lhara Saikaku Päässälaskua

Transkriptio

1 lhara Saikaku Päässälaskua

2 lhara Saikaku ( ) eli aikana, jolloin kirjallisuuden hegemonia oli siirtynyt Japanissa ylemmiltä säädyiltä keskiluokan kaupunkilaisten käsiin. Aiheet muuttuivat senmukaisesti: nyt kirjoitettiin kaupunkilaisten elämästä. Tapakuvaukseltaan Saikakun teokset ovat niin tarkkoja, että historiantutkijat käyttävät yhä niitä lähdeteoksina. lhara Saikakun kertomuksia on ilmestynyt suomeksi aikaisemmin kaksi kokoelmaa: Viisi naista jotka rakastivat rakkautta ja Kirsikkatyttö. Ne avaavat näkymiä aistillisuuden ja maksetun rakkauden maailmaan naisen kannalta. Alun perin vuonna 1692 ilmestyneen Päässälaskua-kokoelman terävissä ja taiturimaisissa kertomuksissa kuvauksen kohteena ovat ennen muuta miehet: liikemiehet, kauppiaat, elostelijat - se toinen eli maksava osapuoli. He ovat oman aikansa elintasojännittäjiä, meneviä miehiä, joille aserl)an ylläpitäminen ei anna yön eikä päivän rauhaa. Delfiinikirjat Otava 8495 Tilno 8116 ISBN X Kannen piirros: Seppo Polameri

3 lhara Saikaku Päässälaskua Novelleja Kuvitettu Suomentanut Martti Turunen Helsingissä. Kustannusosakeyhtiö Otava

4 Teosta varten on saatu avustusta Suomalaisen kirjallisuuden edistämisvaroista Japaninkielinen alkuteos Seken munezanyo 1. painos ilmestynyt 1692 ISBN X Kustannusosakeyhtiö Otavan painolaitokset Keuruu 1982

5 Sisällys 1. Tukkukauppiaiden turhamaiset rouvat 2. Vanha pertuskan tuppi ei kelvannut pantiksi Uudenvuoden hummerit yhtä vähissä kuin ruska kevään puissa Rotta kuriirina Yhden mommen kerho Ilotalossa valehteleminenkin maksaa Mielevästi miehelään Ovenpielet löyhässä Nö-teatterin uudet kasvot Riisikakuista uudenvuoden kukkia 81 II. Unta kultarahoista Erehtyväisiä ne ovat jumalatkin Solvausten yö Naran keittiöjuhlat Konstit on monet, tuumivat isännät taloja vaihtaessaan Nagasakin riisikakkupylväät Vuodenlopun öinen huutokauppa Neuvokas poika tekee siveltimistä oven kaihtimia Heitarö Edossa kauppa kukoistaa 162 Taustatietoa Saikakun suomalaiselle lukijalle 168

6 1. Tukkukauppiaiden turhamaiset rouvat Syyttäköön itsekukin vain omaa huojimattomuuttaan jokavuotisista laskuvirheistä, jotka johtavat uudenvuodenaaton maksuvaikeuksiin, sillä vuoden viimeisen päivän synkkyys on ollut itsestäänselvyys jo niistä ajoista kun jumalat juhlivat taivaallisen kallioluolan portilla. Sitä päivää ei voi hevillä muuntaa tuhanneksi kultarahaksi. On työlästä ylittää velkakahleissa uudcnvuodenaatto, tuo talven ja kevään taitekohta. Jo lasten huoltaminen aiheuttaa kuluja joiden suuruus tosin määräytyy kunkin varallisuuden mukaan. Vuoden mittaan kertyy niistäkin suuri summa, vaikkei yksittäisiä menoja heti huomaisikaan. Roskakasaan on hyljätty paholaisen torjuntanuolet, silkkipallot, särkyneet nukkejuhlan huhmareet, pinnasta haalistuneet poikien ruokomiekat, rikki hakatut neitotanssin rummut, kahdeksannen kuun tekovarpuset ruohopallonauhoissa, villisian päiväksi hakatut riisipullat, suojelusjumalille ruokauhriksi tarjotut riisimykyt, pahojen henkien manausyön kolikot, painajaisunien torjuntaan hankitut taikaesineet ja niin edelleen - rojua niin paljon ettei se mahtuisi tavaravaunuihin tai aarrelaivaankaan. Eritoten viime vuosina on rouvasväki kaikkialla ruvennut koreilemaan ylellisillä vaatteilla. Uuden-

7 vuoden lyhythihainen kimono pitää olla viimeistä mallia; kiillosilkkikankaasta maksetaan neljäkymmentäviisi mommea hopeassa ja sen kukkaväreillä värjäyttämiseen käytetään kokonainen kultaraha, eli enemmän kuin itse kankaaseen, vaikkei se siltikään vedä ihmisten katseita puoleensa - valitettavaa rahantuhlausta vain! Obi on Kiinasta tuotettua muinaista satiinia; kahden jalan levyistä kangasta kääritään uurnille kaksitoista jalkaa, hopeassa se tekee kahdeksankymmentäkuusi mommea. Entä sitten kahden kultarahan arvoinen hiusvanne; riisin nykyhintojen mukaan nainen kantaa päässään kolmea tynnyrillistä riisiryynejä. Kimenon alla on punaista alusvaatetta kaksi kerrosta, ja jaloissa valkoiset silkkisukat. Ennen vanhaan ei edes maakuntaruhtinaan rouva voinut pukeutua sillä tavalla, niin että ansaitsematon on tuollainen kunnia tavaijiselle kauppiaanvaimolle. Jos hän prameilisi omilla ylijäämärahoillaan, sen voisi vielä sietää, mutta kun on kysymys isännän alati korkoa kasvavista velkarahoista, joista ei saa rauhaa sateella eikä paisteella, yöllä eikä päivällä, niin tuonainen naisen turhamaisuus on isännälle mitä suurin häpeä. Konkurssihuutokauppa saattaa olla edessä jo huomispäivänä, mutta koska naisten puvut ja koristeet voi jättää sen ulkopuolelle, isäntä varmaan kuvittelee, että niiden turvin hän aloittaa liiketoimet uudelleen. Naiseen sopii sanonta ettei näe nenäänsä pitemmälle. Vielä konkurssihuutokaupan iltana hän saattaa kuljetuttaa itseään kaupungilla kantotuolissa

8 kaksi lyhtyjä kantavaa saattajaa mukanaan, vaikka kuutamoyössä lyhdyt ovat tarpeettomia, se on yhtä hullua kuin kävellä brokadeissa pimeässä tai lämmittää vesi ja mennä kylpyyn vasta sen jäähdyttyä - hyödytöntä pöyhistelyä kaikki tyyni. Maoalle siirtynyt vanha isäntä tarkkaili poikansa elämää buddhahyllyn nurkasta ja ilmestyi eräänä yönä uneen neuvoja antamaan: - Pilvi erottaa minut häilyvästä maailmasta joten on vähän hankalaa purkaa sinulle kiukkuani... Tuollainen liikkeenhoito paljastaa kykenemättömyytesi. Ostat tavaraa kymmenellä kammella ja myyt sen kahdeksalla vain saadaksesi käyttörahaa. Mitä järkeä siinä on! Jo ensi vuoden lopulla tämän talon portissa on takuulla seuraavanlainen kuulutus: Myytävänä kahdeksantoista syitä leveä talo ja kolme varastohuonetta. Sadeluukut ja huonekalut jäävät paikoilleen. Tatamiluku kaksisataaneljäkymmentä. Lisäksi myydään yksi Edo-rahtilaiva ja hytillä varustettu viiden hengen huvipursi soutuveneineen. Huutokauppa pidetään ensimmäisen kuun 19. päivänä tämän kaupungin virastotalolla. Niin omaisuus joutuu vieraisiin käsiin ja saman tien menee varmaan tämä vainajien uhrikalustokin. Ennen kaikkea minua säälittääkin tuo pronssinen kolmikko: maljakko, kynttiläjalka ja uhritikkujen polttoastia - ovathan ne kuuluneet meidän suvulle

9 10 jo monen sukupolven ajan. Ne minä kyllä aion kääriä lootuksen lehtiin ja tuoda tänne paratiisin puolelle ensi kesän vainajien juhlan jäähyväistulilta, koska tätä menoa tämä talo ei kuitenkaan pysy pystyssä ensi vuotta kauempaa. Näköjään olet ottanut sen itsekin huomioon koska ostit Tambasta melkoisen alan riisipeltoa rakentaaksesi sinne konkurssin jälkeen turvapaikkasi, aikamoista julkeutta muuten sekin. Kai sinä kuvittelet olevasi hyvinkin kaukokatseinen, mutta sinua viisaampia ovat ne jotka sinulle rahaa lainaavat; he tutkivat asemasi perusteellisesti varmistuakseen saatavistaan. Eikö olisi jo korkea aika lopettaa nuo typerät juonittelu! ja ryhtyä kunnon liikemieheksi. Kuolleetkin kantavat huolta omista lapsistaan, siksi minä tulin nyt pieluksesi viereen tällaista puhumaan. Vanhasta isännästä unta nähtyään nuori isäntä heräsi uudenvuodenaaton aamuun ja päästi jo vuoteessa oikean röhönaurun: - On tämäkin, nähdä nyt unta isävainajan ahneudesta vuodenlopun kiireiden keskellä. Parasta luovuttaa tuo pronssikolmikko heti temppeliin. Ahneus ei tunnu hellittävän tuonpuoleisessakaan maailmassa. Siinä hänen vanhaa isäntää soimatessaan saamamiehiä alkoi kokoontua taloon. Heistä selvitäkseen rahattomat kauppiaat ovat viime aikoina keksineet molempia osapuolia tyydyttävän menetelmän. Milloin heille kertyy rahoja käsiin, he luovuttavat ne ilman korkoa pankkiirille, ja laskuja maksaessaan

10 II kirjoittavat vain maksuosoituksia.joilla velkojat voivat periä saatavansa suoraan pankkiirilta. Siinä tarkoituksessa oli tämäkin isäntä jo edellisessä kuussa luovuttanut Iuotettavalie pankkiiritie hopearaho ja kaksikymmentäviisi kammea ja nyt hän jakoi vain maksuosoituksia velkojen rahastajille. Sillä tavalla hän selvisi nopeasti riisi kaupan. räätälin, paputahnan myyjän, paperikaupan, kalakauppiaan, temppelin ja jopa ilotalon rahastajasta ja vetäytyi sen jälkeen nopeasti Sumiyoshin temppeliin lähelle satamaa. merenjumalan suojelukseen. mutta mainingit hänen omassa rinnassaan eivät asettuneet, eikä tuollaiselta mieheltä jumalakaan voinut kovin levollisin mielin ottaa vastaan uudenvuodenubria. Isännän kirjoittamista maksuosoituksista kertyi kaikkiaan kahdeksankymmentä kammea, vaikka pankkiirilla oli niitä vastaan isännän tilillä vain kaksikymmentäviisi kammea. Maksuosoituslen tulvan nähtyään pankkiiri sanoi: - Saatte rahat myöhemmin, täytyy ensin tarkistaa miehen tilit, laskuja taitaa olla enemmän kuin rahaa. Rahastajille tuli hätä käteen; he panivat maksuosoitukset kiertämään maksaen niillä omia laskujaan, ja niin nuo paperilaput vaelsivat kauppiaalta toiselle. ja moni mies sai lopulta vastaanottaa uudenvuo den pidellen hyppysissään katteetonta maksuosoitusta oikean rahan sijasta. Seuraavan aamun valjettua alkoi jo yltäkylläinen uusi vuosi.

11

12 i " -'= -c= ==- _ r

13 2. Vanha pertuskan tuppi ei kelvannut pantiksi Auringonpimennys osui uudenvuodenpäivään kuusikymmentäyhdeksän vuotta sitten, mutta kun sama ilmiö esiintyi uudelleen viidennen Genrokuvuoden ensimmäisenä päivänä, se tuntui jo kummalliselta. Silti jo muinaisen keisarin Jiton neljännestä hallitusvuodesta alkaen vuodenpäivät on laskettu auringon- ja kuunpimennyksen mukaan eivätkä ihmiset osaa epäillä kalenterin luotettavuutta. Kalenterista katsottuna päivät vierivät nopeasti vuoden yläpäästä alimmalle partaalle ja niin oltiin taas uudenvuodenaatossa. Nytkin siitä kehittyi niin kiireinen etteivät ihmiset ehtineet laulella viisuja eivätkä edes hyräillä balladeja. Eritoten köyhälistökortteleissa olivat riitely, pyykin pesu, seinänaluskiveysten korjaus ynnä kaikki muut mahdolliset toimet jääneet viime hetkeen, eikä uudenvuoden valmisteluista ollut puhettakaan; ei ollut riisikakkuja, ei edes yhtä kupillista riisiryynejä. Rikkaiden elämään verrattuna se oli viheliäistä ja säälittävää. Eräässä seitsemän perheen asuntoparakissa maalliset huolet eivät kuitenkaan näyttäneet kaivavan mieliä, sillä kaikilla oli vielä jotain pantiksi kelpaavaa. He elivät yleensä kädestä suuhun; maksoivat vuokransa aina kuun lopussa, ostivat käteisellä kaik-

14 15 ki jokapäiväisen elämän tykötarpeet - riisiryynit, paputahnan, polttopuut, etikan, soijaliemen, suolan ja öljyn - kun velaksi eivät olisi saaneetkaan. Niinpii heidän ei tarvinnutkaan kärsiä velanmaksupäivinä ra hastajien tunkeilusta, heillä ei ollut syytä pelätä ketään tai pyydellä anteeksi keneltäkään. Heidän kohdallaan piti yhä paikkansa vanha sanonta: 'Huolettomuus on köyhän rikkaus.' Mies joka jättää velkansa maksamatta on verrattavissa varkaaseen joka elää valepuvussa kunniallisten joukossa. Yleensä kaupunkilaiset hoitavat vuoden varrella raha-asioitaan vain ylimalkaan; jättävät kuukaulisen menoarvion tekemättä joten vuoden lopussa tulot ja menot eivät enää täsmää. Kädestä suuhun eläjät selviävät taloudenhoir!osta ilman minkäänlaista kirjanpitoakin. Mutta kun he vielä uudenvuoden aattoiltanakin elävät tavalliseen tapaansa, on säälittävää katsella heidän yrityksiään pantata tavaroitaan juhlapäivistä selvitäkseen. Eräästä asunnosta pantataan vanha sateenvarjo, puuvillaloukku ja teepannu. Niillä he saavat lainaksi yhden mommen painoisen hopealantio uudenvuoden juhlimiseen. Heidän naapurissaan vaimo luovuttaa arkikäyttöisen obinsa panttilainaamoon kietoen uumilleen sen tilalle paperista punotun vyön, mies luopuu puuvillapäähineestään, ja lisäksi heiltä löytyy kanneton eväsrasia, kolmensadan piinläven pirta, viiden gon ja yhden gon mittakeppi, viisi Minatossa valmistettua posliinilautasta, seinälle ripustettava Jödö-buddhalaisuuden jumalten alttari tykötarpeineen - kaikenkaikkiaan kaksikymmentä-

15 16 viisi esinettä joilla he saavat lainaksi puolitoista mommea uudenvuoden viettoon. Heidän itäisenä naapurinaan asustaa samuraitansseja esittävä miekkonen. Aina uudeksivuodeksi hän vaihtaa ammattia ryhtyen Daikoku-laulajaksi. Siihen hän tarvitsee ainoastaan viisi bummea maksavan naamion ja paperimassasta tehdyn nuijan, joten häneltä joutaa pantattavaksi tanssipäähine, viitta ja leveähelmainen kimono kolmesta mommesta, joilla hän selviää hyvin yli vuodenvaihteen. Hänen naapurinaan elelee pystyyn kuollut, paperivaatteita käyttävä kulkurisamurai, joka jo ajat sitten vaihtoi ruokaan entisen ratsuosa satulan ja kaikki sotilasvarusteensa. Nykyään hän näpertelee henkensä pitimiksi hevosen häntäjouhista merilahnan leikkionkia. Mutta nekin jäivät jo pois muodista. hän on nyt elämänsä pahimmassa ahdingossa eikä löydä enää keinoa juhlakaudesta selviämiseen. Lopulta hän lähetti eukkoosa panttaamaan vanhaa valekullattua kohokuvioista pertuskan tuppea, mutta sen nähdessään panttilainaamon isäntä vain tuhahti, että se on täysin arvoton, ja heitti menemään. Silloin vaihtui väri eukon kasvoilla ja hän alkoi polottaa: - Sillä tavallako sinä käsittelet ihmisten tärkeitä aarteita! Jos tavara ei kelpaa niin kai sen voisi edes kunnolla palauttaa. Julkenetko sinä väittää tätä hyödyttömäksi? Tässä tupessa on kuule pidetty pertuskaa jolla isäni taisteli kunniakkaasti Ishidan ka-

16 o>!.j r! ;r...,._= -: =c =--= - _-.. e -=

17 18 hakassa. Isä luovutti tämän minulle koska hänellä ei ollut poikaa, ja aikoinaan miehelään mennessäni asetin tämän hääkulkueen etunenässä kannettavaan arkkuun. On siis julkeaa esi-isien häpäisyä nimitellä tätä arvottomaksi kapineeksi. Vaikka olen syntynyt naiseksi, en pelkää henkeni puolesta. Tästä et pääse vähällä! Sen sanottuaan eukko hyökkäsi ulisten panttilainaamon isännän kimppuun. Tämä yritti hädissään pyydellä anteeksi, mutta eukko ei sillä taittunut. Rähinä kokosi paikalle lähistön väkeä ja he totesivat: - Kulkurisamurai on oikea nylkyri, parasta selvittää tämä en enkuin melu tuo hänet tänne. He kehottivat panttilainaajaa antamaan eukolle kolmesataa kuparikolikkoa ja kolme kupillista kuorimattomia riisinjyviä hyvitykseksi kunnianloukkauksesta ja siten he saivat eukon asettumaan. Niin se ihminen muuttuu kun ympäristö vaihtuu. Tämäkin nainen oli elänyt tyttärenä kotitalossaan. josta saatiin tuhatkaksisataa tynnyrillistä riisiä. Siellä hän oli viettänyt kaikki päivänsä kuin kukkavaunuissa, joten kai häntä itseäänkin nyt hävetti kun joutui kerjäämään hyvitystä noin pikkumaisen asian takia. Tämäkin todistaa, ettei köyhyydestä ole edes kuoleman syyksi. Saatuaan nuo kolmesataa kolikkoa ja päivän riisiryyniannoksen haltuunsa hän vielä marisi ettei kuorimattomasta riisistä ole huomenissa syötäväksi. Siihen panttilainaajalla oli oitis oma neuvo valmiina: hän ehdotti, että eukko voi käyttää hänen poljettavaa riisimyllyään. Niin nainen pääsi kotiinsa valkaistu riisi mukanaan. Mutta panttila>

18 19 naaman isäntään voidaan soveltaa sananlaskua: 'Jos menetät malttisi. menetät rahaakin.' Kulkurisamurain viereisessä asunnossa asusti siinä kolmenkymmenenseitsemän ikäinen nainen. Hän cleli yksin. koska hänellä ei ollut sukulaisia eikä edes lapsia hänestä huolehtimassa. Kuuleman mukaan hänen miehensä oli kuollut viisi vuotta sitten, joten hän oli leikkauttanut tukkansa lyhyeksi ja käytti kuviotaota kimanoa niinkuin leskivaimon tuleekin, mutta vaatimattomasta pukeutumisesta huolimatta hän oli säilyttänyt naise11isen viehätysvoimansa eikä ulkonäössäkään ollut häpeämistä. Ajankulukseen hän kehräsi hamppua Nara-kankaisiin; hoiti uudenvuoden valmistelut jo viimeisen kuun alkupäivinä; varasi polttopuita kolmannelle kuulle saakka; hankki kalavartaaseen keskikokoisen piikkimakrillin, viisi pientä merilahoaa ja kaksi turskaa; osti uudet valkoiset syömäpuikot riisimykykeiton syöntiin, lakattuja puikkoja arkikäyttöön, Kinon läänissä valmistettuja lakkakulhoja astiaston täydennykseksi ja vaihtoi jopa patojen puukannet uusiin. Vuokraisännälle hän lahjoitti suolamakrillin, tämän tyttärelle silkkihihnaiset puukengät ja rouvalle silkkipunoksiset sukat. Samassa parakissa asuville naapureilleen hän antoi kuhunkin perheeseen riisikakkuja ja kimpun maustetakiaisia. Sanalla sanoen: hän otti uuden vuoden vastaan kaikkien hyvien tapojen mukaisesti. Mutta se mistä hän sai rahat tuohon kaikkeen jääköön hänen omaksi salaisuudekseen. mitä sitä nyt kaikille kuuluttamaan.

19 20 Parakin perimmäisessä huoneessa asui kaksi naista yhdessä. Toinen heistä oli vielä nuori; korvat, silmät ja nenä hänellä oli ihan kuin muillakin, mutta silti hän aina peiliin katsoessaan tiuski, miksi hänen piti syntyä niin rumaksi ettei kukaan huoli häntä vaimokseen. Toinen naisista oli aikoinaan toiminut majatalon mainostyttönä Itämerentien varrella Sekin kaupungissa, lähellä lasten suojelujumala Jisön temppeliä. Mutta hän oli saanut sieltä potkut kohdeltuaan tylysti majatalon itsepalveluhuoneissa yöpyneitä asiakkaita, jotka olivat lähteneet salaa Iseen pyhiinvaellusmatkalle. Silloisten riisivarkauksiensa takia hän joutui jo iässä ajassa kärsimään rangaistuksensa: elämään kerjäläisnunnana jatkuvassa riisin puutteessa. Hurskas ilme kasvoillaan hän hoki rukouksia jotka eivät lähteneet sydämestä. Hänellä oli nunnan kaapu, mutta velhon sydän, tai toisen sananlaskun mukaan hän oli susi lampaan vaatteissa. Hän unohti kuuliaisuuden buddhia kohtaan. Mutta usko löytää sielun vaikka sardiinin päästä. Niinpä tämäkin nainen ehti kantaa mustaa hamppuviittaa jo viisitoista vuotta, ja buddhien suojeluksessa hän lähti joka aamu kerjuukierrokselle. Hän sai hyppysellisen riisiryynejä joka toisesta talosta ja vasta kahdentoista talon almuista riisikuppi tuli täyteen. Viiden kupi11isen päiväannokseen hän joutui kiertämään viisikymmentä korttelia. Hyvää terveyttä se nunnankin elämä kysyy. Viime kesänä hän sai auringonpistoksen kesän kuumuudessa. joutui luovuttamaan viittaosa panttilainaamoon kahdesta mommesta, lääkkeitä

20 21 ostaakseen, eikä enää kyennyt Junastamaan sitä takaisin. Siten häneltä meni mahdollisuus elinkeinonsa harjoittamiseen. Kaavuttomana nunnana hän sai kokoon vain kaksi kupillista päivässä entisen viiden sijasta, vaikka kuinka yritti rukoilla ihmisille autuaallista oloa tuonpuoleisessa elämässä. Sanotaan että uudenvuodenaatto saa papitkin juoksemaan ja muilla ihmisillä--on niin kiire että unohtavat vainajatkin, saati että ehtisivät jaella munkeille riisiryynialmuja. Tämän naisen oli pakko luovia vuodenvaihteen yli kahdeksan vaivaisen kuparikolikon turvin. Köyhälistökorttelin panttilainaamon isäntä joutuu todella maailman kurjuuden todistajaksi eikä liiketoimista tule mitään jos antaa sijaa säälille. Tuskallista on sivullisenkin katsella tuollaista uudenvu denviettoa.

21 3. Uudenvuoden hummerit yhtä vähissä kuin ruska kevään puissa Jo ammoisista ajoista uudenvuoden hörai-alttarille on asetettu petäjänoksia ja saniaisia, eikä tuo ikuisen nuoruuden koriste voi olla täydellinen ilman Isen hummeria. Mutta joinakin vuosina hornmerien hinta voi kohota niin korkeaksi että köyhissä taloissa on pakko tyytyä hummerittomaan uudenvuoden juhlintaan. Kun tässä taannoin pomeranssi hävisi kaupoista uudenvuoden alla niin vähiin että kappalehinta nousi hopeassa puoleen mommeen, silloin monet käyttivät sen tilalla bergamottipäärynöitä, jotka kokonsa ja värinsä puolesta muistuttavat pomeranssia. Mutta jos ]sen hummerin sijasta asettaa hörai-alttarille suurikokoisen katkaravun se on vähän samaa kuin kävelisi lainakimonossa. Vaikeahan se on hihatloman hihojaan heiluttaa, joten hyväpä jos vähävarainen saa edes katkaravun alttarilleen. Korkealle tavoittelevan suurellisen liikemiehen taloon puhaltavat maailman tuulet niin tuimasti etteivät tavalliset olkimatot riitä suojaamaan seiniä pohjoissateiden rynnäköiltä. Sellaisessa talossa ei ole turhaa ylellisyyttä vuorata saviseiniä laudoilla jotka on kyllästetty noesta ja tanniinijauheesta valmistetulla liuoksella. Ihmisellä on lupa nauttia elämän perustarpeista; vaatteista, ruoasta ja asunnosta, sen mukaan kuin varat sallivat. Mitä muuta ihminen

22 23 voisi elämältä odottaakaan. Nuorten ei kannata yrittää ansaita rahaa '<:aihtamalla suvulta perimänsä ammatti johonkin toiseen. Ei ole koskaan viisasta halveksia vanhoilta opittu ja taitoja. Nuoret tekevät alinomaan laskuvirheitä; kolme kertaa viiden tulokseksi he saavat helposti kahdeksantoista, vaikka olisi kysymys millaisesta älypäästä tahansa. Ösaka on nykyään uudenvuoden alla kaikenlaisen tavaran markkinapaikka. Jo kuusikymmentä vuotta kauppiaat ovat marisseet kaupankäynnin heikkoutta, mutta tosiasiassa mikään ei jää myymättä. Jopa graniittiset myllynkivetkin, joiden käyttöikä on sentään monta sukupolvea, ovat jatkuvasti niin kysyttyjä että Köben graniittivuori uhkaa huveta tyhjiin. Entä sitten esineet joita käytetään vain pari kolme päivää. Vainajien juhlan uhriesineet kääritään juhlan jälkeen lootuksenlehtiin ja päästetään aaltojen mukana menemään, ja samankaltaisen kohtalon saavat viidennen kuun poikien juhlan koristekypärät, tai uudenvuoden koristeet; kaikki pitää olla uutta joka juhlaan. Temppelimaksujen kiitoslahjoina saadut viuhkatkin heitetään roskakoriin edes paketteja avaamatta. Eikä tuollainen tuhlaavaisuus näytä edes harmittavan ketään. Ylellisen elämän tyyssijana Ösaka on totisesti toiseksi pahin Edon jälkeen. Kukaan ei esimerkiksi halua viettää uuttavuotta ilman Isen hummeria hörai-alttarilla; kaikki niitä

23

24

25 26 ostavat vaikka hinta olisi tuhat kuparikolikkoa. Kolme, neljä päivää ennen uuttavuotta niitä myytiin vielä jokaisessa kalakaupassa, mutta nopeasti ne hupenivat yhtä harvinaisiksi kuin laivoilla ulkomailta tuotetut tavarat ja aattona ei löytynyt mistään edes hummerin partaa. Ihmiset etsivät hornmerien punerrusta kuin syksyn ruskalehtiä ja kun levisi tieto että Bing korttelin Era-nimisessä kalakaupassa on vielä yksi hummeri jäljellä, siitä tarjottiin huimia hintoja; ensin puolitoista mommea, mutta pian hinta kohosi lähes viiteen mommeen eikä kauppias siltikään suostunut sitä myymään. Erään talon palvelija ei uskaltanut tarjota omin päin sen enempää vaan kiiruhti kysymään isännän mielipidettä. Tämä irvisti ja rupesi tuohtuneena selittämään: - Koko elämäni aikana en ole ostanut mitään liian kallista. Minä hankin kaikki tavarat käteisellä silloin kun ne ovat halvimmillaan; polttopuut kuudennessa kuussa, puuvillan kahdeksannessa ennen hintojen nousua, riisin ennenkuin mallastehtailijat aloittavat uuden saken valmistuksen ja Nara-kankaat ostan heti vainajien juhlan jälkeen. Ainoastaan isäukon kuoltua erehdyin maksamaan ruumisarkusta ylihintaa ja se harmittaa vieläkin. En nytkään usko että uusi vuosi jää tulematta vain siksi ettei meillä ole Isen hummeria. Mehän voimme ostaa niitä kaksi sellaisena vuotena kun hinta on vain kolme bummea. Sillä tavalla voimme korvata laiminlyönnin hyvin taloudellisesti. Jos Uudenvuoden jumala unohtaa meidät siksi ettei meillä ole humme-

26 27 ria. niin unohtakoon! Neljä mommea on yletön hinta yhdestä hummerista, minulle jo neljä bummeakin olisi liikaa. Mutta vaimo ja poika olivat toista mieltä. Heistä oli mahdotonta ajatella höraita ilman hummeria. Naapurien silmissä häpeän saattoi vielä kestää, mutta vävy oli tulossa uudenvuodenvierailulle ja jo yksin hänen lakiaan hummeri oli saatava. He lähettivät palvelijan uudelleen asialle, mutta sillä välin Ima-sillan korvassa sijaitsevan tukkuliikkeen palvelija oli jo ehtinyt ostaa kyseisen hummerin maksamalla siitä kuusi mommea, eli kuparikolikkoina viisi sadan rahan ketjua. Kauppias oli määrännyt hinnaksi 480 kuparirahaa, mutta uudenvuoden kunniaksi tukkukauppiaan palvelija oli maksanut täydet viisisataa, koska ei ollut viitsinyt ruveta rahaketjua aukomaan. Palvelija etsi vielä hummeria monista kaupoista, mutta niitä ei ollut enää missään, vaivojensa palkaksi hän sai vain uudenlaisen käsityksen Ösakan laajuudesta. Kun hän palasi takaisin tyhjin käsin. rouva näytti pettyneeltä mutta isäntä nauroi: - Sellainen tukkuliike on pian tuhon. oma ja liikkeen rahoittajat näkevät vielä takuulla painajaisunia huonosta sijoituksestaan. Jos meillä täytyy välttämättä olla hummeri hörai-alttarilla, minä pystyn kyllä järjestämään asian omalla tavallani. niin että siitä on hyötyä vielä uudenvuoden jälkeenkin. Isäntä määräsi erään käsityöläisen ompelemaan punaisesta silkistä hummerin, ja tuloksena oli taideteos, joka maksoi isännälle vain kaksi ja puoli

27 28 mommea. - Uudenvuodenjuhlan jälkeen tätä voi käyttää vaikka lasten leluna. Tällaista saa aikaan terävä äly. Selvitin kuuden mommen menoerän kahdella ja puolella mommella ja lisäksi tulos on pitkäikäisempi. Isännän monisanainen itsekehu sai lopulta toisetkin myöntelemään: - Tämän talon hyvinvointi on epäilemättä isännän suurenmoisen älykkyyden ansiota. Hummerikeskustelun vielä jatkuessa talon vanha emäntä saapui paikalle pää talon takana sijaitsevasta vanhuudenkodistaan. Hän oli jo yhdeksänkymmentäkaksivuotias, mutta näkö oli säilynyt hyvänä ja jalatkin olivat vielä vahvat. - Kuulin että täällä pidetään paljon porua hummerien hinnoista. Omapa on syynne kun jätitte hankkimisen viime hetkeen. Luuletteko että talo pysyy pystyssä sellaisella menolla! Olisi hyvä muistaa että hummerit ovat kalliita erikoisesti tällaisena vuotena jolloin kalenterin mukaan kevät alkaa jo vanhan vuoden puolella. Se johtuu siitä että [sen päätemppelin pappien ja tavallisten kaupunkilaistenkin taloissa palvotaan jumalia ihan kuin koko [sen alue olisi yhtä jumalten maata. Eikä vain Ise vaan koko Japani. Hummereita tarvitaan miljoonia. ]sen temppelit vievät päältä parhaat ja ylijäämä tuodaan uudeksivuodeksi tänne Ösakaan ja Kyotoon. Minä otin sen huomioon ja hankin jo kuun puolivälissä kaksi suoraan merestä nostettua hummeria neljän bummen kappalehinnal-

28 29 Ia. Kun vanha emäntä sitten ojensi toisen hummereista päätaion väelle nämä joutuivat kaikki syvän liikutuksen valtaan ja päivittelivät: - Oletpas sinä tuhlaavaineo kun ostat kaksi hummeria vaikka yksikin riittäisi. Siihen vanha emäntä vastasi: - Minä en hanki mitään turhanpäiten. Minä saan eräältä henkilöltä joka uudeksivuodeksi lahjana peltotakiaisia viisi nippua, tai kolme jos ne ovat paksuja. Ajattelin antaa vastalahjaksi tämän neljä bummea maksavan hummerin noista takiaisista joiden arvo on siinä yhden mommen tienoilla. Oli teidän annenne ettei häntä tänä vuonna kuulunutkaan. Mutta vaihtokauppa on aina vaihtokauppa vaikka olisi kysymys omista jälkeläisistä. Jos haluatte tämän hummerin, teidän on tuotava minulje korvaukseksi nuo viisi takiaisnippua. Ostin tämän hummerin saadakseni takiaisia eikä asia muutu siitä miksikään vaikka hummeri jääkin tänne. Kyllä minä ymmärrän ettette tekään halua hummeritonta hörai-alttaria. Minä en tee tätä ahneudesta. Asia on nähkääs niin että vuoden kaikkina viitenä juhlakautena täytyy mielessään tarkkaan hinnoitella saamansa lahjat ja antaa vastalahjat niin että vaihtokaupasta jää jotain voittoakin. lsen temppeli muistaa meitä joka vuosi hyvityslaatikolla joka sisältää nipun kuivattuja tonnikalanpaloja. rasian valkoista puuterijauhoa. kokoontaitettavan puisen kalenterin ja viisi nippua aitoa ja tuoretta merilevää. Tarkkaan laskettuna niiden yhteisarvo on kaksi mommea ja kahdeksan bummea. Minun

29 30 aikanani tästä talosta annettiin temppelille kolehtia tasan kolme mommea vuodessa, joten temppelille jäi kaksi bummea voittoa. Sama käytäntö jatkui kolmekymmentä vuotta, mutta sen jälkeen kun luovutin taloudenhoidon teidän käsiinne, te rupesitte maksamaan temppeli IIe joka vuosi neljäkymmentäkolme mommea, ja se on jo yletöntä tuhlausta vaikka olisi kysymys millaisesta hurskaudesta tahansa. En usko että temppelikään ajattelee hyvää tuollaisesta haaskauksesta. Näkeehän sen siitäkin kun temppeli otti käyttöön yhden kammen painoisen uhrirahan jonka voi ostaa kuudellasadalla mommella, vaikka tuon 'kyyhkysensilmä'-rahan oikea arvo olisi painon perusteella yhdeksänsataakuusikymmentä mommea. Sillä tavalla temppeli on saanut pyhiinvaellusmatkat tuntumaan edes hiukan halvemmilta kuin ennen. Tästäkin tarinasta näkee miten täynnä ahneutta on tämä maailma. lsessä on kaikkiaan satakaksikymmentä temppeliä, mutta vain Ebisu- ja Daikoku-jumalien päätemppelit rikastuvat jatkuvasti. Temppelien mainospapit joutuvat huutamaan äänensä käheiksi jumaliensa ominaisuuksia: - Taga-jumala tarjoaa pitkää ikää, Sumiyoshi varjelee merenkulkijoita, lzumo hoitaa ihmissuhteita, Kagami kaunistaa naisten kasvoja, Sannö on kahdenkymmenenyhden pienemmän jumalan päällikkö ja Inari varjelee kauppiaita epäonnesta. Koska kaikki nuo jumalat edustavat hyviä asioita, ihmiset mielellään uhraavat niille, mutta muiden

30 31 jumalien edessä vallitsee kolkko hiljaisuus. Nykyiiiin rahaa eivät saa helpolla edes jumalat joten ei ole ihme että ihmisetjoutuvat raha vaikeuksiin. lscn papit kiertävät joka vuosi ympäri maata keräämässä sivutemppeleiltä saataviaan ja samalla he jakavat kiitoskirjeitä lahjoittajille. Kirjeiden suuri määrä pakottaa heidät käyttämään palkattuja kirjureita, joille maksetaan yksi bumme yhdestä kirjeestä. Kirjurit saavat kirjoittaa samoja kirjeitä vuoden ympäriinsä, päivästä päivään ja työ on niin uuvuttavaa etteivät he pääse yhtenäkään päivänä edes kahdensadan bummen ansioihin. Nuo kirjeet lupaavat jumalten lahjana ikuisesti kestävää menestystä, mutta kirjureille niiden kirjoittaminen tarjoaa vain niukan toimeentulon.

31 4. Rotta kuriirina Eräällä miehellä oli tapana pitää talossaan suursiivous vuoden viimeisen kuun 13. päivänä. Sitä varten hän pyysi suvun kotitemppelistä kaksitoista bamburuokon latvusta, eli saman määrän kuin vuodessa on kuukausia, selittäen tarvitsevansa ne uudenvuoden juhlakoristeiksi. Käytettyiän niitä ensin katonrajan pölyjen huiskimiseen hän teki niiden varsista olkikaton tuk.irimoja ja latvoista luutia, eläen muutenkin niin nuukasti ettei heittänyt hukkaan edes roskia. Viime vuoden lopulla hänellä oli kuitenkin niin paljon muita kiireitä että suursiivous jäi uudenvuo denaattoon. Samana päivänä hän lämmitti kylpyvedenkin, sen ainoan kerran sinä vuotena. Peittoaineeksi hän oli säästänyt viidennen kuun juhlassa syötyjen riisikakkujen käärelehdet ja vainajien juhlan lootuksenlehdet, koska hän ajatteli että vesi lämpiää niillä yhtä varmasti kuin oikeilla polttopuillakin. Hän oli olevinaan viisaampi kuin kaikki toiset ja motkotti alinomaa muiden tuhlaavaisuudesta. Tuon kitupiikin vanha äiti asui päärakennuksen takana pienessä mökissä jonka oli rakennuttanut vanhuudenkodikseen; jos poika oli saita niin hänet synnyttänyt nainen oli oikea saituuden perikuva. Uudenvuodenaattona hänkin oli lämmittämässä kylpyvettä ja työntäessään tulisijaan vanhaa paritonta puukenkää hän marmatti itsekseen: