Harjoittelu, Izumi Koshiro sensei, Kuroki ateljé, Tokyo Matti Kunelius Toholammin artesaaniopisto Hanako-apuraha

Transkriptio

1 Harjoittelu, Izumi Koshiro sensei, Kuroki ateljé, Tokyo Matti Kunelius Toholammin artesaaniopisto Hanako-apuraha Kuva 1: Näkymä Ikebukuron Sunshine 60- pilvenpiirtäjän näköalatasanteelta Olin jo vuosien ajan lukenut ja viimeisen noin vuoden ajan myös osallistunut keskusteluihin Japanilaisiin perinteisiin metallityötekniikoihin keskittyvällä, Following the Iron Brushkeskustelufoorumilla. Kun kerroin foorumilla, että minulla saattaisi olla mahdollisuus vaihtoopiskeluun Japanissa ja että pyrkisin Geijutsun yliopistoon, johon verkoston puolesta oli jo otettu yhteyttä, foorumin perustaja herra Ford Hallam kiinnostui asiasta ja lupasi kysyä, voisinko lisäksi myös osallistua hänen oman opettajansa Izumi sensein vetämälle kurssille. Herra Hallam on hyvin uniikissa asemassa, sillä hän on ainoa ei Japanilainen, joka on hyväksytty sisään Japanilaiseen metallityöperinteeseen. Hiljattain, 8. kesäkuuta 2012, hänet palkittiin ensimmäisenä ei Japanilaisena NBSK Shin-saku- kilpailussa ensimmäisellä sijalla Tosogu- sarjassa (miekan heloitukset). Selvää on, että olin erittäin otettu ja innoissani, että herra Hallam oli valmis raottamaan minulle tuollaisia ovia. Järjestelyt pyörähtivät käyntiin. Geijutsun yliopistoon ei lopulta saatu verkoston puolesta yhteyttä, mutta herra Hallam kehotti minua olemaan huolehtimatta, sillä Izumi sensei oli luvannut ottaa minut huomaansa. Soitettuani suurlähetystöön, minulle selvisi, että alle kolmen kuukauden oleskeluun en tarvitsisi viisumia. Verkoston puolesta minulle hankittiin lentoliput Helsingistä Naritan lentokentälle, sekä paluulento Kansain lentokentältä Helsinkiin. Päädyin vielä itse varaamaan lennot Kokkola-Pietarsaaren kentältä Helsinkiin ja takaisin helppoutensa, sekä mielestäni varsin kilpailukykyisen hintansa vuoksi.

2 Asunnon hankkiminen venyi osaltani viimetinkaan, mutta onnistuin lopulta omatoimisesti löytämään netistä Sakura house-nimisen yrityksen, joka vuokraa asuntoja minimissään kuukaudeksi ulkomaalaisille opiskelijoille ja turisteille. Varaaminen onnistui melko vaivattomasti englanninkielentaitoisen henkilökunnan avustuksella. Perillä Sakura housen toimistolla vuokrasopimusta allekirjoittaessani minulle kävi selväksi, että asuntoni sijaitsi melko syrjässä, Shikin kaupunginosassa, lähes tunnin matkan päässä Megurosta, jossa opetustilat sijaitsivat. Myöhemmin kuulin paikallisilta, että asunnon hinta oli sijaintiinsa nähden melko korkea. Asunto kuitenkin oli mieleinen, rauhallisella kujalla ja alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Shikin asemalta. Asunnossa oli oma pieni keittiö, vessa suihkuineen, internetyhteys, sekä jaettu pyykkikone. Matka ateljéhen taittui melko helposti, yhdellä junan vaihdolla Ikebukuron asemalla. Ominpäin asiaa selvitettyäni olin päättänyt jättää Japan railpassin hankkimatta, sillä se olisi käsittääkseni tullut kohdallani yksittäisiä lippuja kalliimmaksi. Paikanpäältä hankin ensitöikseni Suica-kortin, joka helpotti liikkumista huomattavasti. Junamatkan hinnaksi ateljéhen tuli vajaat viisi euroa suuntaansa. Ensitapaamiselleni Izumi sensein kanssa herra Hallam oli ystävällisesti järjestänyt hyvää englantia puhuvan ystävänsä tulkiksi. Sovimme hänen kanssaan tapaamisen Meguron asemalle, jossa odottelin hermostuneena jo tuntia sovittua aiemmin. Olin varautunut muodolliseen japaninkieliseen esittäytymiseen, mutta tilanne keveni kun herrat heiluttivat iloisesti ja paiskasivat länsimaisesti kättä. Asemalta jatkoimme ateljéhen tutustumaan tiloihin ja toisiimme. Ateljé oli hyvin pieni ja kompakti tila, josta löytyi kaksi kuuden hengen pöytää. Paljoa sähkötyökaluja ei ollut, mutta kaikki tarpeellinen oli saatu pieneen tilaan onnistuneesti mahdutettua. Mielestäni ateljé olikin kokoonsa nähden hyvin varusteltu. Kuva 2: Kuroki ateljé Sain ihastella Izumi sensein upeita töitä, joita hän oli tuonut tapaamiseemme runsaasti. Harmitti, etten ollut ymmärtänyt tuoda omia töitäni, mutta esittelin vastapainoksi kotisivujani kannettavan tietokoneen avulla. Ojensin Izumi senseille lahjani, tekemäni tuohikahvaisen puukon, käsin kudotun pellavaisen pöytäliinan ja rahakuoren. Keskustelimme opetuksesta ja hän lupasi, että voisin osallistua tunneille neljänä päivänä viikossa (ti, to, pe, su) välisenä aikana. Torstaisin ja perjantaisin teimme kuitenkin usein pidempää päivää. Sunnuntaisin ja tiistaisin paikalla oli myös muita Izumi sensein oppilaita, mutta torstaisin ja perjantaisin yleensä vain kolme varttuneempaa, itsenäisesti työskentelevää naishenkilöä.

3 Kuva 3: Talttavalikoimaa ensimmäisen viikon jälkeen Kuva 4: Sen zogan Izumi sensei ehdotti että keskittyisimme pääosin erilaisiin zogan- eli metalli-istutus tekniikoihin, joista hänen mielestään voisin oppia kaikkein eniten ja monipuolisimpia taitoja. Heti alkuun kävi selväksi, että valokuvien perusteella takomani metallitaltat olivat aivan liian suuria Japanilaisiin esikuviinsa nähden ja aikaa kuluikin, varsinkin aluksi, runsaasti uusien työkalujen valmistamiseen. Kuva 5: Hon zogan Kuva 6: Nunome zogan Ensimmäisenä aiheena oli sen zogan tekniikka, eli lankaistutukset, joita harjoittelin istuttamalla 0,4, 0,6 ja 0,8 mm hopealankaa kupariseen pohjalevyyn. Seuraavana siirryimme hon zogantekniikkaan, jossa pohjalevyyn istutetaan levystä sahattuja ulkonevia muotoja, jotka voidaan myöhemmin edelleenmuotoilla kaivertaen, tai leikata pohjalevyn tasalle, jolloin puolestaan kyseessä on hira zogan tekniikka. Viimeisenä zogan tekniikkana Izumi sensei esitteli minulle nunome zoganin, jossa pohjametalli valmistellaan leikkaamalla sen pintaan (tekniikasta riippuen) yleensä 3-4 suuntaan ristikkäin pohjarasterointi, johon lyödään kiinni ohutta (<0,05mm) ja pehmeää, yleensä kulta- tai hopealevyä.

4 Kuva 7: Katakiri- harjoituslevyjä Seuraavana sain vapaasti valita minua kiinnostavan tekniikan, jota haluaisin harjoitella ja valitsin katakiri- kaiverruksen, jossa kulmittain pidellyn taltan avulla metalliin leikataan siveltimenvetoja muistuttavia uria. Tekniikka on erittäin vaativa, toivottavasti ehdin tulevaisuudessa uhrata enemmän aikaa sen opetteluun. Viimeiset viikot ahersin Izumi sensein lahjoittaman pienen kuparisen ruukun parissa, jonka pintaan sain tehtäväksi suunnitella vapaavalintaisen kuva-aiheen. Suunnittelin mielestäni japanilaishenkisen aiheen, jossa kolme hanhea (materiaalina shakudo) lentää hopeisen kuun ohitse, jota kuparinen pilvi osittain verhoaa. Kaikki istutukset halusin toteuttaa hira zogan- istutuksina, lukuun ottamatta kuparisen pilven reunaa, jonka jätin hieman kuun pintaa korkeammalle. Kuva 8: "Lopputyöni", kuparisen ruukun koristelu Työ oli hiukan liian haastava ensikertalaiselle, eikä ongelmilta vältytty. Kuun istutuksen jouduin ottamaan uusiksi ja aikaa tuhraantui työhön reilusti. Lopputulokseen olen kuitenkin varsin tyytyväinen ja jälkeenpäin ajatellen vaikea työ kaikkine virheineen varmasti opetti paljon helppoa enemmän. Loppusilauksena Izumi sensei esitteli minulle vielä amalgaamikultaustekniikan, jonka avulla kuva-aiheeseen lisättiin hieman pilviä/usvaa. Viimeisenä vaiheena sain tutustua perinteiseen iroage-patinointiin, jonka avulla eri metalliseokset saadaan patinoitumaan monipuolisiin väreihin. Perinteisessä japanilaisessa metallityössä käytettävien metalliseosten kirjo onkin hyvin suuri meikäläisiin seoksiin verrattuna ja haluttu väri luodaan metalliseosta säätämällä patinointiaineen ollessa yleensä aina sama. Matkastani kehittyi hyvin henkilökohtainen kokemus. Kaikki matkallani tapaamani ihmiset olivat

5 hyvin ystävällisiä ja kohteliaita, eikä opettajani ollut poikkeus. Olin kuullut ja lukenut Japanilaisesta vieraanvaraisuudesta, mutta en osannut ennen matkaani kuvitella sen ylenpalttisuutta. Izumi sensei esitteli minut myös runsaalle joukolle ystäviään, jotka koostuivat pääosin perinteisistä käsityöammattilaisista ja herra Hallamin suositusten ansiosta minut otettiin avosylin vastaan. Usein tuntien jälkeen ja myös vapaapäivinä vietimmekin aikaa eri ravintoloissa illallistaen ja uusia ihmisiä tavaten. Samalla sain myös tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin varsin monipuolisesti. Minulla oli kunnia tavata ja ystävystyä muun muassa ammattimaisen miekankiillottajan ja hänen oppilaansa kanssa. Matkani lopulla hän kutsui minut kotiinsa, jossa hän esitteli perheensä ja runsaan perinteisistä metallitöistä koostuvan antiikkikokoelmansa lisäksi yksityiskohtaisesti työtapojaan. Heidän kanssaan sain myös osallistua NBSK:n järjestämään tilaisuuteen, jossa yleisöllä oli mahdollisuus omin käsin tutkia antiikkimiekkoja ja niiden heloituksia. Tilaisuudessa luennoi myös monta eri osa-alueen ammattilaista, katsottiin joitakin videoita ja opettajani esitteli harvinaisemman, jo lähes kadonneen kaiverrustekniikan. Kuva 9: Työkaluhankintoja tuli tehtyä useaan otteeseen Ensimmäisenä iltana tulkkina toiminut mies tarjoutui myöhemmin ystävänsä kanssa minulle oppaaksi Okachimachin kaupunginosaan, jossa sijaitsee Tokion jalometallialan liikkeiden keskittymä. Alue on ehdottomasti vierailun arvoinen. Oppaideni mukaan siellä on yli sata jalometalliliikettä ja toistakymmentä kultasepän työkaluja myyvää liikettä, joista useissa vierailimme. Hankin jonkin verran perinteisiä työkaluja kotiin tuomisiksi ja vierailin alueella myöhemmin omatoimisesti vielä useaan otteeseen. Ostin myös pakkauksen iroage patinoinnissa käytettävää rokusho- patinointiainetta, jota on saatavilla maailmalta hyvin rajoitetusti. Sitä valmistaa Japanissa ainoastaan yksi yritys ja sen koostumus on tarkoin varjeltu salaisuus.

6 Kuva 10: Kansallismuseo Kuva 11: Shoami Katsuyoshi, Metalli-istutuksin toteutettu "maalaus". Vapaapäivinäni tutustuin myös omatoimisesti kaupunkiin, josta ei nähtävä heti lopu. Vierailin museoissa, puistoissa ja useissa liikkeissä, joista käsityöläiselle mielenkiintoisimpana mainittakoon Tokyu Hands, monikerroksinen käsityötarvikkeita myyvä tavarataloketju. Museoista antoisimpana mieleen jäi Uenossa sijaitseva kansallismuseo hienoine miekkoineen ja muine metallitöineen, joissa tutkittavaa olisi riittänyt useammaksikin päiväksi. Tämän lisäksi tietysti kaupunki itsessään on jo melkoinen nähtävyys ja elämys. Kuva 12: Itäinen temppeli, maailman suurin puurakenteinen rakennus Kuva 13: "Kultainen paviljonki" Matka oli kokonaisuudessaan erittäin hieno kokemus ja suosittelen lämpimästi kaikille kiinnostuneille vaihto-opiskelua ja myös turistimatkailua Japanissa. Olin onnekas saadessani tavata ja ystävystyä useiden paikallisten kanssa, joihin tulen pitämään yhteyttä myös tulevaisuudessa. Toivonkin, että jonakin päivänä voisin vielä matkustaa uudelleen Izumi sensein oppiin.