SELVITYS ILMAILUN ASETTAMIEN RAJOITUSTEN VAIKUTUKSESTA TUULIVOIMAHANKKEIDEN TOTEUTTAMISMAHDOLLISUUKSIIN. Päivämäärä

Transkriptio

1 Päivämäärä Vastaanottaja Energiateollisuus ry, Suomen Tuulivoimayhdistys ry SELVITYS ILMAILUN ASETTAMIEN RAJOITUSTEN VAIKUTUKSESTA TUULIVOIMAHANKKEIDEN

2 SELVITYS ILMAILUN ASETTAMIEN RAJOITUSTEN VAIKUTUKSESTA TUULIVOIMAHANKKEIDEN Tarkastus Päivämäärä Laatija Jutta Piispanen, Jouni Laitinen, Petri Hertteli Tarkastaja Jouni Laitinen Kuvaus Selvitys ilmailun asettamien rajoitusten vaikutuksesta tuulivoimahankkeiden toteuttamismahdollisuuksiin Viite Ramboll Pitkänsillankatu KOKKOLA T F

3 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Suomen tuulivoimatilanne 2 3. Yleistä lentopaikkojen estevaikutuksista ja niiden asettamista rajoituksista voimaloiden sijainnille ja korkeudelle Estevaikutukset lentoasemien ja lentopaikkojen läheisyydessä Estevaikutukset laajemmilla alueilla lentoasemien ympärillä 8 4. Selvityksessä käytetty materiaali Suomen lentopaikkojen rajoitusten vaikutus nykyisten tuulivoimahankkeiden sijoittumiseen Suurimmat lentoasemat Lentoasemien läheisyydessä olevat esterajoituspinnat Laajemmalla alueella sijaitsevat tuulivoimaloiden sijoittumista rajoittavat estealueet Lentopaikat Helikopterilentopaikat Varalaskupaikat Lentoesterajoitukset Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa Selvityksen epävarmuustekijät Johtopäätökset Lähteet 30

4 1 1. JOHDANTO Tässä selvityksessä on arvioitu, miten ilmailun asettamat rajoitteet vaikuttavat tuulivoimahankkeiden toteuttamismahdollisuuksiin Suomessa. Selvityksessä on huomioitu lentoasemien, lentopaikkojen, helikopterilentopaikkojen, kevyiden lentopaikkojen ja varalaskupaikkojen asettamat rajoitukset voimaloiden sijainnille ja korkeudelle. Selvitys on tarpeellinen, sillä Suomessa tuulivoimaa ollaan suunnittelemassa kiihtyvällä tahdilla ja lentoesterajoitukset voivat vaikuttaa merkittävästi tuulivoimaloiden sijoittumiseen. Selvityksessä on lisäksi vertailtu Suomen tilannetta Saksan, Tanskan ja Ruotsin lentotoiminnan tuulivoimaloille aiheuttamiin rajoituksiin. Suomessa ilmailulaki (1194/2009) 165 velvoittaa, että kaikille yli 60 metriä korkeille rakennelmille on haettava lentoestelupa Liikenteen turvallisuusvirastolta (Trafi). Hakemukseen on liitettävä Finavia Oy:n lausunto asiasta. Lupa voidaan myöntää, jos lentoturvallisuus ei vaarannu. Luvassa tavallisesti velvoitetaan myös korkeiden rakennelmien merkitsemiseen lentoestevaloin. Lentoesterajoituksista ja lentoesteiden merkitsemisestä siviili-ilmailussa säädetään ilmailulain nojalla annetuin ilmailumääräyksin AGA M3-6 (lentoasemat), AGA M1-1 (lentokoneille tarkoitetut maalentopaikat) ja AGA M2-1 (helikoptereille tarkoitetut lentopaikat) sekä MIL AGA M3-6 (lentoesterajoitukset Puolustusvoimien lentotoiminnan osalta). Lentokenttien esterajoitusalueiden ulottuvuus riippuu lentokentän luokituksesta (1-4) ja lentokentällä on erilaisia esterajoituspintoja sen mukaan, mistä suunnasta kentälle laskeudutaan ja kentältä noustaan. Selvitykseen ovat osallistuneet Rambollin Kokkolan toimiston Jutta Piispanen, Jouni Laitinen ja Petri Hertteli. Karttatarkastelut tehtiin ArcGis -ohjelmalla. Työ on tehty Energiateollisuus ry:n ja Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimeksiannosta.

5 2 2. SUOMEN TUULIVOIMATILANNE Suomessa oli vuoden 2010 lopussa 130 voimalaa, joiden yhteenlaskettu teho oli 197 megawattia. Suomessa kuitenkin tuulivoimaa ollaan rakentamassa kiihtyvällä tahdilla. Tällä hetkellä (toukokuu 2011, kuva 1) julkistettuja hankkeita eri vaiheissa on käynnissä 145 kpl (yhteensä 6298 MW), joista lukumäärällisesti noin 90 % on mannertuulihankkeita. Tehon perusteella laskettuna mannertuulihankkeita on kuitenkin vain noin 52 % kaikista hankkeista. Mannertuulihankkeet ovatkin huomattavasti pienempiä kuin merituulihankkeet. Tässä selvityksessä on tarkasteltu Suomen Tuulivoimayhdistyksen tiedossa toukokuussa 2011 olleiden hankkeiden sijaintia suhteessa lentoesterajoituksiin. Lisäksi tuulivoimatoimijat ovat toimittaneet joitain alustavia tietoja hankkeista, joiden sijainti lentoesterajoituksiin nähden on tarkistettu ja kuvattu yhteenlasketuissa lopputuloksissa, mutta niitä ei ole esitetty selvityksen yksilöidyissä tiedoissa tai kartoissa. Myös maakunnallisten tuulivoimaselvitysten alueita on tutkittu. Kuva 1. Suomen tuulivoimahankkeet, toukokuu 2011 (VTT 2011).

6 3 3. YLEISTÄ LENTOPAIKKOJEN ESTEVAIKUTUKSISTA JA NIIDEN ASETTAMISTA RAJOITUKSISTA VOIMALOIDEN SIJAINNILLE JA KORKEUDELLE Ilmailulain 165 antaa vaatimukset lentoesteluvan ja lentoestelausunnon hakemista varten, millä pyritään parantamaan ilmailun turvallisuutta. Korkeat rakennukset ja rakennelmat (mm. tornit, mastot, nosturit) tarvitsevat lentoesteluvan em. lain perustella. Sallitun korkeuden harkinta perustuu Ilmailulakiin, kansainvälisiin lentomenetelmäsuunnitteluohjeisiin (PANS-OPS) ja kansallisiin ilmailumääräyksiin (AGA M3-6, AGA M1-1, AGA M2-1, AGA MIL M3-6), jotka perustuvat International Civil Aviation Associationin (ICAO) standardeihin ja suosituksiin (tässä tapauksessa Annex14), joihin Suomi on sitoutunut. Finavia antaa lentoestelausunnon ja Trafi antaa lausunnon perusteella päätöksen lentoesteluvasta. Lentoestelupa voidaan antaa, jos rakennelma ei puhkaise mm. jäljempänä esitettyjä lentoestepintoja tai aiheuta kohtuutonta haittaa mittarimenetelmille. Mittarimenetelmillä tarkoitetaan erilaisten mittareiden hyväksikäyttöä mm. laskeutumisessa etenkin huonolla säällä tai pimeään vuorokaudenaikaan, jolloin aistinvarainen laskeutuminen on vaikeaa. Pintojen puhkaisemattomuudenkaan perusteella ei kuitenkaan voida tehdä päätelmää, että jokin este voidaan varmasti sallia. Tämä johtuu siitä, että esitettyjen pintojen lisäksi on olemassa useita erisuuntaisia kaltevia pintoja, jotka Finavia huomioi lausunnossaan. 3.1 Estevaikutukset lentoasemien ja lentopaikkojen läheisyydessä Lentoasemalla tarkoitetaan yleensä suurempaa lentopaikkaa, jossa ilmaliikennepalvelu on pysyvästi järjestetty ja niitä on Suomessa 27 kpl. Lentoasemien osalta esterajoituspinnat asemien ympärillä on määritelty ilmailumääräyksessä AGA M3-6. Kuvassa 2 on esitetty lentokentän periaatepiirros ja kuvissa 3 ja 4 eri lentoaseman esterajoituspinnat. Esterajoituspinnat on tarkoitettu suojaamaan ilma-aluksen lentoonlähtöä, näkölähestymistä, kiertolähestymistä ja mittarilähestymisen jälkeistä laskua ratkaisukorkeudesta tai minimilaskeutumiskorkeudesta alaspäin sekä keskeytettyä laskua. Em. lentoasemien esterajoituspinnat ulottuvat kiitotien suunnassa 15 km etäisyydelle ja kiitotien sivulla 6 km etäisyydelle, kuten kuvassa 3 Porin lentoaseman osalta on esitetty. Pinnoilla mahdollistetaan lentoliikenteen turvallisuus ja näiden pintojen läpäisy ei ole mahdollista. Kuvassa 5 olevat pinnat 1 ja 2 ovat kuitenkin kartiopintoja, eli rakentaminen ko. alueelle ei ole kokonaan poissuljettua. Muiden lentopaikkojen (57 kpl) osalta esterajoitusalueet on esitetty määräyksessä AGA M1-1. Ne ulottuvat kentän kiitotien pituudesta riippuen kiitotien suunnassa 1,6 15 km päähän ja sen sivussa 2 4 km päähän. Pääosalla (84 %) kentistä on enimmillään 1200 m kiitorata eli estealue on 1,6 2,5 km kiitoradan suuntaisesti ja 2-2,5 km sivuille (mittarilentokentillä 3,5 km). Helikopterilentokentillä lasku- ja lentoonlähtösektorit levenevät kummallekin puolelle päivälentotoiminnassa 10 % ja yölentotoiminnassa 15 %, niiden pituus on 1285 m sekä kaltevuus 245 metrin alkuosalla 8 % ja 1040 metrin loppuosalla 12,5 % (ilmailumääräys AGA M2-1). Varalaskualueiden osalta puolustusvoimat arvioivat tapauskohtaisesti kaikkien alle 12 km päähän laskualueista sijoittuvien hankkeiden estevaikutuksen.

7 4 Kuva 2. Lentokentän periaatepiirros (Ilmailumääräys AGA M1-1).

8 5 Kuva 3. Lentoasemaesterajoitusalueineen (Ilmailumääräys AGA M3-6).

9 6 Kuva 4. Lentoaseman esterajoituspinnat (Ilmailumääräys AGA M3-6).

10 7 Kuva 5. Määräyksen AGA M3-6 mukaiset lentoaseman läheiset esterajoituspinnat. PORIN LENTOASEMA Kuva 6. Periaatekuva Porin lentoaseman esterajoitusalueista tuulivoimaloiden sijoittumista koskien. Tässäkin kuvassa pinnat esterajoitusalueen keskiosaa lukuun ottamatta ovat kartiomaisia.

11 8 3.2 Estevaikutukset laajemmilla alueilla lentoasemien ympärillä Lentoasemien ympärille sijoittuu myös laajempia vyöhykkeitä, joilla turvataan lentoliikenteen sujuvuus (mm. lennonjohdon ohjauksen ja lentotiedotusten sujuvuus sekä esteiden varma havaitseminen) ja säännöllisyys mahdollisissa poikkeustilanteissakin. Näille vyöhykkeille korkeiden rakennelmien, kuten tuulivoimaloiden, rakentaminen ei ole täysin kiellettyä. Ko. alueilla on määritetty suurin korkeus keskimääräisestä merenpintakorkeudesta, mihin saakka alle rakennettava kohde saa korkeintaan ulottua. Tuulivoimahankealueen korkeus merenpinnasta vähentää yksittäisen voimalan sallittua korkeutta (kuva 7) eli jos sallittu maksimikorkeus on 400 m ja maanpinnan korkeus rakennuspaikalla 220 m, saa paikalle rakentaa 180 m korkean rakennelman. Tuulivoimalalle sallittava korkeus riippuu siis kyseessä olevan paikan maanpinnan korkeudesta sekä alueella mahdollisesti olevasta käytettävyysalueen korkeusrajoituksesta. Finavian määrittämät käytettävyysalueet sisältävät lentoliikenteen tarvitsemat puskurivyöhykkeet korkeus- ja sivusuunnassa esteisiin, jotka voivat olla korkeussuunnassa tyypillisesti 300 m ja sivusuunnassa jopa 10 km. Vaadittavat puskurivyöhykkeet perustuvat Finavian mukaan kansainvälisiin määräyksiin. Tässä selvityksessä on käytetty Finavian tuottamaa paikkatietoaineistoa ( tietoafinaviasta/lentoesteet/esteeton-ilmatila), jossa on määritetty eri alueille suurin sallittu rakenteiden korkeus merenpinnasta. Päällekkäisten alueiden osalta matalinta korkeutta pidetään määräävänä. Selvityksessä on tarkasteltu tuulivoimahankealueittain niiden maanpinnan korkeuksia, minkä perusteella on saatu alueille mahdollisesti rakennettavien tuulivoimaloiden maksimikorkeus lentoesterajoitusten perusteella. Kuten edellä mainittiin, aineiston perusteella ei voi tehdä päätelmää, että jokin este voidaan varmasti sallia, koska on lisäksi useita muita erisuuntaisia kaltevia pintoja, jotka huomioidaan Ilmailulain 165 mukaista lentoestelupaa varten tarvittavassa lausunnossa. Lentoasemien lähellä olevien esterajoituspintojen (ilmailumääräys AGA M3-6) ulottuvuus on tässä aineistossa kuvattu karkeasti ympyrällä. Selvityksessä nämä esterajoituspinnat on myös kuvattu tarkemmalla rajauksella kuvien 5 ja 6 mukaisesti. Aineistossa on seuraavat käyttöalueet: ARP Lentoasemien mittapisteet AGA_M3_6_esterajoituspintojen_alue: Alueet (karkeasti), joilla ilmailumääräys AGA M3-6 aiheuttaa rajoituksia erilaisten esterajoituspintojen kautta (käsitelty kappaleessa 3.1) ATCSMAC Surveillance Minimum Altitude Area (valvontaminimikorkeusalue) FIZ Flight information zone (lentotiedotusvyöhyke) MSA Minimi sektorikorkeus TMA Terminal control area (lähestymisalue) Samoja lyhenteitä edellä mainituista vyöhykkeistä on käytetty selvityksessä tuotetuissa kartoissa ja taulukoissa. Kuvassa 8 nämä vyöhykkeet näkyvät kartalla ja taulukossa 1 on esitetty niiden vaihtelu eri lentoasemien ympärillä metreinä merenpinnasta sekä vertailutietona lentoasemien korkeustaso metreinä merenpinnasta. Ne ovat tasopintoja lukuun ottamatta AGA M3-6 vyöhykettä, johon kuuluu myös kartiopintoja. Suomen ilmatila on jaettu erityyppisten ilmatilojen kerroksiin. Alimmaisena kunkin lentoaseman ympärillä on sivurajoiltaan pienin alue, sen päällä laajempia kerroksia ja ylhäällä reittilentokorkeudessa koko ilmatila on valvottua. Tietyntyyppiseen ilmatilaan liittyy aina tietynlainen ilmailijoille annettava palvelu ja sillä on määrätyt sivu- ja korkeusrajat, jotka ovat kuvattu em. käyttöalueilla. TMA ja FIZ ovat lentoaseman lähellä olevia ilmatiloja. Lyhenne TMA (Terminal Control Area) tarkoittaa lentoaseman lähestymisaluetta, joka on valvottua ilmatilaa, jossa lennonjohtaja johtaa liikennettä. FIZ (Flight Information Zone) on lentotiedotusvyöhyke, jolla annetaan lentotiedotuspalvelua. Sotilaskenttien ympärillä on vielä sotilaslennonjohtoalue MIL CTA (Military Control Area). ATC SMAC (ATC surveillance minimum altitude chart) on karttatyyppi, jonka virallinen nimi on Lennonjohdon valvontaminimikorkeuskartta. Sen tarkoitus on mahdollistaa käyttäjälle lennonjohtajan määräämien korkeuksien valvonta ja tarkistus. Ko. kartoilla julkaistavat alueet ja korkeudet on määritelty ilmatilojen sivu- ja alarajojen sekä olemassa olevien esteiden perusteella (saatavissa AD 2 Lentopaikat -osasta lentoasemien kohdalta, MSA (Minimum Sector Altitude) on mittarilentomenetelmiin liittyvä minimisektorikorkeus. Kuhunkin lähestymis-

12 9 menetelmään liittyvät korkeudet on julkaistu menetelmäkartoilla (AD 2 lentopaikat -osa Instrument Approach Charts (IAC)). Lisätietoa ilmatilan jaosta ja luokittelusta on saatavissa yleisilmailijoille suunnatusta VFR oppaasta ( ja Suomen ilmailukäsikirjasta (AIP) ( josta löytyy esim. kohdasta ENR 6 kartat ATS-järjestelmästä alle FL 95 (ENR 6.2-1), reittisuunnistuskartta alailmatilasta (ENR 6.1-1) ja lyhenteiden selitys (GEN 2.2). AIP:n rakenne on kansainvälisten sopimusten mukainen, joten esim. Ruotsin AIP:sta löytyy vastaavat tiedot samalta kohdalta (saatavissa: Kuva 7. Sallittujen rakennuskorkeuksien määräytyminen. Taulukko 1. Lentoasemien laajempien lentoestevyöhykkeiden rajoittavat korkeudet ja lentoasemien korkeustaso. Lentoestevyöh. maks.korkeus (mmp) Enontekiön lentoasema Lentoaseman korkeustaso (mmp) Helsinki-Vantaan lentoasema / Helsinki Malmi / 55 Ivalon lentoasema, Inari Joensuun lentoasema, Liperi Kajaanin lentoasema Kemi-Tornion lentoasema, Kemi Kittilän lentoasema Kokkola-Pietarsaaren lentoasema, Kruunupyy Kuusamon lentoasema Lappeenrannan lentoasema Maarianhaminan lentoasema Mikkelin lentoasema Oulun lentoasema, Oulunsalo Porin lentoasema Savonlinnan lentoasema Seinäjoen lentoasema, Ilmajoki Turun lentoasema Vaasan lentoasema Varkauden lentoasema, Joroinen Jyväskylän lentoasema Kuopion lentoasema, Siilinjärvi Rovaniemen lentoasema Tampere-Pirkkalan lentoasema, Pirkkala Hallin lentoasema, Jämsä Kauhavan lentoasema Utin lentoasema, Kouvola

13 10 Kuva 8. Korkeita rakenteita rajoittavat Finavian käyttöalueet. Kuva on suurempana liitteessä SELVITYKSESSÄ KÄYTETTY MATERIAALI Selvityksessä on tarkasteltu Suomessa sijaitsevia lentoasemia, lentopaikkoja, kevytlentopaikkoja, helikopterilentopaikkoja sekä varalaskupaikkoja (ts. puolustusvoimien / ilmavoimien maatukikohtia). Tiedot paikoista on saatu Finavian Internet-sivuilta sekä materiaalia mm. kevytlentopaikkojen sijainneista on myös toimittanut Trafin Jari Nurmi. Tarkastellut alueet on eritelty tarkemmin seuraavassa. Selvityksessä tutkittujen tuulivoimahankealueiden lähteet on kuvattu osiossa 2 ja Finavian tuottama paikkatietoaineisto osiossa 3.2. Selvityksessä on huomioitu seuraavat siviili- ja sotilaslentokentät: Siviili-ilmailuasemat Enontekiön lentoasema, Enontekiö (ENF/EFET) Helsinki-Malmin lentoasema, Helsinki (HEM/EFHF) Helsinki-Vantaan lentoasema, Vantaa (HEL/EFHK)

14 11 Ivalon lentoasema, Inari (IVL/EFIV) Joensuun lentoasema, Liperi (JOE/EFJO) Kajaanin lentoasema, Kajaani (KAJ/EFKI) Kemi-Tornion lentoasema, Kemi (KEM/EFKE) Kittilän lentoasema, Kittilä (KTT/EFKT) Kokkola-Pietarsaaren lentoasema, Kruunupyy (KOK/EFKK) Kuusamon lentoasema, Kuusamo (KAO/EFKS) Lappeenrannan lentoasema, Lappeenranta (LPP/EFLP) Maarianhaminan lentoasema, Maarianhamina (MHQ/EFMA) Mikkelin lentoasema, Mikkeli (MIK/EFMI) Oulun lentoasema, Oulunsalo (OUL/EFOU) Porin lentoasema, Pori (POR/EFPO) Savonlinnan lentoasema, Savonlinna (SVL/EFSA) Seinäjoen lentoasema, Ilmajoki (SJY/EFSI) Turun lentoasema, Turku (TKU/EFTU) Vaasan lentoasema, Vaasa (VAA/EFVA) Varkauden lentoasema, Joroinen (VRK/EFVR) Yhteistoimintakentät, joilla on siviili- ja sotilastoimintaa Jyväskylän lentoasema, Jyväskylä (JYV/EFJY) Kuopion lentoasema, Siilinjärvi (KUO/EFKU) Rovaniemen lentoasema, Rovaniemi (RVN/EFRO) Tampere-Pirkkalan lentoasema, Pirkkala (TMP/EFTP) Sotilaslentoasemat, joilla siviililiikennettä on rajoitettu Hallin lentoasema, Jämsä (KEV/EFHA) Kauhavan lentoasema, Kauhava (KAU/EFKA) Utin lentoasema, Kouvola (UTI/EFUT) Selvityksessä on tarkasteltu seuraavia lentopaikkoja, joilla ei ole laitteita tai lennonjohtoa (Finavian sijaintitiedot saatavissa Aavahelukka, Finland EFAA Lapinlahti, Finland EFLL Ahmosuo, Finland EFAH Alavus, Finland EFAL Eura, Finland EFEU Forssa, Finland EFFO Genböle, Finland EFGE Haapajärvi, Finland EFHJ Haapavesi, Finland EFHP Hailuoto, Finland EFHL Hanko, Finland EFHN Hyvinkää, Finland EFHV Hämeenkyrö, Finland EFHM Iisalmi, Finland EFII Immola, Finland EFIM Jämijärvi, Finland EFJM Kalajoki, Finland EFKO Kannus, Finland EFKN Lieksa-Nurmes, Finland EFLN Menkijärvi, Finland EFME Mäntsälä, Finland EFMN Nummela, Finland EFNU Oripää, Finland EFOP Pieksämäki, Finland EFPK Piikajärvi, Finland EFPI Pokka, Finland EFPA Pudasjärvi, Finland EFPU Punkaharju, Finland EFPN Pyhäsalmi, Finland EFPY Raahe-Pattijoki, Finland EFRH Rantasalmi, Finland EFRN Ranua, Finland EFRU Rautavaara, Finland EFRA Räyskälä, Finland EFRY

15 12 Kauhajoki, Finland EFKJ Kemijärvi, Finland EFKM Kiikala, Finland EFIK Kitee, Finland EFIT Kiuruvesi, Finland EFRV Kivijärvi, Finland EFKV Kuhmo, Finland EFKH Kumlinge, Finland EFKG Kymi, Finland EFKY Kärsämäki, Finland EFKR Lahti-Vesivehmaa, Finland EFLA Savikko, Finland EFNS Selänpää, Finland EFSE Sodankylä, Finland EFSO Sulkaharju, Finland EFVT Suomussalmi, Finland EFSU Teisko, Finland EFTS Torbacka, Finland EFTO Vaala, Finland EFVL Vampula, Finland EFVP Viitasaari, Finland EFVI Wredeby, Finland EFWB Ylivieska, Finland EFYL Lisäksi on huomioitu seuraavat kevytlentopaikat (Trafin toimittama materiaali): Paikka Sijainti Korkeus [m, N60] Ilvesjoki/Jalasjärvi N E 154 Sorosenperä/ Ii N E 17 Yli-Olhava/ Ii N E 65 Myllykoski/ Anjalankoski N E 42 Karhukangas/ Ähtäri N E 182 Myös varalaskupaikkojen sijaintia suhteessa tuulivoimahankkeisiin on tutkittu. Varalaskupaikoista on huomioitu seuraavat: Varalaskupaikat Sijainti Koordinaatit Lusi, Heinola Ylläs, Kittilä Järvitalonjärvi, Siikalatva Pudasjärvi Hiirola, Mikkeli Tervo Pyhäntä Nivala kantatie 27 Kauhava Joutsa valtatie 4 Virttaa, Loimaa Niinisalo Valtatie 5, Lusin lähistö Tie 80, Aakenustunturin lähistöllä Tie 822 Järvitalonjärven kohdalla Tie 78 (Ranuantie) lähellä Pudasjärven lentokenttää kantatie 72, Mikkeli Pieksämäki (Karppalan kohdalla) Seututie 551, Tervo Karttula kantatie 88, Vieremä Pyhäntä kantatie 63 (nousutie) Alavus, Kuortane kantatie 66 kantatie 41, Alastaron moottoriradan läheisyydessä Kantatie 23, Kankaanpää Parkano N, E N, E Jokioinen valtatie N, E Ranua seututie 924, Simo-Ranua Helsinki-Vantaa Rissala Katriinantie Siilinjärvi-Joensuu Yllä kuvatut lentoasemat ja lentopaikat sekä selvityksessä tarkastellut helikopterilentopaikat on esitetty alla olevassa kartassa.

16 13 Kuva 9. Lentopaikat ja helikopterilentopaikat Suomessa (Finavia 2011). Kuvassa näkyvät harmaan alueet ovat luokiteltua valvottua ilmatilaa (lisätietoja

17 14 5. SUOMEN LENTOPAIKKOJEN RAJOITUSTEN VAIKUTUS NYKYISTEN TUULIVOIMAHANKKEIDEN SIJOITTUMI- SEEN 5.1 Suurimmat lentoasemat Lentoasemien läheisyydessä olevat esterajoituspinnat Lentoasemille (24 kpl) ja sotilaslentoasemille (3kpl) asetettiin karttatarkastelussa kuvien 5 ja 6 mukainen suojavyöhyke, jonka säde on kiitotien suunnassa 15 km (noususektorin pituus molemmissa suunnissa) ja kohtisuoraan kiitotiehen nähden sivusuunnassa 6 km säteinen vyöhyke. Finavian aineistossa tämä vyöhyke (AGA M3-6 esterajoituspintojen alue) on esitetty hieman laajemmalla 18 km säteisellä ympyrällä. Todellisuudessa rajoitusalue on selvityksessä käytetyn rajauksen ja samalla kuvien 5 ja 6 mukainen. Kuvassa 5 olevat pinnat 1 ja 2 ovat kartiopintoja, eli rakentaminen ko. alueelle ei ole kokonaan poissuljettu, jos lentoestepintoja ei puhkaista. Finavian vyöhykkeet suhteessa selvityksen vyöhykkeisiin on esitetty kuvassa 10. Kuvassa näkyvät myös julkiset hankealueet pisteinä (tilanne toukokuu 2011). Selvityksessä lentoasemien läheisille esterajoituspinnoille sijoittui hankkeita Kemin ja Lappeenrannan lentoasemien läheisyydessä. Kemissä hankkeet (kuva 11) sijaitsevat Ajoksessa noin 11 km päässä lentoaseman eteläpuolella, missä tosin on jo olemassa olevia tuulivoimaloita. Tämänhetkisten voimaloiden kokonaiskorkeus on 144 metriä. Lappeenrannassa hanke sijoittuu nousu- /laskusektorille noin 12 km päähän kiitoradan suuntaisesti kentän itäpuolelle, valtatien nro 6 eteläpuolelle (kuva 12). Finavia on jo antanut hankkeesta lentorajoituslausunnon ja sen mukaan hankkeessa ei voi ylittää 150 metrin rakennuskorkeutta. Selvityksessä 14 hanketta jäivät karkeamman Finavian AGA M3-6 esterajoituspintojen alueelle, mutteivät tarkemmalle selvityksen esterajoitusalueelle. Ne eivät siis todennäköisesti sijoitu varsinaiselle estealueelle, mutta niiden osalta tilanne on syytä tarkistaa jatkossa hankkeen tarkalla rajauksella. Kaikkia näitä hankkeita kuitenkin rajoittavat osiossa kuvatut laajemmat rajoitusalueet.

18 15 Kuva 10. Finavian aineiston ja selvityksen esterajoituspinnat lentokenttien läheisyydessä sekä toukokuussa 2011 tiedossa olleet julkiset tuulivoimahankkeet. Oranssi rajaus on Finavian paikkatietomateriaalin AGA 3-6 rajaus, johon nähden kuvan violetti rajaus osoittaa tarkemmin samat rajoituspinnat. Kuvassa on esitetty vain lentokentän läheiset lentoestepinnat ja laajemmat pinnat on kuvattu tarkemmin seuraavassa osiossa ja liitteessä 1.

19 16 Kuva 11. Kemin Ajoksen hankkeet sijoittuvat Kemi-Tornio lentoaseman nousu-/laskusektorille. Oranssi rajaus on Finavian paikkatietomateriaalin AGA 3-6 rajaus, johon nähden kuvan violetti rajaus kuvaa tarkemmin samoja rajoituspintoja. Kuvassa on esitetty vain lentokentän läheiset lentoestepinnat ja laajemmat pinnat on kuvattu tarkemmin seuraavassa osiossa ja liitteessä 1. Vihreät pisteet kuvaavat alueella olemassa olevia tuulivoimaloita.

20 17 Kuva 12. Lappeenrannan lentoaseman kiitoradan suuntaisesti, noin 12 km päähän sijoittuva tuulivoimahanke. Oranssi rajaus on Finavian paikkatietomateriaalin AGA 3-6 rajaus, johon nähden kuvan violetti rajaus kuvaa tarkemmin samoja rajoituspintoja. Kuvassa on esitetty vain lentokentän läheiset lentoestepinnat ja laajemmat pinnat on kuvattu tarkemmin seuraavassa osiossa ja liitteessä Laajemmalla alueella sijaitsevat tuulivoimaloiden sijoittumista rajoittavat estealueet Lentoasemien ympärillä sijaitsee useita osiossa 3.2 esiteltyjä laajempia tuulivoimaloiden korkeutta rajoittavia vyöhykkeitä. Näitä tarkasteltiin tässä selvityksessä hankekohtaisesti. Hankealueille määritettiin korkein kohta merenpinnasta ja korkeutta rajoittavan vyöhykkeen perusteella saatiin laskettua hankealueelle mahdollisesti tehtävän rakennelman maksimikorkeus. Sallittu rakentamiskorkeus merenpinnasta vaihtelee vyöhykkeittäin ja lentoasemittain. Esimerkiksi Minimi sektorikorkeus -vyöhyke saa jokaisella asemalla useita erilaisia sallittuja rakennuskorkeuksia ja niistä sekä muiden vyöhykkeiden rajoituksista valittiin aina hankealuekohtaisesti matalin arvo. Mahdollisen rakennuskorkeuden mukaan hankealueet jaoteltiin viiteen eri luokkaan rakentamiskorkeuden kriittisyyden perusteella. Luokkajaot on kuvattu seuraavassa taulukossa. Vertailun vuoksi nykyisin rakennettavat tuulivoimalat ovat kookkaita: 2 MW voimaloita, joissa siis lavan korkein piste olisi vain 149 m korkeudessa, ei nykyisin juurikaan enää rakenneta. Mm. Siemensin 2,3

21 18 MW voimalan napakorkeus on 100 m ja roottorin halkaisija on 101 m, eli senkin korkeus on jo yli 150 m. Taulukko 2. Hankkeiden voimaloiden suurimman mahdollisen rakentamiskorkeuden luokittelu. Luokka A Alueelle rakennettavan tuulivoimalan maksimikorkeus korkeus < 120 m B Korkeus m C korkeus m D korkeus m E korkeus > 240 m Selvityksessä Tuulivoimayhdistyksen pääosin pistemäisen sijaintitiedon perusteella hankealueelle on tutkittu lähialueen korkein kohta, jonka perusteella on voitu laskea alueelle mahtuvan tuulivoimalan max. kokonaiskorkeus ja sen kriittisyysluokka. Finavian aineiston ja hanketiedon perusteella tehdyn luokittelun perusteella on todettavissa, että vyöhykkeet rajoittavat merkittävästi tuulivoimaloiden korkeutta joidenkin hankkeiden osalta. Yhteensä jollain tasolla rajoitettuja hankkeita oli 102 kpl (ei sisällä julkistamattomia hankkeita). Hankkeet luokittuivat seuraavasti: Luokka Mannertuulihankkeet Merituulihankkeet Yhteensä A 13 kpl (min. 134 voimalaa ja 314 MW) - 13 kpl (min. 134 voimalaa ja 314 MW) B 21 kpl (min. 258 voimalaa ja 597 MW) 1 kpl (min. 1 voimalaa ja 1 MW) 22 kpl (min. 259 voimalaa ja 598 MW) C 14 kpl (min. 163 voimalaa ja 447 MW) 4 kpl (min. 190 voimalaa ja 918 MW) 18 kpl (min. 353 voimalaa ja 1365 MW) D 32 kpl (min. 242 voimalaa ja 620 MW) 5 kpl (min. 176 voimalaa ja 452 MW) 37 kpl (min. 418 voimalaa ja 1072 MW) E 11 kpl (min. 91 voimalaa ja 247 MW) 1 kpl (min. 60 voimalaa ja 180 MW) 12 kpl (min. 151 voimalaa ja 427 MW) Tuulivoimalahankkeiden ja niiden tehon jakautuminen eri luokkien välille on esitetty kuvassa 13. Tarkastelun mukaan yhteensä 35 hanketta sijoittuu kriittisiin A- ja B -luokkiin ja näiden hankkeiden alueille nykymittakaavaisten, kokonaiskorkeudeltaan yli 150 metristen, tuulivoimaloiden rakentaminen on erittäin haastavaa tai mahdotonta. Tämä on lähes neljäsosa kaikista tällä hetkellä julkisista tuulivoimahankkeista (kuva 14). Lentoesterajoituksilla on siis merkittävää vaikutusta tuulivoimahankkeiden toteutumiseen. Kuvassa 15 on esitetty A- ja B -luokan hankkeiden sijoittuminen kaikkiin tuulivoimahankkeisiin verrattuna. Rajoitteet kohdistuvat erityisesti mannertuulihankkeisiin, sillä 97 % A- ja B-luokan alueista ja C-luokan alueista 78 % on maatuulihankkeita. Lisäksi selvityksessä tutkittiin lähes kaksikymmentä vielä salaista mannertuulihanketta. Niistäkin 26 %:ssa lentoesterajoituksilla oli merkittävää vaikutusta hankkeen toteutumiseen (olivat A- ja B-luokan hankkeita), 47 %:ssa lievää vaikutusta voimaloiden korkeuteen (olivat C- ja D -luokan hankkeita) ja 27 %:ssa rajoitukset eivät vaikuttaneet millään tavalla toteutukseen. Tuulivoimaloiden sallittu korkeus vaikuttaa merkittävästi hankkeen toteutumiseen: jos voimalasta ei saa tehdä niin korkeaa kuin optimi olisi, hankkeen kannattavuus heikkenee ja jos raja on riittävän alhainen, hanketta ei kannata lainkaan toteuttaa. Riippuu mm. paikan tuulisuudesta, kuinka korkeat voimalat ovat optimaalisia ja missä menee toteutettavuuden raja.

22 19 Hankkeiden lukumäärän jakautuminen eri luokkiin manner- ja merituulihankkeiden osalta Mannertuulihankkeet Merituulihankkeet A B C D E Hankkeiden minimitehon [MW] jakautuminen eri luokkiin manner- ja merituulihankkeiden osalta Mannertuulihankkeet 918 Merituulihankkeet A B C D E Kuva 13. Tuulivoimahankkeiden osuus eri maksimirakennuskorkeuden luokissa (A, B, C, D ja E) ja niiden tehomäärät. Kuvan tehomäärissä ovat mukana ne hankkeet (102 kpl), joita Finavian laajemmat lentoesterajoitusvyöhykkeet rajoittavat. Laajojen lentoestealueiden vaikutus kaikkien Suomen julkisten tuulivoimahankkeiden toteutukseen ei vaikutusta hankkeeseen 38 % merkittäviä vaikutuksia toteutumiseen 24 % rajoittaa lievästi voimalakokoa 38 % Kuva 14. Laajojen lentoestealueiden vaikutus tuulivoimahankkeiden toteutukseen, kun tarkastellaan hankkeiden lukumäärää. Kuvaajaan on laskettu mukaan kaikki Suomen julkiset tuulivoimahankkeet.

23 20 Kuva 15. A- ja B -luokan hankkeet (magentan punaiset kolmiot) ja C -luokan hankkeet (vihreät kolmiot) suhteessa kaikkiin hankkeisiin (punainen ja sininen ympyrä). A- ja B-luokan hankkeista (35 kpl) vain yksi on merituulihanke ja C-luokan hankkeista (18 kpl) neljä on merituulihankkeita.

24 21 Lentoesterajoitusten vaikutus maakunnallisten tuulivoimaselvitysten tuulivoimaalueisiin Selvityksessä tarkasteltiin yleispiirteisesti lentoasemien esterajoitusalueiden vaikutusta maakuntakaavojen taustaselvityksiksi tehtyjen tuulivoimaselvitysten tuulivoima-alueiden toteuttamiseen. Alueita verrattiin samalla periaatteella kuin edellä esitettyjä jo varsinaisesti vireillä olevia hankealueita ja niitä käsiteltiin Kymenlaakson, Keski-Suomen, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan liittojen tuulivoimaselvitysten osalta, koska aineisto niistä oli helpoimmin löydettävissä Internetistä. Alla olevassa taulukossa on esitetty lukumäärällisesti ja prosentuaalisesti, miten selvitysten alueet jakautuvat edellä kuvatun luokittelun luokkiin. Tuulivoima-alueista merkittävä osa (45 %) oli A ja B -luokkaa eli alueita, joille ei voi rakentaa 150 m korkeaa tai suurempaa voimalaa. Rajoitusalueilla on siis merkittävää vaikutusta lähes puoleen selvitysten alueista. Kuvassa 16 on kuvattu Keski-Suomen tuulivoima-alueet ja niiden sijoittuminen lentoesterajoitusalueille. Keski- Suomen alueista kaikki kuuluivat A- tai B -luokkaan. Tämä johtui siitä, että alueet olivat 279, 309 tai 340 m rajoitusalueilla merenpinnasta ja niiden korkeimmat kohdat olivat m merenpinnan yläpuolella. Alueille siis rajoitusten toteutuessa voisi rakentaa vain m korkeita rakennelmia. Myös Pohjois-Savon alueella laajemmat lentoesterajoitusvyöhykkeet ovat aiheuttaneet ongelmia, vaikka niitä ei ole tässä erikseen tutkittukaan: Pohjois-Savon liiton kartoittamista 28 potentiaalisesta tuulivoimaloiden paikoista jää toteuttamiskelpoiseksi vain kymmenen paikkaa, jos rajoitukset ovat määrääviä (Savon Sanomat 2011). Taulukko 3. Maakunnallisten tuulivoimaselvitysten tuulivoima-alueiden jakautuminen eri luokkiin lentoesterajoitusten avulla määräytyneen rakentamiskorkeuden perusteella. Pohjanmaa Keski-Suomi Kymenlaakso Varsinais- Suomi Yhteensä A-luokka 1 kpl (4 %) 10 kpl (77 %) 3 kpl (19 %) 2 kpl (9 %) 16 kpl (21 %) B-luokka 8 kpl (29 %) 3 kpl (23 %) 2 kpl (13 %) 6 kpl (27 %) 19 kpl (24 %) C-luokka 6 kpl (21 %) - 2 kpl (13 %) 5 kpl (22 %) 13 kpl (17 %) D-luokka 8 kpl (29 %) - 5 kpl (31 %) 1 kpl (5 %) 14 kpl (18 %) E-luokka 5 kpl (18 %) - 4 kpl (25 %) 3 kpl (14 %) 12 kpl (15 %) Ei rajoituksia 5 kpl (18 %) kpl (18 %) 9 kpl (12 %)