Kysymykset, ongelmat ja tutkivan toiminnan lähtöoletukset

Transkriptio

1 Kysymykset, ongelmat ja tutkivan toiminnan lähtöoletukset 1

2 Tutkimustavoilla on monia nimiä Käytännön tutkimustoiminnassa pyritään antamaan nimi erilaisille tutkimushankkeille (-ohjelmille, projekteille, sovelluksille yms.), kuten esim. kuluttajatutkimus, käytettävyystutkimus, tulevaisuustutkimus, naistutkimus, ennustetutkimus, koulusaavutustutkimus jne. Kaikissa niissä käytetään erilaisia menetelmiä/metodeja sen mukaan, mikä on tutkimuksen tavoite ja miten kysymykset asetetaan ja mihin kulloinkin pyritään. Metodologisesti ottaen jokainen tutkimus voidaan redusoida tiettyyn määrään peruslähestymistapoja: määrällinen, laadullinen ja proseduraalinen (systeemianalyyttinen ja toiminnallinen) lähestyminen. Jokaisessa niissä on lukuisa määrä variaatioita, joista monet ovat saaneet oman nimensä (esim. monimuuttuja-analyyseistä faktori- tai regressioanalyysi, laadullisista, tulkinnallisista analyyseistä fenomenografinen tai diskurssianalyysi) 2

3 Riittääkö, että ilmaistaan tutkimuksen tavoite? Tutkimustehtävä analysoidaan huolellisesti ja ajatellaan, mihin pyritään. Usein esitetään ainoastaan tavoite, mihin pyritään, mutta jos asiaa ei mietitä sen pidemmälle, liian yleiselle tasolle jäänyt tavoite ei anna tukea käytännön toimille. Ilmeisesti jotakin jää puuttumaan, mutta mitä? 3

4 Aiheen problematisointi Tutkimusaiheen problematisointi eli kyseenalaistaminen sekä hankkeen rajaus merkitsevät tutkittavaan ilmiöön liittyvien keskeisten kysymysten tai ongelmien löytämistä ja niiden määrittämistä tutkittavaan muotoon. On parasta pyrkiä löytämään vain yksi tai vain muutama keskeinen kysymys, joissa tosin voi olla tarkentavia alakysymyksiä. Kyseenalaistaminen ei ole helppoa. Joskus päädytään esittämään vain tutkimuksen tavoite eikä siitä vielä ole suoraa yhteyttä esimerkiksi tutkimusmenetelmän valintaan 4

5 Kysyminen pohjustaa vastausta Kysymyksen asettaminen ei merkitse ainoastaan jonkin paljastamista, se merkitsee myös samalla jonkin keksimistä (invention). Jos jotakin paljastetaan kyseenalaistamalla, se tehdään näkyväksi; jotakin tiedetään olevan olemassa, joko todellisuudessa tai virtuaalisesti ja siksi se joka tapauksessa jossakin vaiheessa paljastuisi. Kysymällä keksiminen tuottaa jotakin, jota ei ennen ole ollut. Vastausta ei välttämättä koskaan saataisi ilman keksimisen prosessia. Keksinnöt liittyvät hyvin usein uusien kysymysten esittämiseen ja samalla sellaisten termien luomiseen, joihin ne voivat kiinnittyä. 5

6 Mihin erilaiset kysymykset johtavat? Kysymyksen luonne osoittaa sen aineiston ja sen menetelmän suuntaan, mistä vastaus saadaan. Jos kysytään määriä ja kertoja, silloin kootaan määrällistä aineistoa, joka näkyy numeroina ja joka analysoidaan määrällisin menetelmin. Jos kysytään laatuja, silloin kootaan sellaista aineistoa, josta laatuja voidaan määrittää. Jos kysytään ihmisten arvioita ja mielipiteitä jostakin, silloin haastatellaan tai kootaan lausunnot muulla tavoin. Jos halutaan tehdä havaintoja, miten jokin toimii, silloin observoidaan. Jos halutaan saada käsitys jostakin, silloin observoidaan muita tai kokeillaan itse, miten jokin asia toimii, jne. Jokainen eri tavoin tehty kysymys johtaa erilaiseen ratkaisuun siitä, missä kontekstissa ja millä tavoin analysoituna saadaan paras vastaus. 6

7 Kysymykset kohteen mukaan Tutkivan otteen lähtökohtana voi olla joko kohteeseen itseensä tai sen prosessointiin liittyvä ongelma tai jokin siihen selvästi liittyvä kysymys. > Prosessi vai produkti? Kumpi niistä kohoaa etusijalle, riippuu tutkijan omasta ajatteluja työskentelytavasta sekä yhteydestä tutkimuksen lähtökohtiin tai esimerkiksi yhteydestä teoreettiseen taustanäkemykseen. Jos on kyseessä jokin prosessi, jonka toteuttamiseen on haettava ratkaisua, se poikkeaa tutkimuksellisesti vastauksen etsimisestä selvään kysymykseen. 7

8 Voidaanko kysyä väärin? Jos todetaan, että esille nousee selkeästi erottuvia kysymyksiä, kannattaa miettiä tarkkaan niiden muotoa ja sisältöä. Niin estetään esimerkiksi se, ettei haeta vastauksia väärin asetettuihin kysymyksiin tai etteivät ne vahingossa vahvista olemassa olevia vääriä toimintatapoja tai ennakkoluuloja. Kysymykset muotoillaan niin, että niihin saadaan vastaus tutkimusmenetelmän avulla. Koska kysymykset tehdään yleensä sanallisesti, se tarkoittaa, että on muodostettava sellaisia kysymyslausekkeita, jotka toinen henkilö voi ymmärtää eli niiden on oltava kommunikoitavissa. Non-verbaalisin tavoin tehtävän problematisoinnin keinoja tulisi kuitenkin tutkia nykyistä paljon tarkemmin ja enemmän! 8

9 Kysymysten tekemisen tekniikkaa Kysymyslausekkeissa analysoidaan jokainen sana erikseen ja selvitetään tarvittavat tarkemmat määrittelyt ja mitä kukin termi täsmällisesti ottaen merkitsee: (Esimerkiksi Saadaanko korkeakoulujen yhdistämisellä aikaan tehokkuutta? Mitä tarkoitetaan käsitteillä korkeakoulu, yhdistäminen, tehokkuus?) Päällekkäisiä, liian laajoja ja monipolvisia kysymyksiä vältetään. Pyritään määrittämään ne niin yksinkertaisin ja selkein termein kuin mahdollista. Jos peräkkäin on useita kysymyksiä, ne puretaan omiksi kysymyksikseen ja jokainen kysymys esitetään erikseen. Viimeistään tässä vaiheessa havaitaan mahdolliset kysymyksenasettelun sisäiset ristiriidat. (Esimerkiksi: Mitkä ovat eri tyyppisten korkeakoulujen tehokkuuskriteerit? Mitä synergiaetuja saavutetaan korkeakouluja yhdistämällä? ) Usein kannattaa asettaa jokin pääkysymys ja sille tarkentavia alakysymyksiä. (Esimerkiksi: Mitä tehokkuuskriteerejä käytetään korkeakoulujen arvioinnissa? Mitkä ovat tiedekorkeakoulujen tehokkuuskriteerit? Mitkä ovat taidekorkeakoulujen tehokkuuskriteerit? Mitkä ovat ammattikorkeakoulujen tehokkuuskriteerit? ) 9

10 Jos halutaan tietää tutkittavaan ilmiöön liittyviä määrällisiä ominaisuuksia, silloin kysytään: kuinka paljon? kuinka monta? kuinka usein? Tämä kysymyssarja lienee menetelmällisesti ottaen kaikkein yleisin. Nämä kysymykset selvitetään yleensä numerotiedoilla. Näin kysytään, jos ollaan kiinnostuneita asiakkaiden ja käyttäjien määristä, käyttöprofiileista, markkinoinnista, kohteiden määristä, tapahtumakerroista, tiheydestä ja muista numerotiedoilla selvitettävistä asioista. Numerotietoa tuottavat myös esimerkiksi kalusteiden rasitustestit, materiaalien repäisylujuus- ja hankauksenkestotestit sekä muut testaukset, jota saattavat edellyttää tuhansien kertojen toistoja. Joskus ergonomisten ominaisuuksien systemaattinen havainnointikin tuottaa numeroin analysoitavaa tietoa. Kysymykset esitetään kohteille esimerkiksi kyselylomakkeilla ja testaustulokset samoin kuin observointitulokset kootaan systemaattisesti taulukoimalla. Tutkimusaineistoista muodostetaan tilastollisin keinoin ns. muuttujia joista laskennallisesti käsittelemällä saadaan pelkistetyksi vastaukset tehtyihin kysymyksiin. 10

11 Jos halutaan tietää, mikä vaikuttaa tai mistä johtuu, että tai miten jokin vaihtelee ilmiön sisällä ja niiden välillä, on oltava erityisen tarkkana! Nämä kysymykset ovat hyvin vaativia vastattaviksi, koska ne edellyttävät sekä teoreettista että menetelmällistä erityisosaamista. Vastauksia saadaan analysoimalla numeromuotoon muutettua tietoa ja vertaamalla monimuuttujamenetelmien avulla aineistossa olevia muuttujia ja niiden välisiä suhteita. 11

12 Jos halutaan tietää, miten? Tehdään testauksia tai hankitaan muita numeroilla ilmaistuja tuloksia ja käsitellään ne määrällisin keinoin. Voidaan ryhtyä kokeilevaan toimintaan (vrt. eksperientalismi) ja hankkia tarvittava seuranta-aineistoa analysointia varten (esim. toimintatutkimus tai realistinen evaluaatio) Vastauksen voi saada myös laadullisen tutkimuksen avulla (esim. haastattelu- ja laadullinen observointi) 12

13 Ehkä ollaan kiinnostuneita ilmiöön kohdistuvista käsityksistä: Mitä mieltä ilmiöstä ollaan? Miten ilmiöön suhtaudutaan? Kannattaa pysähtyä miettimään, onko kyseessä laajoja ryhmiä ja joukkoja koskeva yleinen kiinnostus, jolloin suuntaudutaan numeroilla ilmaistaviin lukuihin tämän kiinnostuksen ja suhteen voimakkuudesta, vai ollaanko kiinnostuneita syvemmällä tasolla pienen henkilöryhmän tai aivan yksittäisten henkilöiden mielipiteistä, jolloin suuntaudutaan laadullisen tutkimuksen piiriin. 13

14 Jos ollaan kiinnostuneita esim. henkilöprofiileista, käyttäytymismalleista, tapahtumapaikoista jne., silloin kysytään: kuka? mitä? miten? missä? milloin? Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, joista ei oikein tiedä, mistä suunnasta vastauksia ryhtyy etsimään. Niissä ei kysytä määriä, vaan toimijoita, tapahtumapaikkoja, keinoja ja menetelmiä, historiallisia taustoja yms. Niistä pääsee perille tekemällä havaintoja, observoimalla, haastattelemalla, testaamalla, tutkimalla erilaisia asiakirjoja, tekemällä muistiinpanoja yms. Vastauksen saaminen tämänkaltaisiin kysymyksiin ei ole kovin helppoa ja siksi kannattaa olla tarkkana, mitä haluaa tietää, miten hankkii aineistoa vastausta varten ja miten sitä tietoa sitten hyödyntää 14

15 Joskus kysytään, mikä ilmiö on? millaisena ilmiö esiintyy? mitä ilmiö tarkoittaa? Silloin halutaan tietää jotakin ilmiön laatuominaisuuksista, jolloin siirrytään sisällönanalyysien moniin erilaisiin menetelmiin. Mikä ilmiö on? Miten ilmiö ilmenee? Millainen ilmiö on? Mitä ominaisuuksia ilmiössä on? Mitä ilmiö merkitsee? Mitä ilmiöön sisältyy? Mikä on ilmiön kokonaisuus? Mitkä ovat ilmiön olennaiset piirteet? Mikä on toimeksiantajan/tilaajan näkemys ilmiöstä? Mikä on asiakkaan/kuluttajan näkemys ilmiöstä? Nämä kysymykset johtavat myös kohteen merkityssisältöjen tulkintaan ja sitä myöten esimerkiksi fenomenologian tai fenomenografian menetelmiin. 15

16 Jos halutaan kysyä: miksi? joudutaan kaikkein vaativimpien tehtävien eteen. Nämä kysymykset edellyttävät selitysmallien rakentamista ja syy seuraus -suhteiden selvittämistä. Määrällisen tutkimuksen avulla niihin voidaan saada selkeitäkin vastauksia mm. monimuuttujamenetelmillä, Laadullisen aineiston avulla asia tulee paljon konstikkaammaksi, koska joudutaan eräänlaisen salapoliisitehtävään, jossa arvoitus on ratkaistava vain päättelemällä, ellei selkeää näyttöä ole osoittaa. 16

17 Voidaan kysyä: miltä tuntuu se vaihe, jossa? tai miten jonkin ilmiön kokevat useat eri henkilöt? Tämänkaltaiset kysymykset kohdentuvat tekijän, subjektin, sisäisiin tuntemuksiin. antavat vastauksia ainoastaan sisäisen reflektoinnin, ääneenajattelun tms. kautta. Voidaan tarkastella myös mahdollisena diskurssina, jolloin vastaus saadaan diskurssianalyysin keinoin. Jos kysymys on eletyistä kokemuksista, saattaa vastauksen saada myös elämäkerta-analyysin tai narratiivin keinoin. 17

18 Jos kysytään: miten kohde x toimii, kun? tai mitä seuraa, jos? Silloin ollaan kiinnostuneita suunnittelusta, systeemien ja järjestelmien rakentumisista, prosesseista jne. ja niiden toimivuudesta. Näihin kysymyksiin ei saada vastauksia sen enempää määrällisin kuin laadullisin keinoin, vaan kysymys on prosessien tutkimisesta. Aineistot saadaan prosessien seurannalla, niihin kohdistuvien interventioiden (toimenpiteiden) tuloksia kokoamalla, reflektoivalla toiminnalla sekä niitä arvioimalla Kyseessä ovat pehmeän systeemimetodologian keinot, toimintatutkimus, kokeellinen työntutkimus tai realistinen evaluaatio. 18

19 huomaa kuitenkin, että jos asetetaan kriittinen kysymys: mitä seuraa, jos? tullaan kokeilevan toiminnan ja ongelmanratkaisun problematiikan puolelle. Silloin joudutaan etsimään sellaista menetelmällistä lähestymistapaa, jonka avulla voidaan testata jonkin ratkaisun seurauksia tai mahdollisesti vertailla johonkin toiseen ratkaisumalliin. Tällöin joudutaan tavalla tai toisella aina kausaalisen (syyseuraus menetelmien) tai komparatiivisen (vertailevan) tutkimuksen puolelle, jolloin edellytetään syvempää kuin tavanomaista tutkimusmenetelmien hallintaa. 19

20 Joskus kysymys liittyy aikaan: Millainen ilmiö on ollut menneisyydessä? Millainen se on tänään? Mikä se voisi olla tulevaisuudessa? Näihin kysymyksiin antavat vastauksia mm. Aikasarja-analyysit Trendianalyysit Ennustetutkimukset (prognoosit) Tulevaisuudentutkimus 20

21 Kysymysten tekeminen non-verbaalein keinoin Joskus tulee vastaan tilanne, etteivät sanat ongelman ilmaisuun riitä. Silloin on otettava käyttöön muut keinot, joko fyysisesti näyttäen ja havainnollistaen tai esimerkiksi siirtymällä visuaaliseen ilmaisuun, jos on olemassa keinot siihen. On itsestään selvää, että visuaalisesti tai materiaalisin keinoin esille saatettuihin ongelmiin on vastaus haettava samoja kanavia käyttäen, ts. saadaan viitteet tutkimusaineiston käyttöön 21

22 Kysymysten tekemistä piirtämisen keinoin ja tehtävää luonnostelemalla: Miten ja mistä kohdista lepotuoli on paras taittaa kokoon? (Vesa Kervinen 1995) 22

23 Kysymysten tekemistä visualisointia hyväksi käyttäen Haluan selvittää voidaanko jollain korvaavalla rakenteella parantaa vartalon tukemista latinalaistanssipuvussa. Kehitän ideaani "rintaliivitopista", joka on erillinen pukuun liitettävä alusasu. Pyrin selvittämään voidaanko kyseisellä rakenteella paitsi parantaa käyttömukavuutta, myös helpottaa puvun pesua. 23

24 Hypoteesien asettaminen? 24

25 Milloin ja miksi hypoteeseja asetetaan? Hypoteesit kuuluvat empiirisen, positivistisen tieteentradition piiriin. Sen mukaisesti tieteellisen menetelmän avulla pyritään kumoamaan hypoteeseja eikä suinkaan pyrkiä osoittamaan niitä tosiksi. (Popper 1972) (Vahvistettujen) hypoteesien tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa teoriaa. 25

26 Hypoteesi on sanallisesti perusteltu lauselma, joka tuo esiin jonkin tutkimusongelmaan liittyvän väitteen. Hypoteesi on rohkea yleistys. Se on väite, joka on periaatteessa helppo kumota (Popper 1972). Hyvän hypoteesin esittäminen on vaikeaa. Sen on oltava riittävän rohkea yleistys. Hypoteesi on olettamus, jonka tutkimus osoittaa todeksi eli verifioi tai kumoaa eli falsifioi. 26

27 Onko hypoteesi jokin pakollinen elementti? Hypoteesien tekemisen oletetaan olevan jokin kaikkeen tutkimustoimintaan kuuluva pakollinen elementti, jonka luonteesta ei kuitenkaan olla kovin hyvin perillä. Siinä esitetään kysymyksen pohjalta olettamuksia eli hypoteeseja, joiden tutkija arvelee pitävän paikkansa. Hypoteesien tekeminen liittyy kuitenkin ensisijaisesti deduktiivisen tutkimuslogiikan piiriin, jolloin idea on siinä, että niiden avulla testataan teoriaan perustuvia väitteitä. 27

28 Entä jos hypoteesi ei pidäkään paikkaansa? Usein vasta-alkajaa kannustaa into haluta todistaa jotakin, esimerkiksi hänen kauan uskomansa tai toivomansa asia todeksi. Vasta-alkaja pyrkii usein todistamaan olettamuksensa oikeiksi ja häntä saattaa pelottaa tai nolottaa se vaihtoehto, etteivät ne pitäisikään paikkaansa. 28

29 Hypoteesin erilaiset tehtävät Hypoteesien asema ja tehtävät poikkeavat toisistaan sen mukaan, onko kyseessä määrällinen vai laadullinen tutkimus vai onko kyseessä prosessin tulokseen liittyvä hypoteesi. Kvantitatiivisessa eli määrällisessä tutkimuksessa käsitteet ja hypoteesit määritellään ennen tutkimuksen empiiristä osaa ja niihin sitoudutaan lujasti eikä niitä ryhdytä mitenkään kesken kaiken muuttamaan. Kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa hypoteesit ovat alunperinkin joustavia ja tutkimuksen kuluessa kehittyviä ja täsmentyviä. Ne voidaan hylätä, jos tutkimus alkaa osoittaa muuta suuntaa. Prosessien tuloksista voidaan esittää hypoteesi (toiminnallinen tai jokin muu oletus), jonka paikkansapitävyyttä, vaihtoehtoisia ratkaisuja, toteuttamiskeinoja, vaikuttavuutta tms. koetellaan, testataan, arvioidaan tms. ja vahvistetaan tai hylätään alkuoletus. 29

30 Starrinin omppu (Starrin & al. 1991) 30

31 Todistajana vai vainukoirana? Hypoteesien tekoa auttaa, jos niihin liittyvät käsitteet voidaan jo heti alkuvaiheessa operationalisoida eli antaa niille tietty ja varma todellisuutta vastaava sisältö. Havainnot tehdään ja aineisto kootaan näiden suuntaviivojen mukaisesti. Tosin tässä menettelyssä piilee se vaara, että käsite määritellään alun perin liian ahtaasti ja aineiston kokoaminen on kapea-alaista. Toinen tapa on menetellä vainukoiran tavoin : esittää ensin väljiä kysymyksiä, improvisoida ja edetä vaistonvaraisesti ja vasta sen jälkeen määrittää hypoteesit ja käsitteet täsmällisesti. Havaintoja kannattaa pitää johtolankoina ja yrittää päästä niiden taakse näkemään taustalla oleva todellisuus. (Alasuutari 1999, 78) 31

32 Saatiinko kysymyksiin vastaus? Tutkija ja kehittäjä tarkastelevat tuloksia yleensä aina mm. niiden luotettavuuden ja sovellettavuuden kannalta ja sen jälkeen toteavat, onko alussa määritelty ongelma ratkennut, onko kysymykseen saatu vastaus tai onko kokonaisuudesta saatu selvä, yleistettävissä tai sovellettavissa oleva tulos. Sovellettavuus merkitsee ammatillisessa työssä esimerkiksi sitä, että ratkaisu voidaan viedä tuotantoon tai markkinoille tai ainakin jatkokehittelyyn. Tieteellisen tutkimustyön sovellettavuus merkitsee tulosten käyttökelpoisuutta joissakin käytännön ratkaisuissa tai niiden generoitavuutta, uusien ratkaisujen ja ideoiden kehittämistä uusissa tutkimushankkeissa. 32