6 Kutsumus kirkon töihin. Riittääkö sisäinen kutsumus? Kari Kopperi 8 Jumala varustaa Jukka Jämsén 10 Armolahjat seurakuntaa rakentamassa Petri Kauhanen 12 Riihimäki rukoileva seurakunta Marko Huhtala 13 Valveilla? Yrjö Niemi 15 Lapset elämän suuntaa valitsemassa mahtuuko Jumala mukaan? Saara Kinnunen 16 Kun punapapista tuli kaatajapappi Seppo Löytty 17 Toivon lähde selkeä opetuspaketti rukouspalvelijoille Marko Huhtala Toivon lähde -rukouspalvelu toimii Tuusulassa Heljä Markkula ja Arja Ketonen 18 Yhteisöjen Foorumi aloitti toimintansa Reijo Telaranta 20 Kiinnostavia ja ajankohtaisia puheenvuoroja työntekijäseminaarissa Kikka Miilus 21 Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne Erkki Malmberg 22 Tampereella tavoitetaan nuoria Laura Suomela 24 Kirjat: Karismaatikot, kristittyjen nopeimmin kasvava joukko Reijo Telaranta 25 Kirkonrakentajien Foorumi kasvaa ja laajenee Reijo Telaranta 26 Kirkonrakentajien Foorumi Kempele Kesäjuhla tänä vuonna Turussa Mikaelin seurakunnassa Marko Huhtala 29 Sanan ja rukouksen iltoja Hengen uudistuksen hallitus 30 Jäsenasiaa 32 Tapahtumakalenteri Hengen uudistus kirkossamme ry on luterilaisessa kirkossamme toimiva uudistusliike, joka pitäen esillä Jumalan kolminaisuutta haluaa muistuttaa Pyhän Hengen työn merkityksestä ja tärkeydestä. Tähän ehjästä ja tasapainoisesta jumalakuvasta nousevaan seurakuntakäsitykseen kuuluvat myös armolahjat, Hengen hedelmät sekä kristittynä kasvaminen ja kilvoittelu. Hengen uudistus kirkossamme ry pyrkii tukemaan karismaattista toimintaa luterilaisen kansankirkon, paikallisseurakuntien ja luterilaisten yhteisöjen elämässä tarjoten koulutusta ja rohkaisua työntekijöille ja seurakuntalaisille. Liike toimii, jotta kaikki tulisivat varustetuiksi Kristuksen ruumiin rakentamiseen ja tarttuisivat toimeen. Hengen uudistus kirkossamme ry:n käytännön toiminnan painotusalueita ovat seurakuntien uudistuminen, Sanan ja rukouksen illat sekä seurakunnissa tapahtuva rukouspalvelu-, ylistys- ja armolahjakoulutus. Tavoitteena on myös rakentaa uudistusta etsivien seurakuntien keskinäistä verkostoa. Liike haluaa toimia yhteistyössä kaikkien niiden kirkkomme hengellisten virtausten ja herätysliikkeiden kanssa, jotka haluavat olla mukana uudistamassa seurakuntien elämää ja kutsumassa niiden jäseniä kasvuun Jeesukseen Kristukseen turvautuvina kristittyinä. Hengen uudistus kirkossamme ry on toiminut kirkkoamme uudistavana ja hengellistä elämää korostavana liikkeenä jo yli 30 vuoden ajan. Liikkeen vuosittainen päätapahtuma on kaikille avoin kesäjuhla, jota vietetään tänä vuonna heinä-elokuun vaihteessa Turussa. JULKAISIJA Hengen uudistus kirkossamme ry Toimisto: Simotuntie 13, Ylöjärvi toimisto@hengenuudistus.fi, TOIMITUS Päätoimittaja Reijo Telaranta, reijo.telaranta@kolumbus.fi Toimitussihteeri Kikka Miilus, kikka.miilus@gmail.com Taitto Kikka Miilus Etukannen kuvat: Kikka Miilus Iso kuva Yhteisöjen Foorumin kokoontumisesta. Kuvassa vas. Marko Huhtala, Pasi Jaakkola, Heikki Toivio ja Hannu Hatanpää Painatus Hämeen Kirjapaino Oy, 2010 Painos kpl ISSN I KÄDENOJENNUS 1/2010

3 PÄÄKIRJOITUS Seurakunta ei ole yleisö vaan yhteisö Kirkosta eroaminen painottuu nuoriin aikuisiin. Heistä enää vain joka viides ajattelee, ettei voisi missään olosuhteissa erota kirkosta. Kirkosta eroaminen ei näillä näkymin siis ainoastaan tule jatkumaan vaan samalla kiihtymään, jos kokonaiset perheet ja vähitellen jopa suvut jättäytyvät ulkopuolelle. Kirkonrakentajien Foorumin seminaareissa on kahden vuoden aikana kyselty, mitä annettavaa spiritualiteetilla ja siihen sisältyvällä karismaattisuudella voisi olla kirkkomme uudistumiseen. Piispojen, professoreiden, tohtoreiden ja eri puolilta Suomea kokoontuneiden kirkon kentän vaikuttajien alustuksissa ja keskusteluissa on tutkittu, mitä on raitis luterilainen karismaattisuus ja kuinka se voisi olla luonteva osa seurakuntien toimintaa. Kirkonrakentajien Foorumin seminaarit etenevät nyt seuraavaan vaiheeseen. Helsingissä Lähetyskirkossa järjestetyistä seminaareista siirrytään hiippakunnallisiin seminaareihin, joista ensimmäinen on tänä keväänä Oulun hiippakunnassa Kempeleen seurakunnassa. Seminaarin ohjelma löytyy tämän lehden sivuilta Hiippakunnallisilla seminaareilla keskustelu kirkkomme jatkuvasta hengellisestä uudistumisesta halutaan viedä lähelle seurakuntia sekä niiden työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. Eri puolilla maata järjestettävissä seminaareissa keskusteluun spiritualiteetin ja karismaattisuuden merkityksestä saadaan mukaan kaikki kirkkomme uudistumisesta huolta kantavat. Kirkkomme kentässä toimii useita uudistusliikkeitä ja yhteisöjä, jotka ovat jo vuosia etsineet ja löytäneet erilaisia tapoja uudistaa kirkkoamme. Kolmekymmentä tällaisissa yhteisöissä toimivaa aktiivista vaikuttajaa kokoontui Riihimäelle. Alustusten ja keskustelujen avulla kartoitettiin kirkollisen kentän tilannetta sekä erityisesti nuorten aikuisten tavoittamista. Miten vastata tilanteeseen, jossa suurin osa (60-70 %) kirkosta eroavista on nuoria aikuisia ja enää vain joka viides nuori aikuinen ajattelee, ettei voisi missään tilanteessa erota kirkosta? Voimien kokoamiseksi ja eri puolilla maata tehtyjen ideoiden jakamiseksi päätettiin perustaa Yhteisöjen Foorumi. Sen tehtävänä on rakentaa yhteyttä, järjestää tarvittaessa seminaareja ja kutsua toimintaan mukaan kirkon kentässä samoihin tavoitteisiin pyrkivien yhteisöjen, yhdistysten ja seurakuntien aktiiviset toimijat. Riihimäen Yhteisöjen Foorumin ensimmäisestä tapaamisesta kerrotaan enemmän tämän lehden sivuilla Seurakunta, jonka jäsenille on varattuna vain yleisön rooli, ei voi menestyä. Perinteiden vaalimiseen, opin puhtauden vartiointiin, rakenteiden pystyssä pitämiseen ja ammattilaisten tyylipuhtaisiin suorituksiin keskittyvällä seurakunnalla ei ole tulevaisuutta. Yhtenäiskulttuuri ja kansakirkko ovat molemmat käytännössä jo kuolleet, vaikka tämän valtavan muutoksen vaikutukset eivät vielä ole kirkon jäsentilastoissa täydellä painollaan näkyvissä. Millainen on tulevaisuuden elävä seurakunta? Tähän kysymykseen toi Riihimäellä erinomaisia vastauksia asessori Heikki Toivio. Hän kertoi Tampereen hiippakunnan jumalanpalvelus- ja musiikkityöryhmän Lontooseen ja New Yorkiin järjestämän opintomatkan tuloksista. Monenlaisten seurakuntien tilaisuuksissa kierrelleen ryhmän raportit piirtävät konkreettista ja kiehtovaa kuvaa seurakunnasta elävänä ja toimivana yhteisönä. Kirkonrakentajien Foorumin puheenjohtaja piispa emeritus Jorma Laulaja totesi eräässä Foorumin järjestämässä seminaarissa, ettei kirkon uudistaminen ole mikään projekti. Se on jotain paljon syvällisempää ja laajempaa kuin vain sarja uudistavia toimenpiteitä. Myös Riihimäen kokouksessa nähtiin, ettei uudistaminen merkitse vain joidenkin yksityiskohtien nykyaikaistamista tai parantelua. Todellinen uudistus merkitsee asenteiden muuttamista, ja sen jokainen joutuu aloittamaan aina omien asenteidensa uudistamisella. Reijo Telaranta KÄDENOJENNUS 1/2010 I 3

4 Näky - tavoittava, vaikuttava ja yhteyteensä kutsuva seurakunta Uusi tilanne ja kirkon työn lähtökohdat Kikka Miilus Suomen ev.lut. kirkossa on yli neljä miljoonaa jäsentä ja työntekijää. Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka hallintokulttuuri määräytyy tämän mukaisesti. Näkemys jäsenyydestä ja toimintamalleista saa sisältönsä yhtenäiskulttuurin ajoilta. Yhtenäiskulttuurin väistyminen moniarvoisuuden ja maallistumisen tieltä pakottaa kirkon tutkimaan sekä itseään että ympäristöään. Muutos on raju ja haasteet sen mukaiset. Yhtenäiskulttuurissa kirkon jäsenyys oli itsestään selvä valinta. Se oli luonnollinen osa suomalaisen yhteiskunnan jäsenyyttä. Kirkosta eroaminen vaati tuolloin rohkeutta ja sosiaalinen paine huolehti siitä, että suomalaiset pysyivät kirkon jäseninä. Tällaista sosiaalista painetta ei tänään enää ole. Nykyihminen odottaa saavansa vastinetta ja merkitystä kaikelle, mistä hän maksaa. Tämä koskee myös kirkon jäsenyyttä. Jos kirkollisvero ei tunnu antavan vastinetta eikä jäsenyydestä löydy merkitystä, hän äänestää jaloillaan. Kirkosta eroamisen kynnys on hyvin alhainen. Sosiaalinen paine on kadonnut. Kirkon työ tapahtuu paikallisseurakunnissa. Jokainen seurakunta on vastuussa ihmisistä, jotka asuvat seurakunnan alueella. Tämä pakottaa tekemään strategisesti tärkeitä kysymyksiä. u Miten seurakunta tavoittaa alueellaan asuvat ihmiset ja pitää heihin yhteyttä? Mitä keinoja tähän on käytettävissä? Mistä löytyvät voimavarat? v Tavoittavuuden ja yhteyden ohella vaikuttavuus on tärkeä. Miten huolehtia siitä, että seurakunta tehtävänsä mukaisesti vaikuttaa kaikkiin niihin, joita se tavoittaa ja jotka ottavat vastaan kutsun seurakunnan yhteyteen? Tärkeää olisi, että vaikutus olisi syvällinen ja koko elämän kestävä. Miten päästä tähän? 4 I KÄDENOJENNUS 1/2010

5 w Oleellinen kysymys myös on, miten kirkko kykenee tarjoamaan merkityksiä nykyihmiselle. Tärkein merkitys on elämän tarkoitus ja usko Jumalaan elämän sisällön lähtökohtana. Ihminen kaipaa myös muita merkityksiä, jotka auttavat häntä monikulttuurisen yhteiskunnan jokapäiväisissä valintatilanteissa. Miten kirkko voisi osoittautua tämän päivän ihmiselle arvoyhteisöksi, joka toimii rohkaisijana hänen moraalisissa ja eettisissä pyrkimyksissään? x On myös kysyttävä, vastaako näkemyksemme johtamisesta ja paimenvirasta nykyvaatimuksia. Seurakuntarakenteen uudistus suurentaa seurakuntien kokoa. Miten huolehtia siitä, että yhä suurempien seurakuntien johtaminen vastaa monikulttuurisuuden haasteisiin ja että johtamiseen sisältyy myös hengellinen johtajuus eli paimenviran hyvä hoitaminen? On myös kysyttävä, minkälaista hyvää johtamista työyhteisöt edellyttävät. Mitä keinoja tarvitsemme, jotta kykenisimme nykyistä enemmän puhaltamaan yhteen hiileen? y Kirkon runsaat neljä miljoonaa jäsentä on nähtävä myös voimavarana. Miten saavuttaa tässä uusi tilanne? Miten päästä esim. siihen, että 10 % kirkon jäsenistä olisi aktiivisesti mukana kirkon työssä? Suhde läheisemmäksi Kirkon suurin uhka on sen etäinen suhde jäsenistöönsä. Myös oma seurakunta koetaan vieraaksi. Seurakunta ei kiinnosta. Tämä näkyy mm. kirkollisissa vaaleissa. Siksi suhde on saatava läheisemmäksi. Tähän pyrkiminen edellyttää uutta strategiaa ja uusia painopisteitä kirkon työssä. Jokaisen seurakunnan jäsenen tulisi voida kokea, että seurakunta on hänestä kiinnostunut ja haluaa pitää häneen yhteyttä. Juuri tässä keskeisiä onnistumisen lähtökohtia ovat tavoittavuus, vaikuttavuus, merkittävyys ja yhteys. Jotta kaikessa tässä olisi mahdollista onnistua, tarvitaan hyvää johtamista ja yhdessä yrittämistä. Yksityisyritteliäisyyden ajan tulisi olla kirkossa ohi. Tavoitteena on, että seurakunnan jäsenet kokevat seurakunnan omakseen ja luontevasti puhuvat meidän seurakunnasta. Lapsissa ja nuorissa on kirkon tulevaisuus Moniarvoisuus on elämistä vähemmistöjen ehdoilla. Siksi päiväkodit ja koulut arastelevat antaa uskontokasvatusta, puhumattakaan kristillisestä kasvatuksesta. Vastuu lapsiperheiden kristillisen kasvatuksen tukemisesta jää käytännössä seurakunnille. Miten tämän on mahdollista toteutua, on suuri mutta tärkeä kysymys. Pyhäkoulut ja päiväkerhot ovat tärkeitä, mutta niiden avulla ei valitettavasti kyetä antamaan riittävää tukea. On löydettävä uusia avauksia. Seurakunnat tavoittavat vain osan varhaisnuorten, nuorten ja nuorten aikuisten ikäryhmistä. Vain rippikoulu tekee poikkeuksen. Mutta sen vaikuttavuus jää liian usean nuoren kohdalla vähäiseksi tai lyhytkestoiseksi. On välttämätöntä tutkia, miten seurakunnan oman työn sekä tavoittavuutta että vaikuttavuutta voitaisiin merkittävästi lisätä nykyisestä, ja missä määrin verkostoitumalla ja yhteistyössä muiden kanssa tähdätä samoihin päämääriin. Jäsenistö jakamaan vastuuta Luterilainen kirkko on Suomessa ainutlaatuinen organisaatio. Sillä on yhä yli neljä miljoonaa jäsentä, vaikka sitä kohti ammutaan eri ilmansuunnista. Erityisen aktiivisia tässä ovat aggressiiviset ateistit. He ovat onnistuneet hankkimaan kirkolle menettäjän ja jatkuvan häviäjän julkisuuden. Meidän on käännettävä tämä voitoksi. Miten se tapahtuu? Kysymys on kirkolle strategisesti hyvin tärkeä. Kirkon jäsenistössä on paljon niitä, jotka eri syistä kaipaavat elämäänsä sisältöä ja tekemistä. Heitä löytyy kaikista ikäluokista ja väestöryhmistä, mutta erityisesti eläkeläisistä. Laaja kokemus on, että seurakunnassa vastuun ja tehtävien uskominen on parhaita tapoja sitouttaa. Vastuiden ja tehtävien tulisi olla kiinnostavia ja mielellään liittyä kunkin jäsenen ammatilliseen osaamiseen. Tien avaaminen uudenlaiselle vapaaehtoisuudelle kirkossamme on samalla valmistautumista tulevaisuuteen. On hyvin todennäköistä, että seurakuntien mahdollisuudet pitää yllä työntekijöiden nykyisiä työpaikkoja merkittävästi heikkenevät. Avautuu vastuita, jotka on uskottava vapaaehtoisille. Myös tässä mielessä kirkkoa odottaa uusi vastuun ja työn kulttuuri. Kirkon tulevaisuus on sen jäsenissä. Siinä on jokaisen seurakunnan tulevaisuuteen tähtäävän strategian keskeisin lähtökohta. Miten muutamme tämän suunnitelmiksi ja konkreettiseksi toiminnaksi, on pilottiseurakuntahankkeen avainkysymyksiä. + Veikko Pöyhönen Opetusneuvos Hengen uudistuksen hallituksen jäsen Kirkonrakentajien Foorumin koordinaattori Artikkelissa pohdittuja uudistuvan kirkon työn laadullisia kriteereitä seurakunnissa käsitellään edelleen Kirkonrakentajien Foorumin seminaarissa Kempeleessä perjantaina Asiaan liittyy myös pilottiseurakuntahanke, joka sisältyy seminaarin ohjelmaan. KÄDENOJENNUS 1/2010 I 5

6 KUTSUMUS KIRKON TÖIHIN Riittääkö sisäinen kutsumus? Osallistuin vuosi sitten Tanskassa järjestettyyn pohjoismaiseen teologiseen konferenssiin, jonka teemana oli kysymys kirkon erityisen viran olemuksesta (Essence of Ordained Ministry). Onko kirkon virassa kysymys kutsumuksesta (vocatio) vai ammatista (professio)? Konferenssin taustalla oli pitkä tanskalainen keskustelu papin virasta ja pappien toiminnasta seurakunnissaan. Tanskan luterilaisessa kirkossa on perinteisesti korostettu papin tehtävää paneutua syvällisesti Raamatun sanaan sekä kirkon opetukseen ja julistaa evankeliumia seurakunnalle. Samalla on korostettu papin sisäistä kutsua (vocatio interna) papin työhön ja vapautta toimia julistajana. Ideaalina on, että pienissä seurakunnissa työskentelee hyvin koulutettuja ja kutsumustietoisia pappeja, jotka julistavat evankeliumia seurakunnan jäsenille. Tavoitteen edistämiseksi Tanskassa on aina korostettu perusteellista ja monipuolista teologikoulutusta. Kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä on päädytty moniin ongelmiin. Monipuolinen teologinen koulutus ei nimittäin välttämättä takaa kirkon perinteen tai luterilaisen uskonkäsityksen syvällistä tuntemusta ja sitoutumista kirkon opetukseen. Monet papit ovatkin saattaneet innostua teologisista teemoista, jotka seurakunnissa koetaan vieraiksi. Myös kutsumustietoisuuden ja julistamisen vapauden ihanne ovat johtaneet vaikeuksiin, sillä monet papit ovat pitäneet oikeutenaan toteuttaa seurakunnassaan sisäistä kutsumustaan, olipa tuon kutsumuksen sisältö millainen tahansa (konservatiivinen, liberaali, herätyskristillinen, karismaattinen, yhteiskunnallinen, jonkin erityisryhmän oikeuksia ajava jne.). Tämä puolestaan on johtanut moniin konflikteihin, sillä sisäistä kutsumusta seurataan seurakunnan jäsenten tai luottamushenkilöiden näkemyksistä riippumatta. Edes piispan kaitsennalla ei näytä olevan vaikutusta, sillä julistamisen vapauden periaate ja sisäisen kutsumuksen toteuttaminen ovat tärkeämpiä kuin kirkon säädökset tai esimiesten ohjaus. Usein on käynyt niin, että vahvan sisäinen kutsumuksen omaava työntekijä pitää omia näkemyksiään Jumalan tahtona ja toteuttaa itse valittua kutsumustaan seurakunnan tarpeista riippumatta. Vastaava ilmiö tunnetaan myös muissa Pohjoismaissa. Monilla opiskelijoilla ja kirkon erityistehtäviin hakeutuvilla näyttäisi olevan vahva kutsumustietoisuus. He korostavat omaa kutsumustaan seurakuntapapin työhön tai motivaatiotaan esimerkiksi perheneuvonnan tai sairaalasielunhoidon tehtäviin. Vaikka joskus on tuntunut siltä, että perinteinen kutsumustietoisuus olisi vähentynyt, niin tämän päivän opiskelijat näyttävät kuitenkin hyvin kutsumustietoisilta. Tämäkin kuulostaa hyvältä, mutta kutsumustietoisuus herättää myös kysymyksiä. Merkitseekö kutsumus myös halua sitoutua kirkon työhön seurakunnassa tai kirkon erityistehtävissä? Saattaisiko kutsumustietoisuudessa olla kysymys postmodernille maailmankuvalle ominaisesta ajattelutavasta, jossa korostetaan henkilökohtaisia valintoja ja itsensä toteuttamista? Voidaanko sanoa, että modernissa kutsumusajattelussa tehtävästä tai virasta tulee väline itsensä toteuttamiseen? Hieman kärjistäen ilmaistuna kyseessä saattaakin olla uudenlainen ongelmallinen ilmiö. Kutsumusajattelun painopiste ei enää ole siinä, että minä palvelen seurakuntaa, vaan siinä, että seurakunta antaa minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni. Toisin sanoen seurakunta palvelee minua enkä minä seurakuntaa. Seurakunta kutsuu työntekijänsä Konferenssissa käydyssä keskustelussa arveltiin monien ongelmien johtuvan siitä, että korostetaan sisäistä kutsumusta (vocatio interna) ulkoisen kutsun (vocatio externa) kustannuksella. Tärkeän puheenvuoron käytti ruotsalainen Luther-tutkija ja Göteborgin nykyinen piispa Carl Axel Aurelius. Hänen mukaansa Luther ei tunne sisäistä kutsua (vocatio interna), vaan korostaa seurakunnan ulkoista kutsua (vocatio externa). Toisin sanoen Luther painottaa seurakunnan/kirkon oikeutta kutsua hyväksi katsomansa henkilö papiksi julistamaan evankeliumia. Aureliuksen mukaan pappi on pappi seurakuntaa varten, ei itseään varten. Pidän kirkon työntekijän sisäistä kutsumusta arvokkaana asiana. Henkilökohtainen usko, siihen nivoutuva 6 I KÄDENOJENNUS 1/2010

7 teologia ja vahva sisäinen kokemus kutsusta Jumalan valtakunnan työhön tukevat työntekijää ja vahvistavat hänen motivaatiotaan tehdä kirkon työtä. Tästä huolimatta olen taipuvainen ajattelemaan, että myös me saatamme helposti korostaa sisäistä kutsumusta ulkoisen kustannuksella. On olennaista, että kirkon työntekijät ja vastuunkantajat palvelevat seurakuntaa ja seurakunnan antamaa tehtävää. Seurakuntaa tai kirkon virkaa ei saa alistaa itsensä toteuttamisen välineeksi. Mitä kirkko odottaa? Kutsumusajattelua tarkasteltaessa on tärkeää pohtia, mitä kirkko/seurakunta odottaa työntekijöiltään. Mihin tehtävään kirkko kutsuu työntekijänsä? Yhden näkökulman näihin kysymyksiin tarjoavat valmisteilla olevat kirkon hengellisen työn ammattien ydinosaamiskuvaukset, jotka löytyvät Kirkon koulutuskeskuksen kotisivuilta ( fi/kirkonkoulutuskeskus). Ydinosaamiskuvausten perusteella kirkko odottaa mm. sitä, että työntekijä osaa toimia työyhteisön jäsenenä ja sitoutuu kirkon hengelliseen perustehtävään. Kirkko on olemassa, jotta usko syntyisi ja syvenisi, jotta lähimmäistä rakastettaisiin ja toivo vahvistuisi. Työntekijältä odotetaan ammattitaitoa myös kristillisen uskon ja hengellisen elämän kysymyksissä. Tärkeää on myös kirkon arvojen tunteminen ja kyky olla vuoropuhelussa eri tavoin ajattelevien kanssa. Tämä edellyttää realistista itsetuntemusta sekä kykyä itsearviointiin ja sisäiseen vuoropuheluun. Nämä kaikki ovat olennaisia, kun kirkon työntekijältä odotetaan käytännön työssä kykyä olla lähellä yksittäistä ihmistä sekä myös kykyä olla suuren joukon edessä. Kirkon työntekijän sisäinen kutsumus on arvokasta, mutta olennaista on myös se, millaiseen tehtävään sisäinen kutsumus kohdistuu. Parhaassa tapauksessa työntekijä kokee olevansa kutsuttu siihen tehtävään, johon seurakunta haluaa hänet lähettää. Huonoimmassa tapauksessa työntekijällä on oma henkilökohtainen agendansa, jota hän ryhtyy toteuttamaan seurakunnan toiveista ja tehtävistä huolimatta. Jälkimmäisessä tilanteessa on ilmeinen ongelma, joka voi tulla näkyviin mm. seurakunnan ja työntekijän välisinä ristiriitoina tai moninaisina seurakuntatyöyhteisön sisäisinä ongelmina. Seurakuntaa tai kirkon virkaa ei saa alistaa itsensä toteuttamisen välineeksi. Haasteet Kirkko on olemassa, jotta usko syntyisi ja syvenisi, jotta lähimmäistä rakastettaisiin ja toivo vahvistuisi. Meillä on kirkossa ainakin kolme haastetta. Ensiksikin meitä haastetaan kutsumaan ihmisiä opiskelemaan ja hakeutumaan kirkon työhön. On äärimmäisen arvokasta, että rohkaisemme kirkon työhön soveltuvia nuoria ja aikuisia hakeutumaan opiskelemaan kirkon työhön valmistaviin oppilaitoksiin. Toiseksi meidän on tuettava kirkollisella alalla opiskelevia eri tavoin. Opiskelijat tarvitsevat paitsi opintojen edellyttämiä hyviä harjoittelupaikkoja ja harjoittelunohjaajia myös mahdollisuuksia hengellisen elämän ja seurakuntayhteyden hoitamiseen sekä luontevia tehtäviä seurakunnassa. Opiskelijat tiedostavat ja nostavat esille aikaisempaa näkyvämmin hengellisen ohjaajan tarpeen. Olennaista on pohtia, miten koulutuksen aikana tähän tarpeeseen vastataan ja kenen luokse opiskelijat ohjataan. Kolmas haaste koskettaa kirkon työntekijöitä. Vaikka me emme voi elää hengellistä elämää toisen puolesta, meidän tulisi löytää tapoja, joilla voimme tukea työntekijöitä ja heidän hengellistä elämäänsä. Tärkeätä on kuitenkin muistaa, että kirkon töissä me emme ole toteuttamassa itseämme, vaan palvelemassa seurakuntaa, seurakunnan kutsumina ja Vapahtajan lähettäminä. + Kari Kopperi TT, Kirkon koulutuskeskuksen johtaja KÄDENOJENNUS 1/2010 I 7

8 Jumala varustaa Tämän hetken lähetysteologiassa puhutaan muun muassa varustamisesta tai voimaannuttamisesta, kuten englanninkielinen sana empowerment nykyään usein käännetään. Raamattu puhuu paljon siitä, että Jumala varustaa omiaan. Reijo Telaranta Millä Jumala varustaa? Jumala ei vain lähetä voimaansa tai pelkkää viestiä itsestään. Hän tulee itse. Lutherin teologian perusajatuksia on Itse uskossa Kristus on läsnä. Kun uskomme Jumalaan, tuossa uskossa on jo itse Kristus, Pyhän Henkensä kautta paikalla. Efesolaiskirjeen kehotus puhuu aktiivisesta Jumalan Hengestä, joka täyttää meidät, kun vain annamme sen tapahtua: Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne. (Ef. 5:18). Kenet Jumala sitten varustaa Hengellään ja Hengen lahjoilla? Sama Efesolaiskirje vakuuttaa, että tarkoitus on varustaa kaikki seurakunnan jäsenet. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. (Ef. 4:11-12). Samasta puhuu Apostolien tekojen toinen luku kuvatessaan ensimmäisen helluntain tapahtumia ja Jumalan suunnitelmaa seurakunnan olemuksesta. Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia. Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat. (Apt. 2:17-18). Kaikki varustetaan, ei vain papit tai muutamat muut, niin kuin Vanhan testamentin aikana. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta Mitä varten Jumala varustaa meitä? Varmaankin tavoitteena on se sama, mitä Pyhä Henki kaikessa toiminnassaan tavalla tai toisella tekee. Hän kirkastaa Kristusta: Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. (Joh. 16:13-14). Toisaalta hän varustaa meitä, että tavoittaisimme niitä, jotka eivät vielä osaa luottaa Jumalan olemassaoloon ja rakkauteen. Tätä kuvaa ensimmäisen korinttilaiskirjeen katkelma hyvin: Jos sen sijaan kaikki profetoisivat ja joku epäuskoinen tai ulkopuolinen tulisi paikalle, hän joutuisi kaikkien koeteltavaksi ja tutkittavaksi ja hänen sydämensä salaisuudet paljastuisivat. Silloin hän heittäytyisi kasvoilleen maahan, rukoilisi Jumalaa ja tunnustaisi: Jumala on todella teidän keskuudessanne. (1. Kor. 14:24-25). Tavoitteena on saada ihmiset luottamaan siihen, että Jumala on seurakunnan keskellä, meidän kanssamme. Milloin Jumala varustaa? Lähetyskäskyssä Jeesus lupaa olla kanssamme joka päivä. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Mt. 28:18-20). Muissa lähetyskäskyissä (Mark.16:17-20; Luuk. 24:49; Joh. 20:21, 22; Apt. 1:8) tuo lupaus konkretisoidaan Pyhän Hengen ja hänen voimansa läsnäoloksi. Siksi saamme odottaa kouriintuntuvaa varustamista tänään ja luottaa siihen päivittäin. Sarpatin lesken esimerkki Miltä varustaminen ja varustettuna oleminen tuntuu? Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa kerrotaan Eliasta ja leskivaimosta, jonka Jumala varusti pitämään huolta Eliasta ja omasta perheestään. Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polt- 8 I KÄDENOJENNUS 1/2010

9 topuita. Elia huusi hänelle: Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda. Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: Toisitko minulle myös palan leipää. Mutta nainen vastasi: Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme. Elia sanoi hänelle: Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle. Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla. (1.Kun. 17:10-16). On mielenkiintoista kuvitella, miltä leskestä tuntui kaataa lähes tyhjästä öljypullosta öljyä ensin toiselle. Hänen oma kokemuksensa oli se, että voimavarat ovat lopussa, niin lopussa, että hän varautui jo kuolemaan. Silti hän sai olla siunauksena toiselle ja sai samalla itsekin ravintoa. Voisiko tämä olla esikuva meille? Jos luotamme Jumalan lupauksiin läsnäolosta ja toimimme sen mukaisesti, vaikka emme kokisikaan olevamme jotenkin varustettuja, saisimmeko nähdä enemmän Jumalan tekoja ja ihmeitä elämässämme? Tämä on ainakin oma kokemukseni: kun luotan Jumalan sanan lupauksiin ja uskaltaudun siunaamaan ihmisiä, näen hyvin usein armolahjojen toimivan. Jos jään odottamaan jonkinlaista valmiina olemisen kokemusta, en uskaltaudu tekemään mitään. On hyvä harjoitella tätä seurakunnassa, siunata toinen toisiamme, sanoa Raamatusta rohkaisun sanoja, joita mieleemme nousee ja niin edelleen. Lienee korkea aika luottaa enemmän Jumalan sanan lupauksiin varustamisesta kuin kokemuksiimme omasta heikkoudestamme. Ehkä sitten saamme myös kokea, että hän varustaa meidät palvelemaan, vaikka kokisimme itsemme edelleen heikoiksi. Aavistelen, että tämä sama kokemus seurasi myös Jeesuksen ensimmäisiä opetuslapsia, jotka usein näyttivät yllättyvän siitä, mitä Jumala heidän kauttaan teki. + Jukka Jämsén pastori, Lapuan hiippakunnan lähetyssihteeri Suomen Lähetysseura OPINTO- JA RUKOUSMATKA ISRAELIIN MESSIAAN JERUSALEM Markku Ylipään ja Vesa Kemin musiikkia - Koimme innoittavan siunauksen alkaessamme luoda lauluja: ne annettiin meille! Olemme kiitollisia Jumalalle, Israelin Pyhälle, joka on kaiken luovuuden lähde. Kiitos myös kaikille niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet tämän äänitteen syntymisen. Levyä on saatavilla kristillisistä kirjakaupoista tai suoraan tekijöiltä: Markku myfire@kolumbus.fi hintaan 20 + postitse toimitettaessa toimituskulut 2,00. Lähde opinto- ja rukousmatkalle Israeliin Ohjelmassa kohteet Tiberias ja Jerusalem. Monipuolinen retkiohjelma pyhille paikoille, Israelin merkittävimpiin arkeologisiin kohteisiin ja luonnonnähtävyyksiin. Matkanjohtajina toimivat pastori Petri Kauhanen, p , petri.kauhanen@elisanet.fi ja opetusneuvos Aatos Karjalainen, p , henryteam@sunpoint.net. Matkanjärjestäjä Tiedustelut ja ilmoittautumiset em. numeroihin. KÄDENOJENNUS 1/2010 I 9

10 ARMOLAHJAT SEURAKUNTAA RAKENTAMASSA Kikka Miilus Palvelupaikkani seurakunnassa Armolahjat ovat tärkeä osa Jumalan työtä, jota hän tekee seurakunnan kautta maailmassa. Hän on Poikansa kautta kutsunut meidät työtovereikseen toteuttamaan tätä tehtävää. Pietari kirjoittaa: Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa. (1. Piet. 2:9) Armolahjat on sananmukaisesti annettu armahdetuille syntisille Jumalan suvereenin armon osoituksina, armon jakamiseksi edelleen toisille. Armolahjojen tulisi kuulua luonnollisena osana kristilliseen opetukseen seurakunnasta Kristuksen ruumiina maailmassa. Seurakunnan tulisi rohkaista ja motivoida jäseniään löytämään ja käyttämään saamiaan armolahjoja ainakin kuudella tavalla: u Armolahjoja tulisi tavoitella. v Niiden käyttämisessä tulisi kasvaa. w Niiden käyttämiseen tulisi rohkaista. x Niistä tulisi antaa opetusta seurakunnassa. y Niitä tulisi rukoilla ja anoa seurakunnassa. z Niiden käyttöön tulisi harjaantua ja niitä tulisi käyttää arjessa. Armolahjat on annettu seurakunnalle, rakentamaan seurakuntaa ja varustamaan palvelijoita työhön. Toiseksi armolahjat on annettu palvelu- ja todistustehtävää varten maailmassa. Niitä tarvitaan, jotta voitaisiin viedä evankeliumin sanoma uusille ihmisille. Kolmanneksi armolahjat on annettu muuttamaan seurakunnan rakenteita sen toimintaa ja päämäärää palvelevaksi. Seurakunta tarvitsee tähän johtamisen ja hallitsemisen, organisoimisen armolahjoja. Yksittäisen Kristuksen ruumiin jäsenen paikka seurakunnassa määräytyy hänen armolahjansa perusteella. Yhtä tärkeää kuin elää pyhää elämää on etsiä ja tavoitella lahjaansa ja paikkaansa seurakunnassa. Armolahjat ovat välttämätön osa seurakunnan olemusta. Apostoli Paavalin mukaan seurakunta on Hengen johdossa elävä, rakentuva ja toimiva sekä Hengen lahjoin varustettu karismaattinen yhteisö. Kuinka Kristuksen ruumis toimii Jumala on kutsunut meidät armonsa osallisuuteen ja yhteyteen kanssaan. Tästä yhteydestä käsin hän varustaa meidät ja lähettää meidät palvelemaan ja rakastamaan ihmisiä. Hän antaa meille lahjaksi veljiä ja sisaria. Seurakunta on olemassa myös sen tähden, että Herra itse saisi palvella ja rakentaa meitä ensin. Keskinäisen palvelun kautta Hän rohkaisee meitä lähtemään liikkeelle valtakuntansa asioille lähelle ja kauas. Siksi on tärkeää, että paikallisseurakunnassa annamme tilaa erilaisille palvelutehtäville ja armolahjoille. Apostoli Pietari sanoo: Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. (1. Piet. 4:10). Kun kokoonnumme jumalanpalvelukseen ja yhteisiin tilaisuuksiin, synnintunnustus ja uskon tunnustaminen luovat yhteyttä. Kun seurakunnan jäsenten keskinäisestä yhteydestä on kysymys, on voitava puhua myös ylpeydestä, kateudesta ja katkeruudesta. Armolahjat otetaan vastaan ja ne toimivat parhaiten armon tasolta. Jos seurakunnassa vallitsee armollinen ja rakkaudellinen yhteys, palvelu ja lahjojen käyttäminen onnistuu. Työn hedelmä on sitä kestävämpi mitä vahvemmat arvot ovat. Kun Paa- 10 I KÄDENOJENNUS 1/2010

11 vali opettaa 1. Korinttolaiskirjeessään armolahjoista, hän tietoisesti haluaa asettaa armolahjat kokonaisuuden kannalta oikealle paikalle. Sen tähden hän asettaa rakkauden verrattoman tien opetuksensa keskelle (1. Kor. 14). Koska ihmisillä on Kristukseen uskovinakin taipumus korottaa itseään toisten yläpuolelle, on lahjoja käytettäessä kuljettava rakkauden, nöyryyden ja pyhän elämän tietä. Mikä on armolahja? Armolahja, karisma, on Jumalan Hengen suvereeni lahja seurakunnan jäsenille, jotta he voisivat olla sellaisia, jollaisiksi heidät on kutsuttu olemaan, ja tehdä sitä, mitä varten heidät on lähetetty palvelemaan. Jokainen kristitty on Jumalan kutsun vastaanottaessaan saanut tehtävän palvella ja rakastaa Jeesuksen antaman esikuvan mukaisesti. Armolahja on Hengen ilmentymä, joka otetaan vastaan ja joka toimii uskon kautta. Lahja tekee Jeesukseen uskovan kykeneväksi palvelemaan toisia seurakunnassa tai sen ulkopuolella. Jeesuksen seuraajan suuri etuoikeus on tulla tietoiseksi tehtävästä, johon Jumala on hänet kutsunut ja lahjoista, joilla hänet on tehtävään varustettu. Luonnolliset lahjat saamme perintönä luomisen perusteella, mutta armolahjat ovat seuraus ja siunaus Jeesuksen tekemästä lunastustyöstä. Kristitty on kutsuttu Jumalan työtoveruuteen sekä luomisen että lunastuksen alueella. Luomisen perusteella olemme saaneet monia lahjoja ja taipumuksia, joilla voimme palvella Jumalaa. Jeesuksen lunastustyön perusteella olemme päässeet armon osallisuuteen, jossa palvelemme lähimmäistämme Hengen uudessa tilassa ja Hengen antamin varustein. Joskus on vaikea määrittää eroa luonnonlahjan ja armolahjan välillä. Motivaatio- eli tehtävälahjat Jumala antoi ensin seurakunnalle viisi palvelutehtävää ja lahjaa varustamaan Kristuksen ruumiin jäsenet valmiiksi palvelutyöhön. Nämä ovat apostolin, profeetan, evankelistan, paimenen ja opettajan tehtävät. Raamattu sanoo, että seurakunta on rakennettu apostolien ja profeettain opetuksen ja todistuksen perustalle. Näistä tulisi aina pitää kiinni ja niihin tulisi palata silloin, kun etsitään uskon ja seurakunnan uudistusta. Seurakunnan määrälliseen ja hengelliseen kasvuun tarvitaan evankelistoja, paimenia ja opettajia. Kirkko ei voi kasvaa vain luonnollisen kasvun kautta, vaan sen tulee kasvaa evankeliumin ja Jumalan sanan kautta. panemaan itsemme alttiiksi, huomaamme pian, ettemme saa paljon aikaan omalla voimallamme ja kyvyillämme. Jumalan armo vaikuttaa meissä ja meidän kauttamme silloin, kun olemme luopuneet omasta yrittämisestä ja jättäneet itsemme ja onnistumisemme Jumalan käsiin. Armolahjat ovat luonteeltaan toiminnallisia ja dynaamisia. Ne ilmenevät silloin, kun lähdemme liikkeelle palvelemaan. On oltava valmis kokeilemaan ja palvelemaan. Hyödyllistä on myös keskustella armolahjoista jonkun kokeneemman kristityn kanssa. Meidän tulee Raamatun kehotuksen mukaisesti pyytää Jumalalta itsellemme armolahjoja (1. Kor. 14:1; 14:12). Hän jakaa niitä seurakunnalleen jatkuvasti, runsaasti ja tarkoitusta vastaavalla tavalla. Pyhä Henki ottaa käyttöönsä ihmisen koko persoonallisuuden. Siten myös seurakunnat ovat keskenään erilaisia. Niillä voi olla käytössään erilaisia armolahjojen yhdistelmiä. Hengelliset lahjat pyydetään rukoillen Jumalalta ja otetaan vastaan lahjana uskon kautta. Jumala antaa kyllä armonsa ja rakkautensa niin hyville kuin pahoillekin, mutta hengelliset lahjat tulee anoa Häneltä. Seurakunnan jatkuvan ja kestävän esirukouksen aihe tulee olla se, että Jumala lähettäisi sille sopivat palvelijat ja antaisi vastaavien armolahjojen ilmetä heidän kauttaan. Seurakunnan tulee järjestää perusopetusta palvelutehtävistä ja armolahjoista, mutta omalla vastuullamme on opiskella ja ottaa niistä selvää. Turvallisinta on kasvaa ja harjaantua palvelutehtäviin ja armolahjojen käyttöön oman seurakunnan yhteydessä. Usein raamattu- ja rukouspiireissä tai soluissa saavutetaan sellainen yhteys ja luottamus, jossa uskalletaan palvella ja siunata toisia. Julkinen palvelu seurakunnan kokoontumisissa edellyttää paimenuuden ja johtajuuden toteutumista. + Petri Kauhanen kappalainen, Hengen uudistuksen hallituksen jäsen Tuusula Armolahjoja käsittelevien kirjojen esittely sivulla 24. Kuinka löydän lahjani? Asenteemme Jumalan armoon ja hänen antamiinsa lahjoihin ratkaisee paljon. Jos olemme valmiit palvelemaan ja KÄDENOJENNUS 1/2010 I 11

12 Kikka Miilus Ensimmäinen asia oli se, että Jumala laittaa meidät rukoilemaan, jotta kestäisimme ja pystyisimme ottamaan vastaan ne lahjat, jotka hän on jo valinnut osaksemme. Monien riihimäkeläisten mielestä esimerkiksi Hengen uudistuksen kesäjuhlaa valmisteltaessa rukoiltiin enemmän kuin miesmuistiin. Tuossa juhlassa koimme valtavaa Jumalan hyvyyttä ja Pyhän Hengen uudistavaa voimaa. Uskon, että tämä oli seurauksena siitä, että Jumala oli valmistanut rukouksessa meitä ottamaan vastaan tuon hyvyyden ja siunauksen virran. Herra, anna meille herätys ja aloita se minusta on ollut yksi rukouksemme kantava pyyntö. Uusia Jumalan lapsia voi syntyä ainoastaan rukouksen ilmapiirissä. Frank Mangsin eräs kirja avasi tätä ajatusta minulle. Hän kertoo kirjassaan esimerkin siitä, miten suomalaiset ovat kautta historian synnyttäneet saunassa. Oikeassa ilmapiirissä, puhtaudessa ja lämmössä syntyy uusia lapsia. Hengellisesti uusia lapsia syntyy seurakuntaan, jossa on lämmin rukouksen ilmapiiri ja oikeat edellytykset kasvulle. Ainoastaan rukoileva seurakunta voi olla kasvava seurakunta. RIIHIMÄKI rukoileva seurakunta Riihimäen seurakunnan vuotta 2009 vauhditti Riihimäki rukoilee -rukoushanke. Hankkeen perusajatuksena oli innostaa riihimäkeläisiä rukoilemaan kotikaupunkinsa puolesta. Ei vain puhuta rukouksesta, vaan rukoillaan. Osaltaan hankkeen juuret olivat vahvassa Sanan ja rukouksen iltojen liikkeessä, joka on vaikuttanut paikkakunnalla 25 vuotta. Riihimäellä on rukoiltu jo pitkään, ja tulokset ovat näkyvissä mm. vilkkaana ja aktiivisena Kristus-keskeisenä seurakuntaelämänä. Koskaan ei kuitenkaan voi rukoilla liikaa, vaan rukoukselle on aina tilaa ja tarvetta. Hankkeen ajatuksena ei ollut lisätä varsinaista toimintaa, vaan että rukousinnostus voisi vallata seurakuntalaisia ja elävöittää jo ennestään käynnissä olevia työmuotoja. Hankkeen toiminnan rungon muodostivatkin seurakunnan isot tapahtumat Big Light, Hengen uudistuksen kesäjuhla ja syksyinen rukousviikko. Nämä kaikki ja moni muu asia teemoitettiin rukouksella. Rukoushanke opetti ainakin minulle monia asioita rukouksesta ja uskon, että monia jälkiä tästä vuodesta jäi. Rukous synnyttää riitoja, on joskus esitetty rohkea väite. Niitä ei kuitenkaan synnytä varsinaisesti rukous, vaan se, että rukous laittaa liikkeelle. Tällöin sielunviholliselle tulee kiire. Se taas näkyy siinä, että syntyy riitoja kristittyjen välille. Jumalalla on onneksi viisautta kääntää tämä lopulta meidän voitoksemme. Minua on usein puhutellut raamatullinen ajan määrittäminen, miten ensin tulee yö ja sitten päivä. Sapatti alkaa illalla iltahämärissä, yö koittaa seuraavaksi ja sitten vasta tulee aamu. Jumala laittaa meidät pohtimaan asioita ja hajottaa joskus vanhoja rakennelmia, että voisi syntyä uutta. Tämä on rukouksen vaikein vaihe ja tulos. Ihminen luonnostaan haluaisi tukeutua siihen, miten asiat on aina ennen tehty. Mutta Jumala luo uutta ja uusia toimintatapoja. Joudumme seurakuntina ja yhteisöinä etsikkoaikaan, etsimään Jumalan kasvoja ja tapaa toimia. Tässä tilanteessa monesti luovumme rukouksesta hyödyttömänä keinona ja lähdemme toimimaan ihmisviisaudessa. Tällaisessa tilanteessa kuitenkin pitäisi nähdä jo voitto ikään kuin etukäteen ja rukoilla edelleen vain enemmän. Rukous jatkuu Riihimäellä rukousvuoden päätyttyäkin. Olemme monissa toiminnoissa, kuten Sanan ja rukouksen iltojen järjestämisessä etsikkoajassa etsimässä uutta alkua. Vahva näkyni on, että se on tulossa. + Marko Huhtala Rukousvuoden projektisihteeri, nykyinen Riihimäen vs. seurakuntapastori Hengen uudistuksen hallituksen varapj. 12 I KÄDENOJENNUS 1/2010

13 Kikka Miilus VALVEILLA? Aamuyön tunnit, sanotaan siinä kello kahden ja viiden välillä, ovat kaikkein raskainta aikaa valvoa. Armeijassa tätä vartiovuoroa kutsutaan koiravartioksi. Siihen ei kukaan haluaisi valvomaan, sillä vartiomiehellä on täysi työ pysyä hereillä, kun toiset kuorsaavat makeasti ympärillä ja uni tahtoo väkisinkin painaa myös vartijan silmät kiinni. Toisaalta nämä tunnit ovat piinallisia valvoa myös heille, jotka täysin luvalla saisivat ja haluaisivat nukkua, mutta kun uni ei jostain syystä tule. Menneen tai tulevan päivän huolet ja hankalat asiat tuntuvat kymmenen kertaa suuremmilta ja ahdistavammilta kuin päiväsaikaan ja ikään kuin hyökkäävät kimppuun. Syystäkin näitä aamuyön pimeitä hetkiä kutsutaan sudenhetkiksi. Tiedämme, että aamu pian sarastaa, mutta juuri näinä hetkinä yön pimeys tuntuu kaikkein raskaimmalta ja uuvuttavimmalta. Jesajan kirjassa ovat sanat ja ahdistuneen odottajan kysymykset: Vartija, kauanko yötä on vielä? Vartija, kauanko yötä vielä? Vartija vastaa: Aamu on tullut, silti on yö. Jos teillä on kysyttävää, niin kysykää, tulkaa uudelleen! (Jes. 21:11-12) Monen kristityn kokemus tästä ajasta on kuin koiravartiossa valvovan. Valvominen on entistä vaikeampaa. Maailmassa näyttää yhä pimeämmältä, ja omat voimat ovat myös vähissä. Eletään näköalattomuuden aikoja. Valvotaanko kirkossa? Mitä sitten näemme ympärillämme kirkon ja uskovien tekevän? Sen sijaan, että meitä kehotettaisiin valvomaan, kokoontumaan yhteen, huolehtimaan öljystä lampuissa ja siitä, että seurakunta olisi maailman valkeutena, kristittyjen rakkaus kylmenee, yhteyden sijasta epäillään ja kyräillään toisia, pirstoudutaan yhä pienempiin ryhmiin. Maailman moraali alkaa tulla Raamatun käskyjen tilalle, Raamatun sana vaihtuu mielipidetiedustelujen ja tilastojen totuudeksi, yhteiskunta vaikuttaa yhä enemmän siihen, mitä kirkossa opetetaan ja miten eletään. Kaitaa tietä yritetään leventää vaikka väkisin. Tarkkailkaa ajan merkkejä. Mistä kirkossa puhutaan, mistä vaietaan, mikä kristittyjä kiinnostaa? Millainen on nykypäivän kristityn identiteetti ja minäkuva, mihin hän peilaa arkipäivän arvojaan ja ihanteitaan? Pitääkö keskiverto kristitty itseään enää muukalaisena, joka valvoo Raamatun ilmaisulla sanottuna kupeet vyötettyinä ja kaipaa oikeaan kotiin, vai mukautuuko hän vain maailman mielen mukaan? Suurempia herätyksen tulia ei juuri missään näy. Herätysliikkeetkään eivät ole liikkeellä herätyksen merkeissä, pikemminkin yritetään vain pitää tämänhetkisiä jäseniä hengissä ja mukana. Yhä pienenevä joukko kokee kutsumusta hengellisen työhön. Ateismi, Jumalasta ja kirkosta eroaminen sekä hengellisten asioiden väheksyntä on sen sijaan näyttävästi lisääntynyt. Vartija, mikä hetki yöstä on? Joko aamu pian sarastaa? Saammeko vielä nähdä sellaisen aamun, jossa vanhan kristikunnan kuolleet luut heräävät eloon, jossa hengellisen elämän kuivuneet uomat saavat elävän veden virtojen raikkaan kohinan, jossa syntinsä anteeksi saaneitten pelastuneitten ihmisten sydämistä ja huulilta kaikuu kiitoslaulu Jumalalle ja Karitsalle? Vai näemmekö tämän vasta ikuisuuden aamun sarastuksessa? Odotammeko Kristuksen paluuta? Kristuksen paluun odotus on keskeinen osa kristillistä uskoa. Niin kuin Jeesus syntyi ihmiseksi ensimmäisenä jouluna, niin Hän tulee vielä toisen kerran, mutta nyt kunnian kuninkaana historiamme lopussa, ja sen jälkeen tapahtuu vielä viimeinen tuomio. Jeesus puhui paljon omasta paluustaan erityisesti myös vertausten kautta. Moneen kertaan Hän kehotti meitä olemaan valmiita paluunsa hetkellä. Tunnetuin, helposti muistettava vertaus on kertomus kymmenestä morsiusneidosta, jotka lähtivät hääjuhlan sulhasta vastaan, mutta vain viisi viisasta heistä pääsi sisälle hääjuhlataloon. Tyhmät jäivät ulkopuolelle, ja syynä oli puutteellinen valmistautuminen. Kristuksen takaisin paluun ajankohta on kaikille yllätys, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette voi aavistaa. Jeesus vertaa sitä aikaa Nooan päiviin vedenpaisumuksen edellä. Aivan kuten Nooankin aikana luopumus on suuri. Toisen kerran Jeesus sanoi: Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö Hän uskoa maan päältä. Niinkö pitkälle luopumuksessa mennään? Ensimmäiset kristityt halusivat valvoa ja olla valmiina. Valvominen on alun perin ollut keskeinen uskonelämän kuva. Kristityn asennetta ja tehtävää hänen odottaessaan Kristusta on verrattu yövartijan valvomiseen varkaan varalta. On oltava jatkuvasti hereillä ja valppaana. Valvoja KÄDENOJENNUS 1/2010 I 13

14 on yötyötä tekevä henkilö, hänen asunsa on yötyötä tekevän työmiehen asu. Hän on vyöttänyt kupeensa ja hänellä on lamppu kädessä. Valvova palvelija on samalla vanhurskas. Tämän suomen kielelle vähän vaikean sanan merkitys avautuu osittain ruotsin ja saksan kielen kautta. Vanhurskas, ruotsiksi rättfärdig ja saksaksi rechtfertig, merkitsee sanamukaisesti lähtöön oikein valmista. Lähtöön valmis on sittemmin tullut merkitsemään valmistautumista kuolemaan, mutta alun perin kysymys oli Kristuksen takaisin tulemisesta ja lähtemisestä matkaan hänen mukaansa. Vanhurskas on valmistautunut myös tulevaan elämään. Valmistautuminen tähän tulevaan lähtöön on kuitenkin ajassamme torjuttujen asioiden listalla, ja hyvin monet onnistuvat unohtamaan sen täysin. Korostetaan hyvinvointia ja kehon kulttuuria, elämistä tässä ja nyt. Kuntoklubit kukoistavat, samoin terveystuotteiden ja lisäravinteitten kauppa. Aidan taakse on suljettu kaikki, mikä muistuttaa kuolemasta. Valvokaa ja rukoilkaa Valvominen ei ole helppoa. Näinä aikoina yön pimeys väsyttää ja vie voimat. Koiravartiossa valvovalla on kylmä ja ankea olo. Mutta ylipäällikön käsky toteutettavaksi tällä vuorolla on yhä sama: valvokaa ja rukoilkaa. Rukous antaa sisällön valvomiselle. Kun yöllä et saa unta, älä anna huolien ja ahdistusten vallata mieltäsi, vaan ala rukoilla. Herramme ei torku eikä nuku hän kuulee rukoukset ja ehkä juuri ohjaakin ajatuksiasi niihin asioihin, joiden puolesta pitää aamuyön tunteina rukoilla. Rukouksessa olet yhteydessä Herraasi ja voit kertoa Hänelle väsymyksesi ja uupumuksesi. Jeesus Kristus, joka Getsemanessa koki ja näki opetuslastensa valvomisen vaikeuden, tietää heikkoutemme. Hän on luvannut olla kanssamme joka päivä. Entä yöllä? Eikö Hän sitä enemmän ole kanssamme myös yöllä, rohkaisemassa valvojaa. Vanha uskonpuhdistuksen erityisesti korostama ajatus rukoile ja tee työtä on selkeä ohje myös tämän päivän kristitylle. Sytytä lamppu ja pane se lampunjalkaan, merkiksi muille valvojille, se on tehtävänanto sinulle. Kun pyrimme elämään lähellä Herraa, toteuttamaan Hänen tahtonsa rakastamalla lähimmäisiä, rakentamalla seurakuntaa työssä ja vaivannäössä, me samalla joudutamme Herran tulemista. + Yrjö Niemi rovasti, Siperian saarnaaja Hengen uudistuksen hallituksen jäsen Hämeenlinna Toivomme, että lapsemme löytäisivät elämänsä perustaksi uskon, joka meille vanhemmille on elämän voima. Toivomme, että kirkossa mukanamme kulkevat tai seurakunnan lapsi- ja nuorisotyöhön osallistuvat lapsemme voisivat olla eläviä uskovia ja löytää paikkansa seurakunnassa sekä oman palvelustehtävänsä, kun he varttuvat aikuisiksi. Vaikka uskon syntyminen on Pyhän Hengen työ, näyttää siltä, että vanhemmilla ja seurakunnalla on iso merkitys siinä, mihin suuntaan lapsen elämä kääntyy. Juutalaisuuden esimerkki Juutalaisuudessa on kautta vuosituhansien kannettu vastuuta isien uskon siirtymisestä sukupolvelta toiselle. Juutalaiset ovat tarkkaan miettineet, miten eri-ikäisiä lapsia opetetaan. Kun lapsi on vieroitettu noin kahden vuoden iässä, alkaa muistityö, jolloin vanhemmat kertovat Jumalan teoista. Lapille luetaan katkelmia pyhistä kirjoituksista ja heidän kanssaan rukoillaan vuotiaana aletaan Tooran lukeminen ja sen ulkoa oppiminen. Siinä iässä pojat saavat erityiskohtelua ja huomiota. He saavat kuunnella miesten kertomuksia ja juttelua ja oppivat miesten laulua vuoden iässä opitaan Jumalan lakia ja lapsille opetetaan syntien anteeksiantamuksesta vuotiaalla on vastuu omista teoista ja hän syvenee lain tuntemisessa vuotias opiskelee Talmudia, historiaa ja pyhien elämäkertoja. Kahdeksantoista vuoden iässä hän on täysivaltainen juutalainen. Ei ihme, että juutalaisuus ei ole hävinnyt maailmasta, vaan on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Isät ovat opettaneet ja isät ovat kertoneet tuleville polville Herran ihmeellisistä teoista psalmin kehotuksen mukaisesti (Ps 78:3). Juutalaisten systemaattisesta opetussuunnitelmasta voisi olla suuntaviittoja muillekin. Heidän uskontopedagogiikkansa perustuu vahvasti lapsen psyykkisten kehitysvaiheitten tuntemiseen. Lapsen ohjaaminen Tänä päivänä kaksi suurta vaikuttajaa lasten arvomaailmassa ovat kaverit ja media. Ne voivat huomaamatta murentaa kodin antamaa perintöä, jos vanhemmat eivät ole valveilla. Vanhemmat voivat vaikuttaa paljon lastensa ystävyyssuhteisiin. Kun kaverit saavat tulla lasten kotiin ja vanhemmat viettävät yhteistä aikaa lastensa ja heidän kavereitten kanssa, vanhemmat oppivat tuntemaan kaverit. Jos suhde kavereihin on hyvä ja lämmin, heihin voi myös vaikuttaa. Rajoittamattoman median kautta lasten ja nuorten elämään hiipivät vahingolliset arvot ja elämän mallit, joita he eivät ole vielä kypsiä arvioimaan. Viisas vanhempi tietää, mitä lapset katselevat ja missä he liikkuvat internetissä. 14 I KÄDENOJENNUS 1/2010

15 Kikka Miilus Lapset elämän suuntaa valitsemassa mahtuuko Jumala mukaan? Kun lasten kanssa katsotaan yhdessä televisiota ja filmejä, vanhempi voi kommentoida nähtyä omien arvojensa mukaisesti. Aluksi lapset hermostuvat tähän vanhempien ärsyttävään tapaan, mutta vähitellen he tottuvat. Lapsistakin kasvaa kuin huomaamatta kriittisiä katselijoita. Lapset eivät osaa itse tehdä itselleen media-ruokalistaa, niin kuin he eivät osaa itse huolehtia terveellisestä ruokavaliostakaan. Lapsi tarvitsee aikuisia oppiakseen elämään ja tekemään oikeita valintoja. Kun vanhemmat elävät lähellä lapsiaan ja vaalivat lämmintä suhdetta heihin, heillä on hyvät mahdollisuudet ohjata lasta harjaantumaan oikean ja väärän, rakentavan ja vahingollisen erottamisessa. Lapsia arvostavassa perheessä keskustellaan paljon. Siellä nauretaan, hassutellaan ja puhutaan vakavia yhdessä. Sukupolvien vuorovaikutus Amerikkalainen nuorisopastori Mark DeVries kertoo kirjassaan Family-based youth ministry ihmetelleensä, miksi niin harvat lapsi- ja nuorisotyön piirissä olevat nuoret juurtuvat aikuisina seurakuntaan. Hän itse oli menestyksellisen ja paljon nuoria kokoavan nuorisotyön johtaja. Kuitenkin hänenkin nuoristaan vain osa sitoutui seurakuntaan aikuistuttuaan. DeVries tutki niitten nuorten taustaa, joista kasvoi seurakunta-aktiiveja. Nämä nuoret olivat lapsuudestaan asti ja läpi nuoruusvuosien jollain tavalla osallistuneet myös muuhun seurakunnan toimintaan kuin vain lasten ja nuorten ohjelmiin. He osallistuivat jumalanpalveluksiin ja heillä oli usein omia vastuutehtäviä. Jos katselemme ympärillemme omassa seurakunnassamme, toteamme varmaan saman tosiasian. Tunnettu sosiologi ja antropologi Margared Mead on todennut, että yksi länsimaisen yhteiskunnan vamma on siinä, että lapset ja nuoret elävät liikaa ikäistensä parissa vertaisryhmissä. Kaikissa kulttuureissa oppiminen on yleensä tapahtunut vuorovaikutuksessa vanhemman sukupolven kanssa. Kypsyminen tapahtuu siten, että vähemmän kypsällä on mahdollisuus havainnoida, käydä vuoropuhelua ja tehdä yhteistyötä kypsemmän kanssa. Aikuiset ovat omalla elämällään malleja rakkaudessa, kipujen ja konfliktien kohtaamisessa, pettymysten ja ongelmien selvittämisessä. Aikuiset ovat lapsille myös uskovien malleja. Heistä nuoremmat havainnoivat, millaista uskonelämä on. Lasten ja nuorten on hyvä nähdä, että uskonelämä ei ole ainaista hauskista tai actionia. Muutoin he tulevat lihaviksi, mutta eivät vahvoiksi, DeVries sanoo. Lapset ja nuoret tarvitseva myös harjaantumista tylsyydessä, epäonnistumisessa ja kärsimyksessä. Laajennetut perheet Raamatussa on puhutteleva kuva todistajien pilvestä. Lapset tarvitsevat ympärilleen aikuisia, joitten elämässä usko näkyy ja toimii. Aikuiset ovat osa todistajien pilveä. Jeesus puhuu laajennetusta perheestä, kun hän näyttää ympärillään olevia ihmisiä ja sanoo: Jokainen joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun äitini, veljeni ja sisareni. Seurakunta voi olla laajennettu perhe ja korvata jotain siitä, mitä lapsilta ja nuorilta puuttuu omassa perheessään. Uskovat perheet voivat olla laajennettu perhe lastensa kavereille. Heille ja heidän perheilleen saatamme olla ainoita uskovia ihmisiä, joita he tuntevat. Jumala on antanut heidät meille lähimmäisiksi ja siksi Jerusalemiksi, josta aloitamme lähetystyön elämällä heidän ystävinään aitoa Jumalan Hengen ohjaamaa elämää. DeVries kertoo, että he lisäsivät seurakunnassaan aikuisia lasten ja nuorten leireille. Eräällä leirillä jokainen leiriläinen sai jutella jonkun aikuisen kanssa puoli tuntia. Kyseessä ei ollut sielunhoidollinen eikä hengellinen keskustelu. Aikuinen vain osoitti kiinnostusta nuorta ja hänen elämäänsä kohtaan. Leirin loppupalautteessa eräs nuori sanoi: Koskaan elämäni aikana minua ei ole kukaan kuunnellut puolta tuntia! + Saara Kinnunen perheterapeutti, kirjailija Vaasa KÄDENOJENNUS 1/2010 I 15

16 Hengen uudistuksen alkuajoilta Kun punapapista tuli kaatajapappi Tapasin Erkki Pennasen ensi kerran jo lukiovuosina. Tasan 60 vuotta sitten aloitimme yhdessä teologiset opinnot Helsingissä. Merkittävin ystävyysside meillä oli toiminta kirkkoomme levinneessä ns. karismaattisessa uudistusliikkeessä. Molemmat tunsimme seurakunnan paimenina vastuumme siinä. Erkki toimi silloin Pirkkalan kirkkoherrana. Tampereella oli 1970-luvulla ollut kolme kirkollista evankelioimiskampanjaa tai seurakuntayhteyden vahvistamisaktiota. Samaan aikaan helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainio piti suuria kokouksiaan Lapualla. Niihin lähti myös Pirkkalasta bussilasteittain väkeä. Tampereen seudulla kyseltiin, mitä kirkossa nyt oikein tapahtuu. Myös Pennasta olivat alkaneet kiinnostaa Jumalan Hengen työhön liittyvät karismaattiset kysymykset. Ystäväni ja kurssitoverini kertoi minulle saaneensa itse sysäyksen tähän herätykseen lukemalla siitä kertovaa kirjallisuutta. Vuonna 1978 pidettiin Aleksanterin kirkossa sitten rukousilta, jossa luvattiin puhua aiheesta Armolahjat seurakunnassa. Myös sairaitten puolesta rukoiltaisiin. Tilaisuuteen ahtautui paljon väkeä, ovilla jonotettiin sisään. Eräänä puhujana oli myös Erkki Pennanen. Hän oli herättänyt aiemmin julkista kohua ns. kuvariidan vuoksi. Marsalkka Mannerheim oli luovuttanut Suomen äideille sodissa kaatuneitten poikien muistolle Vapaudenmitalin ja taulun, jotka tuli sijoittaa Suomen kirkkoihin. Pennanen poisti vakaumuksensa tähden tämän taulun Pirkkalan kirkosta. Siitä kohu. Miten tämä punapapiksi haukuttu mies nyt puhui karismaattisessa kokouksessa? Hän oli huomannut Lapualla kävijöistä, että he eivät liittyneetkään helluntailaisuuteen, vaan palasivat omaan seurakuntaansa. Kun eräs heistä pyysi seurakunnassa julkisesti anteeksi, uskoin että myös Pirkkalassa on herätystä, Erkki Pennanen kertoi. Eräs häntä haastatellut sanoi, että tämä järkimies ja körtti oli aluksi nauranut kuultuaan ensimmäiset uutiset herätyksestä. Karjalan koivistolaista murretta puhuva, herkkä, nauravainen ja sujuvasanainen kirkkoherra oli nyt itsekin muuttunut mies. Hän alkoi puhua rakkauden silmälaseista, joita Jumala jakaa kaikille. Hänenkin kirkossaan kansaa alkoi kaatua, eli kun tilaisuuden lopussa rukoiltiin ihmisten puolesta, he kaatuivat Jumalan kosketuksesta. Väkevät voimat alkoivat vaikuttaa, parantaa ja eheyttää pirkkalalaisia. Erkki oli Jumalan asialla. Erkki Pennanen toimi vuosia Hengen uudistus kirkossamme -työryhmän jäsenenä. Hänellä oli erityisesti sydämellänsä se, että tämä hengellinen uudistus saisi vahvistaa ja virkistää uskonelämää omassa kirkossamme. Tätä varten hän sanoi säännöllisesti, joskus viikoittainkin käyneensä kertomassa silloiselle piispallemme Erkki Kansanaholle, mitä uudistusrintamalle kuului. Kansanaho ymmärsikin toimintaamme, olihan hän nuorena tutkinut laajasti suomalaisia herätysliikkeitä. Kun Erkki oli puolisonsa kanssa käynyt Namibiassa ja vieraillut siellä myös sittemmin Pirkkalassa toimineen opettaja Kirsti Asunnan luona, sai lähetystyö uusia ja uskollisia tukijoita. Erkki oli mukava kaveri ja hyvin puhelias. Eipä häneltä juuri suunvuoroa saanut. Kun hän vieraili meillä Mikkelissä, näin miten hän oli sisäisesti tasapainossa. Kun hän näet illalla kallistui sänkyyn, hän nukahti samassa hetkessä sikeään uneen. + Seppo Löytty Tampere rovasti Erkki Pennasen ystävä ja kurssitoveri 16 I KÄDENOJENNUS 1/2010

17 Hengen uudistus kouluttaa KUULUMISIA PILOTTISEURAKUNNASTA TOIVON LÄHDE - selkeä opetuspaketti rukouspalvelijoille Toivon lähteen ajatuksena on tarjota selkeää opetusta seurakunnan tilaisuuksissa rukouspalvelijoina toimiville. Helmikuun 2010 aikana ilmestyy materiaalikansio tukemaan seurakunnissa järjestettäviä Toivon lähde -rukouspalvelijakoulutuksia. Toivon lähde on rekisteröity Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnaksi. Tarkoituksena on järjestää koulutusta yhteistyössä paikallisseurakunnan kanssa Toivon lähde -ryhmien perustamiseksi, rakentamaan rukouspalvelijoiden yhteyttä ja tukemaan heidän hengellistä kasvuaan. Koulutus sisältää kolme jaksoa, joista yksi on viikonlopun mittainen. Ensimmäinen päivä käsittelee rukouspalvelun perusteita, toinen rukouspalvelijan hengellistä rakentumista ja kolmas kahden päivän jakso paneutuu syventävään koulutukseen. Koulutuksessa käydään laajasti läpi muun muassa ihmiskuvaa, jumalakuvaa ja rukouspalvelutyön perusarvoja. Toivon lähteen työtä koordinoi ja kehittää pastori Petri Kauhanen ja häntä avustaa Heljä Markkula. Toivon lähteen kouluttajina toimivat mm. Liisa ja Gunnar Weckström. Tällä hetkellä täytämme syksyn 2010 koulutuskalenteria. Halutessasi tietoa koulutuksen sisällöstä, kustannuksista ja aikatauluista ota yhteyttä Marko Huhtalaan. Suunnitellaan yhdessä seurakuntaanne sopiva TOIVON LÄH- DE -koulutuskokonaisuus. Marko Huhtala marko.huhtala@elisanet.fi puh (mielellään arkisin 8-16) Toivon Lähde rukouspalvelu toimii Tuusulassa Näky Toivon Lähteestä sai rauhassa rakentua ja odottaa aikaansa kaksi vuotta (Hab. 2:3). Sinä aikana kokoonnuimme esirukousryhmänä yhteen Sanaa tutkien, rukoillen, jakaen ja toisiamme palvellen. Esirukousryhmä toimii maallikkopohjalta Tuusulan seurakunnan siunaamin vapaaehtoisvoimin. Viime syksynä näky Toivon Lähteestä tuli päämääräänsä. Saimme iloksemme avata rukouspalvelun ihmisille, jotka kaipaavat henkilökohtaista siunausta, lohdutusta ja kuulluksi tulemista. Rukouspalveluun tulevan ihmisen elämäntilanne, kivut, kärsimykset ja kiitosaiheet kannetaan yhdessä Jumalalle. Tuntia ennen rukouspalvelun avaamista esirukoilijat kokoontuvat yhteen valmistautumaan illan palveluun. Rukoilemme yhdessä, rohkaisemme ja siunaamme toisiamme. Sisääntuloaulassa kaksi rukouspalvelijaa ottaa tulijat vastaan. Jo tässä vaiheessa ihminen tulee kohdatuksi. Halutessaan tulija voi jakaa kuulumisia tai istua rauhassa kuuntelemaan hiljaista musiikkia. Sisääntuloaula on viihtyisä ja käytettävissämme on viisi rauhallista rukoustilaa. Saapumisjärjestyksessä ihmiset ohjataan esirukoilijoiden palveltaviksi. Tärkeää rukouspalvelussa on turvallisuus, ihmisen kunnioitus ja viipyminen kaiken lohdutuksen Jumalan läsnäolossa. Habakukin kirjaan (2:3) viitaten voimme sanoa, että Toivon Lähteen näky ei ole pettänyt, vaan se on toteutunut juuri oikealla ajalla. Tämä on tullut ilmi, kun palveluillan päätteeksi olemme saaneet jakaa kokemuksemme Jumalan työtoveruudesta. Ilon ja ihmetyksen aiheena on ollut, että Jumala todella uskoo armolahjansa tavallisille ihmisille, saviastioille, ja käyttää heitä nimensä kirkastamiseksi. Olemme saaneet rohkaisevaa palautetta rukouspalvelussa käyneiltä ihmisiltä. Työmme jatkuu. Luottaen siihen, että meidät on kutsuttu siunaamaan ja olemaan Jumalan suolana ja valona, tahdomme rohkaista myös muita rukouspalvelutyöhön. + Heljä Markkula ja Arja Ketonen Tuusula KÄDENOJENNUS 1/2010 I 17

18 YHTEISÖJEN FOORUMI Teksti Reijo Telaranta, kuvat Kikka Miilus Yhteisöjen Foorumi aloitti toimintansa Uudistamisessa on aika siirtyä muistioista ja mietinnöistä käytännön toimintaan Hengen uudistus kirkossamme ry kutsui tammikuussa koolle joukon kirkon kentässä uudistusta rakentavien yhteisöjen aktiivisimpia jäseniä. Yhdessä mietittiin, olisiko verkostoitumalla ja keskinäistä yhteyttä vahvistamalla mahdollista entistä tehokkaammin tukea kirkkoa sen jatkuvassa uudistumisessa. Lupaavasti alkanutta työskentelyä jatkamaan päätettiin perustaa Yhteisöjen Foorumi. Yli kolmekymmentä henkeä eri puolilta maata kokoontui perjantaina Riihimäen kirkkopuiston seurakuntakotiin pohtimaan kirkkomme uudistamista. Otsikoksi päivälle oli annettu Sanoma olemus voimavarat. Päivän aikana kuultiin, millä tavalla uudistusta on pyritty eri puolilla kirkkoamme viemään eteenpäin. Alustusten ja keskustelujen kautta haettiin yhteistä näkyä ja käytännön tavoitteita. Keskeiseksi asiaksi nähtiin seurakunnan muokkaaminen eläväksi yhteisöksi, jossa jokainen huomataan, kohdataan ja otetaan toimintaan mukaan. Yhteisöjen Foorumia koskeviin tiedusteluihin vastaavat Reijo Telaranta, puh , sekä Marko Huhtala, , joka myös ottaa vastaan ilmoittautumisia Yhteisöjen Foorumin työskentelyyn. Seminaarin puheenjohtajana toimi Hengen uudistuksen hallituksen puheenjohtaja Reijo Telaranta ja sihteerinä varapuheenjohtaja Marko Huhtala. Keskusteluissa todettiin, että kirkko pelaa niin varman päälle, että se on vaarassa pelata itsensä ulos. On aina riski uskaltaa, mutta suurin riski on, että ei uskalleta. On lähdettävä rohkeasti liikkeelle vaikkapa pienin askelin, mutta tietoisina siitä, mihin ollaan pyrkimässä. Seurakunnissa on usein hukattu voimia ja varoja pyrkimällä tavoittamaan niitä, jotka ovat suurimmassa vaarassa lähteä kirkosta. Tehokkaampaa olisi keskittyä kutsumaan ja sitouttamaan niitä, jotka yhä tavalla tai toisella suhtautuvat kirkkoon myönteisesti. Lähtijöiden virran pysäyttäminen on työläs tai suorastaan mahdoton tavoite. Myönteisesti suhtautuvien varaan sitä vastoin on rakennettavissa ilon, välittämisen ja keskinäisen palvelun yhteisö, joka vetää ihmisiä puoleensa. Tervetuloa mukaan kirkkoamme uudistamaan Perustettu Yhteisöjen Foorumi kutsuu työskentelyynsä mukaan kaikkia kirkon kentässä toimivien yhteisöjen edustajia. Foorumin tavoitteena on luoda uudistusta rakentavien verkosto. Foorumin jäsenet pitävät yhteyttä sähköisin välinein, ajoittain kokoontumalla ja seminaareja järjestämällä. 18 I KÄDENOJENNUS 1/2010

19 Kohtaamispaikka-yhteisö syntyi, kun Alfa-kurssin käyneille tarvittiin rukouskokousten ja solujen lisäksi mahdollisuus yhteisölliseen tapaamiseen, kertoi Pasi Jaakkola Turun Mikaelin seurakunnasta. Tampereen hiippakunnan pappisasessori Heikki Toivio kertoi, miten ihmisten aito, henkilökohtainen ja kiinnostusta osoittava kohtaaminen on yhteinen piirre New Yorkin ja Lontoon menestyville seurakunnille. Välittäminen ja keskinäinen rohkaiseminen tekevät seurakunnasta elävän yhteisön. Päivän aikana kuultiin useita mielenkiintoisia alustuksia, jotka siivittivät käyntiin vilkkaita keskusteluja. Osallistujina mm. Hannu Vuorinen (kuva vas.), Petri Patronen, Hannu Hatanpää ja Teemu Laajasalo (kuva oik.). Ne, jotka haluavat kuulla kirkon sanomaa, eivät sitä löydä ja ne jotka eivät halua, kokevat toiminnan liian uskonnolliseksi. Väliin jää suhteellisen pieni joukko, joka osallistuu seurakunnan toimintaan, totesi Timo Pöyhönen Tampereen seurakuntayhtymästä. Jukka Hammarén tamperelaisesta Palatsiseurakunnasta: Seurakuntatyö pääosin vapaaehtoisvoimin kysyy ja mittaa kutsumusta sekä pakottaa suhteuttamaan elämän eri osaalueet mielekkääseen tasapainoon. Työ kohtuullisessa määrin pitää kutsumuksenkin kirkkaana ja voimavarat virkeinä. (kuva ylh.) Lapuan hiippakunnan lähetyssihteeri Jukka Jämsén (vas.) piirsi kiehtovan kuvan otsikolla Unelma uudistuvasta kirkosta haastaen lopuksi osallistujat osallistumaan omakohtaisesti kuuntelevaan rukoukseen (kuva vas.). Hannu Hatanpää kertoi Tampereella toteutettavan Kristus-päivän valmisteluista. KÄDENOJENNUS 1/2010 I 19

20 TYÖNTEKIJÄSEMINAARI Lähetyssihteeri Jukka Jämsén käsitteli aihetta Pyhä Henki varustajana ja kutsumuksen vahvistajana Raamatun ohjein ja esimerkein. - Kun Jumala kutsuu, hän myös varustaa. On uskaltauduttava tekemään, vaikka oma öljypullo olisi melkein lopussa, hän rohkaisi. Jukan kirjoitus Jumala varustaa on tämän lehden sivulla 8. Markku Ylipää (kuva alla) johdatti mukana olleet Pyhän Hengen läsnäoloon rukoillen, ylistäen, soittaen ja laulaen. TT Juhani Forsberg (kuva yllä) kehotti puheenvuorossaan Saarnan uusi tuleminen luopumaan paperinmakuisista, tieteellisistä saarnateksteistä. Forsbergia on piinannut kysymys, miksi Suomen saarnat ovat paperinmakuisimmat maailmassa. Erääksi syyksi hän arveli sen, että me opimme ensin laatimaan kouluaineita ja sitten tieteellisiä tekstejä. Saarnan tekeminen on rukouksen ja ankaran työn prosessi, jonka pyrkimyksenä on elävä sananjulistus. Hänen mielestään hyvä saarna on valloittava, enemmän näytelmä kuin ainekirjoitus. 20 I KÄDENOJENNUS 1/2010