MAISEMAN ARVOT JA ONGELMAT. Kulttuurimaiseman arvoista

Transkriptio

1 MAISEMAN ARVOT JA ONGELMAT Kulttuurimaiseman arvoista Kulttuuriympäristö on osa meidän yhteistä kansallisomaisuuttamme. Sen jäljet pitää ymmärtää ja tuntea, jotta voimme vaalia sitä perintönä tulevillekin sukupolville. Kulttuuriympäristö on määritelty ihmisen rakentamaksi ja käyttämäksi ympäristöksi, johon kuuluvat sekä rakennukset, maisema että esihistorialliset ja historiallisen ajan muinaisjäännökset. Kulttuuriympäristön vaaliminen on maiseman ja rakennetun ympäristön historiallisen kehityksen kaikkien eri vaiheiden jälkien etsimistä, tunnistamista ja hoitamista. Kymijokilaakso on yksi valtioneuvoston vahvistamista valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista, jonka varrella ihmisasutuksen vaikutus on näkynyt aina joen synnystä lähtien. Kasvillisuus on tärkeä osa kulttuuriympäristöä. Pihapiirin komea puusto ja yksittäispuut kohottavat paikan arvoa. Heposuonpellot Hurukselan itäreunalla ovat vanhoja takaniittyjä. Pienilmaston kosteus näkyy talvellakin joesta haihtuvana kosteutena, joka säilyy pitkään kuusikon varjossa. 36

2 Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden inventoinnissa aluetta kuvataan seuraavasti: Kymijoen kulttuurimaisemat edustavat Eteläisen viljelyseudun ja Kaakkoisen viljelyseudun vaihettumisvyöhykkeen poikkeuksellisen laajapiirteistä ja samalla vaihtelevaa viljelymaisemaa. Alueella on monia kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Maisemakuva Maisema-alue koostuu monenlaisista Kymijoen varren maisemista I Salpausselän ja Suomenlahden rannikon välillä. Laajimpia viljelysalueet ovat valtakunnallisesti arvokkaan alueen alueen pohjoisosassa (Anjalankoskella). Kymijoen keski- ja alajuoksuja luonnehtivat paikoin pienipiirteiset viljelyalueet. Kulttuurimaiseman ydin on Kymijoki, joka paikoin laajenee järvialtaiksi ja paikoin jakautuu moniksi haaroiksi. Esimerkiksi Hurukselassa hyvin säilynyttä ja perinteistä kyläkuvaa elävöittävät useat Kymijoen vanhat uomat. Vaihtelevuutta maisemaan tuovat koskiset jokiosuudet sekä hoidetut perinnemaisemat siellä, missä karjanhoidolla on vielä jalansijaa. Kokonaisuudessaan alueesta kuvastuu moniilmeisyys ja kulttuurihistoriallinen kerrostuneisuus. Taajamien läheisyydessä ja paikoin niistä kaukanakin tapahtunut viimeaikainen rakentaminen ei sovi läheskään parhaalla mahdollisella tavalla perinteiseen maisemakuvaan. Paikoitellen myös voimajohtolinjat ja uudet tiet rikkovat maiseman yhtenäisyyttä. Luonnonpiirteet Kymijoki on vuolas virta, jonka uoma on leveydeltään yleensä parin sadan metrin luokkaa, mutta usein se laajenee leveämmiksi suvannoiksi, paikoin laajahkoiksi järviksi. Ylempänä joen väylä on varsin suora, mutta se muuttuu alajuoksua kohti mutkaiseksi. Välillä koskisilla osuuksilla joki kapenee, ja varsinkin alajuoksulla, mutta myös Hurukselassa se jakautuu useiksi haaroiksi. Hurukselassa ja alajuoksulla on huomattavia saaria. Karjasaaren eteläpuolella joki haarautuu kahteen isoon suuhaaraan. Huomattavia koskia on muun muassa Pernoon tienoilla sekä Hirvikosken ja sen yläpuolisen yli viiden kilometrin mittaisen jokiosuuden varrella. Rakentamattomat kosket ovat koskiensuojelulailla rauhoitetut. Veden laatua heikentävät asutuksen ja teollisuuden jätevedet sekä maatalouden hajakuormitus. Joki halkoo yläjuoksullaan pääasiassa varsin tasaisia maita; koko matkalla on savikoita, jotka ovat laajimmillaan Muhjärven ja Korian välillä. Alajuoksulla on myös kumpuilevia kallioisia ja moreenisia maita. Vähäisiä harjumuodostumia edustavat Muhjärven ja Laajakosken tienoilla olevat pienet muodostamat. Harvoissa paikoissa paljastuva kallioperä on rapakiveä, jonka muodostamia matalahkoja kalliomäkiä on eniten valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen keski- ja eteläosissa. Metsäkasvillisuus vaihtelee karuhkoista kangasmaista pienehköihin lehtomaisiin metsiköihin. Kulttuuripiirteet Alueen pitkää asutushistoriaa kuvastavat muun muassa useat kivikaudelta peräisin olevat asuinpaikat. Viljavat savikot on otettu jo varhain viljelyyn. Nykyisin ne ovat tehokkaassa viljelyssä. Etelää kohti viljelmät muuttuvat pienipiirteisemmiksi, ja välillä on aivan metsäisiäkin jokiosuuksia. Asutus on vaihtelevaa. Kartanoiden ohella on tavallisia viljelytiloja ja pienipiirteistä kyläasutusta. Paikoin on myös pikaasutusta. Useimmiten asutus sijaitsee perinteisillä paikoilla: loivilla kumpareilla ja selänteiden reunoissa metsänrajassa. Paikoin pelloille sijoittunut uudempi rakentaminen häiritsee maisemaa. Viehättäviä ja perinteisiä kylämaisemia edustavat muun muassa Huruksela. Jokivartta seurailevat maantiet ovat monin paikoin säilyttäneet viehättävät maastoa myötäilevät linjauksensa. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita on paljon. Seuraavassa niitä esitellään esimerkinomaisesti kunnittain. Kotkan Hurukselan kylässä rakennukset sijaitsevat mielenkiintoisesti jokiuomien jakamilla alueilla peltojen ja kyläteiden varsilla. Kahrinkankaan rakennusryhmässä on jäljellä paljon vanhoja ulkorakennuksia. Kymijoen osayleiskaava ja maisema Kotkan alueella jokilaakson maisemallinen arvo perustuu sen monipuolisuuteen: osin viljelytasankoihin ja toisaalta pienipiirteiseen ja kumpuilevaan viljelymaisemaan, osin laajoihin erämaametsiin, kalliojyrkänteisiin ja koskisiin jokiosuuksiin ja toisaalta vanhan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan ja sitä ympäröivän maiseman omaleimaisiin kokonaisuuksiin. Tässä selvityksessä on syvennytty Kymijoen osayleiskaavatyön kannalta tärkeään, valtakunnallisesti arvokkaaksi rajattua aluetta osin hieman laajempaan ja osin kapeampaan alueeseen maisemalliset kokonaisuudet huomioiden. Selvityksessä on kuvattu näiden maiseman eri tyyppisten osa-alueiden luonnetta ja ominaisuuksia. 37

3 Maiseman arvot Kymijoen alue on vuosisatojen ajan ollut strategisesti tärkeä paikka, jossa taloudelliset, poliittiset, sotilaalliset ja liikenteelliset intressit ovat kulminoituneet. Tämä on jättänyt jälkeensä rikkaan ja monikerroksisen kulttuuriympäristön. Arvokas luonnonympäristö ja erämaamaisemat ovat houkuttelevia. Joen virkistyskäyttö lisääntyykin jatkuvasti. Etelä-Suomen kulttuurimaisemassa näin laaja ja monipuolinen jokiin ja koskiin liittyvä metsämaisema omaa jo erämaan luonnetta. Asutuksen ja viljelysten pienipiirteistä maisemaa noudattava suhde on paikoin hyvin viehättävää. Vanha, kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti arvokas asutus sijoittuu yleensä matalille moreeni- tai kalliokumpareille tai em. selänteiden reunoille viljelymaisemavyöhykkeen yläpuolelle, usein hieman kauemmas joesta. Asutuksen sijoittumisen syy on ollut sekä maaperässä että taloudellisuudessa: kantavalle maaperälle on ollut sekä turvallisempi että helpompi rakentaa. Samalla paikoin vähäiset viljelykelpoiset alueet on voitu raivata pelloiksi. Jokivarteen liittyy myös lukuisia merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Näitä ovat esim. Kotkan keskustan eri ikäiset osat, Kyminlinna, Korkeakosken teollisuusyhdyskunta, Sutelan, Pihkoon, Jäppilän, Pernoon ja Hurukselan kylät, Parikan ja Kurittulan vanha asutus ja kauppapuutarhat Jäppilänlahden, Koivukosken ja Vuolteen ympäristössä sekä Laajakosken vanha kyläasutus sekä entinen Laajakosken sairaalakokonaisuus. Arvokkaat laajat ja yhtenäiset viljelyalueet sijaitsevat Hurukselassa, Pernoossa, Laajakoskella ja Korkeakoskella. Pienipiirteisempää ja mittakaavaltaan pienialaisempaa maisemaa on Jäppilässä, Sutelassa, Parikassa ja Kyminkartanolla. Arvokkaat metsäalueet Rauhaisa, luonnontilainen metsäosuus ja sen läpi vapaasti virtaavat kosket ovat yksi Kymijokilaakson tarkastelualueen omaleimaisimmista piirteistä. Laajin ja arvokkain, erämaaluonteinen metsäkokonaisuus on selvitysalueen pohjoisosassa Myllykosken ja Hurukselan välisellä alueella. Avoimen kulttuurimaiseman kehysmetsät ovat arvokkaita maisematilan rajoja. Rinteitä peittäessään niillä on tärkeä rooli maisematilan muodostumisessa. Avoimen maisematilan sisällä olevat metsäsaarekkeet ovat maisemallisesti arvokkaita. Nämä laakson ja selänteen vaihettumisvyöhykkeelle ja laakson mäille sijoittuvat metsät ovat yleensä monipuolisia, sillä maaperä, jossa ne kasvavat, on hedelmällistä. Hyvien luonnonolosuhteiden lisäksi myös kulttuurivaikutus näkyy rinnemetsien ja saarekkeiden lajistossa. Ne ovatkin usein lehtipuuvaltaisia, lajeina esim. koivu, tuomi, vaahtera, parhaimmillaan myös ns. jalot lehtipuut. Kehysmetsiä ovat myös korkeat mäet, vaikka ne sijaitsevat etäämpänä avoimesta maisemasta. Joki ja sen varren maisemat ovat pääomaa ja kulttuuriperintöä, jossa on kehittämisen mahdollisuuksia, mutta jota on samalla vaalittava niin, että sen arvokkaita ominaisuuksia ei menetetä. Kulttuurimaiseman vaalimisen haasteet Vaikka Kymijokilaakso on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi, on sielläkin maisemallisia ongelmia. Maiseman ja kulttuuriympäristön arvon ymmärtäminen ja korostaminen vaatii tulevaisuudessa tietoista virheiden korjaamista ja kaiken uuden sovittamista kulttuurimaisemaa kunnioittaen. Tuloksena voisi olla ainutlaatuinen kansallisomaisuus, jonka myötä alueen omaleimaisuus, viihtyisyys ja elinkeinotkin voivat lisääntyä ja rikastua. Uusi rakentaminen Taajamat ovat laajentuessaan levinneet viereiselle maaseudulle. Kehityksen vuoksi on menetetty jonkin verran maaseudun kulttuurimaisemaa. Karhulan keskusta on laajentunut vanhan kirkonkylän kupeeseen ja alueen poikki kulkeva valtakunnan päätiestö on tarvinnut tilaa. Arvokas Kyminlinna on joutunut teiden puristuksiin ja ilman isäntää jääneelle historialliselle ympäristölle pohditaan uutta käyttöä. Pirstoutunut maisema on kasvamassa umpeen, ja menettämässä loogisen hahmonsa, jonka kautta se tulee ymmärretyksi. Kaupunkirakenteen lomassa on jäljellä pieniä sirpaleita vanhasta kulttuurimaisemasta. Ne ovat maisematyyppinsä viimeisinä edustajina arvokkaita. Myös vanhat teollisuusympäristöt edustavat kulttuuria, ja ne voivat olla tärkeä voimavara uutta kulttuurimaisemaa luotaessa ja hoidettaessa. Jotkin rakennetut alueet ovat luonteeltaan kaupungin kaava-alueita, jotka vaikuttavat orgaanisesti kehittyneessä kulttuurimaisemassa vierailta (tällaisia kohteita on mm. Sutelassa). Niissä uusi asutus on sijoittunut entisille pelloille ilman yhteyttä paikkaansa. Maaseudulla rakentamistavan pitäisi olla maisemaan sitoutunut ja sitä hyödyntävä. Maaseudulle muuttavia asukkaita kiinnostaa kaunis vanha kulttuurimaisema, mutta samalla kauneimmille paikoille, usein aivan joen ääreen asettuessaan uusi asutus saattaa tuhota maiseman kauneuden. Kulttuurimaisemaan rakentaminen vaatii perinteisten rakennuspaikkojen ja rakentamistavan tuntemusta ja noudattamista. Vaikka rakennuspaikat olisikin valittu onnistuneesti, eivät rakennusten materiaalit ja mittasuhteet enää vastaa perinteitä, ja tuntuvat helposti vierailta kulttuurimaisemassa. Vaikka rakennus voi ulkonäöllään ja rakennustyylillään kertoa synty- 38

4 ajankohtansa, takaavat perinteiset rakennuspaikat, perinteiset materiaalit, värit ja mittasuhteet kuitenkin uuden rakennuksen sopimisen ympäristöönsä. Uudet rakennukset ovat avoimessa maisemassa myös erittäin näkyviä, kun niiden lähellä ei ole vielä rajaavaa kasvillisuutta. Ne tarvitsevatkin suojaavaa ja perinteiseen tapaan pihapiirit rajaavaa kasvillisuutta ympärilleen. Umpeenkasvu Viljely- ja jokimaisema on kokenut viimeisten vuosikymmenten aikana muutoksia, jotka ovat vähentäneet sen aikaisempaa arvoa ja 80-luvuilla alkaneet maatalouden muutokset ovat aiheuttaneet maiseman umpeenkasvua, jonka seuraukset ovat vasta osittain näkyvissä. Pellot ovat laajentuneet ja yhtenäistyneet salaojituksen myötä. Samalla pientareet sekä puu- ja pensassaarekkeet ovat vähentyneet. Luonnonniityt ja -laitumet ovat jääneet pois käytöstä tai niitä on aktiivisesti istutettu metsätaimilla. Samalla vuosisatojen aikana saavutettu kaunis kulttuurimaisema ja monipuolinen luonto ovat yksipuolistuneet. Muutoksen vauhti on kiihtynyt etenkin 1990-luvulla, vaikka sen juuret ovatkin syvemmällä. Joelta katsottuna rantamaisemakin saa olla rikasta ja vaihtelevaa aukeine peltomaisemineen tai puustoisine rantavyöhykkeineen. Avoimen viljelymaiseman vähentyminen ja etenkin jokirantojen umpeenkasvu ja sen kautta näkyvän vesimaiseman vähentyminen aiheuttaa suuria maisemallisia muutoksia laajalle ympäristöönsä. Siksi onkin tärkeää säilyttää pellot viljelyksessä ja rannat mahdollisimman avoimina. Rakennusten laiminlyönti Kymijokilaaksossa on jonkin verran hylättyjä pihapiirejä tai ilmeisesti erittäin vähäisessä käytössä ja hoidossa olevia, kesäasunnoiksi muutettuja vanhoja taloja. Aivan tien varressa sijaitessaan ne ovat näkyviä ja lyövät hoitamattoman ja arvottomuuden leiman paljon aluettaan laajemmalle. Vanhojen rakennusten kunnossapito on pääoman hoitoa. Käytöstä pois jääneet piharakennukset luovat hylätyn ja hoitamattoman vaikutelman. Peltojen metsittäminen Pahimmillaan istutusmetsiköt voivat vaikuttaa avoimessa kulttuurimaisemassa laajalle ympäristöönsä. Vanhoihin metsänistutuksiin on vaikeaa päästä enää vaikuttamaan jo siksikin, että niitä koskee metsälainsädäntö. Uusia istutuksia ei kuitenkaan arvokkaan kulttuurimaiseman pelloille suositella. Avohakkuut Kulttuurimaiseman tai kylän kehysmetsien ja kaukana näkyvien lakimetsien avohakkuut muokkaavat maisemaa voimakkaasti ja pitkäksi aikaa. Useat hakkuualueet saavat näkymän hajanaiseksi ja tilkkutäkkimäiseksi ja hakkuualueen lähellä asuvien viihtyisyys ja virkistysmahdollisuudet kärsivät. Oikealla: Kauniit ja yksinkertaiset maatalousrakennukset ovat rakennustyyppeinä yhä käyttökelpoisia varastoina ja pienempien maatalouskoneiden suojana. Huruksela. 39

5 Voimalinjat Jokilaaksoa halkovasta voimalinjasta aiheutuu paikallisia maisemallisia ongelmia. Se leikkaa laaksoa kehystäviin metsiin suoraviivaiset haavat, joita voisi häivyttää laajentamalla avoimia alueita ja muotoilemalla niiden reunoja. Tiestön muutokset Tiestön parantaminen aiheuttaa ongelmia kulttuurimaisemalle. Vanhojen tielinjojen oikominen ja uusien puhkominen maiseman poikki ovat herkässä ympäristössä vaikeasti yhteensovitettavissa. Vanhat tielinjat ovat voimavara, joka myös historiallisista syistä tulisi rauhoittaa. Arvokkaimmillaan ne voivat olla historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Teollisuusalueet Kymijokilaksossa on joitakin teollisuusalueita, jotka rikkovat maisemaa. Ongelmallisin alue on Jumalniemen pohjoisosassa virkistysalueeksi soveltuvan vihersormen katkaiseva massiivinen teollisuuslaitos. Huumanpohjaan laajeneva Hietasen sataman autokenttä on maisemallisesti ongelmallinen. Korkeakosken muuten komeassa teollisuusmiljöössä repaleiset varastoalueet vähentävät alueen viehättävyyttä. Sähkölinjat vaikuttavat laajalle avoimessa maisemassa, vaikka jokilaakson suuntaiset linjat eivät avoimessa kulkiessaan riko selänteiden reunalinjoja. Taustalla näkyvä Sunila Oy:n tehdas asuntoalueineen rakennettiin pääosin vuosina Alvar Aallon laatiman suunnitelman mukaan. Tehdasrakennuksia on laajennettu jatkuvasti, mutta alkuperäinen asu on vielä hyvin havaittavissa. Edessä näkyvät teollisuushallit ja varastoitavien autojen kentät on rakennettu Huumanpohjan lahden täyttömaalle. 40

6 Kymijokilaakson arvokartta. Pohjakartan xx Maanmittauslaitos, lupa nro xxx/myy/xx. Aineiston kopiointi ilman Maanmittauslaitoksen lupaa kielletty. 41