Dispositiivin käsite arkeologiasta genealogiaan 1

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Dispositiivin käsite arkeologiasta genealogiaan 1"

Transkriptio

1 Olli Pyyhtinen Sosiologian laitos Turun yliopisto Dispositiivin käsite arkeologiasta genealogiaan 1 Maineikkaat filosofit ja yhteiskuntatutkimuksen klassikot tunnetaan käsitteistään. 2 Ne toimivat allekirjoitettujen iskusanojen tapaan: Aristoteleen substanssi, Platonin idea, Descartesin cogito, Leibnizin monadi, Kantin mahdollisuusehto, Nietzschen vallantahto, Bergsonin kesto, Simmelin sosiaalinen muoto, Weberin protestanttinen etiikka, Marxin vieraantuminen ja riisto Michel Foucault n nimeen yhdistettäviä käsitteitä ovat tavanomaisesti ennen kaikkea diskurssi ja valta. Foucault on merkittävällä tavalla suunnannut yhteiskuntatieteilijöiden, kulttuurintutkijoiden, historioitsijoiden ja filosofien huomiota sekä diskursseihin että diskurssien ja vallan kytköksiin. Foucault n tuotannon lukeminen nimenomaan diskurssin historiana ei olekaan harvinaista. Ja kieltämättä diskurssin käsite kulkeekin läpi Foucault n tuotannon. Se on etualalla etenkin hänen tiedonarkeologisissa teoksissaan: kirjoissa Histoire de la folie (1961; Hulluuden historia ), Naissance de la clinique (1963; Klinikan synty ), Les Mots et les Choses (1966; Sanat ja asiat ) ja L'Archéologie du savoir (1969; suom. Tiedon arkeologia (2005)). Näissä vilahtelevat tavan takaa käsitteet lausuma, diskurssi, diskursiivinen muodostelma/käytäntö/tapahtuma, episteme, arkisto jne. Kuitenkin 1970 luvulle tultaessa diskurssi menettää Foucault n tuotannossa autonomiansa. Teoksesta Tarkkailla ja rangaista (1975; suom. 1980) eteenpäin ilmestyneiden teosten onkin katsottu edustavan ns. genealogista tutkimustapaa, josta tarkemmin tuonnempana. Diskurssin ja epistemen käsitteitä viljellään Foucault n 1 Tämä teksti on laajennettu versio Michel Foucault n tiedon arkeologia tänään luentosarjalla pidetystä luennosta. 2 Gilles Deleuze ja Félix Guattari kirjoittavatkin (1993, 17): Kukapa huolisi filosofia, josta voitaisiin sanoa: hän ei ole luonut käsitteitä, ei edes omiaan? 1

2 genealogisissa tutkimuksissa silmiinpistävän harvakseltaan. Näiden sijasta Foucault puhuu mm. tiedosta, kurivallasta, dispositiiveista, diagrammeista ja itsen tekniikoista. Oireellista on, että Tarkkailla ja rangaista teoksessa Foucault puhuu esimerkiksi diskurssien sijaan tyystin tiedosta (savoir). Mutta jo Foucault n varsinaisten arkeologisten tutkimusten lukeminen yksinomaan diskurssihistoriana on turhan yksiulotteinen lukutapa. Jopa Tiedon arkeologiassa, jossa Foucault kokeili teoksen Sanat ja asiat tapaan, kuinka itsenäisinä diskursiivisia muodostelmia voidaan käsitellä (Rabinow 1986, 10), toisin sanoen missä määrin diskurssit olisivat tarkasteltavissa autonomisina muodostelmina, tulee tematisoiduksi diskursiivisten ja ei diskursiivisten muodostelmien suhde. Tällöin Foucault tosin asetti diskursiiviset käytännöt vielä selvästi etusijalle muihin käytäntöihin nähden (Deleuze 1988, 49). Foucault ei toki sano, että ei diskursiiviset muodostelmat redusoituisivat diskursiivisiin, tai että kaikki olisi diskurssia. Ei diskursiiviset käytännöt tulevat vain tarkastelluiksi yksinomaan diskurssien puolelta katsoen, diskurssilähtöisesti. Tiedon arkeologiassa Foucault käsittelee diskursiivisten ja ei diskursiivisten muodostelmien välistä suhdetta artikulaatioina. Huomion kohteena on diskursiivisten käytäntöjen artikuloituminen (AK, 201; Tapani Kilpeläisen suomennoksessa esiintyvä termi niveltyminen (TA, 237) on tässä suhteessa epätarkka) käytäntöihin, jotka eivät ole diskursiivisia. Diskursiivisia käytäntöjä tarkastelemalla avautuu kokonainen mahdollisten kuvausten artikuloima tila: ensisijaisten tai todellisten suhteiden järjestelmä, toissijaisten tai refleksiivisten suhteiden järjestelmä ja varsinaisen diskursiivisiksi kutsuttavien suhteiden järjestelmä. Ongelmana on saada esiin viime mainittujen erityisyys ja niiden suhteet kahteen muuhun. (TA, 64.) Silloin kun tehdään konkreettista analyysia diskurssien analysoimisen yleisen teorian tai metodin hahmottelemisen sijaan diskursseja ei ole mielekästä tarkastella täysin irrallaan instituutioista, vallan käytännöistä ja arkisista sosiaalisista suhteista. Foucault päinvastoin toteaa juuri tämän suhteen olleen tärkeässä asemassa hänen tutkimuksissaan: Diskurssien autonomisen kerroksen kuvaamisesta ei ole mitään hyötyä, ellei sitä 2

3 suhteuteta käytäntöjen, instituutioiden ja sosiaalisten suhteiden kerrokseen. Juuri tämä suhde on aina kiinnostanut minua. (OWH, ) Jo väitöskirjassaan Histoire de la Folie (1961; Hulluuden historia ) Foucault havaitsi tarkastellessaan psykiatrisen diskurssin ilmaantumisen historiallisia edellytyksiä, että nämä mahdollisuusehdot eivät olleet ainoastaan diskursiivisia. 3 Psykiatrian synty on diskursiivisten edellytysten lisäksi sidoksissa koko joukkoon erilaisia ei diskursiivisia tekijöitä: sairaaloihin, hoitotoimenpiteisiin, vankeuslaitoksiin, mielisairaaloihin, sosiaalisen ulossulkemisen (eli ekskluusion) käytäntöihin ja niin edelleen. Foucault tuo esiin, kuinka hullun asettuminen tiedon kohteeksi oli yhteydessä hänen eristämiseensä laitokseen: hullusta oli mahdollista tulla tietämisen kohde vasta sitten kun hänestä oli ensin tullut eristämisen kohde toisin sanoen vasta kun hänet oli ensin suljettu laitokseen. Tila, joka eristi hullun, myös asetti hänet tiedettäväksi (ja hallittavaksi). Vastaavasti mitä enemmän subjektista tiedetään, sitä paremmin häntä voidaan hallita ja kontrolloida. Diskursiiviset käytännöt (jotka tekevät subjektista tiedon kohteen) ja vallan tilalliset, ajalliset ja sosiaaliset jaottelut ovat rinnakkaisia ja toisiaan täydentäviä. Niinpä hulluuden historian analyysi ei voinut rajoittua yksinomaan hulluudesta puhuviin diskursseihin. Sen oli sijoituttava teoreettisen ja käytännöllisen vedenjakajalle, niiden väliseen suhteeseen. Foucault n tutkimusten tyyli onkin kohdella käytäntöjä, instituutioita sekä tieteellisiä ja muita diskursseja kaikkia samalla tasolla. Näin onnistutaan kokonaan välttämään kysymys teorian ja käytännön ensisijaisuudesta. Foucault n tutkimuksissa niiden välisen eron voisi sanoa olevan pelkästään analyyttinen. Käytännöt ovat aina jonkin järjen ohjaamia: ne ovat diskurssien artikuloimia, tulkitsemia, oikeuttamia, kritisoimia tai peittelemiä, ne kytkeytyvät johonkin rationaalisuuden kenttään ja suureen strategiaan, niillä on jokin erityinen logiikka ja säännönmukaisuus ja niihin liittyy toiminnan seurausten arviointia sekä sen hyödyn ja kustannusten laskelmointia. Käytännöt 3 Toinen tärkeä huomio oli, että psykiatrian synty ei ollut ainoastaan tieteen statuksen omaavien diskurssien ehdollistama. Tarkastelu vaati myös lakitekstien, filosofisten, kaunokirjallisten, teologisten ja poliittisten diskurssien ottamista huomioon. Hulluuden lääketieteellisen ymmärryksen synty pohjasi olennaisella tavalla aiemmin vallinneisiin moraalisiin ja myyttisiin käsityksiin. 3

4 viittaavatkin Foucault lla tiettyihin paikallisiin vaatimuksiin tähtääviin eksplisiittisiin ohjelmiin mukaan lukien utopiat, teknologiat, teoreettiset skeemat ja projektit joiden perustalta on organisoitu tietoa ja ohjattu käyttäytymistä (ESS3, 231; ks. myös Helén 2005, 102). Foucault n teoksissaan tutkimat ohjelmalliset käytännöt vaihtelevat aina vankeinhoidon järjestämisestä ja hullujen eristämisestä työvoiman organisointiin ja yksilöiden kutsumiseen tunnistamaan itsensä sekä tarkkailemaan ja analysoimaan itseään sukupuolisen halun ja nautinnon subjekteina. Hän tutkii niitä kolmella teoreettistoiminnallisella akselilla: suhteessamme objekteihin (tieto), suhteessamme toisiin (valta) ja suhteessa itseemme (etiikka). Kyse on kolmesta erilaisesta subjektivaation muodosta, jotka kietoutuvat osin toisiinsa: siitä, kuinka olemme rakentuneet tietomme subjekteiksi, kuinka olemme rakentuneet valtaa harjoittaviksi tai sille alistuviksi subjekteiksi ja siitä, kuinka olemme rakentuneet oman käyttäytymisemme moraalisiksi subjekteiksi (WiE, 49). Genealogisen kautensa töissä Foucault otti käyttöön dispositiivin (dispositif) käsitteen pystyäkseen tarttumaan paremmin diskursiivisen ei diskursiivisen suhteeseen. Se voidaan nähdä Foucault lta yrityksenä ylittää vielä Tiedon arkeologiassa pätenyt diskursiivisen ja ei diskursiivisen välinen kuilu. Kyse ei ole niiden välisen eron häivyttämisestä vaan suhteen määrittämisestä niiden välille (tästä myös Deleuze 2005, 47). Dispositiivi täsmentää jo Tiedon arkeologiassa ohimenevästi hahmotellun artikulaatiosuhteen luonnetta, mutta paljastaa myös diskursiivisen ja ei diskursiivisen suhteen laadullisen moninaisuuden: myös ei diskursiivisella on vaikutuksia diskursiiviseen (materiaaliset käytännöt hyödyntävät diskursseja, synnyttävät muutoksia diskursseissa jne.) eikä vain toisinpäin. Dispositiivi tuo hyvin esiin sen, ettei valta ole vain diskursiivista vaan sisältää materiaalisen ulottuvuuden. Valta tarttuu suoraan ruumiiseen, ottaa sen puristusotteeseensa, harjaannuttaa sitä, kohdistuu sen liikkeisiin ja haluihin, kasvattaa sen voimia sekä jakaa ja kohdentaa niitä uudelleen tarpeidensa mukaan. Dispositiivin käsite onkin tärkeä käsite Foucault n ajattelussa myös siksi, että se liittyy hänen 4

5 käänteentekevään käsityksensä vallasta. Vallan dispositiivit eivät ole ensisijaisesti repressiota tai ideologiaa, vaan ne ovat tuottavia. Seuraavaksi tarkastellaan lähemmin, mitä dispositiivilla tarkoitetaan, jonka jälkeen siirrytään Foucault n valtakäsitykseen. Koska dispositiivi on keskeinen käsite juuri Foucault n genealogisessa myöhäistuotannossa, valotan lopuksi genealogiaa, sen suhdetta arkeologiaan ja genealogian luonnetta kritiikkinä. Dispositiivi Dispositiivin (dispositif) käsitteelle on hankala löytää kunnollista suomenkielistä vastinetta. Hyvä osoitus sen vaikeasta käännettävyydestä on sen monenkirjavat käännökset englanninkielisessä Foucault kirjallisuudessa. Dispositif on käännetty niin termeillä apparatus, social apparatus, mechanism, deployment, positivities, construct kuin grid of intelligibility. Yksikään näistä käännöksistä ei ole kovin onnistunut. Kukin niistä tavallaan tuo paremmin tai huonommin esiin jonkin dispositiivin puolista, mutta nähdäkseni yksikään niistä ei onnistu kattamaan niitä kaikkia. Dispositiivin epäselvyys ei johdu ainoastaan käännösongelmasta. Dispositiivi on vaikea ja moniulotteinen käsite, jonka ymmärtämistä ei yhtään helpota se, että jo Foucault n oma tapa luonnehtia sitä on kaikkea muuta kuin selvä ja yksioikoinen. Dispositiivilla voidaan sanoa olevan pääasiassa kolme ulottuvuutta: 1. Hyvin yleisellä tasolla sanottuna dispositiivi on heterogeeninen yhdistelmä diskursseja ja ei diskursiivisia käytäntöjä, suhteita ja instituutioita. Dispositiivin ainesosia ovat yhtä hyvin sanottu kuin ei sanottu: diskurssit, instituutiot, arkkitehtoniset muodot ( seinät ), tila, sosiaaliset käytännöt, viralliset päätökset, lait, hallinnolliset toimenpiteet, tieteelliset väitteet sekä filosofiset, moraaliset ja filantrooppiset ehdotukset. Dispositiivi on Foucault n sanoin verkostomainen suhteiden järjestelmä, joka voidaan perustaa näiden elementtien välille. (P/K, 194.) 5

6 2. Dispositiivi ei ole ainoastaan näiden heterogeenisten ainesosien väliltä löytyvien suhteiden järjestelmä, vaan se myös määrittää noiden suhteiden laatua ja luonnetta. Tietty diskurssi voi tiettynä ajankohtana esimerkiksi palvella jonkin instituution ohjelmana, artikuloida joitakin käytäntöjä, toimia näiden käytäntöjen kätkemisen välineenä tai jälkikäteisenä uudelleentulkintana, tarjota käytännölle rationaliteetin 4 (oikeuttaa jokin käytäntö ja saada se näyttämään mielekkäänä ja parhaimpana) tai avata sille kokonaan uuden rationaalisuuden kentän: uusia tapoja kuvitella toiminnan seurauksia, laskelmoida sen hyötyä, oikeuttaa se, määrittää sen kohteet, asteet jne. Lisäksi samat diskurssit saatetaan valjastaa eri aikoina palvelemaan hyvin erilaisia strategioita, instituutioiden rooli voi vaihdella suuresti eri dispositiivien (esim. suvereenin vallan, kurin ja kontrollin) kesken, ja samat diskurssit saattavat eri aikoina kytkeytyä täysin erilaisiin rationaalisuuden kenttiin. (P/K, ) Dispositiivin olennainen ulottuvuus on siten artikulaatiot (Helén 1998, 501). Dispositiivi ei ainoastaan mahdollista joidenkin asioiden lausumista, vaan myös tietyt kokemisen ja havaitsemisen muodot ja subjektin itseymmärryksen. Se on siten subjektivoiva: dispositiivi määrittää tapaa, jolla subjekti kokee itsensä diskursseissa ja käytännöissä. Esimerkiksi seksuaalisuuden dispositiivi asettaa olemassaolomme erityiseen suhteeseen seksuaalisuuden kanssa: seksuaalisuus jäsentää suhdettamme todellisuuteen, tietoon ja totuuteen, suhdetta toisiin ja lopulta suhdettamme itseen, oman elämämme mahdollisuuksiin, onneen ja hyvään (mt., 511). Dispositiivin ainesosat eivät muodosta mitään yhtenäistä ja vakaata järjestelmää, vaan niiden väliset suhteet ovat alituisessa yhdistymisen ja eriytymisen prosessissa. Dispositiivit ovat katkosten, murtumien, halkomisten ja voimasuhteiden muutosten määrittämiä muutoksenalaisia sommitelmia. Tai deleuzelaisesti: dispositiivit koostuvat 4 Sen sijaan, että hän pitäisi rationaalisuutta jonain yleispätevänä ja absoluuttisena kriteerinä, jonka perusteella asioita voitaisiin arvioida, Foucault tarkastelee tutkimuksissaan tapaa, jolla rationaliteetit kirjautuvat tiedollisiin ja muihin käytäntöihin ja käytäntöjen järjestelmiin. Hän rajaa rationaalisuudesta puhumisen vain termin instrumentaaliseen tai relatiiviseen käyttötapaan. Valtaa analysoivissa teksteissään Foucault tutkii vallan käytäntöihin kirjautuneita rationaliteetteja, jotka määrittävät tietyissä paikallisiin vaatimuksiin tähtäävissä ohjelmissa sitä, miten ihmiset hallitsevat itseään ja toisiaan ja mitä he voivat tietää. 6

7 niin stratifikaation tai sedimentoituneista viivoista kuin myös luovista ja vallankumouksellisista viivoista (Deleuze 1992, 165). Siksi dispositiivin elementtien väliltä löydettävän yhteyden luonne on eri tilanteissa ja sosiaalisen kentän kohdissa erilainen. 3. Dispositiivin kolmas ulottuvuus on, että se on aina sidoksissa valtaan. Dispositiivi on tiedon ja vallan punos: se on kaivertunut vallan käytäntöihin ja kytkeytynyt tietomuotoihin. Dispositiivin tehtävänä on vastata tiettynä historiallisena ajankohtana johonkin paikalliseen ja kipeään tarpeeseen : kuinka järjestää vankeinhoito, kuinka organisoida työvoimaa, kuinka hoitaa mielenvikaisia tai sairaita, kasvattaa lapsia jne. Dispositiivilla on siten Foucault n sanoin hallitseva strateginen funktio : dispositiivit ovat yleisiä strategioita, jotka ohjaavat ja rajaavat valtakäytäntöjä sekä taktiikoita. (P/K, 195.) Laajimmillaan dispositiivi viittaa yhteiskunnallisen vallan kokonaisuuteen (Helén 1998, 500). Dispositiivissa on kyse voimasuhteiden vaikuttaviksi tulemisesta ja manipuloinnista, kehittämisestä, estämisestä, käyttämisestä, vakauttamisesta jne. (P/K, 196). Esimerkiksi vankiloissa tiettynä historiallisena aikana sovellettu vangitsemisen logiikka muodostaa yhtenäisen dispositiivin, joka rajaa ja ohjaa moninaisia käytäntöjä vankilassa (rikoksen ja rangaistuksen suhde, rangaistuksen seuraukset, rangaistuksen hyödyn kalkylointi, rangaistuksen aseteiden määrittäminen, tilajärjestelyt, päiväohjelma, toiminnan päämäärä jne.) mutta on kuitenkin näistä käytännöistä erillään. Instituutiot voivat käyttää erilaisia dispositiiveja erilaisiin tarpeisiin. Koulussa voidaan soveltaa paitsi oppimisen myös vankien ojentamisen ja seksuaalisuuden dispositiiveja, vankiloissa sairauden dispositiivia, sairaalassa tehdastuotannosta levinnyttä dispositiivia ja niin edelleen. Dispositiivit eivät palaudu instituutioihin, vaan ne sijaitsevat sanojen ja asioiden, diskursiivisen ja ei diskursiivisen välissä yhdistäen niitä annetussa historiallisessa tilanteessa. Esimerkiksi kasvatuksen dispositiivi ei ole vain tämän tai tuon laitoksen asiana tai erityisomaisuutta, vaan se on tiedon ja vallan verkko, kokonainen kamppailujen, kiistojen, vallankäytön ja valtapyrkimysten tilanne ja verkosto (Helén 7

8 1998, 500). Vastaavasti seksuaalisuuden dispositiivi ulottuu aina perheen, koulun, lääketieteen, kirkon, seksologian, psykologian ja psykoanalyysin alueelta joukkotiedotukseen, eroottiseen kirjallisuuteen, pornoelokuviin, mainontaan, asenteisiin seksuaalisia poikkeavuuksia kohtaan ja seksuaalisen kanssakäymisen käytäntöihin. Seksuaalisuuden dispositiivi on suuri verkosto, pinta, jossa ruumiin kiihotus, nautintojen voiomistus, keskusteluun kutsu, tietojen hankkiminen sekä hallinnan ja vastarinnan lujittaminen ketjuuntuvat keskenään tiettyjen suurten tiedon ja vallan strategioiden mukaisesti (SH, 78). Dispositiivi ja episteme Foucault sanoo eräässä haastattelussa ( The Confession of the Flesh, teoksessa Power/Knowledge [P/K]), että hänen epistemen historiaa kirjoittavat arkeologiset tutkimuksensa ajautuivat eräänlaiseen umpikujaan, ja että dispositiivin käsite on yritys ulos siitä (P/K, ). Kartoittaessaan johonkin rationaalisuuteen osallistuvia ja liittyviä tekijöitä, Foucault kiinnitti aiemmin liian yksipuolisesti huomiota juuri diskursiivisiin seikkoihin. Ihmiset eivät hallitse itseään ja toisiaan yksistään diskurssien avulla, ja silloinkin kun diskurssit on valjastettu strategioihin, ne ovat kytkeytyneet kokonaiseen ei diskursiivisten käytäntöjen, suhteiden ja muodostelmien suhdekimppuun. Dispositiivi on yritys sisällyttää nuo ei diskursiiviset elementit mukaan analyysiin. Itse asiassa Foucault määrittelee nyt epistemen jälkikäteisesti uudelleen nimenomaan suhteessa dispositiivin käsitteeseen. Episteme on tavallaan erityisesti diskursiivinen dispositiivi, strateginen dispositiivi, joka sallii erotella kaikkien mahdollisten lausumien joukosta ne, jotka ovat hyväksyttäviä [ ] tieteellisyyden kentällä, ja joiden on mahdollista sanoa olevan totta tai epätotta. Episteme on dispositiivi, joka tekee mahdolliseksi [ ] tieteelliseksi luonnehdittavan erottamisen siitä, jota ei voida luonnehtia tieteelliseksi. Dispositiivi puolestaan eräänlainen yleisluontoisempi episteme, sillä se on sekä diskursiivinen että ei diskursiivinen episteme. (P/K, 197.) 8

9 Kuten episteme, myös dispositiivi tekee mahdolliseksi diskurssien kontekstualisoinnin johonkin historialliseen tilanteeseen. Episteme oli heterogeeninen niiden suhteiden kokonaisuus, joka yhdistää tietyllä aikakaudella lausumia ja diskursiivisia muodostelmia positiivisuudessaan, epistemologisia hahmoja, tieteitä ja formaalisia järjestelmiä (TA, 246). Epistemeen suuntautuva analyysi kohdistui neljälle tasolle: (1) lausumien ja diskursiivisen muodostelman positiivisuuden kynnykselle, (2) diskursiivisen muodostelman epistemologisoinnin kynnykselle (diskursiivinen muodostelma esittäytyy tiedon mallina, kritiikkinä tai todentamisena), (3) tieteellisyyden kynnykselle (kun lausumat eivät tottele ainoastaan arkeologisia säännönmukaisuuksia vaan tiettyjä propositioiden muotoilemisen sääntöjä) sekä (4) formalisoinnin kynnykselle (kun tieteellinen diskurssi kerii auki muodostamansa formaalisen rakennelman) (TA, 242). Dispositiivi on puolestaan se, mikä yhdistää sanoja (diskursiivista) ja asioita (eidiskursiivista) tietyssä historiallisessa tilanteessa. Se mahdollistaa diskursiivisten ja eidiskursiivisten käytäntöjen positiivisuudessa tiettyjen rationaalisuuksien (ei vain tieteellisten vaan myös muiden) olemassaolon, taktiikoiden käytön ja käytäntöjen toteuttamisen. Suhteessa epistemeen, dispositiivi toteuttaakin myös toisen kontekstualisoinnin historiallisen lisäksi. Se kontekstualisoi diskurssit ei diskursiivisiin käytäntöihin. Tässä on kyse hieman erilaisesta kontekstualisoinnista kuin edellä mainitusta historiallisesta. Siinä ei ole kyse niinkään ajallisesta kuin tilallisesta kontekstualisoinnista. Yksi tapa hahmottaa tätä on erotella keskenään kolme erilaista tilaa, joihin lausumat paikantuvat tai ovat suhteessa: 1) Ensinnäkin lausumia ympäröi keskinäissuhteiden tila (Deleuze 1988, 4 5: collateral space). Sen muodostavat toiset lausumat. Lausuma on aina välttämättä suhteessa toisiin lausumiin. Lausuma on aina osa jotain lausumien verkostoa, jossa sillä on jokin rooli, huolimatta siitä kuinka vähäinen. Lausuman rajat ovat aina toisten lausumien kansoittamia. (AK, 111; Kauranen & Rantanen 2005, 237 9

10 239.) Lausumaan liittyvä kenttä, joka tekee lauseesta tai merkkijonosta lausuman, ja joka varustaa ne erityisellä kontekstilla, muodostaa monimutkaisen verkoston. 2) Kutsuttakoon toista tilaa korrelatiiviseksi tilaksi (TA, 268; Deleuze 1988, 6). Sen muodostavat lausuman suhteet objekteihin, subjekteihin ja käsitteisiin. Subjekti ja objekti ovat Foucault lle tiedon alueen sisällä muodostuvia. Hän tarkastelee diskursseja subjektille mahdollisten positioiden joukkona (AK, 122) ja käytäntöinä, jotka tuottavat ja muotoilevat järjestelmällisesti kohteet joista puhuvat (TA, 69). Diskurssi ei ole paikka, johon jo edeltä vakaat kohteet kirjautuvat ja tulevat, tai jossa subjekti kommunikoi diskursseista riippumattomia ajatuksiaan. Kohteet ovat päinvastoin olemassa vasta monimutkaisen suhdekimpun kiistattomilla ehdoilla (TA, 60, 63) ja yksilö rakentuu tiedon subjekteiksi diskurssien suhdeverkostossa: millä tahansa jonkin diskurssin kohteella ja subjektilla on oma paikkansa ja ilmenemislakinsa diskursiivisessa kokonaisuudessa. 3) Kolmatta tilaa voitaisiin kutsua täydentäväksi (Deleuze 1988, 9; complementary space) tai ympäröiväksi (TA, 205, 268). Sen muodostavat lausumien suhteet eidiskursiivisiin suhteisiin, käytäntöihin ja muodostelmiin, jotka toimivat diskursiivisten muodostelmien yleisinä puitteina (TA, 205). Ensisijaisesti tämän tilan kartoittamiseen tähtää dispositiivin käsitteen käyttöönotto. Dispositiivi kontekstualisoi lausumat ja diskursiiviset muodostelmat tähän komplementaariseen tai täydentävään tilaan, jonka muodostavat ei diskursiiviset käytännöt. Diskursiiviset ja ei diskursiiviset käytännöt täydentävät toisiaan. Jokainen virallinen instituutio esimerkiksi edellyttää perustamisasiakirjan, kokoonpanon, sopimusten ja säädösten kaltaisia lausumia, ja lausumat puolestaan viittaavat aina takaisin johonkin institutionaaliseen ympäristöön (esim. lääketiede, hoitokäytännöt, klinikka, lääkäri instituutio jne.), joka on välttämätön kohteiden muodostumiselle ja subjekteille, joille lausuma tarjoaa puhujaposition (lääkärin position sairaalassa). 10

11 Tutkijan luomus vai ulkoisen todellisuuden tosiasia? Olennainen ja eittämättä hankala kysymys dispositiivin suhteen on kysymys sen reaalisuudesta. Onko kyse jostakin todella olemassa olevasta vai pelkästä tutkijan konstruktiosta? Foucault ei anna tähän mitään selkeää vastausta, vaan on sen suhteen jälleen häilyvä, varovainen ja suojautuva. Oma kantani on, että dispositiivi on molempia, sekä olemassa oleva asia että teoreettinen konstruktio, olematta yksinomaan kumpaakaan. Yhtäältä dispositiivi on tutkijan (genealogin) luoma apuväline, jolla hän voi koettaa saada otetta monimutkaisesta tiedon ja vallan verkostosta. Tämän dispositiivin konstruoidun luonteen tuo hyvin esiin Paul Rabinowin ja Humert L. Dreyfusin käännös grid of intelligibility, ymmärrettävyyden verkosto. Dispositiivin hyvänä puolena on juuri se, että sen avulla voi saada otteen paitsi hyvin heterogeenisista myös muutoksenalaisista asioista, noiden asioiden kokonaisuuden epävakaasta ja muuttuvasta luonteesta valtaasetelmien muovautumisesta sekä voimasuhteiden muuttumisesta ja dynamiikasta. Dispositiivin avulla on mahdollista saattaa toistensa yhteyteen monenmoisia elementtejä tieteellisistä, filosofisista, kaunokirjallisista, teologisista, poliittisista ja hallinnollisista diskursseista instituutioihin, yksilöruumiisiin ja vallan materiaalisiin käytäntöihin, koko jotakin asiaa koskeva tietojen, sosiaalisten käytäntöjen, instituutioiden, strategioiden, nautintojen ja vastarintojen kokonaisuus. Foucault myönsi avoimesti menettelyjensä fabrikoivan luonteen (P/K, 212). kuvasi diskurssiaan fiktioksi: tiedostan vallan hyvin, etten ole kirjoittanut koskaan muuta kuin fiktioita. En kuitenkaan tarkoita sanoa, että totuus on tämän vuoksi poissa. Minusta fiktion on mahdollista toimia totuudessa, fiktiivisen diskurssin saada aikaan totuusvaikutuksia ja tuoda esiin, että tosi diskurssi synnyttää tai valmistaa jotakin, jota ei vielä ole olemassa, toisin sanoen sepittää [ fictions ] sen. Historiaa sepitetään sen todeksi tekevän poliittisen todellisuuden perusteella, ei vielä olemassa olevaa politiikkaa sepitetään historiallisen totuuden perusteella. (P/K, 193.) Hän Toisaalta dispositiivi ei ole yksinomaan tutkijan luomus. Dispositiivin elementit ja niiden väliset suhteet ovat paitsi reaalisesti olemassa olevia myös pakottavia ja subjektiuksia 11

12 luovia. Vallan mekanismit, jotka dispositiivi kiteyttää, ovat todellisia. Dispositiivin avulla on mahdollista tarkastella strategioita, diskursseja, instituutioita ja käytäntöjä kokonaisperspektiivistä, vallan mikromekanismien kulloinkin muodostamaa strategista kokonaistilannetta ja sen luonnetta. Otettaessa haltuun tätä kokonaisuutta korostuu dispositiivin luonne tutkijan luomana analyyttisena apuvälineenä. Valta Vallan suhteen Foucault on antiessentialisti ja nominalisti. Hänen mukaansa valtaa ei substantiaalisessa mielessä ole olemassa. Valta ei ole jotain, jota jollakin yksilöllä, ryhmällä tai luokalla on suhteessa toisiin. Valta on toiminnallista: sitä on vain harjoitettuna ja toiminnassa. Valta ei ole ominaisuus tai hyödyke vaan ennen kaikkea suhde ja valtasuhde voimien välinen suhde, voimasuhde (SH, 69 71; Deleuze 1988, 27). Valta on välissä, pikemminkin aina jännittynyt, aina toimiva suhdeverkko kuin etuoikeus josta voisi pitää kiinni (TR, 34). Valtasuhde ei noudata annettua jakoa hallitseviin ja hallittuihin, niihin joilla on valtaa ja niihin jotka joutuvat alistumaan sille. Foucault tuo näkyviin hienojakoiset ja mikroskooppiset vallan mekanismit, jotka eivät palaudu vallan virallisiin ja näkyviin kontrolli instansseihin tai ulkoiseen pakkoon. Valtio, laki, yhteiskuntarakenne ja instituutiot eivät ole vallan lähtökohtia vaan sen lopputuloksia (SH, 69). Vallan järjestys on huokoisempi, hienovaraisempi ja perustaltaan epävakaampi kuin yksioikoinen vallan käyttäjiin ja sille alistettuihin jakautuva asetelma. Valta on voimasuhteita vahvistava, muuttava ja alati uudelleen jakava muutoksen matriisi, joka koostuu ketjuja ja järjestelmiä muodostavien lukemattomien mikromekanismien sarjoittumisista ja läheisyyksistä, eroista ja syrjäytyksistä (SH, 69 71, 74; P/K, 98 99). Yhtenäisen systeemin tai totaliteetin muodostamisen sijaan valtasuhteiden kokonaisuus jää aina perustaltaan liikkuvaksi, epävakaiden ja paikallisten valta asetelmien moninaisuudeksi. Vallan kokonaisuus on siten kokonaisuus vailla totaliteettia: se on yhteiskunnassa kulloinkin vallitseva, monimutkainen kamppailuissa, kiistoissa ja ristiriidoissa 12

13 muodostuva strateginen sommitelma, verkosto, joka on läsnä kaikkialla ja muotoutuu ketjuuntuvasta liikkeestä (SH, 70 71; Helén 1998, ). 5 Valtasuhteiden kokonaisuus on käsitettävä jokaiselle pisteelle tai jokaisen pisteen jokaiselle suhteelle jokaiseen toiseen pisteeseen immanentiksi, voimasuhteiden uudelleenjakoja vetäväksi tuottavaksi suhdeverkostoksi, jossa valta kiertää (P/K, 99, 119). Sen kourissa ovat yhtä lailla ne, jotka harjoittavat valtaa kuin ne, joihin sitä harjoitetaan. Valta ei ole sosiaalisille suhteille ulkoista, vaan se on läsnä kaikkialla, kaikissa sosiaalisissa suhteissa taloudellisista tiedollisiin, mutta ei siksi, että se säteilisi jostakin keskuksesta ympäristöönsä, vaan koska se tulee kaikkialta (SH, 70). Foucault n katsannossa valta ei paikannu tähän tai tuohon paikkaan eikä samastu mihinkään asemaan, instituutioon, rakennukseen, rakenteeseen, lakiin tai valtiokoneistoon. Hänen analyysinsa pikemminkin piirtävät vallalle kokonaan uuden topologian, joka ei paikanna sen alkuperää johonkin etuoikeutettuun tai rajattuun paikkaan, vaan esittää vallan hajanaisena, diffuusina (Deleuze 1988, 26). Valtaa tulee sen tähden analysoida jonakin, mikä kiertää (P/K, 98): sen sijaan, että kysyisimme miksi jotkut ihmiset haluavat hallita, mitä he haluavat ja mikä on heidän agendansa, meidän on Foucault n mukaan kysyttävä vallan operoimisen tapaa, sitä, kuinka asiat toimivat jatkuvan alistamisen tasolla (P/K, 97). Foucault n yhtenä tärkeänä oivalluksena on idea vallan ja vastarinnan sitomisesta toisiinsa. Vallan dispositiivi levittäytyy auki kamppailun strategisena kehityksenä: kummankin liikkeisiin löytyy vastaliike vastapuolelta. Kyse on kamppailun strategisesta kehittymisestä: investoidessaan ruumiiseen ja sen voimiin, valta on samalla altis vastarinnalle tuon ruumiin suunnalta: terveyden vaatimuksille ja affirmaatioille taloutta vastaan, seksuaalisuuden, avioliiton ja säädyllisyyden moraalinormeja pakeneville ja vastaan asettuvalle nautinnolle jne. (P/K, ) 5 Liike on vallalle ja verkoston topologialle perustavaa. Ilman pisteiden välistä liikettä ei pääsisi syntymään ne toisilleen välittäviä kytkentöjä. Olisi vain joukko yksittäisiä, toisistaan erilleen jääviä toiminta asemia ja tukikohtia. 13

14 Vastarinta ei ole koskaan valtaan nähden ulkopuolista, vaan valta ja vastarinta voivat olla olemassa vain toistensa poispyyhkiytymättöminä vastapareina. Valta on läsnä kaikkialla, ja vastarinnan pesäkkeitä löytyy jokaisesta vallan verkoston kohdasta. (SH, ) Valtaa harjoitettaessa aina jää mahdollisuuksia vastarinnalle, tottelemattomuudelle ja oppositioryhmille (SKP, 245). Jopa keskitysleirissä tai vankilassa, jotka ovat erinäisten vallankäytäntöjen läpäisemiä, on olemassa vapauden asteita. Sikäli kuin valta tarvitsee aina vastustajan, maalitaulun, tukipuun tai valtauksen ovenkahvan (SH, 71), vapaus voi Foucault n mukaan olla hyvinkin jopa vallankäytön edellytys: Valtaa harjoitetaan aina ainoastaan vapaisiin subjekteihin ja vain sikäli kuin he ovat vapaita ( The Subject and Power, s. 221). Valtaa ei ole yksinkertaisesti mitään syytä harjoittaa jo valmiiksi täysin epävapaisiin subjekteihin (Dean 1994, , ). Tämä ei olisi kustannustehokasta. Vallankäytöllä on aina jokin hinta, oli se sitten taloudellinen tai poliittinen (P/K, ). Vallankäyttö onkin aina intentionaalista ja laskelmoitua: vallankäyttöön liittyy tapoja kalkyloida sen hyötyä, kustannuksia, tehokkuutta, oikeutusta jne. Foucault n sanoin [e]i ole olemassa valtaa, joka esiintyisi ilman päämääriä ja tavoitteita. Valta edellyttää rationaalisuuden ja kalkyloinnin minimin (Dean 1994, 158). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valta palautuisi yksilösubjektin intresseihin tai valintoihin. Ei ole vallan rationaalisuutta komentavaa suvereenia subjektia. Vallan rationaalisuus on pikemminkin taktiikoiden ja strategioiden rationaalisuutta (esim. pyrkimystä organisoida työvoimaa tai järjestää lasten kouluopetus). Kokonaisstrategiat itse ovat anonyymejä (SH, 71). On turha etsiä subjektia, joka olisi aivot niiden takana tai joka pitelisi kaikkia lankoja käsissään. Foucault n mukaan valta onkin aina kytkeytynyt olennaisesti tietoon (diskurssit): ei ole valtasuhdetta, jolle ei muodostuisi sitä vastaavaa tietokenttää, eikä tietoa, joka ei puolestaan edellyttäisi ja synnyttäisi valtasuhteita (TR, 35; PT, 52). Tieto ei ole valtasuhteista riippumaton pyyteettömän tiedonharjoittajan palkinto, objektiivisen totuuden palvelukseen itsensä luovuttanutta oppinutta sateenkaaren päässä odottava aarre, eikä valta jotain väärän tietoisuuden kaltaista, joka estäisi tai hylkisi tietoa. Tieto ja 14

15 valta eivät suinkaan ole toisilleen vastakkaisia, vaan ne päinvastoin edellyttävät toisiaan (TR, 35). Tiedon, vallan ja vapauden suhteissa tapahtuneita muunnoksia jäljittävä foucault lainen analytiikka jännittyy kahdelle akselille: toisen muodostavat käytäntöjä hallitsevat ja ohjaavat preskriptiot siitä, mitä on tehtävä, ja toisen tämän toiminnan oikeuttavat, perustelevat ja järkevänä esittävät totuusdiskurssit. Foucault n ongelmana on toisin sanoen tutkia, miten ihmiset hallitsevat (toisiaan ja itseään) tuottamalla totuutta. (ESS3, 230.) Foucault ei kehitellyt mitään yleistä vallan teoriaa. Hän ei pyrkinyt muotoilemaan teoreettisia väitteitä vallan yleisestä toimintatavasta yhteiskunnissamme tai yksittäisissä instituutioissa. Hänen kirjoituksiaan on pikemminkin luettava avauksina vallan analytiikan suuntaan (ks. esim. SH, 62). Vallan analytiikka tarkastelee käytäntöjä, joilla ihmisistä tehdään kulttuurissamme subjekteja, ja noihin käytäntöihin kirjautuneita raiotnaalisuuksia, jotka koettavat organisoida, kodifioida ja ohjata niitä (ESS3, 230; Subject and Power, 208; Dean ). Foucault ottaa kohteekseen tiettyihin paikallisiin vaatimuksiin tähtäävät eksplisiittiset ohjelmat ja strategiat ja niiden puitteissa sovelletut tekniikat ja teknologiat. * * * * Ekskurssi: dispositiivi ja diagrammi esimerkkinä kuri Tarkkailla ja rangaista teoksessa Foucault kuvaa uuden, ns. kurinpidollisen valtateknologian kehittymistä ja levittäytymistä 1800 luvulla yhteiskunnan laitamilla sijaitsevista suljetuista laitoksista (ei vain vankila, mielisairaala ja sairaala vaan yhtä lailla myös koulu, tehdas ja kasarmi) koko yhteiskunnan kentälle. Tällaista kurin määrittämää yhteiskuntaa Foucault kutsuu kuriyhteiskunnaksi. Käsite johtaa kuitenkin sikäli helposti harhaan, että Foucault n pyrkimyksenä ei ole niinkään hahmotella kuriyhteiskuntaa kuin yhtä modernille yhteiskunnalle keskeistä valtamekanismia, kurin dispositiivia. Kurin dispositiivissa yksilöinnin poliittinen akseli (TR, 217) kääntyy ympäri: vallankäyttäjän sijaan nimenomaan vallan kohteet tulevat yksilöidyiksi sitä tarkemmin ja perusteellisemmin mitä kasvottomammaksi itse valta muuttuu. Kurinpitojärjestelmässä 15

16 lapsi on paremmin yksilöity kuin aikuinen, sairas paremmin kuin terve ihminen, mielenvikainen paremmin kuin normaali ja rikkeetön henkilö (TR, 218). Tämä poikkeaa suuresti suvereenin vallan kaavasta, jossa olennainen osa vallankäyttöä oli suvereenin (kuninkaan) vallan representoiminen ja hänen kunniansa ylläpitäminen. Suvereeni valta sai alkunsa näytelmäkulttuurin leimaamasta antiikista, mikä tulee esiin suvereenin valtaa ilmentäneissä väkivaltaisissa rangaistusnäytännöissä. Viimeistään kuriyhteiskuntien myötä valta siirtyi näyttämöltä kulisseihin: kurivalta ei perustu ensisijaisesti näytelmään vaan valvontaan; se korvaa näyttävyyden katseella, joka itse pysyttelee näkymättömissä, ja teatraaliset oikeudenkäynnit anonyymillä, persoonattomalla ja kaikkialla läsnä olevalla kontrollilla. Foucault muistuttaakin: Olemme paljon kauempana antiikin kreikkalaisista kuin luulemmekaan (TR, 245). Kommentaattorit ovat usein lukeneet Foucault n kurivallan analyysia totalisoivana, kurin määrittämän yhteiskunnan hahmotelmana. Erityisen tyypillistä tämä on deleuzelaisesti virittäytyneissä kontrolliyhteiskunnan keskusteluissa ja hardtilais negriläisissä imperiumin tarkasteluissa. Tämä on kuitenkin sikäli väärin, että Foucault n kohteena tai teemana ei alun alkaenkaan ollut yhteiskunta, vaan tietyt totuusdiskurssit (ESS3, 237) ja strategiat, joilla kuitenkin voi olla yhteiskuntavaikutuksia (Dean 1994, 167). Esimerkiksi suvereniteettiyhteiskunnasta, kuriyhteiskunnasta tai hallinnoinnin yhteiskunnasta puhuminen ei siksi ole muuta kuin puhetta tietyn ohjelman ja strategian ideaalista ja tavoitteista (mt.). Tarkkailla ja rangaista teoksessa Foucault esittää kurista, että olisi virheellistä ajatella sen korvanneen muut vallankäytön tavat. Se on pikemminkin soluttautunut jälkimmäisten joukkoon, joskus syrjäyttäen ne, mutta kuitenkin toimien välittäjänä niiden kesken, liittäen niitä ja ennen kaikkea suoden mahdollisuuden johtaa vallan vaikutukset kaikkein hienoisimpiin ja kaukaisimpiinkin elementteihin saakka (TR, 243). Meidän ei Foucault n mukaan tule ajatella suvereenin vallan, kurivallan ja hallinnoinnin keskinäissuhteita suvereenin yhteiskunnan korvautumisena kurinpitoyhteiskuntana ja sen edelleen hallinnoinnin yhteiskunnalla. Ne päinvastoin muodostavat kolmion suvereniteetti kuri hallinta, jolla on ensisijaisena kohteenaan populaatio ja olennaisena mekanisminaan turvallisuuskoneistot. (ESS3, 219.) 16

17 Kurin dispositiivit ovat aktuaalisen kurinpidon yleisiä strategioita, joita eri laitokset toteuttavat vallan materiaalisina instansseina. Laitokset kiinnittävät voimat muotoihin, niin tietomuotoihin kuin arkkitehtonisiinkin. Kurin dispositiivi ei kuitenkaan ole yhdenkään laitoksen etuoikeus tai erityisomaisuutta. Se ei myöskään samastu mihinkään yhteiskunnan juridis poliittiseen järjestelmään tai yhteiskunnalliseen instituutioon tai rakenteeseen; se voi olla niin kuriin erikoistuneiden laitosten (esim. rangaistulaitokset) yhtä hyvin kuin esimerkiksi koulujen ja tehtaiden tai joidenkin muiden instanssien ja valtioelinten käytössä. Jos kuridispositiivi ylipäätään sijaitsee jossain, niin se sijaitsee kohteenaan olevien ruumiiden ja sitä harjoittavien kurinpitolaitosten välissä, eräänlaisena aina jännittyneenä ja toiminnassa olevana voimien suhdeverkostona, joka läpäisee laitokset ja koneistot, mutta ei paikannu niihin piiruntarkasti. Se jatkaa laitoksia ja luo niiden välille vuorovaikutusta, kytkee ne toisiinsa ja saa ne toimimaan uudella tavalla; laitokset ovat pisteitä epävakaassa vallan verkostossa, joka elää jatkuvassa mikromekanismien ketjuuntumisten ja eriytymisten liikkeessä. Kurin dispositiivi muodostaa moninaisen välineiden, keinojen, menetelmien, tasojen ja kohteiden joukon, objektivoivien tiedonhalun ja alistavien vallan tekniikoiden kierteen, jonka erilliset langat eivät ole jonkin yhden, näkymättömän tahon hyppysissä. Kuri voi olla paitsi toiminnan keskeinen muoto, perusta tai tavoite myös väline jonkin muun päämäärän (esim. kasvatus) saavuttamiseksi tai järjestelmän sisäisten valtamekanismien vahvistamiseksi tai järjestämiseksi. (TR, 243.) Kuri on vallan teknologia tai harjoittamistapa, joka operoi jonkin rajatun tilan puitteissa. Sen pääasiallinen tekniikka on internointi, tilaan sulkeminen: ihmisruumiiden sijoittaminen paikoilleen suljettuun, jaoteltuun ja eriteltyyn tilaan, hierarkkiseen ja valvottuun spatiaaliseen järjestykseen. Kurinpitomenetelmät luovat näkyvyyden ruudukon, jonka jokaista kohtaa on mahdollista valvoa herkeämättä (tilan hallinta mahdollistaa myös tilaan sijoittuvien yksilöiden hallinnan). Kuri ei sido yksilöä tilaan heikentääkseen tätä. Se pikemminkin panostaa ihmisruumiiseen, pyrkii koulimaan sitä ja lisäämään sen voimia voidakseen käyttää sitä voimaperäisesti hyväksi, tehdäkseen ruumiista mahdollisimman tehokkaan ja tuottavan 17

18 (TR, 192; SH, 99). 6 Kurille on ominaista, että se suuntautuu puhtaasti negatiivisten tavoitteiden pahan pidättämisen, tilan jäykistämisen ja eristämisen sekä ajan pysäyttämisen sijasta lempeyteen, tuottavuuteen ja hyötyyn: tarkoituksena on vahvistaa sosiaalisia voimia kasvattaa tuotantoa, kehittää talouselämää, levittää sivistystä, kohottaa yleisen moraalin tasoa; kasvu ja lisääntyminen (TR, 234). Se on ennemmin tekniikka kuin oikeus, ennemmin normalisointia kuin lakia, ennemmin lempeyttä kuin väkivaltaa (Ansell Pearson 1995, 18). Kuri on tavallaan voimatonta voimaa : voimankäytön sijaan se nojaa pikemminkin sen käytöstä pidättäytymiseen ja nimenomaan yksilöruumiiden voimien hyödyntämiseen, jalostamiseen, kasvattamiseen ja jakamiseen. Internoinnin ja tuottavuuden ohella kurivallan keskeisenä tunnuspiirteenä on normalisointi. Oikeudellisen rankaisemisen sijaan se pikemminkin tuottaa normaaliutta (ja epänormaaliutta) erottelemalla hullut tervejärkisistä, sairaat terveistä, rikolliset kunnon kansalaisista jne. Normalisoivan kurin mottona on omnes et singulatim, yksi ja kaikki : kurivalta on sekä yksilöivää (yksilö on sekä vallan välikappale että sen lopputuote) että totalisoivaa (se pyrkii koko yhteiskunnan kentän läpikotaiseen hallintaan). Normi mahdollistaa sekä yksilöiden luonnehtimisen erityisyydessään että moninaisuuden saattamisen järjestykseen samankaltaisuuden kautta. Kuri operoi yhtäältä binaaristen jakojen ja leimaamisen (hullu/tervejärkinen, sairas/terve, normaali/epänormaali), toisaalta eriyttävän yksilöinnin avulla (yksityiskohtaisten tietojen tuottaminen yksilöstä, hänen historiastaan, olinpaikastaan, tunnusmerkeistään ja luonteenpiirteistään). 6 Kurinpidolliset menetelmät muodostavat 1600 luvulta lähtien kehittyneen biovallan toisen perusmuodon, ihmisruumiin poliittisen anatomian. Toisen navan muodostaa väestön biopolitiikka. Se toimii ihmispopulaatioiden, lajiruumiin, biologisten elämänprosessien, kuten lisääntymisen, syntymän ja kuoleman, eliniän ja terveydentilan sääntelyn perustalta (SH, 99). Biovalta toisin sanoen kartoittaa vaikutusyhteyksiä, joissa ihmiselämä muotoutuu tiedettäväksi yhtäältä joukkoina, väestöinä, ja toisaalta erityistapauksina, yksilöinä, ja näiden kohtauspistettä (Helén 1998, 501). Biovalta tähtää elämisen tosiasian, niin yksilön kuin lajinkin elämän kartoittamiseen ja läpikotaiseen tuntemiseen ja sitä myöten hallitsemaan ja hyödyntämään niitä (SH, ; ks. myös Jauho 2003, 44). Biovallan aikakautena kuolemalla uhkaamisen sijaan vallan pyrkimyksenä on panostaa elämään sen kaikilta osin (SH, 99). Kuolemasta pikemminkin tulee raja, jonka yli sen valta ei ulotu. Mutta yhtä lailla elämäkään ei tietenkään ole kokonaisuudessaan sulautunut sitä hallitseviin ja ohjaaviin tekniikoihin vaan pakenee jatkuvasti niiden käsistä (mt., 102). Elämä ei ole vain jotain historialle sisäistä ja immanenttia, vaan samanaikaisesti elämä on jotain historian ulkopuolista, ja tieto ja valtateknologiat pystyvät tunkeutumaan vain historian sisäpuolelle. Biovalta asettaa nimenomaan uuden suhdemuodon historian ja elämän välille. 18

19 Malliesimerkkinä ns. mekanismikurista Foucault esittelee englantilaisen reformistin Jeremy Benthamin (1791) kuuluisan Panopticonin. Se on suunnitelma vankilasta, joka koostuu monisivuisesta, toisistaan eristettyihin selleihin jaetusta monikerroksisesta kehärakennuksesta ja kehän sisään keskelle sijoitetusta tornista. Arkkitehtonisesti Panopticon on näkyvyyden koneisto, ennemmin valon systeemi kuin kiven kaavio (Deleuze 1988, 32): Keskustornin leveät ikkunat tarjoavat panoraamanäkymän ulkokehällä sijaitseviin selleihin, jotka puhkaisevat kehärakennuksen kehälle tornista kulkevan säteen suuntaisesti. Sellit on varustettu kahdella ikkunalla: toinen ulos ja toinen sisäänpäin siten, että ulkoa tuleva valo läpäisee kunkin sellin ja tekee internoidun täydellisen näkyväksi keskustornissa näkymättömäksi jäävän valvojan katseelle. (TR, ) Tästä syystä vangit omaksuvat alkavat käyttäytyä odotusten mukaisesti omatoimisesti, riippumatta siitä, onko keskustornissa ketään. Yksilöt tottelevat vapaaehtoisesti odotetulla tavalla ja rajoittavat aktiivisesti omaa aktiivisuuttaan ja vapauttaan (jotta asiat sujuisivat kuten kuuluukin ). Vallan toimintaperiaatteen painopiste siirtyy ulkoisista pakoista sisäistettyihin. Tätä tarkoittaa Foucault n tunnettu ajatus kuuliaisesta ruumiista. Panopticonissa vangit pidetään jatkuvasti näkyvissä. Kirkas valo ja valvojan katse vangitsevat paremmin kuin pimeys, joka viime kädessä antaa näkösuojan. Näkyvyys on ansa. (TR, 226.) Näkyvyyden periaate myötäili valistuksen pyrkimystä saada aikaan asioiden, ihmisten ja totuuksien täysi näkyvyys, poistaa valon estävät pimeyden saarekkeet ja tehdä loppu valaisemattomista kammioista luvun jälkimmäistä puoliskoa piinasi pimeiden paikkojen ja synkkyyden pelko. (P/K, 153.) Olennaista panoptismissa on, että se ei ole ainoastaan näkyvyyden koneisto vaan myös yleistettävä kurin malli. Sitä voitiin soveltaa vankien ojentamiseen, mutta myös sairaiden hoitamiseen, työläisten valvomiseen sekä kerjäläisten ja joutilaiden työllistämiseen. Arkkitehtonisena rakennelmana Panopticon on toki tiiviisti materiaalinen, itseensä sulkeutunut instituutio, mutta samaan aikaan se esittää poliittisen teknologian kaavan, joka voidaan ja joka pitääkin irrottaa kaikesta erityiskäytöstä. (TR, 19

20 232.) Se on toisin sanoen myös abstrakti kone : panoptismin abstrakti kaava ei ole nähdä tulematta nähdyksi vaan langettaa tietty toimeenpano tietylle ihmisten moninaisuudelle (Deleuze 1988, 34). Tässä kohden Foucault introdusoi diagrammin käsitteensä. Panopticon on diagrammi, jonka avulla voidaan piirtää näkyviin paitsi vallan voimalinjojen ja ihmisten arkielämän suhteet myös niissä tapahtuneet muutokset: laitoksen toimintarakenteiden ja luonteen muuttuminen on osa syvällekäyvää vallan mekanismien ja koko poliittisen järjestelmämme muutosta. Diagrammi on dispositiiviin nähden eri abstraktiotasolla. Hardt & Negri (2005, 321) ovat kuvanneet tätä siten, että jos dispositiivit ovat vallan aktuaalisten käytäntöjen yleisiä strategioita, diagrammi on virtuaalinen vallankäytön malli, joka toteutuu erilaisissa vallan dispositiiveissa. Diagrammi on yleistettävä poliittisen teknologian kaava, joka ei palaudu erityiskäyttöön. Se on sovellettavissa useissa eri instituutioissa. Instituutiot aktualisoivat diagrammin toteuttamalla sitä erityisissä ja konkreettisissa sosiaalisissa muodoissa. Abstraktina vallankäytön mallina diagrammi voi artikuloitua missä tahansa kurinpitolaitoksessa. Diagrammi on ajallis tilallinen moninaisuus : se ei tee eroa diskursiivisten ja ei diskursiivisten muodostelmien välille; se ei ole sanottavaa tai näkyvää koskeva arkisto, vaan rajoiltaan ja laajuudeltaan koko yhteiskunnallisen kentän kanssa yhtenevä kartta, johon vallan voimalinjat ovat piirtyneet rinnan ihmisten arkielämän kanssa. (Lazzarato.) Deleuze on koettanut hahmottaa diagrammia puhumalla siitä erilaisten viivojen koosteena: Se, mitä kutsumme [Félix Guattarin kanssa] kartaksi, tai myös diagrammiksi, on kokoelma erilaisia samanaikaisesti toimivia viivoja (käden viivat muodostavat kartan). Itse asiassa on olemassa hyvin erityyppisiä viivoja niin taiteessa kuin yhteiskunnassa tai henkilössä. On viivoja, jotka esittävät jotakin ja toisia, jotka ovat abstrakteja. On segmentoituja ja segmentittömiä viivoja. On ulottuvuudellisia viivoja ja suunnallisia viivoja. On viivoja, jotka muodostavat ääriviivan, olivatpa ne abstrakteja tai eivät, ja toisia, jotka eivät muodosta ääriviivaa. Jälkimmäiset ovat kauneimpia. Meidän mielestämme viivat ovat elementtejä, jotka konstituoivat asioita ja tapahtumia. Siksi jokaisella asialla on geografiansa, kartografiansa, diagramminsa. Se, mikä on kiinnostavaa jopa henkilössä, ovat viivat, jotka 20

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY

Yhteiskuntafilosofia. - alueet ja päämäärät. Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY Yhteiskuntafilosofia - alueet ja päämäärät Olli Loukola / käytännöllisen filosofian laitos / HY 1 Yhteiskunnan tutkimuksen ja ajattelun alueet (A) yhteiskuntatiede (political science') (B) yhteiskuntafilosofia

Lisätiedot

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi

Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Politiikka-asiakirjojen retoriikan ja diskurssien analyysi Perustuu väitöskirjaan Sukupuoli ja syntyvyyden retoriikka Venäjällä ja Suomessa 1995 2010 Faculty of Social Sciences Näin se kirjoitetaan n Johdanto

Lisätiedot

Näkökulma korruptioon

Näkökulma korruptioon Anonyymi Näkökulma korruptioon Korruptoitu ihmismieli! 2001 Radikaali poliittista vapautta ajava liike, kuten anarkismi, puhuu aina paitsi yhteiskunnasta myös ihmisestä. Liian usein huomio kääntyy ihmisen

Lisätiedot

SYRJÄYTYMISPUHE HALLINNAN SOSIAALITYÖSSÄ

SYRJÄYTYMISPUHE HALLINNAN SOSIAALITYÖSSÄ SYRJÄYTYMISPUHE HALLINNAN STRATEGIANA OPISKELIJAHUOLLON SOSIAALITYÖSSÄ Rauno Perttula Sosiaalityöntekijä YTT Jyväskylä 7.9.2018 Riskipolitiikan hallinnan regiimi (Harrikari 2008) 1990-luvun alkupuolen

Lisätiedot

TET1050e Yhteiskunta ja audiovisuaalinen kulttuuri Johdanto: Katseen politiikkaa. Audiovisuaalinen. Kulttuuri. Juha Herkman, 12.3.

TET1050e Yhteiskunta ja audiovisuaalinen kulttuuri Johdanto: Katseen politiikkaa. Audiovisuaalinen. Kulttuuri. Juha Herkman, 12.3. TET1050e Yhteiskunta ja audiovisuaalinen kulttuuri Johdanto: Katseen politiikkaa Juha Herkman, 12.3.2013 Helsingin yliopisto: osiaalitieteiden laitos, viestinnän tutkimus Audiovisuaalinen Audio (lat.)

Lisätiedot

Haittoja vähentävää työtä 15 vuotta Suomessa: mitä seuraavaksi?

Haittoja vähentävää työtä 15 vuotta Suomessa: mitä seuraavaksi? Haittoja vähentävää työtä 15 vuotta Suomessa: mitä seuraavaksi? Riikka Perälä Helsingin yliopisto Sosiaalitieteiden laitos Center for Researchon Addiction, Control and Governance Terveysneuvontatyötä

Lisätiedot

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen

Lisätiedot

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen

Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Teoreettisen viitekehyksen rakentaminen Eeva Willberg Pro seminaari ja kandidaatin opinnäytetyö 26.1.09 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Tarkoittaa tutkimusilmiöön keskeisesti liittyvän tutkimuksen

Lisätiedot

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi

Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa. Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa Kevät 2012 Eeva Anttila eeva.anttila@teak.fi Kurssin tarkoituksesta ja tavoitteista Kurssilla avataan ja pohditaan keskeisimpiä oppimiseen liittyviä käsitteitä

Lisätiedot

Sovittelu. Suomen sovittelufoorumin päämääränä on saattaa sovittelu ratkaisumenetelmäksi ihmissuhdeongelmien ja konfliktien käsittelyssä.

Sovittelu. Suomen sovittelufoorumin päämääränä on saattaa sovittelu ratkaisumenetelmäksi ihmissuhdeongelmien ja konfliktien käsittelyssä. Sovittelu Suomen sovittelufoorumin päämääränä on saattaa sovittelu ratkaisumenetelmäksi ihmissuhdeongelmien ja konfliktien käsittelyssä. SSF / T. Brunila / 2008 1 Kaksi erilaista näkökulmaa Rikosoikeus

Lisätiedot

Kant Arvostelmia. Informaatioajan Filosofian kurssin essee. Otto Opiskelija 65041E

Kant Arvostelmia. Informaatioajan Filosofian kurssin essee. Otto Opiskelija 65041E Kant Arvostelmia Informaatioajan Filosofian kurssin essee Otto Opiskelija 65041E David Humen radikaalit näkemykset kausaaliudesta ja siitä johdetut ajatukset metafysiikan olemuksesta (tai pikemminkin olemattomuudesta)

Lisätiedot

Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa

Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa Konsultaatiotyö on sovellettua dramaturgiaa Organisaatiodramaturgia (OD) tuomassa organisaatioon/konsultaatioon prosessien ymmärrystä -tragediassa siirtymä tapahtuu kriisin kautta, komediassa vastakohdat

Lisätiedot

Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma. Eero Vaara

Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma. Eero Vaara Kuka on strategian tekijä? Diskursiivinen näkökulma Eero Vaara Perinteisiä näkökulmia strategiaan Käskemistä Päätöksentekoa Suunnittelua Analysointia Politikointia Kulttuurin luomista ja muuttamista Sosiaalista

Lisätiedot

Tieteidenvälisyys Sotkua, järjestystä vai viisautta?

Tieteidenvälisyys Sotkua, järjestystä vai viisautta? Tieteidenvälisyys Sotkua, järjestystä vai viisautta? Katri Huutoniemi Helsingin yliopisto Sosiaalitieteiden laitos 20.10.2014 1 Esityksen sisältö Tieteen viisaus on ideaali, jota ei voida saavuttaa ilman

Lisätiedot

Tutkimusetiikka yhteiskunnallisena kiinnostuksen kohteena: riittääkö itsesäätely?

Tutkimusetiikka yhteiskunnallisena kiinnostuksen kohteena: riittääkö itsesäätely? Tutkimusetiikka yhteiskunnallisena kiinnostuksen kohteena: riittääkö itsesäätely? Lääketieteellisen tutkimusetiikan seminaari 2.11.2011 Jaana Hallamaa 2.11.2011 1 Tutkimusetiikan paradoksi Itsesäätely

Lisätiedot

MAPOLIS toisenlainen etnografia

MAPOLIS toisenlainen etnografia MAPOLIS toisenlainen etnografia MAPOLIS ELETYN MAAILMAN TUTKIMUSMENETELMÄ LÄHTÖKOHTIA Maailmassa oleminen on yksilöllistä elettynä tilana maailma on jokaiselle ihmiselle omanlaisensa Arkiset kokemukset,

Lisätiedot

SUKUPUOLISUUDEN JA SEKSUAALISUUDEN MONIMUOTOISUUS. Hanna Vilkka

SUKUPUOLISUUDEN JA SEKSUAALISUUDEN MONIMUOTOISUUS. Hanna Vilkka SUKUPUOLISUUDEN JA SEKSUAALISUUDEN MONIMUOTOISUUS Hanna Vilkka Mistä on pienet tytöt tehty? Sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet tytöt tehty. Mistä on pienet pojat tehty? Etanoista,

Lisätiedot

3. Arvot luovat perustan

3. Arvot luovat perustan 3. Arvot luovat perustan Filosofia, uskonto, psykologia Integraatio: opintojen ohjaus Tässä jaksossa n Omat arvot, yrityksen arvot n Visio vie tulevaisuuteen Osio 3/1 Filosofia Uskonto 3. Arvot luovat

Lisätiedot

Monikulttuurinen parisuhde kotoutuuko seksuaalisuus?

Monikulttuurinen parisuhde kotoutuuko seksuaalisuus? Monikulttuurinen parisuhde kotoutuuko seksuaalisuus? Monikulttuurinen osaamiskeskus 2.11.2015 1 Monikulttuurisesta parisuhteesta lyhyesti Jokaisella parilla omat yksilölliset perusteet - rakkaus - sopimus

Lisätiedot

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä Pohdi! Seisot junaradan varrella. Radalla on 40 miestä tekemässä radankorjaustöitä. Äkkiä huomaat junan lähestyvän, mutta olet liian kaukana etkä pysty varoittamaan miehiä, eivätkä he itse huomaa junan

Lisätiedot

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski Taiteen ja sosiaalityön rajalla Aikuissosiaalityön i i päivät ä 18.-19.1.201119 1 Työryhmä 19.1.2011: Taiteen avaamat mahdollisuudet d sosiaalityössä Arja Honkakoski Mahdollisuus enemmän kuin todellisuus?

Lisätiedot

Taide, tutkimus, rii. Metodologia 2012

Taide, tutkimus, rii. Metodologia 2012 Taide, tutkimus, rii. Metodologia 2012 Miksi ja mitä taiteellinen tutkimus? Ei taiteen tutkimusta eikä taiteilijan tekemää tutkimusta = taiteilijan, tutkijan ja maallikon välisen eron krii.stä tutkimista

Lisätiedot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot

Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Laajennettu tiedonkäsitys ja tiedon erilaiset muodot Totuudesta väitellään Perinteinen käsitys Tutkimuksella tavoitellaan a. On kuitenkin erilaisia käsityksiä. Klassinen tiedon määritelmä esitetään Platonin

Lisätiedot

Miten ihmisestä tulee osa taloudellista toimintaa? TU-A Tuotantotalous 1 Luento Tuukka Kostamo

Miten ihmisestä tulee osa taloudellista toimintaa? TU-A Tuotantotalous 1 Luento Tuukka Kostamo Miten ihmisestä tulee osa taloudellista toimintaa? TU-A1100 - Tuotantotalous 1 Luento 24.9.2019 Tuukka Kostamo Tuukka Kostamo Tohtorikoulutettava, Tuotantotalouden laitos Johtajuus, toimijuus Valmentaja,

Lisätiedot

Kompleksisuus ja kuntien kehittäminen

Kompleksisuus ja kuntien kehittäminen Kompleksisuus ja kuntien kehittäminen Kuntatutkijoiden seminaari 25.5.2011, Lapin yliopisto, Rovaniemi Pasi-Heikki Rannisto, HT Tampereen yliopisto Haasteita johtamiselle ja johtamisteorioille Miksi ennustaminen

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1

SOSIAALITYÖN TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ. Rovaniemi 13.04.2010 4.5.2010 AN 1 SOSIAALITYÖN PROSESSIKUVAUKSET TUKEMASSA SOSIAALITYÖTÄ Rovaniemi 13.04.2010 Asta Niskala 4.5.2010 AN 1 Sosiaalityön määritelmä Sosiaalityö kohdistuu ihmisten ja heidän sosiaalisessa ympäristössään olevien

Lisätiedot

juhani pietarinen Opas Spinozan Etiikkaan

juhani pietarinen Opas Spinozan Etiikkaan juhani pietarinen Opas Spinozan Etiikkaan 3 Copyright 2019 Kirjoittaja & Gaudeamus Kansi: Jukka Aalto Gaudeamus Oy www.gaudeamus.fi KL 11.3 UDK 17, 11/12 ISBN 978-952-345-017-2 Painopaikka: Tallinna Raamatutrükikoja

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009

KESKUSTELUNANALYYSI. Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 KESKUSTELUNANALYYSI Anssi Peräkylä Kvalitatiiviset menetelmät 04.11.2009 Esitelmän rakenne KESKUSTELUNANALYYTTINEN TAPA LUKEA VUOROVAIKUTUSTA ESIMERKKI: KUNINGAS ROLLO KESKUSTELUNANALYYSIN PERUSOLETTAMUKSET

Lisätiedot

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä

Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Tieteiden välinen kommunikaatio oikeus- ja yhteiskuntatieteiden välillä Kaisa Raitio Yhteiskuntapolitiikan laitos Joensuun yliopisto Monitieteisen ympäristötutkimuksen metodit 12.-13.10.2006 SYKE Esityksen

Lisätiedot

Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro

Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro Turvallisuustutkimuksen strategia kommenttipuheenvuoro 30.1.09 Kari Laitinen Poliisiammattikorkeakoulu kari.m.laitinen@poliisi.fi 5.2.2009 sisällys Turvallisuuden luonne Strategian luonne Tutkimustyön

Lisätiedot

ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR

ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR ETIIKKA ERI KIRKOISSA IR Kristinuskon mukaan niin sanottu kristillinen etiikka on yleispätevä etiikka. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi olemassa joku tietty kristinuskoon pohjautuva etiikka. Kristillisen

Lisätiedot

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA?

Mitä eroa on ETIIKALLA ja MORAALILLA? ETIIKKA on oppiaine ja tutkimusala, josta käytetään myös nimitystä MORAALIFILOSOFIA. Siinä pohditaan hyvän elämän edellytyksiä ja ihmisen moraaliseen toimintaan liittyviä asioita. Tarkastelussa voidaan

Lisätiedot

Käsitteistä. Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen. Reliabiliteetti. Reliabiliteetti ja validiteetti

Käsitteistä. Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen. Reliabiliteetti. Reliabiliteetti ja validiteetti Käsitteistä Reliabiliteetti, validiteetti ja yleistäminen KE 62 Ilpo Koskinen 28.11.05 empiirisessä tutkimuksessa puhutaan peruskurssien jälkeen harvoin "todesta" ja "väärästä" tiedosta (tai näiden modernimmista

Lisätiedot

Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin

Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Johdanto Opetussuunnitelman avaamiseen antavat hyviä, perusteltuja ja selkeitä ohjeita Pasi Silander ja Hanne Koli teoksessaan Verkko-opetuksen työkalupakki oppimisaihioista

Lisätiedot

Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille

Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille Verkostoitumisen saloja VoimaNaisille Jos on riittävästi aikaa, rahaa ja onnea, voi kaiken tehdä yksin. Mutta kenellä niitä on tarpeeksi? Leila Kontkanen 1.10.2013 1 Oliver E. Williamson, taloustieteen

Lisätiedot

Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla

Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla Osallisuuden ja kokemuksen prosessointia tehtävän avulla POIMU Sosiaalityön käytännönopettajien koulutus Kirsi Nousiainen 13.11.2014 Lahti 13.11.2014 Kirsi Nousiainen 1 Kolme näkökulmaa ohjaukseen 1. Ihminen

Lisätiedot

Vieraantunut yksilö ja anominen yhteiskunta sosiaalisesta mediasta ratkaisu? Lehtori Matti Pesola Humanistinen ammattikorkeakoulu

Vieraantunut yksilö ja anominen yhteiskunta sosiaalisesta mediasta ratkaisu? Lehtori Matti Pesola Humanistinen ammattikorkeakoulu Vieraantunut yksilö ja anominen yhteiskunta sosiaalisesta mediasta ratkaisu? Lehtori Matti Pesola Humanistinen ammattikorkeakoulu Vieraantuminen ja anomia Sosiaalinen vieraantuminen (alienaatio), kuvaa

Lisätiedot

Politiikka ja pedagogiikka: tehtäviä ja toimintahäiriöitä

Politiikka ja pedagogiikka: tehtäviä ja toimintahäiriöitä Sosiaalipedagogiikka epäoikeudenmukaisuuden ja haavoittuvuuden kohtaajana Xavier Úcar, Barcelonan autonominen yliopisto En ajattele itseäni sosiaalisena olentona vaan olentona, joka kykenee tekemään valintoja,

Lisätiedot

Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita. Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013

Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita. Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013 Proaktiivinen strateginen johtaminen - lähtökohtia ja periaatteita Arto Haveri Tulevaisuus Pirkanmaalla 25.10.2013 Kompleksisuus ja dynaamisuus Kuntien kuten muidenkin organisaatioiden nähdään toimivan

Lisätiedot

Feminismit. Syksy 2012.

Feminismit. Syksy 2012. Feminismit Syksy 2012. Eron politiikat Tasa-arvon maailma on laillistetun ja yksiulotteisen sorron maailma; eron maailma on maailma, jossa sorto heittää aseensa ja antautuu elämän moneudelle ja monimuotoisuudelle.

Lisätiedot

HYVÄ ELÄMÄ KAIKILLE! UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN

HYVÄ ELÄMÄ KAIKILLE! UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN UUSI AIKA ON TIE ETEENPÄIN Nykyinen kapitalistinen taloudellinen ja poliittinen järjestelmämme ei ole enää kestävällä pohjalla Se on ajamassa meidät kohti taloudellista ja sosiaalista kaaosta sekä ekologista

Lisätiedot

UUSI AIKA. Sisällys NYT ON AIKA VALITA HYVÄ ELÄMÄ JA TULEVAISUUS, JOKA ON MAHDOLLINEN.

UUSI AIKA. Sisällys NYT ON AIKA VALITA HYVÄ ELÄMÄ JA TULEVAISUUS, JOKA ON MAHDOLLINEN. UUSI AIKA NYT ON AIKA VALITA HYVÄ ELÄMÄ JA TULEVAISUUS, JOKA ON MAHDOLLINEN. Me voimme päästä irti nykyisestä kestämättömästä elämäntavastamme ja maailmastamme ja luoda uuden maailman, joka ei ole enää

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Mikä on tieteenfilosofinen positioni ja miten se vaikuttaa tutkimukseeni?

Mikä on tieteenfilosofinen positioni ja miten se vaikuttaa tutkimukseeni? Mikä on tieteenfilosofinen positioni ja miten se vaikuttaa tutkimukseeni? Jyväskylä 31.5.2017 Petteri Niemi Relativismi ja Sosiaalinen konstruktivismi Relativismi (Swoyer 2010) Relativismi on näkemysten

Lisätiedot

Kirkko ja tieteellinen maailmankuva. Arkkipiispa Tapio Luoma

Kirkko ja tieteellinen maailmankuva. Arkkipiispa Tapio Luoma Kirkko ja tieteellinen maailmankuva Arkkipiispa Tapio Luoma 15.3.2019 Maailmankuva Luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien oletusten tai tietojen systemaattista kokonaisuutta kutsutaan maailmankuvaksi.

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

Laadullisen tutkimuksen luonne ja tehtävät. Pertti Alasuutari professori, Laitoksen johtaja Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos

Laadullisen tutkimuksen luonne ja tehtävät. Pertti Alasuutari professori, Laitoksen johtaja Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos Laadullisen tutkimuksen luonne ja tehtävät Pertti Alasuutari professori, Laitoksen johtaja Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos Mitä on tieteellinen tutkimus? Rationaalisuuteen pyrkivää havainnointia ja

Lisätiedot

Käytännöllinen johdatus Foucault n ajatteluun

Käytännöllinen johdatus Foucault n ajatteluun Kasvatus & Aika 2 (3) 2009, 79-97 Käytännöllinen johdatus Foucault n ajatteluun Antti Saari Alhanen, Kai 2007. Käytännöt ja ajattelu Michel Foucault'n filosofiassa. Helsinki: Gaudeamus. 244 s. Michel Foucault'n

Lisätiedot

ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO... 6

ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO... 6 Sisällysluettelo ESIPUHE... 3 SISÄLLYSLUETTELO... 4 1. JOHDANTO... 6 2. LAADULLISEN TUTKIMUKSEN KÄSITTEITÄ... 9 1.1 TUTKIMUKSEN TEKEMISEN TAUSTAFILOSOFIAT... 10 1.2 LAADULLINEN TUTKIMUS VS. MÄÄRÄLLINEN

Lisätiedot

Syyslukukauden 2012 opintotarjonta

Syyslukukauden 2012 opintotarjonta Syyslukukauden 2012 opintotarjonta ELOKUVA JA TELEVISIO Elokuvan ja median historia 5 op MUOTOILU Taiteen ja kulttuurin historia 3 op MUSIIKKI Musiikin historia 5 op VIESTINTÄ Taidehistoria 5 op Viestintä

Lisätiedot

Maailmankansalaisen etiikka

Maailmankansalaisen etiikka Maailmankansalaisen etiikka Olli Hakala Maailmankansalaisena Suomessa -hankkeen avausseminaari Opetushallituksessa 4.2.2011 Maailmankansalaisen etiikka Peruskysymykset: Mitä on maailmankansalaisuus? Mitä

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

arkikielessä etiikka on lähes sama kuin moraali

arkikielessä etiikka on lähes sama kuin moraali Etiikan teoriat Katse s. 133-149 etiikka = 1) moraalin ja moraalikäsitysten tutkimista 2) tavat perustella sitä, mikä on moraalisesti hyvää tai oikein ja pahaa tai väärin arkikielessä etiikka on lähes

Lisätiedot

Kim Polamo Työnohjaukse ks n voi n m voi a Lu L e,,ku inka i t yönohj t aus s autt t a t a t yös t s yös ä s si s. i 1

Kim Polamo Työnohjaukse ks n voi n m voi a Lu L e,,ku inka i t yönohj t aus s autt t a t a t yös t s yös ä s si s. i 1 Kim Polamo Työnohjauksen voima Lue, kuinka työnohjaus auttaa työssäsi. 1 Työnohjauksen tulos näkyy taseessa.* * Vähentyneinä poissaoloina, parempana työilmapiirinä ja hyvinä asiakassuhteina... kokemuksen

Lisätiedot

Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC , Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK

Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC , Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK Osaamisperustaisen opetussuunnitelman ABC 11.10.2011, Futurex -seminaari Mika Saranpää / HH AOKK Oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen kaksi vaihtoehtoa: hegeliläinen ja marksilainen Toisaalta, Gilles

Lisätiedot

Nuorten näkymätön kansalaisuus?

Nuorten näkymätön kansalaisuus? Nuorten näkymätön kansalaisuus? Miten niin? nro 1: Nuoruushan on kaikkialla, koko mediakulttuuri ihannoi nuoruutta, kaikki haluavat olla nuoria juuri tässä ajassamme Miten niin? nro 2: lapset ja nuorethan

Lisätiedot

Mediaetiikka Luento 4. Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto, syksy 2013

Mediaetiikka Luento 4. Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto, syksy 2013 Mediaetiikka Luento 4 Henrik Rydenfelt Helsingin yliopisto, syksy 2013 Suoritus Luennot: 20 t keskiviikkoisin klo 13 16 ajalla 30.10. 11.12.2013 Lyhyt ideapaperi esseeaiheesta, pituus 800-1200 sanaa, palautus

Lisätiedot

KTKP040 Tieteellinen ajattelu ja tieto

KTKP040 Tieteellinen ajattelu ja tieto KTKP040 Tieteellinen ajattelu ja tieto Tutkimuksellisia lähestymistapoja 15.2.2016 Timo Laine 1. Miksi kasvatusta tutkitaan ja miksi me opiskelemme sen tutkimista eikä vain tuloksia? 2. Tutkimisen filosofiset

Lisätiedot

410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op)

410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) 410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) KT Veli-Matti Ulvinen - Osa III - Kasvatussosiologia osana kasvatustieteitä Kasvatustiede tieteiden välistä

Lisätiedot

HAVAINTO LÄhde: Vilkka 2006, Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi.

HAVAINTO LÄhde: Vilkka 2006, Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi. HAVAINTO LÄhde: Vilkka 2006, Tutki ja havainnoi. Helsinki: Tammi. 1 MIKÄ ON HAVAINTO? Merkki (sana, lause, ajatus, ominaisuus, toiminta, teko, suhde) + sen merkitys (huom. myös kvantitatiivisessa, vrt.

Lisätiedot

Osallisuus, osallistuminen ja yhteisöllisyys: hankkeita, projekteja vai arkista elämää?

Osallisuus, osallistuminen ja yhteisöllisyys: hankkeita, projekteja vai arkista elämää? Lasten marginalisoitumisen ehkäisy paikkalähtöisen osallistumisen keinoin (SA134949) Lasten ja nuorten marginalisaatioriskin hallinta varhaisen tunnistamisen avulla (SA264436) OSATUTKIMUS II: Lasten ja

Lisätiedot

Käännösstrategioiden rajoilla. maltillisuus vastaan uudistavuus

Käännösstrategioiden rajoilla. maltillisuus vastaan uudistavuus : maltillisuus vastaan uudistavuus tomminieminen@uef Suomen kieli ja kulttuuritieteet Itä-Suomen yliopisto KäTu XIV Joensuu 15 16 4 2016 Maltillinen ja uudistava kääntäminen Kertauksena viime vuodelta

Lisätiedot

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI VTT/ Sosiologi Hanna Vilkka Opetusmenetelmät ja opetuksen arviointi -seminaari/ Turun kesäyliopisto 11.12.2010 RAKENTEISTA TOIMIJAAN Oma kasvu merkityksissä,

Lisätiedot

LEIKKIKOONTI. Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat

LEIKKIKOONTI. Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat LEIKKIKOONTI Espoo, Helsinki ja Vantaa sekä ohjaajat 21.5.2014 ESITYKSEN JÄSENTELY 1. Leikin filosofisia lähtökohtia 2. Leikki ja oppiminen 3. Leikki ja didaktiikka 4. Leikki ja pedagogiikka 5. Leikin

Lisätiedot

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto

Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Mitä on laadullinen tutkimus? Pertti Alasuutari Tampereen yliopisto Määritelmiä Laadullinen tutkimus voidaan määritellä eri tavoin eri lähtökohdista Voidaan esimerkiksi korostaa sen juuria antropologiasta

Lisätiedot

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaamisen arviointi Osaamisen arvioinnin tavoitteena oli LEVEL5:n avulla tunnistaa osaamisen taso, oppiminen

Lisätiedot

Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan.

Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan. 1 Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan. Sen yhteyttä tulevaan tilanteeseen ei välttämättä

Lisätiedot

TULOSTA VÄHEMMÄLLÄ. Juha T Hakala Työhyvinvointiseminaari 17.-18.9.2015 Tampereella

TULOSTA VÄHEMMÄLLÄ. Juha T Hakala Työhyvinvointiseminaari 17.-18.9.2015 Tampereella TULOSTA VÄHEMMÄLLÄ Työhyvinvointiseminaari 17.-18.9.2015 Tampereella Veikko Huovinen 2 Jotta näkee, tarvitsee haukan siivet ja etäisyyttä! Muuan tietotyöntekijä 3 Saan sata sähköpostia päivässä. Ok, kaikki

Lisätiedot

Laura Londénin puhe Maailman Syntyvyys seminaarissa STATE OF WORLD POPULATION REPORT 2018

Laura Londénin puhe Maailman Syntyvyys seminaarissa STATE OF WORLD POPULATION REPORT 2018 Laura Londénin puhe Maailman Syntyvyys seminaarissa 14.11.2018. STATE OF WORLD POPULATION REPORT 2018 Tervetuloa State of World Population 2018 raportin julkaisutilaisuuteen. Tämän vuoden raportti kertoo

Lisätiedot

Carol Ehrlich. 70-luvun naisliike

Carol Ehrlich. 70-luvun naisliike Carol Ehrlich 70-luvun naisliike 1980 Miten paljon naisliike on muuttunut viimeisten kymmenen vuoden aikana? Liberaali haara ei ole muuttunut juuri lainkaan. Yhä yritetään saada 52% vallasta siinä taloudellisessa

Lisätiedot

Toimintamahdollisuuksien etiikka ja henkilökohtaisen avun merkitys. Simo Vehmas Henkilökohtaisen avun päivät

Toimintamahdollisuuksien etiikka ja henkilökohtaisen avun merkitys. Simo Vehmas Henkilökohtaisen avun päivät Toimintamahdollisuuksien etiikka ja henkilökohtaisen avun merkitys Simo Vehmas Henkilökohtaisen avun päivät 21.9.2010 Poliittinen filosofia Pyrkimyksenä hahmottaa parhain tapa järjestää ihmisyhteisöjen

Lisätiedot

MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto

MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto MITÄ EETTINEN ENNAKKOARVIOINTI ON? Veikko Launis Lääketieteellinen etiikka Turun yliopisto Perusteita ennakkoarvioinnille Ulkoiset syyt: Luottamus tieteeseen säilyy (voimavara) Julkaisutoiminta ja tutkimusyhteistyö

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Psykoanalyysi subjektitieteenä

Psykoanalyysi subjektitieteenä Psykoanalyysi subjektitieteenä Jussi Silvonen Itä-Suomen yliopisto Psykoanalyysi, yhteiskunta, politiikka Lacan -seminaari. Tampere 13. 14.4. 2012 Dispositio Klassikon ikuinen paluu? Freudomarxilaista

Lisätiedot

Työyhteisöjen rajat ja rajattomuudet

Työyhteisöjen rajat ja rajattomuudet Työyhteisöjen rajat ja rajattomuudet Minna Janhonen ja Anu Järvensivu Lappeenranta-seminaari 15.8.2013 16.8.2013 Janhonen ja Järvensivu 1 Rajoja rikkova työ ulkoistettu toiminta organisaation sisäinen

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen

Lisätiedot

arvioinnin kohde

arvioinnin kohde KEMIA 8-lk Merkitys, arvot ja asenteet T2 Oppilas asettaa itselleen tavoitteita sekä työskentelee pitkäjänteisesti. Oppilas kuvaamaan omaa osaamistaan. T3 Oppilas ymmärtää alkuaineiden ja niistä muodostuvien

Lisätiedot

naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa.

naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa. Pieni neuvottelutaitojen työkirja naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa. Neuvottelutaidot ovat (työ)elämän ydintaitoja Neuvottelutaidot muodostuvat erilaisten taitojen, tietojen, toimintatapojen ja

Lisätiedot

Peliteoria Strategiapelit ja Nashin tasapaino. Sebastian Siikavirta sebastian.siikavirta@helsinki.fi

Peliteoria Strategiapelit ja Nashin tasapaino. Sebastian Siikavirta sebastian.siikavirta@helsinki.fi Peliteoria Strategiapelit ja Nashin tasapaino Sebastian Siikavirta sebastian.siikavirta@helsinki.fi Helsinki 11.09.2006 Peliteoria Tomi Pasanen HELSINGIN YLIOPISTO Tietojenkäsittelytieteen laitos Sisältö

Lisätiedot

Sisällys PSYKOLOGIA AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN IHMISIÄ. Psykologia tutkii ihmisen toimintaa. Psykologiassa on lukuisia osa-alueita ja sovelluskohteita

Sisällys PSYKOLOGIA AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN IHMISIÄ. Psykologia tutkii ihmisen toimintaa. Psykologiassa on lukuisia osa-alueita ja sovelluskohteita Sisällys I 1 PSYKOLOGIA AUTTAA YMMÄRTÄMÄÄN IHMISIÄ 10 Psykologia tutkii ihmisen toimintaa 12 Mielen tapahtumat ja käyttäytyminen muodostavat ihmisen toiminnan Psykologian suuntaukset lähestyvät ihmistä

Lisätiedot

KOHTI KAIKENIKÄISTEN EUROOPPALAISTA

KOHTI KAIKENIKÄISTEN EUROOPPALAISTA FI IKÄSYRJINNÄN TORJUMINEN EU:SSA JA KANSALLISESTI Ikäsyrjintä on koko yhteiskuntaa koskeva monitahoinen kysymys. Sen tehokas torjuminen on vaikea tehtävä. Ei ole yhtä ainoaa keinoa, jolla tasa-arvo eri

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Matikkaa KA1-kurssilaisille, osa 3: suoran piirtäminen koordinaatistoon

Matikkaa KA1-kurssilaisille, osa 3: suoran piirtäminen koordinaatistoon Matikkaa KA1-kurssilaisille, osa 3: suoran piirtäminen koordinaatistoon KA1-kurssi on ehkä mahdollista läpäistä, vaikkei osaisikaan piirtää suoraa yhtälön perusteella. Mutta muut kansiksen kurssit, no

Lisätiedot

ääripäistä Ajatuksia suorittamisesta, hellittämisestä ja tiestä tasapainoon.

ääripäistä Ajatuksia suorittamisesta, hellittämisestä ja tiestä tasapainoon. ääripäistä tasapainoon Ajatuksia suorittamisesta, hellittämisestä ja tiestä tasapainoon. Tekemisestä saa nauttia. Oikeasti. mutta jos rentoutuminen ja "vain oleminen" ahdistaa, voi olla että suorittamisen

Lisätiedot

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna

Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Tietokoneohjelmien käyttö laadullisen aineiston analyysin apuna Laadullinen, verbaalinen, tulkinnallinen aineisto kootaan esimerkiksi haastattelemalla, videoimalla, ääneenpuhumalla nauhalle, yms. keinoin.

Lisätiedot

Platonin kappaleet. Avainsanat: geometria, matematiikan historia. Luokkataso: 6-9, lukio. Välineet: Polydron-rakennussarja, kynä, paperia.

Platonin kappaleet. Avainsanat: geometria, matematiikan historia. Luokkataso: 6-9, lukio. Välineet: Polydron-rakennussarja, kynä, paperia. Tero Suokas OuLUMA, sivu 1 Platonin kappaleet Avainsanat: geometria, matematiikan historia Luokkataso: 6-9, lukio Välineet: Polydron-rakennussarja, kynä, paperia Tavoitteet: Tehtävässä tutustutaan matematiikan

Lisätiedot

Seitsemän syytä, miksi ekotehokkaan ICT:n visiot eivät ole toteutuneet + joitakin ratkaisuja

Seitsemän syytä, miksi ekotehokkaan ICT:n visiot eivät ole toteutuneet + joitakin ratkaisuja Seitsemän syytä, miksi ekotehokkaan ICT:n visiot eivät ole toteutuneet + joitakin ratkaisuja Eva Heiskanen Kuluttajatutkimuskeskus Alustus Tekesin Älykäs kaupunkiseminaarissa 26.3.2010 Uuden tekniikan

Lisätiedot

Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää. Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia

Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää. Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia Parhaimmillaan kirjallisuus auttaa ymmärtämään elämää Kirjallisuustutkielma 9. luokan kotimaisen kirjallisuuden historia Tutkielmatyöskentely opettaa tieteellisen ja analyyttisen kirjoittamisen taitoja.

Lisätiedot

Mitkä alla olevista asioista pitävät paikkansa sinun kohdallasi? Katso lista rauhassa läpi ja rastita ne kohdat, jotka vastaavat sinun ajatuksiasi.

Mitkä alla olevista asioista pitävät paikkansa sinun kohdallasi? Katso lista rauhassa läpi ja rastita ne kohdat, jotka vastaavat sinun ajatuksiasi. SYYT ELÄÄ Tehtävän tarkoituksena on kartoittaa ja vahvistaa niitä syitä, joiden vuoksi nuori tahtoo elää. Samalla sen avulla voidaan arvioida hyvin monipuolisesti nuoren elämäntilannetta ja kokemusmaailmaa.

Lisätiedot

116 Jani Kaisto & Miikka Pyykkönen (toim.) Hallintavalta: Sosiaalisen, politiikan ja talouden kysymyksiä. Gaudeamus, Helsinki 2010. 279 sivua.

116 Jani Kaisto & Miikka Pyykkönen (toim.) Hallintavalta: Sosiaalisen, politiikan ja talouden kysymyksiä. Gaudeamus, Helsinki 2010. 279 sivua. 116 Jani Kaisto & Miikka Pyykkönen (toim.) Hallintavalta: Sosiaalisen, politiikan ja talouden kysymyksiä. Gaudeamus, Helsinki 2010. 279 sivua. Paul-Erik Korvela* "Hallintavalta" on ensimmäinen suomenkielinen

Lisätiedot

KIRSI PIHA RYTMI- HÄIRIÖ

KIRSI PIHA RYTMI- HÄIRIÖ KIRSI PIHA RYTMI- HÄIRIÖ TARTU MAHDOLLISUUKSIIN TAI KUOLE TALENTUM PRO HELSINKI 2015 3 Copyright 2015 Talentum Media ja Kirsi Piha Kansi ja ulkoasu: Pertti Immonen, Ellun Kanat Taitto: Maria Mitrunen 978-952-14-2660-5

Lisätiedot

II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen taustaa

II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen taustaa Sisältö Alkusanat... 11 I Sattuma vai tarkoitus? Elämä on mutta mitä?... 17 Kirjan rakenne ja lukuohje.... 23 Kaksi uudistamisen ja itsekasvatuksen tapaa... 28 Sydämen ajattelu... 31 II Elämän tarkoituksettomuuskokemuksen

Lisätiedot

Tukikeskustelukoulutus. Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET)

Tukikeskustelukoulutus. Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET) Tukikeskustelukoulutus Tukikeskustelutyökaluna Olen jotain erityistä (Peter Vermeulen) Sari Kujanpää Psykologi, psykoterapeutti (VET) Peter Vermeulen Olen jotakin erityistä Kuinka kertoa lapsille ja nuorille

Lisätiedot

Kaikki ohjaavat tulevaisuutta - työelämän tulevaisuuskuvia ja valmiuksia

Kaikki ohjaavat tulevaisuutta - työelämän tulevaisuuskuvia ja valmiuksia Kaikki ohjaavat tulevaisuutta - työelämän tulevaisuuskuvia ja valmiuksia Keski-Suomen tulevaisuusfoorumi 25.10.2013 Leena Jokinen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Osaamisen kehittämisen menetelmiä

Lisätiedot

Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita

Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita Juhani Anttila kommentoi: Timo Hämäläinen, Sitra: Hyvinvointivaltiosta arjen hyvinvointiin Suomessa tarvitaan yhteiskunnallisia visioita Kommentoitu esitysmateriaali: http://www.futurasociety.fi/2007/kesa2007/hamalainen.pdf

Lisätiedot

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana

Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana People-centric problem solving Etnografia palvelumuotoilun lähtökohtana Gemic on strategiseen tutkimukseen, ihmislähtöisiin innovaatioihin ja liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut konsulttitoimisto.

Lisätiedot

Sosiaalisten verkostojen tutkimusmenetelmät - historiallisia ja teoreettisia perusteita sekä peruskäsitteitä

Sosiaalisten verkostojen tutkimusmenetelmät - historiallisia ja teoreettisia perusteita sekä peruskäsitteitä Sosiaalisten verkostojen tutkimusmenetelmät - historiallisia ja teoreettisia perusteita sekä peruskäsitteitä Stanley Wasserman and Katherine Faust: Social Network Analysis, Methods and Applications Sosiaalisten

Lisätiedot

Alkukartoitushaastattelujen alustavia havaintoja

Alkukartoitushaastattelujen alustavia havaintoja Alkukartoitushaastattelujen alustavia havaintoja 12.11.2009 Tero Haahtela Olavi Kallio Pekka Malinen Pentti Siitonen TKK BIT 1 Teknisen sektorin roolin kokeminen Teknistä sektoria ei koeta miellettävän

Lisätiedot

TIETEELLISTEN SEURAIN VALTUUSKUNNAN STRATEGIA

TIETEELLISTEN SEURAIN VALTUUSKUNNAN STRATEGIA TIETEELLISTEN SEURAIN VALTUUSKUNNAN STRATEGIA 2019 2023 VISIO avoimen ja vahvan tiedeyhteisön kehittäjä yhdessä kanssa avoimen tieteen kansallisen toimintakulttuurin edistäminen VAHVAT. JÄSENSEURAT avoimen

Lisätiedot