Pelihimo miten tunnistaa salattu ongelma?

Transkriptio

1 Katsaus Tapio Jaakkola Pelihimo miten tunnistaa salattu ongelma? Peliriippuvuuden tunnistaminen on vaikeaa, koska pelaajat pyrkivät useimmiten salaamaan ongelmansa. Riippuvuuden seuraukset voivat olla äärimmäisen vakavia. Ne ilmenevät psyykkisinä, fyysisinä, sosiaalisina ja taloudellisina ongelmina, jotka kaikki vaativat huomiota hoidossa. Peliriippuvuuden liittyminen toisiin samanaikaisiin ongelmiin, kuten masennukseen tai päihdeongelmaan, asettaa mielenterveys- ja päihdehuollolle haasteita tunnistaa ja auttaa kokonaisvaltaisesti asiakasta. Riskiryhmiä tulisi pyrkiä seulomaan laajasti peliongelman osalta. Tällaisia ryhmiä ovat mm. pojat, joilla esiintyy riskikäyttäytymistä, päihdeongelmaiset ja mielenterveyden ongelmia potevat. Suomalaiset pelaavat paljon. Meillä on arviolta ihmistä, joilla on jonkinasteinen rahapeliongelma. Pelaamisen valvonnan puutteet, tarjonnan laajuus, auttamisen ammattilaisten tiedonpuute ja hoidon niukat resurssit lisäävät ongelman kasvun riskiä. T ämän katsauksen aiheena ovat rahapelien pelaamisesta aiheutuvat ongelmat ja riippuvuus. Rahapeleillä tarkoitetaan tässä kaikkea sellaista pelaamista, jossa voitto tai tappio on rahaa tai rahan arvoinen. Tietokoneilla ilman rahaa pelattaviin erilaisiin peleihin kohdistuva riippuvuus on rajattu kirjoituksen ulkopuolelle. Rajat niiden ja rahapelien välillä ovat jossain määrin hämärtyneet (ks. esimerkiksi Jos rahapelit joskus olivat syntiä, nykyään ne ovat viihdeteollisuutta ja sen suurin haara. Suomen kolmen yksinoikeudella toimivan rahapeliyhteisön tuotto, siis pelaajien tappiot, oli vuonna 2006 yhteensä 1370 miljoonaa euroa. Rahapelit ovat jo erottamaton osa arkipäivän viihdetarjontaa. Tekniikan kehitys on tuonut pelit yhä helpommin saataville ja houkuttelevammiksi. Voimme pelata 24 tuntia vuorokaudessa kotisohvalla. Rahapeliongelma on meillä kuitenkin vielä paljolti näkymätön, vaikka se vaikuttaa välittömästi satojentuhansien suomalaisten peliongelmaisten ja heidän läheistensä elämään. On ar vioitu, että peliriippuvuudesta kärsivä vaikuttaa suoraan kahdeksasta kymmeneen lähellä olevaan henkilöön (Petry 2005). Ongelmapelaajaa ei tunnista ulkoisesta olemuksesta. Pelaaminen myös salataan niin läheisiltä kuin esimerkiksi terveydenhuollossa hoitavalta lääkäriltä. Häpeä, ahdistus, syyllisyys ja masennus ovat tyypillisiä pelaajan tuntemuksia. Ääritapauksissa syntyy itsetuhoajatuksia, ja ne voivat johtaa aina itsemurhaan asti. Taloudelliset vaikeudet ovat usein peliongelman selvin näkyvä merkki. Peliongelma, peliriippuvuus ja pelihimo Käsitteet peliongelma, liikapelaaminen, pelihimo, peliriippuvuus ja patologinen pelaaminen ovat vielä jossain määrin jäsentymättömiä. Pelihimon tai patologisen pelaamisen sijasta käytän tässä termiä peliriippuvuus ja rahapeliongelmasta tai liikapelaamisesta nimitystä peliongelma. Ongelmapelaamiselle ei löydy yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää. Yleensä peliongelmaa pidetään peliriippuvuutta lievempänä tilana. Ongelmapelaamisella tarkoitan tässä kat Duodecim 2008;124: T. Jaakkola

2 Peluuri on vuodesta 2004 alkaen toiminut valtakunnallinen auttava puhelin ongelmapelaajille ja heidän läheisilleen. Sen tehtävä on tarjota näille henkilöille sekä ammattilaisille tietoa ja tukea peliongelmassa ja sen hoidossa, ohjata asiakkaita avun piiriin sekä ehkäistä peliongelmien syntyä. Auttava puhelin päivystää arkisin klo Sinne voi soittaa maksutta ja nimettömänä. Asiakas voi halutessaan esittää kysymyksensä myös Internetin kautta Peluurin eneuvonnassa. Peluurilla on oma keskustelufoorumi Valtti. Peli poikki ohjelma on uusi Internet-pohjainen oma-apuopas ja kahdeksan viikon mittainen hoito ongelmapelaajille. Asiakkaan voi ohjata soittamaan Peluuriin tai nettisivuille, kun tarvitaan lisätietoa tai ohjausta peliongelmassa. sauksessa rahapelien liiallista pelaamista, joka vaikuttaa kielteisesti muihin elämän alueisiin, kuten psyykkiseen tai fyysiseen terveyteen, suoriutumiseen koulussa tai työelämässä, talouteen tai ihmissuhteisiin. Ei ole tarkasti määritettävissä, missä kohdin peliongelma muuttuu peliriippuvuudeksi. Pelaamisen useus tai käytetty rahamäärä ei suoraan määritä ongelmaa. Ne on suhteutettava yksilön tilanteeseen, eikä niille ole määritetty riskirajoja. Peliongelma on toiminnallinen riippuvuus. Koukkuun jäädään tekemiseen eli pelaamiseen ja sen aiheuttamiin tunteisiin. Pelihimo tai peliriippuvuus luokitellaan psykiatriassa käyttäytymis- ja hillitsemishäiriöihin. Peliriippuvuuden diagnoosi on kuvailtu sekä yhdysvaltalaisessa psykiatrissa luokituksessa DSM-IV:ssä että Maailman terveysjärjestön ICD-10-diagnoosijärjestelmässä (taulukko 1). Verkossa pelattavat rahapelit, erityisesti nettipokeri, näyttävät tuottavan ongelmia myös silloin, kun niistä ei aiheudu taloudellisia vaikeuksia. Peliongelmaisten auttava puhelin Peluuri (ks. tekstilaatikko) on saanut lukuisia soittoja henkilöiltä, joille pelaamiseen käytetty aika on aiheuttanut ongelmia, jotka ovat alkaneet kumuloitua tuottaen vaikeuksia niin ihmissuhteissa kuin esimerkiksi opiskelussa tai suoriutumisessa työtehtävistä. Pelaajat voidaan jakaa neljään tasoon: tason 0 henkilö ei ole koskaan pelannut rahapelejä, tasoon 1 kuuluvat sosiaaliset tai viihdepelaajat, tasoon 2 liikaa pelaavat, riskiryhmään kuuluvat Taulukko 1. Pelihimon diagnostiikka tautiluokitus ICD-10:n mukaan (Stakes 1999). Tähän sisältyy Tähän ei sisälly Määritelmä Taudinkuva Patologinen pelaaminen Uhkapeli ja vedonlyönti ilman riippuvuutta Tämä häiriö käsittää usein toistuvia henkilön elämää hallitsevia uhkapelijaksoja. Ne vahingoittavat hänen sosiaalisia, ammatillisia, aineellisia ja perheeseen liittyviä arvojaan ja sitoumuksiaan. Olennainen piirre on toistuva pelaaminen, joka jatkuu ja lisääntyy, vaikka seurauksena on sellaisia vastoinkäymisiä kuin köyhtyminen, perhesuhteiden huononeminen ja henkilökohtaisen elämän hajaannus. Diagnostiset kriteerit A. pelaamisjaksoja on vähintään kaksi vuodessa. B. pelaaminen jatkuu, vaikka seurauksena olisi henkilökohtaista ahdinkoa tai se vaikuttaisi jokapäiväisen elämän toimintoihin. Näistä jaksoista ei kerry voittoa. C. Voimakasta pelaamisen tarvetta on vaikea hillitä niin, että potilas itse pystyisi lopettamaan pelaamisen. D. Pelaamiseen ja pelaamisympäristöön liittyvät mielikuvat hallitsevat ajattelua ja mielikuvia. Diagnoosi Patologinen pelaaminen tulisi erottaa: (a) maanikkojen runsaasta pelaamisesta (b) epäsosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän henkilön käytökseen liittyvästä pelaamisesta. Tällöin sosiaalinen käyttäytyminen on laaja-alaisesti häiriintynyt, mikä ilmenee aggressiivisuutena tai muuna kyvyttömyytenä ottaa huomioon muiden ihmisten tunteita ja hyvinvointia. (c) pelaamisesta ja vedonlyönnistä, johon ei liity psyykkistä häiriötä. Toistuva pelaaminen jännityksen tai rahan takia. Tähän ryhmään kuuluvat ihmiset todennäköisesti hillitsevät taipumustaan, jos menettävät paljon rahaa tai tulee muita vastoinkäymisiä. Pelihimo miten tunnistaa salattu ongelma? 505

3 Taulukko 2. Peliongelmaisten seulontaan käytetyn South Oaks Gambling Screenin (SOGS) asteikko. Mittari sisältää 22 kysymystä, ja 20:stä saa pisteitä. Pistemäärä Peliongelman taso 0 2 ei rahapeliongelmaa 3 4 ongelmia pelaamisen hallinnassa 5 todennäköinen peliriippuvuus Nuorisoversio SOGS-RA 0 2 ei rahapeliongelmaa 2 3 riskihenkilö 4 ongelmia pelaamisen hallinnassa 5 todennäköinen peliriippuvuus ja ongelmapelaajat tai holtittomat pelaajat ja tasoa 3 luonnehtii peliriippuvuus tai pakonomainen tai patologinen pelaaminen. Tällöin yleensä taso 2 vastaa SOGS-asteikolla (South Oaks Gambling Screen, taulukko 2) 3 4 pistettä ja taso 3 vähintään viittä pistettä (Petry 2005). Peliriippuvuus ei välttämättä ole kroonista Ongelmapelaajan pelihistoriaan kuuluu usein eri vaiheita, joissa siirrytään tasolta (kuva) toiselle, eikä muutos välttämättä ole suoraviivaista. Monet tutkijat katsovat pelihimon olevan pikemmin dynaaminen tila kuin krooninen sairaus. Pelaajalla saattaa olla pitkiäkin pelaamattomuuden jaksoja, joita voi sitten seurata retkahdus. Retkahduksia näyttäisi tapahtuvan suurin piirtein samoin kuin päihteiden käyttäjillä (Volberg 2001). Peliongelmassa kuten päihdeongelmassakin omaehtoisen parantumisen osuus on huomattava. On arvioitu, että kolmasosasta noin puoleen toipuu ilman ammatillista apua (Petry 2005). Peliongelman synnyn riskitekijöitä Peliongelman synty on monimutkainen prosessi, jossa voidaan tunnistaa eri vaiheita. Ongelman kehittyminen vaihtelee eri henkilöillä niin ajallisesti kuin vaikutuksiltaan. Siihen vaikuttavat yksilön psykologiset ja biologiset tekijät sekä sosiaaliset ja ympäristötekijät, kuten pelipalvelujen järjestäminen (taulukko 3). Välittömiä riskitekijöitä ovat toiminnalliset ja kognitiiviset tekijät, jotka aiheuttavat suoraan peliongelman syntyä. Hoidon ja ehkäisyn kautta tulisi voida vaikuttaa näihin. Välilliset tekijät lisäävät todennäköisyyttä suorien riskien toteutumiseen ja saattavat siten osaltaan selittää pelaajan siirtymistä peliongelman kannalta alhaisemmalta riskitasolta korkeammalle. Niistä voidaan vaikuttaa lähinnä pelipalvelujen järjestämiseen. Pelien saatavuus, sijoittelu ja rakenne vaikuttavat peliongelmaan. Mitä helpommin ja lähempänä pelit ovat saatavissa sekä mitä nopeampia ja välittömämmin palkitsevia ne ovat, sitä helpommin niihin syntyy riippuvuus. Pelaamisen aloittaminen varhaisella iällä on tutkimusten mukaan olennainen riskitekijä peliongelman kehittymisessä, joten nuorten pelaamisen valvontaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Sosiaali- ja terveysministeriön v tehdyn tutkimuksen (Ilkas ja Aho 2006b) mukaan vain 7 %:lta alaikäisen oloisista nuorista kysyttiin pelipaikoissa ikää ja kolmelta prosentilta kiellettiin pelaaminen. Ikärajoja tulisi myös nostaa nykyisistä. Rahapelien ikärajoista on arpajaislaissa säädetty vain kasinon (18 v), kasinopelien (18 v) ja rahapeliautomaattien osalta Ongelmapelaajat Enemmistö ihmisistä Vähemmistö Pieni ryhmä Ajanviete Harrastus Sosiaalinen aktiviteetti Miellyttävä ympäristö Kuva. Pelaamisen tasot (Australia s Gambling Industries 1999). Tappioiden tasaaminen Syyllisyys Väittelyt Pelaamisen piilottelu Masennus Suuret menot Masennus Itsetuhoisia ajatuksia Avioero Velat Rikokset 506 T. Jaakkola

4 Taulukko 3. Esimerkkejä peliongelman synnyn riskitekijöistä (The Ontario Problem Gambling Research Centre 2007). Välittömiä riskitekijöitä Toiminnallisia jatkuva pelaaminen pelaamisen aloittaminen varhaisessa iässä Kognitiivisia tietämättömyys pelien rakenteesta virheelliset uskomukset pelien todennäköisyyksistä väärät kuvitelmat sattumasta uskomus onnesta väärät kuvitelmat omasta taidosta tai pelin hallinnasta Välillisiä riskitekijöitä Sosiaalisia lapsuudessa omaksutut pelaamiseen liittyvät asenteet perhehistoriaan liittyvät päihde- ja riippuvuusongelmat traumaattiset kokemukset Emotionaalisia heikko itsetunto Biologisia vajavainen impulssikontrolli Ympäristötekijöitä pelipalvelujen järjestäminen (15 v, nuorempikin saa pelata samaan perheeseen kuuluvan täysikäisen seurassa). Veikkaus Oy ja Fintoto Oy ovat asettaneet omalla päätöksellään 15 vuoden alaikärajan asiamiesmyyntiin ja 18 vuoden rajan sähköiseen pelaamiseen. Vastuu ikärajoista on pitkälti pelejä tarjoavilla yhtiöillä ja lainsäätäjällä. Valtiovallalta on voitava vaatia ja tullaan varmasti vaatimaan suurempaa vastuuta ja panostusta peliongelman ehkäisyssä ja hoidossa. Pelaamisen tavat ja motiivit vaihtelevat Pelihimo miten tunnistaa salattu ongelma? Suomalaiset pelaavat enemmän kuin eurooppalaiset keskimäärin: 73 % suomalaisista on pelannut jotain rahapeliä viimeisen vuoden aikana ja 11 % useammin kuin kerran viikossa. Rahapelien harrastaminen on keskittynyttä kuten alkoholin kulutuskin. Eniten pelaavien 5 %:n osuus kaikesta pelaamisesta on puolet. Peliongelmaiset puolestaan maksavat 32,5 % suomalaisten rahapelien tuotosta. Peliongelman esiintyvyys (taulukko 4) lienee meillä lähes samansuuruinen kuin muissakin maissa. Todennäköisesti peliriippuvuudesta kärsiviä on Suomessa noin ja sellaisia vaikeasti riippuvaisia (SOGS >10), jotka välttämättä tarvitsisivat hoitoa, noin neljä tuhatta (Aho ja Turja 2007, T. Tammi, suullinen tiedonanto). Miehet pelaavat enemmän ja useampia pelejä, ja heillä myös peliongelma on noin kaksi kertaa yleisempi kuin naisilla. Miehet usein aloittavat pelaamisen nuorena ja peliongelma syntyy varhaisessa aikuisiässä. Naiset taasen näyttäisivät aloittavan myöhemmällä iällä, mutta heille ongelma kehittyy miehiä nopeammin (Petry 2005). Ongelmapelaajat harrastavat muita useammin raha-automaatteja tai vedonlyöntiä, eniten raha-automaatteja (Aho ja Turja 2007). Pelaamisen muoto vaikuttaa pelaajan kokemiin ongelmiin ja voi olla myös merkki pelaamisen syistä. Raha-automaattien käyttäjät eivät yleensä odota suurta rahallista hyötyä vaan pelaavat enemmän pelaamisen jatkamiseksi, paetakseen huoliaan tai ongelmiaan. Heille ei myöskään näytä kertyvän yhtä paljon pelivelkaa kuin esimerkiksi vedonlyöntiä tai nettipokeria harrastaville, joista Peluurin tilastojen mukaan noin puolella on pelivelkaa, useimmilla kymmeniätuhansia euroja (Jaakkola 2006a). Suurilla summilla pelaava hakee todennäköisesti jännitystä ja kiihottumista pelistä. Pelaajien motiivit ja pelaamisen tavat vaihtelevat iän ja sukupuolen mukaan. Nuoret miehet hakevat pelaamisesta jännitystä ja rahaa, kun taas naisilla pelaaminen on useammin paonomaista. Naisia näyttäisivät ajavan rahapelien ääreen elämän muutokset tai kriisit, kuten avioero, eläkkeelle jäänti, työttömyys, läheisen kuolema tai yksinäisyys (Grant ja Kim 2004). Esimerkiksi Peluuri-puhelimeen soittaneista naispuolisista ongelmapelaajista yhdeksän kymmenestä harrastaa juuri automaatteja (Jaakkola 2006b). Samanaikaissairaudet tyypillisiä Heidi Villikan päihdetapauslaskennan perusteella tekemän selvityksen mukaan 5,1 %:lla päihdeasiakkaista oli myös peliongelma (Raportti 507

5 päihdetapauslaskennassa tavoitetuista rahapeliongelmaisista. Sosiaali- ja terveysministeriö, julkaisematon selvitys). Peluurin asiakkaista mielenterveysongelmia esiintyy vähintään 17 %:lla asiakkaista ja päihdeongelma 10 %:lla. Mielenterveysongelmat ovat yleisempiä naispelaajilla ja päihdeongelmat miespuolisilla ongelmapelaajilla (Jaakkola 2006b). Masennus on ehkä yleisin psykiatrinen häiriö pelaajilla. Ruotsalainen neurobiologi Stefan Brené (2007) korostaa peliriippuvuuden geneettisiä tekijöitä ja samanaikaisuutta alkoholismin, huumeiden käytön ja erilaisten psykiatristen diagnoosien kanssa. Hänen mukaansa peliriippuvuutta ei tulisi tarkastella erillisenä vaan pikemminkin tilana, joka hyvin usein esiintyy muiden psykiatristen diagnoosien kanssa. Rahapeliongelman kanssa samanaikaisesti esiintyviä ovat tutkimusten mukaan mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö (33 75 %:lla pelaajista), ahdistuneisuushäiriö (9 40 %:lla) ja päihteiden väärinkäyttö (30 50 %:lla) (Argo ja Black 2004). Tunnistaminen tärkeää Kun näkyviä merkkejä ei ole, peliongelman tunnistaminen on vaikeaa. Vihjeitä ongelmasta voivat olla taloudelliset vaikeudet, stressioireet ja uniongelmat. Pelaaja itse pyrkii salaamaan riippuvuuteensa, tai se jää helposti jonkin toisen oireen taakse. Peliongelman seulonta olisi erittäin tarpeellinen riskiryhmissä ja selvitettäessä yleisimmin esiintyviä samanaikaissairauksia yleisessä terveydenhuollossa, mielenterveystyössä sekä esimerkiksi koulu- ja työpaikkaterveydenhuollossa. Seulontaan on käytettävissä välineitä, joista yksinkertaisin on Lie/Bet-kysymyspari: Oletko koskaan tuntenut tarvetta käyttää pelaamiseen yhä enemmän ja enemmän rahaa? Oletko koskaan valehdellut läheisellesi siitä, kuinka paljon pelaat? Nopeakäyttöisyytensä vuoksi se soveltuisi hyvin esimerkiksi yleisten terveystarkastusten tai alkuhaastattelujen yhteyteen. Myöntävä vastaus toiseen tai molempiin kysymyksiin saattaa olla merkki peliongelmasta. Varsinainen diagnoosi ja asiakkaan mahdollinen palvelujen tarve tulisi sitten arvioida käyttäen siihen kehitettyjä Taulukko 4. Peliongelman esiintyvyys Suomessa vuotiailla. (Aho ja Turja 2007) sekä vuotiailla (Ilkas ja Aho 2006a). Peliongelman taso (viimeiset 12 kk) instrumentteja (ks. Gyllstrøm ym. 2005). Kysymysten on osoitettu kykenevän erottelemaan peliongelmaiset muista. Niiden sensitiivisyydeksi on saatu seurantatutkimuksessa 99 %, spesifisyydeksi 91 %, positiivisen tuloksen ennustearvoksi (PPV) 92 % ja negatiivisen tuloksen ennustearvoksi (NPV) 99 %. Toisessa tutkimuksessa sensitiivisyys oli 0,99, spesifisyys 0,85, PPV 0,78 ja NPV 1,00 (Petry 2005). Hoito pelaamattomuus vai haittojen vähentäminen? Osuus väestöstä (%) vuotiaat SOGS 3 4 (ongelmia pelaamisen hallinnassa) 2,1 SOGS >5 (todennäköinen peliriippuvuus) 1, vuotiaat SOGS-RA 2 3 (riskihenkilö) 5 SOGS-RA >4 (ongelmapelaaja tai todennäköinen 2,3 peliriippuvuus) SOGS = South Oaks Gambling Screen SOGS-RA = SOGS:n nuorisoversio Pitäisikö kuntoutuksen aina tähdätä pelaamattomuuteen vai riittäisikö joissain tapauksissa haittojen vähentäminen, elämänlaadun paraneminen ilman täydellistä pidättäytymistä pelaamisesta? Keskustelu ongelmapelaajien hoidon tavoitteista puuttuu meiltä vielä. Pelkästään peliongelmasta kärsivät näyttävät hyötyvän myös lyhyistä, kevyistä interventioista. Sen sijaan moniongelmaiset pelaajat tarvitsevat pitempikestoista kuntoutusta (Huotari 2007). Osa ei sittenkään kykene lopettamaan. Heitä tulisikin tukea niin, että heidän elämänlaatunsa paranee ja pelaamisesta aiheutuvia haittoja voidaan vähentää (Volberg 2001). Vastauksia siihen, mitä haittojen vähentämisen keinot meillä voisivat olla tai millaiset olisivat hoitosuositukset, ollaan vasta etsimässä. Hoitotutkimusta rahapeliongelmasta on tehty suhteellisen vähän. Suomessa ei ole toistaiseksi tehty yhtään varsinaista hoitotutkimusta. 508 T. Jaakkola

6 Resurssipulaa ja hoitoon hakeutumisen esteitä Suomessa peliongelmaisten hoito on ensisijaisesti päihdehuollon erityispalveluissa, A-klinikoissa annettua yksilöterapiaa. Yleisemmin käytetään kognitiivista tai kognitiivis-behavioraalista terapiaa. Meillä on kokeiltu myös psykodynaamisia menetelmiä samoin kuin musiikkiterapiaa ja yhteisöhoitoa (Erkkilä ja Eerola 2001, Huotari 2007). Käytettävissä ei ole yhtään erityisesti peliongelmaisille suunnattua hoitopalvelua. A-klinikkaverkosto ei kata koko Suomea, joten laajat alueet ovat ilman palveluja peliongelmaisille. Laitoshoitopalveluja on tarjolla kahdessa yksikössä. Tyynelän kuntoutuskeskuksessa hoidetaan vuosittain 50 80:tä pelaajaa ja Kouvolan kuntoutuskeskuksessa noin 15:tä asiakasta. Avo- ja laitoshoidon ohella meillä toimii pelaajien vertaisryhmiä, joista kymmenen on Gamblers Anonymous (GA) ryhmiä ja kahdeksan toimii lähinnä eri hoitoyksikköjen yhteydessä. Varsinainen puute on avohoidon ja vertaistuen resursseista. Kuntien resurssien kuluessa päihdehuoltoon ei ongelmapelaajille jää paljoakaan. Sosiaalija terveydenhuollon lainsäädäntö ei tunne peliongelmaa, eikä kunnilla siten ole pakottavaa tarvetta resursoida ongelmapelaajien hoitoa (Jaakkola 2005, Huotari 2007). Hoidon järjestäminen on ensisijaisesti kuntien vastuulla, mutta peliongelmaa ei ole juuri lainkaan huomioitu kuntien palvelujärjestelmässä. Sosiaali- ja terveysministeriön teettämässä tutkimuksessa henkilökunnan tiedon ja koulutuksen tarve nousi esiin tärkeimpänä kehittämiskohteena (Turja 2006). Ongelmapelaajat hakeutuvat varsin harvoin hoitopalvelujen piiriin, arvioiden mukaan osuus on alle 10 % (Petry 2005). Myös meillä Suomessa peliongelmaisten hoitoon hakeutuminen voisi olla tuon laajuista. Hoitoon Suomessa peliongelmasta on toistaiseksi julkaistu vain vähän tutkimuksia. Muutamia rahasta pelaamisen yleisyyttä selvittäviä tutkimuksia on tehty 1980-luvun lopulta lähtien. Ensimmäinen laajempi tutkimus, jossa selvitettiin suomalaisten rahasta pelaamisen ja peliongelman yleisyyttä, on sosiaali- ja terveysministeriön Taloustutkiy d i n a s i a t hakeutumisen esteinä ovat esille nousseet myös hoitojen korvaaminen ja hoitoyksiköiden eli A- klinikoiden leimautuneisuus pelaajien silmissä päihdeongelmaisten kuntoutusyksiköiksi. Yksityisten palvelujen käyttämisen esteenä on, että peliongelmaiset eivät ole saaneet Kansaneläkelaitokselta korvauksia hoidoista kuin harvoissa tapauksissa (Jaakkola 2005). Hoidon tarpeen arvioinnissa tulisi aina ottaa huomioon henkilön kokonaistilanne ja tehdä arvio peliongelman asteesta. Tähän on käytettävissä välineitä (Gyllstrøm ym. 2005). Peruspalveluiden antama tuki voi riittää, jos ongelma ei vielä ole peliriippuvuuden asteella. Erityispalveluja tulisi hyödyntää, kun peruspalveluiden antama tuki ei riitä tai pelaamisesta aiheutuvat haitat ovat vakavia ja on kyse peliriippuvuudesta. Tilanne on nähtävä kokonaisvaltaisesti ja kuntoutuksessa otettava kantaa myös taloudellisin vaikeuksiin, joita liittyy peliongelmiin lähes aina. Näihin voi hakea asiantuntija-apua esimerkiksi kunnallisesta velkaneuvonnasta. Peliongelman tutkimus vähäistä Ongelmapelaamisen tunnistaminen on vaikeaa, koska pelaajat pyrkivät salaamaan peliongelmansa. Samanaikaissairauksien yleisyyden vuoksi seulontaa tulisi tehdä aktiivisesti ainakin mielenterveys- ja päihdehuollossa. Seulontaan on käytettävissä nopeita ja luotettavia välineitä. Päihde- ja mielenterveysongelmaiset sekä nuoret, joilla esiintyy muutakin riskikäyttäytymistä, ovat erityisiä riskiryhmiä peliongelman kannalta. Pelihimo miten tunnistaa salattu ongelma? 509

7 mus Oy:ltä tilaama tutkimus vuodelta Se toistettiin keväällä Vuonna 2006 tehtiin sosiaali- ja terveysministeriön toimesta nuorten rahapeliä ja sen valvontaa koskeva tutkimus sekä kuntien käytäntöjä ja tiedon tasoa peliongelmaisten hoidossa selvittävä tutkimus. Ensimmäinen peliongelmaa käsittelevä kvalitatiivinen tutkimus on Murron ja Niemelän tutkimus vuodelta Se nosti ongelmapelaajien hoidon tarpeen ensi kertaa esille. Tutkimuksen suositusten pohjalta järjestettiin ongelmapelaajien hoito päihdehuollon erityispalveluihin. Lisäksi tehty on pari selvitysluonteista tutkimusta koululaisten pelaamisesta ja ongelmapelaajista palvelujärjestelmässä sekä eräitä kuntoutuskokeilujen arviointiraportteja. Lääketieteellistä tutkimusta peliongelmasta ei Suomessa ole tehty. Lopuksi Rahapelien saatavuus ja määrä kasvavat edelleen teknisen kehityksen myötä. Niinpä uhka peliongelman kasvusta on todellinen, ja sen ehkäisyyn on panostettava. Riskiryhmien määrittäminen ja auttaminen on osa tätä. Koska rahapeliongelman tunnistaminen on vaikeaa pelaajien salatessa ja hävetessä ongelmaansa, olisi ongelman seulonta hyvä saada rutiiniksi ainakin mielenterveys- ja päihdehuollossa. Meiltä puuttuu pelaajille kohdistettuja erityispalveluita. Päihdehuollon erityispalvelut ovat ylikuormitettuja, ja osa pelaajista karsastaa niitä. Hoidon saatavuutta tulisi lisätä niin alueellisesti kuin määrällisesti. Tässä voisi hyödyntää myös Internetiä ja puhelinta. Peliongelman tutkimus on edelleen vähäistä, vaikka viranomaiset ovat viimeisten kahden vuoden aikana alkaneet panostaa siihen enemmän. Stakesin mukaantulo peliongelman tutkimukseen ja kehittämistoimintaan tullee tehostamaan toimintaa. Voidaksemme esimerkiksi kehittää peliongelmaisten kuntoutukseen hoitosuosituksia tarvitsemme lisää suomalaista peliongelman tutkimusta. Samalla myös tulisi panostaa peliongelmien ehkäisyyn ja pyrkiä aktiivisesti poistamaan hoitoon hakeutumisen esteitä. Moottoriksi kaikelle tälle tarvittaisiin laajaa julkista keskustelua rahapeliongelmasta. Kirjallisuutta Aho P, Turja T. Suomalaisten rahapelaaminen Sosiaali- ja terveysministeriö Argo TR, Black DW. Clinical characteristics. Kirjassa: Grant JE, Potenza MN, toim. Pathological gambling. A Clinical guide to treatment. American Psychiatric Publishing Inc. 2004, s Australia s Gambling Industries. Productivity commission inquiry report,12/ Brené S. Underliggande biologiska orsaker till spelberoende en kunskapsöversikt. Statens folkhälsoinstitut. r 2007:02. Erkkilä J, Eerola T. Hallitsetko sinä pelejä vai pelit sinua. Tutkimus ongelmapelaajien monimenetelmäisestä kuntoutusprojektista. Kopijyvä: Jyväskylä Grant JE, Kim SW. Gender differences. Kirjassa: Grant JE, Potenza MN, toim. Pathological gambling. A clinical guide to treatment. American Psychiatric Publishing Inc. 2004, s Gyllstrøm F, Hansen M, Skaug TH, Wenzel HG. Peliriippuvuus. Valikoima kartoitusinstrumentteja kliiniseen ja tutkimuskäyttöön. Ilves-Paino: Hämeenlinna Huotari K. Pelaaminen hallintaan kuntoutus- ja koulutusohjelman ulkoinen arviointi. Dark Oy Hansa Direct: Helsinki Ilkas H, Aho P. Nuorten rahapelaaminen vuotiaiden nuorten rahapelaaminen ja peliongelmat puhelinhaastattelu. Sosiaali- ja terveysministeriö 2006(a). Ilkas H, Aho P. Nuorten rahapelaaminen. Ikärajan valvonta koeostot ja havainnointi. Sosiaali- ja terveysministeriö 2006(b). Jaakkola T. Peluuri auttava puhelin peliongelmissa. Vuosiraportti Jaakkola T. Peluuri auttava puhelin peliongelmissa. Puolivuotisraportti 2006(a). Jaakkola T. Peluuri auttava puhelin peliongelmissa. Vuosiraportti 2006(b). Murto L, Niemelä J. Kun on pakko pelata. A-klinikkasäätiön raporttisarja nro 11. Helsinki The Ontario Problem Gambling Research Centre. Framework. www. gamblingresearch.org/contentdetail.sz?cid=2007 Petry NM. Pathological gambling. Etiology, comorbidity, and treatment. United Book Press Stakes. Tautiluokitus ICD Luokitusversion tunniste: Turja T. Kuntien käytännöt ja tiedon taso rahapeliongelmaisten hoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö Volberg AR. When the chips are down. Problem gambling in America. Century Foundation Report TAPIO JAAKKOLA, projektipäällikkö Peluuri-palvelu Siltasaarenkatu Helsinki 510