Perspektiivi AJANKOHTAISTA SOKERISTA JA RAVITSEMUKSESTA LOKAKUU 2006 : ERIKOISNUMERO : SOKERIRAPORTTI

Transkriptio

1 Perspektiivi AJANKOHTAISTA SOKERISTA JA RAVITSEMUKSESTA LOKAKUU 2006 : ERIKOISNUMERO : SOKERIRAPORTTI

2 Esipuhe Moderni elämäntapa herättää keskustelua. Monet meistä saavat enemmän energiaa kuin kuluttavat, mikä joh - taa ylipainoon ja lisää riskiä sairastua diabetekseen tai sydän- ja verisuonisairauksiin. Terveys ja hyväkuntoisuus edellyttävät entistä suurempaa huomiota ja mielenkiintoa nauttimiemme ruokien ja juomien ravitsemukselliseen laatuun. Pohtimisen arvoinen on myös kysymys, kenelle kuuluu vastuu ruokavalinnoistamme. Ruokakulttuuriako? Pidämme harvoin rajoituksista, erityisesti jos ne kohdistuvat ruokaan. Halu valita vapaasti ja määrätä itse ruoka valiostaan tuntuu jokaisen perusoikeudelta. Joskus meidän on myös yllättävän vaikea sanoa yksinkertaisesti kiitos ei, kun kyse on ruoasta. Ruokaa ja ruoanvalmistusta koskevat taidot ja tiedot saattavat olla puutteellisia. Monet lapset ja aikuiset näyttävät omaksuneen ruokakulttuurin, jossa ei juuri arvosteta säännöllisiä ruokaaikoja ja maistuvia aterioita. Danisco Sugarin mielestä ruoan maun kasvavan arvostustuksen tulisi antaa raikas ja toisenlainen näkökulma aterioihin, jotka samalla voivat olla sekä herkullisia että terveellisiä. Eri makujen ja aromien tarjoamat aistimukset ovat tärkeitä, sillä viime kädessä yksilö itse vastaa siitä, mitä hän syö. Siksi niiden lasten ja aikuisten, jotka saavat suositeltua enemmän sokeria, tulisikin pikemminkin laajentaa makukäsityksiään kuin vain tyytyä välttämään makealta maistuvia ruokia. Jokainen kaipaa elämyksiä myös uusia vaihtelevia maku- ja hajuaistia haastavia aistielämyksiä. Tietoa sokerista ja ravitsemuksesta Elintarvikkeiden valmistajana Danisco Sugar huolehtii osaltaan kuluttajien tiedon ja tietämyksen eikä vähiten luovuuden lisäämisestä. Tämä kaikki auttaa kuluttajia tekemään perusteltuja valintoja ja siten ottamaan osaltaan vastuuta terveellisemmän elämäntavan puolesta. Danisco Sugar haluaa osallistua keskusteluun ja kiinnittää huomiota keskeisiin terveysongelmiin yhteiskunnassamme. Tuo tam me osaltamme tietoa sokerin ravit semuksellisesta merkityksestä ja edistämme tasa - pai noista ja tosiasioi hin perustuvaa ravitsemuskeskustelua. Sugar Status Report, Sokeriraportti, joka julkaistaan nyt Perspek tiivi-lehden erikoisnumerona, on tästä esimerkki. Sokeri raportti sisältää Pohjoismaiden johtavien tiedemiesten ja asiantuntijoiden kirjoittamat yhteenvedot viimeisimmistä sokeria ja sen ravitsemuksellista merkitystä koskevista tutkimuksista. Sokeriraportti tarkastelee asioita nykyisten pohjois - mais ten ravitsemussuositusten pohjalta. Se on suunnat tu niille, jotka päivittäisessä työssään osallistuvat terveysneuvontaan ja -kasvatukseen. Siten Sokeriraportti täy - den tää viime vuosina julkaistuja tutkimusraportteja. Valitsemamme kymmenen aihetta kattavat tavallisimmat sokeria ja terveyttä koskevat osa-alueet, joilla tutkimus luonnollisesti jatkuu edelleen. Muita aktiviteettejämme Perspektiv-lehti on asiantuntijoiden kirjoittama ja Danisco Sugarin toimittama aikakauslehti ravitsemuksen, terveyden, ruoan ja elintarvikkeiden ammattilai - sille. Lehti il mes tyy Pohjoismaissa 2 3 kertaa vuodessa, ja se on myös sähköisessä muodossa osoitteessa Lisäksi Danisco Sugar ylläpitää tieteellisten tutkimusten yhteenvetoja tanskaksi ja ruotsiksi nettisivuillaan, Danisco Sugarin ravitsemukseen liittyvät aktiviteetit ja periaatteet on kirjattu sen terveyspolitiikkaa käsittelevään yhteenvetoon, Suomen Sokeri Oy on osa Danisco Sugaria ja tarjoaa myös suomalaisille lukijoilleen Perspektiivin pohjoismaiseen ravitsemuskeskus teluun. Halutessanne esittää kysymyksiä, vaihtaa mielipiteitä ja käydä keskustelua sokerista ja terveydestä, olemme luonnollisesti käytettävissänne. Danisco Sugar Suomen Sokeri Oy Perspektiivi (Perspektiv) Sokeriraportti, lokakuu ISSN: Painos: kpl Tanskassa, kpl Ruotsissa, 5000 kpl Suomessa. Julkaisijat: Danisco Sugar, Langebrogade 1, 1001 København K. Puh: , faksi: ja Suomen Sokeri Oy, Kantvik. Puh: , faksi Toimitus: Vastaava toimittaja Angela Everbäck (Marketing Manager); Ingrid Salomonsson (Scientific Adviser); Kyllikki Kilpi (tuoteasiantuntija); Anne-Mette Nielsen (Nutrition Communication Manager), Danisco Sugar. GCI Mannov. Graafinen suunnittelu: Trio Design. Taitto Suomessa Ad Helena Oy Kuvat: Christina Bull. Paino: Erweko Painotuote Oy, Puheenvuoroja, artikkeleita ja kommentteja voi lähettää Danisco Sugarille. Toimitus ei kuitenkaan vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta. Perspektiivissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa julkaisijan ja toimituksen kantaa. Jälkipainos ja lainaaminen sallitaan, mikäli lähde mainitaan. Otteita kirjoituksista voi kuitenkin käyttää ja jäljentää vain toimituksen suostumuksella. S-posti: nutrition.dk@danisco.com tai Suomessa kyllikki.kilpi@danisco.com

3 Sisältö Sokerin kulutus 4 Kulutusluvut ja ruoankäyttötutkimukset voivat osoittaa sokerin kulutuksen kehityssuuntaa, mutta kumpikaan mittausmenetelmä ei pysty kertomaan todellista sokerin saantia. Ingrid Salomonsson, Scientific Adviser, Danisco Sugar, Malmö, Ruotsi 3 Hiilihydraatit ravitsemussuosituksissa 8 Pohjoismaisten ja kansainvälisten ravitsemussuositusten mukaan hiilihydraattien ja kuidun osuus ruokavaliossa tulisi olla suuri, kun taas puhdistetun sokerin osuuden pitäisi rajoittua 10 %:iin energian kokonaissaannista. Nils-Georg Asp, MD, Ph.D., Professor of Industrial nutrition science, Lund University, Managing Director, Swedish Nutrition Foundation (SNF), Lund, Ruotsi Sokeri ja ylipaino 12 Eri ravintoaineiden kylläisyyttä aiheuttava ominaisuus vaihtelee. Energiaylimäärä johtaa kuitenkin aina ylipainon syntyyn energianlähteestä riippumatta. Arne Astrup, MD, Professor, Head, Department of Human Nutrition, Centre for Advanced Food Studies, Royal Veterinary and Agricultural University, Kööpenhamina, Tanska Sokeri ja diabetes 16 Diabeetikot voivat syödä 50 grammaa sokeria päivässä, mieluiten useille eri aterioille jaettuna. Suositus on sama kuin terveelle väestölle yleensäkin. Matti Uusitupa, LKT, professori, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, Elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus, Kuopion yliopisto, Kuopio Sokeri ja sydän- ja verisuonisairaudet 19 Sokerin saantia ja sen vaikutuksia sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöihin tutkitaan. Lars Ovesen, MD, Health Executive, Danish Heart Association, Kööpenhamina, Tanska Ravinto, ruokailutavat ja hampaiden terveys 22 Lukuisat tekijät ratkaisevat, kehittyykö hampaisiin kariesta vai ei. Peter Lingström, DDS, PhD., Institute of Odontology, Göteborg University, Göteborg, Ruotsi Sokerin merkitys fyysisessä aktiivisuudessa ja harjoittelussa 26 Riippumatta siitä oletko hölkkääjä vai huippu-urheilija, sokerin saannin tulee olla suositusten mukainen eli sen osuus kokonaisenergian saannista tulee olla alle 10 %. Mikael Fogelholm, ETT, johtaja, UKK-instituutti, Tampere Glykemiaindeksi käytännössä 30 Glykemiaindeksi on ensisijaisesti tutkijoiden työkalu ja siitä voidaan ja tuleekin keskustella ravitsemussuositusten pohjalta. Mette Axelsen, PhD., Senior University Lecturer, Department of Metabolism and Cardiovascular Research, Sahlgrenska Academy, Göteborg University, Göteborg, Ruotsi Sokeri ja riippuvuus 35 Sokeria on joskus verrattu riippuvuutta aiheuttaviin aineisiin, jotka saavat meidät syömään yhä enemmän makeita elintarvikkeita. Anna Karin Lindroos, PhD., Clinical Nutrition Physiologist, Department of Body Composition and Metabolism, Sahlgrenska University Hospital, Göteborg, Ruotsi Sokeri ja hyperaktiivisuus 38 Sokerin aiheuttamaa lasten hyperaktiivisuutta tai käytöshäiriöitä ei ole voitu tieteellisesti osoittaa. Søren Dalsgaard, PhD., Senior Registrar, Psychiatric Hospital for Children and Adolescents, Århus, Tanska Sanasto 41 Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006 SISÄLTÖ

4 Sokerin kulutus Ingrid Salomonsson, Scientific Adviser, Danisco Sugar, Malmö, Ruotsi Monet tekijät vaikuttavat sokerin kulutuslukujen laskemiseen ja arviointiin. Erityisesti kulutuslukujen vertailu eri maiden välillä voi olla epävarmaa. Aina ei ole tiedossa, tarkoitetaanko sanalla sokeri pelkästään sakkaroosia vai sisältyykö sokeri-käsitteeseen myös muut elintarvikkeissa yleisesti esiintyvät sokerit. Ja toisaalta, vaikka maakohtaiset sokerin kulutustilastot ovatkin hyvin suuntaa antavia, todellista sokerin saantia on vaikea varmuudella mitata, sillä omat rajoitteensa on myös väestön ravitsemustilaa kartoittavilla ruoankäyttötutkimusten mittausmenetelmillä. So keriahan on myös tuotteissa, joiden käyttöä helposti aliarvioidaan. Todellista sokerin saannin arviointia vaikeuttavat myös puutteelliset tilastot elintarvikkeiden ja sokerin hävikistä. Saatavilla ei myöskään ole riittävästi tietoa sokerin muista käyttötarkoituksista elintarvikekäytön ohella.

5 Hiilihydraatit ovat ruokavalion olennainen osa eri puolilla maailmaa. Pohjoismaisten ravitsemussuositusten (NNR 2004) mukaan % kokonaisenergiasta tulisi olla peräisin hiilihydraateista, kun taas sakkaroosin ja muiden puhdistettujen sokerien osuus ei saisi ylittää kymmentä prosenttia kokonaisenergiasta. Sokerien määrän rajoitta minen koskee erityisesti vähän energiaa ku - luttavia. Jos energiankulutus on 2000 kcal/vrk, sokerisuositus merkitsee käytännössä noin 50 g/vrk, ks. s. 10. Tiedotusvälineissä on joskus esitetty väitteitä, että muiden sokerituotteiden, kuten tärkkelyssiirappien, fruktoosin tai fruktoosipohjaisten tuotteiden, kulutus olisi kasvussa tavallisen sokerin kustannuksella, ja ettei näiden korvaavien sokerien käyttöä huomioitaisi tilastoissa. Mitä siis oikeastaan sisällytetään käsitteeseen lisätty sokeri tai puhdistetut sokerit? Puhdistetut sokerit Termi lisätty sokeri kattaa kaikki puhdistetut sokerit eli energiaa antavat hiilihydraatit, jotka makeuttavat, mutta joista ei yleensä saa lainkaan vitamiineja tai kivennäisaineita. Valtaosa lisätystä (puhdistetusta) sokerista ruokavaliossamme on sokerijuurikkaasta tai sokeriruo osta ero tettua tavallista sokeria eli sakkaroosia. Myös siirapit, inverttisokeri (jossa on saman verran glukoosia ja fruktoosia), fruktoosi, glukoosi, glukoosi- eli tärkkelyssiirappi, isoglukoosi (glukoosi-fruktoosisiirappi tai fruktoosiglukoosisiirappi) ja hunaja kuuluvat tähän ryhmään. Tummat sokerituotteet luokitellaan myös lisättyihin so -kereihin. Ne sisältävät puhdistettuja sokerilaatuja enemmän kivennäis- ja hivenaineita. Kokonaisruoka - va lion kannalta tummien sokerituotteiden suojaravintoaineilla lähinnä kalsiumilla, kaliumilla ja magnesiumilla ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä tummien sokerituotteiden osuus ruokavaliossa on vähäinen. Lisätyksi sokeriksi ei lasketa esimerkiksi hedelmissä ja marjoissa tai niistä valmistetuissa mehuissa eikä maidossa tai maitovalmisteissa luonnostaan esiintyviä mono- ja disakkarideja. Myös vuoden 2004 pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa sokerilla tarkoitetaan lisättyä sokeria/puhdistettuja sokereita. Vastaavasti suomalaisissa vuoden 2005 ravitsemussuosituksissa puhdistetuilla sokereilla tarkoitetaan sakkaroosia, fruktoosia, tärkkelysperäisiä makeut tajia (glukoosi-fruktoosisiirapit) ja muita niiden kaltaisia so kerivalmisteita, joita käytetään sellaisenaan tai lisätään elintarvikkeen valmistuksen yhteydessä. WHO määritteli vuonna 2003 julkaisemassaan raportissa numero 916 vapaiden sokerien (free sugars) käsitteen, joihin kuuluvat kaikki elintarvikkeisiin lisätyt monoja disak karidit: free sugars refers to all mono saccharides and disaccharides added to foods by the manufacturer, cook or consumer, plus sugars naturally present in honey, syrups and fruit juices. Erikoista vapaiden sokerien käsitteessä on, että se sisältää myös hedel mämehuissa luontaisesti esiintyvät sokerit. Ulkomaiset tutkimukset sisällyttävät ruokavalion sokerikäsitteeseen joskus myös maidossa luontaisesti esiin tyvän laktoosin eli maitosokerin. Joissakin tutkimuksissa sokereilla ymmärretään ruokavalion kokonaissokerien määrää eli sekä lisättyä että luontaista soke ria, jolloin lisätyn sokerin todellista osuutta ruokavaliossa on vaikea arvioida. Nämä erilaiset tavat arvioida soke rin kulutusta tekevätkin monesti tutkimustulosten arvioinnin ja eri maiden todellisen sokerin saannin vertailun erittäin vaikeaksi. Sokeripitoisuuden määrittäminen elintarvikkeista Koska elintarvikkeiden sokeri voi olla joko lisättyä tai luontaisesti esiintyvää, myös käsitys monien elintarvikkeiden todellisesta sokeripitoisuudesta voi vaihdella. Usein elintarvikkeiden sokeripitoisuus lasketaan lisätyn sokerin määränä sen sijaan, että analysoitaisiin lopputuotteessa olevan sokerin kokonaismäärä. Sakkaroosin saantilukuihin vaikuttaa myös sen inver - toi tu minen glukoosiksi ja fruktoosiksi happamissa elintarvikkeissa, kuten juomissa, hilloissa tai marmeladeissa. Soke ria kuluu myös käymisreaktioissa hiivaleivonnassa tai käymisteitse valmistetuissa juomissa. Valmiin elintarvikkeen soke ri pitoisuus voi siten olla olennaisesti pienempi kuin sokerin osuus valmistusaineista. Nykyi - sillä analyysimenetelmillä voidaan suhteellisen helposti analysoida elintarvikkeiden sokerikoostumus ja -pitoisuus. Sen sijaan luontaista ja tuotteeseen lisättyä sokeria ei voida analyyttisesti erot taa toisistaan, koska ne ovat kemiallisesti täysin samanlaisia. Kuinka paljon sokeria syömme? Pohjoismaissa on useita erilaisia tietolähteitä ruoan kulutuksen ja ruoankäyttötapojen selvittämiseen, kuten elintarvikkeiden kulutus henkeä kohden kotitalousmenoista lasketut ravintomenot väestötasolla tehdyt ruoankäyttötutkimukset 5 Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006 SOKERIN KULUTUS

6 6 Elintarvikkeiden kulutus henkeä kohden Elintarvikkeiden tilastoitua kulutusta käytetään usein hyväksi arvioitaessa keskimääräistä sokerin kulutusta henkeä kohden vuositasolla. Tilastointi perustuu sokerin tuotantolukuihin sekä sokerin ja sokeria sisältävien elintarvikkeiden tuonti- ja vientitilastoihin, joissa tuotteet ryhmitellään EU-luokituksen mukaan CN-koodeihin ja tuoteryhmien sokeripitoisuudet ilmoitetaan kertoimin, jotka saattavat vaihdella maittain. Rehu-, lääke- ja kemian - teollisuuden valmistus- tai raaka- aineeksi menevä sokeri vähennetään kokonais luvusta. Kulutus ilmaistaan kilogrammoina asukasta kohden vuodessa eli vuoden kokonaiskulutus jaetaan maan asukasluvulla. Tämä luku on kuitenkin lähinnä suuntaa antava todelliselle sokerin saannille, jota voidaan täsmällisemmin arvioida ruoankäyttötutkimusten avulla. Tilastot kotitalouksien ravintomenoista Tilastot kotitalousmenoista kertovat ruokamenojen osuudesta kokonaiskulutuksesta samoin kuin ostettujen Kuva 1 Sokerin tilastoitu keskimääräinen kulutus asukasta kohden Pohjoismaissa. kg Tanska Ruotsi Norja Suomi Lähteet: Livsmedelskonsumtion i Norden , Nationell årlig per capita statistik, Pohjoismainen ministerineuvosto, Kulutusluvut 1999-luvulta alkaen: Jordbruksverket, Ruotsi; Danmarks Statistik; Norsk Statistiks Sentralbyrå ja Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus. elintarvikkeiden määristä. On myös mahdollista verrata erilaisten kotitalouksien ruoan kulutusta ja tarkastella sitä sosioekonomisen tai alueellisen luokittelun avulla. Nämä tutkimukset eivät kuitenkaan kerro eri perheenjäsenten keskinäisistä eroista kulutustottumuksissa, ruoanvalmistusmenetelmistä saati sitten hävikistä. Erilaisten kotitalouksien keskinäinen vertailu on myös hankalaa. Ruoankäyttötutkimukset Ruoankäyttötutkimukset antavat tietoa väestön elintarvikevalinnoista ja ravintoaineiden saannista. Ruoankäytön mittaamiseksi on olemassa lukuisia väestön ravitsemustilan tutkimiseen käytettäviä menetelmiä. Ruokapäiväkirjat, joihin tutkimukseen osallistuja itse päiväkirjanomaisesti kirjaa kaikki tiedot syömistään ruoista ja juomista tiettynä ajanjaksona on yksi eniten käytetyistä ja parhaiten tunnetuista menetelmistä. Ruokapäivä kirjan etuna on, ettei jälkikäteen tarvitse turvautua muis tiinsa ja punnittujen elintarvikkeiden määrät tiedetään tarkasti. Toisaalta ruokapäiväkirjojen haittapuolena on tutkittavan tietoisesti tai tiedostamatta tekemät muutok set ruokavalioonsa ja/tai valittujen ruokien yli- tai aliraportointi. Tiedetään varsin hyvin, että joitakin ruokia, kuten kakkuja, makeisia ja virvoitusjuomia, pidetään epäterveellisinä, jolloin niiden käyttöä vähätellään. Alirapor toinnin on havaittu olevan yleistä erityisesti ylipainoisilla 1 3. Ruoankäyttöhaastattelussa tutkittavat muistelevat ruokavaliotaan esimerkiksi vuorokausi aterioinnin jälkeen. Tämän menetelmän haittana voi olla, että tutkittavat unohtavat kertoa, mitä ja kuinka paljon he ovat syöneet. Menetelmässä haastattelijan rooli on erittäin keskeinen. Myös biokemiallisia mittareita voidaan käyttää. Tule - vai suudessa sokerin käyttöäkin saatetaan mitata esimerkiksi virtsan hajoamistuotteista 4. Sokerin kulutus Pohjoismaissa Mikä on arvioitu sokerin käyttö ja saanti eri Pohjoismaissa? Vaikka meillä on tilastoihin perustuvia arvioita Taulukko 1 Sokerin, siirapin ja hunajan saanti eri Pohjoismaissa, prosenttia kokonaisenergiasta (E%). Tanska Suomi Norja Ruotsi 2000/ /98 14 ja 1989/92 11 ja ja Miehet 9 9,1 10,2 8,5 Naiset 10 10,8 9,7 9 Lapset SOKERIN KULUTUS Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006

7 sekä pohjoismaisesta sokerin saannista että kulutuksesta, on vaikea tietää todellista sokerin saantia eri maissa. Vuosikymmenien ajan sokerin kulutus henkeä kohden, toisin sanoen saatavilla olevan sokerin määrä, on säilynyt suhteellisen vakaana. Viime vuosina sokerin kulutusluvut ovat kuitenkin alkaneet laskea. Myös sokerin ku lu tustottumuksissa on tapahtunut muutoksia. So keria saadaan virvoitusjuomista ja makeisista, kun so ke rin lähteet ennen olivat jälkiruoat, kakut ja pikku leivät. Nykyisin suurin osa sokerista on peräisin teollisesti valmistetuista ruoista, kun vielä 40 vuotta sitten sokerin saanti valmisruoista oli varsin vaatimatonta. Sokerin kulutus eri Pohjoismaissa on esitetty kuvassa 1. Todelliset sokerin saan tiluvut ovat näitä lukuja olennaisesti pienemmät, esi merkiksi Ruotsin todelliseksi kulutusluvuksi vuositasolla on arvioi tu keskimäärin 30 kg henkilöä kohti, kun vastaa va luku tilastoitujen kulutus lukujen perusteella on vajaa 40 kg. On syytä muistaa, että sokerin kulutusluvut ovat aina keskiarvoja. Kulutushan ei ole jakautunut tasaisesti eri väestöryhmien ja henkilöiden välillä. Erityisesti lapset ja nuoret kuluttavat sokeria paljon enemmän kuin väestö keskimäärin, taulukko 1. Elintarvikkeiden hävikki Saadakseen oikean kuvan sokerin todellisesta kulutuksesta, on otettava huomioon hävikki ja sokerin muu kuin ravintokäyttö. Hävikki voi syntyä ruokaketjun mo - nessa eri kohdassa: teollisuudessa, suurtalouksissa, kaupassa ja kuluttajan kotona. Sokerin hävikki elintarviketeollisuudessa on melko alhainen, ilmeisesti vain muutaman prosentin luokkaa. Kaupoissa hävikkiä aiheutuu helposti pilaantuvien elintarvikkeiden tai muiden rajoitetun myyntiajan omaavien sokeria sisältävien elintarvikkeiden hävittämisestä viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Ravintoloiden, kahviloiden ja muiden suurtalouksien sekä kotien käyttämättömät ja jätteiksi päätyvät ruoat sisältyvät myös sokerin hävikkilukuihin. Tanskalaiset tutkijat ovat laskeneet koko elintarvikeketjun hävikkiä ja arvioivat sen osuudeksi peräti 20 % tuotetun ruoan energiamäärästä 5. Sokerin hävikki on luultavasti korkeampi, koska sokeria käytetään hiiva - käymisessä sekä etikkasäilykkeiden säilöntäliemis sä, jotka heitetään pois. Amerikkalaisen tutkimuksen mu kaan ruoan hävikki on sen kokonaistuotannosta arviolta 30 % 6. Mittausmenetelmien erot Väestön ruoankäyttöä koskevissa ravintotutkimuksissa saatujen sokerin saantilukujen ero sokerin tuotanto- ja käyttötilastoihin on huomattavan suuri. Esimerkiksi tanskalaisessa ruoankäyttötutkimuksessa vuodelta 2000/01 8 arvioitiin kuluttajan oman ilmoituksen perusteella päivittäiseksi sokerin saanniksi 50 grammaa, kun taas vuoden kulutuslukujen perusteella sokeria käytettiin puolet enemmän eli 97 grammaa henkeä kohden vuorokaudessa. Eri maiden kansallisissa ravitsemustutkimuksissa arvioitu sokerin osuus kokonaisenergiasta on pysynyt suhteellisen vakaana viime vuosikymmeninä. Näin ollen sokerin saanti tai kulutus eivät ole kasvaneet, kun puhutaan keskimääräisistä luvuista. Eri ikäryhmien kohdalla sitä vastoin on nähtävissä muutoksia. Sokeri elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä Sokerin määrää koskevat pakkausmerkinnät ovat yleistyneet. Kuluttaja voi näin halutessaan erottaa sokeria si sältävät tuotteet sokeroimattomista tai kevyttuotteista. Ravintosisällön lisäksi elintarvikkeen pakkauksissa voi olla merkintä sokeroimaton tai vähäsokerinen, mutta alennettu sokerimäärä ei välttämättä aina merkitse sitä, että tuotteen energiasisältö olisi pienempi kuin perinteisessä tuotteessa. Energiasisältö voi olla sama tai jopa korkeampi niissä tuotteissa, joissa sokerin määrää on vähennetty, ks. artikkeli s. 12. Sokerin laadun tai määrän suhteen on nykyään runsaasti vaihtoehtoisia tuotteita, mikä on hyvä ajatellen kuluttajan valinnanvapautta. Samanaikaisesti ruoankäyttötutkimusten toteuttaminen on muuttunut entistä han ka lammaksi. Kuluttajan valintoja helpottaisi, jos elintarvikkeeseen lisätyn sokerin määrä olisi ilmoitettu. Nykyi sis tä pakkausmerkinnöistä ei useinkaan voi erottaa luonnollisen ja lisätyn sokerin määriä, mikä kuitenkin olisi toivottavaa niiden elintarvikkeiden osalta, joiden ravintosisältötiedot löytyvät pohjoismaisista ravintosisältötiedostoista. Yhteenveto Tilastojen mukaan sokerin kulutus on säilynyt vuosia suhteellisen vakaana ja kääntynyt laskusuuntaan vasta aivan viime aikoina. Ruoankäyttötutkimusten mukaan sokeria kulutetaan vähemmän kuin elintarvikkeiden käyttöä koskevien tilastojen mukaan. Ruokien hävikki selittää paljolti ruoankäyttötutkimusten ja tilastojen eroa, mutta todellinen kulutus vuositasolla henkeä kohden lienee jossakin näiden lukujen välillä, sillä ruoankäyttötutkimuksissa sokeria sisältävien tuotteiden kulutusta aliarvioidaan jonkin verran. Artikkelin kirjallisuusluettelo on saatavissa osoitteesta 7 Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006 SOKERIN KULUTUS

8 Hiilihydraatit ravitsemussuosituksissa Nils-Georg Asp, MD, Ph.D., Professor of Industrial nutrition science, Lund University, Managing Director, Swedish Nutrition Foundation (SNF), Lund, Ruotsi Hiilihydraatit ovat useimmissa ruokavalioissa yleisin energiaravintoaine ja elimistön ensisijaisesti suosima energianlähde. Kun hiilihydraatteja on saatavilla, elimistön kaikki solut käyttävät niitä tärkeimpänä energianlähteenään. Jos hiilihydraattien määrä ruokavaliossa vähenee, useimpien elimien solut siirtyvät käyttämään energiakseen rasvahappoja ja ketoaineita. Veren glukoosi on kuitenkin korvaamaton aivosolujen ja muiden hermosolujen energia-aineenvaihdunnassa. Sokeripitoisuus veressä on tarkkaan säädeltyä. Pohjoismaisten ja kansainvälisten ravitsemussuositusten mukaan hiilihydraattien ja ravintokuidun osuus energiansaannista pitäisi olla korkea, kun taas puhdistettujen sokereiden määrä saisi olla enintään kymmenen prosenttia kokonaisenergiasta.

9 Kemiallinen luokittelu Kemistit ovat perinteisesti jaotelleet hiilihydraatit molekyylikoon mukaan sokereihin, oligosakkarideihin ja polysakkarideihin. Sokereihin kuuluvat mono sakkaridit (yksinkertaiset sokerit) ja disakkaridit (koostuvat kahdesta monosakkaridiyksiköstä). Ruokien yleisim - mät monosakkaridit ovat glukoosi (rypälesokeri) ja fruktoosi (hedelmäsokeri), joita esiintyy luonnossa hedelmissä, marjoissa ja jonkin verran myös vihanneksissa. Vapaata galaktoosia on luonnostaan pieniä mää riä pääasiassa hapatetuissa maitotuotteissa. Sakkaroosi ( sokeri ) on disakkaridi, joka koostuu glukoosista ja fruktoosista. Sakkaroosia on luonnostaan hedelmissä, marjoissa, vihanneksissa ja juureksissa, mutta ravinnossamme sitä on eniten ruokiin lisättynä, sokerijuurikkaasta tai sokeriruo osta raffinoituna (puhdistettuna) sokerina. Laktoosi (maitosokeri) on toinen määrällisesti tärkeä disakkaridi, jota on maidossa ja maitotuotteissa. Laktoosi koostuu glukoosista ja galaktoosista. Maltoosia, kahdesta glukoosiyksiköstä koostuvaa disakkaridia, syntyy tärkkelyksen entsymaattisessa pilkkoutumisessa. Myös sokerialkoholeja, kuten sorbitolia, ksylitolia, mannitolia jne., on tapana joskus kutsua sokereiksi. Sokerialkoholeja, joita myös esiintyy luontaisesti hedelmissä ja marjoissa, käytetään makeutusaineina ja elintarvikkeen rakenteeseen ja tilavuuteen vaikuttavina ainesosina mm. hammasystävällisissä makeisissa. Oligosakkaridit ovat 3 9 monosakkaridista muodostuneita, erilaisista monomeereista koostuvia, haaroittuneita tai suoraketjuisia hiilihydraatteja. Frukto-oligosakkaridit muodostuvat fruktoosiyksiköistä ja glukoosista, ja niitä on luonnostaan sikurissa, artisokassa ja muissa inuliinia sisältävissä kasveissa. Inuliini on fruktoosin polymeeri. Pavuissa, herneissä ja muissa palkokasveissa esiintyvät galakto-oligosakkaridit koostuvat galaktoosista ja glukoosista. Malto-oligosakkaridit puolestaan ovat joko tärkkelyksen hajoamistuotteita tai synteettisesti tuotettuja glukoosin polymeerejä, kuten polydekstroosi ja jotkut resistentit maltodekstriinit. Polysakkaridit koostuvat vähintään kymmenestä monosakkaridiyksiköstä ja jaetaan tärkkelykseen sekä muihin polysakkarideihin (NSP, non-starch polysaccharides). Tärkkelys on pelkästään glukoosiyksiköistä koostuva polymeeri, joka jaetaan haaroittumisasteensa mukaan kahteen päätyyppiin, suoraketjuiseen helix-kierteiseen amyloosiin ja haaroittuneeseen amylopektiiniin. Selluloosa on yleisin ei-tärkkelyspolysakkaridi, joka peri aatteessa on haaroittumaton glukoosipolymeeri. Sellu loosalle tyypillisistä glukoosimolekyylien välisistä sidoksista suorissa molekyyleissä muodostuu helposti pitkiä kuituja. Hemiselluloosa, pektiini ja kasvi kumit ovat muita ei-tärkkelyspolysakkarideja, joiden rakenne vaihtelee suuresti monomeerien (glukoosi, mannoosi, galaktoosi, uronihapot, jne.), molekyylikoon, haaroittuneisuuden ja erilaisten fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien (veden sidonta, liukoisuus, varaus) suhteen. Fysiologinen ja ravitsemuksellinen luokittelu Hiilihydraattien monet fysiologiset ja ravitsemukselliset ominaisuudet eivät noudata edellä esitettyä kemiallista jaottelua. Tärkkelyksen ajateltiin pitkään olevan ravitsemuksellisesti parempi sokereihin verrattuna suurikokoisten molekyylienhän olettaisi hajoavan ja imeytyvän huonommin ja nostavan verensokeria hitaammin. Tämän käsityksen pohjalta 1970-luvulla syntyi Yhdysvalloissa kompleksisten hiilihydraattien käsite (complex carbohydrates). Nykyään me tiedämme, että hiilihydraattien ravitsemukselliset ominaisuudet eivät selity niiden kemialliseen rakenteen perusteella. Hiilihydraatteja, jotka hajoavat ja imeytyvät ohutsuolessa ja tuottavat kaikille soluille sokeria pääasiassa glukoosina, kutsutaan imeytyviksi tai glykeemisiksi hiilihydraateiksi. Imeytymättömät hiilihydraatit, esimerkiksi ravintokuitu, kulkeutuvat sellaisenaan paksusuoleen ja tuottavat ravintoa suolistobakteereille. Hiilihydraattikuidut edesauttavat paksusuolen bifidoja laktobasillien kasvua. Näiden bakteereiden runsasta määrää pidetään yleensä hyvän ja terveyttä edistävän suoliston merkkinä. Imeytymättömiä hiilihydraatteja, jotka edistävät edullisten suolistobakteerien kasvua, kutsutaan prebiooteiksi (probiootit puolestaan ovat eläviä bakteereita, joita saadaan joistakin terveysvaikutteisista elintarvikkeista tai lääkkeistä). Verensokeria nostavien hiilihydraattien aineenvaihdunta Tärkkelys on määrällisesti tärkein imeytyvä hiilihydraatti. Sen jälkeen tärkeysjärjestyksessä ovat sakkaroosi ja laktoosi. Syljen amylaasi-entsyymi alkaa pilkkoa tärkkelystä jo suussa ja viimeistään ohutsuolen yläosassa kaikki tärkkelys on hajonnut. Limakalvon pinnassa olevat disakkaridaasi-entsyymit pilkkovat disakkaridit monosakkarideiksi, jotka erityiset kuljettajaproteiinit kuljettavat limakalvon solujen sisään. Galaktoosista ja fruktoosista muodostuu maksassa glukoosia. Maksa varastoi muutaman sata grammaa hiilihydraat teja glyko- 9 Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006 HIILIHYDRAATIT

10 10 geenina, jota muodostuu imeytyvistä hiilihydraateista aterian jälkeen. Glykogeeni on raken teeltaan samankaltainen glukoosipolymeeri kuin amylopektiini. Suurin osa imeytyneestä hiilihydraatista kulkee maksan kautta ääreisverenkiertoon. Verensokerin nou su on tärkein signaali haiman beta-soluille insuliini erityksen aloittamiseksi, mikä on välttämätöntä useimmille elimistön solujen glukoosin käytölle. Fruktoosin imeytymiseen ei tarvita insuliinia, mikä on tärkeää annettaessa fruktoosia suonensisäisesti. Ruoan sisältämä fruktoosi taas käytetään ensisijaisesti maksassa, ja vain pieni osa siitä kulkeutuu verenkierron mukana muualle elimistöön. Kun glukoosia on saatavilla, se on kaikkien solujen ensisijainen energianlähde. Lihakset huolehtivat muutaman sadan gramman sokerivarastoista muodostamalla gly - ko geenia. Aterioiden välillä maksa käyttää pääasiassa glykogeenia ylläpitääksen verensokeripitoisuuden tasaisena. Kun glukoosivarastot alkavat vähetä, kaikki ne solut, jotka pystyvät, siirtyvät vähitellen polttamaan rasvahappoja. Kun glykogeenia ei enää ole jäljellä, glukoosia saadaan lähinnä lihaksiston aminohapoista erityisen hajotusprosessin seurauksena, jota kutsutaan glukoneogeneesiksi. Ketoosi elimistön tapa reagoida hiilihydraattien puutteeseen Kun hiilihydraatteja ei ole lainkaan saatavilla, elimistö alkaa sopeuttaa toimintaansa ja glukoneogeneesin tarve vähenee. Sen sijaan, että rasvahapot palaisivat suoraan energiaksi, ne tuottavatkin niin sanottuja ketoaineita, joita voidaan edelleen polttaa eri soluissa. Jopa aivosolut, jotka eivät voi käyttää ravinnokseen rasvahappoja, siirtyvät vähitellen polttamaan ketoaineita. Elimistön kannalta ketoaineiden muodostuminen onkin hyvin tarkoituksenmukaista, sillä näin se pystyy säästämään proteiineja silloin, kun niitä ei saada tarpeeksi. Aineenvaihdunnan mukautumista käyttämään toista energianlähdettä ja ketoaineiden lisääntynyttä pitoisuutta veressä kutsutaan ketoosiksi. Ketoaineet erittyvät sitten virtsan kautta pois elimistöstä. Ketoosia voidaankin pitää elimistön sopeutumisena hiilihydraattien puutteeseen. Etenkin nopeasti vaihtuvissa liikeradoissa (esimerkiksi pikajuoksussa), joiden ensisijaista polttoainetta glukoosi on, lihasten romahtaneet glykogeenitasot johtavat toimintahäiriöihin. Glykogeenin puute maksassa voi johtaa maksan heikentyneeseen kapasiteettiin poistaa elimistöstä sille myrkyllisiä aineita. Ketoosia hyödynnetään laihduttamalla niukkahiilihydraattisen ruokavalion avulla, kuten Atkinsin dieetissä, joka vähentää nälän tunnetta. Pitkä aikaisessa ketoosissa on kuitenkin olemassa terveys riski. Sokeri pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa Ensimmäisissä pohjoismaisissa ja ruotsalaisissa ravitsemussuosituksissa on aina niiden ilmestymisestä saakka noin vuoden 1970 tienoilta asti ollut tavoitteena ra joit taa puhdistetun käytännössä lisätyn sokerin osuus 10 %:iin ruokavalion kokonaisenergiasta (10 E%). Ruot salaisissa ravitsemussuosituksissa oli vuonna 1989 erityinen suositus lasten ja vähän energiaa (alle 8 MJ/vrk) tarvitsevien aikuisten sokerin saannista. Sama suositus Taulukko 1 Sokeria ja muita puhdistettuja tai vapaita sokereita koskevia asiantuntijalausuntoja ja ravitsemussuosituksia NNR 1996 FNB, USA, 2002 WHO 2003 NNR 2004 Macronutrient Technical Report report Series (TRS) 916 RDI/RDA kokonaishiilihydraateille 130 g/vrk (175 g/vrk raskaana oleville) Lisättyjä Max. 10 E% Max. 25 E% Max. 10 E% Max. 10 E% sokereita lapsille ja vapaita sokereita, koskevat vähän kuluttaville joihin luetaan hedelmärajoitukset aikuisille mehujen luontaiset sokerit HIILIHYDRAATIT Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006

11 löytyy myös vuoden 1996 pohjoismai sista suosituksitsa (NNR 1996). Vaikka energian kulutus olisikin kohtuullisen suuri, joskus on vaikea saada ruoasta riittävästi suojaravintoaineita ja ravintokuitua, jos sokerin osuus ruokavaliossa on korkea. Fyysisesti aktiivisten, eli paljon energiaa kuluttavien, ruokavaliossa voi olla sokereita yli 10 % energiasta. Uusissa pohjoismaisissa ravintosuosituksissa (NNR 2004) on huolehdittu ruokavalion suunnittelusta nimenomaan eri ryhmien tarpeita ajatellen. Lisätyn sokerin määrän ylärajaksi on asetettu tavallisesti 10 E%. Puh - dis tetun sokerin määrän rajoittaminen liittyy ensijaisesti tarpeeseen varmistaa riittävä raudan ja muiden välttämättömien ravintoaineiden sekä ravintokuidun saanti. Sokerin määrän rajoittamisella ajatellaan erityisesti lasten ja vähän energiaa kuluttavien aikuisten tarpeita. Jos energian kulutus on korkea, mukaan mahtuu myös puh distettua sokeria, mikä pitäisi ottaa huomioon suo situksia sovellettaessa. Sokerit kansainvälisissä ravitsemussuosituksissa Ottaen huomioon pohjoismaisten suositusten perin - ne pyrkiä rajoittamaan puhdistetun sokerin käyttöä ja määrittelemään sen yläraja ravitsemukselliseti tasapainoisessa ruokavaliossa, ei ole mikään ihme, että WHO:n asettama raja, 10 % vapaita sokereita ruokavalion sisältämästä energiasta, ei aiheuttanut Pohjoismaissa juuri mitään reaktioita. Sitäkin voimakkaampi oli amerikkalaisten sokerintuottajien reaktio. Toimintasuunnitelmasta, johon pitkien neuvotteluiden tuloksena lopulta kirjattiin tavoitteeksi rajoittaa sokerin käyttöä, jouduttiin lopulta poistamaan luku 10 E% (WHO 2004). Vuoden 2002 raportissaan Yhdysvaltain kansallinen Food and Nutrition Board (FNB) suosittelee, että lisätyn sokerin osuus ei saisi olla yli 25 E%. Pohjoismaisten tutkimusten mukaan näin suuri sokeripitoisuus alentaa kuitenkin selvästi suojaravintoaineiden saantia. Tärkein syy amerikka laisten korkeisiin suosituksiin on todennäköisesti se, että siellä monet tuotteet on rikastettu vitamiineilla ja kivennäisaineilla. Pohjoismaisten suositusten linjan mukaisesti Yhdysvaltainkin suosituksessa kehotetaan rajoittamaan makeista juomista saatavan energian määrää. Uutena asiana amerikkalaisissa ravitsemussuosituk sissa on ensimmäistä kertaa hiilihydraateille ilmaistu päivittäinen suositeltava määrä, (RDI/RDA-arvo), joka normaalisti on 130 g/vrk ja raskauden aikana 175 g/vrk. Kuten muidenkin suositeltavien ravintoaineiden määrä, hiilihydraattienkin saantisuositus perustuu siihen, että niin aikuisten kuin lastenkin aivot tarvitsevat päivittäin 100 grammaa hiilihydraattia ravinnokseen. Hiilihyd raatit ovat siten saaneet osittain välttämättömän ravintoaineen statuksen, mikä on osoitus elimistön fysiologisesta tarpeesta käyttää hiilihydraatteja ravintonaan tietyssä määrin. KIRJALLISUUS 1. Anon. Nordic nutrition recommendations Integrating nutrition and physical activity. Nord 2004:13, Nordic Council of Ministers, Copenhagen, Anon. Joint FAO/WHO Expert Consultation. Carbohydrates in human nutrition. Food and Agriculture Organization. World Health Organization. FAO Food and Nutrition Paper 66. Rome, Anon. Global strategy on diet, physical activity and health, World Health Organisation (WHO), WHA 57.17, Anon. Dietary reference intakes for energy, carbohydrates, fiber, fat, protein and amino acids (Macronutrients). 7. Dietary, functional, total fiber. The National Academy of Sciences, USA, 2002, pp Anon. Diet, nutrition and the prevention of chronic disease. WHO Technical Report Series 916, Geneva, Asp N-G, Bender DA. 6. Carbohydrate metabolism. In: Geissler C, Powers H (Eds): Human Nutrition, Eleventh edition, Elsevier, Edinburgh, 2005, pp Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006 HIILIHYDRAATIT

12 Sokeri ja ylipaino Arne Astrup, MD, Professor, Head, Department of Human Nutrition, Centre for Advanced Food Studies, Royal Veterinary and Agricultural University, Kööpenhamina, Tanska Eri ravintoaineiden vaikutus lihavuuteen ja ylipainoon liittyy osittain niiden antamaan kylläisyyden tunteeseen, kun taas energiatasapainon kannalta ei ole kovinkaan merkityksellistä, muuttuuko ravintoaine rasvaksi vai ei. Sokeri ja muut hiilihydraatit muuttuvat rasvaksi vain vähäisessä määrin. Runsas hiilihydraattien saanti yhdistettynä ylimääräiseen energian saantiin voi estää rasvan palamista ja samanaikaisesti käynnistää rasvan varastoitumisen. Tutkimusten mukaan tärkeintä painon alentamisessa on rasvan saannin rajoittaminen. Hiilihydraattienergian lähteellä sokeri tai tärkkelys ei sen sijaan ole kovinkaan suurta merkitystä painon alentamisessa, sillä niillä katsotaan olevan sama kylläisyyysarvo. Sen sijaan kylläisyyteen vaikuttaa sokerin olomuoto. Sokerin on havaittu olevan selvästi vähemmän täyttävää nestemäisessä kuin kiinteässä olomuodossa nautittuna. Sen tähden nestemäinen sokeri voi johtaa ylimääräisen energian saantiin ja positiiviseen energiatasapainoon. Emme tiedä vielä, onko nestemäistä sokeria sisältävän tuotteen käyttöajankohdalla tai siihen lisätyllä hiilihapolla merkitystä painonhallinnassa. Edellä esitetyt johtopäätökset noudattavat sekä Tanskan ravitsemusneuvoston että WHO/FAO:n hyväksymää näkemystä.

13 Arvioitaessa sokerin merkitystä ylipainon ja lihavuuden syntyyn, on tärkeää erottaa tunteet, arvaukset ja politiikka puhtaasta tieteestä. Kaikki kalorit lihottavat, jos niitä saadaan liikaa. On kuitenkin huomattava, että suositeltaessa erityisesti tietynlaista ruokavaliota ehkäisemään ylipainon syntymistä, energiaravintoaineiden lihottavuudessa on todellakin eroja. Erot johtuvat ravintoaineiden fysiologisista ominaisuuksista, kuten 1. kylläisyysarvosta eli ruoan kyvystä ehkäistä syömisen tarvetta aterian jälkeen 2. imeytymisestä ruoansulatuskanavassa 3. lämmöntuotosta (termogeeninen vaikutus). Fysiologisesta näkökulmasta tarkastellen kysymys on, lihottavatko sokerit enemmän, vähemmän vai saman verran kuin muut hiilihydraatit, kuten tärkkelys. Lisäksi voidaan kysyä, onko sokerien olomuodolla (liuos vai kiinteä) muista tekijöistä riippumatonta merkitystä. Hiilihydraatit eivät juuri muutu rasvaksi Jos syömme enemmän kuin kulutamme, rasvaa varastoituu riippumatta siitä, tuleeko energiaylimäärä hiilihydraateista, proteiineista, rasvasta vai alkoholista. Hiilihydraattien, proteiinien ja alkoholin kyvyllä muuttua rasvaksi (de novo lipogeneesi) ei energiatasapainon vallitessa kuitenkaan ole käytännön merkitystä 1,2,3,4. Sen sijaan ylimääräisen energian varastoitumiseen vaikuttaa elimistön energiankäytön sopeutuminen saatavilla olevien energiaravintoaineiden mukaan: syömämme energiaravintoaineet palavat tietyssä järjestyksessä, hiilihydraatti, proteiini ja alkoholi palavat ennen rasvaa (kuva 1). Jos esimerkiksi syömme ylimääräisen annoksen hiilihydraattia ja seurauksena on positiivinen energiatasapaino, hiilihydraattien palaminen kiihtyy, kunnes kaikki hiilihydraatit ovat palaneet. Toisaalta, samanaikaisesti rasvan palaminen vähenee ja palamaton rasva varastoituu rasvakudoksiin (kuva 2). Hiilihydraattien ja proteiinien muuttuminen rasvaksi vain vähäisissä määrin aiheuttaa silti joskus väärinymmärryksiä. Ajatellaan virheellisesti, ettei hiilihydraattien tai proteiinien syöminen lihottaisi lainkaan. Mutta, jos syömme enemmän kuin kulutamme energiaa, paino lisääntyy, sillä silloin elimistö ei käytä ruoan sisältämää rasvaa energiakseen, vaan varastoi sen rasvakudoksiin, koska proteiinit, hiilihydraatit ja alkoholi estävät rasvan palamista. Heimorituaalit voivat käynnistää rasvan muodostumisen Ihmisen elimistö ei normaalisti muuta hiilihydraatteja rasvaksi, koska ruokavaliossamme on rasvaa muutenkin riittävästi. Laihtumista ajatellen olisi suuri apu, jos näin olisi, koska 25 % hiilihydraattien energiasta muutetaan lämmöksi sen sijaan, että se varastoituisi rasvakudoksiin. Jotta hiilihydraatin muuttuminen rasvaksi tehostuisi mer kittävästi, pitäisi energiansaannin hiilihydraateista ja yksinomaan hiilihydraateista ylittää kokonaisenergia-aineenvaihdunnan kuluttama energia joksikin aikaa. Tällöin koko elimistön energiantarve katettaisiin polttamalla hiilihydraattia, ja jotta päästäisiin eroon ylimääräisestä hiilihydraatista, elimistö pakotettaisiin muuttamaan hiilihydraatit rasvaksi. Näin menetelläänkin yleisesti Kamerunissa Afrikassa, missä osana miehuusrituaalia sikäläiset pojat osallistuvat Guru Wallan ylensyöntitraditioon 5. Heidän täytyy syödä yli 29 MJ (7000 kcal) hiilihydraattia päivässä. Tämän ruokavalion aikana he lihovat 10 kiloa 10 viikossa, jos he syövät rasvaa vain neljä kiloa. Tämänkaltaisen vähärasvaisen ja runsashiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikainen noudattaminen on vaikeaa, mutta äärioloissa se on mahdollista (ruokavalio vastaa 17 litraa kolajuomaa päivittäin). Fruktoosi ja ylipaino USA:ssa käytetään yleisesti isoglukoosia virvoitusjuomien makeuttamiseen. Isoglukoosi sisältää enemmän fruktoosia kuin invertoitunut sakkaroosi. Onkin keskusteltu, lihot taako isoglukoosi enemmän kuin sakkaroosi. Teorian mu kaan fruktoosin kulutus, imeytyminen ja muuttuminen energiaksi poikkeaa glukoosista mm. siten, että fruktoosin aineenvaihdunta maksassa on nopeampaa kuin glukoosin. Fruktoosi ei myöskään käynnistä insuliinin ja leptiinin eritystä, kuten glukoosi.tästä syystä se voi tuottaa vähemmän kylläisen olon kuin glukoosi, koska insuliini ja leptiini ovat keskeisiä ruokahalun säätelyyn liittyviä hormoneja. Isoglukoosin fruktoosipitoisuus vaihtelee, mutta on harvoin yli 55 %:a. Onkin epätodennäköistä, että isoglukoosin sisältämä fruktoosi olisi ylipainoon vaikuttava tekijä, varsinkin kun muistetaan, että sakkaroosista puolet on fruktoosia. Fruktoosissa ja sakkaroosissa on suurin piirtein saman verran energiaa 6. Sokerin vaikutus energiatasapainoon Lipogeneesin määrä ei siis ratkaise, kumpi lisää painoa enemmän, sokeri vai tärkkelys. Sen sijaan lipogeneesin määrästä voi päätellä, miten ruokavalion sokeri vaikuttaa energiatasapainoon. Sokerin lämpöä muodostava kyky (termogeneesi) ei olennaisesti poikkea tärkkelyksestä, ja sokeri imeytyy ohutsuolesta yhtä hyvin kuin tärkkelys. Ravitsemustutkijoiden arvioitavaksi jääkin enää, miten sokeri vie nälän ja vaikuttaa meidän tiedostamattomaan energiankulutukseemme. 13 Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006 YLIPAINO

14 14 Väestö- ja mekanismitutkimuksia Väestötutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että paljon sokeria syövät ovat hoikempia kuin niukasti sokeria syövät. Se ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että sokeri laihduttaisi. Ehkä taustalla onkin painoongelmista kärsivien yritys laihtua ja sokerin välttäminen. Paljon sokeria syövien hoikkuus voi myös johtua sokerin käytön aliraportoinnista (ks. artikkeli s. 4). Kokeellisissa, nk. mekanismitutkimuksissa ei ole havait - tu suuria eroja erilaisten sokeria tai tärkkelystä sisältä vien ate rioiden herättämissä kylläisyyden tai ruokahalun tuntemuksissa. Kuusi kuukautta kestäneeseen CARMENtutki mukseen osallistui 300 ylipainoista henkilöä. Tutki mus osoitti tärkeimmän tekijän painon alenemisessa olevan rasvaisen ruoan välttäminen, kun taas hiilihydraattilähteel lä ei juuri ollut merkitystä. Koehenki löt oli jaettu runsaas ti ja niukasti hiilihydraatteja käyttäviin ryhmiin 7. Kyseessä on laajin ja pitkäaikaisin tutkimus, joka tästä aiheesta on tehty. Kuva 1 Tilanne energiatasapainossa, kun energiansaanti vastaa energian kulutusta Kuva 2 Proteiini Hiilihydraatti Rasva Proteiini Ylimääräinen annos hiilihydraatteja 200 kcal (0,8 MJ) Hiilihydraatti Rasva Hapetus Tilanne syötäessä ylen määrin, jolloin energiansaanti ylittää energian kulutuksen = 0 g rasvakudosta Hapetus = 200 kcal = 25 g rasvakudosta Sokeri juomissa Vuonna 2001 julkaistun amerikkalaisen tutkimuksen, mukaan sokeroituja virvoitusjuomia juovilla lapsilla on ylipainon riski 8. Sitä vastoin yhteyttä keinotekoisesti makeutettujen juomien käytölle ja lihavuudelle ei löydetty. Sitemmin samankaltaisia tutkimuksia on tehty useita muitakin. Eräässä tanskalaisessa tutkimuksessa joukko ylipainoisia koehenkilöitä arvottiin ryhmiin, joista osa sai sokerilla makeutettua ja osa keinotekoisesti makeutettua juomaa yli 10 viikon ajan 9. Koehenkilöitä pyydettiin noudattamaan tavallista ruokavaliotaan ja syömään itsensä kylläisiksi. Sokkotutkimuksen ansiosta koehenkilöt eivät tienneet, mihin ryhmään he kuuluivat. Kymmenen viikon kuluttua huomattiin, että keinotekoisesti makeutettuja juomia saaneet eivät olleet kuluttaneet vähemmän energiaa eivätkä pudottaneet painoaan merkittävästi (0,5 kg). Sen sijaan ryhmä, joka sai sokerijuomaa, lihoi keskimäärin 1,3 kiloa, ja ryhmäläisten verenpaine kohosi. Tutkimus vahvistaa nestemäisessä olomuodossa olevan sokerin voivan lisätä energiansaantia ja johtavan posi tiiviseen energiatasapainoon. Emme kuitenkaan tie dä tähän syytä, emmekä myöskään tiedä, onko ate rioiden välisellä tai niiden aikaisella juomisella tai juomien hiilihapolla vaikutusta. Tutkimus osoittaa, että keino tekoisen makeutusaineiden käyttö ei laihduta. Toisaalta, emme voi vetää johtopäätöksiä siitäkään, aiheuttavatko ne lihomista. Biologisesti ajatellen ihmistä ei ole tarkoitettu nauttimaan nesteitä, joissa on energiaa. Vesi on luonnollinen juoma, eikä tuoremehujen ja hapanmaitotuotteiden käytön historia ole vielä kovin pitkä. Sen vuoksi voimme olettaa nestemäisellä sokerilla olevan erilaisen vaikutuksen ruoansulatuskanavan ruokahalua sääteleviin hormoneihin (greliini, GLP-1, PPY, jne.) kuin kiinteissä ruoissa olevalla sokerilla. Sokerin merkitys energiatiheydelle WHO:n raportin numero 916 mukaan korkea energiatiheys niukasti suojaravintoaineita sisältävissä ruuissa on eräs lihomisen syy 10. Pohdittaessa juomien merkitystä ylipainon kehittymisessä onkin tarpeen arvioida sokerin merkitystä ruokien ja juomien energiatiheyteen vaikuttavana tekijänä. Arvioinnin tulokseen vaikuttaa, minkä ravintoaineen sokeri korvaa ja millainen sen energiatiheys on. Jos sokeri korvaa tärkkelystä (tai muita hiilihydraatteja), energiavaikutus riippuu siitä, miten paljon tärkkelys sitoo vettä kyseisessä ruoassa. Jos rasva korvataan sokerilla, energiatiheys alenee, mutta jos sokerilla korvataan vesi, energiatiheys luonnollisesti kasvaa. Jos sokeri korvataan keinotekoisilla makeutusaineilla, voi YLIPAINO Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006

15 energiatiheys joko kasvaa tai laskea. Makeutusaineilla on suurempi makeuttamisvaikutus grammaa kohden kuin sokerilla. Keskeinen energiatiheyteen vaikuttava tekijä onkin, mikä ja millä tietty ravintoaine korvataan. Mitä viranomaiset päättelevät? Edellä esitellyt johtopäätökset ovat yhteneviä Tanskan ravitsemusneuvoston kanssa, joka raportissaan Sukkers sundhetsmæssige betydning (The importance of sugar for health) 11 toteaa seuraavasti: Tutkimuksissa, joissa on verrattu korkeaa sokerin saantia normaaliin länsimaiseen ruokavalioon, näiden kahden ryhmän välillä ei ollut eroa painon nousun suhteen. Ja edelleen: Juomassa ole van sokerin kylläisyysarvo ei ole yhtä hyvä kuin kiinteäs sä muodossa nautitulla sokerilla, joten runsas sokeripitoisten juomien ku lutus voi johtaa positiiviseen energia tasapainoon ja painonnousuun pitkän ajan kuluessa. Amerikkalaisten vuodelta 2002 olevissa ravitsemussuosituksissa 12 päätellään, ettei ole olemassa tieteellistä näyttöä kasvaneen sokerin kulutuksen ja lihavuuden välillä: Ei ole olemassa selkeää ja pitävää yhteyttä, että kasvanut lisätyn sokerinkulutus ja BMI riippuvat toisistaan. Toisaalta uusissa amerikkalaisissa ravitsemussuosituksissa vuodelta ehdotetaan sokerin käytön vähentämistä: Yksilöt, jotka kuluttavat paljon sokeri pitoisia ruokia tai juomia, ovat taipuvaisia saamaan ruokavaliostaan enemmän energiaa kuin ne, jotka kulutta vat vähemmän lisättyä sokeria ruoissa ja juomissa. Ensin mai nitut saavat usein ravinnostaan myös liian vähän suo jaravintoaineita. Vaikka asiasta kaivataan lisätutkimuksia, saatavilla olevien tutkimustulosten valossa energiapitoisten makeuttajien ja painonnousun välillä näyttäisi olevan yhteys. Tämän vuoksi etenkin energiapitoisia makeuttajia sisältävien juomien, mutta myös ruokien määrää suositellaan vähennettäväksi, jolloin ravinnosta saadun ener gian määrä laskee, mikä auttaa saavuttamaan suositeltua ravinnonsaantia ja painonhallintatavoitetta. Vuodelta 2003 olevassa WHO/FAOraportissa 10, joka käsittelee ruokavalion ja liikunnan merkitystä kroo nisten sairauksien ehkäisyssä, on luku ruokavaliosta ja lihavuudesta. Siinä todetaan, ettei ruoan sokerin ja lihavuuden välillä ole tutkimustulosten valossa selkeää yhteyttä: Kaiken kaikkiaan monien tutkimusten ristiriitaiset tulokset eivät anna aihetta sanoa ruoan sisältämää sokeria lihavuuden syyksi. Toisaalta raportissa päätellään, että sokeripitoisten juomien osuudesta painonnousuun on olemassa selkeää ja riittävän vahvaa näyttöä, joka tulee esiin niitä paljon kuluttavien ihmisten kohdalla: Johtopäätöksenä on, että runsas sokeripitoisten juomien kulutus on osoitettu painonnousua lisääväksi tekijäksi. Olemassa olevan tutkimustiedon valossa on siten olemassa laaja yksimielisyys johtopäätöksille sokerin merkityksestä lihavuuden synnyssä, tosin pitkäaikaistutkimuksia tarvitaan yhä. Tähänastiset tutkimustulokset osoittavat, että nestemäisesssä olomuodossa sokerilla on huono kylläisyysarvo, joka on eräs positiiviseen energiatasapainoon ja painonnousuun myötävaikuttavista tekijöistä. KIRJALLISUUS 1. Hill JO, Prentice AM. Sugar and body weight regulation Am J Clin Nutr. 1995; 62 (1 Suppl):264S-273S; 2. Astrup AV, Toubro S. Hvor stammer fedtet I vore deller fra? Ugeskr Læger 2003; 165: Hellerstein MK. No common energy currency: de novo lipogenesis as the road less traveled. Am J Clin Nutr 2001; 74: Astrup AV, Toubro S, Buemann B. Carbohydrates bliver ikke omdannet til fedt. Aktuel Videnskab 2003;4: Pasquet P, Brigant L, Froment A et al. Massive overfeeding and energy balance in men: the Guru Walla model. Am. J. Clin. Nutr. 1992; 56: Hill JO, Prentice AM. Sugar and body weight regulation Am J Clin Nutr. 1995; 62 (1 Suppl):264S-273S; 6. Bray GA, Nielsen SJ, Popkin BM. Consumption of high-fructose corn syrup in beverages may play a role in the epidemic of obesity. Am J Clin Nutr. 2004;79(4): Saris WH, Astrup A, Prentice AM, Zunft HJ, Formiguera X, Verboeket-van de Venne WP, Raben A, Poppitt SD, Seppelt B, Johnston S, Vasilaras TH, Keogh GF. Randomized controlled trial of changes in dietary carbohydrate/fat ratio and simple vs complex carbohydrates on body weight and blood lipids: the CARMEN study. The Carbohydrate Ratio Management in European National diets. Int J Obes 2000; 24: Ludvig DS, Peterson KE, Gortmaker SL. Relation between consumption of sugar-sweetened drinks and childhood obesity: a prospective, observational analysis. Lancet 2001;357: Raben A, Vasilaras TH, Møller AC, Astrup A. Sucrose compared with artificial sweeteners: different effects on ad libitum food intake and body weight after 10 wk of supplementation in overweight subjects. Am J Clin Nutr : Diet, nutrition and the prevention of chronic diseases: report of a joint WHO/FAO expert consultation, Geneva, WHO technical report series; Mølgaard C, Andersen NL, Barkholt V et al. Sukkers sundhedsmæssige betydning. Publikation nr. 33. Søborg: Ernæringsrådet, 2003: Dietary Reference Intakes For Energy, Carbohydrate, Fiber, Fat, Fatty Acids, Cholesterol, Protein, and Amino Acids. Institute of Medicine of the National Academies. The National Academies Press, Washington, D.C p Dietary Guidelines for Americans U.S. Department of Health and Human Services, U.S. Department of Agriculture. p Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006 YLIPAINO

16 Sokeri ja diabetes Matti Uusitupa, LKT, professori, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, Elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus, Kuopion yliopisto, Kuopio Sokeri on ollut sallittu diabeetikoiden ruokavaliossa jo 1980-luvun alusta alkaen. Viimeisimmät eurooppalaiset ravintosuositukset sallivat diabeetikoiden päivittäiseen ruokavalioon 50 grammaa sokeria (10 E%), mieluiten useiden eri aterioiden mukana saatuna. Sokeria sisältävät virvoitusjuomat ja välipalat, etenkin aterioiden välillä, voivat aiheuttaa huomattavaa vaihtelua aterianjälkeisessä verensokeritasossa erityisesti jos potilaan sokeritasapaino on huono. Fruktoosia voi käyttää vaihtoehtoisena makeuttajana diabeetikon ruokavaliossa, koska sillä on alhainen glykeeminen indeksi. Päivittäiseksi fruktoosimääräksi suositellaan korkeintaan 30 grammaa fruktoosia, koska suuremmat annokset voivat käynnistää seerumin triglyseridien tuotannon. Eräiden havainnointitutkimusten mukaan ruokavalioon lisätty sokeri ja ylipaino sekä tyypin 2 diabetes ovat yhteydessä toisiinsa, mutta kontrolloituja lisätutkimuksia tarvitaan vielä syy-yhteyden paremmin ymmärtämiseksi. Diabeetikot hyötyvät runsaskuituisesta ja matalan glykeemisen indeksin omaavista ruoista. Sen vuoksi diabeetikoille suositellaan täysjyvätuotteita, hedelmiä ja kasviksia riippumatta diabetestyypistä ja painoindeksistä (BMI).

17 Sokerin merkitys diabeetikon ruokavaliossa on kokenut monia muutoksia viimeisten vuosikymmenien aikana. Vielä 1970-luvun alussa tyypillinen diabeetikon ruokavaliosuositus sisälsi melko vähän hiilihydraattia ja lisättyä sokeria. Käytännön terveysneuvonnassakin ensimmäinen potilaan saama ohje oli sokerin välttäminen 1. Sen jälkeen diabeetikon ruokavaliossa on entistä enemmän kiinnitetty huomiota rasvan määrän rajoittamiseen, ja suhtautuminen lisättyyn sokeriin on muuttunut. Tämä johtui tuloksista, joita saatiin kontrolloiduista ruokavaliotutkimuksista ja 1980-luvuilla. Tulokset osoittivat, että sokerin lisääminen ruokavalioon korvaamaan vastaava määrää tärkkelystä, ei huo nontanut akuuttia eikä pitkän ajan sokeritasapai - noa. Se ei myöskään vaikuttanut veren rasva-arvoihin, mikäli diabeteksen hoitotasapaino muuten oli kunnossa. Samoihin aikoihin alkanut tutkimus ravintokuidun ja glykeemisen indeksin ravitsemuksellisesta merkityksestä vaikutti myös diabeetikoiden ravitsemussuosituksiin.viimeaikainen lihavuusepidemia ja tyypin 2 diabeteksen lisääntyminen ovat elvyttäneet kiinnostuksen sokerin merkitykseen ylipainon, metabolisen oireyhtymän ja tyypin 2 diabeteksen kehittymisessä. Diabeetikon ruokavalio Erityistä diabetesruokavaliota ei ole olemassa. Useimmille diabeetikoille sopii tavallinen, terveellinen koko väestölle suositeltu ruokavalo luvulla tehtiin useita satunnaistettuja, kontrolloituja ristikkäistutkimuksia, joissa ei pystytty osoittamaan kielteistä vaikutusta sokeritasapainossa tai seerumin rasva-arvojen välillä verrattaessa ruokavalioita, joissa oli vähän tai kohtuullisia määriä sokeria niihin, joissa ei ollut lainkaan sokeria, mutta joissa oli vastaava määrä tärkkelystä 2,3. Tosin paljon sokeria sisältävien ruokavalioiden huomattiin joissakin tutkimuksissa kohottavan triglyseridiarvoja etenkin jos henkilöllä oli metabolinen oireyhtymä ja tyypin 2 diabetes 3,4. Sokerin tarkka määrä diabeetikon ruokavaliossa on jokseenkin tulkinnanvarainen asia, koska yksiselitteisiä tutkimuksia annosvasteesta ei ole saatavilla. Eurooppalaiset ja amerikkalaiset suositukset Amerikkalaisten ja eurooppalaisten suositusten välillä on jonkin verran eroa verratessa sokerin ja fruktoosin määriä diabeetikon ruokavaliossa. Uusimmassa ADA:n (American Diabetes Association) suosituksessa vuodelta 2004 sokerille ei anneta mitään yksiselitteistä ylärajaa 2. ADA:n suosituksessa painotetaan, että ate rioiden ja välipalojen sisältämä hiilihydraatin kokonaismäärä on tärkeämpi kuin hiilihydraattityyppi (hiilihydraattilähde) tai -muoto. ADA suosittelee, että käytetään termejä sokerit, tärkkelys ja kuitu. Sen sijaan ADA ei käytä käsitettä glykeeminen indeksi. Yhteistä amerikkalaisille ja eurooppalaisille suosituksille on, että suositelluimmat ruokavalion hiilihydraattilähteet ovat kokojyvävilja, hedelmät ja kasvikset. Eurooppalaisissa suosituksissa sokerin päivittäiskäyttöä suositellaan rajoitettavaksi 50 grammaan tai korkeintaan 10 %:iin kokonaisenergiasta. Niissä käy tetään myös termiä glykeemi - nen indeksi ja sopivaksi kuidun määräksi suositellaan 40 g/vrk, joka on enemmän kuin pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa, mutta parantaa verensokeritasapainoa. Fruktoosi ja diabetes Fruktoosin glykeeminen indeksi on tunnetusti alhai - nen. Siten se voi olla diabeetikoille parempi vaihtoehto kuin sakkaroosi 4. ADA ei kuitenkaan suosittele lisätyn fruktoosin käyttöä, koska fruktoosi voi lisätä seerumin triglyseridi pitoisuutta (hypertriglyseridemia-vaikutus) 2,5. Eurooppalaisissa suosituksissa sen sijaan sal litaan kohtuullinen määrä fruktoosia (korkeintaan 30 g/vrk), koska näin pienellä määrällä ei ole haitallista vaikutusta glukoosin, insuliinin tai rasvojen aineenvaihduntaan. Yleissuositus Yhteenvetona voidaan todeta, että sokerin käyttö diabeetikon ruokavaliossa on vapaampaa kuin aikaisemmin, ja ruokavaliosuositus on sama kuin terveelle väestölle 6. Hiilihydraattien koostumus diabeetikon aterioilla, lisätty sokeri mukaan lukien, pitää sovittaa yhteen muun hoidon kanssa. Tavoitteena on estää aterioiden jälkeinen voimakas verensokerin nousu. Insuliinihoito ja muu lääkitys pitää tämän vuoksi räätälöidä yksilöllisesti aterian hiilihydraattimäärän mukaan. Euroop palaiset suositukset painottavat myös runsaskuituisen ruokavalion ja matalan glykeemisen indeksin omaavien ruokien merkitystä verensokerin lyhytaikaisessa säätelyssä, kuten myös sokeriaineenvaihdunnan pitkäaikaisseurannassa. Tyypin 1 diabeteksen riski Monet ympäristö- ja ravintotekijät yhdistetään tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen. Sen sijaan ravitsemustekijöiden merkitys tyypin 1 diabeteksen aiheuttajana kai - paa edelleen näyttöjä. Lasten kasvun nopeutuminen ja lasten lihavuus voivat lisätä sairastumisriskiä 7. Ne ravinto tekijät, jotka liittyvät lasten ja nuorten lihavuuden lisääntymiseen, pitäisikin sen vuoksi tutkia tarkoin. On myös merkille pantavaa, että nuorten lisääntynyt lihavuus johtaa lisääntyneeseen riskiin sairastua myös tyypin 2 diabetekseen jo ennen aikuisikää. 17 Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006 DIABETES

18 18 Tyypin 2 diabeteksen riski Tärkeimmät riskitekijät tyypin 2 diabeteksen puhkeamisessa ovat lihavuus, erityisesti keskivartalolihavuus, liikkumaton elämäntyyli, paljon rasvaa ja tyydyttyneitä rasvahappoja ja vähän kuituja sisältävä ruokavalio, jossa on runsaasti korkean glykeemisen indeksin ruokia 2,3. Kolmessa laajassa elämäntapatutkimuksessa on osoitettu, että diabetesriskiä voi merkitsevästi vähentää elämäntapojaan muuttamalla. Tämä tarkoittaa painonhallintaa, lisääntynyttä liikuntaa ja ruokavalion muuttamista suositusten mukaan 8,9,10. Suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksessa 9 matalaenerginen ruokavalio yhdessä runsaan kuidun ja oikean rasvan laadun kanssa näytti olevan tehokas ennaltaehkäisijä, mutta eri ravintoaineiden ja muiden tekijöiden vaikutusta ruokavaliossa yksinään on lähes mahdotonta arvioida yksiselitteisesti. Glykeeminen indeksi ja diabetes Monissa tutkimuksissa korkean glykeemisen indeksin ruoat yhdistetään riskiin sairastua diabetekseen 3,11 ja toisaalta matalan glykeemisen indeksin ruoilla, kokojyväviljalla ja runsaskuituisella ruokavaliolla, on osoitettu olevan diabetekselta suojaava vaikutus. Onkin kohtuullista olettaa, että runsaasti sokeria sisältävä ruokavalio voi liittyä myös riskiin sairastua diabetekseen joko suoraan eri mekanis mien kautta tai epäsuorasti, jos energian saanti ylittää kulutuksen ja seurauksena on lihominen 12. Johtopäätös Yhteenvetona voidaan todeta runsaan sokerin käy - tön olevan mahdollisesti yhteydessä lihomiseen, ja sitä kautta riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen. Koska runsas sokerin käyttö liittyy usein pikaruokien syömiseen ja/tai korkeaan glykeemiseen indeksiin, näyttäisi olevan aihetta rajoittaa sokerin saantia suositusten mu kaiseksi 6, vaikkakin suosituksen yläraja sokerin saannille on hiukan epäselvä. Kokojyväviljan, hedel mien ja kasvisten syöntiä pitäisi lisätä suositusten mukaiseksi, ei pelkästään tyypin 2 diabeteksen ehkäisemiseksi, vaan myös muita kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonisairauksen ja eräiden syöpien ehkäise miseksi. KIRJALLISUUS 1. Bondy P. Disorders of carbohydrate metabolism. Diabetes mellitus. In Cecil-Loeb Textbook of Medicine, 13th Edition, eds. Beeson PB and McDermott W, W.B. Saunders Company, Philadelphia London Toronto, 1971, pp American Diabetes Association. Nutritional principles and recommendations in diabetes. Diabetes Care 2004; 27 (suppl 1): S36-S Mann J, De Leeuw I, Hermansen K et al. Evidence-based nutritional approaches to the treatment and prevention of diabetes mellitus. Nutr Metab Cardiovasc Dis 2004;14: Fried 5SK, Rao SP. Sugars, hypertriglyceridemia, and cardiovascular disease. Am J Clin Nutr 2003; 78 (suppl):873s-880s 5. Uusitupa MI. Fructose in the diabetic diet. Am J Clin Nutr 1994; 59 (3 Suppl):753S-757S 6. Nordic Nutrition Recommendations 2004 integrating nutrition and physical activity, 4th edition. Nord 2004: Virtanen SM, Knip M. Nutritional risk factors of beta cell autoimmunity and type 1 diabetes at a young age. Am J Clin Nutr 2003;78: Pan XR, Li GW, Hu YH et al. Effects of diet and exercise in preventing NIDDM in people with impaired glucose tolerance: the Da Qing IGT and Diabetes Study. Diabetes Care 1997;20: Tuomilehto J, Lindström J, Eriksson JG et al. for the Finnish Diabetes Prevention study Group. Prevention of type 2 diabetes by changes in lifestyle among subjects with impaired glucose tolerance. N Engl J Med 2001;344: Knowler WC, Barrett-Connor E, Fowler SE et al. Reduction in the incidence of type 2 diabetes with lifestyle intervention or metformin. New Engl J Med 2002; 346: Willett W, Manson J, Liu S. Glycemic index, glycemic load, and risk of type 2 diabetes. Am J Clin Nutr 2002; 76(suppl):274S-280S. 12. Mann J. Free sugars and human health: sufficient evidence for action. Lancet 2004; 363: Schulze MB, Manson J, Ludwig DS, Golditz GA, Stampfer MJ, Willett W, Hu FB. Sugar-sweetened beverages, weight gain, and incidence of type 2 diabetes in young and middle-aged women. JAMA 2004;292: Pereira M, Kartashov A, Ebbeling CB, van Horn L, Slattery ML, Jacobs, DR, Jr, Ludwig DS. Fast-food habits, weight gain, and insulin resistance (the CARDIA study): 15-year prospective analysis. Lancet 2005;365: DIABETES Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006

19 Sokeri ja sydän- ja verisuonisairaudet Lars Ovesen, MD, Health Executive, Danish Heart Association, Kööpenhamina, Tanska Sokerin saannin vaikutusta eri sydän- ja verisuonisairauksia kuvaavien riskitekijöiden kehittymiseen on tutkittu. Runsas sokerin saanti nostaa seerumin triglyseriditasoa. Vaikutus on yksilöllistä ja se on korkeimmillaan ylipainoisilla ja insuliiniresistenteillä henkilöillä. Runsas sokerin saanti laskee myös seerumin HDL-kolesterolia. Sen sijaan kokonais- ja LDL-kolesterolin tasoon sokerilla on samankaltainen vaikutus kuin tärkkelyksellä. On epävarmaa, liittyykö sokerin saanti insuliiniresistenssin kehittymiseen, ja vain hyvin harvat tutkimukset ovat selvittäneet sokerin vaikutusta tromboosin kehittymiseen liittyviin tekijöihin. Huolimatta sokerin vaikutuksesta yksittäisiin riskitekijöihin, (harvat) epidemiologiset tutkimukset eivät ole osoittaneet eniten sokeria syövien väestöryhmien olevan suuremmassa riskissä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin kuin vähän sokeria kuluttavien.

20 20 Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan, että väestön rasvan saannin tulisi laskea 30 %:iin kokonaisenergiasta (E%) vähentämällä ruokavalion nykyistä tyydyttyneen rasvan määrää ja lisäämällä vastaavasti kuitupitoisten hiilihydraattien saantia. Jos rasva korvataan hiilihydraateilla, se merkitsee seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolitasojen laskua, mut - ta samalla triglyseriditaso nousee ja HDL-kolesteroli laskee, joista jälkimmäiset ovat itsenäisiä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Sokeri (sakkaroosi) eroaa kuitenkin tärkkelyksestä ja kuitupitoisista hiilihydraateista sisältämänsä fruktoosin vuoksi, joten sen vaikutus aineenvaihduntaan poikkeaa pelkästään glukoosia sisältävien polysakkaridien aineenvaihdunnasta. Seuraavassa katsauksessa tarkastellaan sokerin merkitystä sydänja verisuonisairauksien riskitekijöihin viitaten viime aikoina julkaistuihin tutkimuksiin 1,2. Sokeri nostaa triglyseriditasoa ja laskee HDL-kolesterolia Ruokavalion runsas sokerimäärä (joka useimmissa tutkimuksissa oli yli 20 E%) nostaa paaston aikaista ja aterian jälkeistä triglyseriditasoa ja alentaa HDL-kolesterolia. Fruktoosi stimuloi tehokkaasti maksan rasvahappo synteesiä. Tämän vuoksi sokerilla (sakkaroosilla) on tehokkaampi triglyseriditasoa nostava vaikutus kuin vastaavalla määrällä tärkkelystä. Toisaalta monet tutkimukset ovat osoittaneet, että ruokavalion hiilihydraattien osuus (silloin kun hiilihydraatit saadaan kuitua sisältävinä polysakkarideina) voi olla suositellulla tasolla (50 60 E%) ilman, että seerumin triglyseriditaso nousee tai HDL-kolesteroli laskee, kun sokerin osuus on samanaikaisesti korkeintaan suosituksen mukainen 10 E% 1. Pitää kuitenkin huomata, että sokerin triglyseridipitoisuutta nostava vaikutus (hypertriglyseridemia) vaihtelee huomattavasti. Se on suurempi ylipainoisilla verrattuna normaalipainoisiin, insuliiniresistenteillä yksilöillä sekä niillä, joiden seerumin triglyseriditaso nousee paaston aikana. Näiden lisäksi lienee olemassa paljon muitakin vaikut tavia tekijöitä, kuten ruokavalion koostumus, esimer kiksi rasvan laatu ja kuidun määrä, fyysinen aktiivisuus ja perintötekijät 3. Oletettavasti sokeri ei myöskään vaikuta kokonais- ja LDL-kolesteroliin eri tavalla kuin tärkkelys. Insuliiniresistenssi lisää sydänsairauksien riskiä Kohonnutta trigyseridipitoisuutta esiintyy harvoin erikseen, sillä se liittyy yleensä aina insuliiniresistenssiin (metabolineseen oireyhtymään), kuten alentunut HDLkolesteroli, vähentynyt fibrinolyysi, lisääntynyt koagulaatio, endoteelisolujen toimintahäiriö, kohonnut verenpaine ja vatsonteloon kertynyt rasva, jotka kaikki ovat sydänsairauksien riskitekijöitä. Ei ole selvää, onko sokerilla merkitystä insuliiniresistenssin kehittymiselle. Ne harvat tutkimukset, joita on tehty, ovat osoittaneet, että sokeri ei lisää sen enempää insuliiniresistenssin riskiä kuin muutkaan hiilihydraatit tai rasva 4,5. Eräs yksittäinen tutkimus osoitti runsaasti sokeria sisältävien juomien kulutuksen liittyvän metabolisen oireyhtymän riskitekijöiden lisääntymiseen, mikä näkyi myös normaalipainoisilla 6. Vaikutus hemostaasiin epävarmaa Joissakin hyvin harvoissa tutkimuksissa on selvitetty runsaasti sokeria sisältävän ruokavalion merkitystä tromboosiriskille. Tanskalaisessa tutkimuksessa huomattiin verisolujen sakkautumisen merkkiaineen (tekijä VII) määrän kohoavan, kun ruokavaliossa oli runsaasti sokeria verrattuna ruokavalioon, joka sisälsi runsaasti tärkkelystä 7. On kuitenkin epäselvää, onko tekijä VII sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä. Toisaalta luotettavampi riskitekijä, veren sisältämän fibrinogeenin määrä, ei kohoa runsaasti sokeria sisältävän ruokavalion vaikutuksesta. Ruokavalion glykemiakuorman vaikutus Sydän- ja verisuonisairauksien sairastumisriskin ja so kerin saannin välillä ei tutkimusten mukaan ole yhteyttä. Päinvastoin, ruokavalion glykemiakuorma (ruokavalion runsaasti hiilihydraatteja sisältävien ruo - kien määrä kerrottuna ruokien glykeemisellä indeksillä) on hyvä sydän- ja verisuonisairauksien ennustaja. Amerikkalaisessa sairaanhoitajille tehdyssä tutkimuksessa (Nurses Health Study) osoitettiin, että naisilla joiden ruokavalion glykemiakuorma oli suurin, oli myös korkeimmat paaston aikaiset seerumin triglyseriditasot, alhaisimmat HDL-arvot ja kaksinkertainen riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin 8 kuin naisilla, joiden ruokavalion glykemiavaikutus oli pienin. Tärkkelyksen, sakkaroosin ja muiden sokerien kokonaissaannilla ei ollut yhteyttä mihinkään riskitekijään. SYDÄN- JA VERISUONISAIRAUDET Perspektiivi Sokeriraportti lokakuu 2006