SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA

Transkriptio

1 SUOM E N GEO LOGI NE N TOIM IKUN T A II GEOLOGISKA KOMM1SSIONEN I FINLAND SUOMEN GEOLOGINEN YLEISKARTTA LEHTI C 4 KA]AANI MAALA]IKARTAN SELITYS KI RJOITTA NUT MATTI SAURAMO 3 KARTTA A. 17 KUVAA JA PIlRROSTA HELSINKI - HELSINGFORS V A LTIONEU VOSTON KIR JA PA INO

2 SISALLYS. Slv. A lkulause Iohdan t o 7 M a ant ieteellise t p aapiite et 0 K okokuva ' {) Maisem at 11 J akopeu st e II P ohjal ainen m a isem a -alue 11 K ainu ula is-aavolain en m a isem a -alu c 13 K vataaiset. muodoatum at 15 K nlliop ean p intao sa 15 Vai kutus kokokuvaan 15 Kalliopean pint amuotojen alku p ea 16 K al lioit ten apa utuminen 18 Uuteet j u n iiden t odist.ns :\loeen i 19 Leviaminen 19 Luadu t 19 K aksi e -i moeenipatjaa 20 Keok sellist a so aa p eittav d m oc enipatja 2 1 Peto gafinen akenne, lohkaeet K a saant um ismuodot 2-1: K iuuvedcn -c-h eina p ean m oeeu ikohoamaylun d 27 H ajuaines 28 H e juaineksen akenne ja eeiin t ymist apa 28 H ajujaksot 28 Haju jen p aattyminen annikol la Hajujen su hde man ne jaat.ikdn eunan kulkuun 36 Hajujen su h de m y bh aisglasiaalisen m een pintaan 38 H iekka :18 Glasillu viaalinen h iekk a 38 Rantahiekk a :IS Lentoh iekka 40.Jokih iekke..h) Sa vi ja hi esu 41 Leviaminen ju laadut 41 My bh disgle siealiset sed imen t-it 4 1 Post gla aiaaliset sed im ent.it 46 Postglasiaalisten sed imentti en unsaus ').')

3 Slv. Tuve k eostum at ;io Vaein a iset su om aala jit 5H Vivian iit ti ;)8 P iig u u i ;')R J avi. ja su omalmi ;')S Lah t eet _ ;j 9 Maan laad u t _ ;j!! Vanhat antamuodostumat fh K okeampien antnm u od ost umien lu onne III Kokeim pia antoja kcskev et. h avainnot li2 Sotkamon jaanpatoam!l jaevi i :2, K okeimman meia jan ala puoliset antanuodost.utu a t. 7:1 Kvataainen k ehitysh ist.oia i 4.Tiiii.ka u si '7... Vaeh aisenun at vaiheet i 4 My oh aisglaeiaaliaika ';4 Ma an kohoeminen i ;i Postglasiaaliaika i n Ancyl u akausi ' i G Lit oin e kausi ; i :'tia n t een vesistojen kch it ys ; i "

4 ALKULAUSE. Mahdollisimma u suueen sup peut een p ykien 011 t assa - niin kuin as ken ilmestynees ta Tanpeeen maalaj ikatan selit yksessap yi tty esit tamaa n vain va sinai seen kvataaigeologiaan kuul uvia havaintoja ja naiden tulkintoja. Aikaisenm issa selit yksissa la aj asti selvitettyja maant iet eellisia seikkoja on selvite lty - maisemakuvausta yittaen - vain sikali kui n ne pal veleva t k va t aaigeologisia p aam aaia. Katoit t ajien kokoamasta aineistosta oli jo ennen a llekijoitta n een tyoho n yhty nista suoit et t u ko keushavaintojen laskeninen j a niiden kattog afinen esittaminen miltei k ok o alueella. Sen on t e hnyt paaasi allisesti maist. Soike o. Selitykseen liit t yvat piiokset ja katat ovat et u paassa T oimikunnan ko keneen ja t ait avan, kaikkea kiitosta ja tunnustusta ansait sevan neiti E. Akessonin kasia laa. Helsingissa helmiku ulla l!126. M ATTI SA URAMO.

5 JOHDANTO. Kaj aanin kattalehden alu een muodostavat seuaava t pitajat ja pitajien osat: o u I u n I a an i: S a I on k i h I a k u n t a: Salon pitaja, Salon kappeli, Stikajoe n pitaj an etela-osa, Revonlahti, Paavola, Rantsila, Vihanti, P yh ajaven ita-osa, Oulainen, suuin osa l\icijavea,.a..laviesk an it.a -osa, sunin osa Ylivieskan ja 8ievin pit aj iiii. 0 u I u n k i h I a k u n t a: Lumijoen ja Limingan etela-osa, Tem mes, Tynavan, Muhoksen ja Utaja ven etela-osa, H a a p a ja ve n k i h I a k u n t a : H aapavesi, Pulkkila, Piippola, Kestila, Pyhant a, Kasamak], suui n osa Pyhajavea, Haap ajavi, pohjois-osa Reisj avea ja Nivala. K a j a ani n k i h I a k u n t a : Saaisniemi, etela-osa Puolankaa, kapea kais ta lanbist a Hyyn salmea ja R istij avea, lantinen osa Sot kamoa ja.iomasjavea, Palt amo, Kaja ani ja Vuolij oki. K u 0 P io n I a a ni: Suuin Gsa Kiuuveden pit ajaa, pohjois osa Iisal mea, suuin osa Sonkajav ea, kap ea ka ista R au t avaaan luoteisnukkaa. V a a sa n I a a n i: Pohj oisin nu kka Pihtiputaan ja Lestijaven pitajaa seka itaosa Tohola mpea..alueen geo logis en katoituksen ova t te hneet vn osien 1899 ja 1!l24 valilla seuaavat geologit: v Ha ll Sievin N-osa n; I llukka Ylivieskan; Saainen Alavieskan, v, 1900 A. P onnelin N- osan Nilsiaa, N-osan Rautavaaan. v. I!I02 IV. W. lvilkman Sotkamon 8 W-osan ja P altam on NO os an; G. Ig natiu;; Iisalmen S-osan ja A. L am -pen. Sonkajaven S-osa n. v. Ill04 H. K yld" nd P alt amon S-osan ja Sotkamon NW-osan.

6 8 v G. A",ilW!! Palt amon NW-osan, Puolangan :'i-oran. Ristijaven ja Saaisniemen E -osan; lv. lv. JV ilk1na n Paltnmon NO-osan; A. Fieandt osan Ri st ija vea ; E. M akinen osan Puolankaa. v E. Mak inen Paltanon, K aj aanin maaseuakunnan keskiosan; S'L'enS80n ja Fo steus suuimma n osan P alt am oa, E- osan Saaisnie nt a ja E-osan Vuolij okea; H. Hausen Utajaven N -osan. v N. Soikeo Vuolijoen W -osan. v R. Dillstinn R evo nlahden, Lumijoen ja Siikajoen; O. R. Stenbeg Liminga n S-osa n, Tyna van N-osan ja osan Muhosta. v E. Miikinen Salon ja P yh ajoen ; N. Soikeo, Paltamon Kajaanin maaseua kunna n S-osan, Sonkajave n Nvosan; O. R. Stenbeg Hyyn sahnen W -osan. v N. Soikeo Pyhajaveu, Haapajaven ja B-osan K iisii makea; JV. lv. lvilknan suuimnan O:SRIl Ki uuveden pitajaa; H. Viiyynen Oulaisten ja Ni valan pitajat. v E. 11iikinen, Rei sj aven, Sievin SE-osan, )Ieij aven, ja katt a lehde n alueeseen kuuluvan osan Pihtipudasta ; IV. IV. IVilkman Piippolan, P yhannan ja NW-osan Ki uuveden pitajiiii; H. Vayynen Utajaven, Saaisn ieme n SW-osan ja Kestilsn. v, 1913 H. l' ayynen Saaisniemen NE-osnn, H aapaved en W nukan ja Pulkkilan. v fl. Soikeo Haapaveden ja K asamaen " T-osan. v, 1915 H. Viiyynen. S-osan Tynavaa, Temmesta ja Mu host a, suuinm a n osa n Paavolaa seka Kaaitmiten NE - o~ an ; E. J.lIdkin en Lestijiiven. v ill. Sauamo Vih annin pit ajan ja ovis ionitutkinuksia koko a lueella.. v Il. Sauamo evisionitutkinuksia. v Ill. Sauamo evisionitutkimuksia a lucen ita-osissa, Maalajikatta on piiett y Maanmittau shalli tuksen yleiska tan lehdille D 3 ja D 4 v.lta H123.

7 MAANTIETEELLISET paapiirteet. KORKOKUV A. Geologisen katoituksen lehtijalw lohkaisee K ajaanin kuttnleh deksi nelikulmaisen alueen, joka suuin piitein katsoen jakaantuu k ahdeksi innemaaksi (ka tso kokeuskattaa ). Laaj enpi lu ot einen osa kallistuu Pohjan lah teen, jonka annikost a satt uu vah ainen osa R aa hen ti enoolt a ka ttalehden a lueelle; va haisempi kaakko ispuoli viettaa etel aan, Suomen lahteen. Pohjan lahden pu oleinen osa kohoaa eittiiin loivana lakeutena ja tasankona Ouluja ven tien oolle ja Suomen selan vedenj akaj alle, saavutt aen siella 150 m koke uden. Mut ta Oul ujaven kaakkois- ja koillispuolella nousu on akillisem paa, ja ylinmat kohdat hipovat 350 m kokeuskayaa, J alkimmainen, Suo m en lahteen kallistu va, edellist.a paljon ep at asai senpi osa muistutt aa kokonaisuutena suppilon puoliskoa, jonka keskustana on Iisalmen fienoo; laidat taas kohoavat kokeimmilleen pohj oisessa ja id assa. Naiden ka htaanne kallistuvien osien leikkauskoht a on katalla e it t ain silmiinpis tava y ht enai nen, kalliopeasta iippuva Suomenselan vedenjakaj atienoo. Taman poikkileikkauksessa ilneneva sym metinen muoto nakyy Iisalmen -i-ylivieskan valisen autat ien poi kittaispofiilista, kuva 1, kyll in selvas t i. Yhta saannolliselt a nay t t iia sen muoto my os Kiuuveden-c-Pyhann an valisella osalla, mu t t a idempana, Kaj aanin-lisalmcn valill a ka yvat pintan ucdot vai ht elevammiksi. Kokeuskatan yksityiskoht ia takastellessa pistaa itaosa ssa silmaan ei koisest i kaksi Iaajempa a kokeata koht aa, nimittain Puolangan, Hy ynsalmen ja Ri sti javen pitajien ajaseut u, jossa Pal jakka kohoaa 384 kokeuteen, ja K aj aanin ete lap uolella Losovaaa n ja Lehtovaaan kohoumayhmat, joista edellinen saav uttaa 351 m jalkimmiiinen 273 m kokeuden. N uasjaven pohjoispuolell a sijait se van Rupukkavaaan kokeus on 276 m. ~Iuista suuista kohoumista mai nit t a koon 294 m ko kea Kivesvaa a Oulu javen po hjoisannalla. Iisalmen se udun monist a vaaoista lah enee Kulvenmaki 230 TIl, Saa istenmaki 225 Ill, Vanuinmaki 224 m ja Iima ki 205 m kokeutta

8 Kajnanin kattal ehden kokeuskatta... o MittnkaaY8. 1: 1 io :;..' Kokeus meestn meteisait !lOO-SSO '200 - '250 I ~O -' ': 50

9 11 MAISEMAT. J a k 0 p e u s t e. - Maisemien luonne iippuu useiden teki joid en yhteisvaikutuksesta: kalliopean ja maalajien aihcu ttamist a pint amuodoista, vesistdist a, kasvillisuudest a se ka viljelykscn ja as u t u ksen sijoitt umiscst a. Missa sana yhdistelma pysyy muuttu matt o n ana laajemnalla alalla, siella voidaan sanoa val lit sevan sa ma n maisematyypin. K ajaanin katt alehden alueella saattaa eottaa kaksi to isistaan suuesti eoa vaa. maisema-aluetta: p 0 h j a I a i s e n ja k a i n u u I a i s - s a v 0 I a i se n. Naiden valineit aja no udatta a, vaikkakin muuta man mutkan tehden, etelass a vedenj akaj asentua, kulkien H aa pajaven etela osasta P yhajavelle ja sielt a Nal ant oja yen kaut ta Oulujaven Mainuan lahden ti enoille. Pohjoiscmpana kohtaavat eiluontoiset maisem at toi sensa Ki vesja vella. P o h j a I a i n e n III a i s e m a - a I u e kasitt aa sanotun mukaan Poh jan lahteen viet t avan innemaan Ouluj av en p uolivaliin saakka ja tyontyy etelampana, Kiuuvedella, hieman vedenjakajan toisellekin puolelle. K oko talla laajalla alueella on t nsanko siinn maaa ssa vallitseva, etta poikkeuksellisia kohtia jiiii hyvin vahan, Mainit t akoon naist a Vihannin pit ajan lounaispuolisko ja Pyhannan koil HSDsa, jotka ovat kump u- ja kan kaemaa ta. Suu emmist a yk sin aisista kohoumist a ansait see huomiot a lahenma 60 m ynpai st oaan koke ampi R okuanvaaa Oulu joen niskan kohdalla. Tasanko on t yyp illisinta ja eniten nimen sa mukaist a ma isem a al ueen pohjoispuolisko lla, Oulujoen-Siikajoen val imailla. E teliim p ana kiintyy huomio tasa isuuden ohella a vaoiden jokil aaksojen ja naiden valisten mat alien selkamaide n vuootteluun. Loivat nousut ja laskut jokilaaksosta t oisecn sii yt t aess a t untuvat selvast i esim. Pohjanmaan aut at ien pofiilissa kuv. 1. "Iutt a maisem an lu onne ei kuitenkaa n johdu niinkaa n paljoa kokok uvan suoanaises t a kuin se n val illisest.a vaikut ukscsta, R eliefi v aikutt aa en nenkaikkea maalajien ja vesien jakaantumiseeu, jost l1 taas viljelys ja as ut us ovat suucssa maaassa iipp uvaisiu. Viljelt av aksi paaiten sopivat sa vikot ja hiesumaat se ka paemmat savipohjaset suot ovat Icvinneet yleen sa va in laakso jen p ohjallc. Laajat laaksojen valiset. sclkam aat ovat. ki v ikkoista ja ka ua, mot san haltuun jaan nyt.ta moeeni- ja hiekkamaata ynna amet t a tai silman kantamatt omiin ulottuvaa puutonta saanevaa, Laa k sojen pohjalla vitaile vat m yos alueen lukuisat joet ohueen ma alajipeit teeseen kaivamissaan matalissa, paikoin miltei ay aatt6missa uomissaan. P oikkeu ksen tekee suui Oulujoki, joka o n leikannut it selleen paikoin usean kymmenen metin syvyise n [a hyvin jykkat onaisen vaylan t asaiseen maal ajipeit t eeseen ja osit-

10 12 '" z ~ " :; d' _.~ ~ _ ;:: Z <C- - - o s. ~ ọ s '''' :2 '" Q «'" o «~ «~ Z -e: on '" w s :::l > !o ~ ~ o OO =:!:: - ~......: tain kalliopeaankin. Sa mantapainen on Kalaj o keen H aapaj a vella yhtyva. oudostuttavan suupiite i nen H inkuanjoen la akso, jota myoten Keski-Snomen vedet postglasiaali aj an alkupuolel1a Iaskivat meeen. TasangouIuouteen m u kaisesti aluee n vesistoille on luontcenomaista javien niukkuus ja lukuist en samansuuntnisten jokien unsaus,- l)kymmellen via n maa»,.iavet, joista mainit takoon Iso Lanujavi ja Pyhannan javi Pyha n nalla, Ainali-, Osmanki- ja Pimesj avi Haapavedella, Alpuanjavi Vihannissa, K uusaanjavi ja Settij avi Haapajavella, Reisjavi, seka P yhaja ven Pakkimajavi, ovat hyvin matali a ja osaksi laskettuja. Suui jasyvempi Pyhajavisijait see veden ja kaj all a, 141 m kokeudella. Joist a on pohjoisesta alotettaessa nainittava.ensimmaisenaoul u joki, jota myoten vitaava t kaikki Oulujaveen ket.y neet vedet. Sen pitkist a ja mahtavista koskista joutuu a lueelle Niskakoski 31 m :n kokuisine ja la hemm a :1 km:n pituisin e putouksinee n, jossa kes kiveden aikana on n hevos voimaa. Taman alapuolel1a seuaa va haisem pi Ahmaskoski. Oulujok een liittyy

11 pohjoisest a Kutujoki Otenajavesta ja etelasta pam Muh osjoki. Tiimiin innall a vitaa Tynavanjoki ja Temmesjoki sekii c'tiiampiinii su uempi jn vedenj akajalta useita lisajokia saa va Siikajoki. Mainitt u jen jokien latvoilla vallitsevaa suuta tasaisuutta kuvaa se, et tii Muhos-, Tymavan- ja Siika joki ovat su ut en keinotekoisten vien a ien viilityksellii kes kenaan ja Ouluj avenkin ka nssa yhteyd essa. Vuolas ja nivaikas P yhajok i saa alkunsa veden jakajalta P yh aj a vest a. Vedenjakajalta alkavat myos K alajoki ja Sievinjoki ynnii Lestijoki, josta vain vahainen osa joutu u kattalehd cn piiiin. Useat Pohjanmaan joet ovat t unnettuja su uista tulvistaan, mitka ilmeisesti johtuvat maan vahnisesta kaltevuudesta, jokiuo mien kehittymattomyydesta ja tulvavesiii sailytt dvien keskusjavien puut teesta. Pahimmin tulvii Siikajoki, joka paisuu toisin paikoin laajoiksi javiksi ja pukaa vesiaan Pelson suon kanavien ja P aavolan Mustajoen kau tta Temmesj okeen, joten t am akin joutuu t ulvan valtaan. Keviiinen jaiden liiht o saat t aa to isina vuosina t ulia ajuksi..iaa t k asaut uvat mataliin nivo ihin ja koskiin valt a viks i padoiksi, saade n aik aan veden nous ua ja tuhoa a ntaviljely ksillc.. Asutuks en ja vilj clyksen jakaant umisen on kaikkialla eikoisen selv alla ja alueellc luont eenomaisella tavalla maftan nyt maa nvilj e Iykselle edul listen savisediment t ien levi aminen ja vesisto. Asutus ja vilj ely s keskitty y naet hyvin siia nn ollisesti jokivasiile; n aiden valiset leant moeeni- ja suomaat ovat jaaneet yleensa as u mat t o miksi. Asu tust a pal vellen kulkeva t useimmat ja vilkasliikke isimm at tiet jokiva si a pitkin; toisct t aas naita yhdistaen jokilaaksosta toiseen. Itse joista on vain Oulujokea kaytetty liikennevaylana, Aikaise m min lasket tiin sitii myoten tevaveneita; nyttemmin palvelevat koskivenect K a jaanist a Ouluun suuntautuvaa mat.kailij alii kcnnett.a. I\. a i n u u 1a i s - s a v 0 I a in c n III a i s e m a - a 111 e kasittii.a edella mainitun ajavyohykkeen it ap uolelle jiiiiviin osan katt alehden a luetta. Vastakohtana Pohjanmaan t asangolle luonnehtii tata lukuisten kohoumien ja Iaskeumien aiheutt ama epiitasaisuus. Milt ei koko alueella kuuluvat luonteenomaiset kohoumat kokeudeltaan vuoicn yhmann, kohoten toisin sanoen ainakin 50 m, useasti kuitenkin 100, joskus paikin sataa metia ynpaistbstaan. K okeusvai ht elujen s uuuutta silmalla pitaen paasee Oulujaven koillis- ja kaakkoispuolinen osa ens i sijalle. L uonte enomaisi mpana ja vai hte luista ik kainpana voidaan taa s pitaa Vieeman-Iisalmen- Sonkajaven m aki- ja vuoiikkaita pit ajia, Vedenj akaseudun lahett yvil la kohoumat loit t onevat, et aalle toisistaan, jattacn valilleen laaj empia tasaisia maita, Eniten poikkea a maisema -alueon yleisluont eesta luonaiskolkka, Kiu u vesi. K ohoumat ovat taalla yleensa matal ampia, kankacita ja 13

12 kumpuja, ja siten 'tama seutu valitt.aa siitymista Kainuun vuoi maasta P ohjanmaa n t asangolle. Ouluj aven p ohjoispuolella sens i jaan kummankin maisena-alueen vas takohdat ajoitt.uvat toisiinsa viilitti:imasti ja havin aisen jykasti, Syy kohoumien ja lask eumien lukuisuuteen on loydet t avi ssn kalliopean epatasaisuudesta. Maal ajit naet muod ost avat yleensa vasin ohuen ja vahvuudeltaan ve aten vahan vaihtelevan peit tec n ka1lion pinnalle; havoin se on kasaautunut itsenaisi ksi kohouniksi. Laajinunalle levinnyt moeeni vehoaa tavallisesti kokeimpienkin kallioiden laen, joten kalliopea pistaytyy siella veaten havoin nakyviin, Hajuja on vahan ja niiden maisemallinen avo supistuu muiden kohounien unsauden takia vahiin. Savi maat k eskittyvat kaakkoo n pain juoksevien vesi en vasille; Oulu javen ympaisto ssa niita on hyvin vahan, Soistumia on unsaa st i vaikka yksityiset suot eivat p aasekaan kehittymann niin Iaajoiksi ku in Pohjanmaan t asan golla. Epatasaisen kokokuvan takia yhnittyvat vedet javiikkaiksi eite iksi kummallekin puolelle ved en jakaj aa. Poh joispuolella on keskusja-vena laaja Oulujavi, jonka pinta kohoaa 123 m meest a, Saaet ja niemet jakavat 'en useampaan solkaan ja lahteen: Mieslaht i, J omuan Ia ht i ja Paltaselka it ap aassa. Naist a liinleen aukene va.xjanselka t yi:intyy etelaan Vuottolahdeksi ja ajoittuu launessa K akisaaeen j a Manamansaloon, jonka luot eispnolella leviaa avaa Laiskanselka ja Nisk anse lka. Oul uj avean laskee p oh joisesta su u ta Kiehimanjokea myi:iten kaikki H y ynsal men eit in vedet seka eillinen K ivesjavi. Idasta yhtyy Sotkainon vedet, Nuasjavi ja Rehjanselka akkijykan Amma kosken k autta, joka on otettu te ollisuuden pal velukseen, Suomen lahteen laskevien vesien kokoontumispaik lmna on Poovesi Iisalmella. Siihen liit tyy lannest a laivaliikenteelle a vatt u K iuuveden eitti ja lu ot eest a seka pohjoisesta Iiveden vali t ykselln Salahmin ja Rotimojaven vedet ynna id asta p ain Sukevan-s-Sonkajaven eitti Henej a vsn kautta. Uloinna olevat e amaan vedet, Laakajavi ja Kiltuanj av] laskevat Nunijok ea myi:iten Nilsian ves iin. Asutus on vasinkin aikaisemmin sopeutunut luonnon tajoamiin edellytyksiin siten, etta viljelykseen on otettu k ohoumien moeenipeit t eiset laet, jot ka ovat vahenman ha llanakoja kuin soist uneet alavammat maat. Tama K eski- ja I t a-suouest a tuttu vaaa-asutus antaa y ha edelleen kin vaaojen laella loist avi ne kivikko peltoineen, hamaine taloineen ja haj akyli neen kok o kyseessa olevalle alueelle vasin Iuont eenomaisen leiman. Saman piiteen saattaa havaita viela vedenjakaseudullakin, siis Pohjanmaan tasangon ajavyi:ihykkeellc /

13 saakka, Mutt a vaaa-as utuksen ohella on viljelys vasinkin viime aikoina pyldnyt ottamaan haltuunsa myos vesist ojen vasilla olevia, help ommin muokatta via sa vikkomait a. T all aisia edellytyks ia t ajoaa etenki n Iisalmi, Vieem a ja Sonkajavi, sek a Kiuuvesi, j ossa laaj at hedelm alliset sa vikot ja s uot tekisivat viela nykyistak in p a ljon vauaanman viljelyksen mahdolliseks i. 15 KVARTA ARISET MUODOSTUMAT. KALLIO PERAN PINTAOSA. V a i k u t u s k 0 k 0 k u v a a n. - K aikki kokeusvaihtelujen paap iiteet seka suui osa kokokuva n yk sityiskohd ist akin ii ppnu k okonaa n kalliopea sta, Maalajipeit e on saan nollises t i einomaisen o hu t ja se n kasaantumi smuodot eiv at sanott avas ti mu ut a kall iopeast a johtuvaa yleist.a Ieimaa, ei Pohj anmaan tasa ngon eika K ai nuun epat asaisuu ksista i kkaan maisem a -alueen piiissa, Tasaisuutensa takia pistaytyy kallio Pohjanmaa n tasangolla, annikollakin, vain hyvin ajoitetussa maa assa nakyviin, jos veta uskohdak si otetaan esim. Etela-Suonen palj aitten kalli oitten ala. Mine aalimaalajien puuttuessa t asainen k allio saatt aa paikoin vehoutua ohueen tuvepeittceseenkin. Ainoast aan muutamin paikoin, kutc n es im. Vih annin lou naisosassa ja Va yysen mukaan Oulaisissa kalliopea pist.ayt.yy hyvin lukuisissa, m ut t a alueeltaan v ah aisissa paikoissa nakyviin. Kainuun maisena-al ueella kalliop ea ei ole kohoumien unsaudesta huolimatta sanott avasti ene mpaa palj astunut. Tam a [ohtuu aii t a, etta a lue kohosi myohaisglasiaal ikaudella isoksi osa ksi meenpinnan ylapuolelle tai kuului matalanmee n alueesee n, joten tyskyn huuhtova tyo ei p aassyt kallioita palj astamaan. 1Ilutta moeenipeit teen ohuuden takia kalliopean muodot nakyvat vasin hyvin. Ve attaessa kokokuvaa kalliope nkattaan huonata nn niid en kesken mit a selvin iippu vais uussu hde. K attalehden it a- ja koillis osa, jossa suuimmat kohoumat on havaittu, kuuluu suueen It a-suomen liuskealueeseen, ja taman kv atsiittivyohyke mu odostaa ko houmien vasinaisen ungon (Lehtovaaa, Kivesvaaa, Kiehimavaaa, Paljakka I. n. e.). Huomiota ansaits ev: piie on ttissa suhteess a my os se, etta xoho umion pi t uu sa kseli sat t.uu yksiin liuskeiden kul kusuunnan, eika nannejaat ikon etene missuunnan kanssa.

14 16 Heti liuskealueen lansiajal ta, Ouluj a ven pohjoispuolella, alkaa Pohjanmaan tasan ko ; etela mp ana sensijaan tyontyy vuoi maa myos liuskevyfihykk een ulkopuololle et upaass a ganiit t ion, gnoissien ja amfiboliit tion muodost amalle peuskallioal ueelle. K ohoumien ja loskeu mien suuntautumisessa ei tiiallii voi t odet a yleista saannollisyytt n, Vai n Sonkajiivella on Soikeo ha vainnut selve mpia, lu oteis-kaakkoisia muosviivoja, joista huomattavimmat kulkevat So nk aj aven etela paasta Vaa 1'aja1'ven kaut t a K allioj a veen, Pit kajavest a P asm aiin ja Kiltuanjavesta H aajaistenja ven ka utta»uuaan koliin», s. o. useita kymneni a netej a kokeiden, pystysuoien ka lliose inanien ajoitt amaan kuivaan otkoon. Yleensa ovat ko houmat pyoealakisia ja loivainteisiti. K a II i 0 p e a n pin t it m u 0 t 0 j e n a I k u p 0 l' a. - Voidaan t aydella syylla kysya, mista johtuu edella mainittu Pohjanma nn ja Kainuun kalliopean pinta mn odoissa havaittava suu i vastakoht a, Selvityst a et eit t nessa kaa ntyy hu omio ensinna ka lliope an kok oomu kseen, ei kivilajien jakaant um iseen. Voidaan t odet a, etta Pohja nmaalla ei ole t avat t n Iaajommalt i kv atsiit tia, jokn muodostaa Oulujaven ympaiston kokci mmat kohoum at. ~Iu t ta t aysin tyydyttavaa va st austa emme tastii seikasta kuitenkaan saa, puuttuuhan kvat siit ti vuoist a ikkaalt a Iisalmen seudult a. Eika Pohj anmaankaan kalliopeaa voi vaittaa yksitoikkoiseksi, se on pain vast oin hyvinkin vaihtelova ja kijav a, mutt a t asta hu olimatta kuin pyyhkaisommalla katkaistu t asaiseksi. Eoavaisuus johtuu siis osa ksi muist u syista, nahtaviistikin kummankin alueen eilaisest a geologisest a kehityksest ii. Pohjanmaan alueen tasaisuus on hy vin vahai selta ka udelt a. I1meisest i t at a aluetta luonnehtivat kaikki y l ei s en k u I u t u s t a s o n tuntomekit. Se on osa s'iit.a ikivanhasta fenuoskandialaisesta pe neplaanista, jolle paikka paikoin jotunila isot ja ka mbilaiset muodostu mat ovat keostun eet. Son yksityisten osien kohtalo on myo hem min kaynyt ei su untiin. T oisot ovat vaj onneet ympa istoaan ale m m aksi, ja nailla ova t keostumat sailyneet nykyaikoihin saakka, T a va t aanhan taiilia melko yleiseen hiek ka ki vilohkaeitn,.jotka vi ineisina jii.c'innoksina osoittavat taman kivi lajin peittanoen aluetta la a jem ma lta kin k uin vain IsojoclIa ja osassa Satak untaa. Paaosa Pohjanmaan lakeutta lienee kuitenkin ollut enimm akseen kulutusa lueena kaukaisista kambilaisista ajoista k vataaika utcen saakka. sill a tasaisuus ei 0 10 yhta suui ku in mainit t.ujen sedimenttien lahet ty vill a. Taman vanhan yleise n kulutustason pintamuodoist a an saitsce ennen muita hu omi ot a nuo peati loivai nt eiset jo kila aksot, joiden ohueen sed imen t t ivehoon jaakauden jalkei set joet ovat kaiva -

15 neet matalat uomansa. Laaksomuot o tuntuu kokokuvas sa paait en annikon ja vedenjakajan puolivalilla, Pyhiijoen laa ksossa K as a miiellii ja H aapavedellii, Kalaj oen laaksossa, H aapaj avella ja Niva Ia ssa, Laaksojen vanhaa alkupeaa t odistava kypsyysast e ilmcnee siin a tasaisessa kalt evuudessa, joka on havaittavi ssa vedenjakajalt a me en annikolle saakka. Eihan laaksojen pohj alla vit aavissa nykyisissa kaan joissa - K alaj oessa, Pyhajoessa, Siikajoess a - ole lainkaan suue mpia koskia eika putouksia, vaan ainoastaan nivoja siella, m issa jaakautincn ke ost umine n tai kuluminen on alk upeaista pintact hieman muovaillut, Muu all a vitaa va t ne vuolai na ja tasaisest i, kuin vanhat kymet, jotka ovat kypsyysasteelle paast.yaan saavutt a ncct nomaalisen juoksun. Vanhaa peneplaania todistaa sekiu seikka, ett a Iaakeot suuntaut uva t konvegenttisesti koh tisuoaan P ohjan lahden laskeu maa Toniosta Etela -Pohjannaalle saa k ka, eivatka ole kaikki manne jaatikon yleisen ctenemissuunnan mukaisia..ios edelleen mannej aati kon cosio olisi ne kuluttanut, odottaisi niiden puhkaisevan ennenkaikkea Suomen selan, mutta ne painvastoin p i-hitt.yvat siihen um pinaisina, osottaen ved enjakajan olleen samalla paika lla jo kaukaisina peglasiaaliaikoina. Esitettya ajat usta va hvistaa edelleen yksi su ue mmo inen poikkens - Oulujoen laakso. T am a eoaa muist a laaksoist a m onell a tavalla. Silta puuttuu kokonaan muille Inonteenomainen, kilometien laajuinen, loiva kalliopean laakso..ioki vitaa keskella tasankoa, jotenka se n olemassa olon huomaa vasta la hclle t ullessaan. Sedimentteihin ja kalli ope aan kulunu t uoma on aivan nuouusasteellaan. Se on ikas suuista koski sta, joiden alla vesi vitaa syvalla jykkien ay aitten valissa, lahcten taas seuaavan alemman kosken niskall a ynpaiston tasoa. N~iyt tiu:i niin ollen silt a, ett a Onlujoen uoma on t oisin kuin muitten vit ojen, Muhoksesta ylospain, paaasiassa postglasiaalist a alkupeiiii. ~liss a taman t ienoon mahdo llinen peglasiaa linen laakso sijaitsee, ei voi sanoa, naa kun on hyvin tasaista. Kysyn y kseen saat taisi ensieijassa tulla Muhos- ja Poikajoen laakso ynna Ahmasjaven- Rokuanvaaan tienoo, jossa kalliopea kokonaan hautaantuu vahvojen hiekkakeostumien peittoon. Kun kyseessa ole va suui haju seuaa id empana., Saaisniemen-Kajaanin-Sotkamon valilla sikalaisten laskeu mien syvimpia kohtia, on luultavaa, ett ii se tekee t aiilla samoin, tayttaen kokonaan kalliopeassa olevan vanhan laakson.. Kainuun- ja samalla koko K eski-suonen epatasaine n jgvialue on kehittynyt toisella t avalla. Ko keammalle kohonneena se ehti k aukaisina pegla siaali aikoina kulua syvem nalle kui n Pohjam naa. Epatasaiseen pint-aan on sit tc mmin jaatikon valikoiva kulutu s paa ~

16 18 syt kasiksi paljon pa em min kuin tasaiseen Pohja nmaahan, ja niin on epatasa isuus Iisaant ynyt. Ticdetiiiin hiin jaatikon kulutuksen kohd istuvan eikoisesti muosko ht.iin. Va s inki n kovista ja akoile vist a kivila jeista itaantuu unsaast i lohkaeit a, joten synt yy avaoit a kin Iaskeu mia, Sitkelit kivilaj it, etenkin kvatsiltit, ena ksiset e upt iivit ja kiteinen kal kkikivi ; va st ust avat taas paljo n pae nmi n eksaatiota. ~[anne j ihitikko kykenee niita va in hiomaan ja p yoi s- telemaan.. K a 11i 0 i tt e n ap a ut U III i n en. - Pinnaltaan ovat ka l liot miltei kai kkiall a t uoetta, kovaa kivea..laa ka udenjalkeist a apaut umissoaa on loydett.y vain H aapajnven ctelaosassa. Sikh liiiset, melko laaj at gabokalliot ovat Iohka eiden ja melko v.a hva n soan peitt amia, etenki n Salmelan t al on ympaistolla Vaespeall a. U u tee t j a n i i d e n t o di s t u s. - K alliot ovat tavallisesti mannejaatikon pyoistamia, siloisia ja monasti uuteisia kin. Pahaitcn ovat t iillai set s i 10 k a II i 0 t na kyvissa annikolla.koska ne ovat siella vasta iisken kohonneet veden alta, ja tysky huuhtel ee ne puhtaiksi, Pohj anma an tasa ngoill a liiyt iiii p ahaat silokal liot maanpe it t cen alt a. Kokeammilla scud uilla ku nlu vat uuteet va sinkin ganiittikallioilla havinaisuuks iin. Vain k va tsiitissa ova t ne viela ki n vasin selvia. Taman mukaisesti onkin uuteit a kaik esta huolimatta tavattu unsaimmin juui kokeim milla seudui lla, liuske vyiihykkeen kv atsiit eilla, Kat t alehden alueella tehdyt uueh avainnot on esitett y sivulla 37 olevassa k attapiioksessa. K at. al t a nakyy, miten uuteet suuntautuva t vasin saan nollisest i kaakkoa koh ti. It aajalla ne hieman dlvegoivat, pykien koillisosassa kaantymaa n -it.aa n, kaakossa taas etelnan. T iimii osoittaa t ietenkin mannej aat.ikon sateett aist a liikku missuuntan pe aantymisaikan a, jolloin alne vahit ellen vapautui jaapeitteest a. Ilmeist a naet on, etta kaikist a niist a uuteista, joita ma nnejaatikko jaakau den ei aikoina alustaansa piis i, vain vii m e i se t, cunan a..'icssa syntyneet, oval. saattaneet jiiada kull a kin paikalla nakyviin,.ilia aikaise m mat hiou tuivat p ois uusien syntyessa. Kun manne jaatikon sulamiseen alueelta kului noin 700 v uotta, ovat uuteet sus eiikaisia, vanhempi a kaako ssa ja y ha n uoempia luot eeseen pain siiyt taessa, Taman huomi oon ott aen on helppo ymmat.aa tuo mainittu sa t ee t t aisyys ja monet pienemmiitkin yksityiskohdat, jotka osoittav at m annejnatikon ohuen eunaosan so pe utuneen ete nemisessaa n alu stan k o ke usvaihtelujo n mukaan. Aik aisemmin, jolloin koko alue ali vahvau jaatik6n peit.tam a ja euna ka ukan a etelassa,

17 tapahtui Hike kaikkialla yhdensuuntai sesti luoteesta kaakkoon p ain, niinkui n lohkaeiden Ieviamisest a saattaa paatella, Uuekatasta voi ilman selit.yksia nahda yksityisko htia mannejaatikon viimeisista etene missuunnista kul lakin paikalla. NuoJiin liittyvat numeot ilmaisevat uuteiden suunnan asteissa. H avaint oja on kaikkiaan t asaluvuin MOREEN!. L e v i it III i n e 11.- K alliopeaa peitt.avist a uineaa lim aal ajeist a on moeenilla laajin leviaminen yhta. hyvin kokeammilla seuduilla k uin mee n annikollakin. Su pa-a kvaattisilla alueilla t us kin muuta maalajia tapaakaan, ja P ohj anmaan jo kila aksojen va lisot sel kamaat ovat miltei yksinomaan moeenia aina meen antaan saa kka. Kuit e nki n on huonatt a va, etta auniko lia ja useassa paikassa sis a m aassa kin katalla sinisella viiilla mekitt y a lue ei aina ole alku peaista moeenia, vaan oikeamm in mecn aallokon huuht elen aa ja kasa anaa, lajitt elematonta antasoaa, K u n vain havat knt oittajat ovat eottaneet nama muodostuma t toisistaan, on ne katalle mekitty samalla tavalla. L a a d \l t. - Alueen moeenikeostuma on akentceltaan sanlall asta kuin muuallakin maassanme. Pintnosassa, johon havainnot yleensa kohdistuvat, on sille luonteen om aists lajittumat t o 1TIU US. kakeiden ainesten unsaus, hienoj en sa viainesten niukkuu s ja puute kin. Se on yleensa hiekan- ja soanluontoista. Lukuisissa paikoissa se on milt ci pelkkaa kivikkoakin, kuten esim, Lanpen o n havainnut Sonkaja vella, ~[a.ki n en ja Soikeo K ajaa ni n et elapnolisella ve de n jakajaseud ulla, Wilkm in uscilla Pyhannan Tavastkengan moeeniselantcilla ja Soike o R antsil an Mankilan kyl assa Kivimaan kankaa lla. Jou dutaanpa toisinaau maankamaalle, minka pe it t aa pelkka louhikko, k ut en esim. Saaisni emella (Vayynen). J ihitikon alle k asaantuossaa n moeenin ainekset ovat puistunee t einomaisen luj aksi, vaivoin puhkai st ava ksi maalajiksi. Tallaist a tyypillista, huuhtoutumatonta moecnia nahdaan maan pinnassa vain seuduilla, mit ka ko hosivat myohaisglasiaalisen meen ja jaanpatoanien ja vien pinnan y la p uolelle. Niinpa mainitsee Soikeo sit a useilta ko kcilt a paikoilta K aj aanin otelapuolella, jossa aines on et upaassa kivista koyhaa h iekkaa ainakin pain metin f-:.yvyyteen. Samaan tapaan on moee ni muuttumatonta Oulujaven pohjoispuolisilla ko keilla vaaoilla, Kokeimman annan alapuolella t apaa tata tyypillista moeenia vasta syvem p a n a kut en esin. nseissa autatieleikkauksiss a.. 1isal men-

18 20 Pyhajaven valilla, vasinkin Runnin lahistol ls, jossa leikkaukset k at.kaisevat useita suu ia moeenikoh oumia. Moeeni sisaltaa taallii hienompien aesuuuuksien ohella melko unsaa sti lohkaeit a ja kivia. Ylempi, maanpintaan ulottuva osa poikkeaa sen sijaa n seka akenteeltaan etta kokoomukseltaankin alkupeaisesta moeeni sta. Aines On kivista, loyhaa, t oisinaan Iajittunutta ja ke oksellistakin. Nama ominaisuudet saat tavat joissakin tapauksissa olla al kupeaiaia, kun moeenin ylaosa on mannejaatikon eunan ihil'cen keostuessaan joutunut sula vesien huuhdeltavaksi. Useinmissa tapauksissa joht.uu se kuitenki n tyskyn toiminnasta my ohais- ja postglasiaaliaikana. Silloinhan jout ui annan siityessa alueen yli jokainen kohouma t yskyn knlut ett avaksi ja tasaiset maat keos tumisalueeks i. Huuhtoutuneesta, oikeammin ant akeostumiin kuuluvasta mo eenist a on tehty Iukuisia havaintoja Pohjanmaall a. E simekkiua mainittakoon seuaava Soik e on havaitsem a leikkaue Haapaveden Haap akoskelta: I ) Humusta sisaltava hiek kakeos 50 em. 2) K elletavaa lajiteltua hiekkaa n. 15 em. 3) R uske ata hiekkaa n. 20 em.. 4) H amaat a, luj aa, lajittelematonta moeenia. R antsilassa on Solkeo pannut mekille useita moeenim aalla olevi a so akuoppia, joissa ylenpi, enemmau kuin metin va hvuinen Gsa kasittaa aesuuuude ltaan ja vailt aan eilaisia ki ven sekaisia hiekkakeoksia vasinaisen tiukan moeeuin peitteena. Vayynen mainit see Limingassa, Utajavella, P aa volassa, Oulaisissa ja Nivalassa moeenimaiden oleva n pinnaltaan huuhtoutuneita, ki vik koisia j a~hietakeoksia sisaltava a; 'vasta syvemmalle se vaihettuu luj aksi ja savisem maksi. Samoin on asianlaita Revonlahdella. Hiekkaikkaude n takia ei tallaisen muuttuneen moeenin ja lajittuneiden hiek ka keo stumien valilla olekaan jykkaa ajaa. 1( a k R i e i III 0 e e nip a t j a a. - Pyhajaven luoteispuolella, Sakijoon Iaaksossa, Juuttilan maalla on tiilisavea otettaessa puhkaistu scu aava nla inen eikoinen leikkaus. 1) Ylinna keallist a savea 0. 5 m 2) Kivikkoista moeenia 0.5» 3) Va hakivista moeenisavea, ainakin 3.0» T aalla on siis myohaisglasialisen saven alla kaksi paallekkaista, alkupe aisill eilaista ja se kundaaisilt a muutoksilta saily n yt t a mo eenipat jaa, joiden v alinen aj a on eittilin selva ja jykke.. Ylempi, kivikkoinan, t iukka laatu on veatta vissa edella puheena ollceseen

19 huuhtomattomaan ja muuttumattomaan moeeniin. Alempaa ei tdcttavasti ole tavattu missaan maanpinna ssa. Se sistijtaa vain hav oja mukuloita ja kivensiuja, sek a niin unsaasti hien oja aineksia, etta ~e nayttaa aivan savelt a. Sitti nostet.tiinkin kuopasta tiilien valmistaniseksi. Seuaavasta Maatutkimuslaitoksessa t ehdysta lieteanalyysista nakyy sen kokoonus takemmin : I Raesuuuuslunkka % I 21! Soa (20-2 uuu ) Kakea hiekka (2 ~O.2 um). Hieno hiekka ( um). I H ~eta (O.OG- O.02 mill). Ihesu ( mm ) Savi «0.002 tum) '-'-' -"-~:-'u-' l~-:u.- "-+I I.~ ,31> 23.6.'1 lg.32 llj.u4 14.5" _~:-_ Pohjaveden punn kuuluen se on huomattavan vesipitoista ja juoksusaven luontoista, Samanlaatuista moeenia tavattiin myo s Iisalmen Iansipuolella, Teeiniemen tiilitehtaan peustuksia kaivettaessa sa ven- ja tavallisen kivikkoisen moeenin alta. Nahtavast.ikaan se siis ei ole vain paikallinen muodostuma, vaan esiintyy laajemmaltikin, etenkin la skeumien pohjalla j a tasaisilla mail la t avallisen moeeuin peitossa. Ilmeisesti edustaa tama alempi keostuma vasinaista mannejaat.ikon aile muodostunutta pohjamoeenia; ylempi patja taas myohaisglasiaalista, sub maginaalista ja siis nuoempaa pintamoeenia. K e 0 k se l l i s t a s 0 a ape itt ii v a m 0 e e nip a t j a. Pyhajavella, Pyhasalmen aseman luot eisp uolella, Tuntuimaen kallion kaakkoisliepeellii olevassa so ak uopassa (katso kuva 2) nakyy seu aava, piioksessa kuv, 3 havainnollistettu keosjajestys: (I ) ylinna em vahvuinen hiekkakeos, i1meisest i tyskyn kasaama antakeostuma; (2) myohaisglaasialista keallista sed i m enttia n, 25 em; (3) moeenikeostuma, jonka vahvuus kasv aa lu oteest a kaakkoonpain m ; (4) lajitelt ua, keoksellista, tiukkaan puistunutta, mukuloita sisaltavaa so a a.ja hiekkaa, nakyvissii paikoin 5 m vahvuudelta; (5) mannejaatikon hioma silo kallio pistaytyy maanpintaan keostumasajan luoteispuolella, sa moin leikkauksen kaakkoisosassa moeenin ja lajitellun soakeostuman ajalla. Keostumasajan ylimmat osat., antahiekka ja keallinen sedimentt i esiint yvat aivan niinkuin muuallakin. H uomio kiintyy

20 22 n aiden ja kalliope an valisen moeeni- ja Iajit ellun soake ostuma n epat avalliseen jtijestykseen. K eostumien takemmaksi selvitt a miseksi mainittakoon, etta a lem pi muistuttaa akenteelt a an kaikin puolin hajujen;lasifluviaalista ainesta. Paaosa on kakeata hiekkaa ja soa a, johon sisalt yy mukulakivia ja jonkun vean pyoistyneita jakaleita. Ke oksellisuus on selva, paikoin miltei va a kas uo a, pai koin taas Ioivasti kall istunut. Aiuoana ja sa ma ila mekittavaua eoavaisnutena on se n t avallist a suuempi lujuus mi nka nakee m. m. siita, etta ku opan seiua mat pysyvat, pyst.ysuoina. Tama johtuu ilmeisesti puistukscstu, paikoin l11y08 keostumaan t ih ku- Kuva 2. Yalok. :\I. Seum no. Pyhasalmen soakuop an kaak koinen nukka. neest a, hiekkaj yvasia sit ovasta, iskosaineest a, nahtavast i auta hydoksidist a, mika a ntaa soalle punaisen tai tummanuskean vam. Yle mpi lajittelemattomasta aineksesta muodostnnut keo stuma on eit tain luonteenomaist a, saviikast a, hamaan vaist a, moeenia, Iahinna pohjamoeenityyppiin kuuluvaa. Silt a naet puuttuii kokonaan k ai kki huuht outuneisuuden mekit, sanoin pintamo ee nissa saannollisesti t avattava lohkaeunsaus. K eostumien valinen aja on aivan tcavti ja suo a: alempi soa on ennen moeenin mu odostumista pyyhkiiisty kuop an kaakkoisosan pohj alta pistavaa ka lliota mydten aivan tasaisek si, niin et t a keokset ovut useass n paikassa selvas ti katkenneet. K eost u mien akcnteesta ja keskinaisesta su htcesta kay kielt amattdnan selvasti ilmi, etta peaant yva mannejaatikon euna on taalla tydnt.ynyt jonkun matkaa etcenpain aikaisemmin muodostu-