Tervetuloa lukemaan Wanha Porvoo-Gamla Borgå -lehden sähköistä painosta. Välkommen till den elektroniska utgåvan av. Wanha Porvoo-Gamla Borgå 1/2015

Transkriptio

1 Tervetuloa lukemaan Wanha Porvoo-Gamla Borgå -lehden sähköistä painosta Välkommen till den elektroniska utgåvan av 1/2015 Wanha Porvoo-Gamla Borgå VANHAN PORVOON ASUKASYHDISTYS - FÖRENINGEN INVÅNARNA I GAMLA BORGÅ

2 Joulukatu Julgata Asukasyhdistys tarjosi Lucian päivän glögit. Invånarföreningen bjöd på Lusciaglög WPGB Wanhan Ajan Joulumarkkinat Palokunnantalolla Gammaldags Julmarknad på Brandkårshuset Kuvat / foto: Jukka Kullberg Puheenjohtaja / Ordförande Jokikatu 24 Ågatan Varapuheenjohtaja / Viceordförande Oikokuja 1 Gengränd Sihteeri / Sekreterare Itäinen Pitkäkatu 26 Östra Långgatan Varainhoitaja / Kassör Rauhankatu 45 Fredsgatan Itäinen Pitkäkatu 9 Östra Långgatan Itäinen Pitkäkatu 26 Östra Långgatan Ilolankuja 4 Illbygränden Kirkkotori 2 Kyrkotorget Kaivokatu 48 Brunsgatan Hallitus / Styrelse Hallitus.vanhaporvoo@gmail.com Tapahtumat / Evenemang Ilmoittautuminen.vanhaporvoo@gmail.com Päiväkirjakuvia, talvi / Dagboksbilder, vinter 2 Kaupunginjohtajan tervehdys / Stadsdirektören har ordet 4 Pääkirjoitus / Ledare 5 Ordförande har ordet / Puheenjohtajan tervehdys 7 Turistina kotonaan 10 Runebergin tortut 11 Matkalla Porvooseen 12 Postikortteja Porvoosta 16 En gång guide - alltid guide 18 Pihaturismia 19 Katse tulevaisuuteen 20 Turistien kanssa 22 Louis Sparre räddade Gamla stan 22 Borgåbladet för 150 år sedan 24 Uusimaa 120 vuotta sitten 25 Timbaali seuraa aikaansa 26 Tre gånger nära döden 28 Vanhan Porvoon rakennustapaohjeet uudistuvat 32 Vanhan Porvoon rikas kasvilajisto muuttuu koko ajan 33 Ajankohtaista 35 Päiväkirjakuvia, kevät / Dagboksbilder, vår kotitaloudelta 50 kannatusjäsen Maksu: Vanhan Porvoon asukasyhdistys Aktia Porvoo: FI per hushåll 50 understödande medlem Betalning: Föreningen invånarna i Gamla Borgå Aktia Borgå: FI Jukka Kullberg lehti.vanhaporvoo(at)gmail.com Vanhan Porvoon Asukasyhdistys ry Föreningen Invånarna i Gamla Borgå Oy Painotalo tt-urex Ab /1s 340e, 1/2s 170e, 1/4s 85e 1/8s 45e, 1/16s 30e

3 Kaupunginjohtajan tervehdys Stadsdirektören har ordet Pääkirjoitus Ledare Vanha Porvoo on kautta aikojen ollut tärkeä keskipiste niin paikallisille asukkaille, yrityksille, yhdistyksille kuin Porvoon kaupungille. Vanhan Porvoon ajaton ja ainutlaatuinen tun-nelma houkuttelee matkailijoita kaik-kialta maailman eri kolkista. Sok-keloisten katujen ja monimuotoisten tonttien muodostama mosaiikkimai-nen asemakaava on syntynyt jo kes-kiajalla. Vanha Porvoo toimii yhtenä dynamona koko kaupungin kehittämisessä Vanhan Porvoon rooli kaupungin tulevassa kehityksessä on edelleen keskeinen. Kaupungin tehtävänä on luoda osaltaan niitä edellytyksiä, jotka mahdollistavat alueen jatkuvan kehittymisen myös tulevaisuudessa. Tässä työssä on olennaista, että myös alueen asukaat ja yritykset ovat sitoutuneita. Mielestäni on tärkeää, että Vanha Porvoo on edelleen elävä ja kehittyvä yksilöllisen asumisen ja yritystoiminnan alue, joka toimii yhtenä dynamona koko kaupungin kehityksessä. Gamla stan i Borgå har genom tiderna varit en viktig knutpunkt för både lokala befolkningen, företagen, föreningarna och staden. Den tidlösa och unika stämningen i Gamla stan lockar besökare från hela världen. Den mosaikliknande stadsplanen med ringlande gator och oregelbundet formade tomter är från medeltiden. Gamla stan i Borgå fungerar som en dynamo för hela stadens utveckling Gamla stans framtida roll i stadens utveckling är fortfarande väsentlig. Till stadens uppgifter hör att skapa de förutsättningar, som även i framtiden möjliggör en fortsatt utveckling. Det är relevant att även den lokala befolkningen och företagen förbinder sig till detta arbete. Jag tycker att det är ytterst viktigt att Gamla stan i Borgå är nu och i framtiden ett centralt, levande och ständigt utvecklande område för personligt boende och företagsamhet samt fungerar som en dynamo för hela stadens utveckling. Tässä numerossa käsitellään matkailua asukkaiden, turis-tien ja yritysten näkökulmista. Porvooseen matkailijaa houkuttelee ympäristö ja historia: joen varrelle jyrkkään maastoon tiivisti rakennettu pittoreski puukaupunki, jossa on keskiaikainen tuomiokirkko ja ehjä 1700-luvun torimiljöö vanhoine raatihuoneineen. Uuden kaupungintalon valmistuttua kauppatorin laitaan, pohti kaupunginvaltuusto keväällä 1895 vanhan raatihuoneen myyntiä. Paikallislehtien (UM , ks. sivu 25) uutisten mukaan valtuuston enemmistön mielestä silloin 131 vuotias rakennus olisi parasta purkaa, koska se rumentaa kaupunkia, on esteenä uudelle rakennussuunnitelmalle, eikä omaa mitään merkitystä historiallisena muistona. Asia kuitenkin päätettiin jättää pöydälle: josko rakennuksesta sittenkin olisi museoksi? Kaikki historialliset muistot eivät ole aineellisia. Joulukuussa 1860 alkoi ilmestyä Borgåbladet -lehti, jossa käsiteltiin kaupungin asioiden lisäksi maakunnan, valtakunnan ja koko maailman asioita. Vuoden 2015 alussa lehden nimeksi päätettiin muuttaa Östnyland. Ilmeisesti 155 vuot-ta vanhaa nimeä pidettiin liian nurkkakuntaisena, käsitteleehän lehti koko maakunnan uutisia. WPGB julkaisee leikkeitä vanhoista paikallislehdistä ja näillä sivuilla Borgåbladetin nimi ja logo säilyvät ehkä vielä seuraavat 150 vuotta. Porvoon rakennuskanta on säilynyt, mutta kaupunki on muuttunut. Siinä missä ennen suutari korjasi asukkaiden kenkiä, myydään nyt käsitöitä matkamuistoiksi turisteille. Liha- ja maitokaupat ovat kadonneet, mutta niiden tuotteita saa edelleen gourmetruoaksi jalostettuna. Ravintolat ja kahvilat valtaavat entisiä verstastiloja ja asuntopihoja. Vielä yksityiskäytössä olevien tonttien portit on visusti suljettu. Vaarana ehkä on, että aito miljöö alkaa vähitellen muistuttaa Disneymaailmaa. Seuraava Wanha Porvoo -lehti ilmestyy marraskuussa Silloin aiheena olemme me itse, Vanhan Porvoon asukkaat. I det här numret skriver vi om turism ur invånarnas, turisternas och företagens synvinklar. Resenärer kommer till Borgå för miljön och historien: den på branta sluttningar tätt bebyggda pittoreska trästaden vid ån med en medeltida domkyrka och ett fint 1700-tals torg med ett gammalt rådhus. Efter att det nya stadshuset vid salutorget hade blivit färdigt, behandlade stadsfullmäktige det gamla rådhusets försäljning på våren Enligt lokaltidningarna (Bbl ) ansåg majoriteten att den då 131 år gamla byggnaden borde rivas, för att rådhuset är en wanprydnad för platsen, att det som historiskt minnesmärke ej hade något wärde, att stadsplanen genom dess nedrivning skulle winna i ordning. Ärendet bordlades dock: kanske byggnaden ändå kunde användas som ett museum? Alla historiska minnen är inte materiella. Borgåbladet kom ut för första gången i december Tidningen skrev om lokala, inrikes- och utrikes ärenden. I början av året 2015 förnyades tidningens namn, det blev Östnyland. Kanske man tyckte att det 155 år gamla namnet var för trångsynt, man behandlar ju hela landskapets nyheter. WPGB publicerar urklipp från gamla lokaltidningar och på dessa sidor bevaras Borgåbladets namn och logo kanske ännu i 150 år. Byggnadsbeståndet i Borgå har bevarats, men staden har förändrats. Där skomakaren reparerade invånarnas skodon, säljer man nu hantverk till turisterna. Mjölk- och köttbutikerna har försvunnit, men produkterna kan ännu köpas i förädlad form, som gourmetmat. Gamla verkstäder och gårdar förvandlas till restauranger och terrasser. Portarna till privatgårdarna hålls tätt stängda. Det finns kanske en risk, att den äkta miljön så småningom börjar likna ett Disneyland. Nästa nummer av Gamla Borgå kommer ut i november Då skriver vi om oss själva, invånarna i Gamla stan. / kaupunginjohtaja, stadsdirektör / päätoimittaja, chefredaktör

4 Porvoon Vanhan Kaupungin Säätiö Stiftelsen Gamla Staden i Borgå Ordförande har ordet Puheenjohtajan tervehdys Aktiasäätiöt / Aktiastiftelserna Gården Mikander Instrumentisähkö Oy Boss alumiininen rakennusteline 10 e/vrk teline on syytä varata hyvissä ajoin ennen maalaussesongin alkua Speedheater maalinpoistolaite 3 e/vrk Oksasilppuri 10 e/2vrk Oksasakset pitkällä varrella Punamultavärin keittovälineet Kaikki lainattavat esineet haetaan ja palautetaan lainaajan toimesta VPAY:n varastosta Adlercreutzinkatu 20, jollei muuta sovita. Issakainen Matti Kiinteistö My Housing Lahtinen Seija ja Tapio Launos Carola eller Aarne Lindh Tommi Porvoon Paahtimo Wanhan Porvoon Fabriikki Boss byggnadsställning av aluminium 10 e/dygn ställningen är det skäl att reservera i god tid före målningssäsongen böarjar. Speedheater färgborttagningsapparat 3 e/dygn Fliskvarn 10 e/dygn Kvistsax med långt skaft Utrustning för att koka rödmylla Alla föremål som lånas ut levereras och returneras till IFiGB:s lager på Adlercreutzgatan 20, ifall icke annat överenskommits. invånare i gamla stan och kära läsare av WPGB nummer 58! Våren är här och vår stadsdel vaknar upp igen efter en vinter som känts ganska så folktom. Ett säkert vårtecken är också turisterna som är tillbaka. Vi får igen dela våra små gränder och gator med stora grupper av människor som är intresserade av just vår stadsdel, där vi lever och bor. Personligen tycker jag att det är roligt att få ta del av det vimmel som uppstår rätt så ofta när tiotals bussar parkerar samtidigt vid kanonen intill gamla bron och turister från olika håll i världen invaderar gamla stan. traditionella 1 maj pick-nicken på Borgbacken inleder våren i föreningen. Vi kommer att fortsätta med våra traditionella evenemang under året och i slutet av augusti ordnas det igen gårdsloppis, i år tillsammans med Kvarnabackens och Prästgårdsbackens invånarföreningar. Vi hoppas på det här sättet få en större synlighet med flera försäljare och kunder. förening mår bra och jag är mycket glad för att vi också fått en ny styrelsemedlem, som efter några år utomlands igen flyttat tillbaka till gamla stan. Vi har alldeles nyligen också förnyat våra fyra anslagstavlor som finns utspridda i stadsdelen, andra informationskanaler för att hålla sig uppdaterad med vad som är på gång är vår internet -och facebook sida. Ett stort tack ska ännu tidningens chefredaktören och alla andra skribenter ha för det fina jobbet med tidningen! önskar er alla en riktigt skön sommar! vanhan kaupungin asukkaat ja kaikki WPGB-lehden numeron 58 lukijat! Kevät on tullut ja kaupunginosamme herää taas eloon hiukan aution tuntuisen talven jälkeen. Turistien paluu on varma kevään merkki. Saamme jakaa katumme ja kujamme suurten ihmisjoukkojen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita juuri tästä kaupunginosasta, jossa me elämme ja asumme. Henkilökohtaisesti minusta on hauskaa olla osa sitä katuvilinää, joka syntyy kun kymmenet bussit pysäköivät yhtä aikaa tykin tuntumaan, vanhan sillan pieleen ja eri puolilta maailmaa tulleet turistit valtaavat vanhan kaupungin. vappupiknik Linnamäellä avaa yhdistyksen kevään. Vuoden mittaan jatkamme toimintaa vanhaan mal-liin ja elokuussa järjestetään taas pihakirppis yhdessä Myllymäen ja Pappilanmäen asukasyhdistysten kanssa. Toivomme näin saavamme sekä parempaa näkyvyyttä että enemmän myyjiä ja asiakkaita. voi hyvin ja olen iloinen siitä, että olemme saaneet hallitukseen uuden jäsenen,, joka muutaman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen on palannut uudelleen vanhaan Porvooseen. Olemme myös juuri uusineet neljä ilmoitustauluamme eri puolilla kaupunginosaa. Niiden lisäksi yhdistyksen toimintaa voi seurata internet- ja facebook -sivuillamme. Lisäksi haluan vielä kiittää lehtemme päätoimittajaa ja kaikkia sen kirjoittajia hienosta työstä! teille kaikille oikein mukavaa kesää! Heikki Kotsalo, / invånarföreningens ordförande, asukasyhdistyksen puheenjohtaja

5 OPEN

6 Turistina kotonaan tuokiokuva Kreikasta, Leroksen saarelta. Agia Marinan kylässä toisen reissun viimeisenä päivänä kuljen tutuksi käyneitä kujia viimeistä kertaa. Turkoosin oven pielessä bougainvillea kukkii pakahtuakseen, rouva mustissaan, elämäntarina uurteina kasvoillaan tarjoaa kissoille ateriaa portinpieleen. Tulee tykö, ottaa kädestä ja kutsuu sisään. Kaliméra, efxaristó poli! Yhteistä kieltä ei ole. Täti taputtelee minut nojatuoliin ja katoaa keittiöön. Serveeraa kahvia, mehua ja itse leivottua, sen verran kielettömänä ymmärrän. Istun kakkuni kiltisti, juon ja syön kaiken tarjolle tuodun jota tulee lisää. Täti puhuu kreikkaa, minä kaikkia osaamiani kieliä ja käsillä. Kiitän vuolaasti, täti siunaa minut, silittää poskea ja toivoakseni sanoo, että vielä nähdään. Täti halusi minut, ei rahojani. Mieluusti olisin kohtaamisesta maksanut, mutta se olisi epäkohteliasta. Saarelle palaan auringon, meren, tuoksun ja historian, mutta etenkin ihmisten takia. Lämpöä ei voi olla liikaa. Muistan sen harvinaisen selvästi marraskuisena iltapäivänä ja julman huhtikuun kelmeydessä omalla maallani, kotikaupungissa jota kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen kävelen matkalaisen silmin. vievät lämpöä kohti. Vuosien varrella olen tullut tutuksi monen vanhan Porvoon kauppiaan kanssa, osan luen uskaliaasti ystäviksi. Riimikon Riitta tekee varaäidin ja mentorin virkaa, Welmansin siskot tervehtivät koirat ennen minua. Olit reissussa?, Kovero hekotti venähtäneen syysloman jälkeen, ihmeteltiin, kun ei näkynyt. Ainahan sä täällä luuhaat. On kiva tulla takaisin, kun joku huomaa, että on ollut poissa. Kirkko, mukulakivet ja historian havina, hienoja kaikki. Vastarannalta, vanhalta asemalta tovin Porvoon jokeen heijastuvia valoja katsoneena ja joessa pulikoineena näen niiden arvon, toivoakseni myös jatkumon. Mutta miettikääpä, yrittäjät ja muut hyvät ihmiset: minkä perässä itse matkaatte? Majatalon interiööri, kuppilan menu tai putiikin valikoima. Kaikki voi olla periaatteessa, ja silti mättää. Ihan niin kuin rakastuessa, satunnaisen matkaajan kohtaamisessa ensi vaikutelma ei petä. Eka kerta ratkaisee. Jos jalat lähtevät alta, it may be love for ever., hoodeilla harva se päivä Kuva: Aino Piikki Runebergin tortut ostettiin auto vuonna Se oli ihan uusi Skoda Octavia Super, väriltään tumma turkoosi. Niihin aikoihin ei Pohjois-Karjalan perukoil-la juuri uusia autoja ollut. Se oli hieno! Kesällä siihen pakattiin koko perhe: äiti, isä, kolme lasta ja koira sekä teltta, huopia ja retkikeitin. Sitten lähdettiin matkaan. Alkumatka mut-kaisilla, mäkisillä ja pölyisillä teillä oli aina kurja. Isoveli ja koira oksensivat ja matka taittui hitaasti. Kun päästiin pois Pohjois-Karjalan harjumaisemista tasaisemmille teille olo tasoittui ja vauhtikin kiihtyi. Etelämmässä ja suurten asututuskeskusten lähellä sileillä pikiteillä Skodan vauhti saattoi nousta jopa yli 80 km:iin tunnissa. Maata kierrettin useampana kesänä ja kävimme jokaisessa Suomen kaupungissa ja tärkeimmässä nähtävyydessä: vanhoja kirkkoja ja hautausmaita, museoita, maisemia koko pitkän maan mitalta sekä yksi huvipuisto ja eläintarha. Maakuntien maut tulivat tutuiksi pohjoisen porosta rannikon silakkaherkkuihin. Nähtävyyksistä ihanimpia olivat suurten kaupunkien isot kauppahallit. kävimme katsomassa kirkot, samalla mäellä niitä oli hauskasti kaksi erilaista. Hautausmaalla oli paljon ruotsalaisia nimiä, Runebergillä iso hauta ja Eugen Schaumanin haudalla tuoreita kukkia. Runebergin museossa oli paljon ketunnahkoja ja keittiö, joka ei minun mielikuvitustani liikkeelle saanut. Miten ihmeessä Fredrika sellaisessa keittiössä olisi muka voinut torttuja leipoa? Pariskunnan arki ei minulle auen-nut eikä museo saa-nut korkeita pisteitä. Torttuja etsittiin monesta kahvilasta ja kaupasta eikä mistään löytynyt. Henkilökunta vain ihmetteli että niitähän leivotaan vain helmikuussa! Kuka niitä nyt kesällä haluaisi syödä? Vaikka viisi ilmiselvää vastausta seisoi suoraan kysyjän edessä: turistit! Ja kyllä ne tortut olisivat sille koirallekin maistuneet. Hanhenmarssia kahvilaan paikallisia herkkuja maistamaan. Auto on pysäköity melkein oven eteen. Edessä Maila Rautava ja perässä lapset Maija (nyk. Kullberg) ja Timo. Kuva: Onni Rautava, 1961.

7 Porvoolaisessa kievarissa. Johan Knutsonin piirros vuodelta Kuva: Porvoon museon kokoelmat Matkalla Porvooseen matkustajia ja matkantekoa kautta vuosisatojen Ruotsin valtakunnassa oli keskiajalla vain muutamia kaupunkeja, yksi pienimmistä oli Suomenlahden rannalle perustettu Porvoo. Se sijaitsi kaupankäynnin ja liikenteen kannalta merkittävällä paikalla Turusta Viipuriin johtavan Suuren rantatien varrella, vastapainona Tallinnan kauppamahdille. Tämän lisäksi kaupungin läpi virtasi joki, jota pitkin tuli kaupankävijöitä pohjoisesta. Myös Hämeeseen johtava tietä pitkin kuljettiin aina 1400-luvulta lähtien. Voidaan siis todeta, että keskiaikainen Porvoo sijaitsi valtakunnallisesti merkittävien tie- ja vesireittien risteyskohdassa. Näitä reittejä käyttivät niin kuninkaat kuin heidän virkamiehensä ja sotilaansa, kauppamiehet ja talonpojat. Oli matkan syy mikä tahansa niin matkanteko ei ollut helppoa: haasteita asetti usein mm. keliolosuhteet, eri vuodenajat kuin myös pitkät välimatkat. Matkantekoa helpottamaan perustettiin jo keskiajalta lähtien Suuren rantatien varrelle kestikievareita. Rantatien varrella sijainneet kestikievarit toimivat sekä kyytiasemina että majapaikkoina. Vuosien 1649 ja 1734 kestikievarijärjestysten mukaan kestikievarissa tuli olla sali, erilliset yöpymiskamarit aatelisia ja muuta säätyläistöä sekä rahvasta varten, talli ja vaunusuoja. Kestikievarissa tuli olla kunnolliset liinavaatteet, riittävästi elintarvikkeita juomia unohtamatta se-kä ruokaa myös hevosille. Jokaisessa kievaritalossa tuli aina olla myös tietty määrä hevosia matkalaisten käyttöön. Pitäjän talonpojat luovuttivat kukin vuorollaan hevosen ja kyytimiehen muutamaksi päiväksi kievarin käyt-töön antamaan ns. hollikyytejä. Tie-tyissä poikkeustilanteissa hevosia saa-tettiin tarvita moninkertainen määrä normaaliin verrattuna. Näin kävi mm. keskiviikkona 19. heinäkuuta 1809 kun keisari Aleksanteri I seuralaisineen matkusti Porvoosta Helsinkiin. Niinpä edellisenä sunnuntaina kuulutettiin, että jokaiseen kestikievariin Kuoppaisella tiellä täristely oli raskasta niin matkalaisille, kyytimiehelle kuin hevosellekin. Helsingistä oli noin päivän matka Porvooseen. Matkan varrella sijaitsi Yli-Veckosken kestikievari, joka oli lähinnä kyyti- ja taukopaikka. Porvoosta eteenpäin seuraava kestikievari sijaitsi Ilolassa, joka myös toimi lähinnä taukopaikkana sillä seuraava yöpymispaikka varsinkin 1740-luvun jälkeen oli Loviisa, jossa Venäjän puolelle matkanneet usein yöpyivät ennen rajan ylitystä seuraavana päivänä. Yli-Veckosken kestikievari mainitaan ensimmäisen kerran jo vuonna 1592, ja Ilolan kestikievari vuonna Molemmissa kylissä ne toimivat laitoksen lakkauttamiseen saakka vuonna Myös Porvoon kaupungilla oli omat kievarinsa luvulta lähtien porvaristosta määrättiin kaksi tai kolme miestä kestikievarin pitäjiksi, joiden oli pakko majoittaa ja ruokkia matkustavaisia näitä saatavaa säädettyä korvausta vastaan. Joskus tämä rasitus myös aiheutti kiistoja, joita selviteltiin oikeudessa asti: vuonna 1697 kruununvouti oli puolisoineen saapunut myöhään Porvooseen ja yrittänyt saada yösijaa kestikievari Ernestin luona mutta tämä ei ollut avannut oveaan ja näin vouti oli puolisonsa kanssa joutunut seisomaan ul-kona kovassa pakkasessa. Lopulta he olivat menneet kestikievari Grindin luo, joka oli majoittanut heidät. Ernest puolustautui vetoamalla, että hän oli jo ollut vuoteessaan ja että hänen kievarinsa oli täynnä. Tästä huolimatta hänet tuomittiin sakkoihin luvulle tultaessa majatalonpidosta tuli yksityinen elinkeino. Nämä yksityiset kestikievarit olivat maineeltaan kuitenkin usein hiukan epämääräisiä. Kun esimerkiksi vuonna 1781 kaupunkiin oli saapumassa kenraali suorittamaan rakuunajoukkojen katselmusta, ehdottivat kaupungin vanhimmat hänen majoittamista seurueineen kestikievareihin. Pormestari ei tätä hyväksynyt vaan ilmoitti järjestävänsä kenraalille säädyllisen majoituksen, jottei häntä tarvitsisi joukkoineen sijoittaa vähemmän sopiviin huoneisiin. Kun Johan Ludvig ja Fredrika Runeberg muuttivat Helsingistä Porvooseen kahden lapsensa kera vuonna 1837, saapuivat he hevosen vetämässä vaunussa ja osan matkasta Johan Ludvig joutui kävelemään kärryjensä vieressä. Muuta vaihtoehtoa ei juuri ollut, sillä pääkaupungin ja Porvoon välillä oli mahdollista kulkea ainoastaan kapeaa ja mutkaista maantietä pitkin. Porvoon liikenneolosuhteet muuttuivat kuitenkin pian Runebergin saavuttua, sillä jo heinäkuussa 1838 kaupungissa nähtiin uuden ajan ihme, höyrylaiva. Laivaa odotettiin saapuvaksi kello 19, mutta se tuli vasta pari tuntia myöhemmin kyydissään 21 helsinkiläistä vierasta. oli ensimmäinen Suomessa rakennettu höyrylaiva ja se oli noin 18 metriä pitkä ja kulki 13 hevosvoiman tehoisella siipirataskoneella. Höyrylaiva liikennöinti vakiintui nopeasti ja pian porvoolaisille tarjoutui mahdollisuus päästä vaivattomasti kerran tai kaksi viikossa Helsinkiin ja takaisin. Matkustaminen oli kuitenkin kallista ja palvelikin enemmän vapaa-ajan viettäjiä kuin hyötyliikennettä. Laivan matkat päättyivät elokuussa 1851 karilleajoon mutta se sai pian seuraajan, sillä jo viikon päästä haaksirikosta Helsingin ja Por-voon väliä ajoi 20-hevosvoimainen. Vuodesta 1853 se liikennöi kesäisin Porvoon ja Helsingin väliä päivittäin. Höyrylaivojen myötä yhteydet Porvoon ja Helsingin välille avautuivat aivan uudelle tasolle verrattuna aikaisempaan sillä jäättömänä kautena matka taittui muutamassa tunnissa. Lisävauhtia liikkumiseen varsinkin Runebergin patsas vuonna Kuva: Porvoon museon kokoelmat

8 talvikaudelle toi puolestaan vuodesta 1874 lähtien höyryjuna. Porvoolaiset haaveilivat rautatieyhteydestä jo vuonna 1854 mutta Suomen ensimmäinen rata rakennettiin vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan väliin. Porvoo oli vaarassa jäädä liikenteellisesti sivuun sillä vuonna 1856 avattu Saimaan kanava ja 1860-luvulla Salpausselälle rakennettu Pietarin-rata heikensivät Porvoon asemaa. Porvoolaiset eivät tyytyneet seuraamaan epäedullista kehitystä sivusta ja monivuotisen keskustelun, suunnittelun, rahankeruun ja rakentamisen lopputuloksena ensimmäinen juna Keravalle lähti matkaan 16. heinäkuuta luvun tunnetuin ja suosituin kestikievari ja majatalo Porvoossa oli pitkään Hedvig Asteniuksen omistama Tre kronor. Hedvig Astenius muutti yhdessä miehensä, satulaseppä Elias Asteniuksen kanssa Porvooseen vuonna Noin vuodesta 1825 lähtien Hedvig ryhtyi pitämään kotinsa yhteydessä majataloa. Perhettä kohtasi suuri onnettomuus tammikuussa 1837 kun heidän talonsa tuhoutui tulipalossa mutta jo kevään aikana Rihkamakadun ja Välikadun kul-maukseen perustettiin uusi majatalo. 18. toukokuuta keskellä yötä uuden majatalon oven takana kolkutti myös Johan Ludvig Runeberg perheineen. Matka Helsingistä oli ollut pitkä ja se oli kestänyt yli vuorokauden. Matkaa-jat olivat siis väsyneitä ja yösijaa vailla uudessa kotikaupungissaan. Asteniuksen perheen ylläpitämä majatalo oli niin kaupunkilaisten kuin matkustavaistenkin suosiossa. Toisaalta heillä ei juuri ollut Porvoossa kilpailijoita ja vuonna 1846 majatalo muutti uusiin tiloihin Rauhankadulle vaihtaen myös samalla nimeä: 17. lokakuuta Borgå tidning -lehdessä Hedvig Astenius ilmoitti Hôtel de la Russien avanneen ovensa niin matkustajille kuin ravintolan asiakkaille. Samaan aikaan muutaman korttelin päässä, Kauppatorin laidalle oli nousemassa uusi hotelli- ja ravintolarakennus: Seurahuone. Porvoolaiset olivat jo etukäteen ylpeitä seurahuoneestaan, sillä 2-kerroksisen mahtavan rakennuksen tanssisalonki tulisi olemaan Suomen kolmanneksi suurin. Salongin lisäksi yläkerrassa oli 10 huonetta ja alakerrassa ravintola sekä 23 matkustajahuonetta. Seurahuoneen taakse oli rakennettu vanhan kai-vohuoneen paikalle teatteri ja puutar-ha. Myöhemmin Seurahuoneen veto-nauloiksi saatiin myös sekä biljardi että keilarata ja siitä kehittyikin kau-pungin huvielämän ehdoton keskus. Tämä seikka yhdessä huonon kelin kanssa saattoi joskus muuttaa jopa ihmiskohtaloita: marraskuun 28. päi-vänä vuonna 1850 vesisade yllätti arkkitehti Carl Albert Edelfeltin ja hän joutui virkamatkallaan Haminasta Helsinkiin pysähtymään ylimääräi-seksi yöksi Porvoon Seurahuoneelle. Matkan keskeytyminen harmitti häntä kovin mutta tuttavat saivat hänet houkutelluksi mukaan soitannollisiin iltamiin Seurahuoneessa. Yksi iltamien pääosan esittäjistä oli nuori neito, Alexandra Brandt, johon Carl Albert ihastui syvästi heti ensi sil-mäyksellä. Nuorenparin häitä vietet-tiin kesällä luvun lopulle tultaessa matkustajien kiinnostus Porvoota kohtaan oli herännyt: Porvoo nähtiin jopa kansallisena symbolina, jossa yhdistyi kansallisrunoilija Runebergin henki ja Albert Edelfeltin taide. Myös Porvoossa herättiin huomaamaan turismin nousu ja jo vuonna 1886 julkaistiin pie-ni opaskirja, johon oli koottu kaikki tarpeellinen tieto kaupungista ja sen historiasta, palveluista ja liikenneyhteyksistä. Hinnastojen mukaan huone Seurahuoneella maksoi kahdesta markasta ylöspäin mutta kaupungista löytyi myös kaksi muuta hotellia: Hotel de Poste sekä K. Kjellinin ylläpi-tämä hotelli sillan luona. Seurahuo-neen yhteydessä sijaitsi myös kestikie-vari, josta sai kyydin esimerkiksi Ilolaan 2 markalla. Saman verran maksoi myös kansipaikka höyrylaiva Runebergillä Porvoosta Helsinkiin tai elävän sian kuljettaminen rahtina höyrylaivalla Porvoon ensimmäinen taksi vuodelta 1911 Ranta-aittoja esittävä kuutamokortti Valokuva: John Granlund, 1899 Turisteja Porvoon satamassa vuonna Kuva: Georg Christiernin. Kuvat: Porvoo museon kokoelmat pääkaupunkiin. Porvoon nähtävyydet painottuivat vahvasti historiaan: matkustajille suositeltiin tutustumiskohteiksi tuomiokirkkoa, vanhaa kymnaasin taloa, lyseota, raatihuonetta, Näsin kiveä, kuninkaanlähdettä sekä Linnamäkeä, jossa professori Aspelin oli edellisenä vuotena suoritettujen kaivausten yhteydessä tehnyt merkittäviä löytöjä. Kaupungista löytyi myös uutuuskohteita, jotka olivat yleisön suuressa suosiossa heti alusta lähtien: kansallisrunoilija Runebergin koti sekä patsas, joka oli paljastettu toukokuussa Runebergin haudan monumentti oli jo valittu ja sen oletettiin valmistuvan syksyllä Seuraavan vuosisadan alussa Porvoon hautausmaalle saatiin uusi vaelluskohde kun Eugen Schaumanin hauta siirrettiin Porvooseen. Siirto yri-tettiin tehdä salaa mutta pian tieto haudan uudesta sijaintipaikasta levisi ja Schaumanin hauta pääsikin mukaan nähtävyyksien listalle vuoden 1911 matkaoppaassa yhdessä uuden, vuonna 1907 rakennetun hautakappelin kanssa. Listan uutuus oli myös vuonna 1902 avattu Taidehistoriallinen galleria, joka oli sijoitettu vuonna 1897 ovensa avanneen Historiallisen museon yhteyteen. Liikennöinnin kannalta uusia edistysaskelia olivat J. F. Fallströmin vuokrattavissa oleva moottorivene huviretkiä varten sekä automobiili, jota saattoi tilata tuntitaksalla maaseutumatkoja varten. Automatkailu avasikin aivan uusia väyliä porvoolaiselle matkailulle: luvulle tultaessa kaupunkiin oli jo useampi bussilinja niin Lahden, Myrskylän, Loviisan kuin myös Helsingin suunnasta. Yksityisautoilun kasvaessa myös heidän tarpeensa otettiin huomioon ja se näkyi mm. vuoden 1926 matkaoppaassa: bensa-asema löytyi sekä satamasta että kauppatorilta, autokorjaamo puolestaan löytyi Uudelta Vuorikadulta ja aivan uusia Ford-merkkisiä autoja saattoi ostaa kauppatorin laidalta. Opaskirjasessa kiinnitettiin erityistä huomiota porvoolaisiin liikennesääntöihin: kaupunkialueella nopeusrajoitus oli korkeintaan 30 km tunnissa, joskin tietyillä katuosuuksilla nopeusrajoitus oli laskettu 15 kilometriin tunnissa henkilöautoille ja 8 kilometriin tunnissa kuorma-autoille. Risteyksissä käännyttäessä kuljettajan oli kädellä viitattava joko oikealle tai vasemmalle merkiksi siitä, että aikoi kääntyä. Mutta uusi aika toi matkailulle myös uusia haasteita: museolehtori, Porvoon museo

9 Peter Helenius Postikortteja Porvoosta Taidetta, historiaa ja tietotekniikkaa Peter Helenius on intohimoinen keräilijä, joka kertoo keränneensä jopa golfpalloja. Postikortteihin hänet sai syttymään 1990-lopulla Vanhalta Raatihuoneentorilta ostettu kuvakortti. Kun osto- ja myyntiliikkeestä vielä tuli hankittua lisää kokonainen kassillinen kortteja, ei paluuta enää ollut. Peter ei kerää mitä tahansa kortteja, vaan nimenomaan maisemakuvia Porvoosta, sen ympäristöstä sekä Pernajasta, entisestä kotikunnastaan. Nykyään Porvoo-kortteja on noin 1600, joista 1200 erilaista ja loput muunnelmia tai erilaisia painatuksia samasta kuvasta. Vanhimmat kortit ovat 1800-luvun lopulta ja lähes kaikki ennen toista maailmansotaa painettuja. Kovin paljon lisää kortteja kokoelmaan ei enää voi hankkia, mutta Peter tietää ainakin muutaman, jotka hänen kansioistaan vielä puuttuvat. Kortteja hän ei enää löydä niinkään kirppiksiltä, vaan internetistä ja muilta keräilijöiltä. Korttikauppa on myös kansainvälistä. Porvoota esittäviä kortteja hän on saanut esimerkiksi Hampurista, jossa niitä 1910-luvulle saakka painettiin. Kerran Peter kilpaili nettihuutokaupassa korttierästä, jossa tiesi olevan Porvoo-kortteja. Peter voitti, mutta aika kalliisti. Mukana oli myös Loviisa-kortteja, joita hän tarjosi vaihtoon naapurikaupungin keräilijälle. Kävi ilmi, että tämä oli ollut huutokaupan kilpailija. Seuraavat erät hankittiin yhdessä kohtuullisempaan hintaan ja saalis jaettiin. Porvoo-korttien suosituin aihe on ranta-aitat Näsinmäeltä kuvattuna. Kirkkoa, vanhaa raatihuonetta sekä Kuva: Jukka Kullberg Joki- ja Kirkkokatuja on myös kuvattu paljon. Kuvaajista tunnetuimpia ja tai-tavimpia lienevät porvoolaiset Natalia Linsén ja John Granlund. Kortteja toki kuvasivat muutkin, muiden muassa saksalainen kuvaaja, joka kiersi Suo-mea monta kuukautta vuonna Tekniikka rajasi mahdollisuuksia ja parhaiten valokuva onnistui puolipilvisen päivän tasaisessa valossa. Taivas kuitenkin jäi näissä kuvissa ikävän harmaaksi ja niinpä korttien pilvet on useimmiten lisätty kuvaan piirtämällä ja raaputtamalla. Myös kuutamokuvia tehtiin laboratoriossa muokkaamalla negatiiveja. Maisemaan saatettiin myös lisätä ihmisiä, jotka korteista yleensä puuttuvat, koska kuvaa oli valotettava pitkään ja liikkuva ihminen toistuu epäterävänä. Toisinaan kort-teihin on painossa lisätty väriä joko tekstiin tai kuvaan. Kuvat lähettiin teknisistä ja taloudellisista syistä painettavaksi usein Saksaan, missä toiminta oli niin mittavaa, että valmiita tuotteita toimitettiin junavaunuttain asiakkaille eri puolille Eurooppaa. Painomenetelminä käytettiin esimerkiksi kivipainoa tai laadukkaampaa valopainoa, jossa painolevy on lasia. Viime aikoina kirppiksillä on näkynyt myös korttiväärennöksiä, ruskehtavalle ohuelle kartongille tehtyjä tulosteita, jotka myydään vanhoina kortteina tai kuvina. Vuoteen 1905 saakka kortin taakse ei saanut kirjoittaa osoitteen lisäksi muuta, ja varsinainen viesti on kuvapuolella. Maisemakortit eivät olleet pelkästään tervehdyksiä varten, vaan ne olivat avoimia kirjeitä, joissa saatettiin ilmoittaa vaikkapa jonkun kuolemasta tai periä saatavia. Kortit kertovat siis paitsi säilyneestä tai jo kadonneesta kaupunkikuvasta myös menneiden aikojen elämästä. Hienoa ja ainutlaatuista on, että Peter Heleniuksen mittava yksityinen kuvakokoelma on kaikkien tutkittavana internetissä. Peter asentaa ammatikseen kuntien käyttöön tarkoitettuja tietokoneohjelmia ja joutui työssään aikanaan matkustamaan paljon. Ikävien hotelli-iltojen huviksi hän alkoi ladata kuvakokoelmaansa jo 2000-luvun alkupuolella internettiin. Kun taito ja tilaisuus yhdistyivät, tuloksena oli tyylikäs ja helppokäyttöinen sivusto, jota päivitetään tarvittaessa. Kuviin liittyy lisäksi tietoja kuvaajista ja kuvausajasta. Kaikki kortit on myös merkitty kartoille, josta ilmenee kuvan ottopaikka ja katselusuunta. Hakemisto on laadittu kadun tai kohteen mukaan. Sivustolla on myös kuvia, joissa on vielä tunnistamattomia paikkoja tai ihmisiä. Peter Heleniuksen ruotsinkielisen sivuston Vykort från Borgå osoite on: Mikäli sinulla on maisemakortteja, joita Peterin kokoelmasta ei löydy tai lisätietoja sen kuvakorteista, ota häneen yhteyttä sivuston kautta. Kokoelman karttuminen ja siihen liittyvien tietojen lisääntyminen koi- Kolme toria Heleniuksen kokoelmasta. Ylinnä Raatihuoneentori luvulla, keskellä Kirkkotori 1900-luvun alkupuolella ja alhaalla Rihkamatori 1930-luvulla.

10 En gång guide - alltid guide att ha guidat över ett halvt sekel i Borgå sitter mycket i ryggmärgen. Det är visdomsorden av Borgås grand old guide Georg Christiernin ( ) som var min mentor när det begav sig. Han talade om fem paradställena i Borgå; Gamla stan, Domkyrkan, Borgbacken, Näsebackens begravningsplats och Krigarbyn. Mycket har förändrats i Borgå samtidigt som man är glad över att mycket är sig likt. Domkyrkan står där den har stått sedan 1200-talet trotsande krig och bränder som mordbranden 2006 som kunde ha ödelagt både kyrkan och Gamla stan. Näsebacken finns kvar med hjältegravarna, gravkapellen, jordfästningskapellet och det forna skärhuset. För att inte tala om alla som har fått sin sista vila på Näsebacken. Krigarbyn är kvar. Man är glad över att arrendet har förlängts för det attraktiva området mitt i stan. Det fanns tider när somliga beslutsfattare tyckte att Krigarbyn med fördel kunde jämnas med marken för att ersättas med höghus. Den sista av de ursprungliga invånarna i Krigarbyn, Ethel Andersson kanske mera känd som Klaus Härös mormor, gick ur tiden för något år sedan. Borgbacken finns kvar även om det en tid fanns starka viljor för ett vägprojekt rakt igenom fornminnesområdet enligt modell från Bomarsunds fästning på Åland. jag skriver går tankarna till min släkting som under flera decennier hade verkat som fängelsepräst. När han på sin ålders höst blev intagen på ett åldringshem trodde han att han fortfarande var präst och att vårdtagarna var fängelseinterner. Hoppas jag inte blir likadan? Men jag tröstar mig att det kanske inte längre finns några åldringshem när det har blivit så dags. Men det är som om guideränderna aldrig går ur. Det händer ibland att jag i likhet med släktingen plötsligt får för mig att jag är på uppdrag vid åsynen av en folksamling som tittar på någon sevärdhet eller när jag sitter i en buss intill mikrofonen. Det händer också att turister minns att jag har guidat dem för femtio år sedan när de var skolbarn och på besök i Borgå. finns två väsentliga skillnader mellan guidningarna anno 1964 och år När det begav sig skulle guiden stå i bussen med ansiktet vänt mot turisterna och samtidigt försöka hålla balansen när bussen krängde. Fördelen var att man hade koll på gruppen. Man insåg att man tydligen hade blivit för mångordig när någon hade somnat. Numera sitter guiden i bussens färdriktning. I begynnelsen var det också så att Borgå stad betalade för alla guidningar. Det var efter en av de första guidningarna för pressen som resulterade i ett stort reportage i Helsingin Sanomat med rubriken (Finlands bästa guider i Borgå). Wanha Porvoo-Gamla Borgå 1/2015 årens lopp har stadsbilden förändrats både till det bättre och till det sämre. Gamla hus har fått vika för nybyggnader. Enligt mig var det kulturskandaler att jämna det anrika Societetshuset Socis med marken år 1972 och att spränga Vattentornet två år tidigare. I det senare fallet var avsikten att bygga en väg till Prästgårdsbacken. Något vägbygge blev det aldrig. Vattentornsgatan döptes om till Linnankoskigatan. Tråkigt är också att medan stadens kvarnar malade på ett muminland så gick hela projektet till Nådendal. En tröst är muminlekparken som kom till tack vare politikern Bodil Lunds initiativ. Illa är också att Borgå förlorade sin centralt belägna turistinformation i Valtimohuset som förra turistbossen Liisa Tuomala hade kämpat för. Positivt är att byggnaderna i Gamla stan har räddats från förfall och att Borgå har fått en nationalstadspark, en grön lunga, som i dagarna har fått Nylandspriset 2015 av Nylands landskapsstyrelse. text / Maria Boström, foto auktoriserad turistguide i Borgå sedan år 1964 Pihaturismia vuosia sitten vieraili kiinalainen delegaatio Porvoossa. Ryhmä pelmahti yllättäen avoimesta portista Kirkkokatu 7:n pihalle, jossa tapasi Marja Pallaston. Marja esitteli pihan ja asuntonsakin, ja sitten otettiin tapauksen muistoksi kuva. Marja pitää pihaportin kotona ollessaan usein auki ja kertoo mielellään Porvoosta milloin mistäkin tuleville matkailijoille. Asukkaan tapaaminen saattaa olla turistille koko matkan kohokohta. Marja Pallasto kiinalaisryhmän keskellä. Alla ryhmän osanottajaluettelon kansi. Kuva: kiinalaisryhmä varrella turistien ja muidenkin on joskus vaikea erottaa jokeen viettäviä kivettyjä pihoja kaduista, kun portit ovat auki. Useimmat tulevat pi-haan arastellen, mutta eivät kaikki. Leppeä kesäpäivä, grilli kuumana, ystäviä koolla. Nurkan takaa kuuluu iloista italiaa ja hetken kuluttua pöytäseurue huomaa olevansa keskellä innokkaita kuvaajia. Kotipihallaan leikkivät pienet lapset saavat torut, kun pysäköidyn auton kiiltävään kylkeen oli roiskunut kuraa. Kukaan pihan asukkaista ei tunnista autoa tai sen vihaista kuljettajaa. Vieras auto pysäköi pihakoivun alle. Huomattuaan, että siellä on vielä tilaa, soittaa kaverillekin. Asukkaan puuttuminen asiaan saa pysäköijät närkästymään: Mutta me olemme menossa juhliin tähän lähelle! Asukas menee kesäsunnuntaina aamukahville rantaan. Laiturilla vahtii ärisevä koira vierasta venettä. Eikö tämä olekaan museoranta, johon kaikki voivat tulla?, ihmettelee veneessä yöpynyt pariskunta. kuvat ja teksti Avoimet portit 13. kesäkuuta, Kustaa III:n vieraillessa Porvoossa, pidetään osa pihaporteista auki kaikille vierailijoille. Wanha Porvoo-Gamla Borgå 1/2015

11 Aikanaan Raatihuoneentori toimi pysäköintialueena, jonne myös turistibussit tulivat. Postikortti 1970-luvulta, Kuultokuva. Katse tulevaisuuteen matkailussa Työ- ja elinkeinoministeriö on kuluvan vuoden tammikuussa julkaissut Matkailun tiekartan Tiekartta määrittää tavoitteet ja toimenpiteet, joilla kiihdytetään matkailun kasvua ja varmistetaan kilpailukykyinen toimintaympäristö. Tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2025 Pohjois-Euroopan ykkösmatkakohde. Raportissa todetaan, että matkailutulo voi kasvaa vain kun kansainvälisten matkailijoiden määrä ja kulutus kasvavat. Samalla muistutetaan siitä, että vaikka matkailun ulkomailta ennakoidaan kasvavan kotimaan matkailua nopeammin, on kotimaan matkailulla keskeinen ja hallitseva rooli kokonaisuudessa. Raportti linjaa strategiset painopistealueet ja määrittää konkreettiset kärkihankkeet vuosille Näitä kärkihankkeita ovat mm. Merellisen saariston kansainvälisen tunnettuuden lisääminen, Suomen nostaminen johtavaksi stopover-maaksi sekä hyvinvointimatkailun kärkimaaksi. Myös digitaalisuuden lisääminen yritysten liiketoiminnassa on kirjattu tiekarttaan. Myös Porvoossa olemme sitoutuneet tiekarttaan kirjattuihin hankkeisiin ja noudatamme koko valtakunnan tasolla tehtyjä matkailun kehityksen linjauksia tunnistaen ja keskittyen oman alueemme vahvuuksiin. Kaupungin elinkeino- ja kilpailukykyohjelmassa on määritetty Porvoon matkailun kärkituotteiksi Vanha Porvoo, valtakunnallisesti vetovoimaiset nähtävyydet ja museot, ravintola- ja kahvilaelämykset, saaristo ja veneily sekä kokous- ja ryhmämatkailu. Tavoitteenamme on, että Porvoo pysyy kotimaan matkailussa maamme kärkikohteena ja että yhä useampi kansainvälinen matkailija vierailee pääkaupunkiseudun lisäksi myös Porvoossa. Kuten matkailun tiekartassa myös meidän kehittämissuunnitelmassamme on digitaalisuuden edistäminen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista. Yhdessä yritysten kanssa haluamme kartoittaa ja löytää ratkaisun, jolla alueemme matkailutarjonta ja -palvelut tuodaan helposti löydettäviksi ja ostettaviksi verkossa. Tavoitteenamme on löytää tapoja, joilla elämyksellisesti esitetään alueemme tarinaa ja tarjontaa digitaalisessa muodossa ja myydään palveluita. Kannustamme yrittäjiä valitsemaan omaan toimintaansa sopivia jakelukanavia sekä panostamaan hakukonenäkyvyyteen sekä löydettävyyteen, erityisesti mobiilissa. Kansainvälistä matkailumarkkinointia on tehty ja tehdään tulevaisuudessakin entistä vahvemmin yhdessä Visit Finlandin ja Visit Helsingin kanssa. Kansainvälisten kampanjoiden kautta kerrotaan Helsingin kyljessä sijaitsevasta kaupungista, jossa kaikki elämykset ovat käden ulottuvilla, viehättävä Vanha Porvoo, kiehtova saaristo, paikallinen ruoka ja luonto. Kansainväliset matkailijat ovat yhä enenevissä määrin kiinnostuneita aidoista matkailuelämyksistä. Heitä kiinnostavat paikallinen elämäntapa, arki ja paikalliset ilmiöt. He haluavat ymmärtää syvemmin valitsemansa kohteen elämää. Matkailun kasvavana trendinä on, että matkailijat haluavat elää matkakohteessa kuten paikalliset, live like a local. Seuraamme tarkasti Porvoossa matkailun trendejä maailmalla ja vastaamme niihin meille sopivalla tavalla. Elämme jatkuvassa muutoksessa, matkailijoiden tarpeet ja halut muuttuvat, maailma muuttuu. Asiakkaiden ymmärtämisessä, asiakaslähtöisyydessä ja muutoshalukkuudessa saattavat tulevaisuudessa olla avaimet monen matkakohteen ja matkailuyrityksen menestykseen. Haluamme Porvoossa olla avoimia uusille mahdollisuuksille. Yksi tällä hetkellä matkailukenttää puhuttavista ilmiöistä on jakamistalous. Jakamistalouden palvelujen avulla matkailija pääsee kokemaan etsimiään aitoja elämyksiä matkakoh- teessa. Esimerkkejä jakamistalouden palveluista ovat mm. erityyppiset kotimajoitusta tai kotiruokailuja tarjoavat palvelut, kaupungin asukkaiden tarjoamat opastukset, kuljetuspalvelut. Keväällä valmistuva kahden Haaga- Helian opiskelijan lopputyö selvittää meille sitä, kuinka valmiita Porvoossa ollaan vastaamaan muutokseen ja tarjoamaan jakamistalouden palveluita matkailijoille. Keskustelua jakamistalouden palveluista käydään kiivaasti ja erityisesti matkailuyrittäjien piirissä se saa aikaan tunteen purkauksia. Tarkoittaako muutoshalukkuus ja ennakkoluulottomuus sitä, että yrittäjiltä viedään leipä pöydästä? Jos kaupungin asukkaat tarjoavat maksua vastaan kahvia matkailijalle tai majoittavat hänet kotonaan, tarkoittaako se sitä, että matkailutulo on pois yrittäjiltä? Aihe ei ole helppo eikä yksinkertainen. Seurasin suurella mielenkiinnolla jakamistaloutta tutkineen Haaga-Helian yliopettajan Minna-Maari Harmaalan esitystä aiheesta seminaarissa viime syksynä. Esityksessään hän toteaa, että jakamistalous kasvaa tällä hetkellä 25 % vuosivauhdilla ja ensi vuosikymmenellä sen ennustetaan saavuttavan 100 miljardin rajan. Kyse on siis siitä, mitkä matkakohteet tulevaisuudessa ovat jakamassa tätä pottia. Itse ennustaisin, että ne kohteet, jotka ylipäätään tarjoavat jakamistalouden palveluita täydentämään muuta matkailutarjontaa. Eli yksinkertaistettuna, jos alueella ei ole tarjolla kotimajoitusta, sitä hakevat matkailijat valitsevat kohteensa toisin. Myös kotimajoituksessa yöpyvä matkailija jättää alueelle rahaa, hän käy ostoksilla, nauttii kahviloiden ja ravintoloiden antimista, vierailee näyttelyissä, konserteissa ja museoissa. Tunnelmallinen ja monipuolinen matkailukaupunki Porvoo tulee jatkossakin tuottamaan vierailleen unohtumattomia elämyksiä. Kansallisen kaupunkipuiston sydämessä sykkivä Vanha Porvoo on sielukas matkailukohde ja sykähdyttää aina niin uusia kuin sinne yhä uudelleen palaavia matkailijoita. Sitä viestiä me viemme eteenpäin myös täällä kaupungin matkailu- ja markkinointiyksikössä avoimina tulevaisuudelle ja rohkeasti katsoen eteenpäin. matkailu- ja markkinointipäällikkö Rihkamatorin lisäksi turistibussit pysäköivät Vanhan sillan viereen. Siellä on myös kioski, opastaulu ja tästä kesästä lähtien kunnolliset WC-tilat. Kuva: Jukka Kullberg

12 Turistien kanssa Kuva: Jukka Kullberg Wanhaan Porvooseen saapuu matkailijoita kaikkialta maailmasta. Vanhat kaupungit edustavat koko maapallollamme sitä alkuperäistä kullekin alueelle ainutlaatuista miljöötä. Kun matkustelemme haluamme kokea, nähdä, ostella ja maistella jotakin, mitä ei ole tarjolla "standardeissa" paikoissa. Suuret kaupungit ja niiden kauppa- ja kahvilaketjut ovat hyvin samankaltaisia olimmepa missä maassa tahansa. Siksi Wanha Porvoo on arvokkaampi matkailun helmi kuin me täällä asuvat muistammekaan. Suurin osa liikkeessäni kohtaamista matkailijoista on kotimaastamme. Jokainen suomalainen aikuinen varmaankin tietää Wanhan Porvoon ja sen viehättävät puodit ja kahvilat, vaikkei olisi itse täällä vielä käynytkään. Päivittäin kuulen alueen ihastelua ja kehuskelua. Monet kertovat hakevansa Porvoosta joulutunnelmaa ja kesällä vanhan pikkukaupungin idylliä. Ulkomaisista matkailijoista mielenkiintoisimpia ovat kiinalaiset. Heissä on usein vielä jäljellä aitoa etnistä omaperäisyyttä. Kesti jonkin aikaa päästä heidän kanssaan samalle aaltopituudelle, tajuta, että tinkiminen vastaa länsimaiden small talkia ja sen tylysti tyrmääminen on epäkohteliasta. Kyse ei vasinaisesti ole rahasta, vaan siitä kuinka kauan ja hauskasti prosessi etenee. Tänne tulevat kiinalaisturistit ovat varakkaita ja ehkä ainoat, joilla näinä tiukkoina aikoina on varaa ostella ihan vain huvikseen, vaikkapa kolme raskasta vanhaa silitysrautaa. Wanha Porvoo on hyvä kohde esitellä Suomea ulkomaalaisille: se on sopivan etäisyyden päässä Helsingistä oleva kaunis kaupunki, jossa riittää tekemistä koko päiväksi. Pidetään huolta, että matkailijat viihtyvät jatkossakin., Antique Housen kauppias Kirjoita, kuvaa, piirrä! Seuraava WPGB ilmestyy marraskuussa Silloin teemana on asukkaat. Aineisto tulee jättää viimeistään Ketkä täällä ovat asuneet? Miten vanha kaupunki on muuttunut yhteisönä? Onko sinulla vanhoja albumikuvia, joita voisi lehdessä käyttää? Myös talojen historia ja kunnostus kiinnostavat aina. Skriv, fotografera, rita! Följande WPGB kommer ut i november Då är temat invånarna. Materialet bör lämnas in senast den Vem har bott här? Hur har staden förändrats som ett samhälle? Har du gamla albumbilder, som kunde användas som illustration i tidningen? Husens historia och renovering intresserar också alltid. / lehti.vanhaporvoo@gmail.com Louis Sparre räddade Gamla stan 3 april 1898 talade greve Louis Sparre i Borgå lyceums festsal om ett försvar af en gammal stads traditioner. Föredraget hade positiv effekt i en tid när Gamla stans öde stod i vågskålen. Röster hade höjts för att rådhuset skulle rivas. En ny stadsplan var även aktuell. Om den hade förverkligats skulle det inte ha funnits så mycket kvar av den unika bebyggelsen i Gamla stan. Det är honom vi har att tacka för att Gamla stan runt domkyrkan och gamla rådhuset kunde bevaras. Med fog har Louis Sparre kallats för Borgå stads skyddsängel. Louis Sparre publicerade sitt föredrag i boken Originalutgåvan från år 1898,, trycktes i 30 numrerade exemplar i svart och rött med Louis Sparres teckningar, på Lessebo handgjorda papper. Boken utkom på Werner Söderströms förlag i Borgå. Tack vare framlidne bokhandlaren Ojanen äger jag exemplar nummer 14. var det ett mycket eftertraktat verk. Andra upplagan utkom på Holger Schildts förlag Tryckeri & Tidnings Ab utgav en tredje upplaga Inför 100-års jubileet 1998 utkom den fjärde upplagan initierad av Helena Hämelin som under många år var chefredaktör för. Det är alltså frågan om en bokraritet som förhoppningsvis finns att köpa i något antikvariat eller till låns på Borgå stadsbibliotek. Benita Ahlnäs

13 Urklipp från Borgåbladet januari - juni 1865 Nationalbiblioteket / Leikkeitä Uusimaa -lehdestä tammi - kesäkuulta1895 Kansalliskirjasto / digi.lib.helsinki.fi Wanha Porvoo-Gamla Borgå 1/ Wanha Porvoo-Gamla Borgå 1/2015

14 kertoo kirjassaan Porvoon etanat, johdatus hitaisiin nautintoihin, miten hän miehensä Ari Koveron ja lastensa kanssa kevättalvella 1997 tuli hankkineeksi 587 ranskalaista puutarhaetanaa. Kun niiden kasvatus- ja hoitomenetelmät oli opittu, perustettiin Suomen ensimmäinen etanaravintola Hongaksen tilalle, Porvoon maalaiskuntaan. Idea oli hyvä, mutta paikka väärä. Vuonna 1999 ravintola etanafarmeineen muutti turistien kesäisin kansoittamaan Vanhaan Porvooseen kiinteistöön, joka nyt tunnetaan Timbaalin tonttina. Vanhassa Porvoossa on aina tehty työtä. Timbaalin korttelissa tiedetään asuneen ja työskennelleen monia kauppiaita, seppä, musikantti, räätälimestari, hatuntekijä ja monia muita. Tontilla on myös toiminut tiettävästi aikanaan kievari ja kahvila sekä ravintola Pallas ja 40 -luvuilla. Nämä palvelut olivat kaupunkilaisia varten. Nyt korttelin kauppojen, ravintolan, kahvilan ja hotellin enimmät asiakkaat ovat matkailijoita. Timbaali seuraa aikaansa Syksyllä 2005 rakennettiin hotellia paikalle, jossa jo ennen Porvoon paloa oli ollut rakennus. Postipankin Oma Markka -lehdessä julkaistiin vuonna 1975 kuvitettu artikkeli Porvoosta otsikolla Idylli vai slummi. Huhtikuisena iltapäivänä Merja Tammi kertoo kiinteistön viimeisten 15 vuoden muutoksista, jolla rakennusten käyttöä ja palveluita on sopeutettu kysyntään ja myös omistajien kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Kun etanaravintola avasi ovensa keväällä 1999 oli sillä vanhassa kaupungissa yksi ainoa kilpailija, Wanha Laamanni kirkonmäellä. Lisäksi alueella oli pari kahvilaa. Nyt lähistöllä on erilaisilla konsepteilla toimivia ravintoloita ja kahviloita parisen kymmentä. Tähän sisältyvät sekä vanhan kaupungin taloissa, aitoissa ja pihoilla toimivat ravintolat että Jokikadun eteläosaan, siltojen väliin sijoittuneet yritykset. tontin 1700-luvun lopulla rakennetut talot olivat ostettaessa surkeassa kunnossa. Vuonna 1975 piti Postipankin lehti Oma Markka artikkelissaan Timbaalin rakennusta talorumiluksena, joka ei ole säilyttämisen arvoinen. Rakennusten uusi emäntä ja isäntä olivat eri mieltä. Uusi etanaravintola kunnostettiin Gabriel Hagertin kujan varrelle pikavauhtia ja pihalle, villiviinien peittämien seinien suojaan avattiin terassi. Kiinteistö oli saatava tuottamaan, jotta korjauksia voitaisiin jatkaa: asunto isäntäväelle, julkisivujen kunnostus ja maalaus, liiketilojen korjaaminen, ulkorakennusten kohentaminen ja lopulta vaiheittain ravintolan laajentaminen. Remonttimiehenä hääri ohikulkijoiden havaintojen mukaan usein isäntä yksin: purki lahonnutta lattiaa, asensi koolinkeja ja keikkui maalaustelineillä. Omaperäinen ravintola tunnettiin laajalti ja myyntiä siivitti myös luvun lamaa seurannut talouden elpyminen. Ruokalistalla oli paitsi etanoita, myös vanhojen reseptien mukaan valmistettuja ateriakokonaisuuksia. Timbaalissa vierailivat monet arvovaltaiset asiakkaat, joista tunnetuimpia lienevät presidentti Ahtisaari sekä Suomen ja Venäjän pääministerit Lipponen ja Medvedev. Välikadun varrella olevat liiketilat vuokrattiin, mutta välillä niissäkin on myyty omistajien omaa tuotantoa olevaa keramiikkaa. Merja Tammen sairastuttua ravintola Timbaali myytiin vuonna menestys mahdollisti paitsi kiinteistön kunnostamisen myös toimintojen monipuolistamisen. Aluksi mietittiin majoitustiloja talojen vinteille, mutta sitten alettiin suunnitella uuden hotellirakennuksen rakentamista. Jokikadun varrella oli puutarha, jolle oli jäänyt tilaa, kun ajuri Anders Backmanin rakennukset tuhoutuivat Porvoon palossa vuonna Asemakaava salli uudisrakennuksen ja myös Museovirasto puolsi sitä. Lupien saaminen ei kuitenkaan ollut yksinkertaista ja lisäksi paikalla oli suoritettava arkeologinen kaivaus, jonka kustannuksista vastasi maanomistaja. Kymmenhuoneinen, puurakenteinen, kaupunkikuvaa eheyttävä hotelli avattiin vuonna 2006 nimellä Por-voon Mitta. Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2011, hotelli myytiin uusille yrittäjille ja nykyisin se tunnetaan Pariisin Villenä Merja Tammi ja Ari Kovero ostivat takaisin vanhan ravintolansa Timbaalin. Kymmenessä vuodessa ravintoloiden kilpailutilanne Porvoossa oli olennaisesti muuttunut. Timbaalin konsepti oli mietittävä uudelleen ja toiminnat taas sopeutettava kysyntään. Ravintolasta lohkaistiin Jokikadun puoleinen osa ja siinä avasi ovensa sisustusliike. Välikadun puoleisesta osasta tuli Café Klockan. Ravintolan keskiosa ja terassi säilyvät alkuperäisessä käytössä, mutta ruokalistat uusitaan erityisesti turisteille ja lapsille sopiviksi, ja ravintola on suljettu talvikuukausina. Kahvila laajenee kesäisin muutamalla pöydällä Välikadun ja Gabriel Hagertin kujan varteen. Enimmillään Timbaali työllisti 30 henkeä ja nykyisin kymmenkunta. Isäntäpari haluaa itse olla mahdollisimman paljon läsnä. Uutena Timbaalin omistajapariskunnan yrityksenä on Raatihuoneen takana oleva jäätelökioski, jonka paikan kaupunki on vuokrannut kahdeksi vuodeksi. Näin lyhyt vuokra-aika ei taloudellisista syistä mahdol-lista muuta kuin valmiin jäätelönvalmistajan elementtikioskin. Aikaisemmin paikalla ollut puurakenteinen, edellisen yrittäjän kaupunkikuvaan hyvin istuva rakennus on viety keväällä pois. vuoden aikana Tim-baalin tontin rakennukset on yksi toisensa jälkeen kunnostettu ja Oma Markka -lehden kriittinen päätoimit-tajakin varmaan tarkistaisi kantaansa. Porvoon kaupungin soisi ottavan mallia. Kaupungin mailla olevat kioskirakennukset tulisi rakentaa kaupungin toimesta pysyviksi, ympäristöön sopiviksi ja kunnallistekniikkaan liitetyiksi. Silloin ne voisi vuokrata tarvittaessa lyhytaikaisestikin eri tarkoituksiin, eri yrittäjille ja silti ylläpitää hyvää kaupunkikuvaa. Sellaiseen voisi sijoittaa myös matkailuneuvonnan vanhan kaupungin infopisteen, ehdottaa Merja Tammi. / teksti ja kuvat Café Klockan laajenee kesällä Gabriel Hagertin kujalle Merja Tammi ja Ari Kovero pitävät remonttitaukoa kahvilassaan

15 Tuomas Westermarck, andraklassist i Lönnbeckska samskolan Lönkan, hade sällat sig till de lekande pojkarna förväntansfyllda och upprymda inför den förestående skolavslutningen och. När det smällde, hade han bara en tanke och det var att springa, springa, springa bort från eldhavet med eldslågorna i benen. Räddningen var en kvinna från gården som snabbt kom till hans undsättning med ett klädesplagg som hon försökte kväva elden med. För femton år sedan var en lägenhet till salu i ett av de äldsta husen vid Ågatan. Det blev köp vid första ögonkastet. Nu bor Tuomas i huset som är uppfört år 1758 och syns på bilden till höger. Tuomas Westermark fotograferad på samma plats där Louis Sparre gjorde sin berömda teckning Tre gånger nära döden Tre gånger nära döden har Tuomas Westermarck varit. Varje gång har han klarat sig som genom ett under. Explosionsolyckan på Drumsö för 66 år sedan höll på att kosta honom livet. Kort efter den olyckan var liemannen där igen. Tuomas vårdades på intensivavdelningen. Efter ett ingrepp råkade hans far komma in i sjukrummet. Sonen var helt blå. Orsaken var att syrgasapparaten var okopplad. Det var i sista minuten. Raskt ingrep hans far som därmed räddade sonen till livet. Den tredje nära döden upplevelsen skedde efter en olycka. Tuomas körde skoter på Lahtisleden och i en vägkrök blev han överkörd av en Mercedes bil. Föraren steg ut men flydde från olycksplatsen då han såg pojken ligga till synes livlös på vägen. En kioskförsäljare som dessvärre inte hade noterat bilens registernummer ringde efter ambulans. Tuomas blev förd till samma sjukhus där han hade vårdats efter explosionsolyckan. Bägge gångerna råkade det vara samma läkare. Upptakten för vårt samtal var ovannämnda referat i Hufvudstadsbladet (Hbl) av den 31 maj 1949 om den fruktansvärda olyckan. Tuomas Westermarck och klarade sig som genom ett under medan och avled strax efter olyckan. Där ingår också ett uttalande av brandmästaren Carl-W. Åström som ledde utryckningen. Han ansåg att det var farligt och vårdslöst att förvara tunnorna på gården av vilka en del innehöll avfallsbensin. Händelsen polis-anmäldes omedelbart. Hbl skriver också att invånarna var indignerade över att terrassen där barnen brukade leka hade varit avstängd en längre tid och att barnen därför var hänvisade till den livligt trafikerade Drumsövägen eller till den osunda gården där tunnorna förvarades hade omedelbart polisanmält olyckshändelsen. Tuomas berättar att den ödesdigra dagen, strax innan skolavslutningen, för alltid har etsat sig i hans minne. Även om det i år har förflutit 66 år sedan olyckshändelsen så aktualiseras den när man har sina vägar förbi den aktuella fastigheten. Och det sker ofta eftersom gården är centralt belägen med en busshållplats strax intill. Nativiteten var hög under efterkrigstiden och familjerna var barnrika. Tunnorna på gården tillhörde försvarsmakten vilket lär ska vara orsaken till att de drabbade familjerna aldrig har fått något skadestånd. Eftersom terrassen där gårdens barn brukade hålla till var avstängd så lekte barnen på gården där tunnorna hade fångat deras intresse. Pojkarna ville närmare undersöka dem och för att se bättre så tände någon av dem på en tändsticka som han sköt in i tunnan. I samma ögonblick var katastrofen ett faktum. Tunnorna exploderade i ett flammande eldhav. De skräckslagna pojkarna sprang iväg så fort de bara kunde medan eldslågorna hade fattat tag i dem likt brinnande facklor. När Tuomas mor kom hem med bussen från stan (Helsingfors) efter att ha uträttat några ärenden möttes hon av ambulanser med påslagna sirener. Inte anade hon då att hennes äldsta son var en av de olycksdrabbade. Tuomas far var på sin arbetsplats på Veterinärmedicinska högskolan i Helsingfors. Chocken måtte ha varit fruktansvärd. Tuomas och den andra överlevande pojken, Seppo Kääriäinen, fördes i ilfart till Röda korsets sjukhus. Pojkarna som var förenade i en ödesgemenskap har inte förlorat kontakten med varandra. Seppo blev en av Finlands bästa paddlare medan Tuomas utbildade sig till barnläkare. Det var en följd av hans långa sjukhusvistelse med omfattande rehabilitering. Tuomas Westermarck i sitt hem under porträttet av farfar Bjarne Westermarck som i tiderna ägde Träskända gård

16 Tuomas hamnade på intensivvård. Föräldrarna informerades om att allt hopp var ute för deras son och att det bara var en tidsfråga när han skulle dö. Men som genom ett under skedde en vändning mot det bättre. Sommaren 1949 var mycket het. Massvis med flugor hade nästlat sig in under gipset. Flugorna lade ägg som utvecklades till larver som åt av vävnaden. Bägge extremiteterna var inlindade i bandage som ofta måste bytas. För att lindra smärtan sattes Tuomas i ett badkar med varmt vatten. Behandlingen kunde ibland räcka upp till ca 6 timmar. Föräldrarna besökte sin äldsta son så ofta de kunde. Det var en tung och svår tid mellan hopp och förtvivlan. En gång råkade Tuomas far komma in i sjukrummet mitt under ett ingrepp. Det var i precis rätt ögonblick. Sköterskan hade glömt att koppla på syrgasapparaten efter narkosen och pojken var alldeles blå i ansiktet. Hälsotillståndet var kritiskt. Professor trodde inte att Tuomas skulle överleva. Då skedde ett under. I Mässhallen hade ordnats en sammankomst då man under ledning bad för svårt sjuka. Tuomas tror att hans tillfrisknande berodde på förbönerna. Från intensivvården blev det flyttning till ett åtta personers rum. Rumskamraterna var vuxna män. Två gånger gästade döden rummet. Inga förklaringar gavs åt Tuomas. Han har inte heller något minne av samtalsterapi eller att han skulle ha fått hjälp med skolarbetet. Nästa flyttning blev till Barnkliniken. I mars 1950 blev det ett första försök att stå upp och försöka stöda på benen. Blodkärlen höll inte. Än en gång ett bakslag som så ofta tidigare! Tuomas drömmar om att bli löpare krossades. En ljusglimt under den långa sjukhusvistelsen var sjukhusbiblioteket och bibliotekarien som regelbundet besökte avdelningen med en vagn fullastad med böcker. Tuomas blev en flitig låntagare. Han minns att böckerna om hörde till favoriterna. I juli år 1950 fick han lämna sjukhuset. Morföräldrarna ville ha sitt barnbarn till Sverige. Detta för att det fortfarande var kristider i Finland. Nästan alla matvaror var på kort och ransonerna var små. Resan till Sverige skedde med flyg vilket var en upplevelse för trettonåringen. Eftersom han inte kunde gå så måste han bäras eller dras på en kärra. Han experimenterade också med att krypande ta sig fram på stjärten. Rehabiliteringen hade lyckats så bra att Tuomas kunde fortsätta sin skolgång i Lönkan. På grund av den långa sjukhusvistelsen hade han blivit efter i skolarbetet och hamnat i en lägre klass. Men han fann sig väl tillrätta med de nya skolkamraterna. Någon mobbning på grund av hans handikapp var det aldrig tal om. Tuomas försökte klara skolgången efter bästa förmåga. Han som hade vistats så mycket på sjukhus drömde om att bli barnläkare. Men innan det skulle han ytterligare råka ut för en allvarlig olycka. Det var år Tuomas hade blivit lycklig ägare till en skoter. Vid en kurva på gamla Lahtisvägen vid Hyrylä blev han påkörd av en Mercedes bil. Föraren stannade men fortsatte snabbt färden då han såg pojken ligga på vägen. Detta berättade en kioskinnehavare som inte hade fått upp registernumret på bilen. Tuomas fördes medvetslös till Röda korset där han vårdade av samma läkare som hade skött honom efter explosionsolyckan sex år tidigare. Året innan studenten testade han fordringarna för att komma in i medicinska fakulteten genom att delta i det som var den tidens prepareringskurser. År 1967 blev han medicine licentiat. Två år innan det hade han ingått äktenskap med Sinikka hade som barn bott på Drumsö i grannhuset där biografen Kultainen Lyhty fanns, Och sedan gick det vidare av bara farten både med fortsättningsstudier och med familjebildning. Han blev pappa till fyra barn. År 1980 blev Tuomas specialist i barnsjukdomar. Han tjänstgjorde bland annat på Helsingfors universitets centralsjukhus och som tf. överläkare på Rinnehemmets forskningscentrum. Därutöver skrev han vetenskapliga verk som med åren uppgick till ca 400 skrifter. Tuomas Westermarck Docent, barnläkare Född i Stockholm Föräldrar professor Hakon Westermarck och Ingrid Lindholm Äldst av fyra syskon Gift 1965 med chefsfysioterapeuten Sinikka Jäntti 4 barn Student 1959 Medicine licentiat 1967 Specialist i barnsjukdomar 1980 Yrkeskarriär: / text och foto Helsingfors universitets centralsjukhus och andra sjukhus Rinnehemmets forskningscentrum Publicerat ca 400 vetenskapliga verk Asukayhdistyksen tarjoilemat Lucianpäivän jouluglögit ja Vappupäivän simat lahjoittaa Wanhan Porvoon Fabriikki Yhdistys kiittää - Föreningen tackar!

17 T e us ma n r n r nt mi est, ut h h idost ja v hasta h lt u rista! Vanhan Porvoon rakennustapaohjeen ja pihojen rakennustapaohjeen laadintaan toivotaan avuksi puutarhojen lajistosta kiinnostuneita asukkaita. Olisi tärkeä selvittää, minkälaisia ohjeita asukkaat tarvitsevat ja löytyykö harvinaisen lajiston säilyttämiseen innostusta. Keskustellaan Kaupunkisuunnitteluosastolla Rihkamatori B III krs, tiistaina 26.5 klo pihoista, kasvillisuudesta ja vanhasta pihakulttuurista. Ottakaa mukaan vanhoja valokuvia ja uusia ajatuksia pihojen säilyttämiseen tai miljöön kehittämiseen. Mietitään yhdessä rakennustapaohjeita ja mahdollisia hoito-ohjeita. T e lo! Kuva: Jukka Kullberg Vanhan Porvoon rakennustapaohjeet uudistuvat Vanhan Porvoon rikas kasvilajisto muuttuu koko ajan Porvoon kaupunkisuunnittelu valmistelee Vanhan Porvoon rakennustapaohjeen uudistamista. Tavoitteena on vastata tämän päivän restaurointia koskevien näkemysten mukaisesti niihin kysymyksiin, joihin arvokkaan rakennuskannan korjaamisessa ja täydentämisessä törmätään. Pihojen rakennustapaohje liitetään samaan pakettiin. Uusi rakennustapaohje vastaa vanhojen rakennusten korjaamisen haasteisiin, siihen miten rakentaja parhaiten säilyttää talonsan teknisen toimivuuden, rakennushistoriallisen kerrostuneisuuden, sekä siihen ja kaupunkikuvaan liittyvät arvot. Ohjeen julkaisemisen toivotaan myös lisäävän alueen asukkaiden ja yrittäjien tietoisuutta eri toimenpiteiden luvanvaraisuudesta. Esimerkiksi liikkeiden nimikylteille ja erilaisille mainoslaitteille tulee hakea rakennustarkastajan lupa. Myöskään pihapinnoitteisiin ei saa kajota tai niiden päälle rakentaa terasseja ilman asianmukaista lupaa. Erityisen tärkeää on muistaa, että koko alue on kaupunkiarkeologisesti merkittävää aluetta, jossa kaivantoja tehdessä tulee olla lupa myös museoviranomaiselta. Mikäli toimenpiteen luvanvaraisuus askarruttaa voi kaupunkisuunnitteluun tai rakennusvalvontaan ottaa rohkeasti yhteyttä. Autamme mielellämme asiassa. Ohjeessa käydään lävitse rakennusosien historiaa ja korjaamisen perusteita. Vanhassa Porvoossa on tavoitteena suojella rakennus- ja kulttuuriperintöä, ja siksi perinteisin, käsityövaltaisin menetelmin valmistetut rakennusosat arvotetaan uusia teollisia osia arvokkaammiksi. Jokainen rakennuskokonaisuus on ainutlaatuinen ja edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa rakennussuojelullisia arvoja punnittaessa. Tämän takia kaikista Vanhan Porvoon rakennus- ja toimenpideluvista pyydetään luvan myöntämiseen vaikuttava lausunto Vanhan Porvoon rakennuslupatyöryhmältä VaPoralta, joka koostuu kaupunkisuunnittelun, rakennusvalvonnan ja museon asiantuntijoista sekä poliittisista jäsenistä. Tarvittaessa VaPora ohjaa rakennusprojektinsa kanssa pähkäilevää jo suunnitteluprosessin alussa, jolloin tarvittavat ratkaisut voidaan parhaiten sovittaa osaksi arvokasta ympäristöä. Elävän kaupungin luonteeseen kuuluu jatkuva muutos. Historiallisesti arvokkaassa kaupungissa muutoksen tulee kuitenkin tapahtua miljöön erityisyys säilyttäen ja voimavaraksi nostaen. Suojelun ja talouden näkökulmien ei tarvitse olla vastakkaisia vaan toisia tukevia tavoitteita. Tarkoituksena kuitenkin on, että pelisäännöt alueella toimijoille ovat kaikille samat. Emilia Saatsi, kaavoitusarkkitehti / Porvoon kaupunki Vanhassa Porvoossa kasvaa yli viisisataa kasvilajia tai - lajiketta. Ruohovartisia on noin 470 ja puuvartisia 76. Yli puolet lajeista on uusia puutarhakasveja, mutta harvinaisia vanhoja kulttuurikasveja ja kulttuurin seuralaislajeja on säilynyt. Kasvilajistoa on inventoitu Vanhassa Porvoossa vuosina 1955, 1985 ja Lajisto muuttuu koko ajan. Harvinaiset vanhan kulttuurin seuralaislajit näyttävät häviävän, ja uusia viljelylajikkeita tulee lisää. Vanhan Porvoon kasvillisuus oli 1950-luvulla muihin kaupunkeihin verrattuna ainutlaatuinen. Runsas lajisto kertoi monisatavuotisesta kulttuurivaikutuksesta sekä monimuotoisesta kotitarveviljelystä kasvimaineen, marjapensaineen ja tunkioineen. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on hävinnyt 84 ruohovartista kasvilajia, mikä on lähes kolmannes vuoden 1985 lajilistasta. Vanha lajisto häviää, koska pihojen hoito ja rakentamistapa muuttuvat. Peruskorjaustöiden yhteydessä on saatettu vaihtaa maamassoja ja hävittää vanhoja kasvustoja sekä siemenpankkeja. Pihoja on päällystetty kiveyksin, terassein ja nurmikoin, mikä on vähentänyt kasvien elintilaa. Noin 23 lajia on hävinnyt kasvimaiden huventuessa. Monet harvinaiset kulttuurinseuralaislajit ovat lyhytikäisiä ja pienikokoisia rikka kasveja, jotka vaativat ravinteikasta maata ja korkeaa ph:ta. Niiden säilyminen edellyttää säännöllistä häirintää, kuten maan muokkaamista ja paljasta maata. Osa kulttuurin seuralaisista ja kulttuurikarkulaisista on hävinnyt, koska asumiskulttuuri on siistiytynyt. Tunkioita, avokomposteja, avo-ojia ja kotieläimiä ei enää ole. Seinien, aitojen ja katujen vierustoilla rehottaneet kasvit poistetaan ja näitä kasvupaikkoja valtaavat monet voimakkaammat uustulokkaat. Osa lajeista on hävinnyt, koska niiden kasvupaikat ovat muuttuneet varjoisammiksi ja kosteammiksi isoiksi kasvaneiden puiden ja pensaiden vuoksi sekä ravinteikkaammiksi koirien ja ilmakehän typpikuormituksen takia. Kasvilajiston muutoksista näkyvin on uusien näyttävien koristekasvien tulo. Uusia ruohovartisia lajeja on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tullut peräti 373. Niistä 305 on asukkaiden istuttamia puutarhakasveja. Itsekseen tulleita ja hoidotta pärjääviä lajeja on noin 70. Niistä 29 on paluumuuttajia, eli kasvit olivat alueella vuonna 1955, mutta eivät löytyneet vuonna Oikeasti uusia lajeja alueella on noin 40. Niistä on 18 Suomessa alkuperäistä lajia, joista monet ovat myös yleisiä. Haitallisia tai tarkkailtavia vieraslajeja on alueelle levinnyt 11. Niitä ovat amerikanhorsmat, piennarmatara, kanadankoiransilmä, japanintatar, pajuasteri, raunioyrttejä ja piiskuja. Olisi hyvä, jos asukkaat vähentäisivät näitä lajeja ja kompostoisivat huolellisesti niiden puutarhajätteet lajien leviämisen estämiseksi. Kaupunki pyrkii vähentämään kyseisiä kasveja yleisiltä alueilta. Anne Rihtiniemi-Rauh, kaavoittaja, maisema-arkkitehti

18 Asukasyhdistyksen vappupiknik Linnamäellä Invånarföreningens 1 maij pik-nicken på Borgbacken Järjestäjät toivovat kaupunkilaisten käyttävän kelta-sinisiä kesäkukkia juhlan kunniaksi. Kaupunkikuva muuttuu Stadsbilden förändras Kevään ensimmäinen aurinkoinen viikonloppu täyttää kahvilan Vårens första soliga veckoslut fyller caféet Kuvat / foto: Jukka Kullberg Gamla rådhuset Holmska gården Vanha raatihuone Holmin talo I Holmska gården firas det namnsdag. Pigorna har i gårdens nedre våning under värdinnornas ledning dukat upp en festlig men ändå lätt sommardukning med det sena 1700-talets delikatesser och kärl. Bordet dignar av det bästa som en välbeställd borgarfamilj kan bjuda på: delikatessrätter, drycker och modekärl. Denna varma julikväll sätter sig husets tre Marior till bords: gamla frun Anna Maria, dottern Anna Maria, samt svärdottern Maria Charlotta.Festen kan börja. Installaatio, veistoksia tekstiilipiirroksia, maalauksia vuotisjuhlanäyttely Maalauksia Holmin talossa juhlitaan nimipäiviä. Piiat ovat kattaneet rouvien johdolla Holmin talon alakertaan juhlavan mutta kepeän 1700luvun lopun kesäpöydän ajan herkkuineen ja astioineen. Pöydässä on parasta, mitä varakkaalla porvarisperheellä on esille laitaa: herkkuruokia, juomia ja muotiastioita. Lämpimänä heinäkuun iltana pöydän ääreen asettuvat talon kolme Mariaa: vanha rouva Anna Maria, tytär Anna Maria, sekä miniä Maria Charlotta. Juhlat voivat alkaa Maalauksia Eri tekniikat : ma-la/må-lö 10-16, su/sö 11-16, suljettu/stängt Vanha raatihuoneentori / Gamla rådhustorget / Wanha Porvoo-Gamla Borgå 1/2015 grafiikkaa Wanha Porvoo-Gamla Borgå 1/2015

19 Seuraava Wanha Porvoo-Gamla Borgå ilmestyy marraskuussa 2015 Följande Wanha Porvoo-Gamla Borgå kommer ut i november Keskustelu Vanhan Porvoon rakennustapaohjeista / sivu 33 Diskussion om anvisningar för byggsätt in gamla stan / sidan Kustaa III:n visiitti Porvooseen Avoimet portit / sivu 34 Gustav III avlägger visit i Borgå Öppna gårdsportar / sidan Movies by the river Pihakirppis / Gårdsloppis Ostosten yö / Köpnatt Moonriver