SOSIAALITYÖNTEKIJÄKSI /-TEKIJÄNÄ OPPIMINEN TUTKIMUKSEN KOHTEENA

Transkriptio

1 SOSIAALITYÖNTEKIJÄKSI /-TEKIJÄNÄ OPPIMINEN TUTKIMUKSEN KOHTEENA Työryhmän kuvaus Aika määrittää oppimista sosiaalityössä. Jatkuva tai elinikäinen oppiminen on ominaista ja jopa edellytys asiantuntijatyössä kehittymiselle. Eri vaiheissa asiantuntijan uraa opitaan erilaisia asioita ja eri tavoin. Oppimista tapahtuu monissa eri konteksteissa. Formaalia oppimista tapahtuu muodollisen koulutuksen puitteissa (perustutkintokoulutus, erikoistumiskoulutus, täydennyskoulutus) ja informaalia oppimista esimerkiksi arkityössä (ns. perustyö, projektityö, praksis-toimintaympäristöt). Aika voi ammatissa toimivien sosiaalityöntekijöiden kohdalla myös määrittää sitä, onko oppimiselle aikaa ja mitä ylipäänsä on aikaa oppia. Sosiaalityöntekijäksi tai -tekijänä oppimisessa on erityisen kiinnostavaa, millä tavalla teoria ja käytäntö toimivat oppimisen resursseina. Millä tavalla ohjaus ja arviointi tukevat oppimista? Millaiset käytännön tilanteet (esim. rutiinit tai vaativat tilanteet) ja oppimisympäristöt (esim. opiskelijoiden, kentän työntekijöiden ja opettajien välisen vuorovaikutuksen mahdollistavat oppimisympäristöt) tuottavat tai saattavat liikkeelle oppimista ja miten oppimista tunnistetaan? Toivomme työryhmään esityksiä, jotka tarttuvat sosiaalityöntekijäksi tai -tekijänä oppimiseen mahdollisimman monenlaisista näkökulmista. Aika voi olla yksi tarkastelua jäsentävä tekijä, mutta myös muunlaiset jäsennykset ovat tervetulleita tapahtuuhan oppiminen aina tietyssä ajassa. Vetäjät: Arja Jokinen, Tuula Kostiainen ja Aino Ritala-Koskinen Tampereen yliopisto / Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö arja.jokinen(at)uta.fi tuula.kostiainen(at)uta.fi aino.ritala-koskinen(at)uta.fi

2 Tutkimustieto sosiaalityöntekijän oman toiminnan tarkastelun välineenä Heidi Muurinen, Helsingin yliopisto, heidi.muurinen(at)helsinki.fi Aino Kääriäinen, Helsingin yliopisto, aino.kaariainen(at)helsinki.fi Kansainvälisten tutkimusten mukaan ammatissaan toimivilla sosiaalityöntekijöille ei ole aikaa lukea alan tieteellistä tutkimusta ja sosiaalityön käytäntö koetaan irralliseksi akateemisesta maailmasta. Samalla uusi sosiaalihuoltolaki edellyttää tiedon tuotantoa sosiaalityön arjesta. Myös käytäntötutkimuksessa on pohdittu, miten sosiaalityöntekijät ehtisivät tutkia omaa työtään. Tutkimuksemme on tapaustutkimus aikuissosiaalityöntekijöiden ryhmästä, joka kokoontui syksyllä 2015 viisi kertaa. Ohjaamaamme ryhmään osallistui kuusi sosiaalityöntekijää. Ryhmä oli kokeilu mallintaa teoreettisia lähestymistapoja soveltavaa, ryhmämuotoisen työskentelyn menetelmää. Työntekijät halusivat keskustella yhdessä sosiaalityöhön liittyvistä kysymyksistä. Tutkimuksemme tavoitteena oli tarjota sosiaalityöntekijöille mahdollisuus kokeilla erilaisia teoreettisia lähestymistapoja omassa työssään sekä tutkiskella näiden kokeiluiden merkityksiä yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Tutkimuksessa kysymme, mitä toiminta merkitsi osallistujien ammattillisen osaamisen kehittymiselle. Tutkimusaineisto muodostuu viiden tapaamiskerran nauhoituksien litteroinnista (149 sivua). Vaikka aikuissosiaalityön arki on kiireistä, ryhmän toimintatapa mahdollisti omassa työskentelyssä kehittymisen. Ryhmä antoi mahdollisuuden työntekijöille yhteiseen pohdintaan työn reunaehdoista. Oman työn tutkistelu ja pienet kokeilevat teot olivat merkityksellisiä oman työn tekemisen ja ammattillisen osaamisen kokemuksen vahvistumisen kannalta. Keskusteluissa työntekijät tunnistivat omaa osaamistaan ja kehittymistarpeitaan. He osasivat myös arvostaa omaa osaamistaan, joka tuli reflektiossa näkyväksi. Yhteinen pohdinta mahdollisti erilaisten käytännön sovellusten ja lähestymistapojen jakamisen. Samalla ryhmä auttoi osallistujia oppimaan oman työnsä havainnointia. Lisäksi osallistujat havaitsivat omien sosiaalityöntekijän argumentointitaitojensa kehittyneen.

3 Tähän mennessä olemme havainneet, että ryhmässä käsitellyt tutkimustietoon ja teoreettisiin viitekehyksiin pohjautuvat jäsennykset toimivat etäännyttämisen välineinä, mikä helpottaa oman toiminnan tarkastelua ja ammatissa kehittymistä. Ryhmään osallistujat kokivat hyötyvänsä yhteisestä tutkiskelusta ja saaneensa tutkimustiedosta työkaluja käytännön toimintaan sen konkretisoituessa heidän omassa arjessaan.

4 Praksis jännitteinen sosiaalityön tieto- ja oppimisareena Tuula Kostiainen, Tampereen yliopisto tuula.kostiainen(at)staff.uta.fi Tampereen yliopiston sosiaalityön tutkinto-ohjelma on yhteistyökumppaniensa kanssa perustanut sosiaalialan tutkimuksen, opetuksen ja käytännön yhteistyön tiivistämiseksi opetus- ja klinikkatoiminnan, joka OKM:n muistiossa (43/2007) määriteltiin tarpeelliseksi sosiaalialan korkeakoulutuksen kehittämiselle. Käytäntöön kiinnittyvien opetus- ja tutkimusklinikoiden tai praksiksien odotetaan muodostuvan koulutuksen, tutkimuksen, alan työkäytäntöjen ja kehittämisen areenoiksi. Jo lähtökohdissaan asetelma on jännitteinen, kun alan työkäytäntöjen ulkopuolelta määritellään, että korkeakoulut tarvitsevat eritasoisten koulutuksien kehittämiseksi erityistä areenaa ja paras kehittämisen paikka on käytäntö. Osa Tampereen yliopiston praksistoiminnasta on vähitellen useiden vuosien aikana vakiintunut osana tutkinto-ohjelman ja käytännön opetuspaikkojen normaalitoimintaa, osa käynnistettiin tehostetusti Euroopan sosiaalirahaston hankerahoituksilla vuoden 2011 jälkeen. Erityisesti hankerahoituksella käynnistettyjen praksiksien eräiksi tavoitteiksi asetettiin tietoperustaisten käytäntöjen vahvistuminen ja käytäntöjen tutkimuksen lisääntyminen sekä työssä oppimisen näkyväksi tekeminen. Praksistoiminnalla pyrittiin tukemaan sosiaalityöntekijöiden oman työn tutkimusta ja työntekijälähtöistä sosiaalityön käytäntöjen kehittymistä. Klinikkakohtaisesti toiminnan painopisteet vaihtelivat. Puheenvuorossa tarkastellaan viiden praksiksen työntekijöiden laajan ryhmähaastatteluaineiston pohjalta, millaisen tieto- ja oppimisympäristön praksistoiminta muodosti käytännön työn tietopohjan ja työntekijöiden osaamisen kehittymiseksi. Aineistolähtöisessä grounded theoryn mukaisessa analyysissa merkitseviksi nousi kaksi käsitettä, joilla ilmaistiin keskeisiä huolia toiminnassa. Käsitteet olivat aika ja tiedonlaji. Ajalla perusteltiin praksistoimintaan osallistumista tai osallistumattomuutta ja mitä ajassa voidaan saada aikaan tai saada hyötyä. Tiedonlajin osalta jännitettä muodostui käytäntöperustaisen tiedon ja tutkimus- ja teoriaperustaisen tiedon välille. Analyysissa muodostettiin nelikenttä dimensioiden ajan pituus ja tiedonlaji avulla. Muodostui

5 neljä praksiksen tavoitetilaa, jotka toivat näkyviin työntekijöiden ja esimiesten praksistoimintaan upotetut näkyvät ja näkymättömät oppimis- ja tiedonhyödyntämistavoitteet. Nelikentän avulla tutkitaan, mihin tarkoituksiin tieto rakentuu, kun tieto- ja oppimisodotus liitetään aikaan. Miten sosiaalialan työntekijät ymmärtävät tiedon ja sen hyödyntämisen omassa työssään? Praksistoiminnassa vahva perusjännite työntekijöiden tieto- ja oppimisodotuksissa muodostui jo siitä, että kyse on uudesta kehittyvästä toiminnasta, joka ei ole ohimenevää hanke- tai projektityötä eikä täydennyskoulutusta.

6 Tutkimuksen ja käytännön yhteyden edellytykset praksisympäristöissä Arja Jokinen, Tampereen yliopisto, arja.jokinen(at)staff.uta.fi Aino Ritala-Koskinen, Tampereen yliopisto, aino.ritala-koskinen(at)staff.uta.fi Tampereen yliopisto on toteuttanut opetusta, tutkimusta ja käytäntöä yhteen liittävää praksistoimintaa eri kumppanien kanssa pitkään luvun alussa toimintaan oli merkittävä satsaus erilaisten hankkeiden muodossa ja tämän voimallisen kehittämisvaiheen jälkeen vuosien 2013 ja 2014 taitteessa toteutettiin toimintaa arvioiva poikkileikkauksellinen ryhmähaastattelukierros, jossa neljän kuntatoimijan, yhden yliopistosairaalan, ammattikorkeakoulun, sosiaalialan osaamiskeskuksen ja yliopiston toimijoita osallistui haastatteluihin yhteensä 14 ryhmässä 60 eri henkilöä. Jäsennämme tätä haastatteluaineistoa analysoiden, millaisia edellytyksiä tutkimuksen ja käytännön yhteydelle osallistujat tuovat esille. Kiinnostuksemme on näiden erilaisten edellytysten variaatioiden esiintuomisessa. Analyysimme tuloksena tunnistamme ensinnäkin rakenteellisia edellytyksiä, jolloin on kyse on esimerkiksi erilaisista aikaan, henkilösuhteisiin ja käytännön toimintaympäristöihin liittyvistä edellytyksistä. Toiseksi tunnistamme erilaisten asenteellisten edellytysten jatkumon. Tällöin on kyse siitä, millaisia merkityksiä tai funktioita tutkimuksen ja käytännön yhteydelle toimijat tunnistavat. Tämän jatkumon toisessa ääripäissä ovat näkemykset tutkimuksen ja käytännön täydellisestä vieraudesta toisilleen ja toisessa ääripäässä tutkimuksen moninainen välttämättömyys ammatillisen työn jäsentämiselle ja kehittämiselle sekä sosiaalityön statukselle. Käytännön toiminnan kannalta haaste on toteuttaa aidosti vuorovaikutteista tutkimuksen ja käytännön yhteistyötä, jolle löytyy riittävästi aikaa ja motivoituneita osallistujia.

7 Kuinka vaikeaksi asiakkaaksi tullaan? Ritva Liukonen, Marg4/Sosnet Erikoissosiaalityöntekijän koulutusohjelma ritva.liukonen(at)phsotey.fi Esityksen tarkoituksena on terävöittää tekeillä olevaa lisensiaatin tutkielman tutkimussuunnitelmaa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sosiaalitoimeen monipuolisesti pettyneiden asiakkaiden puhetta kategoria-analyysin menetelmin. Pyrin löytämään vastauksia kysymyksiin; Miten vaikeaksi asiakkaaksi tullaan? Kuinka asiakkaat itse ja työntekijät asiakkaan mielestä tuottavat vaikean asiakkaan identiteettiä? Haluan myös tietää, miten ja miksi asiakas itse päätyy määrittelemään itseään vaikeaksi asiakkaaksi, poikkiteloin olevaksi, tuulimyllyjä vastaan taistelijaksi? Asiakkaan itsensä itselleen määrittelemät toimijuudet ovat kiinnostavia. Mihin rooleihin hän itsensä asettaa; uhriksi, selviytyjäksi jne. Mitä on hänen mielestään tapahtunut asiakkuudessa, jonka seurauksena hän kokee tarpeelliseksi nähdä itsensä vaikeana. Miksi sosiaalityö ei ole pystynyt häntä auttamaan? Kaikki vinkit, jotka avaisivat mahdollisuuden helpottaa asiointia, ovat myös kiinnostavia. Tutkimuksen kohteesta olen kiinnostunut sosiaaliasiamiehen työni kautta, jolloin työ tapahtuu usein asiakkaan ja työntekijän kohtaamisen rajapinnassa. Sosiaalityöntekijänä olen itse oppinut eniten vaikeilta asiakkailta ja vaikeista tilanteista. Niistä oppiminen vaatii kuitenkin mahdollisuuden reflektioon, mikä ei aina syystä tai toisesta ole mahdollista. Haluan tutkia ja ymmärtää sekä tehdä näkyväksi asiakaskuntaa, joka hankaluutensa vuoksi ajautuu usein asiakkuuden marginaaliin. Ei siksi, että heidän ongelmansa olisivat ne suurimmat, vaan siksi, että heidän kuulemisensa on äänekkyydestä huolimatta hankalaa.

8 Eettinen päätöksenteko osana ammatillista oppimista Suvi Krok, Jyväskylän yliopisto suvi.h.krok(at)jyu.fi Esityksessäni keskityn sosiaalityöntekijän ammatillisen oppimisen alkuvaiheisiin perusopintoihin opiskelijan ollessa käytännön opetusjaksolla kokeneen sosiaalityöntekijän ohjauksessa. Tärkeä osa ammatillista oppimista on sosiaalityön etiikka. Tutkimuksessa on tutkittu viiden sosiaalityön opiskelijan ajatuksia sosiaalityön etiikasta käytännön jakson aikana. Aineistona ovat kirjalliset esseet sosiaalityön arvoista, nauhoitettu opiskelijoiden yhteinen keskustelu arvoista sekä ohjaavan sosiaalityöntekijänä ja opiskelijan haastattelu jakson lopulla. Tärkeä osa ammatillisia opintoja ja sosiaalityön etiikkaa on eettisen päätöksenteon oppiminen. Eettisen päätöksenteon malleissa on löydettävissä peruskaava: 1. Eettisen ongelman määrittäminen 2. omien, yhteiskunnan, asiakkaan ja sosiaalityön ammatillisia arvojen tutkiminen 3. mahdollisten päätöksien ja toimintatapojen kartoittaminen 4. arviointi erilaisten päätösten vaikutuksista 5. päätöksentekoprosessin arviointi. Aineiston perusteella opiskelijoiden eettinen pohdinta asiakastapauksissa käytännön jaksolla toisena tai kolmantena opiskeluvuotena keskittyy eettisen päätöksenteon kakkoskohtaan omien arvojen, yhteiskunnan, asiakkaan ja sosiaalityön ammatillisten arvojen pohdintaan. Opiskelijoiden pohdintoja aiheesta tarkastelen esityksessäni. Tutkimuksen nousee esiin mielenkiintoisen kysymys, missä vaiheessa ammatillista oppimista tuleva sosiaalityöntekijä alkaa pohtia eettisen päätöksenteon loppuprosessia; eri hypoteeseja ja niiden vaikutuksia sekä arvioimaan koko päätöksentekoprosessia.