RusinniemiRok 2006 : Suurin mänttäläinen rockfestivaali koskaan - kerralla napakymppiin!

Transkriptio

1

2 RusinniemiRok 2006 : Suurin mänttäläinen rockfestivaali koskaan - kerralla napakymppiin! Mäntän elävän musiikin yhdistys järjesti heinäkuun lopulla RusinniemiRok - festivaalin. Edellinen tapahtuma pidettiin samalla paikalla Mäntän Rusinniemessä tasan 26 vuotta sitten. 21 paikallisen bändin voimin viihdytettiin arviolta ihmistä, vauvasta vaariin. Voidaan sanoa, että suuri perhe oli koolla! Lämpimässä auringonpaisteessa Rusinniemen nurmikentällä oli piknikmäinen tunnelma. Kaunille, vesistön ympäröimälle paikalle, oli pystytetty kaksi esiintymislavaa. Vielä alkukesästä alue muistutti hoitamatonta kesantopeltoa. Melun puheenjohtaja Jukka Kiiltomäki toteaa: -Mäntän kaupungin myötävaikutuksella paikka järjestyi käyttöömme. Luvat tapahtumaan edellyttivät täsmällistä suunnittelua mm. järjestyksen ja ensiavun suhteen, mutta teimme kaiken hyvässä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Lalli Leimiö avasi Rokin Neil Youngin Hey, Hey, My, My-biisillä, kuten oli tehnyt 26 vuotta sitten. Tämän jälkeen 20 esiintyjää soitti, suurella innolla ja sydämellä. -Kaikki meni todella upeasti ja yleisö viihtyi loppuun saakka. Aurinkoinen ilma vielä kruunasi kaiken, eikä tietoakaan järjestyshäiriöistä. Kaupunginjohtajakin kehui!, hehkuttaa Kiiltomäki. Tiinaa uskottiin. Alkoholittomuuteen sitoutuivat hienosti niin yleisö kuin soittajatkin. Jokaiselle jotakin! Rok keräsi kaikenikäistä yleisöä nauttimaan kesäpäivästä ja hyvästä musiikista. Ideat festivaalin järjestämisestä ja MELU:n uudelleen herättämisestä syntyivät keväällä. Vuosien hiljaiselon jälkeen yhdistys sai uuden hallituksen toukokuun lopulla, kun reilut parikymmenta elävän musiikin ystävää kokoontui Mäntän Kulttuurikeskus Pekilolle. -Itseni lisäksi hallitukseen kuuluvat Tiina Hintikka sihteerinä ja Anne Salonen rahastonhoitajana. Perustamiskokouksen yhteinen henki oli reipas: -Rok järkätään, epäilijöille näytetään!, Jukka Kile Kiiltomäki kertoo naureskellen. 2

3 Harvoin on Mäntässä nähty niin rentoa ja hyväntuulista porukkaa. Rokjumalat suojelivat Rusinniemirokkia! Yleisöä läheltä ja kaukaa Vaikka RusinniemiRokin markkinointi oli hoidettu lähes nollabudjetilla, onnistui tapahtuma keräämään arviolta 1500 hengen yleisön. Asenne soittajilla oli kohdallaan. -Nämä bändit ovat uskomattoman täysillä musiikkinsa takana. Onko Mäntässä näitä u- seinkin?, kysyi Anne Rosenlöf Padasjoelta. -Tulin tuttavien mökille ja he kutsuivat vuosisadan bileisiin. Ja kyllähän tämä on aivan mahtavaa, hän lisää. Kattava ohjelma Kun parikymmentä esiintyjää pistetään esiintymään klo 11 alkaen ja lupa musisointiin päättyy tasan klo 22, tarvitaan täsmällinen aikataulu. -Yleensähän nämä aikataulut venyvät ja venyvät. Mutta nyt soittajat olivat niin tohkeissaan, että kapusivat lavalle samantien, kun sieltä edellinen lopetti!, Kiiltomäki sanoo ja veistelee. -Havaittavissa taisi olla pientä ramppikuumetta... Bändejä riitti kattavasti, aikajanassa Kazapanoksesta Razieliin (nyk.naivi). Edellinen perustettiin 1978, jälkimmäisen kokoonpano oli toiminut kuukauden. Samoin musiikillinen kattaus tarjosi koko aterian akustisesta soitosta aina raskaaseen rockiin saakka. Vaikutus koko alueeseen Lalli Leimio toimi festivaalin avaajana, kuten teki myös vuonna Kuvien väliin mahtuu 26 vuotta, mutta groove senkuin paranee! Ravintola Welhon yrittäjä Kukka- Maaria Holloway toteaa. -Jos yhtenä rock-viikonloppuna liikevaihtomme moninkertaistuu, voi vain arvata vaikutuksia alueen yrityksille kokonaisuutena. Welhon yrittäjät ovatkin innoissaan musiikkielämän tuomista mahdollisuuksista. -Ilman muuta yhteistyömme jatkuu. Odotamme innolla marraskuussa alkavia klubi-iltoja, joita kehitämme yhdessä melulaisten kanssa, hän lisää innostuneena. Vuosi 2007 uudestaan Kun festari onnistuu näin hienosti, kaikki odottavat uusintaa. -Kyllä heinäkuun viimeinen viikonloppu on varattava tähän, puheenjohtaja Kiiltomäki toteaa. Positiivinen ongelma on edessä. Hämeessä kun ollaan, sytytään hitaasti asioihin. -Jo nyt tiedusteluja bändeiltä on tullut niin paljon, että kuinkahan saamme pidettyä festarin yhdessä päivässä?, Kile ihmettelee. Hän myös muistuttaa, että soittajien lisäksi riittävän määrän todellisia tekijöitä tulee sitoutua käytännön työhön. -Talkoohenki on ehdoton edellytys tapahtuman järjestämisessä. Bileiden onnistuminen antaa hyvän mielen tekijöilleen. Tervetuloa mukaan, Kiiltomäki tiivistää lopuksi. Häräld Sällinen Bänd featuring Kile Mäntän seudun elinkeinoelämään jää tuhdisti euroja, kun näin suuri määrä väkeä on liikkeellä. Tarkkoja laskelmia ei ole tehty, mutta esimerkiksi Hotelli- (ylh.) Snautsers & Friends (vas.) Tuliristi teksti: Ismo Mäkinen kuvat: eri lähteitä kotisivuilta -lämmin kiitos kaikille kuvaajille! 3

4 Chief s high corner Jukka Kiiltomäki puheenjohtaja, MELU Nämä miehet tulivat RusinniemiRokissa yleisölle tutuksi. Kapteeni Kile (oik.) ja juontajana toiminut Juha Forsman. Mietiskelin tässä että mitä kirjoittaisin kolumniini ensimmäiseen Meluzine-lehteen. Josko kirjoittaisi aikajanan väliltä Melun herättämiskokouksesta RusinniemiRokkiin mutta hei! Se on jo tehty, koettu ja fiilistelty jo valmiiksi ja toisaalta olen jäävi siitä itse kertomaan niinpä se jää toisten kerrottavaksi. Niinpä päätin kertoa musiikin merkityksestä minulle (Boring but I don t care). Makuasioista ei voi kiistellä. Tämä pätee myös musiikissa. Jokaisella ihmisellä on omat mieltymyksensä musiikin suhteen. Yleensä nämä mieltymykset syntyy eri asioista: Rytmi, lyriikat, muistot, rankkuus, rauhallisuus, tunnelma et cetera Minulle on aina tärkeätä musiikin tuomat tunnetilat. Kerronpa tarinan vuodelta 1988: Talvi, ylioppilaskirjoitukset, Rusinniemen uimaranta, valkoinen saabbi, aamulla 20min ennen englannin kielen kirjoitusten alkua, nuori Kloppi. Kloppi päästeli Saabilla Vilppulasta kohti Mänttää hyvissä ajoin ennen sen aamun kirjoituksia mutta Kloppia jännitti. Millä Kloppi pääsisi eroon tuosta jännityksestä. Kloppi päättikin ajaa koululle Rusinniemen kautta ja käydä haukkaamassa happea josko se auttaisi tuohon jännitykseen. Kloppi nousi autosta Rusinniemen uimarannan pyörähdyspaikalla ja sytytti paateron. Kävipä Kloppi laittamassa vielä auton molemmat etuovet auki. Ensimmäinen käteensattuva kasetti soittimeen ja eikö tuo sattunut olemaan kohdalla Welcome Home (Sanitarium) by Metallica. Sydän jyskytti ja pää heilui vaikka Kloppi oli kyseisen biisin kuullut kymmeniä kertoja aikaisemmin. Klopin jännitys muuttui kertaheitolla rauhalliseksi uhoksi: Kele, kyllä nyt lähtee!!! Kloppi saapui kirjoituksiin psyykattuna ja sparrattuna ja hoiti homman kotiin. Vielä tänäkin päivänä samainen Kloppi käyttää tuota Welcome Home (Sanitarium)-kappaletta itsensä psyykkaamiseen tuolla liike-elämän palveluksessa. Toki Kloppi on vuosien varrella löytänyt paljon biisejä jotka tehoavat samalla tavalla mutta niistä jokaisesta Klopilla on oma tarina kerrottavanaan Suuret Kiitokset Juurakolle Alias Mäkisen Ismolle Meluzinen synnyttämisestä! PS. Tuo Kloppi on nykyään karvaisempi ja hieman harmaampi ja liikkuu keskuudessanne. Ismo Mäkinen päätoimittaja, meluzine 4

5 MELUCD jatkaa MänttäRock (1983) ja MitaHä? (1987) julkaisujen kunniakasta perinnettä! Alueella on lupaavia bändejä, joilla on oikeita kansainvälisiä mahdollisuuksia! MELU tuottaa kooste-cd:n paikallisista bändeistä kevään 2007 aikana! Innostus onkin ollut todella massiivista: musiikkiaan tuottamaan onkin sitoutunut 17 bändiä! #MänttäRock ja #MitäHä? - kasetithan ovat edelleen legendaaridessa maineessa musadiggareiden parissa. RusinniemiRock antoi viitteitä siitä, että nyt saadaan aikaan todella kovatasoinen, 2007-luvun julkaisu! Superb!!! melucd hrs late 10 Nokkonen 2 Black heart 11 Nothings grace 3 chill 12 Paranoia 4 Distract Resort 13 Partinen & Hartonen 5 Incredible Fish 14 Roxanna 6 Jokseenkin Hyödyttömät Tyypit 15 Six shooter 7 Kazapanos 16 Snautsers 8 Mainstream The second cumming 9 Naivi 18 The Verona Keep on Funkin! Kun sattuma puuttuu peliin, voisi myös olla otsikko. Jos paras kaveri soittaa into puhkuen, on parasta kuunnella; (Nieko):-Mene Juurakko HETI PekiloRokin kotisivuille, nyt täällä tapahtuu!! Ja niinhän mies surffasi, eikä voinut ymmärtää mitä meni tekemään. Kun on asunut 20 vuotta pois seudulta, on moni muukin musiikinharrastaja muuttanut pois. Mutta netin keskustelupalsta teki selväksi, että kesällä ollaan taas yhtä perhettä. Aloin vähitellen ymmärtää, että nehän ovat siellä tosissaan RusinniemiRokin suhteen. Perustivat MELU:n uudestaan ja festarit nousivat kuin tyhjästä! Upea rockjuhla -todellinen voimannäyttö! Editor s bass lines meluzine 1/06 Päätoimittaja: Ismo Mäkinen ismo@pelismo.fi Näiden kuvien välillä on 23 vuotta, mutta peukalo toimii edelleen! Melun ydinjoukko on tehnyt tämän jälkeenkin valtavasti töitä. On tietenkin niin, että parhaat fiilikset saa, kun heittäytyy täysillä mukaan. Itsekin (asuinpaikka Nummela) tein täysin älyttömän ehdotuksen, että voisin toimittaa tätä lehteä. Ja voin sydämestäni sanoa, että mahtavan joukon avulla tämä on nyt totta! Niin tuo otsikko. Sehän on suoraan meikäläisen ensimmäisestä käyntikortista, vuosi Samalla taitaa olla ensimmäinen slogan, jonka olen keksinyt mainosmiehenä! Ja se on luettu väärin melkoisen monta kertaa... 5 Alkuperäisestä funk-musan groovesta pidän toki edelleen. Sanoisin otsikon kuitenkin tarkoittavan Täysillä Eteenpäin! Ja juuri siitä MELU:ssa on kyse! Pidetään siis meno päällä, ei jarruteta! Ja JOKAINEN on tervetullut jäseneksi & osallistumaan. Nähdään Klubi-Illassa! Juurakko PS. Kehitetään meluzinesta yhdessä huippuluokan musalehti. Antaa tulla juttua & kuvaa & ideaa!

6 Black Heart : teksti: Maija Puska kuva: Black Heart Mänttäläinen, goottirockia soittava nelihenkinen Black Heart perustettiin vuonna Omia biisejä bändi pääsi soittamaan reilun vuoden kuluttua siitä, vuonna Bändin esittelyesiintyminen oli koulun kevätjuhlassa vuonna 2004, jolloin se soitti yhden oman biisin, Love s Victimin ja HIMin Poison Girlin. Toinen esittelyesiintyminen koitti saman vuoden jouluna, kun Black Heart esitti koulun itsenäisyysjuhlassa oman kappaleensa Don t Go Away. Vuonna 2005 julkaistiin ensimmäinen demo nimellä Don t Go Away, ja bändi soitti myös ensimmäisen oikean keikkansa Ilvesrockissa. Toinen keikka oli pari kuukautta myöhemmin Vilppulan nuorisotalolla vilppulalaisbändi The Veronan kanssa. Vuonna 2006 Tomi Ahon studiossa otettiin bändikuva, ja Black Heart keikkaili Pekilo-rokissa. Toinen demo, Cold as Ice, ilmestyi vappuna, ja vuoden toinen keikka oli kesäisessä rocktapahtuma Rusinniemirockissa. Elokuun lopussa bändi soitti viimeisimmän keikkansa Pumput soikoon -festivaaleilla. Maija Puska, haastattelija: Olette soittaneet yhdessä noin neljä vuotta. Millaisia vaikeuksia olette kohdanneet tänä aikana? Ilkka Vuorinen, bändin solisti: Välillä on ollut turhauttavaa, kun on tuntunut etteivät taidot riitä. Koska sävellän kaikki biisimme itse, joskus on ollut vaikeuksia selvittää muille, mitä ajan takaa jossakin tietyssä kohdassa. Motivaatio on myös vaihdellut eri aikoina. Treenikämppää on ollut hankalaa löytää, sillä niitä on tällä seudulla todella vähän tarjolla. 6

7 Ilkka Vuorinen laulu, basso Joonas Rajamäki: kitara Antti Humppi: rummut Eetu Suoranta: koskettimet web: Jäsenet Bändiin kuuluu neljä jäsentä: laulaja ja basisti Ilkka Vuorinen, kitaristi Joonas Rajamäki, rumpali Antti Humppi ja kosketinsoittaja Eetu Suoranta. MP: Miten päädyitte soittamaan yhdessä? Ilkka: Ajatus bändistä ja yhdessä soittamisesta syntyi ensimmäisen kerran kesän leirillä Eskolassa, kun minä, Joonas, Antti ja Vilho Pirttijärvi (joka jäi myöhemmin pois bändistä, mutta palasi perustamaan The Second Cummingia saman porukan kanssa) päädyimme samaan huoneeseen keskustelemaan soittotaidoistamme. Heti syksyllä pyysimme myös Eetua mukaan bändiin. Näin meillä olikin tarvittavat soittajat kasassa. Eetu ja Joonas ovat soittaneet ja soittavat musiikkiopistossa, mutta taidot ovat karttuneet myös koulun musiikintunneilla ja kokemuksen lisääntyessä. Musiikista Black Heartin tärkeimpiä vaikuttajia ovat olleet Fields of the Nephilim, HIM, The Sisters of Mercy, The 69 Eyes ja Type O Negative. Musiikkia on hankala asettaa genrerajoihin, mutta se on lähimpänä goottirockia. Ilkka säveltää ja sanoittaa biisit lähes kokonaan itse. MP: Mistä saat ideoita ja otat vaikutteita biiseihin? Ilkka: Biisit tulevat omien tuntemusten pohjalta, niihin voi purkaa ajatuksiaan. Vahvat tunteet synnyttävät eniten säveliä ja sanoituksia. Luovuus keskittyy lähinnä melodiaan, sanoituksissa on joskus vaikeuksia. Melodian ja sanoitusten yhteensovittaminen on haastavaa mutta palkitsevaa; on hienoa saada uutta ja kiinnostavaa aikaiseksi. MP: Millaisia teemoja käsittelet sanoituksissa? Ilkka: Rakkautta, menettämistä, kuolemaa ja ahdistusta, omia kokemuksia ja elämää yleisesti. Ensisijaisesti sanoitukset ovat pieniä elämäkertoja, joista voi päätellä jotakin niiden tekijästä. Käsittelen myös yhteiskunnan epäkohtia ja pohdin, miksi asiat ovat näin. MP: Miksi päädyitte englanninkielisiin sanoituksiin? Ilkka: Itse pidän enemmän englannista, siinä on voimaa ja se antaa paljon mahdollisuuksia. Se on myös kansainvälisempi kieli. Julkaisut Black Heart on julkaissut tähän mennessä kaksi demoa, Don t Go Away:n vuonna 2005 ja Cold as Ice:n vuonna Vanhemmalla demolla on kolme biisiä ja uudemmalla neljä. Cold as Icen:n arvostelu löytyy imperiumi.netistä: dem_2.php?id=1499. Molempia levyjä voi tilata Black Heartin nettisivuilta. MP: Miten musiikkinne on muuttunut ajan kuluessa? Ilkka: Ensimmäisen demon biiseissä kuuluu selvästi vaikutteet esimerkiksi HIM:n tuotannosta. Biisit ovat yksinkertaisempia ja popahtavampia. Toisen demon kappaleihin vaikuttajia on tullut enemmän, kuten vaikka The Sisters of Mercy ja Type O Negative. Tulevalla kolmannella demolla voi kuulla, miten Cradle of Filth on vaikuttanut, ja biiseissä on hyvin paljon synkkyyttä ja massiivisuutta. Ylipäätään lähes kaikki mitä kuuntelee vaikuttaa omaan musiikkiin jotenkin. Vanhat vaikuttajat ovat tietenkin jääneet, mutta lisäksi tulee koko ajan kaikkea uusia vaikutteita hyvistä biiseistä, jotka ovat jääneet mieleen. Keikat Black Heart on keikkaillut pari kertaa vuonna 2005 ja kolme kertaa vuonna MP: Millaista keikoilla on ollut? Ilkka: Kun soitimme ensimmäisiä keikkoja eikä monikaan ollut kuullut meistä, useimmat ihmiset lähinnä seisoivat ja ihmettelivät. PekiloRokissa olimme jo tunnetumpia ja faneja oli saapunut paikalle kauempaakin (tosin Uniklubi saattoi tehdä myös jotain asialle). Meininki oli selvästi parempi ja yleisö oli enemmän mukana kuin aikaisemmin. RusinniemiRok oli ke-säinen ulkoilmatapahtuma, jossa oli paljon yleisöä, ja siellä oli hienoa soittaa. Tunnelma oli hyvä ja samantapainen kuin kesän festareilla yleensä, pienemmässä mittakaavassa vain. Pumput Soikoon-festivaali ei ollut ihanteellinen keikka, sillä yleisön keski-ikä oli hiukan korkealla ja juuri Black Heartin esityksen aikana satoi kaatamalla vettä. Muutama uskollinen fani kuitenkin kuunteli keikan loppuun rankkasateesta huolimatta. MP: Millaista palautetta olette saaneet? Ilkka: Mäntässä palaute on ollut välillä melko negatiivistakin ja mennyt henkilökohtaisuuksiin. Mikseri.netissä kritiikki on ollut rehellisempää, rakentavampaa ja monipuolisempaa. Musiikin tekemisessä oma näkemys on kuitenkin tärkein; ei musiikkia tulisi tehdä toisille vaan itselleen. Tulevaisuudennäkymiä Ensi keväänä Black Heart tekee kolmannen levynsä sekä on mukana Melun kokoelma-cd:llä. MP: Millainen uudesta levystä on tulossa? Ilkka: Levyllä käsitellään kuolemaa ja kuolemista erittäin paljon. Kukaan ei tiedä, koska itse kuolee tai lähiomainen kuolee, eikä kukaan myöskään tiedä, onko elämän jälkeen mitään. Tuolla levyllä tuon esiin käsitteen Memento mori, mutten halua kenenkään masentuvan siitä tiedosta. Lähinnä haluan ihmisten elävän yksilöinä ja nauttien. Ei elämää pidä elää muiden mukana, sillä se ei anna aikaa itselle ja omille mieltymyksille. Musiikkipuolesta tulee aikalailla erilaista kuin aiemmin. Alkuaikojen pop on melkein kokonaan haihtunut pois, melodiat ovat omituisia ja kitaralla on suurempi rooli. Hyvin mahdollista on, että levyllä voi kuulla viulua ja selloa sekä patarumpuja ja erilaisia soitinkokeiluja. Bändi treenaa nykyisin Pirkanmaan Ammattikorkeakoulun treenikämpässä, mutta yksityinenkin treenikämppä kiinnostaisi. Tietoja ja tarjouksia mahdollisesta treenikämpästä tai keikoista voi laittaa Black Heartin sivuille vieraskirjaan yksityisviestillä. Sivuilla on myös lisätietoja ja valokuvia bändistä.

8 chill : Keppana mukaan ja koppiin! chillin viikonlopun saldona mielenkiintoista materiaalia Kuuntelun paikka. Rumpali Mika Rautiainen (etualalla) ja kitaristi Miska Rautiainen arvioivat äänitystulosta koneelta. Kello studiopäiväkirja Tämän oven takana chill äänittää tuotoksensa On syyskuun 23. päivä, ja aurinko paistaa kirkkaasti lämmittäen viluisia hartioita. Tänään mänttäläisen chillin treenikämpällä tapahtuu tai ainakin pitäisi tapahtua, sillä edessä on työntäyteinen äänityspäivä. Tarkoituksena on saada purkkiin kaksi uutta biisiä, joista toinen päätyy Melun tulevalle kokoelmacd:lle. On sovittu, että paikalle tullaan kello 14. Ketään ei kuitenkaan näy, sillä edellisillan juhlinta on verottanut rankalla kädellä chillin miehistöä. Raati on ankara: Ota toi vielä uusiksi... Vedit liian matalalta... Koita nyt muistaa ne sanat... Kello Rautiaisen veljekset, kitaristi Miska ja rumpali Mika, saapuvat paikalle. Aplodien paikka! Molempien silmäluomia painaa väsymys, joten ensitöiksi laitetaan kahvit tippumaan. 8 Tällä kertaa pihaan kurvaa vokalisti Jouni Rantanen. Pojat alkavat kuunnella edellispäivän äänityksiä ja arvioivat niitä. Osa kitaroista on äänitetty edellisiltana, ja rummut muutama päivä aikaisemmin. Treenikämpän akustinen on ahkerassa käytössä, kun jokainen bändin jäsenistä rämpyttää sitä vuorollaan ajankuluksi. Jouni alkaa avata ääntä Miskan soiton säestämänä, ja Mika yrittää helpottaa kankkustaan juuri korkatulla oluella. Tunnelma on leppoisa ja yhä vähän väsynyt. Kello Keppana mukaan ja koppiin, toteaa Miska ja painuu studiokoppiin kitara kainalossa unohtamatta tietenkään sitä pakollista äänityskaljaa. Studiokopin ovi sulkeutuu ja silmille hyppää kyltti, jossa lukee Miehiä työssä ei saa kytkeä. Muut laittavat korvatulpat korviinsa, kun Miska alkaa tykittää seiskakielisellä Ibanezillaan. Kello Mika ja Jouni pitävät tupakkatauon Miskan yhä jatkaessa äänitystä. Mika ei saa silmiään pysymään auki kahvista huolimatta ja käy sohvalle lepäilemään. Jouni tekee jekun ja läimäyttää Mikaa poskelle tämän yrittäessä nukkua, ja Mika siirtyykin studiokopin sohvalle nukkumaan. On siinä kaverilla unenlahjat!

9 Pieni väittely saa tunnelman kärhäkkääksi. Virvokkeet ovat alkaneet vaikuttaa. Studiokopista kuuluu Miskan kirkaisu ja tuskastunutta puhinaa soiton samalla katketessa; ilmeisesti äänitys ei nyt mene aivan nappiin. Kello Toinen kitaristi, Eero Koivu, liittyy remmiin mukaan. Mika lähtee kotiin nukkumaan ja sanoo palaavansa illalla kämpälle, kun on saanut vähän unta palloon. Mika onkin omat osuutensa jo kunnialla saanut vedettyä nauhalle, joten siinä mielessä rumpali on vapaansa ansainnut. Kello Nyt bändin kiireinen basisti Helend Hellu Jantsikenekin on selviytynyt paikalle. Miska on lopettanut äänittämisen, ja Jouni valmistautuu puolestaan omaan laulu-urakkaansa. Lyhyen ruokatauon jälkeen hän alkaa avata ääntä. Kämpällä kaikuvat Metallican Unforgivenin melankoliset sävelet, kun Hellu ja Eero taituroivat akustisilla kitaroilla duettona. Kello Jouni siirtyy sermin taakse omaan laulunurkkaansa, jossa sukkahousuilla suojattu mikki häntä jo odottaakin. Ensin lähdetään äänittämään puhtaita lauluja Miskan säätäessä sisääntulotasoja studiokopissa. Tekniikan kanssa on ongelmia (koskapa ei olisi?), sillä laulu ei jostain syystä mene nauhalle. Homma saadaan kuitenkin pian toimimaan ja äänitykset jatkuvat. Hellu ja Eero si evat kaljaa ja kertovat oman arvionsa Jounin laulusuorituksista. Ota toi vielä uusiksi, Vedit liian matalalta, Koita nyt muistaa ne sanat! Raati on ankara ja periksi antamaton, joten Jounilla riittää vielä paljon työtä. Kello Tunnelma käy kärhäkkääksi, nauraa Hellu, kun pojat ovat saaneet äänityksen tiimellyksessä pienen väittelyn aikaiseksi. Jouni ei enää jaksaisi äänittää samaa kohtaa, mutta Hellun ja Eeron mielestä kohta kaipaa vielä hiomista. Eero kolistelee ja on kompastua lattialla oleviin piuhoihin. Kalja on selvästi alkanut vaikuttaa, ja ilta on vasta nuori. Kello Pojat pitävät tupakkatauon ja laulu raikaa, kun koko bändi (rumpalia lukuun ottamatta, joka ei sittenkään selviytynyt paikalle) innostuu vetämään yhteislaulutuokiota Miskan ja Eeron säestäessä kitaroilla. Hieman kahdeksan jälkeen toimittaja itse poistuu paikalta, mutta treenikämpällä lauluäänitykset jatkuvat pitkälle yöhön. Purkkiin saadaankin onnistuneita luikauksia ja huutoa niin Jounilta kuin kakkosvokalisti Hellultakin. Pojat ovat erittäin tyytyväisiä viikonlopun studiosession tulokseen, jonka myös yleisö tulee kuulemaan aikanaan. Sen verran Miska paljastaa, että luvassa on sairaimman ja samalla herkimmän kuuloista chilliä ikinä. teksti: Sonja Vesterinen kuvat: Sonja Vesterinen Laulut purkkiin. Vokalisti Jouni Rantanen äänittämässä. 9

10 The Verona : Menestystä sekä televisiosta että radiosta Vilppulalaisen The Veronan uusi omakustanne-ep 2 Steps Back ilmestyi Aiemmin kaksi demoa ja Subrose-EP:n julkaisseen yhtyeen perustivat 2002 Aleksi ja Tuomas Suoranta. Perustajat määrittelevät The Veronan musiikkityylin moderniksi rokiksi metallivaikuttein. Veljekset valottivat äänityssessioiden lisäksi The Veronan historiaa sekä tulevaisuudennäkymiä. Aleksi Suoranta: laulu ja kitara Kimmo Jokela: kitara Joni Välimaa: basso Tuomas Suoranta: rummut web: the_verona@luukku.com Tähän mennessä The Veronalla on takanaan parisenkymmentä keikkaa. Keväällä 2005 yhtye eteni toisen demonsa voimin MTV3:n Pulssi-ohjelman Pulssipoppari-kisan finaaliin. TV-esiintymiset loivat omat perhosensa vatsanpohjaan: -Olihan ne aika hulluja reissuja. Lähetysformaatista johtuen soitettiin playbackina, joten ei tarvinnut huolehtia, soittaako oikein. Tuli vähän jännitystä purettua juomisiin. Sen näkikin sitten haastatteluista, muistelee laulaja-kitaristi Aleksi Suoranta. Menestys ei jäänyt pelkkään finaalipaikkaan, sillä The Verona voitti kisan yleisöäänestyksen. Rumpali Tuomas Suoranta pitää Tuli vähän jännitystä purettua juomisiin. Sen näkikin sitten haastatteluista... jalat kuitenkin maassa: -Taisivat kaverit ja sukulaiset olla myöhään hereillä. Loppukesästä 2005 The Verona voitti YLEX:n demoskaban, ja Subrose-EP:n avauskappale Worst-Case Scenario pääsi näin valtakunnalliseen radiosoittoon. Edellisen EP:n menestyksestä huolimatta uusi EP 2 Steps Back on veljesten mielestä parasta, mitä yhtye on tähän mennessä esittänyt: -Tuntuu, että pääsimme kokonaan uudelle tasolle, kun vertailee edellisiin demoihin, Aleksi kertoo. Askel eteenpäin 2 Steps Back on nauhoitettu toukokuun lopussa Tuuloksen Matrixtor-studiossa. Myös edellinen EP Subrose äänitettiin samassa paikassa: -Homma toimi sen verran hyvin, että päätettiin mennä tämä uusikin sinne tekemään. 10 Nauhoittajana ja miksaajana hääri Lauri Malin, ja tultiin tosi hyvin toimeen. Mies kyllä tiesi mitä olimme hakemassa, Aleksi Suoranta kertoo. Studiotyöpäivä: 8-10 h! Tuomaksen mukaan sessiot etenivät ripeästi: -Rummut ja bassot saatiin nauhoitettua ensimmäisenä päivänä, jonka jälkeen seuraavat kolme päivää menivät mallikkaasti. -Kahdeksasta kymmeneen tuntiin tehtiin viisi päivää töitä, ja illat keksittiin mitä mielikuvituksellisinta tekemistä, Aleksi täydentää. -Ensiksi meidän pitikin julkaista demon yhteydessä sellainen studiodokumentti, mutta julkaisukelpoista materiaalia ei sitten tullutkaan tarpeeksi. Kamerat kyllä pyörivät tiuhaan tahtiin, mutta tuotteeseen oltaisiin pian jouduttu lätkäisemään K18-merkintä, Tuomas nauraa.

11 Aleksi uhkailee, että sessioista julkaistaan vielä joskus materiaalia, mutta itse levytykseen yhtyeen biisintekijä on tyytyväinen : -Vakavasti puhuen EP:stä tuli todella hyvän kuuloinen. Biisit ovat myös raskaampia kuin ennen. 2 Steps Back -EP:tä voi ostaa suoraan The Veronan jäseniltä tai tilata sähköpostitse osoitteesta the_verona@luukku.com. EP sisältää nelisivuisen kansilehden sanoituksineen sekä tarran. -Mukana on yksi kesäbiisi, yksi rankempi ja yksi hitaampi biisi, Tuomas valottaa. Treenauksesta ei tingitä The Veronan kokoonpanoon kuuluu Suorantojen lisäksi toinen kitaristi Kimmo Jokela ja basisti Joni Välimaa. Välimaa tuli yhtyeestä kesällä lähteneen entisen basistin tilalle. -Olemme Jonin kanssa tunteneet toisemme ylä- asteelta asti, ja hän oli luonnollinen valinta bändiin. Tiesimme hänen osaavan asiansa ja kemiat toimivat hyvin, perustelee Tuomas basistivalintaa. -Jonihan on aiemminkin soittanut vähän aikaa The Veronassa, Aleksi kertoo. Kitaristi Jokela muutti hiljattain Aurajoen rannoille. Suorantojen mukaan asia ei uhkaa yhtyeen tulevaisuutta: -Kimmon muutettua Turkuun treenailemme koko bändin voimin vain viikonloppuisin. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, ja muu bändi treenaa viikollakin, Tuomas vakuuttaa. Lisää keikkoja ja Amerikan meininkiä Tulevaisuudessa The Verona aikoo keikkailla niin paljon kuin mahdollista, ja muutamia keikkoja on jo varmistunut. -Esimerkiksi soitamme Turun Klubilla Carmen Grayn lämppärinä, Tuomas mainostaa. Kamerat kyllä pyörivät tiuhaan tahtiin, mutta tuotteeseen oltaisiin pian jouduttu lätkäisemään K18- merkintä! Uutta materiaaliakin syntyy koko ajan, ja Aleksilla on kasassa jo kolme kappaletta: -Tyyli on taas muuttunut eteenpäin tästä uudesta demosta. Mukaan on tullut sellaista Amerikan meininkiä, biisit ovat entistä vauhdikkaampia. Yksi uusista biiseistä nauhoitetaan ehkä myös Melu:n kokoelma-albumille. teksti: Matti Tyynysniemi kuva: Jukka Tamminen Paranoia : Uutta rockia Vilppulasta Vilppulalainen Paranoia -yhtye on syntynyt 2005 vuoden alussa, jolloin Vilppulan omat pojat Toni Kakkuri, Matti Levelä, Miikka Kangasjärvi ja eräs nimeltä mainitsematon kitaristi aloittivat soiton Tappiksen kämpillä. Tai siis autotallissa. Yhtye on siis suhteellisen tuore, mutta keikkojakin löytyy. Viimeisin keikka oli kotibileissä ja lisää on kuulemma tulossa. Tähtäimessä on tietenkin, että ensi vuoden Rusinniemi Rokissa kuullaan myös Paranoiaa. Rockia ja punkkia Millaista musiikkia bändi soittaa? Omien sanojensa mukaan, he soittavat rockia ja punkkia sekaisin. Vaikuttajina bändille ovat mm. Klamydia, Bad Religion ja myöskin Vilppulalainen RATTUS. Yhtyeeltä löytyy myös hitaampaa materiaalia. Paranoian lyriikat ovat poikien omasta mielestäni yksinkertaisia. Esim. Antti -biisissä lauletaan: Mitä Antti juo, Antti juo kaljaa. Omia kappaleita yhtyeellä on jo kymmenkunta ja kaikki ovat suomeksi. Keksin biisien nimet vasta keikalla! Biisien nimet laulaja Toni lupasi keksiä vasta keikalla! Bändin kokoonpanoon kuului siis kaksi kitaristia, basisti ja rumpali, mutta toinen kitaristi potkittiin bändistä suoraan suolle, hänen motivaation puutteen takia. Toisin sanoen, häntä ei huvittanut käydä soittamassa. Toni Kakkuri: Kitara ja laulu Matti Levelä: Basso ja taustalaulu Miikka Kangasjärvi: Rummut ja muut Yhtye päätti olla luovuttamatta, ja näin syntyi kolmihenkinen Paranoia -yhtye. Kotisivut ovat suunnitteilla tulevaisuudessa. Jäämme odottamaan! teksti: Antti Humppii kuva: Vilho Pirttijärvi 11

12 3HRS LATE: Smalltown Salmiacs Wesku: Teme: Wuge: Wille: web: Basso, laulu Kitara Rummut Kitara ja laulu teksti: Teemu Heinonen kuvat: 3hrsLate Pakko kiteyttää alkuun MIKSI? -Lapset huutaa sohvalla kun leppäkeihäät, muijalta tiedustelin että joskos tänään, se huutaa että vedä ##teen! hohhoijaa. SIIS SIKSI!! -sitaatti lainattu eräältä bändiä hyvin lähellä olevalta bassotaiteilijalta. # WHY : No ei nyt pelkästään juuri tuon takia,kaikillehan tuo nyt on joskus tuttua, eikö? Vaan jos nyt Hyrslaten perimmäisiä tarkoitusperiä lähdetään perimään, niin eiköhän tuo homma ole paljolti sitä kuuluisaa arjen vastapainoa. Yhtään väheksymättä haarahyppelyn tehokkuutta, tai dementiahiihtoa sauvojen kera kuunvalossa, tehokkaita lajeja kaikki. # WHO : Aloitetaan vuodesta 2000 vai oliko se 2001, anyway. Mr Martikainen eli Wille ja allekirjoittanut,vanhoina tuttuina kyrpiintyivät lähes tulkoon totaalisesti silloiseen äijärock tarjontaan, ei ollut enää BACKSLIDERS: ia ei, ja taisi olla GÜNTkin tauolla. Kaiken maailman sankariheviä kyllä saatiin kuulla sääliä tuntematta. Hikihän siinä tulee kun sukkikset jalassa pitkissä viiksissä kamppailee lohikäärmeitä vastaan aamusta iltaan. Niin tuumattiin sitten perushämäläiseen tapaan notta tehdään itse prkl! No, Willehän vanhana kitarasankarina otti pappaa kitarisoista ja yhteistuumin alettiin kitaroita kurittamaan. Bassotaiteilijaksi vonkasimme, paikallisen Juha murcielago, batman Lepistön joka osoittikin oivia konsteja yleisön mielenkiinnon saamiseksi: soitti usein toinen silmä kiinni,very efficient! Vinkkinä! Ja suomen törkeimmän rumpusetin taakse istahti, jälleen paikallinen ihmelapsi, Jyri jysky Joensalmi. Hänhän nautti jo silloin 12 suunnatonta mainetta oltuaan jo legendaariseksi muodostuneen ANALBLÖID orkesterin jäsen. Jyskyhän oli tunnettu alallaan: Not just beating drums, also beating much bigger guys too! Kiitokset molemmille sankareille!! Tällä kokoonpanolla touhusimmekin sitten sitä sun tätä, joskus jopa soittelimme yhdessä. Pari vuotta vierähti ja rytmiryhmän elämään tuli muitakin merkittäviä asiota, kuten naisia ja lapsia (paitsi Jyskylle), töitä (paitsi Jyskylle), ja muita elämää hankaloittavia tekijöitä. Merry every semester vaan äijille! Niinpä tuumattiin sitten perushämäläiseen tapaan notta tehdään itse, prkl!

13 # WHAT FOR : Plussalistahan olisi melkein loputon, mutta listasin vain pari mielestäni tärkeintä. Voit perustella vaimollesi mitä typerämpiä hankintoja vaan sanomalla että bändi tarvii... tapaat paljon mielenkiintoisia ihmisiä, joita et muista sitten tavanneesikaan... saat paljon anteeksi jos olet bändissä, ovimikot ym.eli jos on keikka niin pääset todennäköisesti sisään... voit perustella vaimollesi/ kumppanillesi mitä typerämpiä hankintoja vaan sanomalla että bändi tarvii... voit harrastaa kulmapöydässä syväluotaavia pohdintoja vaikkapa nyt Maukka Perusjätkän biisien rakenteista, eikä kukaan pidä sua yhtään sen tyhmempänä kuin ennenkään... No, willen kanssa huomattiin notta prkl, voidaanhan sitä kahdestaankin soitella mutta, ihan kuin jotain puuttuisi. Ainakin tyhjien pullojen kauppaan viennissä tuntui olevan pirusti enemmän hommaa. Ja taas miehistöä etsimään! Onneksi meikäläinen oli kasvanut samaisella mäntän gettoalueella ehkä seudun kuuluisimman bassotaiteilijan kanssa. Vaikkei se silloin kyllä kuuluisa ollut eikä tainnut kielisoittimistakaan mitään ymmärtää: Wesa Von Boogieman Vahala, jumalan kolmas käsi. Legendaarinen progepieruilun sanansaattaja, ja sensaatomaista kulttisuosiota nauttivan, ahkerasti keikkailevan Nokkosen olka ja polvi,wunderbar. Wesahan saatiin remmiin yllättävän pienellä määrällä kiristystä, lahjontaa ja valehtelua. Hommaa kait helpotti se että Nokkonen oli saavuttanut jo lähes kaiken ja keikkakiireet olivat väliaikaisesti helpottaneet. Kun taasen rumpupatterinrumiluksen takaa huokui tyhjyys ja tyhjät pullot. Vaan eipä mitä! Lisää paikallista monilahjakkuutta tapasin, kun kerran (ihan vaan yhdelle lähteneenä) vaihdoin anniskelupaikkaa yön hämärissä. Siinä jutustelin kollegani kanssa niitä näitä. Juuri kun olin maininnut rumpalin puutteen painavan sydänalaani, kertoo ystäväni minulle luulevansa vastaan hoippuvan hahmon omaavan moisia kykyjä. Ja eikös suunnilleen samaa puolta lähestynyt julmetun iso skandinaavinen beduiini Parta polvia myöten kuurassa ja muutenkin ulkoinen olemus vaikuttava! Pelkäsin vaan karvaisen tuulenhalkojan syttyvän tuleen juuri ja juuri höyryävästä nortin tumpista. Näin siis tapasin Tero Wuge Vuorisen: Virus, Six shooter, suomen armeija, Radion sinfonia orkesteri, ym ym. huomattavan sympaattinen kaveri! Ja vailla tietoa synkästä tulevaisuudetaan Laten riveissä. Olen liikuttunut. Negatiivisia asioitahan on niin vähän, ettei niitä kannattaisi edes ruveta listaamaan! roudaaminen ##tuttaa aivan törkeesti,etenkin sunnuntaiaamuna... roudaaminen ##tuttaa myös muina aamuina... keikkapäivänä ei saa juoda tarpeeksi kaljaa, eihän? keikoille on pitkä matka musiikkitarvikkeet on kalliita(jos on vaan vähän rahaa)... keikat niin myöhään että basisti ei vaan pysy hereillä... osa omista ja laina kamoista on aina hukassa... ei sairauskorvauksia esim. ostoskärryonnettomuus keikan jälkeen... paskantärkeitä rokkipoliiseja ei saa lain mukaan kouluttaa lapiolla... roudaamisesta valittaminen rupeaa ##tuttamaan! Mutta työ tekijäänsä kiittää eiks je! Ja se parhaiten nauraa jolla on vahvin lääkitys. 13

14 # EARLY DAYS: Niin ennen nykypäivää rälläköimme, kokonaista 4 Demonia maailmalle. Aivan ekan demonimme toteutimme lempäälän studio Dreamhousessa lähestulkoon pelkän tolppakaljan voimalla. Voi sitä kusitaukojen määrää ja luomuweeceen painoa. Ykkösolutsessioiden jälkeen siirryimme käyttämään Jyväskylän ihmeen A.Sarvanteen Watercastle studiota, jossa aika kului rattoisasti soitellen ja caffeeta & bullaa nauttien. Lämpimänä muistona pidän erityisesti No Strings Attached levyn kansitaidetta jonka Wille ja allekirjoittanut yhdessä toteutimme. Kannessahan pari paskanpurijaa painii palleron kanssa: homma vaan pyörii, oli tuoksu mikä hyvänsä ja se maistuikin jokseenkin maukkaalle! Kansi nimenomaan, sisältöhän oli puhdasta hmm, kultaa. # NOWADAYS : Bassotaiteilija/muusikko Wesahan repäisi platalla muun muassa debyyttinsä Laten colaulajana biisissä No place special, no harm done. Willehän oli jo tempaissut keuhkot Shuren sisuksiin usean laulelman muodossa, ja itselläni ainakin oli vaikeuksia ryystää pirtelöä Hellboywonder iskelmän nauhoituksen aikana. Jopa co-produussorimme Askon gibon polttama nielu oli turvota riemunkiljahduksista umpeen. Että kuunnelkaapa hyvät ihmiset kuinka schecter saa pullaa ja punaista mehua Johtaja Martikaisen tanssahdellessa Wahpedaalin kanssa aivan omissa sfääreissään, übermachmöjlicht! Kyseisellä platallahan retkueemme sai hengellistä johdatusta levyllä vierailevan kanttori Martti Rekusen (mm. Purple Society) avituksella. Ja Asko oli likööreineen jokseenkin ajan tasalla ja onnistui kasaamaan tästäkin sopasta Ep:n. Kiitos myös Martille. # WHATS NEXT? : Late ei vaan jää laakereilleen lepäämään!seuraava targettimme on puhdasta potas... propagandaa. Ryhmittymä aikoo vallata tv- vastaanottimesi roimaisemalla julmetun kauniin MusiikkiVideon. Ja mikä parasta 100%:sella paikallisella tuotannolla!! # GIGS N STUFF : Eikä tässä vielä kaikki... Late keikkailee mahdollisuuksien rajoissa, radalle pitää päästä! 14 Aiomme vallata TV:si julmetun kauniilla Pari hirvittävän kaunista omakustannetta takana. Ballads of stone cold Ed 2005, joka nauhoiteltiin studio-aan tiloissa Jämsäsä. Kansitaidetta muuten kuvattiin Raja-ahon hiekkamontulla Lahtis Rikun toimesta: ja lopputuloshan on komeampi kuin teksasissa tehty! Tästäkin jo huomaa että mitään taidetta ei pidä tehdä täysissä sielun ja ruuminvoimissa: jos ei kulje,niin ei bulbbua. Groteskia saunomismusiikkiahan teimme myös 2006 omakustanteella: Bullet-Belt - boogie ( luotivyövalssi vap. suom. huom). Kallopää-levymme on saanut suorastaan sydänalaa muikistavaa palautetta mm. Desibelin sivuilla. Ja kyllähän siinä sverdarin rajoja kokeilimmakin. musiikkivideollamme Videoprojektin lisäksihän aiomme vastustuksesta huolimatta ottaa osaa myös tulevalle MELUkokoelmaplatalle! Katsokaas, sinapilla se kalakeittokin maustetaan! Tulevilla julkaisuilla melko varmasti kurkataan taas mullan alle ja harrastetaan alakulttuuria monessakin muodossa... # FINAL WORDS : Pitäkäähän huolta nestetasapainosta myös talvella, pakkasilma pukkaa olemaan pelottavan kuivaa! Ja muistakaa: If drinking is interfering with your work, you re probably A heavy drinker. If work is interfering your drinking, you re propably an alcoholic -author unknown- Ja vesi ruostuttaa putkia!

15 Rennolla asenteella, pilke silmäkulmassa. Mutta myös uhmaa ja kunnianhimoa! Ajatus Naivista syntyi Mäntän Havannan vessassa, kun kysyin Tommista rumpaliksi uuteen vireillä olevaan bändiin, valottaa rumpali Helend Hellu Jantsikene Naivin historiaa. Monen mutkan kautta Tomminen lopulta päätyi kuitenkin Naivin laulajaksi. Joskus baari-iltakin voi siis poikia loistavia ideoita, sillä erittäin toimiva kokoonpano Naivi on, sitä ei käy kieltäminen. Ville-Veikko Tomminen: laulu Aleksi Suoranta: kitara Petteri Vainio: kitara Hene Keskinen: basso Helend Jantsikene: rummut web: Fanitus on kovassa kasvussa! Naivi - yhdellä i:llä on viisihenkinen yhtye, jonka muodostavat Ville-Veikko Tomminen, laulu, Aleksi Suoranta, kitara, Petteri Vainio, kitara, Hene Keskinen, basso, sekä Helend Jantsikene, rummut. Naivi soittaa suomenkielistä metallia, jota bändi itse luonnehtii metalcoreksi. Kesäkuussa 2006 Razielin jatkeeksi perustettu Naivi on vastasyntyneeksi bändiksi ehtinyt tehdä yllättävän paljon: keikkoja on takana useampi ja ensimmäinen kolme kappaletta sisältävä demokin on jo ilmestynyt. Rokkistaroiksi pyritään ja täysillä vedetään! Jännitystä on myös riittänyt kiireisen keikkakesän aikana. Ensimmäinen keikka Rusinniemi Rokissa tuli niin äkkiä, ettemme meinanneet ehtiä saada settiä valmiiksi siihen mennessä, kertoo Jantsikene. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ainakin melkein: Tommisella oli keikkapäivänä niin paha krapula, että jouduimme vaihtamaan biisijärjestystäkin sen takia. Yhteen biisiin Tomminen keksi sanat viime tipassa keikkaa edeltävänä iltana. Joka tapauksessa Naivin pojat ovat vetäneet kaikki keikat kunnialla läpi, ja tätä Suoranta perustelee bändin hyvällä soittotaidolla: soittimet ovat hyvin hallussa. Myös Tomminen vakuuttaa vahvalla äänellään. 15 Yleisö tuntuu olevan samaa mieltä; Naivi on nimittäin saanut keikkojen jälkeen roppakaupalla positiivista palautetta. Etenkin Kestikeitaassa on meillä oma keski-ikäinen fanijoukko, pojat kertovat ja nauraa räkättävät päälle. Rennolla asenteella ja pilke silmäkulmassa ollaan siis liikenteessä, mutta sopivasti uhmaa ja kunnianhimoakin löytyy. Rokkistaroiksi pyritään ja täysillä vedetään, toteaa Jantsikene päättäväisesti ja muut nyökyttelevät vieressä. Naivin biisejä voi käydä kuuntelemassa osoitteessa teksti: Sonja Vesterinen kuva: Jukka Tamminen

16