LUTHERAN EVANGELICAL CHURCH IN AFRICA:N ORPOTYÖN ARVIOINTI SAMBIASSA

Transkriptio

1 LUTHERAN EVANGELICAL CHURCH IN AFRICA:N ORPOTYÖN ARVIOINTI SAMBIASSA Tiina Salmi Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Tiina Salmi. Lutheran Evangelical Church in Africa:n orpotyön arviointi Sambiassa. Järvenpää, kevät 2009, 77 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli väliarviointitutkimuksen tekeminen Sambialaiselle Lutheran Evangelical Curch in Africa kirkolle heidän orpotyöstään. Kyseinen kirkko on yhteistyökirkko Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen kanssa lähetystyön kautta. Aineisto kerättiin olemassa olevista orpotyön dokumenteista, havainnoiden sekä haastattelemalla. Dokumentteja ei ollut paljoa olemassa ja ne koostuivat pääasiassa orpotyön kokousmuistioista. Havainnoinnilla kerätty materiaali oli kaikista laajin, koska ympäristöä havainnointiin myös erityisesti arviointiin varatun ajan ulkopuolella. Haastattelut tehtiin kolmelle orpotyön komitean jäsenelle, hiippakunnan piispalle ja diakoniatyöntekijälle. Haastattelujen teemat saatiin havainnointien sekä dokumenttien perusteella ja myöhemmin myös haastatteluaineistoa pystyttiin käyttämään hyödyksi lisähavainnointien tekemiseen. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus ja sen laajempi teoreettinen viitekehys liittyy arviointiin. Arvioinnissa käytettiin apuna havainnoinnin, dokumenttien sekä haastattelujen triangulaatiota. Orpotyön komitealle tehdyt haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja muille kirkon työntekijöille avoimia teemaan liittyviä haastatteluja. Tulosten analysoinnissa haastattelu- ja havainnointimateriaali sekä dokumentit pilkottiin pienempiin osiin ja niistä kerättiin laajemmat käsitellyt aihealueet. Pienemmät yhteiset tekijät kerättiin yhteen käsittämään suurempaa aihekokonaisuutta ja niistä koottiin vielä yläkäsitteet. Näitä analysoinnin tuloksia verrattiin tutkimuskysymyksiin ja pohdittiin niiden vaikutuksia. Viimeiseksi annettiin jatkotoimenpide-ehdotukset orpotyön toiminnan kehittämisestä. Päätuloksista laadittiin esiraportti orpotyön komitealle ja sen tehtävänä oli antaa lopullisia tuloksia edeltävää tietoa komitealle. Esiraportin jälkeen työtä jatkettiin vielä havainnointien ja dokumenttien keräämisen osalta ja myöhemmin esitettiin lopulliset tulokset koko komitealle lopullisen raportin kera. Tuloksiksi saatiin orpotyön tavoitteiden alhainen saavutus, vaikka yksilöllisesti ja hetkellisesti työmuodoista voi olla hyötyä avunsaajille. Työhön käytettävät taloudelliset ja henkilöresurssit ovat suuremmat työn tulokseen nähden. Orpotyön jatkuvuutta pidetään sen omana sekä myös kirkon voimana. Arvioinnin perusteella orpotyön komitea sai objektiiviselta taholta pohjan työnsä kehittämiseen ja sen myötä arviointityö on saavuttanut tavoitteensa. Asiasanat: orvot, AIDS, diakonia, kvalitatiivinen tutkimus, arviointi, kansainvälinen diakonia, lähetystyö, Afrikka, Sambia, kumppanuus

3 ABSTRACT Tiina Salmi. The Evaluation of the Orphan Care Programme for the Lutheran Evangelical Church in Africa. 77 p., 2 appendices. Language: Finnish. Järvenpää, Spring Diaconia University of Applied Sciences. Degree: Bachelor of Social Services. Option in Diaconal Social Work. The aim of the thesis was to provide mid-term evaluation of the Orphan Care Programme for the Lutheran Evangelical Church in Africa located in Zambia. This church co-operates with the Lutheran Evangelical Association in Finland and especially their missionary workers in Zambia. The data was collected from already existing documents as well as by observing and interviewing. There were only a few documents available and those consisted mainly of the minutes of the Orphan Care Programme meetings. The data collected from observations was the most comprehensive because observing was done outside of working time, too. The interviews were held with three committee members of the Orphan Care Programme and two other members of the church, the bishop of the diocese and the deacon. The themes of the interviews were based on the observations and the documents. Later the data collected from the interviews was utilized for further observations. The thesis in a qualitative study and its wider theoretical framework is evaluation. The triangulation of observations, documents and interviews was used for the evaluation process. The interviews held with the committee of the Orphan Care Programme were theme interviews and the two others were unstructured theme related interviews. The data of the interviews and of the observations as well as the information of the documents were divided into smaller components which were gathered to hyponyms which were analyzed and gathered to hypernyms. These analytical results were compared with the research questions and reflected the effects of the results to the Orphan Care Programme s activities. Lastly, the suggestions for further measures for the Orphan Care Programme were given according to the analysis of the evaluation. The main results were first composed to a pre-report which was presented to the committee of the Orphan Care Programme. After the pre-report, collecting of documents and observations continued and later on the final results were presented to the committee of the Orphan Care Programme with a presentation and a written final report. The results showed rather low effectiveness compared to the high input on the programme although individually short-term effect might be remarkable. The input of the financial and human resources in the programme was much higher than the output gained from it. The continuity of the Orphan Care Programme was considered to be strength for the programme as well as for the whole church. The evaluation for the committee of the Orphan

4 Care Programme gained an objective view of their programme for their developing work. Keywords: orphan, AIDS, qualitative research, evaluation, diaconia, international diaconia, missionary work, Africa, Zambia, partnership

5 SISÄLTÖ 1 LÄHTÖKOHDAT ORPOTYÖN ARVIOINNILLE TUTKIMUSYMPÄRISTÖNÄ SAMBIA LUTHERAN EVANGELICAL CHURCH IN AFRICA Kristillinen kehitysohjelma Orphan Care Programme HIV/AIDS työ KANSAINVÄLINEN VASTUU Kansainvälinen diakonia Lähetystyö Kumppanuus LÄHTÖKOHDAT ARVIOINTITUTKIMUKSELLE Aiheen määrittely ja tutkimuskysymykset Aiemmat tutkimukset Keskeiset käsitteet ARVIOINTIPROSESSIN KULKU Arvioinnin suunnittelu ja työn käynnistäminen Arviointiaineiston kerääminen ja aineiston esittäminen Havainnointi Haastattelut Aineistonkeruuprosessin päätös Arviointiaineiston analyysi TULOKSISTA KEHITTÄMISSUOSITUKSIIN Lasten koulutus Lasten tukeminen...45

6 7.1.2 Koulut ja yhteistyö Huoltajat osana lasten koulutusta Lasten tarpeet Orpotyönohjelma ORPOTYÖN ARVIOINNISTA HERÄNNEITÄ AJATUKSIA Lapsen oikeus Itsearviointia arvioinnista Työn kehittäminen...63 LÄHTEET...65 LIITE 1: Esiarviointiraportti...70 LIITE 2: Arviointiraportti...72

7 1 LÄHTÖKOHDAT ORPOTYÖN ARVIOINNILLE Aloin suunnitella opinnäytetyöni aihetta yhdessä harjoittelupaikan vastaavan ja työtäni ohjaavan opettajan kanssa ulkomaanharjoittelupaikkani vahvistuttua. Harjoittelupaikka oli Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen lähetystyöntekijöiden sekä heidän yhteistyökirkon Lutheran Evangelical Church in Africa:n luona Sambiassa. Yhteydenotto harjoittelupaikkaan varmisti sen, että heiltä löytyy paljon erityisesti kehittämisaiheita opinnäytetyölle, joista aihe orpotyön parissa alkoi kiinnostaa. Aihe kiinnosti kovin, koska monikulttuurinen työympäristö sekä lasten oloihin vaikuttava työ ovat kiehtovia tekijöitä opinnäytettä ajatellen. Viimein päädyttiin yhdessä aiheeseen, joka käsitteli orpotyön arviointia. Aihe tuo ajatukset maiden ja kulttuurien väliseen kumppanuuteen liittyviin haasteisiin sekä konkreettisesti lasten hädän lievittämiseen. Kumppanuus, lähetystyö ja kansainvälinen diakonia yhdistyvät aiheessa ja mahdollistaa ajattelemaan mikä on lapselle parasta ja kuinka lähelle sitä todellisuudessa päästään. Käytännön työhön tutustuminen ja arviointiin paneutuminen vei noviisin opiskelijan asian ytimeen näkemään ongelmien monimuotoisuuden ja ratkaisumahdollisuuksien rajallisuuden. Työn tarve lähti kirkon orpotyön ohjelmalta, jonka tavoitteena on kehittää omaa työtään ja he halusivat avukseen työn ulkopuolisen objektiivisen arvioijan. Arvioinnin tarkoituksena on toimia pohjana tälle tulevalle kehitykselle, joka on tarpeellinen lähetystyöntekijöiden ja kirkon kumppanuuden tulevaisuudelle sekä kirkon orpojen tarpeiden huomioinnille. Orpotyö saa arvioinnista myös uusia näkökulmia työnsä toteuttamiseen, ideoita tulevaisuuden toimintaansa sekä lisää kokemusta kulttuurienvälisistä erilaisista työmuodoista. Tutkimustehtävänä on selvittää havainnoiden, dokumentteihin tutustuen sekä haastattelemalla kuinka hyvin kirkon orpotyöhön laitettu panos vastaa siitä saatuja tuloksia kirkon ja edunsaajien näkökulmasta. Näin tullaan myös selvittämään, miten resurssit ovat työssä kohdennettu tutkimushetkellä ja onko niitä mahdollisuus kohdentaa hyödyllisemmin tulevaisuudessa.

8 8 Orpotyö -aihe on minusta erittäin mielenkiintoinen. Minusta työ, jolla pääsee vaikuttamaan lasten oloihin, on erittäin tärkeää, koska lapset ovat tulevaisuuden aikuisia. Lapsena oleminenkin on yhteiskunnallisesti merkittävää, mutta minua kiinnostaa erityisesti se, kuinka lapsuus ylipäänsä vaikuttaa yksilön tulevaisuuteen. Itse teen mieluummin työtä, joka vaikuttaa lapsiin ja lasten elinoloihin, kuin työtä jota tehdään lasten kanssa juuri sitä hetkeä varten. OCP:n työ on juuri sellaista työtä, jonka puitteissa pyritään mahdollistamaan lasten elinolosuhteiden suotuisuus lapsen kehitystä tarkkaillen ja mahdollistaa lapsen ympärillä toimivien aikuisten mahdollisuus edistää tätä kehitystä.

9 9 2 TUTKIMUSYMPÄRISTÖNÄ SAMBIA Sambia on eteläisen Afrikan sisämaassa sijaitseva valtio, jonka asukasmäärä on 12,2 miljoonaa. Arvioiden mukaan Sambiassa 64,3 % väestöstä elää köyhyydessä, joka tässä tapauksessa tarkoittaa alle 1,25 dollaria päivässä. (Ulkoasiainministeriö 2009.) Tilastollinen eliniänodote on alhainen ja laskenut huimasti, kun vuoden 1975 arvio oli 50,1 vuotta ja vuonna 2005 se oli laskenut 39,2 vuoteen (UNDP i.a.). Suurin osa väestöstä on lapsia ja nuoria, joten väestön suhteen ongelmat Sambiassa ovat hyvin erilaiset kuin Suomessa (U.S. Cencus Bureau i.a.). Suomen väestössä lapsia on vähän verrattuna keskiikäisten ja vanhusten määrään. Sambia on laajentanut mahdollisuuksiaan nostaa maan taloudellista nousua ja pyrkimyksenä on tulla keskituloiseksi maaksi turvaamalla kestävä kehitys hitaasti ja varmasti. Maan päävientituote on kupari, mutta maailmanmarkkinoiden hintojen heilahdellessa Sambian on ollut pakko kehittää muitakin tapoja tuottaa tuloja. Maalla on kaunis luonto ja sen matkailua on alettu kehittää ja myös maataloutta on monipuolistettu, sillä maaperä on hedelmällistä. (Ulkoasiainministeriö kehitysviestintä 2007.) Sambian on aikoinaan ollut Iso-Britannian siirtomaa nimeltä Pohjois-Rhodesia ja vuonna 1964 se sai itsenäisyyden. Maan poliittinen tilanne on vaihdellut monipuoluejärjestelmän muututtua yksipuoluejärjestelmäksi ja taas takaisin monipuoluejärjestelmään vuonna (Kahul 2006, 73.) Maan poliittista, kulttuurillista ja sosiaalista tilaa huonontaa maan leviävä hiv/aids epidemia, joka koskettaa jokaisen ihmisen elämää jollain tavalla. (Plan i.a.) Työikäisten ihmisten sairastuessa osaavat työntekijät vähenevät, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä ylikuormittuu, lasten kulttuurillinen oppiminen heikkenee perheiden sairastaessa ja tuloksellisten poliittisten päätösten tekeminen vaikeutuu. Sambia on yksi Saharan eteläpuoleisen Afrikan urbanisoituneimmista maista. Kahulin lähteiden mukaan (Central Statistical Office) Sambiassa asuu 35 % ih-

10 10 misistä kaupunkialueilla ja loput 65 % maaseudulla. Sambian pääkaupunki, joka on samalla maan suurin kaupunki, on Lusaka. Lusakassa on arvioitu asuvan yli miljoona ihmistä. (Kahul 2006, 73.) Sambian väestö koostuu yli 70 eri heimosta ja kieliäkin on lähes saman verran (Kahul 2006). Sambian sanotaan olevan kristitty maa, vaikka virallisesti Sambialla ei ole valtionuskontoa. Monet sambialaiset kuuluvat kirkkoon ja ovat aktiivisia kristittyjä. Tilastojen mukaan sambialaisista % on kristittyjä ja loput muslimeja, hinduja ja heimouskontoihin uskovia (Ukoasiainministeriö kehitysviestintä 2009). Heimouskonnoilla on myös vankka perinne monien kristittyjen elämässä, vaikka on ristiriitaista uskon oppien mukaan uskoa muihin jumaliin. Noituutta harjoitetaan yleisesti ja havaintojeni mukaan erityisesti raha- ja rakkausasioissa ihmiset kääntyvät usein noitatohtorien puoleen. Joissain kristityissä kirkoissakin saatetaan kehottaa seurakuntalaisia noituuteen ja esimerkiksi kiroamaan vastustajansa saadakseen paremmat rahalliset voitot työelämässä. Tämä kertoo mielestäni siitä, että joissain kirkoissa vähäisellä kristinuskon oppien opetuksella on mahdollistettu noituuden sekoittaminen kristinuskoon. Sambiassa on huomattavissa kehitystä koulutuksessa. Ilmainen koulunkäynti peruskoulun alemmilla luokilla on kasvattanut peruskoulun aloittavien ja suorittaneiden lasten määrää. (Ulkoasiainministeriö kehitysviestintä 2007.) Tyttöjen ja poikien määrät peruskoulun alemmilla luokilla ovat tasapainossa ja ylemmillä luokilla tyttöjen määrä on vain muutaman prosentin alempi. Yhteensä oppilaiden lukumäärä on noussut vuosien saatossa. (UNDP, 2007) Sambiassa peruskoulu on jaettu kahteen osaan, joista luokat ovat ilmaisia ja luokat koulumaksullisia. Lukiokoulutusta vastaavat luokat ja nämä luokat ovat myös maksullisia. Alemmassa peruskoulutuksessa oppilaiden on itse kustannettava kirjat, muistiinpanovälineet ja koulupuvut. Ylempien luokkien lukukausimaksut aiheuttavat monen lapsen koulun keskeytymisen, koska vähäinenkin koulumaksu on jo liikaa monille perheille. (Jorma Arkkila, henkilökohtainen tiedonanto ) Opettajien vähäinen määrä haittaa monien lapsien oppimista, kun keskimäärin oppilaita on yhtä opettajaa kohden 57 (USAID i.a.). Opettajat ovat usein poissa koulusta, koska he sairastavat aidsia, pitävät huolta sairaista perheenjäsenistään tai ovat poissa hautajaisten vuoksi (Robson ja Sylvester 2007,

11 11 265). Sambiassa aikuisväestön lukutaitoprosentti on tällä hetkellä vielä ainoastaan 68 % (Ulkoasiainministeriö 2009). Naisten ja lasten asema Sambiassa on heikko. Tytöt voidaan naittaa vanhemmille miehille jo kuukautisten alettua, koska silloin tytön katsotaan olevan valmis synnyttämään ja äidiksi. Tytön asema perheessä on olla äidin apulaisena hoitamassa kotia ja huolehtimassa lastenhoidosta. Nämä syyt johtavat osaltaan siihen, että tyttöjen koulumenestys ja koulussa käynti on alhaisempaa kuin pojilla. Hiv/aids -epidemian vuoksi naiset sairastuvat helpommin, koska naisella on suurempi riski saada virustartunta ja silloin myös syntyvä lapsi on usein hivpositiivinen. Lapsen asema perheessä on yhtä huono tai jopa huonompi kuin naisella. Miehen oikeuksiin kuuluu lasten ja naisten kuritus- ja opetusmahdollisuus. (Kasese Bota, henkilökohtainen tiedonanto ) Terveyden kannalta tällä hetkellä suurin ongelma Sambiassa on aliravitsemus, puhtaan veden puute sekä HIV/AIDS epidemia (Kahul 2006, 75.) Sambiassa arviolta 17 % aikuisväestöstä on hiv-tartunnan saaneita ja lasta on orpoutunut aidsin seurauksena. Joillain yksityisillä sektoreilla ja kirkoilla on ilmaista terveydenhuoltoa, mutta pääasiassa terveydenhuolto on maksullista, eikä monilla ei ole varaa siihen. Hiv/aids-huolto on joillain alueilla maassa hyvällä mallilla, koska sairauden toteaminen, hoito ja lääkkeet ovat useasti potilaalle ilmaisia. Silti on paljon ihmisiä, jotka eivät hanki itselleen apua stigman eli leimautumisen pelon vuoksi, eivätkä ravitsemustieto, ravinnon heikko laatu ja vähäisyys tue lääkitystä (Kenttämuistiinpano ). Havaintojeni perusteella voin sanoa perhekokojen olevan Sambiassa suuria ja perhesuunnittelu on vasta aluillaan. Perinteinen maaseudun perhekulttuuri on myös murroksessa yhä useampien muuttaessa kaupunkeihin, joissa perheiden arki koostuu erilaisista askareista kuin maaseudulla. Useita perheitä koettelee hiv/aids-epidemian aiheuttama perheiden laajeneminen. Perheenjäsenien lukumäärä kasvaa sukulaisten ja tuttavien lasten tullessa osaksi perhettä omien vanhempien kuoltua. Tämä perinteinen orvoista huolehtiminen on ennen onnistunut, mutta nykyään orpoutuneita lapsia on liikaa. Useissa perheissä vanhemmat tai huoltajat ovat lukutaidottomia ja joutuvat köyhyydessä taistelemaan per-

12 12 heen elannosta. Useille perheille lasten koulunkäynti on taloudellinen rasite, johon ei aina haluta laittaa rahaa, kun perheeseen tulee taas yksi lapsi lisää. Monilla huoltajilla on kova työ elättää perhe eikä energiaa tai taitoja riitä huolehtimaan lasten koulunkäynnistä.

13 13 3 LUTHERAN EVANGELICAL CHURCH IN AFRICA Lutheran Evangelical Church in Africa eli LECA on jakautunut kahteen hiippakuntaan, jotka ovat Kongon hiippakunta ja Sambian hiippakunta. Sambiaan kirkko on perustettu alun perin kongolaisille, jotka ovat tulleet maahan. Hiippakunnan alkuajasta ei ole juuri tutkittua tietoa. (Jorma Arkkila, henkilökohtainen tiedonanto ). Alusta tiedetään vain sen verran, että kirkko on ollut presbyteeritaustainen, mutta Suomen luterilainen evankeliumiyhdistyksen eli SLEY:n lähetysyhteyden alettua muuttunut luterilaiseksi vuonna 1989 (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys i.a.). Sambian hiippakunnassa seurakuntia on noin 30 (Jorma Arkkila, henkilökohtainen tiedonanto ), joista suurin osa on Lusakan alueella tai läheisyydessä, osa pohjoisemmassa Kongon rajan lähellä olevalla Kuparialueella ja osa etelässä Livingstonen alueella (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys i.a.). Seurakuntalaisista 65 % on kongolaista alkuperää ja 35 % on sambialaisia (Haastateltava 5). LECA:n Sambian hiippakunnassa on ylin päätäntävalta hiippakunnan kirkolliskokouksella ja sen alla toimii hiippakuntavaltuusto. Hiippakuntavaltuuston alaisuudessa on virasto, jonka alaisuudessa on diakoniaosasto. Diakoniaosasto on jakautunut kolmeen osaan, johon kuuluvat orpotyön ohjelma Orphan Care Programme eli OCP, kristillinen kehitysohjelma Needy People ja hiv/aids-työn ohjelma HAPRO. LECA:n diakoniaosaston päätarkoitus on levittää evankeliumia sekä tarjota palvelujaan seurakuntalaisille. Jokaisella näillä ohjelmalla on oma komiteansa, johon tällä hetkellä kuuluu paikallisia sekä lähetystyöntekijöitä. (Jorma Arkkila, henkilökohtainen tiedonanto ) Tämän lisäksi eri seurakunnissa on diakoniatiimit, jotka huolehtivat näiden ohjelmien paikallisesta toiminnasta (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys i.a. Diakoniatyö.) Työhön tutustumiseen on käytössä vain vähän materiaalia, joihin kuuluu muun muassa työn aiempia tiedotteita, sponsoreille lähetettyjä kirjeitä, orpotyön komitean ko-

14 14 kousmuistioita, lähetystyöntekijä Jorma Arkkilan kanssa ennalta käyty keskustelu sekä muutamia työtä ja organisaatiota kuvaavia kaavioita. 3.1 Kristillinen kehitysohjelma Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne. (Joh. 15:17.) Needy People toiminnan tavoitteena on luoda paikallisiin seurakuntiin itsenäistä toimintaa. Tätä toimintaa pyritään saamaan aikaan omavaraisuutta kehittämällä, mikä pyritään saavuttamaan diakoniatiimejä kouluttamalla. Koulutukset liittyvät hyvän seurakunnan hallinnon toteuttamiseen, tuloja tuottavan toiminnan järjestämiseen sekä köyhyydestä pois pääsemiseen. (Jorma Arkkila, henkilökohtainen tiedonanto ) Päätarkoituksena on antaa tukea paikallisseurakunnille ja auttaa rakentamaan tukeva perusta seurakunnan toiminnalle. Hyvän hallinnon järjestäminen on ensiarvoisen tärkeää kirjanpidosta lähtien, jotta seurakunnassa saadaan luottamusta ja läpinäkyvyyttä esimerkiksi talousasioissa. Kaikille on tärkeää tietää, mihin kolehtitulot ja muut seurakunnan rahat käytetään. Kirjanpidon koulutusta järjestetään muutamissa seurakunnissa arvioinnin aikana ja havainnointien perusteella voi huomata koulutettavien olevan aluksi vastahakoisia ottamaan käyttöön kirjanpitoa, mutta hieman suostuvaisempia keskustelujen jälkeen. Keskusteluissa heille ilmenee mahdollisen seurakuntalaisten luottamuksen kasvu heitä ja heidän rahan sijoitustaan kohtaan, mikä joissakin seurakunnissa on ongelma. (Kenttämuistiinpanot ) Tuloja tuottavan toiminnan järjestäminen seurakunnissa olisi tärkeää, jotta seurakuntalaiset voisivat paremmin pitää huolta toisistaan. Tämän vuoksi kehitystä pyritäänkin edistämään. Seurakuntien ei tule olla pelkästään avustuskohteita, vaan parhaassa tapauksessa heillä olisi omaa toimintaa, jolla he saisivat kustannettua osan normaalimenoistaan. Omavaraisuus olisi valtti myös siinä tilanteessa, jos muualta tuleva sponsoriraha vähenee. Eri seurakunnilla on eri vahvuudet ja toiminnan järjestämisen tulee olla seurakuntalähtöistä. Seurakunnat ovat miettineet esimerkiksi venevuokrausta kalastajakylässä, autojen parkkipaikkaa ja kanalaa. Tuloja tuottavan toiminnan perustana on tietysti hyvä seu-

15 15 rakuntahallinto ja erityisesti kirjanpito. (Kenttämuistiinpanot ) Seurakunnissa ei myöskään pidetä siitä, että ylemmältä taholta tullaan usein toimittamaan heidän asioitaan (Haastateltava 4). Organisaatioiden totuttua olemaan avustuskohteita, oma aloitteellisuus laskee itsetunnon mukana ja motivaatio työmuotoja kohtaan on usein heikkoa. 3.2 Orphan Care Programme Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. (Gal. 6:9.) Sambiassa orpoja ja katulapsia on paljon ja se on maalle suuri ongelma. Yksin aids-orpoja on arvioitu oleva vuoden 2005 tietojen mukaan ja kaikkiaan orpoja 1,2 miljoonaa (Unicef i.a..) Katulapsia on Unicefin arvissa Sambiassa noin (Unicef i.a.) ja heistä vain joka kymmenes on orpo, mikä viittaa siihen, että maassa perheissä on paljon muitakin ongelmia kuin orpous. Orvoista on totuttu perinteen mukaan pitämään huolta suvun voimin, mutta tällä hetkellä orpojen määrä on räjähdysmäisesti kasvanut ja ongelman käsitteleminen on sosiaalihuollon resurssien puitteissa tai perheiden voimin tällä hetkellä mahdotonta. Katulapset ovat olleet pitkään myös näkyvä ongelma, mutta katulasten koulutuskeskuksista on löydetty osaltaan ratkaisu ongelmaan. (Dr. Kasese Bota, ) Katulasten koulutuskeskuksissa painotetaan lasten kadulta pois pääsyyn, sieltä pois pysymiseen, elämäntaitojen oppimiseen ja elinkeinon harjoittamisen opettamiseen. Monet orvot ovat uusissa perheissään huonommassa asemassa muihin perheen lapsiin verrattuna. Heidän kotitöiden vastuunsa saattaa olla suurempi, kuin muiden ja koulunkäyntiin ei anneta yhtä hyviä mahdollisuuksia kuin muille. Useat orvot ovat nälkäisiä koulupäivän ajan ja monien kotitöiden vuoksi myös väsyneitä, jonka vuoksi he nukahtelevat tunneilla. Orpojen henkistä ja fyysistä tilannetta ei osata ottaa kouluissa huomioon ja opettajat saattavat lähettää lapsen kotiin, jos tällä ei ole koulussa mukanaan kyniä tai vihkoa. Tämä saattaa kuitenkin johtua perheen köyhyydestä, jota ei oteta koulussa huomioon. Useat orvot ovat kokeneet koulukiusaamista orpoutensa vuoksi ja heillä on sanottu olevan

16 16 hiv-tartunta varsinkin, jos omien vanhempien kuolema on oletettavasti johtunut aidsista. (Robson ja Sylvester 2007, ) LECA:n orpotyö on saanut alkunsa lähetystyöntekijän oma-aloitteisesta henkilökohtaisesta lähialueen hädässä olevien lasten ja varsinkin orpojen auttamisesta. Tarkoitus oli tukea orpojen kotona asumista koulunkäynnissä eikä laittaa heitä yhteen paikkaan, koska se on liian kallista. Avustettavien lasten määrän kasvaessa on toiminnasta tehty osa kirkon toimintaa ja sitä on alettu kasvattaa lisää. Työn organisointi on aloitettu vuonna Työmuodolle ei ole asetettu alusta alkaen tarkkoja tavoitteita, joiden pohjalta työtä nykyisinkin tehtäisiin. (Samson Kipaila, henkilökohtainen tiedonanto, ) OCP:n tukemia lapsia on tällä hetkellä 140 koko Sambiassa. Heistä suurin osa on pääkaupungin Lusakan lähialueelta. Tavoitteena on nostaa tuettujen määrää tulevina vuosina sekä tasoittaa tukilasten keskittymää pois pääkaupungin alueelta. Tämän lisäksi SLEY on rakentamassa Lusakaan turvakotia lapsille, mikä toimisi orpoutuneille lapsille välipysäkkinä matkalla uuteen kotiin. SLEY:n tarkoituksena on tehdä turvakodista osa LECA:n orpotyön ohjelmaa ja rahoittaa toimintaa Suomesta käsin. OCP on vielä toistaiseksi epävirallista toimintaa, koska sitä ei ole vielä rekisteröity. Tavoitteena on rekisteröityä, jotta kirkko voi avata oman turvakodin lapsille ja sitä kautta alkaa toimia yhteistyössä muiden alan toimijoiden kanssa. Siinä samassa tulee virallistettua myös tällä hetkellä jo toimiva orpotyö. Kirkon orpotyö on pienimuotoista ja tarkoituksena on auttaa vain kirkon jäseninä olevia lapsia, koska autettavia on niin paljon, että raja on vedettävä johonkin. Tosin turvakodin käynnistyttyä on tarkoitus kyllä ottaa lapset sisälle uskonnollisista vakaumuksista ja kirkkokuntaan kuulumisesta huolimatta, koska paikasta tulee osa virallista sosiaalihuollon järjestelmää. Rahoitus tulee pääasiassa suomalaisilta lahjoittajilta, joten apu ei ole paikallisrahoitteista ja siksi se on hyvin haavoittuvaista toimintaa. (Jorma Arkkila, henkilökohtainen tiedonanto ) Verrattuna muiden järjestöjen toimintaan on OCP:n toiminta rahallisesti vielä pientä, mutta kirkon mittasuhteisiin ja tämänhetkisiin resursseihin suhteutettuna

17 17 sekä turvakodin valmistumisen myötä, on toiminta laajaa. Koko kirkon toiminnasta orpotyö kattaa taloudellisesti suurimman osan. (Jorma Arkkila, henkilökohtainen tiedonanto ) 3.3 HIV/AIDS työ Hyljeksitty hän oli, kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme minään häntä pitäneet. Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan (Jes. 53:3-4.) LECA:n hiv/aids-työn päätavoite on uusien tartuntojen ehkäiseminen seurakuntalaisten piirissä. Tähän pyritään lisäämällä kirkon työntekijöiden ja jäsenten tietoisuutta hiv/aids-tilanteesta ja valmistamalla heitä puhumaan asiasta yhä avoimemmin. Opetukseen kuuluu oikean tiedon omaksumista tartuntatavoista ja ennaltaehkäisystä. (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys i.a.) Kirkon hiv/aids-työ ei keskity pelkästään lääke- ja käyttäytymistieteellisten faktojen opettamiseen, vaan se sisältää myös kristillisen seksuaalietiikan opettamista. Tällä hetkellä suurin osa tartunnoista välittyy suojaamattoman seksin kautta ja yli puolella miehistä on vaimon lisäksi tyttöystäviä. Kondomin käytön tärkeydestä on tärkeää opettaa, mutta kirkon hiv/aids-työssä tulee opettaa myös avioliiton pyhyyttä. Kondomiakin on hyvä käyttää avioliitossa, jos toisella tai molemmilla puolisoilla on tartunta, tai jos raskauden ehkäisy on ajankohtaista pariskunnalle. (Auvinen 2009.) Lasten, jonka vanhemmat kuolevat, on elettävä usein sosiaalisesti eristyksissä sekä ennen ja jälkeen vanhempien kuoleman. Lapset kokevat silloin häpeää, pelkoa ja ympärillä olevien torjuntaa, mikä tapahtuu usein aidsia sairastavan lähipiirille. (Unicef 1999, 5.)

18 18 Eräs tärkeä tehtävä kirkon hiv/aids-työllä on stigman ja syrjinnän poistaminen (Auvinen 2009). Stigma tarkoittaa merkityksi tulemista ja hivin ja aidsin kanssa yhteydessä sen on nähty aiheuttavan laajasti yhteisöstä eristämistä, rasismia, huonoa kohtelua palvelujen saannissa sekä henkistä ja fyysistä vihamielisyyttä. Hiviä ja aidsia sairastavat saattavat itse myös alkaa stigmatisoida itseään ja alkaa eristää itseään ihmisistä uskoen, että se on oikein muita kohtaan. (Avert 2009.) Hiviin ja aidsiin liittyvä stigma ja stigman pelko saattaa estää ihmistä hakeutumasta testattavaksi ja sitä kautta estyy saamasta hoitoa. Lääkitystä ei kuitenkaan voida aloittaa ennen tietoa virustartunnasta ja oma käytöksen muutoskaan ei välttämättä ala ennen tuloksien tietämistä. (Auvinen 2009.) Timo Teinosen mukaan luterilaisessa moraaliopissa jokaisella ihmisellä on sydämeensä kirjoitettu tieto oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Se on jopa uskonnolliset näkemyserot ylittävä, universaali moraalinen laki. Vaikka kirkko ei olisikaan esittänyt omia eettisiä vaatimuksiaan, voi suuri merkitys silti olla motivaation luomisessa terveitä elämäntapoja kohtaan. (Teinonen 2007, 104.) Kirkon hiv/aids-työllä on mahdollisuus ohjata ihmisiä terveiden elämäntapojen piiriin. Kirkolla voi olla suuri vaikutus motivaation luomiseen ja ympärillä olevan ilmapiirin muuttamiseen myönteiseksi, kun kyseessä on terveyden ylläpitäminen. Ihmiset tietävät sydämessään mikä on oikein, mutta monille ympäristön paineet ovat niin suuret, että on helpompi antaa periksi ja toimia omaatuntoaan vastaan. Seurakuntayhteydessä elävillä ihmisillä voisi olla eri työmuotojen kautta mahdollisuus tukea toisiaan elämään terveellisempien elämäntapojen mukaan. Leonard M. Martin kirjoittaa monien kirkkojen helposti ajattelevan koulutuksen jakamisen olevan tarpeeksi hiv/aidsin leviämisen estämiseksi. Ajatuksena on se, että jos informaatio tavoittaa ihmiset, se johtaa ajatusten ja toimintatapojen muutokseen, mikä taas johtaa tartuntojen vähenemiseen. Tämä pelastaa Martinin mielestä elämiä, mutta ei ole pettämätön lääke viruksen leviämisen estämiseen ja vähentämiseen. Tämän lisäksi tulee kouluttaa nuoria arvostamaan yksiavioisuutta, uskollisuutta ja avioliiton pyhyyttä. Toisin sanoen opettaa inhimillistäviä arvoja, joilla suojella heitä itseään ja heidän rakkaitaan tartunnalta. Hivin ja aidsin leviämisen kannalta ei ole velvollisuus vain opettaa siihen liittyviä asioi-

19 19 ta, mutta myös jokaisella ihmisellä on velvollisuus oppia, koska tietäminen ei ole tarpeeksi. Ennaltaehkäisy on jokaisen henkilökohtaisten valintojen tekemistä eikä sitä voida valita ulkoapäin. (Martin 2007, )

20 20 4 KANSAINVÄLINEN VASTUU Erilaiset yhteisöt kantavat vastuuta niin kotimaansa asioista kuin kansainvälisistä asioistakin. Kirkolla on eri työmuotoja, joilla kansainvälistä vastuuta kannetaan. Diakonian turvin varmistetaan, että kaikista eniten avun tarpeessa olevat ihmiset saavat apua. Kansainvälisen diakonian tarkoitus on tehdä tätä lähimmäisistä huolehtivaa työtä myös ulkomailla, koska sielläkin on avun tarvetta. Eräs kirkon suuri kansainvälinen vastuu on levittää Jumalan sanaa pelastuksesta kaikille kansoille. Tähän tarpeeseen vastaa lähetystyö, josta vastaa monet kristilliset järjestöt Suomessa ja he tekevät työtään niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tarkoitus on saada ihmiset kuulemaan ilosanomaa Jumalasta ja pelastuksesta. Yhteiskunnassammekin varat jakautuvat epätasaisesti ja tätä eroa tasoitetaan verotuksen keinoin. Samalla tavalla koko maailmassa tulisi tuloja jakaa tasaisemmin eri maiden välillä. Ennen paljon käytetty ja vielä nykyisinkin toimiva kehitysapu on vastannut tähän varallisuuden jakautumiseen, mutta nykyään kyseessä on enemmän kehityksen yhteistyöstä. Tätä yhteistyötä on alettu nimittää kumppanuudeksi, jossa toinen osapuoli ei olisi vain antamassa tai ottamassa vastaan apua, vaan tasavertaisina kumppaneina kehittämässä yhdessä. Kumppanuuden periaatteita voi ja tulisi soveltaa erilaisissa yhteisöissä, jotka toimivat kahden eri maan tai kulttuurin välillä, jotta yhteisöjen, organisaatioiden tai kansojen itsemääräämisoikeutta ei otettaisi pois. 4.1 Kansainvälinen diakonia Luterilaisen maailmanliiton strategia muuttui avunannoksi uskonnosta, kansallisuudesta, mielipiteestä tai rodusta riippumatta lukujen kehitysmaamyönteisessä ilmapiirissä. Tätä ennen oli autettu vain omia kirkon jäseniä ja yhteistyökirkkoja tai sitten ulkomailla tehtävä työ oli ollut lähetystyötä. Tämän muutoksen on katsottu olevan alku kansainväliselle diakonialle. Kansainvälinen diakonia organisoitui ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko tuli osaksi kansainvälisesti apua antavien kirkkojen joukkoon vuonna Kirkon keskushal-