TALVIPÄIVÄT Teema: Palveleva seurakunta nykyajassa

Transkriptio

1 TALVIPÄIVÄT Teema: Palveleva seurakunta nykyajassa JOHDANTO: Arvoisat työtoverit, en tiedä olenko koskaan puhunut näin arvovaltaiselle joukolle kuin tänään. Onneksi olette armollisia minua kohtaan. Olemme olleet itse kukin niin monella lasten- ja nuorten leirillä. Kerran olin lasten leirillä ja mökkiini oli siunaantunut lapsia, jotka olivat kaikki joko saarnaajien tai vanhimpien lapsia. Minulla oli seuraavana päivänä opetustunti lapsille, niin ajattelin, että nyt on hyvä mahdollisuus kysyä heiltä miten minun pitäisi puhua. Lapset antoivat minulle hyvän ohjeen, puhu lyhyesti ja viisaasti. Ensimmäinen osa on helppo täyttää mutta toinen osa onkin sitten haastava Talvipäivien viimeisen (tämän) päivän teema on diakonia. Tässä alustuspuheenvuorossa lähestyn teemaa pohtimalla a) srk:n perustehtävää, b) diakonian raamatullisuutta sen järjestäytymistä alkusrk:ssa sekä lopuksi c) yhteiskunnasta nousevia diakonisia haasteita. 1) SRK:N PERUSTEHTÄVÄ Aivan aluksi pohdin seurakunnan perustehtävää, olemassa olon tarkoitusta. Karismaattiset liikkeet (esim. Helluntaiherätys) korostavat seurakunnan perustehtävän olevan julistus (kerygma), ilosanoman julistaminen. Tähän on meidän helppo yhtyä. Teologiassa seurakunnan perustehtävä nähdään kuitenkin laajemmin ja ne linkittyvät vahvistaen toinen toisiaan. Seurakunnan perustehtävä nähdään koostuvan: a) JULISTUS (kerygma/missio) b) YHTEYS (koinonia) c) KRISTILLINEN PALVELU (diakonia) Meidän on nähtävä seurakunnan perustehtävä laajemmin. Kun perusta keskinäinen yhteys (koinonia) sekä palvelu (diakonia) on kunnossa, niin silloin myös seurakunnan julistus/evankeliointi toimii ja menestyy! Seurakunta on diakoninen yhteisö, joka rakentuu keskinäisen yhteyden, diakonian sekä julistuksen varaan. Minua on hiukan häirinnyt vuosien aikana se, että noin 3-5 vuoden välein tulee eri puolilta maailmaa erilaisia tuulahduksia, jossa on yksipuolisia korostuksia ja luvataan siunauksia ja menestystä jos teet niiden mukaan. Me markettikansana mennään seminaarista seminaariin, mutta muuttuuko mikään? Voisiko sittenkin hengellisen srk-työn menestyksen resepti olla yksinkertainen? Jos seurakunnassa on hyvä keskinäinen yhteys ja Jumalan rakkaus todellistuu diakonian kautta, niin silloin se antaa voiman ja pohjan myös julistukseen, Missioon. >>> KÄYRÄT YLÖS!!!!

2 Eettos -tekijä Kerran minulta pyydettiin sellaista pientä opetussarjaa (oliko 8-10 h) kuinka valmistaa hengellinen hyvä puhe. Paneuduin aiheeseen ja huomasin, että retoriikan alkulähteillä antiikissa Aristoteles korostaa hyvän ja vaikuttavan puheen sisältävän kolme asiaa: eetoksen (eettisyys) paatoksen ja (tunnemaailman koskettaminen) logoksen (sanoma/sanottava/substanssi) Tärkeimpänä hän piti arvatkaa mitä, no sitä eettosta! Muistuta vanhimpien valinnasta (laatukriteerit heijastavat eettoksen eri osa-puolia)! Mistä seurakunnan eettos voisi rakentua? Varmasti monesta eri asiasta, joista olemme kahtena eri päivänä jo kuulleet. Jeesus itse nostaa jäähyväispuheessaan kaksi tärkeää eettostekijää, jotka muuten liittyvät srk:n perustehtävään. Nämä ovat keskinäinen yhteys ja rakkaus. Hän sanoo sen olevan tärkein mittari, josta ulkopuoliset tunnistaa meidät kristityiksi! Maailman tunnetuin kristitty (Äiti Teresa)! Diakonia ei voi olla vain väline saavuttaa jotain, vaan se on arvokasta itsessään! Jos srk:n perustehtävä rakentuu hyvän keskinäisen yhteyden ja diakonian perustalle, niin se luo kestävän pohjan, vahvan eettoksen ja menestystekijän julistukselle! Voisiko se olla näin yksinkertaista? Sen sijaan, että ravaamme seminaarista seminaariin, aina uutta ja uutta kuulemaan löytäisimmekin uudelleen vanhan yksinkertaisen perustotuuden seurakunnan perus- ja ydintehtävästä ja laittaisimme sen käytäntöön!!! 2) DIAKONIA RAAMATUSSA Mitä diakonia on? Katugallupissa kysyimme asiaa Lahtelaisilta joulukylässä (videoklippi noin 1 min). Ei välttämätön, kävisi paremmin ehkä to-pe! Diakonian lähtökohdat ja raamatulliset perusteet 2.1 Vanhan Testamentin diakoninen perintö a) Mooseksen kirjat Mooseksen kirjoissa nostetaan erityisesti 4 ihmisryhmää, joista käsketään pitämään huolta (muukalaiset, lesket, orvot ja köyhät) 5 Ms 10:18-19 Jos joku riistää heidän oikeuksiaan, niin hän olkoon kirottu 5 Ms 27:19 Motiivina vähäosaisten auttamiseen ovat a) kuuliaisuus Jumalan tahtoa kohtaan sekä b) kiitollisuus Hänen kansaansa osoittamasta hyvyydestä. Merkittäviä sosiaalipoliittisia keinoja (interventiot) olivat: joka kolmas vuosi kymmenykset vähäosaisille (5 Ms 24:19-21) 2

3 sekä joka seitsemäs vuosi Herran kunniaksi julistettava velkojen anteeksianto, entäpä jos tämä tapahtuisi Suomessa velkasaneerauksessa / velkavankeudessa oleville? Ovatko tästä ottaneet aatteellisen mallin mm diakonityön velkaneuvonta? b) Profeettain julistus (noin 500 v Mooseksen kirjoista) Profeetat ( e.k.r) nostavat samanlaiset vetoomukset vähäosaisten psta kuin Mooseksen kirjoissa esim. Jes 1:17 sekä Sak. 7:10, mutta lisäävät siihen uusia sävyjä ja nostavat julistuksessaan esille aikansa suuret synnit: itsekkyyden, ahneuden ja valtaa pitävien lankeemuksen; korruption (kansallinen integriteettitutkimus). Vakava on myös profeettain muistutus siitä, hartauden harjoittamisella (jp-elämä) ei ole merkitystä, jos ahdingossa oleva lähimmäinen unohdetaan! Oikea paasto profeetta Jesajan (Jes. 58) mukaan on hyvin diakoninen olemukseltaan (kotiläksy). 2.1 Uuden Testamentin diakoninen perintö a) Jeesuksen ohjelmajulistus ja toimenkuva (Luuk. 4:18-19) Lähtökohtana Jeesuksen julkiselle toiminnalle (Nasaretin synagoga) ohjelmajulistus, jossa on voimakas diakoninen sisältö: Elämän varjopuolella olevat; köyhät, sairaat, vammaiset, vangitut ja sorretut, Hän tuli heitä varten! b) Jeesuksen malli (Mark 10:42-44) Jeesuksen oma elämä haastaa meidät diakoniaan. Hän sanoi ettei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Joka tahtoo olla suuri, olkoon hän aikkien palvelija. Jeesus myös osoitti tämän käytännössä. Evankeliumit kuvaavat noin 70 % Jeesuksen toiminnasta olevan konkreettista palvelua, inhimillisen hädän kohtaamista. Onko tämä riittävän vahva viesti meille? c) Jeesuksen opetukset/haaste lähimmäisyyteen (LK 10:25-37) Jeesuksen opetus laupiaasta samarialaisesta luetaan maailmankirjallisuuden helmiin. Se on mestarillinen ja hyvin havainnollinen kertomus. Se alkaa mielenkiintoisesti, nimittäin sillä, että Jeesus joutuu uskonnollisen kiusan kohteeksi (eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä) ja kysymys koski iankaikkista elämää, oikea kysymys, väärä asenne! Sen sijaan, että Jeesus olisi ottanut yhteyttä Uskontojen Uhrit ry:n tai tilannut ajan Jerusalemin mtt:tstolle, hän ottaa kiusaamiskokemuksen käsiinsä ja muotoilee sen dramaattisen kertomuksen muodossa, voimakkailla väreillä, jossa hän avaa auttamisen teologiaa, siten kuinka eri ihmiset suhtautuu ryöstettyyn ja pahoinpideltyyn mieheen. Lähimmäiskäsitteen päivitys Kertomuksen alussa lainoppinut kysyi: Kuka on lähimmäinen? Lähimmäiskäsite on passiivisessa muodossa. Kertomuksen lopuksi Jeesus ei kysy: Kuka on lähimmäinen, vaan Kuka näistä kolmesta osoitti olevansa lähimmäinen? Hän muutti lähimmäiskäsitteen aktiiviseksi. Lähimmäiskäsite ylösalaisin, jos tätä ei huomata, niin koko kertomuksen ydin jää huomaamatta. Lainoppinut joutuu 3

4 vastaamaan: Se, joka osoitti laupeutta. Suurinta ihmisessä on hänen laupeutensa--- ei tieto/karisma/asema ym. >>>> Mene ja tee samoin? Miksi tämä kertomus luetaan maailman kirjallisuuden helmiin? (näkökulmia) 1. Eräs näkökulma kärsimyksen ongelmaan (ei vastaa miksi kysymykseen, antaa vihjeen mitä tulisi kysyä, Kuinka tästä eteenpäin?.., mistä saan voimaa jaksamiseen?>>> diakonia!!!!) 2. Kertomus haastaa meidät arkitekoihin, Sinä voit olla arkipäivän sankari, ja tehdä sankaritekoja 3. Tuo myös esille traagisen puolen, siellä missä on paljon uskonnollisuutta - hengellistä puhetta, voi puuttua lähimmäisen rakkautta (pappi/leviitta) 4. Muistuttaa että jokainen ihminen on arvokas, ja jokainen voi tehdä elämän arkitekoja, meissä jokaisessa on sankariainesta 5. Emme voi muuttaa koko maailmaa, mutta yhden ihmisen koko maailma voi muuttua sinun kauttasi (Äiti Teresa) Kuinka moni teistä teki sen vanhimmille tarkoitetun leikkimielisen diakoniatestin? Diakonia kirjallisuudessa diakonia käsitteenä avataan hyvin laajasti: Karitatiivinen diakonia Lähimmäisen rakkauteen perustavaa yksilöllistä ja välitöntä auttamista. Tätä pidetään yleensä diakonian perusfunktiona: ruoka-apu, aineellinen avustaminen jne. Laupias samarialainen edustaa tätä käsitystä (tässä tulisi huomioida eettisyys!). Sosiaalinen diakonia Auttaminen ei kohdistu pelkästään yksilöihin vaan pyritään vaikuttamaan myös hädän syihin, jotka ovat usein jopa yhteiskunnallisia. Fidan tekemä kehitysyhteistyö on tämänkaltaista sosiaalista (kansainvälistä) diakoniaa. Pastoraalinen diakonia Tässä ohjataan ihminen hengellisten voimien äärellä. Erityisesti jumalasuhteeseen liittyvää keskustelua, rukousta ja rippiä. Ihmistä ei huomioida vain aineellisessa hädässä vaan myös hänen hengelliset tarpeensa. Lähestyminen tapahtuu holistisen sekä kristillisen ihmiskäsityksen mukaan raamatulliselta pohjalta. Katekeettinen diakonia sekä Tässä on mukana myös pedagoginen eli kasvatuksellinen diakonian funktio. Srk:lla on ollut vastuu uskon ja opin opettamisesta vasta uskoon tulleille. Tämä ei ole ns. hätäapua vaan pikemminkin päinvastaista täydentävää kestävän kehityksen näkökulmaa, jossa ennaltaehkäisy, varustaminen sekä jatkuvuus. (esim. velkasaneeraukseen ohjaaminen) Liturginen diakonia Diakoniaan on kuulunut myös jumalanpalveluselämään liittyvä ulottuvuus. Alkusrk:ssa diakonit osallistuivat ehtoollisen jakamiseen sekä monenlainen jp:ssa avustaminen. 4

5 Hyvin usein se ei ole näin suoraviivaista vaan käytännössä ne limittyvät. Aineellista apua annettavalle henkilön kanssa keskustellaan, rukoillaan ja ohjataan mahdollisesti velkasaneeraukseen. Kokonaisvaltainen diakonia, siinäpä haastetta!!! Kommentti: SRE Meiltä puuttuu koulutettu väki, into ja resurssit. Kuitenkin pahinta on varmasti se, ettemme ymmärrä kokonaisdiakonian olevan koko seurakunnan tehtävä (11C) 3) KUINKA DIAKONIA KÄYNNISTYI JA ORGANISOITUI ALKUSEURAKUNNASSA? (APT 6) a) Seurakunnallisen palveluviran kehittyminen UT:ssa näemme melko varhain seurakunnissa eri virkojen syntymisen, myös diakonian. Tarkoittiko se sitä, että rakkaus ja palvelu olisi lakannut olemasta koko seurakunnan, kaikkien seurakuntalaisten tehtävä? Ei itse asiassa se osoittaa vähäosaisten ja avun tarvitsijoiden määrän kasvamisesta uusien ihmisten liittyessä seurakuntiin!! Uudet kristityt tulivat hyvin usein yhteiskunnan alaluokasta, avuntarvetta oli niin paljon, että vapaaehtoisen spontaani-innostuksen voimalla kaikki eivät saaneet apua, vaan tarvittiin työn järjestymistä, organisoitumista Diakoniatyön alkuna on pidetty Apt 6 luvun tapahtumia (Apt 6:1-7) Mitä tässä tapahtuu: Meillä on liian romantisoitunut kuva Jerusalemin alkusrk:sta. Se ei ollut ongelmaton. Muuten monet hyvät asiat käynnistyvät ongelmasta (niin kuin tässäkin), nimittäin hellenistijuutalaisten lesket syrjäytyivät avustustoimintojen ulkopuolelle Nämä sisaret eivät olleet laiskoja, vaan laativat reklamaation (valitus ja/tai kritiikki, ei aina pahasta) johtajien yhteinen tahtotila ratkaista ongelma (ei lähettää leskiä Timbuktuun, perustaa toinen srk hellenistijuutalaisille) vaan valita seitsemän hyvämaineista (eettos) miestä jotka hoitavat diakoniatyön (laatukriteerit). Heidät erotetaan julkisesti srk:n edessä, kätten päälle panemisen kautta SEURAUS >>>>>>>> Jumalan sana levisi leviämistään. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa nopeasti! Luukas ei muuten kertaakaan nimitä näitä henkilöitä diakoneiksi, vaan heidän tehtävänään on diakoniatyön johtaminen! Luukas ei tee tässä selkeää eroa hengellisestä virasta, että diakonia olisi ollut ala-arvoisempaa, vaan samalla tasolla, seitsemän joukkoon kuului myös Stefanus ja Filippus (sananjulistajia) VANHALLE KIRKOLLE (aina Rooman valtakirkon syntymiseen saakka) diakonia ei ollut yksittäisten ihmisten vaan koko kirkon/srk:n tehtävä, ensimmäiset 300 vuotta, siis Jeesuksen antaman esimerkin jatkamista!! Itse asiassa ensimmäisten vuosisatojen lähetystehtävässä eräs voimakkaimmista menestystekijöistä oli kristittyjen 5

6 rakkaudellinen palvelu (diakonia), ei vain tunnusteot ja merkit. Tapio Sopanen RV 2 käsittelee teemaa hienosti pääkirjoituksessa Palvelun vuosi. Hän ehdottaa voisimmeko yhdistää diakonia- ja armolahjaseminaarit yhteen! Minusta voisi 4) PALVELEVA SEURAKUNTA NYKYAJASSA! Olen osallistunut talvipäiville viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta en muista olisiko diakoniteemaa nostettu koskaan aikaisemmilla talvipäivillä näin voimakkaasti esille kuin nyt. Yhteiskunta on muuttunut viime vuosina hyvin paljon ja sieltä nousevat monenlaiset haasteet, jotka koskettavat laajasti koko yhteiskuntaa. Tämänkaltaisia yhteiskunnallisia kipupisteitä tai haasteita ovat lisääntyneet mielenterveys- ja päihdeongelmat, yksinäisyys, turvattomuus, lapsi- ja nuorisotyöstä nousevia erityishaasteita, vanhustenhuolto sekä työttömyys ja siitä nouseva taloudellinen turvattomuus. Seurakunta voisi diakoniatyön kautta lievittää sitä kärsimystä ja välittää toivoa seurakuntaan kuulumattomille ja myös seurakunnan omat jäsenet elävät monenlaisten kipupisteiden keskellä. Mikä diakoniassa on oleellista? Jos evankeliointi on jäsenhankintaa, niin diakonia on olemukseltaan myös seurakunnan sisäistä jäsenhuoltoa (takaovi-ilmiö). Seurakuntavirkojen tavoitteena on varustaa pyhät palveluksen (diakonos) työhön (Ef 4:12). Seurakunta on siis diakoninen yhteisö, jossa jokaisen jäsenen kokonaisvaltainen hyvinvointi vaikuttaa sen dynaamisuuteen. Seurakuntaa on siis hoidettava ja tänä päivänä hoidon tarve sekä laajuus voi yllättää meidät. Sielunhoidolliset haasteet kasvavat ja siihen haasteeseen tarvitaan juuri tuota varustamista. Seurakunta on kutsuttu palvelemaan ja todellistamaan Jumalan rakkautta jokaiselle. Diakonia muistuttaa tästä tehtävästä meitä jokaista. Lopuksi hengen nostatus: SRE 1C: Auttamisen teologian mukaan kaikki ihmiset tulisi nähdä Jumalan rakkauden ehdottomina kohteina. Siitä näkökulmasta katsottuna seurakunnallisen kokonaisdiakonia tulisi olla ihmisläheistä, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tähtäävää, myös ongelmien syihin vaikuttavaa lähimmäisen rakkauden osoittamista käytännössä, jonka toteuttaminen on seurakunnan yhteinen näky ja kristittyjen elämäntapa (ja 8C jatkaa: Tämä aikaa tarvitsee diakoniaa, koska ihmiset voivat huonosti!) 6