Onko näyttöön perustuvalla käytännöllä tulevaisuutta sosiaalipalveluissa?

Transkriptio

1 Onko näyttöön perustuvalla käytännöllä tulevaisuutta sosiaalipalveluissa? Kyösti Raunio Tampereen yliopisto Sosiaalipalvelujen arvioinnin tulevaisuusseminaari Jyväskylän yliopisto ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2 Luennon aiheesta NPK:n tulevaisuus suomalaisissa sosiaalipalveluissa NPK :n tilanne ja näkymät sosiaalipalveluissa Suomessa näyttöön perustuva käytäntö, NPK; evidence-based practice, EBP Aiheen yhteys arviointitutkimukseen? NPK:llä on yhteys tietynlaiseen arviointitutkimukseen, vaikka tällä luennolla tätä yhteyttä ei erityisemmin käsitellä Korteniemi ja Borg (2008) tarkastelevat NPK:ta sosiaalipalveluissa arviointitutkimuksen näkökulmasta.

3 Luennon jäsentely NPK, sosiaalipalvelut ja sosiaalityö NPK:n tilanne suomalaisissa sosiaalipalveluissa NPK:n lähtökohtia NPK:n määrittely - suppea ja laaja näkemys NPK:stä NPK:n kritiikkiä NPK:n vahvistaminen sosiaalipalveluissa Onko NPK:lla tulevaisuutta?

4 NPK, sosiaalipalvelut ja sosiaalityö Korteniemi & Borg (2008) käsittelevät rinnakkain sosiaalipalveluja ja sosiaalityötä, viittaavat runsaasti sosiaalityötä käsitteleviin tutkimuksiin, vaikka päätehtävä on tarkastella NPK:tä sosiaalipalveluissa. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa käsitellään rinnakkain sosiaalityötä ja sosiaalipalveluja (social care). Voidaan myös sosiaalityötä tarkastelemalla selvittää NPK:n kehittämiseen sosiaalipalveluissa liittyviä kysymyksiä ja haasteita (Macdonald 2000). Sosiaalityöntekijöillä on ylipistokoulutettuna ammattikuntana keskeinen asema NPK:n toteuttamiselle sosiaalipalveluissa.

5 Tällöin sosiaalipalvelut ymmärretään sosiaalityön tapaan interventioksi ongelmallisessa, muutosta vaativassa tilanteessa. Interventio on NPK:n ja sosiaalityön keskeinen käsite. Interventiolla pyritään positiivisen muutoksen aikaansaamiseen. NPK:n tavoitteena on selvittää, onko interventiolla positiivisia vaikutuksia, vai ovatko vaikutukset mahdollisesti neutraaleja tai vahingollisia. Sosiaalipalveluissa on usein kyse normaalista palvelun tarpeesta. Tällöinkin voi olla tarpeen selvittää palvelun vaikutuksia asiakkaan palvelutarpeen kannalta.

6 NPK interventiona Tarkkaan rajattu toimenpide, palvelu. Kohdistuu spesifiseen rajattuun ongelmaan, palvelutarpeeseen. Kohdentuu välittömään työskentelyyn yksittäisen asiakkaan kanssa. Kohteena yksilöt, joilla on spesifejä ongelmia, palvelutarpeita. Työskentelyn individualismi, yksittäisen työntekijän toiminta asiakkaan kanssa. Kohdentuu toimenpiteen vaikutuksiin, mikä toimii, ei kysytä miksi toimenpide vaikuttaa.

7 NPK suomalaisissa sosiaalipalveluissa Kansainvälisesti kiinnostus NPK:tä kohtaan sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä on voimistunut 1990-luvulta lähtien: Kansalliset NPK-keskukset, arviointikeskukset; kansainvälinen NPK-keskus Campbell Collaboration (systemaattiset katsaukset). Tieteellisessä tutkimuksessa angloamerikkalaiset maat vahvoja, NPK-valtavirran edustajat. Paljon julkaisuja NPK:stä. Eurooppalaiset toimitetut teokset ja artikkelit. Eurooppalaisissa tutkijoissa on paljon NPK-skeptikoita ja kriitikoita. Pohjoismaista Ruotsissa NPK on ollut kohtalaisen paljon esillä, vaikka asema sosiaalipalvelujen käytännöissä, tutkimuksessa ja koulutuksessa ei ole erityisen vahva.

8 NPK:llä ei ole mainittavaa asemaa suomalaisissa sosiaalipalveluissa. Suomessa näyttöön perustuvien käytäntöjen kehittämiseen ei ole kovinkaan paljon panostettu. Resursseja on käytetty minimaalisesti verrattuna esim. Isoon-Britanniaan, Ruotsiin ja Tanskaan. (Korteniemi & Borg 2008, 50) NPK:n asema sosiaalipalveluissa on Suomessa vaatimaton verrattuna terveydenhuoltoon: käypä hoito suositukset, näyttöön perustuva hoitotyö. Suomi oli ensimmäisten joukossa linjaamassa näkemystä, että terveydenhuollon tulisi perustua näyttöön (Ketola ym. 2004) Kansallinen ohjelma näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämiseksi (Perälä ym. 2008).

9 NPK on vahvistunut monissa maissa julkisen hallinnon tuella. Esimerkiksi Ruotsissa sosiaalihallitus on pyrkinyt ohjelmallisesti ja systemaattisesti vahvistamaan NPK:tä sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä. Suomessa sosiaalihallinto ei ole ollut mainittavasti kiinnostunut NPK:stä. Hyvät käytännöt ohjelma on korvannut Suomessa NPK:n sosiaalialan tiedontuotannon kehittämisessä. Ohjelma poikkeaa lähtökohdiltaan NPK:n perusnäkemyksistä, vaikka puhutaan näyttö- ja tietoperustaisesta työstä. Stakes on julkaissut NPK:tä käsitteleviä raportteja (Mullen 2004; Koivisto 2005; Kortenimi & Borg 2008). Käytäntöihin on pyritty juurruttamaan realistisen arvioinnin (kriittisen realismin) mukaista näkemystä toimenpiteiden vaikutuksista (Julkunen ym. (toim.) 2005).

10 NPK:n yhteiskunnallisia lähtökohtia Julkisten palvelujen uudistaminen: rahalle vastinetta -ajattelu, niukkojen resurssien tehokas käyttö, resurssien kohdentaminen oikeisiin, vaikuttaviin toimenpiteisiin, toiminnan rationaalisuuden lisääminen. Uusi julkisjohtaminen: taloudellisuus, tuottavuus, vaikuttavuus; lisäksi selontekovelvollisuus, ulkoinen kontrolli, mittaaminen. NPK palvelee managerialistisia pyrkimyksiä? NPK korostaa tieteellisen näytön merkitystä toimenpiteiden perustana. Näyttöön (tietoon) perustuen osoitettu ongelmanratkaisukyky on entistä tärkeämpää poliittisen järjestelmän legitimiteetille (Sommerfeld 2005). NPK antaa ammattikunnille mahdollisuuden vahvistaa asemaansa ongelmanratkaisun asiantuntijoina.

11 Ammatilliseen työhön liittyviä lähtökohtia Ammatillisen työn läpinäkyvyyden lisääminen Ammatillisen työn oikeuttaminen: voidaan osoittaa yhteiskunnallisille toimijoille, että ammatilliset toimenpiteet ovat vaikuttavia. Ammattien vahvistaminen professioina: mahdollistaa tieteelliseen tietoon perustuvan asiantuntijuuden vahvistamisen. Eettinen perustelu: työntekijällä on eettinen velvoite käyttää ensisijaisesti sellaisia toimenpiteitä, joiden vaikuttavuudesta, tehosta on olemassa tutkimukseen perustuvaa näyttöä. Practice that is not research based is unethical (Ainsworth & Hansen 2005). Vältetään vaikutuksiltaan vahingolliset tai neutraalit toimenpiteet.

12 Mielipiteeseen perustuvasta näyttöön perustuvaan käytäntöön Toimenpiteitä koskevat päätökset perustuvat liiaksi uskomuksiin, kokemukseen, intuitioon, auktoriteettiin ja perinteeseen. Työskentelyn tulisi perustua enemmän tutkimusten tuottamaan empiiriseen tietoon toimenpiteiden vaikutuksista. From Opinion-Based to Evidence-Based Social Work (Sundell ym. 2009) Miten evidenssi, näyttö tulisi ymmärtää, entä evidenssin suhde ammatilliseen käytäntöön? NPK perustavoitteita on tutkimuksen ja käytännön parempi integraatio. Tavoitteen toteutuminen riippuu siitä, miten NPK ymmärretään. NPK:stä on kaksi perusnäkemystä tai suuntausta: suppea ja laaja.

13 Suppea näkemys NPK:stä Empiirisesti tuetut käsittelyt (Empirically supported treatments, ESTs), empiirisesti validoidut interventiot Kiinnitetään huomiota pelkästään tutkimusevidenssiin toimenpiteen perusteena. Tutkimuksiin perustuvien käytännön ohjeiden (practice guidelines) tarkka seuraaminen, toistaminen. Top-down lähestymistapa. Tutkimusmetelmien hierarkisuus evidenssin tuottajina. Hierarkian huipulla, parhaan evidenssin tuottajina ovat satunnaistetut kontrolloidut kokeet (randomized controlled trial, RCT), gold standard. Alemman tason evidenssin tulee ohjata toimintaa vain jos ylemmän tason evidenssiä ei ole saatavilla.

14 Hierarchy of research methods Systematic Reviews/Meta-analysis Randomized Controlled Trials (RCTs) Quasi-Experimental Studies Case-Control and Cohort Studies Pre-Experimental Group Studies Surveys Qualitative Studies (McNeece & Thyer 2004)

15 Evidenssin tuottamisessa haasteena on RCTs soveltaminen sosiaalipalvelujen ja sosiaalityön toimenpiteiden vaikuttavuuden tutkimiseen. Ammatillisen käytännön haasteena RCTs perustuvien tutkimusten ja tutkimuskatsausten saatavuus ja tutkimusten tulosten soveltaminen ammatilliseen työhön. RCTs on vahva sisäinen validiteetti, mutta rajoitettu yleistettävyys reaalimaailman tilanteisiin (Gambrill 2004). Tutkimusmenetelmien hierarkian omaksuminen tekee täsmällisen tieteellisen tutkimuksen hallitsevista käytännön tuomareita. Sosiaalipalvelujen ja sosiaalityön toimenpiteiden rinnastaminen lääketieteellisiin tai psykologisiin (hoito)toimenpiteisiin.

16 Laaja näkemys NPK:stä NPK-määritelmä: Sackett ym. (2006, 72) mukaillen: Näyttöön perustuva käytäntö on parhaan saatavilla olevan evidenssin tunnontarkkaa, avointa ja arvostelukykyistä (järkevää) käyttämistä tehtäessä yksittäisen asiakkaan hyvinvointia koskevia päätöksiä. Sackett ym. (2002, 1): Näyttöön perustuva käytäntö on parhaan tutkimusevidenssin integroimisesta työntekijän käytännön asiantuntemukseen ja asiakkaan arvoihin. NPK syntyy kolmen elementin integraationa. Oheisessa kuviossa kolmen elementin leikkauskohta määrittää NPK:tä (Shlonsky & Gibbs 2004). Relevantin tutkimusevidenssin puuttuessa kahta muuta elementtiä painotetaan vahvemmin.

17

18 Parhaalla evidenssillä tarkoitetaan empiiriseen tutkimukseen perustuvaa evidenssiä. Evidenssi voi satunnaistettujen kokeiden ohella perustua kvasikokeellisiin asetelmiin ja ei-kokeellisiin, kliinisiin ja kuvaileviin tutkimuksiin (Gambrill 2004). Ei pidetä tiukasti kiinni evidenssin hierarkiasta, hyväksytään evidenssin moninaisuus. NPK kiinnittää huomiota asiakkaiden arvoihin ja toiveisiin ja heidän osallistumiseen päätöksentekoon. Asiakasta pidetään informoituna partnerina. Asiakkaalla on oikeus tietää mihin tietoon päätöksenteko perustuu. Työntekijän tulee jakaa toimenpiteen perustana oleva tutkimustieto asiakkaan kanssa.

19 Sackett ym. määritelmän yhteydessä mainitaan usein ammatillisen toiminnan olosuhteet, jolloin NPK muodostuu neljän elementin integraationa. On muun muassa Ruotsin Sosiaalihallituksen näkemys NPK:stä. Oheinen kuvio havainnollistaa NPK:n muodostumista neljästä elementistä (vrt. Regehr ym. 2007, jossa otetaan laajemmin huomioon ammatillisen toiminnan konteksti). Kuvio korostaa työntekijän asiantuntemuksen roolia erilaisten NPK:n elementtien integroijana.

20

21 Avarassa näkemyksessä NPK tulee ymmärtää systemaattisena tiettyjen vaiheiden tai askeleiden kautta etenevänä prosessina. Prosessissa työntekijä etsii itse parhaan saatavilla olevan evidenssin ja arvioi kriittisesti tämän käyttökelpoisuutta ammatillisessa päätöksenteossa, ei vain pyri noudattamaan tarkasti annettuja tutkimuksiin perustuvia ohjeita. Tutkimuksiin perustuvan evidenssin etsiminen ja kriittinen arvioiminen on työntekijälle haasteellinen tehtävä.

22 NPK prosessina Muutetaan käytännön informaation tarve vastattavissa olevaksi kysymykseksi. Etsitään paras saatavilla oleva näyttö, jolla vastataan kysymykseen. Arvioidaan kriittisesti näytön tieteellinen validiteetti ja käyttökelpoisuus asiakkaalle. Integroidaan käyttökelpoinen näyttö kliiniseen asiantuntemukseen ja asiakkaan arvoihin ja olosuhteisiin. Arvioidaan toiminnan tuloksia asiakkaalle, erityisesti parannusta asiakkaan toiminnassa tai ongelmanratkaisussa. (Sackett ym. 2000; Gibbs & Gambrill 2002, McNeece & Thyer 2004)

23 Evidenssin laajentaminen ei-tieteelliseen tietoon? Sackett ym.: ulkoinen evidenssi. Evidenssi saadaan työntekijän käytännön asiantuntemuksen ulkopuolelta, tutkimuksesta. Buetow & Kenealy (2000): ei vastaa tavanomaista ymmärrystä evidenssistä, evidenssi tulee laajentaa eitieteelliseen tietoon, evidenssi tulee ymmärtää moniulotteisesti. Näyttöä voi olla monenlaista, niin laadulliseen kuin määrälliseen tutkimukseen perustuvaa, työntekijöiden ja asiakkaiden kokemuksesta nousevaa ym. (Korteniemi & Borg 2008, 9). Millä perusteella ei-tieteellinen kokemustieto on evidenssiä. Tiedolta tulee edellyttää, että on systematisoitua, dokumentoitua, julkista, koeteltua, yleistä, yhteisesti jaettua. Ei voida vedota hiljaiseen, näkymättömään tietoon.

24 Evidenssin laajentaminen ei-tieteelliseen tietoon? Sackett ym.: ulkoinen evidenssi. Evidenssi saadaan työntekijän käytännön asiantuntemuksen ulkopuolelta, tutkimuksesta. Buetow & Kenealy (2000): ei vastaa tavanomaista ymmärrystä evidenssistä, evidenssi tulee laajentaa ei-tieteelliseen tietoon, evidenssi tulee ymmärtää moniulotteisesti. Näyttöä voi olla monenlaista, niin laadulliseen kuin määrälliseen tutkimukseen perustuvaa, työntekijöiden ja asiakkaiden kokemuksesta nousevaa ym. (Korteniemi & Borg 2008, 9). Millä perusteella ei-tieteellinen kokemustieto on evidenssiä. Tiedolta tulee edellyttää, että on systematisoitua, dokumentoitua, julkista, yhteisesti jaettua, vrt. koeteltu kokemus. Ei voida vedota hiljaiseen, näkymättömään tietoon.

25 Kriittisiä huomioita NPK:stä Varsinkin sosiaalityöhön liittyen NPK:tä on kritisoitu runsaasti. NPK:n on nähty perustuvan seuraaville oletuksille: pyrkimys varmuuteen tiedon käsitteellistäminen objektiivisena, ulkoisena (realismi) implisiittinen näkemys, että on olemassa vain yhdenlainen(tekninen) rationaalisuus, kaikki muu on irrationaalista (Taylor & White 2001, 40) NPK:n omasta näkökulmasta nämä ovat vahvuuksia. Toisaalta NPK:n piirissä on korostettu tiedon epävarmuutta ja tilapäisyyttä (Gambrill).

26 Ideaalisessa tieteellisessä asetelmassa saatujen tulosten merkitys sosiaalityön tosiasiallisissa tilanteissa? NPK:n tulokset ja toimenpidesuositukset sopivat huonosti sosiaalityön tosiasiallisiin tilanteisiin: - kohderyhmää ei voida määritellä tarkkaan; kohderyhmässä on paljon vaihtelua - ongelmaa ei voida määritellä tarkkaan; sosiaalityön asiakkaiden ongelmien ovat moninaisia - ongelman käsittely on moniammatillista; ei perustu yksittäisen työntekijän toimintaan - työntekijän ja asiakkaan vuorovaikutuksen keskeisyys; toimenpide on toissijainen tulokselle tai vaikutukselle - tiedon ja toiminnan situationaalisuus ja kontekstuaalisuus; tieto ja käytännöt eivät ole yleispäteviä, yleistettävissä Standardit toimenpiteet uhkaavat ammatillista autonomiaa ja kriittisyyttä. NPK lisää hallinnollista kontrollia ja heikentää työntekijöiden ammatillista autonomiaa.

27 NPK:n vahvistaminen tulevaisuuden sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä NPK on ollut vähän esillä Suomessa sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä. Millainen näkemys NPK:stä vahvistamisen lähtökohdaksi: Ilmeisesti laaja näkemys on parempi lähtökohta kuin suppea näkemys NPK:stä. Vrt. Sosiaalihallitus Ruotsissa. Tällöinkin näyttö tarkoittaa ennen muuta tutkimukseen perustuvaa tietoa. NPK:n vahvistamiseen sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä liittyy lukuisia haasteita: Koulutuksen, tutkimuksen ja käytännön toimijoiden saaminen laajasti mukaan NPK:n juurruttamiseksi ja kehittämiseksi. NPK:tä systemaattisesti tunnetuksi tekevä, sosiaalialan tutkimukseen, koulutukseen ja käytäntöihin juurruttava ylätason toimija, kuten Ruotsissa Socialstyrelsen.

28 Näyttöön perustuvan sosiaalipalvelujen ja sosiaalityön tavoite- ja toimintaohjelma. Vrt. näyttöön perustuva hoitotyö; ruotsalainen ohjelma NPK:n mukaisen tiedon vahvistamiseksi sosiaalipalveluissa. NPK:n perusmateriaali: oppimateriaali, oppikirjat, selvitykset, tutkimukset jne., vrt. Ruotsi. Työntekijöiden kiinnostus ja valmiudet seurata tutkimuksia ja ottaa nämä huomioon työssään. Työntekijöiden mahdollisuudet seurata tutkimuksia ja ottaa nämä huomioon työssään, paineinen asiakastyö. Organisaatioiden johdon tuki tutkimustietoon perustuville käytännöille. Toimenpiteiden vaikutuksia koskevan tutkimustiedon saatavuus. Relevanttia tutkimustietoa on rajoitetusti saatavilla (Berger 2010). Tutkimuksen lisääminen ja tutkimusten tulosten esittäminen helposti ymmärrettävässä ja sovellettavassa muodossa; tutkimuskatsaukset. Ulkomaisten tutkimusten sovittaminen Suomen oloihin.

29 Toimenpiteiden vaikutusten tutkiminen Sosiaalipalveluita ja sosiaalityötä koskevan tutkimuksen suuntaaminen toimenpiteiden vaikutusten empiiriseen tutkimukseen. Sosiaalihallinnon taholta on kaivattu työmenetelmien vaikutuksiin kohdistuvan tutkimuksen vahvistamista. Arviointitutkimuksen vahvistaminen: - Korteniemi & Borg (2008, 50): yksi edellytys näyttöön perustuvien käytäntöjen edistämiselle on arviointitutkimusten osaaminen ja arviointitutkimusten tekeminen. - NPK:n näkökulmasta empiirisen käytännön mukaisen arviointitutkimuksen (Kazi 2000) vahvistaminen. Tällainen arviointitutkimus näyttää jääneen realistisen arviointitutkimuksen varjoon.

30 Toimenpiteiden vaikutusten tutkiminen sosiaalityön tutkimuksessa: - Sosiaalityön strateginen asema sosiaalialan koulutuksessa ja tutkimuksessa - Konstruktionistinen sosiaalityön tutkimus suhtautuu kriittisesti tutkimukseen ammatillisen käytännön ohjeistajana. - NPK määrittyy käytäntöjä ulkoa normittavan tiedon tuottajaksi, ei mahdollista käytännöistä lähtevän tiedon tuottamista ja kehittämistä. - Kvantitatiivisten menetelmien heikko asema sosiaalityön koulutuksessa ja tutkimuksessa, erityisesti toimenpiteiden vaikutuksiin liittyen. Tähän liittyy vähäinen kiinnostus kausaalisuhteiden tutkimiseen.

31 NPK:n näkökulmasta käytäntöjen ohjeistaminen tutkimuksiin perustuen vahvistaa tutkimuksen ja käytännön integraatiota. NPK:ssa on nähty tärkeäksi työntekijöiden ja asiakkaiden osallistaminen tutkimusten tekemiseen. Lisää tutkimustiedon käytäntörelevanssia. Kokeellisen menetelmän soveltaminen toimenpiteiden vaikutusten tutkimiseen sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä. Ennakkoluuloton selvitys kokeellisten menetelmän mahdollisuuksista. Angloamerikkalaisten kokemusten hyödyntäminen. Laadullisin menetelmin tapahtuva toimenpiteiden vaikutusten tutkiminen (NPK:n kriteerein).

32 Onko NPK:llä tulevaisuutta suomalaisissa sosiaalipalveluissa? Pidemmässä perspektiivissä on, jos saadaan muodostettua NPK:n vaatima infrastruktuuri - saadaan sosiaalihallinto, sosiaalialan tutkimus ja koulutus, sosiaalialan organisaatioiden johto ja työntekijät mukaan NPK:n tavoitteiseen ja johdonmukaiseen kehittämiseen. Jotta näyttöön perustuviin käytäntöihin pohjautuvaa lähestymistapaa voitaisiin laajamittaisesti hyödyntää sosiaalipalveluissa, joudutaan Suomessa tekemän pitkäkestoinen kehittämistyö tarvittavien rakenteiden luomiseksi. (Korteniemi & Borg 2008, 61, korostus KR). NPK:n tulevaisuus sosiaalipalveluissa riippuu siitä, miten näiden rakenteiden luomisessa onnistutaan. Otetaanko mallia Ruotsista ja ollaan mukana vahvistuvassa NPK-liikkeessä?

33 Lähteitä Ainsworth, Frank & Hansen, Patricia (2005) Evidence based social work practice. A reachable goal? Teoksessa Bilson, Andy (ed.) Evidence-Based Practice and Social Work. London: Whiting & Birch, Berger, Roni (2010) EBP: Practitioners in Search of Evidence. Journal of Social Work 10 (2), Bergmark, Anders & Lundström, Tommy (2006) Mot en evidensbaserad praktik? Om färdriktningen i socialt arbete. Socialvetenskaplig Tidskrift 13 (2), Buetow, S. & Kenealy, T. (2000) Evidence-based medicine: the need for a new definition. Journal of Evaluation in Clinical Practice 6 (2), Forsberg, Hannele & Kirsi Juhila (1999) Sosiaalityön ammattikäytännöt ja tutkimustieto. Janus 7 (4), Gambrill, Eileen (1999) Evidence-Based Practice: An Alternative to Authority-Based Practice. Families in Society. The Journal of Contemporary Social Services 80 (4), Gambrill, Eileen (2004) The Future of Evidence-Based Social Work Practice. Teoksessa Thyer, Bruce & Kazi, Mansoor A. F. (Eds) International Perspectives on Evidence-Based Practice. Birmingham: Venture press,

34 Gibbs, Leonard & Gambrill, Eileen (2002) Evidence-Based Practice: Counterarguments to Objections. Research on Social Work Practice 12 (3), Haynes, R. Brian, Devereaux, P. J. & Guyatt, Gordon. H. (2002) Clinical expertise in the era of evidence-based medicine and patient choice. Evidence-based medicine 7 (2), Julkunen, Ilse & Haverinen, Riitta (2004) Hyvät käytännöt ohjelman hankesuunnitelma Stakes cc /hk_hankesuunnitelma2005.pdf Julkunen, Ilse, Lindqvist, Tuija & Kainulainen, Sakari (toim.) (2005) Realistisen arvioinnin ensimmäiset askeleet. Stakes FinSoc Työpapereita 3/2005. Helsinki. Kazi, Mansoor A. F. (2000) Contemporary perspectives in the evaluation of practice. British Journal of Social Work 30 (6), Ketola, Eeva, Kaila, Minna & Mäkelä, Marjukka (2004) Käypä hoitosuositukset kokeilusta kulmakiveksi. Duodecim 120 (24), Koivisto, Juha (2005) Tiedon kerääminen ja systematisointi sosiaalialalla. Katsaus viiden ulkomaisen arviointi-instituutin strategioihin. Stakes FinSoc Arviointiraportteja 1/2005. Helsinki. FI/hk/aineistoja/julkaisut/tiedonkeraaminen/

35 Korhonen, Satu & Julkunen, Ilse (2007) Vuorovaikutuksella vaikuttavuuteen. Sosiaalialan hyvät käytännöt työn kehittämisen ja ohjaamisen välineenä. Hyvät käytännöt -ohjelman loppuraportti. Helsinki: Stakes Korteniemi, Pertti & Borg, Pekka (2008) Kohti näyttöön perustuvaa ammatillista käytäntöä? Stakes, Työpapereita 23/2008. Helsinki. Kuronen, Marjo (2004) Sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen jaettu kiinnostus vuorovaikutukseen ja kieleen. Janus 12 (2), Macdonald, Geraldine (2000) Social care: rhetoric and reality. Teoksessa Davies, Huw T.O., Nutley, Sandra M. & Smith, Peter C. (Eds.) What Works? Evidence-based policy and practice in public services. Bristol: Policy Press, McNeece C. Aaron & Thyer, Bruce A. (2004) Evidence-Based Practice and Social Work. Journal of Evidence-Based Social Work 1 (1), Morago, Pedro (2006) Evidence-based practice: from medicine to social work. European Journal of Social Work 9 (4), Mullen, Edward J. (2004) Evidence-based Practice in a Social Work Context - the United States Case. Stakes Työpapereita 2/2004. Helsinki.

36 Mullen, Edward J., Bellamy, Jennifer L. & Bledsoe, Sarah E. (2008) Limits of Evidence in Evidence-Based Policy and Practice. Teoksessa Bryderup, Inge M. (Ed.) Evidence Based and Knowledge Based Social Work. Research Methods and Approaches in Social Work Research. Århus: Aarhus University Press, Perälä, Marja-Leena, Toljamo, Maisa, Vallimies-Patomäki, Marjukka & Pelkonen, Marjaana (2008) Tavoitteena näyttöön perustuva hoitotyö. Kansallinen hoitotyön tavoite- ja toimintaohjelman ( ) arviointi. Stakes, Raportteja 28/2008. Helsinki. Regehr, Cheryl, Stern, Susan & Shlonsky, Aron (2007) Operationalizing Evidence-Based Practice: The Development of an Institute for Evidence- Based Social Work. Research on Social Work Practice 17 (3), Rostila, Ilmari & Piirainen, Keijo (2004) Evidence-Based Practice in Finland. Teoksessa Thyer, Bruce & Kazi, Mansoor A. F. (Eds) International Perspectives on Evidence-Based Practice. Birmingham: Venture Press, Sackett, David L, Rosenberg, William M C, Gray, J A Muir, Haynes, R Brian & Richardson, Scott W (1996) Evidence based medicine: what it is and what it isn't. British Medical Journal 312 (7023), _is.shtml

37 Sackett, David L., Straus, Sharon E., Richardson, W. Scott, Rosenberg, William & Haynes, R. Brian (2000) Evidence-Based Medicine: How to Practice and Teach EBM. New York: Churchill Livingstone. Shlonsky, Aron & Gibbs, Leonard (2004) Will the Real Evidence-Based Practice Please Stand Up? Teaching the Process of Evidence-Based Practice to the Helping Professions. Brief Treatment and Crisis Intervention 4 (2), Socialstyrelsen (2008) Evidensbaserad praktik inom socialtjänsten till nytta för brukaren. Betänkande av Utredningen för en kunskapsbaserad socialtjänst. SOU 2008:18. Stockholm. Socialstyrelsen: Evidensbaserad praktik. Sommerfeld, Peter (2005) Introduction. Teoksessa Sommerfeld, Peter (ed.) Evidence-Based Social Work. Towards a New Professionalism? Bern: European Academic Publishers, Sundell, Knut, Soydan, Haluk, Tengvald, Karin & Anttila, Sten (2009) From Opinion-Based to Evidence-Based Social Work: The Swedish Case. Research on Social Work Practice 2009, December 2009 Ilmestynyt? Taylor, Carolyn & White, Susan (2001) Knowledge, Truth and Reflexivity: The Problem of Judgement in Social Work. Journal of Social Work 1 (1),